Skip to main content

Talouden trendit

Maailmantalouden tervehtyminen jatkuu

Käyttäjän Kai Nyman kuva
Posted in

Lähes kaikki Euroalueen makrotalouden tärkeät mittarit ovat menossa kohti parempaa: 

  • teollisuustuotanto(punainen) ja bruttokansantuote(oranssi) ovat menossa kohti parempaa
  • inflaatio (keltainen) on käynnistymässä
  • vaihtotase (violetti katkoviiva; oikea asteikko) ja kauppatase (sininen katkoviiva; oikea asteikko) ovat palaamassa lähemmäs tasapainotilaa

Ainoastaaan työttömyys (vihreä) on edelleen kasvussa.

Lähteet:  ECB, Suomen Pankki, Martin capital, "The Economist" lehti

Kaikkien tärkeimpien markkina-alueiden makrotalodelliset graafit ovat täällä:  www.piksu.net/sivu/kansantaloudellisia-tunnuslukuja  (edellyttää tunnusten luomista ja kirjautumista piksu sivustolle - ei maksa mitään)

 

 

Euroalueen vientiteollisuus on kilpailukykyistä

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Sijoittalle on tärkeää tuntea sitä miten eri valuuttojen arvot ovat yli- tai ali- arvostettuja. Tämä on tärkeää siksi, että matalan kustannustason alueet ovat viime aikoina kehittyneet paremmin kuin muut. On myös mahdollista että valuuttojen arvot aikaa myöden tasoittuvat niin, että kustannustaso eri maissa lähentyvät toisiaan. Tämäkin seikka puoltaa sijoittamista niihin maihin joiden valuutat ovat aliarvostettuja.

Valuutan ali- ja yli- arvostusta voi mitata hyvin monella tavalla. Erään kätevän, käyttökelpoisen ja ymmärrettävän tavan muodostaa Economist lehden aika-ajoin keräämä Big Mac indeksi, joka mittaa sitä, minkä hintainen on Big Mac hampurilainen (tai vastaava) eri maissa. Halpa hampurilainen tarkoittaa halpaa valuuttaa. Yksinkertainen mittari, joka toimii melko luotettavasti.

Oheisessa taulukossa on hampurilaisen hinnasta laskettuja valuutan yli- ja ali- arvostusprosentteja suhteessa dollariin. Näyttäisi siltä että Euro on edelleen hieman yliarvostettu ja kaukoidän valuutat (Kiina, Malesia, Thaimaa) ovat aliarvostettuja. 

Halvan valuutan maat eivät ole itsestään selviä sijoituskohteita. Monien maiden valuutat ovat vuosikymmeniä aliarvostettuja, mutta silti teollisuus ei kehity eikä valuutan arvokaan tasapainoitu. Mistä tämä johtuu? Syy on melko yksinkertainen. Valuutan arvon määrää vientiteollisuuden kilpailukyky ja mekanismi on suurin piirtein seraava:

  • Maan vienti kasvaa kun vientiteollisuus on kilpailukykyistä ja tuotteet haluttuja maailmalla
  • Viennin ja tuonnin täytyy olla pitkällä aikavälillä tasapainossa (kukaan ei voi velkaantua loputtomasti)
  • Tasapaino löytyy kun velallisen valuutta heikkenee niin paljon että velallinen ei enää pysty ostamaan maailmanmarkkinoilta kuin ainoastaan sen verran tuotteita kuin sen oma vientiteollisuus pystyy tuottamaan vastinetta

Monen Euroopan maan vientiteollisuus on jo sata vuotta ollut ylivertaista suhteessa moniin kehittyviin maihin ja niinpä myös valuuttojen arvostuksessa on ollut vastaavan suuruinen epäsuhta. Eikä ero ole vieläkään tasoittunut. Euroalueen vienti ja tuonti ovat edelleen tasapainossa vaikka valuuttojen arvostustasoissa onkin suuri ero. Turha meidän surkutella itseämme ja päivitellä kaukoidän nousua - olemme edelleen kilpailukykyisiä.

Mitä jatkossa tapahtuu

Kaukoidän ja kehittyvien maiden kulttuurit ja tekemisen tapa ovat nyt kuitenkin integroitumassa osaksi maailmanlaajuista yhteistä kulttuuripiiriä ja osaamista. Siellä osataan jo nyt tuottaa maailmankauppaan kelpoa tavaraa ihan kohtuullisia määriä ja houkuttelevalla kustannusrakenteella. Tästä syystä on odotettavissa, että kaukoidän valuutat jossakin vaiheessa vahvistuvat.Pitää vain odottaa että markkinatalouden pettämättömät lait seuraavien vuosien (tai vuosikymmenen) kuluessa hoitavat vääjämättömän tehtävänsä ja tasapainottavat valuuttojen arvot vientiteollisuuden keskinäisen kilpailukykypariteetin mukaiseksi. 

Suomessa on jo pitkään huolehdittu vientiteollisuuden kilpailukyvystä ihan mallikkaalla tavalla. Toivottavasti pysymme jatkossakin tuottamaan maailmanmarkkinoilla haluttuja tavaroita ja mielikuvia - vientiteollisuuden osaamisesta riippuu paljon.

Lähde: www.economist.com

Maaliskuun makrotalouskatsaus: video

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Makrotalouskatsaus viedeona

Videon toteuttanut:   Originaali Oy

Teoriaa käytännössä

Käyttäjän Jaakko Wallenius kuva
Posted in

Teoriassa jokainen yrittäjä tietää, että hänen tuotteillaan ei ole kysyntää, jos hänellä ei ole ostovoimaista asiakaskuntaa, eikä hänellä ole ostovoimaista asiakaskuntaa, jos yritykset eivät maksa työntekijöilleen riittävästi palkkaa.

Teoriassa jokainen yksityisen yrityksen työntekijä tietää, että hänellä ei ole pitkän päälle työpaikkaa, jos hänelle palkan maksava yritys ei pysty toimimaan kannattavasti.

Käytännössä jokainen yritys pyrkii maksamaan omille työntekijöilleen niin vähän palkkaa kuin on mahdollista.

Käytännössä jokainen työntekijä pyrkii saamaan omasta työstään niin suuren korvauksen kuin mahdollista.

 

Tämä on tietysti se paradoksi, joka tekee markkinataloudesta niin jännittävän paikan elää. Toisaalta työntekijöillä ja työnantajilla on vahva yhteinen intressi, sillä hyvinvointia sekä työnantajalle että työntekijälle tuottava systeemi on molempien itsekkäänkin edun mukainen.

Toisaalta tämä teoria unohtuu heti, kun siirrytään yksittäisen yrityksen tasolle, sillä silloin astuu peliin mukaan pääoman ja työn suora kilpailutilanne. Molemmat kun aina kilpailevat yrityksen tuottaman lisäarvon jakamisesta ja pyrkivät maksimoimaan oman osuutensa siitä.

Juhlapuheissa työntekijät ovat aina yrityksen tärkein voimavara, niin kuin he tietysti todellisuudessa aina ovatkin, sillä ilman työntekijöitä ei yritystoiminta voi koskaan kasvaa yhden miehen puuhastelua kummallisemmaksi.

Todellista päätösvaltaa yrityksissä käyttävät kuitenkin pääoman edustajat, jotka hyvin luontevasti antavat työntekijöille vain sen osuuden yrityksen tuottamasta lisäarvosta, joka on pakko antaa. Työntekijöillä puolestaan ei ole muita keinoja kuin lakkoase painostaa pääomaa tinkimään omasta osuudestaan.

 

Tämä työn ja pääoman kilpailu toimii kuitenkin melko kitkattomasti hyvien aikojen aikana, kun yrityksen tuottamasta kasvavasta lisäarvosta riittää uutta jaettavaa myös työntekijöille, vaikka pääoman suhteellinen osuus tuloksesta samalla kasvaisikin.

Taantuman tullessa tilanne kuitenkin muuttuu radikaalisti. Kun yrityksen liikevaihto putoaa, supistetaan ensimmäiseksi työvoimakuluja, mikä on tietysti täysin luonnollista, kun työn määrä yrityksessä vähenee.

On kuitenkin äärettömän luonnollista, että työntekijäpuolen on vaikea ymmärtää, jos pääoman tuotto-odotus ei jousta lainkaan edes hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Tällainen tilanne johtaa nopeasti asenteiden lukkiutumiseen.

 

Työnantajan voi toisaalta olla hyvin vaikea ymmärtää miksi työntekijät eivät tunne solidaarisuutta heitä kohtaan hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. 

Solidaarisuuden puute on kuitenkin hyvin ymmärrettävää ainakin niissä yrityksissä, joissa ei ole hyvinä aikoina jaettu hyvää tulosta työntekijöille ja huonoina aikoina työntekijät ovat ainoa osapuoli, joka joutuu joustamaan. 

On todellakin yrityksiä, joissa yritysten pääomalle ulos jaettava tulos on pysynyt hyvänä työntekijöihin riittävän nopeasti kohdistettujen säästötoimien ansiosta.

 

Mikään yritys ei tietysti voi toimia tappiolla, mutta kysymys onkin myös ihan vanhanaikaisesta reiluudesta. Ihmisyksilöt kuitenkin tekevät päätöksiä oman lähikokemuksen perusteella, eivätkä he suinkaan ajattele kansantalouden kokonaisetua. 

Jos koko säästö haetaan työvoiman osuudesta, eikä pääoma pysty tinkimään tuotto-odotuksistaan edes ilmiselvässä kriisitilanteessa, voi käydä niin, että tilanne helposti kärjistyy avoimiksi konflikteiksi. Niin voi käydä, vaikka konfliktin osanottajat hyvin teoriassa tietäisivät, että konflikti juuri nyt voi olla koko kansantalouden kannalta hyvinkin turmiollinen asia.

Tasaisuutta puukauppaan

Käyttäjän J.Vahe kuva
Posted in

Jonkun aikaa keitin itseäni henkisessä sellukattilassa, jossa kloorin ja lipeän lisäksi oli aimo annos sappea. Sapella tarkoitan sisäelimen eritettä enkä eteläafrikkalaista metsäteollisuusyritystä. Aiheena oli oheinen metsäteollisuuden tuottama “uutinen”.

Suomalainen metsäteollisuus on ilmeisesti käännekohdassa. Devalvaatio ei ole enää keinovalikoimassa. Sen takia kaikkinainen vaatiminen, valittaminen, kinuaminen, kitiseminen ja kärttäminen on muutenkin tarpeetonta. Onneksi minulla on tarjota Suomen metsäteollisuudelle aivan konkreettinen vaihtoehtoinen väline. Se on peili.

Valittaminen, vaatiminen, kinuaminen, kitiseminen ja kärttäminen olivat etusijalla vielä 2008, jolloin Brunila vaati hallitukselta toimia Venäjän tullien suhteen. Mielestäni hallituksen mahdollisuudet olivat rajalliset. Suomen armeijan hyökkäys Venäjälle olisi ollut ainoa tapa varmistaa Venäjän raaka-aineet. Kun tätä jo kertaalleen kokeiltiin vuonna 1941 huonolla menestyksellä, 2008 asiaan ei enää palattu.

Venäjän puutuonnissa keskeisessä asemassa on koivu. Mitä tulee kotimaiseen koivuun, sitä hävitettiin Suomesta rikkaruohon tavoin vielä 1970-luvulla. Itselläni on kokemus vuodelta 2004, jolloin Metsäliitto ei suostunut maksamaan sentin pyörylää havupuuleimikon mukana tulleesta puolesta rekka-autollisesta koivua. Kun koivukin sentään kasvaa 50 vuotta, sitä ei yhdessä kvartaalissa hallitus pysty saamaan tyhjästä loihdittua millään ilveellä. Tämän ymmärtäminen voisi olla metsäteollisuudelle eduksi.

Entäpä metsäteollisuuden muut vaihtoehdot? Kartelleista tuli juuri tuomio enkä usko Suomen hallituksen lähettävän sotaväkeä myöskään metsänomistajien kimppuun pakkomyyntien aikaansaamiseksi. Metsäteollisuuden vanha alihankkija lapuanliikekin lakkautettiin jo vuosikymmeniä sitten.

Kun pakko ei ilmeisestikään ole käytettävissä, lienee välttämätöntä pohtia markkinatalouden pelisääntöjä.

Miten metsäteollisuus on käyttäytynyt? Kartelleja harrastettiin siis vuoteen 2004 asti. Samoihin aikoihin käsivarrenpaksuiset puut käytettiin metsäkoneiden ajouran alustana. Jos metsänomistaja olisi silloin ehdottanut kantojen korjaamista pois, vastauksena olisi ollut pitkä ja räkäinen nauru.

Itse olen saanut ostotarjouksia ajoittain vain yhdeltä firmalta. Eihän isoja firmoja Suomessa olekaan kuin kolme. Ja sitten mennäkseni olennaisimpaan asiaan: ensiharvennukselle on keksitty sellainen lystikäs nimi kuin kasvatushakkuu. Kun kasvatushakkuussa jäljelle jäävien puitten runkoja ja juuristoa voidaan vahingoittaa käytännössä systemaattisesti (kokemukseni vuodelta 1988), ainoa, mikä kasvaa on juurikääpä.

Näitten faktojen jälkeen olisi vielä eräitä kysymyksiä: millaiseksi metsäteollisuus itse kokee oman imagonsa?

Onko koskaan tullut mieleen, että metsänomistajalla voisi olla ikäviä ajatuksia kauppakumppanistaan? Jos puukauppaan halutaan tasaisuutta, tarkoittaako se vain ja ainoastaan sitä, että metsänomistajan pitää em. epäkohdista huolimatta myydä kiltisti puuta metsäfirmoille tasaiseen tahtiin? Olisiko mitenkään mahdollista, että metsäteollisuus itse voisi luoda puukauppaan tasaisuutta Suomen lakeja noudattavalla, kaukonäköisellä ja pitkäjänteisellä asennoitumisella metsänomistajiin, jossa metsänomistajaa pidettäisiin - jos ei nyt ihmisenä niin ainakin kädellisiin kuuluvana.

Vuokranantajan riskejä käsittelen tuolla

BRIC vai STUPID?

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Viimeisten vuosien mantrana on ollut ettei sijoitus voimakkaasti kasvaviin BRIC-maihin eli Brazil, Russia, India and China, voi mennä pieleen. Sijoittajat ovat noudattaneet neuvoa ja kasvavien talouksien rahastoihin ja etf:iin on virrannut rahaa ovista ja ikkunoista.

Eurooppa on nyt havaittu suureksi mahdollisten luottotappioiden keskittymäksi. Kun Dubain luotto-ongelmilla saatiin psyykattua markkinat laskuun muutama kuukausi sitten, on nyt löydetty lisää riskejä Kreikasta, Espanjasta ja Portugalista. Jotta sijoittajille saataisiin hyvä muistisääntö, on ongelma-alueen maiden nimiä yritetty lyödä milloin miksikin lyhenteeksi... Konsultti ehdottaa muistisäännöksi STUPID-maita eli Spain, Turkey, UK, Portugal, Italy and Dubai.

Pitäisikö tässä nyt panikoida ja myydä kaikki, ennen kuin STUPID-maat menevät kaikki konkurssiin ja peli on lopullisesti menetetty?

