Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Luottokatto tyrmättiin, onko hallituksella parempia lääkkeitä?

Pankkivalvonnasta vastaava Fiva esitti asuntolainoille luottokattoa, joka vaatisi 10-20 prosentin omarahoitusosuutta. Katon tavoite olisi asuntokuplan ja pankkikriisin kehittymisen ehkäisy. Fiva ei näe tilannetta vielä kriittisenä, mutta haluaa reppuunsa riittävät eväät markkinoiden ylikuumentumisen varalta. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) tyrmää luottokaton, koska asunto- tai luottomarkkinat eivät ole ylikuumentuneet. Pankkisektori on samaa mieltä. Fiva pitää päätöstä uhkarohkeana.

Yksi peruste tyrmäykselle on, että ilman rikkaita vanhempia kynnys omistusasuntoon kasvaisi liian korkeaksi. Peruste on sinänsä vahva: on vaikea maksaa vuokraa ja säästää. Eivätkä asuntokuplien takana yleensä ole niinkään ensiasunnon ostajat kuin kiinteistöbuumit, jotka perustuvat pikavoittojen tavoitteluun. Mutta aivan yksioikoinen ei asia ole.

Korean tilannetta ei kannata hermoilla

 

Vaikka tällä asialla on vain välillinen kytkentä talouteen, niin tuon sen esiin, kun työni puolesta seuraan kansainvälisiä tapahtumia. Moni on saattanut pelästyä Korean tilannetta, uutisten perusteellahan siellä on sota ovella. Sen syttyminen olisi tietysti kova isku maailmantalouden vakaudelle etenkin sen vuoksi, että sota käytäisiin Aasian talousmahtien liepeillä, ja Yhdysvallat ja Kiina joutuisivat kovalle törmäyskurssille. Yhdysvallathan kävisi sotaa aivan Kiinan takaovella, millä olisi arvaamattomat poliittiset ja sitä kautta taloudelliset seuraukset.

Kumpi Dijsselbloemin linjauksista mahtaa olla virallinen europolitiikka?

Kyproksen velkapaketin syntymisen jälkeen euroryhmän presidentti Jeroen Dijsselbloem totesi kv-medialle, että samaa mallia käytetään jatkossakin, eli sijoittajavastuuta toteutetaan laajasti toisin kuin euroalueen aiemmissa pankkikriiseissä. Hänen mukaansa lähtökohta on, että Euroopan vakausmekanismin varoja ei tarvitse käyttää pankkien pääomittamiseen, vaan sijoittajien – niin omistajien kuin luotottajien - on pidettävä huolta pankkiensa kunnosta hyvissä ajoin. Riskitason noustessa myös vakavaraisuutta ja lainarahan hintaa on nostettava. Tavoite on, että veronmaksajat eivät kanna rahoituksen riskejä. Dijsselbloemin lausunnossa on tietysti mieltä niin moraaliselta kuin ekonomiselta kannalta – tiettyyn mittaan. Ja vain siihen.

Kypros alleviivaa pankkiunionin tarvetta

Kyproksen pankkikriisi osoittaa, kuinka kipeästi EU kaipaa pankkiunionia. Kypros on suorastaan pankkikriisien oppikirjatapaus, joskin kärjistetty sen suhteen, että pankkisektorin koko suhteessa kansantalouden kokoon on hillitön. Mutta sitä se on syistä, jotka ovat yleensäkin pankkikriisien takana. Kypros on himoinnut pankkikeskukseksi riskeistä piittaamatta. Se on tukenut pankkiensa taseiden ja riskitason turpoamista veroalennuksilla ja löyhällä sääntelyllä. Kyproksen pankeilla oli pääomaa puoli prosenttia suhteessa talletuksiin, ja talletuksia oli viisi kertaa maan bkt:ta enemmän. Tuollaisella yhtälöllä kyse on vain siitä, koska rysähtää. Siihen asti se on toki hyvää bisnestä. Tässä tapauksessa riski iski Kreikan luotottamisesta, mutta olisi se jossain vaiheessa tärähtänyt jotain muutakin kautta.



Eurotyöttömyyskorvauksesta apua yhteisvaluutan ongelmiin

Olli Rehn on joutunut nobelisti Krugmanin sanasodan kohteeksi New York Timesissa. Keynesläinen Krugman syyttää komission syventäneen euroalueen taantumaa budjettikurivaatimuksilla, kun talouskriisit vaatisivat julkista elvytystä. Rehn on vastannut, että elvytys olisi pitänyt tehdä velaksi, jota kriisimaat eivät saisi kestävällä hinnalla kuin toisilta euromailta. Yhteisvastuun kasvattamiseen ei ole edellytyksiä, kun budjettivajeet ja taantuma vaivaavat kaikkia euromaita. Vaikka Krugmanin olettaisi olevan enemmän tai vähemmän oikeassa, Rehnin poliittista realismia on vaikea kiistää. Toisaalta on kysyttävä sitäkin, koska Yhdysvallat alkaa maksaa elvytystään takaisin - jonka turvin se on kieltämättä pärjännyt finanssikriisin jälkeen ihan hyvin.

Chávezista, sääntelytaloudesta ja eurokriisistä

Vastikään kuolleita on rumaa haukkua, mutta en malta olla nostamatta esiin Venezuelan Hugo Chávezia tämän talouspolitiikan vuoksi, sen kun voi jossain määrin kytkeä eurokriisiin. Chávezin sosialististen ihanteiden osa oli voimakas hintasääntely, joka kohdistui lukuisiin perushyödykkeisiin. Tuottajien oli myös pakko myydä tuotteitaan valtiolle sen määräämään alennushintaan. Järjestelmällä Chávez halusi turvata vähävaraisten kulutuskyvyn, hänen mielestään kun elämisen kalleus johtui spekulaattoreista ja ahneista kapitalisteista. Tietysti joissain oloissa – kuten monopolien hallitessa taloutta – tämä voi pitääkin paikkaansa, mutta Chávezin kohdalla kyse oli varmasti paljolti tosiasioiden tulkitsemisesta omien ideologisten silmälasien läpi, ja se yhdistettynä heikkoon talouden toiminnan ymmärrykseen.

Italian vaalitulos markkinoiden kannalta

Henri tuossa esittikin jo hyvää analyysia Italian vaaleista, mutta vilkaisen asiaa markkinoiden kannalta. Italialla on käsissä hallituskriisi, koska Bersani ei saa ylähuoneeseen eli senaattiin enemmistöä luontevan yhteistyökumppaninsa Montin kanssa. Hallituksella täytyy olla molempien kamarien luottamus. Grillon puolue ei liittoudu kenenkään kanssa. Uusia vaaleja ei kuitenkaan tule, koska ne muuttaisivat tulosta korkeintaan Grillon hyväksi. Sitä riskiä muut tuskin ottavat.

Hollande ampuu tykillä kottaraista

Ranskan presidentti Francoise Hollande haluaa euron kurssiin julkista sääntelyä, koska vahva euro heikentää euroalueen vientiyritysten kilpailukykyä. Hollande syyttää markkinaspekulaattoreita euron vahvistumisesta. Saksa on ajatuksen tyrmännyt sanoen, että Ranskan on huolehdittava yritystensä kilpailukyvystä muun kuin devalvaation kautta. En kuitenkaan yllättyisi, vaikka Hollande saisi ajatukselleen kannatusta muualta euromaista. Vasemmistossahan kaikenlainen julkinen sääntely koetaan yleensä myönteisenä, etenkin kun vastapuoleksi määritellään markkinavoimat. Monen populistin korvissa ajatus on varmasti mainio.

Markkinakatsaus

Olen jättänyt markkinakatsaukset harvalle välille, odottaen vain isompia mt-liikkeitä, joiden kesto on muutamia kuukausia tavallisesti. Haarukassa on toki heittoa, helppoahan tämä olisi muuten kuin heinänteko. Kohtuullisen todennäköisesti markkinasyklit silti tuohon mittakaavaan osuvat.

Olen samoilla linjoilla kuin Matias omassa katsauksessaan, eli odotan korjausliikkeen alas olevan lähiaikoina edessä. Ralli on kestänyt yli kaksi kuukautta, ja viikkotason oskillaattorit ovat yliostetun alueella, osa jo kiskoo alaspäin. Se tapahtuu yleensä vähän ennen kurssien liikkumista. SP 500 on kulkenut aika tarkasti näissä sykleissä: noussut parisataa pistettä kerrallaan, sitten dropannut sata. Huiput ovat nousseet 50 pistettä edellisestä parin vuoden ajan: 1350, 1400, 1450. Nyt on 1500 korkattu, joten alkaa olla pakituksen aika, jos tahti jatkuu. Voi siihen joku viikko silti mennä.

Draghi 6 - Konservatiivit 0

Kuten Kai jokin aika sitten esitteli, kriisimaiden korot ovat ropisseet reippaasti alas vuoden sisään. Euromaiden tuen varaan pari vuotta sitten ajautunut Portugali huutokauppasi vuonna 2017 erääntyviä velkakirjojaan usealla miljardilla viime viikolla. Korko jäi alle viiden prosentin, ja kysyntä ylitti tarjonnan. Vielä viime keväänä harva edes kuvitteli Portugalin saavan markkinaehtoista luottoa muutamaan vuoteen.

Myös Espanjan, Italian ja Irlannin pitkät korot ovat pudonneet neljän prosentin tuntumaan. Normaalissa tilanteessa neljä prosenttia on pitkälle valtionvelalle tavallinen taso. Suomi maksoi kovempaa korkoa koko 1990-luvun, ja toipui silti lamasta. Velkakriisi alkaa olla hallittavalla tasolla korkomenojen suhteen. Velkatasoa on toki yhä leikattava, mutta rahoitusmenojen lasku antaa siihen mahdollisuuden.

Suotuisan kehityksen takana on kriisimaiden budjettivajeiden leikkauksen ohessa EKP:n puoli vuotta sitten tekemä päätös kriisimaiden lyhytaikaisten velkojen tukiostoista. Keskuspankki lupasi kiskoa lyhyet korot alas vaikka rahaa painamalla.

Kustannustehokkuus ajaa kohti yhteistä EU-armeijaa

Jatkan Kain nostamasta aiheesta eli puolustuslaitoksesta. Kai toteaa perustellusti, että Suomen on valittava turvallisuuspoliittinen viitekehyksensä jo teknologisista syistä – ajanmukaisia asejärjestelmiä eivät tuota kuin muutamat suuret allianssit. Puolustusvoimat on ratkaisunsa tehnyt suuntaan, joka on kaikin tavoin Suomen ulkopoliittisen aseman ja linjan mukainen.

Ruotsin Carl Bildtin ja Karin Enströmin ehdotus pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä otettiin Suomessa vastaan kohtuullisen myönteisesti, mutta Pohjoismaat eivät ole ratkaisu Kain kuvaamasta syystä, mutta eivät myöskään taloudellisesti. Pohjoismaissa on 25 miljoonaa asukasta. Sen varoilla ei rakennetta vielä kummoista kalustoa kansainvälisessä mitassa. Ja miksi pitäisi – olemmehan EU:n jäseniä, kuten ruotsalaisetkin kohteliaasti muistuttivat puolustusliittopuheita tyynnytellen.

Salailu sortaa raskaasti demokratian ehtoa avoimuutta

Palaan vielä telakkasotkuun, koska yksi sen ulottuvuus on jäänyt täysin huomiotta, vaikka sen pitäisi olla kohinan keskeisiä opetuksia. Maan hallitus on tehnyt vähintään 50 miljardia ja ainakin satoja työntekijöitä koskevan päätöksen, joka kuumentaa kansalaisia suuntaan ja toiseen, sinänsä aiheesta, olipa millä kannalla tahansa. Oppositio puuhaa välikysymystä, joten hallitus voi periaatteessa kaatua, koska osa hallituspuolueidenkin kansanedustajista pihisee kiukusta.

Miksi meriteollisuus ei osta STX Finlandia?

Kuten oli odotettavissa, valtion omistajuus telakkabisneksessä nousi saman tien poliittiselle agendalle. Nyt sen puolesta puhuu jo keskustan Mauri Pekkarinen. Perussuomalaiset kaatavat hallitusta asian tiimoilta jne.

Samaan aikaan Yle uutisoi, että meriteollisuus on Suomessa muilta osin säilyttänyt kannattavuutensa hyvin. Se on tietysti hieno asia, kun ala työllistää 21000 ihmistä. Meriteollisuuden toiminnanjohtaja kuitenkin totesi, että telakat ovat alalle niin tärkeä elementti, että ne pitää säilyttää keinolla tai toisella. Valtion omistajuus kelpaisi hänellekin, jos muualta ei omistajia löydy. Kuten asia selvästikin on.

Yksityisten tappioiden sosialisointi on surkeaa työllisyyspolitiikkaa

STX Finland jatkaa kiristystään. Se vaatii valtiota telakkayhtiön omistajaksi, myöntäen suoraan, että muita sijoittajia yhtiön osakkeet eivät kiinnosta. Eipä ihme, kun katsoo tappiohistoriaa. 

Telakkateollisuuden työntekijät kannattavat kiihkeästi valtion tuloa mukaan, ja varmasti samoilla linjoilla on ainakin Metalliliitto ja luultavasti SAK-väki laajemminkin. Demarit ja vasemmistoliitto eivät ole toistaiseksi lämmenneet ajatukselle ainakaan johtotasolla, mutta kaipa kelkka voi kääntyä, jos kentän paine kasvaa. Pesuista ja muistakin puolueista voi löytyä liittolaisia, ainakin välikysymysinnon perusteella. Telakkakaupungeissa poliitikot ovat erityisessä paineessa.

Terve elinkeino ei kaipaa tukea

J. Vahe on jo aihetta käsitellyt, mutta otanpa osaa vielä minäkin. Elinkeinoelämän ja palkansaajajärjestöjen kellokkaat kiehuvat kiukusta, kun Turussa toimiva telakka STX Finland ei saanut kaipaamaansa 50 miljoonan lainaa, ja jättiristeilijän tilaus lipsahti Ranskaan yhtiön sisartelakalle. Valtion liki 30 miljoonan innovaatiotuki ei riittänyt.

Miljardiluokan kaupan olisi mieluusti jokainen saanut Suomeen, mutta ei millä tahansa ehdoilla. Eräiden asiantuntijoiden mukaan veronmaksajien vastuut olisivat voineet kasvaa mainittuja lukuja paljon suuremmiksi, etenkin jos valtio olisi lähtenyt telakan osaomistajaksi yhtiön toiveiden mukaisesti. Toive sinänsä jo kuvastaa jonkin asteen epätoivoa: olisi mukavaa, jos osaomistajana olisi periaatteessa pohjaton kassa, joka aina tarpeen tullen pääomittaisi horjuvan taseen. Vakavaraiset yhtiöt eivät haikaile valtiota omistajaksi, vaan keräävät voitot tyytyväisenä omaan taskuunsa.

Yhdysvallat tuskin putoaa julkisen talouden jyrkänteeltä

Yhdysvalloissa haetaan poliittista sopua julkisen talouden jyrkänteeseen, johon maa uhkaa pudota. Jos Obama ja republikaanienemmistöinen kongressi eivät löydä sopua, jo parin viikon päästä verot nousevat kaikilta, sosiaaliturva heikkenee ja julkinen kulutus kutistuu jyrkästi. Vyönkiristys rokottaisi arvioiden mukaan viisi prosenttia bruttokansantuotteesta.

Ongelma juontaa jo George W. Bushin säätämiin veronkevennyksiin, joiden piti päättyä 2010. Obaman laati ensi töikseen mittavan laman elvytysohjelman, joka kelpasi republikaaneille sillä ehdolla, että Bushin verokevennyksiä jatkettiin 2012 loppuun. Seuraavana kesänä republikaanit hyväksyivät presidentin vaatiman velkakaton noston sillä ehdolla, että tammikuusta 2013 alkaen valtion menoja leikataan automaattisesti tuhannella miljardilla eurolla – jos parempaa vaihtoehtoa ei siihen mennessä ole keksitty.

Ennusteet ovat aina jäljessä, pörssi ei

Vuosi 2012 menee kirjoihin taantumavuotena, ja monen ennustelaitoksen sääkartta lupaa kurjaa keliä tulevallekin vuodelle. Poikkeuksiakin löytyy, sillä muun muassa Nordean mukaan talouden pohjakosketus on jo saatu, ja ensi vuosi tuo loivaa kasvua. Suomen Pankin ennuste on hyvin kalsea, eikä se poikkea yleisestä linjasta. Ketä uskoa?

Sijoittajana olen oppinut heittämään kuikkaa ennusteilla. Luotan vain yhteen ilmapuntariin – pörssiin, ja sen omakohtaiseen tulkintaan. Muuta tapaa sijoittamiseen ei mielestäni ole - muuten kuin holdaamalla osakkeita syklejä miettimättä.

Pörssit eivät koskaan katso taaksepäin tai tuijota ajankohdan ilmapiiriä, olkoon se iloinen tai synkkä. Pörssit voivat liioitella liikkeissään, mutta niiden suunta osoittautuu jälkikäteen aina oikeaksi. Tästä on pitävät todisteet myös viime vuosilta.

Valtion pörssiomaisuus on pian pelkkä muisto

 

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kertoi viikko sitten puoluevaltuustonsa kokouksessa haluavansa luoda Suomen talouden pelastukseksi bioteknologian tukirahaston. Rahat hän hankkisi – yllätys yllätys - myymällä valtion ei-strategista omaisuutta, jollaiseksi hän määrittelee – yllätys yllätys - teleyhtiö TeliaSoneran. Samalla reseptillä Solidium maksoi Talvivaaran ja Outokummun osakeostot viime keväänä. Päätöksen saneli teollisuuspolitiikka. Jäljet eivät näy Sipilää pelottavan.

Markkinakatsaus

 

Arvioin viikko sitten, että pörssien pohjat ovat lähellä, joskin odotin niiden löytyvän vasta parin viikon sisään. Näin voi vieläkin käydä - mikä tarkoittaisi aika varmasti, että toissa viikolla tehdyt pohjat testataan ensi viikolla. Viime viikolla saatu rekyyli oli kuitenkin niin voimakas, että edellisten pohjien puhkaisemisesta ei voi antaa kovin suurta todennäköisyyttä, vaikka mahdollista se toki yhä on.

Päivätason oskillaattorit ovat nyt niin ylätapissa, että vahvan nousuviikon jälkeen odotan laskuviikkoa, enkä yllättyisi tuoreiden pohjien puhkaisuakaan kuten sanottu. Mutta rekyylin voiman perusteella tosiaan pienempi droppi tuntuisi ilmeisemmältä. Ostoaikoja nämä joka tapauksessa nyt ovat ainakin spekulaattorille, kunhan ei intoile ja osta rallin huipulta. Todennäköisesti paras ostoaika on ensi viikon lopulla, jahka tämä rykäys kääntyy alaspäin, ja siä on kestänyt joitakin päiviä.

Markkinakatsaus

 

Raikas paniikkimyyntihän siitä saatiin kuluneelle viikolle, kuten viikko sitten vähän ounastelin. Viikkotason oskillaattorit ovat jo pohjassa USA:ssa, joten kauan ei pudotuksen pitäisi enää kestää. (Kuten lokakuussa totesin, pari kertaa vuodessa weekly slow stochastic kiskaisee pohjaan, ja niin se teki tänäkin vuonna. TA ei ole taikakalu, mutta tietyt säännönmukaisuudet toistuvat niin usein, että niihin kannattaa luottaa. Isompia droppeja tulee aina jonkun kerran vuoteen. Ostojen ja myyntien ajoituksella on suuri merkitys, jopa holdaajille, koska osakkeet kannattaa tietysti ostaa kuopista eikä huipuilta.)

Mitään divergenssejä ei tosin näy vielä indikaattorien ja kurssien välillä, joten pudotuksen pohja ei sen perusteella ole vielä käsissä. Yleensä näin kova droppi tarjoaa MACD:ssa tai oskillaattoreissa selkeän divergenssin ennen käännettä, kuten Matiaskin viime katsauksessaan totesi.

Miksi kukaan ei älähdä Solidiumin tyräyksestä?

 

Valtion pörssiomaisuutta hallinnoiva sijoitusyhtiö Solidium otti keväällä kovan riskin, kun se vähensi omistustaan teleyhtiö TeliaSonerasta yli miljardilla, ja sijoitti rahat kaivosyhtiö Talvivaaraan, teräsyhtiö Outokumpuun ja metalliteknologian Outoteciin. Outotec on ollut hyvä kasvuyhtiö, mutta Talvivaara ja Outokumpu eivät olleet pärjänneet vuosiin edes hyvässä suhdanteessa. TeliaSonera taas oli ollut harvinaisen varma sijoitus.

Reilut puoli vuotta myöhemmin Talvivaara ja Outokumpu tarpovat edelleen miinuksella. Talvivaara tuskailee niin pahojen teknisten ongelmien kanssa, että yhtiön toimilupa uhkaa peruuntua. Ympäristötuhojen lasku voi käydä kalliiksi muutenkin velkaiselle ja heikosti kannattavalle yhtiölle.

Markkinakatsaus

 

Odotin kuukausi sitten, että olemme lopulta isommassa korjausliikkeessä alas, joka jatkuu marraskuulle asti loppua kohti syventyen. Näin kävi. Samoin toteutui viikko sitten tekemäni ennustus pörssien laskun jatkumisesta ja dollarin vahvistumisesta, jotka tapansa mukaan kulkevat käsikynkkää.

Kiintoisaa pudotuksessa on ollut, että se on iskenyt voimalla myös jenkkipörsseihin, jotka ovat olleet viime vuodet vahvoja ylisuorittajia europörsseihin verrattuna. Dax on liukunut alas huomattavasti vähemmän, tosin odotan senkin pudotuksen vielä kiihtyvän. Se on hangannut pitkään 7400-7200 pisteen markkinahaarukassa, ja jos se siitä nyt lopulta upposi ulos, jatkunee niiaus jonkin matkaa 7000 pisteen alle. Daxille ovat olleet ominaisia noin 500 pisteen korjaukset.

Valuuttojen arvostus on kuviteltua mutkikkaampi asia

 

Asiasta ei ole pidetty suurta ääntä, mutta olemme sodassa – valuuttasodassa. Valtiot heikentävät kilpaa valuuttojensa arvoa edistääkseen vientiään. Viimeksi näin teki Sveitsi, joka on perinteisesti ollut rahapolitiikassaan konservatiivinen Saksan tapaan. Yhdysvallat ja Japani ovat harjoittaneet setelirahoitusta jo useaan otteeseen. Toisin kuin valuutan vahvistaminen, on sen heikentäminen helppoa. Keskuspankkien täytyy vain lisätä rahan määrää, ja sen arvo suhteessa toisiin valuuttoihin putoaa. Tai näin perinteisen rahateorian mukaan on asia.

Syyt, miksi Ruotsi vastustaa rahoitusmarkkinaveroa

 

Kirjoitin jo jokin aika sitten rahoitusmarkkinaverosta, mutta palaan vielä siihen, koska törmäsin Ruotsin keskuspankin julkaisemaan pienoistutkielmaan aiheesta lehdessään :

( http://www.riksbank.se/Documents/Rapporter/POV/2012/rap_pov_artikel_4_120210_eng.pdf )

Esittelen tiiviisti tutkimuksen pääkohdat, hitusen kommentoiden.

Ruotsihan vastustaa veroa – josta sillä on kokemusta vuosilta 1984-1991. Veron astuttua voimaan Tukholman pörssin vaihto putosi 30 prosenttia, vaikka Ruotsissa oli tuolloin voimassa pääomaliikkeiden voimakas sääntely. Kun sääntely poistettiin, puolet osakekaupasta siirtyi Lontooseen. Velkakirjojen kauppa romahti 85 prosenttia, kun niiden kauppa siirtyi veronalaiseksi 1989.

Markkinakatsaus

 

Olen pitänyt taukoa markkinakatsauksissa, koska olen ollut kohtuullisen pihalla markkinoiden käytöksestä. Odotin pörssien kääntyvän reippaaseen laskuun jo elokuun lopussa, jolloin oli takana joitakin viikkoja kestänyt loiva korjausliike, mutta sellaiseksi se jäikin. Kohta pörssit kiskaisivat taas muutamassa päivässä reippaasti ylemmäs – korjauksen jälkeisten nousujen tapaan kovalla tempolla. Tämä siitä huolimatta, että nousua oli kestänyt jo kolme kuukautta, joka on normaalisti mt-syklien keston ylärajoilla.

Transaktiovero tappaa pörssit

 

Transaktioveroa on Piksussa jo käsitelty, Kai tuoreeltaan, mutta tartun silti asiaan, koska mielestäni sen dramaattisia seurauksia ei oikein hahmoteta. Ruotsissahan vastaava malli oli käytössä jonkin aikaa, ja siitä luovuttiin, koska arvopaperikauppa katosi Ruotsista kokonaan. Nyt Ruotsi vastustaakin veroa.

EU:n veron kohdalla ei kuulemma käy samalla tavalla, koska Ruotsissa vero oli selvästi korkeampi, ja EU on niin suuri markkina-alue, että se pitää sijoittajat täällä verosta huolimatta. Oletus nojaa rankkoihin harhaluuloihin.

