Artikkelit aikajärjestyksessä

Noin vuosi sitten, kesäkuussa 2012, julkaistiin Piksu.net-kirjoittajien kirja Rakkaudesta sijoittamiseen. Suomen hiljalleen syntyvillä e-kirjamarkkinoilla teos on herättänyt mielenkiintoa ja myyntiäkin on kertynyt kohtuullisesti. Koska kirja on saatavilla maailmanlaajuisesti, on ollut mukava seurata missä muualla kuin Suomessa kirja kiinnostaa lukijoita. Australiassa ja Itävallassa kiinnostus on ollut niin konkreettista, että teos lienee korkealla suomenkielisten kirjojen myyntilistoilla.

Suomenkielisten sijoituskirjojen Bestseller-listaa tuskin Australiassa tai Itävallassa kukaan kokoaa, mutta rohkenen arvella, että jos sellainen olisi, Rakkaudesta sijoittamiseen olisi listan kärkitiloilla.

Maailmanlaajuisen jakelun järjestäminen tuotteelle internetin kautta on yksi digitaalisen sisältötuotteen, kuten e-kirjan, suuria etuja perinteiseen mediaan verrattuna. Bitit kulkevat kirjakaupasta Melbourneen siinä missä Mouhijärvellekin.

Moni suomalainen kuitenkin haluaa lukea kirjansa edelleen paperilta.

Vieraileva kirjoittaja: Mirko Hurmerinta

Suuri päävoitto sokaisee helposti kylmiltä faktoilta.

Suomalaiset ovat kovia lottoajia. Veikkauksen mukaan joka neljäs suomalainen lottoaa viikoittain. Mitä isompi potti, sitä enemmän lottoajia.

Lottoamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa. Eurolla tai parilla saa mukavasti pientä lisäjännitystä lauantai-iltaan. Realiteetit on kuitenkin hyvä pitää mielessä.

Päävoiton todennäköisyys on yksi noin 15,4 miljoonasta eli 0,0000065 prosenttia. Se on niin pieni luku, ettei moni osaa hahmottaa sitä. Useimmat eivät edes yritä.

Kun päävoitto on miljoonia euroja, ihmisen silmät sulkeutuvat helposti faktoilta. Kuten siltä, että rivi 1,2,3,4,5,6,7 on ihan yhtä todennäköinen voittorivi kuin mikä tahansa muukin.

Ison pikavoiton mahdollisuus voi sokaista myös sijoittajat, joiden eri talousteoriat yleensä olettavat käyttäytyvän rationaalisesti. Pitkällä aikavälillä niin voi ehkä tapahtuakin, mutta lyhyellä aikavälillä pörssi saattaa muistuttaa enemmän sirkusta kuin rationaalisten ihmisten kauppapaikkaa.

Parhaillaan tällainen sirkus on käynnissä Helsingin pörssissä.

Helsingin Sanomat kirjoitti 19.5. ja pääkirjoituksessa 21.5. kuinka "omistusasuminen lisää työttömyyttä". Mielestäni on erikoista, miten syypääksi asetetaan omistusasuminen itsessään. Jos verrataan omistusasumista ja vuokralla asumista sellaisenaan, voi oikeastaan tulla yhteiskunnallisilta seurauksiltaan päinvastaiseenkin päätelmään. Omistusasumiselle sellaisenaan on luontaista lähinnä se, ettei siitä tarvitse muuttaa pois, mutta hyvältä paikalta löydetystä vuokra-asunnosta voi joutua 6 kk:n irtisanomisajan puitteissa lähtemään. Tämä ei ehkä lisää varsinaisesti työttömyyttä, mutta voi pidentää työmatkaa, mikä muuttamispakon ohella lisää henkistä ja ehkä taloudellistakin rasitusta. Tämä taas voi vähentää työtehokkuutta, mistä omistusasumista syytettiin.

Mikä erottaakaan omistusasujan vuokralla asujasta?

Hyperinflaatio on ollut viime päivinä tapetilla etenkin taloustoimittajien pöytälaatikoissa ja sensaatiomediassa. Ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä ymmärrä hyperinflaation mekaniikkaa, ja syystä. Aiheesta tehty kirjallisuus on täynnä ad-hoc - määritelmiä ja huonosti määriteltyä terminologiaa. Ongelma on lähinnä numeerisen datan skaalassa, sillä pahimmissa skenaarioissa päivittäiset inflaatioprosentit ovat kuusinumeroisia, eli hyperinflaatiota tutkivan akateemikon tulee olla sinut yleensä fysiikassa käytetyn kymmenpotenssin ja logaritmien kanssa. Laskimessa oleva LOG-näppäin on varmasti monelle tuttu, mutta matematiikka logaritmien taustalla on hieman monimutkaisempaa mitä logaritminapin painaminen.

