Käyttäjän Ari Hakkarainen blogi

Median historian nopein murros saattaa olla valokuvien ja videoiden siirtyminen filmiltä ja kaseteilta muistikorteille talletettuihin tiedostoihin. Kun noin 10 vuotta sitten uusi digitaalinen kamera- ja tallennusteknologia alkoi olla tarpeeksi käyttäjäystävällistä, riittävän tasoista teknisesti ja hinnaltaan perheystävällistä, uusi media vyöryi hämmästyttävän nopeasti koti- ja ammattikäyttöön.

Samalla valokuvauksessa liikkuvat rahavirrat vaihtoivat suuntaa. Filmivalmistajia ei enää tarvittu, mutta koska jossakin kuvaajat otoksiaan haluavat esitellä ja myös säilyttää, internet-palvelut ja tallennusvälineiden valmistajat ovat keränneet filmeihin sijoitetut rahat omiin taskuihinsa.

Valokuvauksen murros on käsittämättömän nopea siksi, että ihmisten täytyi muuttaa tapojaan ja käyttäytymistään ennen kuin uusi teknologia saattoi valloittaa massamarkkinat. Kuvia ei enää voinutkaan hypistellä käsissä ja asetella albumeihin, vaan niitä piti katsella tietokoneen ruudulta. Silti käytännössä viimeisetkin nurisijat – ammattilaiset mukaan lukien – ovat nyt digitaalisten kameroiden ystäviä.

Kun kuluttajina katselemme uuden markkinan syntymistä, huomaamme kenties jotain uutta tapahtuneen vasta kun siitä on juttu TV:n iltauutisissa. Silloin meitä saattaa kiinnostaa tieto siitä, milloin uusi tuote tai palvelu on sellaisessa elinkaarensa vaiheessa, että se kannattaa hankkia. Kun sen sijaan talouselämää seuraavina katselemme uuden markkinan syntymistä, meitä kiinnostavat aivan toiset asiat. Esimerkiksi teknologiateollisuudessa trendit vaihtuvat suhteellisen nopeasti, joten oikeaan osunut ajoitus niin työpaikan valinnan kuin sijoituksenkin kannalta on tärkeää.

Konsulttiyhtiö Gartner Group on kehittänyt Hype Cycle -mallin, jolla on kätevä kuvata uuden teknologian elinkaaren vaiheita. Mikäli sijoittaja käyttää mallia teknologia-alan tai digitaalisen median tuotteiden kypsyyden analysointiin, jostain on hankittava tietoa, että pystyy asettamaan uuden teknologian aikajanalle oikeaan kohtaan. Sen jälkeen voi arvioida, selviääkö teknologia karikoiden yli massamarkkinoille.

Kun hallitus tarvitsee lisää verotuloja ja keksii nostaa jonkin yksittäisen alan, yksittäisen tuotteen arvonlisäveroa, niin mitä sen alan ammattilaiset tekevät? Väittävät taivaan putoavan niskaan, jollei elämä jatku entisellään. Mitä tekevät saman alan ammattilaiset, joiden vastaavista tuotteista on kuitenkin koko ajan maksettu moninkertainen arvonlisävero? He ovat hiljaa ja keskittyvät bisnekseensä.

Puhun media-alasta. Hyvin ymmärrettävistä historiallisista syistä yhteiskunta on aikoinaan halunnut tukea sekä kirjallisuutta että lehdistöä. Kansaa on haluttu sivistää ja pitää ajan tasalla maan ja maailman asioista. Siksi Suomessa kirjojen arvonlisävero on edelleen tänäkin päivänä 9 prosenttia. Tilattavilla lehdillä, kuten hyvin menestyvillä suurilla sanomalehdillä ja aikakauslehdillä ei arvonlisäveroa ole lainkaan. Lehtien irtonumeroista maksetaan normaali vero.

Painetun median liiketoiminnan ihmiset ovat luonnollisesti olleet hyvin, hyvin vihaisia hallituksen suunnitelmista laittaa arvonlisävero lehdille pelätessään tulojensa laskevan.

Mediajättejä on aina ollut olemassa joukkoviestinnän 500-vuotisen historian aikana. Jos kuitenkin keskitytään viimeisen 20 vuoden aikaan, jolloin digitaalinen media on kehittynyt massamarkkinoille sopivaksi välineeksi, huomataankin muiden kuin perinteisten mediayhtiöiden ohjaavan kehitystä.

1990-luvulla Nokia toi uuden langattoman viestintävälineen maailman ihmisille, mutta ei osannut hyödyntää sen mediamahdollisuuksia liiketoiminnassaan. Perinteiset lehtitalot, TV-yhtiöt, elokuvastudiot ja levy-yhtiöt hallitsivat mediamarkkinaa nauttien viimeisistä kultaisista vuosistaan ennen World Wide Webin läpimurtoa yrityksiin ja koteihin 1990-luvulla.

Television suhteellisen lyhyt historia on ollut liki täydellinen menestystarina. Heti kun ihmiselle jää asumis- ja ruokakulujen jälkeen pari satasta ylimääräistä, hän ostaa televisiovastaanottimen. Hyvin usein hänestä samalla tulee tylsänä ruutua tuijottava sohvaperuna, koska media on yksisuuntainen. Ei enää. Uudet Smart TV-laitteet kytketään TV-verkon lisäksi internetiin, jolloin olohuone muuttuukin sosiaalisen median kommunikointitantereeksi.

