Käyttäjän Helge V. Keitel blogi

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Arkkitehti paukuttaa puutaloja Israelinmetsään

KerimäkiPuurakentamisen perinneviisautta löytyy maastamme vuosisatojen takaa. Alalle kaivataan innovaatioita, mutta alkuun päästäisiin vanhoja valokuvia katsomalla ja historian kirjoja lukemalla.

Taantuvien Maakuntien Suomessa oli ennen lättänöitä pankkisaleja ja kauppakeskuksia runsaasti kauniita puutaloja, joita tekivät kirvesmiehet ja paikalliset työporukat. Suurin osa on jyrätty katepillareilla nurin jo 60-luvulla, mutta paikallislehdistä löytyy kuva-arkistoja ajoista ennen betonirumiluksia ja ideaparkkeja.

Poikkesin tällä viikolla Kerimäellä, jossa maailman suurin puukirkko oli remontissa. Pakettialojen rakentajat voisivat ottaa mallia menneen ajan kirkonrakentajista, jotka saivat piktästä puusta ja hirsistä aikaiseksi upeita rakennelmia.

Pari kuukautta takaperin tapasin arkkitehti Sami Paalosmaan Pernajan Robin Hoodissa. Hän kertoi heittäneensä CADin ja muut suunnitteluvehkeet vähäksi aikaa syrjään ja pukeneensa ylleen haalarit. Sami sanoi rakentavansa suunnittelulaman aikana omin käsin pari omakotitaloa ja myyvänsä ne nousukauden alkaessa maksukykyisille asiakkaille.

Samin suunnitelemia taloja nousee kaksin kappalein Itä-Uudellemaalle, Pernajan Israelin metsään. Ne ovat kaksikerroksisi omakotitaloja ja pinta-alaltaan 160 neliötä. Asuinrakennuksen lisäksi 2000 neliön tontille tulee autotalli ja sauna. Eli kelpo perheasuntoja.

Kätevä mies pystyy työllistämään itsensä ja kehittämään pienpuurakentamista paikallisen osaamisen pohjalta. Ei niitä mökkejä tarvitse rahdata valtakunnan toiselta laidalta etelänkään kirkonkyliin. Tarvitaan vain toimeen tarttuvia osaajia, miehiä ja naisia, black and decker, naulakone, sirkkeli ja betonimylly. Puutaloja pystyy lähes kuka tahansa valmistamaan ilman suurempia alkuinvestointeja.

Nuorisotyöttmyys hoituisi sillä, että vaikkapa 10 000 nuorta päättäisi rakentaa itselleen omakotitalon johonkin maaseudulle, jossa tonttien hinnnat ovat kohtuulliset. Valmiin mökin voi laman päätyttyä myydä raharikkaalle ja ostaa kaupungista kerrostalokaksion, jos maaseutuelämä ei viehätä.

Näin se Samikin toimii. Lihavina vuosina hän tekee arkkitehtihommia Helsingissä, mutta laman iskiessä hän lähtee maalle matalasuhdannette pakoon ja rakentaa omakotitaloja myyntiin. Hän on näitä "uusia savuja" rakentanut 2000-luvun alusta alkaen parikymmentä.

Leivän ja työn sryjässä pysyy, kun tekee konkreettisia asioita ja pitää mittakaavan oikeana. Metsäteollisuuden ahdingosta telkkariaikaa saa Stora Ensoa tuhannen päreiksi silppuava Jouko Karvinen. Huonto uutiset ovat hyviä, mutta nuorisotyöttömyyden ollessa 22,5 prosenttia kaipaisin mediaan myös menestystarinoita: nuorille tarvitaan ihmisen kokoisia esimerkkejä tulevaisuuden rakentamisen mahdollisuuksista.

Lovari kirjoitti Sami Paalosmaasta 30.9.2003 näin: Arkkitehtisuunnittelun on tehnyt Arkkitehtuuri- ja konsulttitoimisto SP.Ark. Sami Paalosmaa. Rakennusarkkitehti Paalosmaa on pernajalainen yrittäjä, jonka suunnittelemia omakotitaloja on rakennettu muun muassa Länsi-Koskenkylään. Koskenkylän monitoimihalli on ensimmäinen Paalosmaan suunnittelema liikuntahalli.

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Vientivetoinen Suomi

Lovisa

Suomi elää metsästä, hoettiin 1980-luvulla. Vuoden 1992 lamasta noustiin vientiteollisuuden voimalla. Silloin veturiksi ilmestyi kuin tyhjästä Mobiran jälkeläinen, Nokia, joka on näihin päiviin asti kaunistellut mielikuvaa suomalaisesta osaamisesta.

Nokia on varmaan faktisesti vahvempi kuin parikymmentä vuotta takaperin, mutta siitä ei ole kasvun veturiksi entiseen tapaan, koska puhelinjätin toiminta valuu vähitelleen muualla. Meidän on pakko pärjätä ilman Keilaniemen isä aurinkoista.

En ole varma, onnistuuko Nokialta kameliselkästrategia, joka mahdollistaisi uuden nousun entistä korkeammalle kyttyrän tasolle? Se jää nähtäväksi. Nokian OVI on hiukan raollaan ja digipalvelun piiiriin toivotaan tänä vuonna 80 miljoonaa käyttäjää, vuonna 2011 OVI-palvelun käyttäjiä uskotaan olevan 300 miljoonaa.

Älypuhelimissa piskuinen Apple on tässä välissä ehtinyt vetäistä maton väkivahvan tuotantoteknologian hallitsijan jalkojen alta. Nokia on eittämättä maailman paras halpojen puhelinten suurtuottaja, mutta älupuhelinten markkinaosuus laskee kuin lehmän häntä. Nokian N97 on hyvä yritys oikeaan suuntaan, mutta vallankuomuksellista innovaatiota noksulan insinöörit eivät vielä ole keksineet.

Nokia on suurin, ehkä ei hitain, mutta johtotähti on siirtyny Amerikan mantereelle, jossa Nokian asema on marginaalinen. Laitteiden tekijänä Nokia on edelleen ykkönen, mutta kilpailun painopiste siirtyy ohjelmistoihin, sovelluksiin ja palveluihin.

Tätä tarinaa näppäillessäni seison teollisuuskylän laidalla ja ihmettelen satamiin lähtevien rekkojen vähäisyyttä. Tällä kertaa Suomen vientiveturiksi tarvitaan kymmeniä Nokiaa, UPM:ää, Metsoa, Stora Ensoa, Konetta, Rautaruukkia, Outokumpua ja Wärtsilää pienempiä yrityksiä. Tietämättäni teollisuusalueen konttorissa kamereeri laskeskelee väheneviä tuontieuroja ja hallituksen peräkamarissa johtajat kirjoittavat kainalot hiessä lomautus- ja irtisanomisilmoituksia tieto- ja taitoduunareilleen.

Suuryrityksemme ovat käynneet huipulla, mutta moniko niistä palaa entiseen loistoon?  Oletettavasti tarvitsemme uusia vientihirmuja, mutta mitä ihmettä nämä uudet tulokkaat tekevät? Viime laman jälkeen menestyjäksi päästiin kännykkäkuorilla, elektroniikan alihankinnalla ja alihankintakoodia vääntämällä. Tällä kertaa Nokialla on vaihtoehtona Joensuulle tai Lahdelle Bangalore Intiassa tai Quangdong Kiinassa.

Uusia menestyksen alueita voi vain arvailla. Bioteknologiaa, Bioenergiaa, Ekorakentamista, Puurakentamista, Hyvän Elämän Uudistamista, Digitaalisten Palvelujen Tuotantoa. Uudet tulokkaat ovat kuitenkin tässä vaiheessa tuntemattomia suuruuksia. Yhdenkään logo ei ole piirtynyt vahvana mieleeni. Kuka tietää? Kenellä on hyvä yhteys arvaustoimistoon?

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Mikä Suomi 2.0 suunnaksi?

Kansantaloutemme on kriisissä, mutta keskutelemme Kevasta, kelkkatehtaasta ja Kepun vaalirahoituksesta. Taloussanomat kertoo, että tuotanto romahti pahemmin kuin lamavuosina. Silti päättäjät eivät käy avointa keskustelua uuden tulevaisuuden rakentamisesta. Olemmeko yhä shokissa?

  • Poliitikot ovat lomalla
  • Hesari valvoo kansakunnan tilaa
  • A-studio taitaa olla hereillä

Mutta puhummeko olennaisista asioista? Kuntien talous on matkalla kohti syvenevää surkeutta. Vienti vähenee. Teknologiateollisuutemme johtajat pohtivat tilauskirjojen lisääntyvää keveyttä. Suomalainen metsäteollisuus ei tarvitse edes kotimaista puuta. Kukaan ei muistuta puutulleista ja Putinin pottumaisuudesta. Ongelmat ovat muuttaneet nopeasti muotoaan.

Suomi keikkuu kaarnalaivana maailmantalouden laineilla, mutta tunnistammeko tai tunnustamme edessä olevien ongelmien suuruuden? Vientiteollisuutemme suuruuden ajat ovat menneisyyttä, mutta pohdimmeko kansantalouden ja teollisuuden uudistumista?

Tiedotusvälineissä analyysit ovat jäänet vähäisiksi.

Nokia nosti meidät 1990-luvun lamasta. Mikä on se mahti,joka vetää meidät tämän ajan surkeuden suosta? Hallitusko?

Suomi 2.0 on yhä alkutekijöissään. Ideapuistojen rakentaminen ei varmista pelastumistamme.

Suomi-Soffat eivät takaa meille onnekasta tulevaisuutta. Jotain aivan muuta on saatava aikaiseksi. Mitä mieltä piksulaiset ovat? Mihin suuntaan meidän pitäisi suunnistaa?

 

Aiheesta keskustellaan myös Qaikussa.

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Metsä- ja teknologiateollisuus

Puukaupasta ja metsäteollisuudesta keskustelen päivittäin alan ihmisten kanssa. Tehtailla ei mene hyvin. Moni vastaa puhelimeen "olen lomautettuna ja tätä jatkuu vielä lomien jälkeen".

Alan kokonaiskuvaa voisimme täydentää Puu- ja Bioenergiamessuilla 2. - 4.9.2009. Tästä tulee mieleen ajatus "sotakirjeenvaihtajien" lähettämisestä messuille. Piksun kannattaisi keskittää voimia tärkeiden messujen tai tapahtumien seuraamiseen. Näin syntyisi monipuolista dokumenttia teollisuuden muutosprosesseista.

Sijoitusmessuiltahan jo tehtiin raporttia. Samaa auteenttista ja ajankohtaista pitää vain saada lisää.

Raportointia pitäisi siirtää enemmän kentäälle ja päästä kosketukseen ihmisten kanssa, jotka elävät läpi talouskriisin vaikutuksia reaalitaloudessa. Pörssin käppyrät antavat tärkeää tietoa trendeistä, mutta sen rinnalle tarvitaan tarkempaa kuvausta emotioista. Miltä tuntuu, kun tehtaan ovet suljetaan - lopullisesti. Taloutta ei voi ymmärtää vain numeroiden kautta. Veisikö tämä raportointia Talouselämän Seiskan suuntaan?

2008 Suomi osti puuta Venäjältä 20 miljoonaa kuutiota. Tänä vuonna puuvarastot ovat täynnä ja korjuuketjut joutuvat OP-rahoituksen takapihalla, josta niitä voi käydä ostamassa, jos on ylimääräistä rahaa osakekaupoista.

Reijo Lahtonen tietää, millaista on olla koneyrittäjä näinä aikoina. Asema on kuin torpparina Täällä Pohjan Tähden Alla. Saisiko Reijolta kirjoituksen Piksuun?