Kirjallisuudessa hyperinflaation määritelmäksi on yleisesti ottaen hyväksytty yli 50% kuukausittainen inflaatioprosentti. Tärkeintä on tietää, että tämä taloudessa esiintyvä harvinainen anomalia esiintyy vain ja ainoastaan shokkivaikutuksesta. Shokkivaikutuksella tarkoitan lähinnä poikkeustiloja, kuten sota tai poliittiset levottomuudet.

   Wall Street Journal uutisoi viime viikolla Euroopan olevan pisimmässä taantumassa sitten toisen maailmansodan ja eurooppalaisen yhdentymisen syntyvaiheiden. Euroopan unionin alueella on tällä hetkellä 26,5 miljoonaa ihmistä vailla työtä. Euroalueen työttömyysluku, 12,1 prosenttia on euroajan ennätys.

Finanssikriisi on helpottanut ja tilanne rahoitusmarkkinoilla rauhoittunut. Pankkien luotonvälitysprosessi ei silti toimi Euroopassa normaalisti. Suomi on myönteinen poikkeus säännöstä. Meillä yritysluottokanta kasvaa edelleen maltillisesti, kun valtaosassa euroalueen maita luotonanto supistuu ja pk-yritysten rahoituksessa on ongelmia.

Tämä on myrkkyä koko EU:n kasvulle. Uusia yksityisen sektorin työpaikkoja odotetaan hartaasti syntyvän nimenomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Olin eilen Taivas+Helvetti -kirjan julkistamistilaisuudessa, jossa puhuttiin mm. Suomen tulevaisuudesta ja yrittämisestä. Tulin tietenkin paikalle, koska minut oli kutsuttu ja koska tahdon tukea kaikkea yrittämiseen ja ennen kaikkea yrittelijäisyyteen liittyvää. 

Yrittäminen tässä maassa on uskomaton diili. Sitä kantaa kaiken riskin, ei nauti sosiaaliturvaa ja saa onnistuessaan vihan päälleen. Yrittäminen Suomessa on kuin paraolympialaisissa kilpaileminen. Saattaa jopa voittaa, mutta touhu on silti pohjimmiltaan vammaista. Fyysinen vamma ei koskaan ole ivan aihe. Puhun asennevammasta. 

Pidemmän aikaa on saanut Euroopan komission talouskatsauksista lukea, miten talouskasvu alkaa taas puolen vuoden päästä. Sen lähemmäksi se ei ole tuntunut pääsevän. Talouskasvun ja samalla myös elvytyksen pysähtyminen aiheutti euroalueella aneemisia lukuja loppuvuodesta 2011, ja varsinaiseen paniikkiin päästiin kesällä 2012. Talouskasvua tunnutaan hakemalla hakevan orastavien merkkien seasta. Merkit ovat minusta selkeät ja kiistattomat. Sen sijaan hyvin kyseenalaisena pidän näiden merkkien tulkintaa. Ja edelleen, vaikka tuo talouskasvu sitten alkaisikin niin se voikin tietää nipun uusia ongelmia.

Oikeat luvut - eri tulkinta

Luvuthan eivät valehtele, ellei niitä sitten tarkoituksellisesti vääristellä. Pieleen menneet ennusteet ovat oma lukunsa. Sen sijaan pieniä korjauksia tarkistusvaiheen jälkeen on tullut suuntaan ja toiseen, tässä ei ole mitään uutta. Esimerkiksi uusi Euroopan komission ennuste tämän vuoden talouskasvulle koko EU:ssa  on -0,3%, kun puoli vuotta sitten etumerkki oli toinen.

Espanjan kauppatase raportoitiin maaliskuulle 2013 ensi kertaa positiiviseksi yli 40 vuoteen. Espanjan talousministeri kiirehti kiittelemään viennin kasvua varsin vuolaasti ja piti tätä selkeänä tervehtymisen merkkiä. Kuuluisa valo näkyy tunnelin päässä.