Vero koskisi siis isoja instituutioita, mutta käytännössä kaikkia, koska instituutiot ovat käytännössä aina kaupan toinen osapuoli, kuten Kai totesi. Ja pörssien kannalta vaikutus tulee instituutioiden kautta, koska ne pyörittävät valtaosan kaupasta.

Toimistotyö vieraannuttaa todellisuudesta

 

Oletko toimistotyöläinen, sisällöntuottaja, tiiviin tiimityön sankari? Ahdistaako? Koetko työsi epämääräiseksi, hyödyttömäksi, todellisuudesta irtaantuneeksi? Haetko helpotusta nikkaroinnista, käsitöistä, metsäpalstan perkaamisesta? Jos, niin tartu yhdysvaltalaisen Matthew B. Crawfordin kirjaan Elämän korjaajat (Niin & Näin 2012).

Akateemisessa perheessä kasvanut Crawford on räplännyt ikänsä moottoripyöriä. Intohimonsa ohessa hän luki itsensä filosofian tohtoriksi, ja teki jonkin aikaa töitä koulutuksensa mahdollistamassa hyväpalkkaisessa asemassa yksityisellä sektorilla, ajatushautomon (think tank) johtajana. Ne ovat poliittisesti sitoutuneita tutkimuslaitoksia, jotka tuottavat arvomaailmansa pohjalta yhteiskunnallisia ratkaisumalleja ja tutkimuksia – eli osallistuvat käytännössä poliittiseen keskusteluun tieteeseen tukeutuen.

Markkinakatsaus

 

EKP sitten onnistui katkaisemaan pörssien laskun bondiohjelmallaan. Syy sinänsä oli hyvä, koska Draghin malli on mielestäni välttämätön euron selviytymiselle. Nythän EKP sitoutuu ostamaan jälkimarkkinoilta kriisimaiden lyhyitä velkoja rajattomasti, kunhan ne pyytävät apua vakausrahastoilta, mikä taas on ehdollista. Tästä en jaarittele enempää, olen käsitellyt Draghin mallia seikkaperäisesti aiemmin.

Markkinakatsaus

 

Olen pitänyt kesäkiireiden vuoksi taukoa markkinakatsauksissa, mutta eipä ole markkinoillakaan tapahtunut mitään mainittavaa kuukauteen. Olemme todistaneet harvinaisen pitkäkestoista ja kapeaa markkinahaarukkaa indeksitasolla – Dax on pyörinyt kohta kuukauden 6800-7100 pisteen välissä.

Todella pitkäksi venyneestä kesärallista saanemme kiittää ennen muuta EKP:n suunnitelmaa euron pelastamiseksi. Mutta kuten varoittelin 8.8. katsauksessa ja lukemattomat kerrat sitä ennen, keskipitkät trendit eivät kestä tavallisesti paria kuukautta kauemmin, ja sen tultua kasaan spekulaattorilla on syytä suureen varovaisuuteen - eikä tämäkään nousu lopulta tehnyt poikkeusta kuin parilla viikolla. Nousuhan alkoi heti kesäkuun alussa, ja huiput piikattiin 20.8. vain hitusen korkeammalta kuin 8.8. Tuon jälkeen olemme olleet loivassa laskutrendissä, joka on havaittavissa OMX:ssa selkeämmin kuin suurissa pörsseissä – kuten tavallista.

Draghi ei unohtanut inflaatiota

 

Käsittelin asiaa jo omassa blogissani ”Draghin mallista vielä tarkemmin”, mutta palaan asiaan kommenttina Juha Kasaselle Norvestian blogiin. Kasanen pelkää monien tavoin  - saksalaisten enemmistö heidän muassaan – että EKP:n Mario Draghin suunnitelma euron pelastamiseksi johtaisi hyperinflaatioon. Kyllä Draghi tämän kuitenkin huomioi.

Draghi olisi siis valmis laajamittaisiin tukiostoihin estääkseen euron hajoamisen, koska palomuuriksi tarkoitetun EVM:n ongelma on, ettei sen luottokapasiteetti riitä suurten maiden pelastamiseen. Mutta keskuspankin setelirahoituksen seurauksena on teorian mukaan inflaatio – joka kylläkään ei ole realisoitunut enempää USA:ssa kuin Japanissa, joissa setelirahoitusta on harjoitettu, kuten Kai totesi kommentissaan. Kiintoisa seikka, josta kannattanee keskustella tarkemmin vielä.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi