Artikkelit aikajärjestyksessä

Jatkan Kain nostamasta aiheesta eli puolustuslaitoksesta. Kai toteaa perustellusti, että Suomen on valittava turvallisuuspoliittinen viitekehyksensä jo teknologisista syistä – ajanmukaisia asejärjestelmiä eivät tuota kuin muutamat suuret allianssit. Puolustusvoimat on ratkaisunsa tehnyt suuntaan, joka on kaikin tavoin Suomen ulkopoliittisen aseman ja linjan mukainen.

Ruotsin Carl Bildtin ja Karin Enströmin ehdotus pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä otettiin Suomessa vastaan kohtuullisen myönteisesti, mutta Pohjoismaat eivät ole ratkaisu Kain kuvaamasta syystä, mutta eivät myöskään taloudellisesti. Pohjoismaissa on 25 miljoonaa asukasta. Sen varoilla ei rakennetta vielä kummoista kalustoa kansainvälisessä mitassa. Ja miksi pitäisi – olemmehan EU:n jäseniä, kuten ruotsalaisetkin kohteliaasti muistuttivat puolustusliittopuheita tyynnytellen.

Valtioneuvoston tuottama Suomen Turvallisuus ja Puolustuspolitiikka 2012 julkaisua on syytä hieman ruotia julkisuudessa. Se esittää valtionahallinnon turvallisuus ja puolustuspolitiikan päälinjat, mutta siitä puuttuu yksi asiakokonaisuus. Teollisuuspoliittinen näkökulma uupuu.

Suomi on osa EU Euroopan muodostamaa aseteollisuuskokonaisuutta

Maailmassa on muutama puolustusteknologinen ja itsenäinen ekosysteemi, jolla on uskottavat edellytykset tuottaa riittävän tasokkasta ja kattavaa puolustusteknologiaa:

• EU Euroopan muodostama kokonaisuus; noin 15% maailman puolustusbudjeteista (EADS, BAE, ...)
• USA ja sen muut liittolaiset; noin 45%  maailman puolustusbudjeteista (Boeing, Lockheed, Teledyne, Hughes, Raytheon, McDonnell Douglas,...)
• Kiina ja sen liittolaiset; noin 9% maailman puolustusbudjetista
• Venäjän, Intian ja muutamien lähi-idän maiden muodostama kokonaisuus; noin 7..9% maailman puolustusbudjetista

Näiden ulkopuolella on yksittäisi maita ja maaryhmiä, joiden puolustus perustuu keskinäiseen yhteistyöhön ja suurten ryhmittymien ulkopuoliseen teknologiaan. Kattavaa teknologiaa ei ole kuin ainoastaan yllä mainituilla neljällä ryhmittymällä. Esimerkiksi satelliittipaikannuksen (GPS/Galileo...) avulla ohjatut ohjukset ja aseet ovat mahdollisia vain yllä mainittujen neljän ryhmittymän jäsenille. 

Suomi, sen aseteollisuus ja asehankinnat kuuluvat EU Euroopan ja USA:n muodostamiin aseteollisiin kokonaisuuksiin. Suomi on puolustusvoimien mukaan kiinteästi osa Nato yhteistyötä ja pääsee hyödyntämään monia EU Euroopan ja USA:n puolustusvälineteollisuuden tuotteita.

Mutta yhdestä asiasta olemme ulkona. Puolustusvälineteollisuutemme, lähinnä Patrian, tuotteet eivät, huolimatta Patrian eurooppalaisesta EADS osaomistajasta, kelpaa EU Euroopalle eikä USA:lle ja sen muille liittolaisille. Vain Nato jäsenyys (tai Venäjä liittolaisuus) loisivat edellytykset merkittävän suomalaisen aseviennin ja aseteollisuuden syntymiselle.

Nokian tulosraporttien alla ovat suomalaiset sijoittajat kärsineet epidemiaksi levinneestä  kummallisesta kutinasta, jossa sormi syyhyää hiiren nappulalle tekemään toimeksiantoa pörssissä. Seuranneiden päivien aikana kutina on muuttunut usein tutinaksi. Sijoittajan ilme ja jutut kertovat, kuinka Nokian on käynyt. Näin on tapahtunut niiden keskuudessa, joilla on ollut suuri positio kyseisessä firmassa.

Kotimainen kännykänvalmistaja on ollut juuri se firma, joka on opettanut meille ärsyttävän säännön: osta huhuista, myy uutisista. Opetusta olemme saaneet kantapään kautta: karmaisevatkaan uutiset eivät ole saaneet valtaosaa sijoittajista myymään Nokiaansa, vaan olemme selittäneet, että ”kyllä se siitä pian toipuu, onhan se alansa suurin edelläkävijä, markkinat vain ylireagoivat”. Viime aikoina pienikin huhu siitä, että joku ulkopuolinen ostaisi koko Nokian, on pompauttanut osakekurssia. Järkevää sijoittamista on ollut Nokian kanssa vaikea harrastaa.

Kirjoitusvuorossa Juha Mikkola

Viime viikkojen keskustelu suomalaisen kilpailukyvyn palauttamiseksi on saanut uusia mielenkiintoisia ehdotuksia. Yksi näistä on ollut yleinen palkan alentaminen tai jopa palkkojen jäädyttäminen. Kilpailukyvyn kannalta maltillinen palkkakehitys on varmasti erittäin perusteltua, mutta samalla pitäisi puuttua keskeisiin johtamismalleihin ja –rakenteisiin.  Useat johtavat bisnesajattelijat, kuten Clayton Christensen Harvardin yliopistosta, on kirjassaan ”How will you measure your life” esittänyt uusia johtamismalleja, joilla voidaan parantaa työntekijöiden motivaatiota.  Minulla oli mahdollisuus kuulla Christenseniä viime syksynä ja olin vaikuttunut hänen ajatuksistaan.

Eurokriisi on rahamarkkinoiden mukaan ohi ja Euro vahvistuu.

Euroalueen valtionlainojen korot putoavat

Italian ja Espanjan kymmenen vuoden valtionlainojen korkotasot ovat painuneet kohtuulliselle 4% tasolle (korkokäyrät liitteenä lopussa). Nuo korot eivät enää suuresti poikkea Suomen valtion kymmenen vuoden lainojen koroista jotka nekin hipovat 4% tasoa.

Valtiontalouksien vajeet kutistuvat

Euroalueen eteläiset valtiot ovat tasapainottaneet talouttaan ja valtiontalouksien vaje on Euroalueella tällä hetkellä 3% luokkaa bruttokansantuotteesta. Suomen valtion ja kuntien yhteinen alijäämä on EK:n mukaan 4% luokkaa ja me olemme valtiontalouden tasapainoisen hoidon suhteen jäämässä hieman jälkeen Euroalueen jämäkästä ytimestä.

Euroalueen valtiontalouden vaje yhteensä (Lähde: EKP)

Kuntien tehtävien ja velvoitteiden lisääminen on saatava pysähtymään. Tehtävät ja niiden rahoitus on saatava tasapainoon nopeasti. Nämä johtopäätökset voidaan vetää kuntien tehtäviä kartoittaneesta loppuraportista, joka luovutettiin hallinto- ja kuntaministerille tänään torstaina 17. tammikuuta. Selvityksessä arvioidaan, että kunnat vastaavat reilusta 500 tehtävästä.

  – Selvitys antaa havainnollisen kuvan siitä, miten paljon yksittäiset tehtävät ja niiden hoitoa koskevat velvoitteet ovat viime vuosina lisääntyneet. Velvoitteet ovat lisääntyneet merkittävästi etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa, opetuspalveluissa sekä yhdyskuntien kehittämisessä, Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma kommentoi kartoitusta.

Kuntien tehtävien kartoituksen selvityshenkilö ylijohtaja Silja Hiironniemi luovutti 17.1.2013 raporttinsa hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkuselle.

Raportista selviää, että kunnat eivät suomessa ole itsehallinnollisia yksiköitä, jotka kuntalaisten valitseman kunnallisvaltuuston ohjauksessa toteuttaisivat kuntalaisten toivomia palveluja siinä laajuudessa kuin kuntalaiset toivovat. Sen sijaan kunnat ovat lähinnä operatiivisia toteutusorganisaatioita, jotka suorittavat eduskunnan niille määräämiä tehtäviä, joita on raportin mukaan kaikenkaikkiaan 535. (Piksu toimituksen selvennys)

  Raportin vastaanottanut hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen pitää kartoitusta erinomaisena pohjana nyt käynnistyvälle keskustelulle kuntien tehtävien ja ohjauksen uudistustarpeista.

   Hallituksen puolivälin tarkastelu lähestyy haastavassa tilanteessa. Taloudellinen toimintaympäristö ei tue kasvua ja tuotanto on selvästi saavutettavissa olevaa pienempi.

Kilpailukyvyn heikentyminen on aito ongelma. Tilanteen korjaamiseksi palkkojen yleiskorotusten täytyy jäädä lähivuosina nollan pintaan. Elinkeino- ja veropolitiikalla on tuettava tuottavuuden kohenemista ja erityisesti sen edellyttämää rakennemuutosta. Yhteisöverokanta on alennettava vaalikauden loppuun mennessä 20 prosenttiin. Elinkeinopolitiikassa on varottava valikoivuutta.

Suomen julkinen talous ei ole romahtamassa, mutta kestämättömän kehityksen riski on suuri. Finanssipolitiikan välitön lisäkiristäminen ei ole oikea lääke alijäämän supistamiseen, rakenteelliset uudistukset ovat. Työllisyysasteen nousu ja julkisen sektorin tehokkuuden parantaminen ovat avainasioita. Eläkeiän nostamispäätöstä ei pidä enää lykätä.

Kuntauudistus on syytä saattaa satamaan suurimmat puutteet karsien. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekavassa uudistushankkeessa on otettava aikalisä. Uusi malli on rakennettava selkeän väliportaan ja kilpailun hyödyntämisen pohjalle.

On silloin tällöin hyvä seurata miten eri teollisuudenalojen osakkeet käyttäytyvät. Ovatko niinsanotut protektiiviset, kurssilaskulle immuunit sektorit todellakin maineensa veroisia? Ja näyttäisi siltä että näin todellakin on. Monien protektiivisten sektoreiden kuten terveydenhuollon ja energiantuotannon osakkeet ovat käyttäytyneet stabiilisti. 

Mutta minkä talouden alan osakkeita kannattaa painottaa juuri nyt? Yleensä kannattaa painottaa sellaisia, jotka ovat viimeisen viiden vuoden aikana kärsineet rankimmin. Kokonainen teollisuudenala jää nimittäin harvoin viittä vuotta pidemmäksi aikaa aliarvostetuksi, mutta viiden vuoden mittaisia ali- ja yliarvostus- periodeita on paljon. 

Energiasektorin sekä erityisesti pankkien osakkeet näyttäisivät viiden vuoden kriteerin perusteella olevan edullisia. Eurokriisin aikana huonoa mainetta niittäneiden pankkien kurssinousu alkoi jo viime vuonna, mutta niiden hinta on edelleen edullinen sekä suhteessa tulokseen (P/E- suhde) että tasevarallisuuteen (P/B- suhde).

Globaalien sektori-indeksien arvostustasot (Lähde: iShares)

Vuodenvaihteessa KL julkaisi kymmenkohtaisen listan sijoittamisen perusteista. Ohjeet oli poimittu pörssisäätiöltä. Kun näitä samoja stooreja aina tarjotaan, eikä joskus olisi paikallaan etsiä uusia näkökulmia ja kyseenalaistaa vanhoja. Olen poiminut muutaman lihavoidun otsikon ja kommentoin niitä otsikon alla ”ihan omin sanoin”.

1.Toimi pitkällä tähtäyksellä.

Pitkällä tähtäyksellä olemme kaikki kuolleita. Tämä Keynesin ilmaisu ei ole mikään huuli, vaan vakava huomautus siitä, että pitkä tähtäin on eräs niistä takaovista, joilla vältetään ottamasta kantaa hankaliin kysymyksiin. Oma versioni lauseesta on seuraava: ”Perkele, jos ne ovat huomenna halvempia, ostatte tietysti vasta huomenna”. Tämän olen lausunut pankissa erinäisiä kertoja.

2.Sijoita osakkeisiin ”kärsivällistä” rahaa.

  Eurooppa voi muuttua periferiaksi, ellei Euroopan unioni muutu kohti liittovaltiota. Näin arvioi professori Risto Heiskala, joka tutkii Suomen Akatemian rahoituksella EU:n taloutta. Sen sijaan maailmantalouden suurimmat pelurit tulevat olemaan Kiina, Intia ja USA – tässä järjestyksessä. 

OECD:n ennuste näyttää, että Japanin lisäksi myös Eurooppa on 50 vuoden päästä suhteellisesti katsoen noin puolta nykyistä pienempi tekijä maailmantaloudessa samalla kun maailmantalouden keskus siirtyy Aasiaan ja Tyynelle merelle.

Palaan vielä telakkasotkuun, koska yksi sen ulottuvuus on jäänyt täysin huomiotta, vaikka sen pitäisi olla kohinan keskeisiä opetuksia. Maan hallitus on tehnyt vähintään 50 miljardia ja ainakin satoja työntekijöitä koskevan päätöksen, joka kuumentaa kansalaisia suuntaan ja toiseen, sinänsä aiheesta, olipa millä kannalla tahansa. Oppositio puuhaa välikysymystä, joten hallitus voi periaatteessa kaatua, koska osa hallituspuolueidenkin kansanedustajista pihisee kiukusta.

Kansalaisille ja vallan vahtikoiralle medialle hallitus ei kuitenkaan valota päätöksen keskeisiä taustoja. Vain eduskunnalle ne paljastettiin suljettujen ovien takana. Istunto vei kolme tuntia, joten aika paljon muutakin siellä käsiteltiin kuin pääomalainan EU-säädösten vastaisuutta, jota hallitus julkisuudessa esittelee päätöksensä keskeiseksi tekijäksi. Se jokin oli tietenkin telakkayhtiö STX Finlandin taloudellinen tila. Eikä aihe katoa asialistalta, jos hallitus innostuu Pekkarisen ajatuksesta lähteä mukaan telakan ostavaan omistajakonsortioon, ja yhtiö on kaupan - luultavasti on. Kansanvaltaa ravistelee poliittinen kriisi, mutta vain kourallinen kansan valitsemia ja heille vastuullisia päättäjiä tietää syyn siihen.

Helsingin Sanomat haastatteli minua Hitas-järjestelmään liittyen 9.1. ilmestyneeseen numeroonsa (sarjassaan toinen tabloidimuotoisista julkaisuista). Haluan hieman täsmentää haastattelustani mahdollisesti syntynyttä kuvaa.  Ensisijainen tavoitteeni ei ole nylkeä kaikin keinoin hyötyä irti järjestelmästä, vaan että järjestelmä tuotaisiin alas. Järjestelmästä luopumisen puolesta olen kirjoittanut blogissani useampaan otteeseen jo lähes kolmen vuoden ajan, mutta arpajaisiin on tullut osallistuttua vasta selvästi myöhemmin (kts. Jos et voi voittaa heitä, liity heihin).

Blogisti kuvassa.

Kirjoitusvuorossa Juha Kasanen

Nokian analysointi on nyt tavattoman vaikeata. Kun viimeksi kirjoitin aiheesta marraskuun loppupuolella, oli yhtiön ympärillä postiivista pöhinää. Aleksanterinkadun liikkeessä oli pitkästä aikaa asiakkaita ja uusi Lumia 920 oli juuri lanseerattu. Siitä hetkestä lähtien yhtiön osakekurssi on noussut 20 prosenttia, eli tämän hetken noin 3 euroon ja kurssi oli vielä alkuviikostakin 3,30 euroa.      

Nokian tulospäivä 24.1 lähestyy ja yhtiön osakekurssi on poukkoillut villisti viime aikoina. Tiistaina sen arvosta lähti 6 prosenttia ja lasku jatkui keskiviikkona parin prosentin verran. Sijoittajat ovat ymmällään. Tiistain laskun taustalla arvioidaan olevan pari syytä. Ensinnäkin parhaillaan käynnissä olevasta, maailman johtavasta kulutuselektroniikan näyttelystä CES:stä Las Vegasissa, ei ole kuulunut Nokian kohdalta mitään uutta. Huhujen mukaan muiden myyntikojujen ympärillä on vilskettä, mutta Nokian tuote-esittelijät ovat saaneet tepastella rauhassa. Tämä ei ole hyvä asia.

Suomessa ja Euroopassa ylipäätäänkatsotaan halveksien Amerikka sekä pidetään heitä moukkina. Meidän puolueellinen YLE on jo pitkään kertonut tomerasti kuin USA ei ole osallistunut Kioton sopimukseen. Ei ole osallistunut, mutta vuonna 2012 heidän hiilidioksidipäästöt vähenivät 4% ja ne ovat vähentyneet vuodesta 2007 jo 12%. Vuoden 2009 puolesta välistä heidän kansantuotteensa on kuitenkin kasvanut joka vuosineljännestä. "Takapajuinen" Amerikka on rikkonut hiilidioksidipäästöjen ja kansantuotteen kasvun yhteyden. Itse asiassa USA on yksi ainoita teollisuusmaita jotka tulevat toteuttamaan Kioton tavoitteen, vaikka eivät kuulu siihen. Jos USA olisi yhtä takapajuinen maa kuin Eurooppa he eivät olisi tehneet Liittovaltiota ja söisivät jossain hienoissa ravintoloissa sammakonreisiä sekä pitäisivät kiinalaisia moukkina sekä pohtisivat voisiko ottaa siirtolaisia.

Toinen, pääosin YLEn toimittajien värittyneen maailmankuvan tuotos, on USAn suuri epätasa-arvo ja rikkaiden maksamat pienet verot. Parhaiten veroja maksanut prosentti USA:ssa maksoi 37% kaikista veroista ja huonoin 95% maksoi 41% veroista. Prosentti maksoi melkein yhtä paljon veroja kuin 95%. Ne jotka maksavat USAssa veroja maksavat niitä varsin paljon. 

Johdanto

TTC:n (Technical Traders Club) lokakuun kuukausikokouksessa 29.10.2012 kertoi Toni Oksanen kirjan “Thomas K. Carr: Trend Trading for a Living” opeista.

Kirjaesittely Trend Trading for a Living

Minua kiinnostaa pienet asiat. Matkailua ei pidetä maassamme merkittävänä toimialana. Silti se lienee yksi maailman suurimmista bisneksistä.

Miksi me emme pidä sitä yhtä tärkeänä kuin nurkkiamme paskantavaa kaivosteollisuutta?

Matkailu työllistää ja tuottaa veromarkkoja Itä-Suomeen ja Lappiin. Tilastojen valossa Helsinki on kuitenkin selkeästi suurin ja kaunein matkailutulojen kerääjä.

Venäläisturisteilla ja ostosmatkailijoilla on valtava merkitys Kaakkois-Suomessa ja Kainuussa. Matkailupitäjä Sotkamo hyötyy päivittäin Kostamuksen alueelta tulevista rajanylitysvirroista.

Loma-aikoina venäläisiä on enemmän kuin Raatteen tiellä. Imatra ja Lappeenranta tienaavat, kun Karjalan ja Pietarin alueen ihmiset poikkeavat ostoksille.

MATKATOIMISTOT
KATOSIVAT
KATUTASOLTA

Matkakohteen valintaan haetaan vaikutteita sosiaalisesta mediasta. Sähköpostini suoltaa päivittäin vinkkejä halvoista lennoista ja hyvistä hotelleista, joissa voisin viettää laatuaikaa vaimoni kanssa.

Korkomarkkinat heijastavat rahamarkkinoiden (eläkerahastot, pankit, ...) parasta ymmärrystä talouden kehityksestä. Mutta miten korkomarkkinoiden antamaa tietoa luetaan?

Korkomarkkinoiden ennustama hetkellinen korkotaso tulevina vuosina (Lähde: EKP)

Parhaan työkalun tarjoaa niin kutsuttu "instaneous forward" käyrä (yllä). Euroopan keskuspankin lakema "instaneous forward" käyrä on laskettu euroalueen AAA- reitattujen valtionlainojen koroista ja se kertoo mitä mieltä korkomarkkinat ovat hetkellisestä korkotasosta kullakin tulevaisuuden ajanhetkellä. 

Yllä olevasta (8.1.2013) instaneous forward käyrästä voimme tulkita korkomarkkionoiden uskovan, että korkotaso pysyy matalana vielä pari vuotta. Tuon parin vuoden aikana euroalueen jotkin valtiot ovat niin huonossa taloudellisessa tilanteessa ja velkaantuneita, että Euroopan keskuspankki ei nosta korkotasoa.

Kahden vuoden jälkeen alkaa muutos. Euroopan valtioiden talous kestää koronnostot, talouskasvu on vahvaa ja Euroopan keskuspankki reagoi koronnostoilla estääkseen ylikuumentumisen. Nousua kestää kymmenkunta vuotta, jonka jälkeen korkotaso painuu vähitellen kohti parin prosentin pitkäaikaista keskiarvoa. Tuo parin prosentin taso on korkomarkkinoiden näkemys rakenteellisesta talouskasvusta euroalueella.

Mieltä piristävillä uutisilla on taipumus nostaa lyhyellä aikavälillä kursseja. Näin kävi vuoden vaihteessakin, vaikka monet selittivät pompun jollain tammikuu-ilmiöllä. Kurssit lähtivät koilliseen yksinkertaisesti siksi, että ensin Yhdysvaltojen senaatti ja sitten edustajahuone hyväksyivät ehdotuksen veropaketista. Markkinat kiittivät ja huokaisivat, vaikka automaattisten veronkorotusten estäminen lisää budjettialijäämää 4 triljoonalla dollarilla seuraavan vuosikymmen aikana. Jossain vaiheessa saadaan negatiivisiakin uutisia, kun huomataan, että kuluttajavetoinen jenkkitalous yskii veropäätöksen heikentäessä kulutusta. Tämä johtuu siitä, että palkkaverohelpotuksia ei enää jatketa. Kuluttajaluottamus todennäköisesti heittelehtii tämän vuoden aikana rapakon toisella puolella. Konsensus odottaa USA:lle tämä vuonna n. 2%:n kasvua, joten eteenpäin kuitenkin pitäisi päästä. Talouskasvua seurataan tiiviistä ja uutisointi antaa kursseille suuntaa. Asuntojen hinnat ja rakennuslupien määrät ovat USA:ssa nousussa  - jos tämä hyvä uutisvirta saa jatkua, se vaikuttaa varmasti myönteisesti kurssikehitykseen.

Kuten oli odotettavissa, valtion omistajuus telakkabisneksessä nousi saman tien poliittiselle agendalle. Nyt sen puolesta puhuu jo keskustan Mauri Pekkarinen. Perussuomalaiset kaatavat hallitusta asian tiimoilta jne.

Samaan aikaan Yle uutisoi, että meriteollisuus on Suomessa muilta osin säilyttänyt kannattavuutensa hyvin. Se on tietysti hieno asia, kun ala työllistää 21000 ihmistä. Meriteollisuuden toiminnanjohtaja kuitenkin totesi, että telakat ovat alalle niin tärkeä elementti, että ne pitää säilyttää keinolla tai toisella. Valtion omistajuus kelpaisi hänellekin, jos muualta ei omistajia löydy. Kuten asia selvästikin on.

Tekninen analyysi pyrkii löytämään ihmisten käyttäytymisestä jotain ennustettavuutta, kuten osassa 1 kommenteissa pohdimme. 

Ei ihmistä voi kuitenkaan millään yhdellä mittarilla mitata, ei Jarno ole millään tavalla sairas vaikka lämpöä olisi 37,1 astetta, käyn vain ylikuumana. Täytyy katsoa myös kurkkuun ja kuunnella keuhkot jotta voidaan enemmän tilasta kertoa. Näin on vaikka olisi niin kiva sanoa, että gäppiä yksinkertaisesti katsoen saat 60% ennustevoiman. Tämä 60% ennustekyky tarkottaisi, että vuodessa pääsisin rikkaammaksi kuin Buffett. En pääse, etkä pääse sinäkään. Ei kaikista voi tulla maailman rikkaimpia vaikka moni yrittää rikastua tällä haaveella. Ei homma noin mene vaikka Amazonista löydät 16 283 artikkelia sanalla millionaire. Moni yrittää tulla miljonääriksi kertomalla kuinka tulla miljonääriksi.

Katselen ikkunasta näkyviä vuoria ja yritän kasata ajatuksiani. Vuosi on vaihtunut ja uusi vuosi on alkanut aivan samoilla nuoteilla kuin aikaisempinakin vuosina – rallilla.

S&P 500 in ponnistanut 1400 pisteen tukitasolta vastustasolle, samalla kun 20 päivän NH-NL indeksi on saavuttanut nääntymystason, josta useimmiten seuraa joko indeksin liikkeen lepo tai pullback. Toistaiseksi on menty tanssikortin mukaan ja liike on taantunut aivan vastustason alapuolelle. Onko tämä vain kyykistelyä ennen uutta hyppyä? Tähän saamme vastauksen juuri alkavan tuloskauden myötä. Onko näköpiirissä 2009 alkaneen osakenousun jatkuminen vaikka makrotason ongelmat ovat suurempia kuin missään vaiheessa tähän asti?

Tukholman yliopiston nykyinen rahoituksen apulaisprofessori Jarkko Peltomäki on jo vuosia - mm. syksyllä 2011 ilmestyneessä kirjassamme - painottanut sitä, että suomalaisia sijoituksia, ml. työeläkerahastot, pitäisi hajauttaa nykyistä globaalimmin.

On kohtalaisen tragikoomista, että kun Kanadasta tulee Suomen oloja ilmeisen heikosti tunteva proffa Keith Ambachtsheer sanomaan samaa asiaa, media huomaa sen heti.

Herää pari kysymystä. Ensinnäkin, eikö Tukholmassa työskentelevä Peltomäki kävisi ulkomaalaisesta?

KUVA: Helge V. Keitel, Kuvakaappaus, Blindsqure (7.1.2012)

Kadehdin kirjoittajia, joilla on taito kertoa pienistä ja näkymättömistä asioista kiinnostavasti, yksityiskohtia unohtamatta. Heti kärkeen joudun selittämään, ettei näkövammaisten käyttöön tarkoitettu Blind Square ole pieni asia.

DI Ilkka Pirttimaan kehittämä Apple iPhone / iPad –sovellus on mielestäni suurempi, tärkeämpi ja hyödyllisempi kuin peliteollisuuden Angry Birds. Voitte olla vapaasti eri mieltä, mutta antakaa minun jatkaa.

Blind Square tekee lähiympäristön sokealle näkyväksi. Sen avulla voi “audiosti katsella” eli kuunnella katukuvaa 360 asteen pallon sisältä. Blind Square kertoo, missä mennään ja vihjailee, minne kannattaa mennä, jos on nälkä, jano tai haluttaa konserttiin.

Pääomalaina on laina, joka luetaan taseessa yrityksen omaksi pääomaksi. Lainalle sovittu korko voidaan ja saa maksaa vasta kun yrityksellä on kertynyt jakokelpoista pääomaa, josta mm. yrityksen osingot maksetaan. Samoin laina voidaan maksaa takaisin vasta, kun jakokelpoista pääoma on syntynyt riittävästi. Jakokelpoinen pääoma syntyy, kun yritys tuottaa voittoa. Mikäli vapaa pääoma on aikaisemmilta vuosilta kulunut negatiiviseksi tappioista johtuen, täytyy yrityksen tuottoa voittoa niin kauan, että vapaa pääoma muuttuu positiiviseksi.

Minkälainen yritys tarvitsee pääomalainaa? Yritys, joka tekee tappiota kuluttaa omaa pääomansa. Yritys, joka tekee ja kuluttaa omaa pääomansa. Omavaraisuus putoaa, kun tappiota tehdään vuodesta toiseen. Tällöin markkinoilta saatavan lainan korot kasvavat ja lopulta kukaan ei enää lainaa rahaa yritykselle.

Tällaisessa tilanteessa yrityksen jatkuvuuden kannalta on tärkeää vahvistaa yrityksen omaa pääomaa. Tämä tapahtuu joko korottamalla osakepääomaa tai ottamalla pääomalainaa. Yleisimmin pääomalainan antaja on jokin omistajataho, joka uskoo yrityksen toimintaedellytyksiin.

STX Finland on ilmeisesti aikaisempien vuosien tuloksillaan pudottanut vakavaraisuutensa sille tasolle, ettei enää saanut rahoitusta järjestymään vapailta markkinoilta.

Viime vuosi osakemarkkinoilla oli varsinaista vuoristorataa. Euroopan keskuspankki pumppasi alkuvuodesta rahaa markkinoille, joten pörssit kaikkialla maailmassa kääntyivät jyrkkään nousuun. Helsingin pörssi nousi alkuvuodesta maaliskuun puoliväliin asti lähes voimakkaimmin koko maailmassa. Maaliskuussa jälleen pintaan nousivat Kreikan ongelmat. Tämän jälkeen syöksyttiin alas muutama kuukausi niin, että vuodesta näytti tulevan toinen perättäinen katastrofaalinen vuosi osakemarkkinoilla. Syyskesällä alkoi nousu, jota on jatkunut koko loppuvuoden. Niinpä koko vuodesta muodostui Helsingin pörssissä pelättyä parempi tarjoten keskimäärin noin 8,3 %:n kokonaistuoton. Eniten vaihdettujen 25 osakkeen kurssinousu oli peräti 13,8 %. Koko maailman osakeindeksi nousi 12,9 %.

Gap (kolo) on aina kiinnostanut teknisen analyysin harrastajia, varsinkin kun he ovat visuaalisia ihmisiä ja haluavat etsiä jotain merkittävää. Visuaalisesti on helppo nähdä iso hyppy (romahdus) ja jos hinta vaikuttaa tulevaisuuteen, niin iso hinnan muutos vaikuttanee paljon tulevaisuuteen.

Tästä kolmen Gapin esimerkistä, mikä on DAX-indeksistä, huomaamme että todella jotain tapahtuu aina gapin jälkeen. Kun yhtäkkiä tulee suuri määrä ostajia tai myyjiä markkinoille he aiheuttavat äkkinäisen liikkeen. Tämä etujoukko saattaa olla merkki jostain mikä heijastuu tulevaisuuteen. Yleensä GAP:it jaetaan kolmeen ryhmään:

1. Rangesta ulos murtautumisen gap
Ollaan oltu jonkun aikaa paikoillaan ja hypätään ulos rangesta. Tämä on useasti merkki trendi alkamisesta.

2. Trendiä pitkin menevä (runaway) gap
Tämä on merkki vahvasta trendistä ja hypätään vauhtia trendiin

3. Ilmatpois-gap
Tämä on viimeinen pomppu jonka jälkeen trendi vaihtuu

KUVA: Helge V. Keitel, Sotkamo, Finland (7.1.2013)

Kainuu eli kauan metsästä, mutta Kainuun leivän isä Kajaani Oy:n jatkaja UPM katkaisi valot paperitehtaalta muutama vuosi takaperin ja nyt on tultava toimeen uusilla bisneksillä. Viime vuonna tapetilla oli surullisenkuuluisa Talvivaara. Juuri nyt 10 702 asukkaan pitäjä elää matkailusta. Tarkkaa lukua en tiedä, mutta vilkkaimpina aikoina Sotkamossa on muun muassa viitisen tuhatta venäläismatkailijaa.

Muutama vuosi takaperin tuotin artikkelin Loviisassa ilmestyvään Östra Nyland –lehteen. Vertailin Itä-Uudenmaan ja Kainuun venäläismatkailua. Sotkamo pystyy takaamaan joulu- ja pakkasukolle kipakat kelit; lunta lienee nyt etelässä enemmän kuin Vuokatin rinteillä. Petipaikkojakin täällä on monin verroin enemmän.

Turisteille rakennetaan jatkuvasti uusia tiloja. Kuulin hiljattain suunnitteilla olevasta 60 huoneisto-hotellihankkeesta. Siitä kirjoitan tarkemmin lähiaikoina.

STX Finland jatkaa kiristystään. Se vaatii valtiota telakkayhtiön omistajaksi, myöntäen suoraan, että muita sijoittajia yhtiön osakkeet eivät kiinnosta. Eipä ihme, kun katsoo tappiohistoriaa. 

Telakkateollisuuden työntekijät kannattavat kiihkeästi valtion tuloa mukaan, ja varmasti samoilla linjoilla on ainakin Metalliliitto ja luultavasti SAK-väki laajemminkin. Demarit ja vasemmistoliitto eivät ole toistaiseksi lämmenneet ajatukselle ainakaan johtotasolla, mutta kaipa kelkka voi kääntyä, jos kentän paine kasvaa. Pesuista ja muistakin puolueista voi löytyä liittolaisia, ainakin välikysymysinnon perusteella. Telakkakaupungeissa poliitikot ovat erityisessä paineessa.

Oppositio kiljuu kurkku suorana hallituksen tehneen karmean virheen, kun se ei lähtenyt mukaan 50 miljoonan pääomalainaan – jonka lopputuloksena hyvin mahdollisesti valtio olisi päätynyt yhtiön osaomistajaksi. Lehdissä ja nettikeskusteluissa on noussut esiin noussut vaatimuksia, että Suomen pitäisi ryhtyä telakkateollisuudessa valtio-omistajaksi Ranskan tapaan. Näin varmistuisi urakoiden oikea osoite.

Uusi vuosi on käynnistynyt positiivisissa tunnelmissa ja analyytikot uskovat laajalti sijoitusvuoden tuottavan hyvää satoa. Miten tähän nyt sitten pitäisi suhtautua? Runsaan 20 vuoden sijoitusurani aikana en ole kokenut yhtään vuotta, jolloin analyytikot ennustaisivat  sijoitusten tuottavan tulevana vuonna tappiota. Jotenkin tähän tapaan se on taantumaaikoina mennyt: ”Taloustilanne on edelleen vaikea ja uhkia on edessä. Osakevalinnoilla ja hyvällä hajautuksella sijoittajilla on kuitenkin mahdollisuus saada voittoja”. 

Vuoden 2007 loppu vei liiallisia paineita  kaikilta seuraavan vuoden ennustuksilta. Uutta vuotta lähestyttäessä tehtiin tuolloinkin kysely merkittävimpien suomalaisten sijoitustalojen analyytikoilta. Konsensus oli, että osakkeet nousevat n. 7,5% - yllätys, yllätys, analyytikot  arvelivat osakkeiden nousevan lähes tulkoon pitkän aikavälin keskiarvon verran.  Varoittavaa talousdataa oli kuitenkin riittävästi ilmassa uuden vuoden rakettien joukossa. Vuosi 2008 jäikin sitten historian kirjoihin yhtenä kaikkien aikojen synkimmistä pörssivuosista. Monet keskeiset pörssi-indeksit laskivat vuoden 2008 aikana 40 - 50 %. USA:n markkinoilla S&P 500 -indeksi putosi 38 %, mikä oli uusi ennätys koko indeksin laskennan aikana. Olisipa edes yksi analyytikko ollut sokaistumatta ilotulitusraketeista ja nähnyt vaaran merkit!