Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Avaako Kreikka eurokriisin uudestaan?

Kreikan pääministerin Antonis Samarasin uhkapeli epäonnistui ja kreikkalaiset marssivat ennenaikaisiin vaaleihin tammikuun lopussa. Tällä hetkellä näyttä siltä, että äärivasemmistolainen Syriza voittaa vaalit. Jos marginaali on tarpeeksi iso, nousee se hallituksen vetäjäksi. Voisiko se johtaa eurokriisin uuteen roihahdukseen?

Öljymatematiikka: suhteellinen ei ole aina suhteellista

Öljyn hintaromahduksen vaikutuksia arvioitaessa olen odotetusti törmännyt laskelmaan, jossa vertaillaan tilannetta Amerikassa ja Euroopassa tappioksemme. Mm. Handelsbanken toteaa markkinakatsauksessaan Euroopan hyötyvän halvasta öljystä vähemmän, koska meillä polttoaineen hinnasta suuri osa koostuu muusta kuin raaka-aineesta, ennen kaikkea verosta. Pankki toteaa:

”Öljyn hinnan putoamisen vaikutukset euroalueen kuluttajaan suhteessa amerikkalaiskuluttajaan jäävät vähäisemmiksi, sillä euroalueella energian verotus, erityisesti bensiinin verotus, on huomattavasti kireämpi. Bensiinin hinta on pudonnut USA:ssa 31 prosenttia toukokuusta, mutta euroalueella vain noin 10 prosenttia (pois lukien verot bensiinin hinta euroalueella on laskenut 20 prosenttia). Jäljelle jäävä ero verrattaessa bensiinin hintaa USA:n hintatasoon selittyy euron arvonlaskulla.”

Vladimir Titanic Putin

En odottanut yllätyksiä Putinin puheelta, eikä niitä tullut. Ruplan kurssin romahduksesta ja edessä olevasta syvästä taantumasta huolimatta Putin puhui kuin Churchill vastaavassa tilanteessa alamaisilleen: minulla on tarjota teille vain verta, hikeä ja kyyneleitä. Ja niitä totisesti riittää, sillä Putin ei viitannut hitustakaan valmiuteen hakea poliittista ratkaisua Ukrainassa. Ilman sitä taas länsimaat eivät pakotteita pura, kuten oikein onkin. Sota jatkuu, ja toisin kuin Churchill, Putin häviää sen ainakin poliittisesti sata nolla.

Ruplan romahdus kuvaa osuvasti ja samalla tuottaa Venäjän surkeuden. Öljyn hinnan puolittuminen on paniikkiin vain yksi syy. Rupla on vajonnut paljon enemmän kuin öljy. Venäjän tulevaisuuteen eivät luota enää ketkään, venäläisetkään. Putin uhraa maan talouden suurvaltapolitiikalleen kuin Titanicin kapteeni. Nokka rysähti jo jäävuoreen, mutta Putin vakuuttaa vaikeuksien hoituvan vahvalla uskolla.

Öljysota hyödyttää useimpia maailmantaloudessa

Öljyn hinnasta on ollut Piksussa jo useampi hyvä juttu, mutta työnnänpä lusikkani soppaan minäkin laventamalla paria näkökulmaa, joita ovat muutkin jo kyllä sivunneet. Ensimmäinen kysymys on, onko rintaromahduksen takana kysynnän puute eli heikko suhdanne, mikä olisi selkäesti kielteinen tilanne. Alan tuntijoiden mukaan pehmeä kysyntä on yksi tekijä, mutta tärkeämpi on liuskeöljy, jonka Yhdysvalloista on tullut Saudi-Arabian veroinen tuottaja. Sen seurauksena öljystä on ylituotantoa ospuilleen Norjan koko tuotannon verran.

Opec ei lähtenyt tuotannon leikkauksiin nostaakseen hintaa eli se aloitti hintasodan. Kuten Jarno analysoi, matala hinta heikentää reippaasti liusketeknologian kannattavuutta, toki muidenkin, mutta liusketuottajat ovat Opecin kohde. Matala hinta pakottaa leikkaamaan investointeja. Jos Opec olisi manipuloinut hintaa ylös supistamalla tuotantoa, olisi se vain yllyttänyt liusketuotannon investointeja.

