Teollisuuden Voiman (TVO) rakennuttama Suomen uusin ydinvoimala Olkiluoto3 on ollut jo pitkään median kynsissä, eikä suotta. OL3:n pääurakoitsija, Areva-Siemens on ranskalaisen valtion pörssiyhtiö Arevan ja saksalaisen Siemensin konsortio.
OL3 on maailman ensimmäinen uuden sukupolven EPR-laitos, josta Areva kaavailee uutta hittituotetta erityisesti itäisen Euroopan ja Aasian markkinoille. EPR-laitoksia ei ole rakennettu koskaan aikaisemmin. Suomen kokemusten perusteella Areva toivoi ilmeisesti saavansa jonkin monesta Kiinan ydinvoimaprojektista, mutta kauppoja näyttää mennen sivu suun.
Tämänhetkinen tilanne Olkiluodossa näyttää siltä, että alunperin 3 miljardn euron hintainen avaimet-käteen-projekti näyttää paisuneen budjetiltaan jo yli 4,5 miljardiin. Areva-Siemens-konsortio on tehnyt TVO:lle 1 miljardin vaateen turvatarkastusten myöhästymisestä ja TVO taas konsortiolle 2,4 miljardin vaateen myöhästymisestä. Kustannuksien puolesta tämänhetkisillä tiedoilla voidaan puhua joko 50% budjetin ylityksestä tai TVO:n vaateesta, joka on 80% alkuperäisestä "avaimet-käteen"-budjetista.
Aikataulut on toinen merkittävä seikka. Alunperin laitoksen piti olla valmis vuonna 2009. Tämänhetkinen arvio on vuonna 2012, 38 kuukautta myöhässä. Todellista valmistumisaikataulua ei tiedä kukaan, itse kuvittelen aikataulun myöhästyvän lisää, ainakin tällä pelillä.
Missä vika?
Itse asiassa suurin osa ongelmista johtuu aivan muualta kuin median julkistamista hitsausvirheistä. Monesta lähteestä keräämistäni tiedoista näyttää siltä, että vika ei suinkaan ole laitetoimituksissa vaan projektinjohdossa ja erityisesti rakentamisen osa-alueella. Siemensin toimittamat laitteet ovat ilmeisen hyvin aikataulussaan, sen myöhästymiset näyttäisivät johtuvan lähinnä siitä, että laitteita ei ole voitu toimittaa, koska alta tai ympäriltä on puuttunut rakennus.
Käsittääkseni ongelmat johtuvat normaalista huonosti hoidetusta rakentamisen projektinhallinnasta, monikulttuurisuuden aiheuttamista kommunikaatioeroista ja -vaikeuksista sekä rakentamisen osan väheksymisestä. Kun kyseessä on näin suuri hanke, suuri korttitalo luhistuu alta helpommin.
Jos tämän luokan projektia hallitaan kuin kesämökin rakentamista, tulee ongelmia. Jos tuoreita ranskalaisinsinöörejä lähetetään pomottamaan kokeneita, mutta konservatiivisia suomailaisalihankkijoija, joiden työntekijät on haalittu Puolasta, Ukrainasta ja Venäjältä, tulee ongelmia. Jos projekti väheksyy rakentamisen osuutta, jonka arvo on vain 15% kokonaiskustannuksista, mutta aiheuttaa 85% ongelmista, tulee ongelmia. Tässä sitä sitten onkin ainekset megaluokan soppaan, jossa käy kaikille huonosti.
Ja jos epäilykseni ongelmista pitävät paikkaansa, niitä tulee vielä lisää. En ole kuullut ensimmäistäkään viestiä tilanteen parantumisesta, lukuunottamatta vuoden 2008 pientä aikataulun kirimistä. Tämä aikataulun kiriminen on luultavasti saavutettu isolla rahalla, joka lisää suhteellisesti kokonaiskustannusta vielä lisää.
