Sijoituskahvila pidetään taas 14.2. Strindbergissä ja päätimme tällä kertaa elävöittää debattia kutsumalla paikalle alan tulevia ammattilaisia. Kysyimme hankenilaisilta rahoituksen opiskelijoilta etukäteen, mistä aiheista juuri he haluaisivat kuulla ja keskustella.
Vastapallona saimmekin kolme hyvää ja ajankohtaista kysymystä, joihin toivomme nyt jäljittävämme kelvollisia vastauksia:
Mahdollisen pörssiveron (Tobinin veron) käyttöönoton vaikutukset EU:ssa.
Start-up -ja kasvuvaiheessa olevat yritykset sijoituskohteena. Kannattaako se?
Suorat sijoitukset vs. sijoitukset venture capital (VC) rahastoon: Edut ja haitat (pros and cons).
Mistä ja miten te lukijat aloittaisitte vastaamisen?
Kuntien tehokkuudesta puhutaan varsin paljon. Vaikka keskustelu on paljon pyörinyt suuruuden ekonomian ympärillä, niin tilastojen perusteella koko on varsin huono tehokkuuden mittari tai aiheuttaja.
Oheisessa kuvassa on y-akselilla kunnassa olevien 0-6 vuotiaiden lasten lukumäärä ja x-akselilla on päivähoidon kustannukset / lapsi. Ainakaan tässä tilastossa suuruuden ekonomia ei vaikuta tehokkuuteen, kuten kuvasta voidaan nähdä. Pikemminkin näyttäisi, että pienemmät kunnat voivat hoitaa päivähoidon jopa tehokkaammin kuin suuret. Syynä voi olla, että pienissä maaseutukunnissa lapset hoidetaan kotona, joka tuo selkeää tehokkuutta päivähoitoon. Mutta se ei kuitenkaan selitä noita suurten kaupunkien suuria kustannuksia. Voidaan jopa sanoa, että päivähoito on hoidettu pienissä kunnissa tehokkaammin kuin suurissa, vaikka koko on huono indikaattori tehokkuuden mittaamiseen.
Nyt vertaan pistekuviolla kunnan yli 65 vuotiaiden lukumäärää vanhusten laitospalveluiden-+kotipalvelun-+vammaispalveluiden kustannuksiin. Tässäkään ei juuri ole korrelaatiota kunnan suuruuden kanssa.
Vierailin Japanissa joulukuussa noin kahden vuoden tauon jälkeen. Tokion kaduilla alkaa väkisin pohtia eläköityviä yhteiskuntia. On mielenkiintoista miten nopeasti Japani rakennettiin "valmiiksi". Toisen maailmansodan jälkeen noin 40:ssä vuodessa. Olin Japanissa ensimmäisen kerran 1994. Sen jälkeen katukuvaan on tullut Starbucks. Melkein kaikki muu tuntuu olevan päällisin puolin ennallaan.
Euroopan keskuspankin arvellaan yrittävän väliaikaisesti lipsua 2% inflaatiotavoitteesta. Tavoitteena lienee 3...4% inflaatiovauhti, mutta vallitsevissa oloissa voi käydä niin että päädytään 2...3% välillä olevaan inflaatioon.
4% inflaatiotason on tarkoitus syödä valtioiden velkaa niin, että nyt 6% tasolla bruttokansantuotteesta pyörivä valtioiden budjettivaje neutraloidaan niin, että inflaatiokorjattu valtionvelka kasvaa enää realisesti 2% vuodessa. Tämä taso on sama kuin pitkän aikavälin BKT:n kasvu ja on kestettävissä.
Jyväskylän kauppakorkeakoulun uusi professori Kimmo Alajoutsijärvi julistaa Taloussanomissa romahduksen olevan kauppatieteilijöiden syytä. Välillä hän puhuu taloustieteilijöistä ja välillä kauppatieteilijöistä, jotka ovat kuitenkin kaksi hieman eri asiaa. Toisaalta hän väittää viime vuosien finanssikriisien olevan liikkeenjohdon epäonnistumisten ja moraalittomuuden syytä. Toisaalta hän taas syyttää taloustieteellisiä teorioita, jotka nimensä mukaan viittaavat kansantaloudellisiin malleihin. Lyhyt ja yksinkertaistettu uutinen antaa varmasti puutteellisen kuvan siitä, mitä hän oikeasti on tarkoittanut. Siitä huolimatta minulla olisi kommentoitavaa jo esitettyihin ydinajatuksiin.
