Nyt, kun sijoitusmaalimassa liikutaan, tahdon selventää ensin sen asian, että osakkeiden arvot toki määritellään pitkälti yritysten tulosten perusteella, mutta yritysten tulokseen vaikuttavat kansantalouteen liittyvät tekijät viimeistään pitkällä aikavälillä. Tämän vuoden lopulla olen nähnyt jos monenmoista analyysiä guruilta. Yleisesti yhteistä niille kaikille on se, että osakkeiden arvostuksia perustellaan historiallisen tuottokehityksen perusteella olettaen, että näin tulee käymään jatkossakin. Valitettavasti nämä analyysit tehdään myös käyttäen liian lyhyitä aikaperiodeja.
Tärkeämpää olisi katsoa jopa pidemmälle historiaan ja ymmärtää esim. se kuinka varhaisessa Rooman valtakunnassa oli käytännössä toimivat osakemarkkinat, mutta Rooman valtakunnan rappeutumisen jälkeen osakemarkkinoita ei ollut. Vaikka osakekurssit saattavat heilahdella lyhyen aikavälin aikana paljon, maailman trendit kehittyvät hitaasti (esim. maailman kehittyneimmän/johtavan kansankunnan rooli saattaa kestä yhdellä valtiolla/kansalla 200-vuotta, mutta sellaisesta valtiota ei ole ollut, joka olisi loputtomasti ollut johtavassa roolissa). Tällöin kenenkään sijoittajan kokemus ei ole tarpeeksi pitkä tulevaisuutta ajatellen ja tärkeämpää on lukea, opiskella ja ajatella itsenäisesti.
Miksi viimeisen 1980-2009 talouskehitys ja osakekurssien kehitys on jopa harhaan johtava tulevaisuuden kannalta?
"Menestysresepti" oli vapauttaa rahoitusmarkkinat, aloittaa varallisuusarvoja tukeva politiikka ja demokratisoida kapitalismi.
Tuloksena saatiin kasvanut kysyntä pääomalle, joka siirtyi osakkeiden arvostustasoihin. Varallisuus kasvoi, jolle voitiin ottaa velkaa, yritykset saivat osakeanneista puoli ilmaiseksi rahaa (vrt. IT-kuplan yhtiöt ja niiden investointi käyttäytyminen, johtajien palkat, rahoitussektorin bonukset). Taantuman uhatessa markkinat täytettiin ilmaisella rahalla ja likviditeetillä. Jatkuvasta talouskasvusta johtuen korkojen olisi pitänyt pitkän aikaa nousta sille tasolle, että ne olisivat jäähdyttäneet mädän ja ylikuumentuneen talouden. Inflaatio on pidetty kuitenkin alhaalla siirtämällä tuotantoa kehitysmaihin ja turvaamalla halpa öljy, vaikka sodalla. Liian alhaisten korkojen seurauksena länsimainen talous on mätääntynyt. Se kuluttaa paljon, mutta tuottaa vähemmän. Ongelmat tulisi nähdä kasvavan velna määrästä, mutta ongelman ratkaiseminen veisi malttia ja enemmän kuin yhden poliittisen virkakauden, joten ongelmaan etsitään vain lyhyitä ja poliitikkoja hyödyttäviä ratkaisuja. Talousmedia sen yhteydessä toimivat silmänkääntäjät aivopesevät ihmisiä päivittäin ja ruokkivat spekulatiivista euforiaa, jolloin ikävät asiat unohtuvat osinkojen perässä juoksemiseen. Erilaiset käärmeöljykauppiaat (monet aikamme sijoitusgurut) eivät halua mennä edes yritysten tulosten taakse tehdäkseen itse rahaa tai toimiakseen työnantajansa lukuun.