Laajeneva soppa
Projekti on nyt menossa välimiesoikeuteen, ja riidasta tulee vielä iso. Perustelen tässä hieman eri osapuolien taustoja.
Areva on Ranskan valtion omistuksessa oleva pörssiyhtiö, josta odotetaan yhtä Ranskalaisen liiketoiminnan kansainvälistä menestyjää. Potentiaali energiarakentamisessa on valtaisa, ja siksi yhtiötä seurataan tarkasti Ranskassa. Arevalla on ollut viime aikoina erilaisia ongelmia, josta ranskalainen media on ottanut onkeensa. Jos Arevan EPR-tuote ei saa jalansijaa kansainvälisillä markkinoilla, on ongelma vieläkin suurempi. Poliittisten ja julkisuuspaineiden vuoksi Areva ei voi myöntää helposti olevansa väärässä ja epäonnistuneensa tulevaisuuden kannalta merkittävässä pilottiprojektissa.
Siemens on maailmalla tunnettu laitetoimittaja, jolla on ollut mahdollisuus saada merkittävää asemaa yhdessä Arevan kanssa. Tällä viikolla Siemens irroittautui Areva NP -konsortiosta, koska koki liiketaloudellisen liikkumavaransa olevan rajoitettu. Ja tottahan tämä on, sillä jos olet näkyvä vähemmistöosakas projektissa, jolta menee maine, se vaikuttaa myös omaan maineeseesi. Vaikka Siemens painotti tiedotteessaan yhteistyön Arevan kanssa menneen hyvin, mutta eipäs kuitenkaan puolustellut OL3-projektin hyvyyttä. En usko Siemensillä olevan kovin suurta intressiä Olkiluodon tilanteen paikkaamiseen omaan piikkiinsä, jos he eivät ole olleet ongelmallinen osapuoli.
TVO on kovilla Suomessa. Projekti on poliittisesti herkkä ja myös taloudellisesti hankala. Ydinvoimalle on oma vastustuksensa, mutta hankalan tilanteesta tekee merkittävästi ylittynyt budjetti, vaikka päätökset on aikoinaan tehty kiinteällä hinnalla. Tässäkin projektissa on yksi rakennusalan sopimusmallien ongelma, jossa päättäjille näytetään kiinteähintaista sopimusta vaikka lisäkustannuksien syntyminen on mahdollista. TVO ei voi vain kiltisti ottaa näitä lisäkustannuksia, koska niillä on suuri polittiinen ja taloudellinen merkitys.
Politiikan merkitys on tässä kohtaa myös merkittävä. Suomessa eivät ydinvoiman puolustajat eivätkä vastustajat voi ottaa budjetin ylityksiä kevyesti.
Ja sitten vielä
Tämänhetkisissä summissa on puhuttu vasta rakentamisen kustannuksista. Jos tähän pottiin lisätään vielä menetetyn tuotantokapasiteetin hinta ainakin 38 kuukauden ajalta. Kyseessä on 1600 MW:n laitos, jonka 38 kuukauden aikana tuottama energia on arvoltaan hintaan 0,02 euroa/kWh aika tarkkaan 880 miljoonaa euroa. Vaihtoehtoisen energian ostaminen muualta maksaa jo nyt merkittävästi enemmän ja lähivuosina kaikkien merkkien mukaan vielä sitäkin enemmän.
Jos laitoksen kokonaiskustannus taas vaikka tuplaantuu, nousee laitoksen takaisinmaksuaika merkittävästi. Tästä ei ole laskelmia, mutta tuon tuotantokapasiteetin mukaan takaisinmaksuaikaan voi helpostikin tulla kymmenkunta vuotta lisää.
Linkkejä eri lähteisiin:
http://www.tvo.fi/www/page/ol3projekti/
http://www.areva-np.com/scripts/info/publigen/content/templates/show.asp...
http://www.siemens.fi/portal.nsf/all/77096FB9441A73C3C225754B00324F9B
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/TVO+haluaa+24+miljardin+euron+korvauks...