Soros uskoo Nokiaan yhtä vähän kuin minäkin. En omista ainuttakaan mobiilijätin osaketta. Georgen kannanotolla on kuitenkin markkinoita värisyttävä merkitys.

Saako Nokia markkinoille X3 ja N8 avulla ennen joulua tulosta kohentavia torjuntavoittoja? Toivon niin hartaasti.

Apple iPhone 4 ja Google Android –killereitä saamme vielä odottaa melkein vuoden. Nokia tarvitsee hengähdystauon.

Kalle Isokallion mukaan Nokialla on muitakin ongelmia kuin OPK. Olen hänen kanssa samaa mieltä ja oletan, että Kallella on ajatustuentansa tueksi pätevää faktatietoa. Minä puolestani tulkitsen markkinoiden ja mobiiliasiantuntijoiden ajatuksia, kommentteja ja kannanottoja omista lähtökohdistani.

Nokian epäonnistumista en suinkaan toivo, mutta uskon Aalto-yliopiston professorin tavoin, että Suomi pärjää vaikka pääkonttori siirrettäisiin Huitsin Nevadaan.

OPK on Suomen tärkein vallankäyttäjä ja häntä ei ole vaaleilla valittu. Julkinen keskustelu ei johda OPK:n potkuihin. Amerikkalainen “huippujohtaja” ei välttämättä ole Nokialle siunaukseksi, mutta Suomessa ei ole juurikaan muita keskustelunaiheita ja siksi iso sininen pysyy meillä tapetilla.

Ei siitä ole haittaa Nokialle. Brandi säilyy ihmisten mielissä. Apple on kuitenkin kovassa nousussa maassamme.

Valitettavasti mobiilibisneksen aloitteellisuus siirtyi silikonilaaksoon, mutta Nokialla on yhä mahdollisuus kärkipaikkaan. Nyt ei ole kyse tahdosta pelkästään: mobiilipeli on vasta ihan aluillaan ja johtopaikat tulevat vaihtumaan monta kertaa 2010 – 2020.

Nokialla ei ole tarinaa. “Connecting People” -ylpeytemme on kiistatta maailman suurin kännyköiden valmistaja ja toimittaja. Viime aikojen mediapyörityksessä Nokiasta välittynyt kalibroimaton kuva panee epäilemään, pystyisikö firma enää valmistamaan edes älyttömiä kumisaappaita. Valovoimainen median lellikki Apple vetää Nokiaa kölin alta muutaman prosentin markkinaosuudella; median uutishuoneissa journalistit taputtavat karvaisia käsiään.

Kuusikymmentäluvulla oli tapana puhua kulttuuri-imperialismista. Ehkä historioitsijamme Juha Vahe voi täydentää tietojamme siitä, miten amerikkalainen populaarikulttuuri vähän ennen taistolaisten 70-lukua jyräsi suomalaista todellisuutta. Tarvittiin Junnu Vainio, Irvin Goodman, Suomi-Rock ja Pelle Miljoona kansallisen omaleimaisuuden kohottajiksi.

RILLUMAREITA TARVITAAN

Olen käyttänyt Nokian puhelimia Mobira-ajoista alkaen. Suhtaudun kuitenkin kriittisesti tämän hetken tuote- ja palvelutarjontaan. Suurimpana ongelmana on Nokia-tarinan heiveröisyys. Umpi- ja ylimielinen asenne ei herätä vahvoja myönteisiä tunteita. Apple vuorostaan on kuin amerikkalainen hömppäkomedia, kauniit ja rohkeat, jota on kiva seurata. Tarinaa riittää enemmän kuin Kalevalassa on sivuja.

CONNECTING TO PEOPLE -viesti puuttuu

Nokian Mobile Solutions –yksikön johtaja Anssi Vanjoen mukaan mobiilijättimme nousee vielä älypuhelinten ykköseksi kaksoisstrategialla. MeeGoo-käyttöjärjestelmä on varattu taskussa tikittävien tietokoneiden kehitysalustaksi ja Symbiania kehitetään versio kolmosesta neloseen.

Monet ovat sitä mieltä, että Symbian on loppuun kaluttu luu ja siitä pitäisi oitis luopua ja kaikkiin malleihin MeeGo ja sassiin.

Käyttöjärjestelmän lisäksi Nokian “Connecting People” mainonta kaipaa uutta potkua. Firman pitäisi muuttua “Connecting to People” –firmaksi.

Tuppisuisesta mykkäkoulusta (firma) ei tule suuren yleisön lellikkiä, jollei yrityskulttuuri muutu nykyistä avoimemmaksi. Pelkällä Applen kopioinnilla Nokia ei pärjää julkisuuskisassa. Sen on pakko keksiä jotain aivan muuta.

Asiakkaille tuotteet, palvelut ja niiden tuottamat elämykset ovat tärkeimpiä. Kokonaisvaikutelman synnyttäminen on valtava urakka. Applella on huikea etumatka palvelutuotannon ja –jakelun osaajana. Nokian OVI avautuu vaivoin ja kitisten. MeeGo ja laitekannan yksinkertaistaminen helpottaa palveluinfrastruktuurin rakentamista, mutta vuosien mittaisesta muutosprosessista on kyse.

Juha Vahe kirjoittaa Piksussa: “Olen pitkin hampain ja happamin mielin julkaissut uutispoiminnoissa joukon metsäteollisuuden lobbauksia siitä, miten Suomi tarvitsee ensi hätään muutaman ydinvoimalan lisää tuottamaan sähköä yhä vain suuremmalle määrälle kookkaampia paperikoneita, joitten energiatehokkuus ei kaiken muun kehittyessä kehity yhtään minnekään.”

Juha, se nyt vain on niin, että ydinvoimalaitoksilla pystyy tekemään rahaa. Sähkön roudaaminen (logistiikka) Eurooppaan on halvempaa ja helpompaa kuin painavien paperirullien siirtäminen pienillä keikkuvilla paateilla kymmenistä pikkusatamista eri puolilta Suomen rannikkoa Eurooppaan, jossa paperia on jo muutenkin liikaa. Suomenlahden ali vedetään 2013 (muistaakseni) paksu kaapeli sähkön siirtämiseksi sieltä tänne tai täältä sinne. Euroopan sähkömarkkinoiden vapautumista ydinmyllyt ennakoivat.

“Kysyin kommenttia pankin metsäteollisuusanalyytikolta, mutta eihän sellainen tunnetusti aiheestaan mitään tiedä”, Juha Vahe jatkaa.

Suomi on osa Eurooppaa ja kuuluu Euroopan ytimeen. Johtavat poliitikot päättivät viikonlopun aikana 750 miljardin euron vakautuspaketista. Ministereiden allekirjoituksella Euroopan suurpankit ja maailmantalous pelastettiin hetkeksi pahanlaatuiselta notkahdukselta.

Pelastusrenkaan suuruutta ihmeteltiin tuoreeltaan maanantain meikäläisten talousviisaitten kommenteissa. Päättäjät ja valionvarainministerit  laittoivat nimensä oletettua suurempaan takuupaperiin. Pörssi piristyi!

Silti kaikki tämä on vasta EU-vakautusoopperan alkunäytöstä. Euroalueen talouden kuntoon laittaminen on vuosikymmenien työmaa. Japani on yrittänyt samaa 1990-luvun lamasta alkaen. Aasialaisten tulokset eivät ole mairittelevia. Ainut toivomme on maailmantalouden integraatio. Tarvitsemme kaikki toisiamme enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Konkurssikypsät länsimaat, Pohjois-Amerikka ja Eurooppa kaipaavat Kiinan, Intian ja Afrikan pitkämielistä tukea.

Maailmantalouden tehtaat (Kiina) tarvitsevat luottokortteja vinguttavia kuluttajia. Perinteisissä länsimaissa heitä / meitä on enemmän kuin missään muualla.

Nokialla ei oikeastaan ole vaihtoehtoa. Johdon vaihtaminen olisi ehkä syventänyt kriisiä entisestään.

Firman on pakko puurtaa Symbian 3 ja 4 alustojen kautta kohti uusia Ovia. Mikään johtaja ei pysty irrottamaan Nokiaa nopeasti nykyisestä perusasetelmasta.

Nokia on puhelinvalmistaja, jota nurkkaa Apple käyttöjärjestelmällään, yhden puhelimen hardwarella, AppStorella, maineella ja mediahallinnalla.

Google astuu maailman suurimman varpaille toisilla keinoilla. Suurin, mutta ei välttämättä kaunein, joutuu taistelemaan monen rintaman sotaa. Vastassa ovat Silikonilaakson kirkkaimmat tähdet, Samsung ja LG idässä.
Nokian Amerikan-valloitus ei ole onnistunut. Vielä 2007 nokialaiset todennäköiset uskoivat maagiseen ylivoimaansa. Yritys on kuitenkin jäänyt kehityksestä jälkeen. Nyt ei enää riitä, että osaa valmistaa puhelimia halvemmin kuin kukaan muu. 

Ehkä uusia innovaatioita on tarjolla 2015? Ehkä? Nokia on menneen menestyksensä vanki. Nyt kvartaalistrategiasta ei ole suurta apua. Ollilankin lupaama suuri muutos kohti palvelujen vallankumousta vie vuosia. Alkuperäinen OVI on floppi. Sen maineen pelastaminen on huima urakka nörttinäkökulmasta, mutta suuret massat eivät tietenkään tiedä OVI-ongelmista tai mahdollisuuksista pätkän vertaa.

Nokia ei ole vielä samassa jamassa kuin suomalainen metsäteollisuus, mutta maailma muuttuu nopeasti. Muutosten pitää tapahtua nopeasti. Suuren suomalaisen ydinongelmana on osaamisvaje. Yritys hallitsee toki tuotannon ja logistiikan, mutta vuonna 2007 maailma muuttui Nokian näkökulmasta epäedulliseen suuntaan.

Nokia on maailman suurin yksinkertaisten ja vaikeakäyttöisten matkapuhelinten valmistaja maailmassa. Muutama vuosi takaperin pääjohtaja O-P Kallasvuo lupasi valloittaa Amerikan markkinat.

Vastaavasti Apple on maailman pienimpiä valmistajia, jonka Suomen valloitus etenee mallikkaasti. Suomalainen tietoyhteiskunta ei kuulu maailman johtavien joukkoon, mutta osa meistäkin arvostaa Internetin käyttöä helppokäyttöisellä kännykällä.

Nokia menestyy Aasiassa, Afrikassa ja kehitysmaissa. Tiedotustoiminnassaan firma korostaa suuruuttaan, miten paljon puhelimia valmistetaan ja kuinka tehokas logistiikka mahdollistaa suurten toimituserien hallinnan. Puhelinten ominaisuuksista, tuotteiden, palveluiden tai ratkaisujen innovatiivisuudesta ei nykyään enää puhuta.

Maailman suurin, johtava, markkinaosuus, Keilaniemi, pääkonttori, lukuisten johtajien nimet ovat tiedotteiden vakiokamaa. Kuluttajaresukkat ravistelevat OVI-palvelua pitkän logistiikkaketjun ääripäässä.

Insinööriä on turha kutsua apuun, koska harva huipputiedemieskään osaa mutkikkaita palveluja käyttää. Nokia on sitonut itsensä Symbianiin ja Maemoon. Näyttää siltä, että käyttöjärjestelmäkriisistä ei ole helppoa ulospääsyä. Matka mobiililaitteiden huipulle nykyisellä tuotesortimentilla tulee viemään vuosia.

Ilmainen Navteq-navigointi auttaa yritystä vain hetken. Kohta Suomen suurimman yrityskaupan allaskirjauksesta syntyy lisää heikkolaatuista tilinpäätösnumreologiaa.

Ericsson, Motorola, Nokia, Samsung ja Palm ovat entistä kovemmassa älyluuripyörityksessä. Apple, Android ja RIM raivaavat mobiliuudelle uutta suuntaa. Microsoft on yhä leikissä mukana. Perinteisten valmistajien yhteen niputtaminenkaan ei auttaisi uuden suunnan etsinnässä.