Kirjoitusvuorossa Juha Kasanen

Euroopan keskuspankki on jatkanut superlöysää rahapolitiikkaa jo yli neljä vuotta. Tämä on mahdollista, koska inflaatio on niin alhainen, vai onko sittenkään?

Tilastokeskuksen ilmoituksen mukaan inflaatio hidastui Suomessa huhtikuussa 1,5 prosenttiin. Tilastokeskus seuraa noin 500 hyödykkeen hintamuutoksia ja laskee niiden perusteella kuluttajahintaindeksin. Indeksi on varmasti laskettu teknisesti oikein, mutta kenen inflaatiota se oikein mittaa?

Ongelma syntyy siitä, että Tilastokeskuksen kulutuskorin sisältö ja painotukset eivät vastaa sitä, mihin useimpien rahat oikeasti kuluvat. Monien tuotteiden ja palveluiden hinnat ovat nousseet ihan muuta kuin 1,5 prosentin vuosivauhtia. Jos vertaa aikaan, jolloin markka kelpasi vielä maksuvälineenä, ovat hintamuutokset olleet viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana aika huimia.

Yhteiskunnan suhtautuminen sosiaalisesti heikompia jäseniä kohtaan reflektoituu osittain sen perusteella, miten paljon vankeja on suhteessa muuhun väestöön. Vankeja voisi ajatella olevan paljon sellaisissa yhteiskunnissa joissa:

• ihmiset vaativat itseltään ja toisiltaan hyvää kurinalaisuutta eivätkä hyväksy poikkeamia
• yhteiskunta on jäseniään kohtaan kova ja järjestyksen ylläpito vaatii sen vuoksi vastaavia tiukkoja otteita (kovaksi keitetyt kansalaiset vaativat kovia keinoja)
• on suuret sosiaaliset ja elintasoerot ryhmien välillä ja järjestystä joudutaan sen vuoksi ylläpitämään tiukin ottein

International Centre for Prison Studies (ICPS) pitää yllä tilastoa väestöön suhteutetusta vankien määrästä.  Suomi sijoittuu muiden pohjoismaiden tavoin häntäpäähän. Meillä on väestöön suhteutettuna vähän vankeja, vain 60 vankia 100'000 kansalaista kohden. 

Vankien lukumäärä 100'000 kansalaista kohden. (Lähde: ICPS)

Helsingin pörssin vaihto on hiipunut huippuvuisista huomattavasti Tuholman ja Kööpenhaminan pörssejä enemmän. Alla pohjoismaisten NASDAQ-pörssien vaihtotilastot:

Lähde: Nasdaq OMX

Yhdysvaltojen kiinteistömarkkinoilla on ollut jo vuosia uskomattoman upeaa nousua, varsinkin terveysrakentamisessa. Mutta kaikkein vaikuttavampia kuvia mitä näen on maailmankaupan kehitys. 

Tai paremmin näemme muutoksen kun katsomme samaa kuvaa logaritmisella asteikolla:

Tästä kuvasta näemme, että nämä hirveät puheet talouslamasta johtuvat hirveästä kulmakertoimen hidastumisesta. Tästä huolimatta teimme tammikuussa 2013 kaikkien aikojen ennätyksen. Itsekkäänä ihmisenä olen kiinnostunut lähinnä Euroopasta, tästä valituksen tyyssijasta. Tutkin vain vientiä, koska sitä valitellaan eniten.

Mitä ihmettä Eurooppa on ollut paras alue! Datan saa täältä ja voi laittaa päivittelyn omaan kontekstiin. http://www.cpb.nl/en/number/cpb-world-trade-monitor-including-january-2013

Euroalue teki kyseenalaisen ennätyksen ja saavutti pidempiaikaisen yhtäjaksoisen taantuman. Aiempihan tuli Yhdysvaltain subprimen jälkimainingeissa. Silloin tajuttiin euroalueenkin olevan hyvin haavoittuva. Elvytys tehosi silloin ja syöksy jäi lyhytaikaisemmaksi kuin nyt. Se pitää kuitenkin muistaa, että nykyinen taantuma on lievempi (keskiarvollisesti), mutta eipä tuo nimellinen tasokaan ole päässyt riistäytymään käsiksi parin pirteämmän vuoden jälkeen (2010 & 2011).

