Tuotto, ahneus ja etiikka

Viime aikoina on kirjoitettu melko paljon ahneudesta, etiikasta ja markkinasäännöstelystä. Minusta Reutersin kolumnisti James Saft ilmaisi asian hyvin blogissaan:

Regulation means less leverage, less socialization of risk and privitisation of reward. And yes, I do understand that more regulation and less leverage imply lower growth, but also lower volatility in growth, which we can all agree is expensive.

Olemme eri sijoituksia vertaillessamme tottuneet käyttämään volatiliteettiä riskin mittarina. Yksi riskitason huomioonottava mittari on Sharpen luku, jonka avulla voi vertailla eri riskitason sijoituksia toisiinsa. Suuresta ahneudesta ja matalasta sääntelyn tasosta seuraa iso riskinotto koko mailmantalouden tasolla. Korkea riskitaso tuo pitkällä tähtäimellä korkeamman tuoton, mutta myös rajummat vaihtelut taloussuhdanteisiin. Tasainen kasvu on arvokkaampi yhteiskunnalle kuin keskimäärin yhtä nopea mutta nopeasti heilahteleva kasvu, aivan samalla tavoin kuin sijoittajalle.

Talousalueen on siis valittava riskitasonsa. Kuinka paljon volatiliteettiä/vaihtelua siedämme? Jos sietokynnys on matala meidän on syytä muistaa että tästä seuraava voimakas sääntely ja valvonta myös rajoittavat kasvunopeutta. Emme voi odottaa pankkitalletuksen turvallisuutta ja samalla saada osakesijoituksen keskimääräistä tuottoa.

Toinen ääripää täsät on jenkeissä valloilla ollut markkinaliberalismi joka on tuottanut kasvua mutta myös suuria kuplia ja romahduksia. Toisessa ääripäässä lienee jo edesmennyt neuvostoliittu viisivuotissuunnitelmineen joka tuotti tasaisesti nollakasvua.

Näiden välistä löytyy monenlaista kompromissia erilaisista ahneus- ja riskitasoista. Yhteiskunnat voivat asettaa tiettyjä kasvuodotuksia ja sen jälkeen yrittää maksimoida tuottonsa, ts yrittää maksimoida sharpen luvun.

Olisi kiinnostavaa nähdä analyysi eri talousalueiden kasvun vaihtelusta verrattuna keskimääräiseen kasvuun. Mikä on Suomen sharpen luku?

Viime aikoina on kirjoitettu melko paljon ahneudesta, etiikasta ja markkinasäännöstelystä. Minusta Reutersin kolumnisti James Saft ilmaisi asian hyvin blogissaan:

Regulation means less leverage, less socialization of risk and privitisation of reward. And yes, I do understand that more regulation and less leverage imply lower growth, but also lower volatility in growth, which we can all agree is expensive.

Olemme eri sijoituksia vertaillessamme tottuneet käyttämään volatiliteettiä riskin mittarina. Yksi riskitason huomioonottava mittari on Sharpen luku, jonka avulla voi vertailla eri riskitason sijoituksia toisiinsa. Suuresta ahneudesta ja matalasta sääntelyn tasosta seuraa iso riskinotto koko mailmantalouden tasolla. Korkea riskitaso tuo pitkällä tähtäimellä korkeamman tuoton, mutta myös rajummat vaihtelut taloussuhdanteisiin. Tasainen kasvu on arvokkaampi yhteiskunnalle kuin keskimäärin yhtä nopea mutta nopeasti heilahteleva kasvu, aivan samalla tavoin kuin sijoittajalle.

Talousalueen on siis valittava riskitasonsa. Kuinka paljon volatiliteettiä/vaihtelua siedämme? Jos sietokynnys on matala meidän on syytä muistaa että tästä seuraava voimakas sääntely ja valvonta myös rajoittavat kasvunopeutta. Emme voi odottaa pankkitalletuksen turvallisuutta ja samalla saada osakesijoituksen keskimääräistä tuottoa.

Toinen ääripää täsät on jenkeissä valloilla ollut markkinaliberalismi joka on tuottanut kasvua mutta myös suuria kuplia ja romahduksia. Toisessa ääripäässä lienee jo edesmennyt neuvostoliittu viisivuotissuunnitelmineen joka tuotti tasaisesti nollakasvua.

Näiden välistä löytyy monenlaista kompromissia erilaisista ahneus- ja riskitasoista. Yhteiskunnat voivat asettaa tiettyjä kasvuodotuksia ja sen jälkeen yrittää maksimoida tuottonsa, ts yrittää maksimoida sharpen luvun.

Olisi kiinnostavaa nähdä analyysi eri talousalueiden kasvun vaihtelusta verrattuna keskimääräiseen kasvuun. Mikä on Suomen sharpen luku?

4 thoughts on “Tuotto, ahneus ja etiikka

  1. Kyltymätön voitontavoittelu

    Sharpen luku voisi esinäkemällä kuvat Suomen tilannetta sotien jälkeisenä aikana. Suurina kasvukausina 50-luvun puolivälistä öljykriisiin sekä kasvu että suhdannevaihtelut olivat kovia. Siitä eteenpäin oman käsitykseni mukaan kumpikin on ollut rauhallisempaa.
     
    Mutta joidenkin väitteiden mukaan ihmisten onnellisuus on ollut suurimmillaan joskus tuossa 80-luvun vaihteessa. Miksi ihmisten enemmistön pitäisi tyytyä siihen, että joidenkin Sorosten & kumppanien kyltymätön voitontavoittelu johtaa enemmistön kannalta huononevaan tulokseen.
    Tuosta hyvinvoinnin mittaamisesta on kirjoitellut Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrén esim. Talouselämä lehdessä ja toki tilastokeskuksen omissa julkaisuissa.
     
    Hyvinvoinnin seuranta vaatii uusia mittareita
    Taloustieteilijät ovat uudelleen kiinnostuneet onnellisuudesta tutkimuskohteena, sillä talouskasvu ei näytä enää lisäävän ihmisten onnellisuutta. Bruttokansantuotteen kasvua käytetään yhä elintason parantumisen kuvaajana, vaikka se ei kuvaa elämänlaatua eikä ota huomioon ympäristöarvoja.
    Kirjoittaja: Jukka Hoffrén on tutkimuspäällikkö Tilastokeskuksen tietotekniikka- ja menetelmäpalvelujen tutkimus- ja kehittämisyksikössä.
    Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 7/2008
    1. Tulot ja onnellisuus

      Tuo on totta. Onnellisuus on subjektiivinen käsite, mutta tietyn tason jälkeen lisätulot eivät lisää onnellisuudentunnetta. Tämä tapahtuu hämmästyttävän alhaisella tasolla, kunhan ei tarvitse joka päivä miettiä onko ruokaan ja peruselämiseen varaa. Tämä pätee myös kansakuntien tasolla… pitäisi vielä löytää linkki tutkimukseen… mutta tasanne tulee kuitenkin vastaan alemmalla tasolla kuin suomen nykyinen BKT/henkilö.

  2. Kipu ja onnellisuus

    Sain juuri potkut Nokialta – sattuu ihan kamalasti. Onneksi on sentään ystäviä ja muuta säpinää. Mutta vaikka sattuu ihan hirveästi enkä osaa oikein nukkua – en silti ole onneton. Jotenkin tuo onnellisuus on hyvin monitahoinen käsite – se ei ole kivun vastakohta. Ehkä se että on ystäviä ja kivaa säpinää auttaa kestämään kun yksi elämän osa-alue pettää. Mutta kyllä olen samaa miletä että eräs onnellisuuden edellytys on perusturvallisuus – ja taloudellinen perusturvallisuuden tunne.

  3. Re: Sain juuri potkut Nokialta

    Re: Kirjoittanut Vierailija La, 07/02/2009 – 12:01./ Sain juuri potkut Nokialta – sattuu ihan kamalasti.

     
    Mitä minä muistelen 2000-luvun alun irtisanomisista, niin lopulta kaikkein tyytyväisimpiä olivat ensimmäiset lähtijät. Me jäljelle (puhun eri firmasta kuin mainittu Nokia) jääneet roikuimme vielä pari vuotta kevyesti hirressä kunnes suhdannekäänteestä alkoi tullaa uudelleen tukea jalkojen alle.
    Se ei kuitenkaan anna lohtua atavistiseen kysymykseen miksi juuri minä, miksi yhtiö piti minua muita tarpeettomampana. Siihenkään ei auta paljoa vastaus, että on henkilövalinnoissa kysymys sattumasta, ei päätöksistä.

Comments are closed.

Related Posts