Käyttäjän Kai Nyman blogi

Valtion 50 Miljardin tasolle kohonnut vuoden 2011 budjettiesitys on noin 8,8 Mrd alijäämäinen kuten alla olevasta valtionvarainministeriön tietojen perusteella tuotetusta kuviosta voimme havaita.

Valtiontalouden tulot sakkasivat jo vuonna 2009 ja silloin otettu lisälaina oli oikea-aikaista elvytystä ja saamme kiittää silloin tapahtunutta valtiontalouden väljentämistä ja velanottoa siitä että lamasta selvittiin näinkin vähin vaurioin. Elvytykselle oli perusteet vielä tämän vuoden alkupuolella, mutta sen jälkeen valtiontaloutta on hoidettu välinpitämättömästi - lähes vaalibudjetti tyylillä.

Suomen ja maailman talous kasvavat nyt jo ripeää vauhtia ja ensi vuonna olla suhdannehuipulla, mutta silti budjetti on velkavetoinen ja liian suureksi mitoitettu. Järkevää taloudenpitoa olisi ollut, jos valtion vuoden 2011 budjetin loppusummaa olisi kasvatettu vuodesta 2008 suurin piirtein inflaation mukaisella nopeudella, mutta tämä ei ole riittänyt Suomen hallitukselle. Ensi vuonna ollaan suhdannehuipulla ja velkaa otetaan reippaasti lisää. Ja maksumiehiksi joutuvat - niin ketkäs muut kuin palkansaajat. Työtä tekevien on joka tapauksessa kannettava nämä kulut ja tässä tapauksessa vielä korkojen kanssa sitten kun ne lankeavat maksettavaksi.

Eikä voi sanoa etteikö valtiovarainministeriötä olisi varoitettu. Julkisessa keskustelussa asiaan ovat ottaneet kantaa muun muassa ETLA, Piksu (jo vuosi sitten lähes saman sisältöisellä artikkelilla kuin tämä) ja kansainvälisillä foorumeilla voimallisesti muun muassa IMF. Ongelma ei ole Suomessa erityisen suuri. Maailmalla on paljon pahempia tapauksia. Mutta meilläkin vaikuttaa sama tendenssi kuin muualla. Valtion budjettia laajennetaan laman ja ehkä vähän vaalienkin takia. Mutta kuluja on vaikea karsia sitten kun niihin on totuttu. Ja niipä lopputulema on se, että valtion taloutta hoidetaan huonosti.

Suomen valtion talous (Tietojen lähde: Suomen Valtiovarainministeriö)

Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johtama verotyöryhmä jätti kesäkuussa väliraportin, jossa oli ehdotettu muutoksia osakesäästäjien verotukseen.

Mutta mikä onkaan se verotuksen taso, jonka yhteiskunta voi hyvällä omalla tunnolla ulosmitata säästäjiltä?

Pörssikurssit ovat 90-luvun laman jälkeen nousseet merkittävästi ja alla on kurssikäyrää siitä, miltä osakesijoittajan elämä on näyttänyt.

Pörssin markkina-arvo ja kuluttajahintaindeksillä diskontattu markkina-arvo (Tietojen lähde: Suomen pankki)

Tarkempi analyysi osoittaa että vuoden 1997 alusta alkaen on tapahtunut seuraavaa:

• pörssin markkina-arvo on noussut realisesti 5,4% vuodessa, kun nimellinen kasvu on ollut 7,26% vuodessa
• inflaatio on samaan aikaan ollut vaivaiset 1,81% vuodessa ja bruttokansantuotteen kasvu taas 2,8% vuodessa

Yleensä pörssikurssit nousevat samaa tahtia bruttokansantuotteen kanssa ja selvästikin olemme tämän mukaan eläneet pörssissä hyviä aikoja. Pörssin markkina-arvo on noussut bruttokansantuotetta nopeammin, eikä näin hyviä aikoja riitä jokaiselle vuosikymmenelle.

Sijoittajalle jää verojen jälkeen 0,5% reaalinen BKT:n kasvun ylittävä tuotto

Mutta mitä näistä hyvistä ajoista jää sijoittajalle? Miten olisi Hetemäen työryhmän ehdottama 30% pääomatulovero vaikuttanut sijoittajalle käteen jäävään tuloon?

Lähellä paikkaa, jossa sydämeni elää on karu saari, jolla elää lintujen kaupunki. Tuhannet linnut pesivät siellä joka kesä. Rantaan pääsee veneellä ja voi omin silmin nähdä kuinka poikaset kasvavat.

Yrityksen johdon pätevyyden arvioiminen jää usein käyttämättä kun analysoidaan sijoituskohteita. Syy on yksinkertainen. Se koetaan vaikeaksi.

Yrityksen julkisuuskuvan keulahahmo on luonnollisesti toimitusjohtaja. Näkyvänä keulahahmona ja vallan symbolina hän samalla toimii omalle tiimilleen ja koko yrityksen työntekijöille mallikuvana ja samaistumiskohteena. On monia yrityksiä, jossa tärkeä johtaja, useimmiten toimitusjohtaja, on kyennyt muutamien vuosien aikana kääntämään johtamansa yrityksen menestykseen (esim. Steve Jobs Applen) ja on myös esimerkkejä siitä miten joku onneton toimitusjohtaja on pahasti epäonnistunut.

Toimitusjohtaja tekee merkittävimmät päätöksensä muutaman ensimmäisen kuukauden aikana

Toimitusjohtajalta kuluu yleensä pestinsä alussa muutamia kuukausia tilanteen arvioimiseen, jonka jälkeen hän on valmis:

• muodostamaan oman johtoryhmänsä ja luottohenkilönsä
• jakamaan vastuut niille, joiden päämääriin, toteutusosaamiseen ja toiminnan tyyliin hän luottaa

ja muutos alkaa yleensä puolen vuoden kuluttua näkyä toiminnassa ja viimeistään vuoden tai kahden kuluttua myös yrityksen julkisuuskuva, tulos ja pörssikurssi alkavat seurata.

Kotitalouksien velkaantuneisuus on noussut suuremmaksi kuin ennen 90- luvun lamaa kuten alla olevasta Findikaattori.fi kokoamasta tilastosta voimme havaita.