Matka Wapista Internetiin on osoittautunut poikkeuksellisen pitkäksi. Ehtivätkö perinnepuhelinten valmistajat koskaan perille?

Loviisa ei saanut kolmatta ydinvoimalaa. Kaupungintalon katolla olevaa lippua ei kuitenkaan ole laskettu puolitankoon.

Fennovoiman toimisto suljettiin, kun paikalliset intiaanit äänestivät Fortumin Loviisa kolmosen puolesta.

Loviisan ykkönen suljetaan vuonna 2027 ja kakkosen sauvat viedään kaniin 2030. Sitä ennen meillä on muutamat vaalit ja hallitus vaihtuu monta kertaa.

Ehdin jo miettiä, että ykkösen ja kakkosen suojapöntöistä saisi mainiot maakellarit geenimanipuloidulle perunoille, mutta annetaan niiden jauhaa ydinsähköä eläkeikään asti.

Loviisa joutuu uudistaman strategiansa, mutta hengenhätää ei ole. Uuden suunnan etsimiseen on vielä aikaa kaksikymmentä vuotta. Paikallisten poliitikkojen ja virkamiesten äänenpainoista näkyi jo viime vuoden puolella, ettei Loviisa 3:nen ole elämän ja kuoleman kysymys.

Eniten täällä on viime aikoina hehkutettu vihreää moottoritietä. Olemme keksineet, että Euroopan suurin metropoli, Pietari, on muutaman tunnin etäisyydellä. Venäläiset sijoittajat ovat löytäneet paikallisia sijoituskohteita. Ahvenkoskelle rakennetaan 20 miljoonalla eurolla urheiluhotelli, jonka omistajana on venäläinen yrittäjä.

Jos Helsingin herrat hylkäävät, silloin käännymme Pietarin rahasetien puoleen. Ehkä Loviisa pärjää matkailulla ja palveluilla lähes yhtä hyvin kuin atomeja halkomalla.

Perustan Loviisaan ydinvoimavapaan vyöhykkeen vuonna 2030. Tervetuloa perustettavan yhdistyksen jäseneksi, jos vielä silloin näitä polkuja tallaan.

Japanin kansantalous on liemessä. Velkaa on enemmän kuin laki sallii ja luottoluokittelijat sietävät. Kohta valtion velka on kaksi kertaa suurempi kuin BKT. Pahanilman linnut ovat sitä mieltä, että Japani menee ensi vuonna konkurssiin. Vientivetoinen talous on vielä mahdollistanut velkojen ja korkojen lyhentämisen ajallaan. Kassairta kunniaan!

Japani on Aasian Kreikka, mutta mitä tapahtuu Kiinan kuplataloudelle? Jaksavatko kiinalaiset ylläpitää maailmantalouden kasvua? Kiina on jo maailman suurin viejä. Saksa on ymmärtääkseni siirtynyt kakkoseksi. Kiina joutuu kohta nostamaan valuuttansa arvoa ja ehkä sekin tuo maailmantalouteen jotain uutta: kiinalaiset voivat vahvistuvan valuuttansa turvin ostaa entistä enemmän ulkomaalaisia tuotteita.

Onko Japanin viitoittama tie myös meidän? Japanin kiinteistöbisneksen kehitystä kannattaisi tutkia kolmekymmentä vuotta taaksepäin. Suomi on samanlainen vientivetoinen kansantalous ja ylpeilimme joskus sillä, että olemme "Pohjolan Japani".

Japanissa valtio on elvyttänyt parikymmentä vuotta ja kohta naru on vetäjän kädessä. Johtaako Yhdysvaltojen ja Euroopan massiivinen elvytys koko kapitalistisen maailman samoille laduille japanilaisten kanssa? Entä Kiina, sehän elvyttää vielä vientituloillaan? Miten kautan se voi jatkaa sillä tiellä? Koska amerikkalaiset lähtevät vinguttamaan luottokorttejaan? Miten kulutuskysyntä saadaan käyntiin?

Suomi on suhteellisen pieni nappula tässä pelissä. Meidän pitäisi löytää uusi menestysmalli, joka perstuu tuhansien pk- ja mikroyritysten kasvuun, koska silloin tapahtuu riskien hajaisijoittumista. Tuhat nälkäistä yritysjohtajaa tulkinnee maailmaa tarkemmin kuin muutama iso pamppu. Suomi on tähän asti luottanut EK:n suuriin sankareihin. Stora Enso osti Amerikasta romutehtaita. Sonera, nyt saisi Saksasta halvalla 4G sopimuksia. Pankit olemme myynneet ruotsalaisille ja tanskalaisille. Kemira on Yara. Nokia on muuttumassa suureksi mysteeriksi...

PS: Optimismini maailmantalouden tulevaisuuden suhteen joutui tätä kirjoittaessani koville, mutta ehkä meillä on vielä aikaa parikymmentä vuotta ennen kuin koko korttitalo romahtaa. Mitä sen jälkeen? Vasta silloin ryhdytään korjaamaan niitä asioita, joista oli pientä toivoa tämän "takana olevan" laman kynnyksellä.

Suomi putos puusta. Persut vaativat uusia vaaleja. Tämä hallitus ei eroa. Pirkanmaalaisen kepunovakokkerspanieli Marja Tiuran designmekosta ovat enää riekaleet jäljellä. Poliitikkojen uskottavuus on laskenut alle talven paukkupakkasten. Miinus neljäkymmentä astetta Kuhmossa! Olemme matkalla kohti absoluuttista nollapistettä; puistattaa.

Suomen talous on säpäleinä. Tutkimuslaitosten sammakkoprofessorit näkevät kuitenkin nousun merkkejä. Telkkarissa näytetään talvisota-elokuvia ja dokumentteja. Raatteen tiellä tavataan. Päällisin puolin Suomella menee edelleen hyvin. Viennin määrä on romahtanut 66 miljardista eurosta (2008) 45 miljardiin euroon (2009). Laman jäljet eivät kuitenkaan näy katutasolla. Työttömyys ei ole noussut viime laman tasolle. Pitäisikö kiitos suunnata poliitikoille, jotka antavat valtion velkaantua?

Kuvittelenko minä, että poliitikkojen osto- ja myyntiliike, jonka kautta virtaa vaalitukea, pesukoneita, sohvakalustoja ja lentolippuja vallankipeille, pystyisi ratkaisemaan suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden ongelmia? Ei, uskoni poliitikkojen kykyyn hoitaa kansakunnan asioita on mennyt aikoja sitten. Valtion velan määrä ylitti viime vuonna 64 miljardia ja tänä vuonna uutta lisälainaa otetaan 13 miljardia euroa. Kakun koristeena kunnilla on 10 miljardia euroa velkaa. Hidas talouskasvu heikentää kuntien taloudellista sopeutumiskykyä aika raskaasti pitkällä aikavälillä. Valtionvelan koronhoitokustannukset ovat kaksi miljardia euroa.

No, kykeneekö yksityisen sektorin kulutus korvaamaan julkisen rahan ylläpitämän kysynnän, kun elvytys loppuu? Uskaltavatko esimerkiksi amerikkalaiset, eurooppalaiset ja suomalaiset kuluttajat taas velkaantua? Kotitalouksille myönnettyjen luottojen määrä nousi viime vuonna 93 miljardiin euroon, josta asuntoluottojen osuus 70 miljardia euroa.

Pitäisikö suositella tämän kuorman kasvattamista? Suomi ei ole kovin hyvässä iskussa. Emme vielä maailmantalouden heikoimmasta päästä, mutta silti rapakunnossa ja lähivuosikymmenet tarjoavat roppakaupalla uusia haasteita: työttömyys kasvaa, vientiteollisuuden voimien päivät ovat menneisyyttä, eläkepommi tikittää, alle kolmekymppisiä siirtyy työeläkeputkeen. Nyt ”Pohjolan Japani” -slogan osuu oikeaan. Olemme kohta samassa jamassa valtion velan määrässä.

• Suomi elää edelleen metsästä, mutta metsäjättien kasvu tapahtuu ulkomailla
• Sahateollisuutemme kaatuminen kantorahoihin on seuraavana vuorossa
• Nokian toiminnot siirtyvät ulkomaille ja kännyjätin markkinaosuus laskee tulevaisuudessa
• Vaasalaisen Sesca-groupin konkurssi kertoo ohjelmistoteollisuuden vaikeuksista
• Ohjelmistotalojen ongelmat eivät jää yhteen tapaukseen: lisää on tulossa!
• Viennin voimakasta kasvua luvattiin kuitenkin äsken telkkarissa
• Sofia Pankki osoittaa todeksi sen, että pankkien marginaalit ovat pelottavan ohuita

Yritystaloudessa on orastavia toipumisen merkkejä. Ne eivät tarkoita, että kuntien talous oikenisi entisin rakentein. Valtion velkojen maksamisen keinona palkka- tai yritysveron kiristäminen ei taida olla tepsivä keino. Työttömiä tulee tänä vuonna vielä 20 000 lisää, mutta ensi vuonna tapahtuu käänne parempaan.

Ennakoidaan, että asuntorakentaminen vilkastuu, matkailusta ja hyvinvoinnista revitään rahaa, hoiva ja terveydenhuolto tarvitsevat 120 000 uutta työntekijää, mutta kuka maksaa viulut? Hyvinvointivaltio oli kriisissä jo ennen tätä tuoreinta lamaa, jolloin vienti veti, kuntien ja valtion kassaan tuli mukavasti veroeuroja.

Tuoreen selvityksen mukaan suomalaisten suuryritysten talousjohtajista yli 60 prosenttia uskoo maailmantalouden kääntyneen kasvu-uralle. Joka toinen heistä uskoo myös oman yhtiönsä liikevaihdon ja liiketuloksen paranevan seuraavan puolen vuoden aikana. Suomi selviää, ei kannata hötkyillä, lapsenlapsemme ratkaisevat kansakuntamme ongelmat, jos jaksavat.

Vaihtoehtona on rajan avaaminen itään tai länteen. Pikkufirmat fuusioidaan, ehkä Suomi selviytyy, jos ulkoistamme itsemme jonkun muun hoitoon.

PS: Tyyliini kuuluu taipuvaisuus optimismiin ja siinä hengessä olen tämäkin jutun kirjoittanut. Pelätään pahinta ja toivotaan parasta!

Applen Steve Jobs julkaisi eilen iPadin, joka on ylisuureksi räjähtäneen kosketuskäyttöisen iPhonen ja iPodin yhdistelmä. iPad perusversion jakelu käynnistyy 60 päivän kuluttua ja 3G tulee myöhemmin.

Uuden laitteen hintahaarukka on 499 dollarista reiluun kahdeksaan sataan taalaan. Tuotteesta ei vielä ole ulkopuolisten käyttäjien arvioita, mutta blogiavaruus, Twitter ja sosiaalinen media on täynnä Apple fanien ylistystä.

Kriitikkojen puheenvuorotkaan eivät ole kovin uskottavia, koska “hands-on” kädet kurassa kokemusta ei ole kellään muulla kuin Applen omilla porukoilla.

Julkisuuden hallinnassa Apple hakkaa liikevaihdoltaan paljon suuremman Nokian mennen tullen. Steve Jobs meni esityksessään jo niin pitkälle, että “We’re the biggest mobile device supplier on the globe” eli suurin mobiililaitteiden toimittaja.

Onneksi kansallisromanttinen Nokia ilmoitti tänään paluusta hyvään tuloskehitykseen. Numerotietoja löytyy ainakin kotimaisista lehdistämme sylin täydeltä, mutta globaalisti Nokia ei tee suuria digitaalisia aaltoja.

