Käyttäjän Helge V. Keitel blogi

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Kasvottomat Korporaatiot - Faceless Corporations

Washington postissa oli mielenkiintoinen haastattelu, Miksi amerikkalaiset velkaantuivat?

Kiinteistölainat kasvottomilta korporaatioilta.

Kiinteistölainaa ei enää oteta paikalliselta pankilta ja tutulta pankinjohtajalta. Sopimukset tehdään kasvottomien korporaatioiden kanssa. Neuvotteluosapuolet ovat etäisiä toisilleen ja lainanottajalle lainanantajan kasvottomuus vähentää myös tiukan paikan sitoutumista takaisinmaksuun.

Elämänlaatua luottokortilla.

Markkinataloudessa luottokortilla elintason korottaminen onnistuu tavaroiden ja ulkoisten symbolien kautta niin kauan kuin limiittiä riittää. Monet henkilökohtaisen konkurssin tehneistä halusivat vain ilmaista omaa asemaansa uusimmilla vehkeillä, autoilla, koneilla ja laitteilla.

Vähävaraisten vaikeudet kasaantuivat.

Vähävaraiset joutuvat ensimmäisinä vaikeuksiin. Rahahanojen sulkeutuminen ei välttämättä estä alamäen jyrkkenemistä. Moni hakee apuaa pelipöydästä tai vedonlyönnistä. Kasinot ja peliluolat vetävät rikkaiden lisäksi myös varattomia onnen onkijoita ja peliriippuvaisia puoleensa. Persaukiset pelaavat kavereittensa, tuttaviensa ja sukulaisten rahoilla, kunnes sekin luottohana sulkeutuu.

Käteisellä maksaminen ja säästäminen muodikkaaksi.

Amerikkalaiset joutuvat muuttamaan tapojaan. Velaksi ostamisen tilalle tarvitaan "pay-as-you-go" eli käteisellä ostaminen ja säästäminen on tehtävä uudelleen muodikkaaksi.

Yli varojen eläminen.

Lukuisat luottkortit tekevät liian innokkasti mainoksia lukevan kaupoissa ja putiikeissa kiertävästä kulutusriippuvaisesta helpon saaliin. Tota mä tahdon. Voi miten makee. Tuollaista minulla ei ole. Uusi auto parantaisi itsetuntoa. Reimuloma hiihtokeskuksessa nostaa murheen laaksosta.

Luottokriisi ja pankkiirit

Finanssikriisin syitä ei pidä kokonaan latoa pankkiirien ja finanssinerojen niskaan. Meissä kaikissa asuu pieni kulutusriippuvainen, joka nauttii ostamisesta, hyvästä ruoasta, viineistä ja hepeneistä. Kasvottoman pankkiiriliikkeen syyllistäminen helpottaa ehkä omaa oloa, mutta kyllä tälle kriisille löytyy myös kollektiivinen selitys.

Suomalaiset?

Mutta Suomessahan kaikki on hyvin, eikö? Olemme vakaita väinämöisiä, ostamme harkiten, kulutamme kohtuudellisesti, hullu mies Huittisista ehkä syö enemmän kuin tienaa, mutta muutoin olemme aivan toista maata kuin amerikkalaiset. Ideaparkit ja ostosparatiisit eivät tietenkään ole tehneet meistä aivottomia kulutusrobootteja. Ei pienintkään pistosta rinnassa. Lintukodossa kaikki hyvin.

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Jos innovaatioiden kaupallistaminen olisi helpompaa

 

Oululainen Elektrobit on viidessä vuodessa sijoittanut yli 100 miljoonaa euroa tuotekehitykseen. Muistelen, että Applen iPhone kehitys maksoi tuon verran. Elektrobitin kunnianhimoisena tavoitteena oli oman älypuhelimen lanseeraaminen.
 
  1. Oma älypuhelin
  2. Wimax tuotekehitystyö (syyskuussa 2008 suuria alaskirjauksia Wireless-liiketoiminnassa)
  3. Softaa autoteollisuudelle
 
Pörssilistatulla Elektrobitillä on edelleen, tappioputkestaan huolimatta, kassassa rahaa. Vuoden 2006 lopussa kassavarat olivat 125 miljoonaa euroa ja syyskuussa 2009 rahaa oli kirstun pohjalla vielä 67 miljoonaa euroa.
 
 
Elektrobit Oyj (brändinimi EB) on oululainen yritys, jonka toiminta liittyy langattomaan tietoliikenteeseen ja auto-ohjelmistoihin. Yrityksellä on omia tuotteita, joiden lisäksi se tarjoaa asiakkaille erilaisia tuote- ja järjestelmäratkaisuja sekä suunnittelupalveluja.
 
Yhtiön palveluksessa on noin 1 700 henkilöä 7 eri maassa (2007 lukuja Wikipediasta). EB muodostuu kahdesta liiketoimintasegmentistä, langaton tietoliikenne ja auto-ohjelmistot.
 
Kahden viime vuoden aikana kassavirta on kääntynyt 52 miljoonaa euroa negatiiviseksi. Kovin ja kallein takaisku on ilmeisesti omasta älypuhelinhaaveesta luopuminen. Uuden puhelinmallin tuotekehitykseen pitänee panostaa 30 – 50 – 100 miljoonaa euroa.
 
  1. Miksi Apple onnistui?
  2. Mikä esti Elektrobitin älypuhelimen onnistumisen?
  3. Riskinottovalmiutta Elektrobitillä on ollut
  4. Panostuksesta huolimatta luisi jatkuu
 
Tuotekehitys on jännää ja suomalaisille teknologiayrityksille rakasta puuhaa. Kaupallisten innovaatioiden aikaansaaminen on kuitenkin huisin paljon vaikeampaa.
 
Lähes velattomalla Elektrobitillä on edelleen noin 130 miljoonaa omia pääomia. Yhtiö kestää nykyistä 30 miljoonan euron tappiotasoa muutaman vuoden.
 
  • Elektrobitin suuromistaja, oululainen Juha Hulkko (luo yhtiön päälinjat)
  • Toimitusjohtaja Pertti Korhonen (ex-nokialainen)
  • Hallituksen ex-puheenjohtaja J.T. Bergqvist (ex-nokialainen)
 
Elketrobit ja oululainen JOT Automation menivät yhteen kuusi vuotta siteen (2002). Fuusion jälkeen EB:n toiminalle on etsitty uutta suuntaa. Nykyisen johdon aikana yritys on liukunut yhä jyrkempään alamäkeen. Lisätietoja muutoksista saadaan tällä viikolla.
 
Elektrobitin markkina-arvo on kolmessa vuodessa pudonnut 300 miljoonasta eurosta 52 miljoonaan euroon.
 
  • IT-miljonääri Juha Hulkko omistaa viidenneksen yhtiöstä (20 %)
  • Hulkon sakepotin arvo on laskenut 60 miljoonasta eurosta 20 miljoonaan euroon
  • Bergqvist omistaa myös Elektrobitiä
 
”EB:n hallituksen puheenjohtaja on vuoden 2006 alusta ollut J.T. Bergqvist. Yhtiön toimitusjohtajana toimii Pertti Korhonen. Vuoden 2007 liikevaihto oli 144,3 miljoonaa euroa (182 milj. euroa vuonna 2006). Yhtiön osake on noteerattu Helsingin pörssin päälistalla vuodesta 1998. Yhtiöllä oli 28 443 rekisteröityä osakkeenomistajaa (31. joulukuuta 2007). Suurin omistaja on Juha Hulkko 21,3 % omistuksellaan (31.12.2007)”, tietää Wikipedia.
 