Silloinen ylivelkaantuneisuus johti moneen henkilökohtaiseen katastrofiin ja lamaan, jossa työttömyys nousi pahimmillaan lähelle 20% tasoa. Nyt kotitaloudet ovat velkaantuneet keskimäärin vielä enemmän ja alhainen korkotaso uhkaa nostaa velkaantumisen asteen vielä korkammalle. Mitä jos korkotaso nousee samalla tavalla kuin vuonna 1990; onko edessämme samanlainen katastrofi?

Monet asiat ovat nyt eri tavoin kuin vuonna 1990:

Jotkin meistä toimivat aloittavan yrityksen niinsanottuina "Liiketoimintaenkeleinä" tuomassa yritykseen kontakteja, rahoitusta ja tukea hyvän ja järjestelmällisen hallitustoiminnan muodossa. Mutta mitkä ovat ne perustavaa laatua olevat sopimusjärjestelyt, joiden puitteissa hallitustason mentorointi kukoistaa?

Kussakin menestyvässä yrityksessä on "yrittäjäpersoona"

Kussakin pienessä tai keskisuuressa yrityksessä on yleensä jokin henkilö tai muutaman hengen ryhmä, eli yrittäjä, jonka persoonan ja unelmien ympärille toimintaa rakennetaan. Liiketoimintaenkelin ensimmäinen tehtävä on löytää toiminnan ja johtamisen moottori, yrittäjä, jonka tukemiseen kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa. Monet yritykset on saatu liikkeelle siten että hyvä "enkeli" ja yrittäjä ovat löytäneet toisensa.

Hallitusyhteistyö rakentuu pelisäännöille

Lähtökohtana onnistuneelle yhteistoiminnalle on, että keskinäiset suhteet on järkevällä tavalla sovittu ja yritystoiminnan yhteydessä nuo suhteet muotoutuvat osakeyhtiölain ohjaamana. Osakeyhtiölaissa on kaksi rajaa, jotka kannattaa ottaa huomioon:

• 2/3 määräenemmistö yhtiökokouksessa ja osakkaista oikeuttaa suunnattujen osakeantien järjestämiseen
• 1/2 enemmistö oikeuttaa hallituksesta päättämiseen ja sitä kautta toimitusjohtajan valintaan ja yrityksen palkkaus ja palkkiopolitiikan määräämiseen

Yrittäjällä, liiketoimintaenkelillä tai edes aivan pienellä sisäpiirillä ei saisi olla mahdollisuutta määräenemmistön tai enemmistön muodostamiseen. Yritystoiminta perustuu keskinäiseen luottamukseen samalla tavoin kuin avioliitto, mutta avioliitossakin on säännöt, jotka takaavat tasapuolisuuden ja sen ettei kumpikaan hyväksikätä toista, vaan että ihmiset toimivat aidosti kumppaneina. Osakeyhtiössä on samoin. Keskinäiset suhteet on järjestettävä niin, että keskinäinen kumppanuus kaikissa olosuhteissa varmistuu ja osakeyhtiössä se tarkoittaa sitä, että kenenkään yksittäisen tahon omistusosuus ei saisi nousta yli 50% suuruiseksi. 

Euroopan ja USA:n keskuspankkien johtajat nokittelevat toisiaan julkisuudessa. USA:n keskuspankin johtaja Ben Bernanke kertoi torstaina 21.7 epävarmoista näkymistä ja siitä kuinka horjuvaa taloutta on tuettava. Ja jo seuraavana päivänä Euroopan keskuspankin johtaja Jan-Claude Trichet kehoitti valtionvarainministeriöitä purkamaan talouden tukitoimia ja tiukentamaan budjettikuria ja taloudenpitoa.

..         ..

Suomalaiset kotitaloudet päihittävät yleensä sijoitustaidoillaan kansainväliset investointipankit ja instituutiot.

Kotitaloudet vähensivät osakesijoituksiaan voimakkaasti pörssihuipun aikana vuonna 2007 ja kevään 2009 pohjilla kansa palasi taas tankkaamaan osakkeita.

Kotitaloudet käyttäytyivät vuoden 2000 teknokuplan aikana samalla tavoin kaukaa viisaasti. Osakkeita myytiin pois pahimman teknokuplan huipulla, vuosina 1999 ja 2000. Markkinoille palattiin sitten, kun pahin oli ohi.

Oheinen tilastokeskuksen kokoama kuva kertoo tästä kuluttajien viisaudesta. (Lähde:Tilastokeskus)

Kuka sitten on tarinan hölmö - hän joka ostaa huipulta ja myy pohjilta? Hän on ulkomaalainen instituutio.

Oheinen Suomen pankin kokoama tilasto (Lähdetiedot: http://www.suomenpankki.fi/f) pörssin ulkomaalaisomistuksesta kertoo asiasta. Ulkomaalaisomistus on korkeimmillaan vuosien 2001 ja 2007 alussa. Siis juuri silloin kun kurssit ovat korkeimmillaan ja jo laskussa. Ulkomaalainen sijoittaja ei voisi enää hölmömmin käyttäytyä. 

Me suomalaiset osakkeenomistajat voimme olla ylpeä itsestämme ja osaamisestamme. Ulkomaalaisten suurten investointipankkien ja ammattisijoittajien päihittäminen ei ole helppoa, mutta juuri sen on suomalainen kotitalous tehnyt. Sen me olemme tehneet.

Moni suunnittelee kansainvälistä hajauttamista, mutta minne kannattaa hajauttaa, kuinka paljon ja millä instrumenteilla?

Kannattaa hajauttaa sinne missä kavu on vahvaa

Yksinkertaisinta on sijoittaa sinne, missä kasvu on vahvinta. Hyvään kansainväliseen hajautukseen pääsee, jos samalla painottaa sijoituksiaan sinne missä bruttokansantuote on suurinta. Nämä molemmat kriteerit on itse asiassa helppo yhdistää. Kun kertoo buruttokansantuotteen kasvuprosentin bruttokansantuotteen määrällä saa erittäin hyvän mittarin järkevälle painotukselle. Salkkuun tulee niitä maantieteellisiä alueita joissa kasvu ja kansantuote ovat suurimpia.

Alla on tämän kritteerin mukaan lasketut prosenttiosuudet kasvuhakuiselle salkulle. Bruttokanstuote on tässä vertailussa lisäksi korjattu ostovoimapariteetin mukaan niin, että valuutan mahdollinen aliarvostus tulee oikein huomioiduksi. Laskennan lähtötietoina on käytetty luotettavaksi osoittautuneita IMF:n ennusteita vuodelle 2011.

Kasvuneutraalin salkun prosenttiosuudet (Lähdetiedot: IMF)

On mielenkiintoista on havaita, että neutraaliin salkkuun tulee näillä kriteereillä vain noin 5% euroalueen osakkeita. Mahtaako kenelläkään suomalaisella sijoittajalla olla lähellekään tällaista jakaumaa vaikka näillä kriteereillä laskettu salkku tuottaakin ihan hyvää voittoa? Tuskinpa vain. Kansainvälinen sijoittaminen on uutta ja aika harva meistä on hajauttanut sijoituksiaan Suomen ulkopuolelle.

Yhteiskunnan eri sektorien koko ja työllistävyys pysyvät yhteiskunnassa vuosikymmenestä toiseen lähes vakiona. Ihmiset kuluttavat kaikkina aikoina suurin piirtein saman osuuden tuloistaan viihteeseen, matkustamiseen, terveyteen ja kauneuteen.

Yritysten menestyksessä on sen sijaan suuria eroja. Yhden tuotantosektorin sisällä saattaa tapahtua murroksia. Esimerkiksi viihdeteollisuus on kokenut suuria muutoksia radion, elokuvan, television, internetin ja pc-pelien aiheuttaessa sektorin sisäisiä mullistuksia.

Alla oleva Findikaattorin julkaisema Tilastokeskuksen ja Työvoimatutkimuksen tilasto työllisten määrän kehityksestä valaisee asiaa Suomen osalta.

Yhteiskunnassamme tapahtuu kuitenkin kaiken aikaa hidasta muutosta, jolla on vaikutusta myös sijoittajan kannalta.

Tilastokeskuksen ja Työvoimatutkimuksen aineistosta käy ilmi, että seuraavat sektorit ovat kasvussa:

Nokia ja meksikonlahden öljyturmassa likaantunut BP (British Petroleum) ovat viimeisen vuoden aikana kilpailleet siitä kumpi maailmanluokan yrityksistä on kyennyt tehokkaammin tuhoamaan osakkeenomistajan varallisuutta. Alla on yahoon dollareissa laskemat vertailugraafit Nokialle (sininen) ja BP:lle (punainen). Karua ovat katseltavaa. 

Vastuussa osakkaille ei ole yhtiön toimitusjohtaja suoraan, vaan yhtiön hallitus, joka valitsee toimitusjohtajan ja tyylin jolla yritystä johdetaan sekä puuttuu asioihin jos aihetta ilmenee.

Nokian osalta vastuussa ovat (Lähde: Nokia):
Jorma Ollila; puheenjohtaja
Dame Marjorie Scardino; varapuheenjohtaja
Lalita D. Gupte
Dr. Bengt Holmström
Dr. Henning Kagermann
Olli-Pekka Kallasvuo
Per Karlsson
Isabel Marey-Semper
Risto Siilasmaa
Keijo Suila

En nostanut näitä hallitusvastuullisia julkisuuteen sen vuoksi, että he olisivat toimineet huonosti. Nokian hallitus on vasta hiljattain yhtiökokouksessa valittu eikä se ole ehtinyt tehdä kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä.

Mutta vastuuhenkilöt on hyvä pitää esillä nyt kun toimenpiteitä odotetaan. Oikeiden ihmisten esillä pitäminen helpottaa toimenpiteiden tekemistä ja antaa hallituksen jäsenille myös julkisuuden kautta sitä valtuutusta, mandaattia, joka heille joka tapauksessa lain mukaan kuuluu. 

G20 on koolla Torontossa, Kanadassa, mutta konsensuksen saavuttaminen voi olla vaikeaa. 

G20 maihin kuuluvat monet merkittävimmät talousmahdit (Argentina, Australia, Brasilia, Canada, China, France, Germany, India, Indonesia, Italy, Japan, Mexico, Russia, Saudi Arabia, South Africa, Republic of Korea, Turkey, United Kingdom, USA). Suomikin on epäsuorasti edustettuna IMF:n, Euroopan keskuspankin ja Maailmanpankin edustajien kautta tällä taloudellistä päätäntävaltaa esustavalla foorumilla. 

G20 kokouksia vaivaavat saman tyyppiset ongelmat kuin montaa muutakin vastaavaa globaalia järjestöä. Intressiristiriidat vähentävät mahdollisia yhteistyön muotoja silloin kun kaikki maailman maat kokoontuvat yhteen.

Europpan unionilla, USA:lla, ASEAN liitolla ja monilla muilla vastaavilla alueellisilla blokeilla on puolellaan eräs etu. Paikallisissa yhteenliittymien jäsenten kannattaa tiivistää yhteistyötään niin, että ulkopuoliset pienet talousalueet menettävät houkuttelevuuttaan investointikohteina. Globaalit yhteenliittymät ovat tässä suhteessa hankalampia. "Kaikkien yhteinen etu" koetaan monasti synonyymiksi "ei kenenkään etu" kanssa.

G20 on nyt koolla Torontossa ja agendalla on mahdollinen yhteinen aikataulu valtioiden elvytystoimien purkamiselle. Kunkin koolla olevan etuna on patistella muita valtionvarainministereitä kuluttamaan ja pitämään yllä kasvua, mutta jokaisen kannattaa itse kuitenkin pitää yllä kohtuullista kulujen ja menojen tasapainoa. Tässä on selkeä ristiriita ja on mielenkiintoista nähdä miten se ratkaistaan.

Monet meistä hajauttavat osan salkustaan Suomen ulkopuolelle. Keinoina käytetään osakerahastoja, suoria sijoituksia ulkomaisiin yhtiöihin tai pörssinoteerattuja ETF rahastoja. Sijoitukset Suomessa noteerattuihin kansainvälisiin yrityksiin tuovat nekin mukanaan kansainvälistä hajautusta.

Mutta mihin maihin kannattaa hajauttaa?

