Artikkelit aikajärjestyksessä

Saksalaisen IFO instituutin mittaama suhdannekello visualisoi Saksan ja keski-Euroopan makrotaloudellisen tilanteen. Yleensä suhdannetilanne kiertää kellon lailla tätä nelikenttää:
- Nousuvaiheessa (Upswing) odotukset ovat korkealla, mutta talous ei vielä kasva.
- Korkeasuhdanteessa (Boom) sekä odotukset että kasvu ovat voimakkaita.
- Laskusuhdanteessa (Downswing) odotukset ovat heikot, mutta talous kuitenkin vielä kasvaa
- Lama (Recession) vaiheessa sekä odotukset että kasvu ovat heikkoja

Saksan suhdannekello on jo puolisen vuotta tehnyt kaunista kaarta kohti korkeasuhdannetta. Nyt kello on viisitoista vaille yhdeksän. Tässä vaiheessa on yleensä korkea aika painottaa osakkeita.

Markkinat ovat arvioineet, että Vehviläisen siirtyminen Finnairista Cargoteciin on hyvä asia C:lle ja huono asia F:lle. Ilmeisen arvokas mies tämä V.

Minä en markkinoitten logiikkaa ymmärrä, mikä tietysti on vain ja ainoastaan todiste meikäläisen tyhmyydestä.

Vehviläinen tuli Finnairille Nokia-konsernista, ja hänen tuntemuksena Finnairista lienee rajoittunut asiakkaan rooliin.

Finnair on pariinkin kertaan tuonut meikäläiselle melkoisesti rahaa, nimittäin aikoinaan 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa VVKL:n muodossa ja myöhemmin ”islantilaisten” nurkkauksen yhteydessä. Valtionyhtiötä oli älytön nurkata ja epäilen osuuden kiinnostaneen erästä Islantia suurempaa maata. Ko. aikaan analyytikot muuten pitivät Finnairia kovastikin hyvänä firmana, vaikka kurssinousu johtui siis nurkkauksesta eikä fundamenteista.

Finnairissa on eräs piirre, jota yhtiön minulle antaman kummallisen selityksen mukaan eivät halua korostaa. Finnair on niin onnettomuuksien, läheltä piti – tilanteiden kuin teknisten ”tapahtumien” mitoissa maailman turvallisimpia lentoyhtiöitä, asia, jota minusta sopisi kaikin mokomin korostaa. Finnairin johtoryhmässä ei ole yhtään lentäjää, mutta kylläkin restonomi miettimässä koneessa tarjottavaa safkaa, joten siinä ovat Finnairin painopisteet hyvin esillä.

     Uusien työpaikkojen luominen on Suomessa pitkälti pienten ja keskisuurten yritysten harteilla.

Jotta pk-yritykset voivat kasvaa, investoida ja jatkaa työllistämistä, hallituksen kannattaa Suomen Yrittäjien mukaan toteuttaa puoliväliriihessään kolme järeää toimenpidettä: yrityskohtainen sopiminen, oppisopimuskäytännön tehostaminen ja yritykseen jäävän pääoman verotuksen myöhentäminen:   

Käytämme loviisalaista tilitoimistoa, vaikka toimimme kaukana palvelupisteestä (Sotkamossa). Yhteistyö on vaivatonta, vaikka Tiliässiin on matkaa lähes kuusisataa kilometriä. Toimijat ovat nuorekkaita ja tunnollisia, tietotekniikka on hallussa, joten tilitoimistopalvelujakin voi ostaa etäperiaatteella. Sain tänään alla olevan tiedotteen postilaatikkooni ja ajattelin, että aihe kiinnostaa Piksun lukijoita.

Loviisassa kolme auktorisoitua tilintarkastajaa
 

Siirtymäaika osakeyhtiöissä päättyi

Osakeyhtiöt eivät voi enää valita maallikkotilintarkastajaa, vaan tästä lähin on aina käytettävä hyväksyttyä eli auktorisoitua HTM- tai KHT -tilintarkastajaa.

- Asia on nyt erittäin ajankohtainen, sillä useimmilla yrityksillä tilikausi on sama kuin kalenterivuosi. Keväällä tarkastetaan vuoden 2012 lopulla päättynyt tilikausi – ja tähän vaaditaan tutkinnon hyväksyttävästi suorittanut HTM- tai KHT -tilintarkastaja, kertoo Tony Granström Tiliässistä.

Milloin, miksi?

