Artikkelit aikajärjestyksessä

Kuuluisaksi tullut virhe ekonomistien Rogoffin ja Reinhardtin taulukkolaskennassa saattaa muodostua hyvin merkittäväksi suunnanmuutokseksi Euroopan talouskriisin hoidon suhteen. Nimittäin Saksan istuva liittokansleri Angela Merkel tunnetaan hyvin tiukan talouskuripolitiikan ajajana, ja jossain määrin häntä voidaan pitää jopa tämän politiikan alullepanijana. Lisäksi Saksan johdolta on kuultu, miten he "näyttävät esimerkkiä" muulle Euroopalle, kuinka tulee menetellä. Voidaan toki miettiä asiaa siltäkin kannalta, että jos saadaan muut eurovaltiot maksamaan heidän pankkikriisinsä niin kaipa siinä on helppo paukutella henkseleitä ja sanoa, että näin sitä pitää toimia: maksattakaa laskunne muilla.

Muutama vuosi sitten ollessamme lomalla, joku oli pussannut autoni vasenta takakulmaa. Tekijä ei jättänyt yhteistietojaan, mikä ei ollut kovin suuri yllätys. Maalia oli kuitenkin lähtenyt sen verran, että autoilija on kyllä jossain vaiheessa itsekin todennut, että johonkin on osunut. Mielenkiintoinen osuus alkoi, kun korjautin jäljen. Autokorjaamosta lähetettiin saman tien vakuutusyhtiön paperit. Omavastuu vakuutuksessa oli 500 euroa. Mietin, maksaako korjaus todellakin vähintään 500 euroa. Koska auton leasingsopimus oli firman nimissä, korjaamo varmaankin ajatteli, että lypsetään rahat pois. Soitin korjaamoon ja tiedustelin, maksaako pieni meikkaus todella 500 euroa. Puhelinlinjalla kuului yllättävää änkytystä. Loppujen lopuksi todellinen hinta oli 247 euroa. Koska olen yrittäjä, minun firmani rahat ovat loppujen lopuksi minun rahojani, joten ei minua huvita maksaa mistään sen enempää kuin on tarvis.

Joillakin ihmisillä näyttää olevan tarve tehdä ilkivaltaa toisten omaisuudelle ja meidän kohdalle näitä on tullut yhden käden sormilla laskettava määrä, niin aika monta 500 eurosta on tullut maksettua vuosien varrella vakuutusyhtiöihin. Jos vielä korjaamokin maksimoi omaa tulostaan, eikä asiakkaan etua, niin voitte kuvitella kuinka paljon höyryä pääsi korvista, kun tajusin tilanteen.

Kirjoitusvuorossa Mika Huhtamäki

Aina välillä tulee kahlattua läpi teollisuutta, vientiä ja tilauskantoja kuvaavia tilastoja paremman yleiskuvan muodostamiseksi. Yksittäisten yritysten osalta tilastoista ei voi tehdä kuin arvauksia, mutta suuremmat kehityslinjat löytyvät niistä hyvin. Parhaassa tapauksessa tilastot antavat myös hyvää ennakkotietoa sijoittajille ennen virallisia osavuosikatsauksia.

Tilastokeskuksen 10.4.2013 julkaiseman tilaston mukaan teollisuustuotanto väheni helmikuussa 6 prosenttia vuoden takaisesta. Yksittäisenä kuukautena tämä ei olisi vielä merkittävä, mutta katsottaessa kehitystä tarkemmin huomaakin, että viimeisen 12 kuukauden aikana on ollut ainoastaan kaksi kuukautta, jolloin teollisuustuotanto on tilapäisesti hieman noussut. Teollisuustuotannossa tuskin tulee tapahtumaan mitään suuria yllätyksiä vielä lähiaikoina, sillä uudet tilaukset ovat vähentyneet helmikuussa lähes 10 prosenttia aikaisemmasta vuodesta. Kaikkiaan tilausten kehityksessä on ollut vahva negatiivinen kierre viimeisen 12 kuukauden aikana, tilaukset ovat pääsääntöisesti olleet laskussa paria poikkeavaa kuukautta lukuun ottamatta.

