Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

EKP heräsi tositoimiin, jatkoa voi seurata

Lopulta EKP otti kovemmat otteet deflaatiota vastaan ja kasvun edistämiseksi. Ohjauskoron laskulla ei tässä kohtaa ole suurta merkitystä, se oli pieni ja jo hinnoiteltu markkinakorkoihin, mutta ainakin se vahvistaa odotuksen, että korot pysyvät alhaalla vielä pitkään. Sen pitäisi innostaa rahaa kiertoon.

Pankkien talletuskoron lasku miinusmerkkiseksi tarkoittaa, että ne eivät voi enää makuuttaa rahaa keskuspankissa ilmaiseksi, vaan joutuvat maksamaan siitä. Tätä ei ole yksikään iso keskuspankki ennen kokeillut, Tanska kylläkin muutaman vuoden. Tavoitteena on, että pankit laittavat rahat kiertoon reaalitalouteen. Nyt niitä on pidetty keskuspankissa suojassa EKP:n mukaan liian hanakasti. Tanskan kokemuksista olen lukenut, että mikään valtava vaikutus sillä ei ollut pankkeihin, mutta EKP on tutkinut Tanskan mallia ja näköjään pitää sitä kokeilemisen arvoisena.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 1: Unibet

Avaan nyt sarjan (luullakseni) vähemmän tunnetuista pohjoismaalaisista yhtiöistä, koska moni kokemattomampi sijoittaja on turhan sidottu suomalaisiin osakkeisiin. Olen plerannut vuosien varrella jollain tapaa liki kaikki pohjoismaiset yhtiöt. Tässä sarjassa esiteltyjen ohessa voi löytyä parempiakin, mutta nämä ovat haaviini tarttuneet eri aikaperspektiivillä.

Markkinakatsaus

Totesin edellisessä markkinakatsauksessa olevamme markkinahaarukassa, joka saattaa päättyä monelta vuodelta tuttuun kesädroppiin. Näin ei ainakaan toistaiseksi ole käynyt, vaan useimmat indeksit karauttivat markkinahaarukan ylälaitaan, osa siitä ylikin. OMX muun muassa rikkoi rajana toimineen 7500 pistettä, samoin Dax 9800 pistettä. Ylälaita asetettiin jo vuodenvaihteessa, ja osa pörsseistä on yhä sen sisällä.

Nyt on tietysti kuuma kysymys, jatkavatko pörssit ylös vai sukeltavatko takaisin markkinahaarukkaan. Jos matka jatkuu ylemmäs, liikkeen pitäisi tällaisessa tilanteessa olla reipas, muuten kyseessä on fake brake eli valemurto, jonka paljastuessa takaisin tullaan yleensä reipasta kyytiä. Tämä väite perustuu kokemukseen.

Intia voi palata kovaan kasvuun hallituksen vaihtuessa

Intia koki melkoisen vallankumouksen, kun Narendra Modin johtama kansanpuolue sai suoran enemmistön parlamenttiin. Perinteisesti maata hallinnut kongressipuolue romahti totaalisesti.

Intiaa on vaivanut jo pitkään vakava korruptio ja huono hallinto. Manmohan Singhin markkinauudistukset piiskasivat Intian vahvaan kasvuun 1990-luvun alusta asti, ja Intiasta odotettiin Kiinan kaltaista talousveturia. Mutta viime vuosina hänen perintönsä on hukattu. Intiaa on vaivannut korkea inflaatio, työttömyys, heikko kasvu, tuhlaileva julkinen sektori ja moni muu asia. Modi lupasi muuttaa kaiken tämän, ja sanoma vetosi äänestäjiin. Materiaalisten olojen kohentaminen on nyt intialaisia yhdistävä aate. Onnistuessaan kansanpuolue voi hallita pitkään.

AAA-RGH!!! - lopettakaa luottoluokituksesta vouhottaminen

Suomessa ollaan hirveän huolissaan korkeimman eli AAA-luottoluokituksemme putoamisesta; sillä perustellaan toimia jos toisia valtiontaloudessa. Toki AAA on hyvä asia rahoitusmenojen kannalta, mutta ei luokituksen laskeminen lainkaan dramaattinen juttu olisi, ellei kyse olisi todella reippaasta pudotuksesta. Semmoista eivät luokittajat ole vihjanneetkaan, mahdollisuutena on välähtänyt yhden pykälän pudotus velkaantumisen syventyessä.