Nokian insinöörit ovat jumissa ja junttuurassa Symbian käyttöjärjestelmän kanssa, joka sopii halpapuhelinten ja pikkuruutuisten peruspuhelinten käyttikseksi mainiosti, mutta Nokia joutuu 2010 petraamaan mielettömästi päästäkseen Applen imusta aitoon innovaatiojohtajuuteen.

Afrikkalaisten ja aasialaisten rahat ovat tarpeen. Nokian jälkeenjääneisyys on friikkien mielestä jo toivottoman suuri. Apple pyyhkii pöytää ja Nokian on pakko painottaa aivan toisenlaisia asioita. Nyt se ei ole niinkään “Connecting People” firma vaan maailman paras arvoketjun hallitsija, joka pystyy jakelemaan halpalaitteita tehokkaammin kuin kukaan muu.

Apple hyödyntää tietenkin Nokian junttipuhelinvalmistaja-asemaa ja nostattaa mobiilieliitin tunnelmia ja uskomuksia jatkuvilla uudistuksilla, joihin Nokia ei 2010 pysty mitenkään vastaamaan.

Älkää ymmärtäkö kirjoitustani väärin. Nokia on edelleen ehdotonta yrityseliittiä sekä Suomessa että Euroopassa ja se on edelleen maailman suurin matkapuhelinten valmistaja. Nokian tuloskone on jälleen tulossa kuntoon, mutta sillä on ongelmallinen historia. Nokia joutuu taistelemaan Applen lisäksi RIMiä, Samsungia, LG:ta ja lukuisia muita valmistajia vastaan.

Amerikkalaisen sosiaalisen median kaltaista tukea Nokia ei saa Suomesta eikä Euroopasta. Euroopan “vanhainkodista” ei ole suurta apua. Tätä mannerta hallitsevat kehäraakit naissankarit, berlusconit, vanhaset ja sarkot. Amerikalla on Obama, Apple ja Google sekä mieletön hegemonia uudessa mediassa.

Jotain pitäisi keksiä. Euroopan nostaminen business innovoinnin kärkeen vaatisi tuhansia innovaatiojunakiertueita. Olemme juuttuneet henkiseen ja tekniseen taantumaan, joka pakottaa vanhojen rakenteiden ylläpitämiseen.

Suomessa työtön maksaa 18 000 euroa vuodessa ja maatatusyrittäjän tukeminen lähes 30 000 euroa. Maatalouden lopettaminen ja kaikkien työttömäksi laittaminen säästäisi riihikuivaa rahaa, mutta ensin meidän on päästävä eroon vanhanajan poliitikoista.

Vanhanen, missä sä oot?

Kirjoitin alla olevan KL blogin eilen ja syystä, jota en ymmärrä, se poistettiin etusivulta. Juha pyysi siirtämään kirjoitukseni tänne. Onko tässä jotain sellaista, josta ei pitäisi kirjoittaa? Julkaisen kuitenkin linkin blogiin, jota ei ole kokonaisuudessaan poistettu. Kommentit eivät myöskään ole nähtävissä KL kommentit sivulla. Mitä mieltä olette asiasta? Olenko astunut jonkun rajan yli, joka tekee kirjoituksesta sopimattoman? Tällaista ei ole tapahtunut aikaisemmin tai en ole huomannut. Kuka tietää vastauksen? Olen kiitollinen kritiikistä ja kommenteista. Mikä, mikä moka? Mistä Suomessa ei saa kirjoittaa?

Innovaatiointoilua Helsinki - Oulu - Helsinki 13.1.2010

Innovaatiojunan jatkeena tai spinn-offinina synnytämme iTraining valmennusohjelmaa. Siinä on aineksia kasvukiihdyttämöksi ehkä jopa -yritykseksi. Pekkarinen palkkaa professori Puttosen analysoimaan kasvun esteitä ja puutteita. Yrityksen menestys rakentuu kuitenkin vahvuuksien varaan. Yritämmekö nostaa Suomea surkeuden suosta liian ongelmakeskeisesti?

Kasvuyrittäjäksi meidän peltihalliin

Jos lähden Loviisan kadulle kysymään kansalaisilta, että miksi et suitsait perusta menestyvää kasvuyritystä, joka tarjoaisi työtä ja toimeentuloa vuoden kuluttua tuhansille paikallisille osaajille, väki katsoisi pitkään ja joku empaattinen soittaisi ambulanssin paikalle: jätkän lääkitystä muutettava!

Järkevyysinfektio vaivaa

Yrittäjäksi eivät meillä lähde järkevät, jalat maassa olevat ihmiset. Jokainen kynnelle kykenevä tarrautuu palkkaduuniin tai kunnallisen virkaan ja yrittämishaaveet ovat reality-sarjojen Diili-viihdettä. Kuka täysjärkinen lähtisi arkeaan rikkomaan loputtomilla työtunneilla. Kuittimeren takaa isi tai äiti ei ehdi pentujensa perään katsomaan. Kasvuyrittäjän hatun pyöritys paikallispankin tentissä ei tietenkään johda mihinkään, koska kuka nyt rahoja järjettömyyksiin laittaisi.

Riskirahatonta menestystä kaivataan

Niin sanotut riskirahoituslaitokset kaivavat liiketoimintasuunnitelmastasi oitis esille kaikki maailman riskit ja pakottavat tutkimaan, tutkimaan, analysoimaan, lisää tutkimaan, epäilemään ja lopulta kuppaamaan joka liian innovatiivisen tai pelottavan tavanomaisen suunnitelmasi. Uutta pitäisi tehdä, mutta mitään outoa uudessa ei saa olla.

Uskon puutetta

Meiltä puuttuu menestymisen usko ja kulttuuri. Kampittamisen taitoa löytyy jokaiselta yllin kyllin. Kateus vie varmasti veden menestyvänkin yrittäjän kaivosta. Meillä on kasvuun ja kehitykseen nähdeen asennevamma. Voi sitä reimua, kun Nokialla menee nyt vaihteeksi vähän huonommin. Sarasvuon vika on, ettei Kuitusen suksi luista ja Trainers House on ihan sieltä. Jatketaan vain tätä litteän latteaa marisemista ja toivotaan että selviämme kuin koira veräjästä mitään tekemättä. Hullu liikaa työtä tekee, viisas pärjää vähemmälläkin!

• Vårt Land är fattigt och skall så bli... vaivaa meitä.
• Innovaatiojuna saa julkisuutta. Tässä Tietoviikon artikkeli.
• Koko tarina löytyy myös pdf:nä. Koko TiVi-kehitystä voi seurata täällä.
• Parhaiten julkisuuskehitystä voi seurata Twitteristä.
• Qaikussa iTraining –asiaa keskustellaan täällä.

Hei, minustahan kehittyy tätä menoa kelpo valtakunnan pessimisti...he-he!

Olen varonut innovaatiojunan hypettämistä ennen aikojaan, koska suuria innovaatioita ei tehdä päivässä, vaikka Pendolino olisi täynnä huippuälyä, innostusta ja luomisen tuskaa moottorina.

Suomi eli metsästä. Nokia keksi tavan tehdä rahaa kännykällä. Nyt vuorossa ovat käytettävyydeltään ihanan helppojen palvelujen kaupallistaminen.

Suomi ei pärjää luovan talouden tuotoksilla, jollei teknologian siirtoa ja osaamisen myyntiä laiteta houkuttelevammin palvelukoreihin. Meiltä löytyy mahtavasti osaavia yksilöitä, kykyä kriittiseen analyysiin, mutta suurten massapalvelujen käytäntöön vieminen on takkuillut kauan.

Matomäki totesi aikoinaan, ettei Suomessa kannata tehdä mitään hevosta pienempää. Näitten vanhojen äijien opit ehkä vieläkin vaikuttavat ajatteluumme.

Teollinen tuotanto, konkreettisten tuotteiden tekeminen onnistuu suomalaisilta suunnittelijoilta mainiosti, mutta aineettomaan emme vielä usko. Suomalainen uskoo, kun näkee, sanotaan. Aineeton mielletään "yhtä tyhjän kanssa". Kovan luokan hypettäjät leimataan "paskan jauhajiksi".

Pehmotuotannossa emme ole maailmanluokan muutoksentekijöitä. Softa on meille Linux-menestyksestä huolimatta vierasta tai korkeintaan pienimuotoista pk-näpertelyä tai -räätälöintiä. Meiltä puuttuu rohkeus ja rakkaus näkymätöntä, aineetonta ja olematonta kohtaan. Silti meille kelpaa BB, Kauniit ja Rohkeat ja kaiken maailman huuhaa-realty.

Innovaatiojuna-hehkutusta eivät kaikki qaikulaiset purematta nielleet. Olen havainnut blogi-kommenteissakin nurjamielistä suhtautumista: innovaatio on sanana yhtä loppuun kaluttu kuin luovuus ja hyvinvointiyhteiskunta.

Suomalaiset kaipaavat konkreettisia asioita, mutta olemmeko tässä nimenomaan liiaksi kiinni vanhassa? Pitäisikö Suomen parantaa juoksuaan huuhaan, hörhöilyn, sirkuksen, brändien, imagojen tms. rintamilla?

Ideoiden muuttaminen kaupallisiksi innovaatioiksi on rankkaa puuhaa. Nokian OVI on oiva esimerkki alkutaipaleen kompuroinnissta. Se on ensimmäinen suuren luokan suomalainen palveluinnovaatio, jota moni meistä on kilvan moittinut käytettävyydeltään vaikeaksi. Mutta pitäisikö meidän sen sijaan käyttää sitä, hyödyntää sitä ja ehdottaa ideoita helppokäyttöisyyden lisäämiseksi.

Applea ja Google tukevat isänmaalliset amerikkalaiset mediat ja nettijulkimot. Miksi emme tee samoin?

Mitään muuta vastaavaa ei ole 2010 – 2020 tarjolla. Toiseksi paras on sentään jotain “ei mitään” rinnalla. OVI tarjoaa kansallisromanttisen mahdollisuuden palvelujen monimuotoisella kentällä.

Mitä mieltä olette? Tulkaa mukaan #iTraining –keskusteluun! Suomi on palvelutuotannon kehitysmaa. Tartutaan haasteeseen ja tehdään jotain yhdessä: tekemistä riittää taatusti.

Sähköisen kaupankäynnin edelläkävijöitä maassamme ovat myös Finnair ja VR: molempia mollamme ja parjaamme, mutta miten suu pannaan, jos Suomen paikallisliikenteen hoitaakin China Airline? JAL on konkassa, Finnair vielä pyristelee, mutta kuka muista Finnjetin, joka oli suomalaisen merenkulun ylpeys? Katoavaa on kansakunnan teknologinen etumatka. Isänmaa tarvitsee SINUA - suosi suomalaista!

Nousukausi on vielä hakusessa. Suomen Pankin mielestä lamaa ei ole vielä voitettu. Vienti vetää edelleen aikaisempaa huonommin. Katutasolla laman merkkejä ei vielä näy. Romaniasta tulleet kerjäläiset rajaavat edelleen suomalaiset hyvinvoiviksi menestyjiksi.

Kauppa odottaa piristystä suunnuntain aukioloajoista ja viikonlopun maantieliikenteestä voisi päätellä, että ihmiset käyvät kaupoissa ja matkustavat yllättävän paljon.

Valtatie 7:lla on myös entistä enemmän venäläisiä rekkoja. Venäläisten matkailu Suomeen näyttää elpyvän. Numerot viittaavat siihen, että venäläiset ja suomalaiset kompensoivat osittain brittituristien laskun Lapissakin.

Koenpajojen ja teknologiateollisuuden vientinäkymät eivät ole vielä parantuneet. Investointihyödykkeiden kauppa ei suju, kun monilla aloilla on edelleen paljon ylikapasiteettia.

Mitä huomisen Suomi tekee? Olemme Qaikussa edistäneet Innovaatiojunaa, joka hankkeena on jo edennyt toteutusvaiheeseen. 13.1.2009 viitisenkymmentä innovaattoria matkailee halki Suomen eli Helsingistä - Helsinkiin. Välillä käydään Oulussa pysähtymässä ja syämässä, keksijöitä tapaamassa ja uusia tuulia haistamssa. Matkan virallinen kotisivu löytyy täältä.

Alla omia pohdintoja tulevaisuuden heikoista signaaleista. Olemmeko matkalla kohti yhteisöllisyyden kasvua? Onko minäkeskeisyys heilahtamassa pois muodista?

Ideana on Inhimillisyys ja Ihminen! Minusta tuntuu, että seuraavat suuret keksinnöt ovat vähemmän konetta, koneistoa ja systeemiä. Ihminen ja luonto ihmeellisyyksineen edustavat nousevaa kurssia. Olemmeko siirtymässä hyödyntämisestä hyvän tuottamiseen?

Joku viisas sanoi jossain, että exploitaation tilalle tulee exploratiivinen. Miten tuota pitäisi tulkita? Tietoyhteiskunnan toinen vaihe saattaa tuoda mukanaan ymmärrystä ja viisautta. Joukkoäly, massaymmärtämistä ja yhteisymmärrystä maailma tarvitsee makro- ja mikrotasolla. Mutta miltä sellaiset keksinnöt näyttävät? Onko tulevan menestysbrändin nimenä YHTEISHYVÄ?

Näin Käytät Twitteriä 91 sivuisen oppaan on kirjoittanut Maija Haavisto. Kustantajana on Finn Lectura Oy. Olen käyttänyt Twitteriä melkein palvelun alkuajoista alkaen nimimerkillä "digitalvillages" ja alla olevat tilastotiedot kertovat aktiivisuudestani, joka on vaihdellut vuosien saatossa

Maija Haavisto on vapaa toimittaja. Hän tekee myös lääketiedekirjoittajan, kääntäjän ja copywriterin töitä. Aikoinaan hän kirjoitti tietokonelehti Enteriin kuuden vuoden ajan. Löydätte Maijan kotisivut osoitteesta http://www.fiikus.net ja Twitter-tunnuksen osoitteesta http://www.twitter.com/DiamonDie.

Kirjan luettuani ajattelin, että paljon on tarjolla toimintoja 140 merkin ympärille. Maija Haavisto on tutkinut Twitterin lisäksi tarjolla olevia ulkoisia palveluja, joita tulee tarjolle lisää jatkuvasti. Hakemisto nopeuttaa terminologian omaksumista.

Olen itse opiskellut Twitterin käyttöä ja sovelluksia kantapään kautta ja varhainen käyttäjä joutuu panostamaan paljon aikaa ominaisuuksien ja vaikutusten ymmärtämiseen. Näin käytät Twitteriä kertoo selkeästi ja monipuolisesti, miten palvelun kanssa pääsee sinuksi.

Poliitikot, yrittäjät, keksijät, freelancerit, uutiskirjoittajat, markkinatutkijat, hiljaisten signaalien tutkijat ja itseään maailmanlaajuisesti brändäävät saavat sen avulla nopeasti otteen siitä, miten maailma otetaan haltuun tweetaamalla.

Alla on meikäläisen tilastotietoja kirjoitushetkellä.

Name Helge V. Keitel
Location Lovisa (Finland)
Web http://kknetwork....

Bio Open Innovation, Virtual Organizations, Biotechnology, Healthcare, Building Automation, Green Tech, Mobile2.0, Collaboration, EcoVillages, Social Media

2,683Tweets

Twitter on nopea, kätevä, helppo ja onnistuu sekä tietokoneelta että kännykältä

Twitter on sosiaalinen media, jonka kautta voi lähettää ja lukea 140 merkin mittaisia viestejä eli tweetejä. Kyseessä on helppokäyttöinen palvelu, jonka käyttöönottokynnys on matala ja se sopii moniin tarkoituksiin.

Maija Haaviston Twitter-opas tarjoaa tietoa opettajille, yrityksille, kirjastoille, järjestöille ja harrastajille.Opas käsittelee monipuolisesti mikroblogien käyttöä ja kuvailee myös kilpailevia vaihtoehtoja. Twitter, Jaiku, Qaiku tms. soveltuvat oikeastaan kaikenlaisten käyttäjien tarpeisiin. Vuorovaikutuksen asynkronisuus tekee siitä kätevän ja keveän myös kiireisille ihmisille, koska mikroblogien vastaaminen voi tapahtua ilman, että viestin vastaanottaja on paikan päällä.

Twitterin seuraaminen ja vastaaminen onnistuu myös kännykällä, mikä edelleen parantaa palvelun ubikiuutta. Sama pätee Jaikuun ja Qaikuun. Vastaavanlaisia palveluja löytyy eri puolilta maailmaa, mutta brändinä Twitter och tunnetuin ja käytetyin.

Kirjassa on muun muassa maininta suomalaisesta Jaikusta, joka oli teknisesti paljon monipuolisempi, mutta amerikkalaiset ovat nostaneet Twitterin käyttöluvut erittäin korkeiksi, kansallisemmaat Jaiku ja Qaiku eivät ole houkutelleet kymmenien miljoonien käyttäjäarmeijoita.

Maija Haavisto kertoo, miten Barack Obama käytti tehokkaasti Twitteriä - ja muitakin sosiaalisia medioita - kampanjansa organisoinnissa. Yhdysvalloissa mediayhtiöt ovat ottaneet Twitterin palautekanavaksi. Suomessa YLE kokeilee aktiivisesti Twitteriä ja tuonee sen kohta osaksi ohjelmia vuorovaikutteisuuden lisäämiseksi.

Media-alan yritykset, asiantuntijapalvelujen kauppaajat, elektroniikan tuottajat ja nuoret start-upit ovat meillä oivaltaneet Twitterin voiman. Nokia on aktiivikäyttäjä. Uusien tuotteiden lanseerauksessa Twitter on nopea ja kustannustehokas.

Kirjassa on tuttuja sosiaalisen median kasvoja eri toimialoilta. Näiltä aktiivikäyttäjiltä voi kysellä taustoja ja sovelluksia. Kirjan avulla mikroblogaajaksi pääsee nopeasti. Hyperaktivistit löytävät Näin käytät Twitteriä -kirjan avulla myös apuvälineitä, jotka mahdollistavat usean tilin tehokkaan hallinnan.

Kuka tietää, mikä on kirjan hinta? Pyytäsin kommentoimaan.

Tytöt tietävät, Suomen talous on menossa moneen suuntaan, Nokia ja Apple ovat napit vastakkain. Vientiteollisuuden tilauskannat ja muut mittarit osoittavat edelleen jyrkästi alaspäin. On aloja, joilla pohjakosketus on saavutettu ja elämän hallintaa yritetään pohjamudissa: yleensä se onnistuu happiköyhissä olosuhteissa niin, että väkeä vähennetään vinhaa vauhtia.

Rakennusteollisuus saattaa hyötyä valtiovallan elvytysrahoista. Lievää nousua tiedossa ja pankit ovat haltioissaan, kun kämppien hinnat eivät ole romahtaneet. Kuntatalous porskuttelee kuntaliitosalueilla huippujoustamattomasti, kun väkeä ei voi irtisanoa 5 - 8 vuoteen, jos kuntaliitoksia tehdään peräjälkeen. Näin käy muun muassa Loviisan-seudulla.

Teknologiateollisuus eli oikeammin konepajat ovat hätää kärsimässä. Lukuisten firmojen tilauskertymä on laskenut puoleen ja elpymistä ei vielä näy. Suuret veturiyritykset karkaavat Kiinaan ja Intiaan, suomeen jäävät alihankkijat, joiden pitäisi keksiä "kasvun eväät" tyhjästä.

Kiina vetää maailman taloutta nousuun. Eurooppa on seisovassa vedessä. Kiinan kansantalous kasvaa keskusjohdon tavoitteiden mukaisesti tänä vuonna noin kahdeksan prosenttia. Australian talous pysyy kunnossa, koska kiinalaiset ostavat raaka-aneita kiihtyvällä tahdilla. Amerikassa Obama-ilmiön pitäisi tarttua talouselämään.

Nokia heittelee lakimiesten keksimiä kapuloita Apple rattaisiin: ettei iPhone varasta sädekehää maailman suurimmalta halpapuhelinten toimittajalta alta aikayksikön. Kännyjättimme ottaa samalla suuren riskin. Tämän torjuntataistelun jälkeen tulemme ehkä näkemään Nokian toimitusjohtajan vaihtumisen. Kenestä on maailman suurimman kapuloiden vlamistajan nostajaksi? Siirtyykö valtikka vähitellen amerikkalaisen käsiin? Pohjois-Amerikan valloitus sujuu Nokialta kuin jenkeiltä Afganistanin rauhoittaminen. Uutta usvaa putkeen kaivataan.

Suomi elää metsässä ja yhdistää ihmisiä kännyköillä, mutta sodanjohtomme ei tiedä, miten kauan sotilaamme pakottavat talibaneja rauhaan. Informaatiokatkos osoittaa, että suomalaisten sisäinen viestintä on riemastuttavalla tavalla solmussa. Onneksi rakastamamme ruotsalaiset valvovat presidenttivaalien sujumista puolestamme. Suomalaista sotilasta ei voi käskeä, koska sodimme sodassa, jota ei ole sodaksi nimitetty, vapaaehtoisesti.

Karvisen Stora Enso on löytänyt tunnelin, mutta ei vielä osaa sanoa, milloin sen päästä näkyy valoa. UPM:n Pesonen haluaisi maahamme sisäisen devalvaation, mutta tuppeen sahatun pääministerin mielestä yritykset hoitakoot bisneksensä kuntoon omin voimin: devalvaattiota ei tule. Aikaisemmin tämä kielto tarkoitti sitä, että se tulee muutaman viikon kuluttua. Ehkä poliitikoilla nyt riittää töitä vaalirahoituksen järjestelyissä? Kuluttaja voi elää siinä illuusiossa, että hyvivointivaltio pysyy pystyssä, vaikka fundamentit horjuvat.

Asiantuntijoiden mielestä Suomi selviää tästä lamasta pienemmin vaurioin kuin 1990-luvun alussa. Toiset ovat toista mieltä: taloutemme laahaa pitkään ja hartaasti ja pääsemme irrottelemaan vasta kymmenen vuoden kuluttua. Nähtäväksi jää, miten tästä syöksystä selvitään. Yhtä mieltä voimme korkeintaan olla siitä, että velkojen maksaminen alkaa viimeistään seuraavan hallituksen astuessa remmiin ja silloin rospuuttokuntien veroäyrit nousevat yli kahdenkymmenen prosentin.

Selviämme joskus! Aikataulusta voitte kysellä "neiti Ajalta!" Onko hän vielä hommissa?

Juha Vahe kysyi liimapalkkikirjoituksessaan suomalaisten puuinnovaatioiden perään. Päätin vastata Swanien isä Pekka Koskenkylän ELÄMÄ AALLONHARJALLA kommenteilla. Kirjaan kirjoittaja on Pirkko Koskenkylä, joka tarkastelee miehensä luottavaista elämänasennetta, joka tekee mahdottomasta mahdollisen.

Pekka Koskenkylä kertoo opiskelleensa yliopistossa sosiologiaa ja muita helppoja aineita ja uskalsi yrityselämän karikoista tietämättömänä perustaa Nautor Oy:n ilman liiketoimintasuunnitelmia ja tarkkoja budjetteja.

Pennitön uneksija ryhtyi ilman asianmukaista koulutusta rakentamaan veneitä, joista hän ei aloitusvaiheessa tiennyt kerrassaan mitään. Alkuun päästyään hän tähtäsi alalla maailman ykköskeksi.

Elämänkerrassaan Pekka arvioi, että jos hän olisi päätynyt oppilaaksi kauppakorkeakouluun, jossa hänelle olisi opetettu kaikkea turhaa, kuten rahoitussuunnittelua, budjetintekoa, markkinointia ja tutkimusta, Swaneja ja Mirabelloja ei koskaan olisi rakennettu.

