Talouspolitiikka ja verotus

Valtion 50 Miljardin tasolle kohonnut vuoden 2011 budjettiesitys on noin 8,8 Mrd alijäämäinen kuten alla olevasta valtionvarainministeriön tietojen perusteella tuotetusta kuviosta voimme havaita.

Valtiontalouden tulot sakkasivat jo vuonna 2009 ja silloin otettu lisälaina oli oikea-aikaista elvytystä ja saamme kiittää silloin tapahtunutta valtiontalouden väljentämistä ja velanottoa siitä että lamasta selvittiin näinkin vähin vaurioin. Elvytykselle oli perusteet vielä tämän vuoden alkupuolella, mutta sen jälkeen valtiontaloutta on hoidettu välinpitämättömästi - lähes vaalibudjetti tyylillä.

Suomen ja maailman talous kasvavat nyt jo ripeää vauhtia ja ensi vuonna olla suhdannehuipulla, mutta silti budjetti on velkavetoinen ja liian suureksi mitoitettu. Järkevää taloudenpitoa olisi ollut, jos valtion vuoden 2011 budjetin loppusummaa olisi kasvatettu vuodesta 2008 suurin piirtein inflaation mukaisella nopeudella, mutta tämä ei ole riittänyt Suomen hallitukselle. Ensi vuonna ollaan suhdannehuipulla ja velkaa otetaan reippaasti lisää. Ja maksumiehiksi joutuvat - niin ketkäs muut kuin palkansaajat. Työtä tekevien on joka tapauksessa kannettava nämä kulut ja tässä tapauksessa vielä korkojen kanssa sitten kun ne lankeavat maksettavaksi.

Eikä voi sanoa etteikö valtiovarainministeriötä olisi varoitettu. Julkisessa keskustelussa asiaan ovat ottaneet kantaa muun muassa ETLA, Piksu (jo vuosi sitten lähes saman sisältöisellä artikkelilla kuin tämä) ja kansainvälisillä foorumeilla voimallisesti muun muassa IMF. Ongelma ei ole Suomessa erityisen suuri. Maailmalla on paljon pahempia tapauksia. Mutta meilläkin vaikuttaa sama tendenssi kuin muualla. Valtion budjettia laajennetaan laman ja ehkä vähän vaalienkin takia. Mutta kuluja on vaikea karsia sitten kun niihin on totuttu. Ja niipä lopputulema on se, että valtion taloutta hoidetaan huonosti.

Suomen valtion talous (Tietojen lähde: Suomen Valtiovarainministeriö)

Suomessa on vireillä yksityishenkilöiden osinkojen veronkiristys joka nostanee veron 19.6% -> 30%. Homo Economicus pitää muutosta huonona - mikään ei niin kannusta pitkäaikaiseen säästämiseen osakkeisiin kuin osinkojen tasainen tippuminen tilille. Mikäli kansalaisia halutaan kannustaa sijoittamiseen liike on täysin väärä!

MIten sijoitumme kansainvälisessä vertailussa? OECD:n datan mukaan nettoverotusaste jossa kaikki erilaiset vähennykset ja hyvitykset on huomioitu näyttää seuraavalta:

Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johtama verotyöryhmä jätti kesäkuussa väliraportin, jossa oli ehdotettu muutoksia osakesäästäjien verotukseen.

Mutta mikä onkaan se verotuksen taso, jonka yhteiskunta voi hyvällä omalla tunnolla ulosmitata säästäjiltä?

Pörssikurssit ovat 90-luvun laman jälkeen nousseet merkittävästi ja alla on kurssikäyrää siitä, miltä osakesijoittajan elämä on näyttänyt.

Pörssin markkina-arvo ja kuluttajahintaindeksillä diskontattu markkina-arvo (Tietojen lähde: Suomen pankki)

Tarkempi analyysi osoittaa että vuoden 1997 alusta alkaen on tapahtunut seuraavaa:

• pörssin markkina-arvo on noussut realisesti 5,4% vuodessa, kun nimellinen kasvu on ollut 7,26% vuodessa
• inflaatio on samaan aikaan ollut vaivaiset 1,81% vuodessa ja bruttokansantuotteen kasvu taas 2,8% vuodessa

Yleensä pörssikurssit nousevat samaa tahtia bruttokansantuotteen kanssa ja selvästikin olemme tämän mukaan eläneet pörssissä hyviä aikoja. Pörssin markkina-arvo on noussut bruttokansantuotetta nopeammin, eikä näin hyviä aikoja riitä jokaiselle vuosikymmenelle.

Sijoittajalle jää verojen jälkeen 0,5% reaalinen BKT:n kasvun ylittävä tuotto

Mutta mitä näistä hyvistä ajoista jää sijoittajalle? Miten olisi Hetemäen työryhmän ehdottama 30% pääomatulovero vaikuttanut sijoittajalle käteen jäävään tuloon?

Laaja tutkimus paljastaa, että yhdysvaltalaiset yhtiöt ovat huomattavasti tehokkaampia ja ketterämpiä verrattuna eurooppalaisiin kilpailijoihinsa. Sijoittajalle jenkkifirmat saattavat olla pitkällä aikavälillä eurooppalaisia yhtiöitä parempia kassakoneita. Sen sijaan politiikassa pääpuoluiden keulakuvat Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen saisivat joukkoineen pohtia aiempaa enemmän Suomen kilpailukykyä, mikäli hyvinvointiyhteiskunnasta halutaan pitää kiinni.

