Liikesivistysrahaston 90-vuotisjuhlassa esitelmöinyt TY:n nykyinen vararehtori Tapio Reponen esitti kaksikin mielenkiintoista näkemystä.

Ensinnäkin Reponen kyseenalaisti suuruuden ekonomian, koska pienet yritykset pystyvät toimimaan joustavammin. Tähän liittyen Reponen painotti sitä, että perinteisten alojen rinnalle on kehitettävä jatkuvasti uusia toimialoja. Tätä hän on korostanut aiemminkin. Taustalla on jo Harwardin prof. Linda Applegaten esittämä näkemys, jonka mukaan samat tuotteet ja palvelut pyritään tuottamaan tehokkuuspyrkimysten takia aina vain pienemmällä henkilöstöllä. Ensin tehostetaan tuotantoa, sitten hallintoa ja suunnittelua. Sen takia työllisyyttä ei pystytä takaamaan olemassa olevilla yrityksillä, vaan tarvitaan aina uusia yrittäjiä.

Toisekseen Reponen arvioi Suomen panostaneen erittäin paljon rakenteisiin, mikä on jossakin määrin johtanut yliorganisoitumiseen. Ihmisillä olisi annettava nykyistä enemmän mahdollisuuksia ideointiin, kehittämistyöhön ja verkostoitumiseen organisaatioista riippumatta.

Lähteet: TS 3.2.2010; Vahe: Turun Liikemiesyhdistyksen 100-vuotishistoria.

Sijoittamisen perusteissa käsittelen myymälä- toimisto- ja tuotantotiloja.

Viimeisten vuosien mantrana on ollut ettei sijoitus voimakkaasti kasvaviin BRIC-maihin eli Brazil, Russia, India and China, voi mennä pieleen. Sijoittajat ovat noudattaneet neuvoa ja kasvavien talouksien rahastoihin ja etf:iin on virrannut rahaa ovista ja ikkunoista.

Eurooppa on nyt havaittu suureksi mahdollisten luottotappioiden keskittymäksi. Kun Dubain luotto-ongelmilla saatiin psyykattua markkinat laskuun muutama kuukausi sitten, on nyt löydetty lisää riskejä Kreikasta, Espanjasta ja Portugalista. Jotta sijoittajille saataisiin hyvä muistisääntö, on ongelma-alueen maiden nimiä yritetty lyödä milloin miksikin lyhenteeksi... Konsultti ehdottaa muistisäännöksi STUPID-maita eli Spain, Turkey, UK, Portugal, Italy and Dubai.

Pitäisikö tässä nyt panikoida ja myydä kaikki, ennen kuin STUPID-maat menevät kaikki konkurssiin ja peli on lopullisesti menetetty?

Todellisuudessa velkaantumisen ei pitäisi olla mikään uutinen markkinoille. Kun kansantaloudet supistuvat ja samalla elvytetään voimakkaasti, käy helposti kuin hullulle miehelle Huittisista: sitä syö enemmän kuin tienaa.

Valtioiden velkaantuminen on pitkän aikavälin ongelma ja suurin pitkällä aikavälillä kasvua rajoittava tekijä G3-alueella (US, EU, JP). Kuitenkaan itse velkaantumisessa ei ole mitään uutta tai merkittävää tapahtunut viimeisten viikkojen aikana Kreikkaa lukuunottamatta. Kreikka ilmoitti laskeneensa väärin oman velkaantumisasteensa ja reilun 7 %:n velka suhteessa bruttokansantuotteeseen olikin reilut 12 %:a. Samalla käynnistettiin spekulaatio Kreikan sulkemisesta euro-alueen ulkopuolelle ja euro heikentyi huomattavasti.

Valtioden velasta ja velan kasvuvauhdista löytyy hyvä graafi osoitteessa http://blogs.reuters.com/macroscope/2010/02/05/deficits-and-debts-made-clear/ .

Itse pidän euron heikentymistä hyvänä uutisena Euroopan taloudelle. Vapaasti heikentynyt dollari on syönyt eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä vientimarkkinoilla. Nyt lähestytään terveempää tasoa suhteessa dollariin eikä Yhdysvallat pysty ostamaan kilpailukykyä “devalvoimalla”.

Piensijoittajan ja osakesäästäjän on turha panikoida näiden makrotalouden otsikoiden takia. Elvyttäminen maksaa ja velat lankeavat joskus maksuun, mutta kokonaisten valtioiden konkurssi on uhkana aika kaukana. Nyt kannattaa pysyä mikrotalouden tasolla ja katsoa yritysten julkistamia tuloksia, ehdotettuja osinkoja ja tulevaisuuden näkymiä. Suomalaiset yhtiöt ovat pääosin ylittäneet odotukset osinkoehdotuksillaan. Jos ja kun osinkoehdotukset heijastavat yhtiön hallituksen uskoa tulevaisuuden talouskehitykseen, näyttää tilanne huomattavasti vuoden takaista paremmalta.

Useampi blue chip –yritys tarjoaa nyt 4-6 %:n osinkotuottoa. Pidän näiden osakkeiden omistamista hyvänä vaihtoehtona reilusti alle prosentin tuottoa tarjoavalle korkotalletukselle. Osingot saa tililleen huhti-toukokuussa eli holdari ehtii ottaa kotiin kahdet osingot seuraavan 14-15 kuukauden aikana.

 Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä http://www.deltafreight.fi

Kansantalouden tilinpitoa on joskus hyvä katsoa vähän etäänpää. On hyvä olla tietoinen kokonaistilanteesta, jotta saa vähän taustaa sille mistä nyt juuri tällä hetkellä vellova keskustelu eläkkeiden ja tulonsiirtojen karsimisesta ja verojen korotuksista oikein juontaakaan juurensa. Osan syystä voi tietenkin vierittää suurten ikäluokkien eläköitymisbuumin syyksi, mutta silloin kyllä keskustelu ohjautuu väärään suunttaan. Olemme viimeisten parin vuoden aikana tehneet vakavia kansantaloutta rasittavia virheratkaisuja, joiden korjaaminen auttaa meitä nopeasti ja tehokkaasti pois stagnaation tilasta johon yhteiskuntamme on joutumassa - kunhan asioihin tartutaan tosissaan.     

Keskiansiot ovat, kuten alla olevasta kuvasta nähdään, viime vuonna kehittyneet erittäin positiivisesti. Kansantalouden tuotanto on kuitenkin laskenut kuten kansantalouden suhdannakuvaajasta voimme havaita. Miten nämä kaksi tilastoa on sovitettavissa yhteen - tuotanto ei voi ikuisesti laskea ja palkat nousta?

Kun palkat nousevat ja tuotanto laskee niin jonkun muun kuin palkansaajan on tingittävä omista tuloistaan.

Yhteiskuntamme on viime vuonna tinkinyt seuraavista asioista:

• työttömyys on lisääntynyt ja sitä kautta kokonaispalkkakustannuksia on saatu pienennettyä
• investoinnit tulevaisuuteen on jätetty tekemättä tai niitä on radikaalisti supistettu
• suurempia palkkoja on maksettu ottamalla lisää velkaa (erityisesti valtio on kunnostautunut tässä)
• eläkkeitä, työttömyyskorvauksia ja vähempiosaisille tulevia tulonsiirtoja on pienennetty ja pienennetään edelleen
• sijoittajat ovat saaneet pienemmän osan kansantalouden tuloista (tämä pienentää jatkossa sijoittajien investointihalukkuutta)
• palkkatuloja ja pääomia joudutaan jatkossa verottamaan kovemmalla kädellä, joka johtaa meitä kohti sosialistisempaa yhteiskuntaa

Lopputuloksena palkkakustannusten kasvusta on, että täällä tehdyn työn kilpailukyky suhteessa esimerkiksi Kiinassa tehtyyn työhön edelleen laskee ja yhteiskuntamme uhkaa luisua syöksykierteeseen, jota ei ole helppo oikaista. 

Miten tähän on päädytty?