Ponssen asema teknologiayritystemme joukossa on mielenkiintoinen. Korjuuketjujen valmistajat elävät vaikeita aikoja, mutta uskoa tulevaisuuteen on yhä jäljellä. Yritys avasi 2500 neliön huoltokeskuksen Kouvolassa tammikuussa 2009, joka työllistää 15 henkilöä ja palvelee 300 metsäkoneyrittäjää Kaakkois-Suomessa, jossa Ponsella on korkea markkinaosuus. 

Metsäkoneiden omistajat ja valmistajat elävät nyt erittäin kovia aikoja. Korjuuketjut ovat yhä raskaasti vekseli- tai velkavetoisia ja kotimaisten hakkuiden raju väheneminen 2009 tyrehdyttää kassavirran. Kohta metsäkoneita on pankinjohtajilla yli arkitarpeen. Tästä vuodesta tulee vedenjakaja, metsähommat tulevat vääjäämättä vähenemään: luisumme kymmenessä vuodessa alamäkeä 1990-tasolle.

Suurten metsäyhtiöiden asetelmat ovat koko lailla sekaisin. Suomi on metsien osalta luotava uudelleen. Pöyryn taannoinen analyysi oli tyhjentävä: tehtaiden sulkemista on pakko jatkaa.

Sahojen ja mekaanisen metsäteollisuuden ongelmana on, että suomalaiset ovat muuttuneet marginaalitoimittajiksi kuusta käyttävässä Keski-Euroopassa. Eurooppa on kohta sahatavaran suhteen omavarainen.

Sahureiden mäntypuu on vietävä Etelä-Eurooppaan, Afrikkaan ja Aasiaan. Koko entinen asetelma menee lähivuosina uusiksi. Ahdinkoa lisää kapasiteetin vähentämistarve, jollei puusta opita tekemään jotain muuta. Suurin osa eli 75 % sahatavarasta menee kuitenkin rakentamiseen, joten jos Eurooppa rakentaa ja korjaa säästeliäästi, ei sirkkeleitä tarvitse pyörittää.

Suomalaisen paperin suuraika on mennyttä. Venäjä on tulevaisuuden mahdollisuus, jos siirrämme tehtaat sinne. Suomesta hekään eivät osta kuin marginaalieriä. Ehkä metsäyrityksemme selviävät, mutta vain jos tehtaat ovat Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Metlassa on tutkittu paperin, sellun ja sahatavaran tulevaisuutta. Ennusteet viittaavat kotimaisen kapasiteetin karsimistarpeeseen. Puuenergia voi tuoda pientä lohtua, mutta onhan surkeaa, jos hienointa tukkipuuta pitää laittaa tuhannen päreiksi ja pannuun poltettavaksi, kun muuta käyttöä ei ole.

Konepajateollisuutemme, jota teknologiateollisuudeksikin kutsutaan, joudutaan organisoimaan uusiksi, koska osa siitä nojaa suomalaiseen metsään. Edessä on pitkä ja kuoppainen tie ennen kuin rautakourat löytävä uuden "puujalan".

Puutin ja puutullit on sivuseikka, joka innoittaa sontakärrien perässä kulkevia poliitikkoja [jotta kärpäset eivät niitä ahdistelisi]. Karvisen lausahdus, että "vaikka saisimme puut ilmaiseksi alan ongelmat eivät oikene" kertoo, miten syvälle metsäala ui.

Metsäteollisuutemme on teho-osastolla ja korisee henkitoreissaan. Alaa läheltä seuraavat ruumiinvalvojat ovat shokissa. Vihreällä kullalla on niin pitkät perinteet maassamme, ettei kukaan toivo metsäsektorilla kuolemaa. Miten maakuntien miehet ja naiset pärjäävät, jos agribisnes ei tuota sentin senttiä ilman tukiaisia ja metsäkin pettää?

Oikeastaan Kekkosen kuolema oli vähäisempi ongelma, koska presidenttejä pieneen maahan aina löytyy jostain, mutta uutta teollista liiketoimintaa on vaikeampi luoda.

Nokia on 1990-luvun ihme. Metsäteollisuutemme pelastuminen olisi Ihme 2.0, mutta kuka kertoo, miten tikusta tehdään hynää huomisen Suomessa?

Lyhyen tähtäyksen lohtuna on, että paperivarastot ovat tyhjentyneet. Sama näkyy myös sahoilla. Varastot on myyty alta pois pilkkahinnalla. Nyt hinnat ovat lievässä nousussa, mutta varastoissa ei enää ole mitä myydä. Tehtaita joudutaan vähitellen käynnistämään ja uutta tehdään kalliista puusta. Vähitellen syntyy tilaa uudelle tekemiselle.

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Sosiaalinen Media Tekee Läpimurron

LovisaSuomalaisena toivon, että Nokian OVI-palvelusta tulee menestys. OVI tuo sosiaalisen median myös valmistamiensa taskumattien ulottuville.

SoMe-osallistuminen ei enää edellytä pöytätietokoneen tai läppärin takana istumista. Pystymme tuottamaan entistä enemmän palveluja taskussa kulkevilla multimediavehkeillä.

Hyödynnän omissa tutkimuksissa ja kehitelmissäni Nokian E71 kännykkää, joka on pieni, litteä ja kulkee paidan taskussa. Tekstin lisäksi pystyn tuottamaan ja siirtämään palvelimille kuvia ja videota.

Ergonomisesti E71 ei ole sitä mitä kaipaan, mutta sillä voi silti tehdä pieniä ihmeitä. Täydellisiä työkaluja ei ole, kaikilla on etunsa ja haittansa.

Applen iPhonen multimediaominaisuudet paranevat ehkä tulevissa malleissa, mutta Nokia  sinnittelee takakaarteessa sitkeästi perässä. Älykännykkäpeli on vasta alkanut. Maaliin eivät tämän kisan osallistujat tule pitkään aikaan.

"Monelle suomalaiselle sosiaalinen media tarkoittaa yhä nettisivustoja, joilla nuoret surffailevat vapaa-aikanaan.Sosiaalisen median työkalut toimivat kuitenkin hyvin myös yrityskäytössä, kun tarkoituksena on tehostaa tiedon ja osaamisen hallintaa", kerrotaan hiljattain julkaistussa Wikimania-kirjassa.

Maailmanlaajuinen talouslama pakottaa suomalaisen teknologiateollisuuden systeemisiin muutoksiin. Tulevaisuuden asiakkaat ostavat entistä suurempia kokonaisuuksia, business-to-business rautakauppiaat joutuvat kehittämään elinkaaren läpi kehittyviä palveluja.

Kone Oyj on palvelujohtamisen malliyritys, joka tahkoaa hyvää tulosta myös huonoina aikoina. Ylläpito, huolto, laadussapitäminen, palvelujen kehittäminen vähentää investointilaman vaikutuksia. Ehkä uutta ei rakenneta pitkään aikaan, silloin Kone tienaa palveluilla.

Nokia tähtää samaan OVI-yhteisöllään ja silläkin on hyvät mahdollisuudet menestyä, vaikka App Store otti näyttävän varaslähdön ja toimii suunnannäyttäjänä. App Storesta on jo ladattu miljardi sovellusta. Suurten lukujen laki kertoo, että "miljardi kertaa 10 euroa" on mahdoton kasa rahaa.

Kännykkäjättimme toimittaa tänä vuonna 400 000 uutta puhelinta. Jos jokainen näistä ja aikaisemmista käyttäjistä siirtyy OVI-palveluun ja ostavat sieltä lisäominaisuuksia ja palvelintilaa, kertyy näistä sievoinen summa rahaa.

Palvelustrategian siirtyminen vaatii yritykseltä kulttuuriin ja toimintatapojen muutosta.

Sosiaalinen media voi heti kättelyssä toimia "jumppasalina", jossa johto ja henkilökunta voivat avata ovia ja ikkunoita Eurooppaan ja maailmaan. Mutta, miksi teknologiateollisuutemme vitkastelee?

Mikä kulttuurissamme mättää ja tekee yrittäjistä ja yritysjohtajista umpimielisiä kyräilijöitä, jotka eivät uskalla tulla ihmisten pariin turisemaan?

Kärkipoliitikkomme bloggaavat ja osa politiikan parhaimmistosta keskustelee tavisten ja junttien kanssa, mutta yrityksissä viestintä taitaa olla vielä sulkakynän varassa.

Mikä motivoisi avoimeen innovointiin ja yhdessä kehittämiseen? Sitä tullaan tarvitsemaan ja paljon ennen kuin Suomi nousee reaalitalouden mutakuopasta.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Pääministeri Vanhanen mainitsi teknologiateollisuuden vaikeudet

Pääministeri Matti Vanhanen mainitsi erikseen konepajojen lisääntyvät vaikeudet. Kuulin uutisen tänä radiosta helatorstaina ja yhdistelin tietoa kentältä ja riskirahoittajien suunnalta kuulemaani. EK kertoo teknologiateollisuuden tilauskantojen hälyttävästä supistumisesta.

EMME OLE VIELÄ POHJALLA

Olen tällä viikolla käynnyt Helsingissä useita kertoja. Päällisin puolin lama ei näy katutasolla. vaikka oikealla olevassa kuvassa on sulassa sovussa Forumin ostostaivas, H&M räväkkä kesämainos ja EU-ehdokkaiden pulinaboksin edessä istuva romanialainen kerjäläisnainen.

Suomalaiset eivät vielä kerjää kadulla, mutta leipäjonot ovat tiettävästi pidentyneet. Tohtorit ja duunarit ovat rinta riinnan samassa jonossa. Tällä kertaa lama koettelee ihmisiä "tasapuolisemmin".

Kuuntelin nuoren naisen kännykkäkeskustelua. Neitoinen kertoi lakoonisella äänensävyllä Etelä-Esplanadilla kävellessään, ilmeisesti ystävättärelleen, että "meillä alkaa firmassa loma-ajan suunnittelu ensi viikolla ja lomautusneuvottelut samanaikaisesti".

Lomautukset ja irtisanomiset ovat nyt niin arkisia asioita, ettei niitä peitellä, muttei myöskään itkua vääntäen eteenpäin kerrota.

KAUPOISSA HYMYILLÄÄN

Kaupoissa oli mielestäni vähemmän väkeä ja myyjät(täret) katsoivat silmiin ja tervehtivät. Kiireisinä aikoina katseensa tuntui olevan jossain muualla. Palvelujohtamisesta ja palvelumuotoilusta kirjoitellaan. Yritykset panostavat ilmeisesti ihmisten kohtaamiseen ja peruskohteliaisuuteen. Jotain hyvää lama-aika sentään tuottaa.

TEKNOLOGIATEOLLISUUS

Mutta konepajoilla tulevaisuus ei muutu paremmaksi, vaikka kuinka hymyilisi. Investointihyödykkeiden valmistajat joutuvat nyt miettimään tuote- ja palvelukonseptejaan uudelta pohjalta. Entiset hyvät ajat ovat unta vain ja samoilla ratkaisuilla ei enää päästä eteenpäin.

Olen antanut itseni ymmärtää, että "uudeksi muuttumisen tarvetta" on, mutta johtajat ja kehittäjät ovat hämmennyksen vallassa. Vielä vuosi takaperin monet tekivät historiansa parasta tulosta, nyt menestyjien rivit ovat harventuneet hurjalla vauhdilla.

LAMALÄÄKKEET

Onko toivoa paremmasta? Millaisia lamalääkkeitä nyt tarvitaan? Omissa porukoissamme olemme miettineet, miten kurjuuden suosta noustaan.

  1. Teollisuuden palvelustrategia (Kone pärjää)
  2. Avoin innovointi ja yhdessä tekeminen (suuremmat kokonaisuudet)
  3. Palvelumuotoilu (Industrial Service Design)
  4. Palvelujohtaminen (Prosessien uudistaminen)
  5. Palvelustrategian kehittäminen (kuuntele, tutki, ymmärrä, yhdessä asiakkaan kaa)
  6. Alihankkijuudesta omien tuotekokonaisuuksien luomiseen
  7. Yhden suuren perässä läähättäminen on hengenvaarallista
  8. Sähköisen kaupankäynnin kehittäminen
  9. Virtuaalisen organisaation rakentaminen
  10. Pitkäjänteinen huomio asiakkaisiin ja ongelmanratkaisutarpeisiin

TUOTEKESKEISYYDESTÄ AVOIMEEN PALVELUTUOTANTOON

Radikaaleja muutoksia tarvitaan ja korjaaviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä välittömästi, koska muuten firmoilla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin avata pääportti ja pyytää jengiä marssimaan ulos. Sen jälkeen portti suljetaan ja kiinteistö annetaan välittäjälle myytäväksi. Nyt jos koskaan, ne voittavat, jotka reagoivat ajoissa ja ryhtyvät puuhaamaan parempia innovaatioita asiakkaiden niukempiin tarpeisiin.

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Tulevaisuuden rakentaminen alkoi eilen

 

Historia opettaa: jyrkissä käänekohdissa on viisasta edetä hitaammin ja harkitummin. Muutosten analysointi on mielenkiintoista, koska usein vasta jälkeinpäin havaitsee, miten malttamattomasti on odottanut "kaikki, heti, nyt".

Talous- ja teollisuulaman nykyvaiheessa moni toivoo pikaista käännettä parempaan. Medioissa näkyy päivittäin arvauksia lihavampien aikojen paluusta.

Mutta mihin Suomi palaa?

Emme tule kääntymään takaisin historialliseen tilanteeseen - vuosi, pari takaperin - jolloin alamäki alkoi. Viime syksystä talouden syöksylasku on ollut entistä kovempaa. Toivomme, että koneemme oikenee ennen dramaattista rysähdystä yritysten kuolemanlaakson.

Lähihistoria opettaa, että keskeiset innovaatiot eivät syntyneet tyhjästä, tuosta vain sormia napsauttamalla. Jokaisen menestyksen rakentaminen edellytti ennen runsain mitoin kärsivällistä, näkymätöntä ja johdonmukaista työtä. Näin on myös 2010 - 2020. Kasvuyritysten käänne tulee ehkä vasta 2015?

Otsikoin tämän postauksen "TULEVAISUUDEN RAKENTAMINEN ALKOI EILEN". Nyt jos koskaan tuotekehityksen miljoonalaatikoiden ja vanhoja projektimappien inventoinnista saatta olla hyötyä, Ehkä siellä pölyttyävät yrityksen seuraavat tappaja-applikaatiot?

Nokian "Elektroniikan" nousu ei alkanut kännyköiden myötä vuonna 1992. Ennen sitä oli Mobiraa, telkkaritehdasta, prosessiautomaatiota ja elektroniikkaa. Nokian muutos kännykkäjätiksi sai alkunsa jo 60-luvulla. Edesmennyt Nils Westermark teki pitkän työrupeaman "elektroniikan" kääntämiseksi voitolliseksi.

Elektroniikkatoimiala sai alkunsa Suomen Kaapelitehdas Oy:n laajentaessa liiketoimintaansa 1960-luvulla myös tietokoneiden myyntiin ja valmistukseen. Vuonna 1960 perustetun elektroniikkaosaston toimialoina olivat aluksi suurtietokoneiden myynti, laskentakeskus sekä teollisuuselektroniikka. Muiden valmistamien laitteiden myynnin ja laskentakeskuksen pyörittämisen lisäksi osasto alkoi myös itse valmistaa laitteita digitaalitekniikalla.

Muistan kuulleeni, että "Nokia Elektronikan saaminen kannattavaksi kesti kolmekymmentä vuotta". Kvartaalitalouden mahalaskua ihmetellessämme on viisasta miettiä, olisiko seuraavassa liiketoimintakonseptissa viisaampaa keskittyä kvartaalivuosisataan ja kehittää toimintoja kestävämmälle pohjalle? Nokia ei syntynyt tyhjästä, ei hätiköimällä ja hötkyilemällä. Muutokset vaativat ennen paljon aikaa ja laman jälkeen Suomella on sekä "aikaa" että "vapaata työvoimaa" kehittää uutta; näillä nykyisillä rakenteilla emme enää vuole kultaa.

Hakekaa pölyttyneet mapit vintiltä ja tutkikaa tuotekehitysosastojen ylähyllyt ja nurkkakaapit. Siellä se "killer application" saattaa odottaa löytäjäänsä.

Hiljaa hyvää tulee! Kiireellä vain K-päisiä kakaroita.

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Näinkö nopeasti kyllästyimme lamaan?

09042009589

Lamalle annetaan julkisuudessa lähtöpasseja. Kohta alkaa Baila-Baila ja olemmeko varautunut uuteen kukoistavaan huomiseen?

Pörssikurssien nousua tervehditään iloisilla kätten taputuksille. Presidentti Obaman hallinto ennakoi jo parempia aikoja.

Reaalitalouden ongelmat eivät kuitenkaan ole ohi. Tuotantotalouden bailut eivät tule jatkumaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Amerikkalaiskuluttajien velkaantuminen ei ole ohi, vaikka säästäminen onkin noussut. Luottokorttien vingutus ei tule jatkumaan entisellä tyylillä.

Reaalitalouden nousu tullee olemaan hitaampaa ja vaivaoloisempaa, koska tämän laman jälkeen tapahtuu myös elämäntyylin muutoksia. Kaikki-heti-nyt-luotolla-yhteiskunnasta erkaannutaan ja tuloksena on tuotantotalouden hidastuminen.

Suuret infrastruktuuriprojektit saattavat nostaa perusraaka-aineiden kulutusta, mutta elpyykä rakentaminen? Ja missä? Kiinassako? Miten käy Euroopassa?

Miten nopeasti Amerikka siirtyy tuhlailusta Green Tech -ihanneyhteiskunnaksi? Onnistuuko terveydenhuollon uudistus ja miten se heijastuu muualle maailmaan? Ryhdytäänkö USA:ssa luomaan uusia post-consumerism yhteisöjä, joissa eletään terveemmin ja säästeliäämmin?

Vai palaako talous täysin entisiin uomiinsa tämän "infarktivaiheen" jälkeen? En usko, perusteellisemmat muutokset käynnistyvät hitaasti ja näin lyhyellä sihdillä emme vielä osaa poimia edes punaisia lankoja, jotka johdattaisi uudistusten sotkuiseen vyyhtiin.

Entä Suomi? Tipahdammeko tällä kertaa puusta jaloilleen vai iskeydymmekö pää edellä graniitinkoviin osaamiskeskittymiimme? Onko meillä harmainta aavistusta, mihin suuntaan nyt pitäisi navigoida? Käynnykän navigaattori opastaa vain seuraavaan mutkaan, mutta ei se osaa kertoa hölkäsen pöläystä tulevaisuuden suuntauksista.

Mistä apua? Kuka tietää? Poliitikot ovat hiljaa, eivät virka mitään? Mihin ovat puhetorvet kandonneet? Eikö nousu innosta? Eikö siitä saa uutta jutun juurta?

 

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Taloustieteen kalajuttuja

LovisaMaailmantaloudesta kirjoittavat ovat odottavalla kannalla. Tellus on edelleen raiteillaan ja pörssi pyörii jotenkuten.

Elämä jatkuu, maailmanloppu on siirtynyt tuonnemmaksi. Kvartaalitalouden kalajutut ovat vähentyneet ja moraalinen majoriteetti saa jalansijaa että palstatilaa meilläkin.

Fortumin Lilius ei norsunluutornistaan nähnyt, mitä ruohonjuuritasolla tapahtui. Lopputuloksena ennenaikainen eläke ja hyvästä työstä huolimatta hiukan rähjääntynyt maine. Onneksi kohtuullinen korvaus ennenaikaisesta eläkkeelle siirtymisestä.

Toisaalta, Swanin peräkannella voi onkia särkiä ja lohia alentuneen palkan jatkeeksi.

Sosiaalisen median tulevaisuudesta keskustellaan monilla kanavilla. Jaiku jätti suomalaisen sossoueliitin oman onnensa varaan ja muutamassa kuukaudessa julkisuuteen putkahti "me-too-tuote" Qaiku, joka välittää innokkaista "sossuistaan" ja palvelee interaktiivisesti.

Jaiku taipui ison rahan syleilyyn ja lopputuloksena oli hyvin alkaneen ja laadukkaan palvelun kuihtuminen teknokraattiseksi näpertelyksi. Kuvittelemme, että Googlella on varaa vaikka mihin, ei pidän paikkansa.

Tälle päivälle huhuillaan uutta mikroblogauksen uutista. Twitterkin saattaa ajautua ison-G:n syliin. Saas nähdä, onko tämä sosiaalisen median huhulogiaa, vai ajautuvatko kaikki Web 2.0 start- ja smart-upit kohta perinteisten ja suurten firmojen haltuun? Sääli, jos niin tapahtuu!

Sun ja IBM eivät kuitenkaan löytäneet toisiaan. Hinnoista ei päästy sopuun. Kuka enää muista Microsoftin ja Yahoon kuhertelua?

Parempien juttujen toivossa, kerron vaihteeksi kuvan kera kalajuttuja. Lohi oli tänään Loviisassa halpaa. Ostin sallitun määrän. Hauskaa pääsiäisen aluspäiviä kaikille tasapuolisesti.

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Naisista johtajina ja Piksu Talousmediana

 Sain tänään Kai Nymanilta, Piksu Oy:n toimitusjohtajalta, sähköpostikirjeen, jota päädyin kommentoimaan kirjoituksessani.

Aamukahvin aikoina ajattelin kirjoittaa aiheesta "Naiset ovat parempia johtajia", mutta päätin välttää tutkimuksia ja aikaisempia lausuntoja. Tunnen paljon naisjohtajia, jotka pyörittävät yrityksiään tarkasti ja sudenkuoppia vältellen. Naiset ovat hurmaavia, mutta eivät hullaannu riski-investointeihin yhtä helposti kuin me miehet. En kuitenkaan lähde levittelemään omia kokemuksiani; saattaisin vielä ottaa opiksi ja ojennukseksi.

Kai: Hyvät talousalan vaikuttajat ja vapaat kirjoittajat!

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Ennustavatko ennustajat oikeita asioita talouden alamäestä?

Ajaudummeko oletettua syvempään taantumaan? Viime aikojen ennustajat ovat jo heittäneet toivonsa vuoden 2010 suhteen. Työttömyys nousee edelleen vuonna 2011, jos ja kun pääsemme sinne asti.

Katutasolla laman ja taantuman merkit ovat edelleen harvinaisia. 22032009191Olen seurannut tämän (kuva oikealla) kiinteistön kehitystä tämän vuoden alusta. Nuoriso tagittaa lamavisioitaan omalla tavallaan.

Meilläpäin tämä taidesuuntaus on vahvistanut otettaan. Voiko näistä merkeistä lukea jotain, joka ei nouse talousjulkaisujen sivuille?

Töhrimiseksi tätä kutsutaan, mutta pitäisikö nuorison "tageja" lukea tarkemmin ja tulkita ennusmerkkeinä tulevasta. "Taitelijat" näkevät usein asioita uusista näkökulmista ja aistivat muutokset herkemmin ja tarkemmin.

Onko näitä pahoinvoinnin, pelon ja ahdistuksen merkkejä myös muualla yhteiskunnassa?

Suomen Pankin ja muiden ennustuslaitosten "viralliset arviot" ovat taiteen näkökulmasta minimalistisia ja köyhiä. Näkyykö viereisissä kuvissa luovien alojen nousu? Vai, ollaanko edelleen menossa loivasti alaspäin? Millainen todellisuus tuon töhrityn oven takaa löytyy?

En vinoile enkä irvaile, pohdin katutason näkymiä ihan oikeesti ja tosissaan; mitä nämä mielen ilmaisut kertovat lähitulevaisuudesta? Pitääkö meidän siirtyä kontekstuaaliseen tutkimusvaiheeseen? Mitä mieltä kadunmiehet ja naiset ovat? Onko nuorisolta kysytty?

Olisiko kentällä ja ruohonjuuritasolla tarjolla tarkempaa ja vivhateikkaampaa tietoa kuin mihin tilastotehtaat yltävät? Joudummeko siirtymään "virtuaalisesta" todellisen elämän seurantaan?

Onko kellään tarjolla olosuhteisiin sopivia tutkimusmentelmiä?

Luemmeko ylipäätään oikeita käppyröitä?

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Vahva markka, vahva euro ja muistokuvia 1992 devalvaatiosta

Vuonna 1992 eli edellisen laman aikana asuimme Ranskassa, lähellä Colmaria, tunnin etäisyydellä Strasbourgista. Yhtenä aamuna Suomi devalvoi.

Vahvan markan apostolit heittivät pyyhkeen kehään ja sen seurauksena Viinanen nousi kovakouraiseksi valtionvarainministeriksi.

Elämä muuttui yhdessä yössä kalliimmaksi ja pk-yrityksiä kaatui kuin heinää. Suuryrityksillä ei ollut varaa ostaa palveluitamme. Menetimme muutamassa kuukaudessa parisataa tuhatta markkaa, kun toimeksiantajamme menivät kanttuvei.

Arvaatte varmaan, että siinä tilanteessa otti kaaliin. AD 1992 oli minulle ensimmäinen varsinainen lamakokemus yrittäjänä, vaikka kokemusta oli vuodesta 1981 alkaen. Kuvittelin varmaan silloin, että olin syntynyt kadun aurinkoiselle puolelle.

Kauppalehdessä on hyvä blogikirjoitus "vihreästä valosta", jolloin minäkin uskoin omaan kaikkivoipaisuuteeni. Häpeän myöntää, että nöyryyteen oppiminen on ihmisen elämässä pitkä prosessi. Sen tiedän, että taantumat opettavat, mutta vanhat opit unohtuvat nopeasti, kun ajat paranevat.

Siperia opetti suomalaisia, me saimme totutella ranskalasiin korkoihin. Voin vakuuttaa , että silloin tarvittiin luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Isänmaa oli kaukana ja me raukat olimme lähteneet Finnjetillä merten taa.

Seitsemäntoista vuoden takaiset tunnelmat muistuttavat nyt ainakin minua vahvan markan asetelmasta. Suomalaiset pystyvät ostamaan ulkomaista tavaraa halvalla, mutta vienti vetää laimeasti, jos ollenkaan. Lomamatkoilla meillä on edelleen vara törsätä. Nyt, jos koskaan, kannattaisi matkustaa Amerikkaan.

Poliitikot väittävät, että emme ole tällä kertaa yhtä syvällä. Yhtenä turvalausekkeena on vakaa euro. Kysykäämme sahureilta, mitä mieltä he ovat Ruotsin kruunun 30 % devalvoitumisesta suhteessa euroon. Kruunun puntasuhdetta en muista, mutta dollariin nähden kruunu on devalvoitunut 50 %.

Metsä-, prosessi- ja konepajateollisuutemme kilpailee tilauksista mm. ruotsalaisten kanssa. Ehkä meilläkin haikaillaan jälleen kerran markan perään. Mutta, olisiko devalvaatiosta mitään hyötyä. On aloja, jotka ovat lamassa kursseista huolimatta.

Metsäkonefirmoissa väki istuu faksin ääressä ja odottavat tarjouspyyntöjä. Onko tietoja muista kuin OP Pankin pakkolunastamista korjuuketjuista, jotka sopimusehtojen mukaan tulevat takaisin toimittajalle?

Lama iskee vasta nyt toden teolla valmistavaan teollisuuteen. Mietin täällä kuumeisesti, mistä nousu alkaa ja mihin tällä kertaa pitäisi sännätä. Veikkaan Amerikkaa. Kapitalismin mallivaltio näyttää kohta kyntensä.

Hightech-rintamalla odotukseni kohdistuvat yksittäisiin yrityksiin. Kirjoitan niistä myöhemmin. Tässä on mielenkiintoinen "heikko signaali" Tanskasta.

 

 

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Flickr -palvelun integroinnista

Flickr Palvelun integroinnista 13032009
 



13032009020

Originally uploaded
by Helge V. Keitel

Hyvät piksulaiset!

Lähestyn teitä teknisellä ongelmalla. Haluaisin hyödyntää Flickr -kuvia kirjoituksissani osana mobilen ja Internetin yhdistämistä.

Onko mielessänne neuvoja, miten voisi blogata suoraan Flickr:ssä ja kaapata mukaan kuvat sieltä?

Sama kysymys koskee videoita. Julkaiseminen nopeutuisi. Muutkin käyttäjät voisivat näin ollen hyödyntää mobilevideolla otettuja videoitaan.

Tämä helpottaisi ja nopeuttaisi kuvien ja videoiden hyödyntämistä.

Ongelma on lähinnä logistinen. Nyt joudun julkaisemaan blogipostauksen ensin "bloggerissa" ja sieltä copy-pastaamaan esim. Piksuun.

Kuva BHK viittaa "Borgå Hantverks och Konstskolan", joka täyttää 120 vuotta. Tähtään kysymykselläni käsityön vähentämiseen.

Huomaan myös, että silloin "oman pärstäkuvan" sijoitus blogissa olisi mielummin oikeaalla. Silloin säätäisin kaikki Flickr-kuvat oikealle. Oma pärstä olisi vasemmalla.

Kovin tekninen pohdinta, mutta tällä voi olla vaikutusta Piksun visuaalisen ilmeen kehittymiseen.

 

Mitä mieltä olette?

Terveisin
Helge

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Elämä jatkuu entisellään

Taloudellisesta lamasta on jauhettu kyllästymiseen asti viime vuoden syksystä alkaen. Pankkeja on pelastettu, vakuutusyhtiöiden joukkokaatumisia on yritetty estää, autotehtaiden pystyssä pitämiseen on panostettu miljardeja.

Elvytyspanokset ovat niin suuria, ettei niitä arkijärjellä pysty hahmottamaan tai ymmärtämään.

Tuhat miljardia on hirveä kasa rahaa. Nokian liikevaihto on viitisenkymmentä miljardia euroa. Elvytysrahan suuruuden ymmärtää, kun ajattelee, että 40 Nokian kokoisen firman vuotuinen liikevaihto - ei voitto - on pantu likoon.

Nouseeko kapitalismi vielä tästä jaloilleen?

Kukaan ei tiedä, on pakko pelata uskomuksilla. Tärkeimmäksi tekijäksi nostaisin "kyllästymisen". Sen huomaa keskusteluissa ihan tavallisten ihmisten kanssa. Lamasta puhuminen mielletään tyylittömäksi.

Miten nouskausi näkyy katukuvassa?

Maailman parhaimmat yritykset lanseeravat uusia tuotteita. Olen polvet ruvella pyytänyt Nokialta miniläppäriä vuodesta 2005 lähtien.

Ilmeisesti Apple julkaisee uuden hittituotteen vuoden 2009 loppuun mennessä.

Nokian OVI-palvelu on tökkinyt mielen tasolla pitkän aikaa, mutta uskon, että siitä tulee "iso juttu". Sosiaalinen media on pitkään säilynyt pienen nörttiporukan pelikenttänä. Heikot signaalit viittaavat, että sossumedia ja avoin innovaatiotoimita muuntuu mainstream toiminnaksi lähivuosien aikana.

Nokian Near Field Communication, RFID ja/tai muu identifikaatio saa entistä suuremman merkityksen. Henkilökohtaisesti uskon Future Store Concept läpimurtoon. Muutama teistä tietää, mitä tarkoitan.

Kännykät, laajakaista ja sosiaalisen median innovatiiviset yhdistelmät mahdollistavat uudenlaisia kindlejä. Lama lähtee kohta maailmantaloudesta kuin leppäkeihäs, mutta silloin menestyjien näyttää aivan erilaiselta.

Mainitsen yhden voittajan: Apple! Nokialla on nyt tuhannen taalan paikka, mutta hyödyntääkö se tarjolla olevan mahdollisuuden? Suomalaisena toivon, että Keilarannassa tajutaan, millaiseksi maailma muuttuu laman jälkeen.

Barack Obama saattaa sittenkin onnistua Bushin rakentaman itsemurhapommin purkuoperaatiossa. Obaman puheita kukaan ei jaksa enää kuunnella, mutta hänestä saattaa kehittyä oivaltava päätöksentekijä.

Annetaan potkut lamalle!

 

 

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Ylituotantoyhteiskunnan purkaminen

Ylituotantoyhteiskunnan purkaminen on käynnistynyt. Kutsumme purkuoperaatiota lamaksi ja taantumaksi. Autoja ja monia muita vimpaimia on pitkään valmistettu yli tarpeen. Kekseliäillä rahoitusratkaisuilla ihmiset houkuteltiin - etenkin USA:ssa - ostamaan menopelejä, joihin heillä ei lopulta ollut varaa. Autoteollisuuden maailmanlaajuinen ylikapasiteetti lasketaan miljoonissa per vuosi.

Mitä järkeä on tuottaa sellaista, jota kukaan ei tarvitse tai johon ei kuluttajilla ole varaa?

Samaan luottoloukkuun lankesivat asuntojen, kiinteistöjen ja toimitilojen tuottajat. Espanjan lomarannikoille tuhansia ja tuhansia lomaosakkeita, joiden ostamiseen ei lopulta löytynyt ostajia.

Itä-Euroopan maat vipusivat infrastruktuuriaan ja asuntokantaansa lainarahalla. Nyt Latvia on maailmanpankin ohjauksessa. Kadunmiehet vaativat, että ruotsalaiset miehittäisivät maan, jotta kurimuksesta päästäisiin. Vaarana on, että ruotsalaiset pankit, SEB, Swedbank ja Nordea kirjaavat tilinpäätöksiinsä Latviassa ja Baltiassa suuret tappiot. Kuka tietää, millaisessa kunnossa Pohjoismaiden pankit ovat?

General Motorsin miljardituet syötiin muutamassa kuukaudessa. Tänä aamuna uutisissa kerrottiin, että yhtiön tilintarkastajien mukaan yrityksellä ei ole luvassa pitkää elinaikaa, jos valtio ei pumppaa firmaan lisärahaa.

Mihin kapitalismin aakkoset ovat kadonneet? Eikö kysynnän ja tarjonnan lakia enää ole olemassa?

Tätä menoa Amerikka muuttuu sosialistiseksi valtioksi, jossa pankit ja yritykset ovat vahvan Governementin hallussa ja omistuksessa. Reaganin aikakausi päättyy, Obaman kohtalona on rakentaa USA:sta maailman velkaisin valtion. Tarkoittaako tämä USA:lle kivuliasta muutosta kapitalismin mallivaltiosta neukkulaksi?

Eurooppa? Pohjoismaat? Baltia? Itä-Eurooppa? Venäjä? Kiina? Japani? Suomi?

Vertailukelpoisia tarinoita löytyy myös Suomesta. Metsäkoneiden valmistajat ja kauppiaat ovat menestyksellisesti käyttäneet samoja keinoja kuin amerikkalaiset autonvalmistajat, mutta palaan tähän aiheeseen hiukan myöhemmin. Vuosi takaperin metsäyhtiöittemme suurimpana uhkana oli puupula ja Venäjän puutullit. Tänä talvena suuryhtiöt lopettavat puun hakkaamisen kotimaassa.

Olin eilen Espossa ja katselin Kehä I varrella olevia toimitilamainoksia. Ketä kiinnostaisi tässä markkinatilanteessa 55 000 m2 toimistotilan vuokraaminen Spondalta. Oletan, että neliöhinta on kohtuullinen.

Pitäisikö Piksun pohtia komeaa pääkonttoria toiminnalleen? Vitsi-vitsi...

Elämme outoja aikoja!

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Venäjän talous putoaa!

Venäjän talous putoaa ennustettua lujempaa. Teollisuustuotanto putoaa. Rakentaminen putoaa. Vähittäiskauppa putoaa hiukan hitaammin. En mainitse lukuja, mutta ne ovat sen verran suuria, että suomalaisilla toimijoilla on syytä huoleen.

  1. Vähemmän kauttakuljetuksia
  2. Vähemmän ruokaa Suomesta
  3. Vähemmän kulutustavaroita
  4. Vähemmän autoja
  5. Vähemmän asuntoja
  6. Vähemmän akkojen ja ukkojen hepeneitä
  7. Vähemmän elektroniiikaa
  8. Vähemmän ulkomaanmatkoja

Hyvänä uutisena pidän tarvetta lisätä omaa tuotantoaan. Venäläiset tarvitsevat töitä ja vientituotteita. Suomalaisten tulisi panostaa tuotantovälineiden, koneiden ja laitteiden myyntiin.

Maailma muuttuu tämän rakennemuutoksen aikana enemmän kuin aavistammekaan. Kun ruplan arvo laskee, venäläinen tuotantotalous kehittyy. Meidän on oltava valppaina kärkkymässä tuotantolinjojen toimitussopimuksia.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

SAAB

Saab 96 oli ensimmäinen työsuhdeautoni. Totuin etuvetoisiin autoihin urani alkuaikoina ja kolmas autoni, takatuuppari Ford Taunus tuntui aikoinaan turvattomalta. Saab ja Volvo edustivat turvallisuutta. Niissä oli turvakaaret ja sivutörmäysesteet.

Saab on uransa päätepisteessä. Ruotsin valtio ei ole lupautunut GM:n etäpisteen pelastajaksi. Tietääkö tämä menoa sen aikaisille saabisteillekin? Pitäisikö varautua hautakiveen kirjoitettavan tekstin muotoiluun? En kuitenkaan suostu säveltämään omaa Hintriikan-surumarssia.

"Peltoniemen Hintrikin surumarssi" (myös "Peltoniemen Hintriikan surumarssi") on kaustislainen kansansävelmä. Tutuimpia sovituksia on Reino Helismaan sanoittama ja Tapio Rautavaaran laulama versio. Helismaan sanoituksesta ei kuitenkaan ole Kaustisella pidetty, koska siinä korostetaan liikaa köyhyyttä ja kurjuutta, vaikka Hintrikki oli ollut vauras talollinen. Lisäksi Hintriikin (mies) muuttuminen Hintriikaksi (nainen) ei myöskään ole ollut kaustislaisten mieleen. Hintrikki Peltoniemi (18541936) oli kaustislainen pelimanni, jonka mukaan kappale on saanut nimensä. Helsingin Sanomien kesällä 2006 järjestämässä lukijakilpailussa Helismaan sanoittama "Peltoniemen Hintriikan surumarssi" äänestettiin Suomen kaikkien aikojen synkimmäksi lauluksi.

Saab teki sekä lentokoneita että autoja. Saabilla oli muutakin teollista toimintaa. Jääkö tästä ruotsalaisten ikonista velkojainkokouksen jälkeen mitään jäljelle? Ehkä osaaminen ei katoa minnekään.

En vuodata kyyneleitä Saabin tai GM:n puolesta. Autoteollisuuden pitää uusiutua ja pienellä Ruotsilla tuskin on varaa ylläpitää kahta konepajateollisuuden dinosaurusta.

Autoja tuotetaan Suomessakin. Saab-Valmet oli iso juttu aikoinaan. Tulevaisuudessa Uudessakaupungissa on tarkoitus valmistaa Fiskerin sähköautoja.

Sähköauton tulevaisuudesta en ennusta niitä en näitä. Toivoisin, että panostaisimme joukkoliikenteeseen, mutta kuluttajat ja päättäjät eivät välitä meikäläisten vanhakantaisista toiveista. Autotehtaiden tukipaketit mahdollistavat joukkoliikenteen supistamisen ja myönnän, etten olisi pystynyt tekemään työtäni ilman autoa ja / tai lentokonetta.

Internet on hieno apulainen, mutta edelleen kaupoista ja tilauksista on neuvoteltava kasvotusten (face to face): autosta luopuminen johtaisi lukuisten tilausten menettämiseen.

Auto on länsimaitten pyhä lehmä. Nyt, kun valmistusta lahdataan isolla kirveellä, uhkaamme myös kapitalismin keskeisintä symbolia. Pateettista, mutta totta, Saab saa mennä, mutta toivon edelleen, että kapitalismi toipuu.

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Uskoni Pieniin Asioihin Kasvaa

Juttelin tänään avoimen lähdekoodin hyödyntämisestä suuryrityksen tuotekehityksessä. Rupattelimme niitä näitä, tuhansien ihmisten irtisanomisista ja laman vaikutuksista myyntiin, tuotekehitykseen, tutkimustoimintaan ja tulevaisuuden visioihin.

Yhtäkkiä puhe kääntyi avoimeen innovaatiotoimintaan ja mitä kaikkea open sourcaminen mahdollistaa oikein oivallettuna ja toteutettuna.

Hups! ajattelin. Tämäpä yllätys. Kuvittelmissani näin, että pienet yritykset olisivat olleet taipuvaisempia uuteen ajatteluun. En pudonnut tuolilta, muta tulin yllätetyksi. Työelämä tarjoaa yhä, lamasta huolimatta, yllättäviä haasteita.

Analysoimme tykämme yllättvän käänteen jälkeen keskustelun antia. Löysimme ainakin omiin tarpeisiimme rationaalisen selityksen. Yritysten tuotekehityskustannukset ovat nousseet pilviin. Kansainvälisten toimitusten ylläpitäminen maksaa maltaita. Suomalaisten osaajien lennättäminen maailman ääriin on poskettoman tehotonta osaamisen hyödyntämistä.

  • matkakustannukset
  • asiantuntijat lentkoneissa ja hotelleissa
  • tehokasta ongelmanratkaisuaikaa kohteissa olemattoman vähän
  • suunnatonta energiantuhalusta, kun asiat voidaan hoitaa toisin
  • ihmiset väsyvät, ihmissuhteet eivät kestä, terveys menee...

 

Tulevaisuuden kehitys- ja palvelukonseptit joudutaan organisoimaan avoimen lähdekoodin periaatteiden pohjalta tai muuten rahat loppuvat rikkaimmiltakin yrityksiltä.

  1. osaamisen jakelutoiminnat uusitaan
  2. ongelmanratkaisu ei onnistuu jopa paremmin etäältä
  3. prosessien ja systeemien teknologiaa kehittämällä etähoito helpottuu

Ongelmana on, miten homma hoidetaan ja ennen sitä, miten se organisoidaan. Näen sieluni silmillä tuhansia yrityksiä, jotka tarvitsevat muutosstrategian Enterprise 1.0:sta Yritys 2.0!

  • Uusi johtamismalli
  • Uudet työkalut
  • Yrityskulttuurin kehittäminen

 

Helposti sanottu, haavet eivät maksa mitään, mutta näissä avoimissa talkoissa "command control" -ajan johtamismallit eivät enää toimi. Millaisia ajatuksia tämä herättää teissä?

  • Millaisia lääkkeitä tarjoaisitte?
  • Miten organisoisitte avoimen ongelmaratkaisun tilanteet?
  • Miksi suuryritykset ovat vasta nyt etsimässä uusia toimintamalleja?

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Taloutta stimuloivat paketit

Presidentti Barack Obama on ollut duunissa vajaan kuukauden ja kovan uurastuksen tuloksena on maailman historian suurin talouden stimulointiin tarkoitettu paketti, jonka hintalapussa on $787 billion eli eurooppalaisittain miljardeja.

Vääntöä uudella presidentillä on riittänyt, kun republikaanit ovat vastustaneet pakettia yksissä tuumin. Yksikään republikaaniedustaja ei livennyt vastaan hangoittelevien rintamasta.

Peukut pystyyn! Toivotaan, että maailman suurin kansantalous saa "paketista" voimaa ja talouden pyörät lähtevät pyörimään edes hiukan kiivaammalla tahdilla. USA:n myönteinen esimerkki tulee todennäköisesti valumaan myös Eurooppaan. Muutoksen aikaansaamisessa psykologisilla tekijöillä on tutkijoidenkin mukaan erittäin suuri merkitys. Rahaa maailmassa on, koska muutenhan pakettien rakentaminen ei onnistuisi, mutta raha ei liiku, jolleivät kohteiden tuotot lähde nousuun.

Kuuntelin tällä viikolla Finlandia-talossa Bradleyn yliopiston proffan puhetta, Tekes-seminaarissa, stimulointipaketin tarpeellisuudesta. Puolet rahasta on tarkoitus käyttää ennen syyskuun loppua ja loput vuoden 2010 syyskuun loppuun mennessä. Hän myös lohdutti kuulijoita tiedolla, että lamat käynnistyvät usein finanssikriiseistä ja tämä ei jää viimeiseksi. Joten, pitäkää huolta lompakoistanne.

Yhdysvaltain uuteen presidenttiin Barack Obamaan kohdistuu paljon odotuksia. Vaikka julkisuudessa esillä ovat enimmäkseen talouskriisin elvytystoimet ja ulkopolitiikka, myös tutkimus ja teknologia ovat keskeisiä teemoja Obaman työlistalla.

USA:n julkiset panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen tulevat kasvamaan. Erityisesti nuoria halutaan innostaa matemaattisten aineiden ja luonnontieteiden opiskeluun. Satsaukset pitkäjänteisempään tutkimustyöhön avaavat lupaavia yhteistyömahdollisuuksia eurooppalaisille tutkimusryhmille.

”Keskeinen syy muutokseen on meneillään oleva talouskriisi. Se pakottaa miettimään keinoja kestävän talouskasvun saavuttamiseen. Uusi presidentti on hyvin vahvasti korostanut innovaatiotoiminnan roolia etsittäessä keinoja ulos taloustaantumasta”, Peter Westerstråhle Tekeksestä kertoo.

USA:n tutkimuspiireissä ja ajatushautomoissa eli think tankeissä on jo vuosien ajan oltu huolissaan maan jäämisestä jälkeen kansainvälisessä innovaatiokilpailussa.

Tekeksen Peter Westerstråhlen mukaan Obaman hallinnon linjaukset osoittavat merkkejä siirtymisestä selvästi aiempaa laaja-alaisempaan innovaatiopolitiikkaan. Laaja-alainen innovaatiopolitiikka on myös Suomen kansallisen innovaatiostrategian kulmakiviä, ja suomalaisten tekemät linjaukset saattavat hyvinkin kiinnostaa Obaman kabinettia.

Erityisen kuumeisesti USA:ssa haetaan tällä hetkellä vastauksia energiakysymyksiin ja terveydenhuollon ongelmiin.

Amerikkalaiset ovat havaintojeni mukaan myös kiinnostuneita suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, sosiaali- ja terveyshuollon tehokkaasta organisoinnista. Ehkä maassamme on paljon hiljaista osaamista, jota emme ole vielä osanneet parhaalla tavalla hyödyntää kaupallisesti.

”Obaman tavoitteena on lisätä teknologisten ratkaisujen käyttöönottoa julkisen sektorin toiminnan tehostamiseksi, läpinäkyvyyden lisäämiseksi ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi. Tällä alueella suomalaisilla on näyttöjä ja osaamista, jolle on nyt vahvaa kysyntää Amerikassa”, Westerstråhle arvioi.

Lama alkoi Amerikasta, siellä remonttimiehet tekevät parhaansa, että talouden rattaisiin saataisiin uutta vauhtia. Nalle Wahlroosin tavoin arvioin, että kesällä kaikki on toisin.

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Suuri Nokia pienessä Suomessa

Tänä aamuna kuulin uutisen, joka viittasi Lex Nokian syntyvaiheisiin. Helsingin Sanomat kirjoittaa aiheesta tänään. Onneksi meillä on lehdistö, koska poliitikot ja lainsäätäjät vaikenevat urkkimislain synnystä kuin muuri. Kabinetin henki ja kekkoslovakian meininki on yhä voimissaan. Joku sanoo, sanelee, mitä pitää tehdä ja politikot päättävä vaieten, niin kuin isoveli tahtoo.

Suomi kumartaa käskystä Nokian ja suuryritysten suuntaan. Puutullikiistan kuumimpana vaiheena "sotamies Väyrynen" herätteli kansalaisten keskuudessa talvisodan henkeä, jatkokahinoissa eduskunnassa saatiin pikavauhdilla läpi metsätulon veroale. Metsäteollisuuden tarpeet huomioitiin aikoinaan toistuvien devalvaatioiden muodossa.

Lex Nokian ideana on vain tarvittaessa kurkata duunareidensa sähköisiä toimintoja, jotta yrityssalaisuudet eivät leviä sähköpostiliitteinä maailmalle ja kilpailijoiden tietoon. Vaakakupissa lienee Hesarin uutisen mukaan ollut "ota tai jätä".

Nokia työllistää Suomessa suuren joukon ja yritysverotuloja jää maahamme muistaakseni toista miljardia. Poliitikkojen piinan ymmärtää. Ilman Nokiaa Suomen teknologiamaineella ei olisi suurta virkaa.

Muillekin aloille on toivottu Nokian kaltaista mahtiveturia. Ehkä Suomen tulevaisuuden kannalta olisi sittenkin viisasta sveitsiläistyä ja antaa tuhansien pk-yritysten kukkia.

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Mitä tekee softayritys, joka tekee duunia Nokialle?

Nukkuisin huonosti, jos toimisin softa-alalla ja tekisin tuntihinnalla alihankintaa Nokialle, niin kuin monet tekevät. Osaamiseen perustuvat alihankinta menee maassamme uusiksi. Kännykkäjätti ostaa softansa ja osaamisensa, mistä sen nykyistä halvemmalla saa.

Tästä nousee toinenkin huolenaihe. Mitä tulee tapahtumaan suomalaisille teknologiakeskuksille, joissa noksuriippuvaista tilankäyttäjää on pilvin pimein? Suomalaisten osaajien on pakko keksiä uutta tekemistä muilta aloilta tai vuokrasopimukset on sanottava irti. Hulppeiden yritystilojen hintataso tulee todennäköisesti laskemaan.

Nokian 700 miljoonan euron säästökuurin odotetaan iskevän suomalaisiin softataloihin. Eräässä Finlandia-talon seminaarissa kerrottiin, että meillä softantekoon erikoistuneita yrityksiä on noin 5 000 ja uusia tulee 1 000 vuodessa. Suurimmat suomalaiset Nokiaa palvelevat softatalot ovat Tieto, Ixonos ja Digia.

Arviolta puolet suomalaisista softayrityksistä tekee tuntipalkalla softaa Nokialle. Säästökuuri tarkoittaa, että veloitushinnat tulevat alenemaan ja työtä vaille jäävien softantekijöiden on pikaisesti keksittävä muuta tekemistä. Oletetaan, että Nokia siirtää koodinvääntöä halvempiin maihin.

Nokian napanuorassa ei voi roikkua ikuisesti. Softayrittäjät joutuvat kehittämään omia tuotteita ja / tai konsepteja. Nokia ei enää tarjoa turvasatamaa. Tyypillisen suomalaisen ohjelmistoyrityksen liikevaihdosta enimmillään yli puolet ja pienimmillään kolmasosa tulee Nokiasta.

Miten tässä rytäkässä pärjää Sasken Finland, joka voi tukeutua palvelutuotannossa Intiassa toimiviin resursseihinsa? Toinen pohjanmaalainen, Scanfil, tekee edelleen työtä Nokia Networksille.

Koodaamisen liiketoimintamallit menevät maassamme pikavauhdilla uusiksi.

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Kiina-ilmiö rassaa meitä ja Nokiaa

Nokian huonomman tuloksen selitykseksi kelpaa, että kiinalaiset, afriikkalaiset ja eteläamerikkalaiset eivät ostaneet halpoja luureja tarpeeksi. Köyhät ovat köyhtyneet alle puhelinhankinnan kipurajan.

Toisaalla sairaslomalle lähtevä Steven Jobs löi Nokialle kosketusnäytöllisellä luun kurkkuun älypuhelinrintamalla. Nokia osaa tehdä upeitä puhelimia, joissa on mainiot speksit, mutta kuluttajat ostavat " teknisesti köykäisempiä" iPhoneja.

  • Nokia on high-tech
  • Apple on high-touch

Finanssikriisin oikein ennustanut New Yorkin yliopiston professori Nouriel Roubini ei jätä meitä rauhaan. Hän arvioi, että kurssit voivat edelleen tänä vuonna laskea parikymmentä prosenttia.

"Roubinin mukaan osakekurssit jatkavat laskuaan, koska maailman kolmanneksi suurimman talouden Kiinan kysyntä heikkenee talouskasvun hidastumisen seurauksena. Kiinan kasvuvauhdin ennakoidaan hidastuvan tänä vuonna alimmilleen seitsemään vuoteen", kertoo Kauppalehti tänään.

Ystäväni Alf S. arvioi pari vuotta takaperin, että Nokian asema tulee horjumaan Kiinassa, koska kotimaiset puhelinmallit ovat halvempia, tyylikkäämpiä ja etenkin kaupunkilaiset suosivat kansallisia valmistajia. Jo silloin Nokia asema oli parhaimmillaan "maaseudulla".

Nokia on uudistunut ja noussut tuhkasta monta kertaa. Toivon, että näin käy tälläkin kertaa. Nokialla on teknistä ja tuotannollista osaamista. Firman pitää vain muuttua nöyremmäksi ja kuluttajia arvostavammaksi. Nokian lasipalatseista ei enää määrätä, miten maailman puhelinmarkkinat toimivat.

Kuluttajat ovat nyt ratissa. Heitä pitää kuunnella elefantin kokisilla korvilla. Microsoft ilmoitti 5 000 työntekijän lomautuksista. Nokialle ennakoidaan henkilökunnan 10 - 15 % vähennystarvetta. Nokia työllistää nyt 128 000 ihmistä maailmanlaajuisesti. Jos tuo analyytikkojen arvio toteutuu, silloin vähennystarve on erittäin suuri.

Milloin ilmoitus 13 000 - 15 000 henkilön vähentämisestä tulee? Moniko silloin lähtee Nokian Suomen operaatioista?

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Mitä tekee Obama?

Sain tänään sähköpostia Amerikasta. New York Times kirjoittaa näin: "Americans are confident Barack Obama can turn the economy around but are prepared to give him years to do so, according to the latest Times/CBS News poll."

Uskollahan ne isotkin laivat seilaavat. Monet ovat sitä mieltä, että American talouselämän dynamiikka ratkaisee ongelman. Onhan kriiseistä selvitty aikaisemminkin.

Suomessa pääministeri ryhtyy superelvyttäjäksi kymmenien miljardien paketilla. Sillä pannaan tiet ja siltarummut kuntoon. Kansalle luvataan hyvää oikein olan takaa.

Mistä rahat otetaan? Onko Vanhasella luotollinen shekkitili valmiina? Miten ja milloin rahat maksetaan takaisin?

Ensin pitää selvittää kuntien rahoituskriisi, joka ilman muuta syvenee ennen vuoden loppuun ja lienee pahimmillaan vuonna 2010.

Verotuksen kiristäminenkään ei tuo toimivaa rahoitusratkaisua, koska eihän meitä veronmaksajia kohta ole töissä nimeksikään.

Laman syvyys on tunnustettu, nyt pitäisi löytää jostain ne taskut (deep pockets), joista elvytysrahat otetaan.

Obamalla ja Vanhasella on sama ongelma. Obaman etuna on tuoreus, nuoruus ja rohkeus. Kaikupohjan tarjoaa amerikkalainen unelma. Vanhanen on ollut pitkään virassa, kaikki eivät usko kepulaisen aluepolitiikan paluuseen ja sen toimivuuteen.

Toisaalta, yhdessähän nämä talouselämän sotkut on tähänkin asti selvitetty. Ennen EU-jäsenyyttä ja euroa meillä oli D-kortti. Se ajoi saman asian. Yritysten ongelmat levitettiin kansalaisten maksettaviksi.

Onko muuta tietä? Yritystoiminnan elvyttäminen saa talouden rattaat pyörimään. Jos ulkomailta ei tule tilauksia riittävästi, on viisasta, jopa yhteiskuntarauhan näkökulmasta, tarttua lapioon ja parantaa kuoppaisia teitä. Nopeita ratayhteyksiä Pietariin ja pohjoiseen en vastusta.

Obama säästää muutaman taalan, kun Guantanamon vankila suljetaan, sotilaat vedetään Irakista ja sotahaukkoja siirretään Washingtonissa syrjään, mutta samalla on löydettävä töitä hermonsa menettäneille veteraaneille. Onneksi sentään on Afganistan, jonne pataljoonia voinee lähettää hermoja lepuuttelemaan.

Entä Gaza? Kauanko kestää, ennen kuin se on tuhannen päreinä?

Voi meitä ihmisraukkoja, mihin kaikkeen yllämme. Terrorismin vastaisesta sodasta tuli Bushin keppihevonen. Millä avainsanalla Barack Obama saa talouden rattaat pyörimään? Onko hänestä pelastajaksi?

Kuka valitaan pienen Suomen messiaaksi? Ketä pelastaa meitsit?

 

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Pelastaako Israel maailmantalouden?

Esitän tosihölmön kysymyksen. Venäjä vetää kaasuhanat kiinni Ukrainassa. Israelin hyökkäys Gazaan nosti öljyn $50 per tynnyri. Kriisit muuttavat maailmantalouden suuntaa.

Puutin näytti tyytväiseltä telkkarissa.

Sotkamon K-kaupassa oli tänään iltapäivällä enemmän venäläisiä kuin kotimaan kansalaisia. Öljyn ja kaasun korkea hinta takaa matkailijoiden paluun tammikuussa 2010.

Britanniassa mitattiin - 10 C pakkasia. Italiassa elohopa laski - 25 C ja muutama sikäläinen paleltui kuoliaaksi. Kovat pakkaset eli luonnonvoimat pelaavat euroja venäläisten pussiin.

Autoteollisuuden pelastaminen, mikäli se onnistuu sijoitetuilla miljardeilla, vei kärjen talouslamalta. Auto on länsimaiden pyhä lehmä, ennen ostoskeskuksia syntynyttä peltilehmäteollisuutta ei vielä päästetty konkurssiin.

Kauppiaille käy köpelösti. Ainakin Amerikassa ja Britanniassa suljetaan maineikkaita kauppaketjuja. USA:ssa myymälökato on huomattava. Tätä tautia ei vielä ole tullut Suomeen, mutta kaikki aikananaan, eihän tänne pitänyt tulla lamaa ollenkaan.

Vientiteollisuutemme yskii, kemiantoellisuus kaipaa pienempiä palkkoja, työntekijäjärjestöt sanvat, "Njietu!"

Israelin Gaza-operaatio nostaa öljyn hintaa. Silti amerikkalaiset pitävät operaatiota tärkeänä. Miksi? Eikä tämä piikki ehdi näkymään tankilla?

Kiinassa on suljettu kymmeniätuhansia tehtaita. Miksi emme lähetä sinne rakennemuutosrahaa? Kiinalaisten hyvinvointi ja yhteiskunnan vakaus saattaa merkitä meille enemmän kuin oman mallivaltion talousvetorun tasaisen varma köhiminen.

Voin vakuuttaa, että intialaiset tekevät tuloaan. Saan päivittäin yhteydenottoja Intista. Tänään minulle tarjottiin SEO:ta eli Search Engine Optimointia. Mitä muuta? Eräs sikäläinen konsulttiyhtiöt selvittää, miten talouskriisin kaatamien kauppojen varastot ja tarvikkeet voitaisiin kierrättää parhaalla mahdollisella hinnalla?

Barack Obama astuu kohta virkaansa. Olen jo ehtinyt unohtaa, että USA:lla on presidentti. Ensin ajattelen, että Bushin jälkeen, kuka tahansa voi tehdä paremman työn, mutta Obaman tehtävää en kadehdi. Hänen tukkansa harmaantui presidenttivaalien aikana. Jääkö Barackin päähän ainuttakaan hiusta, kun hän yrittää saadaa kapitalismin mallivaltiota raiteilleen?

Toivotaan parasta, mutta vuoden 2009 uutiset eivät vielä ole tulleet Piksun Newsdeskiin. Kovia aikoja, mutta keksitään jotain uutta. Entisillä keinoilla maailma ei pelastu.

Steven Jobsin laihtumiselle on löytynyt selity. Syy on hormooneissa. Mistäköhän  niitä hormooneja saa? Laihduttaminen on edelleen maailman luokan bisnestä.

Huomenna ajamme pohjoisesta etelään, toivottavasti säät suosivat satunnaisia matkailjoita.

Hymyillään, kun tavataan!

Hyvää tätä vuotta!

 

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Kovan luokan bisnestä vuonna 2009

Pimeät voimat jylläävät mediamaailmassa. Pink Floydin "The Dark Side of the Moon" taustoittaa hyvin tämän hetken taloustunnelmia, mutta yritän poiketa "putoaa kuin kivi" -journalismin yleishengestä.

Itä-Suomessa kaiken pitäisi viimeistään nyt olla päin helvettiä. Väki vähenee ja vanhenee, menestysyrityksiä on tilastojen valossa vähemmän kuin muualla. Kainuussa leivän isä Kajaani Oy eli UPM Oyj vetää töpselin viimeisestä paperikoneesta, mutta hups-heijaa, täällä matkailulla menee paremmin kuin koskaan, Tihisenniemen tiloihin on UPM:n toimesta saatu pikavauhdilla uutta tehtävää. Talvivaaran kaivos aloittaa toimintaansa matalilla markkinahinnoilla, mutta raaka-aineiden alennusmyynti ei jatku ikuisesti.

Kerään havaintoja arjesta. Sähköä saa edelleen ja Fortum on monopolisoinut hinnat korkeiksi. Energia-ala näyttää pysyvän pystyssä edelleen. Bensiiniä saa kohta alle eurolla per litra ja tukee ainakin lyheyllä tähtäyksellä sekä matkailua että bisneskruisailua.

Markettien liitereissä on yhä tavaraa. Kahviloissa riittää väkeä ja juttu lentää. Tapasin äsken yt-neuvotteluista tulleen nuoren insinöörin, joka ei ollut aiheesta moksiskaan. Lähtivät tästä hetki sitten Katinkultaan tennistä pelaamaan. Nuoret uskovat yhä huomiseen, maailmanlopun tunnelmista ei ole puhettakaan.

En tarjoa kuuta taivaalta, mutta näen monen muun tavoin, että mahdollisuus menestykseen on yhä olemassa. Tarjolla on kolhiintuneita yrityksiä, osakkeiden arvot ovat senttikategoriassa, mutta niissä on usein terveitä osia, jotka osaavien ihmisten käsissä muuttuvat huomisen menestystarinoiksi.

Emme ole menettäneet luomisvoimaamme. Yhteiskuntamme toimii edelleen moitteettomasti. Tekninen ja henkinen infrastruktuuri on kunnossa. Nuoret osaajat ovat paremmin koulutettuja kuin koskaan. Maahamme syntyy Ruotsin tavoin naisten perustamia yrityksiä, jossa työn tekijät ja omistajat ovat tyytyväisempiä kuin miesten pystyyn panemissa lafkoissa. Ehkä menestyvät miehet eivät kestä kipua, vaivaa ja arkaea yhtä hyvin kuin muijainnovaattorit.

Naiset ovat tarkempia, ottavat vähemmän riskejä, mutta pystyvät tekemään monia asioita samanaikaisesti tiukalla otteella ja taloudellisesti. Heille kaaoksen hallinta on arjessa opittua ja jatkuvaa käytäntöä. Naiset ymmärtävät ihmiseksi kasvamisen vaiheet konkreettisemmin: pienestä alkuitiöstä itsenäisyyten asti. Lasten kasvattaminen, ruokkiminen ja kaidalla tiellä pitäminen on prosessina yhtä vaativa kuin sellun tekeminen tai kakkosnelosen sahaaminen.

Siinä rinnalla on vielä ikuinen lapsi, junttiklubilainen, josta tarkemmin täällä.

Miniläppäreiden myynnistä povataan myyntimenestystä vuodelle 2009. Yahoo ennakoi nettitelkkarin läpimurtoa. Cisco tuo markkinoille langattoman musiikkivempaimen. Amerikkalaisilla on taantumasta huolimatta huikeat määrät riihikuivaa tuohta taskussa. Markkinoiden myllääminen johtaa uusien valtarakenteiden syntyyn, mutta uskon vakaasti siihen, että emme jää ikiajoiksi kuun pimeälle puolelle.

Talouden mekanismit tempaavat meidät kohta uudelle kiertoradalle. Kyllästymme taantumaan ja vipuvoimaa uudelle kasvulle voi tällä hetkellä hakea henkisestä pääomasta. Perustakaamme yhdessä hiivatin iso talouselämän korjaamo. Koneet, ihmiset ja aivot huoltoon ja kohta pyörät pyörivät ja bitit sihisevät sähköisellä nopeudella uutta ideaa ja hyvinvointia.

Mistä kulmasta suomalaisten pitäisi aloittaa? Nokia nousi tuhkasta edellisen laman aikana. Listatkaamme tusina nousijoita, jotka ampaisevat reaalitaloutemme uudelle kiertoradalle.

  1. Senttiosakkeiden romuraudoista rallikelpoisia yrityksiä
  2. Talouden Taantumakorjaamosta menestystarinoita
  3. Piksumpaa penninvenytystä tuottavuuden parantamiseksi
  4. ...
  5. ...
  6. ...
  7. jne

Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Helge

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Mitä uusi vuosi 2009 tuo tullessaan?

Valkoinen joulu hautasi minut useiksi päviksi kirjapinon alle. Olen perehtynyt kaikenlaiseen paperitavaraan, lukenut ja laiskotellut. Halusin pukilta kirjoja ja toiveeseni suhtauduttiin myötämielisesti Korvatunturilla. Kirjat on painettu eri puolilla Suomea, logistiikan ansiosta ne löysivät tiensä Jataniemeen ja niin on joulu mennyt - kuin niin moni muu ennen tätä - kirjojen, vanhojen lehtien, musiikin, telkkarin ja ruokailun parissa.

Eilen poikkesin "kirkolla" niin kuin täällä on tapana sanoa. Sotkamon kirkonkylä on vain muutaman kilometrin päässä. Venäläisiä oli kaupoissa yllättävän paljon. Heillähän ei ole lamaa: Venäjällä virallinen taho on poistanut "taantuman" tiedotusvälineiden sanavalikoimasta. Näppärä keino, jos sillä onnistuu "laman" torjunta, kannatan metodin patentointia ja maailmanlaajuista käyttöä. Katsotaan kuitenkin, toimiiko metodi Venäjällä. Mediaväki ja bloggaajat joutuvat jalkapuuhun, jotta maailma pysyisi raiteillaan.

Sotkamon Neste tarjoaa vihdoinkin vapaata Wi-Fiä asiakkailleen. Hyvänen aika, tuleeko ilmainen Wi-Fi kahviloihimme viimein? Oletin sen tapahtuvan 2004, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ostin Wapaan Wi-Fin kunniaksi kahvilan pannaria ja ison kupin kahvia. Luin Sontasiionin, muita lehtiä ja tein muistiinpanoja pieneen taskukokoiseen kirjaani, jota kannan mukanani.

Kainuun matkailukohteista ilmoitettiin, että lama ei ehdi tälle korkeudelle vuoden 2009 aikana. Päätelmiä tehtiin tämän vuoden hyvin menneen joulusesongin pohjalta. Menestyksestä kunnia annettiin "ilmoille" ja sille, että "joulu oli keskellä viikkoa", minkä johdosta asiakkaille liikeni aikaa pidempään viipymään. Rinnekeisareiden mielestä väkeä on armon vuonna 2008 ollut liikkeellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Matkailuväen ennusteissa vuosi 2009 menee vielä "hyvin". Toivottavasti tästäkin tulee itseään toteuttava ennuste. Suomen kauppiaat olivat vihaisia medialle, jonka lamalietsonta sai kuluttajat varovaisiksi ja kaupan myynti jäi hiukan tavoitteestaan. Yrittäjien Jussi Järventaustakin on moitittu tappiomielialan lietsomisesta juuri ennen kaupan huippusesongin alkua. Hän ehdotti palkkojen alentamista laman torjumiseksi.

Silmämääräisesti arvioiden kaupoissa oli paljon väkeä ja kärryissä kuljetettiin ruokaa ja paketteja entiseen tapaan. Kuulin, että talvivarusteita myydään etelässä ennätyksellisillä alennuksilla, että kaupan hyllyille saadaan kevätsesongin artikkeleita.

Täältä katsoen talvi tuntuu melko normaalilta. Huippupakkasia ei ole ollut, mutta lunta on riittävästi ja hiihtokelit ovat mainiot. Naapurin lapset viihtyvät auki auratulla luonnojääradalla. Lumikerroksen paksuus on noin 15 - 20 cm. Uutta ei ole tullut muutamaan päivään.

Oppiiko kirjoista mitään? Ostin lahjakirjojen lisukkeeksi alennusmyynnistä VS-Groupista kertovan kolmannen painoksen "Laillinen Murha - Visen Taru ja Tuho" (Kauko Parkkinen 2003). En jaksanut lukea sitä ihan loppuun asti, vaikka aiheena oli Vesi-Sepon, Visen, VS-Koneen ja VS-Groupin konkursseista kertova monipolvinen teos. Halusin tutkailla rakentamisen nykytilaa vajaan kolmenkymmenen vuoden takaisesta näkökulmasta.

Onko joku teistä perehtynyt aiheeseen? Mikä johti Seppo Hautalan Lähi-idän projektien kaatumiseen / kaatamiseen? Yritin samalla arvuutella, onko meillä tässä ajassa "groupeja", jotka saattavat kokea saman kohtalon?

Valkoisesta jouluhunnusta kuoriutuminen tuntuu tätä kirjoittaessa mukavalta. Eihän reaalitalouden ja finanssikriisien kohtaaminen silmästä silmään ole elämää kummempaa. Näitä kriisejä on ollut maailman sivu ja eiköhän tästäkin selvitä. Lähi-idässä asiat ovat tänäkin jouluna yhtä sekaisin kuin kolmekymmentä vuotta takaperin. Öljykriisejä on tullut ja mennyt. Ukrainan kaasuhanat suljetaan kuten viime vuonna. Vladimir Putin yrittää kerätä kartellia korottaakseen kaasun hintaa.  Venäjän hupenevat varannot vaativat vahvoja otteita.

Amerikkalaiset pelastivat autotehtaansa. Barack Obama astuu kohta valtaistuimelle ja Piksu jatkaa ilmestymistään. Joulusta selvittiin, alennusmyynnit ovat alkaneet ja arkitodellisuudessa kaikki hyvin. Vuoden 2009 suurta uutista ei vielä ole kirjoitettu, joten eletään tätä vuotta - niin kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut - vielä kolme päivää.

Jos en ehdi kirjoittamaan uutta postia ennen viimeistä päivää, toivotan kaikille hyvää uutta vuotta 2009. Uskon, että siitäkin selvitään entisillä keinoilla, varalla on pussillinen uusia. Moi, moi!

 

 

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Hyvää Joulujuhlaa Vapaille Kirjoittajille

Lost in translation. Minun piti lähteä Helsinkiin puolen päivän jälkeen ja olisin tullut tilaisuuteen. Nyt istun sisäisessä kokouksessa ja työprosessissa, joka venyy vielä pitkään.
 
Yritämme saada osan maailmasta valmiiksi ennen siirtymistämme Sotkamoon. 
 
Olen pahoillani, etten saanut itseäni irti. Oli uhkarohkeaa luvata muutama viikko takaperin. Elämä on välillä sirkusta ilman turvaverkkoa.
 
Sinänsä ei hädän päivää, kaikki hyvin, mutta aikataulusta poistui ylimääräisiä tunteja, joka sitten kostautuu pitkämatkalaiselle. Hassuinta on, että olemme lisäämässä kapasiteettia.
 
Olli Kallio aloitti joulukuussa täyspäiväisenä ja Macarena Pallares tuo lisää analyysivoimaa vuoden alusta alkaen. Tämän lisäksi on varalla muutosvoimaa, jonka kanavointiin juuri parhaillaan keskitymme.
 
Tästä tulee hiukan henkilökohtainen, mutta osviittana tulevasta on esimerkki Kauppalehdestä tältä päivältä. Cash-Flow 2.0 eli Kassavirtakakkonen on monelle firmalle ensiarvoisen tärkeää tulevina vuosina. Pelkällä "burning ratilla" innofirmoja ei enää voi kehitellä.
 
Instant Gratification ja Pay as You Go korvaa kvartaalitalouden. Liiketoimintamallit muuttuvat. Mikroblogit näyttävät sosiaalisen median kehitykselle.
 
Mikroluotot toivat bangladeshilaiselle Nobelin rauhanpalkinnon 2007. Mikrofinancing ja Mikropayments voivat olla tärkeitä tulevaisuuden toiminnanohjauksen välineitä.
 
Muuttuuko bisnes myös suuryrityksissä entistä henkilökohtaisemmaksi? Onko jokaisella shop-in-shop tai oma tuoli niin kuin parturiliikkeissä ja kampaamoissa?
 
Organisaatiot muuttuva itseohjautuviksi, väliportaan johto katoaa. Cash-Flow-ajattelu levitetään koko organisaatioon. Sisäinen yrittäjyys muuttuu todelliseksi toimintamalliksi suurissakin yrityksissä. Mittareita tarvitaan, mutta vielä enemmän sisäiseksi yrittäjäksi motivoitumisen keinoja ja menetelmiä.
 
Johtajuuden haasteisiin voidaan myös hyödyntää sosiaalista mediaa, mutta tästä enemmän joulukuusen tuikkeessa kirjoitettua ensi viikolla. Matka alkaa aamulla varhain lauantaina, jotta olisimme ihmisten aikoina ylhäällä valkoista joulua odottamassa.
 
Hyvää joulunalusmieltä. Runsain mitoin Joulumieltä juhlijoille ja Piksun lukijoille.
 
Terveisin
 
Irja, Macarena, Annaleena, Olli, Samuli ja Helge 
 
 
PS: Tervetuloa Joulumieltä levittävään Junttiklubiin Täällä voi jokainen menettää lanttunsa hallinnan ja irtautua hetkeksi finanssi- ja talouskriiseistä. Ideana on "Arkihuolesi pois jo heitä..."
 
 
 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Milloin kasvu käynnistyy?

Juha Vahe pohdiskeli kirjoituksessaan osakekurssien odottamattomia heilahteluja, joita kukaan ei osannut ennustaa. Jälkiviisauden Nobelia ei vielä ole jaossa, mutta Amerikan asuntoluototuksen vinoutuma oli asiantuntijoiden tiedossa useita vuosia ennen Subprimen puhkeamista.

Autoteollisuuden ongelmat kärjistyivät öljyn hintapiikin takia. Syyllisiksi on tarjottu veroparatiiseista toimivia hedgerahastoja. Kivaa tämä talouden kieli, tämä tuntuu melkein atk:lta tai hifi-kaiuttimien harmankardonisoinnilta. Tällainen ala vaatii oman papistonsa ja kremnologinsa.

Perusjuntille sijoitusteoriat näyttävät Kaukopään kartonkikoneen prosessin käyttäytymistä kuvaavilta käppyröiltä. Niissäkin on säädön kannalta sellainen vika, että homma hoituu niin kauan kuin ei mitään erityisen poikkeavaa tapahdu. Osaamme ennustaa suhteellisen stabiileja prosesseja, mutta sitkun tilanteessa ollaan äimän käkenä.

Milloin nousu alkaa ja mistä kulmasta maailmaa vedetään pohjamudista pinnalle?

  1. Terveys ja hyvinvointi
  2. Ruokaa ja juomaa tarvitaan
  3. Sirkushuvia kansalle, joka pimeydessä taapertaa
  4. Ensin rakennuksia peruskorjataan
  5. Energian hinta näyttää tulevan kehityksen suuntaa
  6. Jos öljy, kaasu ja sähkö nousevat, silloin nokka kohti Venäjää
  7. Onko ICT:llä vielä joku lupaus täyttämättä?
  8. Rakentamisen kustannustehokkuuden parantaminen on bisnes
  9. Tuottavuuden parantamisen innovaatioita kaivataan
  10. Maailma muuttuu inhimillisemmäksi ja sosiaalisemmaksi
  11. Yrittääkö maailma muuttua hyvinvointiyhteiskunnaksi?

Milloin uusi suunta voimistuu? Nuo yllä olevat trendit ovat valmiina tarjolla ja niitä edistetään eri puolilla maailmaa. Laskussa lienee terrorismin vastainen sota, koska nykykeinoilla sitä ei saada kuriin. Hyvinvointimallilla  maailma muuttuisi - jollei kertaheitolla - mutta sadassa vuodessa siedettäväksi elinympäristöksi. Tarvitaan hoitavia käsiä, ajattelevia aivoja ja sydämellisyyttä. Eihän tämän pitäisi olla kovin vaikeaa, mutta ahneudesta luopuminen ei tule tapahtumaan taistelutta.

PS: Junttiklubissa konseptoidaan Sven Tufva Akatemiaa, Pyhän Yksinkertaisuuden Tiedepuistoa, sijaintipakaksi aasinsiltojen kautta Alvar Aallon suunnittelema Stora Enson entinen pääkonttori (Pikku-Svetogorsk). Sen kylkeen sopii myös Matalan Teknologian Instituutti. Tulkaa mukaan keskustelemaan tulevaisuuden mahdollisuuksien muuntamisesta todelliseksi toiminnaksi - jolla Suomi pläjäytetään maailman kartalle jälleen kerran kuin Pisan kaatuva torni.

 

 

 

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Mitkä ovat tulevaisuuden menestysaloja?

 

Autoteollisuuden apupaketin kaatuminen ei aiheuttanut aivan pelätyn kaltaista paniikkia pörssissä. Liittyykö tähän edelleen odotus viime hetken pelastumisesta?
 
Toisena vaihtoehtona on, että alan ihmiset tietävät, että rakennemuutos tekee hyvää vanhentuneelle teollisuudelle.
 
Apurahat voidaan ohjata nopeammin tulosta tuottaviin kohteisiin.
 
Mitkä alat ovat maailman ja Suomen näkökulmasta tulevaisuuden aloja? Yritän leikkiä ennustajaa:
 
  1. hyvinvointialat
  2. terveysteknologia
  3. itsehoitomenetelmät
  4. osaamiseen perustuva aineeton palvelutuotanto
  5. henkinen infrastruktuuri
  6. energian säästäminen ja konservointi
  7. hajautetun energiantuotannon ratkaisut
  8. kulttuuri- ja taidealat
Pyydän teitä täydentämään listaa.

 

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva

Suomi haluaisi olla hirveän innovatiivinen

Osallistuimme tänään Olli Kallion kanssa Tivit Foresight Seminar 2008 tapahtumaan Finlanditalolla. Tilaisuudessa esiteltiin vajaan 60 miljoonan euron hankepakettia, jonka uskotan vievän Suomen teknologiateollisuutta kauas huomiseen.

Tietoa tuli monen Powerpointin voimalla, kieli ja sisältö tähtäisi asiakaslähtöiseen ja hyvään elämään, mutta tavallinen matti möttönen tai linda liukas ei olisi ymmärtänyt esityksistä puoliakaan.

Olimme tietenkin erittäin "User Generated" orientoituneita ja nämä 2010 - 2020 suomalaiset innovaatiot tunkeutuvat joka paikkaan. Ensi yönä näen, tulevatko ne myös mun uniin possun punaisiin.

Janne Saarikko jaikui tilaisuuden jaikulaisten tietoisuuteen. Yksityiskohdat löytyvät #Seminaarikannusta. Janne pohti tilaisuuden päätöskeskustelussa, että "miksi minusta tuntuu, että se mitä täällä tänään tavoitellaan on jo olemassa..." ja kommentti osui naulan kantaan ja sai ansaitusti aplodit.

Tilaisuudessa esiteltiin tietenkin mutkikkaita teknisiä ratkaisuja, joiden käytäntöön vieminen vaatii paljon kahvia, pullaa, päättäväisyyttä ja osaamista. Yhteistyön pitäisi ulottua yli monien rajojen. Mutta riittääkä kehityksen lähtökohdaksi enää suomalainen todellisuus? Pitäisikö näiden maailmoja syleilevien kehityshankkeiden verkottumista vyöryttää kauas yli kansallisten rajojen?

Juutummeko TEM-tuotekehityksessä kansallisten rajojen sisäpuolelle samalla kun vaikkapa Nokia siirtää omaa R&D:tä aggressiivisesti maailman johtaviin kehityskeskuksiin?

Tilaisuus oli hyvä: se herätti ajatuksia. Sitran Ossi Kuittinen sanoi selvällä Suomen kielellä, että kansakunta on menossa kohti vaikeita aikoja ja samat sanat EU:sta.

Selviämmekö tästä taantumasta 90-luvun keinovalikoimalla? En ole siitä aivan varma. Maailma on muuttunut 15 vuodesta. Nokia lähti nousuun ja lentoon 90-luvun laman jälkeen. Mikä liikahtaa tällä kertaa? Meillä 4000 ohjelmistoyritystä eli kymmenen per kunta ja uusia syntyy 1000 per vuosi. Miten näistä valikoituu tulevaisuuden Nokia?

  • Tarvitaanko konsolidoitumista?
  • Tarvitaanko suurempia yksiköitä?
  • Pitäisikö ensin keksiä asiakas ja sen jäleen gadgetit?

 

 

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Helge V. Keitel blogi