Sen sijaan kun katsoo euroalueen alueellisia talouskehityksiä niin huolestuttavalta näyttää. Espanjan kohdalla peli on pelattu, joten mielenkiinto kääntyy Ranskaan. Ranska on käytännössä pudonnut kuin kivi jo jonkin aikaa. Vaikka euroalueen kauppatasekin on plussalla (Saksan ja Hollannin ansiosta) niin Ranskassa painutaan yhä syvemmälle. Euroalueella tehdään likimain joka kuukausi uusia työttömyysennätyksiä, myös Ranskassa. Presidentti Hollanden suosio on valunut kategoriaan ynnämuihin ja yksikään ranskalaispresidentti ei ole onnistunut romuttamaan suosiotaan näin lyhyessä ajassa näin totaalisesti.

Google on hieno yhtiö jota en kuitenkaan jonkun takia omista. Syynä on sama kuin en omista Konettakaan, ne tuntuvat aina liian kalliilta suhteessa verrokkeihinsa, mutta aina jälkeenpäin omistamattomuuteni on tullut minulle kalliiksi. Olen huono sijoittaja kun en ole ostanut kalliita yhtiöitä.

Google julkaisi vuotuisassa konferenssissa kehittäjilleen jälleen uusia palveluita. Niissä laajennetaan äänellä ohjattavaa hakukonetta sekä julkaistiin musiikin suorasoittopalvelu. Google myös yhdistää some-palvelunsa kiinteämmin (Google+) karttoihin tai laajemmin paikkatietoon. Googlelta tulee myös Google offers palvelu jolla voidaan tarjota tarjouksia kun potentiaalinen asiakas on lähellä jotain aluetta ja etsii jotain mielenkiintoista. Esimerkkinä voisi olla vaikka haku älypuhelimella Toyota Camry uusi pakoputki jolloin lähellä oleva Motonet tarjoaisi Toyotaan uusia karvanoppia sekä uutta pakaria kimppahintaan. Google tietää tarkkaan asiakkaan tarpeet ja he voivat käyttää hyvin tehokkaasti sitä markkinoinnissa. Perinteelliset mainostoimistot saavat etsiä uusia tulonlähteitä. Applekin käyttää pääosin Googlen karttoja ja ainakin heidän hakukonettaan.

Katsottuani osapuilleen ISDA:n peruspohjien lävitse Suomen Tasavallan ja Reutersin tietojen mukaan tiettyjen neljän kreikkalaispankin välillä tehty tuotonvaihtosopimus ovat nämä meidän valtioneuvoston paljon hehkuttamat "vakuudet", aivan tasan niin kuin on aiemminkin uumoiltu. "Vakuuksien" oltua edelleen salaisia niin sopimuksen kritisoijat pakotettiin kuin sotilaat aseettomana taisteluun. Sotilaskin tietää, mistä sotimisesta on kyse, mutta ei voi asialle mitään. "Vakuuksien" puolestapuhujat eivät niinkään ymmärtäneet, millaisesta sopimuksesta on oikein kyse. Kävi aivan kuten arvelinkin: keisarilla ei ollutkaan vaatteita.

Osa 1: miksi emme saaneet vakuuksia, vaan "vakuudet"?

Raflaavasti kirjoitin "vakuuksista" jo 25.8.2011 otsikolla: Istuva hallitus ei tule osallistumaan yhteenkään tukipakettiin. Tämä perustelu johtui siitä, että valtioneuvosto on itse omaan hallitusohjelmaansa kirjannut jo kesällä 2011, että jatkossa aina kun väliaikaisesta kriisirahastosta (ERVV) lähdetään tukitoimeen, tulee Suomi vaatimaan vakuudet.

Raaka-aineet ovat tuotantoketjun alkupäässä ja niitä tarvitaan ensimmäisenä, kun tuotanto lähtee kasvuun. Ostopäälikköindeksi kertoo teollisuuden subjektiivisen kannan talouden tilanteesta, kun taas raaka-aineiden kysyntä kertoo todellisen tilanteen. Siinä mielessä raaka-aineiden kysyntä on lahjomaton ja sitä ei voi vääristellä.

Mutta kertooko raaka-aineiden hintakehitys jotain sijoittajalle ja säästäjälle hyödyllistä? Kyllä kertoo. Alla on kuparin hinta ja USA:n S&P indeksit vertailussa. Graafista voi havaita, että kuparin hintakehitys ennustaa osakekurssien arvonkehitystä. Erittäin hyödylliseksi tämän tiedon tekee se, että kuparin hinta edeltää pörssikursseja muutaman kuukauden viiveellä. Säästäjä ja sijoittaja ehtii tässä ajassa reagoida ja hyötyä informaatiosta. 