Televisio on aina ollut yksinkertainen laite. Mustavalko-TV:ssä oli pari nappulaa, joilla saattoi vaihtaa kanavaa ja hiljentää ääntä mainosten ajaksi. Kaukosäädin on television tähänastisen historian suurimpia keksintöjä, jota ilman elämä kieltämättä käy erittäin hankalaksi. Digitaalinen televisiosignaali muutti kuitenkin kaiken: televisio kehittyy tietokoneeksi.

Painetun sanomalehden lukijamäärä ja levikki ovat jo pitkään olleet hienoisessa laskussa. Aikakauslehtien levikki on aaltoillut ylös ja alas, mutta joka tapauksessa painetun maksullisen aikakauslehden suurimmat päivät ovat takana. Myös mediayhtiöt tietävät tämän, vaan vanhasta tilaus- ja mainosmaksuista koostuvasta liiketoimintamallista tuskin yksikään yhtiö on vielä kyennyt siirtymään täysin digitaaliseen aikakauteen.

Yhden liiketoimintamallin sijaan lehdistöllä on jo nyt vähintään kolme vaihtoehtoa siirtyä digitaalisen mediaan: verkkolehti, ladattava lehti ja henkilökohtainen lehti.

Videolla tarkastellaan näitä kolmea eri tapaa lukijan kannalta Apple iPad-tabletilla:

Suurten sanomalehtien verkkosivut ovat jatkuvasti Suomen suosituimpien sivustojen listalla, joten uutisia seurataan kenties enemmän kuin koskaan. Verkkolehdille on tähän mennessä keksitty kaksi ansaintamallia: mainokset ja pääsymaksut. Mainoksia on helppo liittää sivulle kuin sivulle, mutta ammattitaitoisen toimittajajoukon palkkoja niillä harvoin maksetaan. Huffington Post onnistui yhdistämällä ammattitoimituksen ja ilmaistyövoiman.

Tällä hetkellä 'internetissä kaiken pitää olla ilmaista' pidetään yleisesti hyväksyttynä totuutena. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla ilmaista edes internetissä, sillä digitaalisesta mediasta ollaan valmiita maksamaan. Vaikeus on siinä, että enää ei ole yhtä liiketoimintamallia kuten esimerkiksi lehtibisneksessä, joka satojen vuosien ajan yksinkertaisesti myi mainostilaa lehdestä ja tuotteen kotiin toimituksen lukijoille. Koska internetissä todellakin on niin paljon sisältöä saatavilla ilmaiseksi, täytyy digitaalisen median liiketoimintamallin olla hyvin perusteltu.

Harva digitaalisessa mediassa toistaiseksi on menestynyt, mutta ne jotka ovat, ovatkin pistämässä uusiksi koko alaa. Talouslehti Fortune laati niin kuvaavia kaavioita perinteisen median ja uuden median rajusta kilpailutilanteesta, että käytän niitä sellaisenaan.

Olen jo jonkin aikaa penkonut, haastatellut, analysoinut, lukenut, laskenut, kysellyt ja testannut eri lähteistä saatua tietoa mediamarkkinoista tulevaa kirjaani varten. Tarkkaan ottaen aiheena on digitaalisen median aiheuttama murros koko medialiiketoimintaan ja ihmisten arkielämään median käyttötapojen muuttuessa. Viikonloppuna minulle esitettiin aiheesta hyvä kysymys: mihin sitten sijoittaisit media-alalla, sillä onhan murros valtava mahdollisuus?

Sijoittaisin sellaiseen bisnekseen, joka liittyy Internetiin ja liikkuvaan kuvaan tai sellaiseen, jolla on hallussaan verkkopalvelu tai ohjelmistoalusta millä on mahdollisuus kasvaa merkittäväksi jakelukanavaksi mediatuotteille.

Maailmantalouden taantumassa ja valkokaulusrikollisuudessa ei yleensä ole paljon naurun aihetta. Michael Lewis kertoo kirjassa The Big Short – Inside The Doomsday Machine (Suuri lyhyeksimyynti – Tuomiopäivän koneen sisällä) kuitenkin sen verran herkullisia tarinoita Wall Streetin pelureista, että naurua ei aina voi pidätellä.

Michael Lewisin ensimmäinen kirja Liar's Poker kertoo hänen ensimmäisestä työpaikastaan finanssitalo Salomon Brothersilla vuonna 1985. Täysin vastuuton kaupankäynti, holtiton johto ja käsittämättömien rahoitustuotteiden kehittely vetivät yhtiön sittemmin nurin. Lewis palaa Big Short-kirjassa samaan aiheeseen, mutta 2000-luvun tapahtumiin lähinnä kahden sijoittajan Steve Eismanin ja Michael Burryn tarinoiden kautta.

Kumpikin sijoittaja havaitsi ennen amerikkalaisen asuntokuplan puhkeamista, että jossain on mätää. Mätä ei ollut asunnoissa, vaan finanssitalojen kehittämissä rahoitustuotteissa, joita pyramidihuijauksen tapaan rakennettiin aiempien tuotteiden päälle. Kun alimpana ollut tuote paljastui arvottomaksi, pyramidi romahti.

