Heilunta ja pelko

Systeemien vertailu on vaikeaa. joskus systeemi on hyvä vaikka se ajan myötä tuottaisi tappiota. Todellisuudessa vain yhden systeemin hyvyyttä ei voi arvioida luotettavasti vaan tässäkin pitää arvioida kokonaisuutta. Jos systeemi tuottaa kokonaisuutena tappiota, mutta se tuottaa paljon silloin kun muut portfolion systeemit tekevät tappiota, tätä useasti kannattaa treidata. Se laskee suurinta mahdollista tappiota ja mahdollistaa suuremman vivun käytön ja tällöin jäät voitolle. Systeemitreidauksessa aivan samoin kuin osakesijoittamisessa on hyvä käyttää hajautuksen antama ilmainen lounas hyväksi. En kauheasti kerro kuinka konkreettisesti voidaan vertailla systeemejä, vaan miksi systeemien vertailu on vaikeaa. Suurin syy menee henkisten syiden vuoksi.

Perinteellisesti oletettiin, että ihminen on homo economicus – looginen ihminen. Tästä hienoimmat ja palkituimmat mallit ovat satunnaiskävely (tämän vuoden Nobel-palkinto), Markowitzin EMH (Nobel 1990) ja CAPM (Nobel 1990). Kuitenkin tätä loogisuutta on alettu epäilemään yhä vahvemmin. Esimerkiksi Summers ja Duxbury (2012) huomasivat, että tappiollisista positioista on vaikeampaa irtautua kuin voitollisista. Tämän tietänee kaikki osakesijoittamista harrastaneet ja se on epäloogista. Eritoten jos osakkeisiin sitoutuu suuria tunteita, kuten Talvivaaraan tai Nokiaan niiden romahduksien aikana. Osakesijoittaminen on jonkinlaista peliä jossa on piirteitä seksiaddiktiosta, peliriippuvaisuudesta tai huumeiden käytöstä. Tohtori A. Elder kertoi käyttävänsä AA-kerhon menetelmiä parantaakseen treidari­potilaiden sijoitustuottoja. Jotain tyytyväisyyttä saa kun löytää jotain merkittävää erikoisuutta olkoon ne vaikka Internet-osakkeet, hedge-rahastot tai muuhun jolloin sijoittajat siirtyvät jonkinlaiseen paranoidiseen jakomielitaudin piiriin. Tämä aiheuttaa jonkinlaista joukkohulluutta mistä esim. Taffler ja Tucket (2005, 2008) puhuivat (http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=676635).

Puhu näiden kanssa sitten loogisesta salkunrakentamisesta, se on kuin metsään huutaminen. Korkeintaan se karkottaa pelokkaimmat eläimet pois, ne joilla olisi parhaat edellytykset rakentaa paras salkku.  Ilmiöt ovat hyvin syvällä meidän aivoissamme, jossakin siellä syvällä mitkä ovat syntyneet evoluution alkuvaiheessa. Aivojen tapaa käsitellä tapahtumia on pohdittu jo ainakin Aristoteleen ajoista. Uskonnollisessa kirjallisuudessa pohditaan hurjasti mielihyvän hakemista ja tappioiden (kivun) välttämistä ja asiassa ei juuri olla päästy eteenpäin. Ollaan todella syvällä, jossain pääkopan sisällä. Dopamiinista mielihyvän tuottajana puhutaan paljon, mutta onko se loogisuuden vastakohta? Itse asiassa jos määrittelemme perinteellisellä tavalla mielihyvä/riskinvälttämisen taisteluksi niin olemme onnistuneet huomattavasti vähemmän mallintamaan aivoissa kuinka välttelemme riskejä kuin mikä tuntuu hyvältä.  Riskien välttely aktivoituu jotenkin hormonien, verenkierron, aivojen sydämen kautta. Mutta se kuinka perimmältään asia välittyy ei ainakaan vielä tiedetä. Siksi varmasti Markowitzin hieno portfolioteoria on käytännössä hyvin vaikeaa toteuttaa, vaikka se on loogisuudessaan nerokas. Tämä ei anna sellaista tyydytystä kuin ylenmääräinen riskeeraaminen. Aika monet menestyneet sijoittajat yrittävät jotenkin päästä normaalin ajattelun ja tunteiden yläpuolelle jollain mietiskely tavalla. Esimerkkeinä vaikka Ray Dalio (http://en.wikipedia.org/wiki/Ray_Dalio) joka harrastaa mietiskelyä päivittäin tai Bill Gross joka joogaa. Ehkäpä hyvät sijoittajat ovat päästään vialla olevia neroja?

One thought on “Heilunta ja pelko

  1. Surutyöhön kuluu aikaa vuosi tai pari

    Minä haudon tappiollisia positioita salkussani niin kauan, että lopujen lopuksi olen valmis hyväksymään tosiasiat, ja kykenen luopumaan tappiollisesta osakkeesta. Tähän prosessiin minulta kuluu yleensä vuosi tai pari. Se on minun henkilökohtaisen surutyöni aikavakio.

Comments are closed.

Related Posts