Lähes kaikki Euroalueen makrotalouden tärkeät mittarit ovat menossa kohti parempaa: 

• teollisuustuotanto(punainen) ja bruttokansantuote(oranssi) ovat menossa kohti parempaa
• inflaatio (keltainen) on käynnistymässä
• vaihtotase (violetti katkoviiva; oikea asteikko) ja kauppatase (sininen katkoviiva; oikea asteikko) ovat palaamassa lähemmäs tasapainotilaa

Ainoastaaan työttömyys (vihreä) on edelleen kasvussa.

Lähteet:  ECB, Suomen Pankki, Martin capital, "The Economist" lehti

Kaikkien tärkeimpien markkina-alueiden makrotalodelliset graafit ovat täällä:  www.piksu.net/sivu/kansantaloudellisia-tunnuslukuja  (edellyttää tunnusten luomista ja kirjautumista piksu sivustolle - ei maksa mitään)

Sijoittalle on tärkeää tuntea sitä miten eri valuuttojen arvot ovat yli- tai ali- arvostettuja. Tämä on tärkeää siksi, että matalan kustannustason alueet ovat viime aikoina kehittyneet paremmin kuin muut. On myös mahdollista että valuuttojen arvot aikaa myöden tasoittuvat niin, että kustannustaso eri maissa lähentyvät toisiaan. Tämäkin seikka puoltaa sijoittamista niihin maihin joiden valuutat ovat aliarvostettuja.

Valuutan ali- ja yli- arvostusta voi mitata hyvin monella tavalla. Erään kätevän, käyttökelpoisen ja ymmärrettävän tavan muodostaa Economist lehden aika-ajoin keräämä Big Mac indeksi, joka mittaa sitä, minkä hintainen on Big Mac hampurilainen (tai vastaava) eri maissa. Halpa hampurilainen tarkoittaa halpaa valuuttaa. Yksinkertainen mittari, joka toimii melko luotettavasti.

Oheisessa taulukossa on hampurilaisen hinnasta laskettuja valuutan yli- ja ali- arvostusprosentteja suhteessa dollariin. Näyttäisi siltä että Euro on edelleen hieman yliarvostettu ja kaukoidän valuutat (Kiina, Malesia, Thaimaa) ovat aliarvostettuja. 

Halvan valuutan maat eivät ole itsestään selviä sijoituskohteita. Monien maiden valuutat ovat vuosikymmeniä aliarvostettuja, mutta silti teollisuus ei kehity eikä valuutan arvokaan tasapainoitu. Mistä tämä johtuu? Syy on melko yksinkertainen. Valuutan arvon määrää vientiteollisuuden kilpailukyky ja mekanismi on suurin piirtein seraava:

• Maan vienti kasvaa kun vientiteollisuus on kilpailukykyistä ja tuotteet haluttuja maailmalla
• Viennin ja tuonnin täytyy olla pitkällä aikavälillä tasapainossa (kukaan ei voi velkaantua loputtomasti)
• Tasapaino löytyy kun velallisen valuutta heikkenee niin paljon että velallinen ei enää pysty ostamaan maailmanmarkkinoilta kuin ainoastaan sen verran tuotteita kuin sen oma vientiteollisuus pystyy tuottamaan vastinetta

Monen Euroopan maan vientiteollisuus on jo sata vuotta ollut ylivertaista suhteessa moniin kehittyviin maihin ja niinpä myös valuuttojen arvostuksessa on ollut vastaavan suuruinen epäsuhta. Eikä ero ole vieläkään tasoittunut. Euroalueen vienti ja tuonti ovat edelleen tasapainossa vaikka valuuttojen arvostustasoissa onkin suuri ero. Turha meidän surkutella itseämme ja päivitellä kaukoidän nousua - olemme edelleen kilpailukykyisiä.

Mitä jatkossa tapahtuu

Kaukoidän ja kehittyvien maiden kulttuurit ja tekemisen tapa ovat nyt kuitenkin integroitumassa osaksi maailmanlaajuista yhteistä kulttuuripiiriä ja osaamista. Siellä osataan jo nyt tuottaa maailmankauppaan kelpoa tavaraa ihan kohtuullisia määriä ja houkuttelevalla kustannusrakenteella. Tästä syystä on odotettavissa, että kaukoidän valuutat jossakin vaiheessa vahvistuvat.Pitää vain odottaa että markkinatalouden pettämättömät lait seuraavien vuosien (tai vuosikymmenen) kuluessa hoitavat vääjämättömän tehtävänsä ja tasapainottavat valuuttojen arvot vientiteollisuuden keskinäisen kilpailukykypariteetin mukaiseksi. 

Suomessa on jo pitkään huolehdittu vientiteollisuuden kilpailukyvystä ihan mallikkaalla tavalla. Toivottavasti pysymme jatkossakin tuottamaan maailmanmarkkinoilla haluttuja tavaroita ja mielikuvia - vientiteollisuuden osaamisesta riippuu paljon.

Lähde: www.economist.com

Makrotalouskatsaus viedeona

Videon toteuttanut:   Originaali Oy

Laki niinsanotuista sidotusta pitkäaikaissäästämisestä (PS tilit) astui voimaan vuoden alussa ja huhtikuun alussa palveluntarjoajat saavat tarjota asiakkailleen PS tilejä. Järjestelmä tulee koskettamaan kaikkia niitä, jotka harkitsevat eläkesäästämistä. PS tilit ovat joissakin tapauksissa ihan hyvä vaihtoehto vapaaehtoisille eläkevakuutuksille ja todennäköisesti nämä PS tilit tulevat suurelta osin korvaamaan vapaaehtoiset eläkevakuutukset.

Mutta mistä näissä PS tileissä onkaan kysymys?

Asiakkaan kannalta PS tilit ovat yksinkertaisia

1.   Asiakas tekee säästösopimiuksen rahoituspalvelua tarjoavan yrityksen (esim. pankin tai rahastoyhtiön) kanssa.

Tämän säästösopimuksen perusteella asiakas voi itse päättää mihin kohteisiin hänen varansa kulloinkin sijoitetaan:

• pankkitalletuksiin
• sijoitusrahastoihin
• osakkeisiiin

Sijoituskohteita voi vaihtaa säästämissopimuksen ehtojen sallimissa rajoissa.

2.   Säästöaikana asiakas saa palveluntarjoajalta informaatiota:

• eri säästökohteiden kuluista ja riskeistä
• säästäjältä edellytettävistä toimenpiteistä (esim. osakeanteihin osallistumisesta....)
• säästöille kertyvistä tuotoista
• arvion kertyvästä pääomasta kun säästösuunnitelmaa noudatetaan

3.   Säästövarat voi nostaa sitten kun eläkeikä on täyttynyt tai kun jokin muu lakiin kirjattu nostoehto (esim. työttömyys) täyttyy.  

PS tilin edut

Herää tietysti kysymys siitä miksi asiakas sitoisi varansa pitkäksi aikaa PS tilille.

Etuja on monia:

• Asiakkaan ei tarvitse maksaa tuloveroa niistä säästösummista, jotka hän maksaa PS tilille
• Sijoitetuille varoille kertyvää tuottoa ei veroteta säästöaikana. Pääoma voi karttua korkoa korolle periaatteella aina siihen asti kunnes varat nostetaan.
• Asiakkaalla on säästösopimuksen aikana oikeus vaihtaa ja kilpailuttaa PS palveluntarjoajia. Tämä on selvä etu verrattuna moniin vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin, joissa palveluntarjoajan vaihtaminen ei ole yhtä joustavaa.
• Asaikkaan valinnanmahdollisuudet sijoituskohteiden suhteen on laissa säädetty ja monasti laajemmat kuin nykyisissä eläkesopimuksissa
• Asiakas saa monasti parempaa tietoa sijoitustensa kehittymisestä. Laki edellyttää palveluntarjoajalta melko hyvää raportointia.
• Pitkäaikaisen säästäjän varat ovat turvassa mahdollisen henkilökohtaisen konkurssin varalta. Tämä on tärkeää monelle yrittäjälle, joka voi joissain konkurssitilanteessa menettää muun omaisuutensa. On mukava tietää, että jotain on turvassa.   

PS tilillä on myös muutamia oleellisia haittoja:

• Varat ovat sijoittajan ulottumattomissa aina siihen saakka kunnes lakisääteinen eläkeikä (tai muu lakiin säädetty ehto) täyttyy.
• Varoja nostettaessa joutuu maksamaan silloin voimassa olevat pääomatuloverot ja maksut, joiden suuruutta on tässä vaiheessa vaikea ennakoida. Kymmenien vuosien kuluttua voi poliittinen tilanne poiketa nykyisestä ja on hyvin vaikea ennakoida miten valtiovalta haluaa silloin kohdella näitä PS tileiltä vapautuvia varoja.
• PS tilin hoitamiseen liittyy palveluntarjoajan palkkioita, jotka voivat syödä veroedun hyötyjä. Näiden palkkioiden suuruuden me tiedämme vasta huhtikuussa kun palveluntarjoajat alkavat markkinoida PS tuotteitaan.

PS tilit ovat parannus

PS tilit ovat parannus verrattuna nykyisiin eläkevakuutuksiin. Mahdollisuus vaihtaa palveluntarjoaja luo kilpailua ja parantaa säästäjän asemaa. Etuna ovat myös lakiin kirjatut velvollisuudet informoida PS säästäjää sekä paremmat mahdollisuudet valita sijoituskohde.

Merkittävä yhteiskunnallinen haitta on se, että laki luo verohelpotuksillaan teollisuudenhaaran, jonka lisäarvo yhteiskunnalle on olematon. PS tilien arvo nimittäin perustuu verohelpotuksiin - ja ne saa muu yhteiskunta maksaa. Aika harva PS säästäjä kuuluu potentiaalisiin toimeentulotuen saajiin eikä yhteiskunta siis säästä tulevissa toimeentulotuen määrissä. PS tileillä oleviin varoihin liittyvää omistajavaltaa käyttää pääosin rahoitussektori ja PS tilit kasvattavat rahoitussektorin vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnassa. Laki lieneekin rahoitussektorin vahvasti lobbaama ja mahdollistaa yhteiskunnan varojen ja säästäjien varoihin liittyvän vaikutusvallan siirtämistä rahoitussektorille.

Mutta PS tilit ovat kuitenkin säästäjän kannalta parannus suhteessa nykyisiin vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin. Säästäjän etu on kuitenkin tärkeintä.   

Lisätietoja:

Onnellinen eläkeläinen (Lähde: Wikimedia)

Yrityksen strategiasuunnittelu tapahtuu yleensä seuraavissa askelissa:

1. Analysoidaan yrityksen liiketoimintaympäristössä tapahtumassa olevat muutosprosessit ja niiden perusteella muodostetaan kuva siitä miltä liiketoimintaympäristö näyttää muutamien vuosien kuluttua.
2. Valitaan yritykselle soveltuva rooli tuossa tulevaisuudenkuvassa.
3. Laaditaan strategiset toimenpiteet, joilla yritys pääsee tavoittelemaansa rooliin.
4. Kommunikoidaan strategia ja luodaan hyvällä johtajuudella motivaatio päämääriin.

Tähän perusmalliin on tulossa muutos "Skenaariopohjainen strategiasuunnittelu", jonka perusperiaatteet IBM Cognos innovaatiokeskuksen johtaja Cristopher Papenfuss esitteli Suomessa järjestetyssä IBM seminaarissa "Miten ennustaa älykkäästi muuttuvassa maailmassa".

Christopher Papenfuss / IBM

Skenaariopohjainen strategiasuunnittelu rakentuu dynaamisissa liiketoimintaekosysteemeissä toimivien yritysten tarpeille:

• Monella alalla business ympäristö muuttuu nopeasti ja arvaamattomasti ja on aivan mahdotonta rakentaa varmaa tulevaisuudenkuvaa. Muutama vaihtoehtoinen skenaario voivat paremmin auttaa yritystä varautumaan tulevaisuuteen kuin jäähän valettu, yhteen päämäärään pyrkivä strategia.
• Yhteiskunta, teknologia ja kulutuskäyttäytyminen muuttuivat vielä viisikymmentä vuotta sitten paljon hitaammin kuin nyt, kun monet teknologiat synnyttävät uusia liiketoimintoja tihenevään tahtiin. Digikamerat, litteät laajakulmanäytöt, gps vastaanottimet, facebook ja monet muut ovat teknologioita, jotka vasta aivan hiljattain ovat muuttaneet oman alueensa liiketoimintaympäristön. Viisikymmentä vuotta sitten saimme olla tyytyväisiä siihen että TV lähetyksiin tulivat värit ja seuraava mullistus taisikin tulla vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua  kun ensimmäinen kotitietokone teki tuloaan. Nyt tilanne on toinen ja sen huomaa myös maailman bruttokansantuotteen keskimääräisestä kasvuvauhdista, joka on jo miltei kaksinkertainen silloin vallinneeseen perustasoon nähden.

Skenaariopohjainen strategiasuunnittelu tapahtuu seuraavasti: 

1. Luodaan muutamia mahdollisia skenaarioita siitä, minkälainen liiketoimintaympäristö voisi muutamien vuosien kuluttua olla
2. Rakennetaan yrityksen talouteen ja kompetenssiportfolioon väljyyttä siten, että kunkin skenaarion asettaamaan haasteeseen on varauduttu
3. Tehdään päätökset siitä, miten juuri me haluamme radikaalilla innovaatollamme muuttaa maailman toisenlaiseksi ja annetaan riittävät valtuudet ja resurssit niille henkilöille, jotka tuota innovaatiota ajavat.

Skanaariopohjainen strategiasuunnittelu auttaa dynaamisia yrityksiä

Skenaariopohjaisessa suunnittelun edut tulevat esiin niissä yrityksissä, jotka toimivat dynaamisella sektorilla, kun taas hitaammin muuttuvassa ympäristössä toimivat yritykset hyötyvät enemmän traditionaalisesta toimintatavasta. Dynaamisessa ympäristössä toimivat yritykset hyötyvät yleensä enemmän motivoituneesta ja muutoksiin sitoutuneesta henkilökunnasta ja tästä syystä skenaariopohjaiseen strategiaprosessiin otetaan yleensä mukaan suurempi joukko yrityksen työntekijöitä. Henkilöstö, joka kokee että heitä kuunnellaan, on yleensä motivoitunutta ja tavoittelee uhrautuvaisesti yrityksen päämääriä.

Tärkeintä on kuitenkin motivoitunut henkilökunta

Henkilöstön mukaan ottaminen yrityksen tulevaisuuden suunnitteluun maksaa aikaa, eivätkä kaikki menestyvät yritykset ota henkilöstöään mukaan suunnitteluprosessiin. Mutta silti olisi hyvä, että työntekijöitä kuunnellaan aina niissä asioissa, jotka liittyvät kyseisen työn kehittämiseen ja jossa voidaan hyvällä syyllä olettaa työntekijöillä olevan hyvää näkemystä. Finnairin kaltaisten tilanteiden syntyminen, joissa työntekijät eivät ole sitoutuneita yrityksen (johdon) tavoitteisiin eivät ole työntekijöiden sen paremmin kuin yrityksen johdon syytä. Mutta kyllä kapteeni saa hieman katsoa myös peiliin jos laivalla syntyy kapina. Onneksi Finnarin kaltaisia henkilöstön kapinoita on sentään aika harvassa - muutosvastarinta ja strategian jalkauttamisvaikeudet ovat paljon yleisempiä ensioireita, joihin monissa yrityksissä osataan tarttua jo ennen kuin tilanne ryöstäytyy käsistä.

Yrityksen johtamistapa on kaikkein tärkein menestystekijä ja on harmi että sijoittajat saavat vinkkiä tilanteesta vasta sitten kun yrityksen toiminta sakkaa ja käännytään syöksykierteeseen tai silloin kun yrityksen tulos pinkaisee raketinkaltaiseen nousuun. Harmi, että tilannetta on vaikea ennakoida ulkopuolelta.

Olemme tällä palstalla toisinaan käsitelleet sitä, millä indikaattorilla mahtaakaan olla ennustevoimaa suhteessa pörssikursseihin. Olemme löytäneet ennakoivia indikaattoreita koroille ja joskus jopa pörssikursseille.

Eräs indikaattori, jolla usein kerrotaan olevan ennustevoimaa on Baltic Dry indikaattori, joka seuraa kuivarahtien niin saonottuja spot hintoja. Siis niitä hintoja joita malmin, vehnän ja muun bulkkitavaran rahdeista tässä ja nyt maksetaan. Kuivarahteina kuljetettavat tavarat ovat aivan tuotantoketjun alkupäässä ja siksi niillä arvellaan olevan ennustevoimaa tulevan kokonaistuotannon tasoon ja jopa pörissikursseihin. Mutta mikä onkaan totuus?

Alla on maailman pörssikursseja heijasteleva S&P500 indeksi (lähde yahoo.com ) sekä baltic dry indeksi (lähde: investmenttools.com). Kuvaajat on astettu päälekkäin niin, että mahdollinen korrelaatio on helppo havaita. Ja toden totta - kyllä Baltic Dry indeksi todellakin omaa pientä ennustevoimaa pörssikursseihin, mutta korrelaatio on horjuva ja heikko.

Mutta onko sijoittajalla parempia työkaluja kuin joukko näitä ennustevoimaltaan heikkoja indikaattoreita? Itse asiassa sijoittajalla ei voi olla, sillä jos jokin indikaattori kertoisi tulevaisuuden, niin kaikki käyttäisivät sitä ja silloin kyseisen indikaattorin ennustevoima tuhoutuisi. Mutta ennustaako Baltic Dry todellakin pörsikursseja - se jää kyllä osittain lukijan itsensä arvioitavaksi sillä ennustevoima on tässä tapauksessa todellakin horjuva. Alla olevista graafeista jokainen voi itse tehdä oman päätöksensä.

Baltic Dry indeksin kehitystä voi seurata muun muassa Piksu:n www.piksu.net/markkinat_1 sivulta.

Ennustevoima (korrelaatiofunktio) on mahdollista laskea matemaattisesti, mutta tuloksesta on lähinnä akateemista iloa. Sijoittaja joutuu joka tapauksessa tulkitsemaan tilannetta yllä olevan graafin perusteella.

Kansantalouden tilinpitoa on joskus hyvä katsoa vähän etäänpää. On hyvä olla tietoinen kokonaistilanteesta, jotta saa vähän taustaa sille mistä nyt juuri tällä hetkellä vellova keskustelu eläkkeiden ja tulonsiirtojen karsimisesta ja verojen korotuksista oikein juontaakaan juurensa. Osan syystä voi tietenkin vierittää suurten ikäluokkien eläköitymisbuumin syyksi, mutta silloin kyllä keskustelu ohjautuu väärään suunttaan. Olemme viimeisten parin vuoden aikana tehneet vakavia kansantaloutta rasittavia virheratkaisuja, joiden korjaaminen auttaa meitä nopeasti ja tehokkaasti pois stagnaation tilasta johon yhteiskuntamme on joutumassa - kunhan asioihin tartutaan tosissaan.     

Keskiansiot ovat, kuten alla olevasta kuvasta nähdään, viime vuonna kehittyneet erittäin positiivisesti. Kansantalouden tuotanto on kuitenkin laskenut kuten kansantalouden suhdannakuvaajasta voimme havaita. Miten nämä kaksi tilastoa on sovitettavissa yhteen - tuotanto ei voi ikuisesti laskea ja palkat nousta?

Kun palkat nousevat ja tuotanto laskee niin jonkun muun kuin palkansaajan on tingittävä omista tuloistaan.

Yhteiskuntamme on viime vuonna tinkinyt seuraavista asioista:

• työttömyys on lisääntynyt ja sitä kautta kokonaispalkkakustannuksia on saatu pienennettyä
• investoinnit tulevaisuuteen on jätetty tekemättä tai niitä on radikaalisti supistettu
• suurempia palkkoja on maksettu ottamalla lisää velkaa (erityisesti valtio on kunnostautunut tässä)
• eläkkeitä, työttömyyskorvauksia ja vähempiosaisille tulevia tulonsiirtoja on pienennetty ja pienennetään edelleen
• sijoittajat ovat saaneet pienemmän osan kansantalouden tuloista (tämä pienentää jatkossa sijoittajien investointihalukkuutta)
• palkkatuloja ja pääomia joudutaan jatkossa verottamaan kovemmalla kädellä, joka johtaa meitä kohti sosialistisempaa yhteiskuntaa

Lopputuloksena palkkakustannusten kasvusta on, että täällä tehdyn työn kilpailukyky suhteessa esimerkiksi Kiinassa tehtyyn työhön edelleen laskee ja yhteiskuntamme uhkaa luisua syöksykierteeseen, jota ei ole helppo oikaista. 

Miten tähän on päädytty?

Tämän nyt tapahtuneen ilmiön syypäitä ovat kaikki talouselämän sektorit, joista valtiovalta on kyllä tällä kertaa ollut syyllisistä kaikkein syntisin. Valtion työntekijöiden palkat ovat nousseet kaikkein nopeimmin ja valtio on siten kaikkein suurin syypää tapahtuneeseen kehitykseen. Ei auta vaikka valtion toimesta nyt perustetaankin työpajoja ja muuta virikettä työttömille - se on vain laastaria niille haavoille joiden viiltämisessä valtiovalta on erityisesti kunnostautunut. Tapahtuneesta kehityksestä ei voi kuitenkaan syyttää poliittista johtoa vaan kyllä tekijät ovat syvemmällä yhteiskunnan koneistossa:

• virkamieskunta ei ole osannut ohjata poliittisia päättäjiä oikeaan kansantaloudelliseen näkemykseen
• media ei ole kyennyt kuvaamaan kansalaisille kansantalouden kokonaisuuden tilannetta ja lainalaisuuksia niin että järkeville poliittiselle päätöksille olisi saatu kansalaisten tuki
• oppositio on kannustanut hallitusta palkkojen ja muun kustannustason velella tapahtuvaan paisuttamiseen (ja hallitus on ollut opposition kanssa yksimielinen)

Mitä seuraavaksi?

Eräänä yksittäisenä valopilkkuna on ollut Sauli Niinistön toiminta. Hänellä täytyy olla hyvät taustajoukot sillä Sauli Niinistö on kyennyt ensimmäisenä tekemään monia aloitteita asioihin tarttumiseksi.Täytyy vain ihailla Sauli Niinistöä ja erityisesti hänen taustajoukkojaan, joissa täytyy olla mukana joku kansantaloutta erittäin hyvin taitava tähti.

Uskon että yhteiskunnassa alkaa nyt olla ymmärrys tilanteeseen ja minun mielestäni asioihin kannattaa tarttua jo ennen seuraavia vaaleja juuri niin kuin Sauli Niinistö on ehdottanut.

Lähde: findikaattori.fi/13/

Lähde: findikaattori.fi/39/

Keskustelijoina Kai Nyman ja Ari Hakkarainen (www.klaava.fi);  Toteutus: Ville Lindfors (Originaali Oy)

Monasti talouskasvun tekijöiksi mainitaa tuotteiden kysyntä sekä työvoiman ja rahan kohtuuhintainen tarjonta. Nämä tekijät ovat vain pintarakennetta; talouskasvun luomiseen tarvitaan syvällisempää ymmärrystä.  

Mistä talouskasvu oikeasti syntyy?

Talouskasvu rakentuu motivaatiosta

Motivaatiota syntyy siitä, että yhteiskunnan sosiaalinen hierarkia ja rakenne on dynaaminen ja muuttuva.

Eräs tärkeä osa yhteiskunnallista statusta on asuminen, johon panostamme kymmeniä prosentteja kaikista tuloistamme. Eikä turhaan. Asuminen määrää suuren osan yhteiskunnallista statuksestamme. On erittäin demotivoivaa ponnistella, jos asuntojen hinnat ovat korkeat suhteessa palkkatasoon. Kehitys voi jopa pysähtyä, jos keskipalkkaisen elämäntyö ei enää riitä paremman sosiaalisen statuksen saavuttamiseen. Näin kävi 90-luvun alun Japanissa. Suomi selvisi 90-luvun alun lamasta hienosti - asuntojen, kiinteistöjen ja omaisuuden hinnat romahtivat ja työllä sai taas statusta ja asemaa. Kannatti tehdä työtä. Nyt tilanteemme on toinen. Meillä on matalat korot, pitkäaikaiset asuntolainat ja korkeat omaisuusarvot. Työllä ei nyt saavuta asemaa - palkat ovat pienet suhteessa asuntojen hintoihin. Vanhemmat sukupolvet saivat aikoinaan omaisuutensa halvemmalla, kuin tämän hetken nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan rakenteet sementoituneina. Ja tämä seikka painaa raskaana taakkana talouskasvua. 

Motivaatiota syntyy myös siitä, että kaikilla on taloudellisesta ja sosiaalisesta taustastaan riippumaton mahdollisuus saada koulutusta ja edetä yhteiskunnan rakenteissa. Tässä suhteessa meillä on asiat hyvin - Suomessa kaikille tarjotaan kohtuullinen mahdollisuus valita elämänsä suunta myös koulutuksen osalta.

Talouskasvu on uusia cooleja unelmia

Vahva identiteetti synnyttää uskon omiin ideoihin ja tahdon viedä niitä eteenpäin. Se on myös uskoa omaan kulttuuriimme, arvoihimme ja tapaamme toimia. Terveen itsetunnon perusteet lasketaan kodeissa, päiväkodeissa ja lasten parissa. Oikea kunnioitus ihmiseen syntyy jo varhaisessa lapsuudessa ja kunnioittava tapa kohdella nuorempia johtaa myöhemmin siihen, että yhteiskunnan jäsenet luottavat terveesti itseensä, yhteiskuntaansa ja kulttuuriinsa.

Maailmanhistoria tuntee monia kulttuureita, joita on aikanaan katsottu ylöspäin. Kulttuureita, joiden tuotteista on maksettu hyvää hintaa, joiden jäsenet ovat olleet arvostettuja ja tervetulleita johtajia aikansa tekemisessä ja toiminnassa. Tämä arvostus syntyy terveestä itsetunnosta, turvallisuuden tunteesta ja kulttuurin jäsenten välisestä keskinäisestä kunnoituksesta. Tässä suhteessa Suomi on edennyt parempaan suuntaan. Asemamme kansainvälisessä poliittisessa kontekstissa on muuttunut turvallisemmaksi - identiteettimme ei enää perustu siihen että olisimme torjumassa uhkaavaa väkivältaa. Kaukana takana ovat myös ne ajat, jolloin yhteiskuntarakenteitamme kopioitiin kritiikittä läntisistä naapureista. Sen sijaan otamme tänä päivänä vaikutteita monesta suunnasta ja kulttuurimme on aiempaa terveemmällä pohjalla, josta osoituksena:

• Kaupunkeihimme rakennetaan taas värikkäitä kauniita, asukkaiden itsensä valitsemia arkkitehtuurin luomuksia; mukavia yksilöllisiä omakotitaloja (poissa ovat 70- luvun laatikot ja yhtenäistämispolitiikka)
• Yrityselämämme on vauhdilla monipuolistunut ja olemme siirtymässä suuryritysvaltaisesta yhteiskunnasta kohti pienyritysten rikastamaa valinnanmahdollisuuksien maailmaa
• Usko yksilön kykyyn luoda tyylikkyyttä ja kauneutta ja arvoa muille on kasvanut. Seikkailemme päivittäin internet:n maailmassa, jossa kansalaiset ovat toinen toisilleen luoneet todellisuuden ja ympäristön. Tekijöitä on enemmän kuin vielä parikymmentä vuotta sitten, jolloin muutamat koulutetut arkkitehdit ja media-alan ammattilaiset loivat meille yhteiskunnan visuaaliset ja kulttuurilliset puitteet.

Tahto tehdä syntyy siitä, että jokainen voi kokea olevansa itsensä herra

Talouskasvun tärkein tekijä on tahto tehdä ja toteuttaa. Nykypäivän yhteiskunnassa tämä tahto korreloi vahvasti sen kanssa, että jokainen voi kokea viime kädessä olevansa oma herransa ja tekevänsä omat tärkeät valintansa ja päätöksensä.

Yhteiskuntamme on tässä suhteessa muutoksen pyörteessä. Olemme olleet kuuluja hyvästä hoiva- ja holhousyhteiskunnasta, jossa virkamiehet ohjaavat ja päättää mikä kullekin on hyväksi luottamatta yksilön itsensä tekemiin valintoihin ja kykyyn kantaa niiden seuraukset. Tasapäistämisen painolastimme juontaa 1900 luvun keskivaiheilla vallinneeseen yhtenäiskulttuurin aikaan, jolloin olimme eräs Euroopan etnisesti yhtenäisimmistä alueista. Oli helppo toteuttaa keskitettyjä ratkaisuja massoille, kun nuo massat (ihmiset) koostuivat, todentotta, samanlaisista ihmisistä, joilla oli aivan oikeasti samanlaiset tarpeet.

Talouskasvu on selkeitä sääntöjä

Monien kansainvälisten tutkimusten mukaan hyvinvointi on voimakkainta siellä, missä yhteiskunnan säännöt ovat julkisesti avoimia, selkeästi ymmärrettäviä, ennustettavia ja samat kaikille. Pieni vilkaisu karttaan osoittaa tämän todeksi jo ihan tutkimattakin. Takapajulat ovat paikkoja missä korrupitio rehottaa, yhteiskunta on arvaamatonta ja näkymättömät hyvä veli järjestelmät ovat ainoita järjestystä luovia tekijöitä.

Meilläkin on ollut tapaus, joissa korkein poliittinen johto on kähmi nuorisolle tarkoitettuja rahoja omaan vaalikassaansa. Näihin, samoin kuin kaikkiin muihin korruption muotoihin tulisi aina puuttua riippumatta siitä onko rikkeen tehnyt henkilö muuten pätevä vaiko ei. Taloudellinen kasvu syntyy siitä, että yhteiskunta on järjestynyt (lain mukaisella tavalla) ja tätä kannattaa vaalia eräänä talouskasvun tärkeimmistä tekijöistä.

Suurimmat puutteet ovat kuitenkin muualla - yritysten sisällä. Monissa yrityksissä työntekijöiden eteneminen uralla on prosessi, josta puuttuvat näkyvät säännöt ja rakenteet. Tuloksiin sidotut bonuspalkkiot on toteutetty hyvin; niistä on olemassa säännöt. Mutta monen yksilön kannalta tärkeä, urakehitys, päätetään ilman sääntöjä hyvä veli verkostoissa tai henkilöstöosaston voo-doo magian kautta. Muutamien suurten yriysten tilanne muistuttaa edesmennyttä Neuvostoliittoa, jossa puoluekaaderit seurasivat toimintaa ja palkitsivat ylennyksellä salaisten kriteerien mukaan innostavimmat johtajat. Kenen sitten pitäisi päättää urakehityksestä? Paras tulos on yleensä saavutettu, kun urakehityksen määrää se, miten tyytyväisiä osaston/henkilön/organisaation asiakkaat ovat saamaansa palveluun ja paljonko asiakkaat ovat kyseisestä palveluista valmiita maksamaan. Valitettavan useassa suuressa yrityksessä asiakasta ei tässä asiassa kuunnella - ja tulokset ovat sen mukaisia. Tämä on eräs syy siihen miksi pienet ja keskisuuret yritykset pärjäävät parmmin kuin suuret kolleegansa. Pienissä yrityksissä asiakas on lähellä ja sitä on helpompi kuunnella ja kunnioittaa.

Millä lääkkeillä Suomi kasvaa jatkossa

Minä uskon että jo talouskasvun tekijöiden ymmärtäminen johtaa oikeisiin päätöksiin ja ratkaisuihin. Tässä asiassa ei ole mitään mystiikkaa - riittää että laajat piirit ymmärtävät talouskasvun kuluttuurillisia ja sosiaalisia tekijöitä. Oikeat päätökset syntyvät ymmärryksestä - en usko että tähän liittyy sen monimutkaisempaa problematiikkaa.

Historia on peruutuspeiliin katsomista, mutta muuta keinoa tulevaisuuden ennustamiseksi ei ole - ajamme elämän autoa peruutuspeilin varassa. Ja juuri se tekee elämästä jännittävää - koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Samoin on myös talouselämän ja oman henkilökohtaisen sijoitustoiminnan laita. Ohjaamme talouselämää ja teemme sijoituksia peruutuspeilin varassa ja mitä taitavampia olemme, sen kovempaa uskallamme ajaa. Mutta perutuspeilin varassa suunnistava ei voi välttyä silloin tällöin eteen tulevalta yllätykseltä. Ja silloin on elämä kuoppaista - niin kuin monella sijoittajalla viime aikoina.