Jos käytämme 1980-luvun alun 10 vuoden tulosten keskiarvoon perustuvaa R. Shillerin P/E lukua (8.85) yhdysvaltain markkinoille arvostaaksemme tämän päivän S&P 500 yritysten tuloksen, saamme S&P 500 indeksin pistearvoksi 488.2 (8.85/20.31= 44% nykyisestä arvosta). Kuten varmaankin ymmärrätte, tällainen arvostustaso olisi jo tämän päivän maailmassa täysi kriisi. Tuollaisella arvostustasolla monen amerikkalaisen eläkkeet olisivat täysin menneet eivätkä amerikkalaiset kuluttaisi juuri ollenkaan vaan säästäisivät, joka taas olisi taloudelle lyhyellä aikavälillä äärimmäisen huono tilanne. Poliitikkojen on taas äänestäjiensä tyydyttämiseksi tehtävä jotain ja helpoin resepti tähän on puolustaa arvostustasoja keskuspankin tukitoimilla, alhaisella korkopolitiikalla, ja valtion kulutuksella tukea luottamusta, kulutusta ja täten myös taloutta. Näiden kahden ongelmana on se, että niistä ensimmäinen johtaa pääosin rahoitussektorin paisumiseen, joka itsessään ei tuota mitään vaan elää loisena reaalitalouden lihassa. Toinen näistä vaihtoehdoista itsessään on valtion kuluttamista, ja siten tehotonta (itse "markkinoiden näkymätön käsi" puuttuu). Lisäksi toteutettu valtioiden elvytys ei ole ollut juurikaan efektiivistä siinä mielessä, että elvytys tuottaisi tulosta tai kertautuisi tulevaisuudessa. Tällaista elvytystä voisi olla esim. lasten koulutukseen panostaminen ja tai nuorten hyvinvointiin panostamine, jonka vaikutukset näkyisivät pitkälle tulevaisuuteen ja turvaisivat esim. terveemmän ja paremmin voivan työväestön tulevaisuuden työvoimapulaa ajatellen. Sen sijaan jaetaan rahaa esim. asuntojen ja autojen ostoon, josta raha päätyy kiinteistövälittäjille, pankeille, yritysten tulosten kautta varallisuus arvoihin. Tuloksena yhteiskunnan mätä yhä kasvaa.
Yllä kuvaillun talouskehityksen suurin ongelma ei ole se, että velkaa joudutaan maksamaan takaisin vaan se, että raha jakautuu juuri tuottamattomiin investointeihin, ja esim. rahoitussektori, joka ei tuota mitään käsin kosketeltavaa ja ei ole tulevaisuuden kannalta myöskään sitä "efektiivistä", imee juuri esim. sen lahjakkaan työväestön, joka toisaalla voisi keksiä todellisia innovaatioita. Samalla, kun tulonjako nousseiden varallisuusarvojen ja yritysten tuloksien kautta keskittyy vain pienelle osaa väestöä ja niihin, jotka ovat "ensin ehtineet," yhteiskunta eriarvoistuu. Syntyy katkeria ihmisryhmiä, jotka edelleen horjuttavat yhteiskuntarakennetta, hyvinvointia, ja täten myös talouskasvua. Terroristit tulevat yleensä maista, joissa yhteiskunta eriarvoisista yhteiskunnista, joissa ihmisten eriarvoisuus on suurta ja alemman yhteiskuntaluokan elinolot huonot ja täten uskon, että seuraavan kolmenkymmenen vuoden kuluessa tulemme tapaamaan uuden ilmiön terrorismin osalla.
Mikä tilanne on Suomen kannalta?
Menneinä vuosikymmeninä Suomen teollisuus on ollut vahva ja Suomen talouspolitiikka on enemmän tai vähemmän lähtenyt viennin kilpailukyvystä, joka taas on enemmän tai vähemmän perustunut teollisuuteen, joka on tuottanut tavaroita muille mm. investointihyödykkeitä. Raha on ollut rajoitettua ulkomailta ja 1990-luvun alun kriisi ja siitä seurannut devalvaatio poisti huomattavan osan mätää Suomen taloudesta ja halvemman markan turvin keskityttiin tuottamaan ja tekemään asioita mm. kännyköitä ja elektroniikka. Pakon edessä tehtiin rohkeita ja ennakkoluulottomia ratkaisuja. Talouden paisuttaminen turhalla kulutuksella ei ollut mahdollista ja ponnistukset keskittyivät tuottaviin investointeihin, kun samalla elinkustannukset esim. halvempien asuntojen tukemana kasvattivat edelleen kilpailukykyä.