Todellisuudessa velkaantumisen ei pitäisi olla mikään uutinen markkinoille. Kun kansantaloudet supistuvat ja samalla elvytetään voimakkaasti, käy helposti kuin hullulle miehelle Huittisista: sitä syö enemmän kuin tienaa.

Valtioiden velkaantuminen on pitkän aikavälin ongelma ja suurin pitkällä aikavälillä kasvua rajoittava tekijä G3-alueella (US, EU, JP). Kuitenkaan itse velkaantumisessa ei ole mitään uutta tai merkittävää tapahtunut viimeisten viikkojen aikana Kreikkaa lukuunottamatta. Kreikka ilmoitti laskeneensa väärin oman velkaantumisasteensa ja reilun 7 %:n velka suhteessa bruttokansantuotteeseen olikin reilut 12 %:a. Samalla käynnistettiin spekulaatio Kreikan sulkemisesta euro-alueen ulkopuolelle ja euro heikentyi huomattavasti.

Valtioden velasta ja velan kasvuvauhdista löytyy hyvä graafi osoitteessa http://blogs.reuters.com/macroscope/2010/02/05/deficits-and-debts-made-clear/ .

Itse pidän euron heikentymistä hyvänä uutisena Euroopan taloudelle. Vapaasti heikentynyt dollari on syönyt eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä vientimarkkinoilla. Nyt lähestytään terveempää tasoa suhteessa dollariin eikä Yhdysvallat pysty ostamaan kilpailukykyä “devalvoimalla”.

Piensijoittajan ja osakesäästäjän on turha panikoida näiden makrotalouden otsikoiden takia. Elvyttäminen maksaa ja velat lankeavat joskus maksuun, mutta kokonaisten valtioiden konkurssi on uhkana aika kaukana. Nyt kannattaa pysyä mikrotalouden tasolla ja katsoa yritysten julkistamia tuloksia, ehdotettuja osinkoja ja tulevaisuuden näkymiä. Suomalaiset yhtiöt ovat pääosin ylittäneet odotukset osinkoehdotuksillaan. Jos ja kun osinkoehdotukset heijastavat yhtiön hallituksen uskoa tulevaisuuden talouskehitykseen, näyttää tilanne huomattavasti vuoden takaista paremmalta.

Useampi blue chip –yritys tarjoaa nyt 4-6 %:n osinkotuottoa. Pidän näiden osakkeiden omistamista hyvänä vaihtoehtona reilusti alle prosentin tuottoa tarjoavalle korkotalletukselle. Osingot saa tililleen huhti-toukokuussa eli holdari ehtii ottaa kotiin kahdet osingot seuraavan 14-15 kuukauden aikana.

 Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä http://www.deltafreight.fi

Makrotalous: Valtioiden rooli taloudessa kasvaa

Käyttäjän Makrotalouskatsaus kuva
Posted in

 

Makrotalouskatsaus helmikuu / 2010     Kai Nyman         

Katsaukseen liittyvä syventävä keskustelu pidetään Toto invest ryhmän kokouksissa - muissa tilaisuuksissa erikseen pyydettäessä.

 

Source: http://www.ism.ws

 

Sentimentti-indikaattorit

Teollisuuden ja kuluttajien sentimentit ovat jatkaneet paranemistaan. Elpyminen on käynnissä ja tulevaisuudelta odotetaan parempaa.

Inflaatio, korko ja valuutat

Pitkien korkojen hivuttautuminen ylöspäin osoittaa että talouskasvun kestävyyteen luotetaan ja lyhyet korot matavat matalalla odottaen keskuspankkien koronnostoja. 

Euron arvo on ilahduttavasti lähtenyt heikkenemään ja tämä trendi on jo nyt parantanut useilla prosentilla Euroalueella tehdyn työn kilpailukykyä esimerkiksi Kiinassa, USA:ssa ja Japanissa tehtyyn työhön. Kaikki tämä on kotiin päin ja näkyy puolen vuoden tai vuoden viiveellä yrityksen tuloksiin ja työllisyyteen. Vakaa, hyvin hoidettu Euro toimi laman pyörteissä monen sijoittajan turvasatamana mutta nyt sijoittajat ovat valmiit taas luottamaan esimerkiksi dollarisijoituksiin ihan toisella tavalla kuin vaikkapa vain muutama kuukausi sitten.

Reaalitalous

USA liittyi viime vuoden viimeisellä neljänneksellä vahvan talouskasvun alueiden joukkoon ja Euroalueen vuoro tulee kenties tällä tai seuraavalla kvartaalilla. Kehittyvien maiden johdolla tapahtuva elpyminen saavuttaa tämän kevään aikana maailman kaukaisimmatkin kolkat.

IMF on herännyt viime vuonna tekemäänsä virheeseen ja toppuuttelee nyt valtionvarainministereitä säästäväisyyteen. Tämä kampanja tulee nyt auttamattoman myöhään - löysät, velkaantumista ja tehottomuutta lisäävät lamabudjetit on jo tälle vuodelle tehty ja ne toteutuvat vaikka paljon varovaisempi elvyttäminen olisi ollut järkevää. Esimerkiksi Englanti oli vielä viisi vuotta sitten eräs läntisen maailman kapitalistisimmista maista ja nyt valtion kulutuksen osuus bruttokansantuotteesta on jo reilusti yli 50%, joka edustaa suurempaa osuutta kuin joissain Neuvostoliiton aikaiksissa sosialistimaissa. Samaa Englannin viitoittamaa tietä ovat astumassa monet muutkin valtiot - Suomi muiden mukana rintamassa. 

Miksi sitten valtiojohtoinen elvytys ei aina auta? Valtion kulutus kohdistuu eri tyyppisiin asioihin kuin kuluttajien, jotka valitsevat unelmia, mielikuvia ja sellaisia asioita jotka tekevät meille elämän merkitykselliseksi. Valtion kulutus sen sijaan kohdistuu enemmän infrastruktuuriin, hyvinvointipalveluihin ja sellaisiin asioihin, joita voimme kutsua rationaalisiksi ja tarpeellisiksi. Yhteiskunta kuitenkin syntyy noista kuluttajien mielikuvista ja unelmista, joita ilman kaikki muu menettää merkityksensä eikä talouskaan kehity jos liian suuri osa kulutuksesta kulkee valtiokoneiston kautta. Monissa maissa valtiokoneisto on hoitanut tehtävänsä hyvin - kaikki kynnelle kykenevät kuluttajat on otettu mukaan kuluttamaan ja rakentamaan yhteisiä mielikuvia - siis valitsemaan tuotteita ja palveluita. Tulonjako on siis hoidettu hyvin. Tällaisessa tilanteessa valtion panoksen kasvattaminen ei auta vaan saattaa päinvastoin syödä resursseja vapaalta valintaprosessilta. Valtion elvyttäminen on tässä tilanteessa kuin veden kaivoon kantaminen - auttaa hetken mutta ohjaa resursseja tehottomaan toimintaan. 

On turhauttavaa että taloudellisen kasvun odotustaso on Euroopassa tällä hetkellä 2% tuntumassa. Tästä on kuitenkin turha syyttää valtiovaltaa tai keskuspankkipolitiikkaa, jotka ovat kaikienkaikkiaan melko hyvällä tolalla. Syyt ovat syvemmällä kulttuurissamme.

Sijoitusmarkkinat

Sijoitusmarkkinat ovat rauhoittavista makroluvuista huolimatta hermoilleet ja epävarmuuden astetta mittaava VIX indeksi on korkealla. Tuloskausi on tuonut odottamattomia positiivisia ja negatiivisia yllätyksiä ja sijoittajat ovat olleet hämmentyneitä. Kokonaisympäristöä mittaavien makrolukujen parantuminen on jäänyt sivuseikaksi kun yritykset ovat kertoneet tuloksistaan. Turbulenssin kausi kuitenkin päättyy helmikuun aikana ja sitten palataan taas rauhallisempaan jaksoon, jolloin yritykset ovat taas löytäneet suurin piirtein järkevältä näyttävät pörssiarvonsa. Tuo odotettavissa oleva rauhoittuminen on monasti ollut elpyvän kurssikehityksen aikaa.

Positiivisilla tulosyllätyksillä negatiivinen kokonaisvaikutus

Käyttäjän pekka kuva
Posted in

Juuri sopivasti Nokian Q4 tuloksen julkistamispäivänä mainio CXO Advisory palsta esitteli tutkimuksen tulosyllätysten vaikutuksesta osakemarkkinoihin. Yksinkertaisesti hyvät tulokset ovat myrkkyä osakemarkkinoiden tuotolle.

Kirjoitus perustuu juuri ilmestyneesen tutkimukseen "Aggregate Market Reaction to Earnings Announcements", tekijöinä William Cready ja Umit Gurun. Tutkimuksen aineisto on NYSE ja AMEX osakkeet vuosilta 1973 – 2006.

Selityksenä on, että kokonaisuutena yhtiöiden hyvät tulokset ennakoivat koronnostoa, joka puolestaan johtaa osakkeiden kurssien laskuun. 

Turvaverkko pelastaa

Käyttäjän Jaakko Wallenius kuva
Posted in

 Olen viime aikoina ollut aika tavalla ymmälläni. Teollisia työpaikkoja on Lohjan seudulta hävinnyt viimeisen parin vuoden aikana satamäärin, mutta se ei ole näkynyt oikeastaan missään. 

Arvoitus syvenee, kun miettii, että koko vientiteollisuuden tuotannosta hävisi taantuman myötä usein jopa kolmannes lähes hetkessä, mutta silti kotimainen kysyntä on pysynyt lähes entisellään, kuntien verotulot ovat vielä kohtuullisella tasolla, eivätkä paikalliset kiinteistövälittäjät sano vielä juuri kohdanneensa työttömyydestä aiheutuneita asuntojen pakkomyyntejäkään.

 

Olisiko kuitenkin niin, että mitään arvoitusta ei olekaan. Olisiko vain niin, että sosiaalinen turvajärjestelmämme on myös kotimarkkinoihin turvaavan talouselämän osan viimeisenä tukena ja turvana. 

Tilapäinen työttömyys ei enää merkitsekään välitöntä taloudellista perikatoa kuten vielä vaikkapa 30-luvun suuren laman aikana tapahtui, kun ansiosidonnainen työttömyysturva ja myös todellinen mahdollisuus neuvotella ja sopia lainan maksuista pankin kanssa antavat  mahdollisuuden jatkaa elämistä kohtuullisissa puitteissa.

Työttömäksi joutuvat joutuu toki sopeuttamaan talouttaan monin rajustikin, kun käteen jäävä rahamäärä putoaa selvästi. Maailma ei kuitenkaan enää kokonaan romahda irtisanomisajan päättyessä.

 

Olisiko niin, että 30-luvun lama oli niin syvä kuin se oli juuri sosiaalisten turvaverkkojen puuttumiseksi vuoksi. Työttömyys merkitsi silloin elintason ja samalla myös kulutuksen täydellistä romahtamista.

Massatyöttömyys merkitsi siis massiivista ja nopeaa kysynnän pudotusta ja tämä kierre ruokki itseään koko ajan kiihtyen. Lainoistakaan ei silloin juuri neuvoteltu, vaan tilapäinenkin maksukyvyttömyys vei helposti maat ja mannut vasaran alle.

Nyt kehittynyt sosiaaliturva ja pankkien joustokyky estävät tai ainakin ratkaisevasti hidastaa tällaisen itseään ruokkivan kurjistumiskierteen syntymistä. 

Järjestelmä antaa ainakin aikaa talouselämän toipumiseen, mutta aikapommi toki tikittää koko ajan taustalla. Ansiosidonnaisen päivärahan 500 päivän takaraja häämöttää kuitenkin tulevaisuudessa. Pankkienkin kärsivällisyys loppuu jossain vaiheessa ja lyhennykset on joskus taas voitava aloittaa.

 

Uusia työpaikkoja pitäisi kohta jälleen syntyä, vaikka suurten ikäluokkien eläköityminen vähentääkin paineita selvästi. Itse asiassa saattaa olla niin, että monien nyt laman varjolla lopetettujen teollisuusyritysten pitäminen täysmiehitettynä olisi saattanut olla jo puolen vuosikymmenen päästä hyvinkin ongelmallista ilman massiivista työvoiman maahantuontia.

Joka tapauksessa voi jo sanoa, että maassamme tehty iso investointi kattavaan työttömyysturvaan tuottaa juuri nyt hyvää tulosta. 

 

Jaakko Wallenius

 

Innovatiivisuudesta maailmalla patenttien valossa

Käyttäjän pekka kuva
Posted in

Kuten 16.1 kirjoituksessa mainitsin patenttivirastojen hakemusmäärät kertovat hyvin nopealla aikataululla meneillään olevista teknologiatrendeistä. Samoin patentointi kertoo kuinka paljon yrityksillä on varaa panostaa tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tässä on esitetty joitain tietoja kehityssuunnista suurimmissa maissa tai oikeammin patenttivirastoissa.

USA:n hakemusluvuista on käytettävissä vasta puolivuositilasto tai oikeastaan se on syksyllä (Sept. 30) päättyvän tilivuoden 2009 tilasto. Sen mukaan amerikkalaiset jättivät 264,197 patenttihakemusta kertomusvuotena 2009 kun edellisen vuoden luvut olivat 256,887, joten kasvua hakemusmäärässä oli 2,8 %

USA:n virastoon jätettyjen hakemusten kokonaismäärä putosi lukuun 485,500 edellisvuoden ennätyksestä 496,886. Tämä siis johtui ulkomaisten hakemusten määrän laskusta. Ilmiö oli oletettu koska on tyypillistä talouden laskukausille, että hakemuksia jätetään vähemmän ulkomaille.

Kiinalaiset jatkavat patentoinnissakin voimakkaasti eteenpäin. Jo vuoden 2009 ensimmäisen puoliskon luvut osoittivat kovaa 31.3 %:n nousua. raportoidussa kokonaishakemusmäärässä 426,000 on mukana patentit, hyödyllisyysmallit ja mallioikeudet. Omat laskelmani 11 kuukauden hakemusluvuiksi antavat 266'843, josta kotimaisten hakijoiden jättämiä 189'608 ja ulkomaisten 77'235.

Euroopan patenttivirastosta (EPO) käytettävissäni on vain 10 ensimmäisen kuukauden luvut. ne kertovat kokonaishakemusmäärän pudonneen 8,3 %. EPO hakemusten jättämiseen on useampi väylä ja yhtä hakemuslukua ei voi siten antaa. EPO jäsenmaista tulleiden ensihakemusten määrä putosi 8-9 % ja USA:sta ja Japanista tulleiden hakemusten määrä putosi 13-27 %.

Yhteenvetona Kiinan ylivoima tulee esiin myös uuden teknologian kehittäjänä, vanha Eurooppa on väsynyt ja jää jälkeen, mutta USA:ssa on edelleen jäljellä jotain luomisvoimastaan. 

Suomi Elää Innovaatioista ja Tulevaisuuden Palveluista

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva
Posted in

140120105374Olen varonut innovaatiojunan hypettämistä ennen aikojaan, koska suuria innovaatioita ei tehdä päivässä, vaikka Pendolino olisi täynnä huippuälyä, innostusta ja luomisen tuskaa moottorina.