Poroja Kuusamon tiellä (Lähde: Wikimedia;  commons.wikimedia.org/wiki/File:Reindeer_road_block_Kuusamo.jpg)

Tässä alla on Economist lehden julkaisemia tärkeimpiä makrotaloudellisia peruutuspeilinäkymiä Euroalueen ja USA:n talouksiin.

• Molempien talousalueiden työttömyys (vihreä käyrä, vasen asteikko) näyttäisi jäävän 10% tuntumaan. Työttömyys kasvaa vielä hieman, mutta pahin on takana
• Teollisuustuotannon kasvu (kirkkaan punainen käyrä, vasen asteikko) ponnistaa kovaa vauhtia kohti parempia aikoja
• Inflaatio (keltainen käyrä, vasen asteikko) on vähitellen käynnistymässä. Rahaa saa USA:ssa jo inflaatiota pienmmällä korolla (Lyhyt korko: sininen käyrä, vasen asteikko) ja lainalla kannattaa rahoittaa melkein mitä tahansa kohdetta. Euroalueella lyhyet korot ovat vielä järkevässä suhteessa inflaatioon.
• Euroalueen vaihtotase (violetti katkoviiva, oikea asteikko) on, kiitos järkeävän talouspolitiikan, lähes tasapainossa ja USA:n vaihtotasekin on jo kolmen vuoden ajan ollut matkalla kohti parempaa tasapainoa.

Mutta mitä me näistä peruutuspeilitiedoista sitten hyödymme? Ainakin yksi seikka on sijoittajan kannalta tärkeä huomata. Luonnollinen suhdannekierto näkyy hyvin esimerkiksi teollisuustuotannon kasvusta, joka värähtelee suurin piirtein parin vuoden sykleissä. Teollisuustuotannon nousuvaiheet ovat olleet 1...1,5 vuoden mittaisia ja voimme hyvin olettaa, että viime vuoden puolessa välissä alkanut nousu kestää vielä loppuvuoteen tai ainakin keään saakka.

Ellei tielle satu jotain ennalta aavistamatonta - luonnonkatastrofia tai poliittista konfliktia. Poroja voi olla tiellä eikä sitä koskaan ei voi varmuudella tietää ja siksi tämä onkin niin jännittävää.   

Helsingin kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Vesa Puttosen sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa, että valtio voisi ostaa esimerkiksi 5–10 prosentin siivun Nokiasta.

Miten matkapuhelinteollisuus syntyi

Valtio ja yhteiskunta ovat aiemminkin olleet mukana telecom alueen liiketoiminnassa. Suomalainen telecom alueen teollisuus syntyi valtion kätilöimässä prosessissa:

• matkapuhelinverkon tutkimus ja määrittelytyö tehtiin 70- 80- luvun taitteessa valtiollisten puhelinyhtiöiden toimesta, valtiollisen tuen ja valtio-omistuksen avittamana
• puhelinkeskusten kehittäminen tapahtui Suomessa pitkään Valtion teknisessä konepajassa, joka sittemmin liikelaitostettiin ja nimeksi tuli Televa ja sittemmin Telefenno.
• autopuhelin laitteita Suomessa valmisti Salora sekä valtio

70- luvun loppupuolella alkoi olla laajalti selvää, ettei valtion osallistuminen telecom alueen liiketoimintaan ole tarkoituksenmukaista. Salora oli merkittävästä koostaan ja potentiaalistaan huolimatta yksittäisten henkilöiden omistuksessa, eikä siksi soveltunut yhteiskunnan kannalta hyväksyttäväksi turvasatamaksi. Haluttiin, että liiktoimien kontrolli säilyy yhteiskunnan etabloituneissa rakenteissa ja päädyttiin pankkien omistuksessa ja kontrollissa olevaan Nokiaan.

Nokian suojiin siirrettiin valtion toimesta paljon telecom liiketoimintaa: 

• Saloran toiminnat siirrettiin Nokialle koskien sekä autopuhelinten valmistusta, että laajaa televisiomonitoreiden tuotantoa (tämä prosessi ei ollut kaunis)
• Valtion puhelinkeskustoiminnot siirrettiin Nokialle ensin niin, että Nokia otettiin mukaan kehittämään matkapuhelinkeskuksia 50% osuudella yhteisyritykseen nimeltä Telenokia. Loput valtion osuudesta myytiin siinä vaiheessa Nokialle kun Telenokia oli saavuttanut 50% osuuden maailman matkapuhelinkeskusten tilauskannasta. Markkinat olivat vielä ohuet - mutta osuus markkinoista oli merkittävä.
• Valtion matkapuhelinten valmistus siirrettiin niinikään Nokialle

Näin oli valtion ja yhteiskunnan avittamana syntynyt merkittävä telecom alueen yritys, Nokia, joka siinä vaiheessa pursusi innovaatioita ja tekemistä.

Valtion toimien onnistuminen

Valtion toimet olivat järkeviä. 90 luvun talouskriisissä 90% Nokiasta päätyi ulkomaiseen omistukseen, mutta Nokia säilyi silti pitkään kulttuuriltaan suomalaisena. Ja sillä tekemisen meiningillä nostettiin Suomi 90 luvun lamasta ja synnytettiin maahamme laaja, 10'000 ihmistä työllistävä, telecom alihankintateollisuus.

Nokian sisäinen toiminta alkoi muuttua

Nokia alkoi vähitellen muuttua: 

• Organisaatio kasvoi maailmanlaajuiseksi ja ohjauskäytännöt muutettiin selkeiksi ja autoritaarisiksi; sellaisiksi, joissa mistä päin maailmaa tahansa tullut työntekijä helposti pystyi ymmärtämään mitä häneltä edellytetään
• Organisaation kasvaessa tuli tärkeäksi, että asioita ja ihmisiä osattiin hallita (management) tarkasti ja systemaattisesti samalla kun päämääriä ja tavoitteita luova johtajuus (leadership) menetti vähitellen merkitystään

Tästä oli seurauksena se että:

• Nokian kilpailukyky logistiikassa kasvoi (logistiikka edellyttää asioiden ja ihmisten hallintaa)
• Nokian kustannusrakenne saatiin optimiksi (asioiden ja tekemisen hyvä hallinta johtaa tehokkaaseen tekemiseen)
• Nokiasta tuli taitava ja nopea muiden tekemien innovaatioiden kopioija (Nokian toteutusorganisaatiosta tuli tehokas)

Nokia alkoi menettää kilpailukykyään

Mutta aikaa myöden kehitys johti siihen että menetettiin:

• Nokia menetti kyvyn innovoida ja jäi tässä suhteessa jälkeen kilpailijoistaan huolimatta siitä, että Nokialla oli edellytykset palkata parhaat innovaattorit. Nokia ei ollut ympäristö, jossa innovaatiot syntyvät ja kukoistavat vaikka samaan aikaan Suomi sai monasti kärkisijoja eräänä maailman innovatiivisimmista maista ja meille syntyi monia uusia keskisuuria teknologiayrityksiä.
• Ihmisten motivaatio perustuu siihen, että he kokevat olevansa itse ohjaksissa ja tavoitteellisia. Tarkkaan keskitettyyn ihmisten ja asioiden hallintaan keskittyvässä Nokiassa menetettiin tätä työntekijöiden sisäistä motivaatiota ja niinpä laatu ja lopuksi tehokkuuskin alkoivat kautta linjan kärsiä. Monet Nokian kilpailijat ja muut suomalaiset yritykset pystyivät tässä suhteessa parempaan.

ja jossakin vaiheessa tilanne alkoi näkyä suomalaisessa yhteiskunnassa:

• Nokia riippuvainen alihankintateollisuus näivettyi suomesta ja 10'000 henkilöä sai hakea uutta työtä
• Nokia ei enää osannut hyödyntää meidän suomalaisten korkeaa sisäistä kurinalaisuutta, avoimuutta ja luotettavuutta samalla tavoin kuin esimerkiksi täällä toimivat PK yritykset. Luonnollisena seurauksena Nokia alkoi vähentää suomalaisten työntekijöidensä määrä.

Vesa Puttosen ehdotus ostaa Nokiaa valtiolle on järkevä

Nokia on edelleen merkittävä veronmaksaja (noin 1Mrd€ yhteisöveroa) ja merkittävä työllistäjä (yli 10'000 työntekijää Suomessa). Vaikka paljon korvaamatonta onkin tuhoutunut voi Vesa Puttosen ehdottama 5-10% siivu (nykyhinnoilla 1,5...3 Mrd€) Nokiasta olla järkevä sijoitus. Tällä summalla voidaan vaikuttaa siihen, maksaako Nokia Suomessa yhteisöveroa ja työllistääkö tämä yritys meitä.

Valtio on aiemminkin onnistunut telecom alueen omistajapolitiikassa - toivottavasti tälläkin kerralla.  

Mitä korkokäyrät kertovat lähiajasta?

Alla oleva vertailugraafi kertoo miten DAX indeksi (alempi kuva) on kehittynyt suhteessa markkinakorkoihin (ylempi kuva)  ja tästä vertailusta voimme havaita, että pörssimarkkinat ennakoivat muutamien kuukausien viiveellä korkojen kehitystä. Miksi sitten seurata korkomarkkinoita, jos kerran niistä ei voi saada osakesijoittamisen kannalta hyödyllistä tietoa?

Korkomarkkinoiden ja pörssimarkkinoiden rinnakkaiselle seuraamiselle on monta hyvää syytä: 

• Korkosijoittaja hyötyy pörssikurssien seuraamisesta. Rahoja on aika siirtää pitkän koron rahastoihin silloin kun pörssit lähtevät laskuun ja taas lyhyen koron rahastot ovat ylivoimaisia silloin, kun pörssikurssit lähtevät nousevat. Näin menetellen on monasti mahdollista saada markkinoita parempaa tuottoa. Uskomatonta että tämä pitää paikkansa sillä tehokkaiden markkinoiden pitäisi poistaa näin selvää ennustusvoimaa sisältävä ilmiö, mutta lainalaisuus on kuitenkin pätenyt jo monia vuosikymmeniä - eiköhän siis vielä tänäkin vuonna. 
• Myös osakesijoittjan on hyvä seurata korkomarkkinoita. Korot ovat juuri nyt hiipimässä nousuun ja kerran käyntiin lähtenyt trendi on yleensä kestävä - monasti yli vuoden mittainen. Osakeskurssien käänne tulee yleensä vasta korkojen nousutrendin loppuosalla ja esimerkiksi nyt osakesijoittaja voisi hyvin päätellä että salkkua ei ole vielä aika realisoida - päinvastoin.

Yritysten pörssiarvon suhdetta tuloksen kuvaa niin sanottu P/E (price to earning) suhde. Tämän kevään tulosennusteiden perusteella tuo suhde on OMXHEX pörssissä noin 16.  P/E suhde on helppo muuntaa korkotuoton muotoon ja P/E 16 vastaa 6,25% tuottoa.