Ruotsi: blokkipolitiikka ulos tai ruotsidemokraatit sisään

Analysoin heti vaalien jälkeen Ruotsin blokkipolitiikan umpikujaa, joka realisoitui nopeammin kuin itsekään uskoin. Ruotsidemokraatit kaatoi hallituksen ensimmäisessä budjetissa, eikä porvariallianssilta tullut punavihreille tukea.

Ilman ihmettä uusintavaalit eivät avaa poliittista kriisiä. Gallupien perusteella kumpikaan blokki ei edelleenkään yllä enemmistöön, joten ruotsidemokraatit jatkaa vaa´ankieliasemassa. Se lupaa kaataa jokaisen hallituksen, joka ei kiristä oleellisesti maahanmuuttoa. Ruotsidemokraatit on ja pysyy blokkipolitiikan sulamattomana möykkynä.

Sääntelyllä on aina etunsa ja haittansa

Rikkaiden maiden G20:n finanssivalvontaelin FSB esitti pari viikkoa sitten, että kansainvälisten suurpankkien vakavaraisuusvaatimuksia on nostettava reippaasti. Sen mukaan suurimmilla pankeilla pitäisi olla 16-20 prosenttia omaa pääomaa luottokantaan verrattuna. Omistajien ohella pankkien pitkäaikaisten luotottajien olisi kannettava enemmän vastuuta. Niiden lainoja muutettaisiin kriisitilanteessa osakepääomaksi, mikä parantaisi tasetta. Luotottajat kärsisivät tappioita, jos pankki ei toipuisi kriisistä ja osakkeiden arvo putoaisi.

Antakaa nyt Draghille kunnon viemiset Frankfurtiin valtiojohto!

Tervetuloa Suomeen, Mario Draghi, ensi keskiviikkona omasta ja Piksunkin puolesta. Ja Suomen kovia kokevan kansan, sen puoleen. Edustajamme valtiojohdossa antakoot Draghille sen verran lämpimät viemiset kotimatkalle, että ne polttavat hyppysiä vielä Frankfurtissakin, sillä sinne pitäisi nyt saada selkeä viesti niistä euromaista, joilla ei mene hyvin. Ja niitä maita ovatkin melkein kaikki muut kuin Saksa. Suomi alkaa kuulua jo pahnanpohjimmaisiin ainakin talouskasvun osalta.

Draghi puhui jälleen torstaina, että EKP laajentaa poikkeustoimia, jos inflaatio ei pääse irti nollatasostaan, saati kääntyy deflaatioksi. Kuten olen ennenkin sanonut, linjalla on vastustajansa ja etenkin se on Saksa. Saksalaiset pelkäävät poikkeustoimien johtavan suurinflaation, kasaavan (saksalaisille) veronmaksajille riskejä ja poistavan hallituksilta paineen terveeseen talouspolitiikkaan.

Kirsikka kakun päällä: Yhdysvaltojen budjettivaje supistuu

Vieläkö muistatte, kuinka pelkäsimme – sinänsä aiheesta – kurat housussa Yhdysvaltojen kongressin ja Obama vääntöä liittovaltion lainakatosta, joka uhkasi sortaa maailmantalouden kaaokseen? Syynä oli republikaanien vastarinta katon nostamiseen, koska heidän mukaansa Yhdysvallat velkaantuu hengiltä. Oletteko kuulleet aiheesta aikoihin? Ette - koska Yhdysvaltojen budjettivaje on kääntynyt laskuun. Velka kasvaa vielä, mutta hitaammin.

Maailmantalouden harvoja valopilkkuja on Yhdysvallat. Työttömyys on pudonnut alle kuuteen prosenttiin, mikä on paras taso kuuteen vuoteen. Talouskasvu oli viime kvartaalilla parasta kymmeneen vuoteen, liki neljä prosenttia vuositasolla. Ukrainan kriisin rasittama euroalue voi vain unelmoida moisista luvuista. Saksakin yskii pahasti, vaikka vältti nipinnapin teknisen taantuman.

Eipä innosta Yhdysvaltojenkaan esimerkki blokkivaaleihin

Suomessa on surkeassa toimintakunnossa oleva hallitus, joka käytännössä odottaa vain tulevia vaaleja teeskennellen tekevänsä oleellisia päätöksiä. Joidenkin mielestä se on oire monipuoluejärjestelmän rappiosta, joka paranisi blokkivaaleilla. Silloin hallituksen sisäinen kähinä olisi vähäistä, koska kukaan ei voisi kurkkia olan yli tulevia vaaleja haistellen – blokki kun enimmäkseen on ja pysyy.