Tämän nyt tapahtuneen ilmiön syypäitä ovat kaikki talouselämän sektorit, joista valtiovalta on kyllä tällä kertaa ollut syyllisistä kaikkein syntisin. Valtion työntekijöiden palkat ovat nousseet kaikkein nopeimmin ja valtio on siten kaikkein suurin syypää tapahtuneeseen kehitykseen. Ei auta vaikka valtion toimesta nyt perustetaankin työpajoja ja muuta virikettä työttömille - se on vain laastaria niille haavoille joiden viiltämisessä valtiovalta on erityisesti kunnostautunut. Tapahtuneesta kehityksestä ei voi kuitenkaan syyttää poliittista johtoa vaan kyllä tekijät ovat syvemmällä yhteiskunnan koneistossa:

• virkamieskunta ei ole osannut ohjata poliittisia päättäjiä oikeaan kansantaloudelliseen näkemykseen
• media ei ole kyennyt kuvaamaan kansalaisille kansantalouden kokonaisuuden tilannetta ja lainalaisuuksia niin että järkeville poliittiselle päätöksille olisi saatu kansalaisten tuki
• oppositio on kannustanut hallitusta palkkojen ja muun kustannustason velella tapahtuvaan paisuttamiseen (ja hallitus on ollut opposition kanssa yksimielinen)

Mitä seuraavaksi?

Eräänä yksittäisenä valopilkkuna on ollut Sauli Niinistön toiminta. Hänellä täytyy olla hyvät taustajoukot sillä Sauli Niinistö on kyennyt ensimmäisenä tekemään monia aloitteita asioihin tarttumiseksi.Täytyy vain ihailla Sauli Niinistöä ja erityisesti hänen taustajoukkojaan, joissa täytyy olla mukana joku kansantaloutta erittäin hyvin taitava tähti.

Uskon että yhteiskunnassa alkaa nyt olla ymmärrys tilanteeseen ja minun mielestäni asioihin kannattaa tarttua jo ennen seuraavia vaaleja juuri niin kuin Sauli Niinistö on ehdottanut.

Lähde: findikaattori.fi/13/

Lähde: findikaattori.fi/39/

Eilinen Timon listan päivitys toi yllättävän muutoksen: Digia tippui kärkipaikoilta, jossa se oli ollut jo melkein vuoden. Syy on luonnollisesti osavuosikatsausten aika, jolloin firmojen taloudelliset tunnusluvut päivittyvät joskus yllättävällä tavalla. Salcomp nousi listan kärkeen.

Digia meni myyntiin luonnollisesti myös mallisalkusta, koska se tippui pois nousupotentiaalisiksi arvioitujen firmojen joukosta. Kurssi ehti kuitenkin nousta viikolla paljon (n. 15%) ennen myyntiä ja koska Digian painotus oli sattumalta (ketju onnistuneita aiempia positioita) mallisalkussa suurin kaikista positioista, mallisalkun arvokäyrässä on nyt jopa epärealistisen näköinen nykäys ylöspäin. Mallisalkku voittaa jo yli 8%-yksikköä OMXH25-indeksiä tämän vuoden alusta lähtien.

Mallisalkun ehkä liian yksinkertaiset ylläpitosäännöt johtivat siihen sivuvaikutukseen, että salkun allokaatio eri firmojen välillä on ollut hyvin epätasainen jo vuosia. Nyt, kun suurin positio meni myyntiin, päätin muuttaa sääntöjä hitusen, jotta pahimmasta epätasaisuudesta pääsisi eroon. Tästä lähtien otan vapauden allokoida yhden position myynnistä saatavan pääoman yhteen uuteen firmaan (tuoreimman listan kärjestä) ja lisäostoihin jo salkussa olevia firmoja tavoitteena mahdollisimman tasainen euroallokaatio salkussa olevien positioiden välillä.

Minulta on kysytty myös, olisiko järkeä pyrkiä allokoimaan pääoma listan kärkifirmoihin nousupotentiaalin suhteessa. Ajatus on mielenkiintoinen, mutta en ole tutkinut asiaa.

Mallisalkku on osoittanut melko lailla perustellusti, että lista toimii hyvin blokeittain periaatteella nousupotentiaaliset vastaan muut, mutta se ei välttämättä tarkoita, että lista toimii hyvin myös blokkien sisällä. Luulen, että nousupotentiaalilla painottaminen allokaatiossa johtaa keskimäärin parempiin tuottoihin, mutta kohonneella riskillä, koska hajautus on epätasaisempi. Mutta tämä on vain arvausta ja parempi tieto vaatii salkun simulointia tuolla periaatteella. Tämänhän voi tehdä kuka tahansa halukas, koska listan historiadata on listasivulla vapaasti käytettävissä..

http://www.piksu.net/blogit/timo

Noin 10 kuukautta sitten kirjoitin ensimmäisen elpymisen merkkejä blogimerkintäni. Ajan kuluessa osa näkemyksistäni on osunut oikeaan ja osa ei. Onkin aika katsoa aikaa hieman taakse viime vuoteen ja sitäkin enemmän kuluvaan vuoteen.

Ensimmäisessä merkinnässäni uskoin maltilliseen talouden nousuun kehittyvien talouksien vetämänä. Tämä sitten enemmän tai vähemmän tapahtui. Toisessa merkinnässäni olin yhä optimistinen osakemarkkinoiden suhteen.

Kolmannessa merkinnässäni onnistuin ja epäonnistuin. Odotin yhä kasvavaa inflaatiota, joka itse asiassa on tapahtumassa (kts. kuvio). Tämän perusteella odotin, että korkoja olisi alettu nostamaan. Mielessäni oli oletus, että keskuspankit haluaisivat turvata positiiviset reaalikorot (korkotaso - inflaatio).

Toisin kuitenkin kävi. Vaikka inflaatio jo laukkaa, länsimaisilla keskuspankeilla on hyvin vähän ollut intressejä nostaa korkoja, ja täten vähentää yhä korkeamman inflaation riskiä. Syksyn mittaan tämä onkin johtanut todella perverssiin tilanteeseen, jossa rahaa siirrettiin riskisempiin sijoitustuotteisiin, koska rahan pitäminen riskittömissä korkoinstrumenteissa ja korkorahastoissa kuluttaa todellista varallisuutta. Jos huomioidaan vielä pienelle sijoittajalle koituvat kulut rahamarkkinarahastoista, säästöjen nimellinenkään tuotto ei ole juuri mitään. Yhdysvalloissa, jossa korkotaso on matalin rahamarkkinarahastojen tuotto voi olla kulujen jälkeen jopa negatiivinen. Pankit toki puhuvat asiasta vähän, koska sijoittajat suurissa määrin keksivät tämän se voi johtaa hallitsemattomaan joukkopakoon rahamarkkinarahastoista ja yhä suurempaan riskipitoisten sijoitusten ylihinnoitteluun.

No miksi sitten syksyllä koettiin vielä reipas nousu? vastaus on negatiiviset reaalikorot. Saattoi olla jopa tilanteita, joissa markkinoille tuli negatiivinen uutinen, mutta se vaikutti positiivisesti, koska uutinen samalla merkitsi alhaisten korkojen jatkumista. Oltiinkin jo tilanteessa, jossa osakemarkkinatuottojen ajurit eivät olleen niitä tuloksiin vaikuttavia tekijöitä. Tämä kävi ilmi selvästi Piksussa suoritetun tutkimuksenkin perusteella; samalla, kun uskottiin pörssikurssien nousuun, uskottiin myös talouskehityksen niiaamiseen uudestaan (ns. W). Tämän tutkimuksen perusteella tekemäni arvio osuikin aikalailla oikeaan (3.1.2010):

"Tämän informaation perusteella mahdollinen kurssinousu tulisi tapahtumaan pelkän spekulaation perusteella ja on perusteet kotiuttaa rahat nousun jälkeen. Tulevaisuus on kuitenkin epävarmaa ja tämä kirjoitus ei ole sijoitusneuvo"

Oma epäonnistumiseni kesällä 2009 näkemyksissäni siis perustui vääriin oletuksiin keskuspankkien koronnostoista, mutta miten tästä eteenpäin?

Väitän, että kolme seuraavaa asiaa tulevat olemaan keskeisiä tekijöitä ja saavat huomiota kevään aikana:

(1) Työllisyys: viimeisen puolen vuoden aikana pettymykset USAn työllisyydestä on voitu kääntää positiivisiksi sen perusteella, että ne implikoivat myöhäisempiä korkojen nostoja ja työllisyydenhän tarvitsee kääntyä nousuun vasta puolisen vuotta BKT:n kääntymisen jälkeen. Nyt tuo hetki on tullut, USAn työllisyydessä tulisi alkaa tapahtumaan merkkejä paremmasta, jos tässä olisi kyse pidemmästä nousumarkkinasta.