Nokian tammi-maaliskuun 2011 tuloksessa on kaksi valopilkkua: merkittävä myynnin kasvu Kiinassa ja Latinalaisessa Amerikassa ja hätiköityjen massairtisanomisten välttäminen vuoden 2011 aikana. Lähes kaikki muu – laitemyynti, kannattavuus, älypuhelinten markkinaosuus, odotukset loppuvuodelle 2011, investointien puute – ovat vähemmän valoisaa kuultavaa.

Nokian hallitus aivan ilmeisesti palkkasi Stephen Elopin saneeraamaan yhtiön. Niin tarmokkaasti uusi toimitusjohtaja on tarttunut kustannusten karsimiseen. Yhtään ilmoitusta merkittävästä investoinnista tulevaisuuteen hän ei ole antanut. Vastoin hallituksen puheenjohtajan Jorma Ollilan julkilausumaa tahtoa, Elop ensimmäisenä saavutuksenaan käänsi hallituksen päät älypuhelinten strategialinjauksessa ja sai Nokian luopumaan oman älypuhelinohjelmiston (Symbian ja S60) kehityksestä.

Tästä seuraa valtavat kustannussäästöt ja yhtiön investointitarve uuteen teknologiaan vähenee myös. Nokian valitsema Microsoftin kehittämä Windows Phone-ohjelmisto rajaa ne teknologiat mitä älypuhelimissa voi käyttää, joten niissä tarvittavan huipputeknologian suunnittelu- ja osaamistarve vähenee Nokialla olennaisesti.

Nokia ilmoitti alkuvuoden 2011 tulosraportissaan älypuhelintensa markkinaosuuden laskeneen 26 prosenttiin. Yhtiö ennakoi myynnin ja kannattavuuden kaiken kaikkiaan laskevan vuoden 2011 aikana edelleen.

Oli viikonloppu. Oli juuri oikea mielentila ja juuri sopivasti aikaa lukea kirja. Sen nimikin ole tiedossa, sillä kirjoittajat itse olivat markkinoineet tuotteensa minulle edellisen viikon aikana sosiaalisessa mediassa. Tartuin hiireen ja lähdin ostoksille. Tulos oli kuitenkin surkea. Puolen tunnin aherruksen jälkeen minulla ei ollut kirjaa, ei luettavaa, vain syvä inho suomalaisia verkkokauppoja kohtaan.

Olen ostanut melkoisen määrän digitaalisia tuotteita ainakin yhdysvaltalaisista ja englantilaisista verkkokaupoista. Olen ostanut aika paljon fyysisiä tuotteita ainakin saksalaisista, ranskalaisista, ruotsalaisista, englantilaisista ja amerikkalaisista verkkokaupoista. Koskaan, ei koskaan ostotapahtuma ole mistään ulkomaisesta kaupasta peruuntunut sen vuoksi, että kauppa ei olisi pystynyt vastaanottamaan maksua.

Näin juuri tapahtui kun yritin ostaa e-kirjaa suomalaisesta verkkokaupasta. En saanut kirjaa maksettua, joten en voinut myöskään sitä ladata itselleni luettavaksi. Yritin maksaa ostosta kolmella eri selainohjelmalla useamman kerran jokaisella. Ei onnistunut. Vaikka juuri tässä tapahtumassa tekninen vika melko varmasti olikin pankin järjestelmässä tai omassa PC:ssäni, se ei missään nimessä ole ongelman perimmäinen syy.

Suomalaisten verkkokauppojen perimmäinen ongelma on niiden käyttämä liian vaikea maksujärjestelmä.

Harvan yrityksen pääjohtajan vaihdos on niin dramaattinen tapahtuma, että kansaa täytyy rauhoitella hakemalla TV-uutisiin pääministeri Mari Kiviniemi antamaan ympäripyöreä lausunto asiasta, joka ei suoraan hänelle edes kuulu. Koska johtajanvaihdos tapahtui suomalaisten yhteisessä ylpeydenaiheessa, Nokiassa, herättävät yhtiössä tapahtuvat suuret muutokset myös suurta epävarmuutta kansalaisissa, muissa yrityksissä ja koko yhteiskunnassa.

Ulkomainen media on sen sijaan kiinnostunut Nokiasta ja sen tulevaisuudesta laajemmin kuin yhtiön pääkonttorin sijaintiasiana. Ympäri maailmaa saamissani kyselyissä haetaan usein syitä siihen miten suomalainen henkilökunta ottaa Pohjois-Amerikkalaisen johtajan vastaan tai miksi Nokia ei ole enää kehityksen kärjessä. Kokosin tähän muutaman yleisimmän kansainvälisen median esittämän kysymyksen ja vastaukseni niihin.

Vuodesta 2008 lähtien Nokian liikevaihto ja kannattavuus on heikentynyt. Mitä on tapahtunut?

Kun Internet-pörssikupla puhkesi vuonna 2001, aiheuttaen teknologiasektorille taantuman, Nokian liikevaihto ja markkinaosuus pieneni hetkellisesti. Finanssikriisin tuoma taantuma näyttää aiheuttaneen samansuuntaisen ilmiön. Nokialla on kuitenkin vahva kassa ja riittävästi resursseja noustakseen tästäkin.