Saksan kompurointi voi tietää hyvääkin euroalueelle

Viime kuukausina on käynyt selväksi niin makrodatan kuin sukeltaneen Dax-indeksin pohjalta, että pitkään euroalueen ainoana valopilkkuna porskuttanut Saksa on vajonnut vaikeuksiin, ja on luultavasti jo taantumassa. Se on sikäli huono uutinen muille euromaille, että Saksa on EU:n sisäisessä viennissä tärkeä kohde, Suomelle myös. Mutta voi asiassa olla hyvätkin puolensa.

Saksa on rahapoliittisen perinteensä nimissä vastustanut koko ajan EKP:n poikkeustoimia, joiden se katsoo nostavan veronmaksajien riskejä ja kiihdyttävän pitkän aikavälin inflaatiota. Mikä on totuus, sitä emme saa tietää varmaksi koskaan. Aiheesta on väitelty usein Piksussakin, viimeksi Kaitsun Japani-artikkelin yhteydessä. Argumentit lentävät puolesta ja vastaan. Historian eksakti tulkinta on vaikeaa, saati ennustaminen. Minun mielestäni EKP:n olisi lisättävä oleellisesti poikkeustoimia, koska euroalueen heikko kasvu ja olematon inflaatio tuskin muulla keinolla taittuvat.

EKP:n pankkivalvonta tulee tarpeeseen

EKP:n stressitestit olivat ainakin minulle myönteinen yllätys, vaikka markkinat eivät niistä riemastuneet, ei tosin iskenyt paniikkikaan. Pitkällä tähtäimellä tulosten pitäisi lisätä taloudellista aktiviteettia, kun ongelmat on paikallistettu. Rajan tuntumassa olevia pankkeja jäi tosin haaviin eräiden arvioiden mukaan turhan paljon, vaikka varsinaisia pääoman nostamisen tarpeita ei asetettu kuin tusinalle pankille.

Yhden asian testit ainakin minusta tekivät selväksi: EKP:n pankkivalvonta, joka alkaa näinä päivinä, tulee tarpeeseen. Minusta se on ollut tosin selvää alusta asti.

Testit paljastivat pahimpien ongelmapankkien löytyvän Italiasta. Neljä sen suurpankkia tarvitsee uutta pääomaa nostaakseen vakavaraisuutensa niin korkeaksi, että se kestää viiden prosentin pudotuksen kansantuotteessa. Se ei tullut yllätyksenä, koska Italian talous on ollut vuosia euromaiden surkeinta päätä.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 11: Lagercrantz

Tunnetun sijoitussäännön mukaan kenenkään ei pitäisi ostaa yhtiötä, jonka liiketoimintaa ei ymmärrä selkeästi. Periaatteessa olen samaa mieltä, ja sillä perusteella minun ei pitäisi koskea ruotsalaiseen tietotekniikkayhtiöön Lagercrantziin, saati antaa siitä sijoitussuositusta. En tunne kunnolla yhtiötä kahdestakaan syystä. En ensinnäkään ymmärrä paljoakaan tietotekniikasta, minulla on riittävästi ongelmia näiden omien kotivärkkieni kanssa teutaroidesssani. Toisaalta Lagercrantz on yritysrypäs, joka koostuu yli 30 pienestä yhtiöstä, ja luku kasvaa hiljakseen yritysostojen kautta. Tuollaista rypästä on kenenkään vaikea tuntea kuin pinnallisesti, ellei ole asiasta kunnon liksaa nostava analyytikko tms. tai sitten toimi itse alalla.

Halventunut euro avittaa lopulta vientiyhtiöitä

Siitä asti, kun EKP lupasi Mario Draghin suulla pari vuotta sitten tehdä kaikkensa euron hajoamisen estämiseksi (eli julkisti OMT-ohjelman suurella menestyksellä), euroalueen ongelmana on ollut liian kallis valuutta. Sijoittajat ovat hakeneet euromaiden bondeista turvaa, kun takausta ei ole tarvinnut murehtia. Korkomenojen kannalta se on ollut hyvä asia, mutta viennille kallis euro on tietysti myrkkyä.

