Käyttäjän Jaakko Savolainen blogi

Etuoikeutetut joukot riskeeraavat oman tuhoutumisensa ennemmin kuin luopuvat eduistaan

YLE Puheessa ma 18.1.2016 Jari Sarasvuo puhui otsikolla “Suomen luova luokka ei enää ole luova, vaan ainostaan hallitseva”. Puheenvuoro oli erittäin hyvä. Olen etäisenä mutta kiinnostuneena historian ja markkinoiden tarkkaijana pohtinut tähän liittyvää teemaa jo useita vuosia.

Miksi historia on täynnä luhistuneiden sivilisaatioiden raunioita, jotka tuntuvat kielivän vääjäämättömästä lopputuloksesta, että kuolema on kaiken kohtalo? Onko opittavissa mitään säännönmukaisuuksia nousun ja tuhon sykleistä, jotka voisivat auttaa meitä ennustamaan oman sivlisaatiomme tulevaisuutta? 

Euroopan on valmistauduttava konfliktiin

Sota on eräs historian vakioista, joka ei ole vähentynyt sivistyksen tai demokratian myötä. Sota on äärimmäinen muoto evoluution kilpailussa ja osoitus ihmisrodun luonteesta. Sodan syyt ovat aina samat kuin ihmistenkin välisessä kilpailussa: omistuksenhalu, taistelunhalu, ylpeys; tahto saada ruokaa, maata, maeriaaleja, energiaa ja valtaa.

Rauha on epävakaa tasapaino, joka voi vain kestää joko ylivoiman suojeluksessa tai yhtä väkevän tasapainottavan voiman kanssa kilpaillessa. Sota on luovuuden, ideoiden, keksintöjen, instituutioiden ja valtioiden isä. Sota kannustaa tieteeseen ja teknologiaan. Jos tappavat keksinnöt eivät jää tuhon ja väkivallan alle kokonaan, ne voivat olla suureksi hyödyksi rauhan ajan yhteiskunnan rakentamisessa.

Historian lehdillä inhimillisyys näyttää erilaiselta kuin arki-elämässä. On sääli, että niin monet nuoret miehet kaatuvat taistelussa - joskin rauhan aikana he syrjäytyvät ja mätänevät ilman kuria, koska he eivät kykene elämään todeksi vaistojaan seikkailla, taistella ja olla sankareita. Voisi jopa väittää näin: Jos miesten on joka tapauksessa kuoltava ennemmin tai myöhemmin, miksi emme antaisi heidän kuolla taistelun huumassa ja kunnian valossa?

Minä, joka lukeudun sodan vastustajiin, vierastan tätä ikävä kyllä niin realistista näkökulmaa.

Ymmärrän että sotateknologia on tuonut meille satelliittipaikannuksen, internetin ja viestintäjärjestelmät. Juuri teknologian kehittymisen myötä ykskin suurii sota voi nyt tuhota vuosisatojen työn kaupunkeihin, elintasoon, taiteeseen sekä yhteiskunnan sivistykseen ja tapohin.

“Hinta apatiasta julkisia asioita kohtaan on se, että joutuu pahojen miesten johdettavaksi.”

On ällistyttävää, kuinka usein pitkäaikaisia trendejä selitetään hyvin viimeaikaisilla tapahtumilla. Syitä länsimaiden eroosioon haetaan hyvin läheltä: Verorahat valuvat etelän maiden tuhmuleille, rikkaat muuttavat naapurimaihin, ja valtiot sen kun velkaantuvat. 

Ymmärtääksemme Lännen tilanteen todellisen luonteen, johdatan lukijani huomion 1300-luvun islamilaiseen ajattelijaan nimeltä Ibn Khaldun. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa Rabbi Sir Jonathan Sacksille, jonka ajatuksia sosiaalisista trendeistä minulla on ollut kunnia lukea. 

Huonosti toimiva johto rapauttaa luottamusta valtiovaltaan

Julkisen vallan puuttuminen vapaisiin markkinoihin aiheuttaa epätoivottuja seurauksia. Se vääristää pääomien allokaatiota, edesauttaa omaisuuslajikuplien syntyä, lisää volatiliteettia markkinoilla ja nopeuttaa varallisuus- ja tuloerojen syntyä.

Mitä pidempi boomi on, sitä enemmän ihmiset ryhtyvät kyseenalaisiin toimiin. Ahneus ajaa ottamaan liian suuria riskejä. Pelko voimakkaasti nousevista asuntohinnoista pakottaa ostamaan nyt, koska asunnon hankkimiseen ei ehkä ole varaa tulevaisuudessa. Omaisuuslajikuplissa ahneus on siten täysin ymmärrettävää ja itse asiassa hyvin rationaalista käyttäytymistä.

Rahalla ei tee mitään, jos rahalla ei tee mitään

Ihmiset karttavat taloudellista riskiä, mutta ottavat valtavia riskejä muilla elämän alueilla. He saattavat ajaa autoa ilman turvavyötä tai pettää puolisoaan. Kun kyse on rahasta, suhde riskiin muuttuukin yhtäkkiä karttavaksi. Mitä koulutetumpi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän on riskiä karttava.

