Parempaa joulua
Kirjoitusvuorossa: Hannu Lehtilä
Nyt se on virallisestikin tunnustettu: Suomi on selättänyt taantuman ja lähtenyt nousuun, sanoo Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Jo tätä rämpimistä kestikin kahdeksan vuotta ja neljän hallituksen ajan. Voimattomia olivat Matti Vanhasen II hallitus (2007-2010), Mari Kiviniemen hallitus (2010-2011), Jyrki Kataisen hallitus (2011-2014) ja Alexander Stubbin hallitus (2014-2015). Vasta nyt, Juha Sipilän hallituksen aikana, taantuman synkkä varjo on väistymässä.
Sulkia hattuunsa Sipilä tuskin saa. Ja voi olla, ettei bisnestaustainen mies median jakamia sulkia edes odota. Riittää kun viivan alle jää nousun numerot. Poliitikko-pääministerillä sulat olisivat mannaa. –Sipilä näyttää muutenkin joutuneen median hampaisiin.
Median sisällä puhutaan vakavasti ”totuuden jälkeisen ajan” koittamisesta. Brexit ja Donald Trampin voitot osoittivatkin, ettei faktoilla ole enää niin väliä. Poliittisella puolella totuus on aina ollut suhteellista; on puhuttu relatiivisesta totuudesta vastakohtana absoluuttiselle totuudelle. Talouspuolella ollaan numeroiden kanssa ankarampia, sillä kun numeroita ruvetaan manipuloimaan, ollaan luhistuneen Neuvostoliiton ja konkurssista pelastetun Kreikan tiellä.
Mutta. Mutta. Laatumediakin näyttää saaneen jonkinlaisen tartunnan somesta ja sen verkkokeskusteluista. Takavuosina vähän hymähdeltiin silloisen ykköspoliitikon Paavo Lipposen syyttäessä mediaa ”kaunakirjoittelusta”. Nyt monet palstat ja näkökulmat ovat suoraa sukua somen kauna- ja vihapuheille. –Tunne ja mielipide ovat myös toimittajien oikeus, mutta toinen asia on, kuka niitä jaksaa päivästä toiseen lukea. Tosiasioita, faktoja, lukija tarvitsee ja kohta äänestetään jaloilla niiden perään. Sitä paitsi tuomiovalta demokratiassa kuuluu riippumattomille tuomioistuimille, ei sotamiesneuvostoille eikä medialle.
On tietysti hyvää ja kannatettavaa, että media on vallan suhteen kriittinen ja paljastaa epäkohtia. Siinäkin työssä pitää faktojen olla ehdottoman oikein.
Mutta jos ollaan vain kriittisiä, ei nähdä mitä todellisuudessa tapahtuu. Helsingin Sanomien toimittaja Teemu Luukka näkee mitä oikeasti tapahtuu, on kriittinen ja myös kertoo sen: 17.12.2016 hän otsikoi työmarkkinajuttunsa ”Kuljetusalan joululahja löi ällikällä”. Ja mistä oli kyse: ”Ahtaajat ja autonkuljettajat ovat sopineet työehdoistaan poikkeuksellisesti ilman lakkoja ja uhitteluja.” Iso uutinen tuli puskista, eikä tätä asiaa julistettu lööpeissä eikä tv:n ykkösuutisena.
Nyt Suomi alkaa olla hyvässä hapessa. Kilpailukykysopimus ja nyt kuljetusalan sopu olivat kuin ”taivaanlahja” elinkeinoelämälle ja Suomen maineelle. Kun vielä muistetaan jatkaa työelämän uudistamista, niin eiköhän tämä tästä. –Pohjanmaalla on tapana rehvastella, että hyvää yritettiin, mutta priimaa pukkaa.
Nyt vaan pökköä pesään, sillä kumipyörät pyörivät ja laivat lastataan. – Slushissakin jatkui kova ”pöhinä”.
Lue Punaisen mukin blogia.
Ei media aiheetta hammastele
Sen verran täytyy Hannu ammattikuntaani puolustaa, että Sipilä hallituksineen saa sitä mitä tilaa. Talvivaaran kohdalla Sipilän olisi pitänyt selvittää esteellisyytensä, vaikka sitä ei luultavasti olisi ollut. Mutta kun ei niin tehnyt, käry nousi aiheesta. Ei pääministerin asemassa voi vedota tietämättömyyteen. Ja kun Sipilä raivosi ja vetosi perheen herättämiin tunteisiin, niin sitä suuremmalla syyllä hänen olisi pitänyt ajatella asiaa etukäteen, kun ei kytkennästä voinut olla epätietoinen. Kyllä minäkin sukulaisteni liiketoimet tiedän, eikä tarvitse olla edes perheenjäsen. Jos kyse oli vain kokemattomuudesta, niin no, oppirahat on maksettava joka hommassa.
Ei se ole median tehtävä silitellä poliitikkojen töpeksintää myötäkarvaan, vaan toimia vallan vahtikoirana. Äänestäjät sitten päättävät, mikä on kunkin politiikon ja puolueen kohtalo. Media ei siihen pysty vaikka haluaisi.
Lain valmistelun ongelmista ovat valittaneet muutkin oikeusoppineet kuin oikeuskansleri, muun muassa Aulis Aarnio vähän aika sitten. Ei sekään ole todellakaan turhaa urputusta, jos hallitus soveltaa suuripiirteisesti perustuslakia. Oikeusvaltio on vähän turhan arvokas asia konjuktuuripolitiikan uhriksi, että nyt on tehtävä näitä uudistuksia kun niitä on vetkutettu niin pitkään, pois alta muotoseikat.
Tietysti on hienoa, että taantuma on väistynyt Suomessakin. Tuskin se yksin harjoitetun politiikan ansiota silti on, muistutan näin kriittisenä toimittajana, sillä kuten pörssejä aktiivisesti seuraavat hyvin tietävät, maailmantaloudessa on ollut viime talvesta asti hyvä veto päällä, ja se on tarttunut lopulta Suomeenkin. Mitä kaikkea sen syiksi sitten tulkitaankin.
Onnea ja menestystä hallitukselle sinänsä, sitä tarvitsemme hallituksen koostumuksesta riippumatta.
Neljäs valtiomahti vasemmiston käsissä
Media on kyllä kohdellut alusta alkaen nykyistä hallitusta paljon kriittisemmin kuin aikaisempia. Toimittajakunta on hyvin politisoitunutta ja jäljet tuohon politisoitumiseen löytyvät toimittajakoulutuksesta, minkä uranuurtaja oli vasemmistolaisten professorien Hemanus ja Nordenstreng aatteellisessa ohjauksessa toiminut Tampereen yliopiston (alkujaan v 1925 Helsingin Kalliossa perustettu Kansalaiskorkeakoulu, välissä Yhteiskunnallinen Korkeakoulu) toimittajakoulutus, ja sen heijastumat myöhemmin perustettuihin alan koulutusyksiköihin. Nykyiset toimittajat ovat poliittisia aktivisteja, jotka ajavat agendaansa täysin häikäilemättä.
Jatkuva aatteellinen indoktrinaatio on suomalaisessa mediassa niin vahvaa, että täällä ei osattu nähdä ja ymmärtää Brexitiä saati Trumpin valintaa etukäteen. Nytkin jälkimmäisen suhteen media tehtailee mustamaalaavia artikkelia liukuhihnalla, esim. Helsingin Sanomat peräti 4 kpl vklopun aikana nettiaviisissaan. En mikään erityinen Trumpin kannattaja itsekään ole, mutta aika tyhmältä näyttää tämä etukäteen mustamaalaminen, mitä media harrastaa.
Samankaltaisen median mustamaalaamisen kohteeksi joutui nykyinen ”porvarihallituskin” heti alkumetriensä jälkeen. Nk. ”budjettisäästöistä” on nostettu mediassa aiheettomia myrskyjä, kun tosiasiassa valtio velkaa otetaan tänä vuonna paljon viime vuotta enemmän (noin 6 mrd euroa). Viher-vasemmisto-oppositio saa runsaasti media-aikaa mm. YLE:llä hallituksen toimien torpedointiin. Hyvä oppositiosta on vailla vastuuta huudella ja lupailla äänestäjilleen hunajaa.
Toimittajien poliittiset intressit eivät ole yhdestä puusta
Toimittajilla ja medialla on omia poliittisia intohimojaan, ja kyllähän ne työhön vaikuttavat, vaikka ei se työn perusta saa olla. Toisaalta toimittajien vasemmistolaisuus ei laajassa mitassa pidä kokemukseni mukaan paikkaansa. Sekaan mahtuu kyllä koko poliittinen kirjo, ainakin kun tarkastellaan mediaa kokonaisuutena. Alalla kymmeniä vuosia toimineena tiedän sen tasan tarkkaan.
Hyvä toimittaja ei anna poliittisten mieltymystensä vaikuttaa oleellisesti journalismiinsa. Vaikkapa Sipilän esteellisyysjupakka ja hallituksen perustuslailliset ongelmat pitäisi nostaa esiin riippumatta siitä, ketä niihin liittyy. Kyllä kaikki poliitikot valittavatkin saavansa huonoa kohtelua. Kuten Hannu sanoi, kyllä Lipponenkin sitä kiukutteli. Se kertoo, ettei media ihan turhaan ole olemassa oman tehtävänsä kannalta.