Tärkein kilpaileva valuutta dollari on pysynyt pitkään alihintaisensa. Maailmantalouden harvoja valopilkkuja on Yhdysvallat, mutta se ei ole dollarin hinnassa näkynyt, koska Fedin mittava rahaelvytys on työntänyt taaloja markkinoille. Elpymisen myötä Fed on kuitenkin hiljakseen vetäytynyt rahaelvytyksestä, ja kenties jo ensi vuonna edessä voivat olla jo koron nostot ensimmäistä kertaa sitten finanssikriisin.

Ruotsin esimerkki ei innosta blokkipolitiikkaan

Viime eduskuntavaalien jälkeen Suomessa vaadittiin siirtymistä blokkivaaleihin, koska jytkäyttänyt perussuomalaiset jäi ulos kuusikosta, joista useimmat olivat vaalien häviäjiä, joiden poliittinen yhtenäisyys oli surkea. Ennuste repaleisesta hallituksesta toteutui, eikä hallituksen lopullinen hajoaminenkaan ole poissuljettu vaihtoehto.

Blokkivaalin puolustajien mukaan äänien jakautuminen kahdelle blokille heijastaa automaattisesti äänestäjien tahtoa. Kun hallitusta ei kasata mielivaltaisesti vaalien jälkeisissä neuvotteluissa, paranee valitsijoiden oikeusturva. Äänestäjä saa mitä tilaa, eikä mitä poliitikot kabineteissa suhmuroivat.

Maakuntakentillä kannattaisi kokeilla uusia konsepteja

Täällä Tampereen suunnalla keskustellaan vilkkaasti Pirkkalan lentokentän kehittämisestä. Maakuntakenttien kohtalo kiinnostaa muitakin ulkohesalaisia, ja miksei pääkaupunkilaisiakin, koska valtionyhtiöstä ja subventioista on kyse. Taloudellista merkitystä maakuntakentillä on kuitenkin ennen kaikkea lähialueilleen.

Länsi tekee virheitä, mutta ei ole syyllinen kaikkeen

Ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi pari päivää sitten, että EU:n olisi pitänyt konsultoida Venäjää paremmin ennen kuin se tarjosi Ukrainalle assosiaatiosopimusta, jonka Kreml tulkitsi uhkaksi intresseilleen. Jos EU olisi tehnyt selkoa sopimuksen luonteesta, koko kriisi olisi kenties vältetty. EU:nkin on siten syytä katsoa peiliin Tuomiojan mielestä. Tuomioja on epäilemättä siinä oikeassa, että EU:n olisi kannattanut yrittää olla diplomaattisempi Venäjän suuntaan, koska tiedossa oli, kuinka tärkeänä osana omaa vaikutuspiiriään se Ukrainaa pitää jo maan idän venäjämielisten ja suurten talous- ja turvallisuusintressien vuoksi.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 10: Nordnet

Nordnet on varmaankin osalle Piksun lukijoista  tuttu omasta kokemuksesta, koska se on Pohjoismaiden suurimpia arvopaperivälittäjiä - ainakin kun jätetään pois pankit, jotka tarjoavat samoja palveluja asiakkailleen. Vaihdoin perheemme arvo-osuustilit Nordnetiin syystä, jonka vuoksi pidän sitä hyvänä sijoituskohteena: se tarjoaa aktiiviselle itsepalvelusijoittajalle riittävän hyvän paketin edullisin ehdoin.

Lopulta kaasua pönttöön EKP:lta

Oli jo aikakin! EKP laski jälleen korkoja, koska inflaatio on lähes nollassa ja kasvu pysähtynyt. Merkittävämpää on, että keskuspankki jatkaa poikkeustoimien sarjaa aloittaen ABS-ohjelman eli omaisuusvakuudellisten arvopaperien mittavat ostot. Tavoitteena on lisätä rahan määrää markkinoilla. ABS:n puitteissa EKP ostaa esimerkiksi asunto- ja yrityslainoja, joista kootaan suuria paketteja. Pankit, vakuutusyhtiöt ja Draghin mukaan ketkä tahansa voivat toimia ABS-pakettien myyjinä. Niiden tekninen toteutus on vielä työn alla.

EKP ei määritellyt ostojensa mittakaavaa kuin toteamalla, että sen tase kasvaa merkittävästi. Setelirahoituksesta ei ole vielä kyse, joskin hiukan siihen suuntaan päätös jo vivahtaa. Varsinainen setelirahoitus on hankala toteuttaa euroalueella niin teknisesti kuin poliittisesti verrattuna Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Japaniin, joissa se on purrut. Luultavasti EKP käyttää ohjelmaan ainakin satoja miljardeja.