Jos kirjoituksen tulkinnanvaraisuudesta täytyy muodostaa johtopäätöksiä, näkisin professori Alajoutsijärven puolustavan poliitikkoja teoreetikoilta ja käytännön talousjohtajilta:
Velkakriisi on pitkälle maiden käyttäytymiskriisi. Maiden välillä ei ole sääntöjä, vaikka sellainen kuin kansainvälinenkin oikeus on. Lähes kaikki maat ovat joskus salamurhauttaneet jonkun muun maan kansalaisia ja useasti vielä vieraan maan alueella. Kuitenkaan käskyn antajia ei syytetä mistään, korkeintaan paheksutaan. Mikäli tämä käskyn toteuttaja saadaan kiinni, se voidaan tuomita vaikka kuolemaan, mutta käskyn antaja otetaan luultavasti vastaan kunnianosoituksin ja torvisoittokunnan säestyksellä. Miten tämä liittyy velkakriisiin ja nykyisiin ongelmiin? Ei suoraan mitenkään, mutta se kuvastaa millaisessa maailmassa elämme, säännöt ovat voimassa pienessä hiekkalaatikossa, kansallisvaltiossa ja sielläkin koskettaa lähinnä suorittavaa porrasta. Kansallisvaltioiden välillä on jatkuva diplomaattinen sota käynnissä jota käydään usealla rintamalla niin sotilaallisella kuin taloudellisella puolella. Liittoudutaan joidenkin kanssa, ainahan silloin ollaan myös jotakin vastaan. Tämä jatkuva kyräily ja kyttäily kuluttaa turhaan voimia joltakin hyödyllisemmältä ja siksi jotkut valtiot ovat päättäneet tehdä valtioliittoja jotta he olisivat vahvempia. Me olemme valtioliitossa EU:n kanssa muita isoja eli lähinnä Amerikan liittoa vastaan (NAFTA), Aasian vastaavaa (AFTA) tai Afrikan unionia (AU).
Tasa-arvo on aina tavoittelemisen arvoinen asia oli sitten kysymys sukupuoleen tai muuhun jaotteluun perustuvista eroista. On kuitenkin asioita, joissa pitäisi vain hyväksyä, että eroja on olemassa, eikä niistä pakottamalla eroon päästä. EU:n päättävät elimet ovat mahdollisesti iskeneet lusikkansa nyt juuri tällaiseen soppaan vaatimalla samansuuruisia vakuutusmaksuja miehille ja naisille (ks. Insurers say customers hurt by EU gender price ban).
Mitä tuo muutos käytännössä tarkoittaa? Ensinnäkin miesten kohdalla korkean riskin sisältävissä vakuutuskohteissa miesten vakuutusmaksut laskevat ja naisten maksut nousevat. Vastaavasti joissakin vakuutuskohteissa hinta laskisi naisilla ja nousisi miehillä. Nämä ovat kuitenkin vasta välittömät seuraukset.
Jätkäsaaren Hitas-asuntojen arvonnat on nyt pidetty sekä ATT:n että Lemminkäisen asuntojen osalta. Tuhansia osallistui arpajaisiin, mutta vain muutamat kymmenet selvisivät voittajina. Mm. Akateemisen talousblogin keskusteluissa on nostettu esille kysymys, pitäisikö verottajan kiinnostua aiheesta. Pitäisikö tällaisista arpajaisista siis maksaa arpajaisveroa - vai soveltuisiko jokin muu vero kenties paremmin Hitas-arpajaisiin?
Pörssiosakkeiden ostamisesta ja myymisestä aiheutuvat kulut kaksinkertaistuvat
Säästäjä joutuu maksamaan 0,1% veron jokaisesta transaktiosta.