Venäjä maksaa nyt uhkapelistään

Vladimir Putin yllätti ilmoituksella, että hän vastustaa Itä-Ukrainan venäläismielisten kaavailemaa itsenäisyysäänestystä, ja kannattaa Ukrainan presidentinvaaleja. Koska Putinia ei tunneta odottamattomien u-käännösten johtajana, on aloite tulkittu peliksi, jolla Putin pelaa aikaa ja parempia neuvotteluasemia. Jos taas takaa löytyy aito säikähdys, syy on ilmeinen: länsimaiden talouspakotteet purevat.

Pakotteita on hiljakseen lisätty etenkin Yhdysvaltojen vaatimuksesta. Putinin lähipiirin lisäksi ne ulottuvat jo pariin kymmeneen venäläisyritykseen. Arvostelijoiden mielestä pakotteet ovat yhä muodollisia, koska ne eivät iske suoraan Venäjän talouden ytimeen eli energiavientiin ja rahalaitoksiin. Paperilla siltä näyttääkin - mutta pakotteiden todellinen vaikutus on suurempi, koska ne luovat pelkoa kaikkea liiketoimintaa kohtaan Venäjällä. Epävarmuus on taloudelle myrkkyä.

Markkinakatsaus

Keväisin osakemarkkinat tekevät usein reippaan dropin, ja sellaisen tuoksu on aika vahvasti ilmassa jälleen – osassa pörsseissä loiva lasku on joka tapauksessa jo päällä. Syveneekö liike kunnon roiskaukseksi, mene tiedä, mutta merkkejä sen puolesta ei ole vaikea löytää, vaikka mihinkään varmuuteen ei voi tuudittautua.

Moni pörssi on tahkonnut kapeassa markkinahaarukassa viime kuukaudet, OMX välillä 7000 – 75000, Dax välillä 9000 – 9700. Daxissa jokainen ralli on pysähtynyt aina hiukan alemmas kuin edellinen; viimeisin niistä sai hädin tuskin korkattua 9600. Se on luonut piikkien päälle loivasti laskevan trendilinjan, joka alkoi vuodenvaihteessa, ja jota on rakennettu jo neljän rallin voimin.

Imperiumi hakee vastaiskua

Venäjän voimapolitiikka pakottaa Euroopan muokkaamaan energiapalettiaan. EU saa kolmasosan kaasustaan Venäjältä, ja puolet tuosta määrästä kulkee Ukrainan kautta. Moni EU-maa on syvästi riippuvainen venäläisestä kaasusta, mikä heikentää EU:n energiaturvallisuutta ja Venäjä-politiikan yhtenäisyyttä. Tähän on tulossa pysyvä muutos, ellei Venäjä reivaa nopeasti voimapolitiikkaansa. Se olisi pieni ihme.

Sipilän elvytysvisio on ylenpalttinen ja ristiriitainen

Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilä hinkuaa pääministeriksi hurjilla lupauksilla, jotka tuovat mieleen Veikko Vennamon – hän kun uhosi aikanaan poistavansa Suomesta työttömyyden olikohan puolessa vuodessa. Pikkupuolueesta hallitukseen hurjalla vaalivoitolla loikannut SMP ei kyennyt lupausta lunastamaan. Ja aika lailla utopistisilta kuulostavat Sipilänkin yhtä hurjat visiot, vaikkakin perustaltaan hiukan realistisimmilta.

Sipilä on puhunut jo pitkään valtion omaisuuden myynnistä startup-yritysten rahoittamiseksi. Aiemmin hän on puhunut mm. bioteknologiarahastosta, jonka kautta valtio kanavoisi myyntiomaisuutta työpaikkojen luomiseen. Viime puheissa sektorien määrä on kasvanut, mutta rahoitusmalli pysynyt samana. Keskustalaiset käyttävät eufemismia ”valtion ei-strategisen omaisuuden muuttaminen toiseen muotoon”.