Koska Venäjän valtaeliitti saa Putinista tarpeekseen?

Ukrainan kriisi ei hetkahtanut Putinin ja Poroshenkon käsien lääppäisystä, ei tosin ollut odotuskaan. Tilanne näyttää vain pahentuvan, jos Venäjä on rahdannut joukkojaan rajan yli.  Totta tai ei, poliittinen ratkaisu loistaa poissaolollaan. Jos väite on totta, pakotteiden lisäämisen paine kasvaa sen mukaisin taloudellisin seurauksin. Onko tälle rumballe kuviteltavissa ratkaisua?

Putin on ajanut itsensä nalkkiin uhkapelinsä kanssa. Hänellä ei ole kunniallista perääntymistietä, vaikka sellaiseen halu jostain löytyisi – mikä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Venäläiset tuntevat kriisin kohta nahoissaan muunakin kuin Oltermannipulana, mutta valtion propagandakoneisto ja muutkin vippaskonstit eivät jätä demokraattisen paineen luomalle perääntymiselle tilaa. Ja sotatilahan perinteisesti sataa valtiojohdon laariin, vaikka Venäjää tietysti ei mikään sotilaallisesti uhkaa. Kansallismielisyyttä tämmöinenkin ryysis silti aikansa nostaa.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 9: Atrium Ljungberg

Suomalaisilla on suorastaan päähänpinttymä kiinteistösijoittamisen ylivertaisuudesta verrattuna muihin sijoitusmuotoihin, mikä kertoo kai ennen kaikkea varovaisesta mentaliteetista ja puutteellisesta osakesijoittamisen tuntemuksesta. Mutta toisaalta, mitäpä vikaa kiinteistösijoittamisessa on - paitsi se, että monelle asuntosijoittamisen kynnys on turhan korkea kovan alkupääomavaatimuksen vuoksi. Kysyntää kiinteistösijoittamiseen erikoistuneilla pörssiyhtiöillä vaikuttaa olevan Suomessa riesaksi asti, ainakin siihen erikoistuneen asuntosijoitusyhtiön Oravan suosion perusteella.

Menestyjän psykologista arkkityyppiä ei ole - onnea Antti Ruuskanen!

Antti Ruuskaselle onnea keihään Euroopan mestaruudesta!  Olen hänen menestyksestään ilahtunut paitsi suomalaisena myös lupsakkana itäsuomalaisena junttina, jollaisiin kuulun Ruuskasen tapaan. Olemme olleet pidemmän aikaa sosiaaliselta statukseltamme vähän sekuliporukkaa, toistaitoisia höppänöitä. Ruuskasen poika korjaa mielikuvaa.

Menestymisen psykologisista perusteista liikkuu perusteettomia yleistyksiä, jotka kirkastuvat urheilussa. Keihään kaltaisissa yksilölajeissa pärjää stereotypian mukaan vain itsekäs, epäsosiaalinen ja oman pärjäämisensä alttarille läheisensäkin uhraava täydellisyyden tavoittelija, ”tappaja”, siis enemmän tai vähemmän nilkki. Ruuskanen kiskaisi arvokisan finaalissa ennätyksensä ja aika varman voiton, jonka jälkeen hän irvaili miljoonille katsojille, että Pielaveden ennätys jäi tekemättä. Siitä on tappamisen ja itsensä liian vakavasti ottamisen meininki harvinaisen kaukana.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 8: Byggmax

Ruotsalainen rautakauppaketju Byggmax on jo luultavasti tuttu useimmille Piksun lukijoille ainakin nimeltään, koska yhtiö on rantautunut Suomeenkin viime vuosina. Kotinurkillani Tampereella yhtiö on avannut pari liikettä lyhyen ajan sisään, ja innokkaasti se on laajentunut ylipäätään. Liikkeitä on kaikkiaan toista sataa Pohjoismaissa. Jos konsepti toimii kuten yhtiö itse uskoo, on haluja varmaan toimia muuallakin kuin Pohjoismaissa ajan mittaan.