Tämän lisäksi osto- ja myynti- kurssien välinen ero (spreadi) nousee 0,1% leveämmäksi. Tämä johtuu siitä, että osto- ja myynti- noteerauksia ylläpitävät pääosin investointipankkien tietokoneet, jotka joutuvat nostamaan spreadia, jotta veron aiheuttamat kulut saadaan katetuksi.
Säästäjän kulut nousevat yhteensä siis yhteensä noin 0,2% jokaista transaktiota kohden, joka on samaa suuruusluokkaa kuin pankkien perimät välityspalkkiot.
Osakkeiden ostamisesta ja myynnistä aiheutuvat kulut siis suurin piirtein kaksinkertaistuvat.
Osakkeiden hinnat laskevat noin 2...4%
Kasvavat kulut vaikuttavat pörssin arvostustasoihin.
Mistä oikein tässä kriisissä on kyse? Euro-maiden tai koko euroalueen nettovelkaantuminen ei ole kauheasti muuttunut viime vuosina, ongelmat rahoituksessa ovat. Esimerkiksi Italian tapauksessa ei ole viimeaikoina tapahtunut mitään suurta muutosta. Italian julkinen nettovelka on pitkään ollut noin 100 % BKT:sta ja itse asiassa ei ole voimakasta yleistä valtioiden nettovelkaantumisen kasvua. Kasvu minkä voimme nähdä johtuu pääosin yleisestä talouden hidastumisesta. On loogista, että julkinen valta velkaantuu, kun talous hidastuu. Sen pitäisi tasata aktiivisella investointipolitiikallaan talouden kuoppia. Piirsin muutaman maan tilanteesta kuvion (data http://www.economywatch.com):
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen katsoo eurobondien olevan vaarallisia terveiden maiden talouksille. Urpilainen puhui torstaina 24.11.2011 presidentti Halosen johtamassa Presidentti-foorumissa Helsingissä.
- Pahimmillaan eurobondit saattaisivat johtaa tilanteeseen, jossa sijoittajat menettävät viimeisenkin luottamuksen euroalueeseen terveiden maiden joutuessa yhteisvastuuseen kriisimaiden lainamarkkinoista. Luottamusta rakennetaan niin, että terveiden maiden talouksia suojataan kriisin tartunnalta. Tämä on yksi keskeisistä syistä, miksi komission esitys eurobondien käyttöönotosta ei ole kannatettava.
Aloitin työurani 1980-luvun alussa ICT-liiketoiminnassa. Tuolta ajalta muistan, kuinka silloinen Suomen IBM:n toimitusjohtaja totesi, että IBM maksaa mielellään veroja, koska tämä osoittaa liiketoiminnan sujuvan hyvin. Tuolloin, kuten tänään, yritykset Suomessa valittivat yleisesti veronkannon kohtuuttomuudesta. IBM rakensi identiteettiään yhteiskuntavastuullisena yrityksenä.
Olen ymmärtänyt, että pohjimmainen syy Kreikan valtion velkaantumiseen on ollut veronkannon toimimattomuus. Liiketoiminnallinen aktiviteetti ei ole tuonut verojen muodossa rahaa valtion kassaan riittävässä määrin, joten valtio on täyttänyt vajeen ulkomaisella velalla, jota se on euroryhmän jäsenenä saanut yli todellisen kantokykynsä. Kreikassa on tunnetusti palveluille kaksoishintajärjestelmä; ilman kuittia asiakas saa palvelun alennuksella. Tiedämme, ettei tämä alennetulla hinnalla ostettu palvelu kerrytä valtion kassaa, eikä se siten ole yhteiskuntavastuullista.
Kun hallitus tarvitsee lisää verotuloja ja keksii nostaa jonkin yksittäisen alan, yksittäisen tuotteen arvonlisäveroa, niin mitä sen alan ammattilaiset tekevät? Väittävät taivaan putoavan niskaan, jollei elämä jatku entisellään. Mitä tekevät saman alan ammattilaiset, joiden vastaavista tuotteista on kuitenkin koko ajan maksettu moninkertainen arvonlisävero? He ovat hiljaa ja keskittyvät bisnekseensä.