Seadrill, osinkoyhtiöiden kuninkaallinen

Turvallisuushakuisen sijoittajan valinta ovat hyvät osinkoyhtiöt, joita on edelleen tarjolla runsain mitoin. Ja varsinkin kun useimpien vaihtoehtoisten sijoituskohteiden tuotto on surkea. Kun Euroopassa rahapolitiikka on vain löyhentymässä, hyvät osingonmaksajat ovat arvossaan.

Hyvät osinkopaperit ovat etenkin hyvin pitkäaikaisten omistajien eli holdaajien luonnollinen valinta, heitähän ei kurssien liike kiinnosta, ainoastaan osinkovirta. Markkinoita ja talouden trendejä tarkemmin seuraamattomalle se onkin järkevä tapa sijoittaa. Osinkosijoittaminenkaan ei toki ole taikasauva, jolla pääsisi eroon sijoittamisen perimmäisestä luonteesta eli riskeistä ja vaihtelevista tuotoista. Aiemmat osingot eivät ole tae tulevista, mutta vahvan osinkohistorian omaavat yhtiöt ovat pitkässä juoksussa enimmäkseen turvallisia sijoituksia. Suhdanteita nekään eivät yleensä pakene, mutta historian perusteella voi ynnäillä aika pitkälle, millaisia riskejä kukin yhtiö sisältää milläkin aikavälillä.

QE liipasimella, sormi tärisee jo

EKP:n torstain kokousta odotettiin tavallista suuremmalla mielenkiinnolla, sillä inflaatio oli painunut euroalueella reippaasti alle prosenttiin, kun tavoite on kahden tuntumassa. Jotkut maat ovat jo käyneet deflaation puolella, isoista maista Espanja. EKP tulkitsee tilanteen tilapäiseksi, mutta hirveän vakuuttavalta ei Draghi vaikuttanut sitä julistaessaan lehdistötilaisuudessa.

Monelta suunnalta on vaadittu EKP:nkin ottavan käyttöön Quantative Easingin eli setelirahoituksen. Niin on tehnyt mm. IMF. Eikä EKP:kaan kiellä poikkeustoimien mahdollisuutta, johon on nyt poliittisestikin paljon enemmän tilaa Saksan asennemuutoksen myötä. Deflaatiota pidetään inflaatiota vaarallisempana ja vaikeammin hoidettavana tautina, koska ohjauskorko ei voi painua alle nollan. Siellä se jo melkein on.

Älkää aliarvioiko Krimin kriisin seurauksia

Krimin kriisissä tuntuu tulleen suvantovaihe tai kenties jopa paluu arkeen. Se on tunnelma markkinoillakin, jotka ovat puhaltaneet helpotuksesta. Eikä tilanne kenties hetkeen eskaloidukaan, tosin Itä-Ukrainan kehitystä on mahdoton arvioida, tunteet käyvät siellä korkealla ja Venäjä varmasti hämmentää soppaa minkä ehtii. Joka tapauksessa on turha luulla, että kriisin seurauksien murehtimisen voi unohtaa. Tämä koskee oleellisesti myös sijoittajia, ja varsinkin niitä yhtiöitä, joilla on suuret Venäjä-kytkennät.

Olen usein käsitellyt näitä maailmapolitiikan myllerryksiä ja yleensä todennut niiden taloudellisen vaikutuksen olevan vähäisen. Näin on käynytkin. Mutta tällä kertaa tilanne on toinen, valitettavasti.

Venäjä syöksykierteessä - voi Suomea

Käsikirjoituksen mukaan Ukrainan kriisi porskuttaa. Suurin yllätys minulle on ollut, ettei Venäjä edes muodon vuoksi vaivautunut neuvotteluyhteyteen muiden kanssa – tosin Kerry ja Lavrov lätisivät kuusi tuntia tuloksetta, ja varmaan kulissien takana on sutistu. Silti ollaan tässä, ja pakotteet puskevat päälle. Eivätkä ne tähän jää.

Eurooppalaisten ja laajemminkin länsimaiden heikon reagoinnin varaan Vladimir Putin on laskenut uhkapelinsä. Muuten hän ei olisi siihen uskaltautunut. Johonkin mittaa hän varmaan osuu oikeaan. Vaikka EU:n on pakko löytää yhtenäisyytensä sen historian kovimmassa kypsyyskokeessa, raskaan sarjan talouspakotteisiin tuskin mennään, ellei tilanne Itä-Ukrainassa eskaloidu. Siihen suuntaan ovat jo puhuneet suomalaiset poliitikot (mm Urpilainen Tuomioja Ihalainen), koska pakotteet iskisivät kipeästi omaan nilkkaan.