Suomi eli metsästä. Nokia keksi tavan tehdä rahaa kännykällä. Nyt vuorossa ovat käytettävyydeltään ihanan helppojen palvelujen kaupallistaminen.

Suomi ei pärjää luovan talouden tuotoksilla, jollei teknologian siirtoa ja osaamisen myyntiä laiteta houkuttelevammin palvelukoreihin. Meiltä löytyy mahtavasti osaavia yksilöitä, kykyä kriittiseen analyysiin, mutta suurten massapalvelujen käytäntöön vieminen on takkuillut kauan.

Matomäki totesi aikoinaan, ettei Suomessa kannata tehdä mitään hevosta pienempää. Näitten vanhojen äijien opit ehkä vieläkin vaikuttavat ajatteluumme.

Teollinen tuotanto, konkreettisten tuotteiden tekeminen onnistuu suomalaisilta suunnittelijoilta mainiosti, mutta aineettomaan emme vielä usko. Suomalainen uskoo, kun näkee, sanotaan. Aineeton mielletään "yhtä tyhjän kanssa". Kovan luokan hypettäjät leimataan "paskan jauhajiksi".

Pehmotuotannossa emme ole maailmanluokan muutoksentekijöitä. Softa on meille Linux-menestyksestä huolimatta vierasta tai korkeintaan pienimuotoista pk-näpertelyä tai -räätälöintiä. Meiltä puuttuu rohkeus ja rakkaus näkymätöntä, aineetonta ja olematonta kohtaan. Silti meille kelpaa BB, Kauniit ja Rohkeat ja kaiken maailman huuhaa-realty.

Innovaatiojuna-hehkutusta eivät kaikki qaikulaiset purematta nielleet. Olen havainnut blogi-kommenteissakin nurjamielistä suhtautumista: innovaatio on sanana yhtä loppuun kaluttu kuin luovuus ja hyvinvointiyhteiskunta.

Suomalaiset kaipaavat konkreettisia asioita, mutta olemmeko tässä nimenomaan liiaksi kiinni vanhassa? Pitäisikö Suomen parantaa juoksuaan huuhaan, hörhöilyn, sirkuksen, brändien, imagojen tms. rintamilla?

Ideoiden muuttaminen kaupallisiksi innovaatioiksi on rankkaa puuhaa. Nokian OVI on oiva esimerkki alkutaipaleen kompuroinnissta. Se on ensimmäinen suuren luokan suomalainen palveluinnovaatio, jota moni meistä on kilvan moittinut käytettävyydeltään vaikeaksi. Mutta pitäisikö meidän sen sijaan käyttää sitä, hyödyntää sitä ja ehdottaa ideoita helppokäyttöisyyden lisäämiseksi.

Applea ja Google tukevat isänmaalliset amerikkalaiset mediat ja nettijulkimot. Miksi emme tee samoin?

Mitään muuta vastaavaa ei ole 2010 – 2020 tarjolla. Toiseksi paras on sentään jotain “ei mitään” rinnalla. OVI tarjoaa kansallisromanttisen mahdollisuuden palvelujen monimuotoisella kentällä.

Mitä mieltä olette? Tulkaa mukaan #iTraining –keskusteluun! Suomi on palvelutuotannon kehitysmaa. Tartutaan haasteeseen ja tehdään jotain yhdessä: tekemistä riittää taatusti.

Sähköisen kaupankäynnin edelläkävijöitä maassamme ovat myös Finnair ja VR: molempia mollamme ja parjaamme, mutta miten suu pannaan, jos Suomen paikallisliikenteen hoitaakin China Airline? JAL on konkassa, Finnair vielä pyristelee, mutta kuka muista Finnjetin, joka oli suomalaisen merenkulun ylpeys? Katoavaa on kansakunnan teknologinen etumatka. Isänmaa tarvitsee SINUA - suosi suomalaista!

 

 

 

Kasvu jatkuu ensi kesään saakka (??)

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Historia on peruutuspeiliin katsomista, mutta muuta keinoa tulevaisuuden ennustamiseksi ei ole - ajamme elämän autoa peruutuspeilin varassa. Ja juuri se tekee elämästä jännittävää - koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Samoin on myös talouselämän ja oman henkilökohtaisen sijoitustoiminnan laita. Ohjaamme talouselämää ja teemme sijoituksia peruutuspeilin varassa ja mitä taitavampia olemme, sen kovempaa uskallamme ajaa. Mutta perutuspeilin varassa suunnistava ei voi välttyä silloin tällöin eteen tulevalta yllätykseltä. Ja silloin on elämä kuoppaista - niin kuin monella sijoittajalla viime aikoina.

Poroja Kuusamon tiellä (Lähde: Wikimedia;  commons.wikimedia.org/wiki/File:Reindeer_road_block_Kuusamo.jpg)

 

Tässä alla on Economist lehden julkaisemia tärkeimpiä makrotaloudellisia peruutuspeilinäkymiä Euroalueen ja USA:n talouksiin.

  • Molempien talousalueiden työttömyys (vihreä käyrä, vasen asteikko) näyttäisi jäävän 10% tuntumaan. Työttömyys kasvaa vielä hieman, mutta pahin on takana
  • Teollisuustuotannon kasvu (kirkkaan punainen käyrä, vasen asteikko) ponnistaa kovaa vauhtia kohti parempia aikoja
  • Inflaatio (keltainen käyrä, vasen asteikko) on vähitellen käynnistymässä. Rahaa saa USA:ssa jo inflaatiota pienmmällä korolla (Lyhyt korko: sininen käyrä, vasen asteikko) ja lainalla kannattaa rahoittaa melkein mitä tahansa kohdetta. Euroalueella lyhyet korot ovat vielä järkevässä suhteessa inflaatioon.
  • Euroalueen vaihtotase (violetti katkoviiva, oikea asteikko) on, kiitos järkeävän talouspolitiikan, lähes tasapainossa ja USA:n vaihtotasekin on jo kolmen vuoden ajan ollut matkalla kohti parempaa tasapainoa.

 

 

Mutta mitä me näistä peruutuspeilitiedoista sitten hyödymme? Ainakin yksi seikka on sijoittajan kannalta tärkeä huomata. Luonnollinen suhdannekierto näkyy hyvin esimerkiksi teollisuustuotannon kasvusta, joka värähtelee suurin piirtein parin vuoden sykleissä. Teollisuustuotannon nousuvaiheet ovat olleet 1...1,5 vuoden mittaisia ja voimme hyvin olettaa, että viime vuoden puolessa välissä alkanut nousu kestää vielä loppuvuoteen tai ainakin keään saakka.

Ellei tielle satu jotain ennalta aavistamatonta - luonnonkatastrofia tai poliittista konfliktia. Poroja voi olla tiellä eikä sitä koskaan ei voi varmuudella tietää ja siksi tämä onkin niin jännittävää.   

 

Korkomarkkinat reagoivat talouskasvun käynnistymiseen

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Mitä korkokäyrät kertovat lähiajasta?

Alla oleva vertailugraafi kertoo miten DAX indeksi (alempi kuva) on kehittynyt suhteessa markkinakorkoihin (ylempi kuva)  ja tästä vertailusta voimme havaita, että pörssimarkkinat ennakoivat muutamien kuukausien viiveellä korkojen kehitystä. Miksi sitten seurata korkomarkkinoita, jos kerran niistä ei voi saada osakesijoittamisen kannalta hyödyllistä tietoa?

Korkomarkkinoiden ja pörssimarkkinoiden rinnakkaiselle seuraamiselle on monta hyvää syytä: 

  • Korkosijoittaja hyötyy pörssikurssien seuraamisesta. Rahoja on aika siirtää pitkän koron rahastoihin silloin kun pörssit lähtevät laskuun ja taas lyhyen koron rahastot ovat ylivoimaisia silloin, kun pörssikurssit lähtevät nousevat. Näin menetellen on monasti mahdollista saada markkinoita parempaa tuottoa. Uskomatonta että tämä pitää paikkansa sillä tehokkaiden markkinoiden pitäisi poistaa näin selvää ennustusvoimaa sisältävä ilmiö, mutta lainalaisuus on kuitenkin pätenyt jo monia vuosikymmeniä - eiköhän siis vielä tänäkin vuonna. 
  • Myös osakesijoittjan on hyvä seurata korkomarkkinoita. Korot ovat juuri nyt hiipimässä nousuun ja kerran käyntiin lähtenyt trendi on yleensä kestävä - monasti yli vuoden mittainen. Osakeskurssien käänne tulee yleensä vasta korkojen nousutrendin loppuosalla ja esimerkiksi nyt osakesijoittaja voisi hyvin päätellä että salkkua ei ole vielä aika realisoida - päinvastoin.

 

Yritysten pörssiarvon suhdetta tuloksen kuvaa niin sanottu P/E (price to earning) suhde. Tämän kevään tulosennusteiden perusteella tuo suhde on OMXHEX pörssissä noin 16.  P/E suhde on helppo muuntaa korkotuoton muotoon ja P/E 16 vastaa 6,25% tuottoa.

Riskittömistä pitkän koron lainapapereista saa euroalueella (Euroopan keskuspankin tilasto) suurin piirtein 3,5% tuottoa ja kun tähän lisää sen, että osakkeista tulisi saada noin 2% riskilisää niin päädytään siihen, että osakkeet ovat kuta kuinkin oikein hinnoiteltuja. Korkosijoitukset ovat näin laskien vielä hieman heikompi vaihtoehto, mutta ero on pieni ja supistuu. Jossakin vaiheessa on hyvä tasapainottaa salkkua muutamilla korkosijoituksilla.

Lähteet:  Yahoo finance, Euroopan keskuspankki, Suomenpankki.fi

Hyvä paha Aasia

Käyttäjän Olli Turunen kuva
Posted in

 

Mielenkiintoinen muutos maailman talouskärjessä tapahtuu alkaneena vuonna. Kiina nousee ohi Japanin maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi. Kiinan kasvava merkitys näkyy ja kuuluu. Se mainitaankin nykyään lähes jokaisessa globaalissa talousteemassa.
Kiinassa järjestetään toukokuusta lokakuun loppuun World Expo, jonka arvioidaan vetävän noin 70 miljoonaa kävijää Shanghain alueelle. Olympialaisten ohella maailmannäyttelyn kaltaiset massatapahtumat ovat hyvä lisä Kiinan taloudelle, sillä valtio pumppaa rahaa infrastruktuurin parantamiseen ja edistää siten työllisyyttä.
Otsikoihin nousee entistä enemmän myös Intia. Kuluvan vuoden aikana Intiassa ensimmäistä kertaa historiassa tuotanto ohittaa maatalouden osuuden bruttokansantuotteesta. Vahvan teollistumisen aika ja sen ansiosta tapahtuva elintason nousu on onni monille köyhille, mutta asettaa suuret kysymysmerkit luonnonvarojen riittävyydelle ja ilmaston kehitykselle. Siksi oli pettymys, että Kööpenhaminan ilmastokokouksen anti lopahti. Viisaat päättäjät eivät saaneet juuri mitään edistysaskelia otettua.
The Economist ennustaa Kiinalle yli 8 prosentin kasvua bruttokansantuotteessa. Myös Intia on maailman TOP 10 kasvajien listalla 6,3% kasvuennusteella. Ennusteet ovat utuisia arvioita ja niihin kannattaa suhtautua varauksella, mutta ne antavat osviittaa. Vertailun vuoksi Suomelle veikataan 0,8% kasvua ja euroalueen suurimmalle taloudelle Saksalle vaivaista puolen prosentin lisäystä menneen vuoden BKT:hen.
 
Aasian vahva kehitysvauhti näkyy Suomessa
Suomalaiset teollisuusyritykset ja Aasia vilisevät alkavanakin vuonna samassa asiayhteydessä lehtiartikkeleissa kun suuret yhtiöt kiittävät Aasian vahvaa vetoa länsimarkkinoiden sakatessa. Samaan hengenvetoon ne toteavat tuotannon siirtyvän entistä enemmän itään.
Paras esimerkki on tämän viikon tuore uutisointi Koneen saamista suurista tilauksista. Pekingin metroverkko täydentyy suomalaisilla liukuportailla ja Guangzhouhun rakennettava pilvenpiirtäjä sisältää 33 Koneen hissiä.
Tuotanto kannattaa luonnollisesti pitää siellä, missä osaaminen, edullinen kustannustaso ja asiakkaat kohtaavat. Trendi työllisyyskehityksessä kotimaisten konepajojen kohdalla on selkeä. Esimerkiksi Koneella oli vuonna 2004 reilut 5100 eli 20% henkilöstöstä Aasian ja Tyynenmeren alueella. Syyskuun 2009 lopussa samalla alueella oli jo yli 9200 työntekijää, 27% koko yhtiön henkilöstöstä. Kone on tehnyt lukuisia yritysostoja, joka osin selittää henkilöstön rajua kasvua.
Satama- ja teollisuusnostureita valmistava Konecranes on myös nostanut henkilöstönsä lukumäärää kovalla vauhdilla Aasian ja Tyynenmeren alueella. Vuoteen 2006 verrattuna muutosta on 58%, ts. 539 työntekijää enemmän syyskuussa 2009 kuin vajaat kolme vuotta aiemmin, vuoden 2006 lopussa.
 
 
Muutokset Suomen työmarkkinoilla ja sijoittajan salkussa
Idän kasvun voi kääntää myös toisinpäin. Vaikka bisnes on kasvanut ei se useimmilla teollisuusyrityksillä ole lisännyt töitä Suomessa – päinvastoin. Ainakin Cargotec, Konecranes ja Metso nousivat otsikoihin viime vuonna irtisanomisten myötä.                
Tuotantoa ei Suomessa kannata liikaa pitää, mutta korkeamman vaatimustason toimintoja voi säilyä. Riski tehtaiden siirrosta on suuri. Jos Suomi pysyy houkuttelevana maana (teollisuusyrityksille) palkata aivotyöläisiä vaativiin suunnittelutehtäviin, voidaan maassa pitää edes osa työntekijöistä.Kilpailijoita joustavampi strategia on entistäkin tärkeämpää jatkossa. Meillä on ensiluokkaisia hyvin johdettuja yhtiöitä, joiden toivoisi jatkossakin hyötyvän globalisaatiosta.
Yksilön, tehtaalla raskasta työtä tekevän työntekijän, voi olla vaikea hyväksyä muutosta ja työpaikan katoamista omista käsistä. Muutos on kuitenkin pysyvä ilmiö, joten oman osaamisen kehittäminen nykypäivän vaatimuksien kaltaiseksi voi pelastaa työpaikan.  
Sijoittajan kannattaa katsoa suomalaisten teollisuusyrityksien sopeutumiskyky alati kiihtyvässä talouden rakenteiden uusiutumisessa. Paljon käytetty termi “track record” on kotimaisilla yrityksillä hyvä. Toivotaan menestystä suomalaisyrityksille myös vuonna 2010, sillä vain menestyvä yritys luo kestävästi lisää työpaikkoja ja mahdollistaa yritysarvon kasvamisen.
 