(2) Osingot: Kesällä 2009 onnistuin myös aliarvioimaan yritysten osinkojen maksut keväällä 2010 (esim. Fortum ja Nokia). Tämä voi johtua tuottavien investointikohteiden puutteesta, halusta miellyttää sijoittajia tai positiivisista tulevaisuuden odotuksista. Itse uskon, että osinkojen maksu on ennen kaikkea yritysten keino miellyttää sijoittajia ja toisaalta kertoo siitä, että investointikohteita, jotka myöhemmin saattaisivat kasvattaa yritysten arvoa, on vähän tarjolla. Joka tapauksessa tällaisella osinkopolitiikalla saadaan sijoittajakonkarit (voi olla = sijoitusgurut) ja kaikenmaailman kansankapitalistit kiimaisiksi, joten kevään 2010 osinkoyhtiöt tulevat olemaan pelipapereita ja niiden arvot ovat suhteellisesti tukevalla pohjalla aina osingonmaksuun asti.

(3) Valtioiden velkakriisit: Syksyllä vuorossa oli Dubai, mutta se oli helppo pelastaa öljyrikkaan Abu Dhabin ansiosta. Nyt kuitenkin vuorossa on Kreikka ja Yhdysvaltojen Kalifornia on kriisissä. Näin monta tapausta kertoo, että jotain on vialla, ja yksittäisten valtioiden kriisit ovat saattaneet johtaa huomattaviinkin kriiseihin (esim. Venäjä 1998). Kreikan kriisiä ei voi vähätellä, koska se on yksi Euro-alueen osa ja siksi se mitä Kreikalle tapahtuu vaikuttaa paljon Euron liikkeisiin ja levittää kriisin vaikutukset välittömästi valuuttamarkkinoille. Siinä on siis kaikki potentiaali leviämiseen ja Kreikkaan ei voi suhtautua kuten Dubaihin, jonka isoveli voi tuosta vain pelastaa. Tilanteesta ei päästä pelkillä hienoilla puheilla ulos. Jos markkinat eivät luota Kreikkaan tarkoittaa se korkeampaa riskilisää sen velalle, joka taas ajaisi Kreikkaa yhä syvemmälle ahdinkoon (lainasta siis maksettaisiin yhä enemmän korkoa). Kreikan kriisi myös antaa opetuksen valtionmenojen kattamisesta velalla: voidaan jonkin aikaa kertoa, että eihän se mitään, kun korko on näin alhainen. Lopulta tällaiset toimijat kuitenkin yllätetään enemmän tai vähemmän housut kintuissa, kun yllättäen huomataan riskilisän nousevan.

(4) Reaalikorko: negatiiviset reaalikorot tukevat varallisuusarvoja, mutta jos keskuspankit lähtevät korkojen nostoihin, on tämä sitten huono asia markkinoiden kannalta. Jos koronnostot lähtevät käyntiin ilman työllisyyden parantumista, on se markkinoille erittäin negatiivinen uutinen. Itse uskon, että korot pidetään alhaalla ja reaalikorko negatiivisena, koska inflaatio söisi valtioiden velkoja. On myös uskottavaa, että tällaista politiikkaa tehdään, sillä jos inflaatio pääsee käsistä, on se ennemminkin seuraavien poliitikkojen ja keskuspankkiirien ongelma laittaa kuriin. Alhaiset korot tukisivat vielä myös Suomen asuntokuplan laajenemista.

Yhteenveto: Keväällä 2010 osakemarkkinan liikkeet ovat tasapainottelua korko-odotusten ja työllisyyslukujen välillä. Jokerina on valtioiden velkakriisi ja pelipapereina toimii osinkoa jakavat yhtiöt.

Tämä oli elpymisen merkkejä sarjan viimeinen blogimerkintä.

Sijoittajan kannattaa välillä pysähtyä ja miettiä miksi hän sijoittaa. Ovatko sijoituskohteet ja allokaatiot järkeviä sijoitustarkoitukseen nähden. Toimitanko järjen vai tunteen ehdoilla?

Usein teoreetikot rakentavat mallejaan sen olettamuksen varaan että sijoittajat toimivat rationaalisesti. Näin ei ole. Sijoittajatkin ovat ihmisiä, ja ihmiset toimivat usein tunteen vallassa. Rakkauselämässä tunne on hyvä neuvonantaja, sijoittamisessa vähemmän pätevä.

Yksi tyypillinen tilanne missä tunteet jallittavat järjen on kun tapahtuman todennäköisyys on pieni, mutta suuria tunteita herättävä. Tätä käyttävät hyväksi mm. Oy Veikkaus ja vakuutusyhtiöt. Kaikki tietävät että lottoamalla keskimäärin häviää. Silti kansa virtaa sankoin joukoin kupongit tanassa lottoamaan aina kun on erityisen suuri potti luvassa. Tunteet voittivat järjen. Lottoaminen voi silti olla perusteltua. Jos tarkoitus onkin pienellä panoksella kohottaa jännitystä arvontailtana on kyseessä aika halpa huvi. Lottoaja ei osta keskimääräistä tuottoa vaan jännitystä.

Vakuutusyhtiöt käyttävät taas hyväksi mahdollisen onnettomuuden aiheuttamaa mielipahaa. Entä jos rusikoit autosi lunastuskuntoon? Myöskään vakuutusyhtiöt eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia, vaan laskevat maksut niin että he keskimäärin jäävät voitolle. Eli jos vakuutuskohteen menetys ei aiheuta katastrofia (ts. on varaa korvata vastavaalla) on vakuuttaminen epärationaalista. Moni tosin ottaa autoonsa kaskon uutena ja "unohtaa" sitten irtisanoa sen.

Sijoittamisessa lottoamisen vastine voisi olla erilaisten high-tech startuppeihin sijoittaminen. Jokin niistä kun voi olla varsinainen kultamuna. Kassavirrasta viis - tässä on jännitystä ja hyvä stoori. Laput vetämään ja sitten seuraamaan "arvontaa" livenä pörssissä joka päivä. Jos sijoittamisen (tässä pitäisi kyllä käyttää sanaa spekulointi) tarkoitus on jännityksen tuottaminen, niin siitä vaan.

Vakuutusta vastaava tuote sijoittajalle voisi olla jokin näistä pääomaturvatuista tuotteista : Sijoita osakkeisiin pääomaturvatusti! Kävi niin tai näin , saat aina rahasi takaisin (tosin otamme ihan pienen merkintäpalkkion). Jos kaikki mainitut osakkeet nousevat saat tuotosta xx%. Tässäkin tapauksessa liikkeellelaskija on turvannut selustansa, ja kääräisee keskimäärin sievoisen voiton. Jos sijoittajalla ei ole varaa menettää pientäkään osaa pääomastaan, eikä taidot (tai sijoituksen pieni koko) estävät rakentamasta suojausta itse voivat nämäkin tuotteet puoltaa paikkaansa.

Voitonhuuman ja pelon lisäksi myös kiireen tunne on järjen vihollinen: Kurssit nousevat juuri nyt, nyt on pakko päästä heti mukaan! Tai: Kaamea osari, äkkiä eroon tuosta vessapaperista. Yön yli nukkumisesta seuraa silti harvoin katastrofi.

Homo Economicus neuvoo: Mieti miksi sijoitat! Onko tarkoitus toimia järjen vai tunteen ehdoilla? Oletko pelaamassa vai sijoittamassa? Niin kiirettä ei ole että ei ehdi miettiä asioita kunnolla. Sijoituspäätösten kirjaaminen ihan vaikka ruutuvihkoon on monasti avuksi. Miksi ostin tuon osakkeen? Kun puntit alkavat tutista on hyvä tarkistaa ovatko päätöskriteerit edelleen voimassa vai ei. Jos ovat, niin rauhallisesti vain! Päätöspäiväkirja on lisäksi hyvä  työkalu jo oppimisen kannalta. Jos olet tehnyt huonon (tai erikoisen hyvän) päätöksen voit jälkeenpäin käydä tarkastamassa perustelut.