Tällä hetkellä meillä näyttää olevan hallitus, joka ei kykene päätöksentekoon. Sote-uudistus on levällään ja kuntaremontti junnaa paikoillaan. Valitettavasti kehysriihessä piti kiireellä näyttää, että pystytäänhän päätöksiä tekemään. Tehdyistä päätöksistä osinkotulojen verotus on ollut varsinainen farssi. Suomalaiset yli 800.000 osakkeenomistajaa ottivat vastaan tyrmistyneinä esityksen, joka kiristää verotusta rajusti samanaikaisesti pudottaen varakkaista varakkaimpien eli listaamattomien osakeyhtiöiden osakkaiden verotuksen olemattomaksi.

Verotuksen eräs keskeisiä periaatteita on oikeudenmukaisuus. Lakeja, jotka koetaan epäoikeudenmukaisiksi, ei voi kunnioittaa. Pääomatulojen verotuksen suurin mätäpaise on ollut ja jatkossa on vielä selkeämmin listattujen ja listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen epätasa-arvoinen verotuskohtelu.  Kun paineet hallituksessa kävivät ylitsepääsemättömiksi, piti lakia kiireesti korjata. Myös korjattu versio on susi jo syntyessään. Edelleen kaikkein varakkaimmat saavat poikkeuksellisen edullisen verotuskohtelun.

Eilisessä Taloustaidossa oli mielenkiintoisia vertailuja yritys- ja yksityisverotuksen muutoksista 2013 ja 2014. Aloin itsekin tehdä laskelmia asiasta. Olenkohan ymmärtänyt asiat oikein? Alla linkki vertailuihin:

http://koti.phnet.fi/sinisaar/Verot_2013_2014.pdf

Kyseessä on YEL-yrittäjä, jonka firmassa ei ole nettovarallisuutta. Otetaan esimerkiksi vaikkapa maksutaso 30.000 euroa/v ja vuosi 2013.

Jos maksan itselleni palkkaa 30.000 euroa, menee siitä valtion- ja kunnallisveroa lisämaksuineen n. 27% eli 8.100 euroa. Toisaalta firman tulos laskee 30.000 euroa, jolloin se säästää veroissa ja sotumaksussa n. 26,6% eli 7986 euroa. Nettoverot on lähellä nollaa.

Jos maksan saman 30.000 osinkona, maksan siitä veroa 21% eli 6.300 euroa. Lisäksi firman tulos nousee 30.000, josta firma maksaa veroa 24,5 % eli 7.350 euroa. Yhteensä vero on 13.650 euroa.

Pitääkö laskelma paikkansa? Sitä paitsi osinko% on henkilöllä vuonna 2013 suurempi kuin 21%. Se menee ansiotuloverotuksen 27% mukaan, koska ei ole nettovaralllisuutta. Jos laskelma pitää paikkansa, kannattaisi maksaa kaikki aina palkkana.

...Tarvitaan valtion tukirahoja. Mistähän ne saadaan?

Ensin toistetiin samaa mantraa. Mitä pienemmät ovat työnantajan kulut, sitä useampi työllistyy. Kaikki verot ja maksut poistamalla kokonaan päästäisiin varmaan äärettömään työllisyyteen, vai kuinka?

Viimeisten kolmen vuoden aikana länsimaissa tiukan talouskurin nimeen vannoneet ”vastuulliset” poliitikot ja ekonomistit ovat varoittaneet liiaksi kasvavan julkisen velan hidastavan talouskasvun pysyvästi. Tämä retoriikka on perustunut lähes yksinomaan Harvardin professoreiden Carmen Reinhartin ja Kenneth Rogoffin (R-R) tutkimuspaperiin vuodelta 2010. ”Vastuuttomat” ekonomistit ja hiljainen joukko poliitikkoja ovat kritisoineet kyseistä tutkimusta kovalla kädellä. Tarvittiin kuitenkin texasilaisen yliopisto-opiskelijan löytämä Excel-virhe, jotta valtamediat länsimaissa edes kyseenalaistivat R-R:n tutkimuksen. Lopettaisiko media tehtäviensä laiminlyönnin myös Harvardin professori Alberto Alesinan myyttisen talouskasvua tuottavan tiukan talouskurin kohdalla (expansionary fiscal austerity), vai vaatiiko sekin Excel-virheen ennen kuin kyseisen tutkimuksen ilmeisistä vioista voidaan puhua. Alesinan jo nykytiedon valossa täysin vääräksi osoittautunut malli on ollut varsinkin Euroopassa harjoitetun tiukan talouskurin politiikan perusta, ja jäljet ovat sen mukaiset.