Riskittömistä pitkän koron lainapapereista saa euroalueella (Euroopan keskuspankin tilasto) suurin piirtein 3,5% tuottoa ja kun tähän lisää sen, että osakkeista tulisi saada noin 2% riskilisää niin päädytään siihen, että osakkeet ovat kuta kuinkin oikein hinnoiteltuja. Korkosijoitukset ovat näin laskien vielä hieman heikompi vaihtoehto, mutta ero on pieni ja supistuu. Jossakin vaiheessa on hyvä tasapainottaa salkkua muutamilla korkosijoituksilla.

Lähteet:  Yahoo finance, Euroopan keskuspankki, Suomenpankki.fi

Video:  Originaali Oy

Sijoittajan on hyvä olla mukana teknologioiden ja liiketoimintaprosessien muutostrendeissä. Näitä mahdollisuuksia tarjoavia muutosprosesseja on menossa lähes jokaisella liiketoiminnan osa-alueella. Vaikka kehittyneiden maiden taloudellinen kasvu onkin hidastumassa pariin prosenttiin ei tilanne ole toivoton. Maailman taloudellinen kasvu on nopeutunut 1800 luvun yhdestä prosentista ensin 1900 luvun alun parin prosentin tasolle ja nyt olemme jo neljän posentin tuntumassa. Sijoittajan pitää vain löytää kasvavat osa-alueet ja mennä mukaan.

Tähän alle on listattu muutamia muutosprosesseja, joissa voi olla antoisaa olla mukana: 

Yritysten informaatioteknologia

• yritysten omat tietokonesalit häviävät ja sovellutukset siirtyvät keskitettyihin, globaaleihin konesalipalveluihin
• konesalien rautapalvelut eriävät sovellutusliiketoiminnasta (yritykset ostavat ensi sijassa sovellutuspalveluita eivätkä ole enää suoraa tekemisissä varsinaista konesalipalvelua tarjoavien rautatalojen kanssa)
• suurikokoiset makronäytöt tulevat työpöydille

Media

• videot tekvät tuloaan osaksi median internet portaaleja ja TV ohjelmien internet levitys on alkamassa
• kansalaismedian rooli kasvaa kaiken aikaa (blogit, ...)
• globaaleja niche kulttuureita ja niille dedikoituja medioita syntyy
• kolmiulotteisen vaikutelman tarjoavien näyttölaitteiden myynti alkaa muutamien vuosien kuluttua ja tämä mullistaa median tekemistä ja tarjontaa
• musiikin ja elokuvien vähittäiskauppa on siirtymässä nettiin

Raaka-aineet ja perusteollisuus

• raaka-aineiden ja perusteollisuuden osuus kansantaloudesta jatkaa, hidasta, vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen jatkunutta laskuaan
• öljyn hinta pysyy kalliina
• hienopaperin kulutus vähenee ja energiapuun lisääntyy
• ydinvoiman käyttö lisääntyy

Kulutustavarat

• globaalit logistiikkaketjut vahvistuvat
• kulttuurisidonnaisten tuotemerkkien hallinta eriytyy valmistuksen ja jakelun liiketoimintaketjuista
• monien erityiskulutustavaroiden esittely ja kauppa siirtyy internettiin
• elintarvikkeiden hankinta ja ostamisen elämystä tarjoavat kaupat tehdään ostoskeskuksissa

Asuminen, rakentaminen ja ympäristö

• liiketoiminta sirtyy vähitellen pois vanhojen eurooppalaisten kaupunkien keskustoista ympäröiville työssäkäyntialueille
• asumiskulttuuri pientalovaltaistuu ja toisaalta yksittäisiä pilvenpiirtäjiä aletaan rakentaa yhä useammassa kaupungissa
• asuminen kaupungistuu ja keskittyy
• asuinpinta-alat lisääntyvät
• tietoliikenteen tehostuminen vähentää työmatkaliikennettä (työtä tehdään yhä useammin kotona)
• saman katon alla olevat ostoskeskukset korvaavat enenevässä määrin katujen varsilla sijaitsevia liiketiloja

Internet ja tietoliikenne

• ihmisten ja yhteisöjen verkkoidentiteetti (facebook, linkedin, myspace, ircgallery ...) vahvistuu
• kullekin sosiaalisen aktiviteetin alueelle (puheviestintä, työnhaku, asunnonosto,....) syntyy muutamia, kyseistä liiketoimintaa hallitsevia paleveluita
• maakunnalliset näkymät internetin palveluihin toteutuvat kansallisten tai globaalien paleveluiden osana

Liikenne ja matkailu

• nopeakulkuiset luotijunat yhdistävät lähekkäin sijaitsevia metropoleja
• liikelentäminen alkaa korvautua internetin tarjoamilla virtuaalisilla kommunikaatiovälineillä
• internet pohjaiset palvelut syrjäyttävät matkatoimistojen tarjontaa
• hybridi- ja sähkö- kulkunevot tulevat osaksi kaupunkikuvaa

Pankit, rahoitus ja taloushallinto

• pankki-, rahoitus- palvelut automatisoituvat ja sellaisista toiminteista kuten luottokelpoisuuden määrittämisestä tulee automaattisempaa kuin aikaisemmin
• sähköinen lasku tekee mahdolliseksi automatisoida ja realiaikaistaa taloushallinnon loputkin prosessit alkaen verotuksesta ja kirjanpidosta

Nämä valitut muutosprosessit eivät ole kattavia ja lista on jossain määrin sattumanvarainen. Tarvitsisimme hyviä taloustoimittajia, jotka valaisisivat liiketoiminnan muutosprosessien ja teknologioiden merkitystä sijoittajan näkökulmasta.

Mennyt vuosi on ollut sijoittajille ja piksun lukijoille hyvä. Pörssiosakkeet ovat nousseet vuoden aikana reippaasti, pitkän koron instrumenteista on saanut kohtuullista tuottoa eivätkä asuntojen ja kiinteistöjen hinnatkaan ole suuresti kärsineet. Suurin osa suomalaisista pitää säästöjään käyttötileillä tai sijoitustileillä kuten oheisesta  Finanssialan keskusliiton ansiokkaasti kokoamasta pylväiköstä voimme havaita ja siksi voimme olla tyytyväisiä. Olemme pystyneet sijoittamaan varojamme paremmin yhteiskuntaa palveleviin, ja siis myös tuottaviin, kohteisiin kuin keskimääräiset kansalaiset. 

Piksu on elänyt sijoittajien mukana. Piksun palstoilla kirjoitettiin käänteen merkeistä helmikuussa ja uudelleen vahvemmin maaliskuussa ja siitä eteenpäin yhä positiivisemmin sanankääntein.

Piksu ei kuitenkaan ollut lukijoitaan edellä. Lukijamme olivat mukana tekemässä pörssin ja sijoitusmarkkinoiden käännettä osin jo maaliskuussa. Siitä eteenpäin kurssit ovat nousseet ja korkomarkkinat ovat alentaneet riskipreemioitaan ja tästä kaikesta on ollut seurauksena se, että rahoitusmarkkinoiden kireys on helpottunut ja yritykset ovat alkaneet saada rahoitusta paremmin ehdoin. Olemme kaikki olleet mukana näissä talkoissa nostamassa taloutta lamasta. Huonona aikana osoitettu luottamus on konkretisoitunut osake- ja yrityslaina- sijoituksiksi, jotka ovat olleet keskeinen tekijä kääntämässä luottolamaa uuteen nousuun. Me piksulaiset - sekä lukijat että kirjoittajat - olemme olleet mukana tässä prosessissa.

Tuleva vuosi on meille kaikille haasteellinen. Pörssikurssit ovat melko hyvällä tasolla ja joissakin maissa puhalletaan jo kuplaa. Meillä on tulevanakin vuonna tärkeää tekemistä. Meidän tulee löytää ja osoittaa ne yritykset ja markkinat, joilla pääoma tuottaa lisäarvoa ja yhteistä hyvää eikä tämä työ loppunut vuonna 2009 - ensi vuosi on taas uudenlainen ja taas tarvitaan hyviä sijoituspäätöksiä.

Nyt kuitenkin kannattaa vähitellen unohtaa raha ja siihen liittyvät huolet ja miettiä sitä miten Jouluna voimme ilahduttaa lähimmäisiämme. Voiko pieni hyvällä sydämellä annettu lahja kenties piristää? Miten voimme tehdä meidän kaikkien Joulusta hyvän ja onnellisen hetken?

Kuva: Wikimedia

Kuluttajat ovat tämän laman aikana olleet erittäin hyvin tietoisia talouden tilasta ja pörssikurssit ovat seuranneet kuluttajien luottamusta. Vuoden 2000 lamassa tilanne oli vielä toinen - silloin teollisuuden ostopääliköiden luottamus ennakoi paremmin pörssikursseja kuin muutaman kuukauden viiveellä reagoiva kuluttajien luottamus.

On väärin sanoa että kuluttajien luottamus olisi varsinaisesti pörssikursseja ennakoiva indikaattori, jota voisi ilman tulkintaa käyttää sijoituspäätösissä. Kuluttajien sentimentti ei kuitenkaan käyttäydy niin volatiilisti kuin muut indikaattorit ja siksi sen tulkinta on kuitenkin melko suoraviivaista ja helppoa.

Kuluttajien luottamus on jo jonkin verran noussut maaliskuun pohjilta. Silti usko tulevaisuuteen on heikkoa eikä talouden käänteestä olla varmoja. Pörssikurssit heijastelevat samaa ja esimerkiksi alla oleva Saksan DAX indeksi on vielä kaukana vuoden 2007 huipusta. Mutta nousevatko kurssit vielä? Alla olevista graafeista voi päätellä että kurssinousu saattaa hyvinkin tasaantua kuluttajien luottamuksen mukana. Pelkoon ja pakokauhuun ei mielestäni kuitenkaan ole aihetta. Kannattaa seurata tilannetta ja noudattaa omaa hyväksi koettua sijoitusstrategiaa. Nyt on kuitenkin kaikenkaikkiaan ihan mukiinmenevä hetki sijoittaa - vuosina 2000 ja 2007 oli paljon huonompi tilanne. 

Lähde: Suomen pankki,  finance.yahoo.com

Hyvää itsenäisyyspäivää

Mikä onkaan suomalaisuuden vetovoima tänä päivänä? Erään mittarin tälle antaa:

• Tänne muuttamaan halukkaiden lukumäärä. Se kertoo miten moni itse asiassa kunnoittaa meitä ja haluaa omaksua tapamme ja kulttuurimme.
• Se, että vastaanotamme tänne muita ja autamme integroitumaan yhteiskuntaamme, kertoo meidän oman itsetuntomme vahvuudesta. Luotamme siihen, että että meidän tavassamme elää on sellaista vetovoimaa, jonka maahanmuuttajat haluavat omaksua. Maahanmuuttaja ei ole meille enää muukalainen, joka uhkaa meidän identiteettiämme, vaan uskallamme luottaa siihen että meidän tavassamme on vetovoimaa ja että maahanmuuttajilla on meidän suomalaisuudellemme jotain uutta annettavaa.