Tiedoissa tähänastiset tulokset päivitettyinä. Muutokset listalla aika suuria tällä kertaa.

Nousussa Panostaja, Ilkka, Nordea (2 pistettä ylös kerralla), Fiskars, Keskisuomalainen, Kone, Rapala.

Laskussa Metso (2 pistettä alas kerralla), Nordic Aluminium, Etteplan, Norvestia, Ixonos, Ramirent.

Hoptioseurannan kahta ekaa ei kannata ottaa vakavasti, menevät kärkeen valtavan vivun takia, joka johtuu hyvin alhaisesta hinnasta verrattuna vastaavaan osakkeeseen.

Osinkoseurannassa 2009e jo toteutuneet lihavoitu, muut arvioita.

http://www.piksu.net/node/101

Keskustelijoina Kai Nyman ja Ari Hakkarainen (www.klaava.fi);  Toteutus: Ville Lindfors (Originaali Oy)

Vaikka rajasinkin rahastot oman kirjoitusalueeni ulkopuolelle, haluan kuitenkin kiinnittää vielä toistamiseen huomiota Pekan merkintään

2. / 1. / 2010, joka käsittelee yhtä rahastosijoittamisen omituista piirrettä.

Kuvittelisin, että ainakin Suomessa pankit perustavat vähänkin eksoottisempia rahastoja neuvoteltuaan ensin

1 - 2 institutionaalisen sijoittajan kanssa, jotka tuovat rahastoon suurimman osan sen pääomasta. Tavalliset tallaajat tuovat pankkiin hiekan lisäksi vain vähäisiä merkintöjä.

Kun 1- 2 suursijoittajan asema on näin keskeinen, se asettaa muut sijoittajat erikoisineen tilanteeseen. Jos joku olisi kiinnostunut sijoittamaan, sanokaamme Etelä-Koreaan, ei ole mitään takeita, ettei kuviteltua Etelä-Korean rahastoa yhdistetä Aasian rahastoon siinä vaiheessa kun suursijoittaja kotiuttaa sijoituksensa ja rahaston pääoma laskee alle minimirajan. Uudessa rahastossa Etelä-Korea muodostaa vain murto-osan sijoituskohteesta.

Tämä on esimerkki siitä, että sijoittaminen on muuten pitkäjänteistä puuhaa paitsi suursijoittajan toisin päättäessä.

Kiinteistösijoittamista käsittelen kevään ajan tuon takana.

Tietokoneen vaihtamisen johdosta kuukausikatsaukseni suomalaisten hedge-rahastojen kehitykseen on hiukan myöhässä. Tämä lista perustuu tiistain 2.2. kursseihin ja listaus on peräisin Investime ohjelmasta. Muutokset kuun vaihteesta eivät ollet suuria, pikemminkin päinvastoin sillä nyt mukaan on ehtinyt joitakin harvemmin päivittyviä rahastoja kuten Estlander & Partners Global XL A.

Molemmat UB United Bankers rahastot ovat aloittaneet vuoden vahvalla kehityksellä, UB Wave 4,5 % ja UB View 3,9 %.

Kaikkien yllä listattujen rahastojen kuukausimuutoksen keskiarvo oli -0,08 %.

Ammattitoimittajan asiantuntemusta Piksussa edustaa lohjalainen Jaakko Wallenius, joka kirjoitti Piksuun ensimmäisen kerran 5.3.2009. Viime vuoden puolella Jaakko perusti Piksulle omat Facebook-sivut. Uskon, että Jaakolla on taustansa takia paljon annettavaa Piksun sisällön ja ilmaisun kehittämiseen.

Itselleni Jaakko oli nettituttu jo ennen Piksua. 1970-luvulta tv:ssä esitettiin ensimmäisen kerran Jacob Bronowskin loistelias sarja “Ihmisen vaiheet”, joka sarja teki moniin lähtemättömän vaikutuksen. Googlatessani vuosia sitten Bronowskin nimeä, huomasin Jaakon kirjoittaneen aiheesta hienon merkinnän.

Onneksi olkoon Jaakko ja monet kiitokset!

Pikussa tehtiin viime kuussa kysely siitä, että pitäisikö sijoitusinformaation osalta luottaa ammattilaisiin vai amatööreihin. Vastaajista 66 % luottaa mieluummin amatööreihin, eikä varmaankaan syyttä. Ammattilaiset nimittäin elättävät itsensä ammattimaisuudellaan, joten heillä on aina itressi maksimoida omaa hyötyänsä.

Asunnonvälittäjät ovat varmaankin tunnetuimpia tunnetuimpia kotiinpäinvetäjiä. Mieleeni tulee kokemukseni oman asunnon osatamisesta. Tarjolla oli kaksi samanlaista asuntoa samasta talosta ja samalla kerroskorkeudella. Toisen myyjä oli välittäjä ja toisen myyjä oli yksityishenkilö ja näistä jälkimmäinen myi asuntoa 6 000 euroa halvemmalla. Tein nopean puhelintiedustelun molempiin suuntiin ja kyselin milloin asuntoon tulee putkiremontti?

Yksityishenkilö: tarkat tiedot mm. suunnitelmista ja alkamisajankohdasta

Kiinteistövälittäjä: "Tottakai se jossain vaiheessa tulee." Tätä seurasi asian vaikea kiertely ja sepittäminen...

Olipa siis aika ammattimaista toimintaa...

Piksussa mitattu sijottajasentimentti nousi vielä hieman. Tällä hetkellä vastaajista 76 % uskoo kurssinousuun helmikuussa.

Sijoittajasentimentti kuviona

***

Kuulumisia Piksusta:

(1) Kaikki artikkelit eivät enään näy julkisesta. Nähdäksesi kaikki kirjoitukset mm. loput sijoittamisen perusteiden artikkelit tulee sinun kirjautua Piksun käyttäjäksi.

(2) Sijoittajasentimentistä on mahdollisesti tulossa vanhan rinnalle uusi sovellettu mittari, joka ottaa huomioon niiden vastaukset, jotka ovat parhaiten ennakoineet markkinatuoton. Tämä kuitenkin riippuu aineiston riittävyydestä ja pituudesta.

Makrotalouskatsaus helmikuu / 2010     Kai Nyman         

Katsaukseen liittyvä syventävä keskustelu pidetään Toto invest ryhmän kokouksissa - muissa tilaisuuksissa erikseen pyydettäessä.

Source: http://www.ism.ws

Sentimentti-indikaattorit

Teollisuuden ja kuluttajien sentimentit ovat jatkaneet paranemistaan. Elpyminen on käynnissä ja tulevaisuudelta odotetaan parempaa.

Inflaatio, korko ja valuutat

Pitkien korkojen hivuttautuminen ylöspäin osoittaa että talouskasvun kestävyyteen luotetaan ja lyhyet korot matavat matalalla odottaen keskuspankkien koronnostoja. 

Euron arvo on ilahduttavasti lähtenyt heikkenemään ja tämä trendi on jo nyt parantanut useilla prosentilla Euroalueella tehdyn työn kilpailukykyä esimerkiksi Kiinassa, USA:ssa ja Japanissa tehtyyn työhön. Kaikki tämä on kotiin päin ja näkyy puolen vuoden tai vuoden viiveellä yrityksen tuloksiin ja työllisyyteen. Vakaa, hyvin hoidettu Euro toimi laman pyörteissä monen sijoittajan turvasatamana mutta nyt sijoittajat ovat valmiit taas luottamaan esimerkiksi dollarisijoituksiin ihan toisella tavalla kuin vaikkapa vain muutama kuukausi sitten.

Reaalitalous

USA liittyi viime vuoden viimeisellä neljänneksellä vahvan talouskasvun alueiden joukkoon ja Euroalueen vuoro tulee kenties tällä tai seuraavalla kvartaalilla. Kehittyvien maiden johdolla tapahtuva elpyminen saavuttaa tämän kevään aikana maailman kaukaisimmatkin kolkat.