Kuparin hintakehitys verrattuna pörssi-indeksiin (Lähteet: Yahoo, Barchart)

Mutta minkälaista pörssikurssien kehitystä raaka-aine markkinoiden kristallipallo ennustaa loppuvuodeksi?

Yrittäjät saivat ensin 6 - 0 voiton omaisuustulojen verotuksesta. Arhinmäen väliintulon jälkeen lukemiksi tarkentui 5,9 - 0 ja yrittäjät kokivat sen uskomattoman arvovaltatappion, että hallitus ei aivan jokaista pilkunpaikkaa myöten toimikaan yrittäjien sanelun mukaan. Ennenkuulumatonta!

Yritttäjien olisi kannattanut tyytyä heille hyvään tulokseen ja olla hiljaa. Yrittäjien vtj on kuitenkin Taloustaidossa palannut vielä asiaan ja koettanut todistaa ympyrän olevan sittenkin neliskanttisen.

Minua puolestaan alkaa tämä disinformaation levittäminen eli maskirovka ärsyttää jo isommassa määrin.

Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Timo Lindholm on siis Taloustaidossa kirjoittanut seuraavaa:

”Listaamattoman yrityksen omistaminen ja johtaminen on aktiivista omistamista, jossa on yleensä mukana merkittävä työpanos ja myös suuri osa omaisuudesta.”

ja

”Osakesijoittaja voi siten lohduttautua sillä, että pörssiosinkojen verotus on myös jatkossa hieman kevyempää kuin asuntosijoittamisen.” Lähde.

Lisäsin uuden pysyvän sivun salkkuvaluutat, jossa allaoleva graafi on pysyvästi käytössä. Pyrin päivittämään sen aina viikonloppuisin.

Kuvassa näkyy kunkin salkkuvaluutan kurssi jaettuna 100 päivän keskiarvolla. Positiivinen luku tarkoittaa että valuutta on heikentynyt euroa vastaan. Pidän yli 4% arvoja merkitsevinä, eli >+4% aiheuttaa valuutan painon kasvattamista salkussa, <-4% aiheuttaa valuutan painon keventämistä salkussa.

Viime aikoina Jenin heikkous on jatkunut Shinzo Aben politiikan seurauksena. Pörssikurssit ovat nousseet rajusti samalla kun valuutta heikkenee. Tällä hetkellä on uhkarohkeaa sijoittaa Japanin ralliin valuuttaakurssia turvaamatta, sillä mikään ei mielestäni ennakoi jenin heikkenemisen loppua.

Taala on vahvoilla. Euro-alue ja mm. Puola ovat alentaneet ohjauskorkojaan. Uskon että pitkään jatkunut taalan heikkouskausi on lopuillaan. USA onkin saavuttanut tavoitteensa: Valmistava teollisuus elpyy.

Valtiota kaavaillaan taas STX-telakan omistajaksi, vaikka toiminta pyörii raskaasti tappiolla. Pääministeri Katainen on sentään todennut valtion osallistuvan omistajaryppääseen vain siinä tapauksessa, että pääosan telakoista ostavat yksityiset yritykset. Jos ne eivät usko toiminnan kannattavan, ei ole aihetta valtiollakaan. Kaikki poliitikot eivät kuitenkaan näe asiaa siten. Populistiset sankarit ovat kukkona tunkiolla: me pelastamme suomalaisen telakkaosaamisen, oli sillä kysyntää tai ei.

Toki valtion kannattaa mennä mukaan, jos mukana on riittävästi yksityisiä alan yrityksiä, jotka todella uskovat kannattavaan toimintaan. Valtiokapitalismi on hyvä systeemi, jos se todella toimii liiketalouden ehdoilla, eli luo sekä työpaikkoja että tuottoa omistajille, eikä vain ime resursseja ja työpaikkoja muualta yhteiskunnasta. Meikäläisen valtiokapitalismin ihanteeksi on kuitenkin muotoutumassa palokunta: veronmaksajien lompakko pelastaa käryäviä yhtiöitä työllisyyden nimissä.

Ihmisten keskinäinen luottamus on pääomaa, jonka varaan on helppoa rakentaa toimiva yhteiskunta. Jos me luotamme, että muut eivät kaiken aikaa hyväksikäyttä meitä, vaan pyrkivät auttamaan, niin silloin mekin yleensä toimimme samoin.  Olemme avuliaita ja pyrimme kannustamaan ja auttamaan kanssaihmisiämme. Ja keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä syntyy talouskasvua, menestystä ja hyvää oloa.

World Walues Survey on maailmanlaajuinen joukko tutkijoita, joka on tehnyt vertailevaa tutkimusta yhteiskunnan luottamuspääomasta. Suomi sijoittuu odotetusti hyvin, mutta tutkimus paljastaa muita kiintoisia asioita.

Yhteiskunnan keskinäisen luottamuksen pääoma (Lähde: Wold Values Survey / Charts.bin)

Miten Fortumille käy kun sähkömarkkinat yhdistyvät. F. tekee tuloksensa sähköntuotannolla minkä se myy pörssissä. Sähköllä on monia kivoja ja hyödyllisiä ominaisuuksia. Sitä voidaan siirtää halvalla ja nopeasti johtoa pitkin jopa tuhansia kilometrejä. Sähkömarkkinoita on kovasti avattu jo yli kymmenen vuoden ajan kuten tästä Kalevan artikkelista vuodelta 2002 näemme:
http://www.kaleva.fi/uutiset/talous/euroopan-sahkonsiirto-avautuu/457798/

Ulkomaiset yritykset näkivät Suomen kilpailukykyisenä paikkana tuotannolle ja taloudelliselle toiminnalle vuodesta 1996 aina vuoteen 2007 saakka. Ulkomaiset yritykset investoivat Suomeen tuona aikana pääomia ja tietotaitoa enemmän ja intensiivisemmin kuin edes Kiinaan. Maamme oli kilpailukyvyn valioluokassa ja tänne tulvi ulkomaisia yrityksiä hyödyntämään meidän osaavaa ja lojaalia työvoimaamme. 

Suorat sijoitukset ulkomailta yritystoimintaan, %/BKT (Lähde: Maailmanpankki, Google)

Ja Suomi oli innokkaasti mukana rakentamassa kansainvälistä työnjakoa; globalisaatiota. Meiltä tehtiin tuona aikana suoria investointeja yritystoimintaan ulkomailla enemmän kuin juuri mistään muusta maasta maailmalla. Olimme tilastojen mukaan eräs maailman dynaamisimmista maista mitä tulee globalisaation edistämiseen ja sen kaupalliseen hyödyntämiseen. Eivätkä nuo suorat investoinnit ole tuottaneet huonosti. Olemme piksussakin todenneet että suomalaista johtajuutta arvostetaan, ja suomalaisessa johdossa ja/tai omistajaohjauksessa olevat yritykset menestyvät ulkomailla hitusen paremmin kuin yritykset keskimäärin. Tässä suhteessa onnistumme yleensä hyvin. 

Suorat sijoitukset yritystoimintaan ulkomailla; %/BKT (Lähde: Maailmanpankki; Google)

Mutta eipä niin hyvää ettei jotain huonoakin. Kilpailukykymme on vuodesta 2007 alkaen heikentynyt ja ulkomaiset yritykset ovat viimeisen vuoden ajan yrittäneet luopua suomalaisista tyttäristään enemmän, kuin tänne virtaa uusia sijoituksia tehtaisiin ja haarakonttoreihin. Tänne ei ole ollut enää järkevää investoida; täältä on ollut paras vetäytyä. 

Portugali kauppasi varsin onnistuneesti pitkiä, 10 vuoden joukkovelkakirjojaan ihan mukavan määrän, 3 miljardin euron edestä. Vaikka kupongit asettuivat keskimäärin 5,7% tasolle, ja niitä voi pitää korkeahkoina tässä ympäristössä, niin mistään varsinaisesta paniikista ei näy merkkejä. Tiukkaa talouskuria vaativat tahot voivat hetken aikaa pohtia tätä. Varsinaisten tuettujen kriisimaiden lisäksi Hollanti ja Ranska ovat nekin hakemassa lisäaikaa säästökuurilleen. Vaikka nyt puhutaan elvytyksestä - velalla - niin taivas ei romahtanutkaan niskaan. Ei se ole myöskään näiden sijoittajien intresseissä. EKP:n lupaukseen luotetaan, ja oikein elvytettynä voisi talouskin alkaa kasvaa. Portugalin huutokauppa kuitenkin kertoo sen, ettei mitään ole hakattu kallioon. Varovaisuus on silti tallella.

Aiemmin tarkasteluni alla ollut Italia oli vielä silloin ilman hallitusta, äänestystulos oli hankala. Markkinoilla tiedettiin kuitenkin äänestystuloksen jälkeen, että Montin sisäisen devalvaation tie ei tule jatkumaan, vaan pikemminkin se pikemminkin ottaa takapakkia. Markkinat eivät antaneet kuitenkaan taivaan romahtaa.

     Kunnan menestyminen perustuu pikemminkin paikallisiin voimavaroihin ja osaamiseen kuin hallinnollisiin rakenteisiin ja järjestelmiin. Tutkijat esittävät, että käynnistettäisiin Osaava kunta -kumppanuusohjelma. Ohjelmassa purettaisiin lainsäädäntöä ja annettaisiin kunnille enemmän toimintavapauksia, jolloin ohjelmaan valitut kunnat voisivat vapaammin kehittää palvelujaan.

Yksityiskohtaisen sääntelyn purkaminen edesauttaa luovia ja kestäviä ratkaisuja

Kunnan menestyminen perustuu pikemminkin paikallisiin voimavaroihin ja osaamiseen kuin hallinnollisiin rakenteisiin ja järjestelmiin. Kuntalaisten, puolueiden, hallinnon ja politiikan tai henkilöstöryhmien välinen vuorovaikutus ja yhdessä rakentuva osaaminen on ratkaisevaa kunnan menestymisen kannalta.

   – Keskustelu on keskittynyt tällä hetkellä rakenteellisiin uudistuksiin. Uudistukset voivat olla teknisesti onnistuneita, mutta niiden tuloksellisuus ja toimivuus riippuvat viime kädessä eri toimijoiden välisestä vuorovaikutuksesta, Osaava Kunta -tutkimuksen tieteellinen johtaja, professori Jari Stenvall toteaa.

Jotenkin olen hämmästänyt ja väsynyt tähän talouskeskusteluun. Budjetti ja vaikka mitä vajeita puidaan palstakilometreittäin. Eurooppa on kuitenkin tavarantuotannossa ylijäämäinen maanosa. 

Data (CPB World Trade Monitor)

Tästä kuviosta näemme, että olemme olleet tavarantuotannossa ylijäämäinen koko tämän vuosituhannen. Suurimmat ongelmat ovat Euroopan sisäisiä ongelmia ja ne ovat meidän ratkaistavissa. Maitten välillä on suuria eroja ja siten myös epätasapainoja. Ei tarvitse olla trapetsitaitelijan tasapainoa jotta tietää, että jos tasapainokepin toisessa päässä on 20 kilon punnus toisessa styroxikuula niin putoaminen on vääjäämätöntä. Pikapikaa paino on syytä jakaa molemmille puolille tai muuten tulee putoaminen.

Johdanto

Technical Traders Clubin (TTC) huhtikuun kuukausikokouksessa 22.4.2013 tarkasteltiin mahdollisia potentiaalisia voittajaosakkeita ja osakemarkkinatilannetta teknisesti.

Osakemarkkinatilanne

Kari Laakso tarkasteli Metastockilla ja FIM Direct Prolla osakemarkkinaindeksejä OMX Helsinki 25, Frankfurt DAX ja SP 500 (USA, Maailma) teknisesti päiväkäyrillä (kts. Liite 1).
Todettiin, että eurooppalaiset indeksit HEX 25 ja DAX ovat olleet noin 9 %:n korjausliikkeessä alaspäin ja ylimyytyjä maaliskuun alkupuolen – puolenvälin huippujen jälkeen.
 

Olen ollut jo jonkin aikaa liikkeellä strategialla: Pörssikurssit eivät nouse. Olin väärässä, ja tämä näkyy salkun pienempänä tuottona. Ennen kaikkea on ollut vaarallista yleistää saman tilanteen vallitsevan koko mailmassa. Olen ollut tottunut siihen että korrelaatiot eri pörssien välillä on korkea. Tämä näyttää nyt vähentyneen. Tämä merkitsee sitä että hajauttamisen arvo on entistä suurempi. Osakesijoittaminen ei saa tarkoittaa sijoittamista vain Helsingin pörssiin, eikä edes vain Eurooppaan. USA, Japani ja Kiina ovat suuria markkinoita joilla kannattaa olla merkittävä ellei suurin osa salkusta. Alla muutaman keskeisen indeksin käytös viime aikoina:

OMX25 - ei nousua vuoden alusta

Euroopan komission talouden kevätkatsauksessa ei Suomen kohdalla ollut paljon uutta tarjottavaa sitten talvikatsauksen. Molemmissa todetaan vuoden 2013 talouden junnaavan likimain paikoillaan, mutta vuoden 2014 ennusteesta talouskasvun saralla oli korjausta tehty alas päin. Uusimman ennusteen mukaan kasvu jäisi ensi vuonna tasan yhteen prosenttiin. Lisäksi kotimaan kulutuskysyntä toimisi moottorina, kun Euroopan kauppakumppanimaat palvovat vyönkiristysjumalaa. Vai pitäisikö sanoa jumalatarta? Uusimmassa katsauksessa todetaan vaihtotaseellemme hieman ankeampia näkymiä. Vaihtotaseen oletetaan olevan edelleen pakkasella, koska tuontitarvikkeiden hinnat nousevat ja vientituotteemme halpenevat.

Investoinnit pysyvät niin ikään jäissä. Jo kolmatta vuotta "kohta se alkaa" -talouskasvu antaa vain sitkeästi odottaa itseään. Tälläkin kertaa komission raportissa siirretään kasvu alkavaksi tämän vuoden syksyn sijaan ensi vuodelle. Kuuluisia esimerkkejä lienee vuoden 2012 ennusteet aikanaan, jolloin katsauksissa euroalueen katsottiin porhaltavan pitkälti toista prosenttia, mutta tapahtunut olikin miinusmerkkinen. Laajamittainen säästövillitys on pitänyt ennusteet turhankin ylioptimistisina.

Kirjoitusvuorossa Hannu Lehtilä

Tällä kertaa unta ei häiritse vallankumouksen aave, ei kommunistikaappauksen uhka eikä sosialisointisuunnitelmat. Nyt unta häiritsee valtaapitävien talous- ja yhteiskuntapolitiikan osaamattomuus.

Kehysriihen osinkoverotussotkua ei tarvitse toistaa; 800 000 osakesäästäjää kyllä sen muistavat. Eikä veropoukkoilu ole varmaankaan vielä oli. Juha Kasasen huomio edellisessä blogissaan oli hyvä; miksi vain pörssilistattuja osinkoja ”vainotaan”. Verokohtelu ei ole tasapuolista, eikä oikeudenmukaista. Sitä paitsi, se tietää ennen pitkää pörssin näivettymistä ja sijoitusrahan pakenemista listaamattomiin yhtiöihin!

Hallitus ja pääministeri elävät nyt lyhyen taipaleensa syvintä kriisiä. Elämältä tuntuu puuttuvan suunta ja käteen jää aina lyhin tikku. Kaiken kukkuraksi YLE:n  puoluegallup vei kokoomukselta suurimman puoleen gloorian ja tylytti demarit neljännelle tilalle. Näyttää siltä, että keskusta syö kokoomukselta kannatusta ja perussuomalaiset demareilta. –Tilanne on hallitsematon, kun kokoomus ja demarit rupeavat ”profiloitumaan” ja etsivät menetettyjä kannattajiaan miellyttäviä päätöksiä!

"That men do not learn very much from the lessons of history is the most important of all the lessons that History has to teach."

- Aldous Huxley

Velan määrällä ei ole juurikaan tekemistä korkotason kanssa. Klikka tätä kuvaa. Tästä nähdään, että kun otamme PIIGS maat pois niin velanmäärällä ja velasta vaadittavalla korolla on peräti negatiivinen korrelaatio. PIIGS mailla ei siis velka ole ongelma vaan joku muu.

Miksi tämän asian otin puheeksi? Syy on se, että jos ei euro alueella lasketa maksettavia korkoja niin euroalueen yhteinen budjetit ovat ylijäämäisiä! Velkaongelma kokonaisuutena poistuu kun keskuspankki otta haltuunsa kaikkien valtioiden velat. Ei luulisi Saksankaan vastustavan tätä koska on heillä on velkaa kaikkein eniten (n. 80%/BKT). Samalla kielletään valtion laskemasta velkapapereita liikkeelle muuten kuin keskuspankin luvalla. Ja velan ostaa keskuspankki. Nyt monet pankkikriisit niin Kreikassa kuin Kyproksella johtuu juuri valtion velkapapereiden arvon leikkaamisesta. Tämä vaatii tiukkaa valvontaa ja ennenkaikkea pankkien valvontaa.