Tilastokeskuksen kokoama ja Findikaatorin julkaisema tilasto (alla) kertoo tästä asiasta konkreettista tietoa. Muuttoliike Suomeen kääntyi 1970 luvun aikana niin, että nyt tänne halutaan tulla enemmän kuin täältä halutaan lähteä. Suomalaisuuden vetovoima on tämän tilaston valossa voimakkaampi kuin koskaan ja me myös luotamme omaan identiteettiimme niin että uskallamme ottaa joukkoomme muita.

Mistä tekijöistä vetovoimamme oikein koostuu? Tekijöitä on monia, joista elintaso (BKT asukasta kohden) on toki tärkeä, mutta muut tekijät kuten turvallisuuden tunne, infrastruktuurin toiminta, yrittäjäystävällisyys, työmarkkinoiden toiminta, terveydenhuolto, asumistaso, Suomen status (brandiarvo) ja kulttuuripalvelut luovat varsinaisen merkityksen, joita ilman pelkkä elintaso jää ontoksi kuoreksi.

Elämisen tasoa voidaan mitata monilla mittareilla, mutta minusta USA:ssa laajalti käytetty indikaattori on lahjomattomin ja paras. Se perustuu asunnoista ja kiinteisöistä maksettuun preemioon eri puolilla maata. USA on eurooppalaisesta perspektiivistä yhtenäinen kulttuurialue, jonka piirissä sisäinen muuttoliike suuntautuu jouheasti sinne, missä elämisen kokonaislaatu koetaan parhaaksi. Niinpä kiinteistöjen ja asuntojen hinnoista maksetut preemiot kuvaavat hyvin elämänlaadun arvostuseroa eri puolilla maata. Tilanne myös muuttuu nopeasti. Työ on tärkeä osa elämänlaatua ja muuttoliike suuntautuu tuota pikaa niille alueille, joilla on merkitykselliseksi koettua työtä tarjolla. 

Asuntojen hinnoista maksettu preemio kuvaa myös käsitystä elämän laadusta eri puolilla Suomea. Helsingin keskustaa kaikkine kulttuuripalveluineen arvostetaan ja niinpä keskustan asunnoista ollaan valmiita maksamaan preemiota. Asuntojen hintapreemion avulla mitattu elämän laatu ei kuvaa henkilökohtaista eikä yleistä hyvinvointia, mutta se antaa hyvän ja lahjomattoman mittarin sille mielikuvalle joka suomalaisilla on tietyn asuinpaikan vetovoimalle - käsitykselle elämisen laadusta tuolla paikkakunnalla.

Oheinen Päijät-Hämeen Verkkotietokeskuksen (www.verkkotietokeskus.fi) tuottama graafi  kuvaa preemiota, joita ollaan valmis maksamaan suurimpien Suomalaisten kaupunkien asunnoista. Nämä preemiot ovat kansainvälisessäkin vertailussa kilpailukykyisiä - Suomeen halutaan tulla ja tänne muuttavat ovat valmiita maksamaan preemiota ja niinpä täällä rakennetaan ja kehitetään yhteiskuntaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Taloutemme on tänä vuonna supistunut ja valtio on ottanut uutta velkaa kuten alla olevasta graafista voimme havaita ja kuten kuuluukin. Talouslamaa on tänä vuonna paikattu velalla ja valtion kulutuksella.

Mutta mitä tapahtuukaan ensi vuonna? Valtio on laatinut vahvasti ekspansiivisen budjetin, josta merkittävä osa katetaan yhä vain lisääntyvällä velanotolla (punainen osa viimeisestä palkista). Onko näin voimakas elvytys enää ensi vuonna aiheellista vai tulevatko valtion suhdannetoimenpiteet, niin kuin talousteoreetikot ovat aina kritisoineet, liian myöhään ja liian voimakkaina?

Bruttokansantuotteemme laskee tänä vuonna voimakkaasti eikä ole näköpiirissä sellaisia voimakkaan talouskasvun vuosia, joiden aikana olisi helppoa maksaa velkaa takaisin. Meidän täytyy tyytyä 2-3% talouskasvuun ja jopa viime vuoden tason saavuttaminen vie pari vuotta. Miten on tässä tilanteessa mahdollista että valtio kasvattaa ensi vuonna menojaan 8% kun katetta menoille ei löydy nyt eikä vähään aikaan. Ensi vuonna olisi ollut parempi sopeuttaa kansantaloutta muuttuneeseen tilanteeseen ja tyytyä kattamaan laman takia pienemmäksi jääviä valtion tuloja velanotolla. Budjettiehdotuksen vahva velkaekspansio on hieman ylimitoitettu reaktio, joka johtaa tilanteeseen nähden tarpeettomaan velkaantumiseen. 

Budjetin loppusumma  (Lähde: valtiovarainministeriö)

Velkaantuminen on perusteltua jos sillä pystytään luomaan uusia tuotannollisia työpaikkoja. Viimeisen vuoden aikana näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Elvytys on valunut ainakin osittain palkankorotuksiin ja tuloerojen kasvuun. Palkat ovat nousseet yli 4% tahtia samaan aikaan kun työpaikkoja on kadonnut ennätysvauhtia. Suomi on viimeisen vuoden aikana astunut harppauksen kohti epätasaisempaa tulonjakoa varsin kivuliaalla tavalla - ihmisiä on joutunut kilometritehtaalle samaan aikaan kun palkat ovat nousseet. Kaikki ei tietenkään ole valtion syytä - palkoista sopivat työmarkkinaosapuolet eikä valtio.

Mutta uskommeko siltikään että valtion toimenpiteillä luodaan ensi vuonna niin paljon uutta työtä että ekspansiivinen budjettipolitiikka olisi perusteltua. Minusta olisi järkevämpää olla luottamatta liikoja - valtion rooli tulisi säilyä kohtuullisena.

Vuoden 2010 budjettiesitys (liite)

Valtion tulot (Lähde: Valtiovarainministeriö)

Valtion menot (Lähde: Valtionvarainministeriö)

Mihin kannattaa investoida ja missä rahoilleen saa vastinetta?  Oheinen ostovoimapariteettia kuvaava kartta kertoo sen, missä maissa rahoilleen saa parhaan vastineen. USA on kuvassa indeksillä 100 ja parhaan vastineen rahoilleen saa sinertävissä maissa. Rahan ostovoima on huonoin punaisissa maissa joissa indeksi on yli sata. 

Tämä rahan ostovoimaa kuvaava vertailu ei kerro koko totuutta. Työvoiman ylivoimainen osaaminen ja kilpailukyky saattavat perustella investoinnit ja sijoitukset niihinkin maihin, joissa ostovoimapariteetti on heikompi. Tästä syystä eimerkiksi Suomi on pitkään kyennyt menestymään ja lisäämään vientiä.

Nyt tilanne on muuttunut. Euro on tämän vuoden aikana edelleen vahvistunut ja vientiteollisuutemme kilpailukyky on heikentynyt ja niinpä nyt on oikea aika reagoida.

Kuva: Wikimedia (Ostovoimapariteetti)

Miten on euron ostovoima muuttunut? Oheisesta käyrästä näemme, että meillä on ollut käynnissä deflatoorinen kehitys ja hinnat ovat laskeneet. Kehitys on kilpailukyvyn kannalta periaatteessa hyvä, mutta ikävä kyllä deflaatio ei pelasta sillä Euron arvo on vahvistunut vielä deflaatiotakin enemmän. Niinpä hintakilpailukykymme on deflaatiosta huolimatta edelleen heikentynyt.

Jotain pitää tehdä ettei tuotannollinen pohjamme murenisi!!!

Kuva: Findikaattori

Emme pysty vaikuttamaan valuutan arvoon ja rakenteellisiin tekijöihin kuten koulutustasoon, innovatiivisuuteen, korruptoimattomuuteen vaikuttaminen tuo tuloksia vasta pitkän ajan kuluttua.

Tarvitaan nopeita lääkkeitä ja yksi harvoista lyhyellä tähtäimellä vaikuttavista tekijöistä, johon pysymme vaikuttamaan, on palkkataso.

Mutta miten onkaan laman kurimuksessa käynyt palkkatason. Ansiomme ovat nousseet yli 4% vuodessa ja deflatoorisen kehityksen takia on palkansaajien ostovoima kasvanut vielä voimakkaammin!!! On hyvä että palkansaajien ansiot lisääntyvät - tämä on oikeaa elvytyspolitiikkaa, mutta rajansa kaikella. Meidän on jatkossa turvattava kilpailukykyämme eikä reaalisia ansioita voida pitkään kasvattaa bruttokansantuotetta nopeammin.

Kuva: Findikaattori

Miten käy, jos emme tee mitään?  USA tarjoaa tästä esimerkkejä. Siellä on Euroaluetta kauemmin käytetty yhteistä valuuttaa ja työvoiman liikkuvuudella on pidemmät perinteet. Olemme näiltä osin lähentymässä USA:ta ja siksi sieltä saa hyviä esimerkkejä siitä, miten eri alueiden väliset kilpailukykyerot ralisoituvat työvoiman liikkuvuuteen. Oheisesta kuvasta nähdään, että jotkin USA:n osavaltiot houkuttelevat väestöä kun taas huonommin menestyvistä väestö pakenee. Kuva on vanha ja osavaltioiden väliset erot ovat laman aikana vielä tästäkin kasvaneet.

Meidän olisi siis syytä huolehtia asemastamme Euroalueen sisällä ja juuri nyt tuo asemamme varmistaminen edellyttäisi joustoja palkkatasoon, eläkkeisiin ja tulonsiirtoihin - kaikkiin yhtäläisesti. Tämä voi olla poliittisesti vaikeaa, mutta jotain olisi syytä tehdä.

Kuva: Wikimedia (List_of_U.S._states_and_territories_by_population)

EU:n de-facto perustuslaki, Lissabonin sopimus, astuu voimaan ensi vuoden alussa. Mutta minkälaisen järjestelmän kautta meitä jatkossa hallitaan?

EU hallinto pähkinänkuoressa

Eurooppa - neuvosto

EU:n poliittista suuntaa antavaksi elimeksi on muotoutunut valtion päämiehistä muodostuva Eurooppa- neuvosto, joka nyt Lissabonin sopimuksen myötä saa virallisen statuksen ja puheenjohtajan viran (ns. EU presidentti), josta tulee EU:n korkein edustaja.

EU presidentti valitaan Eurooppa-neuvoston (valtionpäämiesten) toimesta ja presidentti ei siten ensisijaisesti vetoa valinnassaan ja päätöksissään kansalaisten suosioon vaan valtion päämiesten tukeen. Tämä tekee nyt alkavasta presidentin virasta saman tyyppisen kuin vaalikuninkaan rooli keskiajalla. Presidentin virasta tulee ensi sijassa valtionpäämiesten johtaja eikä niin keskeinen tekijä eurooppalaisen identiteetin luojana kuin vaaleilla valittu presidentti voisi olla.

