Tarvitsemme todellisia talousindikaattoreita
Lueskellessani talousuutisia tuntuu, että nuo uutiset ja niiden lähteet eivät ole tästä maailmasta. Nykyiset talousluvut eivät oikein kerro mistään mitään tai ne kertovat yhtä paljon kuin Playboy-lehti kertoo avioelämästä. Lehdistössä ja miksei myös akateemisessa kirjallisuudessa pohditaan paljon BKT:n ominaisuuksia, mutta huomattavasti vähemmän mietitään, että mitä nämä luvut oikeasti kertovat. Asioiden pintaa syvällisempi ymmärtäminen on harvinaista ja sitä se on ollut aina sekä tulee aina olemaan harvinaista.
Maailmamme on mukamas täsmällisten numeroiden kuvaama, mutta ei se ole. Ja nämä monet luvut ovat hyvinkin tuoreita ja monia niitä ei ollut edes olemassa muutama kymmenen vuotta sitten ja ainakaan niitä ei ollut olemassa sata vuotta sitten. Vuonna 2013 Yhdysvaltojen kansantuote kasvoi yhdessä yössä 471 miljardia, mikä on kaksi kertaa koko Suomen kansantuote. Siis Yhdysvaltojen kansantuote kasvoi yhdessä yössä 2,9 %. Mitä Yhdysvaltalaisille tapahtui näin dramaattisesta vaurastumisesta? Luulisi, että pörssi olisi pomppinut aivan onnessaan, koska yritykset toimivat kansantaloudessa ja saavat siitä osansa. Mikäli kansantuote onkin oletettua suurempi, niin yrityksille ja omistajille jää enemmän joten yritysten arvostustason pitäisi nousta.
Muutos ei kursseissa ollut mitenkään erikoinen ja paraniko ihmisten kyky maksaa laskut ja lainat? Edelleen heillä oli yhtä paljon tai vähän rahaa ja rahan ostovoimakaan ei heilahtanut yhtään mihinkään.
Tässä dramaattisen kuuluisessa muutoksessa muutettiin tapaa millä kansantuote laskettiin ja tapa päivitettiin jälkeenpäin aina vuoteen 1929 asti. Kaikki akateemiset tutkimukset, jotka perustuivat jollain lailla kansantuotesuhdelukuihin, tulivat yhdessä yössä vanhanaikaisiksi. Pomppasivatko kurssit kun velkaantuminen suhteessa kansantuotteeseen laski? Yhdysvaltalaiset ovatkin vauraampia kuin aiemmin on kuviteltu joten heidän suhteellinen köyhyys väheni. Eilen Arvopaperi-lehti ilmoitti, että Maailmanpankki on laskenut koko maailman kasvuennustetta.
http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/maailmanpankki+laski+kasvuennustettaan/a1073879
Maailmanpankki on kansantuotteineen, myös kiva. Maailmanpankki, Penn World Table ja Maddison käyttää samaa dataa laskeakseen kansantuotteen, mutta ne kaikki saavat eri tuloksen. Se siitä täsmällisestä luvusta.
Tuo kansantuotteen nopea muutos johtui siitä, että muutimme tapaa millä laskemme kansantuotteen. Aiemmin esim. tuotekehitys on ollut kustannus ja nyt se käsiteltiin toisin. Siis aiemmin, kun Apple suunnitteli uuden iPhonen, se oli kustannus eikä investointi. Laskenta ei ole objektiivista vaan se on jälkikäteen iteroivaa. Kun huomaamme, että elämässä on syntynyt BKT:n ulkopuolella huomattavasti vaurautta, niin muutamme kansantuotteen laskentatapaa, mutta kuten yllä näimme niin samasta datastakin voi laskea lukemattoman määrän kansantuotteiden kasvulukuja, riippuen mitä haluaa.
Kehitysmaissa nämä erot voivat olla valtavia. Kun Ghanassa päivitettiin tapaa laskea kansantuote, maa vaurastui yhdessä yössä laskennallisesti 60 %. Aiemmin laskennasta oli puuttunut kokonaan esim. matkapuhelimet. Tästä huolimatta prosentin kymmenyksien muutoksia uutisoidaan tarkasti, vaikka virhelähteitä on jossain muualla paljon enemmän.
Kun olin lapsi, selailin innokkaasti Ensyklopedia tietosanakirjaa ja pyrin oppimaan eri asioita maailmasta. Tämä kirjasarja oli monella tapaa merkittävä ja eniten katu-uskottavuuttani nostin kirjasarjalla, koska sen hankkija sai hienon digitaalikellon. Tällä kellolla pääsin pitkäksi ajaksi suureksi guruksi, mutta ei nyt tätä kelloa ollut tarkoitus muistella (vaikka se oli yksi elämäni kohokohta) vaan miettiä kansantuotetta. Nyt jokaisella ihmisellä on mahdollisuus ilmaiseksi päästä samaan tietoon (Wikipedia) kuin minulla tietosanakirjan avulla, mutta ei se kuitenkaan laskennallista kansantuotetta kasvata, vaikka todellista osaamista ja kykyä vaurastua se kasvattaa huomattavasti. Meillä monet talousluvut, vaikka niitä siteerataan aktiivisesti ja niistä piirrellään hienoja käyriä, eivät todellisuudessa perustu oikein mihinkään. Varsinkin kun kehittyneet maat ovat siirtymässä jakamistalouteen, niin maailmankuvaaminen matemaattisesti kaipaisi talouslukujen täydellistä uudistamista. Nyt emme tiedä miten meillä todellisuudessa menee ja luotettavimmat vastaukset saamme kun kyselemme ihmisiltä, että kuinka heillä menee. Luultavasti maailmaa ei voi luvuin kuvata vaan laadullisin tekstein ja enemmän kaunokirjallisten keinojen avulla. Mitä enemmän maailma muuttuu disruptivisempaan suuntaan, niin sen kasvu ja supistuminen tapahtuu myös yhä enemmän tilastoluvuilta piilossa. Ei maailmaa ja sen kehitystä voi parilla luvulla kuvata, se on ilmiö ja luku ei ole ilmiö. Talousluvut on luotu kuvaamaan kansallisvaltioiden sisäistä teollisuustuotantoa ja sitä ei talous enää ole jos on koskaan edes ollutkaan.
..jos Suomen talous on kuin nuotio,..
Todellisia talousindikaattoreita on olemassa. Ne ovat vain niin vaikea tajuisia, että niitä on turha kansalle yrittää kertoa.
BKT on sopivan yksinkertainen ja epämääräinen.
Silti artikkelin kirjoittajakin luulee BKT:n olevan varallisuutta kuvaava indeksi. Ei. Se kuvaa toimeliaisuutta.
Eli kun kansastakin iso osa ei tiedä kuinka monta prosenttia 2 on 5:stä, niin BKT sopii hyvin tarkoitukseen.
Sijoittajistakin monien mielestä 10% nousu ja 10% lasku palauttaa kurssin samaksi, koska "siitä otettiin sama joka lisättiin".
Niinpä BKT riittää kuulostamaan "tieteelliseltä". Mediassakin lukee esim. "BKT laskee. Suomen talous supistuu". Kansa ymmärtää "supistuu" käsitteen, ei muuta.
Tärkeintä olisi oppia kertomaan kansalle Suomen taloudesta jollain uudella tavalla. Esimerkiksi jos Suomen talous on kuin nuotio, joka on välillä hiillos ja välillä palaa kunnolla, niin olisi helppo ymmärtää, että kun AY-liike pissaa suoraan nuotioon, niin se ei ole hyvä asia. Yrittäjät, jotka kaatavat puita ovat tärkeitä. Niin ovat duunaritkin, jotka pilkkovat puut haloiksi. Virkamiehet jotka määräävät millä syvyydellä pipon on oltava päässä ovat turhia. Ne virkamiehet, jotka sammauttavat tulen jos se leviää liikaa ovat tärkeitä.
Mittarit ja talouden roihu
Vierailija osaa tuon kaunokirjallisen keinon kertoa taloudesta kuten talouden nuotioon kusemisen vaikutus roihun suuruuteen. BKT mittaa tavaroiden ja palveluiden tuotannon arvoa (= arvonlisäyksen). Nettokansantuotteessa huomioidaan vielä kiinteän omaisuuden kuluminen. (Netto)kansantulo = nettokansantuote + ulkomailta saadut ensitulot – ulkomaille maksetut ensitulot (ensituloja ovat korot, osingot, palkat yms). Voit laskea nuo toisinkin esim:
Jos oletetaan Työnantajien sosiaaliturvamaksut (suoraan verrannollisiksi palkoista) ja julkisyhteisöjen verot – tukipalkkiot vakioksi samoin kuin tuo kiinteän omaisuuden kuluminen niin BKT:n kasvun pitäisi suoraan kasvattaa palkkoja ja omaisuus sekä yrittäjätuloja. Kun näin tapahtuu usealla prosenttiyksiköllä niin (kotimarkkina)yrityksien markkinahan kasvaa ja kurssien pitäisi nousta. Suomessa tuon saman uudistuksen ansiosta BKT kasvoi 4% (http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomen-bkt-nousee—syyna-laskentatavan-muutos/6dh6ybLA).
Mikäli tiedät hyviä mittareita, mitkä näyttävät tällaisessa muutoskohdassa olevan piilevän vaurauden tai köyhyyden tulet saamaan seuraavan tai ainakin lähitulevaisuuden Nobel-palkinnon. Tässä kirjassa (http://www.amazon.com/Mismeasuring-Our-Lives-Why-Doesnt/dp/1595585192) kaksi nobelistia ja yksi korkearvoinen ekonomisti antavat seuraavia suosituksia (Stiglitz, Sen Fitoussi komitea):
Recommendation 1: Look at income and consumption rather than production.
Recommendation 2: Consider income and consumption jointly with wealth.
Recommendation 3: Emphasize the household perspective
Recommendation 4: Give more prominence to the distribution of in- come, consumption and wealth.
Recommendation 5: Broaden income measures to non-market activities.
Varsin ikävä tilanne kun kommentoija tietää hyviä mittareita, mutta nuo huippuekonomisit eivät tiedä. He eivät pysty kysymään sinulta neuvoa, koska olet kirjoittanut nimettömänä. Se olisi tärkeää, että kertoisit tarvittaville ihmisille ne hyvät mittarit, jotta saisimme maailmasta ennustettavamman.
Nyt iso osa maailman kansantuotteen kasvusta syntyy maissa kuten Kiina tai Intia. Noissa maissa on vielä paljon sellaista toimintaa mitä ei nähdä tavallisilla mittareilla. Mitä isompi osa kasvusta syntyy maissa jotka toimivat erilailla kuin perinteiset teollisuusmaat, sitä helpommin saamme isoja yllätyksiä.
PS. Anteeksi hieman ilkeä tapa kirjoittaa, mutta siihen on syytä, vaikka sivistyneempi olisi kirjoittanut vähemmän ilkeästi.
Kiitos ilkeilystä. Ansaitsen sen!
GDP on vähän kuin liikevaihto -tieto yrityksestä. Kansalle riittää kun sanoo "yritys on iso, koska sen liikevaihto on 100 miljoonaa"
Jos sijoittajalle sanoisi, että Liikevaihto on ainoa tieto, niin…. taitaisi minulta jäädä lupaamasi nobeli saamatta. Autch!
Aivan samalla tavalla talouden osaajat ja poliitikot käyttävät GDP:tä keskusteluun kansan kanssa. Todelliset luvut, joita he käyttävät keskuudessaan ovat jotain muuta.
Miksi sitten joku joka osaa erinomaisesti analysoida osakkeita, kohtaa haasteita julkisen talouden arvioinnissa?
– Yrityksen on pakko kertoa tietoja sijoittajille.
– Valtio taas saa itse säätää mitä kertoo ja miten kertoo. Se voi kutsua tappiota "kestävyysvajeeksi" jne.
– Yrityksen omistajilla on ääniä omistuksen suhteessa. Johdon on siis pidettävä kaikkein isoimmat omistajat tyytyväisinä. Isot omistajat ovat myös kaikkein kyvykkäimpiä tekemään analyysejä ja päätöksiä.
– Poliitikoiden äänestäjillä on yksi ääni per henkilö. Tyhmin ja viisain yhteiskunnassa vaikuttavat yhtäpaljon.
Tämän johdosta yrityksiä johdetaan hyvin ja yhteiskuntia huonosti. Henry Fordkin olisi tehnyt nopeat hevoskärryt, jos jokaisella osakkaalla olisi ollut yksi ääni.