IMF on herännyt viime vuonna tekemäänsä virheeseen ja toppuuttelee nyt valtionvarainministereitä säästäväisyyteen. Tämä kampanja tulee nyt auttamattoman myöhään - löysät, velkaantumista ja tehottomuutta lisäävät lamabudjetit on jo tälle vuodelle tehty ja ne toteutuvat vaikka paljon varovaisempi elvyttäminen olisi ollut järkevää. Esimerkiksi Englanti oli vielä viisi vuotta sitten eräs läntisen maailman kapitalistisimmista maista ja nyt valtion kulutuksen osuus bruttokansantuotteesta on jo reilusti yli 50%, joka edustaa suurempaa osuutta kuin joissain Neuvostoliiton aikaiksissa sosialistimaissa. Samaa Englannin viitoittamaa tietä ovat astumassa monet muutkin valtiot - Suomi muiden mukana rintamassa. 

Miksi sitten valtiojohtoinen elvytys ei aina auta? Valtion kulutus kohdistuu eri tyyppisiin asioihin kuin kuluttajien, jotka valitsevat unelmia, mielikuvia ja sellaisia asioita jotka tekevät meille elämän merkitykselliseksi. Valtion kulutus sen sijaan kohdistuu enemmän infrastruktuuriin, hyvinvointipalveluihin ja sellaisiin asioihin, joita voimme kutsua rationaalisiksi ja tarpeellisiksi. Yhteiskunta kuitenkin syntyy noista kuluttajien mielikuvista ja unelmista, joita ilman kaikki muu menettää merkityksensä eikä talouskaan kehity jos liian suuri osa kulutuksesta kulkee valtiokoneiston kautta. Monissa maissa valtiokoneisto on hoitanut tehtävänsä hyvin - kaikki kynnelle kykenevät kuluttajat on otettu mukaan kuluttamaan ja rakentamaan yhteisiä mielikuvia - siis valitsemaan tuotteita ja palveluita. Tulonjako on siis hoidettu hyvin. Tällaisessa tilanteessa valtion panoksen kasvattaminen ei auta vaan saattaa päinvastoin syödä resursseja vapaalta valintaprosessilta. Valtion elvyttäminen on tässä tilanteessa kuin veden kaivoon kantaminen - auttaa hetken mutta ohjaa resursseja tehottomaan toimintaan. 

On turhauttavaa että taloudellisen kasvun odotustaso on Euroopassa tällä hetkellä 2% tuntumassa. Tästä on kuitenkin turha syyttää valtiovaltaa tai keskuspankkipolitiikkaa, jotka ovat kaikienkaikkiaan melko hyvällä tolalla. Syyt ovat syvemmällä kulttuurissamme.

Sijoitusmarkkinat

Sijoitusmarkkinat ovat rauhoittavista makroluvuista huolimatta hermoilleet ja epävarmuuden astetta mittaava VIX indeksi on korkealla. Tuloskausi on tuonut odottamattomia positiivisia ja negatiivisia yllätyksiä ja sijoittajat ovat olleet hämmentyneitä. Kokonaisympäristöä mittaavien makrolukujen parantuminen on jäänyt sivuseikaksi kun yritykset ovat kertoneet tuloksistaan. Turbulenssin kausi kuitenkin päättyy helmikuun aikana ja sitten palataan taas rauhallisempaan jaksoon, jolloin yritykset ovat taas löytäneet suurin piirtein järkevältä näyttävät pörssiarvonsa. Tuo odotettavissa oleva rauhoittuminen on monasti ollut elpyvän kurssikehityksen aikaa.

Juuri sopivasti Nokian Q4 tuloksen julkistamispäivänä mainio CXO Advisory palsta esitteli tutkimuksen tulosyllätysten vaikutuksesta osakemarkkinoihin. Yksinkertaisesti hyvät tulokset ovat myrkkyä osakemarkkinoiden tuotolle.

Kirjoitus perustuu juuri ilmestyneesen tutkimukseen "Aggregate Market Reaction to Earnings Announcements", tekijöinä William Cready ja Umit Gurun. Tutkimuksen aineisto on NYSE ja AMEX osakkeet vuosilta 1973 – 2006.

Selityksenä on, että kokonaisuutena yhtiöiden hyvät tulokset ennakoivat koronnostoa, joka puolestaan johtaa osakkeiden kurssien laskuun. 

Applen Steve Jobs julkaisi eilen iPadin, joka on ylisuureksi räjähtäneen kosketuskäyttöisen iPhonen ja iPodin yhdistelmä. iPad perusversion jakelu käynnistyy 60 päivän kuluttua ja 3G tulee myöhemmin.

Uuden laitteen hintahaarukka on 499 dollarista reiluun kahdeksaan sataan taalaan. Tuotteesta ei vielä ole ulkopuolisten käyttäjien arvioita, mutta blogiavaruus, Twitter ja sosiaalinen media on täynnä Apple fanien ylistystä.

Kriitikkojen puheenvuorotkaan eivät ole kovin uskottavia, koska “hands-on” kädet kurassa kokemusta ei ole kellään muulla kuin Applen omilla porukoilla.

Julkisuuden hallinnassa Apple hakkaa liikevaihdoltaan paljon suuremman Nokian mennen tullen. Steve Jobs meni esityksessään jo niin pitkälle, että “We’re the biggest mobile device supplier on the globe” eli suurin mobiililaitteiden toimittaja.

Onneksi kansallisromanttinen Nokia ilmoitti tänään paluusta hyvään tuloskehitykseen. Numerotietoja löytyy ainakin kotimaisista lehdistämme sylin täydeltä, mutta globaalisti Nokia ei tee suuria digitaalisia aaltoja.

Nokian insinöörit ovat jumissa ja junttuurassa Symbian käyttöjärjestelmän kanssa, joka sopii halpapuhelinten ja pikkuruutuisten peruspuhelinten käyttikseksi mainiosti, mutta Nokia joutuu 2010 petraamaan mielettömästi päästäkseen Applen imusta aitoon innovaatiojohtajuuteen.

Afrikkalaisten ja aasialaisten rahat ovat tarpeen. Nokian jälkeenjääneisyys on friikkien mielestä jo toivottoman suuri. Apple pyyhkii pöytää ja Nokian on pakko painottaa aivan toisenlaisia asioita. Nyt se ei ole niinkään “Connecting People” firma vaan maailman paras arvoketjun hallitsija, joka pystyy jakelemaan halpalaitteita tehokkaammin kuin kukaan muu.

Apple hyödyntää tietenkin Nokian junttipuhelinvalmistaja-asemaa ja nostattaa mobiilieliitin tunnelmia ja uskomuksia jatkuvilla uudistuksilla, joihin Nokia ei 2010 pysty mitenkään vastaamaan.

Älkää ymmärtäkö kirjoitustani väärin. Nokia on edelleen ehdotonta yrityseliittiä sekä Suomessa että Euroopassa ja se on edelleen maailman suurin matkapuhelinten valmistaja. Nokian tuloskone on jälleen tulossa kuntoon, mutta sillä on ongelmallinen historia. Nokia joutuu taistelemaan Applen lisäksi RIMiä, Samsungia, LG:ta ja lukuisia muita valmistajia vastaan.

Amerikkalaisen sosiaalisen median kaltaista tukea Nokia ei saa Suomesta eikä Euroopasta. Euroopan “vanhainkodista” ei ole suurta apua. Tätä mannerta hallitsevat kehäraakit naissankarit, berlusconit, vanhaset ja sarkot. Amerikalla on Obama, Apple ja Google sekä mieletön hegemonia uudessa mediassa.

Jotain pitäisi keksiä. Euroopan nostaminen business innovoinnin kärkeen vaatisi tuhansia innovaatiojunakiertueita. Olemme juuttuneet henkiseen ja tekniseen taantumaan, joka pakottaa vanhojen rakenteiden ylläpitämiseen.

Suomessa työtön maksaa 18 000 euroa vuodessa ja maatatusyrittäjän tukeminen lähes 30 000 euroa. Maatalouden lopettaminen ja kaikkien työttömäksi laittaminen säästäisi riihikuivaa rahaa, mutta ensin meidän on päästävä eroon vanhanajan poliitikoista.

Vanhanen, missä sä oot?

-Skiller

Taurus osakelista 28.1.2010

Löydät koko listan verkkosivulta www.taurus-capital.net.

Albert Einstein kerrotaan lausuneen että ”korkoa koron päälle lauseke on maailmankaikkeuden suurin voima”. Ehkä hän on näin sanonutkin, ja kaavan voima onkin suuri, mutta se kyllä heikkenee nopeasti ellei pidä kuluja kurissa. Harva sijottaja kiinnittää huomiota kulujen osuuteen sijoitustuloksessa. Ehkä se johtuu siitä, että useimmilla elämän saroilla muutaman prosentin kulu tai säästö ei ole kovinkaan merkitsevä. Tuskin kukaan innostuu, jos tavaratalo mainostaa 2-3% alennuksia. Sijoittamisessa kulut kuitenkin toistuvina ja keraantuvina muodostuvat merkittäviksi. Tarkastelen tässä osakesijoittamisen kuluja. Seuraavassa osiossa palaan muuhun sijoittamiseen liittyviin kuluihin.

Markkinoilla kulloinkin vallitsevan osakkeen osto- ja myyntihinnan välinen ero on kulu. Sen huomaa, jos ajattelemme että ostamme osakkeen, ja myymme sen välittömästi, ennenkuin markkinahinta on muuttunut. Tappiomme on hintojen välinen ero. Jos osakkeen hinta on luokkaa 10,00 ja hintaero on 0,01, on kulu noin 0,1%. Senttiosakkeiden  kohdalla kulu voi nousta kymmeniin prosentteihin. Kulu voi myös olla merkitsevä kalliimillakin osakkeilla, joiden osto- ja myyntihintojen välinen ero on suuri. Tätä kulua ei vältä kukaan, joka käy kauppaa osakkeilla.

Osakevälittäjän veloittamat kulut ovat joko kiinteä hinta per kauppa, osuus kauppahinnasta tai näiden yhdistelmä. Jotkut pankit veloittavat vielä salkun säilyttämisestä, joskin monet ovat luopuneet tästä. Jos pankin kanssa on tehnyt varainhoitosopimuksen, niin sekin maksaa.

Olen arvioinut omat kuluni viime vuodelta. Kaupankäyntikuluni olivat 0,23%,  ja varainhoidosta pankkini veloitti vajaat 0,1% salkun arvosta. Kun tähän lisään osto- ja myyntihinnan välinen osittain realisoitumaton ero, niin salkunhoidon kokonaiskulu on noin 0,4% salkun arvosta. Jos kulusuhde osakekaupassa menee reippaasti yli 0,5%, kannattaa panostaa kulujen alentamiseen.

Bo Lindfors

Me olemme juuri nyt omituisessa tilanteessa. Toisaalta työuria pitäisi ehdottomasti pidentää, jotta eläkkeille ja muille yhteiskunnan palveluille saataisiin maksajat myös tulevaisuudessa. Toisaalta työttömänä nyt kituva nuoriso työllistyy sitä heikommin mitä kauemmin vanhukset roikkuvat mukana työelämässä.
Olen kuitenkin miettinyt, että tähän vaikeaa yhtälöön voisi olla ratkaisu, joka voisi auttaa molempien tavoitteiden saavuttamisessa yhtä aikaa.
Ajattelin nimittäin esittää osa-aikaeläkejärjestelmän rajua uudistamista niin, että se palvelisi juuri tätä tarkoitusta.

Käytännössä esitän lyhyesti seuraavaa: luodaan osa-aikaeläkejärjestelmä, jossa ihminen voi jäädä puolipäivä-eläkkeelle pari vuotta normaalia aikaisemmin, jos hän samalla sitoutuu jatkamaan osa-aikaisena työskentelyä myös kolme tai neljä vuotta normaalin eläkeiän täyttymisen jälkeen. Järjestelmään sitoutunut pääsisi siitä irti vain pätevällä lääkärintodistuksella.
Tässä järjestelmässä ihmisen työuransa aikana tekemien kokonaistyövuosien määrä kasvaisi, mutta viimeiset työvuodet olisivat pienemmän stressin kautta ja itselle ja lastenlapsillekin jäisi aikaa aivan eri tavalla kuin ennen.
Eläkekertymä pitäisi tietysti taata samaksi kuin normaaliaikaan eläkkeelle jääville, jotta järjestelmä todella kiinnostaisi eläkettä odottelevia. Oikein pitkään eläkeiän jälkeen osa-aikaisella töissä sinnittelevät voitaisiin myös palkita normaalia kovemmilla eläkkeillä.

Miten tämä sitten auttaisi nuorisotyöttömiä? Jos järjestelmä yleistyisi, niin yrityksiin, kuntiin ja valtion laitoksiin syntyisi runsaasti erilaisia nykyistä pitkäaikaisempia puolipäiväisiä työtehtäviä ja vakansseja, jotka samalla toimisivat loistavasti nuorille pehmeänä laskuna työelämän vuosi vuodelta koventuneisiin vaatimuksiin.
Joka työpaikalla ja joka työtehtävään ei töiden jakaminen tietysti sovi, mutta ei tarvitsekaan. Kansantalouden kannalta riittäisi kun olisi merkittävä määrä työpaikkoja ja työtehtäviä, joissa homma onnistuisi.

Järjestelmä auttaisi eniten kaikilla niillä aloilla, joilla työelämän vaatimukset ovat koko ajan tiukentuneet. On vahva tunne, että ihmiset hakeutuvat eläkkeelle yksinkertaisesti siksi, että he eivät enää jaksa puristaa vuosi vuodelta enemmän itsestään, kun mieli tekisi päinvastoin jo hieman hidastaa.
Pidennetyllä osa-aikaisella järjestelmällä saataisiin ihmisistä puristettua niitä yhteiskunnan kaipaamia lisävuosia, mutta selvästi inhimillisemmin kuin vain nostamalla eläkeikää. Jälkimmäinen vaihtoehto voi kuitenkin lopulta johtaa myös selkävaivojen, uupumukseen ja ylipäätään sairaseläkkeiden roimaan kasvuun.

Hyvään ja huonoon asiakaskokemukseen verkkosivuilla on kiinnitetty viime aikoina huomiota.

Homo Economicus on sitä mieltä että myös sijoittajan kannattaa tarkastella minkälaista asiakaskokemusta sijoituskohde tarjoaa. Hyvä asiakaspalvelu kuluttajabisneksessä ei pian ole mikään differoiva tekijä - se on odotusarvo. Suomessa olemme tottuneet huonoon palveluun. Kun se on maan tapa emme osaa vaatia parempaa .... kunnes joku ymmärtää tarjota parempaa.

Joitakin selkeitä käyttäytymistapoja voin identifioida:

Asiakas on riesa

Monet vähintään keski-ikäiset tunnistavat vanhan kunnon autokorjaamon meiningin. Paras omakohtainen esimerkkini on perämoottorihuollosta. Kun olin käymättömän moottorin kanssa navoigoinut perille peltihallin kulmaan olemattomista opasteista huolimatta tulen tyhjäältä näyttävään halliin jossa lattialla levällään suuri määrä perämooreita ja niiden osia. Huhilen aikani. Viiden minuutin kuluttua takahuoneesta ilmaantuu pahalta haiseva selvästi krapulainen vanhempi mies. Mies vastaa kysymyksiini murahtelemall jotakin yksitavuista. Soittelen sitten päivittäin koneen perään, välillä puhelimeen vastataan, välillä ei. Parin viikon kuluttua saan ilosanoman että kone on kunnossa. Ajan uudestaan paikalle. Sama mieshenkilö löytyy muutaman minuutin huhuilun jälkeen - jälleen krapulaisen oloisena, mutta hilpeämällä tuulella. Syykin selviää: "Kone käy paremmin bensalla kuin vedellä- röhö röhö röhö". Homo Economicus poistuu paikalta nöyryytettynä mutta toimivan koneen kanssa.

Myynti on tärkeää , muu palvelu ei

Moni yritys on tehnyt ostamisesta helppoa. Se voi tapahtua esim. verkkokaupan avulla kätevästi. Näin on esimerkiksi käyttämäni kaapeliTV-yhtiön tapauksessa. Nettikaupasta kun kanavpaketin tai laajakaistaliittymän ostaa on palvelu käytössä muutaman tunnin kuluessa. Mutta jos jostakin syystä halaut irtisanoa jonkun palvelun pitää jonottaa puhelinpalveluun. Ja tietenkin vastassa on irtisanomisaika. Eli palvelun irtisanominen on hankalaa ja asiakaalta lyspsetään kaikki raha mikä voidaan. Ei edistä asiakatyytyväisyyttä! Kannattaisi harkita muutosta, yhden paketin irtisaoja on todennäköisesti edelleenkin asiakas. Miten yritys suhtautuisi jos ilmoittaisin että minulla on maksuissa karenssiaika: En maksa ensimmäisestä kuukaudesta yhtään mitään.