Tavallisen pulliaisen taloudellinen asema yhteiskunnassa määrittyy pitkälti sillä, mitä hän pitää järkevänä ja mitä riskipitoisena. Alla on esimerkki kahdesta nuoresta aikuisesta A ja B, joilla on eri käsitykset siitä, mikä on järkevää ja mikä on vaarallista.

Henkilö A                                 Henkilö B
   1. Varma työpaikka                    1. Yhtiön rakentaminen
   2. Iso omistusasunto                  2. Useita sijoitusasuntoja
   3. Rahan säästäminen                3. Rahan sijoittaminen

Liian suuri julkinen sektori uhkaa maamme tulevaisuutta

Massojen taipumus on se, että ne laman tullen sysäävät vastuun oman talouden ongelmistaan niille, jotka ovat vallan kahvassa. Mielipideosastot täyttyvät kirjoituksista, mitä valtion pitäisi tehdä. Sekä elinkeinoelämä että työntekijät vaativat tukia ja syyttävät valtiota.

Vastuu sekä oman että julkisen talouden epätasapainosta nojaa yksinomaan näiden samojen ihmismassojen harteilla, koska heillä ja vain heillä on tarpeelliset keinot hoitaa maansa talous kuntoon (perheensä raha-asioista puhumattakaan). Passiivisuuttaan ja apaattisuutaan ihmismassat tekevät mahdolliseksi taloudelliset katastrofit, joista he itse kärsivät enemmän kuin kukaan muu.

Minun kysymyksen onkin siten: Miksi apaattisuutta ja passiivisuutta esiintyy niin paljon? Miksi välinpitämättömyys ja neuvottomuus? Miksi ne, jotka voisivat toimia, eivät toimi?

Ei kädet ristissä rikkaiksi tulla

Jokainen sota voitetaan tai hävitään ennen kuin taisteluja käydään. Se tarkoittaa sitä, ettei arvailla ja heitellä tikkaa tauluun, vaan sijoitetaan varmojen asioiden varaan. Lukekaa Sun Tzun kirja "Sodankäynnin taito". 

Tultuani Amerikasta taas kerran Suomeen altistuin sille samalle kulttuurisokille, joka minua aina kotona odottaa. 32 minuuttia terminaalista päästyäni näen kännissä olevia ihmisiä. Alle vuorokausi kotona olemisen jälkeen huomaan, että uutisissa ja niiden kommenteissa hehkutetaan pk-seudulle asuntosijoittamista "varmana juttuna". Sähköpostissani odottaa kaksi viestiä, jossa minua pyydetään neuvomaan aloittelevaa asuntosijoittajaa. Olenhan suositellut asuntosijoituksia, viesteissä sanotaan. 

Ensimmäinen Bernanken kirja

1:1 Alussa markkinat olivat vapaat. Ne loivat nousut ja laskut, ja keskuspankki Federal Reserven vimma liikkui syklien yllä.

1:2 Fed sanoi: "Tulkoon likviditeetti!" Ja niin Fed laski rahan hinnan nollaan, kasvatti taseensa nelinkertaiseksi, osti kolmanneksen US Treasuryn markkinasta, ja Fed näki, että niin oli hyvä.

1:3 Ja seitsemäntoistasataa päivää piti Federal Reserve lyhyet korot nollassa ja näännytti rahanlainaajilta näiden voitot.

1:4 Halpa raha teki kaikki maan osakkeet, hyvät ja huonot, houkuttelevaksi ihmisille. Ja niin osakemarkkinat nousivat 100% joulukuun 2008 alkaen tuoden iloa kaikille niitä omistaville sijoittajille.

1:5 Ja kun paimenet ihmettelivät aiempia taantumia ja nousuja, he ymmärsivät että osakemarkkinoiden nousu ei voinut johtua täysin yhtiöiden voitoista, tuotannon noususta, korkotasosta tai inflaatiosta kuten aikaisemmin. 

Kansakunnan pehmeät kohdat

Amerikka on maa, jossa Kinder-munat ovat kiellettyjä ja rynnäkkökiväärit ovat sallittuja. Kuvitellaan että on sunnuntai. Kuka tahansa USA:n kansalainen voi ostaa aseen vailla minkäänlaisia tarkistuksia taustasta, mutta olutta hän ei kaikissa osavaltioissa saisi. Siihen kun liittyisi moraalisia ongelmia.

On kahdenlaisia terroristeja. Ensimmäiset käyttävät väkivaltaa ihmisiin ja toiset väkivaltaa sääntöjen tai oikeuksien kautta. Ensimmäiset käyttävät räjähteitä ja toiset virkakoneistoa.

