Nyt on suosittua kauhistella finanssisektorin (pankit, spekuloijat, rahoittajat) koolla ja sen "hyödyttömyydellä". Sillä, että eri yritysten eri arvopaperit hinnoitellaan oikein, ei muka ole mitään arvoa. Kyllä sillä on. Kun paprut on hinnoiteltu oikein, käytetään yhteiskunnan pääoma mahdollisimman tehokkasti.
Kärjistetty esimerkki: kuvitellaan talous, jossa on 10 yritystä. 9 näistä tekee täysin arvotonta liiketoimintaa (esim. sijoittaa saamansa rahat kahviiin, jota porukassa juodaan). Kymmenes yritys myy ihmiselle toimittaa ihmisille munkkeja toimistoihin eri puolella kaupunkia ja tekee kohtuullista voittoa. Ilman mitään informaatiota yhteiskunnan pääoma jaettaasiin tasan 10 toimijan kesken. Kun talouteen perustetaan finanssisektori, kaikki rahat menevät kymmenelle yritykselle ja ihmiset saavat maassa kymmenkertaisen määrän munkkeja ja sijoittajat kohtuullisen tuoton sijoituksilleen. Eli finanssisektori auttoi.
Ainoa ongelma finanssisektorissa on se, että sen osa, pankkisektori, on reguloitu päin **vettiä. Tällä hetkellä pankkisektori on systeemisesti niin korreloitunut, että suuuremmat pankit eivät voi mennä konkkaan vaarantamatta koko finanssijärjestelmää. Tietyssä mielessä pankkisektori pitää muuta yhteiskuntaa panttivankinaan. Jos talous kasvaa, hyvä, pankit tekee hurjaa tulosta. Jos tulee romahdus, tulee bailout. Pankkisektori pitää uudistaa siten, että systeeminen riski saadaan kontrolliin. Tätä kai basel 3 yrittää, mutta tuskin onnistuu.
Nyt ollaan vielä kaukana siitä, että olisi suosittua kauhistella finanssisektoria. Yhdysvalloissa suuren laman aikoihin pankkiryöstäjät olivat suuria sankareita, koska ihmiset vihasivat pankkeja niin paljon.
Osakemarkkinoiden tuotto on taloutta ennustava indikaattori, joka voi johtua sen informaatio sisällöstä kuin myös siitä, että itse osakeiden nousu vaikuttaa kuluttajiin ja heidän varallisuuten, johon turvautuen voidaan lainalla kuluttaa.
Pankkiosakeilla on myös vastaava kausaliteetti talouskasvuun, joka on erillinen muista osakkeista.
Kysymys kuuluukin, että mitä nämä kauasaliteetit kertovat kansantalouden tulevaisuudesta.
Tein hieman myyrän työtä ja vertailin koneellani olleita FTSE:n pankkiosakkeiden indeksejä Euroopassa aina vuoden 1994 alusta. Nämä noteerattu USA:n dollareina, ovat osinkokorjattuja ja lähtöarvot ovat 1.
Saksan pankki-indeksi nousee korkeimmillaan välille 2 - 2.5 vuoden 2006 aikana. Irlannin vastaava indeksi nousi aina 10 paikkeille ennen kriisiä ja pyörii nyt reilusti alle yhden paikkeilla.
En tässä mitään siis maailman objektiivisinta mallia ole kehittänyt, mutta uskallaan väittää, että pankki ja muun talouden kehitys ja niiden suhde kertoo aika paljon tulevaisuudesta. Vaikutus voi pitkällä aikavälillä olla hyvinkin erilainen ja se ei välttämättä ole hirveän mukava.
Jokainen blogaaja kertoo jotain näkemystä tai tarinaa. Yksi netin ongelmista on se, että sinne kirjoitettua artikkeli häviää muiden joukkoon.23.1.2010 kirjoitin esim. eduttomista ETF-rahastoista, joihin kuului hedgerahastoihin sijoittavat rahastot. Sitten meneekin, jonkin aikaa niin joku tekee sovituksia hedgerahastoon sijoittavan ETF-rahaston käyrällä, mutta jo valmiiksi tehty työ ja käyttämäni aika jäi turhaksi. Tämä on yksi syy miksi katson, että blogit yms. eivät ikinä tule korvaamaan johdonmukaisesti kirjoitettuja kirjoja.
mm. tästä syystä olenkin monta kertaa pajnottanut, että blogeja kirjoittamalla ei mitään liiketoimintaa tehdä, mutta niitä keräämällä , yhdistelemällä ja arvostelemalla voi kokonaisuudesaan saada arvokkaan sisällön. anyway.. takaisin aiheeseen.
Osa tästä tarinasta on kertottu useiden artikkeleiden joukossa ja niitä on kahden vuoden ajalta. Siellä löytyy finanssikritiikkiä ja kansankapitalismia yms. Nyt pitäisi sitten viettää tunti ja linkittää, että saisi tarinalle jatkon. Tällöin viitatessani omaan blogiin, joku taas tulisi sanomaan, että "eipäs kehuskella itseä."
Ja kuten kirjoittaessani mainitsin "merkitsen sen tälle päivälle blogiini myöhempää käyttöä/viittauksia varten." Oli tarkoitus siis jatkaa... myöhemmin.
Selitän nyt sitten kuitenkin lyhytkäisyydessään mitä tarkoitan:
Sana finansioituminen on varsin mielenkiitnoinen termi sillä, vaikka se juurikin koskee rahoitusta ja taloutta se varsin harvoin eksyy yhdenkään ekonomistin tms. huulille. Nyt siis jauhan paskaa siitä miten sanaa tulkitaan.finansioituminen on prosessi, jossa
(1) Finanssisektorille annetaan talouspolitiikassa valta, vapaus, ja tuki.
(2) Taloutta arvopapereistetaan, velkaantumista ja velaksi elämistä tuetaan ja sitä pidetään hyvänä, markkinat vapautetaan ja ne kasvavat, finanssisektoriin liittyvät innovaatiot sallitaan (korkokatto, pikavippi jne.)
(3) Työvoima ja talouden lahjakkuudet siirtyvät finanssisektorille, esim. fyysikot rakentavat kaupankäyntimalleja Wall Streetilla, mutta eivät pelasta maailmaa.
(4) Finanssisektorin liiketoiminnasta tulee helppoa liiketoimintaa ja nopeaa rahaa (=nopeaa tasloukasvua), jolloin talouden resurrsit ohjautuvat finanssisektorille.
(5) Rikkaat ohjaavat finanssisektoria tavallisten kansalaisten hukatessa tulojansa sijoittamiseen liittyviin kuluihin ja lainojen maksuun -->tuloerot kasvavat ja keskiluokka kutistuu.
(6) Finanssisektorin tuoma taloukasvu ruokkii itseään ja nostaa yksittäisen maan hintatasoa, jolloin perinteisen teollisuuden kilpailukyky heikkenee. Kulutusperustuu yhä nouseville varallisuusarvoille.
(7) Lopuksi: talous pyörii siirtelemällä rahaa paikasta toiseen; se ei siis tuota mitään konkreettista. Kansainvälinen kilpailukyky on mennyt korkean hintatason vuoksi ja yhteiskunnan resurssien vuoksi. Kansan on velkaantunut ja ainut tapa on kasvattaa lisää velkaa. Varallisuusarvot meinaavat romahtaa ja julkinen valta puolustaa niitä.
USA on esimerkiksi kohdassa 7. Siellä on nyt räplätty osakkeilla, tehty maailman hienoimpia finanssituotteita, eletty vellalla, ja tuloerot ovat järkyttävät. Me näemme tilanteen ja ainut keino tällä hetkellä on printata rahaa.
Saksa teki taas toisin. Siellä on monella tavalla ollut kova sääntely ja suhtautuminen finanssi-instituutioita kohtaan (vrt. esim. USAn ja Saksan näkemys erot säätelystä), ei ole eletty velkaksi, ja teollisuutta on arvostettu. Tai näin ainakin minä näen asian.Lyhyellä aikavälillä tietysti ekonomistit parjasivat Saksaa ja nyt sitten ihmetellään.
Me Suomessa taas kuljemme hieman USA:n perässä. Teollisuuden tukemiseksi on tehty aika vähän. Kansalaisten velkaantumista tuettu ja rahaa pumpattu esim. asuntomarkkinoille. Varallisuusarvot ja niihin perustuvat kulutusarvot ovat auttaneet Suomea 2008-2010, mutta samalla teollisuus on menettänyt kilpailukykyä. Finanssisektorin osuus on kasvunut esim. yritysten voitoista kuten voidaan huomata.
Näihin yllämainittuihin seikkoihin vedoten mm. pidän sokeaa Suomeen sijoittamista ja kansankapitalismiö valtavana typeryytenä. Jos haluaa jotain kansankapitalistia leikkiä, voisi silloin leikkiä olevansa vaikka saksalainen.
Sitä on vaikea sanoa. Riippua varmaankin siitä, että tunnistetaanko ongelmat ja ratkotaan ne hetkittäisellä kivulla vai mennääkö niin pitkälle kuin pystyy. Eroa on varmaankin sillä, että onko kyseessä pieni valtio vai suuri. Pienten syklit tulevat ja menevät nopeasti ja isojen kohdalla se voi olla pitkä prosessi, kun samalla ongelmat levittäytyvät myös muihin maihin.
Tuloerojen kasvaessa yhteiskunnan epästabiliteetti myös kasvaa ja suunnan muuttaa poliittiisen järjestyksen huomattava muutos.
Suomen Pankin ekonomisti Helinä Laakkonen otti viime tiistaina tämän asian esille kertomalla, että:
Saksassa, manner-Euroopassa ja Suomessa rahoitussektori toimii pankkivetoisesti. Täällä rahoitusta hakevat menevät pankinjohtajan puheille ja pankki tekee arvion siitä onko yritysen tai yksityisen taseet ja tuloslaskelmat riittävässä kunnossa ja voidaanko investoinnin olettaa tuottavan niin että lainarahat saadaan takaisin.
USA:ssa ja Englanninssa rahoitussektori on enemmän arvopapeistunut ja yritykset hakevat useammin rahoitusta arvopaperimarkkinoilta. (osakeantien tai joukkolainojen muodossa).
Keskustelumme ei kuitenkaan valitettavasti ohjautunut käsittelemään näiden eri tapojen hyötyjä ja haittoja - Helinä toi esille vain nämä erilaiset tavat toimia.
Finansioituminen tapahtuu eri tavoin. Se ei tarkoita vain arvopaperistamista. Meillä Suomessa on meidän omat pikavippiyhtiöt yms. Näitäkin voidaan kait pankeiksi kutsua?
Kauppatieteet tarvitsisivat erikseen sellaista "kestävän kehityksen" opetusta, että mistä muualta kuin sossusta saa toimeentulon muutaman vuoden kuluttua, kun kaikki kannustimet ja sitouttamiset on käytetty.
Nyt on suosittua kauhistella
Nyt on suosittua kauhistella finanssisektorin (pankit, spekuloijat, rahoittajat) koolla ja sen "hyödyttömyydellä". Sillä, että eri yritysten eri arvopaperit hinnoitellaan oikein, ei muka ole mitään arvoa. Kyllä sillä on. Kun paprut on hinnoiteltu oikein, käytetään yhteiskunnan pääoma mahdollisimman tehokkasti.
Kärjistetty esimerkki: kuvitellaan talous, jossa on 10 yritystä. 9 näistä tekee täysin arvotonta liiketoimintaa (esim. sijoittaa saamansa rahat kahviiin, jota porukassa juodaan). Kymmenes yritys myy ihmiselle toimittaa ihmisille munkkeja toimistoihin eri puolella kaupunkia ja tekee kohtuullista voittoa. Ilman mitään informaatiota yhteiskunnan pääoma jaettaasiin tasan 10 toimijan kesken. Kun talouteen perustetaan finanssisektori, kaikki rahat menevät kymmenelle yritykselle ja ihmiset saavat maassa kymmenkertaisen määrän munkkeja ja sijoittajat kohtuullisen tuoton sijoituksilleen. Eli finanssisektori auttoi.
Ainoa ongelma finanssisektorissa on se, että sen osa, pankkisektori, on reguloitu päin **vettiä. Tällä hetkellä pankkisektori on systeemisesti niin korreloitunut, että suuuremmat pankit eivät voi mennä konkkaan vaarantamatta koko finanssijärjestelmää. Tietyssä mielessä pankkisektori pitää muuta yhteiskuntaa panttivankinaan. Jos talous kasvaa, hyvä, pankit tekee hurjaa tulosta. Jos tulee romahdus, tulee bailout. Pankkisektori pitää uudistaa siten, että systeeminen riski saadaan kontrolliin. Tätä kai basel 3 yrittää, mutta tuskin onnistuu.
Hihhihhii
Nyt ollaan vielä kaukana siitä, että olisi suosittua kauhistella finanssisektoria. Yhdysvalloissa suuren laman aikoihin pankkiryöstäjät olivat suuria sankareita, koska ihmiset vihasivat pankkeja niin paljon.
Osakemarkkinoiden tuotto on taloutta ennustava indikaattori, joka voi johtua sen informaatio sisällöstä kuin myös siitä, että itse osakeiden nousu vaikuttaa kuluttajiin ja heidän varallisuuten, johon turvautuen voidaan lainalla kuluttaa.
Pankkiosakeilla on myös vastaava kausaliteetti talouskasvuun, joka on erillinen muista osakkeista.
Kysymys kuuluukin, että mitä nämä kauasaliteetit kertovat kansantalouden tulevaisuudesta.
Tein hieman myyrän työtä ja vertailin koneellani olleita FTSE:n pankkiosakkeiden indeksejä Euroopassa aina vuoden 1994 alusta. Nämä noteerattu USA:n dollareina, ovat osinkokorjattuja ja lähtöarvot ovat 1.
Saksan pankki-indeksi nousee korkeimmillaan välille 2 - 2.5 vuoden 2006 aikana. Irlannin vastaava indeksi nousi aina 10 paikkeille ennen kriisiä ja pyörii nyt reilusti alle yhden paikkeilla.
En tässä mitään siis maailman objektiivisinta mallia ole kehittänyt, mutta uskallaan väittää, että pankki ja muun talouden kehitys ja niiden suhde kertoo aika paljon tulevaisuudesta. Vaikutus voi pitkällä aikavälillä olla hyvinkin erilainen ja se ei välttämättä ole hirveän mukava.
Mikä on pointti
Mitä sinä tällä artikkelilla tarkoitat - mikä on pointti.
Tarina...
Jokainen blogaaja kertoo jotain näkemystä tai tarinaa. Yksi netin ongelmista on se, että sinne kirjoitettua artikkeli häviää muiden joukkoon.23.1.2010 kirjoitin esim. eduttomista ETF-rahastoista, joihin kuului hedgerahastoihin sijoittavat rahastot. Sitten meneekin, jonkin aikaa niin joku tekee sovituksia hedgerahastoon sijoittavan ETF-rahaston käyrällä, mutta jo valmiiksi tehty työ ja käyttämäni aika jäi turhaksi. Tämä on yksi syy miksi katson, että blogit yms. eivät ikinä tule korvaamaan johdonmukaisesti kirjoitettuja kirjoja.
mm. tästä syystä olenkin monta kertaa pajnottanut, että blogeja kirjoittamalla ei mitään liiketoimintaa tehdä, mutta niitä keräämällä , yhdistelemällä ja arvostelemalla voi kokonaisuudesaan saada arvokkaan sisällön. anyway.. takaisin aiheeseen.
Osa tästä tarinasta on kertottu useiden artikkeleiden joukossa ja niitä on kahden vuoden ajalta. Siellä löytyy finanssikritiikkiä ja kansankapitalismia yms. Nyt pitäisi sitten viettää tunti ja linkittää, että saisi tarinalle jatkon. Tällöin viitatessani omaan blogiin, joku taas tulisi sanomaan, että "eipäs kehuskella itseä."
Ja kuten kirjoittaessani mainitsin "merkitsen sen tälle päivälle blogiini myöhempää käyttöä/viittauksia varten." Oli tarkoitus siis jatkaa... myöhemmin.
Selitän nyt sitten kuitenkin lyhytkäisyydessään mitä tarkoitan:
Sana finansioituminen on varsin mielenkiitnoinen termi sillä, vaikka se juurikin koskee rahoitusta ja taloutta se varsin harvoin eksyy yhdenkään ekonomistin tms. huulille. Nyt siis jauhan paskaa siitä miten sanaa tulkitaan.finansioituminen on prosessi, jossa
(1) Finanssisektorille annetaan talouspolitiikassa valta, vapaus, ja tuki.
(2) Taloutta arvopapereistetaan, velkaantumista ja velaksi elämistä tuetaan ja sitä pidetään hyvänä, markkinat vapautetaan ja ne kasvavat, finanssisektoriin liittyvät innovaatiot sallitaan (korkokatto, pikavippi jne.)
(3) Työvoima ja talouden lahjakkuudet siirtyvät finanssisektorille, esim. fyysikot rakentavat kaupankäyntimalleja Wall Streetilla, mutta eivät pelasta maailmaa.
(4) Finanssisektorin liiketoiminnasta tulee helppoa liiketoimintaa ja nopeaa rahaa (=nopeaa tasloukasvua), jolloin talouden resurrsit ohjautuvat finanssisektorille.
(5) Rikkaat ohjaavat finanssisektoria tavallisten kansalaisten hukatessa tulojansa sijoittamiseen liittyviin kuluihin ja lainojen maksuun -->tuloerot kasvavat ja keskiluokka kutistuu.
(6) Finanssisektorin tuoma taloukasvu ruokkii itseään ja nostaa yksittäisen maan hintatasoa, jolloin perinteisen teollisuuden kilpailukyky heikkenee. Kulutusperustuu yhä nouseville varallisuusarvoille.
(7) Lopuksi: talous pyörii siirtelemällä rahaa paikasta toiseen; se ei siis tuota mitään konkreettista. Kansainvälinen kilpailukyky on mennyt korkean hintatason vuoksi ja yhteiskunnan resurssien vuoksi. Kansan on velkaantunut ja ainut tapa on kasvattaa lisää velkaa. Varallisuusarvot meinaavat romahtaa ja julkinen valta puolustaa niitä.
USA on esimerkiksi kohdassa 7. Siellä on nyt räplätty osakkeilla, tehty maailman hienoimpia finanssituotteita, eletty vellalla, ja tuloerot ovat järkyttävät. Me näemme tilanteen ja ainut keino tällä hetkellä on printata rahaa.
Saksa teki taas toisin. Siellä on monella tavalla ollut kova sääntely ja suhtautuminen finanssi-instituutioita kohtaan (vrt. esim. USAn ja Saksan näkemys erot säätelystä), ei ole eletty velkaksi, ja teollisuutta on arvostettu. Tai näin ainakin minä näen asian.Lyhyellä aikavälillä tietysti ekonomistit parjasivat Saksaa ja nyt sitten ihmetellään.
Me Suomessa taas kuljemme hieman USA:n perässä. Teollisuuden tukemiseksi on tehty aika vähän. Kansalaisten velkaantumista tuettu ja rahaa pumpattu esim. asuntomarkkinoille. Varallisuusarvot ja niihin perustuvat kulutusarvot ovat auttaneet Suomea 2008-2010, mutta samalla teollisuus on menettänyt kilpailukykyä. Finanssisektorin osuus on kasvunut esim. yritysten voitoista kuten voidaan huomata.
Näihin yllämainittuihin seikkoihin vedoten mm. pidän sokeaa Suomeen sijoittamista ja kansankapitalismiö valtavana typeryytenä. Jos haluaa jotain kansankapitalistia leikkiä, voisi silloin leikkiä olevansa vaikka saksalainen.
Lisää tietoa löytää vaikkapa tästä artikkelista.
Riittääkö tämä pointiksi? Toivottavasti tämä kommentti ei muuten häviä...
Mikä on 8-kohta?
Olen kehityksestä hyvin samaa mieltä. Sillä on arvoa että katsoo menneisyyteen noinkin pitkälle. Mutta kiinnostavaa on miten tilanne purhaantuu.
Hyvä kysymys
Sitä on vaikea sanoa. Riippua varmaankin siitä, että tunnistetaanko ongelmat ja ratkotaan ne hetkittäisellä kivulla vai mennääkö niin pitkälle kuin pystyy. Eroa on varmaankin sillä, että onko kyseessä pieni valtio vai suuri. Pienten syklit tulevat ja menevät nopeasti ja isojen kohdalla se voi olla pitkä prosessi, kun samalla ongelmat levittäytyvät myös muihin maihin.
Tuloerojen kasvaessa yhteiskunnan epästabiliteetti myös kasvaa ja suunnan muuttaa poliittiisen järjestyksen huomattava muutos.
Suomen rahoitussektori on pankkikeskeinen
Suomen Pankin ekonomisti Helinä Laakkonen otti viime tiistaina tämän asian esille kertomalla, että:
Saksassa, manner-Euroopassa ja Suomessa rahoitussektori toimii pankkivetoisesti. Täällä rahoitusta hakevat menevät pankinjohtajan puheille ja pankki tekee arvion siitä onko yritysen tai yksityisen taseet ja tuloslaskelmat riittävässä kunnossa ja voidaanko investoinnin olettaa tuottavan niin että lainarahat saadaan takaisin.
USA:ssa ja Englanninssa rahoitussektori on enemmän arvopapeistunut ja yritykset hakevat useammin rahoitusta arvopaperimarkkinoilta. (osakeantien tai joukkolainojen muodossa).
Keskustelumme ei kuitenkaan valitettavasti ohjautunut käsittelemään näiden eri tapojen hyötyjä ja haittoja - Helinä toi esille vain nämä erilaiset tavat toimia.
Niin...
Finansioituminen tapahtuu eri tavoin. Se ei tarkoita vain arvopaperistamista. Meillä Suomessa on meidän omat pikavippiyhtiöt yms. Näitäkin voidaan kait pankeiksi kutsua?
Etiikan opetus
Olen sillä vanhanaikaisella kannalla, että yo:t tarvitsisivat etiikan harjoituskurssin, ei mitään paskanjauhantaa siitä, miten sanaa on eri aikoina tulkittu. Vrt. http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/blog/4313/turkulaisella-juristilla-
Kauppatieteet tarvitsisivat erikseen sellaista "kestävän kehityksen" opetusta, että mistä muualta kuin sossusta saa toimeentulon muutaman vuoden kuluttua, kun kaikki kannustimet ja sitouttamiset on käytetty.
... Niin sana oli siis etiikka, ei etikka...
T. Juha
Tipahdin...
Eli muistiinpanossani oli jotain vialla?
Etiikasta
Ei kai siinä mitään vikaa ollut. Toki olet puhunut rah.alan KOOSTA, mutta linkissä sanottiin esim.
"Eikä vain hyödytöntä: usein se on hyvin tuhoisaa ja kallista ja siitä seuraavat tappiot lankeavat veronmaksajien maksettavaksi."
Kyllä tämä on etiikkaa, vrt. esim
http://fi.wikipedia.org/wiki/Etiikka#Etiikkaan_liittyvi.C3.A4_keskeisi.C3.A4_termej.C3.A4
T. Juha
Sitäkin:)
mutta myös osa yhteiskunnan resursseja ja poliittista tukea, joka liittyy finansioitumiseen ja sen edistämiseen.