Nyt lisähaasteena on kuitenkin entistä kovempi kilpailu erityisesti Samsungilta ja jatkossa kiinalaisilta valmistajilta, jotka haluavat laajentaa myös kotimarkkinoidensa ulkopuolelle. Nokia tuskin tulee pääsemään samalle menestystasolle mihin se 1990-luvun lopulla nousi ja mitä se ylläpiti 2000-luvun.

Nokia on menettänyt markkinaosuutta myös siksi, että se ei ole tarttunut uusiin trendeihin tarpeeksi tarmokkaasti. Nokialla oli kosketusnäyttöpuhelin paljon ennen Apple iPhonea, mutta ei nähnyt sille markkinoita. Kun Applen puhelin tuli markkinoille, sen merkitystä ei Nokialla heti suostuttu ymmärtämään. Online-palveluissa Nokia on sen sijaan hyvin mukana Ovi-palvelullaan.

Nokia Siemens Networksin pääjohtaja Rajeev Suri kiteytti lehdistötilaisuudessa 1.2 miljardin dollarin yrityskaupan: "Tämä kauppa on hieno lisä asiakassalkkuumme". Hän puhui yhdessä Motorolan pääjohtajan Greg Brownin kanssa kaupasta, jossa Nokian ja Siemensin yhteinen verkkoteknologiaan keskittyvä yhtiö ostaa Motorolan verkkoliiketoiminnot.

Toki muitakin syitä valtavaan yrityskauppaan Rajeev Suri mainitsi, kuten suuruuden edut, teknologia ja osaavat ihmiset, mutta Nokian kannalta kyse on asiakkaiden ostamisesta.

Nokia Siemens Networks saa esimerkiksi Wimax-teknologiaa, joka on jäämässä marginaaliseksi neljännen sukupolven verkoksi, CDMA-teknologiaa, josta operaattorit ovat siirtymässä neljännen sukupolven tuotteisiin ja LTE-teknologiaa, johon Nokialla on omaakin osaamista.

Sen sijaan asiakkaiden hankkiminen – jopa tällä hinnalla – voi olla järkevää paitsi Networksin kannalta, myös emo-Nokian kannalta. Nokian matkapuhelimia ja Networks-liiketoimintaa pidettiin pitkään samassa yhtiössä, koska asiakkaat olivat samoja operaattoreita.

Nokia Siemens Networks saa Motorolalta 7500 työntekijää, joista moni on tekemisissä amerikkalaisen, kiinalaisen tai japanilaisen operaattorin kanssa. Asiakassuhteita siirtyy yhteensä 50. Erityisesti Yhdysvaltojen markkinoilla takelteleva Nokia pyrkii hyötymään suhteista, jotka ovat nyt olemassa Yhdysvaltojen suurimman operaattorin Verizon Wirelessin kaikille osastoille.

Nokian tulevaisuus on tärkeä Suomen kansantaloudelle, puhumattakaan keskisuurista suomalaisista kaupungeista, joissa on runsaasti Nokian tai sen alihankkijoiden liiketoimintaa. Yhtiön osuus koko Suomen tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinneista on jo 37 prosenttia ja bruttokansantuotteesta 1.6 prosenttia.

Vilkaisemalla korporaation kiiltävää pintaa voisi ajatella, että Nokialla menee hyvin. Yhtiö on tehnyt voitollista tulosta 15 vuotta. Se on aivan ylivertainen markkinajohtaja edelleen voimakkaasti kasvavilla maailmanlaajuisilla matkapuhelinmarkkinoilla.

Suursijoittajat, jotka liikuttavat osakemassoja maailman pörsseissä, eivät kuitenkaan usko Nokian tulevaisuuteen. Jatkuvasti voitollisesta tuloksestaan ja markkinajohtajuudestaan huolimatta Nokian osakkeen arvo on laskenut jo 10 vuotta ja laskee edelleen. Viesti on, että Nokian kasvumahdollisuuksia tulevaisuudessa ja kilpailukykyä pidetään heikkoina.

Tänään Nokia on matkapuhelinten Toyota

Yksi Nokia-kirjani Menestyksen hinta johtopäätöksistä oli, että Nokiasta on kasvanut harmaa brändi, joka ei innosta ketään, vaan tekee tasalaatuisia, tylsiä tuotteita tavallisille ihmisille. Automaailmassa Nokiaa vastaava brändi voisi olla Toyota.

Nokia on heitteillä, mutta luomalla se uudelleen designista ponnistavaksi innovatiiviseksi yhtiöksi, se voisi vielä olla pelastettavissa. Näin arvioi Juhani Risku uudessa kirjassaan. Nokia on Suomelle niin arvokas - vaikka yhä enemmän muihin maihin investoiva yritys – että hätähuuto kännykkäjätin tulevaisuuden puolesta on syytä kuunnella ja arvioida huolella.

Juhani Risku työskenteli lähes koko 2000-luvun Nokialla muotoilu-, brändinhallinta-, konseptointi- ja suhdetoimintatehtävissä. Nyt hän on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Uusi Nokia Käsikirjoitus. Kirjassa käsitellään Nokian johtamiskulttuuria, työtapoja ja valittuja johtajia kriittiseen sävyyn, mutta suurin paino kirjassa on kuitenkin Nokian tulevaisuuden hahmottamisessa. Risku pyrkii esittämään – organisaatiokaavioita, teknologioita ja johdon työnjakoa myöten – miten Nokiasta olisi jälleen tehtävissä innovatiivinen kasvuyritys.