Benjamin Franklin oli oikeassa. Erittäin sitoutuneet separatistiryhmät, ääriryhmät ja muut pahat ihmiset löytävät aina pehmeän kohteen. Jos vartiot lentokenttää, he räjäyttävät pommin bussiasemalla. Vartioi bussiasemaa, ja he iskevät puistossa. Tiukentuva valvonta, kansalliskaartit ja jatkuva vapauden eroosio ovat raskas hinta maksaa turvallisuuden tunteesta, joka on lähtökohtaisestikin väärä.

Yrittäjä ihmemaassa - asennevamman valtakunta

 

Olin eilen Taivas+Helvetti -kirjan julkistamistilaisuudessa, jossa puhuttiin mm. Suomen tulevaisuudesta ja yrittämisestä. Tulin tietenkin paikalle, koska minut oli kutsuttu ja koska tahdon tukea kaikkea yrittämiseen ja ennen kaikkea yrittelijäisyyteen liittyvää. 

Yrittäminen tässä maassa on uskomaton diili. Sitä kantaa kaiken riskin, ei nauti sosiaaliturvaa ja saa onnistuessaan vihan päälleen. Yrittäminen Suomessa on kuin paraolympialaisissa kilpaileminen. Saattaa jopa voittaa, mutta touhu on silti pohjimmiltaan vammaista. Fyysinen vamma ei koskaan ole ivan aihe. Puhun asennevammasta. 

Mikään fyysinen vamma ei ole yhtä rajoittava kuin asennevamma. 

Ylpeys ja ennakkoluulo ja keskuspankkiiri

"That men do not learn very much from the lessons of history is the most important of all the lessons that History has to teach."

- Aldous Huxley

Vanhoja uutislehtien otsikoita on mukava lukea, koska asiantuntijoiden ennustukset tapahtumien kulusta ovat järjestään melko vääriä. Jos etumerkki onkin ollut oikein, ennusteet ovat helposti olleet 100% väärässä.

En mitenkään kritisoi ketään siitä, että tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Olen itsekin useimmiten väärässä ja sitä paitsi kamala "market timer". Olen ruvennut kyseenalaistamaan näkeymksiäni korkomarkkinoista yhä enemmän, koska itsekin uskon korkojen nousun vielä yllättävän asiantuntijat.

Mutta sen verran on vielä järkeä päässä, etten minä luota täysin omaan näkemykseeni - varsinkaan, kun se alkaa muistuttaa konsensusta.

Rikas ja rangaistus

"The truth that makes men free is for the most part

the truth which men prefer not to hear."

-Herbert Agar

Sain hiljattain kaksi sähköpostia erääseen kirjoitukseeni, jossa hämmästelin kaiken kalleutta Suomessa ja suosittelin pohtimaan tarkkaan, kannattaako nyt ryhtyä asuntosijoittajaksi Suomessa. 



Ensimmäinen viesti: “Suomi on vapaa maa eikä täällä ole kenenkään pakko olla. Muuta pois jos ei miellytä.” Kiitos tuesta, mutta päätän silti asua Helsingissä, koska pidän kaupungista.



Toisessa viestissä oli linkki Taloussanomien juttuun, jossa kerrottiin Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuksen tutkimusjohtajan Jari Kaivo-ojan näkemyksistä. Kaivo-ojan mielestä Suomen autoverotus on kohtuuton ja lisäksi suomalaiset ovat hieman liian kateellisia Lamborghinien omistajille.



Imperiumin hallitsemisen ABC

“There are two ways to conquer and enslave a nation. 

One is by the sword. The other is by debt.”

- U.S.President John Adams

 

USA:n valtion koneisto keksii yhä erikoisempia keinoja yrittää hallita jatkuvasti enemmän polarisoituvaa kansaa nyt, kun valtio on ennätysveloissaan ja kansa jakautunut. Kuinka hallita imperiumia, jonka kansan sosiaalinen side on niin surkea? 

Kullekin kansanosalle on tarjottava jotakin.

"100.000 EUR ei riitä"

 

Helsingin Sanomissa julkaistiin lauantaina 19.1.2013 mielipidekirjoitus, jossa äiti kertoo perheensä talousongelmista. Perheen isä tienaa hieman yli 100.000 euroa vuodessa, mutta rahat eivät riitä perheen elämiseen. Minulla on tästä kolme asiaa sanottavana.

1. Kuten näkyi nettiuutisten kommenttipalstalla (jotka harvoin ovat niitä hedelmällisimpiä ajatushautomoita), kysymys ei ole tuloista, vaan miten rahaa käytetään. Olen tästä jossain määrin samaa mieltä. Ei ole sellaista rahamäärää, jota ei pystyisi kuluttamaan. On paljon ihmisiä, jotka ovat niin typeriä rahan kanssa, että heille jokainen tienattu lisäeuro edustaa vain mahdollisuutta ottaa yhä enemmän velkaa, ja lopputulos on arvattavissa.

Vaikka 100.000 eurolla vuodessa pitäisi tulla toimeen, olen samaa mieltä, miten leveästi perhe sitten elää?

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Jaakko Savolainen blogi