Wall Street Journalin uutisoimassa tutkimuksessa mitattiin yli 10 000 yrityksen tulosta ennen veroja suhteessa maksettuihin palkkoihin. Tämä mittari tunnettaan nimellä human capital return on investment (HC ROI) eli vapaasti kääntäen inhimillisen pääoman tuotto.

PricewaterhouseCoopersin tekemässä tutkimuksessa inhimillisen pääoman tuotosta muodostettiin indeksi, jonka kehitystä katsottiin hyvinä aikoina sekä erityisen huonona jaksona eli vuonna 2008. Mukana oli yrityksiä 40 eri maasta. Talouden ruusuisina kasvuaikoina, vuosina 2002 – 2006, indeksi kasvoi Briteissä 4.6%, Länsi-Euroopassa 8.3% ja USAssa 19.8%. Talouden kääntyessä laskuun vuonna 2008 HC ROI –indeksi laski 2.8% Isossa-Britanniassa ja 1.7% läntisessä Euroopassa. Yhdysvalloissa sen sijaan indeksi pysyi stabiilina.

Tuollaista otsikkoa en mistään löytänyt. Jokainen kynnelle jo kyennyt etujärjestö urputtaa siitä, että jostain verojakin peritään.

21. 7. Porissa järjestetyssä ja MTV-3:n televisioimassa puoluejohtajien vaalitentissä kukaan ei suostunut kertomaan, mistä leikattaisiin.

Turun kulttuuripääkaupunkihanke maksaa 55 miljoonaa euroa. Onneksi 18 miljoonaa tulee valtiolta, ja niillä rahoilla ei ole mitään väliä, eihän.

Valtaosa rahoista kuitenkin jää turkulaisten maksettaviksi. Kesällä Turun terveyskeskuksessa on ollut SPR:n vapaaehtoisia avustustehtävissä. Kyseessä ei ollut mikään onnettomuustilanne, vaan terveyskeskuksen päivystys ei vain vetänyt. Tämä kuvastaa poliittisten päättäjien täydellistä kyvyttömyyttä tehdä yhtään mitään valintoja.

Silloin kun kuvan VR:n konepaja oli vielä konepajatoiminnassa, paikassa oli mukava käydä. Siellä toimittiin niin ison tekniikan parissa, että sen minäkin ymmärsin.

Kun VR:n konepaja siiirtyi kulttuurikäyttöön, media oli innoissaan. Minusta se on oire Turun taantumisesta. Tämä kaupunki nimittäin oli "kulttuuripääkaupunki" tuomiokirkon vihkimisestä vuonna 1300 seuraavat 500 vuotta ilman mitään "hankkeita".   

Maailmanpankin tutkijat Justin Yifu Lin ja Sélestin Monga ovat kesäkuussa 2010 julkaisseet raportin taloudellisen kasvun tutkimisesta ja soveltamisesta talouspolitiikkaan. Tutkielma on jatkoa Maailmanpankin 2008 julkaistuun kasvukomission raporttiin, mikä raportti puolestaan kahden vuoden työn tuloksena nojasi moniin Maailmanpankin tutkimuksiin, joita oli tehty peräti 20 vuoden aikana.

Maailmanpankin toiminta tähtää osittain alikehittyneitten maitten aseman parantamiseen. Komission raportti on kuitenkin mielenkiintoista luettavaa minkä hyvänsä maan asukkaille tilanteessa, jossa a) Euroopan kasvu on hyytymässä ja b) eräät komission tutkimuskohteena olleet maat eivät elintasoltaan eroa mitenkään Euroopasta.

Komissio keskittyi 13 maahaan, joitten talous on kasvanut voimakkaasti yli 25 vuoden ajan toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Maat ovat Botswana, Brasilia, Kiina, Hongkong, Indonesia, Japani, Etelä- Korea, Malesia, Malta, Oman, Singapore, Taiwan ja Thaimaa. Kuten Lin - Mongan raportissa todetaan, voimakas taloudellinen kasvu ei mitenkään edellytä maalta suurta kokoa. Em. 13 maasta neljää voi pitää suurina, muutamia keskikokoisina ja esim. Maltaa suorastaan kääpiövaltiona, minkä lisäksi useammallakin maalla pinta-ala on perin rajoitettu.

Tuskin. Niin on pääteltävissä kaarinalaisten virkamiesten toimista ja aiheesta syntyneestä kohusta.

Kesähelteellä kaarinalainen isä rakensi 8-vuotiaalle tyttärelleen omakotitalon tontille leikkimökin, josta käsin tyttö alkoi myydä jäätelöä. Vain kaksi (2) tuntia paikallislehden uutisoinnin jälkeen Kaarinan kaupungin virkamiehet ryntäsivät paikalle. Tarvittaisiin rakennuslupa, ilmoitus elinkeinon harjoittamisesta, “ruokakaupassa” pitäisi tehdä terveystarkastus ja varmaan verottajakin jossain vaiheessa kiinnostuu. Mikä on yhtiömuoto, onko verotili ja onko alv-verovelvollisuus selvitetty.

Tasapuolisuuden nimissä minulla lienee velvollisuus toistaa tunnetusti hampaattomassa TS:ssä mainittu virkamiesten joustavuus. Lupien hinnoista voidaan erillisillä päätöksillä joustaa. Tämä “plussa” ei vain poista sitä, että virkamiehet (=aikuisia ihmisiä) touhuavat työaikanaan 8-vuotiaan leikkien perässä ja kunnan lautakunnankin pitäisi asiaan ottaa kantaa, siis 8-vuotiaan leikkeihin.