Huippuveneiden valmistajan elämänohjeena oli: ”Ellei tiedä, voi kysyä”

Osaamisesta puhutaan nykyään avaimena kaikkeen. Meidän on syytä nostaa pelle-pelottomia kunniaan. Tietoa saa, kun kehtaa kysyä, mutta yrittämiseen liittyviä pelkoja korkeakoulut ja työllistämiskurssit eivät välttämättä poista.

Kirja kertoo, että jo pikkupoikana Pekka Koskenkylä tiesi, että hänestä tulee liikemies. Murrosikäisenä hän ajatteli, että liikemieheksi tullakseen hän ei tarvitse opillista sivistystä ja löi siksi laimin koulunkäynnin.

Isä, Leo Koskenkylä, oli kuitenkin toista mieltä ja sai pojan itsensä oivaltamaan koulutuksen tärkeyden.

 Itseluottamusta Pekalta ei puuttunut. 1960-luvun ensimmäisellä puoliskolla nuori filosofian maisteri haaveili omasta purjeveneestä ja oman yrityksen aloittamisesta. Hän alkoi rakentaa venettä itselleen.

Pekka Koskenkylä oli saanut myyntipäällikön paikan Schaumanin paperisäkkitehtaalta, Pietarsaaresta. Appiukon iso autotalli oli kuin tehty ensimmäiseksi veneverstaaksi. Pitkässä tallissa oli aikaisemmin pidetty pitkää linja-autoa.

Paikallinen amatöörivenesuunnittelija Eivind Stillin piirustusten pohjalta Pekka Koskenkylä rakenteli puhdetöinään vapaa-aikanaan appiukkonsa tuella yhdentoista metrin pituista purjevenettä.

Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät, että parikymppinen säkkikauppias rakensi huvivenettä.  Huhu levisi kauemmaksikin ja eräänä iltapäivänä ohikulkumatkalla ollut helsinkiläinen hammaslääkäri kyseli, ”Mitähän tuollainen vene mahtaisi maksaa?”

Pekka heitti hyvän hinnan, hammaslääkäri ei pitänyt kalliina ja osti Pekalta veneen. Siitä se alkoi. 

Tästä tulee mieleen, että yrittäjyys on geeneissä, sitä ei välttämättä opi TEM:n yrittäjäkurssilla. Itseluottamusta ja intohimoa tarvitaan. Alkuvaiheessa huonosta laskupäästä ja markkinatutkimusten puutteesta saattaa olla hyötyä; pelkokerrointa ei päästetä peliin.

Sain kirjan Pekka Valkoselta arvosteltavaksi ja kirjoitan mielenkiintoisesta yrityskertomuksesta tarkemman analyysin myöhemmin, mutta halusin tuoreeltaan kommentoida Juha Vaheen liimapalkkikirjoitusta.

Lisätietoja: www.tammi.fi

Alan Greenspan kirjoitti "The Age of Turbulence" kirjan vuonna 2007. Hänen teemoja olivat:

- johtajuus

- taloudellinen kasvu

- talouden nousukaudet

- kuplat ja paniikit

- presidentit

- globaalitalouden tulevaisuus

- mitä elämä on opettanut

Greenspanilla oli Amerikan rahataloudessa plajon valtaa. Hän oli näköalapaikalla kauan ja kirjan otsikkokin viittaa siihen, että talouden kuplahakuisuus oli hänellä hyvin tiedossa. Paksua opusta ei kirjoiteta hetkessä. Sisällön viilaukseen on ollut paljon aikaa ja runsaasti hyvää materiaalia.

Maailmantaloudesta katosi puhti viime syksynä. Syöksyimme syvään lamaan. Grenspaninsa lukeneet ehkä tiesivät aikoja ennen tsunamin alkua, mihin olimme menossa. Nyt jälkeen päin voimme pohtia, miksi talouden torjuntaohjuksia ei otettu käyttöön? Oliko sellaisia lainkaan olemassa? Talous saatiin pitkään nousuun, mutta "talouskoneessa" ei ollut laskutelineitä.

Greenspan myönsi oman syyllisyytensä sub-prime lainakupan kehittymiseen. Millainen rooli Bushilla ja Republikaaneilla oli talouden kuplittumiseen ja miten tavalliset amerikkalaiset saattoivat uskoa velkavetoisen arkitodellisuuden jatkumiseen ajasta ikuisuuteen?

Odotamme Suomessa kieli pitkällä uuden nousun alkua, toivomme, että talouden taantuma siirtyy historian hämärään, pois mielestämme ja arjestamme kuin paha uni, joka herätessä ei osoittautunut todeksi.

Nobelisti Paul Krugman kävi Suomessa kertomassa, että vientivetoisen kansantalouden elpymisen aikajänne on pitkä. Tiedämmekö nyt, mihin suuntaan pienen Suomen pitäisi rynnistää?

• 1990-luvulla oli EU-projekti
• Mitään suurta ei ole tiedossa?
• Pelkistyykö tulevaisuusvisio "tuppisahattuun koivulautakasaan"?

Hitaasti, mutta varmasti irtaudumme V- tai W-muotoisesta lamasta. 

Asiantuntijoiden mielestä lamasta irtaudutaan pienellä vaihteella ja renkaita sutimalla.

Nokian renkaat ovat olleet tapetilla. Venäjän laadussa ei ole moitittavaa, joten kuluttajat voivat rauhassa ostaa nokialaisia laaturenkaita rajan takaa.

Realistisen luovuuden objektiiviset lainalaisuudet eivät ole meillä korkeassa kurssi, paitsi puoluerahoituksessa, joka lienee Suomi-Finlandé -valtion ainut maininnan arvoinen ongelma. Uusia vaaleja ei tule, koska puolueillamme ei ole varaa edes alkeelliseen demokratiaan.

"Suomi elää metsässä", mutta ei kuitenkaan tiedä, miten sieltä päästään ulos. Elämme menneisyyden loukussa, jonka arkeen kuuluu Salon kaupungin valuminen rakennemuutoskunnaksi. Nokian "home base" on vaikeuksissa.Teknolgiateollisuus joutuu miettimään uusia vientituotteita ja -kohteita.

Suomen tietoyhteiskuntamenneisyydestä ei seuraavassa nousussa ole suurta apua. Pisa-tutkmuksen tuloksia voimme lueskella rintaa röyhistellen kiikkustuolissa. Uusimmat SHOK-avaukset ovat yhä pelkkää Powerpointia ja EK:n vanhat matomäetkin tulevat eläkemestoistaa julkisuuteen kertomaan, että Suomi on liemessä ja uudet vaalit eivät johda mihinkään.

Johtajuutta, uusia ideoita, innovatiivisuutta kaivataan, mutta löytyykö sitä Vanhasesta? Sitä meidän ei tarvitse pohtia, koska tarjolla olevan kokoluokan vaikeudet lankeavat kansaliasten ratkaistaviksi. Mutta pitäisikö ensin päästä eroon johtajistamme?

Mitä nopeammin, sitä parempi! Keinoista ei kannata kantaa huolta. Olennaista on, että valta palautetaan kansalle.

Onko meillä malttia irtautua 'menneisyyden valtioista' ja lähettää nykyiset henkiseen joukkohautaan? Muistomerkkejä niille ei tietenkään tarvita.

Ihmiskunnalle kerrotaan, miten meillä ja Ruandassa valtaa pitivät korruptoituneet ja itsekeskeiset idiootit. Onneksi meillä oikeudekäynnit keskittyvät konkurssipesän valvontaan.

Suomi nousee lamasta ilman valtiovaltaa!

Suomi elää metsästä. Meillä on "nouhauta" ja teknologiaosaamista vaikka lampaille jakaa. Tarkemmin sanouttuna - oli!

Beatles teki Englannille sen minkä Nokia toi meille 90-luvulla.

Nämä "pitkätukat" tupsahtivat koko maailman tietoisuuteen Twist and Shout -singlellä. Se kolahti minuun ja miljooniin muihin välittömästi.

Nokia antoi meille suomalaisille uskon menestymisen mahdollisuudesta kuluttajabisneksessä. Melkein kaikki muu vientikelpoinen on meillä edelleen investointihyödykettä tai bulkkia.

Marimekko on ollut suuri Design-lupaus 60-luvun suuruuden ajoistaan alkaen. Mutta "mari" on edelleen suuri brändi Suomessa, josta muu maailma ei tiedä hölkäsen pöläystä. Yritys lomauttaa, Kiteen tehtaalla ei ymmärretä, maailmanvalloitus on edelleen kesken.

Kone tekee hissejä tasaisen tappavalla tahdilla, mutta tienaa entistä enemmän palvelulla ja kunnossapidolla. Kone tajusi palvelumuotoilun varhain. Moni muu ei ole kuullutkaan "Service Designestä".

Metso tunnetaan paperikoneistaan ja kohta ilmeisesti ei niistäkään, kun uusia koneita tarvitaan entistä vähemmän. Mistä Metso tunnetaan kymmenen vuoden kuluttua?

Wärtsilä on hyvä dieseleissä, mutta mitä jos laivoja rakennetaan aikaisempaa vähemmän. Piääkö palata porsliinin valmistukseen?

Rakennusyhtiömme ovat pärjänneet kohtuullisen hyvin kotimaassa, mutta kuka tarvitsee lisää ostoskeskuksia ja toimitiloja? Helsingissä on tyhjää toimitilaa miljoona neliömetriä. Asiantuntijan mukaan epätervettä ylimääräistä on 500 000 neliötä.

Yritykset tarvitsevat entistä vähemmän tilaa. Vapautuville teollisuus- ja toimistotiloille pitäisi keksiä uutta käyttöä. Kohta tulee varmasti myös enemmä kaupan tiloja yleiseen käyttön. Kuka keksii, mitä niissä voitaisiin harrastaa?

Edellisen laman tuloksena oli 100 000 nuorta, jotka jäivät vaille tarkoituksenmukaista työtä. Ennusteet lupaavat, että nyt on tulossa vähintään 50 000 eli sukupolven verran nuoria, jotka eivät pääse työn alkuun.

Beatlesit aloittivat uraansa Liverpoolista, siirtyivät Hampurin punaisten lyhtyjen klubeihin musisoimaan ja löysivät siellä nälkäpalkalla maailmoja syleilevän uuden soundin.

Mistä meidän 2010-luvun uudet sankarit tulevat? Onko veikkauksia?

Poikkesin eilen Oulussa ja Kempelellää. Päätin kirjoittaa katoavista, kasvavista, kaatuvista ja kannattavista kauppakeskuksista. Otin muutaman kuvan Zeppelinin sisätiloistakin, joten aloitan kauppakeskussarjani kempeleläisestä uranuurtajasta.

Zeppelin valmistui vuonna 1992, valmiiksi suomalaisen suurlaman alkuun. Alkuvuodet olivat tyhjän toimittamista, mutta 17 vuoden ikäisenä Zeppelinillä menee melko mukavasti.

Talossa käy 3,5 miljoonaa asiakasta vuositasolla. Vertailulukuna voimme pitää Lempäälään Ideaparkia, jossa vuodessa piti käydä 10 - 12 miljoonaa, mutta toteutuneet luvut saattavat olla kaukana tavoitteesta. Keskisen kyläkaupassa vieraili aikoinaan viitisen miljoonaa asiakasta. Lahdessa Kärkkäisen kauppakeskus hakeutui hiljattain yrityssaneeraukseen.

Lamasta huolimatta Zeppelin laajentaa. Lissä tilaa tulee 8 000 neliötä ja tontilla on vielä varaa jatkolaajennuksille.