Ei sotaa, mutta vaikeat jännitteet

Ukrainasta riittää näkemyksiä, mutta esitänpä omani, kun sitä työksenikin teen, eivätkä arvioni ihan hatusta ole tavanneet olla – ja Ukrainan kriisillä on suuret taloudellisetkin vaikutukset. Ukraina on todella vakava paikka, mutta en usko sen oleellisesti eskaloituvan, vaikka mahdollista se tietysti on.

Ensinnäkään Venäjän Krimin de facto miehitys ei ole mikään pitkän tähtäimen suunnitelma, joka sisältää koko Ukrainan valloituksen. Putinilla taustavoimineen on kylmän sodan mentaliteetti. Venäjä on seurannut raivolla, kuinka sen imperiumi on luhistunut Neuvostoliiton liiton hajottua. Lännessä siitä jäivät jäljelle vain Venäjän tapaan autoritaarisesti hallitut Valko-Venäjä ja Ukraina, joihin Venäjällä on vahvat kulttuuriset siteet.

Valtion finanssiomaisuuden tuhoaminen kiihtyy

Ounastelin jo aikaa sitten, että Solidiumin lahtipenkkiin päätyy seuraavaksi vakuutusyhtiö Sampo. Näin kävi - Solidium myi kurssi- ja osinkokehitykseltään parasta osakettamme hulppealla 800 miljoonalla. Puolet meni suoraan, loput saa vaihtaa kaupattuja velkakirjoja vastaan jos kiinnostaa. Aika varmasti kiinnostaa, sen verran varmasta ja hyvästä yhtiöstä on kyse.

Rahat Solidium käyttää uusiin osakkeisiin ja osingonmaksuun. Siis lisää pääomitusta ainakin Outokummulle, jonka sotkuinen osakekauppa Thyssenin kanssa on edelleen auki. Talvivaarakin vaikuttaa olevan taas pussi tyhjä, saa nähdä heltiääkö massia Solidiumilta. Niin tai näin, katastrofi on joka tapauksessa valtion omistusten kannalta tapahtunut. Jos Talvivaara ei selviä, panostukset ovat menneet kaivoon (kuten oli alunperinkin todennäköistä omasta mielestäni). Jos Talvivaara tarvitsee lisää rahaa, tappiot kasvavat – vai uskooko joku yhä valtion saavan joskus sijoituksensa takaisin?

Tappaako tietotekniikka työpaikat?

Useat arvovaltaiset tutkimukset – Suomessa Etla - ennustavat, että tietotekniikan nopea kehitys tekee tarpeettomaksi kymmeniä prosentteja nykyisistä ammateista parissa vuosikymmenessä. Murros ulottuu lukemattomille sektoreille. Tietotekniikka on tähänkin asti vähentänyt ihmistyön tarvetta, mutta suurin muutos on tutkijoiden mukaan vasta edessä. Älykkäät robotit ovat jo nyt teollisen tuotannon runko, mutta tulevaisuudessa ne hoitavat yhä enemmän myös ihmisten toistaiseksi tuottamia palveluja. Robotit mittaavat ja analysoivat tietoa sairaaloissa, toimistoissa, tutkimuslaitoksissa, liikenteessä. Pitääkö pelätä ja kenen?

Markkinakatsaus

Pörssit ovat ropisseet alas tukka putkella aika tarkkaan kuukauden, tosin vähän markkinapaikasta riippuen. Useimmissa kuitenkin droppi alkoi jo heti tammikuun alussa, joten kuukausi on pulkassa. Korjausliikkeitä tulee ja menee enemmän tai vähemmän säännöllisesti, joten mitään kummempaa tähänkään ei välttämättä liity. Niiauksen syyksi on päätelty Fedin QE:n kaventaminen, ja näin varmaan onkin jossain määrin, koska dollari on vahvistunut ja muut valuutat ottaneet lukua, varsinkin kehittyvien markkinoiden. Tosin niiden valuutat ovat – vaikkapa otsikoita eniten kerännyt Turkin liira – tulleet pulkkaa jo pidempään. Toki Fedin kaventaminenkin on ollut pidempään tiedossa, ja seuraukset sinänsä ovat odotetut. Ylivahva eurokin on lopulta menettänyt suosiotaan sukeltaen lopulta alle 1,35 taalan, ja indikaattorien perusteella pudotus jatkuu vielä jonkun matkaa.