Nyt tilanne on toinen. Yhteiskunnan mätää paisutetaan. Talouskasvun veturina ovat pankit, pikavippifirmat, kuluttajien ja valtion velanotto, ja korkeiden varallisuusarvojen tukema kuluttajien luottamus ja siitä seuraava kulutus. Valtio tykittää rahaa tutkimukseen, josta seuraa enimmäkseen työttömiä tohtoreita ja vähemmän patentoituja keksintöjä. Samalla hintataso pysyy Suomessa korkealla ja samalla kun muut maat, jotka eivät yritä elää velkasi käyvät sisäistä devalvaatiota, Suomi käytännössä käy sisäistä revalvaatiota, joka edelleen vie Suomen kilpailukyvyn mahdollisuuksia. Samalla Suomen talous perustuu halpoihin Euro-alueen korkoihin samalla, kun Euro-alueen yhtenäisyys ja tulevaisuus käy epärealistisemmaksi esim. Kreikan valtionvelkakriisin seurauksena.
Oma ikäluokkani velkaantuu voimakkaasti mm. ostaen yliarvostettu asuntoja ja asuntosijoittaminen, joka virheellisesti OLETETAAN turvalliseksi sijoitusmuodoksi, tehdään pankkien antamalla velkarahalla. Yksiö Helsingistä on kuitenkin huonoin sijoitus, jonka voin kuvitella... Liiallisen velan puhkeaminen tulee aiheuttamaan Suomessa suuren kriisin, koska suomalaisten varallisuudesta liian suuri osa on keskitetty Suomeen esim. eläkevakuutukset. Tämä sijoitusten alihajauttaminen taas kertautuu talouteen, koska esim. eläkemaksuja on pakko Suomi-kuplan jäljiltä nostaa ja/tai käytettävissä olevia eläkkeitä on pakko laskea, joka jälleen iskee kulutukseen tulevaisuudessa.
Samalla oletetaan, että sijoittamalla VAIN Suomeen turvataan suomalaisten yritysten pääoman saanti. Tilanne on kuin 1980-luvun Japanista, jonka osakemarkkinoilta myös ulkomaiset sijoittajat myös lähtivät pääosin ajoissa pois. Todellisuudessa tällä hetkellä suomalaiset yritykset keskittyvät enimmäkseen lyhyen aikatähtäimen kustannusten leikkaamiseen, jotta osinkokiimaisille sijoittajille saadaan pikku palkkio (se on kuin koiralle keppiä heittäisi). Samalla yritysten johtajat vetävät täysin ylimitoitetut palkkiot…
Miten on lähitulevaisuuden laita?
"Narkkarille" voidaan antaa vielä pari piikkiä (velkaa), jotta voidaan luulla, että kaikki on hyvin.
Mitä ongelmalle voidaan tehdä?
Ensimmäinen asia, joka pitää tehdä, on lopettaa sen odottaminen, että asia ratkeaa kuin itsestään. Nyt tilanne ikään kuin nojaa siihen, että odotetaan, että esim. Jeesus tulee takaisin maan päälle ja tosta noin vaan antaa velat anteeksi tai jotain... Muista ratkaisuja:
(1) Maailmantalouden tasapaino tulee palauttaa ja esimerkiksi Kiinan Yuanin arvo olisi päästettävä revalvoitumaan. Usein puhutaan siitä, että USA:n dollari romahtaa, mutta en usko, että sen arvo on itse se ongelma vaan se on yliarvostettu Yuan.
(2) Rahoituspalveluiden ja rahoitusmarkkinoiden säätelyä olisi lisättävä.
(3) Politiikkaa olisi tehtävä aitoihin hyvinvointi-indekseihin perustuen ja heittää BKT-indeksit roskiin.
Monia muitakin keinoja varmasti olisi, mutta niille kaikille yhteistä on se, että ne tietävät lyhyen ajan kärsimystä aivan kuten narkkarin vieroittaminen huumeesta. Poliitikot, jotka enimmäkseen haluavat seuraavalle valtakaudelle, eivät näytä olevan kykeneviä tällaisiin päätöksiin.
Oman lähestymiseni ongelmaan ja sijoittajan mahdollisuudet vuodesta 2010 lähtien
Näkemykseni on varmaankin aika pessimistinen ja on astetta korkeampaan positiivisuuteen voi olla aihetta. On myös mahdollista, että olen väärässä. Itse kuitenkin tiedostan ongelmat ja katson mahdollisuuksia siellä missä muut ovat pessimistisiä. Luotan itseeni, mutta teen päätökset itsenäisesti ja varautuen mahdollisiin riskeihin. 2009-alkuvuodesta olin positiivinen taloudenkehityksen suhteen. Kesällä 2009 luultiin, että Viron asuntojen hinnat jatkavat loputtomiin laskua ja ostin Tallinnan liepeiltä juuri rakennetun asunnon alle 1/3 hintaan Suomen asuntohintatasosta. Edes Viron asuntokriisin syitä ei ole Suomessa käsitelty. Virossahan pienen maan pankit joutuivat rahoituskriisiin ja mm. asuntorakentajat joutuivat jopa itse rahoittamaan asuntojen myyntiä, koska pankit eivät antaneet rahaa. Väliaikaisen likviditeettikriisin seurauksena hinnat romahtivat. Virolla taas on mahdollisuus liittyä euro-alueeseen ja saada vakaampi rahoitusjärjestelmä, mutta Suomella on vain mahdollisuus poistua järjestelmästä. Lisäksi suuri osa Suomen elvytyseuroista valuu Viroon Suomen asuntokuplan ympärillä häärivien tuontiduunareiden palkkapussien. Riski Viron devalvaatiosta on toki olemassa, mutta pääsiisin myös itse hyötymään halvemmasta hintatasosta.
Lähitulevaisuuden tavoitteena on myydä oma yksiöni pk-seudulta ja kerätä likviditeettiä, jota voin hyödyntää, kun Suomen asuntokupla todennäköisesti puhkeaa. Uskoakseni nykyisten asuntohintojen jatkuvan tulevaisuudessa minun tulisi olettaa alhaisten korkojen jatkuvan loputtomiin. Toisin kuin muut ikäiseni sijoitusblogaajat (26v), en yritä myöskään olla miljonääri 40-vuotiaana, vaan elän tätä päivää, mutta voin elää sitä ilman ostamatta 200 000 euron yksiötä Helsingin keskusta.
Sijoittajalla on tänä päivänä ennennäkemätön mahdollisuus sijoittaa erilaisiin varallisuusluokkiin eri maanosiin kustannustehokkaasti. Useat akateemiset tutkimukset ovat näyttäneet, että kansainvälisillä taktisella allokaatio strategioilla, jotka voivat perustua esim. kunkin maan arvostukseen tai hintaindeksien hintakehitykseen voidaan saavuttaa huomattava sijoitussalkun suorituskyky. Allokaatiostrategioilla voidaan pyrkiä hyötymään ylläkuvatun talouden sallimasta levottomasta likviditeetistä, joka kiertää maailmaa, mutta se ei ohjaudu tarpeeksi nopeasti kohteisiin tai kuplii yli. Sijoitusvälineinä voidaan käyttää ETF-rahastoja, joiden likviditeetti on parempi, kuin esim. kotimaisten osakkeiden puhumattakaan mistään moottorikelkka tehtaan kiinteistöistä Rovaniemellä.
Sijoittamisen isänmaallisuudesta
En pidä sokeaa uskoa Suomen talouteen ja Suomisijoituksiin isänmaallisuutena. Etenkin, jos samlla kielletään faktat ja historian esimerkit kv-hajauttamisen tärkeydestä esim. Japani. Pidän paljon järkevämpänä ja vastuullisena Suomalaisen varallisuuden tuottavaa sijoittamista globaalisti, jolloin mm. voisimme odottaa parempia eläkkeitä. Poliittinen populismi ja suomalaisessa talousmediassa luodut illuusiot eivät kuitenkaan salli tämän asian hyväksymistä.
On uskomatonta, että nykypäivän sijoitusympäriston realiteetteja ja mahdollisuuksia ei oteta huomioon. Miksi ei voida luoda sellaista sijoitusstratrategiaa suomalaiselle varallisuudelle, joka olisi luova ja käyttäisi toimintaympäristön "tilaa" hyväksi, ja johon ei ole ennen ollut mahdollista. Suomisijoittajat ovat kuin Ranskan armeija toisen maailman sodassa, joka linnoitetulla Saksan rajalla istui ja kökötti, mutta joka lopulta yllätettiin.
Ok... En usko, enkä oleta, että juuri sinä olit kiinostunut mielipiteestäni Tämä oli oma tallenne ja all-in-one kommentti jo esitettyihin ja tuleviin kirjoituksiin. Tätä kirjoitusta innoitti mm. J. Vahen esittämä "dualismi". Ensi vuonna tulen todennäköisesti kirjoittamaan enemmän taktisesta allokaatiosta ja sen mahdollisuuksista, joten asiaankin päästään ennemmin tai myöhemmin.
Itse arvostan tällaista todellista informaatiota!
Siis myös jotain hyvää tässä katastrofissa.
Kuva: Wikimedia
