Artikkelit aikajärjestyksessä

Kyproksen ollessa jo viides euromaa seitsemästätoista mahdollisesta, mikä ajautuu apupakettien maailmaan jää vaikutelma, etteivät europäättäjät ole vieläkään onnistuneet keksiä sopivaa rohtoa itse kriisin taltuttamiseen. Yhdysvalloissa pamahti 2008 varsinainen värisuora pöytään, mutta uudet jaot ovat jo olleet hyvän aikaa käynnissä. Sen sijaan Euroopasta jää mielikuva, ettei mikään juuri mene eteenpäin. Kyse ei ole pelkästä mielikuvasta. Kyse on oikeasta tilannearviosta. Mikään ei juuri ole mennyt eteenpäin. Perusongelmana on se, ettei talouden sakattua euroalueelta löydy työkaluja korjata tilannetta. Painajainen jatkuu vain. Olemme toki tietoisia ja hyvin valistettuja siitä, ettei Irlanti ole Kreikka, Italia ei ole Espanja, Portugali ei ole Irlanti jne.

Kyproksen pankkikriisi osoittaa, kuinka kipeästi EU kaipaa pankkiunionia. Kypros on suorastaan pankkikriisien oppikirjatapaus, joskin kärjistetty sen suhteen, että pankkisektorin koko suhteessa kansantalouden kokoon on hillitön. Mutta sitä se on syistä, jotka ovat yleensäkin pankkikriisien takana. Kypros on himoinnut pankkikeskukseksi riskeistä piittaamatta. Se on tukenut pankkiensa taseiden ja riskitason turpoamista veroalennuksilla ja löyhällä sääntelyllä. Kyproksen pankeilla oli pääomaa puoli prosenttia suhteessa talletuksiin, ja talletuksia oli viisi kertaa maan bkt:ta enemmän. Tuollaisella yhtälöllä kyse on vain siitä, koska rysähtää. Siihen asti se on toki hyvää bisnestä. Tässä tapauksessa riski iski Kreikan luotottamisesta, mutta olisi se jossain vaiheessa tärähtänyt jotain muutakin kautta.



Finanssivalvonta on eräs Suomen hyvin toimivista organisaatioista. Se on toiminnallaan onnistunut ehkäisemään muun muassa ylimitoitetun asuntovelkaantumisen ja se on ollut mukana valvomassa etteivät pankkimme ota kohtuuttomia riskejä. Finanssivalvonta on toiminnallaan turvannut sijoittajien ja säästäjien aseman; onglemia ei ole syntynyt. (Piksu toimituksen huomio) 

    Finanssivalvonnan johtaja Anneli Tuominen toteaa tänään julkaistun Finanssivalvonnan toimintakertomuksen johtajan katsauksessaan, että terveen liikevoittotason ylläpitäminen saattaakin edellyttää kustannusten karsimista ja olemassa olevien liiketoimintamallien uudelleenarviointia. Tässä tilanteessa luotettavan hallinnon merkitys on korostunut.

Joitain vuosia sitten voimaan astui tilaajavastuulaki, joka velvoitti tilaajan ollessa juridinen henkilö tätä selvittämään sen, että urakoijana toimiva yritys oli huolehtinut aiemmin velvoitteistaan. Toisaalta nämä tiedot olivat salaisia, mikä lienee tyypillinen esimerkki julkisen sektorin logiikasta. Ratkaisu asiaan tuli yksityiseltä puolelta.

Aivan viime aikoina yksityiset yritykset ovat pyrkineet alentamaan yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä. - Minulla ei tosin ole mitään käsitystä siitä, miten toimivia nämä ratkaisut ovat.

Eräitä kysymyksiä julkiselle sektorillekin voisi asettaa. Työttömyys- ja yritysasiat yhdistettiin jo Vanhasen aikaan samaan  ministeriöön, jota paikallisella tasolla edustavat TE- eli nykyiset ELY-keskukset. Näitten keskusten palveluja puolestaan on yhtiöitetty. Yhden kerran soitin tällaiseen yritykseen, ja ilmeni, ettei se ole auki normaaliin virka-aikaan eli siinä on esimerkki yksityistämisen lopputuloksesta. Maistraatti oli auki ja sitä kautta hoidin asiani.