Bloombergin haastattelussa Nokian pääjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo kertoi toimittaja Diana ben-Aaronille parhaillaan lukevansa Presidentti Mauno Koiviston elämänkertaa. Kallasvuo innostui kertomaan, "Koivisto ei aina antanut paljoakaan arvoa sille mitä ihmiset puhuivat. Hän uskoi siihen mitä oli tekemässä."

Mauno Koivisto oli niitä harvoja suomalaisia joka uskalsi asettautua itsevaltiasta Kekkosta vastaan 30 vuotta sitten. Lisäksi hän osasi vetää omaa linjaansa niin taitavasti, että pystyi paitsi toimimaan, myös kasvattamaan toimivaltaansa sen aikaisessa ilmapiirissä. Paine ja epäonnistumisen riski on täytynyt olla valtava.

Myös mediapelin Koivisto osasi. Valmistautuessaan presidentivaaleihin 1982 hänestä perheineen tuli mediajulkkiksia. Hänet valittiin.

Ei kuitenkaan kestänyt kauaa ennen kun Koivistoa alkoi harmittaa median ärhäkkä ote, jota Kekkosen aikana ei pidetty sopivana. Sopulilauma tuntui vain häiritsevän eikä aina ymmärtänyt hänen fundeerauksiaan niin kuin olisi pitänyt.

Olli-Pekka Kallasvuo on yritysmaailman huipulla. Sinne päästäkseen hänen ei tosin tarvinnut asettua vallanpitäjiä vastaan, mutta on toinenkin asia joka erottaa hänet Mauno Koivistosta - hän ei ole kääntynyt Nokiaa arvostelevaa mediaa vastaan.

Etenkin Yhdysvaltojen markkina ja sieltä kaikkialle leviävä talous- ja teknologiainformaatio on ollut epäsuotuisaa Nokialle jo muutaman vuoden. Syitä on omissa tuotteissa, toimintatavoissa ja uusissa kilpailijoissa. Kallasvuo otti Nokian kunnian palauttamisen Pohjois-Amerikassa henkilökohtaiseksi missiokseen aloittaessaan Ollilan jälkeen pääjohtajana.

Arvostelusta ja 'Nokian aika on ohi'-tyyppisestä kommentoinnista huolimatta Kallasvuo jatkaa valitsemallaan linjalla. Siinä missä Mauno Koivisto kääntyi sisäänpäin, Kallasvuo on avannut Nokiaa paitsi ulospäin, myös talon sisällä avannut keskustelua ja kulttuuria siitä mitä se Ollilan aikana oli.

Ollilan kekkosmaisen kauden jälkeen Kallasvuo salli sisäiset ja ulkoiset blogit Nokialla. Niistä hän voi nyt itsekin seurata mitä väki oikeasti ajattelee. Talon sisäisissä blogeissa on "Todella paljon kommentointia. Ihmiset saavat sanoa paljonkin ilman pelkoa ja he myös sanovat juttuja koska he haluavat muuttaa Nokiaa", Kallasvuo kertoi haastattelussa.

Kallasvuo siis mittaa paineet sekä talon sisältä että ulkoa. Paksusta nahasta tai Teflonista olisi varmasti apua, mutta kun tietää missä mennään, tietää myös mihin pitää mennä.

Koko Bloombergin englanninkielinen artikkeli löytyy täältä.

Teknologiayrityksistä eniten positiivista pyörrettä on jo jonkin aikaa ollut Applella ja Googlella. Toinen on PC-valmistaja ja toinen nettipalveluja ja mainoksia tuottava yritys.

Teknologiayritysten harmaata massaa, ilman innostavia menestystuotteita ovat viime aikoina puolestaan olleet Nokia ja Sony Ericsson. Kumpikin matkapuhelinvalmistajia. Kumpikin on menettänyt markkinaosuuttaan sekä korealaisille että muille uusille brändeille.

  Etenkin Nokian markkinaosuuden lasku älypuhelimissa luetaan usein Applen iPhonen syyksi. Nyt myös Google, jolta harva ylipäätään osasi odottaa omaa puhelinta, on esitellyt ensimmäisen älypuhelimensa. Amerikkalainen innovaatio, riskinottokyky, maailman kattavan median käyttö ja markkinointi ovat siis lopullisesti upottamassa perinteisiä matkapuhelinbrändejä. 

Ei sentään. Katsotaanpa mikä Google Nexus One-puhelin oikein on, sillä se antaa viitteitä myös tulevasta.

Googlen ensimmäisen puhelimen on suunnitellut ja valmistanut HTC, joka on erikoistunut nimenomaan älypuhelimiin. Puhelimen sisällä on Googlen Android Linux-pohjainen ohjelmisto ja hyvät liittymät Googlen omiin nettipalveluihin. Muutkin ominaisuudet ovat samaa tasoa kuin huippupuhelimilla (tarkat tiedot löytyvät täältä).

Googlen suuri visio ei välttämättä ollutkaan saada pelkästään aikaiseksi maailman hienointa puhelinta, vaan rikkoa telekommunikaatioalan liiketoimintamalleja. Erityisesti USAssa operaattorit kontrolloivat käytännössä totaalisesti puhelinten kauppaa. Ne määräävät mitä malleja myydään, mitä ominaisuuksia laitteissa on ja mikä hinta on.