Ahvenkukkoa pöytään – mutta mistä?

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan uuden ruokasuosituksen mukaan kalaa pitäisi syödä pari kolme kertaa viikossa –mieluiten lajeja, joiden kalastus on ekologisesti kestävää. Ehdon täyttävät ennen kaikkea yleisimmät järvikalamme: hauki, ahven, kuha, made, lahnaa, muikku (ja särkikin, mutta kuka sitä syö kuin ehkä säilykkeenä). Mikäpä siinä, ahvenkukkoa ja savukuhaa saan aivan liian harvoin muualla kuin mökillä.

Arhinmäen Solidium-kanta on vanhojen virheiden toistoa

Solidiumista on lopulta noussut keskustelu julkisen vallan huipulla. Kun itse kirjoitin ensimmäiset kommenttini liki pari vuotta sitten, ei aihe kiinnostanut ketään, vaikka yhtiö teki satojen miljoonien kauppoja. Ne sivuttiin pikku-uutisina, eikä yksikään poliitikko eväänsä heilauttanut. Nyt jo usea ministeri on ottanut reippaasti kantaa aivan eri tavoittein. Rkp:n pj Haglund haluaa purkaa Solidiumin ja myydä kaikki valtion pörssiosakkeet. Tähän otin kantaa jo aiemmin Piksussa reilu kuukausi sitten, mutta lyhyesti: miksi valtion pitäisi myydä hyvin tuottavaa omaisuuttaan? Vain siksi, että omistukset tuottavat päänsärkyä päättäjille? Todella sankarillista.

Liikesalatun tiedon puute ei ole kansalaisten ja median vika

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori kirjoitti hyvin argumentoidun blogin valtion ja yritystoiminnan suhteesta. Aiheen tekstiin on antanut STX Finland, jota Helsingin Sanomat oli käsitellyt taas laajasti. En ole ao juttua nähnyt, mutta Vapaavuoren teksti on siitä riippumatta hyvä (http://www.vapaavuori.net/index.php?p=1_3&nid=259 ). Yksi kohta tekstissä on kuitenkin sellainen, jota julkisessa keskustelussa on kritisoitu ällistyttävän vähän, siis aiemminkin. Vapaavuori toteaa, että:

Turkki syöksykierteessä

Turkki rämpii vakavimmassa kriisissä kymmeneen vuoteen, kun tuon ajan maata hallinnut maltillisesti islamistinen AK-puolue kouristelee korruptiovyyhdessä ja sisäisissä riidoissa. Jo kymmeniä hallituksen sisäpiiriin kuuluneita on pidätetty, ja usea ministeri on jättänyt paikkansa. Myrsky horjuttaa liki itsevaltiaan asemaan noussutta pääministeri Recep Tayyip Erdoğania. Vastaiskuna hallitus on erottanut jo pari tuhatta poliisia ja tutkijaa sekä puolueen jäseniä. Oikeuslaitoksen puhdistusta Erdoğan ajaa peräti perustuslain muutosta myöten. Sotku on paljastanut, kuinka kaukana oikeusvaltiosta Turkki yhä on.

Pari ehdokasta teknologian seuraaviksi vallankumoussankareiksi

Talouskeskusteluissa kuulee usein väitteen, että talouskasvun esteeksi on noussut merkittävien teknologisten innovaatioiden katoaminen. Minua tämä ihmetyttää. Emme toki ole todistaneet aikoihin höyrykoneen kaltaisia tuottavuutta hurjasti kertarysäyksellä edistäviä keksintöjä, mutta vähän pienempiä mullistuksia on riittänyt. Viime vuosikymmeniä on hallinnut tieto- ja kommunikaatioteknologian vallankumous, jonka vähättelyä on vaikea käsittää. Itse olen ansainnut elantoni jo kymmenen vuotta hyödyntämällä internetiä, josta ei nähty vielä untakaan 1980-luvun alussa.