Virkamiehet ovat puolustautuneet sillä, että he vain noudattavat lakia. Ei virkamiehille ole tullut mieleen, että heidän velvollisuuksiinsa voisi kuulua raportoida ylöspäin, että laki on ns. poistoputkesta ja lainsäätäjät peräisin samasta paikasta.

Hetemäen työryhmä on saanut mietintönsä valmiiksi. Niin kuin odotettavissa oli, ovat pääomatulojen saajat verotuksen erityisen mielenkiinnon kohteena. Jos joku on saanut työstään rahaa säästöön ja – herra varjele – sijoittanut osakkeisiin, on epäkohta korjattava välittömästi.

Nyt pörssiyhtiöitä on verotettu 26 %:n verokannalla, esityksessä alennetaan verokanta 22 %:iin. Tarkoituksena parantaa yritysten toimintaympäristöä ja edistää investointeja ja tuotekehitystä Suomessa. Hyvä näin. Kun verotus on kohtuullista, saattaa joku yritys innostua työllistämäänkin – vaikka viimeaikaisetkin uutiset ovat käsitelleet lähinnä irtisanomisia ja tuotannon siirtoa ulkomaille.

Tämän jälkeen pörssiyhtiö on maksanut osasta jäljelle jäävästä voitosta osinkoa. Yritysten normaaliksi määrittelemä osinkoprosentti on pyörinyt 40 %:n nurkilla. Kun tulokset ovat olleet surkeita ja osinkoa on silti haluttu maksaa, on osinkosuhde saattanut nousta tästä huomattavastikin.

Osingonsaaja on maksanut osingostaan 19,6 %:a veroa. Pääomaverokanta on ollut 28 %:a mutta osingon saajalle on katsottu verottomaksi 30 %:n osuus osingosta. Tähän esitetään muutosta siten, että verottomasta osuudesta luovutaan kokonaan ja osinkoveroprosentti nostetaan 30 %:iin. Jos osingon saaja sai brutto-osinkoa ennen 1.000 euroa, jäi käteen 804 euroa. Uudella järjestelmällä käteen jää 700 euroa. Vero nousee 104 euroa eli 12,9 %:a ennen käteenjäävästä osingosta.

VVM:n Hetemäen väliraportissa todetaan seuraavasti:

”Ensivaiheessa olisi perusteltua tarkastella kriittisesti etenkin elintarvikkeiden ja ravintolapalveluiden kevennettyä verokohtelua. Osana yhtenäisempään verorakenteeseen siirtymisen tavoitetta tulisi ottaa huomioon, että työvaltaisten palvelualojen kevennetyn arvonlisäverotuksen kokeilusta saadut kokemukset viittaavat siihen, ettei kokeilua ole perusteltua jatkaa.”

Näin kirjoitetaan 21. 6., kun ravintoloiden alv laskee heinäkuun alussa 22 prosentista 13 prosenttiin. Uudistus teilataan siis jo ennen sen alkamista. Mihin perustuvat ”kokeilusta saadut kokemukset”?

VVM:n hallinnonala työllistää yli 12.000 henkilöä, joten on siellä ainakin työvoimaa suunnittella ees taas vaikka joka viikko. Ikävää vain, että yritysten pitäisi tällaisiin suunnitelmiin nojata, kuten myös esim. PS-säästäjien.

SDP:n puoluesihteeri Jungnerin arvio valtiotalouden tilasta ja kehittämisestä mm. ravintoloiden alv:n osalta on linkissä.

Olen iloinen...

Salilta tultuani luin tämän finanssialan keskusliiton haastattelun. Olen mahdollisesti koko bloginkirjoittamisurani ajan yrittänyt avata ymmärrystä Suomessa olevaan kuplaa, joka pääasiassa kiteytyy ylihinnoiteltuihin varallisuusarvoihin.

Erityisesti on tärkeää, että tämä jo huomioidaan:

"Erjantin mukaan FK on muutenkin huolissaan kotitalouksien velkaantumisasteesta. Monessa asuntovelkaisen perheessä kukkaron nyörit on vedetty niin tiukalle, että jo pieni korkojen nousu voi romuttaa talouden."

Väittäisin, että nyt vihdoin muuallakin kuin Piksussa aletaan päästä asian ytimeen. FK onkin mielestäni nyt miettimistä, että kuinka tähän tilanteeseen ollaan päädytty. Toinen vaihtoehto tietysti on se, että asia on ymmärretty, mutta siitä ei olla välitetty, kun lyhyen aikavälin voitot pankeille ovat olleet mukavat.

Olisiko tämä jo pankkituen varmistelua tulevaisuutta varten?

Finansioituminen ja korkeammat varallisuusarvot ovat luoneet kestänättömän talouden, mutta on vahingollista, että siitä vasta nyt aletaan keskustelemaan.

Yleensä kuplaan ajautuneiden ja kilpailukyvyttömien kansantalouksien viimeinen kasvun ja optimismin peruste on se, että "onhan meillä varallisuutta," jolka tarkemmin merkitsee velkasi otettua asuntovarallisuutta.

Tämän olen Suomessa nähnyt tapahtuvan nyt. Samaan aikaan verotusta ajetaan hyödyntämään yhä enemmän tuota varallisuutta.