Byggmax on rautakaupan Lidl: se myy rakentajien perustarpeita erittäin edullisesti. Tuotevalikoima on karsittu, suorastaan spartalainen; olen käynyt liikkeissä, joiden yleisvaikutelma on ankea. Erilaisia tuotteita ja henkilökuntaa on vähän. Mutta rautakauppa ei ole kauneuskisa, eikä rakennustarvikkeiden suhteen brandeillakaan ole suurta väliä, ainakaan niillä, jotka jäävät silmiltä piiloon. Halpa hinta on vahva valtti, kun tuotteissa ei ole oleellisia eroja.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 7: Axfood

Jos minun pitäisi valita puolenkymmentä tylsintä tietämääni yhtiötä ja osaketta, ruotsalainen elintarvikeketju Axfood kuuluisi listalle. Tämä ei kuitenkaan ole moite, vaan pikemmin tunnustus, vaikka voi sen riskihalukas sijoittaja toisinkin nähdä. Axfood on yksi tasaisinta tulosta tekevistä yhtiöistä, joihin olen koskaan törmännyt, ja se pätee niin liikevaihtoon kuin kannattavuuteen. Defensiivinen alahan vähittäiskauppa sijoittajan kannalta on yleensäkin, mutta Axfood on silti liki omassa kastissaan. Kesko ja Stockman – joilla on toki paljon muutakin kuin elintarvikepuoli - ovat tähän yhtiöön verrattuna supersyklisiä vuoristorataosakkeita. Mutta juuri se tekee yhtiöstä niin idoottivarman.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 6: Biogaia

Ruotsalainen Biogaia kuuluu monen silmissä luultavasti osastoon ”humpuukipulju”, koska tämän pienen lääkeyhtiön päätuote ovat probiootit, suomeksi sanottuna nieltävät vatsabakteerit. Biogaian oma kehitelmä on nimeltään Lactobasillus reuteri, joka on maallikon käsitykseni mukaan jonkun sortin maitohappobakteeri. Suomesta sitä saa pillereinä apteekeista Rela-tuotenimellä, purkki löytyy yleensä hyvin sijoitettuna asiointitiskiltä korvan juuresta – suhteet apteekkareihin näkyvät pelaavan. Samaa bakteeria on myös Rela-elintarvikkeissa, lähinnä erilaisissa juomissa kuten piimässä.

Lactobasillus reuteri on kehitetty vatsavaivoja vastaan. Minulla niitä on riittämiin, ja oman kokemukseni mukaan Rela-tuotteista on niihin apua. Yhtiön innokkain väite on, että ko. bakteeri poistaa tai ainakin helpottaa oleellisesti lasten koliikkivaivoja. Jos se pitää vähänkään paikkansa, kysyntä on varmasti valtavaa pitkällä tähtäimellä.

Palvelusektorin pitääkin kasvaa osa 2

Teollisuusmaan käsitteeseen tuntuu sisältyvän ajatus, että teollisuuden osuus työpaikoista on suuri verrattuna toisiin sektoreihin. Näinhän ei yleensä ottaen ole rikkaissa maissa, vaan palvelut ovat ylivoimaisestikin suurin työllistäjä. Silti meillä elee edelleen ajatus, että emme me elä toistemme paitoja pesemällä. On siinä toki totuutensa, sillä ilman tehokasta teolllista tuotantoa meillä ei olisi varaa laajaan palvelusektoriin. Korkea tuottavuus sen mahdollistaa. Mutta korkea tuottavuus ei tarkoita, että työvoiman kysyntä kohdistuisi teollisuuteen.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 5: Elekta

Elekta on ruotsalainen terveydenhuoltolan yritys, joka on noussut pienestä firmasta keskikokoiseksi nopeasti, ja kerää kotimaassaan jo jatkuvasti sijoittajilta laajan huomion, vaikka täällä se on huonosti tunnettu olettaakseni. Elekta kehittää innovatiivisia ratkaisuja syövän ja aivosairauksien hoitoon. Joka vuosi noin miljoona potilasta saa hoitoa Elektan tuotteilla, ja luku on kasvussa. Yhtiö kehittää muun muassa sädehoitoja ja hoidossa käytettyjä ohjelmistoja.

Tarkemmin en hoitoja tunne, kun minulle ei ole lääketieteellistä koulutusta, mutta yhtiö toimii jo kautta maailman, ja on kasvanut tasaisen varmasti - takavuosina kiivaastikin, joskin nyt vauhti on eräin osin laantunut. Onko kyse suhdanneluonteisesta jarrutuksesta vai jostain oleellisemmasta, aika näyttää. Minulle tämä osake on kuitenkin ollut niin tuottoisa, että suhtaudun yhtiöön yhä luottavasti.