Erään vastauksen antaa talouskasvu. Kannattaa sijoittaa sinne missä on kasvua. Taloudellinen kasvu ei aina suoraan ja heti näy kyseisessä maassa noteerattujen yritysten kurssitasossa, mutta kyllä kasvulla on pidemmän päälle merkitystä. Monet sijoittajat pitävät taloudellista kasvua jopa tärkeimpänä valintakriteerinään.

Alla on kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n, ennuste vuoden 2011 talouskasvulle. IMF on maailman arvostetuin taloudellinen tutkimuslaitos, jonka neuvoa ja apua haetaan Kreikan tapaisiin merkittäviin kriiseihin. Kasvua näyttäisi ensi vuonna olevan Aasiassa, Afrikassa ja latinalaisessa Amerikassa.

Vuoden 2011 talouskasvuennuste. Lähde:  www.imf.org

Millä instrumenteilla hajautus kannattaa tehdä

Erään helpon tavan hajauttaa muodostavat pörssinoteeratut maantieteellisen alueen rahastot, joista on hyvä luettelo Piksu:n maantieeteellisten ETF rahastojen sivulla. Näitä rahastoja voi ostaa useiden suomalaisten pankkien ja pankkiiriliikkeiden verkkopankkien kautta.

Moni meistä hajauttaa sijoituksiaan ainakin jossain määrin myös ulkomaille. Ostamme ulkomaille sijoittavien rahastojen osuuksia ja jotkin ovat kokeilleet ulkomailla noteerattuja ETF rahastoja. Suorat sijoitukset esimerkiksi ruotsalaisiin osakkeisiin eivät nekään ole harvinaisia. Monasti kuulee saman huolestuneen kysymyksen, joka on joskus itseänikin huolestuttanut: Kannattaako valuuttakurssien vaihteluilta suojautua ja miten suojautuminen kannattaa tehdä?

Valuuttariski hiipii huomaamatta ja salakavalasti osakesalkkuun

Valuuttariskiä hiipii salakavalasti ja huomaamatta aivan jokaiseen osakesalkkuun. Otetaanpa esimerkki. Ostan salkkuuni Kone Oy:n osakkeita ja huomaan että Kone Oy:n liikevaihdossa on mukana tuloja ja menoja monelta valuutta-alueelta. Olen itse asiassa ostanut yritystä, jonka toiminnan laajuus on riippuvainen valuuttakorista, jossa on kaikkia niitä valuuttoja joiden alueella Kone Oy toimii. Olen siis ottanut salkkuuni valuuttariskiä.

Sama koskee kaikkia muitakin suurempia Suomessa noteerattuja yrityksiä. Jos yritän hajauttaa ihan kotoisesti HEXCAP indeksin mukaisiin yrityksiin, tulee osakehajautukseni kylkiäisenä valuuttariskiä, jossa on mukana kaikkia mahdollisia maailman valuuttoja sillä suomalaisilla yrityksillä on toimintaa ja myyntiä kaikkialla. Salkkuni Euroriippuvaisuus on enää noin 50% luokkaa - loput ovat muita valuuttoja.

Tilanne ei muutu oleellisesti silloinkaan, jos ostan USA rahastoa, jonka sijoitusportfoliossa on suuria amerikkalaisia yrityksiä. Suuret yritykset toimivat maailmanlaajuisesti eikä USA:ssa noteerattujen riippuvuus USA:n dollarista ole kuin ainoastaan 50% luokkaa.

Keskuspankit ja valtiontalouden päättäjät ovat jo pitkään pyrkineet talouspolitiikkaan, joka hillitsee määrävälein seuraavia talouden suhdanteita. Tässä onnistuttiin vuoteen 2007 saakka melko hyvin. Seitsemän vuoden välein toistuvista huonoista ja hyvistä ajoista päästiin jo osittain eroon. Mutta nyt suhdannekello tikittää taas ja kertoo selvää viestiään. 

Alla oleva IFO instituutin piirtämä kuva Saksan suhdannetilanteesta kuvaa mainiosti koko Euroaluetta ja myös Suomea.

Suhdannekello toimii seuraavasti:

• oikeassa alanurkka (Downswing): odotukset tulevasta ovat heikkoja mutta reaalitalous kasvaa vielä
• vasen alanurkka (Recession): odotukset tulevasta ovat heikkoja ja reaalitalouskin on jo alkanut supistua
• vasen ylänurkka (Upswing): odotukset tulevasta ovat jo optimistisia, mutta reaalitalous vielä supistuu
• oikea ylänurkka (Boom): odotukset ovat positiivisa ja talous kasvaa

Yleensä talous kiertää silmukkaa Downswing->Recession->Upswing->Boom->Downswing. Mitä laajempi kierros, sen selkeämpi suhdannekierto.

Suhdannekello on nyt kaksitoista

Olemme juuri nyt siirtymässä talouden korkeasuhdanne "Boom" vaiheeseen, jolloin sekä odotukset että kasvu ovat hyviä. Suhdannekello on viimeisen kymmen vuoden aikana tehnyt useita lyhyitä ja heikkoja kierroksia, mutta nyt tällä kertaa kelloa on helppo tulkita. Kierros on tällä kertaa voimakas ja selkeä.

Suomessa osataan patentoida ja suojata IPR oikeuksia. Ja suomalaisten tekemien patenttien määrä on viimeisten kymmenen vuoden aikana kasvanut ripeästi, voimakkaammin kuin patenttien määrä maailmassa. Meistä on tullut IPR oikeuksien osaajia.

Suomalaisten jättämät patenttihakemukset kaikenkaikkiaan (Lähde: wipo)

Patenttianomusten lukumäärä (alla oleva käyrä) on maailmalla kasvanut suurin piirtein samaa tahtia bruttokansantuotteen kanssa. Patentit ja IPR oikeudet ovat merkittävää liiketoimintaa mutta varsinainen kasvuala se ei ole. Patenttien merkitys näyttää kuitenkinn pitävän pintansa ja niiden merkitys säilyy. 

Maailman patenttihakemukset kaikenkaikkiaan (Lähde: wipo)

Monella suomalaisella on hieman metsäomaisuutta. Tuon monasti perinnöksi saadun ja tunnesiteitä sisältävän metsäpalstan arvoa tulee harvemmin seuranneeksi. Metsällä on monia muitakin arvoja kuin pelkkä rahallinen tuotto. Se on käsinkosketeltavaa omaisuutta, joka tarjoaa omistajalleen mahdollisuuksia liikuntaan ja omaehtoiseen metsänhoitoon. Se tarjoaa elämälle sisältöä.