Komissio (hallitus)

EU komissiolla on hallituksen tehtävät joihin kuuluu toimeenpano ja ehdotusvalta. Lakialoitteet ja budjetti käytännössä muotoillaan EU virkamiehistössä ja komission tehtäväksi jää keskusteluttaa (ja hyväksyttää) lakialoite neuvostossa ja EU parlamentissa. Komission tehtävä on siis ennen kaikkea operativiivinen.

Euroopan parlamentti

Suorilla kansanvaaleilla valittavalla Euroopan parlamentilla on roolia:

• Komission (hallituksen) jäsenten luottamuksen mittaamisessa
• Komission ehdottaman budjetin hyväksynnässä (yhdessä neuvoston kanssa)
• Laikialoitteiden käsittelyssä

Vaikka Euroopan parlamentti on ehkä vieläkin enemmän neuvoa antava kuin päättävä elin, kuunnellaan parlamentin kantoja tarkkaan eikä parlamenttia juurikaan ohiteta asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Euroopan lainsäädännön de-facto legitimiteetti nojaa sen varassa, että kansan äänillä valittua parlamenttia kuunnellaan ja tästä syystä parlamentin näkemyksen ohittaminen ei juurikaan tule kysymykseen. 

Neuvosto

Ministereistä koostuva Neuvosto käyttää EU:ssa päätösvaltaa lakialoitteiden ja budjetin suhteen. Neuvosto edustaa ennen kaikkea EU hallituksia ja siitä syystä neuvoston toiminta on etäänpänä kansalaisista kuin vaaleilla valittu parlamentti.

Neuvoston jäseniä ei ole kansallisen päätöksenteon kautta valittu ensi sijassa hyväksymään lakeja vaan operatiiviseen hallitustehtävään. Tästä syystä neuvoston legitimiteetti lakia säätävänä elimenä on kyseenlaisempi kuin EU parlamentin. Joskus EU lainsäädäntökoneistoa on syytetty siitä että siellä lait syntyvät ja hyväksytään hallitusten ja virkamiesten toimesta ja tuodaan kansallisiin parlamentteihin vasta sitten kun ne on yhteiseuroopplaisina lakeina sellaisenaan pakko hyväksyä. Onneksi näitä tapauksia on aika vähän ja jatkossa EU parlamentti käyttää tiukempaa parlamentaarista kontrollia ja legitimoi tätä kautta EU lainsäädäntöprosessia.

Kaikenkaikkiaan EU hallinto muistuttaa jonkin verran keskiaikaista vaalikuningasjärjestelmää tai keisarikuntaa, jossa paikalliset ruhtinaat (valtionpäämiehet) valitsivat yhdessä yhteisen johtajan ja jossa keskushallinnon tueksi ja neuvoa antamaan syntyi vähitellen parlamentti, jolle sittemmin siirtyi budjettiin ja veroihin liittyvää hyväksymisvaltaa.

EU ei ole parlamentaarinen demokratia vaikka jäsenvaltioiden hallinnot sitä usein ovatkin. Monien valtiokokonaisuuksien kehittyminen on historian saatossa tapahtunut samalla tavalla - parlamentaarinen demokratia on ensin juurtunut pienempiin kokonaisuuksiin, kaupunkien raateihin ja pitäjäkokouksiin ja vasta sittemmin tullut osaksi suurempien kokonaisuuksien hallintoa. Lissabonin sopimus on kuitenkin askel kohti parempaa demokratiaa ja EU parlamentin roolin vahvistumista.

Ennen kaikkea Lissabonin sopimus tekee EU päätöksenteosta nopeampaa, järjestyneempää ja tehokkaampaa, sillä jäsenvaltioiden välistä konsensusta tarvitaan nyt harvemmin -  enemmistöperiaate riittää. 

Lähteet: europa.eu,   www.eurooppa-tiedotus.fi,  www.alexstubb.com

Olimme 70 luvulla auktoriteettia kunnioittavaa, kuuliaista kansaa

Suomalaiset olivat vielä 70 luvulla auktoriteettia kunnioittavaa, kuuliaista ja järjestynyttä kansaa, joka mielellään hakeutui suurten yritysten suojiin. Osakeyhtiöitä, osuustaoimintaa ja muuta kollektiivisessa omistajaohjauksessa olevaa yritystoimintaa suosittiin valtiovallan toimesta, mutta yrittäjiin ja suuromistajiin suhtauduttiin varautuneesti.

Meistä on tulossa yrittäjäkansaa

Nyt tilanne on toinen. Valtaosa suomalaisista työskentelee jo varsin pienissä alle 250 työntekijän yrityksissä ja jos keskisuuriin yrityksiin luetaan myös alle 1000 henkilön toimijat niin meistä varsin harva työskentelee enää suuren patruunan suojissa. Voittoisan PK- sektorin osuus kasvaa kaiken aikaa niin kuin alla olevasta Tilastokeskuksen tuottamasta ja Findikator palvelun julkaisemasta graafista voimme havaita. Meistä on kovaa vauhtia tulossa yrittäjäkansaa.

Identiteettime on murroksessa

Ihminen samaistuu tutkimusten mukaan aina vahvaan, voimakkaaseen ja itsenäiseen. Oma pienuus koetaan aina suhteessa johonkin muuhun - johonkin vahvaan. Ja tuon vahvan osana pieni heikko minuus haluaa nähdä itesensä. Joskus tuo vahva on kansallisvaltio ja joskus se on Jumalan seurakunta.

Nyt näyttäisi siltä että olemme nyt valmiit luottamaan pienempiin kokonaisuuksiin ja itseemme - juuri sitä yhteiskuntamme parhaan ja dynaamisimman aineksen luottamus pieniin yrityksiin ja yrittäjyyteen perimmältään heijastaa.

Suurien yritysten kilpailuetu on kevyissä sisäisissä kontrollirakenteissa

Sekä suuret yritykset että pienten yritysten verkostot ovat historian varrella molemmat kyenneet suuriin asioihin ja molemmilla on etunsa. 

Suurien yksiköiden etu perustuu:

• Yrityksen osastojen väliseen jouheaan yhteistyöhön, jossa työnjaosta sopiminen ei vaadi eri yritysten välistä sopimuskäytäntöä; riittää että osastot sopivat keskinäisestä työnjaosta suuryrityksen sisäisen työnjaon kevyiden sääntöjen perusteella
• Yrityksen sisäiseen kustannuslaskentaan, rahoitukseen ja ohjaukseen, joka on huomattavasti kevyempää kuin se että kullakin yksiköllä olisi erilliset lain säädösten mukaiset laskutus-, kirjanpito- ja verotus- toiminteet. Suuressa yrityksessä kustannuspaikkojen taloudellinen ohjaus voidaan tehdä paljon kevyemmillä menetelmillä sillä yhteiskunta ei valvo yrityksen sisäistä toimintaa.

Suurten yritysten kilpailuetu menettää hyvin toimivassa yhteiskunnassa merkitystään

Pienet yritykset menestyvät silloin kun yhteiskunnan toiminta ja rakenteet kehittyvät riittävälle tasolle. Yritysten väliset sopimukset voidaan tehdä kevyesti ja taloudelliseen ohjauksen toiminteet ja rakenteet (kirjanpito, rahoitus, verotus, laskutus, maksaminen...) voidaan automatisoida. Tämä kehitys näyttää olevan meneillään ja suomalaista teknologiaa, työllisyyttä ja yritteliäisyyttä versoaa nimenomaan PK sektorilla.  Eikä trendi suinkaan ole päättynyt.

Piksu Media haastattteli asiassa Bo Harald:a, joka on maailmanlaajuisesti tunnustettu sähköisen pankkitoiminnan suunnannäyttäjä ja sähköisten e-business palvelujen kehittäjä. Bo Harald on ollut keskeisessä asemassa prosessissa, joka teki Suomesta sähköisen maksamisen suhteen maailman kilpailukykyisimmän maan ja nyt Bo Harald tekee työtä sähköinen laskun käyttöönoton eteen. Bo Harald kertoi Piksu Media:lle että sähköisen laskun ja maksamisen jälkeen on helppo automatisoida ja realiaikaistaa myös kirjanpito ja verotus ja tämän pohjalta on mahdollista automatisoida rahoituspalveluita. Ihmisten energiaa vapautuu luovaan työhön, pois rutiineista.

Bo Harald - eräs suomalaisen yhteiskuntainfrastruktuurin kilpailukyvyn luojista

Lisää tietoa verkkolaskupalveluista löytyy muun muassa Suomen Yrittäjät sivuilta: Verkkolaskupalvelut

Uusi identiteettimme

Identiteettimme on siis murroksessa - talouselämämme ei kenties enää löydä uutta Nokiaa eikä polittinen taivaamme näe tähtenä uutta keskitettyä auktoriteettia, tämän päivän Urho Kekkosta sillä olemme erilaisia ihmisiä kuin viisikymmentä vuotta sitten. Silti tulevaisuus voi olla merkityksellinen ja arvokas. Identiteettimme ja arvomme ovat uusia ja tuottavat jotain uutta ja mielenkiintoista. Sellaista joka syntyy pienempien yksiköiden vapaudesta toimia itsenäisesti ja luovasti sekä itseensä luottavista ihmisistä - yrittäjistä.

http://www.piksu.net/sites/www.piksu.net/files/Bo Harald.png" />

Korot ovat alhaalla ja pienet ja keskisuuret asunnot menevät käsistä. Uusia asuntoja valmistuu kuitenkin ennätysvähän  (ks. alla oleva tilasto)

Uudisrakentamisen volyymi supistui Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan elokuussa 28 prosenttia vuotta aiemmasta. Asuinrakentamisen volyymi väheni 27 prosenttia ja muun rakentamisen volyymi 29 prosenttia.

Eipä ihme että myytävien asuntojen reaalihinnat ovat korkealla ja rakennusyhtiöt takovat kohtuullista tulosta. Harmi vaan kokonaistalouden kannalta - asuntoja olisi pitänyt tehdä enemmän. Viime vuoden lopun jarrutus oli rakennusteollisuuden osalta liioitellun voimakas.

Lähde: Tilastokeskus: findikaattori.fi/59/

Sijoittajalla on käytettävissään monia eri tapoja analysoida sijoituskohteita. Jokaiselle löytyy varmasti omansa. Tässä muutamia tärkeimpiä ryhmiä.

Tekninen analyysi

Tekninen analyysi tutkii kurssikäyriä, tarjoustasoja, myyntivoluumeita pyrkien löytämään epärationaalisia poikkeamia tai trendejä. Tapoja tehdä teknistä analyysiä on tuhansia. Monet teknisen analyysin ohjelmien tarjoamat menetelmät ovat menettäneet ennustevoimansa, mutta matemaatikot löytävät yhä uusia tapoja.