Kirjoitin Uuden Suomen Puheenvuoro-palveluun 24.1. euroalueen loppupeleistä. Ilmeisesti on päässyt käymään niin ikävästi, ettei kyproslaiset ole tainneet suomen kaunista kieltä, eivätkä siten olleet ymmärtäneet pohdintojani pääomakontrolleista. Tietysti huomautan, että olen kuitenkin vain maallikko, enkä siksi ole oikea henkilö vastaamaan kysymykseen: onko Kyproksella nyt tällainen vaihe menossa? Kansanomaisella kielenkäytölläni tarkoitin juurikin sitä, että jos ei tilisiirrot onnistu, niin kyseessä olisi minun määritelmäni mukaan pääomakontrollin yksi muoto. Se, ettei rahaa voida nostaa paikallisista automaageista johtuu luonnollisesti siitä, ettei lentokentille ja satamiin ole näin lyhyellä varoitusajalla ehditty passittamaan matkalaukun (ja alushousujen!) sisällön tarkastajia. Toisin sanoen tällä halutaan estää se, ettei käteistä kuljetella minne sattuu.

  Palkansaajien tutkimuslaitos (PT) ennustaa, ettei Suomen valtiontalouden alijäämä alene tällä vaalikaudella hallitusohjelman tavoitteeseen eli yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta.

PT ennustaa Suomen kuluvan vuoden talouskasvuksi 0,6 prosenttia, joka on 1,4 prosenttiyksikköä vähemmän kuin viime syyskuun ennusteessa. Erityisesti vientiin ja yksityisiin investointeihin odotetaan nyt entistä heikompaa kehitystä. Vuoden loppua kohti ja ensi vuonna ne kuitenkin piristyvät tuntuvasti, mikä vauhdittaa bkt:n kasvun 2,5 prosenttiin. Kasvua tukee talouskasvun käynnistyminen EU-alueella.

  Finanssialan Keskusliiton tuoreen Pankkibarometrin 1/2013 mukaan pankinjohtajat arvioivat yritysten ja kotitalouksien luotonkysynnän pysyvän laimeana. Arviot kotitalouksien tulevasta luotonkysynnästä ovat heikompia kuin arviot yritysten tulevasta luotonkysynnästä. Tilastokeskuksen viimeisimpien Kuluttajabarometri-tutkimusten mukaan kuluttajien luottamus on kuitenkin parantunut. Luottamuksen parantuminen ja pörssikurssien vahva kehitys näkyvät kotitalouksien sijoituskäyttäytymisessä: osakkeiden ja osakerahastojen suosion arvioidaan olevan tällä hetkellä vahvassa kasvussa. Barometrikysely I/2013 tehtiin helmi-maaliskuun vaihteessa.

Kotitalouksien luotonkysyntä ja luotot (Lähde: Finanssialan pankkibarometri)

Heidi Hautalan oviremontista on noussut meteli - ja ihan aiheesta. Hautala ei ole ainoastaan ministeri, vaan myös harmaan talouden ministerityöryhmän jäsen, mistä johtuen hänen pitäisi tietää miten työtä teettäessä tulisi toimia.

Työn teettäminen - liikaa yksityiskohtia?

Hautalalla ja remontoijalla on omat näkemyksensä siitä, miten asiat ovat tapahtuneet. Kumpikaan versioista ei liene kovin täsmällinen, mutta totuuden täytyy löytyä jostain versioiden välimaastosta. Hautalan omista kommenteistakin selviää, ettei tässä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan olla edetty. Blogissaan hän esimerkiksi myöntää seuraavaa: "Minä tein virheen siinä, että en pyytänyt kuittia käteismaksusta."

Loppuviikon aikana ei juuri suuria mullistuksia nähty eurokriisirintamalla. Suomi on aivan kuten arvattiinkin tukemassa kaksin käsin venäläisökyjen rahat. Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Tietty pölhöpopulistijoukko nyt tietysti on eri mieltä, mutta voiko Aalto-yliopiston Sixten Korkmania pitää sellaisena?

Espanja piti torstaina miljardin euron yllätyshuutokaupan velkakirjoilleen. Pitkän pään paperit (erääntymiset vuosina 2029, 2040 ja 2041) eivät oikein kelvanneet ja velkaa myytiin 803 miljoonan euron edestä. Osaltaan tähän saattoi vaikuttaa se, että kyseessä oli varsin pieni emissio tavalliseen nähden, ja että kauppaa ei oltu aikataulutettu sen koommin. Espanjan lainakorot ovatkin olleet torstaista asti hieman koholla. Credit Agricolen korkomarkkinastragegisti David Keeble totesikin, ettei tämä nyt aivan nappiin mennyt.

Italian paperit ovat puolestaan olleet nousussa, mutta analyytikot pysyvät skeptisinä. Heitä huolettaa poliittisen umpikujan mahdollisuus. Monen mielestä velkapapereissa on ennemminkin laskupainetta.

Olli Rehn on joutunut nobelisti Krugmanin sanasodan kohteeksi New York Timesissa. Keynesläinen Krugman syyttää komission syventäneen euroalueen taantumaa budjettikurivaatimuksilla, kun talouskriisit vaatisivat julkista elvytystä. Rehn on vastannut, että elvytys olisi pitänyt tehdä velaksi, jota kriisimaat eivät saisi kestävällä hinnalla kuin toisilta euromailta. Yhteisvastuun kasvattamiseen ei ole edellytyksiä, kun budjettivajeet ja taantuma vaivaavat kaikkia euromaita. Vaikka Krugmanin olettaisi olevan enemmän tai vähemmän oikeassa, Rehnin poliittista realismia on vaikea kiistää. Toisaalta on kysyttävä sitäkin, koska Yhdysvallat alkaa maksaa elvytystään takaisin - jonka turvin se on kieltämättä pärjännyt finanssikriisin jälkeen ihan hyvin.

Kirjoitusvuorossa Juha Kasanen

Hannu Lehtilä käsittelee mainiossa viime viikon blogissaan Euroopassa puhaltelevia uusia taloustuulia ja sitä röykytystä, jonka kohteeksi komissaarimme Olli Rehn on joutunut mm. taloustieteen nobelistin Paul Krugmanin taholta.

Alkaa näyttää ilmeiseltä, että säästämällä eivät Euroopan velkaiset maat tästä suosta selviä. Tulevan ratkaisun täytynee olla jollain lailla luova, jossa suuri osa valtion veloista annetaan anteeksi tavalla tai toisella, vaikkapa massiivisen inflaation avulla.

Mieleeni tuli vanha tarina, joka on niin hyvä, että sen voi kertoa uudestaan. 

Rikas turisti saapui keskellä lamaa pikkukylän paikalliseen hotelliin. Hän asettaa 100 euroa vastaanoton tiskille ja lähtee katsomaan huoneita. Hotellijohtaja lähtee saman tien 100-lappusen kanssa lihakauppiaalle maksamaan velkaansa. Lihakauppias menee karjankasvattajalle ja maksaa samalla setelillä velkansa tälle. Karjankasvattaja menee paikalliselle huoltamolle ja maksaa velkansa sinne. Huoltamoyrittäjä menee kylän naispuolisen yksityisyrittäjän luo ja maksaa tälle 100 euron velkansa. Yrittäjä menee hotelliin ja maksaa velkansa sinne 100-lappusella. Hotellijohtaja laittaa setelin takaisin tiskille.

Käppyrät elävät edelleen lähes yksinomaan keskuspankkien työvuorojen pituuksilla. Näkyvintä lienee Japanin keskuspankin henkilöstövaihdokset, joissa on melko suoraan otettu agendaksi deflaation torjuminen. Jos "siinä sivussa" jeni hieman heikkenee ja Tokion pörssisalissa ostetaan niin eipä tuo nyt varsinaisesti haittaakaan? Euroopassa taas pohditaan tuskaisasti. Näin esimerkiksi viime kirjoituksessa mainitsemani Banco Popolare on syventänyt post-vaalien lukemia -19%:sta noin -25% lukemiin. Voisi ajatella, ettei ko. rahoitusalan yritys ole niin merkittävä tekijä, siis liian iso kaatumaan. Toisaalta, jos vaikka firma tulisikin vatsa edellä pintaan niin miettikääpä, millaisia seurauksia tällä olisi ihan yleisen tunnelman kannalta? Tätä ei siis varmaankaan päästetä tapahtumaan.

"The truth that makes men free is for the most part

the truth which men prefer not to hear."

-Herbert Agar

Sain hiljattain kaksi sähköpostia erääseen kirjoitukseeni, jossa hämmästelin kaiken kalleutta Suomessa ja suosittelin pohtimaan tarkkaan, kannattaako nyt ryhtyä asuntosijoittajaksi Suomessa. 



Ensimmäinen viesti: “Suomi on vapaa maa eikä täällä ole kenenkään pakko olla. Muuta pois jos ei miellytä.” Kiitos tuesta, mutta päätän silti asua Helsingissä, koska pidän kaupungista.



Toisessa viestissä oli linkki Taloussanomien juttuun, jossa kerrottiin Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuksen tutkimusjohtajan Jari Kaivo-ojan näkemyksistä. Kaivo-ojan mielestä Suomen autoverotus on kohtuuton ja lisäksi suomalaiset ovat hieman liian kateellisia Lamborghinien omistajille.



Uutisjutun nettikommentointi roihusi jo kymmeniä sivuja pitkänä. Mielestäni ne olivat erinomainen esimerkki ei-pidä-leikkiä-leijonaa-kun-kissoja-tässä-kaikki-ollaan-asenteesta, joka minua on kummastuttanut jo pitkään. Ensinnäkin osattomuutta ei pidä hieroa ihmisten naamaan. Toisaalta onko rikastuminen muutoin kuin urheilulla tai lottoamalla niin väärin?

Kai Nyman kirjoitti äskettäin mielenkiintoisen artikkelin, jossa vertailtiin julkisen kulutuksen osuutta bruttokansantuotteesta. Länsimaissa julkisen kulutuksen osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut jatkuvasti. Monille, jotka ovat pitäneet Yhdysvaltoja kapitalistisen lännen symbolina ja vastakohtana suomalaiselle korkean verotuksen sekataloudelle joutuvat päivittämään luulojaan. Yhdysvaltojen julkinen kulutus on samaa luokkaa kuin Suomellakin. Monissa länsimaissa julkinen kulutus on haluttu toteuttaa mielummin velalla kuin pohjoismaisittain veroilla. Julkisen kulutuksen osuus bruttokansantuotteesta on varmasti kaikkein selkein yksittäinen indikaattori valtion sosialistisuudesta. Paljon valtiojohtoisuuteen liittyviä eroja jää kuitenkin sen ulkopuolelle. Pyrin kirjoituksessani käsittelemään sääntelyn laadullista puolta ja sitä, miksi yksityisten markkinoiden syrjäyttäminen on joka tapauksessa haitallista.

1900 luku oli sosialismin voittokulkua ja se jatkuu yhä. Julkisen sektorin osuus bruttkonasantuotteesta kohosi koko vuosisadan ajan lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia kuten sotien jälkeisiä vuosia, ja Neuvostoliiton ja Kiinan valtiojohtoisten talouosjärjestelmien romahtamisia. Monissa maissa valtaosa tuotoksesta jaetaan kansalaisille valtion tai kuntien budjetin kautta, ja kuntien ja valtion palveluiden osuus työvoimasta on suurin piirtein kolmannes. 

Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta (Lähde: IMF)

Taloudellinen liberalismi on aatteena edelleen vahvasti elossa. Yli puolet tuotannosta tapahtuu edelleen markkinatalouoden ehdoilla. Mutta markkinaliberalismi on ahataalla. Valtaosa tulonsiirroista, hankinnoista ja investoinneista tehdään kunta- ja valtiosektorin ohjauksen alaisena.  

Julkisen sektorin prosenttiosuus bruttokansantuotteesta eräissä maissa (Lähde: IMF)

Näin kirjoitti viimeksi TE. En ole varma, olenko nähnyt tuon tekstin aiemmin alle vai yli 100 kertaa, mutta niissä luvuissa liikutaan. Esim. 1950-luvun alkupuolella perustetun Rauma-Repolan vuosikertomuksissa aiheesta rutistiin vuodesta toiseen.

Mainostoimistot puhuvat toiston tehokkuudesta, mutta en ole asiasta aivan varma. Netissä puhutaan spämmistä ja sitä ennen puhuttiin jankuttamisesta, joilla sanoilla ei ole mitenkään positiivinen sisältö.

Kaiken lisäksi vuosikymmenestä toiseen toistettu valitus herättää hämmästystä siitä, miksi kukaan on niin suuri masokisti, että harjoittaa metsäteollisuutta tässä surkeassa maassa niin ikään vuosikymmenestä toiseen.

Ja lopuksi tässä on vielä sekin ongelma, että hokema ei edes pidä paikkaansa. Oikeastaan puuraaka-aineen hinta on kehittynyt heikosti. Hiukan lähemmäs asian ydintä pääsee katsomalla myös ”lopputuotteen” hinnan kehitystä. (s. 12 ja 27). Sekin on ollut heikkoa.

Alkuvuoden salkunhoitoreissulla Aasiaan oli yhteensä 23 yhtiötapaamista: Hongkongissa 13, Vietnamissa 4 ja Indonesiassa 6.

Hongkongissa tapasin salkun nykyisiä yhtiöitä, muutaman salkun entisen yhtiön ja useita kokonaan uusia yhtiöitä Kiinasta, Hongkongista ja Macaosta. Tapaamisten perusteella kilpailutilanne etenkin Kiinan kuluttajasektorilla on ollut kiristymään päin lähivuosina ja kvartaaleina, ja monet yhtiöt ovat lykänneet suurempia investointeja, koska kuluvan vuoden aikana monen marginaalipelureiden odotetaan poistuvan luonnollisen poistuman kautta. Nämä siis etenkin aloilla, joilla hallitus ei ole puuttunut kilpailutilanteeseen lainkaan, tai muuten ohjannut alan kehitystä subventointien kautta. Valtion tukemilla sektoreilla esim. uusiutuvissa energiamuodoissa, johtavilla firmoilla, kuten joulukuun katsauksessa mainitulla China Singyes Solar -yhtiöllämme taas menee erittäin hyvin. Tammikuun aikana mm. hallitus nosti solar-alan kapasiteettitargetteja vuosille 2014 - 2015 huomattavasti, mikä tulee suoraan näkymään China Singyesin tilauskirjassa.

Koska Piksussa ei niikseen oteta poliittisia kannanottoja niin jätän suorilta pois omat ideani siitä, mitä Italiassa pitäisi nyt tehdä. Sen sijaan poliittisen tilanteen takalukko aiheuttaa omat murheensa, ja niitä sopii paremmin tuoda esille. Olen jonkin verran lisännyt italialaisfirmojen seurantaa. En niinkään jättiläisten, kuten Fiat tai Unicredit, mutta pienempien yritysten näkymiä enempikin. Havaintoni on ollut, että italialaisella pk-yrityksillä ei mene järin hyvin. Rahoitusalalta toki jätit loihtivat otsikoita, mutta pienemmissä firmoissa ne pommit kytevät tälläkin toimialalla. Monte Paschi on yksi ilmentymä. Ulkopuolisen on tietysti vaikea sanoa eksaktimpaa, ennenkuin totuus tuodaan esille. Muutoin olen pitkälti havaintojeni varassa. Havaintoesimerkkinä olkoon se, että Banco Popolare päätti 1,42 euroon Milanossa vaalimaanantaina 25.2., ja tiistaina vaalitulosten ollessa selvillä kurssi päätyi 1,27 euroon volyymien ollessa melko tuntuvasti kohollaan. Viimeisin päätös 11.3. 1,15€ kertoo, että vaalien jälkeen alas on siis tultu 19%. Parissa viikossa.

Työeläkesijoitustemme tuotot kohosivat viime vuonna vaativaan markkinatilanteeseen nähden poikkeuksellisen korkealle. Koko työeläkealan kokonaistuotoksi tuli 9,8 %, ilmenee Työeläkevakuuttajat Telan vuoden 2012 lopun tilannetta koskevasta tilastoanalyysistä.

Työeläkesijoitustemme jakautuminen (Lähde: Tela)

Parhaimmat tuotot, 12,8 prosenttia, saatiin osakkeista ja osuuksista. Korkosijoitukset tuottivat 8,1 prosenttia ja kiinteistösijoitukset 5,5 prosenttia. Tuotot ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta huomattavasti korkeampia kuin viimeisen 15 vuoden aikana saavutetut keskimääräiset vuosituotot, sekä kokonaistasolla että sijoitusluokittain tarkasteltuna.

   - Historiallisen vuodesta tekee erittäin vaativa sijoitusympäristö, jossa nämä korkeat tuotot syntyivät. Viime vuonna sijoittajan kestohuolenaiheina olivat vaisu globaali talouskasvu, USA:n velkakatto ja Euroopan velkakriisi, sanoo Telan analyytikko Maria Rissanen.

Vastikään kuolleita on rumaa haukkua, mutta en malta olla nostamatta esiin Venezuelan Hugo Chávezia tämän talouspolitiikan vuoksi, sen kun voi jossain määrin kytkeä eurokriisiin. Chávezin sosialististen ihanteiden osa oli voimakas hintasääntely, joka kohdistui lukuisiin perushyödykkeisiin. Tuottajien oli myös pakko myydä tuotteitaan valtiolle sen määräämään alennushintaan. Järjestelmällä Chávez halusi turvata vähävaraisten kulutuskyvyn, hänen mielestään kun elämisen kalleus johtui spekulaattoreista ja ahneista kapitalisteista. Tietysti joissain oloissa – kuten monopolien hallitessa taloutta – tämä voi pitääkin paikkaansa, mutta Chávezin kohdalla kyse oli varmasti paljolti tosiasioiden tulkitsemisesta omien ideologisten silmälasien läpi, ja se yhdistettynä heikkoon talouden toiminnan ymmärrykseen.

Vessanseinäkirjoitukset ovat aivan erilaisia kauppakorkeakoulussa kuin esimerkiksi lukiossa. Keksin tämän kirjoituksen luettuani vessan seinälle kirjoitetun taloustieteilijöiden vitsin:

Kun taikuri tekee taikatempun, hän sanoo hokkus pokkus.
Kun taloustieteilijä tekee hämäävän tempun, hän sanoo ceteris paribus.

Valitse arvioPeru arviosiHeikkoMenetteleeHyväLoistavaAivan uskomaton

Keskiarvo: 4.4 (27 arviota)

Mistä saisimme lisää höyryä vientiin? Teollisuuden rakennemuutokseen ei ole tarjolla nopeasti vaikuttavia ihmelääkkeitä. Puujalka on homeessa, teräsjalka ruosteessa ja ICT on tipahtanut innovaatiojunasta pää edellä ratapenkkaan .

Osaava ja monitaitoinen Suomi muuttuu pikkuhiljaa monivammaiseksi ongelmavaltioksi, jonka pelastajiksi tarvitaan filosofien ja urehilukonsulttien lisäksi myös kyliemme parhaita hitsareita, tai edes velmuja puujalkavitsien kertoja.

Meillä ei ole kohta mitä myydä, kun perinnetehtaat höylätään pois teollisuuspaikkakunnilta. Kestävyysvaje muuttuu korkeammaksi matematiikaksi, jos kohta suuri osa komeilee työkkärin jonossa ja loput valtion ja kuntien pailkkalistoilla. Kannattamatonta teollisuutta ei tarvitse ylläpitää, mutta pelkällä julkisen sektorin "tuottavuudella" emme tule selviämään.

Motkotamme ja näsäviisastelemme EU:n eteläosien tuhlaripoijjiille, mutta rahanpesöitä tarvittaisiin nyt kiireesti meilläkin uusia teollisia itupurkkeja kasvattamaan.

Yrityksen johdon toiminta määrää yrityksen menestyksen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

On tärkeää, että johto tuntee vastuunsa osakkeenomistajaa kohtaan ja siksi Piksu pitää yllä "Herrapörssi" sivua josta selviävät hallituksen ja johtoryhmän jäsenten aikaansaannokset (M€) osakkeenomistajan hyväksi.

Herrapörssi jyvittää osakkeiden arvonnousut ja -laskut yhtiössä vaikuttaneille hallituksen-, nimitysvaliokunnan- ja johtoryhmän- jäsenille seuraavasti:

• hallituksen puheenjohtaja:  10%
• hallituksen jäsenet: 5%
• nimitysvaliokunnan jäsenet: 5%
• toimitusjohtaja: 10%
• johtoryhmän jäsenet: 1%

Yrityksen tulos jyvitetään yrityksen johtohenkilöille kunkin henkilön nimitys-/ero- pävämäärien väliseltä ajalta.

Herrapörissin perusteella osakkeenmistajien on helpompi valita sellaisia yrityksiä, joiden johdolla on pitkäaikaista näyttöä kyvykkyydestä. Herrapörssi löytyy piksun ylävalikon kohdasta Analyysit -> Herrapörssi. 

Kirjoitusvuorossa Hannu Lehtilä

Olemme jo parin vuoden ajan seuranneet rinta rottingilla, kun oma miehemme EU:ssa, talouskomisaari Olli Rehn on sankarin tavoin käynyt holtittoman taloudenhoidon maiden kimppuun eri puolilla Euroopan Unionia. Tukka on harventunut, mutta argumentointi on pysynyt rauhallisena ja asiallisena. Rehn on koulutukseltaan filosofian tohtori, väitellyt Oxfordissa 1996, pääaineena poliittinen taloustiede. Suomessa Rehn oli läpipoliittinen keskustalainen, oli jopa hetken kansanedustajana ja hävisi pariinkin otteeseen taistelun keskustan puheenjohtajuudesta. Virka löytyi toisen mikkeliläisen, takavuosien EU-komissaari Erkki  Liikasen kabinetista Brysselistä. Tässä ei ole mitään pahaa tai moitittavaa, mutta tässä kohtaa hänen talouskomissaarin haarniskassaan on suojaamaton kohta; hän ei ole talousalan ammattimies.  Ja tähän on koko ajan isketty armotta.

Arvostelu oli siedettävää, kun Suomi kulki suuren Saksan kolmen A:n kainalossa. Mutta nyt Etelä-Euroopan maat ovat säästö- ja leikkauslinjalla ajettu paitsi talousahdinkoon myös poliittisen ruutitynnyrin tilaan. Ja eihän se voi olla kenenkään etu!

Kaavoituksella on vain kaksi todellista tarkoitusta.

1. Pitää vanhan asuntomassan hinta korkealla
Tämä luo vaurauden tunnetta jo asuville (=päättäjille) kun asuntojen hinnat pysyvät keinotekoisen korkealla. Asuntojen hinnat ovat tontin hinta+rakennuskustannus+kate.  Markkinataloudessa kate ja rakennuskustannukset ovat melko vakoita eli asuntojen hinnan vaihtelu johtunee pääasiassa maapohjan hinnasta. Toinen on sitten uusien tonttien omistajille ohjattava julkinen tuki.

2. Saadaan ohjatttua projektirahaa eri osapuolille

Kun rakennetaan niin irtainta rahaa alkaa liikkumaan paljon. Normaalissa kunnan toiminnassa valtaosa menoista ovat lakisääteisiä+palkkoja. Vaikka rakentamisessa on paljon läpilaskutusta niin kyllähän joessakin johonkin tulee vähän syvempiä lammikoita.

Kaavoitusmonopoli on jopa perustuslakia vastaan eli kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan. Kun kunta ilmoittaa laittavansa vesijohdon jollekin maa-alueelle (=kaava), niin tontin arvo nousee huomattavasti enemmän kuin vesiliittymän arvo on. Jo olemassa olevat kaavatonttien omistajat maksavat  uusien tontin omistajien arvonnoun.  Kyseessä on tulonsiirto ehkä jopa laiton tai ainakin lain hengen vastainen. Liittymämaksut pitäisi olla niin suuria, että tuota arvonnousua ei tapahtuisi. 

   Hypoteekkiyhdistyksen asuntomarkkinakatsauksen mukaan asuntomarkkinat ovat vuoden vaihteen vero- ja korkohuuman jälkeen laskussa. Analyysin pisteet ovat 3,5 % vuodenvaihdetta alempana.

Hypotteekkiyhdistyksen asuntomarkkinoiden ilmapuntari (Lähde: Asuntomarkkinakatsaus Q1/2013)

Olin tänään 5.3.2013 Pörssisäätiön tapahtumassa kuuntelemassa kun EK:n Leena Mörttinen piti mielenkiintoista esitelmää.

Hän ehdotti (vai sanoisinko jopa että hän väitti) että Case-Shiller Home Price Indices on ennakoiva indikaattori.

Graafisia esityksiä avautuu tämän sivun ensimmäisestä linkistä (ne ovat varsin suuria, joten kärsivällisyyttä).

Indeksejä on useita ja kuvaavat tietenkin vain maailmantalouden vanhan veturin eli USAn tilannetta mutta jätän harkintaanne voidaanko näistä indekseistä joku hyväksyä Ennakoivat markkinaindikaattorit -sivulle.

PS. Pörssisäätiön aamutapahtuman esitykset tulevat ehkä jakeluun, ks http://www.porssisaatio.fi

Piksu toimitus julkaisee piksu ylävalikon analyysit osassa (Analyysit-> Maaindeksit) maaindeksit sekä kartalla että taulukkona.  Haluttu tieto ilmestyy kun hiiren vie kyseisen maan päälle kartalla.

Mukaan on valittu sellaisia maita, joihin salkunhoitajan tai rahastonhoitajan on mahdollista tehdä korko tai pörssi-indeksisijoituksia. Kaupantekotunnukset ja tietojen viimeisin päivitysajankohta löytyy taulokosta. Tiedot päivittyvät kerran kuukaudessa.

Palvelu on uniikki ja tarjolla vain www.piksu.net lukijoille ja näyttää kartan osalta tältä:

Kreikan jo käytyä pariinkin kertaan järjestämässä velkojaan tulee nopeasti mieleen EU:n talouskomissaari Olli Rehnin viime kevään sanat: "Me emme voi ratkaista kriisiä pinomalla uutta velkaa vanhan päälle, mikä on jo vahingoittamassa meidän talousnäkymiä." Tarkkaavaiset lukijat havaitsevat, että tuon ensimmäisen lauseen hän toisti osapuilleen sanasta sanaan varsin hiljattain. Kreikan kohdallahan kuitenkin tehtiin niin, että uutta velkaa pinottiin vanhan päälle. Vain velkapyramidin rakennusfirma vaihtui.

Vesien hallintaa 1990-luvun alusta. Vas. oleva suonsilmäke ojitettiin ~15 v. ennen kuvan ottoa. Räjäytykset tein itse. Oikealla on siemenpuita.

Talvivaaraan on hankittu uusi erityinen vesienhallinnan johtaja, sillä hallinnasta ja johtamisesta tässä maassa kaikki lähtee liikkeelle – ja yleensä siihen myös pysähtyy.

Uusi johtaja analysoi, että sademäärä aliarvioitiin ja haihtuminen yliarvioitiin Talvivaarassa. ”Aiempaa kokemusta samanlaisesta mittakaavasta ei ollut olemassa.” Lähde.

Pikkuisen hämmentäviä näkemyksiä. Sademääriä on Suomessa täsmällisesti tilastoitu yli sata vuotta. Olettaisin myös veden haihtumisen olevan valmiiksi tutkitun asian.