  Kuntien lakisääteiset tehtävät ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 1990. Tammikuussa 2013 julkaistun valtiovarainministeriön raportin mukaan niitä oli tämän vuoden alussa 535. Sen jälkeenkin kunnille on tullut vielä kymmeniä uusia tehtäviä. Samaan aikaan kasvaa huoli julkisen sektorin varojen riittävyydestä, kun väestö vanhenee.

  - Kehitys on kestämätön. Mitkään verotulot ja valtionavut eivät riitä tuollaisen tehtävämäärän toteuttamiseen, vaan ne joudutaan rahoittamaan velkarahalla, Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Anssi Kujala sanoo.

Protestoin tuossa merkinnässäni Henri Elon vertailua asuntosijoituksen ja pörssisijoituksen välillä. Jatkan vielä aiheesta.

Pörssiosakkeet tuottavat kuulemma keskimäärin ~ 4 % osinkoa. Tähän tulokseen on päästy 5 vuotta jatkuneella ankaralla kurssilaskulla. Mainio esimerkki on Rautaruukki, joka tuottaa niin ikään 4 % osingon. Osinko on tosin jatkuvasti pudonnut samoin kuin kurssikin.

Isä ja poika Lindström laskivat pari vuotta sitten pörssistä 30 %:n yhtiöistä jättävän osingonmaksun väliin. 2009 osinkojen määrä pörssissä laski lähes 40 % ja se kuulemma toipui vain hitaasti seuraavana vuonna.

Pohjoisten alueiden ilmaston kehittymisellä on merkitystä Suomen taloudelle ja myös ihmisten viihtyvyydelle täällä pohjoisessa.

Lämpötilan summittainen kehitys Grönlannin tietojen perusteella (Piksu toimituksen lisäämä; Tietojen lähde: Climate4you)

Helsingin ja Harvardin yliopistojen yhteistyönä tehty uusi tutkimus osoittaa, että lämpötilavaihtelut ovat olleet suuria Pohjois-Atlantin alueella viimeisimpien kahden tuhannen vuoden aikana. Uuden tilastomatemaattisen menetelmän avulla saatu tieto on tärkeää, kun arvioidaan ilmaston luontaisen vaihtelun merkitystä.

Arktisen vyöhykkeen Pohjois-Atlantin alue, johon myös Suomen Lappi kuuluu, on tunnetusti herkkä ilmastossa tapahtuville vaihteluille. Herkkyys johtuu muun muassa merivirroista ja merijääpeitteen muutoksista. Kansainvälinen tutkimus osoittaa kuitenkin, että nykyisenkaltaiset lämpötilat eivät ole olleet alueella ainutlaatuinen ilmiö.

  – Alueen lämpötilat ovat laskeneet noin 0,6 astetta tutkitulla kahden tuhannen vuoden jaksolla. Lämpötilojen laskun ajatellaan johtuvan pohjoisen pallonpuoliskon saaman kesäaikaisen auringonsäteilyn vähentymisestä. Tämä puolestaan aiheutuu esimerkiksi muutoksista maapallon kiertoradassa ja kallistuskulmassa, sanoo tutkimuksessa mukana ollut Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola.

Suomi on yhä kuuliainen jäsen Saksan johtamassa rangaistusryhmässä, joka ajaa euroalueen taloutta yhä ahtaammalle. Samalla koko EU:n poliittinen eheys ja perusta ovat uhattuna, mistä Italian poliittinen epävakaus on vain jäävuoren huippu. Ongelmamaiden taloudet painavat euron arvoa Saksan viennille edulliseksi, mistä rangaistuspolitiikan johtomaan koko kriisin ajan jatkunut massiivinen vaihtotaseen ylijäämä saa osaksi kiittää. Samalla saksalaisten yksityisen sektorin pääomavirta on kääntynyt kotimaisiin kohteisiin. Vaikka eurokriisin syyt ovat euron valuvioissa, on kriisissä kyse hyvin perinteisestä lamaantuneen kysynnän ja sitä kautta vajaakäyttöisen kapasiteetin ongelmasta.