Puhun media-alasta. Hyvin ymmärrettävistä historiallisista syistä yhteiskunta on aikoinaan halunnut tukea sekä kirjallisuutta että lehdistöä. Kansaa on haluttu sivistää ja pitää ajan tasalla maan ja maailman asioista. Siksi Suomessa kirjojen arvonlisävero on edelleen tänäkin päivänä 9 prosenttia. Tilattavilla lehdillä, kuten hyvin menestyvillä suurilla sanomalehdillä ja aikakauslehdillä ei arvonlisäveroa ole lainkaan. Lehtien irtonumeroista maksetaan normaali vero.
Painetun median liiketoiminnan ihmiset ovat luonnollisesti olleet hyvin, hyvin vihaisia hallituksen suunnitelmista laittaa arvonlisävero lehdille pelätessään tulojensa laskevan.
Alkuviikosta postiluukusta tipahti jälleen uusi työeläkeote. Samalla se toimi jokavuotisena muistutuksena siitä, miten epätasa-arvoisesti järjestelmä kohtelee eri ikäluokkia.
IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde on ottanut kantaa menossa olevaan markkinamyllerrykseen. IMF:n arvion mukaan valtioilla on vielä varaa velkaantua; kaikkia poliikan keinoja ei ole vielä käytetty! Velkaelvytyksestä luopuminen voi IMF:n mukaan johtaa halvaantumiseen.
Kehittyneillä talouksilla tulee olla uskottava keskipitkän aikavälin suunnitelma kestävään taloudenpitoon palaamiseksi, mutta valtiontalouden kestävään hoitoon nopea palaaminen voi vahingoittaa elpymistä ja heikentää työttömyyttä.
Suomalaisten ekonomistien parissa on viimeisten parin vuoden aikana keskusteltu siitä miten velkaelvytys heikentää talouden kilpailukykyä. Mutta miten nopeasti tuo kansantalouden kilpailukyvyn menetys tapahtuu? Tästä on kovin vähän arvioita. Näyttäisi siltä, että negatiiviset vaikutukset näkyvät Suomen taloudessa noin vuoden tai puolentoista vuoden viiveellä.
Palkansaajan tuloveroprosentit ovat keventyneet 7‒9 prosenttiyksikköä 1990-luvun alun lamavuosista. Kevennykset eivät ole vähentäneet tuloverotuksen progressiivisuutta, sillä palkansaajan tuloveroprosentteja on alennettu kautta linjan.
Hallitusneuvotteluissa päästiin ennen juhannusta vihdoin jonkinlaiseen sopuun. Merkittäviäkin kompromisseja tehtiin, mutta uusi hallitus saatiin kuitenkin muodostettua. Uudesta hallitusohjelmasta (kts.neuvottelutulos) äänestäjät voivat löytää kannatettavia kohtia, kriitikin aiheita tai jopa perusteita sille, että kokee tulleensa vaalilupauksien suhteen petetyksi. Alla listaan muutamia hallitusohjelman sisällöstä heränneitä ajatuksia - järjestys on kannatettavimmasta asiasta vähiten kannatettavaan.
Taloustieteen professori Matti Virén on nostanut esille ajatuksen verosta, jota perittäisiin opiskelleilta valmistumisen jälkeen kuukausittaisena lisäverona (HS:n digilehden juttu Lasku valmistumisen jälkeen - jos ei ole tunnuksia, katso aiempi juttu Taloussanomista). Isossa-Britanniassa on tuotu esille vastaava ehdotus, jossa korkeampi tulotaso tarkoittaisi korkeampaa koulutusveroa. Luontainen vertailukohta verolle on opintolaina. Keskeisimmät erot ovat käsittääkseni seuraavat:
Koulutusveroa maksettaisiin vain tietyn tulotason ylittyessä.
Koulutusveroa maksettaisiin vain, kun on valmistuttu.
Koulutusveroa maksettaisiin vain kotimaassa saaduista tuloista.
Koulutusvero on pakollinen lisäkustannus, kun taas opintolaina vapaaehtoinen tukimuoto.
Koulutusveron määrälle ei välttämättä olisi ylärajaa.