Nyt Google Nexus One-laite on saatavilla hintaan 529 dollaria, mutta vain Yhdysvalloissa. Sen voi liittää mihin tahansa GSM-verkkoon. Toimitukset muualle alkavat myöhemmin.

Google haluaa avata puhelinmaailman kaikille nykyisille ja tuleville nettipalveluille - ja erityisesti mainoksille - aivan kuten PC-maailman. Sitä varten oma käyttöjärjestelmä, oma puhelin ja kaupankäynti suoraan kuluttajien kanssa.

Nokia on tietysti teknisesti ja kaupallisesti valovuosia Googlea edellä puhelinteknologiassa, niihin liittyvissä palveluissa ja liiketoiminnassa. Nokia pystyy valmistamaan 20 ja 800 dollarin tuotteita - kumpiakin kannattavasti. Ovi oli ensimmäinen suuren puhelinvalmistajan tarjoama nettipalvelukokonaisuus. Nokialla on jakelukanavat kunnossa muualla ympäri maailmaa paitsi USAssa.

Nokian harmaata kaikenkansan toyota-imagoa ei kuitenkaan korjaa Olli-Pekka Kallasvuon puhe suurilla CES 2010-elektroniikkamessuilla Las Vegasissa. Kallasvuo puhui halvoista Afrikan puhelinmalleista amerikkalaisille tekniikasta innostuneille nörteille. Eivät he sellaisesta halua kuulla, vaan jostain jännästä uudesta tuotteesta.

Joka tapauksessa, Google ei pelkällä nettikaupalla puhelinten maailmanmarkkinoita eikä edes USAta valloita. Jos Google saisi muut isot puhelinvalmistajat mukaan rikkomaan operaattoririntamaa, silloin jokin voisi muuttua USAn markkinoilla. Muuten ei. Täytyy muistaa, että Nokiakin yritti, mutta joutui luovuttamaan.

Google saattaa sen sijaan onnistua levittämään Android-ohjelmistoaan muiden puhelinvalmistajien malleihin. Kaikki muut suuret valmistajat, paitsi Nokia jo käyttävät ohjelmistoa. Android puolestaan on ovi Googlen palveluihin, ei Nokian Ovi-palveluihin.
 

Kirja 'Menestyksen hinta - Nokia Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa' on nyt ollut saatavilla muutaman kuukauden ajan. Olen saanut tuntumaa siihen, mitkä kirja aiheista vuonna 2009 ovat kiinnostaneet eniten. 

Ensi vuonna toiset aiheet ovat luultavasti pinnalla, kuten ympäristö, henkilöstöpolitiikka tai Ovi-palvelu, mutta vuonna 2009 ulkomaista mediaa, kuten New York Timesia tai Bloombergia kiinnosti Nokian lähes totaalinen häviäminen USAn markkinoilta ja Nokian älypuhelinten menestys sekä käytettävyys.

Suomalaista mediaa ja yleensä suomalaisia tuntui myös kiinnostavan Nokia kompastelu Yhdysvalloissa. Henkilöstöpolitiikka, yhtiön menestystekijät, johtajien mahdollinen valtataistelu ja yksittäiset tuotteet ovat myös kiinnostaneet suomalaisia.

Vuoden 2009 eniten kysytyn aiheen kunniaksi tässä tässä vastaus kysymykseen. Luku 9 Menestyksen hinta-kirjasta 'Kuka on asiakas – operaattori vai kuluttaja?' kertoo Nokian ylä- ja alamäet Yhdyvaltojen markkinoilla ja siitä miten nykyjohto ponnistelee päästäkseen USAn kartalle uudelleen.
 

Lataa ekirja tästä 

Nokia Communicator-puhelimen tuntee Suomessa ja Indonesiassa jokainen kännykkää käyttävä henkilö. Muualla Communicatoria ei juuri tunneta. Miksi tämä markkinoiden edistyksillisin ja monipuolisin älypuhelin ei aikanaan menestynyt maailmalla? Kiehtova innovaatiotarina alkaa Tampereelta ja päättyy Jakartaan.

  Tässä on pääkohdat Tampereella tietokirjailijoiden tilaisuudessa 10.12.2009 aiheesta pitämästäni puheesta (kiitos Riitta Suomiselle järjestelyistä ja tamperelaisille hyvistä keskusteluista). Tarina on poimittu kirjasta Menestyksen hinta - Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa.

Tarina alkaa vuonna 1993, jolloin Pekka Ala-Pietilä johti koko Nokia Mobile Phones-yksikköä. Hän oli saanut tehtäväkseen käynnistää uutta liiketoimintaa, jolla tavoiteltiin yritysasiakkaita. Ala-Pietilä värväsi Reijo Paajasen vastaamaan uuden Mobile Data Unit-osaston perustamisesta Tampereelle ja sen toiminnasta.

Elettiin siis vuotta 1993. Internet ei ollut vielä levinnyt yliopistojen ulkopuolelle, GSM-kännykät kilpailivat NMT-puhelinten kanssa eikä tekstiviesteistä suuri yleisö tiennyt yhtään mitään, puhumattakaan GSM-datayhteyksistä. Paajasen tehtävänä oli luoda tyhjästä liiketoiminta joka perustuisi laitteisiin, jotka käyttävät GSM-verkon datayhteyttä. Vertailulaitteita ei ollut, sovelluksia ei olllut - tiimi lähti lähes nollasta.