Mutta joskus on hyvä seurata metsäomistusta myös omaisuutena. Alla on graafi (punainen käyrä; lähde Metla.fi) siitä millä hinnoilla metsäkauppoja on viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana tehty. Kaikkien kauppojen mediaanihinta on tällä hetkellä vajaa 2000€ / hehtaari. Ja hinta on kivunnut kilpaa elinkustannusindeksin (vihreä käyrä; lähde Suomenpankki) kanssa.

Metsähehtaarin mediaanihinta koko Suomessa (lähde: metla.fi) verrattuna elinkustannusindeksiin (lähde: suomenpankki.fi)

Tämän lisäksi metsä lisäksi vielä kasvaa ja tuottaa myyntituloja. Kaikenkaikkiaan metsää voi sanoa hyväksi sijoitukseksi, jos sitä vertaa esimerkiksi pankkitalletuksiin.

Euroalueen työmarkkinoita moititaan kankeiksi. Yritysten ei ole helppoa sopeuttaa työvoimaansa tuotteiden kysyntään ja niinpä järjestelmässä on paljon muutoskitkasta johtuvia ylimääräisiä kuluja.

Toisaalta taas Euroaluetta kehutaan siitä, että täällä työntekijät eivät joudu henkilökohtaisella tasolla kokemaan maailmantalouden suhdanneheilahteluita yhtä raa'asti kuin muualla maailmassa. Järjestelmämme varjelee työntekijöitä ja ihmisiä markkinatalouden pahimmilta vaikutuksilta. 

Mutta pitääkö tämä paikkansa ja missä määrin tämä on totta? Olemmeko me eurooppalaiset todellakin erilaisia?

Oheinen kuva vertaa työvoiman tuottavuuden (yksikkötyökustannuksien) kehitystä USA:ssa ja Euroalueella. Ja graafit ovat, kas kummaa, kuin toistensa peilikuvia. Nämä kaksi talousaluetta käyttäytyvät hyvin eri tavoin ja on todellakin painavat perustelut väittää että Euroalueen työmarkkinat ovat kankeita ja ne suojelevat työvoimaa kysynnän vaihteluilta.

Yksikkötyökustannukset USA:ssa ja Euroalueella (Lähteet: EKP,   www.martincapital.com)

Rahoitussektori ohjaa yhteiskunnan varoja oikeisiin, tuottaviin yrityksiin ja pätevien johtajien käyttöön. Rahoitusvalta on eräs tärkeimmistä tekijöistä määräämässä tuotantorakenteen kehittymisestä ja elintärkeä koko yhteiskunnalle. Rahoitussektroimme toimii kohtuullisesti, mutta ei niin hyvin kuin meidän lähtökohdistamme olisi mahdollista. Parantamalla rahoitussektorin toimintaedellytyksiä voimme varmistaa, että meitä johdetaan oleellisimmin täältä kotimaasta käsin.

Mitkä ovat primäärit tekijät, jotka ohjaavat yrityksiä ja tuotantorakennetta?

Yhteiskunnan tuotantorakenteesta päättävät kuluttajat ja rahoitussektori

Tärkein päättävä taho on luonnollisesti kansalaiset, jotka kulutuspäätöksillään ohjaavat sitä mitä ja minkä yrityksen tai yhtieskunnallisen palvelulaitoksen tuotteita he haluavat ostaa tai käyttää. Toinen tärkeä tekijä on rahoitus. Yritystoimintaa rahoittavat sijoittajat, lainanantajat ja budjetointi, jotka kaikki tekevät päätöksiä siitä kenen haltuun he haluavat rahojaan uskoa; kuka heidän mielestään pystyy parhaiten tuottamaan lisäarvoa ja hyvinvointia.

Regulaatio luo pelisääntöjä ja mediavalta huolehtii tiedon tuottamisesta ja analysoinnista, mutta suuri osa yrityksiä ohjaavasta kovasta päätöksentekovallasta on rahoitussektorilla. Missään nimessä ei ole yhdentekevää missä ja kenen toimesta näitä oleellisia päätöksiä tehdään.

Rahoitusvalta

Rahoitusvaltaa käyttävät muun muassa seuraavat tahot:

• pankkien yksittäisistä lainapäätöksistä vastuussa olevat henkilöt
• vakuutusyhtiöt, joiden kautta hallinnoidaan kaikkein suurimpia suomalaisia pääomakeskittymiä
• valtion ja kuntien budjettivallasta vastuulliset henkilöt
• yksittäiset aktiiviset sijoittajat, jotka omilla päätöksillään osoittavat sen,  mikä yritys ansaitsee edullista rahoitusta
• business enkelit ja suoria sijoituksia tekevät pääomasijoittajat, jotka omalla aktiivisella toiminnallaan ovat edesauttamassa sitä, että raha ja valta keskittyy sellaisille yritysjohtajille, jotka sitä osaavat yhteiseksi hyväksi käyttää

Maailmankauppa ja teollisuustuotanto ovat kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n mukaan ennakoituakin reippaammassa kasvussa.

Oheiset IMF:n kokoamat tilastot kertovat selkeätä kieltään kokonaistilanteesta. Vähittäiskauppa on reippaassa kasvussa ja kuluttajat ovat aktivoituneet. Kaakkois-Aasian kuluttajat ovat innostuneet lisäämään kulutustaan jopa yli 20%. Todellista kulutusjuhlaa, joka hakee vertaistaan.

Lähde: IMF

Mutta sijoitusmarkkinat ja media kauhistelevat ja päivittelevät Kreikan kriisiä. Silti kyseessä on vain myrsky vesilasissa. Euroopan keskuspankin mukaan Euroalue on kokonaisuudessaan velan antajan roolissa (vaihtotase on positiivinen) eikä minkäänlaista epätasapainoa ole Euroalueen suhteessa muihin talousalueisiin.  Kyse on siis myrsky Euroalueen vesilasin sisällä - ei maailmantalouden tasapaino-ongelma.

Maailmantalous elpyy taantumasta, vientiteollisuus käynnistyy ja jopa Suomen kannalta tärkeitä investointihyödykkeitä aletaan taas kysyä. Muun muassa Kauppalehti, Piksu ja monet muut mediat ovat etsineet meille uutta identiteettiä ja roolia maailmanlaajuisessa työnjaossa. Mikään ei ole tärkeämpää kuin tuo oman identiteetin avoin etsiminen - hyvä itsetuntemus on perusta oikeille valinnoille ja vahvalle identiteetille. Toivottavasti tuo etisintä tuottaa tulosta jo nyt kun toivumme tästä taantumasta.

Teollisuuden tilauskannan vahvistuminen näyttää olevan kestävällä pohjalla.

Lähde: Tilastokeskus

Vuoden takainen vertailuarvo on poikkeuksellisen alhaalla, mutta tilauskannan vahvistuminen näyttää silti olevan kestävällä pohjalla. Kestää nykyisellä ripeällä kasvuvauhdilla vielä pari...kolme vuotta ennen kuin tuotantoluvut saavuttavat lamaa edeltäneen tason, mutta sijoittajina voimme kuitenkin olla jo paljon rauhallisempia. Teollisuus on, toisin kuin muut talouden sektorit, sopeuttanut kulujaan vastaamaan kysyntää ja niinpä nyt tapahtuva kysynnän kasvu realisoituu paranevana tuloskehityksenä ja kenties jopa uusina työpaikkoina.    

Kuvaus ja tuotanto: Ville Lindfors / www.originaali.fi

Keskustelijat:  Kai Nyman, Ari Hakkarainen / www.klaava.fi

Keskustelijoina:   Ari Hakkarainen (taannoisen Nokia kirjan kirjoittaja) ja Kai Nyman

Kuvaus ja tuotanto: Ville Lindfors / www.originaali.fi

Suomeen kannattaa investoida

Kuvaus ja tuotanto: Ville Lindfors / www.originaali.fi

Keskustelijat:  Kai Nyman, Ari Hakkarainen / www.klaava.fi

Hyvä hajautus on tärkeää. Tätä on painottanut muun muassa Jarl Waltonen Arvopaperilehden kirjoituksessaan ja hajauttamisen puolesta on puhunyt myös Tapiola yhtiöt (sijoitustalous), FIM pankkiiriliike, Osakesaastajat ja Pörssisäätiö. Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä järkevän hajauttamisen siunauksellisuudesta.

Mutta miten moneen erilliseen kohteeseen pitää hajauttaa? Alla oleva graafi antaa kuvan siitä miten moneen kohteeseen kannattaa sijoittaa.

• kuvan vaaka akselilla on sijoituskohteiden luku määrä
• pystyakselilla on suhdeluku 0...1 joka kertoo sen paljonko ylimääräistä, yksittäisten kohteiden aiheuttamaa volatiliteettiä salkkuun jää suhteessa täysin hajautettuun salkkuun

Kuviosta havaitaan että jo neljällä tai viidellä osakelajilla pääsee varsin hyvään tulokseen ja että usein on perusteltua hajauttaa jopa kymmeneenkin erilaiseen instrumenttiin. Mutta sitten tilanne vaikeutuu. Pitäisi omistaa erittäin monia osakelajeja ennen kuin pääsee tätä parempaan hajautukseen.

Ilmastomuutoksen vaikutuksia Suomen talouteen on julkisuudessa käsitelty varsin vähän. Ilmastonmuutosta vastaan on taisteltava, mutta samalla on syytä tiedostaa, mitä vaikutuksia todennäköisellä ilmastonmuutoksella on talouteemme. 

Euroopan Unionin komissio on ansiokkaassa PESETA projektissa (peseta.jrc.ec.europa.eu/index.html) teettänyt tutkimuksen ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista maanosamme talouteen. Vaikutukset Suomen talouteen ovat tuntuvia jo muutamien seuraavien vuosikymmenien aikana ja vaativat meiltä toimenpiteitä. 

Taloudellisesti merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat turismiin, maanviljelykseen ja metsänhoitoon.

Turismi

Kesäilmastomme muuttuu todennäköisesti turismille suopeaan suuntaan kuten oheisesta kartasta voidaan havaita. Suomesta ei tule auringonpalvojien paratiisia, mutta edellytykset kesäturismille parantuvat oleellisesti. Suomessa on paljon luonnonkauniita ympäristöjä kuten esimerkiksi Saimaan ja Lounais-Suomen saaristot, joiden kestävään kehittämiseen kannattaa investoida kuitenkin niin, että ympäristöarvot säilyvät. 

Lähde: ftp.jrc.es/pub/EURdoc/JRC55391.pdf

Talvimatkailun eksotiikka säilyy. Lappiin tulee edelleen kaamos, jonka aikana aurinko ei lämmitä ja lisääntyvät sateet tupruttavat reiluja lumikerroksia.

Maatalous

Vaikutukset maa- ja metsä- talouteen ovat merkittäviä. Ilmastomme saattaa vuoteen 2080 mennessä muuttua niin, että kasvukausi pitenee ja kasvit saavat otollisen määrän lämpöä ja vettä koko kasvukauden ajan. PESETA projekti onkin päätynyt arviossaan siihen että Suomen maatalous tuottaa vuonna 2080 pinta-alaa kohden yli 60% nykyistä runsaamman sadon.

Alkutuotannolla on yhä vain supistuvaa merkitystä kokonaistaloudelle, mutta silti on hyvä huomata, että elintarviketeollisuuteen kannattaa investoida - täällä on edellytykset kasvulle. 

Tulvat ja merenpinnan nousu

Sateet lisääntyvät jonkin verran ja niinpä jokiemme vesimäärät saattavat talvisin kasvaa. Toisaalta kevättulvat jäävät etelä-Suomessa vähäisiksi - lunta saadaan enemmälti vain Lappiin.

PESETA projekti on ollut huolissaan myös merenpinnan parinkymmenen sentin nousuta. Suomessa luonnollinen maan kohoaminen kompensoi merenpinnan nousun.

Mihin toimenpiteisiin kannattaa ryhtyä

Ilmaston lämpeneminen on hidasta ja näyttää siltä että muutokset Suomen luonnossa ovat verkkaisia. Talouselämä ehtii hyvin sopeutua muutokseen.