Tällaisen veron oikeudenmukaisuudesta voi esittää perusteluita sekä puolesta että vastaan. Tätä tärkeämpää on kuitenkin kysyä: mitä käytännön seurauksia tällaisella verolla olisi?
Kuntaliitoksia on ajettu kuin käärmettä pyssyyn viime vuosina. Yksi voimakkaimmista argumenteista on ollut veroeurojen säästäminen. Argumentoinnissa on vain yksi ongelma - ei ole mitään näyttöä siitä että kuntakoon kasvattaminen vähentäisi kustannuksia, pikemminkin päinvastoin.
Eläköitymiseen liittyy yksilötasolla kaksi keskeistä ongelmaa. Yksi on töissä jaksaminen eläkeikään asti, mikä koskee erityisesti ruumiillisen työn tekijöitä. Toinen on töistä pois jäämisen aiheuttama elämänsisällöllinen tyhjiö, jonka seurauksena voi olla esimerkiksi alkoholisoituminen. Vaikka ongelmat ovat luonteeltaan tavallaan vastakkaisia, ne eivät ole keskenään ristiriidassa.
Verotuksen ja kasvun yhteys on kiehtova aihe. Maalaisjärjellä ajateltuna tuloverossa on jokin optimaalinen taso, jolloin valtion verotulot ovat kaikista suurimmat. Tuo optimaalinen taso, jossa verotulojen määrä on maksimoitu, on jossain nollan ja sadan välillä. Nollaveroprosentilla verotulot ovat nolla ja sadan prosentin verolla tuskin kukaan haluaa tehdä työtä ja lopputulos on yhtä laiha.
Brittiläinen vanhainkotioperaattori Southern Cross on joutunut vaikeuksiin. Yhtiöllä on 750 vanhainkotia joissa yhteensä n. 31000 asukkia.
Kun huonot uutiset ovat alkaneet vyöriä on tullut ilmi yhä enemmän ongelmia - hoidon laatu monessa kodissa on korkeintaan välttävää. Nyt yhtiö yrittää pelastatua uudelleenneuvottelemalla vuokrasopimuksiaan ja vähentämällä henkilökuntaa kolmellatuhannella.
Yhtiöllä on ollut aggressiivinen kasvustrategia jonka keskeisenä elementtinä on ollut kiinteistöjen myynti ja takasinvuokraus. Yhtiö on ostanut lukuisia pienempiä vanhainkotioperaattoreita. Sitten ostetun yrityksne kiinteistöstä tehdään kiitneistösijoittajalle attraktiivinen 30 vuoden myynti ja takaisinvuokraussopimus johon sisältyy vuosittain tietyllä vakioprosentilla nouseva vuokra. Kiinteistösijoittaja ostaa kiinteistön, usein jopa samaan hintaan kuin koko yrityksen ostoon on käytetty. Näin vapautuu taas uutta pääomaa seuraavan yrityksen ostoon, tase on kevyt ja yritys näyttää velattomalta.
OECD on julkaissut uuden economic outlook -katsauksen. Kalvosarjassa on tiiviissä muodossa esitetty paljon mielenkiintoista. Pääviesti on että talouskasvu on voimissaan ja alkaa jo ruokkia itseään.
Mutta yhteenvedon loppupuolella on melko raflaava väite: Korkea valtionvelka hidastaa talouskasvua:
Lähde OECD.
Minusta väitteessä on looginen virhe. Statistiikan avulla voidaan osoittaa että korkealla velan määrällä on korrelaatio hitaan kasvun kanssa. Tuloksen perusteella voi yhtä perustellusti väittää että hidas talouskasvu kannustaa valtiot ottamaan lisää velkaa.
Vastauksena Portugalin viranomaisten 7.4.2011 esittämään pyyntöön, 27 EU-maan ministerit hyväksyivät maanantaina 16.5.2011 pidetyssä, hallitusten välisessä kokouksessaan yksimielisesti lainamuotoisen avun antamisen Portugalille. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen edusti kokouksessa Suomea.