Velan ja talouden vahvuuden suhteen Suomi on yhä kehittyvien talouksien ehdotonta kärkipäätä, mutta nykyinen valtion talouspolitiikka on heikentänyt tätä asemaa viimeiset kolme vuotta. Meidän on aika unohtaa sokea Saksan myötäily ja ottaa rohkeita askeleita korjataksemme kotimaista kysyntää sekä luomalla edellytyksiä talouden kasvulle.

      Sarjayrittäjän muista liiketoimista voi päätellä uusienkin ideoiden kantavuutta. Suomessa on runsaat 200 toimitusjohtajaa, joiden käsissä kasvaa ja kukoistaa vähintään kolme yritystä.

Parhaat johtajat ja innovatiivisimmat yrittäjät saavat liikeideat lentoon kerta toisensa jälkeen. Osa heistä pystyy viemään yhtä aikaa menestykseen montakin yritystä. Suomen Asiakastieto Oy:n tutkimuksen mukaan tällaisia erityisen eteviä ja kasvutavoitteissaan toistuvasti onnistuvia toimitusjohtajia on Suomessa 213. He johtavat vähintään kolmea yritystä, jotka ovat kyenneet ainakin seitsemän prosentin kasvuun tuoreimmalla tilikaudellaan.

     ”Kasvua hakevat ja tavoitteissaan onnistuvat yritykset ja niiden johtajat kannattaa tunnistaa. On hyvin todennäköistä, että he pyrkivät monistamaan menestyksen reseptiä ja käyttävät hyviksi havaitsemiaan palveluntarjoajia myös uusien liikeideoidensa toteutuksessa”, toteaa liiketoimintajohtaja Jarkko Anttiroiko Suomen Asiakastieto Oy:stä.

Kirjoitusvuorossa Juha Kasanen

Maan hallitus on soutanut ja huovannut veroasioiden kanssa tänä keväänä, kuten Hannu Lehtilä taustoittaa edellisessä blogissaan. Vaikka hallituksen viimeisin ehdotus muuttui pörssiyhtiön osakkeenomistajan kannalta parempaan suuntaan alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna, on mielestäni veroprosenttikeskustelun alle hautautunut toinen paljon tärkeämpi kysymys. Minkä ihmeen takia listaamattomien yritysten omistajien verokohtelu on kevyempää kuin listattujen yhtiöiden? En ole löytänyt tähän yhtään järkevää perustetta ja järjestelmä lienee erikoisuudessaan aivan poikkeuksellinen. Suomen lisäksi tällaista verojärjestelmää ei taida olla missään muualla.

Systeemissä ei ole mitään tolkkua. Helsingin Pörssiin ei ole listattu yhtään uutta yhtiötä niin pitkään aikaan kun jaksaa muistaa, ja trafiikki voi alkaa vielä poispäin, jos veroero säilyy tällaisena. Tätä ei pidä ihmetellä. Eihän listoille kannata tuoda uusia yhtiöitä, jos omistajien verotus sen seurauksena kiristyy. Tästä pitäisi monen tahon huolestua.

IMF:n uusin GFSR (Global Financial Stability Report) on luettavissa täältä. Viime sykyn raportissa euroalueelle huudettiin kahta asiaa: yhteistä talletussuojarahastoa ja kiirettä. Siltä osin mikään ei ole muuttunut. Lupaukset yhteisvastuusta on tuonut markkinoille rauhaa. Suomenkin pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on ollut Euroopan parlamentille kertomassa, miten integraatio on tärkeää. Tämä ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin yhteisvastuun kasvattamista. Toisaalta pääministeri Katainen haluaisi jokaisen pitävänsä oman tonttinsa kunnossa. Kun euromaat siihen eivät pysty, niin me tulemme hoitamaan ongelman. IMF:n mukaan edessä saattaa olla vielä yli biljoonan euron pankkien tasesupistaminen edessä. Lyhyen ajan riskit ovat hälventyneet, mutta keskipitkällä aikavälillä poliittinen epävarmuus, negatiivinen kasvu, ylikireät luototukset kriisimaissa ja tappiollinen toiminta ylläpitää riskejä.

Suomen metropolialue kuuluu Euroopan nopeimmin kasvaviin ja kehittyviin suurkaupunkialueisiin:

• metropolialueella (14 kuntaa) asui vuodenvaihteessa 2010/2011 noin 1'350'000 henkilöä
• väestönkasvu on noin 16'000 henkilöä vuodessa ja metropolialueella asunee vuonna 2030 noin 1,6 miljoonaa ihmistä

Asuntoministeri Krista Kiuru puhui 17.4 ympäristöministeriön, valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteisessä tiedotustilaisuudessa metropolialueen haasteista. (Esitys)

   Helsingin seudulla haasteita on erityisesti maankäytössä, joka hidastaa osaltaan kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Tähän ja esimerkiksi asuntotonttivarannon ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseen on metropolialueella kiireellisesti löydettävä yhteisiä ratkaisuja. Esimerkiksi Malmin lentokentän muuttaminen asuinalueeksi voisi olla yksi keino saada lisää tarvittavaa tonttimaata, toteaa metropoliasioista vastaava asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru.

Metropolialueen selvitystyöryhmän (Jarmo Asikainen, Rolf Paqvalin, Kirsi Mononen, Aija Tuimala, Juhani Turunen, Pekka Myllyniemi) esiselvityksen perusteella metropolialueelle tarvittaisiin kaksiportainen kaavajärjestelmä:

1. Metropolikaava (metropolihallinnon tuottama ja korvaa maakuntakaavan sekä kokonaisyleiskaavat)
2. Asemakaavat (kuntien tuottamat ja niihin sisältyisi osayleiskaavojen tietoja)

Itselläni on näkemys, joka voi olla hyvin vääräkin, että hajautus ymmärretään aivan liian suppeasti. Mikäli olemme löytäneet jonkun anomalian joka johtuu massakäyttäytymisestä, niin se ilmiö pitää silloin löytyä monista eri huutokaupalla löytyvistä tuotteista. Mikäli joku, vaikka 200 päivän keskiarvon ylitys löytyy vain Yhdysvaltojen osakemarkkinoilta, mutta ei Saksan, niin minun epäilys herää, että kyseessä on vain datan rääkkäämisen vuoksi löytynyt ilmiö. Ja jos löydämme tälläisen ilmiön niin se pitää löytyä myös raaka-aineista. 

Kaikissa strategioissa on se ikävä piirre, että joissakin markkinaolosuhteissa strategia menee tappiolliseksi. Siksi täytyy treidata useilla eri markkinoilla, jotta saamme tasaisen tulovirran. Laitoin tähän esimerkinomaisesti kolme markkinaa eli kaakao, kahvi ja DAX-indeksin. Ne eivät mene samaan suuntaan.

Talvivaara on jo paraatitapaus epäonnistuneesta valtiokapitalismista. Ensin luodaan poliittisesti motivoitunut idea kaivosklusterista Suomen viennin pelastajana. Suuresta ja komeasta Talvivaarasta, joka hyödyntää aiemmin pitoisuudeltaan liian vähäiset malmivarat, tehdään klusterin kärkihanke. Valtiolla kun on pääomia, joista meillä on pulaa riskialtteissa hankkeissa.

Tässä ei sinänsä ole pahaa vikaa, koska jotainhan valtiovallankin pitää keksiä vaikeassa tilanteessa, ja riskit kuuluvat talouteen. Aika nopeasti kuitenkin käy selville, että Talvivaara ei ole kaksisen kannattava yhtiö edes hyvässä suhdanteessa, saati heikossa. Tekniset ongelmat romuttavat yhtiön muutenkin vaikeaa taloudellista tilannetta ja tuovat ovelle roppakaupalla kiukkuisia paikallisia ja huonoa julkisuutta. Valtio vain lisää omistustaan, kun linja on valittu, ja yhtiön kaatuminen loisi työttömyyttä muutenkin vaikeassa raossa olevalle kehitysalueelle. Uskoa tulevaisuuteen vakuutetaan.

Kansainvälinen valuuttarahasto, IMF, on tuottanut laajan raportin inflaatioherkkyydestä. Aihe on ajankohtainen. Keskuspankkien (Euroalue, USA, Japani) rahapolitiikka on löysää, mutta inflaatio ei tahdo pysyä käynnissä, eikä valtioiden velkaantumista pystytä yrityksistä huolimatta inflatoimaan pienemmäksi.

Tuo IMF:n raportti keskittyy ilmiön perimmäiseen syyhyn. Kansalaiset ja yritykset eivät ole heränneet inflaatiomyönteisiksi. Palkat ja  kuluttajahinnat pysyvät sitkeästi stabiileina. Inflaatio-odotukset ovat matalia, eikä palkkaa herkästi pyydetä lisää. Suomi on hyvä esimerkki. Jos palkat nousevat niin kilpailukyky heikkenee ja työtömyys pahenee entisestään. Yleinen mielipide vastustaa siksi nykyään ylisuuria palkankorotuksia. 

IMF kertoo asiasta varsin teoreettisesti. Sen mukaan niin sanottu Phillips käyrä, joka kertoo sen paljonko työttömyyden muutos vaikuttaa inflaation tasoon, on loiva. Tämä tarkoittaa sitä, että inflaatio ei käynnisty, vaikka työllisyys kohenisi. Tilanne on poikkeuksellinen. Työllisyyden praneminen on aina johtanut palkkavaatimuksiin ja loppujen lopuksi sitten inflaatioon. Nyt on toisin.

Inflaatio suhteessa työttömyyden muutoksiin (Mittaustulosten lähde: IMF)

Jeff Bezos perusti vuonna 1994 Amazon.com-verkkokaupan. Sama mies kertoi maailman suurimmaksi verkkokaupaksi kasvaneen yhtiön liikevaihdon vuonna 2012 olleen 61 miljardia dollaria. Tekipä Amazon voittoa tai tappiota (pieni tappio 2012), yhtiö ei suostu maksamaan osinkoa, sillä pääjohtaja Bezos investoi edelleen pitkäjänteiseen kasvuun.  Richard L. Brandtin kirjoittama One Click –kirja kertoo syyn paitsi tähän, myös moneen muuhun mieltä askarruttaneeseen asiaan Amazonista ja Jeff Bezosista.

Jeff Bezos on vähintään Steve Jobsin veroinen visionääri tietotekniikan kehitystrendien haistamisessa ja niiden luomisessa. Bezos vaikuttaa myös lähes yhtä ristiriitaiselta persoonallisuudelta kuin Jobs, vaikka Bezosin elämä ei yhtä värikästä olekaan ollut.

Bezosin lahjakkuus huomattiin jo varhain, ja hän pääsi erityislahjakkaiden lasten kouluun. Siitä hänen tiensä on kulkenut melko tavanomaisesti yliopiston kautta töihin. Hän työskenteli tietoliikenneprotokollien parissa 1980-luvun lopulla. Vuonna 1994 Bezos vastasi investointipankki D. Shawn tietotekniikasta, kun yhtiön omistaja pyysi Bezosia analysoimaan mikä tämä uusi juttu internet oikein oli.

Viimeisen kuukauden aikana olen käynyt kymmeniä keskusteluja liittyen Amerikan projektiimme. Oman idean myyminen on yksi parhaista asioista mitä tiedän. Itse on niin innoissaan, ettei meinaa pöksyissä pysyä ja sitten kun saa innon myös tarttumaan toiseen, niin se vasta nastaa onkin.

Huomasin mielenkiintoisen asian keskusteluissa. Vastapuolen kysymyksissä ja varallisuustasossa näytti olevan yhteys. Mitä enemmän henkilöllä oli jo varallisuutta olemassa, sitä älykkäämpiä kysymyksiä hän osasi kysyä. Ja juuri tämän takia rikkaat rikastuvat. Verotus tai poliitikkojen päätökset eivät valitettavasti selitä tätä, vaikka niin moni haluaakin uskoa. Jos vain rahalla olisi merkitystä, niin silloinhan sataset muuttuisivat tuhansiksi euroiksi vain sijoittamalla ne. Myös niiden, jotka ovat varallisuuden kerryttämisessä alkuvaiheessa. Mutta jostain kumman syystä näin ei aina käykään. Sijoittamisessa tulee tappioita. Jotkut menettävät koko pääomansa, jotkut saattavat jopa mennä miinukselle. Kyse on ensisijaisesti taloudellisesta älykkyydestä. Mitä älykkäämpiä kysymyksesi ovat, sitä parempia vastauksia saat ja sitä parempia päätöksiä pystyt tekemään.

Pankkivalvonnasta vastaava Fiva esitti asuntolainoille luottokattoa, joka vaatisi 10-20 prosentin omarahoitusosuutta. Katon tavoite olisi asuntokuplan ja pankkikriisin kehittymisen ehkäisy. Fiva ei näe tilannetta vielä kriittisenä, mutta haluaa reppuunsa riittävät eväät markkinoiden ylikuumentumisen varalta. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) tyrmää luottokaton, koska asunto- tai luottomarkkinat eivät ole ylikuumentuneet. Pankkisektori on samaa mieltä. Fiva pitää päätöstä uhkarohkeana.