Kuten Kai jokin aika sitten esitteli, kriisimaiden korot ovat ropisseet reippaasti alas vuoden sisään. Euromaiden tuen varaan pari vuotta sitten ajautunut Portugali huutokauppasi vuonna 2017 erääntyviä velkakirjojaan usealla miljardilla viime viikolla. Korko jäi alle viiden prosentin, ja kysyntä ylitti tarjonnan. Vielä viime keväänä harva edes kuvitteli Portugalin saavan markkinaehtoista luottoa muutamaan vuoteen.

Myös Espanjan, Italian ja Irlannin pitkät korot ovat pudonneet neljän prosentin tuntumaan. Normaalissa tilanteessa neljä prosenttia on pitkälle valtionvelalle tavallinen taso. Suomi maksoi kovempaa korkoa koko 1990-luvun, ja toipui silti lamasta. Velkakriisi alkaa olla hallittavalla tasolla korkomenojen suhteen. Velkatasoa on toki yhä leikattava, mutta rahoitusmenojen lasku antaa siihen mahdollisuuden.

Suotuisan kehityksen takana on kriisimaiden budjettivajeiden leikkauksen ohessa EKP:n puoli vuotta sitten tekemä päätös kriisimaiden lyhytaikaisten velkojen tukiostoista. Keskuspankki lupasi kiskoa lyhyet korot alas vaikka rahaa painamalla.

USA:n S&P 500 indeksi on tehnyt uuden huipun sitten vuoden 2007. Kulku on ollut eleetöntä ja tammikuun aikaisempi markkina-arvailu on osunut jokseenkin kohdalleen. Vuoden alun piikki 20 päivän uusien huippujen indeksissä osui tasolle, josta yleensä seuraa joko rallin paussi. Niin kävi nytkin ja voimien keräämisen jälkeen osakemarkkinat jatkoivat uudelleen, ponkaisten vuoden 2012 huippujen yläpuolelle. Liike on ollut erityisen laaja-alaista, sillä 20d NH-NL indeksi on pysytellyt jo usean päivän ajan lähellä nääntymistasoa (50). Tällainen on melko harvinaista ja johtaa jossain vaiheessa varmuudella liikkeen nääntymiseen. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tässä taivastella asioita tai väittää notkahduksen olevan ovella vaan miettiä nykyistä markkinoiden mielialaa tapahtuneesta käsin. Toistaiseksi on todettava nousevan trendin olevan vallitseva. Voittoja on kuitenkin syytä pitää tarkasti silmällä, sillä hetkellinen hyvinolon tunne saattaa kääntyä hetkessä peloksi USA:n talousongelmien palatessa sijoittajien mieliin. 

Tein noin vuosi sitten Arvopaperin taulukon pohjalta listan yhtiöistä, joiden tuotot olivat plusmerkkisiä 1-3-5 vuodelta kaikki. Olen nyt seuranut ko yhtiöiden menestystä ja ne ovat CAP-hintaindeksiin verrattuna kehittyneet aika hyvin vuoden aikana, 19,1% kun hintaindeksin kehitys on olut vain 2,8%.

http://koti.phnet.fi/sinisaar/Osingot_tuotot.pdf

Uudessa arvopaperissa 1/2013 on taas samanlainen vertailu. Viime vuonna listalla olleista 12:sta yhtiöstä on 9 edelleen mukana (keltataustaiset).

Uusia on tullut paljon lisää (katso alempi taulukko). Seuraan taas kaikkien kehitystä tästä eteenpäin.

Kirjoitusvuorossa Hannu Lehtilä

Vaikka sota ei yhtä miestä kaipaa, niin valtiontalouden tasapainottaminen saattaa lähivuosina kaivata Raimo Sailasta. Hän lähtee eläkkeelle kunniantorvet soiden ja kiitettynä; Suomi on kuin onkin edelleen luottoluokitukseltaan kolmen A:n maa. - AAA-luokassa kelpaa olla, mutta kuten aina, vahvan käden irtaannuttua, kritiikkikin alkaa.

Sailaksen lähdön jälkeen myös yksi aikakausi päättyy. 1990-luvun lama teki Sailaksesta korvaamattoman totuudenpuhujan; hänen leikkauslistansa ovat käsite vieläkin. Valtiontalous piti tasapainottaa hinnalla millä hyvänsä. Lamavuosina Sailas oli valtiovarainministeriön budjettipäällikkö, apunaan hänellä oli Erkki ”Leuka” Virtanen ja myöhemmin Timo Viherkenttä. Molemmat aikanaan myös VVM:n budjettipäälliköitä. Nyt Virtanen jatkaa TEM:in kansliapäällikkönä ja oikeustieteen tohtori Viherkenttä Kevan varatoimitusjohtajan tehtävän jälkeen KHO:n hallintoneuvoksena ja Kulttuurirahaston puheenjohtajana. –Kovasta kolmikosta enää kaksi jatkaa aktiivisessa työelämässä.

Maailmanluokan talousalan tuntijat professori Robert Shiller ja sijoittaja Marc Faber olivat Evli pankin vieraana 22.1 kertomassa näkemystään sijoittamisen huomisen mahdollisuuksista ja riskeistä sekä vastaamassa lehdistön ja sijoittajien kysymyksiin.

Robert Shiller           Marc Faber 

Mikä ja minkälainen on seuraava suuri tarina, hype ja kupla? Molemmat puhujat tavoittelivat vastausta tähän kysymykseen.

Seuraavan suuren tarinan havaitseminen olleellisinta sijoitustietoutta

Robert Schiller keskittyi omassa osuudessaan kirkastamaan ymmärtämystämme siitä, miten monet talouden ilmiöt ovat seurausta median ja yleisön yhdessä kehittämistä suurista tarinoista ja meidän sijoittajien tunteenomaisesta suhteesta noihin tarinoihin, jotka sitten realisoituvat talouden ilmiöinä.

Esimerkiksi hän otti etelä-Euroopan velkakriisin, jossa median generoima mielikuva etelä-Euroopan valtioiden velkaantumisesta ja tuon alueen ihmisten laiskuudesta realisoitui eteläisen-Euroopan kohoaviksi koroiksi, jotka sitten johtivat aitoon kriisiin. 

Seuraava suuri tarina on osakkeiden arvostuskupla

Marc Faber taas uskalsi ottaa varovaista kantaa siihen mikä on Eurokriisin jälkeen seuraava suuri tarina, johon talouselämä tarttuu, josta syntyy hype ja kupla. Ja tuo tarina oli ylenmääräisestä likviditeetistä syntyvä osakkeiden hintaralli ja arvostuskupla, joka jakaa pääomia uudella tavalla, aiheuttaa epästabiiliutta ja vinoutuneita arvostustasoja ja vahingoittaa muutenkin taloutta.

Den inbitne aktiespararen brukar sällan prata högt om räntor, med möjligt undantag för företagsobligationer och de ack så sällsynta konvertiblerna. Man kan ju bli idiotförklarad... Men det lönar sig verkligen att förstå sig på framförallt statsobligationsräntorna eftersom de berättar förvånansvärt mycket om ett lands ekonomiska situation och förväntningar.

Kort sagt, och mycket förenklart, betyder höga räntor en hög tillväxt (och inflation), låg ränta betyder låg tillväxt (och låg inflation). Råkar man ha en invers räntekurva där man alltså får sämre ränta på 10-30 års obligationer jämfört med 2-5 års obligationer kan man utan vidare förvänta sig dåliga tider. Senast då vi hade en snygg invers räntekurva var väl kring 2005-2007 om jag minns rätt.

För tillfället kan man se att de Euribor räntorna är en aning på stigande fot, inte mycket men i alla fall. De långa räntorna däremot har tagit ett rejält skutt uppåt den senaste månaden. Ser man exempelvis på tyska statens 6mån-30 års obligationer så är de klart uppåt jämfört med läget en månad sedan.

Markkinataloutta arvostellaan monesta, mutta yhdessä se on tehokas eli ylisuuria voittoja ei saada kuin hetkittäin. Kun autot tulivat maailmaan noin 100 vuotta sitten autovalmistajia oli monia ja autoistumisessa näkee suuria trendejä näkee helposti. Alkuvaiheessa, ennen sotaa, USA hallinoi lähes täydellisesti automarkkinoita (vuonna 1965 83% markkinoista). Sodan jälkeen alkoi muiden maiden, lähinna japanilaisten ja saksalaisten nousu. Nyt autoteollisuudessa on ollut selkeä kehitysmaiden nousun aika ja vanhat 'titaanit' ovat joutumassa vaikeuksiin. Autoteollisuus on aina ollut huono sijoitus sijoittajalle, aivan kuten lentoyhtiöt. Ne molemmat ovat varmasti muuttaneet maailmaa ja jopa koko teollista maailmaa. Autoja valmistavat yritykset ovat keskimäärin olleet huonoja. Niitä on aina pidetty teollisuuspoliittisesti liian tärkeänä ja nämä alat eivät ole olleet normaalissa kilpailussa jolloin ne ovat joutuneet kohtaamaan täysimääräisenä niin poliittisen riskin kuin hitaan kehityksen riskin.

Helsingin Sanomissa julkaistiin lauantaina 19.1.2013 mielipidekirjoitus, jossa äiti kertoo perheensä talousongelmista. Perheen isä tienaa hieman yli 100.000 euroa vuodessa, mutta rahat eivät riitä perheen elämiseen. Minulla on tästä kolme asiaa sanottavana.

1. Kuten näkyi nettiuutisten kommenttipalstalla (jotka harvoin ovat niitä hedelmällisimpiä ajatushautomoita), kysymys ei ole tuloista, vaan miten rahaa käytetään. Olen tästä jossain määrin samaa mieltä. Ei ole sellaista rahamäärää, jota ei pystyisi kuluttamaan. On paljon ihmisiä, jotka ovat niin typeriä rahan kanssa, että heille jokainen tienattu lisäeuro edustaa vain mahdollisuutta ottaa yhä enemmän velkaa, ja lopputulos on arvattavissa.

Törmäsin FT:n kautta hämmästyttävään artikkeelin: "Low Risk Stocks Outperform within All Observable Markets of th World", Nardin ,Baker ja Haugen. Keskeinen väite investointitutkimuksessa on että sijoittajat vaativat korvauksena korkeammasta riskistä korkeamman odotetun tuoton. Keskeinen ellei ainoa mittari yksittäisen osakkeen riskille on taas osakekurssin volatiliteetti.

Tutkimusmateriaalin data kattaa vuodet 1990 - 2011 ja 21 kehittynyttä markkinaa sekä 12 kehittyvää markkinaa. Kun osakkeet rankattiin 24 kuukauden volatiliteetin mukaaniseen järjestykseen matalariskisin desiili (kymmenesosa) tuotti odotusten vastaisesti keskimäärin huomattavasti paremmin kuin korkeariskisin desiili kaikilla tutkituilla markkinoilla. Myös ajallisesti ylituotto oli huomattavan stabiili - vain muutaman vuonna riskiosakkeet tuottivat hieman turvallisimpia paremmin.

Tietyllä tavalla tulos ei yllätä. Olen aina epäillyt itsestäänselvyytenä pidettyä linkkiä volatiliteetin ja riskin välillä. Volatiliteetti ehkä kuvaa markkinoiden käsitystä riskistä. Kuten olemme huomanneet viime vuosina tällä on hyvin vähän tekemistä oikean riskin kanssa - sellaisen katastrofaalisen ja yllättävän riskin kanssa joka aiheuttaa pörssiromahduksia ja taantuman.

Jos joku on sanonut minua vuosia sitten kiltiksi tytöksi, niin tämä ei ole ollut kovin kaukana siitä totuudesta, joka silloin olin. Minulla oli suuri tarve olla mieliksi kaikille. Myötäilin helposti toisten mielipiteitä, sillä eihän minulla oikeastaan omia edes ollutkaan. Muistan, kun vuosia sitten tapasimme tyttöporukalla kahvilassa ja juttelimme Michael Mooren leffasta Fahrenheit 9/11 ja yksi tytöistä kysyi, mitä mieltä olin leffasta. Hieman kakistelin ja sanoin jotain ympäripyöreää, koska kysymys yllätti minut täysin. Tuntui epämiellyttävältä olla jotain mieltä, koska silloinhan olisi voinut tulla tilanne, että toinen ei pidäkään minusta.

(Aluksi aioin kommentoida Kaizun merkintää, mutta ajattelin lopuksi lykätä vielä omankin joukon jatkoksi. Toivottavasti internetissä riittää tilaa.)

Nykyään on tapana sanoa, että nykyinen asetekniikka rajoittaa puolueettomuutta. Jättäisin sanan ”nykyinen” pois, sillä esim. käyttämämme kiväärikaliiperi 7,62 on oikeastaan jo Venäjän keisarikunnassa valittu.

Kieltämättä asejärjestelmien komponenttien runsaus vaikuttaa nykyiseen tilanteeseen. Viime sotien jälkeen Ruotsin käyttämät kaikki viisi varsinaista taistelukonetyyppiä on koottu paljolti läntisistä komponenteista, joita vielä Viggeniin tuli merkittävässä määrin Britanniasta, mutta nykyinen Gripen lienee yhä puhtaampaa Made in USA –tavaraa.

Satelliitit  ovat keskeinen osa” intergratiota” ja avaruuskilpailu Aasiassa osoittaa sikäläisten maitten pyrkimystä todelliseen itsellisyyteen. Jo vuosia sitten eräs suom. kenraali tokaisi, että kun meikäläisiin Horneteihin on kuhunkin täysi ohjusvarustus vain suunnilleen yhtä tst-lentoa varten, olisi mukavaa olla ”jakeluringissä” mukana.

Jatkan Kain nostamasta aiheesta eli puolustuslaitoksesta. Kai toteaa perustellusti, että Suomen on valittava turvallisuuspoliittinen viitekehyksensä jo teknologisista syistä – ajanmukaisia asejärjestelmiä eivät tuota kuin muutamat suuret allianssit. Puolustusvoimat on ratkaisunsa tehnyt suuntaan, joka on kaikin tavoin Suomen ulkopoliittisen aseman ja linjan mukainen.

Ruotsin Carl Bildtin ja Karin Enströmin ehdotus pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä otettiin Suomessa vastaan kohtuullisen myönteisesti, mutta Pohjoismaat eivät ole ratkaisu Kain kuvaamasta syystä, mutta eivät myöskään taloudellisesti. Pohjoismaissa on 25 miljoonaa asukasta. Sen varoilla ei rakennetta vielä kummoista kalustoa kansainvälisessä mitassa. Ja miksi pitäisi – olemmehan EU:n jäseniä, kuten ruotsalaisetkin kohteliaasti muistuttivat puolustusliittopuheita tyynnytellen.

Valtioneuvoston tuottama Suomen Turvallisuus ja Puolustuspolitiikka 2012 julkaisua on syytä hieman ruotia julkisuudessa. Se esittää valtionahallinnon turvallisuus ja puolustuspolitiikan päälinjat, mutta siitä puuttuu yksi asiakokonaisuus. Teollisuuspoliittinen näkökulma uupuu.

Suomi on osa EU Euroopan muodostamaa aseteollisuuskokonaisuutta

Maailmassa on muutama puolustusteknologinen ja itsenäinen ekosysteemi, jolla on uskottavat edellytykset tuottaa riittävän tasokkasta ja kattavaa puolustusteknologiaa:

• EU Euroopan muodostama kokonaisuus; noin 15% maailman puolustusbudjeteista (EADS, BAE, ...)
• USA ja sen muut liittolaiset; noin 45%  maailman puolustusbudjeteista (Boeing, Lockheed, Teledyne, Hughes, Raytheon, McDonnell Douglas,...)
• Kiina ja sen liittolaiset; noin 9% maailman puolustusbudjetista
• Venäjän, Intian ja muutamien lähi-idän maiden muodostama kokonaisuus; noin 7..9% maailman puolustusbudjetista

Näiden ulkopuolella on yksittäisi maita ja maaryhmiä, joiden puolustus perustuu keskinäiseen yhteistyöhön ja suurten ryhmittymien ulkopuoliseen teknologiaan. Kattavaa teknologiaa ei ole kuin ainoastaan yllä mainituilla neljällä ryhmittymällä. Esimerkiksi satelliittipaikannuksen (GPS/Galileo...) avulla ohjatut ohjukset ja aseet ovat mahdollisia vain yllä mainittujen neljän ryhmittymän jäsenille. 

Suomi, sen aseteollisuus ja asehankinnat kuuluvat EU Euroopan ja USA:n muodostamiin aseteollisiin kokonaisuuksiin. Suomi on puolustusvoimien mukaan kiinteästi osa Nato yhteistyötä ja pääsee hyödyntämään monia EU Euroopan ja USA:n puolustusvälineteollisuuden tuotteita.

Mutta yhdestä asiasta olemme ulkona. Puolustusvälineteollisuutemme, lähinnä Patrian, tuotteet eivät, huolimatta Patrian eurooppalaisesta EADS osaomistajasta, kelpaa EU Euroopalle eikä USA:lle ja sen muille liittolaisille. Vain Nato jäsenyys (tai Venäjä liittolaisuus) loisivat edellytykset merkittävän suomalaisen aseviennin ja aseteollisuuden syntymiselle.

Nokian tulosraporttien alla ovat suomalaiset sijoittajat kärsineet epidemiaksi levinneestä  kummallisesta kutinasta, jossa sormi syyhyää hiiren nappulalle tekemään toimeksiantoa pörssissä. Seuranneiden päivien aikana kutina on muuttunut usein tutinaksi. Sijoittajan ilme ja jutut kertovat, kuinka Nokian on käynyt. Näin on tapahtunut niiden keskuudessa, joilla on ollut suuri positio kyseisessä firmassa.

Kotimainen kännykänvalmistaja on ollut juuri se firma, joka on opettanut meille ärsyttävän säännön: osta huhuista, myy uutisista. Opetusta olemme saaneet kantapään kautta: karmaisevatkaan uutiset eivät ole saaneet valtaosaa sijoittajista myymään Nokiaansa, vaan olemme selittäneet, että ”kyllä se siitä pian toipuu, onhan se alansa suurin edelläkävijä, markkinat vain ylireagoivat”. Viime aikoina pienikin huhu siitä, että joku ulkopuolinen ostaisi koko Nokian, on pompauttanut osakekurssia. Järkevää sijoittamista on ollut Nokian kanssa vaikea harrastaa.

Kirjoitusvuorossa Juha Mikkola

Viime viikkojen keskustelu suomalaisen kilpailukyvyn palauttamiseksi on saanut uusia mielenkiintoisia ehdotuksia. Yksi näistä on ollut yleinen palkan alentaminen tai jopa palkkojen jäädyttäminen. Kilpailukyvyn kannalta maltillinen palkkakehitys on varmasti erittäin perusteltua, mutta samalla pitäisi puuttua keskeisiin johtamismalleihin ja –rakenteisiin.  Useat johtavat bisnesajattelijat, kuten Clayton Christensen Harvardin yliopistosta, on kirjassaan ”How will you measure your life” esittänyt uusia johtamismalleja, joilla voidaan parantaa työntekijöiden motivaatiota.  Minulla oli mahdollisuus kuulla Christenseniä viime syksynä ja olin vaikuttunut hänen ajatuksistaan.

Eurokriisi on rahamarkkinoiden mukaan ohi ja Euro vahvistuu.

Euroalueen valtionlainojen korot putoavat

Italian ja Espanjan kymmenen vuoden valtionlainojen korkotasot ovat painuneet kohtuulliselle 4% tasolle (korkokäyrät liitteenä lopussa). Nuo korot eivät enää suuresti poikkea Suomen valtion kymmenen vuoden lainojen koroista jotka nekin hipovat 4% tasoa.

Valtiontalouksien vajeet kutistuvat

Euroalueen eteläiset valtiot ovat tasapainottaneet talouttaan ja valtiontalouksien vaje on Euroalueella tällä hetkellä 3% luokkaa bruttokansantuotteesta. Suomen valtion ja kuntien yhteinen alijäämä on EK:n mukaan 4% luokkaa ja me olemme valtiontalouden tasapainoisen hoidon suhteen jäämässä hieman jälkeen Euroalueen jämäkästä ytimestä.

Euroalueen valtiontalouden vaje yhteensä (Lähde: EKP)

Kuntien tehtävien ja velvoitteiden lisääminen on saatava pysähtymään. Tehtävät ja niiden rahoitus on saatava tasapainoon nopeasti. Nämä johtopäätökset voidaan vetää kuntien tehtäviä kartoittaneesta loppuraportista, joka luovutettiin hallinto- ja kuntaministerille tänään torstaina 17. tammikuuta. Selvityksessä arvioidaan, että kunnat vastaavat reilusta 500 tehtävästä.

  – Selvitys antaa havainnollisen kuvan siitä, miten paljon yksittäiset tehtävät ja niiden hoitoa koskevat velvoitteet ovat viime vuosina lisääntyneet. Velvoitteet ovat lisääntyneet merkittävästi etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa, opetuspalveluissa sekä yhdyskuntien kehittämisessä, Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma kommentoi kartoitusta.

Kuntien tehtävien kartoituksen selvityshenkilö ylijohtaja Silja Hiironniemi luovutti 17.1.2013 raporttinsa hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkuselle.

Raportista selviää, että kunnat eivät suomessa ole itsehallinnollisia yksiköitä, jotka kuntalaisten valitseman kunnallisvaltuuston ohjauksessa toteuttaisivat kuntalaisten toivomia palveluja siinä laajuudessa kuin kuntalaiset toivovat. Sen sijaan kunnat ovat lähinnä operatiivisia toteutusorganisaatioita, jotka suorittavat eduskunnan niille määräämiä tehtäviä, joita on raportin mukaan kaikenkaikkiaan 535. (Piksu toimituksen selvennys)

  Raportin vastaanottanut hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen pitää kartoitusta erinomaisena pohjana nyt käynnistyvälle keskustelulle kuntien tehtävien ja ohjauksen uudistustarpeista.

   Hallituksen puolivälin tarkastelu lähestyy haastavassa tilanteessa. Taloudellinen toimintaympäristö ei tue kasvua ja tuotanto on selvästi saavutettavissa olevaa pienempi.

Kilpailukyvyn heikentyminen on aito ongelma. Tilanteen korjaamiseksi palkkojen yleiskorotusten täytyy jäädä lähivuosina nollan pintaan. Elinkeino- ja veropolitiikalla on tuettava tuottavuuden kohenemista ja erityisesti sen edellyttämää rakennemuutosta. Yhteisöverokanta on alennettava vaalikauden loppuun mennessä 20 prosenttiin. Elinkeinopolitiikassa on varottava valikoivuutta.

Suomen julkinen talous ei ole romahtamassa, mutta kestämättömän kehityksen riski on suuri. Finanssipolitiikan välitön lisäkiristäminen ei ole oikea lääke alijäämän supistamiseen, rakenteelliset uudistukset ovat. Työllisyysasteen nousu ja julkisen sektorin tehokkuuden parantaminen ovat avainasioita. Eläkeiän nostamispäätöstä ei pidä enää lykätä.

Kuntauudistus on syytä saattaa satamaan suurimmat puutteet karsien. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekavassa uudistushankkeessa on otettava aikalisä. Uusi malli on rakennettava selkeän väliportaan ja kilpailun hyödyntämisen pohjalle.

On silloin tällöin hyvä seurata miten eri teollisuudenalojen osakkeet käyttäytyvät. Ovatko niinsanotut protektiiviset, kurssilaskulle immuunit sektorit todellakin maineensa veroisia? Ja näyttäisi siltä että näin todellakin on. Monien protektiivisten sektoreiden kuten terveydenhuollon ja energiantuotannon osakkeet ovat käyttäytyneet stabiilisti. 

Mutta minkä talouden alan osakkeita kannattaa painottaa juuri nyt? Yleensä kannattaa painottaa sellaisia, jotka ovat viimeisen viiden vuoden aikana kärsineet rankimmin. Kokonainen teollisuudenala jää nimittäin harvoin viittä vuotta pidemmäksi aikaa aliarvostetuksi, mutta viiden vuoden mittaisia ali- ja yliarvostus- periodeita on paljon. 

Energiasektorin sekä erityisesti pankkien osakkeet näyttäisivät viiden vuoden kriteerin perusteella olevan edullisia. Eurokriisin aikana huonoa mainetta niittäneiden pankkien kurssinousu alkoi jo viime vuonna, mutta niiden hinta on edelleen edullinen sekä suhteessa tulokseen (P/E- suhde) että tasevarallisuuteen (P/B- suhde).

Globaalien sektori-indeksien arvostustasot (Lähde: iShares)

Vuodenvaihteessa KL julkaisi kymmenkohtaisen listan sijoittamisen perusteista. Ohjeet oli poimittu pörssisäätiöltä. Kun näitä samoja stooreja aina tarjotaan, eikä joskus olisi paikallaan etsiä uusia näkökulmia ja kyseenalaistaa vanhoja. Olen poiminut muutaman lihavoidun otsikon ja kommentoin niitä otsikon alla ”ihan omin sanoin”.

1.Toimi pitkällä tähtäyksellä.

Pitkällä tähtäyksellä olemme kaikki kuolleita. Tämä Keynesin ilmaisu ei ole mikään huuli, vaan vakava huomautus siitä, että pitkä tähtäin on eräs niistä takaovista, joilla vältetään ottamasta kantaa hankaliin kysymyksiin. Oma versioni lauseesta on seuraava: ”Perkele, jos ne ovat huomenna halvempia, ostatte tietysti vasta huomenna”. Tämän olen lausunut pankissa erinäisiä kertoja.

2.Sijoita osakkeisiin ”kärsivällistä” rahaa.

  Eurooppa voi muuttua periferiaksi, ellei Euroopan unioni muutu kohti liittovaltiota. Näin arvioi professori Risto Heiskala, joka tutkii Suomen Akatemian rahoituksella EU:n taloutta. Sen sijaan maailmantalouden suurimmat pelurit tulevat olemaan Kiina, Intia ja USA – tässä järjestyksessä. 

OECD:n ennuste näyttää, että Japanin lisäksi myös Eurooppa on 50 vuoden päästä suhteellisesti katsoen noin puolta nykyistä pienempi tekijä maailmantaloudessa samalla kun maailmantalouden keskus siirtyy Aasiaan ja Tyynelle merelle.

Palaan vielä telakkasotkuun, koska yksi sen ulottuvuus on jäänyt täysin huomiotta, vaikka sen pitäisi olla kohinan keskeisiä opetuksia. Maan hallitus on tehnyt vähintään 50 miljardia ja ainakin satoja työntekijöitä koskevan päätöksen, joka kuumentaa kansalaisia suuntaan ja toiseen, sinänsä aiheesta, olipa millä kannalla tahansa. Oppositio puuhaa välikysymystä, joten hallitus voi periaatteessa kaatua, koska osa hallituspuolueidenkin kansanedustajista pihisee kiukusta.

Kansalaisille ja vallan vahtikoiralle medialle hallitus ei kuitenkaan valota päätöksen keskeisiä taustoja. Vain eduskunnalle ne paljastettiin suljettujen ovien takana. Istunto vei kolme tuntia, joten aika paljon muutakin siellä käsiteltiin kuin pääomalainan EU-säädösten vastaisuutta, jota hallitus julkisuudessa esittelee päätöksensä keskeiseksi tekijäksi. Se jokin oli tietenkin telakkayhtiö STX Finlandin taloudellinen tila. Eikä aihe katoa asialistalta, jos hallitus innostuu Pekkarisen ajatuksesta lähteä mukaan telakan ostavaan omistajakonsortioon, ja yhtiö on kaupan - luultavasti on. Kansanvaltaa ravistelee poliittinen kriisi, mutta vain kourallinen kansan valitsemia ja heille vastuullisia päättäjiä tietää syyn siihen.

Helsingin Sanomat haastatteli minua Hitas-järjestelmään liittyen 9.1. ilmestyneeseen numeroonsa (sarjassaan toinen tabloidimuotoisista julkaisuista). Haluan hieman täsmentää haastattelustani mahdollisesti syntynyttä kuvaa.  Ensisijainen tavoitteeni ei ole nylkeä kaikin keinoin hyötyä irti järjestelmästä, vaan että järjestelmä tuotaisiin alas. Järjestelmästä luopumisen puolesta olen kirjoittanut blogissani useampaan otteeseen jo lähes kolmen vuoden ajan, mutta arpajaisiin on tullut osallistuttua vasta selvästi myöhemmin (kts. Jos et voi voittaa heitä, liity heihin).

Blogisti kuvassa.

Kirjoitusvuorossa Juha Kasanen

Nokian analysointi on nyt tavattoman vaikeata. Kun viimeksi kirjoitin aiheesta marraskuun loppupuolella, oli yhtiön ympärillä postiivista pöhinää. Aleksanterinkadun liikkeessä oli pitkästä aikaa asiakkaita ja uusi Lumia 920 oli juuri lanseerattu. Siitä hetkestä lähtien yhtiön osakekurssi on noussut 20 prosenttia, eli tämän hetken noin 3 euroon ja kurssi oli vielä alkuviikostakin 3,30 euroa.      

Nokian tulospäivä 24.1 lähestyy ja yhtiön osakekurssi on poukkoillut villisti viime aikoina. Tiistaina sen arvosta lähti 6 prosenttia ja lasku jatkui keskiviikkona parin prosentin verran. Sijoittajat ovat ymmällään. Tiistain laskun taustalla arvioidaan olevan pari syytä. Ensinnäkin parhaillaan käynnissä olevasta, maailman johtavasta kulutuselektroniikan näyttelystä CES:stä Las Vegasissa, ei ole kuulunut Nokian kohdalta mitään uutta. Huhujen mukaan muiden myyntikojujen ympärillä on vilskettä, mutta Nokian tuote-esittelijät ovat saaneet tepastella rauhassa. Tämä ei ole hyvä asia.

Suomessa ja Euroopassa ylipäätäänkatsotaan halveksien Amerikka sekä pidetään heitä moukkina. Meidän puolueellinen YLE on jo pitkään kertonut tomerasti kuin USA ei ole osallistunut Kioton sopimukseen. Ei ole osallistunut, mutta vuonna 2012 heidän hiilidioksidipäästöt vähenivät 4% ja ne ovat vähentyneet vuodesta 2007 jo 12%. Vuoden 2009 puolesta välistä heidän kansantuotteensa on kuitenkin kasvanut joka vuosineljännestä. "Takapajuinen" Amerikka on rikkonut hiilidioksidipäästöjen ja kansantuotteen kasvun yhteyden. Itse asiassa USA on yksi ainoita teollisuusmaita jotka tulevat toteuttamaan Kioton tavoitteen, vaikka eivät kuulu siihen. Jos USA olisi yhtä takapajuinen maa kuin Eurooppa he eivät olisi tehneet Liittovaltiota ja söisivät jossain hienoissa ravintoloissa sammakonreisiä sekä pitäisivät kiinalaisia moukkina sekä pohtisivat voisiko ottaa siirtolaisia.

Toinen, pääosin YLEn toimittajien värittyneen maailmankuvan tuotos, on USAn suuri epätasa-arvo ja rikkaiden maksamat pienet verot. Parhaiten veroja maksanut prosentti USA:ssa maksoi 37% kaikista veroista ja huonoin 95% maksoi 41% veroista. Prosentti maksoi melkein yhtä paljon veroja kuin 95%. Ne jotka maksavat USAssa veroja maksavat niitä varsin paljon.