Valtiontakauksen myöntämisestä Suomen osalta päättää eduskunta hallituksen tiedonannon pohjalta. Tavoitteena on, että uusi hallitus antaisi tiedonannon viivytyksettä virkaan astumisensa jälkeen. Suomen takauksen määrä on arviolta 1,2 mrd. euroa (realisoituessaan takaukset aiheuttaisivat kuluerän, joka olisi noin 2,5% valtion budjetista, (50 mrd)) .
Valtio ottaa velkaa vaikeina aikoina jotta kulutus voidaan siirtää myöhemmin maksettavaksi. Oheisesta valtion velkaa käsittelevästä Mika Arola:n (valtionkonttori) esityksestä "Miksi ja miten valtio ottaa velkaa?" selviää velan rakenne, valtion velkasitoumuksia välittävät pankit sekä myös se kenelle velkasitoumukset päätyvät (43% pankit, 24% keskuspankki(t),...).
Portugalin kriisin ympäriltä nousevat poliitikkojen ja ekonomistien kommentit saattavat olla hieman hämmentäviä talouspolitiikkaa seuranneille kansalaisille. Yleensä valtion verotulojen laskeminen esitetään, varsinkin oikeistopuolueissa, kasvun veturina, joka takaa verotulojen kasvun lisääntyvän taloudellisen toimeliaisuuden kautta. Ennen vaaleja esimerkiksi Kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mielestä verotus on kasvun luoja, tuloveron alennus kannustaa tekemään työtä ja tuo siten lisää verotuloja. Verojen lasku on kuitenkin läntisissä talouksissa johtanut julkisen talouden velkaantumiseen, ja nyt esim Irlannin, Kreikan, ja Portugalin kohdalla ollaan tultu tilanteeseen, jossa markkinoilla luottamusta velan maksukyvystä ei enää ole.
EU:n Portugalin lainatakuupaketti on hallitusneuvottelujen kiperin kynnys. Kokoomus puoltaa pakettia, perussuomalaiset taas eivät halua luotottaa lainkaan toisia EU-maita. Demarit vaativat myös holtittomia sijoittajia kärsimään osansa tappiosta. Vaatimuksen tarpeellisuutta ei sinänsä kukaan kiistä, myöskään toiset EU-maat. Muut kuitenkin haluavat sisällyttää velkajärjestelyn mahdollisuuden vasta 2013 voimaan astuvan pysyvän vakausrahaston periaatteisiin, koska pelkäävät rahamarkkinapaniikkia.
Vaalikeskusteluissa ei käsitelty kunnolla apupaketin taustoja. Sen perustehan ei ole solidaarisuus ainakaan siinä muodossa, että EU-maat haluaisivat kustantaa naapuriensa elämisen yli varojensa. Peruste on yksinkertaisesti finanssijärjestelmän pystyssä pitäminen. Monien eurooppalaisten pankkien taseissa on isot kasat kriisimaiden valtionvelkaa. Jos nämä saamiset kaatuvat, moni pankki putoaa suoritustilaan. Se tarkoittaa eurooppalaista pankkikriisiä, vaikka kaikki pankit eivät ole yhtä heikossa hapessa.
"Ei makseta" - puolueen kannatus on nousussa eduskuntavaaleissa. Mikä siis on oikea vaihtoehto talousvakauden saavuttamiseksi euroalueella?
Lyhyellä tähtäimellä huonot ovat jo housuissa ja ainoa toimiva lääke on tukea kriisiin ajautuneiden valtioiden taloutta. Kiinnostavampi kysymys on miten varmistamme että emme joudu maksumiehiksi myös tulevaisuudessa?
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen katsoo eurobondien olevan vaarallisia terveiden maiden talouksille. Urpilainen puhui torstaina 24.11.2011 presidentti Halosen johtamassa Presidentti-foorumissa Helsingissä.
Vastauksena Portugalin viranomaisten 7.4.2011 esittämään pyyntöön, 27 EU-maan ministerit hyväksyivät maanantaina 16.5.2011 pidetyssä, hallitusten välisessä kokouksessaan yksimielisesti lainamuotoisen avun antamisen Portugalille. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen edusti kokouksessa Suomea.