Sijoittamisesta Scorsesen ja yleensä elokuvan silmin

Sijoittamista käsitteleviä elokuvia tupsahtaa markkinoille silloin tällöin. Niiden lähestymistapa on käytännössä aina jonkinlainen moraliteetti. Se on sikäli helppo ymmärtää, että pohjimmiltaan aika arkisesta toiminnasta on muuten vaikea löytää taiteen tai edes viihteen kaipaamaa draamaa. Sijoittaminen tarjoaa myös loistavaa materiaalia aatteelliselle populismille, siihen kun voi kytkeä kaikki mahdolliset vainoharhat, virhekäsitykset ja talousjärjestelmän demonisaatiot, jotka uppoavat suureen ja taloudellisesti ei aina niinkään valveutuneeseen yleisöön. Oliver Stone demonisoi Wall Streetissä (1987) pörssiyhtiöiden pilkkomisen, vaikka kyseessä on aika arkinen toimi. Meillä on viime vuosina irrotettu Outotec Outokummusta ja tuoreeltaan Valmet Metsosta ilman suurta draamaa. Jälkimmäisen kohdalla muutokseen liittyi irtisanomisia, mutta tuskinpa ne pilkkomisesta sinänsä johtuivat.

Markkinakatsaus

Ounastelin edellisessä markkinakatsauksessa 12.12. pörssien tulevan vielä hiukan alemmas, ja nippa nappa näin kävikin.  Osa pörsseistä pohjasi parin päivän päästä, toiset – mm jenkkipörssit – koppasivat päivänsisäiset pohjat 18.12. eli kyllä pudotukseen se standardi kolmisen viikkoa saatiin kasaan. Kun Fed antoi kuumeisesti odotetun päätöksen etenkin setelirahoituksen osalta, riemu oli suuri ja trendi kääntyi saman tien. Se oli tietysti odotettavaa, että kohtuullisen reippaasti markkinat reagoivat suuntaan tai toiseen päätöksestä riippuen. Kun setelirahoitusta kevennetään vain 10 miljardilla  kuukaudessa, otettiin tieto riehakkaasti vastaan. Rahapolitiikka pysyy löysänä, joskin kiristymisen merkit on nyt annettu.

Droppi oli sitten mielestäni siinä. Kovin alas se ei tullut, jääden aika kauas pitkien liukuvien kuten 12 kk suojatasosta. No, jos Fedin linja olisi ollut tiukempi, ropsaus olisi voinut hyvinkin niille nurkille päätyä.

Hyvä analyysi Solidiumista, ministeri Haglund – mutta väärä johtopäätös

Kauppalehden mukaan RKP:n puheenjohtaja, puolustusministeri Carl Haglund olisi valmis ajamaan alas valtion omistaman sijoitusyhtiö Solidiumin. Hän pitää ongelmallisena Solidiumin rakennetta: järjestely on epäterve kahden lajin risteymä.  Nyt ollaan sekamuodossa, jossa ministerit vedetään mukaan esimerkiksi Talvivaara-soppaan, Haglund sanoo. Hänestä Solidiumin on oltava vain sijoitustoimintaa, johon ei sekaannuta, tai koko salkusta on pitkän päälle luovuttava. Haglund olisi valmis myymään osakkeet ajan kanssa, koska Solidium harrastaa sijoitustoimintaa veronmaksajien riskillä.

Markkinakatsaus

Odottelin reilumpaa pudotusta pörsseihin jo kuukausi sitten, mutta markkinat osaavat aina yllättää. Loiva nousutrendi jatkui vielä jonkun viikon, mutta sitten saatiinkin kunnon pulkkamäki hohtavalla vitilumella. Euroopan pörssit ovat sujutelleet erityisen reippaasti, ja eiköhän jenkkipörssien pudotuskin vielä syvene.

Merkille pantavaa markkinoiden toiminnan kannalta tässäkin dropissa on, että se lähti liikkeelle ilman kummempia uutisia. Yleensä niitä on edes joitakin senlaatuisia, että talousmedia voi paremman tekemisen ja tiedon puutteessa selittää niillä markkinaliikkeet. Totuus kuitenkin on, että markkinat liikkuvat usein ilman uutisia, kun ne ovat ylikuumentuneet suuntaan tai toiseen. Kun hinnat ovat vääristyneet tarpeeksi,  laukaisee se myynnit tai ostot, ja joukkopsykologia kiihdyttää liikkeen.