Yksi peruste tyrmäykselle on, että ilman rikkaita vanhempia kynnys omistusasuntoon kasvaisi liian korkeaksi. Peruste on sinänsä vahva: on vaikea maksaa vuokraa ja säästää. Eivätkä asuntokuplien takana yleensä ole niinkään ensiasunnon ostajat kuin kiinteistöbuumit, jotka perustuvat pikavoittojen tavoitteluun. Mutta aivan yksioikoinen ei asia ole.

Kirjoitusvuorossa Juha Mikkola

Nelosella on pyörinyt nyt talven aikana suomalaisversio menestyneestä tv-formaatista Dragons Den. Tänä talvena olen seurannut ohjelmaa mielenkiinnolla, varsinkin kun tunnen neljä leijonaa hyvin, ja tiedän miten he yleensä toimivat yritysten kanssa. Minussa herää aina  ristiriitaisia tunteita kun epävarmat yritysidean esittelijät astuvat lavalle, hikoilevat ja änkyttävät ja yrittävät saada parin minuutin esityksellä jonkun kiinnostumaan ideastaan. Useimmiten tunnen jonkinlaista myötähäpeää näitä esityksiä kuunnellessani ja yritän muistuttaa itselleni, että tämähän on vain viihdettä.

Arvostan kuitenkin näitä suomalaisia leijonia, jotka kynä kädessä tekevät kiltisti merkintöjä muistivihkoonsa ja lausuvat ideoista aina jotain kannustavaa, vaikka useimmiten toteavat, että ”en ole mukana”. Luulen, että moni heistä miettii, että jos tv-kameroita ei olisi paikalla niin sanoisin tuolle yrittäjälle, että lopeta tuo haahuilu ja mene oikeisiin töihin – olet täällä tuhlaamassa ihmisten aikaa.

    Suomen Yrittäjät kannattaa kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivallan lisäämistä koskemaan julkisen sektorin toimintaa markkinoilla.

Hallitus antoi tänään eduskunnalle esityksen, jonka johdosta kilpailu- ja kuluttajavirasto voi puuttua julkisen sektorin taloudellisesta toiminnasta aiheutuviin kilpailuvääristymiin merkittävästi aiempaa tehokkaammin. Esityksen mukaan kilpailuvääristymät pitää poistaa ensisijaisesti neuvotteluteitse, mutta markkinoita vääristävä toiminta voidaan myös kieltää tai sille voidaan asettaa ehtoja, jotka korjaavat kilpailutilanteen neutraaliksi.

   - Vaikka ehdotettu kontrollijärjestelmä ei kokonaan kiellä julkisen sektorin toimintaa markkinoilla, se on tärkeä askel oikeaan suuntaan, johtaja Antti Neimala Suomen Yrittäjistä sanoo.

Metsätila on ollut hyvä sijoitus. Metsätilojen ja asuntojen hinnat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana nousseet ripeästi kun taas pörssikurssit (OMX Hex CAP) ovat kehittyneet heikosti selviää Suomen Pankin, Maanmittauslaitoksen ja Tilastokeskuksen aineistoista.  

Omaisuusluokkien kehitys (Lähde: Suomen Pankki, Maanmittauslaitos, Tilastokeskus)

   Loma-asuntojen tarjonta tulevana mökkikautena on hyvä, paljastaa tuore SKV Kiinteistön-välityksen tekemä kysely. Erityisesti ikääntyneet myyvät mökkejään, sillä heidän lapsensa eivät niitä välttämättä halua.

Fortumin edustajien esiintyminen yhtiökokouksessa antoi minulle käsityksen, että sinänsä tasaista tulosta takova sähköverkkotoiminta olisi pian kaupan. Tästä huokui selkeästi erilaisia näkemyksiä omistajien (tai heidän edustajiensa) kesken. Toisten mielestä kohtuullisen hyvin menestyvää liiketoimintaa ei ole syytä myydä pois. Varmastikin tällaiseen näkemykseen vaikuttaa myös yleinen taloustilanne, joka tuli esille jo heti hallituksen pj. Sari Baldaufin avauspuheessa sen alkumetreillä. Epävarmoina hetkinä kannattaa pysytellä sateensuojassa. Täysin vastakkainen näkemys on, että nyt kun Fortumkin saa lainaa yhden A:n luokitusympäristössä 2,25% korolla ja yleinen investointitaso pysyy matalalla, olisikin otollisempi aika iskeä kiinni kohteisiin tulevaa varten. En jaksa nimittäin itsekään uskoa, että Euroopassa nyt ainakaan kahta vuosikymmentä pidempään jaksetaan ylläpitää talouskriisiä - ei tämä nyt niin ihanaa ole. Mutta minähän kuulunkin optimisteihin.