Paajasen tiimissä työskennellyt Mikko Terho ideoi heille ensimmäisen tuotteen - DTP2 modeemin, jonka avulla kannettavan tietokoneen sai GSM-datayhteyden kautta kiinni yrityksen tietojärjestelmiin.

Tuotteen avulla Nokia käynnisti yhteistyöhön HP:n kanssa, jolla oli valmis kämmentietokone ja osaamista yritysmarkkinoista. Paajasen tiimi rakensi testikokoonpanon, jolla he saattoivat kokeilla oikeassa työssä ja oikeassa ympäristössä - esimerkiksi lentokentällä - mitä ominaisuuksia tulevalta laitteelta vaadittiin. Testilaitteiston kokoonpano oli:
- HP 200LX kämmentietokone.
- Kämmentietokoneen sisällä oli DTP-2 modeemi.
- Nokian GSM-puhelin mobiiliverkkoyhteyttä varten roikkui vyöltä.
- Kaapeli, joka yhdisti puhelimen ja modeemin.

Melko pian kenttätestejä tehneet tiimin jäsenet pystyivät muodostamaan tärkeän vaatimuksen tulevalle Communicator-laitteelle: kahden minuutin säännön. Laitteella täytyy pystyä tarkastamaan sähköpostit kahdessa minuutissa jonottaessaan lentokentällä lähtöportin edessä koneen lähtöä. Toinen vaatimus syntyi helposti: tuotteen on oltava yksi kädessä pidettävä laite, jolla pystyy tekemään kaiken tarvittavan. Ei yhtään kaapelia, ei ensimmäistäkään korttia tai muuta tilpehööriä.

Cebit-messuilla Hannoverissa maaliskuussa 1996 Nokia esitteli valmiin tuotteen - Nokia Communicator 9000-laitteen. Laite oli välitön sensaatio. Se voitti messujen Best of Show–palkinnon. Kun alan lehdet pääsivät testaamaan laitetta, ne kiittelivät hyvää näppäimistöä, langatonta yhteyttä ja fax-ominaisuutta. Esimerkiksi USA:ssa listahinta oli vaatimattomat 1800 dollaria.

Loistava tuote oli valmis ja saatavilla kaikilla markkinoilla 1997. Se oli kiistatta maailman edistynein matkapuhelin tai maailman pienin kannettava tietokone. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Communicatorin menestys rajoittui Suomeen ja Indonesiaan.

Pieni kanadalainen yritys RIM (Research in Motion) oli 1990-luvun lopulla kehittänyt Blackberry-nimisen hakulaitteen paging-verkkoon. Sillä pystyi vastaanottamaan ja lähettämään sähköpostiviestejä.

Terroristit iskivät syyskuun 11. 2001 USA:han. Jo seuraavana vuonna jokainen Yhdysvaltain kongressiedustaja kantoi Blackberry-laitetta ollakseen aina tavoitettavissa. New Yorkin Wall Streetin rahamaailman toimijat ottivat myös Blackberry-laitteet käyttöön nopean tiedonkulun ja saavutettavuuden vuoksi.

Blackberry kehittyi 2000-luvun aikana edistyneeksi puhelimeksi ja sähköpostilaitteeksi. Se valtasi muutamassa vuodessa yritysviestintään tarkoitettujen puhelinten markkinat. Nokia menetti johtoasemansa, vaikka Communicator oli viiden-kuuden vuoden ajan kirkkaasti parempi tuote.

Blackberry ei ollut pelkkä puhelin, vaan kokonainen tietojärjestelmä. Se koostui Blackberry-laitteesta ja taustajärjestelmästä, joka hoiti automaattisesti sähköpostiliikenteen laitteen ja yrityksen järjestelmien välillä. Ilman taustajärjestelmää Blackberry-laite oli ainoastaan kohtalaisen onneton puhelin.

Nokia puolestaan luotti pelkän laitteen vetovoimaan. Jos asiakas halusi käyttää Communicatorin sähköpostia ja muita hienoja ominaisuuksia, hänen oli itse tehtävä tietojärjestelmäräätälöinnit ja asetukset. Suomen Eduskunnassa Olli Mustajärvi huolehti asiasta ja toteutti Communicator-järjestelmän kansanedustajille, joka on edelleen kovassa käytössä.

Nokia päätti investoida yritysmarkkinoille tähtäävän liiketoiminnan käynnistämiseen vuonna 2004. Jorma Ollila palkkasi HP:ltä Mary McDowellin johtamaan Enterprise Solutions-yksikköä. Hänen tavoitteenaan oli rakentaa yhteydet Nokian laitteista yritysjärjestelmiin. Yksikkö teki kuitenkin tappioita ja Olli-Pekka Kallasvuo lopetti sen 2007.

Enterprise Solutions-yritysyksikön lopetus oli samalla kuolinisku Communicatorille. Viimeinen alkuperäisen konseptin mukainen Communicator tuli kauppoihin 2007 eikä jatkoa ole näkyvissä.

  Tarinan opetus

Nokia Communicator oli loistava tuote, mutta väärässä yrityksessä.