On silti tärkeää että sopeutamme yhteiskuntaamme tulevaan tilanteeseen:

• matkailuun kannattaa investoida niin, että maamme jokin kolkka saa tunnetun brandiarvon kesämatkailun keitaana
• maatalouteen investoidaan EU tukien muodossa jo riittävästi, mutta elintarviketeollisuuden ja brandien kehittämisessä on paljon tekemistä
•  suuryritysvaltainen keskusjohdettu ajattelutapa antaa vähitellen tilaa pienyritysvaltaiselle innovaatioyhteiskunnalle ja tämän muutoksen seurauksena osaamme pian tehdä puustakin muuta kuin sellua, paperia, energiaa ja bulkkituotteita
• meidän kannattaa valmistautua sopeuttamaan siirtolaisia yhteiskuntaamme; Suomesta ei tule unelmien keidasta, mutta ilmastomme on jatkossa kuitenkin siedettävämpi

Ilmastomuutosta vastaan on tietenkin taisteltava. Mutta silti meidän velvollisuutemme on sopeuttaa oma Suomalainen yhteiskunta kaikkiin muutoksen mahdollisiin seurauksiin - myös niihin positiivisiin seurauksiin joita muutoksesta aiheutuu.

Pörssissä rikastut! Osakerahastoihin sijoitettu euro kannattaa yleensä aina pitkällä aikavälillä!

Nämä ovat virheellisiä väittämiä ja harhaluuloja jotka perustuvat siihen, että inflaatio on jätetty ottamatta huomioon. Alla oleva Simplestockinvesting kokoama inflaatiokorjattu S&P 500 indeksi (sininen käyrä) kertoo aivan toisenlaista tarinaa. Käyrästä voidaan havaita että: 

• inflaatiokorjatut osakkeiden arvot (inflaatiokorjattu S&P 500 indeksi) ovat viimeisten 50 vuoden aikana (alkaen vuodesta 1960) nousseet noin prosentin vuodessa
• viimeinen kymmenen vuotta on ollut laskutrendiä

Miten on sitten rahastosijoituksen laita jos inflaatiokorjattu pörssi-indeksi tuottaa näin huonosti? Näissä käyrissä ei ole otettu huomioon osinkoja. Osingot monasti kompensoivat rahastoyhtiöiden palkkiot ja siksi on hyvin mahdollista että viisikymmentä vuotta sitten osakerahastoon sijoitettu lantti on edelleen saman arvoinen.

Suorat osakesijoitukset ovat sen sijaan, kiitos osinkojen, tuottaneet muutamien prosenttien tuottoa. Mutta passiivisella indeksisijoittamiselle ei tehdä miljoonia, leipä on kapea ja sijoitustuotoilla voi elää vain jos pääomaa on huima määrä. Niin upporikkaita on tässä maassa vain muutama.

Tuottava sijoittaminen on kovaa työtä ja se vaatii riskinottoa siinä missä muukin yrittäminen:

• osakevalintaan pitää keskittyä ja hyvien valintojen eteen pitää tehdä töitä
• talouden yleistä ilmapiiriä pitää osata lukea ja kaikesta tiedosta pitää osata luoda itselleen kokonaiskuva (rahastoja myyviä sijoitusneuvojia ei ole varaa kuunneella)
• ja velkavipua voi kenties kokeilla varovasti sitten kun osaamista ja kokemuksia on jo kertynyt

Ja ennen kaikkea on hyvä olla nöyrä myös silloin kun osakkeiden arvot nousevat. Hyviä aikoja on loppujen lopuksi vähän ja ne päättyvät aikanaan. Osakkeet eivät ole tie helppoon elämään.

Asuntoja pidetään huonosti tuottavana sijoitusmuotona, joka kuitenkin antaa omistajalleen tasaista muutaman prosentin reaalituottoa ja pörssisijoitukset ovat taas yleisen käsityksen mukaan riskialttiita, mutta tuottavat keskimäärin paremmin.

Tämä virheellinen ennakkoluulo on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut kalliiksi. Pörssin markkina-arvo on, kuten alla olevasta Suomen pankin kokoamasta tilastosta voimme havaita (alempi käyrä, siniset pilarit), laskenut jo yli kymmenen vuoden ajan. Asuntojen reaalihinnat  ovat taas ylemmän Tilastokeskuksen kokoaman käyrästön mukaan nousseet samassa ajasssa kaksinkertaisiksi (sininen käyrä: pääkaupunkiseutu; punainen käyrä: koko Suomi). Tavallinen suomalainen omistusasunnon hankkinut perhe on siis ollut kaukaa viisas ja sijoittanut varansa oikein, kun taas pörssisijoittaja on erehtynyt. Aivan näin pitkää, kurjaa pörssisäätä ei varmaan kukaan osannut kymmenen vuotta sitten odottaa. Tavalliset suomalaiset kotitaloudet ovat taas kerran olleet taitavampia kuin sijoittajat.

Käyrät eivät ole aivan vertailukelpoisia. Ylemmästä käyrästä puuttuu asuntojen tuottama vuokratuotto ja alemmasta taas osingot. Nämä kuitenkin karkeasti ottaen kompensoivat toisensa. Mutta pörssiosakkeiden markkina-arvosta puuttuu lisäksi inflaatiokorjaus ja jos tämä otetaan huomioon niin pörissosakkeet ovat olleet vielä heikompi sijoitus kuin käyrät antavat ymmärtää. Omistusasunto on siis ollut näiden käyrien antamaa kuvaa kannattampi valinta.

Sijoitusten arvo nousee yleensä niin kauan kuin korot ovat matalat

Mutta miten jatkossa? Asuntojen hintojen nousu johtuu kahdesta tekijästä. Toisaalta alhaisesta korkotasosta, mutta myös siitä, että yhteiskunnassa on totuttu pitkiin asuntolainoihin, jotka helpottavat asuntovelallisen asemaa ja tuovat likviditeettiä asuntomarkkinoille. Näyttäisi siltä että korkotaso pysyy tällä kertaa pitkään alhaalla ja seurauksena lienee kaikkien omaisuuslajien inflaatio (hinnannousu), joka jatkuu yleensä kunnes korkoja on nostettu niin korkealle, että vaikutukset näkyvät reaalitaloudessa. Tällä kertaa siihen voi mennä melko pitkään.