EK ilmoittaa tavoitteekseen menestyvien yritysten Suomen.

Menestyvä yritys edellyttää paljon tylsää työtä, jota ovat tehneet esim. Niilo Hakkarainen, Pekka Rantala ja Paavo Honkajuuri. Kun viime mainitulle ehdotettiin lisäväen palkkaamista pääkonttoriin, vastakysymys kuului, mahtuuko ehdottajan työhuoneeseen toista työpöytää. Byrokratian pysäyttää vain kiviseinä, oli Honkajuuren maksiimi.

En ollenkaan ymmärrä, miksi yritysmaailman suurimpina sankareina pidetään Vehviläisen tapaisia poispotkijoita (vrt. Cargotecin kurssi). Mielestäni paljon suurempaa viisautta on olla koskaan palkkaamatta esim. niitä pelkästään hallinnossa työskennelleitä, joita Stora Enso joku vuosi sitten irtisanoi tuhansia ilman, että firman toiminta siitä mihinkään muuttui.

Edessäni kohoaa yksi maailman seitsemästä ihmeestä: Chichén Itza,  Meksikossa.

Hallituksen kaavailemat veroratkaisut tullevat voimaan ensi vuoden vaihteessa. Upporikkaat ovat perustaneet osakevarallisuutensa parkkipaikoiksi holding yhtiöitä. Missä piilee näiden holdin yhtiöiden idea? Pystyvätkö upporikkaat kiertämään veroja?

Ohessa on karkea laskelma siitä, mitä jää käteen, kun miljoonan euron pääoma tuottaa holding yhtiön kautta ja kun sama pääoma tuottaa suoraan henkilökohtaisena omaisuutena. Pääoman tuottoprosentiksi ennen kuluja ja veroja on molemmissa tapauksessa arvioitu 6%.

Holding yhtiöt soveltuvat pääomien pitkäaikaisiksi parkkipaikoiksi

Sama pääoma tuottaa paremmin henkilökohtaisena pääomana, jos tuotto tuloutetaan henkilökohtaiseen kulutukseen. Miksi sitten upporikkaat perustavat holding yhtiöitä? Tähän on syy. Yritykseen jätetystä voittopääomasta ei tarvitse maksaa kuin tuo 20% yritysvero. Pääomatuloveroa ei tarvitse maksaa, jos voitto jää yritykseen. Omaisuusmassa kasvaa yrityksessä korkoa korolle paljon paremmin kuin jos sama omaisuus olisi henkilöverotuksen piirissä.

Portugalin perustuslakituomioistuin on jo toistamiseen tuominut maan pääministeri Pedro Passos Coelhon johtaman hallituksen kaavailemat vyönkiristykset. Tällä kertaa pitäisi etsiä noin 5 miljardin säästöt, ja tuomioistuin hylkäsi laittomana niistä noin miljardin euron siivun. Joko tuo vuotuinen miljardi pitää keksiä jostain muualta säästettäväksi, tai neuvotella lisää huojennuksia Saksan (ja Suomen) ajamaan talouskuriohjelmaan. Se laadittiin loppukeväästä 2011, kun Portugalista tuli silloin eurodominoketjun 3. pelastusrengasta hamuileva maa. Kuten tapana on, päätti eurokraatit syvässä viisaudessaan viskata hädänalaisia myllynkivellä.

Mutta mitä sitten tapahtui? Portugalille annettiin kaksi vuotta lisäaikaa päästä saksalaisten kaavailemaan maaliin. Huojennuksia on tarjottu lisäksi Espanjalle. Kreikan yhteisvastuullisten velkojen hoitokuluja on lievennetty (julkisen sektorin osallistuminen) madaltamalla korkoja ja pidentämällä juoksuaikaa.