Tämän lajin huippua edustavat lehtitalojen puhelinmyynti. Jos erehdyt tilaamaan lehden halvasta tarjouksesta muuttu tilaus todennäkösiesti sopimuksen mukaisesti jatkuvaksi ellet irtisano sitä ajoissa. Kun seuraava lasku tulee olet jo automaattisesti hyväksynyt seuraavan vuoden tilauksen koska et huomannut kuukautta aikaisemmin irtisanoa tilauksesi.

Lisäpalvelun tuputtajat

Tähän kategoriaan kuuluu mm. kännykkäoperaattorini. Koska taloudessa on kolme liittymää joiden avulla höpötetään melko paljon olen ns. kulta-asiakas (eli operaattorille kaikkein arvokkainta laatua). Ilmeisesti firman puhelinmyyjillä on tavoitteissaan soittaa läpi nämä onnelliset asiakkaat pari kertaa kvartaalissa. Asenne on välillä kummallinen. Viime kerralla tarjottiin (taas) vuoden sopimusta jonka olen jo monta kertaa hylännyt - ihan periaatteesta. Myyjä kiihtyy ja alkaa riidellä kanssani! "Tiedän että et ole vaihtanut liittymää viiteen vuoteen. Olisi todella tyhmää jättää tarjous käyttämättä!" Joopa joo. Jos minä (kulta-asiakas) en halua että minua häiritään kesken työpäivän ja olen tyytyväinen nykyiseen ylihintaiseen liittymääni, niin miksi en saisi olla rauhassa?

Oikea paikka tällaiselle tarjoamiselle voisi olla netissä tai sähköpostin välityksellä, jos annan siihen luvan. Voin vaikka myöhään illalla käydä säätämässä liittymää ja katsomassa tarjouksia.

Palveluun vakavasti suhtautuvat

Ei nyt tule yhtään kotimaista yritystä mieleen, pakko mainita siis klassikko Amazon. Kirjojen etsiminen ja tilaaminen on todella helppoa. Verkkosivulla näen aikaisempiin ostoihin ja selailuihin perustuen ostosuosituksia. Koska olen niin valinnut saan myös sähköpostiini ehdotuksia uutuuskirjoista joista todennäköisesti olen kiinnostunut. Asetusten muuttaminen on helppoa jos nämä alkavat tuntua spämmiltä. Postilähetysten tilaa voi seurata ja jos tuntuu siltä perua tilauksen. Palvelut tuottavat minulle siis lisäarvoa eivätkä häiritse elämääni. Minusta tuntuu että yritys välittää minusta. Oikeasti he ovat varmaankin samanlaisia rahanahneita kapitalistejä kuin muutkin, mutta "image is everything".

Ottakaa oppia! Yksittäisissä transaktioissa joustavuudesta voi koitua lisäkustannuksia. Mutta pitkässä juoksussa rahat tulevat takaisin.

Monasti talouskasvun tekijöiksi mainitaa tuotteiden kysyntä sekä työvoiman ja rahan kohtuuhintainen tarjonta. Nämä tekijät ovat vain pintarakennetta; talouskasvun luomiseen tarvitaan syvällisempää ymmärrystä.  

Mistä talouskasvu oikeasti syntyy?

Talouskasvu rakentuu motivaatiosta

Motivaatiota syntyy siitä, että yhteiskunnan sosiaalinen hierarkia ja rakenne on dynaaminen ja muuttuva.

Eräs tärkeä osa yhteiskunnallista statusta on asuminen, johon panostamme kymmeniä prosentteja kaikista tuloistamme. Eikä turhaan. Asuminen määrää suuren osan yhteiskunnallista statuksestamme. On erittäin demotivoivaa ponnistella, jos asuntojen hinnat ovat korkeat suhteessa palkkatasoon. Kehitys voi jopa pysähtyä, jos keskipalkkaisen elämäntyö ei enää riitä paremman sosiaalisen statuksen saavuttamiseen. Näin kävi 90-luvun alun Japanissa. Suomi selvisi 90-luvun alun lamasta hienosti - asuntojen, kiinteistöjen ja omaisuuden hinnat romahtivat ja työllä sai taas statusta ja asemaa. Kannatti tehdä työtä. Nyt tilanteemme on toinen. Meillä on matalat korot, pitkäaikaiset asuntolainat ja korkeat omaisuusarvot. Työllä ei nyt saavuta asemaa - palkat ovat pienet suhteessa asuntojen hintoihin. Vanhemmat sukupolvet saivat aikoinaan omaisuutensa halvemmalla, kuin tämän hetken nuoret, jotka kokevat yhteiskunnan rakenteet sementoituneina. Ja tämä seikka painaa raskaana taakkana talouskasvua. 

Motivaatiota syntyy myös siitä, että kaikilla on taloudellisesta ja sosiaalisesta taustastaan riippumaton mahdollisuus saada koulutusta ja edetä yhteiskunnan rakenteissa. Tässä suhteessa meillä on asiat hyvin - Suomessa kaikille tarjotaan kohtuullinen mahdollisuus valita elämänsä suunta myös koulutuksen osalta.

Talouskasvu on uusia cooleja unelmia

Vahva identiteetti synnyttää uskon omiin ideoihin ja tahdon viedä niitä eteenpäin. Se on myös uskoa omaan kulttuuriimme, arvoihimme ja tapaamme toimia. Terveen itsetunnon perusteet lasketaan kodeissa, päiväkodeissa ja lasten parissa. Oikea kunnioitus ihmiseen syntyy jo varhaisessa lapsuudessa ja kunnioittava tapa kohdella nuorempia johtaa myöhemmin siihen, että yhteiskunnan jäsenet luottavat terveesti itseensä, yhteiskuntaansa ja kulttuuriinsa.

Maailmanhistoria tuntee monia kulttuureita, joita on aikanaan katsottu ylöspäin. Kulttuureita, joiden tuotteista on maksettu hyvää hintaa, joiden jäsenet ovat olleet arvostettuja ja tervetulleita johtajia aikansa tekemisessä ja toiminnassa. Tämä arvostus syntyy terveestä itsetunnosta, turvallisuuden tunteesta ja kulttuurin jäsenten välisestä keskinäisestä kunnoituksesta. Tässä suhteessa Suomi on edennyt parempaan suuntaan. Asemamme kansainvälisessä poliittisessa kontekstissa on muuttunut turvallisemmaksi - identiteettimme ei enää perustu siihen että olisimme torjumassa uhkaavaa väkivältaa. Kaukana takana ovat myös ne ajat, jolloin yhteiskuntarakenteitamme kopioitiin kritiikittä läntisistä naapureista. Sen sijaan otamme tänä päivänä vaikutteita monesta suunnasta ja kulttuurimme on aiempaa terveemmällä pohjalla, josta osoituksena:

• Kaupunkeihimme rakennetaan taas värikkäitä kauniita, asukkaiden itsensä valitsemia arkkitehtuurin luomuksia; mukavia yksilöllisiä omakotitaloja (poissa ovat 70- luvun laatikot ja yhtenäistämispolitiikka)
• Yrityselämämme on vauhdilla monipuolistunut ja olemme siirtymässä suuryritysvaltaisesta yhteiskunnasta kohti pienyritysten rikastamaa valinnanmahdollisuuksien maailmaa
• Usko yksilön kykyyn luoda tyylikkyyttä ja kauneutta ja arvoa muille on kasvanut. Seikkailemme päivittäin internet:n maailmassa, jossa kansalaiset ovat toinen toisilleen luoneet todellisuuden ja ympäristön. Tekijöitä on enemmän kuin vielä parikymmentä vuotta sitten, jolloin muutamat koulutetut arkkitehdit ja media-alan ammattilaiset loivat meille yhteiskunnan visuaaliset ja kulttuurilliset puitteet.

Tahto tehdä syntyy siitä, että jokainen voi kokea olevansa itsensä herra

Talouskasvun tärkein tekijä on tahto tehdä ja toteuttaa. Nykypäivän yhteiskunnassa tämä tahto korreloi vahvasti sen kanssa, että jokainen voi kokea viime kädessä olevansa oma herransa ja tekevänsä omat tärkeät valintansa ja päätöksensä.

Yhteiskuntamme on tässä suhteessa muutoksen pyörteessä. Olemme olleet kuuluja hyvästä hoiva- ja holhousyhteiskunnasta, jossa virkamiehet ohjaavat ja päättää mikä kullekin on hyväksi luottamatta yksilön itsensä tekemiin valintoihin ja kykyyn kantaa niiden seuraukset. Tasapäistämisen painolastimme juontaa 1900 luvun keskivaiheilla vallinneeseen yhtenäiskulttuurin aikaan, jolloin olimme eräs Euroopan etnisesti yhtenäisimmistä alueista. Oli helppo toteuttaa keskitettyjä ratkaisuja massoille, kun nuo massat (ihmiset) koostuivat, todentotta, samanlaisista ihmisistä, joilla oli aivan oikeasti samanlaiset tarpeet.

Talouskasvu on selkeitä sääntöjä

Monien kansainvälisten tutkimusten mukaan hyvinvointi on voimakkainta siellä, missä yhteiskunnan säännöt ovat julkisesti avoimia, selkeästi ymmärrettäviä, ennustettavia ja samat kaikille. Pieni vilkaisu karttaan osoittaa tämän todeksi jo ihan tutkimattakin. Takapajulat ovat paikkoja missä korrupitio rehottaa, yhteiskunta on arvaamatonta ja näkymättömät hyvä veli järjestelmät ovat ainoita järjestystä luovia tekijöitä.

Meilläkin on ollut tapaus, joissa korkein poliittinen johto on kähmi nuorisolle tarkoitettuja rahoja omaan vaalikassaansa. Näihin, samoin kuin kaikkiin muihin korruption muotoihin tulisi aina puuttua riippumatta siitä onko rikkeen tehnyt henkilö muuten pätevä vaiko ei. Taloudellinen kasvu syntyy siitä, että yhteiskunta on järjestynyt (lain mukaisella tavalla) ja tätä kannattaa vaalia eräänä talouskasvun tärkeimmistä tekijöistä.

Suurimmat puutteet ovat kuitenkin muualla - yritysten sisällä. Monissa yrityksissä työntekijöiden eteneminen uralla on prosessi, josta puuttuvat näkyvät säännöt ja rakenteet. Tuloksiin sidotut bonuspalkkiot on toteutetty hyvin; niistä on olemassa säännöt. Mutta monen yksilön kannalta tärkeä, urakehitys, päätetään ilman sääntöjä hyvä veli verkostoissa tai henkilöstöosaston voo-doo magian kautta. Muutamien suurten yriysten tilanne muistuttaa edesmennyttä Neuvostoliittoa, jossa puoluekaaderit seurasivat toimintaa ja palkitsivat ylennyksellä salaisten kriteerien mukaan innostavimmat johtajat. Kenen sitten pitäisi päättää urakehityksestä? Paras tulos on yleensä saavutettu, kun urakehityksen määrää se, miten tyytyväisiä osaston/henkilön/organisaation asiakkaat ovat saamaansa palveluun ja paljonko asiakkaat ovat kyseisestä palveluista valmiita maksamaan. Valitettavan useassa suuressa yrityksessä asiakasta ei tässä asiassa kuunnella - ja tulokset ovat sen mukaisia. Tämä on eräs syy siihen miksi pienet ja keskisuuret yritykset pärjäävät parmmin kuin suuret kolleegansa. Pienissä yrityksissä asiakas on lähellä ja sitä on helpompi kuunnella ja kunnioittaa.

Millä lääkkeillä Suomi kasvaa jatkossa

Minä uskon että jo talouskasvun tekijöiden ymmärtäminen johtaa oikeisiin päätöksiin ja ratkaisuihin. Tässä asiassa ei ole mitään mystiikkaa - riittää että laajat piirit ymmärtävät talouskasvun kuluttuurillisia ja sosiaalisia tekijöitä. Oikeat päätökset syntyvät ymmärryksestä - en usko että tähän liittyy sen monimutkaisempaa problematiikkaa.

Alati laajentuvan ETF-valikoiman kautta voi nykyään ottaa lyhyen position US Treasureihin, esim:

http://www.proshares.com/funds/tbf.html

Keskuspankin nostavat varmaan jossain vaiheessa 2010 korkoja, jolloin velkapapereiden hinnat laskevat. Lisäksi liittovaltion velka on jättimäinen ja kasvaa edelleen, mikä luo koroille nousupaineita. Myös heräävä inflaatio nostaa nimellisiä korkoja. Lisäksi dollarin heikkous pitkällä aikavälillä (monet ovat tätä mieltä) voi johtaa korkojen nousuun ja velkakirjojen arvon laskuun.

Onko vuoden 2010 kupla liian kalliissa valtion velkapapereissa?

Lisää aiheesta: http://seekingalpha.com/article/184387-shorting-the-10-yr-treasury-is-th...

Vuonna 2004 olin suuresti itseäni paremmassa seurassa. Ensin puhui maaherra (onneksi lyhyesti) ja sitten tulevaisuudentutkija (valitettavasti sitäkin pidempään). Kumpikin puhui samasta aiheesta turkulaiselle yleisölle, nimittäin siitä, että Turku on ihan vallan kauhian pali hienompi paikka kuin kukaan ulkopuolinen ymmärtääkään.

Alustuksista on sanottava, että ikävästi kävi mielessä, mitä silloinen Länsi-Suomen maaherra mahtoi Tampereella sanoa. Tulevaisuustutkijan esitys oli tyypillistä päivystävän dosentin puhetta. Yleisöä miellyttäviä mielipiteitä kuorrutettiin oppiarvolla, mutta paljon pulinan kyytipojaksi oli olemattomasti faktoja.

Linkissä on toisen tutkijan näkemys, jonka mukaan Turku on pahiten taantuneita kaupunkeja Suomessa. Koska olen luullut, että tutkimuksen kohde voi olla vain menneisyydestä saatu kokemusperäinen tieto tai edes jotenkin kokemuksella verifioitava mallinnus, puhun nyt vain menneisyydestä enkä tulevaisuudesta.

Ikäviä faktoja Turusta:

- asuntopolitiikkaa ei olisi voinut enää huonommin hoitaa. Okt-tontteja on ollut ajoittain kohtuuttoman niukasti, mutta vuokra-asuntoja kaupunki omistaa niin paljon, että kaupungin tilintarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota ko. omaisuusmassaan liittyviin epävarmuustekijöihin. - Turussa lienee väkilukuun nähden eniten tiedekorkeakouluopiskelijoita (n. 25.000). Kovin mitättömästi tämä sakki on mitään talouselämälle tuottanut.

- Turusta on hävinnyt melkoinen tekstiiliteollisuus (miksi ihmeessä siitä the Finnish designista aina höpistään, kun totuus on höpinöitä paljon synkempi). Elintarviketeollisuudelle on käynyt suunnilleen samoin ja telakkateollisuuden alasajoa itseni kaltaisten sivistymättömien poliittisen eliitin ulkopuolisten ihmisten joukossa on pelätty jo pitkään. Virallisesti Turku toki panostaa edelleen meriklusteriin, minkä keskeisin osaamisalue lienee merimuseo.

On selvää, että edellä olevan kaltainen inhorealismi ei mitään uutta saa aikaiseksi. Se tosin ei ole varsinainen toimenkuvanikaan, vaan arvioida muitten uutuuksia ennen kuin erehdyn niihin rahaani tuhlaamaan. Mutta toisaalta sellainen totuuden kieltäminen, mitä Turussa harrastetaan, ei liioin johda muuhun kuin ikäviin yllätyksiin, joihin ei ole haluttu varautua.

Siitä missä Turun Helsingin-väylä ja rautatie ylittävät Aura-joen, näkyy etäällä nuo hylätyt viljasiilon rumilukset, joitten purkamisesta kiistellään. Museoviranomaisten mielestä ne tietysti sopivat maisemaan kuin nenä päähän. Muuta nähtävää ei ole Turun hienoimmalla rakentamattomalla ~neliökilometrin kokoisella alueella, mikä ilmenee linkin kartasta - jaa, mutta onhan siellä liekkimaja!