Oulunseudulle on rakennettu kauppapaikkoja urakalla ja Sukarilla on suunnitelmia Ideparkinsa levittämisestä Oulun pohjoispuolelle. Toivon pitäisi iskeä kuokkansa Kiiminkiin vuonna 2010. Hankkeen aloitus saattaa siirtyä.

• Lainaan taustatietoja Zeppelinin historiasta.
• Tässä linkki Oulun Open Innovation -junaan

Zeppelinin historia lyhyesti

J. Vahe kirjoitti edellisessä blogipostissa "Kun visiot puuttuvat metsäteollisuudelta, tarjoan paremman puutteessa tilalle omaani. Jos suurin osa sisämaassa sijaitsevasta kemiallisesta metsäteollisuudesta ajetaan alas, metsäteollisuuden suora ja välillinen työllistävä vaikutus putoaa 100.000 henkilöön. Sellainen pudotus on hirvittävä isku Suomen kansantaloudelle".

RUNO-SUOMEN TILALLE RUMA SUOMI

Ruma Suomi tarvitsee jälleenrakentamisprojektin. S-marektit, citymarketit, pankit ja muut laatikkotalojen rakentajat ovat 60-luvulta alkaen systemaattisesti tuhonneet kirkonkylien, kauppaloiden ja kaupunkien idyllisiä keskustoja. Puusta ja muusta rakennetut arvotalot on pantu armotta kumoon.

Ruma Suomi -päättäjät ovat teoillaan vaikuttaneet enemmän sahatavaran ja puupohjaisten rakennusmateriaalien käyttöön kuin tämä meneillään oleva taantuma tai Putin puutulleillaan. 

BETONIMYLLÄRIT, SORAKEISARIT JA BUNKKERIDEMOKRATIA

Puurakentamisen vastakulttuurin, betonimylläreiden ja sorakeisareiden tuhovoimaa ei ole tutkittu. Saksalaiset polttivat Rovaniemen ja Lapin, mutta me suomalaiset olemme itse panneet sileeksi kaiken muun. Tuhannen päreeksi, perkele!

Kansakuntamme parhaat arkkitehdit ja grynderit ovat purkaneet vihaansa paikallisten kirvesmiesten ja puurakentajien taidonnäytteisiin. Vuosisataisia traditiota ei kunnioitettu. "Kuvia Suomesta" on tänään järkyttävää katseltavaa. Ei ihme, että kansalaiset teineistä seniooreihin hukuttavat surunsa viinaan.

Enso Gutzeitill pääkonttorin rakentanut Alvar Aalto haki oppinsa Italiasta ja Euroopasta ja muunsi sikäläisen muotokielen kulmikkaaksi viivapiirroksiksi, josta emme sen jälkeen ole päässeet irti. Hänen yksinkertaisuutensa saa kaiken kukkuraksi nimiinsä Suomen ensimmäisen innovaatioyliopiston.

Missä maamme salajuoniteoreetikot luuraavat. Pannaan vihdoinkin piste kantti kerta kantti rakentamiselle. IFA-kantti kertaa kantti autojen valmistuksesta luovuttiin aikoja sitten, mutta meillä pyhä yksinkertaisuus on suomalaisen suunnittelun valttina edelleen.

PUUSUOMI PURETTIIN

Ruma Suomi -visionäärit ovat tuoneet tilalle sielutonta, aivotonta, esteettisesti käsittämätöntä laatikkoleikkiä. Se on sikainfluenssan tavoin levinnyt taajamasta toiseen ja tappanut tieltä kaunista, pienemuotoista, muistamisen arvoista.

Teleketjuarkkitehtuurin torjumiseksi emme ole keksineet vastavoimaa. Tämä kotikutoinen epidemia on saanut kehittyä kaikessa rauhassa kuin sairaalabakteeri, vaikka "Suomi elää metsästä" slogan keksittiin jo 80-luvulla, kun metsäteollisuus silloinkin itki puupulaa.

SELLUN PILAAJALLE PUUSTA KELPAA VAIN KUITU

Puukuitujen pilkkominen selluksia ja paperiksi jauhaminen on ollut metsäjättiemme ykkösstrategiana yli viisikymmentä vuotta. Sellunpilaajille vain kuidut ovat merkityksellisiä. Loput poltetaan energiaksi, jota tarvitaan paperikoneiden pyörittämiseen.

Silti Ikea taitaa yksin tehdä enemmän rahaa maailmanlaajuisesti puu- ja sisustusalan tuotteilla kuin meidän tikunkeittäjät.

Laite- ja koneivalmistajat ovat tuottaneet entistä tehokkaampia koneita ylituotannon varmistamiseksi. Korkeakoulut, VTT, KCL ja Metsäteollisuus r.y. ovat liittoutuneet yhden asian liikeeksi, joka on sitonut suomalaisen vihreän kullan volyymiin ja bulkkiin.

PUURAKENTAMISEN TÄYSTUHON TUPAJUMIT

Puu on mainio rakennus- ja sisustusmateriaali, mutta nyt tarvitaan alvariinsa uudenlaisia aaltoja, jonka Finlandiatalon seiniä ei peitä italialainen marmori. Musiikkitaloonkin tulee tiettävästi kiinalainen kivipinta.

Hulluja me suomalaiset olemme. Puurakentamisen myyntivaltit ja näyteikkunat olemme panneet kumoon, savusanat polttaneet ja perinnehuonekalut pilkkoneet ja paistaneet niiden loimussa Kabanossia takassa.

Juha Vahe perää strategiaa. Mielestäni tämä "hullu Suomi" on ensin vietävä hoitoon, terapoitava kuntoon. Terveimmille annetaan kirves ja pokasaha, vasara ja nauloja. Jälleenrakennuksen rakenneryhmiä muodostetaan joka kuntaan ja peitetään alkajaiksisi keskustojen laatikkorumilukset suomalaisilla puukulisseilla.

SUOMALAISEN ITSETUHON HOITOSUUNNITELMA

Päättäjät, jotka tehokkuuteen ja demokratiaan vedoten tämän hirvityksen saivat aikaan, pannaan vuosiksi lepositeisiin, pehmustettuihin huoneisiin tai siirretään tyhjenevien maakuntein kauppakeskuksiin meditoimaan.

Yksi Anne Brunila ei ole voinut kansallista joukkopimahtamista parantaa. Naureskelemme Pohjois-Korean yksisilmäistä vallankäyttöä. Puupuolella olemme onnistuneet kehittämään itsellemme vastaavanlaisen taudin.

Tuleeko Suomesta laman jälkeen lomakohde? Muutummeko maailmoja syleileväksi matkailumaaksi?

Olen pohtinut matkailun mahdollisuuksia useita kertoja elämäni aikana ja usein päätynyt kielteiseen asenteeseen, vaikka tarjolla on rutkasti luontoa, rauhaa, hyttysiä, lomariehaa, kömpelöä palvelua ja kehnoa tienvarsiruokaa.

KESÄLEHTIEN UUTISTARJONTA

Kesällä kerään tienvarsipysäkkien esitetelineistä kesälehtiä ja matkailumainoksia ja etsin niistä järisyttäviä paikallisuutisia. Mainoksia niissä on paljon ja paikalliset yritykset esitellään parhaimmassa valossa. Yleisilmeeltään ne ovat nykyään värikkäämpiä, mutta sisällöllisesti niissä on sama poljento Porvoosta Pudasjärvelle.

Yritin viikonlopun aikana etsiä kesäjulkaisuista uusia avauksia ja luin kertomuksia mainioista matkailukohteista. Kesälehtien kaavaan kuuluu, että kunnanjohtaja, kulttuuritoimen johtaja ja/tai sihteeri ja kirkkoherra kertovat, mitä kaikkea mainiota juuri heidän kunnassa voi tehdä. Lisää syvyyttä tuovat kotikuntaansa eksyneet julkimot, kirjailijat tai maailmalla menestyneet, joiden lausunnoista voi päätellä, että syntymäpitäjää parempaa paikkaa maailmalla ei ole vastaan tullut.

KIRKKO JA KULTTUURIKESKUS KUNTAKESKUKSESSA

Kirkossa pitää ehdottomasti käydä ihastelemassa puurakenteita ja kunnan kulttuuritalossa järjestetään konsertteja ja taiteilijoiden tauluja on seinällä silmien iloksi. Harvoin maan mainioissa kohteissa tulee käytyä, koska satunnaisen matkailijan aika kuluuu ABC-asemalla autoa tankkaamassa. Vessatkin niissä ovat siistit, mutta niiden ruokatarjonnasta ymmärrän, miksi Berluscone ja ranskan edellinen presidentti eivät innostuneet "perinneruoistamme".

PELIMIESTEN JA NAISTEN ILLAT

Maakunnissa pelataan pesäpalloa, rappiotiloilla järjestetään yhteislaulutilaisuuksia ja tanssilavat kutsuvat Tangon taikaan. Museoiden ovet ovat kesällä selkosen selällään ja joka kunnassa on TaitoShop, josta voi ostaa käsitöitä kotiin tai syntymäpäiville lahjaksi.

"Juvan kesässä on paljon nähtävää ja koettavaa", lupaa Juvan Kesälehti 2009. Keskeisillä kauppapaikoilla palvellaan aamusta iltaan. Varjoon suojaan alta polttavan auringon onnistuu sisätilojen kesätapahtumissa. Lehti tietää myös, että vapaa-ajan asukkaat haluavat paikallisia palveluja ja Sokoksen hyllyiltä löytyy jopa 16 000 artikkelia kesämökille vietäväksi.

KESÄ ON LAATUAIKAA

Kyläkaupat ovat nekin "monipuolisia". Ne ovat malliesimerkkejä paikallisten ja vapaa-ajan asukkaiden onnistuneille tapaamisille. Hyvin varustetun kyläkaupan ja viihtyisän baarin lisäksi palvelua haluaville asiakkaille kuljetetaan ostokset kotiin ja mökille. Isäntä voi maata kaljahuuruisena loma-asuntonsa rantahiekalla, kun naisväki voi tilata Tarmo Lähikauppiaalta puhelimella tai sähköpostilla lisää kaljaa ja kabanossia.

Kesäkuukausina on toritapahtumia, lentopallon peli-iltoja, kalakauppiaat kiertävät mökkikeskittymissä, apteekista saa asperiinia ja käärmepakkauksia, lisämakua maaseutulomailijan arkeen saa piipahtamalla K-Citymarketissa!

Tuoretta hyvää pellolta pöytään, on Hesburgeria, Pizzeriaa, Kebab-ravintolaa ja muuta pikaisesti kertakäyttöpakkaukseen tai voipaperiin käärittyä matkaevääksi. Mutta se uutinen, että jossain olisi jotain epätavallista, outoa ja puistattavaa, sitä en näistä lehdistä löydy. Kesälehdessä kaikki on yhtä aurinkoa.

SATUMAASSA ASUU VAIN LOTTOVOITTAJIA

Kesälehdissä ei ole lamaa, finanssikriisiä tai maailmanlopun ennusteita. Siksi suosittelen niitä kaikille niille, jotka metsästävät megatrendejä ja paremman tulevaisuuden projektioita.

Kesälehdissä ja matkailumainoksissa elämä jatkuu siistinä ja siveänä, ilma sotia ja terroritekoja, vailla hätää ja kurjuutta, vaikka kaikki suomalaiset lomautettaisiin vuosiksi eteenpäin.

Tyyliltään ja uskottavuudeltaan Satumaan kesäjulkaisut noudattavat itäeurooppalaista kaavaa. Totuus taitaa olla jossain muualla. Ei ole näitten lehtien vika, jos maaseutukuntien talousvaikeudet lähivuosina lisääntyvät.

Puurakentamisen perinneviisautta löytyy maastamme vuosisatojen takaa. Alalle kaivataan innovaatioita, mutta alkuun päästäisiin vanhoja valokuvia katsomalla ja historian kirjoja lukemalla.