Miksi ThyssenKruppia kiinnostaisi Outokummun osakeannin onnistuminen?

ThyssenKruppin sitoumus myydä mittava omistuksensa Outokummusta nosti äläkän, kun tunnetut sijoittajat Kim ja Tom Lindström katsoivat kaupan rikkovan pienomistajien oikeuksia. Heidän silmissään alennushintainen kauppa oli osa diiliä, jolla ThyssenKrupp maksoi Outokummulle hankinnoistaan muita omistajia sortavalla tavalla:

http://www.nordnetblogi.fi/perin-outo-suurkauppa-outokummun-osakkeilla/07/12/2013/

Outokumpu vastasi nopeasti tällaisella tiedotteella (tämä on katkelma kokonaisuudesta, joka löytyy:

https://newsclient.omxgroup.com/cdsPublic/viewDisclosure.action?disclosureId=585271&lang=fi

Solidium - luksusluokan saattohoitoa

Silläkin uhalla, että olette jo kurkkuanne myöten täynnä aihetta - mutta pidän tätä jo kansalaisvelvollisuutena. Eli en voi kuin jälleen kerran taivastella finanssiomaisuutemme systemaattista tuhoamista, jota valtion salkkuyhtiö Solidium toteuttaa äärimmäisellä tarmolla. Kopautusta vaille konkurssissa oleva Talvivaara ei Solidiumia säikäyttänyt, vaan se jatkaa matalaliitoon päätyneiden yhtiöiden fiskaalista saattohoitoa. Nyt on vuorossa jälleen kerran Outokumpu, joka yrittää katkaista tappiokierteensä rakennejärjestelyillä ja tietysti osakeannilla turvatakseen rahoituksensa. Ja tietysti Solidium on sitoutunut ottamaan osaa osakeantiin liki parilla sadalla miljoonalla.

Rahapoliittisen sodan liekit loimottavat EKP:n ikkunoista

Yleisen käsityksen mukaan keskuspankkien tärkein tehtävä on inflaation torjuminen. Finanssikriisien ravistelemassa maailmassa keskuspankkien suurimmaksi huoleksi on kuitenkin nousemassa deflaatio, hintatason lasku. Vauraissa OECD-maissa hinnat ovat nousseet vuodessa vain reilun prosentin, kun keskuspankkien tavoitteena on hiukan alle kahden prosentin inflaatio. Matalan inflaation takana ovat tuotannon ylikapasiteetti, korkea työttömyys, ylivelkaantuminen ja kiristyneet luottomarkkinat.

Deflaation riski on todellinen – ja se on inflaatiota vaikeammin hoidettava tauti. Hintojen laskiessa kuluttajat ja yritykset siirtävät hankintojaan, koska odottavat saavansa ne kohta halvemmalla.  Heikko kysyntä ja putoavat hinnat luovat vaikeasti katkaistavan kierteen. Keskuspankin paras ase ohjauskorko ei tehoa, jos se on jo nollassa tai sen tuntumassa, kuten on tilanne teollisuusmaissa. Euroalueella inflaatio on jo alle prosentissa. EKP:n ohjauskoron pudotus historiallisen alas 0,25 prosenttiin on perusteltu, mutta muitakin lääkkeitä sen on vielä mietittävä.

Talvivaara: mistä eduskunta löytää ylivertaisen viisaat asiantuntijansa?

Yritän olla juuttumatta Talvivaaraan liiaksi, mutta se tuottaa näköjään väistämättä jatkuvasti kommentin arvoisia tilanteita, joten tartun niistä yhteen tuoreeseen (muitakin oli tarjolla, otin tämän tiiviyden vuoksi). Useat kansanedustajat sanovat olevansa mahdollisesti valmiit Talvivaaran rahoituksen jatkamiseen, mutta sen edellyttävän asiantuntijaraporttia, joka katsoo yrityksellä olevan edellytyksiä jatkaa toimintaansa. Kuulostaa hyvältä – mutta mistähän asiantuntijoista poliitikot puhuvat? Mistä ne kerätään?

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi