Hyppää pääsisältöön
Posted in

Väkivaltarikollisuus on tunteisiin vetoavaa varsinkin näin kouluampumisten jälkeen, että siihen on vaikea suhtautua objektiivisesti. Heti sodan jälkeen väkivaltarikoksia, kuten tappoja, tehtiin Suomessa huomattavasti enemmän kuin nykyään. Olojemme vakiinnuttua ja valtion vahvistuttua (väkivaltamonopoli) ei enää taisteltu ’mies miestä vastaan’ vaan juoruttiin vahvimmalle eli valtiolle joka hoiti rangaistukset ja myös muut vapauden riistot. Tämä kehitys nähdään kaikkialla kuten vaikka Somaliassa valtion romahdettua ja Englannin kehityksessä. Englannissa 1200 luvulla tapettiin noin 24/100 000 kohti kun 1960-luvulla tappoja oli enää 0,6/100 000 kohti. Suomessa sodan jälkeen väkivaltaiset kuolemat laskivat aina vuoteen 1965 asti ollen 3,1/100 000 josta se nousi vuonna 1974 lähelle viittä.

Suomessa väkivaltaiset kuolemat laskivat kymmeneksi vuodeksi 1955 vuoteen asti. Suuri murroskausi ja maalta suurten ikäluokkien pakkomuuton alkaessa myös väkivalta alkoi nopean kasvun.

Nämä väkivaltaiset kuolemat ovat kuitenkin vähentyneet Suomessa koko 2000-luvun, huolimatta lehdistön antamasta kuvasta.

Lähde: Tilastokeskus

Suomessa väkivalta on keskittynyt tietyille alueilla ja tiettyihin ikäryhmiin. Meidän väkivaltakuolemat ovat noin kaksinkertaisia suhteessa länsimaihin, olemme tässä asiassa huonolla Itä-Eurooppalaisella tasolla. Pahin ryhmä on 30–40 vuotiaat miehet joilla ei oikein mene hyvin. Meillä miehillä ei ylipäätään mene hyvin. Suomessa on teollisuusmaista suurin koulutodistuksien ero tyttöjen ja poikien välillä, noin yhden numeron ero keskiarvossa. Se on merkki koulumme ja yhteiskuntamme naisominaisuuksien suosimisesta mikä aiheuttaa ”oikeissa miehissä” syrjäytymistä. Puukkojunkkareiden aikaan oli myös väkivaltaa paljon osittain tuon ikäisten miesten suuren osuuden vuoksi. Väkivaltaisia kuolemia tapahtui Ylikankaan mukaan Etelä-Pohjanmaan pahimmilla alueilla jopa 50–60 sataatuhatta ihmistä kohden. Tuolloin sosiaalinen ratkaisu oli lähteä Amerikkaan siirtolaiseksi, mikä mahdollisti sosiaalisen nousun. Mikäli halutaan, että hyvä kehitys jatkuu, meidän on hyväksyttävä erilaisia sosiaalisen nousun keinoja ja annettava erilaisille ihmisille heille kuuluva arvo. Mikäli arvostamme lähinnä tempperamenttia, kuten Sarasvuomaiset ihmiset, emme arvosta ihmisiä vaan heidän geeneissään saamaa luonnetta. Tämä ajaa suuren osan ihmistä epätoivoon ja myös väkivaltaan. Eriarvoisuuden salliminen ja mahdollistaminen tekee Suomessa myös amerikkalaisen unelman toteutumisen mahdolliseksi. Se on paras lääke väkivaltaa vastaan ja se on myös paras lääke kasvattaa kansantuotettamme. Poliisin valtuuksien lisääminen tullee vain lisäämään epätoivoisia väkivaltaisia tekoja. Epäonniset ihmiset ajattelevat, että tämäkin vielä teenpä jotain mikä muistetaan ja tapan itseni. Niin Oriveden kuin Kauhajoenkin tapahtumien viimeisenä niittinä oli poliisien toiminta. Poliisien valtuuksien ja aktiivisuuden kasvaminen vain tulee lisäämään väkivaltaa jos ja kun ei puututa ongelmien syvempiin syihin.

Olemme kuitenkin menossa kohti suurempaa valvontaa ja suurempaa eriarvoisuutta vieroksuvaa yhteiskuntaa kohti, minkä tuloksia tulemme lukemaan dramaattisista lööpeistä. Sijoittakaa yrityksiin jotka elävät skandaaleista, niitä tällä politiikalla tulemme saamaan.

Keskiarvo: 4 (2 arviota)

Minä olen entinen puukkojunkkari (kuvainnollisesti)

Minä olen omasta sammakkoperspektiivistäni (pienen ihmisen pienestä näkökulmasta) havainnut samaa. Nuoren miehen turhautuminen on usein syynä väkivaltaan.

Ainakin seuraavissa tapauksissa on ollut tästä kyse:

  • pohjanmaan puukkojunkkarit olivat usein (mutta ei aina, Rannanjärvi oli nimittäin talollinen joka huolehti talostaan ja perheestään) turhautuneita, perinnöttä jääviä, nuorempia veljiä
  • kouluampujat ovat monasti olleet rakkauselämässään turhautuneita (kuten nyt tämä Oriveden tapaus) tai henkilöitä jotka ovat turhautuneita kun eivät saa yhtään ystävää tai vastakaikua koulutovereistaan tai ylipäätään mistään

Olen itsekin joskus turhautunut sen jälkeen kun olen kaikkeni yrittänyt ja tuntuu että millään ole mitään väliä kun mikään ei kuitenkaan auta. Syntyy epäoikeudenmukaisuuden kokemus ja loppujen lopuksi luottamuksen menetys. Tässä tilassa olen minäkin tehnyt tekoja, jotka eivät minun kohdallani ole olleet fyysisesti väkivaltaisia, mutta jotka teot eivät olleet lempeitä ja anteeksiantavaisia. Paljon meni rikki.

En yhtään ihmettele jos väkivalta lisääntyy epäoikeudenmukaisuuden ja voimattomuuden kokemuksesta. Ymmärrän tuon asian hyvin sillä olen itsekin ollut aikani puukkojunkkari ja olen itsekin käynyt kuvainnollisesti lyömässä säpäleiksi IsonTalon porstuan. Ja säpäleiksi se meni.

Ymmärrän hyvin koraanin opetusta siitä, että henkilökohtaista pyhää sotaa on kunnioitettava. Ja ymmärrän hyvin palestiinalaisten turhautumisen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen aiheuttamaa sotaa. Olen itsekin käynyt omaa pyhää sotaani.

Nimetön