Suosituimpia ovat:

• Markkinatakaajana toimiminen sopii sellaiselle, jonka kaupankäyntikulut ovat alhaisimmat. Markkinatakaaja pyrkii hyödyntämään vähävaihtoisten sijoitusinstrumenttien suurta myynti- ja osto- tarjousten välistä eroa (spreadiä).
• Trendien etsiminen toimii joillekin hidasliikkeisille instrumenteille.
• Kurssipoikkeamien etsiminen muista toimialan yritykistä on joissain tilanteissa toimiva strategia

Fundamenttianalyysi

Fundamenttianalyysi pyrkii osakkeen kurssitiedon lisäksi hyödyntämään osavuotiskatsauksista ja tilinpäätösraporteista saatavaa informaatiota ja tekemään analyysiä näiden tietolähteiden perusteella. Osakkeen arvostustasolle lasketaan erilaisia tunnuslukuja kuten:

• P/E (Price to Earning) suhde kuvaa osakkeen hinnan suhdetta tulokseen. Yrityksiä, joiden P/E suhde on alle kymmenen pidetään yleisesti ottaen halpoina.
• P/B (Price to Book) suhde kuvaa osakkeen hinnan suhdetta yritykseen kerääntyneeseen likvidiin pääomaan. Alle yhden olevat suhteet kertovat että sijoittajat eivät luota toimivan johdon kykyyn säilyttää pääoman arvo. Yli kahden menevät arvot taas kertovat siitä että sijoittajat luottavat yrityksen johdon kykyihin tehdä voittoa saamillaan varoilla.  
• P/S (Price to Sales) suhde kuvaa osakkeen hintaa suhteessa myynnin voluumiin. P/S suhteet ovat saman toimialan sisällä vertailukelpoisia ja pieni P/S suhde kertoo että yritys on edullinen suhteessa myyntivolumiinsa. 
• EV/EBIT (Enterprice Value to Earnings Before Interest and Taxes) kertoo yrityksen velattoman ostohinnan suhteen yrityksen tulokseen ilman korkoja ja veroja. Tätä tunnuslukua käytetään yleisesti yrityskauppojen kohdetta arvioitaessa.
• Osinkotuotto (%) kertoo kuinka paljon osinkoa yritys jakaa suhteessa pörssiarvoonsa.
• PEG (P/E to growth) suhde kertoo yrityksen osakkeen hinnan arvostustason (P/E) suhteessa yrityksen liikevaihdon kasvuun. Tämä suhde ottaa huomioon sen, että kasvuyrityksistä kannattaa maksaa parempaa hintaa.

Liiketoimintamahdollisuuksien kartoittaminen

Liiketoimintamahdollisuuksia voidaan arvioida muun muassa seuraavilla perusteilla:

• toimialan yleinen kasvu suhteessa yleiseen talouskehitykseen
• yrityksen mahdollisuudet levittäytyä uusille toimialoille
• kyseisen yrityksen kompetenssipiirissä avautuvat täysin uudet mahdollisuudet ja kyseisen yritysen potentiaali hyödyntää avautuvia mahdollisuuksia (teknologiset murrokset etc..)

Yrityksen johdon kyvykkyyden ja sitoutumisen analysoiminen

Yrityksen johdon kyvykkyyttä pidetään yleisesti ottaen tärkeimpänä pitkän ja keskipitkän ajan menestystekijänä. Meillä on monta esimerkkiä siitä miten taitava johto on kyennyt luotsaamaan vaikeassakin tilanteessa olevan yrityksen kasvavalle toimialalle ja luomaan yritykseensä oikean tekemisen meiningin. Toisaalta taas meillä on toisenlaisiakin esimerkkejä esimerkiksi paperiteollisuudesta, jossa yritysjohto panosti hienopaperin tuotantoon aikana jolloin jo oli näköpiirissä että tietokoneet ja näyttötekniikat tulevat korvaamaan paperimediaa. Meillä on myös esimerkki telecom teollisuudesta, jossa yhden yrityksen toimimaton sisäinen henkilöstöhallinta johti siihen, että kyseinen maailmanlaajuinen yritys ei huolimatta yksilötasolla taitavasta henkilöstöstään kyennyt uudistumaan ja tuottamaan omaehtoisia innovaatioita maailmalle ja loppujen lopuksi koko toimialan merkitys ja työllistävyys kuihtui Suomesta.

Sopiva johtamistyyli riippuu osaston tai yrityksen tehtävästä ja toimivia tyylejä on yhtä paljon kuin ihmisiä. Tyylin pitää vain sopia tilanteeseen ja funktioon:

• Asioiden ja ihmisten hallintaan (management) keskittyvä tyyli sopii logistiikkaan ja tuotantoon
• Päämääräkeskeinen (leadership) tyyli sopii kun halutaan tehdä muutosta ja pyrkiä johonkin uuteen ja jos päämäärä on jo tiedossa
• Organisaation ottaminen mukaan yhteisten päämäärien muodostamiseen sopii silloin, kun on tarve saada sitoutumista ja motivaatiota ja jos organisaatiosta täytyy saada irti luovuutta ja omaehtoisuutta
• Innokkaiden ja pätevien yksilöiden järjestelmällinen tukeminen sopii silloin kun on tarve löytää uusia toimialoja

Sijoittajan kannattaa varmaankin seurata heikkoja merkkejä ja yrityksen johdon esiintymisten tyyliä. Ihmisten tapa toimia ja ajatella on jakamaton ominaisuus joka näkyy läpikotaisin kaikessa esiintymisessä ja siksi toimitusjohtajan tyylin ja sanamuotojen seuraaminen voi joissain tilanteissa antaa paljon hyödyllistä tietoa. Sijoittajan kannattaa luottaa vaistoonsa - tässä asiassa tunne ja impressio antavat yleensä oikean suuntaista tulosta. 

Minkälainen yritys tarjoaa vastavalmistuneelle parhaan ponnistuslaudan urakehitykselle? Yritys, joka tarjoaa parhaan ympäristön yhdelle ei ole optimi toiselle.

Seuraavassa muutamia seikkoja, joita kannattaa työpaikkaa hakiessaan harkita:

Haluatko erikoistua vai olla monipuolinen?

Kansainväliset yritykset ja ylipäätään suuret organisaatiot ovat huolella organisoituja kokonaisuuksia, joiden menestys perustuu siihen, että jokainen työntekijä löytää paikkansa kokonaisuuden osana. Jokaiselle tarjotaan uransa alussa mahdollisuus erikoistua kapeaan tekemisen kenttään. Globaalien suurten toimijoiden markkinointi, myynti, tuotekehitys, tuotanto, osto ja tutkimus ovat yleensä vahvasti erityneitä toisistaan sekä sosiaalisesti että tekemisen tasolla ja mahdollisuuksia erikoistumiseen riittää.

Pienissä ja keskisuurien yritysten toiminnassa on paljon enemmän joustavuutta työtehtävien suhteen. Sama ihminen voi helposti toimia osana tuotekehitystä ja hetken kuluttua olla taas tukemassa markkinointia ja asiakastukea. Ihmiset tuntevat toisensa yli funktioiden ja kokonaisuuden hahmottaminen onnistuu aloittavaltakin työntekijältä.

Haluatko työntekijän turvallisen roolin vai oletko kumppani?

Perinteisissä suurissa yrityksissä on yhtenäinen päämäärä ja yrityssuunnittelu tapahtuu keskitetysti. Tavoitteet ja strategiat kommunikoidaan tehokkaasti koko organisaatioon, jonka tehtävä muodostuu toteuttamispainoitteiseksi. Tämän tyyppisessä ympäristössä työntekijältä oletetaan kuuliaisuutta ja kykyä kunnoittaa keskitettyjä päätöksiä. Ihmisten sitoutuminen työhönsä on autoritaarisessa, keskitetyssä mallissa ohutta ja niinpä monet kokevat olevansa enemmän työntekijöitä kuin kumppaneita.

Pienemmissä yrityksissä kuunnellaan joskus koko yrityksen henkilökunnan mielipidettä ja kaikilla on jotain annettavaa kun määritellään yrityksen päämääriä ja toimintatapoja. Henkilöstö kokee tällöin toisenlaista kumppanuutta ja yhteenkuuluvaisuutta, mutta myös turvattomuutta, sillä monet toimintaa ohjaavat turvalisuutta luovat säännöt puuttuvat.

Haluatko oppia tehokkaan koneiston toimintaa vai haluatko olla osa yhteiskuntaa?

Suurilla yrityksillä on itsellään varaa ja halua ottaa oman organisaationsa haltuun lakiasioita, kirjanpitoa, tutkimustyötä, tuotantoa, myyntiä ja monia muita tehtäviä, jotka pienemmissä yrityksissä ostetaan ulkoa. Yhä harvemmilla on kontakteja yrityksen ulkopuolelle ja tehokas sisäinen toiminta korvaa sitä, jonka pinet yritykset ovat ratkaisseet verkottumalla. Sisäiset rajapinnat toimivat luonnollisesti eri tavalla kuin ulkoiset. Sopimuskäytännöt ovat erilaisia, resursseja ja palveluja saadaan käyttöön aivan erilaisilla prosesseilla kuin pienten yritysten välisissä keskinäisissä rajapinnoissa on tapana. Koko suuren oraganisaation olemassaolon oikeutus löytyy tavasta oraganisoida sisäisiä rajapintoja tehokkaammalla ja keveämmällä tavalla kuin on mahdollista jos nämä rajapinnat olisivat yritysten välisiä. Palveluita ei sisäisten rajapintojen yhteydessä osteta rahalla, vaan oikeus sisäisten palveluiden käyttöön tulee keskussuunnittelun kautta, joka antaa projekteille statuksen ja oikeuden sisäisten resurssien käyttöön.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat yleensä tehokkaasti verkottuneita toisiinsa ja yhteiskunnan funktioihin. Niiden ylivoimaisen osaamisen toiminta-alue on kapea ja kaikessa muussa ne pyrkivät käyttämään ulkopuolista apua. Sopimuksia yrityksien välillä on paljon ja lähes kaikki työntekijät tekevät yhteistyötä ulkoisten kumppanien kanssa. Tässä ympäristössä luottamus kumppaniin on ratkaisevaa; sopimuksia joudutaan tekemään nopeasti, eikä formaaliseen lakimiesten välityksellä tapahtuvaan sopimusprosessiin ole varaa. Ero suurempien yritysten tapaan toimia on yhtä suuri kuin suunnitelmatalouden ero markkinatalouteen, ja tämä heijastuu myös tapaan jolla ihmiset suhtautuvat toisiinsa. Pienten yritysten työntekijät ovat tottuneet palvelemaan asiakasta ja läheistä kun taas suuren yritysten henkilökunta luottaa muodolliseen statukseen ja auktoriteettiin.

Mikä sinä olet ja mikä haluat olla?

Mikä sinä olet ja mikä haluat olla?  Valitse siis tarkkaan minne haluat mennä ja minkälainen haluat olla. Monella nyt työttömäksi jääneellä on suuryritystausta, joka ei ole optimi ajatellen pärjäämistä suomalaisessa yhteiskunnassa - kontaktit, kumppanit ja toimintamallit ovat peräisin erilaisesta ympäristöstä. Ainakin työuraansa aloittavan kannattaa harkita valintaansa.