Asuntojen ja pörssikurssien nousun yhteiskunnalliset vaikutukset ovat, toisin kuin yleisesti luullaan, pääosin negatiivisia. Omaisuusarvojen nousu (suhteessa palkkatasoon) jäykistää yhteiskuntakiertoa, alentaa yritteliäisyyden motivaatiota ja antaa sijoittajille mahdollisuuden laiskaan elämään. Olemme kuitenkin, ikävä kyllä, matkalla ei toivottuun suuntaan, eikä tämä ole kenenkään etu. On sijoittajan etu että yhteiskunta kehittyy ja talous kasvaa myös pitkällä tähtäimellä - ja siksi olisi hyvä että sijoittajien omaisuus ei inflatoidu kohtuuttomaksi.

Yritteliään ja työtä tekevän kansalaisen edun ajaminen johtaa kaikkien kannalta parhaaseen lopputulokseen. Voimme vain toivoa että keskuspankit ymmärtävät nostaa korkotasoa ennen kuin joudumme stagnaation karulle ja kiviselle tielle. Parempi on ottaa vastaan tervehdyttävä lama, kuin kitulias näivettymien. Puhe lamasta kuulostaa ehkä ennenaikaselta kun vasta olemme toipumassa edellisestä, mutta uuden laman siemenet itävät jo tänään ja niihin on hyvä kiinnittää ajoissa huomiota.

Palkkaerot ovat Suomessa melko pieniä verrattuna moniin muihin maihin. Ohessa tilastokeskuksen julkistama graafi Suomalaisten keskiansioista (lähde: tilastokeskus.fi/til/pra/2008/pra_2008_2010-04-09_tie_001_fi.html)

Suomalaisten keskiansiot ovat painottuneet 2000...3000€ välille ja varsin harva meistä ansaitsee varsinaisia ökypalkkoja. Mistä tämä melko kauniin näköinen palkkajakauma varsinaisesti aiheutuu?

Suurimpia selittäviä tekijöitä linenevät:

• melko hyvä koulutustaso ja koulutusjärjestelmä, joka antaa kaikille hyvät valmiudet työelämään
• etnisesti ja kulttuurillisesti homogeeninen yhteiskunta, joka arvostaa kaikkien jäsentensä osaamista

Progressiivinen verotus leventää palkkahaitaria

Progressiivinen verotus sen sijaan kasvattaa tuloeroja. Progressiivinen verotus heikentää ylempien tuloryhmien kiinnostusta taloudellisen tuloksen ja työn tekemiseen. Yritykset joutuvat kompensoimaan valtiovallan toimia nostamalla parhaimpien osaajien palkkoja niin, että kiinnostus yrityksen päämääriin säilyy. Toisaalta taas yritykset myös pienentävät huonomman tietotaidon työntekijöiden palkkoja siitä, mitä ne ilman progressiivista verotusta olisivat. Tämä on eräs kansantalouden lainalaisuus, johon on vaikea vaikuttaa. Yrityset toimivat niin, että ne saavat oikean määrän oikeanlaista työvoimaa ja tulevat tällöin aivan automaattisesti kompensoineeksi progressiivisen verotuksen kannustimia väärentävää rakennetta.

Progressiivinen verotus kuitenkin takaa yhteiskuntarauhaa ja tasaa jonkin verran käteen jäävien tulojen määrää. Tuloja tasaavaa vaikutusta on tosin äärimmäisen vaikea arvioida kun ei ole tiedossa sitä missä määrin yritykset toimillaan kompensoivat progressiivista verotusta. Joka tapauksessa progressiivinen verotus:

• vääristää palkka- ja kannuste- rakennetta ja pienentää tuotannon kasvua
• rumentaa kuukausiansioiden jakaumaa
• suuntaa älykkäiden ihmisten aktiivisuutta palkkatulojen pienuuden optimoimiseen
• tuottaa suuren määrän erilaista "turhaa" ja kenties jopa yhteiskunnan kannalta haitallista työtä veroviranomaisille

Progressiivinen verotus puoltaa paikkaansa, jos tällä tavoin kulutusvoimaa ohjautuu niille nuorille ja dynaamisille henkilöille, joiden kulutustottumukset suuntautuvat tulevaisuuden palveluihin ja tuotteisiin. Pelkään kuitenkin pahoin että progressiivinen verotus ei ole tähänkään tavoitteeseen nähden paras työkalu. Osuvampaan tulokseen päästäisiin suorilla tulonsiirtopalveluilla.

Tuloerot ovat kasvussa

Palkkahaitari on tilastokeskuksen mukaan levenemässä ja naisten palkkataso on hieman lähentynyt miesten palkkatasoa. Leveneminen johtunee seuraavista tekijöistä: 

• Suomalainen yhtenäiskulttuuri antaa sijaa suuremmalle osaamisen ja kulttuurin diversiteetille
• Kulttuuri, tietotaito ja palkkataso alkavat yhä enemmän jakautua globaaleihin segmentteihin. Esimerkiksi suomalainen ohjelmoija, laivanrakentaja, lentokapteeni ja elektroniikkainsinööri kilpailevat palkalla ja osaamisella maailmanlaajuisessa yhteisössä projekteista ja työstä. Ja palkkataso asettuu tällöin kansainvälisen tavan mukaiseksi ja meille tuo ulkomainen tapa tarkoittaa leveämpää palkkahaitaria.

Mitä jatkossa?

Olemme jossain määrin voimattomia monien kansantalouden lainalaisuuksien ja kansainvälisen kehityksen suhteen. Uskon kuitenkin, että siirtymällä kohti tasaverotusta ja suurempaa suorien tulonsiirtojen osuutta, päästään osuvampaan yhteiskunnalliseen tulokseen kuin nykyisellä progressiivisen verotuksen ja tulonsiirtojen yhdistelmällä.

Kuvaus ja tuotanto: Ville Lindfors / www.originaali.fi

Keskustelijat:  Kai Nyman, Ari Hakkarainen / www.klaava.fi

Makrotalouskatsaus tekstimuodossa: www.piksu.net/blog/102