Maailma on täynnä sijoittajia, jotka pitävät kultaa jumalaisen varmana omistuskohteena. Yhden sanonnan mukaan käteinen on kuningas, mutta kulta ikuista. Sinänsä hauska lohkaisu viittaa Warren Buffettin tunnettuun sijoitusstrategiaan, jossa yritysten vahvat kassavirrat takaavat sijoitusten tuoton. Buffet tunnettaan myös kriittisestä asenteestaan kultaa kohtaan, mikä on sijoittajapiireissä poikkeuksellista.

Kullan nimiin vannovat sijoittajat ovat tavallisesti samoja, jotka pitävät paperirahaa pirun keksintönä, koska se inflatoituu keskuspankkien lapioidessa seteleitä ja digirahaa maailmaan. Saman logiikan mukaan kullan hinta porskuttaa alati koilliseen kiihtyvällä tempolla.

Kulta ei kuitenkaan ole sen kummempi hyödyke kuin mikään muukaan. Harvinaisena alkuaineena sen tarjonta on toki rajallinen huolimatta kaivosteollisuuden kehityksestä, mutta hinnoittelu perustuu yhtä lailla tarjonnan ja kysynnän lakeihin siinä kuin muiden raaka-aineiden ja minkä tahansa tuotteen. Kullalla on käyttöarvonsa niin teollisuuden kuin korujen raaka-aineena, mutta harvinaisuus ja hyvät käyttöominaisuudet noissa tehtävissä eivät sinänsä merkitse, että sillä olisi rajoittamaton ja markkinasentimenttejä kaihtava kysyntä.

Jo Adam Smith analysoi 1700-luvulla pääteoksessaan Kansakuntien varallisuudesta kullan ja arvometallien yleensä hintojen heiluneen mielivaltaisesti aikojen saatossa. Hopea on tänään huomattavasti halvempaa kuin kulta, mutta aina ei näin ole ollut. Arvostukset ovat heitelleet kaikkien muotien tapaan.

Smith ei nähnyt kullan hillittömälle arvostukselle muuta pohjaa kuin mielikuvien vallan. Hän arvosteli aikalaistensa kullanhimoa, joka tuolloin kohdistui paljolti mertentakaisiin kultavarantoihin, tai kuvitelmiin sellaisista. Smith korosti, että hyvinvointi syntyy hyödykkeiden ja palvelujen tehokkaasta tuotannosta. Aineelliset tarpeemme ja nautintomme ovat asuntoja, vaatteita, ruokaa, erilaisia mukavuuksia. Arvometallien merkitys hyvinvoinnille on marginaalinen.

Korut ovat kauniita ja tuovat kantajalleen sosiaalista statusta, mutta ne eivät täytä mahaa tai lämmitä asuntoa. Buffetin kritiikki nojaa samoihin perusteisiin. Kulta ei tuota mitään, se vain on. Kultaan sijoittaminen pohjaa spekulaatioon: odotukseen siitä, että joku maksaa hyödykkeestä tulevaisuudessa enemmän kuin tänään. Jos fetisistinen arvostuksemme sitä kohtaan loppuu, kullan hinta voi romahtaa miten alas tahansa.

Tämä on käynyt yllättävänkin selväksi parin viime vuoden aikana. Kullan hinta kiskaisi huippuunsa jo 2011, kun siitä maksettiin lähes kaksi tuhatta dollaria unssilta. Tuolloin kultaintoilijat vaahtosivat, kuinka keskuspankkien inflatoiva rahapolitiikka ajaa kullan hinnan nopeasti moninkertaiseksi. Turvaa varallisuutesi, osta kultaa.

Kuinka kävi? Rahaelvytys jatkuu edelleen, nyt EKP:n toimesta, mutta kullan hinta on romahtanut tuhannen dollarin nurkille. Kullan hinnoittelussa käytetty dollari ei ole romahtanut. Spekulaattorit ovat ottaneet iloisesti nokkaansa. Kulta on ikuista, mutta niin ovat markkinoiden ailahtelutkin.

Toki minäkin pitäisin pitkiä aikoja omaisuutta mieluummin kultana kuin käteisenä, koska todennäköisesti kulta pitää ostovoimansa paremmin. Se on kieltämättä historiallinen fakta. Mutta kuka hullu käteistä hautookaan pitkiä aikoja? Käteisen pitääkin menettää ostovoimaansa kasvavassa taloudessa – mutta niin pitää kullankin, kuten kaikkien hyödykkeiden. Se kuuluu talouskasvun luonteeseen: hyödykkeiden suhteelliset hinnat laskevat tuottavuuden kasvaessa. Tämän ymmärtäminen on sijoittamisen kulmakiviä.

Toki kullan hintakin taas noussee pitkällä aikavälillä, mutta väite kullan turvallisuudesta sijoituskohteena on paljastunut kuplaksi muutamassa vuodessa. Vähänkään pidemmällä aikavälillä on riskialtista ja typerääkin sijoittaa muuhun kuin tuottavaan toimintaan. Se on Buffetin näkemys, jonka perustan valaisi jo Smith. Osakkeissa – kuten velkakirjoissa ja asunnoissakin – on riskinsä, mutta laaja hajautus hyvää kassavirtaa tahkoaviin yrityksiin on varmasti pitkällä aikavälillä tuottoisampi ja turvallisempi sijoitus kuin pankkiholveissa lojuva kasa kihlasormuksia, vaikka niiden kimallukseen ei aika purekaan.

Hyvää pääsiäistä joka tapauksessa kaikille! Mämmiin sijoittava ainakin tietää tarkkaan, mitä rahojensa vastikkeeksi saa.