Vilkaisin silkasta uteliaisuudesta Suomi24 keskustelua Elektrobitistä.
 
Moi,
Onko tietoo minkälainen paikka työantajana?
Onko kilpailukykyinen palkkataso?
Onko ilmapiiri hyvä vai huono?
Onko parempi vai huonompi kuin Nokia?
Mieluiten kommentit nykyiseltä/entiseltä elektrobittiläiseltä.
Kiitos!
 
  • Suomi24 keskustelee kommenteista valitsin tämän: ”aika tyypillinen suomalainen it-alan alihankintafirma?”
 
  • Oma teoriani ”hyästä ilmapiiristä” innovaatioita synnyttävänä ympäristönä ja tuloksentekijänä saa vettä niskaan tässä kommentissa.
 
 
  • The ebway! ei myöskään anna rohkaisevaa kuvaa
     
  • Tuskin tässä on vielä koko totuutta. Suomalainen IT-teollisuus kaipaa uusia onnistujia. Mikä neuvoksi? Onko kellään tietoa paremmista toimintamalleista? Elektrobitillä ja oululaisilla innovaattoreilla on takana hienoja menestystarinoita. Miksi Oulun ihme ei toimi 2000-luvulla?

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Luottamuspääoman kasvattajia tarvitaan

Olen tänä aamuna lukenut Washington Postia ja New York Timesia. Ongelmien kasautuminen jatkuu Amerikassa, vaikka uusi puhetaitoinen presidentti on valittu. Citygroup on joko myynnissä tai edessä saattaa olla vieläkin vaikeampi kohtalo. Yhdysvaltojen autotehtaat keikkuvan konkurssin partaalla, GM, Ford ja Chrysler odottavat valtion kurttuisesta kädestä $25 miljardia, jotta Detroitin ja Amerikkalaisen vapauden ja unelmien täyttymys – dollarihymy – olisi vielä kuluttajien saatavilla vuoden 2009 jälkeen.
 
Kuvitelkaa, jos burgerikansalaisten on pakko sulloutua Toyota Mark II:seen ja jos talon etupihalla ei enää ole neljästä viiteen citymaasturia.
 
Elämme toki mielenkiintoisia aikoja myös Suomessa. Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila arvuutteli tällä viikolla, että ”emme pääse kuin villakoira veräjästä”.
 
Jos maailmantalous kaatuu, ei Suomi, jonka BKT:stä yli 40 prosenttia (vai oliko 45 %) tulee viennistä, voi pysyä pystyssä kotimaisella kulutuksella.
 
Tänä jouluna joulupukin luottokortista loppuu luottolimiitti. Eihän sitä pätäkkää ole valtionkaan kirstussa määräänsä enemmän, joten velalla elvyttämiselle tulee sitäkin kautta rajana vastaan.
 
Mutta, miten kukin meistä taapertaa tästä eteenpäin? Ei saa jäädä tuleen makaamaan. On keksittävä uusia tuotteita ja palveluja. Maailmanloppua ei vielä tälläkään menolla tule. Mailamassa on yli kuusi miljardia nälkäistä suuta. Puhdasta vettä ja juotavaa tarvitse jokainen. Jonkunlaisissa ryysyissä on kuljettava ja rakennuksiin on saata lämpöä ja sähköä. Ilman sähköä blogaaminen loppuu kuin seinään ja sitä tuskin kukaan meistä toivoo.
 
Pää kylmänä, sydän syrjällään, mutta mieli virkeänä joudumme suunnistamaan läpi sumuisen talousmaiseman. Tulevaisuuden turvasatamia ja elinvoimaisia saarekkeita nousee Fenix-linnun tavoin tuhkasta. Joka syksy luonto vetäytyy kuoleman kautta talviuneen, mutta keväällä kukat ja kasvit nousevat entisellä voimalla.
 
Seuraan maailman menoa ja kirjoitan näistä aiheista voidakseni omaksi iloksi arvuutella, mistä ne tulevaisuuden tappajasovellukset tulevat (killer applications). Haluan olla mukana tekemässä jotain uutta. Piksu on eräs niistä ympäristöissä, joissa luodaan tulevaisuuden talousnavigoinnin malleja. Täällä on menneen manaajia ja tulevaisuuden näkökulmien rakentajia.

Vaikeina aikoina on hyödyksi, jos ympärillä on ajattelevia ihmisiä. Toivottavasti houkuttelemme lukijoiksi viisaita selviytymisstrategioiden rakentajia.

Maailmanluokan taloustaantuman rakennusmiehet ja -naiset onnistuivat hämäämään miljoonia ihmisiä. Ongelmat eivät ole yhden tai muutaman luovan pankkitoiminnan (creative banking) kehittäjien syytä. Moni muu lähti innolla mukaan "velkavipuun".

Selviäminen edellyttää myös miljoonien ihmisten avointa ja saumatonta yhteistyötä. Luottamuspääomaa on syöty hirmuisia määriä. Avoimelle vuorovaikutuksella voimme palauttaa sitä edes pieniin yhteisöihin.

Pysykää kanavalla. Keskustelu jatkuu Piksussa ja http://kknetwork.ning.com/

 

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Eagles Fly kyseli KL:ssä, miksi väki siirtyy Piksuun

Hakki47,

Taivaan merkeistä...

Sosiaalisen Median käyttäjät ovat tunnetusti liikkuvaa porukkaa. Parvet siirtyvät aika ajoin alustalta toiselle. Kauppalehdessä ei ole mitään vikaa tai moitittavaa. Blogaaminen on meillä (Suomessa) vielä varsin uutta. Muutaman blogaajan siirtyminen ei heilauta Kauppalehteä, mutta Piksu piristyy tietenkin siirtymien johdosta.

 
Piksun perustajat eivät tähtää kilpailuun, mieluummin uudenlaiseen yhteistyöhön ja talouskirjoittelun laajentamiseen. KL on instituutio, jonka takana on rahaa ja valtaa. Piksu on virtuaalinen organisaatio, joka elää pyhällä hengellä.
 
Moni meistä käyttää myös muita palveluja. Facebook, Twitter, Jaiku, Pownce, Google Docs, http://kknetwork.ning.com/ jne. Minä kirjoitin mm. Taloussanomat Oma Sanassa pitkän aikaan; en ole käynyt siellä viime aikoina. Talsassakaan ei ollut mitään vikaa. Sielläkin sai lukijoita, mutta ehkei oikeastaan kukaan välittänyt blogaajien tekemisistä.
 
Who cares! Mehän olemme ruohonjurrikirjoittajia ja läpänheittäjiä. Vakavampi kirjoittaminen on journalismia. Blogaajat kuuluvat vielä meillä (maassamme) perinteisten lehtitalojen hierarkioissa alimpaan kastiin. Olemme ehkä alemmuudentuntoisia ja huomionkipeitä. Tiedä häntä, tarvitsemme enemmän aikaa muutoksen analysoimiseen.
 
Jokainen kirjoittaja kaipaa enemmän lukijoita. Muutenhan tämä on tuuleen puhumista. Ei välttämättä vastatuuleen pissaamista.
 
Ihmiset vaihtavat säännöllisesti lounasravintolaa ja kahvilaa, mutta palaavat vanhasta tottumuksesta entiseenkin paikkaan.
 
Muitten motiiveista on vaikea kirjoittaa, mutta on hienoa, että KL sallii sekä uskollisten että uskottomien kirjoittelun jatkumisen.
 
Sorrun alla olevassa luettelossa yleistämiseen:
 
  • Haluamme ehkä monipuolistaa talouskeskustelua
  • Haluamme luoda jotain uutta
  • Näköpiirissä siirtymä yksilösuorituksista massaparveiluun
  • Joukkoälyn testaaminen ja soveltaminen
  • Pitkän aikavälin taloudelliset tavoitteet
  • Luova levottomuus tekee hyvää!

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Kuka lukee talousblogeja?

Vanhanaikainen heitti pohdittavaksi, miltä nämä bloig näyttävät Piksussa?

Olemme suhteessa valtamediaan perässähiihtäjiä ja kävijämäärämme ovat varmasti huomattavasti alhaisemmat.

Asia ei murehdituta minua tippaakaan. Vuonna 2005 tajusin, että joku blogajafriikki Bangladeshissa luki erästä englanninkielistä blogiani (visualradio). Tuo tieto oli minulle silloin ja sen jälkeen tapahtuneen kanavakehityksen kannalta tärkeä.

Määrät ovat kiinnostavia, mutta meidän kannattaa pohtia lukijakunnan laatua. Onko meillä varsinaista asiaa? Onko talousasiaa? Pystymmekö profiloitumaan talouskirjoittamisen Parnassoksi?

Piksu kaipaa uusia lukijoita, mutta ensin tarvitaan keskustelua. Ulkoisella ilmeellä ja muilla yksityiskohdilla ei ole yhtä suurta merkitystä. Sisältö kohdalleen. Drudge Report on pysynyt saman näköisenä alusta alkaen.

Olemme haastajia. Meillä on oikeus testata juttujen toimivuutta. Meidän ei tarvitse osua oikeaan heti; ei tässä ja nyt (korjailin äsken postaukseni lukuisia kirjoitusvirheitä).

Malttia, malttia, malttia, meillä on monitaitoinen ja keskusteleva tiimi, joka miettii juttuja avoimen innovaatiotoiminnan pohjalta (Lue: Linux) ja tämä antaa meille etulyöntiaseman "Command Control" -toimijohin (Top Down) verrattuna.

Kokeilemme ja testaamme. Parhaat ratkaisut ja käytännöt syntyvät ajan myötä.

Menestyminen vaatii turnauskestävyyttä. Meillä sitä on, kun emme vielä ole pörssissäkään. Meillä on varaa innovointiin.

Ukko-Jumala meitä varjeltakoot liian varhaiselta pörssiin listautumiselta.

Moikka

Helge

PS: Semmoinen toive on, pitäisikö leipätekstin olla yhtä pykälää suurempi?

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Miten syvälle talouskriisi vie reaalitaloutta USA:ssa ja Suomessa?

USA:n bruttokansantuote on 14 400 miljardia dollaria. Pankkituki 700 miljardia dollaria on vain pisara BKT-merestä. Liittovaltion pankkituki tarkoittaa kuitenkin 2 300 dollaria amerikkalaista kohden. On arvioitu, että 700 miljardia dollaria ei tule riittämään. Pankkituen osuus saattaa nousta 1 500 miljardiin dollariin.

Heittelen tässä huolettomasti lukuja, jotka ylittävä sekä minun että Suomen valtion budjetin moninkertaisesti. Nokian liikevaihto on viitisenkymmentä miljardia euroa ja valtion budjetti neljäkymmentäviisi miljardia euroa.
 
700 – 1 500 miljardia dollaria on valtava kasa rahaa. John McCain taisi hävitä vaalit tokaisullaan, että USA:n talouden fundamentti on yhä voimissaan. Georg Bush todisti samaa vielä viime kesänä.
 
Mediat ilmoittavat kuitenkin ykskantaan, että Obaman remonttimiehet ja –naiset tulevat valtaan, jolloin USA osallistuu kahteen sotaan ja tulevaisuutta uhkaa pahin talouskriisi sataan vuoteen.
 
PAHIN TALOUSKRIISI SATAAN VUOTEEN kuulostaa hurjan isolta asialta. Myönnän, ettei tuohon väittämään tahdo saada konkreettista otetta. Olen jo blogannut aiheesta, ”Näkyykö talouskriisistä merkkejä katutasolla?” Tarkoitin tietenkin Suomea.
 
Päällisin puolin kaikki näyttää vielä hyvältä. Lomautusuhkauksia satelee teollisuuspaikkakunnille, mutta muuten elämä jatkuu entisillä raiteilla.
 
Taloustaantuman fyysiset ilmentyvät tulevat ilmeisesti meillä näkyviin vasta vuoden kuluttua, kun palvelutuotanto ja kaupat joutuvat vaikeuksiin, jollei Suomi selviä tästä kuin ”koira veräjästä”.
 
Ciscon toimitusjohtaja John Chambers pelkää Kauppalehden mukaan, että yhtiön liikevaihto laskee kuluvalla kvartaalilla 5-10 prosenttia. Chambers esiintyi sijoittajapuhelussa.
 
- Toimintaympäristö on muuttunut dramaattisesti menneen kahden kuukauden aikana, Chambers valitteli.
 
Chambers pitää finanssikriisin piinaamia markkinoita "ehkä koko uransa vaikeimpina". Ciscon mukaan ennustamista leimaa äärimmäinen epävarmuus: se valmistautuu hitaampiin aikoihin jäädyttämällä rekrytoinnin, vähentämällä matkustuskuluja ja jarruttamalla investointeja.
 
Luin hetki sitten uutisen, että Apple vähentää iPhonen tuotantoa. Kaivan tiedon sähköposteistani ja linkitän tähän.
 
 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Aviapoliksesta maailman ääriin tuhat kertaa viikossa

Viime viikolla Helsinki-Vantaa lentokentällä päähäni jysähti outo ajatus Piksu-palvelujen fiksusta suuntaamisesta. Luin uudesta viisi kertaa viikossa Helsinki – Soul yhteydestä, joka tuo Etelä-Korean kehittyvät markkinat lähemmäs Aviapoliksessa toimivia yrityksiä; helpottaa toki muuallakin toimivia - Eurooppaa myöden.

 
Eikä se ”pyhä jyssäys” siihen jäänyt. Kytkemme palvelutuotantomme entistä selvemmin konkreettisiin tieto-, tavara- ja rahavirtoihin.
 
Helsinki-Vantaan lentoasema on Suomen kansainvälinen päälentoasema, josta noin 30 reittilentoyhtiötä lentää 1 000 vuoroa viikossa Eurooppaan, Aasiaan ja Yhdysvaltoihin. Finnair avasi mainitsemani suoran reitin Souliin, Etelä-Koreaan 2. kesäkuuta 2008.

Uusi lentoreitti parantaa korealaisten yhteyksiä Eurooppaan. Toivomme tietenkin, että korealaiset näkevät parantuvien yhteyksien myötä myös yhteistyön mahdollisuudet innovatiivisten suomalaisyritysten kanssa. Korean kuluttajat vaurastuvat nopeasti, hyvinvointiin, vapaa-aikaan liittyvät tuotteet ja palvelut ovat entistä lupaavampia liiketoiminta-alueita.

  1. Tuhansien järvien maa
  2. Tilaa, suomalainen elämänmeno
  3. Kallion kaupunginosaa on brändätty kulttiyhteisöksi, jossa kannattaa piipahtaa
Oululaisella Mediracer Oy:llä on toimisto Aviapoliksessa eli Technopolis Oyj:n toimistokompleksissa; hyvin lähellä lentokenttää. Edullinen sijainti ja siihen liittyvät logistiset mahdollisuudet edistävät liiketoimintayhteyksiä Kaukoidässä toimivien Wellness-yhtiöiden kanssa. Suomella on Koreassa erittäin hyvä maine muun muassa ympäristöystävällisenä maana. Mutta mitä muuta meistä tiedetään? Tiedetäänkö kuitenkaan riittävästi?
 
  1. Nokialand
  2. Kännykkäland
  3. Tuhansien järvien maa
  4. Pieni mutta innovatiivinen
  5. Ei Euroopan laidalla Aasiasta katsottuna
Helsinki-Vantaa saa vastaparikseen Inchenonin lentokentän, joka on Etelä-Korean suurin, ja kuuluu maailman suurimpiin rahtikenttiin. Kaikki on valmiina, yhteydet toimivat, Soul on tullut lähemmäs meitä. Meidän tarvitsee vain tarttua tilaisuuteen, mutta emme pääse lähempään tuttavuuteen, jos innovaatioyrityksemme istuvat täällä tuppisuina. Jos me bloggaamme toisillemme talouslehdissä politiikan ja talouden kipupisteistä. Eikö yrityksillä olisi laajempaa käyttöä osaamisellemme?
 
Kuulin hiljattain esitelmän, jossa puhuttiin siirtymisestä ”vuoropuhelun aikaan”: Content was the King during Web 1.0 but now Conversation is the King! Puhummeko oikeista asioista ja oikeiden ihmisten kanssa? Suomi on vahvasti vientiriippuvainen maa ja siksi suuntaamme toimintamme minne Finnair ja muut meitä kuljettavat.
 
Yritän tarkoitushakuisesti kääntää katsettamme aivan toiseen suuntaan. Piksun markkinarako ehkä on keskustelussa. Korean suunnassa Inchenonin lentokentän vierestä ja läheisyydestä löytyy:
 
  1. Satamayhteyksiä Aasiaan
  2. Teknologiayhteistyön mahdollisuuksien hyödyntämisessä emme ole päässeet alkua pidemmälle
  3. Japani ja Korea ovat viesti- ja vientiputken toisessa päässä: Aasiassa on Finnairin verkoston vaikutuspiirissä vähintään 2 miljardia ihmistä ja kasvavia talouksia
Korean vienti Suomeen on kasvanut nopeasti viimeisen viiden vuoden aikana: viime vuonna sen arvo oli lähes 1,1 miljardia euroa. Suomen vienti Koreaan oli vuonna 2007 alle 600 miljoonaa euroa. Suomalaisilla yrityksillä on vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia Koreassa, joka on maailman 10. suurin kansantalous.

"Suuret auto- ja elektroniikkavalmistajat, kuten Hyundai ja Samsung, ovat Suomen tuonnin kärjessä, mutta Koreasta tuodaan myös valmistavan teollisuuden tarvitsemia komponentteja ja materiaaleja. Monet merkittävät suomalaiset vientituotteet sisältävät yllättävän paljon korealaisia komponentteja," kertoo Aviapoliksen esite.

Valmistavan teollisuuden korkea osuus implikoi sitä, että maassa on myös joukoittain ihmisiä, jotka kärsivät rannekanavaoireyhtymästä. Suomessa on satoja tai tuhansia pk-yrityksitä, jotka tulevaisuudessa tarvitsevat sillanrakentajia ja businessverkottajia maailmanlaajuistumisen edistäjiksi.  

 
Pitäisikö meidän miettiä viestintätehtäväämme uusiksi? Kaizu totesi, että monet ulkomaalaiset yrityksetkin tarvitsisivat meitä? Olemmeko luomassa yritysten välistä deittipalvleua? Miten pystymme edistämään tätä päämäärää? Pääoma- ja riskisijoittajia kiinnostanee aina, millaiset mahdollisuudet kohdeyrityksillä on maailmalla.
 
Aviapolis on Suomen tärkein ulkomaanliikenteen solmukohta. Yhdistämällä sosiaalista mediaa, sijoitustoiminnan osaamista ja logistiikkaverkostojen palveluja pääsemme nopeasi käsiksi nopeasti kansainvälistyvään liiketoimintaan. Aviapolis on ehkä yksi niistä paalupaikoista, jonka valtaamiseen tähtäämme määrätietoisesti.
 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Puhdistaako Talousmyllerrys Yrityskenttää?

 

Näkyykö mörköjä? Pelkäätkö pimeää? Pitäisikö nyt puhua vai vaieta taantuman tulosta? Valtakunnallisen Yrittäjäpalkinnon saanut toimitusjohtaja Esa Halttunen, Veekmasin Oy:stä, kieltäytyy puhumasta lamasta. Muutkin palkitut tunnistavat jo talouden jäähtymisen merkit, mutta periksi ei anneta! Ideparkkeja eri puolille maata kaavaillut Toivo Sukari ihmetteli muutama viikko takaperin, että mihin ne rahamiehet yhtäkkiä maailmasta katosivat.
 
Onko tietoa rämäpäisistä sijoittajista, joilla on vielä uskoa tulevaisuuteen? Onko muillakin Buffetilla ylimääräistä tuohta sijoituksiin ja riskibisneksiin? Liekö tuosta Buffetistakaan apua, koska hän ei trendeistä ja riskeistä piittaa (dot.com ei): Warren rahoittaa vanhanaikaiselta tuntuvia bisneksiä ja pärjää ainakin paperilla hemmetin hyvin.
 
  • Sixten Korkmanin mielestä rahatalouden myllerrys on saatu hallintaan...

 

MITÄ MIELTÄ YRITTÄJÄT OVAT?

 
Valtakunnallisia yrittäjäpalkintoja on jaettu 40 vuotta. Yrittäjäpalkituiksi on tänä vuonna valittu liikeideoita, jotka valintaraadin mukaan kantavat yli vaikeiden aikojen. Nämä palkitut firmat lentävät viisaan raadin mielestä yli talousmaailman myllerryksen! Toivotaan, että näin käy.
 
Ketä nämä onnekkaavt ovat?
 
  1. Veekmas, Kitee
  2. Myllyn Paras, Hyvinkää
  3. Uutechnic, Uusikaupunki
  4. Sepa, Keitele

Uutisissa luetellaan juuri seiskauutisissa yritysten pitkää lomautuslistaa. Nyt tarvitaan keinoja myös reaaltalouden vastaiskuun. Suomi on pieni peluri, mutta onneksi voimme pelata mustaa pekkaa markkinarakoja etsien.

 
TARKKAILIN LENTOMATKUSTAJIA
 
Poikkesin eilen myöhään illalla Helsinki-Vantaa lentokentällä eli ihmisten ilmoilla Loviisan näkövinkkelistä katsottuna. Kelasin mielessäni, sateista tietä ajellessani, onko valtatie 7. jo nähtävissä talouden rattaiden hiljenemistä. Ja olihan sentään jotain: venäläisiä autorekkoja ei tullut mennessä vastaan, ja puolen yön jälkeinen rekkaliikenne kohti itää oli entistä hiljaisempaa.
 
Heikkoja reaalilaman signaaleja on vielä sangen vähän tarjolla. Olli oli ilmoista käsin tarkastellut kolmen suurkaupungin valomerta. Mexico Cityssä on 150 km yhtä valomerta ilmasta katsottuna. Pariisi tuntui paljon pienemmältä metropolilta. Helsinkiin tultaessa valoja näkyi ikkunasta enemmän vähän ennen laskeutumistelineiden pudotusta.
 
Energiaa säästettiin 70-luvun energiakriisin aikana katulamppuja sammuttamalla. Pääkaupunkiseudulla eli Suomen metropolissa lamppuja on yhä niin vähän, vähäisen populaation takia, että ilmasta katsottuna valomeren tulkinta voi johtaa harhaan. Pimeetä porukkaa, näinkö ulkomaalaiset ajattelevat meistä. He-he!
 
 
YRITTÄJILTÄ VAADITAAN POSITIIVISTA MIELENLAATUA
 
Yrittäjät ovat vielä luottavaisia. Moni ohittaa vielä puheet lamasta olankohautuksella. Finanssikriisi rajautuu vain amerikkalaiseen asuntotuotantoon, totesi erään vientiyrityksen edustaja pari viikkoa takaperin. ”Ei se vaikuta meidän toimintaan mitenkään”, hän kertoi ennen muuttoa projektihommiin ulkomaille kolmeksi vuodeksi.
 
Lentokentällä ihmiset ovat vielä leppoisan ja valoisan näköisiä.  Murheen murtamia pörssikeinottelijoita ja finanssikriisin uhreja en havainnut. Ryppyotsaisuus lisääntyy ilmeisesti vasta vuoden tai kahden kuluttua. Parkkipaikkoja oli toisaalta ulkomaan P-halleissa aikaisempaa enemmän. Olin toisin liikkeellä kello 23 – 24, mutta tällä kertaa ei tarvinnut ajaa ylätasanteelle asti.
 

KASSAVIRTA ON KUNINGAS
 
Kassavirrasta on pidettävä huolta. Pk-yrityksissä hyvä kassavaranto pitää lamamietteet loitolla, kun ei tarvitse poiketa varattoman pankkiirin puheilla.
 
Tilauskirjan paksuutta kannattaa katsella päivittäin. Tilausten peruuntuminen ja siirtyminen tuo lamapeikko lähemmäksi, mutta monilla menee tuossakin suhteessa vielä sangen hyvin.
 
Tippuuko tarjouskyselyjä entiseen tahtiin? Nyt on jo vakavamman pohdinnan tarvetta. Myllerrys on lisännyt varovaisuutta ja on pakko miettiä tulevaa tuote- ja palvelupakettia.
 
Kellä on varaa investointeihin? Pitääkö keskittyä kunnossapitoon ja tuottavuutta lisääviin ratkaisuihin? Missä ovat aloitusta odottavat vihreät niityt (Green fields?).
 
Public-Private kohteet ovat ehkä jatkossa houkuttelevia. Teollisuus vetää henkeä, rakentaminen hiipuu, YIT joutunee miettimään, mitä tekee tonttivarannolleen. Lähtekö Talvivaara onnekkaasti käyntiin? Pitäisikö rakentaa vuokra-asuntoja? Millaisia mahdollisuuksia tarjoaa hajautettu energiahuolto? Tässä vain muutamia kysymyksiä; aika on muuttunut. Harva näkee kolmea kuukautta kauemmaksi.
 
Mitä tapahtuu armon vuonna 2009? Kuinka pahaksi tämä taantuma äityy? Millaista siltaa itse kukin joutuu rakentamaan yli vaikean virran (Troubled Waters)?

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Uuden nousun rakentajat ovat ruohonjuuritason puurtajia ja innovaattoreita

 

En marssita uutta taloutta uuden nousun vauhdittajaksi, mutta näen, että nyt vuorossa on nousun rakentaminen ruohonjuuritasolta. Suuryritykset joutuvat keskittymään kustannus- ja tehokkuusjahtiin ja selviytymisestrategioitten rakentamiseen. Tämä tarkoitta työpaikkojen menetyksiä. Tulemme näkemään konkursseja, irtisanomisia ja lomautuksia.
 
Muutos tehdään nyt yksilötasolla.
 
UPM ilmoittaa tänään suurista muutoksista sahateollisuudessa. Päätös koskee tuhatta henkilöä. UPM kuuluu metsäteollisuutemme parhaimmistoon, mutta metsäjätti joutuu keskittymään pääomaintensiivisen taloutensa kurissa pitämiseen ja näinä aikoina se ei tarkoita uusia työpaikkoja.
 
Tällä kertaa muutos tulee alhaalta.
 
Viime lamasta noustiin vientiteollisuuden voimalla. Tällä kertaa uutta Nokiaa ei ole tarjolla; jos on, en tunnista sen nimeä. Mobiilijätti joutuu keskittymään oman pakettinsa kasassa pitämiseen.
 
Tämän kriisin ratkaisut tehdään autotalleissa ja studioissa. Pienet "home-based businesses" eli kotibisnekset ovat mukana laajentamassa yrityspohjaamme. Meidän on löydettävä nämä uudet toimijat. Moni näistä lienee sosiaalisissa verkostoissa yhtä ”koditon” kuin tänne hakeutuvat ”kodittomat talousblogaajat”.

Kaivataanko suuryrityskeskeisessä Suomessa pk-yritysten turvakoteja?
 
Innovaattoreita ja osaajia löytyy maastamme, mutta he eivät välttämättä saa uutta tuotetta tai palvelua laajojen kansankerrosten tietoisuuteen omatoimisesti. Yrittäjät eivät ole kaikki tietäviä ja osaavia, heillä ei välttämättä ole aikaa blogaamiseen, sosiaalisessa mediassa hengaamiseen, mutta uusia asiakassuhteita ja kumppanuuksia pitäisi rakentaa.
 
Mistä löytyvät uusien keksintöjen ja vinnovaatioiden rahoittajat?
 
Pystymmekö auttamaan? Ei enää välttämättä ilmaiseksi, mutta pientä korvausta vastaan. Voisimmeko hyödyntää joukkovoimaa, joukkoälyä, parveilua ja muita sosiaalisen verkottumisen keinoja uusien menestyjien tunnetuksitekemiseksi?
 
Mitä muita hyödyllisiä palveluja pystymme tarjoamaan?
 
Mitä mieltä olette? Olisiko pienten ruohonjuuriyritysten ja Piksun liitossa järkeä? Pystyisimmekö yhdessä tuottamaan nopeammin lisäarvoa asiakkaillemme?
 
Etsin uutta tarkoitusta toiminnallemme. Moni meistä on blogannut ilomielin ilmaiseksi vuosia. Olisiko talousblogaamisesta enemmän hyötyä, jos sitä tehtäisiin maksu vastaan? Muuttuisiko kirjoittaminen tarkemmaksi ja tarkoitushakuisemmaksi?
 
Parempaa palvelua maksua vastaan!
 
Koen, että ”ilmainen” kirjoittaminen palvelee minän (itseni / ajatusteni) esilletuomista, mutta hyödyttääkö se kansantalouttamme. Jos onnistumme kaupallistamaan Herran Pieksut -palvelun, tuomme uutta vauhtia niin pienten kuin suurten yritysten markkinaviestintään.
 
Pystymmekö Pieksuilla vaimentamaan laman vaikutuksia?
 
  1. Ottakaamme uusi haaste, pannaan hösseliksi uuden nousun rakentajina.
     
  2. Kysykäämme: tarvitseeko isänmaa meitä? Mitä voimme tehdä BKT:n hyväksi?  

PS: Metso Oyj ilmoitti 2 720 henkilön lomauttamisesta kolmella paikkakunnalla.
 

  1. Mitä seuraavaksi? Miten saamme liikettä niveliin?
     
  2. Olemmeko oikealla asialla?
     
  3. Tässä hyviä ohjeita tulevaisuuden varalta
     
  4. Hangon satamaan tulvia kalliita autoja vapaasatamaan!

Lisäys 29.10.2008 kello 08:16: "Metso Paperin osalta yhtiö neuvottelee lomautuksista Järvenpäässä, Jyväskylässä ja Tampereella koko henkilöstön, eli 2720 hengen kanssa. Lomautustarpeen on yhtiön mukaan aiheuttanut tilapäinen töiden väheneminen."

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Kansallisen Kapitalismin Korjaamo Tarvitaan

Terveisiä sienimetsästä. Kaunis ilma ja runsas suppilovahveroiden tarjonta lupaa lisäsärvintä kansainvälisen kapitalismin rusikoimaan tavaratarjontaan. Metsässä kulkiessa saa myös tuntuman reaalitodellisuuteen. Osakemarkkinoiden huimasta huojunnasta huolimatta jalkojen alla on tukevaa maastoa.

 

NOURIEL ROUBINI

 
New Yorkin yliopiston talousprofessori Nouriel Roubini, joka vuonna 2006 ennusti mitä tuleman piti vuonna 2006, puhui tällä viikolla Lontoossa: ”Sadat hedgerahastot kaatuvat ja viranomaisten täytyy ehkä sulkea finanssimarkkinat viikoksi tai muutamiksi, kun kriisi pakottaa sijoittajat myymään osakkeet.”
 
Kirjoitin aiheesta 25. helmikuuta tässä blogissa. Lainaan ydinviestin.
 
 
Heijastuksia Amerikasta

Arvostettu talousprofessori Nouriel Roubini ennakoi todella synkkiä aikoja. Tiivistin HS:n artikkelin 12. vaiheeseen.

  1. Pahin asuntomarkkinoiden romahdus Yhdysvaltain historiassa on ensimmäinen askel alaspäin vievällä kahdentoista portaan tikkailla, joiden päässä odottaa kasvavalla todennäköisyydellä rahoitus- ja talouskatastrofi. Se kestää ainakin puolitoista vuotta ja keskuspankin mahdollisuudet estää sen toteutuminen ovat enää vähäiset. Asuntojen hinnat laskevat huippuarvoista jopa 20–30 %.
  2. Toinen askel asuntoluottomarkkinoiden sulaminen, joka on sitä tuhoisampi mitä alemmas asuntojen hinnat painuvat. Subprimet nousevat suuremmaksi kuin arvioitu 300 miljardia dollaria.
  3. Näemme luottotappioiden leviämisen muuhun, huonoilla vakuuksilla annettuun luototukseen, kuten auto ja luottokorttilainoihin.
  4. Neljännessä vaiheessa joukkovelkakirjoja vakuuttaneiden yritysten luottokelpoisuus huonontuu, mistä koituu pankeille ainakin 150 miljardin dollarin lisärasitus.
  5. Toimitilamarkkinat hapantuvat.
  6. Suuri valtakunnallinen pankki kaatuu.
  7. Kirjataan jättitappioita velalla vivutetuista yrityskaupoista.
  8. Yritysten konkurssit alkavat. Iso osa Amerikan yrityksistä on taseeltaan vahvoja, mutta eivät kaikki. Konkurssiaalto lisää tappioita valtavilla luottovakuutusten vaihto- eli CDS-markkinoilla.
  9. Kaatuvat ne finanssijärjestelmän osat, jotka eivät ole keskuspankkirahoituksen ulottuvilla.
  10. Osakkeiden hinnat romahtavat.
  11. Tappiot, pääoman puute, konkurssit ja omaisuuden myynti alihintaan muodostavat itseään ruokkivan kierteen.
  12. Ollaan pohjalla!

REAALITALOUDEN ALAMÄKI
Reaalitalouden alamäki kiihtyy, kun kokonaistuotannon kasvu pysähtyy vähintään kahden. vuosineljänneksen ajaksi. Professori Roubinin mukaan keskuspankilla on rajalliset mahdollisuudet estää kehitystä.

Kiinnittäkää turvavyöt, kun alamäki alkaa, pitäkää hatunreuhkasta kiinni molemmin käsin. Olemme nyt matkalla alaspäin, emme suinkaan ole saavuttaneet pohjaa; alamäkeä riittää. Silti on viisasta aloittaa oman yrityksen, paikallisen ja kansallisen kapitalismin korjaustoimet aikailematta. Ei finanssikriisi maailmanloppuun johda. Elämä maapallolla jatkuu, mutta bisneksen pelisäännöt muuttuvat.

 
Syksyisessä sienimetsässä tajuaa luonnon kiertokulun kautta, että elämä ja kuolema etenevät rinta rinnan. Nyt on viisasta keskittyä myös uuden luomiseen. Toisaalta kaikki entinen ei mene romuksi: If it ain't broken, don't fix it!
 
 
EI VAIN ASUNTOTUOTANTO
 
BMO Capitalin pääekonomisti Sherry Cooper toteaa: ”Kyseessä ei todellakaan ole pelkkä USA:n asuntotaantuma, vaan täysimittainen kulutuksen hyytyminen. Yksityinen kulutus synnyttää 72 prosenttia USA:n taloudesta, on kulutuksen hidastumisella laajoja vaikutuksia. Finanssikriisi hidastaa kasvua jyrkästi ympäri maailmaa. Osakemarkkinat vain peilaavat tätä tosiseikkaa, Cooper sanoo.”
 
USA:ssa vähittäiskauppa vajoaa, teollisuustuotanto hyytyy ja työttömyysaste nousee. Kulutuksen heikkeneminen näkyy monella suunnalla:
 
1.      Laivakuljetukset,
2.      asuntorakentaminen,
3.      autokauppa,
4.      teollisuus,
5.      rekkaliikenne,
6.       teknologiateollisuus ja
7.      ravintolat ovat kaikki heikoilla
 
 
UUTTA PUTKEEN
 
Vanhan tilalle nousee kekseliäisyyden rihmastosta uutta liiketoimintaa. Ihmiset ovat idearikkaita, tulemme näkemään uudenlaisia selviytymisstrategioita, tuote- ja palveluinnovaatioita. Moni suuryritys jatkaa ikihongan tavoin elämäänsä. Kaiken kaatavaa karvasta kalkkia tämäkään kriisi ei tule tuottamaan.
 
Talouden ekosysteemi korjaa itse itseään. Amerikasta kerrotaan, että asuntojen hinnat halpenevat edelleen, mutta kauppa on piristynyt useilla alueilla. Raakaöljyn hinta laski 3,69 dollaria 64,15 dollariin; vasta heinäkuussa se maksoi lähes 150 dollaria. Tällä viikolla öljyn hinta on laskenut yli 10 prosenttia, kertoo Kauppalehti. Kesällä öljytynnyristä joutui maksamaan 150 dollaria.
 
 
NOPEAST KASVANEET TALOUDET
 
Finanssikriisi on levittänyt lonkeronsa ympäri maailmaa, joten tähän saakka nopeasti kasvaneet taloudetkin jäähtyvät. Reaalitalouden aluskasvillisuus tulee uudistumaan. Globalisaatio joutuu kovaan puristukseen, koska jokainen kansakunta keskittyy omien ongelmiensa korjaamiseen. Siinä on haastetta kyllikseen Suomen vientivetoiselle kansantaloudelle.
 
Kansainvälinen kapitalismi joutuu ja joutaa korjaamolle. Systeemin valuvian korjaamiseen ryhtymisen edellytyksenä on, että ongelmat tunnustetaan.  Järjestelmän kunnostaminen tulee viemään oletettua ja toivottua pidemmän ajan, koska remonttireiskat joutuvat sukkuloimaan kriisipesäkkeisiin eri puolille maailmaa. Mutta kriisissä on myös mahdollisuus. Uskon uusien ideoiden ja liiketoimintamallien läpimurtoon.
 
Pääomaintensiivisen toiminnan tilalle tulee uutta, osaamiseen perustuvaa, entistä keveämpää taloudellista toimintaa. Teollisuus tarvitsee edelleen tuottavuutta parantavia ratkaisuja. Tässä laskusuunnan esimerkkejä suurimmasta päästä:
 
  1. General Motors laski 2,5 prosenttia 5,95 dollariin,
  2. Caterpillar 3,6 prosenttia 34,08 dollariin ja
  3. General Electric 5,2 prosenttia 17,83 dollariin.
 
TEKNOLOGIATEOLLISUUS
 
Teknologiayhtiöistä esimerkiksi Texas Instruments, Yahoo, Apple ja Microsoft kertoivat tällä viikolla epävarmoista näkymistä. Kaikki korkean teknologian yritykset eivät välttämättä joudu ahdinkoon. Heilahduksia tulee, mutta kyllä elämä jatkuu.
 
  1. Maybe you couldn’t help but notice that the markets all around the world continue to swing wildly just before dropping.
  2. You are also probably acutely aware that many people are in dire fear of losing everything they’ve worked so hard and so long to save…
  3. In the middle of an economic crisis, LinkedIn has sealed a new round of funding for $22.7 million from SAP Ventures, Goldman Sachs, and McGraw-Hill, according to the Wall Street Journal. This round of funding includes cash from strategic partners and not just venture companies. ...

Olisi mielenkiintoista keskustella suomalaisten selviytjyjista ja uusista tulokkaista.

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Mitä talousblogaajat voisivat oppia suosituilta muotiblogaajilta?

 

Mitä talousblogaajat voisivat oppia suuren suosion saaneilta muotiblogaajilta? Kajaanilainen 19-vuotias tyttönen purkaa garderoobinsa ja mielensä sisältöä ”Colour Me” blogissaan, joka vetää lukijoita ja kommentaattoreita puoleensa.
 
Olen kirjoittanut hänestä pari postausta aikaisemmin toisaalla, kuten hänen ruotsalaisista kanssasisaristaan. Naapurissa [Ruotsissa] muutamat muotiblogaajat vetävät 200 000 lukijaa viikossa sivulleen. Pidän kuitenkin enemmän kainuulaisen kansalaisjournalistin, neiti Valtasen tyylistä, koska hän hankkii ilmeisesti suurimman osan luomuksistaan kippareilta ja alennusmyynneistä. Ruotsalaiset toimivat ymmärtääkseni vaatehuoneiden sponssaamina mannekiineina. Mutta hyviä ovat hekin ja heidän kyvylle houkutella lukijoita sivuilleen pidän tietenkin arvossa.
 
  • Colour me: Juulia Valtanen, 19 v.
  • Hän kuvaa itseään digikameralla huoneessaan (persoonallisia kuvia ja postauksia)
  • Vaatteet Juulia ostaa kirppareilta ja ALE-tiskeiltä
  • Colour me blogilla oli maaliskuussa 2008 1 500 lukijaa päivittäin
 
Näin Hesarin artikkelissa kerrottiin Valtasen toiminnasta: "Sivustoaan varten Valtanen suunnittelee asukokonaisuuksia kaupoista ja kirpputoreilta löytämistään vaatteista. Sitten hän kuvaa vaatteet itsensä päällä ja kertoo jotain omasta päivästään."
 
Uutuutena havaitsin: ”Colour me! :n sivublogina toimiva huutokauppapuoti, tervetuloa ostoksille!”
 
Hän on onnistuneest brändännyt tyylinsä ja nuorten naisen tyylitietoisuutensa. Eikö tässä olisi oiva vieraileva blogaaja myös Piksun sivuille? Miehiseen joukkoon kaivataan myös naisnäkökulmaa. Enkä neiti Valtasen puhutteleva kieli ja herttainen kuvakerrontakin piristäisi asiallista talousjournalismia.
 
Alla pieni tyylinäyte Juulia Valtasen blogista. Pystyisimmekö kertomaan osakesäästämisestä ja talousasioista yhtä keveästi ja persoonallisesti? Mitä mieltä olette?
 
18. lokakuuta 2008 venkoilua
 
Hah, hirveä löysäilylauantai! Sängynpohja piti minut uneen köytettynä aamuyhteentoista, jonka jälkeen sain raahattua ahterini taas niinkin pitkälle, kuin olkkarin sohvalle salkkareiden uusintoja tapittamaan.
 
Parin tunnin intensiivisen salkkarianalysoinnin jälkeen keräilin lattialla lojuneet vaatteet ylleni ja tein päivän urotyön vieraillessani kierrarilla valomerkkiin saakka, ja kotiuduin viittäkymmentä senttiä köyhempänä. (Tulos alempana! Helge: käykää sivulla katsomassa.) Texmex-padan vaivalla pyöräytettyäni tsekkailimme uusimman Dexterin, jonka jälkeen sitten simahdin mukaville parin tunnin päiväunille, ja loppuilta on sitten mennyt lämpimässä symbioosissa jääkaapin, olkkarin sohvan ja telkkarin kanssa. Nohei, jos sitä huomenna riipasis vaikka lenkille!
 
Niin, se 50 senttiä! Mulla on verkkokalvoja säätelemässä joku ihme filtterisysteemi: Kun saan jämähdytettyä takaraivooni jonkin tietyn pakkosaada -jutun, niin en enää muuta näekään. Edellisen sinappivaihteen tilalle on jumittanut nyt sähkönsinisyys, eikä siinä sitten kuolaillessa mitään väriä kummempaa suostu tajuamaan. Kattokaa nyt, eikö ole mahtavan värinen kiiltävä...

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Pelko pois Rosemarie, siirrytään kadun aurinkoiselle puolelle

Saksassa pettyneet piensijoittajat uhkaavat liittoutua vaatiakseen korvauksia pankeilta, jotka varmoilla sijoitussuosituksilla johdattivat tuhansia hyväuskoisia totaaliseen menetykseen. Esimerkkinä on mainittu Lehman Brothers. Sijoitusneuvojat markkinoivat Lehmanin velkapapereita ”täysin riskittöminä” ja lupasivat viiden prosentin takuuvarmaa korkoa sijoitetulle pääomalle.

 
Piensijoittajat ihmettelevät nyt, miten vähän suurpankit tiesivät maineikkaan finanssi-instituution vaikeuksista.  Finanssikriisin alkumetreillä maineikas Lehman Brothers ajautui konkurssiin. Sinne menivät mm kymmenien tuhansien saksalaisten rahat kuin Kankkulan kaivoon. Kuka tietää suomalaisten menetyksistä? Muutamilta kunnilta on mennyt miljoona poikineen.
 
Tänä aamuna kerrottiin Aasian pörssien uudesta sukelluksesta, jota vauhditti Wall Streetin eilinen voimakas lasku. Uudella mantereella raaka-ainesektorin osakkeet putosivat erittäin voimakkaasti. Tämä ennakoi reaalitalouden hiljenemisestä. Aamulla kerrottiin, että Venäjälle menevien autorallin volyymi on muutamassa viikossa puolittunut. Rahoituskustannusten nousu hillitsee myös venäläisten ostohaluja.
 
Globaalista taantumasta ennustetaan ainakin yhtä syvää kuin 1991 ja 2001. Bongasin Kauppalehden keskustelupalstalta 26.9.2008 päivätyn alavireisen viestin.
 
”Maamme luottokelpoisuus on alamaissa. työttömyys lisääntyy rajusti, vienti romahtaa maailmantalouden vuoksi. Kansalaisten ostovoima hiipuu samalla kun isot lainat kaatuvat niskaan. Puoli vuotta eteenpäin niin lama on pahempi kuin 90-luvulla”, totesi nimimerkki jakutski reilu kuukausi takaperin ykskantaan.
 
Kaikki keskustelijat eivät kuitenkaan tarttuneet jakutskin synkkään ennustukseen. Hallitusherrat ovat ehdottaneet, ettei nyt pidä panikoitua. Suomen lähtökohdat ovat paljon paremmat kuin 1991. On hyvä muistaa, että selvisimme dot.com kuplasta pienin vaurioin.
 
Pitäisikö tässä tilanteessa tarkastella, miten vuosista 1991 ja 2001 lopulta selvittiin? Olisiko nyt tarpeen kehitellä selviytymisstrategioita ja toimintamalleja, joilla mennään yli synkän virran.
 
  1. Tosiasioiden tunnustaminen: turbulenssi jatkuu, finanssijärjestelmän ei asetu tasaiseen menoon pitkään aikaan
  2. Miten omasta taloudesta ja salkusta pidetään huolta? Pelko pois, ei syytä paniikkiin!
  3. Talouselämän pyörät pyörivät yhä, kaupoista saa ruokaa, liikenne toimii VR:n ongelmista huolimatta moitteettomasti
  4. Nokia teki kelvollisen tuloksen, Applen liikevaihto ja voitto kasvoi, Google pärjää mainiosti, Rautaruukki petrasi, Fortum tahkoaa rahaa.
 
Brittiläinen Financial Times -lehti väittää verkkosivuillaan, että Suomella ja Belgialla oli viime viikolla vaikeuksia löytää velkapapereilleen ostajia. Tämä väite osoittautui kuitenkin ankaksi. Kriisiaikoina nopea tiedottaminen tuottaa myös ylilyöntejä. Kaikki huonot uutiset eivät ole tosia, mutta kestänee useita vuosia ennen kuin joudumme totuttelemaan hyvien uutisten tulvaan.
 
  1. Shokkivaihe: ongelman kieltäminen, ei ole totta, ei koske minua / meitä
  2. Kriisitietoisuuden kasvu: sopeutuminen uuteen tilanteeseen
  3. Tosiasioiden tunnustaminen: näin on, mutta elämä jatkuu
  4. Uuden toimintamallin hahmottaminen: luovan toiminnan vaihe
  5. Voimien kerääminen, kumppanuus, yhteisvoimin kohti uutta
  6. Määrätietoisen toiminnan vaihe: noustaan surkeuden suosta
 
Tokion pörssissä kurssit romahtivat eilen alimmilleen viiteen vuoteen.  Samanlainen romahdus nähtiin Wall Streetillä. Sijoittajiin on tarttumassa pelko, että maailman johtavat maat ovat ajautumassa pitkään ja tuskalliseen taantumaan. Nikkei-indeksi sukelsi edelleen tänään seitsemän prosenttia. Syynä on nyt vahvistuva dollari. Mihin suuntaan käppyrät kääntyvät tänään - meillä ja muualla?
 
Uskonlahkoilla on ollut tapana aika ajoin ennustella maailmanloppua. Tähän asti sitäkään ei ole tullut. Kuunnelkaa Pelko pois, pelko pois Rosemarie... laulaun alkutahteja. Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu. Ihmisten käsissähän talouden nousut ja laskut ovat. Eivät nämä mitään luonnonvoimia ole.
 
PS:
 
Toivotan eilen Helsingissä kokoontuneet "yhdeksän suomalaista samuraita" keskustelemaan maailman menosta KK-Net(work) sosiaalisen median sivustolle. Sama kutsu myös Piksun lukijoille ja käyttäjille. Voimme pohtia podcasteja, webcasteja, tapaamistemme suoravideointeja, Jaikun, Twitterin, Friendfeedin, Facebookin ja muiden kaveerausalustojen hyödyntämistä. Sähköisellä nopeudella toimivat tulevaisuuden tekjiät syövät hitaat. Ymmärsin, että Piksu tahtoo houkutella taloudesta ja sijoittamisesta kiinnostuneita vuoropuheluun. Tarjolla on moniammatillista ajatustenvaihtoa, mutta ei neuvontaa. Kukaan meistä ei tiedä hölkäsenpöläystä maailmanlopun tulosta. Kriiseistäkin selvitään yhteistuumin ja päättäväisesti. Patenttilääkkeitä ei ole, mutta avoin vuorovaiktus auttaa yli vaikeiden aikojen.
 
Moi
Helge
 
 
 
 
 

 

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Helge V. Keitel blogi