Hyppää pääsisältöön

Mietteitä sijoittajan riskin ja tuoton suhteesta

Käyttäjän Matias Savolainen kuva

Rahoitusteorian mukaan sijoituksen riskin kasvaessa sijoittaja vaatii rahoilleen suurempaa mahdollista tuottoa. Tähän perustuu ajatus siitä, että korkeampiriskisellä sijoituksella haetaan suurempia tuottoja salkkuun.  Meikäläisen torikauppiaan logiikalla tämä on todella järkeen käypää. Onko todellisuuskin teorian mukainen eli toimimmeko me sijoittajina rationaaliseesti?

Osakemarkkinoilla on helposti nähtävissä kuinka sijoittajat hyljeksivät osakkeita niiden laskettua kovasti. Tuolloin osakkeet ovat historiallisesti halpoja ja potentiaalinen tuotto erittäin suuri. Tulevaisuus kuitenkin näyttää tummalta ja riski koetaan todellista suuremmaksi. Riskit kuitenkin ovat suhteellisesti erittäin pieniä.

Osakkeiden noustua pitkään ja voimakkaasti sekä vanhat että uudet sijoittajat rynnivät ostamaan osakkeita. Talouden näkymä on valoisa ja riski koetaan pieneksi. Osakkeet ovat arvostustasoiltaan historiallisesti kalliita ja tuottopotentiaali on pieni.

Sijoittajat suurena massana toimivat teoriaan nähden aivan päinvastaisesti. Sijoitukset tehdään silloin kun suurimmat tuotot ovat jo toteutuneet ja jäljellä on enää pelkkiä höyryjä. Korkealta osakkeilla on tilaa tippua kovasti, joten koettuun riskiin nähden todellinen riski on valtava.

 

Asuntomarkkinoiden trendit ovat valtavasti pidempiä ja hitaampia kuin osakemarkkinoiden. Osaksi tästä syystä ihmisille syntyy huonosti suhde markkinoiden tilaan.

Oman asuntosijoittajaurani aika yksiöiden vuokratuotot ovat laskeneet reilusta kymmenestä prosentista nykyiseen noin neljään niillä alueilla, joissa itse olen ollut aktiivinen. Tämä siitäkin huolimatta, että vuokrat ovat nousseet lähes kaksinkertaisiksi. Tarkoittaako tämä sitä, että riski asuntosijoittamisessa on laskenut aivan valtavasti?

 

 

Asuntosijoittajaurani aikaan uusien asuntolainojen korot ovat laskeneet reilusta kuudesta alle kolmeen. Ostovoimarkojattu asuntojen reaalihinta on noussut merkittävällä tavalla korkeaksi. Täytyy tosin huomioida, että ollaan edelleen huomattavasti alle 1980-luvun kuplalukemien.

 

 

Tilanne muuttuu kuitenkin vielä aavistuksen raadollisemmaksi huomioitaessa kerrostaloasuntokantaan tulevien peruskorjausten kustannukset.

 

Suurin peruskojauspommi piilee 70-luvun rakennuskannassa, joka edustaa ehdotonta huippua rakennettujen kerrostalohuoneistojen massassa.

Sijoittajat ovat siis tällä hetkellä sitä mieltä, että asunnot ovat sijoituksena riskittömämpiä kuin osakkeet ja suhteellisesti riskittömämpiä kuin ne ovat olleet missään vaiheessa minun elinikääni. Näinköhän tämä asia sitten todellisuudessa on? Jostain kumman syystä minulla on aina ollut tapana kulkea vasten valtavirtaa ja nytkin olen asiasta täysin toista mieltä. On tosin mahdollista, että asuntojen hintoja levitoi vielä pitkäänkin tuore painettu raha ja halpa korkokanta. Tämän aisaparina luonnollisesti tarvitaan hyvä työllisyys ja inflaation nostama palkkataso.

Kuplat on mahdollista nähdä, mutta niiden puhkeamisen ajankohta on lähes mahdoton tarkasti ennustaa.

Tämän innoittamana menenkin puhaltelemaan saippuakuplia tyttäreni seuraksi.

Matias

www.matiassavolainen.com

 

Keskiarvo: 4.8 (17 arviota)

hyvä huomio. toivon

hyvä huomio. toivon sydämestäni, etteivät hinnat tästä ainakaan nousisi. kiinteistömarkkinoiden tehottomuutta kuvaa hyvässä ja huonokuntoisessa kiinteistössä olevan asunnon hintaeron vähyys varsinkin pääkaupunkiseudulla. osakemarkkinoilla tämä tarkoittaisi samaa kuin maksaisi nokian renkaista  ja keskosta saman tulostuotto-odotuksen. 

Sijoittajat isojen kalojen perässä

Käyttäjän Eero Tolvanen kuva

Jokainen sijoittaja etsii sijoituksilleen mahdollisimman hyvää tuottoa itselleen sopivalla riskitasolla. Kukaan ei halua ostaa kalliilla ja myydä halvalla. Koska päivätyökseen markkinoita seuraavien analyytikoiden mahdollisuudet päästä käsiksi laajaan tietotulvaan ovat tavalliseen sijoittajaan verrattuna omaa luokkaansa,  tartumme helposti analyytikoiden tekemiin johtopäätöksiin ja arvioihin markkinoiden tulevasta suunnasta  tulevat ne sitten pankkien, talouslehtien tai vaikkapa Piksun sivulta. Toki arvioimme itsenäisestikin osakkeiden hintoja tunnuslukujen perusteella sekä huomioimme markkinariskiä syklejä ja globaalia talousdataa tutkimalla.

Miksi emme sitten osta halvalla, vaan toimimme suurella joukolla väärin? Vuoden 2007 lopulla suomalaisten analyytikoiden konsensusennuste oli, että kurssit tulevat ensi vuonna nousemaan n. +8% (huom! varmuuden vuoksi lähellä keskimääräistä vuosituottoa).  Osakemarkkinoilla nähtiin peräti historiallinen romahdus, jonka selitettiin tulleen ”puskista”, ”kukaan ei osannut tätä aavistaa”.  Missä oli se yksityissijoittaja, joka otti huomioon vuoden 2007 lopun uutiset USA:n velkaisuuden kasvusta, Euroopan Välimeren maiden huomattavasti vaikeutuneesta tilanteesta ja ensimmäisistä arvioista Aasian inflaation kiihtymisestä ja mahdollisesta talouskasvun hiipumisesta? Siihen tarvittiin aikamoinen silli pörssijokea ylöspäin pyristelevien lohien joukossa. Kukaan ei siis osannut ”myydä kalliilla”.

Vuoden 2010 sijoitusmessuilla Wanhassa Satamassa paneelin asiantuntijat totesivat, että ”Kaikki arvostuksen elementit ovat sijoittajalle suotuisia”. Oltiinhan päästy vuoden 2008 romahduksen jälkeiselle nousu-uralle ja taantumasta nousun piti jatkua useita vuosia eteenpäin. Näin sijoittajille vakuuteltiin. Seuraava vuosi, 2011 ei ollut sijoittajille suotuisa.  Yksityiselle sijoittajille vakuuteltiin, ettei tässä vaiheessa pidä panikoida, kyllä markkinat pian toipuvat. Se onkin erittäin hyvä neuvo, sillä yleensähän ison laskun jälkeen osakkeet jossain vaiheessa myös nousevat. Moni osti vuonna 2010 kalliilla.

Mitä yksityissijoittajan pitäisi tänään tehdä, vai olisiko osakkeet joksikin aikaa unohdettava? Muutama päivä sitten kuultiin uutisia Kiinan talouskasvun hidastumisesta. Laajalti ehdittiin jo arvioida, että Kiinasta tuleva uutisvirta heiluttaa markkinoita tavallista enemmän. Bernanke toistaa, ettei talouskriisi suinkaan vielä ole voitettu. Öljyn hinta on noussut. Pelolla odotellaan, missä järjestyksessä seuraavat maat astelevat Kreikan jälkeen ”isolle lompsalle”. Katsoin Bloombergin videohaastatteluja ja luin Arvopaperin nettisivuja – USA:n tunnelmat ovat tämän tyyppisiä: ”Great Investin talousjohtaja Mark Richman: ”Elämme historiallisesti loistavia aikoja osakesijoituksiin nähden”.  Finanssitalo Best Money For You:n sijoituspäällikkö Eric Trustworthy varoittaa USA:n markkinoiden voivan lasketella tulevan puolen vuoden aikana 10-15%.  Entäs suomalaiset arviot tänään: ”kehotamme keventämään osakesalkkua”, ”sijoitusjunaan ehtii vielä”, ”markkinoiden yleistunnelma on vahvaa, mutta nopeaa nousua voi seurata jonkinlainen rekyyli”, ”markkinoilta saadaan hyvin ristiriitaista tietoa, sijoittajan on syytä olla varovainen”.

Kaikkein turvallisinta on alkaa puhua muun joukon mukana tulevasta ”kesädropista”. Miksi, siksi, että oltuani 20 vuotta sijoittajana olen huomannut, että yleensä kesällä käydään alhaisemmalla tasolla kuin mitä vuoden lopulla ollaan. Sekä vuosi 2008 että 2011 olivat poikkeuksellisia finanssikriisin vuosia. Poikkeuksellisten kriisivuosien jälkeiset toipumisvuodetkaan eivät noudata kaavoja. Syvän laakson pohjalta vuoden 2009 maalis-, huhtikuussa nousuun päässeet kurssit jatkoivat nousuaan läpi kesän. Sen sijaan seuraavan vuoden, 2010, kesällä jo notkahdettiin.  Odottelen siis jonkinasteista kesädroppia – sekä analyytikoiden, että sijoittajien lauman mukana.

 

Arvostustasot

 

Todella hyvä kirjoitus! Osakemarkkinoiden arvostustaso on vaikea asia, jos se olisi helppo asia, niin sijoittaminen olisi helppoa. Ostaisimme halvalla ja myisimme kalliilla. Kommentissani vertaan osakemarkkinaa korkotasoon, mikä on perinteellisin vaihtoehtoinen sijoitusmuoto. Hyväksyn kaiken mitä Matias sanoo kirjoituksessaan, painotan vaan hieman eri asiota.

(Lähde: R. Schiller)

 

Kuvasta näemme, että tuollaista aikaa mikä alkoi vuoden 2008 alussa, eli yritysten tuotto % on suurempi kuin liittovaltion 10 vuoden korko ei ole ollut tätä aikaisemmin useaan kymmeneen vuoteen. Osakkeet ovat houkuttelevasti hinnoiteltuja suhteessa korkomarkkinoihin.  Osakkeet ovat halpoja tällä mittarilla katsottuna. Kun taas kymmeniä vuosia sitten suhde muuttui sellaiseksi, että osinkotuotto vuorostaan laski alle liittovaltion riskittömän koron (noin vuonna 1957) puhuttiin yleisesti lehdissä , että osakesijoittaminen ei enää kannata, koska parempaa korkoa saa korkopapereista. Nyt taas yritysten osinkoihin ei hinnoitella kasvua eli ne ovat houkuttelevasti hinnoiteltuja mikäli kasvua kuitenkin tulee. Kyse on aina sijoittamisesta vaihtoehdoista. Osakkeet ovat kuitenkin kaikesta huolimatta ja kaikista myrskyistä välittämättä olleet poikkeuksellisen hyvä omaisuusluokka menneisyydessä ja niin luulen niiden olevan myös tulevaisuudessa.

 

 

  > "Nyt taas yritysten

  > "Nyt taas yritysten osinkoihin ei hinnoitella kasvua eli ne ovat houkuttelevasti hinnoiteltuja mikäli kasvua kuitenkin tulee."

 

Monilla osakemarkkinoilla yritysten voitot ovat historiallisesti huipputasolla eli sitä kautta nousun varaa ei välttämättä ole.

 

Olen artikkelin kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. On myös huomattava, että pääkaupunkiseutu ja "muu Suomi" ovat aika erilaisessa tilanteessa.

 

T. Niko Papula

 

 

 

Yritysten voitot

Yritysten voitot ovat huipputasolla ja se on normaalia.

Yritysten voitot ovat kasvaneet melko tasaisesti viimeiset 200 vuotta. Tuossa kuvassa on USAn yritysten yhteenlaskettu voittojen kehitys. Voisimme verrata sitä BKT:hen ja globalisaatiotutkijoiden mielestä (esim. Beck) yritysten voittojen pitäisi osuuden pitäisi kasvaa koska yritykset voivat kilpailuttaa kansantalouksia toisiaan vastaan. Tässä on noin 20 vuoden jakso ja siinä nähdään myös että finanssikriisin monttu oli todella syvä. Sitä väärentää muutamien isojen finanssiyrityksen valtavat tappiot sekä autotehtaiden kymmenien miljardien tappiot. Olemme siis nyt saaneet kurottua tuon taantuman umpeen ja nyt pitäisi päästä normaaliin nousuun. Huomatkaa myös että pörssikurssit eivät suinkaan ole vielä kaikkien aikojen korkeimmassa arvossa. Kohta on!

Asunnoista

Käyttäjän Matias Savolainen kuva

Hintakuvaajaa katsottaessa on huomioitava, että kyseessä on koko suomen käytetyt kerrostalohuoneistot. Keskimäärin hinnat ovat korkeita suhteessa tulotasoon. Käyrä on äärimmäisen jyrkästi koholla jos tarkastellaan pelkkää pääkaupunkiseutua.  On hyvä ymmärtää, että asuntomarkkinat ovat alueellisia, mutta suurten kaupunkien hintatrendeillä on taipumuksena kulkea samaan suuntaan. Kulmakerroin voi ja poikkeaakin toisistaan.  Selvää on, että pääkaupunkiseudulla hintakehitys on ollut huimaa ja nostanut hinnat huomattavan korkealle verrattuna moneen muuhun paikkakuntaan.

Matias