Laite oli teknisesti edistynyt, mutta silti hyvin toimiva ja käytettävä pienoistietokone. Tuotteen muotoilu oli hieman karua, mutta kestäväksi työkaluksihan se oli tarkoitettu.

Nokian osaaminen oli silloin ja on edelleen kuluttajamarkkinassa ja operaattoriasiakkaissa. Yritysmarkkinalla onnistuminen vaatii pitkäjänteisen investoinnin. Kaksi tai kolme vuotta menee pelkästään suhteita luodessa - kun Nokian johto tavoitteli siinä ajassa jo voitollista liiketoimintaa.

  Miten Nokia Communicatorista tuli haluttu luksustuote Indonesiassa?

Nokian jälleenmyyjälle Jakartassa oli jäänyt vuonna 1997 varastoon 300 kpl:n erä alkuperäisiä Communicator-laitteita. Jälleenmyyjä InTouch keksi laittaa kaikki asetukset viestien lähettämiseen ja vastaanottoon valmiiksi ja antaa laitteet mainostarkoituksessa Jakartan BMW-kauppiaalle. Kun varakas BMW:n ostaja näki Communicatorin sujuvassa käytössä, hän osti usein auton lisäksi myös Communicatorin. Laitteesta tuli haluttu statussymboli.

  Indonesia-tarinan kertoivat Andy Zain ja Lauri Hirvonen Digitoday-julkaisulle. Muut lähteet löytyvät kirjasta Behind The Screen / Menestyksen Hinta.

  Kysymyksiä ja vastauksia
Tampereella yleisöä askarrutti moni asia Communicatorin tarinassa, esimerkiksi yrityspuhelimen määritelmä. Mikseivät uudet laitteet Nokia N900 ja N97 voisi jatkaa Communicatorin perintöä? Niissähän on täysi näppäimistö ja valtavasti toimintoja.

Mahdollista se ilman muuta on. Nokia kuitenkin suunnittelee N-sarjan laitteet ensisijaisesti viihdekäyttöön ja E-sarjan laitteet yrityskäyttöön. Koska N-sarjat laitteet ovat älypuhelimia, niihin voi asentaa ja teettää yritysten usein kaipaamia ominaisuuksia tietoturvaa ja yrityssovelluksia varten, mutta E-sarjan laitteissa näitä ominaisuuksia on jo valmiiksi.

Naapuri puuhasi oman postilaatikkonsa kanssa tiensivussa, mutta väärän talon kohdalla. Mistä ihmeestä oli kyse?

Tiemme varrella tämä naapuri oli viimeinen sitkeä sissi, joka vielä tilasi sellukeitosta valmistetun version Helsingin Sanomista. Muut olivat jo siirtyneet lehden bittiversioon, jos olivat lehteä ylipäätään lukeneet. Postilaatikon siirtoprojekti johtui puolestaan siitä, että aamulehtien jakeluyhtiö ei enää suostunut poikkeamaan päätieltä omalle tiellemme. Jos joku edelleen halusi Hesarin omaan laatikkoonsa, oli juntattava postilaatikko päätien varteen.

Normaali posti, mainosläpyskät ja ilmaislehdet tulevat meille kaikille edelleen aivan normaalisti talokohtaisiin postilaatikoihin asti.

lmainen tuote - mainoslehti ja ilmaislehti - kannetaan perille asti, mutta maksullinen tuote - aamun sanomalehti - jää pahimmillaan kilometrin päähän päätien varteen.

Jos nyt pitäisi valita, kumman tuotteen ostaisit? Kumman tuotteen palvelu on parempi? Kumman tuotteen hinta/hyötysuhde on edullisempi? Kumman tuotteen saat vähemmällä vaivalla? Ja ennen kaikkea - kumman tuotteen takana olevaan yhtiöön sijottaisit?

Maailma muuttuu, mutta vakiintuneet liiketoimintamallit eivät tahdo muuttua. Surullista. Näennäisen pieni postilaatikon siirtovaatimus heijastaa konkreettisesti asennetta, jolla perinteinen sanomalehti haluaa itsepintaisesti tuhoutua. Veikkaan, että viimeistään pakkasten tultua naapurikin lopettaa lehtitilauksensa. Nettiversioon hän ei aio tarttua. Ilmaislehdistä hän saa kuitenkin hieman lohtua aamukahvipöytään.

Ilmainen ei tietenkään ole ratkaisu jos perinteinen liiketoiminta tökkii. Palvelu sen sijaan voi olla ratkaisu. Kun vuosia sitten lopetin oman paperisanomalehtitilaukseni ja siirryin maksamaan sähköisestä versiosta, mielestäni palvelu parani. Sain uutiset nopeammin ja vaivattomammin luettavaksi eikä turhaa paperijätettäkään enää syntynyt.

Olen suomalaisesta palvelusta aikasemminkin kirjoittanut - silloin rautakauppiaat rassasivat hermoja. Tämän kesän pienen pihaprojektin perusteella voin sanoa, että tilanne rautakaupassa on edelleen sama kuin vuonna 2007. Joissain rautakaupoissa myydään mielummi ei-oota kuin viitsitään palvella. Yksi erinomaisen palvelun kauppa tosin löytyi. Sinne remonttirahat menevät jatkossa - samoin kuin julkaisulle jonka kokonaispalvelupaketti on kunnossa.

---

Kulttuuria kvarttaalitalouteen: Klaava.fi