Vaikka paljon kirjoitankin (ja puhun vielä hyvin paljon enemmän…) pohdin kuitenkin (joskus) viestinnän toimivuutta. Tekstin ei pitäisi olla pötkö sanoja, vaan kuvaus, jolla on rakenne ja joka etenee loogisesti. Sanoilla pitäisi olla merkityksensä, paikkansa ja niitten käyttö pitäisi olla perusteltavissa.
Joka kerta, kun tekstissä esiintyy sana “suomalainen”, irrotan ns. varmistimen. Olen parhaan miehuusikäni joutunut kuuntelemaan erään diplomikosmetologin yms. jäkätystä mediassa aiheesta “suomalainen mies”, jota suomalaiset naiset (tai ainakin ko. diplomikosmetologi yms.) joutuvat maailmalla häpeämään. Vuosikymmeniä ennen Halla-ahoa mietin, millainen on tyypillinen muslimimies, jota kenenkään ei tarvitse hävetä.
Tämän johdannon (tarkoituksettomia sanoja peräkkäin) jälkeen pääsenkin jo asiaan. Luin filosofian professori Pekka Himasen kirjaa sivulle 13 ja sain tarpeekseni. (Eivät tosin lopun “käytännön” johtopäätöksetkään vakuuttaneet.)
Kirja jopa alkaa virheellisesti. Himanen ei saanut toimeksiantoa “hallitukselta” (siis esim. Piksu Oy.n hallitukselta), vaan valtioneuvostolta. Sivulla 13 lukee “ Suomessa on laaja henkisen pahoinvoinnin tilanne.” Ilmaisu on muutenkin heikko, mutta Suomen mainitseminen tekee virkkeestä ja sitä seuraavasta tilastosta perättömän.
Vaikka tämä lähde ml. kartta tietenkin on vain kevyt pintaraapaisu, selvää lienee, että henkistä pahoinvointia on koko maailmassa ja on varmaan ollut jo ennen nykyihmisen olemassaoloa.
Mitähän valtioneuvosto aikoo asialle tehdä?
Luin Pekka Himasen väitteen
Luin Pekka Himasen väitteen siitä että "Suomessa on laaja henkisen pahoinvoinnin tila" ja hänen esittämänsä argumentit.
Havaitsin että Pekka Himanen toi esiin koskettavia yksittäistapauksia sekä mittaustietoa pahoinvoinnin laajuudesta, mutta ei en löytänyt viittausta vertailevaan tilastoon, joka olisi verrannut Suomen tilannetta johonkin muuhun vastaavaan yhteiskuntaan.
En tiedä onko Pekka Himanen oikeassa vaiko väärässä - vaikea sanoa. Pahoinvointia on, mutta onko sitä enemmän kuin muualla ???
Voiko sijoittaja olla ikinä onnellinen
Wikipediasta löytyi seuraavaa Demokritoksen määritelmä onnellisuudesta: Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
Sijoittajahan ei koskaan ole tyytyväinen siihen mitä hänellä on, vaan aina pyrkii enempään. Yksittäisestä osakekaupasta voi joka vaihtoehdossa olla tyytymätön: Jos myi tappiolla on syytä tyytymättömyyteen, jos myi voitolla voi olla tyytymätön mikäli ko. osake vielä nousee, jos osti halvimmalla ja myi kalliimmalla voi olla tyytymätön siihen, että miksi niin vähän.
Mutta tuosta suomalaisten onnellisuudesta, en voi olla viittaamatta Kelan tutkimusosaston päällikön Olli Kankaan kirjoitukseen Sosiaalivakuutus 1/10 -lehdessä.
Hänen viittaamansa tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan kolmanneksi onnellisin kansa tanskalaisten ja sveitsiläisten jälkeen. Ja mikä tärkeintä, onnellisempia kuin ruotsalaiset.
Ja tanskalaista vielä, he johtavat erästä tositakin kansainvälistä tilastoa, nimittäin tulonjaon tasaisuutta kuvaavaa Gin-kerrointa arvolla 0,247.
Ovatko omaisuuksia haalivat sijoittajat totaalisen väärässä?
Palaan Himasen kirjaan kunhan ehdin lukemaan sitä.