Ihmettelen aina ihmisten hyväuskoisuutta. Kun politikko puhuu, pitää osata lukea rivien välistä, varsinkin vaalien alla kuten nyt. "Verovähennys pysyy" otsikoi KL etusivullaan tänään viitaten asuntovelkojen verovähennysoikeuteen. Varsinaiset lainaukset politikkojen vastauksista ei anna tälle tulkinnalle kovin hyvää tukea. Sanan lisäksi tarvitaan kuten katekismuksessa selitys - mitä se on.

Homo Economicus tulkkaa nyt lainaukset selkokielelle:

Katainen: "En kannata verovähennyksen poistamista. En ainakaan yksittäisenä toimena ja kerralla"

Mitä se on: Verovähennyksen poisto on ok kunhan se on mukana laajemmassa veropaketissa (joka on joka tapauksessa tulossa) ja/tai tapahtuu vähitellen (mikä onkin ainoa mahdollisuus).

Sellainen vaikutelma syntyy lukiessa metsäteollisuuden tiedotetta:

"Metsätilasta maksettava metsätalousmaksu suosisi aktiivista metsänomistajaa. Metsätalousmaksun vähennysoikeus kytkettäisiin puunmyyntituloihin ja siitä maksettavaan veroon.

Kertyvät metsätalousmaksuvarat kanavoitaisiin metsäkeskusten kautta metsätalouden edistämistoimintaan kilpailuneutraalilla tavalla.

Metsänomistaja, joka jättää hakkuumahdollisuuksiaan käyttämättä, maksaisi täyttä metsätalousmaksua ja rahoittaisi näin metsätalouden edistämistoimintaa suhteellisesti suuremmalla osuudella kuin aktiivinen metsänomistaja."

Itse olen alusta asti vastustanut puunmyynnin verottamista ja kannattanut vanhaa metsän kasvuun perustuvaa verotusta.

On vain niin, että kun kuusitukki kasvaa sata vuotta, metsäverotustakaan ei kannattaisi muuttaa parin vuoden välein.

Mikä pahinta, olen aina ollut köyhä ja tulen aina sellaisena pysymäänkin. Lohdutuksen tuo toisaalta se, että jo pelkästään Suomessa minulla on 900.000 kollegaa ja koko EU:n alueella peräti 120 miljoonaa kohtalotoveria.

EU on nimittäin ottanut käyttöön uudet köyhyyden kriteerit. Jos yhdeksästä kriteeristä 3-4 täyttyy, ihminen on köyhä.

Katsotaanpa omaa köyhyyttäni.

- Kodin lämmitys. Etenkin makuuhuoneen pyrin pitämään alle 20-asteisena kaukolämmityksenkin piirissä. Kesällä se tosin ei onnistu ilman ilmastointia.

- Viikko lomaa poissa kotoa. Mielestäni meillä köyhilläkin on oltava asunto, jossa viihtyy. Syitä matkustushaluttomuuteeni on monia, mutta mainittakoon vaikkapa pelkästään se, että perheen lemmikit viihtyvät parhaiten tuttujen ihmisten seurassa ja lemmikkien kanssa matkustaminen on taasen hankalaa.

- En aja autoa, joten mielestäni en voisi sitä oikein faktisesti omistaakaan. Koska kuitenkin omistan autotalliosakkeen, on nimeni verottajan takia yhden auton paperissa.

Merkille pantavaa on se, että aiemmin köyhyyteni oli vieläkin ankarampaa.

Ruotsissa vihittiin 17.5. käyttöön SunPine AB:n mäntyöljystä dieselpolttoainetta tekevä tehdas. Tavoitteena on tuottaa 100'000 kuutiometriä raakadieseliä vuodessa. Tuotannon sanotaan vähentävän hiilidioksidipäästöjä 250 000 tonnia vuodessa.

Investointivaiheessa 2008 tehtaan kustannusarvioksi kerrottiin 250 miljoonaa kruunua.

Tehdas sijaitsee Piteån lähellä ja se omistavat Preem Petroleumsin, Sveaskogin, Södran ja Kiramin. Tehtaan tuottama raakadiesel lähetetään vielä Preemin jalostamolle Göteborgiin puhdistettavaksi.

...ovat sanat, jotka saavat minut ns. poistamaan varmistimen. Syynä on se, että olen kuullut nuo sanat jo liian monta kertaa aiemminkin:

- 1980-luvun lopussa vahvan markan politiikka oli ehdottomasti ainoa vaihtoehto. Kun markka 1990-luvulla devalvoitiin kahteen kertaan, sekin oli ainoa vaihtoehto (saattoi muuten ollakin…)

- Aikoinaan oli ainoa vaihtoehto, että viime kädessä Suomen valtio takasi säästöpankkiryhmän velvoitteet. Säästöpakkiryhmän päästäminen konkurssiin ei ollut mahdollista. Kun ryhmä sitten vähän myöhemmin teurastettiin muutaman muun pankin ollessa haaskanjaolla, sekin lienee ollut ainoa vaihtoehto.

- Nyt olemme kuulleet, että Kreikan tukeminen tapahtuneessa muodossa oli ainoa vaihtoehto. Siihen nähden tuntuu peräti hämmentävältä lukea ilmeisen asiantuntevaa kirjoitusta, jossa sanotaan, että valtioitten tavallisiinkin lainoihin vaaditaan vakuudet.

On erikoista, että juuri nyt kun euroalue on luvannut tiukentaa julkista taloudenpitoaan, luottoja ruvetaan myöntämään vakuudettomasti.

Suomikin on nyt saanut oman velkakellon.Siinä se vilistää 30000€/min ylöspäin.

Tästä Homo Economicus intoutui selvittämään miten paljon rahaa/työntekijä eri valtiot käyttävät...tai ainakin ottavat veroina tai muina maksuina (eläkemaksut yms).

OECD:n sivuilta löysin mielenkiitoista dataa jota hieman muokkasin tämä muotoon:

Data taulukkomuodossa breikin jälkeen...

Tällaisten kuvien ja pitkän perinteen avulla syntyy identiteetti

Identiteetti vaikuttaa siihen miten koemme mailmaa. EU:n ongelmana on että kansalaiset eivät identifioi itseään eurooppalaisiksi. Kun rapakon takaa tulevalta kysyy kuka hän on yleisin ensimmäinen reaktio on "I´m an American". Jos kysyt samaa euroopassa kukaan ei vastaa olevansa eurooppalainen.

Ihmisellä on sellainen vika, että ollessamme jonkun kanssa eri mieltä pidämme häntä usein vähintäänkin tyhmänä. Kannatin aikoinaan　Suomen liittymistä EU:hun, mutta minua vaivasi silloin sama asia kuin nykyäänkin, Keijo Korhosen vastustus.

Minä en EU:ta pahemmin tunne, mutta pidän Korhosen sanat mielessäni

(Tähän asti teksti julkaistu KL:ssä tasan vuosi sitten.)

Korhonen ei ole mielestäni kovin analyyttisesti näkemyksiään perustellut, mutta voisi kuvitella seuraavien tekijöitten olevan mukana:

Saksan kieltää vuodeksi valtiovelkakirjojen ja CDS:n "alastoman" lyhyeksimyynnin. Valtion budjettien "ennakkotarkastus" Brysselissä torpattiin.

Näyttää siltä että talousahdingon ja epävarmuuden syntipukiksi halutaan jälleen kasvottomia markkinoita, hedge-rahastoja ja muita spekulantteja. Oikea ongelma eli valtiontalouksien alijäämä ei näillä keinoilla ratkea. Lyhyeksimyyjä saisi nopeasti turpiinsa jos markkinat valtionlainojen korot alkaisivat laskea. Lyhyeksimyynnin kielto hidastaa ehkä muutoksia , mutta ei poista taustatekijöitä.

Realitalous elpyy nyös euroalueella, mutta se ei estä euron kurssin heikkenemistä. Psykologia on tässä vähintään yhtä tärkeä kuin fundamentit. Tällä hetkellä kukaan ei halua muistella USA:n valtionbudjetin alijäämää. Sensijaan näyttämöllä on riitaisa eurokraattijoukko joka on haluton tarttumaan ongelmiin. Tämän takia USD/€ kurssi tippuu ja tullee jatkossakin tippumaan. Näemme alle 1 USD/€ vaihtokursseja nopeammin kuin arvaammekaan. Homo Economicus onkin jo siirtänyt leijonanosan sijoituksistaan pois euroalueelta. Erityisen vahvoja eivät tosin ole olleet myöskään punta ja ruotsin kruunu. Punnan kohdalla tämä onkin ymmärrettävää, onhan myös Englannin valtiontalous kuralla.

Sanontoja (uudempaa kansanperinnettä, kerätty Turussa 11.5. 2010:

“Parempi omat varat väärin kuin yhteinen vakuusrahasto vaaraan”

“Hullu mies Huittisista. Syö enemmän kuin tienaa, vaikka vakuusrahastosta saisi ilmaisen lounaan.”

“Ei vakuusrahasto pankkia kaada” [vaan kansantalouden, latojan lisäys].

KL:n uutisblogi tarjosi ilmeisesti jonkinlaista kansanvalistusta euromaitten ja IMF:n 750 mrd:n euron tukipaketista rinnastamalla sitä pankkien yleisötallettajille myönnettyyn 50.000 euron talletusten vakuusrahaston suojaan.

Vertaus on ainakin siinä mielessä onnistunut, että molemmissa tapauksissa kysymys on markkinataloudelle täysin luonnottomasta, perverssistä ilmiöstä, joka sotii kaikkia tuoton ja riskin perusperiaatteita vastaan.

Ensinnäkin 50.000 euron talletustakuu (jota vieläpä on suunniteltu nostettavaksi) on omituinen ratkaisu. Voi olla eurooppalaisen hyvinvointiyhteiskunnan periaatteiden mukaista, että esim. työttömyyskorvaukset ja sosiaalituet maksetaan yhteiskunnan pussista toistamiseen tilanteessa, jossa talletuspankki ei pysty talletuksia maksamaan.

50.000 euron talletus yhtä henkilöä ja yhtä pankkia kohti on kuitenkin sellainen summa, jolla ei ole yhtään mitään tekemistä kansalaisen perustoimeentulon kanssa.

Kuten kaikki tietävät, tukipaketti oli europankkien bailout. Oikeudenmukaisempi ratkaisu olisi ollut antaa Kreikan mennä selvitystilaan, restrukturoida sen tase ja velat ja IMF:n säätökuuri + lainaohjelma. Jos pankit olisivat menneet panikkiin tai niitä olisi ruennnut kaatumaan, niitä olisi voinut tarpeen mukaan suoraan valtiorahoitteisesti pääomittaa / sosialisoida. Tässä skenaariossa tappiot paukahtavat niille, joille ne kuuluvat: Kreikalle ja europankeille.

Tukipaketti kasattiin vauhdilla. Pankit ovat varmaan antaneet neuvojaan "markkinoiden rauhoittamiseksi." Nyt EKP avasi niille uudet rahahanat: nykyään eurojärjestelmässä voidaan antaa vakuudeksi melkein mitä vaan (ainakin ongelmavaltioden lainapapereita). Pankeille paketti on jättivoitto. Myös Kreikka ja muut ongelmavaltiot hyötyvät: niiden rahoitusta tuetaan epäsuorasti EKP:n taholta. 

EKP:n + EU:n toimet muistuttavat jenkkilässä viime vuonna tapahtuneita bailoutteja. Likviditeettihanoja on availtu joka suunnasta, jotta systeemiset riskit pankkisektorilla eivät toteutuisi. Sen lisäksi, että tappiota eivät kanna ne (pankit) joille ne kuuluisivat, annetaan myös huonoja kannustimia tulevaisuuden toimintaa (= holtiton riskinotto) varten. Kuulemma europankit ovat pakanneet taseisiinsa ongelmavaltioden lainoja siitä lähtien, kun EKP avasi rajoittamattoman lainaikkunan viime vuonna (tästä ei minulla ei ole varmaa tietoa). Onko nykyinen eurokriisi siis seurausta edellisistä bailout-toimista?

Suomi on osa Eurooppaa ja kuuluu Euroopan ytimeen. Johtavat poliitikot päättivät viikonlopun aikana 750 miljardin euron vakautuspaketista. Ministereiden allekirjoituksella Euroopan suurpankit ja maailmantalous pelastettiin hetkeksi pahanlaatuiselta notkahdukselta.

Pelastusrenkaan suuruutta ihmeteltiin tuoreeltaan maanantain meikäläisten talousviisaitten kommenteissa. Päättäjät ja valionvarainministerit  laittoivat nimensä oletettua suurempaan takuupaperiin. Pörssi piristyi!

Silti kaikki tämä on vasta EU-vakautusoopperan alkunäytöstä. Euroalueen talouden kuntoon laittaminen on vuosikymmenien työmaa. Japani on yrittänyt samaa 1990-luvun lamasta alkaen. Aasialaisten tulokset eivät ole mairittelevia. Ainut toivomme on maailmantalouden integraatio. Tarvitsemme kaikki toisiamme enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Konkurssikypsät länsimaat, Pohjois-Amerikka ja Eurooppa kaipaavat Kiinan, Intian ja Afrikan pitkämielistä tukea.

Maailmantalouden tehtaat (Kiina) tarvitsevat luottokortteja vinguttavia kuluttajia. Perinteisissä länsimaissa heitä / meitä on enemmän kuin missään muualla.

Kuvassa näemme valtiontalouden tasapainon vuosien 1998-2009 Eurostatin mukaan joillekin jäsenmaille. Koko EU:lle keskiarvo koko ajanjakson yli on n. -2%.

Välimeren alueen euromaat ovat laiminlyöneet euron vakaussopimuksen ehtojen noudattamisen koko sen ajan, kun euro on ollut olemassa. Tämä on tapahtunut ilman, että epäkohdasta on edes keskusteltu julkisuudessa pahemmin, saatikka että sillä olisi ollut joitain seurauksia eli sanktioita.

Nyt markkinat ovat tehneet sen, mitä euroalue on pidättäytynyt tekemästä. Euron etuna pidettiin sen syntyvaiheessa valuutta-alueen laajuutta, mutta silloin ei otettu huomioon sitä, että markkinat voivat valuutan lisäksi noteerata myös valtion velkakirjoja ja niitten korkoa. Etenkin Kreikan valtionlainojen korot ovat olleet huomattavan korkeat jo kauan.

Kun markkinat ovat pakottaneet euromaat toimiin, voi kysyä, onko tällainen markkinoihin jälkikäteen reagoiminen järkevää. Mieleen tulee tarina pikkupojasta, joka piti sormeaan murentuvan padon reiässä. Pikkupojasta tuli kylläkin sankari, mutta tarinat ovat tarinoita ja tosiasiat ovat tosiasioita.

IMF:n tämänhetkiset resurssit lienee käytetty loppuun Kreikan tukemisessa. Euromaissa on kauhisteltu Kreikan tuen nopeaa kasvua. Kreikka on kuitenkin pieni maa Iberian niemimaahan verrattuna.

Jos kriisi leviää Iberian niemimaalle (ja sitten Italiaan), resurssit loppuvat kesken ja edessä on se vaihtoehto, joka nytkin olisi olemassa: valtionlainojen uudelleenjärjestely.

Eduskunnan kyselytunnilla oli aiheena lainoitus. Kreikka oli kaikkien yllätykseksi joutunut suomeksi sanottuna kuseen. Yllätys siksi, kun kukaan ei ollut osannut aavistaa mitään :O

Tunnilla sai kuulla keillä on eniten rahaa kiinni. Suomalaisiakin eläkeyhtiöitä kuulema. Kansanedustaja kysyi halutaanko syyllistää eläkeläisiä siitä, että ovat sijoittaneet sinne. Veikkaan ettei ainutkaan eläkeläinen kuin välillisesti. Eläkeläiset eivät sellaisia päätöksiä tee.

Finpro:n maaraportissa joulu/2008 tuonti/vienti 2003-2007 kertoo omaa tarinaa siitä mihin ollaan menossa. Ei kovin salaista tietoa. Ei sitten meno ollut parantunut yhtään 2007-2010?

Miksei sitten puututtu? Paljonko yhden maan ääni maksaa, kun tehdään tiukkoja päätöksiä? Voiko äänellä ostaa lisää liikkumatilaa? Viimekädessä maiden suhteet ovat yksittäisten ihmisten suhteita. Onko kaverille ikävää olla ilkeä? Naamakkain ne asiat pitäisi sanoa. Olisiko poliittisesti korrektia, että pääministeri sanoo toisen valtion pääministerille tämän maan raha-asioiden olevan jo pahasti sotkussa. Voisiko valtiotasolla sanoa kuin raviradalla, että mä en sitten luotota tuota sun totoamista ennen vanhojen velkojen maksua.

Tämäkin artikkeli helmikuulta 2009 herättää kysymyksen. Onko näennäinen korko tärkeämpi osa päätöstä kuin rahojen takaisin saanti. http://www.taloussanomat.fi/porssi/2009/02/02/pankit-pelkaavat-velkajuhlien-jatkoja/20092709/170

Kuvassa vesi vain kiertää kehää ja samalla tuottaa voimaa teroitukseen

Ikiliikkujat eivät ole mahdollisia. Fysiikan lait estävät sen. Se ei ole estänyt lukemattomia keksijöitä ja helppoheikkejä yrittämästä. Sama tuntuu pätevän talouspolitiikkaan. Kreikassa näemme nyt seurauksen kun johto on virittänyt velkaikiliikkujan. Se ei toimi vaikka kansa kuinka äänestäisi sen puolesta koska talouden lait estävät sen.

Kun Suomi 1994 neuvotteli EU-jäsenyydestä, henki oli vähän niin kuin maaottelussa. Kiilaako Ruotsi loppusuoralla ohi vai “pääsemmekö” EU:hun rintarinnan Ruotsin kanssa?Kuluneiden 15 vuoden aikana ainakin minun silmissäni EU-tähtien loiste on hiipunut sangen olemattomiin.

Liittymiskriteerit, ml. vakaus- ja kasvusopimus, jotka Suomi täytti pää pystyssä, ovat monelle muulle maalle olleet jätettä ilman mitään ongelmia, eikä kansallisissa “kulttuureissa” ole paljon kehumista. EU:hun “pääseminen” on saavutuksena melkoisesti haalistunut sen mukana, kun Balkanian banaanitasavallat ovat liittyneet joukon jatkoksi, vaikka onhan vanhoissakin jäsenmaissa monenkirjavaa sakkia.

Vaikka vaalirahoituksesta on Suomessa runsaasti puhuttukin, olemme edelleenkin eräs maailman vähiten korruptoituneita maita. Kreikka on noin sijalla 70 (korruptioon arvioidaan siellä käytettävän miljardi euroa vuodessa) eikä Italiankaan sijoituksessa ole hurraamista.

Tapa millä Kreikan apu kolminkertaistui muutamassa päivässä lienee malliesimerkki EU:n tavasta valmistella ja tehdä päätöksiä.

Linkissä olevan kirjoituksen julkaisin erään ehdokkaan sivuilla EU-vaalien aikaan. Kirjoitukseni synnytti vaivautuneen hiljaisuuden, mutta sivut varmaan suljettiin sentään jostain muusta syystä. EU:n täytyy olla iloinen asia vaikka sitten hampaat irvessä.

Sitä vain en lakkaa ihmettelemästä, miksi kaikki tapahtuu niin suunnittelemattomasti ja hallitsemattomasti, vaikka juuri suunnitteluun ja hallintoon niin EU:ssa kuin sen jäsenmaissa tuhlataan miljardeja miljardien jälkeen. Kreikan eläkkeitäkin on jopa Suomessa asti tutkittu jo 3 vuotta sitten, vaan ketä aihe on aiemmin kiinnostanut?

Poliittiset päätökset ovat parhaimmillaankin sellaisia, että lähes kaikki ovat tyytymättömiä tai varmuuden vuoksi ainakin sellaista teeskentelevät.

Poliittisen realismin tajun nimissä valtioneuvoston päätös kahdesta uudesta ydinvoimalasta oli juuri niin hyvä kuin teollisuus suinkin saattoi toivoa. Siitä huolimatta narinaa on kuulunut. Ensinnäkin kok:n ed. Sanna Perkiö teki rutiini-ilmoituksen, että vaalien jälkeen tulee sitten vielä se kolmaskin lupa.

Tällainen ilmoitus osoittaa kunnioitettavaa kaukonäköisyyttä. Onhan välissä vielä sellaisetkin muodollisuudet kun eduskuntavaalit, hallitusneuvottelut, hallitusohjelman teko ja hallituksen muodostaminen.

Yhtään Perkiötä huonommaksi ei jäänyt elinkeinoelämän edusmies, Rautaruukin tj. Sakari Tamminen. Tamminen ilmoitti, että Fortumin voimala olisi rakennettu “omilla rahoillamme”.

Tamminen jätti kertomatta, kuinka paljon hänen omalla henkilökohtaisella pankkitilillään oli varattuna rahaa uuteen ydinvoimalaan. Sitähän nimittäin omilla rahoilla tarkoitetaan.

Maailmaa kiertäessäni olen tavannut monia ihmisiä, joiden kanssa on tullut juteltua. Kuulemani mukaan kreikkalaisen unelma on pitää kahvilaa, jossa voi aina aamu kuuteen rupatella kivoja. Elämä saattaa olla välillä vaikeaa, kun julkisella liikenteellä on vaikea pysyä aikataulussa ja bussi voi olla jopa tunnin myöhässä.

On myös tavattoman mielenkiintoista, että Kreikka on ennen velkakriisiänsä manipuloinut vähän sitä sun tätä, ja nyt kreikkalaiset vetää sellaista draamaa pahoista spekulateista, että ihan itku tulee silmiin. Haluaisitko sinä lainata Kreikalle rahaa?

Ei sillä väliä, koska voin kertoa sellaisen kivan jutskan, että Suomi aikoo tienata "vähän" Kreikan lainalla. Suomalaiset ministerit ja kansanedustajat taitaa matkustaa aika paljon maailmalla, mutta opitaanko siellä mitään. Tai tiedetäänkö yleensäkään, että toisen valtion velkakirjalla voi ihan oikeasti tienata "vähän," jostain tietystä syystä ja se "vähän" ei välttämättä oikeasti ei ole tarpeeksi.

***

Samaan aikaa, kun Suomi voi lainata rahaa minne tahansa ja tukea mitä tahansa. Olemme voineet palkata jo virolaiset tekemään meille remontit, koska me voimme elää velkarahalla loputtomiin ja helsinkiläinen yksiö tai kaksia voi maksaa mitä vain, koska kupliahan ei ole olemassa ja jos on ne ovat kaikkien nähtävissä?

Nasse-sedät vain pörisevät Suomen valtion nettovelasta samaan aikaan, kun Suomen taloudessa on käynnissä silminnähtävä talouden substituutio, jonka seurauksena poliittiisin toimin tuettu finanssisektori ottaa osuuden Suomen BKT:stä suoraan tai epäsuorasti (lyhytaikainen BKT, joka pitää maksaa takaisin), kun samalla kohtuu hyväpalkkaisia työpaikkoja tuonut perusteollisuus lähtee maasta (pitkäaikainen BKT).

YT-siellä, asuntolaina täällä ja päälle vähän kallista putkiremppaa halvalla rahoituksella. Niinhän se toimii..?

***

Me suomalaiset olemme mahtavaa kansaa.Teollisuutemme pumppaa osinkoja loputtomiin. Osingot voivat vaan kasvaa ja eihän meidän edes täydy investoida, että ne kasvaisivat vai mitä? Historian aikana on ajautunut kriisiin vaikka kuinka suuria kansoja, mutta Suomemme on ainutlaatuinen, koska suomalaisiin osakkeisiin vaan kannattaa sijoittaa. Se on niin, koska "minä" sanon vaikka faktaa on vähän. Me voimme myös lähettää kansamme keulakuvat eli "KELA:n agenttimme" aina Tallinnaan viinareissulle ja tarjota matkan ja viinat aina auliisti samalla. Miten loput kansasta? "Koko kansalle myös potkut," jos ne ei tee työtä puolella palkalla. Jos oma ammattiliittoni uhkaa mennä lakkoon, pidän kuitenki turpani kiinni! Joksus suomalaiset johtivat esimerkillä ja edestä, mutta nyt retoriset pörähdykset riittävät...

***

Siis ihan oikeasti... Jos joku siis oikeasti avaisi silmät, voisi nähdä kansallisen ylimielisyytemme, ja jopa sen maan, jossa talous kasvaa (pitkällä aikavälillä) investointien, alhasten varallisuusarvojen nousun, koulutetun uuden ikäluokan, halpojen palkkakustannusten, kannustavan verotuksen ja kohtuullisen sosiaalitukijärjestelmän turvin. Tällä en tarkoita Suomea enkä Kreikkaa vaan jotain niiden välillä...

EDIT:otsikko27.4.2010

… tai sanotaan nyt saman tien vaikkapa 40 miljardia euroa. Eräiltä se näyttää sujuvan helposti. 10 sanaa riittää:

"Greece is hereby requesting the activation of the support mechanism."

1990-luvun alun vaikeina vuosina Suomessa selitettiin, että maan rajojen sisällä kylläkin toimii sossu ja työkkäri, mutta kansainvälisellä tasolla ei olisi mitään fattaa, jonka puoleen koko Suomi voisi kääntyä.

Kun tällaista Iiro Viinasen ja kumppaneitten voimin jaettiin, oppi meni hyvin perille. SP:n pääjohtaja Rolf Kullberg vielä säesti siitä, miten Suomen pitäisi mennä pää pystyssä Eurooppaan.

Jotenkin minusta tuntuu, että Suomi-neito on EU-luokan ainoita kilttejä tyttöjä, joka pinkoo ja pinnistää saadakseen joka kokeesta kymppejä.

Tuntuu myös siltä, että hyvällä koulutodistuksella Suomi-neito pääsee pappilan kanslistiksi ja silloinkin kirkonmiehen ahdisteltavaksi surkealla palkalla, kun luokan kaikesta lintsaavat ja lunttaavat pojat päätyvät esimiestehtäviin kaverisuhteillaan, ja jos eivät päädy, niin kaverit ainakin hjelppaavat.

Vertaus koulumaailmaan pätee niin pitkälle, että maailmanluokan suurin laiskimus on myös koulun isoin poika nimeltään USA, jota muitten maitten on hyvin vaikea saada mihinkään kuriin. Lopuksi on vielä muistettava, että maailmantalouden koulumaailmassa ei ole mitään rehtorin kansliaa.

Hiukan vaikea on hahmottaa maailmantalouden tulevaisuutta, jossa niin kovin monet lyövät lössiksi. Jos lainanantoon todella liittyy vyönkiristystä, Kreikan on helppo syyttää Suomen tapaisia ikäviä nipottajia, mutta sen maan haluaisin nähdä, joka ryhtyy USA:n vyötä kiristämään.