Palvelusektorin pitääkin kasvaa osa 1

Minun on pitänyt jo hyvä aikaa kirjoittaa kommentaari palvelusektorin tulevaisuudesta, ja sain siihen nyt hyvän kimmokkeen Piksun toimituksen jutusta ”Ohjelmistoteollisuus on Suomen nopeimmin kasvava vientisektori”, julkaistu 27.6. Ainakin julkisen keskustelun perusteellahan Suomessa murehditaan enemmän teollisuuden kuin palvelualan työpaikkoja. Asenne on nurinkurinen, sillä kaksi kolmesta suomalaisesta tienaa elantonsa palvelusektorilla. Suhde on sama kaikissa rikkaissa teollisuusmaissa, myös Saksan ja Japanin kaltaisissa vientimahdeissa. Taustalla on ajatus, että emme me elä toistemme paitoja pesemällä – vaikka palvelut ovat yhtä oleellinen osa tuotantoa ja elämänlaatua kuin muut sektorit.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 4: TGS Nopec

Norjalainen TGS Nopec Geophysical Company on energiateollisuuden alihankkija, joka tuottaa geologisia kartoituksia öljy- ja kaasuteollisuudelle maalla ja merellä, jälkimmäinen on niistä ollut sille tärkeämpi sektori. En tiedä tarkemmin, millaista teknologiaa työssä käytetään, mutta korkean osaamisen toiminnasta on kyse. Geologiset kartat ovat välttämättömiä, kun uusia energialähteitä etsitään.

Energiasektori on kokenut lyhyessä ajassa hurjia mullistuksia. Vuosikymmen sitten edessä näytti olevan aika, jolloin öljy- ja kaasuvarannot hupenevat vauhdilla, ja uusia oli vaikea löytää tilalle (ns. oil peak). Ja samaan aikaan kulutus kasvoi rajusti etenkin kehittyvissä talouksissa. Yhtälö tarjosi hurjan markkinaraon TGS:n kaltaisille yhtiöille, jotka ovat välttämättömiä uusien varantojen löytämisessä. Niiden keskeiseksi resurssiksi uskottiin syvät merialueet.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 3: Hennes & Mauritz

Ruotsalainen vaatekonserni Hennes & Mauritz (H&M) on tuttu useimmille suomalaisille, sillä yhtiön kaupat kuuluvat useimpien suurten kaupunkiemme katukuvaan, monessa niistä liikkeitä on useita. Vuosikymmeniä toiminut yhtiö on Ruotsin tunnetuimpia talousinstituutioita, joka oli alansa jättiläinen Ruotsissa jo 1980-luvun alussa siellä asuessani. Yhtiö on laajentanut toimintansa ympäri maailmaa ja työntynyt tehokkaasti mukaan nettikauppaan. Voimakkaasta laajentumisesta huolimatta yhtiön on säilyttänyt korkean kannattavuutensa, mikä on usein yrityksille kriittinen vaihe.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 2: NCC

NCC ei kenellekään ole varmaan tuntematon yhtiö, koska se toimii laajalti Suomessakin, mutta jos joku ei ole siihen paneutunut sijoitusmielessä niin on korkea aika. Tukholman pörssiin listattu rakentaja on monipuolinen ja vakaa yhtiö, joka kasvattaa tasaisesti liikevaihtoa, tulosta ja osinkoa. Toimintaa on kaikkialla Pohjoismaissa, mikä vähentää suhdanneriskiä sinänsä syklisellä alalla.

Sijoittajalle NCC on ollut ällistyttävänkin paljon parempi lappu kuin suomalaiset kilpailijansa, mikä kertoo yhtiön laadun ohella Ruotsin talouden vetreydestä. Ero hyvin samankaltaiseen YIT:hen on ollut suorastaan järkyttävä viime vuodet. Luvut vuosilta 2013- 2009 puhukoot puolestaan:

Liiketoiminnan tuotot kruunua:

57 823 000

57 227 000

52 535 000

49 420 000

51 817 000

 

Liiketulos ennen poistoja kruunua:

2 679 000

2 537 000

2 017 000

2 254 000

2 150 000

 

Osakekohtainen tulos kruunua:

18,31

17,47

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi