Elpymisen merkkejä, osa 4

Noin 10 kuukautta sitten kirjoitin ensimmäisen elpymisen merkkejä blogimerkintäni. Ajan kuluessa osa näkemyksistäni on osunut oikeaan ja osa ei. Onkin aika katsoa aikaa hieman taakse viime vuoteen ja sitäkin enemmän kuluvaan vuoteen.

Ensimmäisessä merkinnässäni uskoin maltilliseen talouden nousuun kehittyvien talouksien vetämänä. Tämä sitten enemmän tai vähemmän tapahtui. Toisessa merkinnässäni olin yhä optimistinen osakemarkkinoiden suhteen.

Kolmannessa merkinnässäni onnistuin ja epäonnistuin. Odotin yhä kasvavaa inflaatiota, joka itse asiassa on tapahtumassa (kts. kuvio). Tämän perusteella odotin, että korkoja olisi alettu nostamaan. Mielessäni oli oletus, että keskuspankit haluaisivat turvata positiiviset reaalikorot (korkotaso - inflaatio).

Toisin kuitenkin kävi. Vaikka inflaatio jo laukkaa, länsimaisilla keskuspankeilla on hyvin vähän ollut intressejä nostaa korkoja, ja täten vähentää yhä korkeamman inflaation riskiä. Syksyn mittaan tämä onkin johtanut todella perverssiin tilanteeseen, jossa rahaa siirrettiin riskisempiin sijoitustuotteisiin, koska rahan pitäminen riskittömissä korkoinstrumenteissa ja korkorahastoissa kuluttaa todellista varallisuutta. Jos huomioidaan vielä pienelle sijoittajalle koituvat kulut rahamarkkinarahastoista, säästöjen nimellinenkään tuotto ei ole juuri mitään. Yhdysvalloissa, jossa korkotaso on matalin rahamarkkinarahastojen tuotto voi olla kulujen jälkeen jopa negatiivinen. Pankit toki puhuvat asiasta vähän, koska sijoittajat suurissa määrin keksivät tämän se voi johtaa hallitsemattomaan joukkopakoon rahamarkkinarahastoista ja yhä suurempaan riskipitoisten sijoitusten ylihinnoitteluun.

No miksi sitten syksyllä koettiin vielä reipas nousu? vastaus on negatiiviset reaalikorot. Saattoi olla jopa tilanteita, joissa markkinoille tuli negatiivinen uutinen, mutta se vaikutti positiivisesti, koska uutinen samalla merkitsi alhaisten korkojen jatkumista. Oltiinkin jo tilanteessa, jossa osakemarkkinatuottojen ajurit eivät olleen niitä tuloksiin vaikuttavia tekijöitä. Tämä kävi ilmi selvästi Piksussa suoritetun tutkimuksenkin perusteella; samalla, kun uskottiin pörssikurssien nousuun, uskottiin myös talouskehityksen niiaamiseen uudestaan (ns. W). Tämän tutkimuksen perusteella tekemäni arvio osuikin aikalailla oikeaan (3.1.2010):

"Tämän informaation perusteella mahdollinen kurssinousu tulisi tapahtumaan pelkän spekulaation perusteella ja on perusteet kotiuttaa rahat nousun jälkeen. Tulevaisuus on kuitenkin epävarmaa ja tämä kirjoitus ei ole sijoitusneuvo"

Oma epäonnistumiseni kesällä 2009 näkemyksissäni siis perustui vääriin oletuksiin keskuspankkien koronnostoista, mutta miten tästä eteenpäin?

Väitän, että kolme seuraavaa asiaa tulevat olemaan keskeisiä tekijöitä ja saavat huomiota kevään aikana:

(1) Työllisyys: viimeisen puolen vuoden aikana pettymykset USAn työllisyydestä on voitu kääntää positiivisiksi sen perusteella, että ne implikoivat myöhäisempiä korkojen nostoja ja työllisyydenhän tarvitsee kääntyä nousuun vasta puolisen vuotta BKT:n kääntymisen jälkeen. Nyt tuo hetki on tullut, USAn työllisyydessä tulisi alkaa tapahtumaan merkkejä paremmasta, jos tässä olisi kyse pidemmästä nousumarkkinasta.

(2) Osingot: Kesällä 2009 onnistuin myös aliarvioimaan yritysten osinkojen maksut keväällä 2010 (esim. Fortum ja Nokia). Tämä voi johtua tuottavien investointikohteiden puutteesta, halusta miellyttää sijoittajia tai positiivisista tulevaisuuden odotuksista. Itse uskon, että osinkojen maksu on ennen kaikkea yritysten keino miellyttää sijoittajia ja toisaalta kertoo siitä, että investointikohteita, jotka myöhemmin saattaisivat kasvattaa yritysten arvoa, on vähän tarjolla. Joka tapauksessa tällaisella osinkopolitiikalla saadaan sijoittajakonkarit (voi olla = sijoitusgurut) ja kaikenmaailman kansankapitalistit kiimaisiksi, joten kevään 2010 osinkoyhtiöt tulevat olemaan pelipapereita ja niiden arvot ovat suhteellisesti tukevalla pohjalla aina osingonmaksuun asti.

(3) Valtioiden velkakriisit: Syksyllä vuorossa oli Dubai, mutta se oli helppo pelastaa öljyrikkaan Abu Dhabin ansiosta. Nyt kuitenkin vuorossa on Kreikka ja Yhdysvaltojen Kalifornia on kriisissä. Näin monta tapausta kertoo, että jotain on vialla, ja yksittäisten valtioiden kriisit ovat saattaneet johtaa huomattaviinkin kriiseihin (esim. Venäjä 1998). Kreikan kriisiä ei voi vähätellä, koska se on yksi Euro-alueen osa ja siksi se mitä Kreikalle tapahtuu vaikuttaa paljon Euron liikkeisiin ja levittää kriisin vaikutukset välittömästi valuuttamarkkinoille. Siinä on siis kaikki potentiaali leviämiseen ja Kreikkaan ei voi suhtautua kuten Dubaihin, jonka isoveli voi tuosta vain pelastaa. Tilanteesta ei päästä pelkillä hienoilla puheilla ulos. Jos markkinat eivät luota Kreikkaan tarkoittaa se korkeampaa riskilisää sen velalle, joka taas ajaisi Kreikkaa yhä syvemmälle ahdinkoon (lainasta siis maksettaisiin yhä enemmän korkoa). Kreikan kriisi myös antaa opetuksen valtionmenojen kattamisesta velalla: voidaan jonkin aikaa kertoa, että eihän se mitään, kun korko on näin alhainen. Lopulta tällaiset toimijat kuitenkin yllätetään enemmän tai vähemmän housut kintuissa, kun yllättäen huomataan riskilisän nousevan.

(4) Reaalikorko: negatiiviset reaalikorot tukevat varallisuusarvoja, mutta jos keskuspankit lähtevät korkojen nostoihin, on tämä sitten huono asia markkinoiden kannalta. Jos koronnostot lähtevät käyntiin ilman työllisyyden parantumista, on se markkinoille erittäin negatiivinen uutinen. Itse uskon, että korot pidetään alhaalla ja reaalikorko negatiivisena, koska inflaatio söisi valtioiden velkoja. On myös uskottavaa, että tällaista politiikkaa tehdään, sillä jos inflaatio pääsee käsistä, on se ennemminkin seuraavien poliitikkojen ja keskuspankkiirien ongelma laittaa kuriin. Alhaiset korot tukisivat vielä myös Suomen asuntokuplan laajenemista.

Yhteenveto: Keväällä 2010 osakemarkkinan liikkeet ovat tasapainottelua korko-odotusten ja työllisyyslukujen välillä. Jokerina on valtioiden velkakriisi ja pelipapereina toimii osinkoa jakavat yhtiöt.

Tämä oli elpymisen merkkejä sarjan viimeinen blogimerkintä.