Lähteet: The Economist, yhtiöt
 
Seuraava teksti ilmestyy kuukauden kuluttua. Sillä välin voit lukea kirjoituksiani Kauppalehden blogissa.
Toivon kaikille piksu.netin lukijoille hyvää alkanutta vuotta!
 

Makrotalouskatsaus: Pitkät korot voivat nousta vaihtoehdoksi

Käyttäjän Makrotalouskatsaus kuva
Posted in

 

Makrotalouskatsaus tammikuu / 2010     Kai Nyman         

Katsaukseen liittyvä syventävä keskustelu pidetään Toto invest ryhmän kokouksissa - muissa tilaisuuksissa erikseen pyydettäessä.

 

Source: http://www.ism.ws

Maailmantalous kasvaa ja yritysten liikevaihto ja tulokset paranevat. Osakemarkkinat ovat kehittyneet positiivisesti. Mutta myös pitkät korot ovat lähestymässä mukavaa tasoa ja voivat vuoden 2010 aikana kehittyä kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi osakkeille. 

Sentimentti-indikaattorit

Teollisuuden ja kuluttajien sentimenteissä on pitkästä aikaa nähtävissä hentoja empimisen elkeitä, kuten yllä olevasta JP Morgan:n kokoamasta maailman ostopäälikköindeksistäkin voimme havaita. Kyseessä ei liene varsinainen käänne, vaan ainoastaan nopean nousun jälkeinen tasaantumisvaihe.

Euroopan ja erityisesti USA:n kuluttajien luottamus on edelleen melko matalalla tasolla, vaikka kaikkialla on nähtävissä normalisoitumista.

Inflaatio ja korko

Deflatoorinen kehitys näyttää olevan päättymässä, ja jopa kuluttajahinnat ovat hienoisessa kasvussa vaikkei varsinaisesta inflaatiosta olekaan kysymys. Keskuspankkikorot ovat miltei vuoden pysyneet ennallaan, ja jopa USA:n keskuspankki on monen vuoden vuorsitoradan jälkeen päässyt stabiiliin tilaan, jossa korkoja ei olla paniikinomaisesti nostamassa tai laskemassa. 

Rahan määrä (M3) on Euroalueella laskussa ja mitä ilmeisimmin näin on laita myös USA:ssa (FED ei julkaise tilastoa) ja myös palkkojen nousu on taittumassa. Näistä syistä inflaatio ei  ole lähdössä voimalla käyntiin ja voimme luottaa siihen, että keskuspankkikorkojen nostot ajoittuvat vasta loppuvuoteen ja silloinkin ne tulevat olemaan hallittuja ja maltillisia.

Pitkät valtionlainan korot ovat jo pidemmän aikaa olleet noususuunnassa. Tästä on kaksi seurausta:

  • Uusien pitkän juoksuajan omaavien lainojen korko on suurempi kuin vanhempien ja niinpä vanhemmat velkakirjat menettävät arvoaan. Monet pitkän koron rahastoihin ja valtion lainoihin sijoittaneet ovat siksi tyytymättömiä ja etsivät nyt parempia sijoitusmahdollisuuksia muualta.
  • Lähestyy hetki, jolloin pitkät korot muodostavat kilpailukykyisen vaihtoehdon osakesijoituksille. Tuo kriittinen hetki saavutetaan nykyisellä kehitysvauhdilla vuoden 2010 aikana ja viimeistään silloin on syytä maksaa osakesijoituksiin otetut lainat takaisin - kenellä niitä sijoituslainoja sitten onkaan.  

Yrityslainat ovat kaiken aikaa tuottaneet hyvin. Alkuvuodesta 2009 riskipreemio oli suuri ja nyt konkurssiriskin väistyttyä voi yrityslainoihin sijoittanut kuitata hyvän tilin. Korkeakorkoisen lainapaperin arvo kasvaa luultavasti edelleen vuoden 2010 alkupuolella sillä konkurssiriskit todennäköisesti edelleen pienenevät. 

Reaalitalous

Maailmantalous kasvaa taas:

  • raaka-aineiden hinnat ovat nousussa (alumiini, kupari, sinkki, öljy....)
  • elektroniikan komponenttien kysyntä kasvaa (DRAM,...)
  • kuivarahtien hinnat ovat kohtuullisella tasolla

USA, Euroalue ja Suomi nousevat lamasta vasta jälkijunassa eikä vuoden 2010 aikana saavutettava 1-2% kasvu tunnu monen vahvan vuoden jälkeen ollenkaan niin hyvältä kuin sen itse asiassa pitäisi. Mutta siihen pitää nyt tyytyä - meidän rakenteellinen kasvunopeutemme näyttäisi olevan 2% tuntumassa eikä valtion velanottoa tai palkankorotuksia voida mitoittaa tuota 2% lukua suuremmiksi varsinkaan kun inflaatio ei näyttäisi pelastavan meitä omalta tyhmyydeltämme - meidän on itse oltava kurinalaisia. 

Vuoden 2009 aikana tapahtunut palkkatason liukuma (noin 4%) oli virhe jota meistä kukaan ei voinut enää estää. Monet palkkasopimukset ja budjetit tehtiin hyvänä aikana - silloin kun vielä kuvittelimme tilanteen paremmaksi, eikä noita sopimuksia voinut jälkikäteen muuttaa. Palkkojen aiheuttama kokonaiskustannus ei kuitenkaan noussut noin nopeasti - lomautukset ja irtisanomiset huolehtivat kustannusjoustosta, jota meistä kukaan ei halunnut, mutta joka vaan aiheutui. Toisin ei olisi voitu menetellä ja on vaikea kuvitella toteutettavaksi yhteiskuntaa, joka olisi riittävän nopeasti sopeuttanut budjetit ja palkat niin ettei tätä työttömyyttä olisi tarvittu. 

Sijoitusmarkkinat

Talous kasvaa taas ja yritysten tulokset kaunistuvat. Osakkeet ovat tuloksiinsa nähden ihan kohtuuhintaisia ja uskon että vuoden 2010 alkupuolella saamme kuulla yllättäviä iloisia tulosuutisia, jotka tuovat markkinoille lisää positiivista värinää.

 

Nyt ei kuitenkaan ole enää aika ostaa suuria määriä osakkeita velaksi - tietty varovaisuus on paikallaan. Pitkät korot ovat nousemassa ja jossain vaiheessa vuoden 2010 aikana voi tulla hetki, jolloin korkosijoitus on riskittömyydessään ihan kiva vaihtoehto.

Muutamien kehittyvien markkinoiden osakkeet ovat jo aika korkealle arvostettuja eivätkä kehitysmaaosakkeetkaan muodosta enää varmaa turvasatamaa - niidenkin suhteen on syytä olla hieman varovainen.

Joidenkin lähteiden mukaan maailma kylpee halvan korkotason aikaansaamassa likviditeetissä. Tämä ei tarkkaan ottaen pidä enää paikkansa. Itse asiassa rahan määrä (M3) länsimaissa supistuu, eikä reaalinen korkotaso, jolla rahaa saa, ole mitätön. Reaalikorko on tällä hetkellä 2-4% suuruusluokassa riippuen lainan tyypistä ja tätä ei voi pitää varsinaisen halpana rahana eikä siis ole ihme, että rahan määrä vähenee.  

Uusiin liiketoimintaprosesseihin ja teknlologioihin kannattaa sijoittaa - tässä muutama

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Sijoittajan on hyvä olla mukana teknologioiden ja liiketoimintaprosessien muutostrendeissä. Näitä mahdollisuuksia tarjoavia muutosprosesseja on menossa lähes jokaisella liiketoiminnan osa-alueella. Vaikka kehittyneiden maiden taloudellinen kasvu onkin hidastumassa pariin prosenttiin ei tilanne ole toivoton. Maailman taloudellinen kasvu on nopeutunut 1800 luvun yhdestä prosentista ensin 1900 luvun alun parin prosentin tasolle ja nyt olemme jo neljän posentin tuntumassa. Sijoittajan pitää vain löytää kasvavat osa-alueet ja mennä mukaan.

Tähän alle on listattu muutamia muutosprosesseja, joissa voi olla antoisaa olla mukana: 

Yritysten informaatioteknologia

  • yritysten omat tietokonesalit häviävät ja sovellutukset siirtyvät keskitettyihin, globaaleihin konesalipalveluihin
  • konesalien rautapalvelut eriävät sovellutusliiketoiminnasta (yritykset ostavat ensi sijassa sovellutuspalveluita eivätkä ole enää suoraa tekemisissä varsinaista konesalipalvelua tarjoavien rautatalojen kanssa)
  • suurikokoiset makronäytöt tulevat työpöydille

Media

  • videot tekvät tuloaan osaksi median internet portaaleja ja TV ohjelmien internet levitys on alkamassa
  • kansalaismedian rooli kasvaa kaiken aikaa (blogit, ...)
  • globaaleja niche kulttuureita ja niille dedikoituja medioita syntyy
  • kolmiulotteisen vaikutelman tarjoavien näyttölaitteiden myynti alkaa muutamien vuosien kuluttua ja tämä mullistaa median tekemistä ja tarjontaa
  • musiikin ja elokuvien vähittäiskauppa on siirtymässä nettiin

Raaka-aineet ja perusteollisuus

  • raaka-aineiden ja perusteollisuuden osuus kansantaloudesta jatkaa, hidasta, vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen jatkunutta laskuaan
  • öljyn hinta pysyy kalliina
  • hienopaperin kulutus vähenee ja energiapuun lisääntyy
  • ydinvoiman käyttö lisääntyy

Kulutustavarat

  • globaalit logistiikkaketjut vahvistuvat
  • kulttuurisidonnaisten tuotemerkkien hallinta eriytyy valmistuksen ja jakelun liiketoimintaketjuista
  • monien erityiskulutustavaroiden esittely ja kauppa siirtyy internettiin
  • elintarvikkeiden hankinta ja ostamisen elämystä tarjoavat kaupat tehdään ostoskeskuksissa

Asuminen, rakentaminen ja ympäristö

  • liiketoiminta sirtyy vähitellen pois vanhojen eurooppalaisten kaupunkien keskustoista ympäröiville työssäkäyntialueille
  • asumiskulttuuri pientalovaltaistuu ja toisaalta yksittäisiä pilvenpiirtäjiä aletaan rakentaa yhä useammassa kaupungissa
  • asuminen kaupungistuu ja keskittyy
  • asuinpinta-alat lisääntyvät
  • tietoliikenteen tehostuminen vähentää työmatkaliikennettä (työtä tehdään yhä useammin kotona)
  • saman katon alla olevat ostoskeskukset korvaavat enenevässä määrin katujen varsilla sijaitsevia liiketiloja

Internet ja tietoliikenne

  • ihmisten ja yhteisöjen verkkoidentiteetti (facebook, linkedin, myspace, ircgallery ...) vahvistuu
  • kullekin sosiaalisen aktiviteetin alueelle (puheviestintä, työnhaku, asunnonosto,....) syntyy muutamia, kyseistä liiketoimintaa hallitsevia paleveluita
  • maakunnalliset näkymät internetin palveluihin toteutuvat kansallisten tai globaalien paleveluiden osana

Liikenne ja matkailu

  • nopeakulkuiset luotijunat yhdistävät lähekkäin sijaitsevia metropoleja
  • liikelentäminen alkaa korvautua internetin tarjoamilla virtuaalisilla kommunikaatiovälineillä
  • internet pohjaiset palvelut syrjäyttävät matkatoimistojen tarjontaa
  • hybridi- ja sähkö- kulkunevot tulevat osaksi kaupunkikuvaa

Pankit, rahoitus ja taloushallinto

  • pankki-, rahoitus- palvelut automatisoituvat ja sellaisista toiminteista kuten luottokelpoisuuden määrittämisestä tulee automaattisempaa kuin aikaisemmin
  • sähköinen lasku tekee mahdolliseksi automatisoida ja realiaikaistaa taloushallinnon loputkin prosessit alkaen verotuksesta ja kirjanpidosta

 

Nämä valitut muutosprosessit eivät ole kattavia ja lista on jossain määrin sattumanvarainen. Tarvitsisimme hyviä taloustoimittajia, jotka valaisisivat liiketoiminnan muutosprosessien ja teknologioiden merkitystä sijoittajan näkökulmasta.

 

Kulunut vuosi 2009 ja näkymät vuodelle 2010

Käyttäjän tommisundqvist kuva
Posted in

Kulunut vuosi 2009 ja näkymät vuodelle 2010

 

Suurin asia mitä talouden saralta tullaan muistamaan uuden vuosituhannen ensimmäisestä vuosikymmenestä on varmasti finanssikriisi. Vuodesta 2009 ja 2010 muistetaan taantuman jälkeisen kehityksen silmiinpistävänä piirteenä ja uutena megatrendinä siirtyminen Yhdysvaltojen ja Euroopan valtakaudesta Aasian merkityksen lisääntymiseen maailmantaloudessa. Dollarin painoarvon vähenemistä voidaan pitää selvänä merkkinä alkaneesta kehityksestä, joka tulee jatkumaan varmasti tulevina vuosikymmeninä.

 

2009. Merkittävimmät markkinaindeksit.

 

Vuoden 2009 talouskasvua on vetänyt Aasian talousmahdit Kiina ja Intia; Yhdysvallat ja Eurooppa ovat seuranneet perässä. Vuoden 2009 ja 2010 todennäköisesti jatkuva elpyminen taantumasta hyödyttää erityisesti vientivetoisia pieniä kehittyviä maita. Myös Aasian sisäisen kaupankäynnin vilkastuminen tukee Aasian selvästi vientivetoisia maita -esimerkiksi Koreaa, Thaimaata ja Taiwania.

Euroopassa Espanja on kärsimässä heikosta taloudestaan ja korkeasta työttömyydestä. Toinen Euroopan ongelma-alue on tällä hetkellä Kreikka, jonka velka suhteessa BKT:n on jo hälyttävällä tasolla ja monet luottoluokittajat ovat jo tarkistaneet Kreikan luokitusta alaspäin.

Kiinalle on tärkeää viennin hyvä kehitys, mutta kestävän ja pitkän talouskasvun kannalta yksityisen kulutuksen ja ostovoiman kasvattaminen on entistä tärkeämpää. Toinen Aasian suurvalloista, Intia, on kärsinyt globaalista taantumasta vähemmän kuin Kiina johtuen pääosin pienemmästä viennin merkityksestä taloudessaan. Intiassa huomio kiinnittyy heti vuoden 2010 alusta todennäköiseen ohjauskoron nostoon inflaationäkymien johdosta. Intiassa inflaatio on huidellut yli 10 prosentissa lähiaikoina, kun vertailun vuoksi Kiinassa inflaatio on ollut aavistuksen negatiivinen euroalueen tavoin.

Venäjä on hyvin raaka-aineriippuvainen maa, joten on selvää että se on kärsinyt raaka-aineiden -erityisesti energian- hinnan heilunnasta viime vuosien aikana erityisen paljon.

 

Energian hinta 2007-2009.

 

Raaka-aineindeksi vuonna 2009.

 

Venäjän talouden kehityksen kannalta merkittävä asia on ollut myös inflaatio, joka on ollut taloutta vaivaavana riesana. Kun muut maat alkavat miettimään jo laajalla rintamalla rahapolitiikan kiristämistä ja korkojen nostoja, Venäjällä jatketaan todennäköisesti koronlaskujen tiellä vielä vuoden 2010 puolella.

Venäjällä osakkeiden hinnat ovat kuitenkin erittäin houkuttelevalla tasolla, joten potentiaalisia sijoituskohteita osakemarkkinoilta löytyy pienellä poiminnalla useita.

Itä-Euroopassa taloustilanne on hyvin haasteellinen vuonna 2010. Löysä lainananto oli yksi merkittävä syy huteraan talouteen, joka natisi liitoksissaan heti taantuman alkaessa. Muun Euroopan talouden elpyminen avittaa myös Itä-Eurooppaa, jonka talous ja vienti on hyvin riippuvaista Länsi-Euroopan kysynnästä. Elpyminen Itä-Euroopassa jää kuitenkin hyvin todennäköisesti maltillisemmaksi kuin muilla kehittyvillä markkinoilla. Itäisessä Euroopassa ovat yhtiöiden arvostustasot alhaalla, mutta vuoden 2010 aikana talouskehitys voi olla Itä-Euroopan sisällä eri valtioiden kohdalla vielä hyvinkin eriytynyttä, joten pelkän halvan hinnan perässä ei kannata juosta.

Itä-Euroopassa vuoden 2010 hyvin kehittyä talouksia on mitä todennäköisimmin Puola. Puolassa talouskasvu ei ole missään vaiheessa taittunut negatiiviseksi, tosin riskinä on korkeahko työttömyys ja sen mukanaan tuoma yksityisen kulutuksen heikkous. Viennin elpyminen kuitenkin nostattaa siitä eniten hyötyviä yrityksiä osakemarkkinoilla ja kannattavia sijoituksia Puolan osakemarkkinoilta löytyy pääosin vientiorientoituneista yrityksistä.

Turkki on todennäköisesti  hieman islamiin suuntautuneesta ja epävakaisesta poliittisesta tilanteesta huolimatta vuoden 2010 positiivinen performoija, kun sen taloudesta saadaan todennäköisesti positiivisia merkkejä ja talous kääntyy kasvuun 2010 vuoden alussa. Suuntautuminen islamiin aiheuttaa lähinnä sen, että suunnitelmat ja pyrkimykset EU:n liittymisestä saattavat hetkeksi jäädä, ja huomio onkin Turkissa kiinnittynyt jo yhteistyön tiivistämiseen islamilaisten maiden; esimerkiksi Iranin kanssa.

Latinalaisessa Amerikassa vienti on merkittävässä roolissa, joten viennin virkoaminen nostattaa alueen talouksia selvästi. Yhdysvaltain kohentunut talouden tila on heijastunut Latinalaiseen Amerikkaan, ja alueen suurimman talouden Brasilian elpyminen on saanut vauhtia myös Kiinan kaupan palautumisesta lähelle taantumaa edeltäneitä tasoja.Myös raaka-aineiden hinnannousu on avittanut Brasilian taloutta.

 

Yhdysvallat ja ylielvytys

Vuoden 2009 puhuttavin asia on kenties Yhdysvaltain keskuspankin FED:n ja erityisesti sen nokkamiehen Ben Bernanken toimet ja dollarin arvon huomattava lasku toimien seurauksena. Bernanke on koko vuoden 2009 painottanut, että löysää rahapolitiikkaa harjoitetaan niin kauan kunnes talouden elpyminen on vahvalla pohjalla. Bernanke pelkää selvästi Japanin kohtaloa, ja tuo esiin joka käänteessä kuinka elvytystä ei lopeteta missään nimessä liian aikaisin. Bernanken henkilöhistoria, pääosin kiinnostus tutkijana 30-luvun lamaan selittää hänen huolen ja pelon taustoja.

Ylielvytyksessäkin on kuitenkin vaaransa, ja vuonna 2010 on mielenkiintoista nähdä muodostuuko siitä merkittäviä riskejä Yhdysvaltain taloudelle. Vuonna 2009 elpyminen on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin ja elvytys on Yhdysvalloissa nostattanut osakemarkkinoita.

 

S&P500 indeksin kehitys sektoreittain vuoden 2009 alusta.

 

Useilta taholta on kuitenkin kuulunut kriittisiä kommentteja siitä kuinka pitämällä korkoa alhaalla ja rahapolitiikkaa hyvin löysänä on FED synnyttämässä itseasiassa uutta talouskuplaa, tai ainakin kasvua joka ei ole tukevalla pohjalla.

Lyhyemmän aikavälin ongelmien sijaan Bernanken olisi pikkuhiljaa siirryttävä ottamaan huomioon myös pidemmän aikavälin ongelmia. Muutaman vuoden päästä inflaatio saattaa karata käsistä ja keskuspankit joutuvat nostamaan ohjauskorkoja erityisen rivakasti. Tämä tarkoittaa sitä, että yritykset ja kotitaloudet, jotka eivät ole ehtineet vielä purkaa velkataakkaansa taantuman jäljiltä, joutuvat erittäin suuriin ongelmiin. Tilanteessa ei auta se, että elvytyspolitiikalla on saatu osakekursseja nostettua ja keinotekoista taloudellista aktiivisuutta lisättyä. Edellä esitetty velkataakasta aiheutuva riski koskee myös valtioita, joten esimerkiksi Yhdysvaltain paisunut valtionvelka saattaa aiheuttaa yllättäviä ongelmia tulevaisuudessa.

Yhdysvaltain keskuspankin alhaista korkopolitiikkaa ja poikkeuksellisen löysää rahapolitiikkaa perustellaan sillä, että vuoden 1930-lamaa pahensi liian kireä rahapolitiikka ja Bernanke on tutkinut 1930-luvun lamaa, eikä halua missään nimessä toistaa samoja virheitä kuin tuolloin tehtiin. Yliannostus voi olla kuitenkin yhtä vaarallista kuin lääkkeiden puute, eikä määrä myöskään korvaa laatua.

Dollari on vuonna 2009 saanut kokea elvytyksen ja likviditeetin lisäykset nahoissaan, mutta kulta on toiminut hyvin turvasatamana ja pääoman säilyttäjänä sijoittajien salkuissa. Dollarin lasku on kuitenkin heikentänyt yhdysvaltalaisten ostovoimaa ja tehneet ulkomaiset tuotteet kalliimmiksi. Jos tästä jotain hyvää haluaa hakea, niin halpa dollari tukee Yhdysvaltain vientiä.

 

Dollari vuonna 2009.

 

Kullan hinnankehitys vuonna 2009.

 

Eri omaisuuslajien kehitys vuonna 2009.

 

 

 

Talousdata ja markkinasentimentti

Osakemarkkinoiden huimasta noususta huolimatta sijoittajat ovat selvästi vielä herkkiä negatiivisten uutisten suhteen. Osakemarkkinat näyttävät irtautuneen reaalitalouden kehityksestä ja nousevan ennakoiden hintoihin taantuman jälkeisiä tasoja.

Uskomme, että riemu Amerikassa jatkuu vielä jonkin aikaa ja tukee myös Euroopan pörssejä. Kesken kaiken riemun elpymisestä tulee olemaan mielenkiintoista seurata markkinoiden reaktiota kun se tajuaa että koronnosto ja elvytystoimenpiteiden karsiminen lähestyy. Ei voi myöskään olla miettimättä mitä tapahtuu jos seuraavat työllisyysdatat yllättävät negatiivisuudellaan. Työllisyys tulee kuitenkin olemaan yksi merkittävimmistä mittareista, joista voidaan ennustaa tulevaa pidempikestoista talouden kehityssuuntaa.

 

Global Dow. Markkinoiden kehitys globaalisti vuonna 2009.

 

 

Pörssivuosi 2010 tuskin tulee olemaan yhtä hurjan nousun vuosi kuin 2009. Paljon markkinoilta saaduista hyvistä uutisista sisältyy jo nykyhetken kursseihin ja ensi vuonna punnitaankin todenteolla kuinka vankalla pohjalla talous oikeasti on. Riippumatta siitä, tuleeko vuodesta 2010 hyvä vai huono pörssivuosi, uskomme että stockpicking- sijoitusstrategialla voi päästä hyviin tuloksiin. Nousua on odotettavissa 8-12 prosenttia indeksitasolla Yhdysvalloissa ja Euroopassa, ja vielä selvästi korkeampia tasoja Aasiassa ja kehittyvillä markkinoilla.

Sijoittajien huomio kohdistuu varmasti vuoden 2010 alusta lähtien entistä enemmän merkkeihin kasvun kestävyydestä ja työllisyystilanteen kehityksestä. Talouskasvu saattaa hidastua taantuman aiheuttamien ja paljastamien rakenteellisiin ongelmiin, joita ovat usein mainitun työttömyyden lisäksi esimerkiksi velkojen takaisinmaksujen järjestäminen ja taantuman hävittämä varallisuus (assetit).

Englannin keskuspankki saatta pitemmänkin aikaa panostaa talouden elpymisen tukemiseen ja myös Yhdysvalloissa otetaan varman päälle ettei synny Japanin kaltaista deflaatiokierrettä. EKP:n suunnalta on mahdollisesti odotettavissa ensimmäiseksi korkonnostoja, koska EKP:lla on laajemmin tavoitteita esimerkiksi hintavakaus ja vakaa talouskasvu, kun Yhdysvaltain keskuspankki on sitoutunut lähinnä talouden kehityksen ja kasvun tukemiseen.

Bondimarkkinoilla vuonna 2010 on muutamia suurempia trendejä ennustettavissa. Sijoittaminen valtionlainapuolella kannattaa kohdistaa lähinnä Euroopan reunavaltioiden velkakirjoihin. Euro on kuitenkin hieman yliarvostetulla tasolla, ja tämä vaikuttaa avointen talouksien kuten esimerkiksi Suomen ja Irlannin vientiin negatiivisesti, joka on syytä ottaa huomioon valtion velkakirjoihin sijoittaessa.

 

EUR/USD valuuttaparin kehitys vuonna 2009.

 

EKP suuntaa pankeille juuri ennen joulua kolmannen likviditeettipaketin, jossa aikaisemmista huutokaupoista poiketen on 12 kuukauden pituisessa rahoituksessa vaihtuva korko aikaisemman kiinteän 1% koron asemesta. Mielenkiintoista on nähdä lähteekö käyrä jyrkentymään sijoittajien liian optimistinen ennakoinnin johdosta, vai alkaako korkokäyrä tasaantumaan. Korkomarkkinoille sijoittavan kannalta on myös merkitystä rupeaako lyhyen pään korot nousemaan ensiksi vai karkaako pidempi pää.

EKP:n ohjauskoron nosto ajoittuu todennäköisesti vasta ensi vuoden loppupuolelle. Kannattaa siis seurata tarkkaan korkomarkkinoita, koska suurimpia korko- ja osakemarkkinoihin vaikuttavia yksittäisiä asioita ovat ohjauskorkojen mahdolliset nostot. EKP:n tuleva korkonnosto ei siis vakuta vain korkomarkkinoihin vaan hyvin todennäköisesti myös merkittävästi osakemarkkinoihin.

 

Tommin kurvailut korkomarkkinoilla

Bondimarkkinat ovat historiallisesti erittäin mielenkiintoisessa tilanteessa. Näyttää siltä ettei olisi mitään järkeä enää syytää rahaa bondimarkkinoille vallitsevilla korkotasoilla. Bondimarkkinat eivät kuitenkaan ole vielä laskeneet merkittävästi, eivätkä yieldit nousseet. Historiallisesti korot ovat niin alhaisia, että jos sijoittaa pitkään päähän, voi olla varma että tuleva inflaatio syö tuoton. Bondimarkkinoille sijoitetuilla pääomalla ei kuitenkaan ole samanlaista tarkoitusta tuottaa kuin esimerkiksi osakemarkkinoille sijoitettavalla pääomalla. Täytyy muistaa, että bondimarkkinat toimivat osin turvasatamana ja tasapainottamasssa possia suurempiriskisten omaisuusluokkien vastapainona.

Selityksiä näennäisesti kannattamattomien sijoitusten tekoon korkomarkkinoilla löytyy muutamia muitakin. Helpoin ymmärtää ja todentaa on selitys, että suuret institutionaaliset sijoittajat eivät voi sijoittaa kaikkea varallisuuttaan osakemarkkinoille ja toisaalta käteisenä tuotot ovat vielä heikompia kuin bondimarkkinoilla. Matalampaa riskiä hakevaa pääomaa on valtavasti sijoitettavana, joka ei rahaston sääntöjen, sijoitusohjeistuksen, vakavaraisuusvaatimusten tai muun seikan pohjalta voikaan hakeutua esimerkiksi osakemarkkinoille. On myös pääomaa, jonka päätarkoituksena on säilyttää arvonsa ilman merkittävää tuottovaatimusta niin, ettei inflaatio syö sitä.

Lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa elvytystoimenpiteinä pankeille annettiin pääomaruiskeita ja ilmaista rahaa, joilla katettiin liiketoiminnan riskejä ja estettiin merkittävien pankkien kaatuminen -kunhan rahat sijoitettiin pankkien toimesta bondeihin.

Nämä kaikki seikat vaikuttavat korkomarkkinoihin niin, että on helppo sanoa markkinoilla olevan vinoutumia tai, että hinnoittelu markkinoilla näyttäytyy talouden perusfundamenttien ja muiden markkinoiden perusteella virheelliseltä.

Markkinoilla tiedetään yleisesti, että rahaa on pumpattu systeemiin huomattavasti elvytystoimina vaikka se ei välttämättä kierrossa olekaan. Elvytystoimet ja lisäraha markkinoilla nostaa inflaatio-odotuksia. Kun raaka-aineiden hinnat nousevat ja dollarin arvo laskee, nostaa tämä seikka myös inflaatio-odotuksia. Kuluttajahinnat ovat kuitenkin taantuman seurauksena laskeneet, joten inflaation odotetaan olevan vielä ainakin hetken aisoissa ja tällä hetkellä on käynnissä monien mittarien mukaan itseasiassa deflaatio.

Pitkät bondit menevät vielä kohtalaisen hyvin kaupaksi, joten korot pysyvät vielä matalalla tasolla. Odotusarvo on kuitenkin se, että korkojen on noustava nykyisestä tasosta sijoittajien vaatiessa tulevaisuudessa parempaa korkoa sijoitetulle pääomalle, jotta se säilyttäisi arvonsa. Viimeistään kun EKP ilmoittelee koronnostoista ennen FEDiä alkaa korkokäyräkin mukavasti liikehtimään. Koronnostot alkavat todennäköisesti vuoden 2010 jälkipuoliskolla.

 

Korkokäyrä tammikuussa ja joulukuussa 2009.

 

Exeter argumentoi käänteisen pyramidin teoriassaan, että riskisimpien sijoituskohtien kuten esimerkiksi johdannaisten muuttuessa sijoittajien mielessä liian riskisiksi, sijoittajien raha siirtyy seuraavalle tasolle pyramidissa. Kun markkinoille ei todennäköisesti muodostu enää vuodenvaihteen kaltaista täyttä paniikkia niin pyramidin leveältä huipulta ei sijoittajat pompi eri omaisuusluokkien yli, vaan siirtyvät hallitummin seuraavalle tasolle alaspäin. Kun paniikki ei ole päällä niin pyramidin kerroksia ei hypitä välistä, koska ylemmät tasot tuottavat isompia prosentteja kuitenkin tuottoa.

Bondien aika on siis vielä hetken, mutta on vain ajan kysymys kun bondien hinnat aloittavat laskun ja yieldit nousevat. Kun bondien hinnat kääntyvät laskuun, voi suunta jatkua kymmeniä vuosia. Toisaalta esimerkiksi kullan asemasta reservinä on esitetty näkemyksiä ettei se olisi enää samanlainen varallisuuden säilyttäjä kuin historiassa se on ollut. Tällöin osa kultaan perinteisesti sijoittanut varallisuus voisi kohdistua bondimarkkinoille ja tuoda uuden markkinoita nostattavan vaikutuksen sekoittamaan soppaa. Myös dollarin heikentyvä asema reservivaluuttana ja turvasatamana voi aiheuttaa merkittävästi bondien hinnoitteluun markkinoilla.

 

10-vuotisen treasury bondin yield vuonna 2009.

 

Tapahtui mitä tahansa, paras betti on mielestämme shortata bondien pitkää päätä, mieluiten shortata sitä noin 2-5 vuoden päähän. Lisäksi bondien pitkän pään shorttausta tukee se, että FED:llä ei ilmeisesti ole kunnon exit-strategiaa toteutettavaksi vuodelle 2010. Pankkien puolelta tulee myös koko ajan painetta, että FED:n pitäisi antaa pankeille lupa massiiviseen spekulointiin ja leverointikertoimen kasvattamiseen, joka saattaisi johtaa myös mahdollisiin bail-outteihin. Tämä tilanne olisi kyllä bondien shorttaajan ja yieldien nousun puolesta veikkaavien  kannalta erittäin tuottava tilanne.

 

Sijoittaminen ja possa

Vuodelle 2010 possaa kasattaessa kannattaa aloittaa poimimaan jo helmiä, eikä vain summan mutikassa sijoittamaan kaikkeen mikä liikkuu (ylöspäin) kuten vuoden 2009 alusta lähtien pahimman romahduksen jälkeen saattoi tehdä.  Indeksit eivät enää heittelehdi niin voimakkaasti, mutta indeksien sisällä ja eri toimialoilla tulee olemaan paljon enemmän merkitystä kuin vuonna 2009 jolloin lähes osake kuin osake nousi yhdessä rintamassa muiden kanssa, vaikka yrityksen liiketoiminta ja muu data olisi ollut verrokkeihinsa nähden heikkoa.

Pomput ja takapakit eivät tulevana vuonna mitä todennäköisemmin enää johdu uusista talouden perustuksissa olevista ongelmista tai perusfundasta. Uskomme ainakin, että taantumalla ja finanssikriisillä on ollut kaiken negatiivisen ohella myös puhdistava vaikutus. Kuolleet oksat ovat katkenneet ja pudonneet maahan. Jäljelle ovat jääneet vahvimmat, joilla on tulevaisuudessakin elinvoimaa.

Elvytys nostattaa vielä sijoitusintoa, vaikka tulevat koronnostot jarruttavat varmasti hetkellisesti osakekurssien kehitystä. Institutionaaliset sijoittajat ovat kuitenkin vielä alhaisemmalla painolla osakkeissa mukana kuin ennen finanssikriisiä. Suurimpien sijoittajien tase kuitenkin vahvistuu ja näkymät paranevat, jolloin myös osakeriskiä voidaan jatkuvasti lisätä.

Osakkeet nousevat yritysten paranevan talouden mukana. Vuoden 2010 aikana kuuluu varmasti myös jotain negatiivista markkinoilta. Tällöin on edessä hieman suurempi hetkellinen dippi, mutta se tarkoittaa lähinnä hyvää tilaisuutta ostaa hyviä yrityksiä alennushintaan. Kunnon tupladippiin on vaikea uskoa, koska vuoden 2008 lopulla ja sen jälkeen rahoitusmarkkinat olivat pitkään täysin kaatuneet ja markkinat sekasortoisessa tilassa. Nyt luototus toimii ja osakemarkkinat ovat jo kauan aikaa sitten karistaneet maailmanlopun tunnelmat.

Talouskasvun jatkumisen edellytyksenä Euroopassa ja Yhdysvalloissa on kasvun siirtyminen kulutuksen ja investointien vetämäksi nykyisen elvytystoimenpiteiden sijaan. Yhdysvaltain työttömyyden nousu on näyttänyt tasaantumisen ja vakiintumisen merkkejä, mutta huolestuttavaa on se, että työttömyysaste näyttää vakiintuvan aikaisempaa korkeammalle tasolle. Toivottavasti tästä uudesta korkeammasta tasosta ei muodostu vuoden 2010 aikana uutta “normia”. Todennäköisesti melkein kaikessa muussa ollaan jo otettu pohjakosketus, mutta työttömyys tulee vielä markkinoiden pettymykseksi hakemaan uusia pohjia hetken aikaa.

Vuodelle 2010 ja siitä eteenpäin kannataa mielestämme lähteä rohkeasti osakkeet ylipainossa jos suinkin kestää hetkellisiä pomppuja ja töyssyjä matkan alkuvaiheessa. Ensi vuoden sijoitusstrategiaa luodessa kannattaa ottaa huomioon se, että tähän mennessä suurimmat arvoyhtiöt ovat tuottaneet parhaiten, mutta vuonna 2010 tullaan varmasti kiinnittämään entistä enemmän huomiota yritysten tuottopotentiaaliin ja kasvumahdollisuuksiin nyt vielä valloilla olevasta yrityksen arvoon perustuvasta sijoituspäätösten tekemisestä.

Osakesalkkua kannattaa siis karsia kovalla kädellä 2009 asetuksista ja virittää possan allokaatio taloudelta terveisiin yrityksiin. Heikkojen yritysten kurssinousu tulee taittumaan ja riskipaperien kurssinousut on syytä kotiuttaa. Isojen turvallisten yritysten tueksi on syytä hankkia kasvupotentiaalia omaavia yrityksiä, joiden toimialalla on hyvät tulevaisuudennäkymät.

 

Näkemys ja allokaatio vuodelle 2010:

Todennäköisesti pienet ja keskisuuret yritykset, joilla on kasvumahdollisuuksia tulevat performoimaan paremmin kuin suuryritykset. Osakesijoituksissa suosittelemme painottamaan Aasiaa ja kehittyviä markkinoita, ja alipainottamaan Baltiaa, Kreikkaa, Espanjaa, Japania ja Iso-Britanniaa.

 

Allokaatiosuositus vuodelle 2010.

 

Bondimarkkinoilla kannattaa shortata pitkää päätä 2-5 vuoden päähän. Riskisempiä pelivetoja joihin mielestämme kannattaa laittaa bettiä on dollarin nousu suhteessa euroon aivan vuoden 2009 loppupuolella ja vuoden 2010 alussa. Dollarilla näyttää olevan hetkellisiä nousupaineita, mutta myös euro näyttää olevan hieman yliarvostetulla tasolla. Jos EKP nostaa ohjauskorkoa ennen Yhdysvaltoja, painaa päätös euron kurssia todennäköisesti.

Kreikan bondeja kannattaa myös ostaa pohjilta, koska todennäköisesti Euroopan Unioni toimii turvaverkkona, emmekä usko, että Kreikan valtiolla toteutuisi riski kaatua velkoihinsa vaikka talouden tila on heikko. Riskiä tullaan todennäköisesti hinnoittelemaan hieman liika sisälle Kreikan bondeihin, joten korko on houkuttelevalla tasolla suhteessa riskiin.

Pro Mercatoria Oy, Tommi Sunqvist 23.12.2009

Osakesijoittajan vuosi 2009

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Kalenteri- ja verovuoden lähestyessä loppuaan on aika käydä läpi vuoden salkkuraportit.

 Olin tänä vuonna selvästikin ostolaidalla. Ostokohteina olivat Huhtamäki, UPM, YIT, SCA, Handelsbanken, Nokia, HK Scan, Sanoma, Efore, Olvi, Lassila & Tikanoja, Statoil sekä Yhdysvalloista GE ja Heinz. Myyntilistalle joutuivat ainoastaan Cramo ja vajaan vuoden visiitin salkussa tehnyt Kesko. Osakeanteihinkin pääsin osallistumaan: Stockmann ja HK Scan saivat konsultilta lisärahoitusta.

 Salkku toipui vuoden 2007 kurjimuksesta hyvin. Reilun 30 %:n miinukselta ponnistetiin 5 %:a plussalle. Tämän lisäksi saatiin osinkoja reilut 4 %:a (ostokursseille laskettuna). Vatsahapotkin rauhoittuvat, vaikkei meillä Osta & Pidä -sijoittajille määritelmän mukaan sellaisia pitäisi ollakaan. Alkuvuoden peikkona oli koko kapitalistisen järjestelmän loppuminen ja vaikkei vieläkään reaalitaloudessa ole hurraamista, ollaan nyt selkeästi positiivisemmalla mielellä.

Osinkojen lisäksi rahaa tuli lunastuksista: ruotsalainen varustamo Broström päätyi Maersk Linelle ja konsultin pettymykseksi suomalais-ruotsalainen yhteistyö loppui CloettaFazerin osalta, Fazerin lunastaessa itsensä ulos yhteisyrityksestä. Salkkuun jäi Cloetta ja makeistiskillä on entistä vaikeampi vetää kotiin päin. No, löytyy Cloetaltakin muutama suomalaiseen makuun sopiva tuote.

 Vuoden onnistunein ajoitus oli Huhtamäen painon tuntuva lisääminen salkussa. Olvin, Outokummun jaa YIT:n säännölliset pikkuostokset näyttävät nyt onnistuneilta. Stockmannia ja Sanomaa tuli ostettua defensiivisinä salkkuun pitkin vuotta, enimmäkseen oikeaan aikaan ja hintaan.

 Vuoden pettymys oli ylivoimaisesti Nokian pitkään jatkuneet ja - jopa pahentuvat - vaikeudet. Tuntuu siltä että Nokialla on ollut fokus niin pahasti hukassa ettei positiivisia uutisia mahdu Nokia otsikon alle sitten millään. Olli-Pekka Kallasvuo on johtanut Nokiaa nyt 3,5 vuotta.

 Jos sijoitit Nokiaan 1.7.2006 100.000 euroa, on sinulla nyt jäljellä - osingot uudelleen sijoittaen - 56.700 euroa. Jos teit saman sijoituksen tammikuussa 2000, olet menettänyt sijoituksestasi 77,5 %:a. Siinä alkaa suomalainen kateuskin hellittää - sijoittajien saama "ansioton arvonnousu" on muisto vain. Toivottavasti Nokia saa laivansa kuntoon ja kurssin sellaiseksi, että positiivisiakin uutisia alkaa kuulua. Riskinä on edelleen se, ettei Nokia ota huomioon käyttäjien toiveita vaan jatkaa omalla linjallaan, ostivat asiakkaat tuotteita sitten taikka ei. Navteq:in goowill on aikamoinen, toivottavasti siinä ei ole seuraava muutaman miljardin alaskirjauksen tarve. Pidän osakkeet salkussani ja ostan Nokian tuotteita jatkossakin.

 HK Scan ja Huhtamäki ovat saaneet rakennemuutoksensa oikealle uralle ja kummaltakin on lupa odottaa omistajaystävällisiä osinkoja jatkossa. Ruotsalaista SCA:ta sai tänä vuonna todelliseen alennusmyyntihintaan ja uskon, että yhtiö pysyy salkussani pitkään. UPM:n suhteen olen edelleen optimisti, vaikkei hyviä uutisia ole liikaa kuulunutkaan. Sanoma on ollut hyvä osingonmaksaja, toivottavasti näin on jatkossakin. Uskoa antaa suursijoittaja Antti Herlinin ostot, riskinä koko mediakentän ansaintalogiikka pitkällä tähtäimellä. Moniko on valmis a) ostamaan painettuja lehtiä tai b) maksamaan median sisällöstä muuten jatkossa?

 Jokereiksi salkkuun jäävät Outokumpu, PKC ja Efore. Outokummun kurssi on sahannut viime vuosina niin voimakkaasti että syklinen osake on ollut nimensä veroinen: välillä on ylitetty 30 euroa, välillä käyty alle 7,50 euron. Jos ja kun maailman talous toipuu, alkaa ruostumaton teräskin tehdä kauppaansa. PKC on trimmannut kulurakennettaan ja tuotantoaan ja kun busseja ja rekkoja taas myydään, toipuu kurssikin. Eforelle odottelen teollista ostajaa, mikäli kannattavuutta ja erityisesti liikevaihtoa ei saada omin voimin paremmalle mallille.

 Pitkäaikaiselle sijoittajalle yritysten osingonmaksukyky ja -halu ovat ratkaisevia. Kurssit nousevat ja laskevat mutta jos yritys noudattaa johdonmukaista ja omistajaystävällistä osinkopolitiikkaa, on helppo pysyä kärsivällisenä omistajana. Nokiankin suhteen voi nyt kysyä, olisiko omien osakkeiden ostoon käytetyt varat ollut järkevämpää jakaa osinkoina omistajille eikä myyntivoittoina omistuksestaan luopuville.

 Kaiken kaikkiaan sijoitusvuosi 2009 oli hyvä. Konsultti jää nyt odottamaan reaalitalouden toipumista vuonna 2010. Tiestä saattaa tulla kuoppainen, onhan elvytykseen käytetyt varat joskus maksettava takaisin. Maailmanloppua ei kuitenkaan tullut tänäkään vuonna ja osakesijoittaja voi suhtautua tulevaisuuteenkin optimistisesti. Suurin osa yrityksistä tulee parantamaan tulostaan vuonna 2010 ja viisaat yritykset muistavat omistajiaan reilulla osingoilla.

 Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä  www.deltafreight.fi. 

 

Luovuttaisiinko myyntivoiton verotuksesta?

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Ruotsissa pohditaan osakkeiden myyntivoittoverosta luopumista.

Privata Affärer ja Dagens Industri -lehtien mukaan Ruotsin hallitus tutkii mahdollisuutta korvata osakkeiden, obligaatioiden ja rahastojen myyntivoittoverotus vuosittaisella könttäverolla (schablonskatt).

Naapurissa on huomattu nykyisten sijoitusvakuutusten ja kapitalisaatiosopimusten tarjoamat mahdollisuudet sijoittajalle. Näissä vakuutuksissa sijoittaja maksaa summan vakuutukseen ja saa sen jälkeen ostaa ja myydä verottomasti sijoitusinstrumentteja vakuutuksen sisällä. Vakuutuksesta saa nostaa verottomasti alkuperäisen sijoituksen mukainen summa ja myyntivoittoveroa maksetaan vasta kun nostoja tehdään voiton osuudesta. Vakuutuksilla voidaan myös pienentää (m.m. Luxemburg) tai eliminoida kokonaan (m.m. Irlanti) osinkoverotus.

Erikoishoukuttimena vakuutuksissa on mahdollinen muutto muuhun maahan sen jälkeen kun salkun alkuperäinen sijoitus on nostettu ja myyntivoittoja pitäisi alkaa maksaa. Euroopan Unioninkin alueelta löytyy useita maita, joissa lopullinen vero jää vakuutuksen osalta nollaan.

Ilmaista lounasta ei ole, ei sijoitusvakuutuksissaan. Vakuutusyhtiö ottaa oman palkkionsa hallinnoitavista varoista ja vakuutuksessa olevat varat ovat vakuutusyhtiön omaisuutta – riski mahdollisessa konkurssissa jää vakuutuksenottajalle. Luxemburgissa tosin valtio takaa vakuutusyhtiön maksukyvyn.

Ruotsin mallissa sijoittaja voi edelleen valita salkulleen perinteisen myyntivoittoverotuksen, jossa myyntivoitot ja tappiot lasketaan yhteen ja vero maksetaan 30 %:n mukaan nettovoitosta.

Vaihtoehtoisesti  sijoittaja maksaa tietyn prosenttiosuuden (päättämättä) salkun arvosta per vuosi. Tällöin hän ei maksa veroa myyntivoitoista eikä saa vähentää myyntitappioita. Tässä mallissa ei tarvitse eritellä osakekauppoja eikä täyttää myyntivoitto-/myyntitappioraportteja. Kun sijoittaja lukitsee veromuodon, hän maksaa valitun mallin mukaan hyvinä ja huonoina vuosina.

Ruotsin verottaja ottaa siis sijoitusvakuutuksia tarjoavan vakuutusyhtiön roolin. Suunnitellun veron arvioidaan olevan huomattavasti alle vakuutusyhtiöiden palkkion. Sijoittajan salkussa oleva omaisuus pysyy sijoittajan omaisuutena eikä “vakuutusyhtiöriskiä” ole. Sijoittaja voi edelleen osallistua yhtiökokouksiin ja hänen omistuksensa näkyy yrityksen omistajarekisterissä.

Suomessa on nyt keskitytty miettimään pääomaverotuksen kiristämistä. Erityistä palstatilaa ovat saaneet Suomessa ne onnistuneet yrittäjät, jotka ovat saaneet yritykselleen niin vahvan taseen että voivat jakaa maksimissaan 90.000 euron vain kertaalleen verotetun osingon. Toki taseeseen kerätystä miljoonasta on maksettu jo veroja 350.000 euroa (26 % veroasteella). Piensijoittajille hallitusohjelmassa luvatusta verovapaudesta pienten osinkotulojen suhteen luovuttiin. Riskisijoituksia tekeville business enkeleille suunnitellut verohelpotukset vesitettiin.

Olisiko Suomessa aika tunnustaa faktat ja miettiä sijoittamisen verotukseen muitakin malleja kuin verotuksen kiristämistä?

Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä  www.deltafreight.fi.

Jatkoa EVAn talouden skenaarioille

Käyttäjän pekka kuva
Posted in

Sijoitusmessujen kupeessa pidettiin keskiviikkona 11.11. tilaisuus, jossa esiteltiin EVA:n globaalien talousskenaarioiden jatkokehitystä. Keväällä julkistetuissa skenaariotyössä esitettiin neljä vaihtoehtoista tulevaisuutta talouskehitykselle.

Skenaariossa "Länsi luo nahkansa" länsimaat nousevat nopeasti talouskriisistä Yhdysvaltojen johdolla. Vuonna 2020 maailmanjärjestys toimii etenkin Yhdysvaltojen ja Euroopan johdolla, muttei enää lännen ehdoilla.

Skenaariossa "Kiinalaista kapitalismia" Aasia elpyy talouskriisistä Kiinan johdolla, länsimaita nopeammin. Vuonna 2020 talouden painopiste on siirtymässä Aasiaan ja Lähi-idän vauraisiin OPEC-maihin.

Skenaariossa "Blokkien taisto" talouskriisi johtaa maailmanlaajuiseen syvään taantumaan. Taloudellinen nationalismi ja valtiokapitalismin nousu johtavat eri talousalueiden väliseen taistoon. Maailma toipuu hitaasti taantumasta.

Skenaariossa "Stimulus ja romahdus" maailma sukeltaa pitkän alhaisen talouskasvun aikaan. Elvytysyritysten epäonnistuttua globaali talousjärjestelmä romahtaa ja vuoteen 2020 mennessä maailma on ajautunut tuuliajolle ilman selkeää johtajaa.

 

Nyt, puoli vuotta julkistuksen jälkeen järjestettiin Capful Oy:n toimesta mielenkiintoinen jatkotilaisuus, jossa esiteltiin merkkejä näiden skenaarioiden toteutumisesta sekä skenaarioiden käyttäjien kokemuksia.

Capful Oy:n Arto Kaunosen esitys oli ”EVAn globaalit skenaariot - tilannetulkintaa ja merkkejä”.

Tilaisuudessa kuultiin myös EVA:n johtajan Risto E. J. Penttilän puheenvuoro ”Edessä iso remontti - katse talouskriisin jälkeiseen Suomeen”

Työ- ja elinkeinoministeriön Antti Joensuu esittelin EVA-skenaarioiden fokusointia TEM-konserniin.

PRT-Foresin toimitusjohtaja Risto Mätäsaho kuvasi EVA skenaarioiden hyödyntämistä perheyrityksen johtamisen apuna

 

Tilaisuuden esitykset olivat sijoittajan kannalta mielenkiintoisia. Yhtenä esimerkkinä oheinen kuva Capful Oy:n Arto Kaunosen esityksestä skenaariosta "Kiinalaista kapitalismia".

Kuvassa on vaaka-akselilla suurimpien maiden sekä kolmen suuren blokin BKT:n määrä, jonka suuruutta kuvaa myös ympyrän koko. Pystyakselilla on vuosittainen BKT:n kasvu.

 

Eri talouksien BKTn määrä ja kasvu, lähde capful

 

Kuva osoittaa minusta väistämättä, että BRIC maiden ja jopa yksin Kiinan osuus maailman BKT:sta on jo riittävän suuri, jotta nämä maat voivat toimia maailmantalouden kasvun veturina, päinvastoin kuin johtavat länsimaiset lehdet useimmiten väittävät.

 

EVAn skenaariot olivat jo ilmestyessään esillä myös Piksu sivuilla. Nyt Piksu Media on aloittanut tuon EVA työn pohjalta oman skenaariotyönsä. Työskentelyn tuloksena on tehty neljä skenaariosta sijoittajan markkinoiden kehittymisestä ja tuloksia esitellään jossain vaiheessa laajemmin sijoittajille.

Makrotalouskatsaus: Sijoitusmarkkinat hermoilevat

Käyttäjän Makrotalouskatsaus kuva

Makrotalouskatsaus marraskuu / 2009     Kai Nyman         

Katsaukseen liittyvä syventävä keskustelu pidetään Toto invest ryhmän kokouksissa - muissa tilaisuuksissa erikseen pyydettäessä.

 

Source: http://www.ism.ws

Maailmantalous on palannut kasvu-uralle ja yritysten liikevaihto ja tulokset paranevat. Mutta sijoitusmarkkinat hermoilevat kärsimättöminä. Monet odottivat vieläkin nopeampaa elpymistä. 

Sentimentti-indikaattorit

Kaikkien suhdannelaitosten (IFO, JP-Morgan (yllä), ISM, OECD) indikaattorit kertovat laman päättyneen.

Kuluttajien luottamus tulevaisuuteen on Euroalueella kymmenen prosentin työttömyydestä huolimatta pirteää eikä USA:n kuluttajat ole enää aivan yhtä pessimistisiä kuin vuoden alkupuolella. Työttömyys on sekä Euroopassa että USA:ssa nyt vähän alle kymmenen prosenttia ja ensi vuoden alkupuolelle ajoittuva huippu näyttää jäävän kymmenen prosentin tuntumaan.

 Valuuttamarkkinat

USA:n dollarin säilyminen maailmankaupan valuuttana on jälleen herättänyt julkista keskustelua ja näyttää siltä että dollarin päivät maailmankaupan primäärinä välineenä ja dominoivana varantovaluuttana ovat luetut. 1900 luvun loppupuolella dollarin asemalla oli oikeutus. Euro oli tuolloin nuori tulokas eikä dollarille ollut vallitsevassa hajanaisessa poliittistaloudellisessa tilanteessa vaihtoehtoa.

Tilanne tulee muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana muuttumaan kun 

  • Kiinan Yuan alueen taloudellinen koko kasvaa suuremmaksi kuin USA:n
  • Luottamus Euroopan keskuspankin politiikkaan kasvaa (jo nyt Euro on saavuttanut noin 25% aseman varantovaluuttana, joka vastaa Euroalueen painoa maailmantaloudessa)
  • Maailman merkittävimmän talousvaltion, Kiinan, tulee olemaan mahdotonta hyväksyä sitä, että maailmankauppaa käydään valuutalla, jonka hallinnasta päättää viime kädessä USA:n presidentti-instituutio (keskuspankin johtajien nimitysvalta on USA:n presidentti-instituutiolla) ja kun dollarialueen keskuspankkipolitiikkaa harjoitetaan USA:n talouden ja presidentti-instituution etua silmällä pitäen sen sijaan, että dollaria hallittaisiin ensisijaisesti maailmankaupan välineenä globaalia yhteistä etua ajatellen

Muutosprosessista on Kiinan aloitteesta keskusteltu. Prosessi on hidas ja kestää noin pari vuosikymmentä, mutta sijoittajan kannalta tällä on jo nyt merkitystä:

  • Dollarin asema maailmankaupan vaihdon välineenä vähitellen rapautuu
  • Dollarin asema varantovaluuttana pienenee suurin piirtein samassa suhteessa kuin sen asema vaihdon välineenä. Varantona kannattaa pitää ensisijaisesti maailmankaupan vaihdon välinettä.
  • Dollarille on maailmalla yhä vähemmän kysyntää, dollarivarantoja puretaan ja dollari pysyy heikkona
  • USA:n vientiteollisuus kukoistaa halvan dollarin turvin

USA:n talousalueen velkaantumisen (kuluttajien-, yritysten-, liittovaltion-, osavaltioiden- ja kunnallisektorien yhteenlaskettu velka) lasketaan olevan luokkaa 270% bruttokansantuotteesta. Tämä on osittain samaa velkaa, joka on dollarivarantona keskuspankkien holveissa ja jota siis nyt voidaan joutua purkamaan. Jos ajatellaan, että USA:n kuluttajat maksaisivat tästä velasta seuraavan kymmenen vuoden aikana kolmasosan pois, niin tämä tarkoittaisi, että USA:n kuluttajien mahdollisuudet elää hyvää elämää olisivat kymmenen prosenttia pienempiä kuin tähän saakka. Tämä tapa laskea on luonnollisesti väärä; noin suurta suoneniskua ei voida toteuttaa avoimesti. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää USA:n dollarin halpeneminen niin, että vientituotteet menevät jälleen kaupaksi. Ja juuri tämä ilmiö on nyt tapahtumassa. Kansalaiset eivät huomaa pinentynyttä taloudellista voimaansa kuin ainoastaan matkustaessaan ulkomaille tai ostaessaan tuontitavaroita. Mutta on turha odotella USA:sta kuluttajavetoista elpymistä. Sitä ei tule; pidot ovat ohi. Kulutus elpyy kyllä, mutta ei USA:ssa. Nyt on Kiinalaisten ja Intialaisten aika.

Inflaatio ja korko

Hinnat ovat kesän aikana laskeneet useimmissa maailman maissa (USA, Euroalue, Kiina, Japani,..), mutta korkotaso on ollut nollan tietämissä. Tämä tarkoittaa sitä että korkotaso ei ole ollut elvyttävä vaan pikemminkin taloutta jarruttava. Reaalikorko on ollut positiivinen ja lainaa ottaneet ovat joutuneet maksamaan kalliisti tekemistään sitoumuksista ja investoinneista. On tapahtunut tulonsiirto velallisilta niille, joilla on pääomaa.  Eipä ihme, että velkaa on otettu kaikenkaikkiaan vähemmän kuin ennen ja niinpä rahan määrän kasvu on Euroalueellakin talttunut. Muutos ei ole vielä merkittävä - rahaa on edelleen paljon liikkeellä etismässä hyviä sijoituskohteita. Sijoittajan ei siis tarvitse olla vielä huolestunut.

Reaalitalous

Maailman reaalitalous kasvaa viimeisen kvartaalin aikana ja tämä merkitsee kaunistuvia liikevaihtoja ja kasvavia voittoja. Suomen vientiteollisuuden kannalta tärkeä investointikysyntä lähtenee käyntiin vasta ensi vuoden loppulla. Vahvistunut Euro on selkeä uhka koko Euroalueen pärjäämiselle. 

Raaka-aineiden, rahtien ja muistipiirien nousevat hinnat ovat todiste tuotantotalouden puolella vallitsevasta kohtuullisesta kysynnästä. Maailmassa kulutetaan taas ja talous kasvaa.  Kasvu on kuitenkin keskittynyt lähinnä Kauko-idän alueelle ja kehittyneet maat saavat seurata vierestä kun muilla menee hyvin. Kehittyneiden maiden kasvu jäänee ensikin vuonna parin prosentin tuntumaan.

Sijoitusmarkkinat

Osakemarkkinoiden hermostuneisuus on lokakuun kvartaaliraporttien yhteydessä noussut ja osakkeiden arvot ovat laskeneet.  Talous kuitenkin kasvaa, eikä minun mielestäni ole näköpiirissä tekijöitä, jotka kääntävät maailmanlaajuiset markkinat pysyvään laskuun vaikka merkittäviä usean kuukauden notkahduksia voikin tulla.

Monien kehittyvien maiden osakkeet ovat jo lähes vuoden 2007 huipun tasolla ja parhaat kermat on luultavasti jo kuorittu. Silti olisin yllättynyt jos markkinat tässä vaiheessa kääntyisivät pysyvään laskuun.  

Suomen talouden pitäisi suuntautua moneen suuntaan

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva
Posted in

Women and the houseTytöt tietävät, Suomen talous on menossa moneen suuntaan, Nokia ja Apple ovat napit vastakkain. Vientiteollisuuden tilauskannat ja muut mittarit osoittavat edelleen jyrkästi alaspäin. On aloja, joilla pohjakosketus on saavutettu ja elämän hallintaa yritetään pohjamudissa: yleensä se onnistuu happiköyhissä olosuhteissa niin, että väkeä vähennetään vinhaa vauhtia.

Rakennusteollisuus saattaa hyötyä valtiovallan elvytysrahoista. Lievää nousua tiedossa ja pankit ovat haltioissaan, kun kämppien hinnat eivät ole romahtaneet. Kuntatalous porskuttelee kuntaliitosalueilla huippujoustamattomasti, kun väkeä ei voi irtisanoa 5 - 8 vuoteen, jos kuntaliitoksia tehdään peräjälkeen. Näin käy muun muassa Loviisan-seudulla.

Teknologiateollisuus eli oikeammin konepajat ovat hätää kärsimässä. Lukuisten firmojen tilauskertymä on laskenut puoleen ja elpymistä ei vielä näy. Suuret veturiyritykset karkaavat Kiinaan ja Intiaan, suomeen jäävät alihankkijat, joiden pitäisi keksiä "kasvun eväät" tyhjästä.

Kiina vetää maailman taloutta nousuun. Eurooppa on seisovassa vedessä. Kiinan kansantalous kasvaa keskusjohdon tavoitteiden mukaisesti tänä vuonna noin kahdeksan prosenttia. Australian talous pysyy kunnossa, koska kiinalaiset ostavat raaka-aneita kiihtyvällä tahdilla. Amerikassa Obama-ilmiön pitäisi tarttua talouselämään.

Nokia heittelee lakimiesten keksimiä kapuloita Apple rattaisiin: ettei iPhone varasta sädekehää maailman suurimmalta halpapuhelinten toimittajalta alta aikayksikön. Kännyjättimme ottaa samalla suuren riskin. Tämän torjuntataistelun jälkeen tulemme ehkä näkemään Nokian toimitusjohtajan vaihtumisen. Kenestä on maailman suurimman kapuloiden vlamistajan nostajaksi? Siirtyykö valtikka vähitellen amerikkalaisen käsiin? Pohjois-Amerikan valloitus sujuu Nokialta kuin jenkeiltä Afganistanin rauhoittaminen. Uutta usvaa putkeen kaivataan.

Suomi elää metsässä ja yhdistää ihmisiä kännyköillä, mutta sodanjohtomme ei tiedä, miten kauan sotilaamme pakottavat talibaneja rauhaan. Informaatiokatkos osoittaa, että suomalaisten sisäinen viestintä on riemastuttavalla tavalla solmussa. Onneksi rakastamamme ruotsalaiset valvovat presidenttivaalien sujumista puolestamme. Suomalaista sotilasta ei voi käskeä, koska sodimme sodassa, jota ei ole sodaksi nimitetty, vapaaehtoisesti.

Karvisen Stora Enso on löytänyt tunnelin, mutta ei vielä osaa sanoa, milloin sen päästä näkyy valoa. UPM:n Pesonen haluaisi maahamme sisäisen devalvaation, mutta tuppeen sahatun pääministerin mielestä yritykset hoitakoot bisneksensä kuntoon omin voimin: devalvaattiota ei tule. Aikaisemmin tämä kielto tarkoitti sitä, että se tulee muutaman viikon kuluttua. Ehkä poliitikoilla nyt riittää töitä vaalirahoituksen järjestelyissä? Kuluttaja voi elää siinä illuusiossa, että hyvivointivaltio pysyy pystyssä, vaikka fundamentit horjuvat.

Asiantuntijoiden mielestä Suomi selviää tästä lamasta pienemmin vaurioin kuin 1990-luvun alussa. Toiset ovat toista mieltä: taloutemme laahaa pitkään ja hartaasti ja pääsemme irrottelemaan vasta kymmenen vuoden kuluttua. Nähtäväksi jää, miten tästä syöksystä selvitään. Yhtä mieltä voimme korkeintaan olla siitä, että velkojen maksaminen alkaa viimeistään seuraavan hallituksen astuessa remmiin ja silloin rospuuttokuntien veroäyrit nousevat yli kahdenkymmenen prosentin.

Selviämme joskus! Aikataulusta voitte kysellä "neiti Ajalta!" Onko hän vielä hommissa?

 

 

 

 

Aikasarjoja taloudesta ja muusta kehityksestä Suomessa

Käyttäjän pekka kuva
Posted in

Verovaroilla tuotettuja tilastoja on koottu yhdelle Findikaattori nettisivustolle ja toki tämänkin sivun tekemiseen on kulunut samaa julkista rahaa.
Lopputulos on kiinnostava, noin 100 talouden ja muun elämisen tilastosarjaa yhdessä paikassa. Kukin aikasarja sisältää lyhyen kuvauksen mistä tilastossa on kyse sekä linkit tilaston tuottajaan.

Kukin indikaattori aukeaa kuvaajana, mutta sivun nappia painamalla saa sen taulukkomuotoon joko näytölle tai omalle tietokoneelle.
Lisäksi sivulla on linkkejä vastaaviin kansainvälisiin tilastoihin.
 
Tässä esimerkki kuvaajasta alaotsikosta Teollisuuden suhdanteet:
 
 Teollisuuden suhdanteet 1995-2009, Tilastokeskus
 
 
Talous otsikon alle on koottu seuraavat aikasarjat:
o    BKT asukasta kohti
o    Inflaatio
o    Julkinen velka ja alijäämä
o    Julkiset kokonaismenot
o    Kansantalouden suhdanteet
o    Konkurssit
o    Pienet ja keskisuuret yritykset
o    Taloudellinen kasvu (BKT)
o    Teollisuuden suhdanteet
o    Toimialoittainen kehitys
o    Tuonti ja vienti
o    Työ- ja pääomatulojen suhde
o    Ulkomaankauppa kansantaloudessa
o    Verotus
 
Lisäksi muiden otsikoiden alta löytyy talouteen liittyviä tilastoja:
o    Energian kokonaiskulutus
o    Tutkimus- ja kehittämistoiminta
o    Kotitalouksien tulot
o    Kotitalouksien velkaantuneisuus
o    Työlliset toimialoittain
o    Tieliikenteen tavarankuljetukset
 
Lisäksi sivusto lupaa, että kunkin indikaattorin uusimmat tiedot päivittyvät palveluun välittömästi tiedontuottajan julkaistua ne.
 
Talouselämä ei ole tainnut sivuja vielä löytää, sen perusteella että edellisen viikon katsotuin tilastosarja oli levämäärän kehitys Suomen merialueilla.

Metsäsektorista, henkilökohtaisesti

Käyttäjän J.Vahe kuva
Posted in

 

1980-luvulla kävin monta pitkää keskustelua jo silloin eläköityneen sahan- ja puutyötehtaan johtajan kanssa. Olihan miehellä vaimo ja lapsiakin, mutta pahasti pelkään, että hänen varsinainen elämänsä rakkaus oli suomalainen puu. Oikein luettu: suomalainen puu oli hänen suuren kiintymyksensä kohde, aihe jota hän ei koskaan unohtanut ja josta hän ei myöskään koskaan päässyt eroon.

Kaksi ajatusta jäi erityisesti mieleeni. Johtaja painotti pohjoisen tiheäsyisen puun olevan painoonsa nähden tavattoman kestävää, mutta tietenkin betonia ja / tai terästä miellyttävämpää ja helpommin käsiteltävää materiaalia.

Toisekseen sahanjohtaja korosti mekaanisen metsäteollisuuden eräänlaista yksilöllistä raaka-aineen käsittelyä. Vuosittain sahoilla käsitellään miljoonia tukkeja, ja “jokaista kätellään erikseen”, sanoi mies ylpeänä. “Kättelykin” tietysti tehdään automaattisesti, siis sen laskeminen, miten tukista saadaan optimaalisesti sahatavaraa.

 

Keskustelujen ilmapiiri ei ollut mitenkään miellyttävä. Vanhalla miehellä oli tapana toistaa samoja asioita jatkuvasti. Minä uskoin silloin kemiallisen metsäteollisuuden kaikkivoipaisuuteen. No, ihminen erehtyy ja ihminen oppii.

 

Tuli 1990-luvun lama ja suurtyöttömyys, jonka välillisistä seurauksista Suomi edelleenkin kärsii. Alettiin puhua kilohinnoista. Muistin vanhan sahanjohtajan viisaudet. Paperia myydään halvalla hinnalla verrattuna esim. ikkunanpokiin. Suurta moitetta voi kohdistaa myös metsäteollisuuden markkinointiin. Suom. paperi-insinööri kehua porskuttaa, miten leveää paperia miten suurella nopeudella tuotetaan. Hyvin kaukana on sellainen ajatus, että myytäisiin jotain ainutlaatuista tuotetta ainutlaatuisesta raaka-aineesta.

 

Jostain kummallisesta syystä ranskalainen konjakintuottaja ei koskaan ole huomannut kehua sillä, että konjakkia syöksyy maailman suurimmasta konjakkirööristä maailman suurimmalla paineella. Kumman kilohinta on suurempi? Mitä ainutlaatuista siinä rypälepontikassa on hintansa lisäksi? Yksi Euroopan maakunta on vain onnistunut tekemään maakuntansa nimestä brändin. Voisihan siitä tietysti ottaa oppia. Kainuulaiseksi puuksi saisi kutsua vain kainuulaisella leimalla varustettua puuta?

 

On myös hyvä muistaa, että maailman vanhimmat yhä elävät puut ovat 4000 vuotta vanhoja mäntyjä. Suomalainen mänty elää 150-800 vuotta riippuen kasvupaikasta. Samantapainen on suomalaisen kuusen elinkaari.

 

Olen erittäin asiantuntevasta lähteestä kuullut, että yksi sukupolvi suomalaista muotoilua menetettiin taistolaisuudelle. Taideteollisessa korkeakoulussa tuli maapallon muodosta tärkein asia.

 

Voi kuulostaa hyvinkin kummalliselta, mutta muotoiluun sopivasta puuraaka-aineesta on Suomessa suorastaan pula. 25 kuutiometriä koivua havupuuvaltaisessa leimikossa täyttää puolet tukkirekasta. Kuitenkin tällainen erä on suunnilleen ongelma. Ihmetellään, mihin hittoon senkin toimittaa.

Puuta hyödyttävä puusepänteollisuus ja taidekäsityö tarvitsisi myös hyvin paljon “harvinaisempia” puulajeja kuin mitä koivu on, esim. visakoivua, pihlajaa, haapaa, leppää ja ns. jalopuita. Tällaisen raaka-aineen hankkiminen on onnistuttu tekemään vaikeaksi maassa, jonka pinta-alasta valtaosa on metsän peittämää. Ongelma on vielä kummallisempi, kun ottaa huomioon, että metsässä möyrivässä monitoimikoneessa on tietotekniikkaa, jolla voisi periaatteessa tehdä esim. Saksasta suoran tilauksen yhdestä, sanoo yhdestä kuutiosta vaikkapa haapaa!

 

Logistiikkaakin tutkitaan hartaasti. Kuvittelisi, että sillä tutkimisella voitaisiin paremmin hallita niin suurta ja niin perinteistä materiaalivirtaa kuin mikä puu Suomessa on ollut.

 

Valitettavasti ongelmat eivät ole teknisiä. Silloinhan ne olisi jo ratkaistu! Ongelma on siinä, että 3 metsäteollisuuden suuryritystä hallitsee puukauppaa, sen materiaalivirtoja ja siten myöskin niitä harvinaisempia puulajeja, mitä leimikoissa on.

 

Metsäteollisuuden satavuotinen traditio on ollut integrointi, sahojen liittäminen osaksi kemiallista metsäteollisuutta. Tässä pyrkimyksessä ei ole lihaa säästetty tai keinoja kaihdettu. Jokainen piensaha ja ilmeisesti suunnilleen jokainen puuseppäkin on jossain vaiheessa mielletty paperitehtaalla suureksikin uhaksi!

 

Moitteita voi kohdistaa myös metsänhoitoyhdistyksiin. Teoriassa niitten pitäisi olla puukaupan ulkopuolinen puolueeton asiantuntijataho, mutta käytännössä ne ovat paljolti 3 suuryrityksen ja jonkun paikallisen piensahan asialla. Kuvaavaa on, että kun aikoinaan huomautin MHY:n edustajalle metsäteollisuuden paljastuneista kartelleista, niin vastaus oli “Tietysti on kartelleja, mutta pitikö ne julkistaa!” Uudet ajatukset tulevat metsänhoitoyhdistyksiin hitaasti ja muutosvastarinta on ankaraa.

 

Lopputuloksena on, että monen tehtaan puuraaka-aineesta suuri osa on tuotu Suomeen, siis tuotu ulkomailta puuta Suomeen!

 

Puusepänteollisuus yhdistettynä suomalaiseen muotoiluun olisi merkittävä työllistävä sektori. Se olisi sopinut luonnostaan jonnekin Kontiolahdelle paljon paremmin ja paljon kestävämmin kuin kännykänkuorien valmistus. Menestykseen tarvittaisiin vain tahtoa omaperäiseen yrittäjyyteen sekä muotoilun, markkinoinnin ja logistiikan yhteistyötä. Pahasti pelkään, että suurin osa tarvittavista “innovaatioista” on jo olemassa. Ne ovat vain hajallaan ja käyttämättöminä. Keskeinen ongelma on, että puuraaka-aineen logistiikka on keskitetty palvelemaan kemiallista metsäteollisuutta ja siihen integroituja sahoja, ja muu mekaaninen puunjalostus on jätetty logistiikasssa aivan liian yksipuoliselle huomiolle.

 

Kirjoitussarjani metsäteollisuudesta päättyy tällä erää tähän. Vaikka kyseessä ei ollutkaan suoranainen sijoitusaiheinen kirjoitussarja, ilman metsäteollisuuden uusiutumista Suomi on kohta sellaisessa jamassa, että ainoa järkevä sijoituspäätös on sijoittaa itsensä ulos Suomesta.

 

Uudella viikolla minulla onkin sitten jo uudet kujeet sijoittamisen ydinalueilta.

Vain hätäkö keinot keksii?

Käyttäjän J.Vahe kuva
Posted in

Liimapalkkeja kokeiltiin jo 1900-luvun alussa Sveitsissä ja Saksassa, mutta silloiset liimat eivät olleet tarpeeksi kestäviä. Liimapalkit saivat turhankin huonon maineen.

Toisen maailmansodan aikana USA rakensi yli 2000 raivaaja-alusta, jotka magneettimiinojen takia tehtiin puusta. Tällöin otettiin laajaan käyttöön 1930-luvulla kehitetty keinohartsiliiman muunnos, joka osoittautui tarpeeksi kestäväksi. Sodan jälkeen liimapalkkeja alettiin käyttää USA:ssa talonrakennusalalla.

Suomi puolestaan joutui sotakorvauksina toimittamaan Neuvostoliittoon 90 puukuunaria. Suomessa oli jo vuosikymmeniä rakennettu metallirunkoisia moottorialuksia, joten puukuunarien valmistaminen ei ollut helppoa. Raumalla karjalainen siirtoväki valmisti niitä käsityömenetelmin, mutta turkulainen Laivateollisuus Oy turvautui amerikkalaiseen liimapalkkimenetelmään. Kun puualusten kysyntä ymmärrettävästi aikanaan lakkasi, myös Suomessa liimapalkkimenetelmää alettiin käyttää talonrakennuksessa.

Kehitys USA:ssa ja Suomessa oli siis täysin yhdenmukainen. Jo vuonna 1934 kehitettyä liimaa ei hyödynnetty ennen kuin siihen oli pakko. USA:lle pakko syntyi magneettimiinoista ja Suomelle sotakorvauksista. Vasta kun poikkeuksellinen puualustuotanto lakkasi, alettiin liimapalkeille etsiä käyttöä talon- ja sillanrakennuksen alalla. Suomessa tämä tapahtui vasta 1950-luvun loppupuolelta alkaen.

Liimapalkki on yli 60 vuotta vanha innovaatio. Nyt mekaaninen metsäteollisuus tarvitsisi uusia innovaatioita. Olisi varmaan pienemmän riesan tie, jos innovaatioitten synnyttämiseen ei tarvittaisi uutta maailmansotaa.

Julkaise syötteitä