Taantuvien Maakuntien Suomessa oli ennen lättänöitä pankkisaleja ja kauppakeskuksia runsaasti kauniita puutaloja, joita tekivät kirvesmiehet ja paikalliset työporukat. Suurin osa on jyrätty katepillareilla nurin jo 60-luvulla, mutta paikallislehdistä löytyy kuva-arkistoja ajoista ennen betonirumiluksia ja ideaparkkeja.

Poikkesin tällä viikolla Kerimäellä, jossa maailman suurin puukirkko oli remontissa. Pakettialojen rakentajat voisivat ottaa mallia menneen ajan kirkonrakentajista, jotka saivat piktästä puusta ja hirsistä aikaiseksi upeita rakennelmia.

Pari kuukautta takaperin tapasin arkkitehti Sami Paalosmaan Pernajan Robin Hoodissa. Hän kertoi heittäneensä CADin ja muut suunnitteluvehkeet vähäksi aikaa syrjään ja pukeneensa ylleen haalarit. Sami sanoi rakentavansa suunnittelulaman aikana omin käsin pari omakotitaloa ja myyvänsä ne nousukauden alkaessa maksukykyisille asiakkaille.

Samin suunnitelemia taloja nousee kaksin kappalein Itä-Uudellemaalle, Pernajan Israelin metsään. Ne ovat kaksikerroksisi omakotitaloja ja pinta-alaltaan 160 neliötä. Asuinrakennuksen lisäksi 2000 neliön tontille tulee autotalli ja sauna. Eli kelpo perheasuntoja.

Kätevä mies pystyy työllistämään itsensä ja kehittämään pienpuurakentamista paikallisen osaamisen pohjalta. Ei niitä mökkejä tarvitse rahdata valtakunnan toiselta laidalta etelänkään kirkonkyliin. Tarvitaan vain toimeen tarttuvia osaajia, miehiä ja naisia, black and decker, naulakone, sirkkeli ja betonimylly. Puutaloja pystyy lähes kuka tahansa valmistamaan ilman suurempia alkuinvestointeja.

Nuorisotyöttmyys hoituisi sillä, että vaikkapa 10 000 nuorta päättäisi rakentaa itselleen omakotitalon johonkin maaseudulle, jossa tonttien hinnnat ovat kohtuulliset. Valmiin mökin voi laman päätyttyä myydä raharikkaalle ja ostaa kaupungista kerrostalokaksion, jos maaseutuelämä ei viehätä.

Näin se Samikin toimii. Lihavina vuosina hän tekee arkkitehtihommia Helsingissä, mutta laman iskiessä hän lähtee maalle matalasuhdannette pakoon ja rakentaa omakotitaloja myyntiin. Hän on näitä "uusia savuja" rakentanut 2000-luvun alusta alkaen parikymmentä.

Leivän ja työn sryjässä pysyy, kun tekee konkreettisia asioita ja pitää mittakaavan oikeana. Metsäteollisuuden ahdingosta telkkariaikaa saa Stora Ensoa tuhannen päreiksi silppuava Jouko Karvinen. Huonto uutiset ovat hyviä, mutta nuorisotyöttömyyden ollessa 22,5 prosenttia kaipaisin mediaan myös menestystarinoita: nuorille tarvitaan ihmisen kokoisia esimerkkejä tulevaisuuden rakentamisen mahdollisuuksista.

Lovari kirjoitti Sami Paalosmaasta 30.9.2003 näin: Arkkitehtisuunnittelun on tehnyt Arkkitehtuuri- ja konsulttitoimisto SP.Ark. Sami Paalosmaa. Rakennusarkkitehti Paalosmaa on pernajalainen yrittäjä, jonka suunnittelemia omakotitaloja on rakennettu muun muassa Länsi-Koskenkylään. Koskenkylän monitoimihalli on ensimmäinen Paalosmaan suunnittelema liikuntahalli.

Suomi elää metsästä, hoettiin 1980-luvulla. Vuoden 1992 lamasta noustiin vientiteollisuuden voimalla. Silloin veturiksi ilmestyi kuin tyhjästä Mobiran jälkeläinen, Nokia, joka on näihin päiviin asti kaunistellut mielikuvaa suomalaisesta osaamisesta.

Nokia on varmaan faktisesti vahvempi kuin parikymmentä vuotta takaperin, mutta siitä ei ole kasvun veturiksi entiseen tapaan, koska puhelinjätin toiminta valuu vähitelleen muualla. Meidän on pakko pärjätä ilman Keilaniemen isä aurinkoista.

En ole varma, onnistuuko Nokialta kameliselkästrategia, joka mahdollistaisi uuden nousun entistä korkeammalle kyttyrän tasolle? Se jää nähtäväksi. Nokian OVI on hiukan raollaan ja digipalvelun piiiriin toivotaan tänä vuonna 80 miljoonaa käyttäjää, vuonna 2011 OVI-palvelun käyttäjiä uskotaan olevan 300 miljoonaa.

Älypuhelimissa piskuinen Apple on tässä välissä ehtinyt vetäistä maton väkivahvan tuotantoteknologian hallitsijan jalkojen alta. Nokia on eittämättä maailman paras halpojen puhelinten suurtuottaja, mutta älupuhelinten markkinaosuus laskee kuin lehmän häntä. Nokian N97 on hyvä yritys oikeaan suuntaan, mutta vallankuomuksellista innovaatiota noksulan insinöörit eivät vielä ole keksineet.

Nokia on suurin, ehkä ei hitain, mutta johtotähti on siirtyny Amerikan mantereelle, jossa Nokian asema on marginaalinen. Laitteiden tekijänä Nokia on edelleen ykkönen, mutta kilpailun painopiste siirtyy ohjelmistoihin, sovelluksiin ja palveluihin.

Tätä tarinaa näppäillessäni seison teollisuuskylän laidalla ja ihmettelen satamiin lähtevien rekkojen vähäisyyttä. Tällä kertaa Suomen vientiveturiksi tarvitaan kymmeniä Nokiaa, UPM:ää, Metsoa, Stora Ensoa, Konetta, Rautaruukkia, Outokumpua ja Wärtsilää pienempiä yrityksiä. Tietämättäni teollisuusalueen konttorissa kamereeri laskeskelee väheneviä tuontieuroja ja hallituksen peräkamarissa johtajat kirjoittavat kainalot hiessä lomautus- ja irtisanomisilmoituksia tieto- ja taitoduunareilleen.

Suuryrityksemme ovat käynneet huipulla, mutta moniko niistä palaa entiseen loistoon?  Oletettavasti tarvitsemme uusia vientihirmuja, mutta mitä ihmettä nämä uudet tulokkaat tekevät? Viime laman jälkeen menestyjäksi päästiin kännykkäkuorilla, elektroniikan alihankinnalla ja alihankintakoodia vääntämällä. Tällä kertaa Nokialla on vaihtoehtona Joensuulle tai Lahdelle Bangalore Intiassa tai Quangdong Kiinassa.

Uusia menestyksen alueita voi vain arvailla. Bioteknologiaa, Bioenergiaa, Ekorakentamista, Puurakentamista, Hyvän Elämän Uudistamista, Digitaalisten Palvelujen Tuotantoa. Uudet tulokkaat ovat kuitenkin tässä vaiheessa tuntemattomia suuruuksia. Yhdenkään logo ei ole piirtynyt vahvana mieleeni. Kuka tietää? Kenellä on hyvä yhteys arvaustoimistoon?

Kansantaloutemme on kriisissä, mutta keskutelemme Kevasta, kelkkatehtaasta ja Kepun vaalirahoituksesta. Taloussanomat kertoo, että tuotanto romahti pahemmin kuin lamavuosina. Silti päättäjät eivät käy avointa keskustelua uuden tulevaisuuden rakentamisesta. Olemmeko yhä shokissa?

• Poliitikot ovat lomalla
• Hesari valvoo kansakunnan tilaa
• A-studio taitaa olla hereillä

Mutta puhummeko olennaisista asioista? Kuntien talous on matkalla kohti syvenevää surkeutta. Vienti vähenee. Teknologiateollisuutemme johtajat pohtivat tilauskirjojen lisääntyvää keveyttä. Suomalainen metsäteollisuus ei tarvitse edes kotimaista puuta. Kukaan ei muistuta puutulleista ja Putinin pottumaisuudesta. Ongelmat ovat muuttaneet nopeasti muotoaan.

Suomi keikkuu kaarnalaivana maailmantalouden laineilla, mutta tunnistammeko tai tunnustamme edessä olevien ongelmien suuruuden? Vientiteollisuutemme suuruuden ajat ovat menneisyyttä, mutta pohdimmeko kansantalouden ja teollisuuden uudistumista?

Tiedotusvälineissä analyysit ovat jäänet vähäisiksi.

Nokia nosti meidät 1990-luvun lamasta. Mikä on se mahti,joka vetää meidät tämän ajan surkeuden suosta? Hallitusko?

Suomi 2.0 on yhä alkutekijöissään. Ideapuistojen rakentaminen ei varmista pelastumistamme.

Suomi-Soffat eivät takaa meille onnekasta tulevaisuutta. Jotain aivan muuta on saatava aikaiseksi. Mitä mieltä piksulaiset ovat? Mihin suuntaan meidän pitäisi suunnistaa?

Aiheesta keskustellaan myös Qaikussa.

Puukaupasta ja metsäteollisuudesta keskustelen päivittäin alan ihmisten kanssa. Tehtailla ei mene hyvin. Moni vastaa puhelimeen "olen lomautettuna ja tätä jatkuu vielä lomien jälkeen".

Alan kokonaiskuvaa voisimme täydentää Puu- ja Bioenergiamessuilla 2. - 4.9.2009. Tästä tulee mieleen ajatus "sotakirjeenvaihtajien" lähettämisestä messuille. Piksun kannattaisi keskittää voimia tärkeiden messujen tai tapahtumien seuraamiseen. Näin syntyisi monipuolista dokumenttia teollisuuden muutosprosesseista.

Sijoitusmessuiltahan jo tehtiin raporttia. Samaa auteenttista ja ajankohtaista pitää vain saada lisää.

Raportointia pitäisi siirtää enemmän kentäälle ja päästä kosketukseen ihmisten kanssa, jotka elävät läpi talouskriisin vaikutuksia reaalitaloudessa. Pörssin käppyrät antavat tärkeää tietoa trendeistä, mutta sen rinnalle tarvitaan tarkempaa kuvausta emotioista. Miltä tuntuu, kun tehtaan ovet suljetaan - lopullisesti. Taloutta ei voi ymmärtää vain numeroiden kautta. Veisikö tämä raportointia Talouselämän Seiskan suuntaan?

2008 Suomi osti puuta Venäjältä 20 miljoonaa kuutiota. Tänä vuonna puuvarastot ovat täynnä ja korjuuketjut joutuvat OP-rahoituksen takapihalla, josta niitä voi käydä ostamassa, jos on ylimääräistä rahaa osakekaupoista.

Reijo Lahtonen tietää, millaista on olla koneyrittäjä näinä aikoina. Asema on kuin torpparina Täällä Pohjan Tähden Alla. Saisiko Reijolta kirjoituksen Piksuun?

Ponssen asema teknologiayritystemme joukossa on mielenkiintoinen. Korjuuketjujen valmistajat elävät vaikeita aikoja, mutta uskoa tulevaisuuteen on yhä jäljellä. Yritys avasi 2500 neliön huoltokeskuksen Kouvolassa tammikuussa 2009, joka työllistää 15 henkilöä ja palvelee 300 metsäkoneyrittäjää Kaakkois-Suomessa, jossa Ponsella on korkea markkinaosuus. 

Metsäkoneiden omistajat ja valmistajat elävät nyt erittäin kovia aikoja. Korjuuketjut ovat yhä raskaasti vekseli- tai velkavetoisia ja kotimaisten hakkuiden raju väheneminen 2009 tyrehdyttää kassavirran. Kohta metsäkoneita on pankinjohtajilla yli arkitarpeen. Tästä vuodesta tulee vedenjakaja, metsähommat tulevat vääjäämättä vähenemään: luisumme kymmenessä vuodessa alamäkeä 1990-tasolle.

Suurten metsäyhtiöiden asetelmat ovat koko lailla sekaisin. Suomi on metsien osalta luotava uudelleen. Pöyryn taannoinen analyysi oli tyhjentävä: tehtaiden sulkemista on pakko jatkaa.

Sahojen ja mekaanisen metsäteollisuuden ongelmana on, että suomalaiset ovat muuttuneet marginaalitoimittajiksi kuusta käyttävässä Keski-Euroopassa. Eurooppa on kohta sahatavaran suhteen omavarainen.

Sahureiden mäntypuu on vietävä Etelä-Eurooppaan, Afrikkaan ja Aasiaan. Koko entinen asetelma menee lähivuosina uusiksi. Ahdinkoa lisää kapasiteetin vähentämistarve, jollei puusta opita tekemään jotain muuta. Suurin osa eli 75 % sahatavarasta menee kuitenkin rakentamiseen, joten jos Eurooppa rakentaa ja korjaa säästeliäästi, ei sirkkeleitä tarvitse pyörittää.

Suomalaisen paperin suuraika on mennyttä. Venäjä on tulevaisuuden mahdollisuus, jos siirrämme tehtaat sinne. Suomesta hekään eivät osta kuin marginaalieriä. Ehkä metsäyrityksemme selviävät, mutta vain jos tehtaat ovat Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Metlassa on tutkittu paperin, sellun ja sahatavaran tulevaisuutta. Ennusteet viittaavat kotimaisen kapasiteetin karsimistarpeeseen. Puuenergia voi tuoda pientä lohtua, mutta onhan surkeaa, jos hienointa tukkipuuta pitää laittaa tuhannen päreiksi ja pannuun poltettavaksi, kun muuta käyttöä ei ole.

Konepajateollisuutemme, jota teknologiateollisuudeksikin kutsutaan, joudutaan organisoimaan uusiksi, koska osa siitä nojaa suomalaiseen metsään. Edessä on pitkä ja kuoppainen tie ennen kuin rautakourat löytävä uuden "puujalan".

Puutin ja puutullit on sivuseikka, joka innoittaa sontakärrien perässä kulkevia poliitikkoja [jotta kärpäset eivät niitä ahdistelisi]. Karvisen lausahdus, että "vaikka saisimme puut ilmaiseksi alan ongelmat eivät oikene" kertoo, miten syvälle metsäala ui.

Metsäteollisuutemme on teho-osastolla ja korisee henkitoreissaan. Alaa läheltä seuraavat ruumiinvalvojat ovat shokissa. Vihreällä kullalla on niin pitkät perinteet maassamme, ettei kukaan toivo metsäsektorilla kuolemaa. Miten maakuntien miehet ja naiset pärjäävät, jos agribisnes ei tuota sentin senttiä ilman tukiaisia ja metsäkin pettää?

Oikeastaan Kekkosen kuolema oli vähäisempi ongelma, koska presidenttejä pieneen maahan aina löytyy jostain, mutta uutta teollista liiketoimintaa on vaikeampi luoda.

Nokia on 1990-luvun ihme. Metsäteollisuutemme pelastuminen olisi Ihme 2.0, mutta kuka kertoo, miten tikusta tehdään hynää huomisen Suomessa?

Lyhyen tähtäyksen lohtuna on, että paperivarastot ovat tyhjentyneet. Sama näkyy myös sahoilla. Varastot on myyty alta pois pilkkahinnalla. Nyt hinnat ovat lievässä nousussa, mutta varastoissa ei enää ole mitä myydä. Tehtaita joudutaan vähitellen käynnistämään ja uutta tehdään kalliista puusta. Vähitellen syntyy tilaa uudelle tekemiselle.

Suomalaisena toivon, että Nokian OVI-palvelusta tulee menestys. OVI tuo sosiaalisen median myös valmistamiensa taskumattien ulottuville.

SoMe-osallistuminen ei enää edellytä pöytätietokoneen tai läppärin takana istumista. Pystymme tuottamaan entistä enemmän palveluja taskussa kulkevilla multimediavehkeillä.

Hyödynnän omissa tutkimuksissa ja kehitelmissäni Nokian E71 kännykkää, joka on pieni, litteä ja kulkee paidan taskussa. Tekstin lisäksi pystyn tuottamaan ja siirtämään palvelimille kuvia ja videota.

Ergonomisesti E71 ei ole sitä mitä kaipaan, mutta sillä voi silti tehdä pieniä ihmeitä. Täydellisiä työkaluja ei ole, kaikilla on etunsa ja haittansa.

Applen iPhonen multimediaominaisuudet paranevat ehkä tulevissa malleissa, mutta Nokia  sinnittelee takakaarteessa sitkeästi perässä. Älykännykkäpeli on vasta alkanut. Maaliin eivät tämän kisan osallistujat tule pitkään aikaan.

"Monelle suomalaiselle sosiaalinen media tarkoittaa yhä nettisivustoja, joilla nuoret surffailevat vapaa-aikanaan.Sosiaalisen median työkalut toimivat kuitenkin hyvin myös yrityskäytössä, kun tarkoituksena on tehostaa tiedon ja osaamisen hallintaa", kerrotaan hiljattain julkaistussa Wikimania-kirjassa.

Maailmanlaajuinen talouslama pakottaa suomalaisen teknologiateollisuuden systeemisiin muutoksiin. Tulevaisuuden asiakkaat ostavat entistä suurempia kokonaisuuksia, business-to-business rautakauppiaat joutuvat kehittämään elinkaaren läpi kehittyviä palveluja.

Kone Oyj on palvelujohtamisen malliyritys, joka tahkoaa hyvää tulosta myös huonoina aikoina. Ylläpito, huolto, laadussapitäminen, palvelujen kehittäminen vähentää investointilaman vaikutuksia. Ehkä uutta ei rakenneta pitkään aikaan, silloin Kone tienaa palveluilla.

Nokia tähtää samaan OVI-yhteisöllään ja silläkin on hyvät mahdollisuudet menestyä, vaikka App Store otti näyttävän varaslähdön ja toimii suunnannäyttäjänä. App Storesta on jo ladattu miljardi sovellusta. Suurten lukujen laki kertoo, että "miljardi kertaa 10 euroa" on mahdoton kasa rahaa.

Kännykkäjättimme toimittaa tänä vuonna 400 000 uutta puhelinta. Jos jokainen näistä ja aikaisemmista käyttäjistä siirtyy OVI-palveluun ja ostavat sieltä lisäominaisuuksia ja palvelintilaa, kertyy näistä sievoinen summa rahaa.

Palvelustrategian siirtyminen vaatii yritykseltä kulttuuriin ja toimintatapojen muutosta.

Sosiaalinen media voi heti kättelyssä toimia "jumppasalina", jossa johto ja henkilökunta voivat avata ovia ja ikkunoita Eurooppaan ja maailmaan. Mutta, miksi teknologiateollisuutemme vitkastelee?

Mikä kulttuurissamme mättää ja tekee yrittäjistä ja yritysjohtajista umpimielisiä kyräilijöitä, jotka eivät uskalla tulla ihmisten pariin turisemaan?

Kärkipoliitikkomme bloggaavat ja osa politiikan parhaimmistosta keskustelee tavisten ja junttien kanssa, mutta yrityksissä viestintä taitaa olla vielä sulkakynän varassa.

Mikä motivoisi avoimeen innovointiin ja yhdessä kehittämiseen? Sitä tullaan tarvitsemaan ja paljon ennen kuin Suomi nousee reaalitalouden mutakuopasta.

Pääministeri Matti Vanhanen mainitsi erikseen konepajojen lisääntyvät vaikeudet. Kuulin uutisen tänä radiosta helatorstaina ja yhdistelin tietoa kentältä ja riskirahoittajien suunnalta kuulemaani. EK kertoo teknologiateollisuuden tilauskantojen hälyttävästä supistumisesta.

EMME OLE VIELÄ POHJALLA

Olen tällä viikolla käynnyt Helsingissä useita kertoja. Päällisin puolin lama ei näy katutasolla. vaikka oikealla olevassa kuvassa on sulassa sovussa Forumin ostostaivas, H&M räväkkä kesämainos ja EU-ehdokkaiden pulinaboksin edessä istuva romanialainen kerjäläisnainen.

Suomalaiset eivät vielä kerjää kadulla, mutta leipäjonot ovat tiettävästi pidentyneet. Tohtorit ja duunarit ovat rinta riinnan samassa jonossa. Tällä kertaa lama koettelee ihmisiä "tasapuolisemmin".

Kuuntelin nuoren naisen kännykkäkeskustelua. Neitoinen kertoi lakoonisella äänensävyllä Etelä-Esplanadilla kävellessään, ilmeisesti ystävättärelleen, että "meillä alkaa firmassa loma-ajan suunnittelu ensi viikolla ja lomautusneuvottelut samanaikaisesti".

Lomautukset ja irtisanomiset ovat nyt niin arkisia asioita, ettei niitä peitellä, muttei myöskään itkua vääntäen eteenpäin kerrota.

KAUPOISSA HYMYILLÄÄN

Kaupoissa oli mielestäni vähemmän väkeä ja myyjät(täret) katsoivat silmiin ja tervehtivät. Kiireisinä aikoina katseensa tuntui olevan jossain muualla. Palvelujohtamisesta ja palvelumuotoilusta kirjoitellaan. Yritykset panostavat ilmeisesti ihmisten kohtaamiseen ja peruskohteliaisuuteen. Jotain hyvää lama-aika sentään tuottaa.

TEKNOLOGIATEOLLISUUS

Mutta konepajoilla tulevaisuus ei muutu paremmaksi, vaikka kuinka hymyilisi. Investointihyödykkeiden valmistajat joutuvat nyt miettimään tuote- ja palvelukonseptejaan uudelta pohjalta. Entiset hyvät ajat ovat unta vain ja samoilla ratkaisuilla ei enää päästä eteenpäin.

Olen antanut itseni ymmärtää, että "uudeksi muuttumisen tarvetta" on, mutta johtajat ja kehittäjät ovat hämmennyksen vallassa. Vielä vuosi takaperin monet tekivät historiansa parasta tulosta, nyt menestyjien rivit ovat harventuneet hurjalla vauhdilla.

LAMALÄÄKKEET

Onko toivoa paremmasta? Millaisia lamalääkkeitä nyt tarvitaan? Omissa porukoissamme olemme miettineet, miten kurjuuden suosta noustaan.

1. Teollisuuden palvelustrategia (Kone pärjää)
2. Avoin innovointi ja yhdessä tekeminen (suuremmat kokonaisuudet)
3. Palvelumuotoilu (Industrial Service Design)
4. Palvelujohtaminen (Prosessien uudistaminen)
5. Palvelustrategian kehittäminen (kuuntele, tutki, ymmärrä, yhdessä asiakkaan kaa)
6. Alihankkijuudesta omien tuotekokonaisuuksien luomiseen
7. Yhden suuren perässä läähättäminen on hengenvaarallista
8. Sähköisen kaupankäynnin kehittäminen
9. Virtuaalisen organisaation rakentaminen
10. Pitkäjänteinen huomio asiakkaisiin ja ongelmanratkaisutarpeisiin

TUOTEKESKEISYYDESTÄ AVOIMEEN PALVELUTUOTANTOON

Radikaaleja muutoksia tarvitaan ja korjaaviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä välittömästi, koska muuten firmoilla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin avata pääportti ja pyytää jengiä marssimaan ulos. Sen jälkeen portti suljetaan ja kiinteistö annetaan välittäjälle myytäväksi. Nyt jos koskaan, ne voittavat, jotka reagoivat ajoissa ja ryhtyvät puuhaamaan parempia innovaatioita asiakkaiden niukempiin tarpeisiin.