Hyppää pääsisältöön

Yritystoiminta

Suomessa osataan patentoida

Käyttäjän Kai Nyman kuva
Posted in

Suomessa osataan patentoida ja suojata IPR oikeuksia. Ja suomalaisten tekemien patenttien määrä on viimeisten kymmenen vuoden aikana kasvanut ripeästi, voimakkaammin kuin patenttien määrä maailmassa. Meistä on tullut IPR oikeuksien osaajia.

Suomalaisten jättämät patenttihakemukset kaikenkaikkiaan (Lähde: wipo)

Patenttianomusten lukumäärä (alla oleva käyrä) on maailmalla kasvanut suurin piirtein samaa tahtia bruttokansantuotteen kanssa. Patentit ja IPR oikeudet ovat merkittävää liiketoimintaa mutta varsinainen kasvuala se ei ole. Patenttien merkitys näyttää kuitenkinn pitävän pintansa ja niiden merkitys säilyy. 

Maailman patenttihakemukset kaikenkaikkiaan (Lähde: wipo)

Ei äänestetty

Onko Nokian tulevaisuus Applen vai Philipsin näköinen?

Käyttäjän Ari Hakkarainen kuva
Posted in

Nokian tulevaisuus on tärkeä Suomen kansantaloudelle, puhumattakaan keskisuurista suomalaisista kaupungeista, joissa on runsaasti Nokian tai sen alihankkijoiden liiketoimintaa. Yhtiön osuus koko Suomen tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinneista on jo 37 prosenttia ja bruttokansantuotteesta 1.6 prosenttia.

Vilkaisemalla korporaation kiiltävää pintaa voisi ajatella, että Nokialla menee hyvin. Yhtiö on tehnyt voitollista tulosta 15 vuotta. Se on aivan ylivertainen markkinajohtaja edelleen voimakkaasti kasvavilla maailmanlaajuisilla matkapuhelinmarkkinoilla.

Suursijoittajat, jotka liikuttavat osakemassoja maailman pörsseissä, eivät kuitenkaan usko Nokian tulevaisuuteen. Jatkuvasti voitollisesta tuloksestaan ja markkinajohtajuudestaan huolimatta Nokian osakkeen arvo on laskenut jo 10 vuotta ja laskee edelleen. Viesti on, että Nokian kasvumahdollisuuksia tulevaisuudessa ja kilpailukykyä pidetään heikkoina.

Tänään Nokia on matkapuhelinten Toyota

Yksi Nokia-kirjani Menestyksen hinta johtopäätöksistä oli, että Nokiasta on kasvanut harmaa brändi, joka ei innosta ketään, vaan tekee tasalaatuisia, tylsiä tuotteita tavallisille ihmisille. Automaailmassa Nokiaa vastaava brändi voisi olla Toyota.

 Menestyksen hinta – Nokia on harmaan tylsä Toyota

Ei äänestetty

Kuukauden Piksu-tunnustus Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalle

Käyttäjän J.Vahe kuva
Posted in

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan toimitusjohtaja Rami Aarikka vastaanotti Piksu-tunnustuksen.

 

 

 

Vuodesta 2007 lähtien maailma on joutunut jatkuvasti vastaanottamaan huonoja talousuutisia. Piksu haluaa tuoda esille sen, että erityisesti suhdannekäänteessä talouden toimijoilla tulee olla rohkeutta, näkemystä ja tahtoa menestyä. Lisäksi talouselämä tarvitsee aina positiivisia esimerkkejä.

Perustelut: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy on 15 toimintavuotensa aikana löytänyt kasvavan markkinaraon ja oman kuluttajakuntansa persoonallisilla tuotteilla, jotka poikkeavat alan suurten yritysten standardituotteista. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa ainoat Suomessa valmistetut keliaakikoille sopivat oluet.

Vuonna 1995 perustetun yrityksen kasvu on ollut voimakasta. Vuonna 2006 liikevaihto oli 6,8 miljoonaa ja viime vuonna 16,3 miljoonaa voiton ollessa 2,6 miljoonaa euroa.

Ei äänestetty

Varastot ja turvamarginaalit

Käyttäjän J.Vahe kuva
Posted in

 

 

Jatkan vielä aiheesta, jota Homo Economicus jo käsitteli.

Yllä olevaa kuvaa on ehkä vaikea hahmottaa. Siinä on hehtaarikaupalla puuraaka-ainetta monen metrin korkuisissa pinoissa, joitten rinnalla etualalla olevat työmiehet näyttävät kovin pienikokoisilta.

Vielä sotien jälkeenkin suomalaisen metsäteollisuusyrityksen omaisuustaseesta kolmannes saattoi koostua erilaisista varastoista.

Raaka-aineen matka tehtaalle oli siksi hidas, että varastoihin sidottua pääomaa saattoi vielä jossain mitassa perustella, mutta varastot saattoivat myöskin työllistää kolmanneksen yrityksen henkilökunnasta.

Vaikka lautapojat eivät olleetkaan firman kovimmin palkattuja työntekijöitä, kulut olivat kohtuuttoman suuret. Lisäksi velkaiset tehtaat oikein ylpeilivät sillä, kuinka paljon niillä oli puuta varastossa pahan päivän varalle. Erikoinen ylpeilyn aihe, sillä niin kovaa hallaa ei tähän maahan hevin tule, että havumetsät kuolisivat.

Kaiken huippu oli, että jos tuotteesta ei saatu haluttua hintaa, sahatavaraa, sellua ja paperia voitiin valmistaa varastoon siinä uskossa, että hinta myöhemmin nousisi. Kun näin ei tapahtunut, tilanne oli kahta kauheampi.

Kun varastojen minimointi viime vuosikymmeninä on tullut muotiin, voi kysyä, onko siinä menty toiseen äärimmäisyyteen.

2000-luvun alussa Soneran sähköposteissa oli viikkoja jatkuneita ongelmia, jolloin tuli epäselväksi, olivatko varaosatilaukset menneet eteenpäin.

Jos satojen miljoonien tehdas pannaan seisomaan sen takia, että jatkuvasti vaihdettavaa tuhannen euron varaosaa ei ole varastossa, silloin on varastojen minimointi mennyt ohi terveen järjen, lukee oppikirjoissa mitä hyvänsä.

Ei äänestetty

Logistikkaketjut paukkuvat

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva
Posted in

Vanhassa on vara parempi.

Tänään näemme miten haavoittuvainen teollisuustoiminta on. Logistikkaketjut ovat pitkiä, komponentit ja puolivalmisteet matkaavat ympäri mailmaa. Näin on heti kun tavara on hiemankin jalustetumpaa ja monimutkaisempaa. Parin päivän lentorahtien seisahtuminen on jo pysäyttänyt kaikki tavaratoimitukset monessa yrityksessä. Seuraavaksi pysähtyy valmistus koska komponentteja ja puolivalmisteita ei saada kaukomailta.

Varastoja ei ole koska sitoutunut pääoma on minimoitu, eli valmistetaan vain tilauksesta.

Homo Economicus veikkaa että monessa yrityksessä mietitään kuumeisesti vaihtoehtoisia kuljetusratkaisuja. Entä jos tulivuorituhka estääkin lentorahdit pidemmäksi aikaa, ainakin silloin tällöin. Amerikalaiset ja kiinalaiset paikalliset valmistajat saavat lisää kilpailuetua. Neuvotella voi videon kautta, mutta tavarafaksia ei ole vielä keksitty.

Ei äänestetty

Tikkurila vai Kemira

Käyttäjän J.Vahe kuva
Posted in

Kun listautumisanti eli IPO suunnataan kaikille sijoittajille, IPO:sta tulee mukava ja joskus tuottoisakin sormiharjoitus siitä, miten sijoittajan pitäisi pystyä arvioimaan yhtiötä ilman pörssikurssejakin. Valmiiksi noteeratussa yhtiössä pörssikurssi tahtoo häiritä arviointityötä .

Sen sijaan Tikkurilan listautumisessa / 26.3. on minun mielestäni hyvin vähän mitään mielenkiintoista. Mutta kun talousmedian pitää joka päivälle keksiä joku pikku uutinen, puhutaan nyt sitten Tikkurilasta.

Omasta mielestäni on selvää, että Tikkurila tulee ylittämään merkintähinnan yli kaksinkertaisesti pörssissä (tämä on kirjoitettu 25.3.) Kemira omisti Tikkurilan ja kun osakkeet myytiin Kemiran osakkaille, lienee reilua, että myyntihinta oli esim. osakekohtaiseen tulokseen eli EPSiin nähden halpa.

Listautumishälyjen vaimetessa olisi kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen strategiseen kysymykseen, että nyt Kemiran omistajilla on mahdollisuus valita kahdesta hyvin erilaisesta yrityksestä.

Tikkurilaa kutsutaan kauniisti “kypsän alan” yritykseksi, jonka kasvunäkymät kuulemma liittyvät siihen, että Venäjällä on paljon maalaamattomia taloja - niin kuin siellä on varmaan aina ennenkin ollut.

Itse pidän jäljelle jäävää Kemiraa tulevaisuudeltaan selvästi mielenkiintoisempana.

OECD arvioi, että 20 vuoden kuluttua vuonna 2030 lähes puolet maapallon väestöstä elää “vakavan vedenpuutteen vaikutuspiirissä”.

Vielä ikävämpi realiteetti on se, että mikään tässä maailmassa ei jakaudu tasaisesti, ei edes puhdas vesi.

Teollisuus tarvitsee suuret määrät puhdasta vettä. Esim. paperikoneen alkupäässä olevasta massasta on 99 %: vettä ja vesi on tärkeä kaikille kolmelle Kemiran vedenpuhdistuksen teknologian asiakasryhmälle, jotka ovat paperiteollisuus, öljy- ja kaivosteollisuus sekä yhdyskunnat ja muu teollisuus.

Kemiran varsin tyylikkäässä vuosikertomuksessa lukee:

“Esimerkiksi paperi- ja selluteollisuus on vesi-intensiivisyytensä ja suurten jätevesimääriensä vuoksi erityisen altis veden saatavuuden ja laadun häiriöille. Öljyteollisuus tarvitsee yhä enemmän vettä pumpatessaan öljyä ikääntyvistä porauskohteista. Kaivosteollisuuden haasteena taas on riippuvaisuus veden saatavuudesta esiintymäalueilla… …Tämä merkitsee valtavaa liiketoimintamahdollisuutta Kemiralle, jonka tavoitteena on olla johtava vesikemian yhtiö. Kemiran arvion mukaan vesi-intensiivisten teollisuuksien vedenkäsittelyyn, prosessien tehokkuuteen ja stabiiliuteen liittyvät kemikaalimarkkinat ovat noin 25 miljardin euron arvoiset”

Kirjoittaja ei juuri tällä hetkellä omista kummankaan yrityksen osakkeita.

Ei äänestetty

Lehman Brothersin luurangot

Käyttäjän Olli Turunen kuva
Posted in
 
Yksi Yhdysvaltain johtavista pankeista, Lehman Brothers, meni finanssikriisin mainingeissa nurin syyskuussa 2008. Lehmanin konkurssi on laatuaan Yhdysvaltain historian suurin. Edes General Motorsin taloudellinen kuolo ei ollut suurempi. Nyt jättipankin toimista ennen tuonelaa alkaa selvitä mielenkiintoisia käänteitä.
Yhdysvaltain suurimpiin pankkeihin kuulunut Lehman Brothers huijasi kaikkia yhtiön ulkopuolisia osapuolia miljardien edestä. Törkeä toiminta paljastui kuluvalla viikolla kun 2.200 sivuinen raportti Lehman Brothersin konkurssin syistä julkaistiin. Selvitystä on puitu useissa kansainvälisissä talousartikkeleissa viime päivinä. Puinti jatkuu vielä pitkään – todennäköisesti raastuvassakin. Pankin kirjanpidossa tehtiin nimittäin muokkauksia 50 miljardin dollarin edestä. Osa transaktioista on ollut laittomia.
Lehman Brothers on hyvä esimerkki, että mikä tahansa voi nykypäivänä olla mahdollista. Yhtiö yritti pitää markkinoiden luottamusta yllä kaunistelemalla osavuosikatsauksen lukujaan. Juuri ennen kirjojen aukaisua, pankki myi lainojaan eteenpäin (repo). Ammattikielellä repo eli repurchase agreement tarkoittaa transaktiota, jossa lainoja myydään väliaikaisesti kolmannelle osapuolelle. Lehman vähenti velkavastuitaan myymällä lainojaan muutamaksi päiväksi ja kirjautti lainamyyntinsä liikevaihtoon. Lievästi sanottuna hävytön teko.
Konkurssiraportin mukaan yksikään yhdysvaltalaislakitoimisto ei suostuisi hyväksymään tuollaisia sopimuksia. Niinpä Lehman etsi sopimuksilleen allekirjoittajan Briteistä. Linklaters, arvostettu finanssitalojen lakiasioiden hoitaja otti asian kontolleen.
 
Tilintarkastajat vain kohauttivat olkapäitään
Jenkkipankin sisälläkin kellot kilkattivat sentään erään henkilön päässä. Lehmanin avainhenkilöistä Matthew Lee yritti varoitella ylintä johtoa ja tilintarkastajaa (Ernst & Young). Varoittelut eivät kuitenkaan tuolloin johtaneet käytännön toimiin.
Lehman Brothersin vedellessä viimeisiä henkosiaan, yhtiön toimitusjohtaja Dick Fuld yritti saada yhtiötä myytyä brittipankki Barclaysille. Viranomaiset eivät kuitenkaan antaneet Barclays-pankin ostaa Lehmania. Brittilehti Guardian kirjoittaa, että raportin mukaan toimitusjohtaja Fuld yritti saada pääministeri Gordon Brownia muuttamaan viranomaisten päätöstä, jotta kauppa olisi voitu hyväksyä ja Lehman olisi pelastettu.
Mikään ei kuitenkaan auttanut vaan yhtiö suistui konkurssiin. Barclays osti parhaat palat konkurssipesästä pilkkahintaan vain muutamia päiviä myöhemmin.
Nyt syyttävää sormea osoitetaan Lehmanin vanhaa johtoa sekä tilintarkastajaa Ernst & Young:a kohti. E&Y ei vielä ole suostunut kommentoimaan tapausta. Tuomioistuin kutsuu.
Tapaus Lehman Brothers toimii varoittavana esimerkkinä. Veikkaan, että kyseessä on vain jäävuoren huippu. En usko, että ainoastaan Lehmanissa olisi harjoitettu massiivisella tavalla kirjanpitokikkailua ja ulkopuolisten sumutusta. Selvitys osoittaa, että suuria rakenteellisia ongelmia on sekä yrityskulttuurissa että valvonnassa. Mikä pahinta, ihmisten moraali rahan kanssa on hyvin alhainen. Vaikka valvonta kiristyy menneen kriisin ansiosta ja ihmiset käyvät varovaisemmiksi, on hyvä pitää mielessä että uusia pommeja voi tulla. Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Moni kakku päältä kaunis.
 
Lähteet: Forbes, Guardian, Linklaters, NY Times
 
Ei äänestetty

Innovatiivinen suomi

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva
Posted in

Insead on julkaissut v. 2009-2010 version "global innovation indexistä" - tuhti 336 sivun paketti jossa eri maita totuttuun tapaan rankataan erilaisissa innovatiivisyyteen liittyvissä asioissa.

Hyvä suomi - osastolla voimme todeta että  Suomi on noussut sijalle 6. Jenkeissä kummastusta on herättänyt USA:n tippuminen sijalle 11. Osaltaan muutokseen vaikuttavat mittareissa tehdyt muutokset.

Miten hyvin tällainen kauneuskilpailu korreloi maan todellisen menestymisen kanssa on oman messunsa arvoinen kysymys. Mailman innovatiivisin maa on Inseadin mukaan Islanti. Vinoilija voisi veistellä että maan finanssiviikingit ovat olleet jopa liian innovatiivisiä. Toivottavasti näemme vielä jossakin analyysin miten tällainen innovatiivisuus-indeksi korreloi talouskasvun kanssa.

Jotta pääsisi "hyvä me" -tasolta syvemmälle pitää katsella missä osamittareissa pärjäämme hyvin ja missä huonosti. Pikavoittoja voisi metsästää osamittareita joissa olemme erikoisen surkeita. Pohjalta kun on helpompi ponnistaa ja samalla ehkä poistaa pahimpia innovatiivisuuden pullonkauloja. Inseadin kotisivuilla on hyvä työkalu tähän tarkoitukseen - maaprofiili. Poimin sieltä joitakin osamittareita joilla mitattuina suomen sijoitus on 30 tai huonompi:

Osa instituutiot (sija 6):

Uuden yrityksen perustamisnopeus (päiviä) : sija 37

Markkinoiden kehittyneisyys (sija 17):

Lainan saanti - oikeudellinen asema: sija 35

Sijoittajan suoja : sija 41

Rahoitus pörssin kautta: sija 35

Kotimainen lainarahoitus yritystoimintaan: 40

Ulkomaiset sijoitukset maahan : 72

ICT (sija 14) :

Kiinteiden puhelinlinjojen määrä/asukas : sija 40

Bisnesmailman kehittyneisyys (sija 5):

Missä määrin ulkomaiset sijoitukset tuovat mukaan teknologiaosaamista: sija 83

Kotimaisen kilpailun kiihkeys: sija 30

Aineelinen tuloksellisuus (science output, sija 10):

Työn tuottavuuden kehitys: sija 90

Teollisuuden lisäarvon tuotto :sija 44

Uuusien yritysten omistajuus: sija 33

Aineeton tuloksellisuus (creative output, sija 12):

Tavaramerkkien määrä/hlö: sija 42

Rahoitusmarkkinoiden heikkous tässä paistaa läpi aika voimakkaasti. Sensijaa osiossa  Ihmisten osaamistaso ei löytynyt yhtään huonoa sijoitusta, eli meillä on tosi osaavaa/koulutettua porukkaa. Mietimme innovatiivisuutta osamiisrajoitteisena, vaikka olemme siinä jo sijalla 1 mailmassa. Sitä mitä osamme tehdä hyvin - kouluttamista - haluamme tehdä vielä lisää, vaikka pullonkaulat selvästikin löytyvät markkinoiden kehittyneisyydessä.

Eli lisää ulkomaista rahaa ja kotimiset lainamarkkinat toimivammiksi, niin siitä se ura urkenee!

 

Ei äänestetty

Yrityksen skenaariopohjainen strategiasuunnittelu toimii dynaamisissa yrityksissä

Käyttäjän Kai Nyman kuva
Posted in

Yrityksen strategiasuunnittelu tapahtuu yleensä seuraavissa askelissa:

  1. Analysoidaan yrityksen liiketoimintaympäristössä tapahtumassa olevat muutosprosessit ja niiden perusteella muodostetaan kuva siitä miltä liiketoimintaympäristö näyttää muutamien vuosien kuluttua.
  2. Valitaan yritykselle soveltuva rooli tuossa tulevaisuudenkuvassa.
  3. Laaditaan strategiset toimenpiteet, joilla yritys pääsee tavoittelemaansa rooliin.
  4. Kommunikoidaan strategia ja luodaan hyvällä johtajuudella motivaatio päämääriin.

Tähän perusmalliin on tulossa muutos "Skenaariopohjainen strategiasuunnittelu", jonka perusperiaatteet IBM Cognos innovaatiokeskuksen johtaja Cristopher Papenfuss esitteli Suomessa järjestetyssä IBM seminaarissa "Miten ennustaa älykkäästi muuttuvassa maailmassa".

Christopher Papenfuss / IBM

Skenaariopohjainen strategiasuunnittelu rakentuu dynaamisissa liiketoimintaekosysteemeissä toimivien yritysten tarpeille:

  • Monella alalla business ympäristö muuttuu nopeasti ja arvaamattomasti ja on aivan mahdotonta rakentaa varmaa tulevaisuudenkuvaa. Muutama vaihtoehtoinen skenaario voivat paremmin auttaa yritystä varautumaan tulevaisuuteen kuin jäähän valettu, yhteen päämäärään pyrkivä strategia.
  • Yhteiskunta, teknologia ja kulutuskäyttäytyminen muuttuivat vielä viisikymmentä vuotta sitten paljon hitaammin kuin nyt, kun monet teknologiat synnyttävät uusia liiketoimintoja tihenevään tahtiin. Digikamerat, litteät laajakulmanäytöt, gps vastaanottimet, facebook ja monet muut ovat teknologioita, jotka vasta aivan hiljattain ovat muuttaneet oman alueensa liiketoimintaympäristön. Viisikymmentä vuotta sitten saimme olla tyytyväisiä siihen että TV lähetyksiin tulivat värit ja seuraava mullistus taisikin tulla vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua  kun ensimmäinen kotitietokone teki tuloaan. Nyt tilanne on toinen ja sen huomaa myös maailman bruttokansantuotteen keskimääräisestä kasvuvauhdista, joka on jo miltei kaksinkertainen silloin vallinneeseen perustasoon nähden.

Skenaariopohjainen strategiasuunnittelu tapahtuu seuraavasti: 

  1. Luodaan muutamia mahdollisia skenaarioita siitä, minkälainen liiketoimintaympäristö voisi muutamien vuosien kuluttua olla
  2. Rakennetaan yrityksen talouteen ja kompetenssiportfolioon väljyyttä siten, että kunkin skenaarion asettaamaan haasteeseen on varauduttu
  3. Tehdään päätökset siitä, miten juuri me haluamme radikaalilla innovaatollamme muuttaa maailman toisenlaiseksi ja annetaan riittävät valtuudet ja resurssit niille henkilöille, jotka tuota innovaatiota ajavat.

Skanaariopohjainen strategiasuunnittelu auttaa dynaamisia yrityksiä

Skenaariopohjaisessa suunnittelun edut tulevat esiin niissä yrityksissä, jotka toimivat dynaamisella sektorilla, kun taas hitaammin muuttuvassa ympäristössä toimivat yritykset hyötyvät enemmän traditionaalisesta toimintatavasta. Dynaamisessa ympäristössä toimivat yritykset hyötyvät yleensä enemmän motivoituneesta ja muutoksiin sitoutuneesta henkilökunnasta ja tästä syystä skenaariopohjaiseen strategiaprosessiin otetaan yleensä mukaan suurempi joukko yrityksen työntekijöitä. Henkilöstö, joka kokee että heitä kuunnellaan, on yleensä motivoitunutta ja tavoittelee uhrautuvaisesti yrityksen päämääriä.

Tärkeintä on kuitenkin motivoitunut henkilökunta

Henkilöstön mukaan ottaminen yrityksen tulevaisuuden suunnitteluun maksaa aikaa, eivätkä kaikki menestyvät yritykset ota henkilöstöään mukaan suunnitteluprosessiin. Mutta silti olisi hyvä, että työntekijöitä kuunnellaan aina niissä asioissa, jotka liittyvät kyseisen työn kehittämiseen ja jossa voidaan hyvällä syyllä olettaa työntekijöillä olevan hyvää näkemystä. Finnairin kaltaisten tilanteiden syntyminen, joissa työntekijät eivät ole sitoutuneita yrityksen (johdon) tavoitteisiin eivät ole työntekijöiden sen paremmin kuin yrityksen johdon syytä. Mutta kyllä kapteeni saa hieman katsoa myös peiliin jos laivalla syntyy kapina. Onneksi Finnarin kaltaisia henkilöstön kapinoita on sentään aika harvassa - muutosvastarinta ja strategian jalkauttamisvaikeudet ovat paljon yleisempiä ensioireita, joihin monissa yrityksissä osataan tarttua jo ennen kuin tilanne ryöstäytyy käsistä.

Yrityksen johtamistapa on kaikkein tärkein menestystekijä ja on harmi että sijoittajat saavat vinkkiä tilanteesta vasta sitten kun yrityksen toiminta sakkaa ja käännytään syöksykierteeseen tai silloin kun yrityksen tulos pinkaisee raketinkaltaiseen nousuun. Harmi, että tilannetta on vaikea ennakoida ulkopuolelta.

Ei äänestetty

Ammattimaista toimintaa...

Käyttäjän J.Peltomäki kuva
Posted in

 

Pikussa tehtiin viime kuussa kysely siitä, että pitäisikö sijoitusinformaation osalta luottaa ammattilaisiin vai amatööreihin. Vastaajista 66 % luottaa mieluummin amatööreihin, eikä varmaankaan syyttä. Ammattilaiset nimittäin elättävät itsensä ammattimaisuudellaan, joten heillä on aina itressi maksimoida omaa hyötyänsä.

Asunnonvälittäjät ovat varmaankin tunnetuimpia tunnetuimpia kotiinpäinvetäjiä. Mieleeni tulee kokemukseni oman asunnon osatamisesta. Tarjolla oli kaksi samanlaista asuntoa samasta talosta ja samalla kerroskorkeudella. Toisen myyjä oli välittäjä ja toisen myyjä oli yksityishenkilö ja näistä jälkimmäinen myi asuntoa 6 000 euroa halvemmalla. Tein nopean puhelintiedustelun molempiin suuntiin ja kyselin milloin asuntoon tulee putkiremontti?

Yksityishenkilö: tarkat tiedot mm. suunnitelmista ja alkamisajankohdasta

Kiinteistövälittäjä: "Tottakai se jossain vaiheessa tulee." Tätä seurasi asian vaikea kiertely ja sepittäminen...

Olipa siis aika ammattimaista toimintaa...

 

 

Ei äänestetty

Asiakaspalvelun tasoja

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva
Posted in

Hyvään ja huonoon asiakaskokemukseen verkkosivuilla on kiinnitetty viime aikoina huomiota.

Homo Economicus on sitä mieltä että myös sijoittajan kannattaa tarkastella minkälaista asiakaskokemusta sijoituskohde tarjoaa. Hyvä asiakaspalvelu kuluttajabisneksessä ei pian ole mikään differoiva tekijä - se on odotusarvo. Suomessa olemme tottuneet huonoon palveluun. Kun se on maan tapa emme osaa vaatia parempaa .... kunnes joku ymmärtää tarjota parempaa.

Joitakin selkeitä käyttäytymistapoja voin identifioida:

Asiakas on riesa

Monet vähintään keski-ikäiset tunnistavat vanhan kunnon autokorjaamon meiningin. Paras omakohtainen esimerkkini on perämoottorihuollosta. Kun olin käymättömän moottorin kanssa navoigoinut perille peltihallin kulmaan olemattomista opasteista huolimatta tulen tyhjäältä näyttävään halliin jossa lattialla levällään suuri määrä perämooreita ja niiden osia. Huhilen aikani. Viiden minuutin kuluttua takahuoneesta ilmaantuu pahalta haiseva selvästi krapulainen vanhempi mies. Mies vastaa kysymyksiini murahtelemall jotakin yksitavuista. Soittelen sitten päivittäin koneen perään, välillä puhelimeen vastataan, välillä ei. Parin viikon kuluttua saan ilosanoman että kone on kunnossa. Ajan uudestaan paikalle. Sama mieshenkilö löytyy muutaman minuutin huhuilun jälkeen - jälleen krapulaisen oloisena, mutta hilpeämällä tuulella. Syykin selviää: "Kone käy paremmin bensalla kuin vedellä- röhö röhö röhö". Homo Economicus poistuu paikalta nöyryytettynä mutta toimivan koneen kanssa.

Myynti on tärkeää , muu palvelu ei

Moni yritys on tehnyt ostamisesta helppoa. Se voi tapahtua esim. verkkokaupan avulla kätevästi. Näin on esimerkiksi käyttämäni kaapeliTV-yhtiön tapauksessa. Nettikaupasta kun kanavpaketin tai laajakaistaliittymän ostaa on palvelu käytössä muutaman tunnin kuluessa. Mutta jos jostakin syystä halaut irtisanoa jonkun palvelun pitää jonottaa puhelinpalveluun. Ja tietenkin vastassa on irtisanomisaika. Eli palvelun irtisanominen on hankalaa ja asiakaalta lyspsetään kaikki raha mikä voidaan. Ei edistä asiakatyytyväisyyttä! Kannattaisi harkita muutosta, yhden paketin irtisaoja on todennäköisesti edelleenkin asiakas. Miten yritys suhtautuisi jos ilmoittaisin että minulla on maksuissa karenssiaika: En maksa ensimmäisestä kuukaudesta yhtään mitään.

Tämän lajin huippua edustavat lehtitalojen puhelinmyynti. Jos erehdyt tilaamaan lehden halvasta tarjouksesta muuttu tilaus todennäkösiesti sopimuksen mukaisesti jatkuvaksi ellet irtisano sitä ajoissa. Kun seuraava lasku tulee olet jo automaattisesti hyväksynyt seuraavan vuoden tilauksen koska et huomannut kuukautta aikaisemmin irtisanoa tilauksesi.

Lisäpalvelun tuputtajat

Tähän kategoriaan kuuluu mm. kännykkäoperaattorini. Koska taloudessa on kolme liittymää joiden avulla höpötetään melko paljon olen ns. kulta-asiakas (eli operaattorille kaikkein arvokkainta laatua). Ilmeisesti firman puhelinmyyjillä on tavoitteissaan soittaa läpi nämä onnelliset asiakkaat pari kertaa kvartaalissa. Asenne on välillä kummallinen. Viime kerralla tarjottiin (taas) vuoden sopimusta jonka olen jo monta kertaa hylännyt - ihan periaatteesta. Myyjä kiihtyy ja alkaa riidellä kanssani! "Tiedän että et ole vaihtanut liittymää viiteen vuoteen. Olisi todella tyhmää jättää tarjous käyttämättä!" Joopa joo. Jos minä (kulta-asiakas) en halua että minua häiritään kesken työpäivän ja olen tyytyväinen nykyiseen ylihintaiseen liittymääni, niin miksi en saisi olla rauhassa?

Oikea paikka tällaiselle tarjoamiselle voisi olla netissä tai sähköpostin välityksellä, jos annan siihen luvan. Voin vaikka myöhään illalla käydä säätämässä liittymää ja katsomassa tarjouksia.

Palveluun vakavasti suhtautuvat

Ei nyt tule yhtään kotimaista yritystä mieleen, pakko mainita siis klassikko Amazon. Kirjojen etsiminen ja tilaaminen on todella helppoa. Verkkosivulla näen aikaisempiin ostoihin ja selailuihin perustuen ostosuosituksia. Koska olen niin valinnut saan myös sähköpostiini ehdotuksia uutuuskirjoista joista todennäköisesti olen kiinnostunut. Asetusten muuttaminen on helppoa jos nämä alkavat tuntua spämmiltä. Postilähetysten tilaa voi seurata ja jos tuntuu siltä perua tilauksen. Palvelut tuottavat minulle siis lisäarvoa eivätkä häiritse elämääni. Minusta tuntuu että yritys välittää minusta. Oikeasti he ovat varmaankin samanlaisia rahanahneita kapitalistejä kuin muutkin, mutta "image is everything".

Ottakaa oppia! Yksittäisissä transaktioissa joustavuudesta voi koitua lisäkustannuksia. Mutta pitkässä juoksussa rahat tulevat takaisin.

Keskiarvo: 5 (1 arvio)

Pekkarinen, Professori Puttonen ja Puuttuva Puhti

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva
Posted in

iTrading_bKirjoitin alla olevan KL blogin eilen ja syystä, jota en ymmärrä, se poistettiin etusivulta. Juha pyysi siirtämään kirjoitukseni tänne. Onko tässä jotain sellaista, josta ei pitäisi kirjoittaa? Julkaisen kuitenkin linkin blogiin, jota ei ole kokonaisuudessaan poistettu. Kommentit eivät myöskään ole nähtävissä KL kommentit sivulla. Mitä mieltä olette asiasta? Olenko astunut jonkun rajan yli, joka tekee kirjoituksesta sopimattoman? Tällaista ei ole tapahtunut aikaisemmin tai en ole huomannut. Kuka tietää vastauksen? Olen kiitollinen kritiikistä ja kommenteista. Mikä, mikä moka? Mistä Suomessa ei saa kirjoittaa?

Innovaatiointoilua Helsinki - Oulu - Helsinki 13.1.2010

Innovaatiojunan jatkeena tai spinn-offinina synnytämme iTraining valmennusohjelmaa. Siinä on aineksia kasvukiihdyttämöksi ehkä jopa -yritykseksi. Pekkarinen palkkaa professori Puttosen analysoimaan kasvun esteitä ja puutteita. Yrityksen menestys rakentuu kuitenkin vahvuuksien varaan. Yritämmekö nostaa Suomea surkeuden suosta liian ongelmakeskeisesti?

Kasvuyrittäjäksi meidän peltihalliin

Jos lähden Loviisan kadulle kysymään kansalaisilta, että miksi et suitsait perusta menestyvää kasvuyritystä, joka tarjoaisi työtä ja toimeentuloa vuoden kuluttua tuhansille paikallisille osaajille, väki katsoisi pitkään ja joku empaattinen soittaisi ambulanssin paikalle: jätkän lääkitystä muutettava!

Järkevyysinfektio vaivaa

Yrittäjäksi eivät meillä lähde järkevät, jalat maassa olevat ihmiset. Jokainen kynnelle kykenevä tarrautuu palkkaduuniin tai kunnallisen virkaan ja yrittämishaaveet ovat reality-sarjojen Diili-viihdettä. Kuka täysjärkinen lähtisi arkeaan rikkomaan loputtomilla työtunneilla. Kuittimeren takaa isi tai äiti ei ehdi pentujensa perään katsomaan. Kasvuyrittäjän hatun pyöritys paikallispankin tentissä ei tietenkään johda mihinkään, koska kuka nyt rahoja järjettömyyksiin laittaisi.

Riskirahatonta menestystä kaivataan

Niin sanotut riskirahoituslaitokset kaivavat liiketoimintasuunnitelmastasi oitis esille kaikki maailman riskit ja pakottavat tutkimaan, tutkimaan, analysoimaan, lisää tutkimaan, epäilemään ja lopulta kuppaamaan joka liian innovatiivisen tai pelottavan tavanomaisen suunnitelmasi. Uutta pitäisi tehdä, mutta mitään outoa uudessa ei saa olla.

Uskon puutetta

Meiltä puuttuu menestymisen usko ja kulttuuri. Kampittamisen taitoa löytyy jokaiselta yllin kyllin. Kateus vie varmasti veden menestyvänkin yrittäjän kaivosta. Meillä on kasvuun ja kehitykseen nähdeen asennevamma. Voi sitä reimua, kun Nokialla menee nyt vaihteeksi vähän huonommin. Sarasvuon vika on, ettei Kuitusen suksi luista ja Trainers House on ihan sieltä. Jatketaan vain tätä litteän latteaa marisemista ja toivotaan että selviämme kuin koira veräjästä mitään tekemättä. Hullu liikaa työtä tekee, viisas pärjää vähemmälläkin!

  • Vårt Land är fattigt och skall så bli... vaivaa meitä.
  • Innovaatiojuna saa julkisuutta. Tässä Tietoviikon artikkeli.
  • Koko tarina löytyy myös pdf:nä. Koko TiVi-kehitystä voi seurata täällä.
  • Parhaiten julkisuuskehitystä voi seurata Twitteristä.
  • Qaikussa iTraining –asiaa keskustellaan täällä.

Hei, minustahan kehittyy tätä menoa kelpo valtakunnan pessimisti...he-he!

Keskiarvo: 4 (1 arvio)

Menestysresepti: Tuote+palvelu

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva
Posted in

Pari kuukautta sitten Amazon alkoi myydä elektronista kirjaansa - Kindleä - myös muille kuin amerikkalaisille kuluttajille. Innokkaana englanninkielisen kirjallisuuden lukijana tilasin laitteen itselleni heti.

Samalla mietin tämän bisneksen olemusta. Mainittu laite ei todennäköisesti ole paras eikä todellakaan halvin elektroninen kirja. Miksi ihmeessä siis tein näin huonon ostoksen?

Taustalla piilee jälleen menestysresepti tuote+palvelu. Haluan ostaa e-kirjani Amazonin kaupasta. Kirjojen suositus toimii siinä kokemukseni mukaan mainiosti. Koska Amazon tietää mitä olen ostanut ja katsellut ennen pystyy palvelu suosittelemeaan minulle kirjoja todella osuvasti. Harva se kerta olen klikannut heti etusivulle levähtänyttä kirjasuositusta ostoaikeissa. On mahdollista että voisin ostaa saman opuksen halvemmalla muualta. Mutta mistä tiedän että on ilmestynyt minua kiinnostava e-kirja?

Ja homma toimii. Amazon kehuu joulupäivänä myyneensä ensimmäistä kertaa enemmän sähköisiä kirjoja kuin paperisia. Näin se käy: Ensin haudutellaan ja kehitellään vuosikausia uutta palvelua/teknologiaa. Välillä se ehditään jo tuomita toimimattomaksi. Kun kynnys ylittyy markkinan valtaus tapahtuu sitten yllättävän nopeasti. Ei kaikelle kansalle tarvitse e-kirjaa myydä. Riittää että 10% aktiivisimmista lukijoista omistaa sellaisen.

Tuote ja siihen liittyvä (hyvä) palvelu on siis menestysresepti. Sijoittajana voi aina kuluttajatuotteen/palvelun ollessa kyseessä miettiä: Ostaisinko itse tämän tuotteen? Jos vastaus on kyllä on todennäköistä että löytyy muitakin ostajia. Jos et kuulu k.o. tuotteen kohdeasiakkaisiin voit kysyä mielipiteitä lähipiiristäsi. Ehkä vaimolta, lapselta tai vanhemmilta. Jos ei tulisi mieleenkään käyttää uuttuustuotetta/palvelua kannattaa kysyä onko takana enemmän hypeä kuin oikeaa bisnestä.

Jos tuote (ja oletusarvoisesti takana oleva yritys) on hyvä täytyy vielä tarkistaa arvostustaso. Kaikki hyvät yritykset eivät ole hyviä sijoituksia, ainakaan juuri tällä hetkellä. Amazonin kohdalla Homo Economicus ei suosittele ostoa. p/e-luku on 80. Epätavallisen hyvään yhtiöön on jo ladattu tavattoman kovat kasvuodotukset.

ps. Suomalaisena harmittaa kyllä vähän. Miksi Kindlen langaton kirjalataus toimii mm. Serbiassa, Nigeriassa ja Kazahstanissa (suurista länsimaista puhumattakaan) mutta ei Suomessa. Ilmeisesti Suomesta ei löytynyt tarpeeksi halpaan sopimukseen taipuvaa verkko-operaattoria :(

 

 

Ei äänestetty

Ajattele suuresti!

Käyttäjän Jaakko Wallenius kuva
Posted in

Liikkeenjohdon maailma on täynnä toinen toistaan älyttömämpiä hokemia, mutta joissakin on vinhaa perääkin. Eräs tällainen lentävä sanonta on: ”Think big”, joka voisi kääntyä vaikkapa, että ”Ajattele suuresti”. 

Ensinnäkään ajatteleminen ei maksa mitään, eivätkä suuret ajatukset maksa siis yhtään sen enempää kuin pienetkään. Tärkeintä kuitenkin on, että moderni tietotekniikka on jo murtanut paikallisuuden rajoja jo pitkään. Monessa asiassa ei enää ole pakko ajatella vain kotikylää, vaan tähtäin voidaan usein asettaa jo itse asiassa mihin vain.

 

Varsinkin tietotekniikassa kylien väliset rajat ovat kadonneet jo kauan sitten. Kun lohjalaisyrityksessä kehitetään hyvä ajanvaraussysteemi siskon kampaamolle, ei ole mitään syytä miksi samaa ajanvaraussysteemiä ei voisi tarjota myös rovaniemeläiselle kampaamolle. 

Asiakkaan kannaltahan on aivan sama onko systeemiä ylläpitävä palvelin Lohjalla vai Rovaniemellä ja asiakastuki hoituu joka tapauksessa puhelimitse.

Yksin Lohjalla itse asiassa on jo useampikin tietotekniikka-alan yritys, jotka jo etsivät valtakunnallisia markkinoita tuotteilleen.

 

Vaan miksi pysähtyä tähän? Ruotsissa, Sveitsissä tai Hollannissa on aivan samanlaisia kampaamoita, joihin tulee menossa olevan sukupolvenvaihdoksen myötä yrittäjiä, jotka ovat tottuneet hoitamaan asioita tietokoneella.

Virtuaalihahmoja kauppaava Habbo Hotell on mainio esimerkki puhtaasti kotimaisesta ideasta, josta on jalostunut kansainvälinen menestystarina, kun yrityksen vetäjät ovat vain aikanaan uskaltaneet ajatella suuresti.

 

Toki ulkomaille meneminen ei ole helppoa, kielimuuri sekä yrityskulttuurien ja lainsäädännön erot rassaavat rajusti jokaista Suomen rajojen yli lähtevää. 

Englannin kielestä on kuitenkin jo muodostunut todellinen lingua franca, jolla selviää ainakin tietotekniikan alalla missä vain ja tätä kieltä Suomessa jo osataan. Toisaalta EU ja erityisesti yhteinen valuutta ovat tasoittaneet valtavasti kynnystä rajojen ylittämisessä.

 

Henkinen kynnys ei kuitenkaan ole välttämättä alentunut samassa suhteessa. Vientimarkkinoille lähteminen vaatii kuitenkin valtavasti uuden opettelemista, eikä usko omaan osaamiseen välttämättä riitä kansainvälisellä tasolla. 

Aina ei ehkä muisteta, että aivan kaikki ulkomaalaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin me. Heillä on aivan samanlaisia heikkouksia ja vahvuuksia kuin meillä ja ihmiset ovat pohjimmaltaan hyvin samanlaisia kaikkialla.

Ainakin tietotekniikan osaamisensa taso voi tosin nykyisin monissa maissa olla itse asiassa jopa selvästi alhaisempi kuin meillä. Tuikitavallinen suomalainen osaaja voikin olla jossakin maassa jo huippuosaaja.

Ongelma onkin tällä hetkellä enemmänkin motivaation ja uskalluksen tasolla. Rohkeille vientimarkkinoille lähtijöille on tarjolla yllättävän paljon konkreettista aineellistakin tukea, kun vain asioita lähtee rohkeasti selvittämään.

 

Ei äänestetty

Mikä Nokian USA:n strategiassa tökkii? Vastaus löytyy ekirjasta

Käyttäjän Ari Hakkarainen kuva
Posted in

Kirja 'Menestyksen hinta - Nokia Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa' on nyt ollut saatavilla muutaman kuukauden ajan. Olen saanut tuntumaa siihen, mitkä kirja aiheista vuonna 2009 ovat kiinnostaneet eniten. 

Menestyksen hinta / Behind the Screen
Ensi vuonna toiset aiheet ovat luultavasti pinnalla, kuten ympäristö, henkilöstöpolitiikka tai Ovi-palvelu, mutta vuonna 2009 ulkomaista mediaa, kuten New York Timesia tai Bloombergia kiinnosti Nokian lähes totaalinen häviäminen USAn markkinoilta ja Nokian älypuhelinten menestys sekä käytettävyys.

Suomalaista mediaa ja yleensä suomalaisia tuntui myös kiinnostavan Nokia kompastelu Yhdysvalloissa. Henkilöstöpolitiikka, yhtiön menestystekijät, johtajien mahdollinen valtataistelu ja yksittäiset tuotteet ovat myös kiinnostaneet suomalaisia.

Vuoden 2009 eniten kysytyn aiheen kunniaksi tässä tässä vastaus kysymykseen. Luku 9 Menestyksen hinta-kirjasta 'Kuka on asiakas – operaattori vai kuluttaja?' kertoo Nokian ylä- ja alamäet Yhdyvaltojen markkinoilla ja siitä miten nykyjohto ponnistelee päästäkseen USAn kartalle uudelleen.
 

Lataa ekirja tästä 

 

Ei äänestetty

Nokia Communicator-puhelimen taival Tampereelta Jakartaan

Käyttäjän Ari Hakkarainen kuva
Posted in

Nokia Communicator-puhelimen tuntee Suomessa ja Indonesiassa jokainen kännykkää käyttävä henkilö. Muualla Communicatoria ei juuri tunneta. Miksi tämä markkinoiden edistyksillisin ja monipuolisin älypuhelin ei aikanaan menestynyt maailmalla? Kiehtova innovaatiotarina alkaa Tampereelta ja päättyy Jakartaan.

  Tässä on pääkohdat Tampereella tietokirjailijoiden tilaisuudessa 10.12.2009 aiheesta pitämästäni puheesta (kiitos Riitta Suomiselle järjestelyistä ja tamperelaisille hyvistä keskusteluista). Tarina on poimittu kirjasta Menestyksen hinta - Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa.

Tarina alkaa vuonna 1993, jolloin Pekka Ala-Pietilä johti koko Nokia Mobile Phones-yksikköä. Hän oli saanut tehtäväkseen käynnistää uutta liiketoimintaa, jolla tavoiteltiin yritysasiakkaita. Ala-Pietilä värväsi Reijo Paajasen vastaamaan uuden Mobile Data Unit-osaston perustamisesta Tampereelle ja sen toiminnasta.

Elettiin siis vuotta 1993. Internet ei ollut vielä levinnyt yliopistojen ulkopuolelle, GSM-kännykät kilpailivat NMT-puhelinten kanssa eikä tekstiviesteistä suuri yleisö tiennyt yhtään mitään, puhumattakaan GSM-datayhteyksistä. Paajasen tehtävänä oli luoda tyhjästä liiketoiminta joka perustuisi laitteisiin, jotka käyttävät GSM-verkon datayhteyttä. Vertailulaitteita ei ollut, sovelluksia ei olllut - tiimi lähti lähes nollasta.

Paajasen tiimissä työskennellyt Mikko Terho ideoi heille ensimmäisen tuotteen - DTP2 modeemin, jonka avulla kannettavan tietokoneen sai GSM-datayhteyden kautta kiinni yrityksen tietojärjestelmiin.

Tietokirjailijat Tampere Nokia Communicator-tarina

Tuotteen avulla Nokia käynnisti yhteistyöhön HP:n kanssa, jolla oli valmis kämmentietokone ja osaamista yritysmarkkinoista. Paajasen tiimi rakensi testikokoonpanon, jolla he saattoivat kokeilla oikeassa työssä ja oikeassa ympäristössä - esimerkiksi lentokentällä - mitä ominaisuuksia tulevalta laitteelta vaadittiin. Testilaitteiston kokoonpano oli:
- HP 200LX kämmentietokone.
- Kämmentietokoneen sisällä oli DTP-2 modeemi.
- Nokian GSM-puhelin mobiiliverkkoyhteyttä varten roikkui vyöltä.
- Kaapeli, joka yhdisti puhelimen ja modeemin.

Melko pian kenttätestejä tehneet tiimin jäsenet pystyivät muodostamaan tärkeän vaatimuksen tulevalle Communicator-laitteelle: kahden minuutin säännön. Laitteella täytyy pystyä tarkastamaan sähköpostit kahdessa minuutissa jonottaessaan lentokentällä lähtöportin edessä koneen lähtöä. Toinen vaatimus syntyi helposti: tuotteen on oltava yksi kädessä pidettävä laite, jolla pystyy tekemään kaiken tarvittavan. Ei yhtään kaapelia, ei ensimmäistäkään korttia tai muuta tilpehööriä.

Nokia Communicator. Tampereelta Jakartaan
 

Cebit-messuilla Hannoverissa maaliskuussa 1996 Nokia esitteli valmiin tuotteen - Nokia Communicator 9000-laitteen. Laite oli välitön sensaatio. Se voitti messujen Best of Show–palkinnon. Kun alan lehdet pääsivät testaamaan laitetta, ne kiittelivät hyvää näppäimistöä, langatonta yhteyttä ja fax-ominaisuutta. Esimerkiksi USA:ssa listahinta oli vaatimattomat 1800 dollaria.

Loistava tuote oli valmis ja saatavilla kaikilla markkinoilla 1997. Se oli kiistatta maailman edistynein matkapuhelin tai maailman pienin kannettava tietokone. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Communicatorin menestys rajoittui Suomeen ja Indonesiaan.

Menestyksen hinta kirjasta Nokia Communicatorin tarina
 

Pieni kanadalainen yritys RIM (Research in Motion) oli 1990-luvun lopulla kehittänyt Blackberry-nimisen hakulaitteen paging-verkkoon. Sillä pystyi vastaanottamaan ja lähettämään sähköpostiviestejä.

Terroristit iskivät syyskuun 11. 2001 USA:han. Jo seuraavana vuonna jokainen Yhdysvaltain kongressiedustaja kantoi Blackberry-laitetta ollakseen aina tavoitettavissa. New Yorkin Wall Streetin rahamaailman toimijat ottivat myös Blackberry-laitteet käyttöön nopean tiedonkulun ja saavutettavuuden vuoksi.

Blackberry kehittyi 2000-luvun aikana edistyneeksi puhelimeksi ja sähköpostilaitteeksi. Se valtasi muutamassa vuodessa yritysviestintään tarkoitettujen puhelinten markkinat. Nokia menetti johtoasemansa, vaikka Communicator oli viiden-kuuden vuoden ajan kirkkaasti parempi tuote.

Blackberry ei ollut pelkkä puhelin, vaan kokonainen tietojärjestelmä. Se koostui Blackberry-laitteesta ja taustajärjestelmästä, joka hoiti automaattisesti sähköpostiliikenteen laitteen ja yrityksen järjestelmien välillä. Ilman taustajärjestelmää Blackberry-laite oli ainoastaan kohtalaisen onneton puhelin.

Nokia puolestaan luotti pelkän laitteen vetovoimaan. Jos asiakas halusi käyttää Communicatorin sähköpostia ja muita hienoja ominaisuuksia, hänen oli itse tehtävä tietojärjestelmäräätälöinnit ja asetukset. Suomen Eduskunnassa Olli Mustajärvi huolehti asiasta ja toteutti Communicator-järjestelmän kansanedustajille, joka on edelleen kovassa käytössä.

Nokia Enterprise Solutions, Mary McDowell
 

Nokia päätti investoida yritysmarkkinoille tähtäävän liiketoiminnan käynnistämiseen vuonna 2004. Jorma Ollila palkkasi HP:ltä Mary McDowellin johtamaan Enterprise Solutions-yksikköä. Hänen tavoitteenaan oli rakentaa yhteydet Nokian laitteista yritysjärjestelmiin. Yksikkö teki kuitenkin tappioita ja Olli-Pekka Kallasvuo lopetti sen 2007.

Enterprise Solutions-yritysyksikön lopetus oli samalla kuolinisku Communicatorille. Viimeinen alkuperäisen konseptin mukainen Communicator tuli kauppoihin 2007 eikä jatkoa ole näkyvissä.

  Tarinan opetus

Nokia Communicator oli loistava tuote, mutta väärässä yrityksessä.

Laite oli teknisesti edistynyt, mutta silti hyvin toimiva ja käytettävä pienoistietokone. Tuotteen muotoilu oli hieman karua, mutta kestäväksi työkaluksihan se oli tarkoitettu.

Nokian osaaminen oli silloin ja on edelleen kuluttajamarkkinassa ja operaattoriasiakkaissa. Yritysmarkkinalla onnistuminen vaatii pitkäjänteisen investoinnin. Kaksi tai kolme vuotta menee pelkästään suhteita luodessa - kun Nokian johto tavoitteli siinä ajassa jo voitollista liiketoimintaa.

  Miten Nokia Communicatorista tuli haluttu luksustuote Indonesiassa?

Nokian jälleenmyyjälle Jakartassa oli jäänyt vuonna 1997 varastoon 300 kpl:n erä alkuperäisiä Communicator-laitteita. Jälleenmyyjä InTouch keksi laittaa kaikki asetukset viestien lähettämiseen ja vastaanottoon valmiiksi ja antaa laitteet mainostarkoituksessa Jakartan BMW-kauppiaalle. Kun varakas BMW:n ostaja näki Communicatorin sujuvassa käytössä, hän osti usein auton lisäksi myös Communicatorin. Laitteesta tuli haluttu statussymboli.
Menestyksen hinta / Behind the Screen
  Indonesia-tarinan kertoivat Andy Zain ja Lauri Hirvonen Digitoday-julkaisulle. Muut lähteet löytyvät kirjasta Behind The Screen / Menestyksen Hinta.

  Kysymyksiä ja vastauksia
Tampereella yleisöä askarrutti moni asia Communicatorin tarinassa, esimerkiksi yrityspuhelimen määritelmä. Mikseivät uudet laitteet Nokia N900 ja N97 voisi jatkaa Communicatorin perintöä? Niissähän on täysi näppäimistö ja valtavasti toimintoja.

Mahdollista se ilman muuta on. Nokia kuitenkin suunnittelee N-sarjan laitteet ensisijaisesti viihdekäyttöön ja E-sarjan laitteet yrityskäyttöön. Koska N-sarjat laitteet ovat älypuhelimia, niihin voi asentaa ja teettää yritysten usein kaipaamia ominaisuuksia tietoturvaa ja yrityssovelluksia varten, mutta E-sarjan laitteissa näitä ominaisuuksia on jo valmiiksi.

 

Ei äänestetty

Oppia Intiasta: Jugaad

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Kuvassa ajellaan menopelillä jossa on vesipumpusta rakennettu moottori

 

Aikaisemmin Intiaan matkustettiin oppimaan gurulta henkistä viisautta. Homo Economicus on sitä mieltä että suomalaisten kannattaisi nyt ottaa oppia Intialaisesta innovaatioviisaudesta. Filosofiaa kutsutaan nimellä jugaad.  Nimi on lähtöisin kyläläisten omiin tarpeisiin mitä ihmeellisimmistä tarvikkeista kyhätyistä ajopeleistä. Jugaad-filosofian mukaan lähdetään liikkeelle jokapäiväisestä tarpeesta joka ratkaistaan nopeasti ja vähin resurssein. Hieman kuvaa "teollisempaa" sovellutusta edustaa Tata motorsin Nano, superhalpa ja pelkistetty auto niille joilla ei aikaisemmin ollut varaa autoon.

Suomalainen innovaatiofilosofia sensijaan on lähes antiteesi jugaadille.

Jugaad lähtee liikkeelle asiakkaan jokapäiväisestä tarpeesta, ei markkinoinnin luomasta mielikuvasta eikä varsinkaan teknologiasta niin kuin meilläpäin on tapana. Suomessahan paha tapa on ollut että tutkimusosasto yrityksessä tai yliopistossa keksii uuden teknologian (tai pikemminkin jatkokehittää mailmalla kovasti hypetettyä teknologiaa). Sitten keksitään teknologialle käyttäjä ja sitä kautta jatkokehitykselle rahoittaja. Tavoitehan ei ole tehdä ratkaisuja kenellekään vaan turvata kehitysosaston rahoitus muutamamski vuodeksi.

Jugaadissa ratkaisu pitää saada aikaan nopeasti ja vähin resurssein. Suomessa pitää teknologia saada määriteltyä ydinosaamiseksi jonka ympärille vikramiesten avustuksella voidaan pykätä teknologiaohjelmia joiden avulla kanavoidaan valtion rahaa tutkimuslaitoksille.

Toki jugaadilla on huonot puolensakin. Laatu voi helposti jäädä taka-alalle, kun aikaa ja resursseja on vähän. Silti meillä on filosofiasta paljon opittavaa.

 

Innovointi ei ole mitään gurulevitaatiota. Pitää muistaa vain kaksi asiaa:

1. Ratkaise asiakkaan tämänpäivän tarve. On olemassa trendejä ja mielikuvia joiden avulla voi arvuutella tulevaa. Euro kädessä tänään on kuitenkin parempi kuin kymmen haavekuvissa.

2. Luo ratkaisu nopeasti. Huomenna tarve voi olla muuttunut tai kilpailija on tullut markkinoille. Ensimmäisen ratkaisun ei tarvitse olla täydellinen. Kun rahavirta on alkanut voi viilata tuotettasi tai palveluasi paremmaksi.

Ei äänestetty

Ei se koko vaan....

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva
Posted in

Booz&Co on julkaissut vuosittaisen tutkimuksensa mailman suurimmista T&K yrityksistä. Laskusuhdanteesta huolimatta suurin osa yrityksistä on kasvattanut T&K kulujaan. Nokia on tässä listauksessa kivunnut jo sijalle 2 : T&K kustannukset  kasvoivat 5.7% ja olivat 11.8% liikevaihdosta. Tällä panoksella saatiin aikaan markkinaosuuden lasku. Muutenkin tuntuu listaa katsoessa siltä että suuret tuotekehitysinvestoinnit eivät suinkaan takaa menestystä. Perinteisesti paljon tuotekehitykseen satsanneita yrityksiä ovat mm GM (tippuu sijalta 2 sijalle 5) ja Ford (tippuu sijalta 6 sijalle 8).

Tuotekehitykseen tehokkuus ja tehollisuus ovat asioita jotka askarruttavat monissa yrityksissä tänään. Jotta nämä saavutetaan pitää onnistua kahdessa asiassa:

1: Tehdään oikeita asioita. Tuotekehitys toteutta yrityksen strategiaa. Jos strategia on huono ei paraskaan tuotekehitys voi sitä paikata. Pitäsikö saman raudan jatkuvan uudelleenkehittämisen sijasta satsata esimerkiksi palvelujen kehittämiseen? Oletko varma että yhä suuremmat katumaasturit ovat tulevaisuuden sana?

 

2: Tehdään asiat oikein: Kuluuko tuotekehitykseen turhan paljon aikaa rahaa esimerkiksi huonon organisoinnin takia. Ovatko suunnitelmat juostamattomia? Viedäänkö projektit läpi vaikka jo kirvesvarren älykkyysosamäärän omaava tajuaa että mailma on muuttunut alta? Jos käytät uuden sukupolven suunnitteluun kolme vuotta kun kilpailija suoriutuu siitä vuodessa olet kohta pulassa oli strategia miten hyvä tahansa. Lyhyt suoritusaika on arvo sinänsä. Mitä lyhyempi elinkaari tuotteella on sitä tärkeämmäksi siitä tulee. Tyypillisesti tuotevaatimukset lyödään lukkoon projektin alussa. Jos tuotteen valmistuminen kestää kolme vuotta on mailma ehtinyt muuttua huomattavan paljon sinä aikana.

 

Suuri rahamäärä ei mestystä takaa. Tärkeämpää on (jälleen) miten rahasi käytät.

Lean on ollut kova sana tuotannossa jo kauan. Nyt lean on tulossa myös tuotekehitykseen.

Ei äänestetty

GM ja OPEL: Kun on aika muuttua on aika muuttua

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva

Opel Admiral

Kuvassa Opel Admiral vm 1938

Sijoittajat keskittyvät usein analysoimaan erilaisia tunnuslukuja. Homo Economicus on sitä mieltä että luottamus yrityksen johtoon on yhtä tärkeä asia. Onko johdolla näkemystä tulevasta? Uskotko että johto tekee yrityksen omistajien kannalta järkeviä päätöksiä?

Kunnioitukseni GM:n valtaapitäviä kohtaan nousi muutaman pykälän (tosin aivan pohjamudista) kuullessani uutisen että GM aikookin pitää Opelin halussaan. Opelin paletista löytyy juuri niitä pienempiä autoja joita GM tarvitsee. Jotkut kommentaattorit ovat tosin nähneet GM:n johtokunnan toiminnassa häilyvyyttä ja päätöstuskaa. Markkinoilla kunnioitetaan ehkä liikaakin toiminnan miehiä joille liike on tarkoitus. Nämä ovat suuria päätöksiä joita kannattaa harkita kunnolla.

Päätöstuskan tyyssija löytyy sensijaan Opelin sisältä. Tehostamistoimia on lykätty liiton ja Saksan liittovaltion pelossa. Poliittinen painostus säilyttää työpaikkoja juuri Saksan tehtaissa täkynä miljardiluokan luottovakuudet on ollut räikeää ja todennäköisesti EU-säännnösten vastaista. Ostajakandidaatti Magna olisi tähän taipunut. Nyt Opelin Saksan tehtaita odottaa 10000 työpaikkojen menetys. Tuotanto siirtyy tehokkaampiin tehtaisiin Englannissa, Espanjassa ja Belgiassa ... ja kaikesta päätellen myös Kiinaan.

Tehottomien rakenteiden ylläpitäminen poliittisen painostuksen alaisena ei ole yrityksen kannalta järkevää toimintaa. Valtion tuet lykkäävät vääjäämätöntä lopputulosta ehkä muutamalla vuodella. Samalla palaa veronmaksajien rahaa tukkuttain. Lopulta joudutaan kuitenkin toteaamaan että kulutaso oli liian korkea (ei kai kukaan usko että liitto suostuu palkanalennuksiin?). Kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan lisää kotimaassa valmistetusta autosta.

Suomessa tällaista "maan tapaa" ei enää tunnu olevan. Kun paperi- ja vaneri-tehtaita suljetaan ministerit tyytyvät voivottelemaan ja lupaamaan paikkakunnalle erityistukea. Tämä on pitkän päälle kansakunnan etu, vaikka juuri nyt kirpaisee.

Takaisin johdon luottamukseen: Uskotko että johto näkee trendit ja mitkä toimenpiteet niistä yrityksessä seuraa? Tarttuuko johto vakaan harkinnan jälkeen toimeen ja vie tarpeelliset muutokset läpi mahdollisesta ulkopuolisesta painostuksesta huolimatta? Jos voit vastata näihin kysymyksiin kyllä sijoituksesi yritykseen on tukevalla pohjalla.

Maa-allokaatioista: Kuuluuko "maan tapaan" pönkittää kannattamattomia yrityksiä poliittisten seurausten pelossa? Kierrä tällaiset maat kaukaa!

Ei äänestetty

Keskisuuret yritykset tarjoavat vastavalmistuneille hyviä uramahdollisuuksia

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Minkälainen yritys tarjoaa vastavalmistuneelle parhaan ponnistuslaudan urakehitykselle? Yritys, joka tarjoaa parhaan ympäristön yhdelle ei ole optimi toiselle.

Seuraavassa muutamia seikkoja, joita kannattaa työpaikkaa hakiessaan harkita:

Haluatko erikoistua vai olla monipuolinen?

Kansainväliset yritykset ja ylipäätään suuret organisaatiot ovat huolella organisoituja kokonaisuuksia, joiden menestys perustuu siihen, että jokainen työntekijä löytää paikkansa kokonaisuuden osana. Jokaiselle tarjotaan uransa alussa mahdollisuus erikoistua kapeaan tekemisen kenttään. Globaalien suurten toimijoiden markkinointi, myynti, tuotekehitys, tuotanto, osto ja tutkimus ovat yleensä vahvasti erityneitä toisistaan sekä sosiaalisesti että tekemisen tasolla ja mahdollisuuksia erikoistumiseen riittää.

Pienissä ja keskisuurien yritysten toiminnassa on paljon enemmän joustavuutta työtehtävien suhteen. Sama ihminen voi helposti toimia osana tuotekehitystä ja hetken kuluttua olla taas tukemassa markkinointia ja asiakastukea. Ihmiset tuntevat toisensa yli funktioiden ja kokonaisuuden hahmottaminen onnistuu aloittavaltakin työntekijältä.

Haluatko työntekijän turvallisen roolin vai oletko kumppani?

Perinteisissä suurissa yrityksissä on yhtenäinen päämäärä ja yrityssuunnittelu tapahtuu keskitetysti. Tavoitteet ja strategiat kommunikoidaan tehokkaasti koko organisaatioon, jonka tehtävä muodostuu toteuttamispainoitteiseksi. Tämän tyyppisessä ympäristössä työntekijältä oletetaan kuuliaisuutta ja kykyä kunnoittaa keskitettyjä päätöksiä. Ihmisten sitoutuminen työhönsä on autoritaarisessa, keskitetyssä mallissa ohutta ja niinpä monet kokevat olevansa enemmän työntekijöitä kuin kumppaneita.

Pienemmissä yrityksissä kuunnellaan joskus koko yrityksen henkilökunnan mielipidettä ja kaikilla on jotain annettavaa kun määritellään yrityksen päämääriä ja toimintatapoja. Henkilöstö kokee tällöin toisenlaista kumppanuutta ja yhteenkuuluvaisuutta, mutta myös turvattomuutta, sillä monet toimintaa ohjaavat turvalisuutta luovat säännöt puuttuvat.

Haluatko oppia tehokkaan koneiston toimintaa vai haluatko olla osa yhteiskuntaa?

Suurilla yrityksillä on itsellään varaa ja halua ottaa oman organisaationsa haltuun lakiasioita, kirjanpitoa, tutkimustyötä, tuotantoa, myyntiä ja monia muita tehtäviä, jotka pienemmissä yrityksissä ostetaan ulkoa. Yhä harvemmilla on kontakteja yrityksen ulkopuolelle ja tehokas sisäinen toiminta korvaa sitä, jonka pinet yritykset ovat ratkaisseet verkottumalla. Sisäiset rajapinnat toimivat luonnollisesti eri tavalla kuin ulkoiset. Sopimuskäytännöt ovat erilaisia, resursseja ja palveluja saadaan käyttöön aivan erilaisilla prosesseilla kuin pienten yritysten välisissä keskinäisissä rajapinnoissa on tapana. Koko suuren oraganisaation olemassaolon oikeutus löytyy tavasta oraganisoida sisäisiä rajapintoja tehokkaammalla ja keveämmällä tavalla kuin on mahdollista jos nämä rajapinnat olisivat yritysten välisiä. Palveluita ei sisäisten rajapintojen yhteydessä osteta rahalla, vaan oikeus sisäisten palveluiden käyttöön tulee keskussuunnittelun kautta, joka antaa projekteille statuksen ja oikeuden sisäisten resurssien käyttöön.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat yleensä tehokkaasti verkottuneita toisiinsa ja yhteiskunnan funktioihin. Niiden ylivoimaisen osaamisen toiminta-alue on kapea ja kaikessa muussa ne pyrkivät käyttämään ulkopuolista apua. Sopimuksia yrityksien välillä on paljon ja lähes kaikki työntekijät tekevät yhteistyötä ulkoisten kumppanien kanssa. Tässä ympäristössä luottamus kumppaniin on ratkaisevaa; sopimuksia joudutaan tekemään nopeasti, eikä formaaliseen lakimiesten välityksellä tapahtuvaan sopimusprosessiin ole varaa. Ero suurempien yritysten tapaan toimia on yhtä suuri kuin suunnitelmatalouden ero markkinatalouteen, ja tämä heijastuu myös tapaan jolla ihmiset suhtautuvat toisiinsa. Pienten yritysten työntekijät ovat tottuneet palvelemaan asiakasta ja läheistä kun taas suuren yritysten henkilökunta luottaa muodolliseen statukseen ja auktoriteettiin.

Mikä sinä olet ja mikä haluat olla?

Mikä sinä olet ja mikä haluat olla?  Valitse siis tarkkaan minne haluat mennä ja minkälainen haluat olla. Monella nyt työttömäksi jääneellä on suuryritystausta, joka ei ole optimi ajatellen pärjäämistä suomalaisessa yhteiskunnassa - kontaktit, kumppanit ja toimintamallit ovat peräisin erilaisesta ympäristöstä. Ainakin työuraansa aloittavan kannattaa harkita valintaansa.

Ei äänestetty

Swanien Isä Pekka Koskenkylä - Elämää Aallonharjalla

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva
Posted in

Swan the sailing boat

Juha Vahe kysyi liimapalkkikirjoituksessaan suomalaisten puuinnovaatioiden perään. Päätin vastata Swanien isä Pekka Koskenkylän ELÄMÄ AALLONHARJALLA kommenteilla. Kirjaan kirjoittaja on Pirkko Koskenkylä, joka tarkastelee miehensä luottavaista elämänasennetta, joka tekee mahdottomasta mahdollisen.

Pekka Koskenkylä kertoo opiskelleensa yliopistossa sosiologiaa ja muita helppoja aineita ja uskalsi yrityselämän karikoista tietämättömänä perustaa Nautor Oy:n ilman liiketoimintasuunnitelmia ja tarkkoja budjetteja.

Pennitön uneksija ryhtyi ilman asianmukaista koulutusta rakentamaan veneitä, joista hän ei aloitusvaiheessa tiennyt kerrassaan mitään. Alkuun päästyään hän tähtäsi alalla maailman ykköskeksi.

Elämänkerrassaan Pekka arvioi, että jos hän olisi päätynyt oppilaaksi kauppakorkeakouluun, jossa hänelle olisi opetettu kaikkea turhaa, kuten rahoitussuunnittelua, budjetintekoa, markkinointia ja tutkimusta, Swaneja ja Mirabelloja ei koskaan olisi rakennettu.

Huippuveneiden valmistajan elämänohjeena oli: ”Ellei tiedä, voi kysyä”

Osaamisesta puhutaan nykyään avaimena kaikkeen. Meidän on syytä nostaa pelle-pelottomia kunniaan. Tietoa saa, kun kehtaa kysyä, mutta yrittämiseen liittyviä pelkoja korkeakoulut ja työllistämiskurssit eivät välttämättä poista.

Kirja kertoo, että jo pikkupoikana Pekka Koskenkylä tiesi, että hänestä tulee liikemies. Murrosikäisenä hän ajatteli, että liikemieheksi tullakseen hän ei tarvitse opillista sivistystä ja löi siksi laimin koulunkäynnin.

Isä, Leo Koskenkylä, oli kuitenkin toista mieltä ja sai pojan itsensä oivaltamaan koulutuksen tärkeyden.

 Itseluottamusta Pekalta ei puuttunut. 1960-luvun ensimmäisellä puoliskolla nuori filosofian maisteri haaveili omasta purjeveneestä ja oman yrityksen aloittamisesta. Hän alkoi rakentaa venettä itselleen.

Pekka Koskenkylä oli saanut myyntipäällikön paikan Schaumanin paperisäkkitehtaalta, Pietarsaaresta. Appiukon iso autotalli oli kuin tehty ensimmäiseksi veneverstaaksi. Pitkässä tallissa oli aikaisemmin pidetty pitkää linja-autoa.

Paikallinen amatöörivenesuunnittelija Eivind Stillin piirustusten pohjalta Pekka Koskenkylä rakenteli puhdetöinään vapaa-aikanaan appiukkonsa tuella yhdentoista metrin pituista purjevenettä.

Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät, että parikymppinen säkkikauppias rakensi huvivenettä.  Huhu levisi kauemmaksikin ja eräänä iltapäivänä ohikulkumatkalla ollut helsinkiläinen hammaslääkäri kyseli, ”Mitähän tuollainen vene mahtaisi maksaa?”

Pekka heitti hyvän hinnan, hammaslääkäri ei pitänyt kalliina ja osti Pekalta veneen. Siitä se alkoi. 

Tästä tulee mieleen, että yrittäjyys on geeneissä, sitä ei välttämättä opi TEM:n yrittäjäkurssilla. Itseluottamusta ja intohimoa tarvitaan. Alkuvaiheessa huonosta laskupäästä ja markkinatutkimusten puutteesta saattaa olla hyötyä; pelkokerrointa ei päästetä peliin.

Sain kirjan Pekka Valkoselta arvosteltavaksi ja kirjoitan mielenkiintoisesta yrityskertomuksesta tarkemman analyysin myöhemmin, mutta halusin tuoreeltaan kommentoida Juha Vaheen liimapalkkikirjoitusta.

Lisätietoja: www.tammi.fi

 

 

 

 

Ei äänestetty

Onko vain suuri kaunista metsäteollisuudessa?

Käyttäjän J.Vahe kuva
Posted in

Joskus tuntuu siltä, että USA:n taloushistoria on tutumpaa kuin kotimainen versio. Monet lienevät kuulleet esim. USA:n rautatieyhtiöitten valtataisteluista ja J. D. Rockefeller Sr:n toimista kilpailijoita kohtaan, joita ensin ajettiin ahtaalle, sitten ostettiin kilpailija ja lopuksi suljettiin tehdas.

On kuitenkin niin, että Suomessa kemiallinen metsäteollisuus on vallannut puun hankintakanavat lihaa säästämättä ja keinoja kaihtamatta. Paljon ajoittuu 1920 - 1930-luvuille, jolloin lapualaisuuden aikoihin monenlaista tapahtui niin politiikassa kuin taloudessakin, joitten raja oli se kuuluisa veteen piirretty viiva.

Mikäli yksityiset piensahat eivät olleet kemialliselle metsäteollisuudelle mieliksi, niiltä ei ostettu kuitupuuta, mutta energianjakelua voitiin hankaloittaa. Sellutehtaat saattoivat nimittäin sopia keskenään sähkönjakelusta. Uitto oli tärkeä kuljetusmuoto ja uittoyhdistys määräsi, kenen puita uitettiin. Oikein problemaattinen saha sattui vahingossa palamaan.

Kun puutrokarit pääsivät puukuljetusten valtiaiksi samalla tavalla ja samoihin aikoihin kuin pirtutrokarit omalla “palvelusektorillaan”, jotain siitä seurasi. Tällaisten asenteitten edessä pienimuotoinen innovatiivisuus ja yksityisyritteliäisyys ei ole ollut metsäteollisuuden suosiossa. Ratkaisevaa on ollut, kenellä on kylän suurin kypärä ja maailman levein ja nopein paperikone.

On selvää, että kemiallisen metsäteollisuuden harjoittaminen edellyttää yrityksiltä kokoa. Kuitenkin raaka-ainehankinnan sekä puun lajittelun keskittämisen takia metsäteollisuus on Suomessa keskittynyt tarpeettomastikin. Tarpeettomasti siinä mielessä, että suuryrityksillä on ollut mielenkiintoa tuottaa vain suppeaa valikoimaa standardituotteita, joitten jatkojalostaminen on ollut vähäistä.

Suomalaisia metsäteollisuuden suuryrityksiä ei ole kiinnostanut paperin ja kartongin jatkojalostaminen eikä puusepänteollisuus. Suomesta viedään ulkomaille bulkkituotteita kuten paperirullia ja kakkosnelosta niin, että jatkojalostus tapahtuu ulkomailla.

Ikävästi epäilen, että järjestelyllä on pyritty varmistamaan vain sitä, että ulkomainen jatkojalostaja ostaisi suomalaista bulkkituotetta. Kotimaassa tapahtuvan jatkojalostuksen lisääminen merkitsisi kilpailua ulkomaisten jatkojalostajien kanssa, mikä ei suomalaisille suurille metsäyrityksille ole sopinut.

Kaikkein ikävintä on se, että tämäkin ongelma on huomattu jo aikoja sitten tehdyssä tutkimuksessa, jonka mukaan esim. Itävallan ja Englannin vähäiset metsävarat työllistävät Suomen metsävaroja paremmin.

Ei äänestetty

Lassila & Tikanoja - vakaata tuottoa omistajille

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Varsinais-Suomen Osakesäästäjät olivat kuulemassa toimitusjohtaja Jari Sarjon esitystä Lassila & Tikanojan toiminnasta 22.9.2009.  Sarjo veti tapansa mukaan tehokkaan ja asiapitoisen esityksen ja vastasi kysymyksiin esimerkillisesti.

L & T:llä on pitkä historia, yritys on perustettu vuonna 1905. Yrityksen tie on kulkenut monialayrityksen kautta palveluteollisuuteen keskittyväksi yritykseksi. Muutoskatalyyttinä oli 1960-luvulla tehty Säkkivälineen osto, jonka varaan on rakennettu ympäristöpalveluihin, kiinteistö- ja käyttäjäpalveluihin sekä uusiutuviin energianlähteisiin keskittyvä yritys. Yrityksen sielu on “tarkan markan toiminta läpi koko organisaation”. Yritystä johdetaan numeroiden kautta.

L&T:n tavoitteena on olla kannattava ja kilpailukykyinen sijoituskohde, painopiste pitkässä sijoitushorisontissa. Samalla halutaan olla haastava ja turvallinen työpaikka vajaalle 10.000 ihmiselle. L&T on luotettava yhteistyökumppani alihankkijoilleen ja hyvä yrityskansalainen.

Yritys hakee mieluummin pitkäaikaisia omistajia kuin hetkellisiä sijoittajia. Omistusrakenteen mukaan tässä on onnistuttu hyvin: institutionaaliset omistajat ja säätiöt hallitsevat suurimpien omistajien listaa. Yrityksellä on reilut 7.000 omistajaa.

Yritys saavuttaa tavoitteensa tuottamalla lisäarvoa asiakkailleen, jakamalla valtaa ja vastuuta organisaatiossa sekä huolehtimalla jatkuvasti yrityksen kannattavuudesta. Yritys on saavuttanut huomattavia säästöjä ja lisätehokkuutta esimerkiksi tyky-toiminnalla. “Haluamme että henkilökuntamme pääsee terveenä vanhuuseläkkeelle”.

Sarjo ei ollut tyytyväinen vuoden 2008 tuloksiin. Lukuja paransi Ekokemin osakkeista saatu myyntivoitto. Tänä vuonna on – haastavasta taloustilanteesta huolimatta – saatu parannettua juoksua jonkin verran, mutta hyviin tuloksiin on vielä matkaa.

Sijoittaja on voinut olla tyytyväinen L&T:n osingonjakopolitiikkaan: vuodelta 2008 jaettiin taas 0,55 euron osinko.“Se raha mitä ei tarvita yrityksessä, jaetaan omistajille” kiteyttää halituksen puheenjohta Maijala. Osingonjakosuhde on ollut välillä 53 - 67 %:a tuloksesta.

Yrityksellä on vahva asema kasvavilla markkinoilla. Tarkoituksena on vahvistaa edelleen asemaa Suomessa, investoida kierrätyslaitoksiin, panostaa tuotekehitykseen ja pitää jatkuvasti yllä kilpailukykyä parantamalla tehokkuutta ja erilaistumalla.

Toiminta jakautuu:

Ympäristöpalveluihin (49% lv:stä / jätehuolto, kierrätyspalvelut, ongelmajätepalvelut, materiaalihyötykäyttö-ratkaisut ja jätevesipalvelut). Suomessa kierrätetään nyt noin 45 %:a jätteistä, EU:n tavoite on 80 %:a. Mitä tehokkaampaa jätteiden jalostus uusioraaka-aineiksi on, sitä vähemmillä kaatopaikoilla selvitään.  Teolliset palvelut tullaan siirtämään ympäristöpalveluihin jatkossa, organisaatiossa saadaan lisää säästöjä eliminoimalla päällekkäisyydet.

L&T:llä on erittäin modernit jalostus- ja kierrätyslaitokset ja kierrättämisen osaaminen. Trendinä on siirtyminen sekajätteiden kuljettamisesta lajitteluun ja materiaalien uusiokäyttöön. Kasvupotentiaalia tulee jatkossa kiristyvän lainsäädännön ja valveutunemman kunnallisen päätöksenteon kautta. Jätteiden tuottaja maksaa noin 90 %:a kierrätyskustannuksista, uusioraaka-aineista saadaan noin 10 %:a. Yrityksen markkinaosuus on Suomessa  30 %:a ja Latviassa (joka on menestynyt talouskriisissäkin hyvin) jo 50 %:a. Moskovassa palvellaan kannattavasti noin 400.000 asukasta ja lisäpanostuksia tehdään hitaasti mutta varmasti. Yritys on ainoa ulkomainen toimija Venäjällä ja tavoitteena on olla sielläkin markkinaykkönen. Tämän vuoden H1:llä tehty liikevoittoa 15,7 Me.

Kiinteistö- ja käyttäjäpalveluihin (37 % lv:stä / asuintalojen ja teollisuusrakennusten huolto ja siivoaminen sekä toimitilapalvelujen tarjoaminen). Asiakkaina asuinkiinteistöt, yritykset, institutiot ja julkinen sektori. Menestys tulee toimintojen työtarpeen mukaisen mitoittamisen, innovatiivisen tuotekehityksen ja tehokkaan toiminnanohjauksen kautta. Trendinä on siirtyminen erillispalveluista kokonaispalveluun ja itsetekemisestä ulkoistamiseen. Yritys on toiseksi suurin Suomessa, alalla toimii edelleen noin 500 pientä yritystä. Moskovassa tämän sektorin menestys on ollut vaatimatonta, Ruotsissakin toimintaa opeteltiin 3 vuotta – nyt ollaan kuivilla. Pieniä yritysostoja tehdään jatkossakin, kunhan hinta on oikea. Kiinteistöpalvelujen liikevoitto H1/2009 oli 7,7 M3 (2,8 Me / H12008)

Teollisuuspalveluihin (14 %lv:stä). Hoidetaan raskaan perusteollisuuden puhtaanapitoa, ongelmajätteitä, viemärihuoltoa ja koneiden ja laitteiden puhdistusta. Asiakkaina teollisuus, laivat, telakat, jalostamot, rakennustyömaat, kiinteistöt ja laitokset. L&T on Suomen monipuolisin teollisuuspalveluyritys. Trendinä on ostokultuurin muutos: teollisuus keskittyy ydinosaamiseensa, ulkoistaa muun toiminnan. Teollisuuspalvelujen liikevoitto H1/2009 oli 2,0 Me (0,2 Me / H12008).

Yrityksen markkinat ovat vähäsykliset ja kasvavat bkt:ta nopeammin. Lainsäädännöllä ja kunnallisella päätöksenteolla on suuri vaikutus markkinoiden kasvuun ja muutoksiin. Palvelujen ulkoistaminen on voimakasta. Asiakkaat hakevat kattavia palvelukokonaisuuksia tuottavia kumppaneita. Alalla toimivien yritysten määrä laskee.

Yrityksellä on ollut kaksi haastavaa projektia meneillään. Metsäliitolta ostettu Biowatti on kärsinyt metsäteollisuuden rakennemuutoksesta kahta kautta: raaka-aineen saanti on ollut vaikeaa kun hakkuumäärät ovat pudonneet ja samalla teollisuuden energian tarve on pudonnyt. L&T on ratkaissut raaka-aineongelman siirtymällä yhä enemmän omaan hankintaan: yritys ostaa – varsinkin kaupunkilaisilta metsänomistajilta – metsänhoitourakoita, joilla hoidetaan metsäpalstat kuntoon ja saadaan samalla Biowatille raaka-ainetta. Osa sellupuustakin menee nykyään energiapuuksi. Biowatin asiakkaat ovat samoja kuin kierrätyspolttoainetta ostavat asiakkaat. Lyhyellä tähtäimellä Biowatin menestykseen vaikuttaa myös se kuinka kova talvi saadaan. Lämpimänä talvena ei pystytä keräämään raaka-ainetta tehokkaasti. Biowatin aluperäisena tavoitteena oli 7-8 %:n tulos poistojen jälkeen, tähän ei olla päästy.

Haminaan perustettu Recoil erikoistuu jäteöljyn jalostamiseen uuden voiteluöljyn raaka-aineeksi. L&T:llä on 50 %:n osuus hankkeesta. Laitokseen on panostettu nyt 50 miljoonaa euroa ja se on aikataulussa yli vuoden myöhässä. Öljyn hinnan suojaamiseksi käytetyt johdannaiset rassasivat tulosta aikaisemmin mutta 2008 päästiin – onnella – reilusti  plussalle näiden purkamisessa. Recoil saa jatkossa raaka-aineestaan noin puolet Suomesta, loput lähimarkkinoilta. Lopputuote on varsin kallis: tonnihinta on vaihdellut 700 euron ja 1000 euron välillä. Laitos toimii nyt noin puolella teholla eikä Sarjo halunnut kommentoida laitoksen vaikutusta viimeiselle riville ennen kuin laitos toimii täysillä.  Valoa kuitenkin tuntuu näkyvän – vihdoinkin - tässäkin hankkeessa.

Yritys on kerännyt ylimääräistä likviditeettiä talouskriisin ajaksi ja omavaraisuus on säilynyt hyvänä (41,6 %). Rahaa löytyy likviidinä yli 20 miljoonaa. Pitkäaikaisia lainoja on 121,3 miljoonaa, joista 1/3 eläkelaitoksilta ja loput pohjoismaisilta pankeilta. Goodwill-arvoja testataan neljä kertaa vuodessa eikä alaskirjaustarpeita ole nyt näköpiirissä.

Yritys on nyt tehnyt suurimmat investointinsa ja pystyy keskittymään entistä paremmin kassavirran tuottamiseen. Yritysostoja ei suljeta pois, mutta suurempia sellaisia ei ole juuri nyt näköpiirissä.

Konsultilla on Lassila & Tikanojan osakkeita salkussa ja sijoitukseen on voinut olla tyytyväinen. Vähäsyklisellä alalla toimiva, omistajaystävällistä osinkopolitiikkaa noudattava markkinajohtaja ei ole huono valinta. Yrityksen osakekurssi on noussut tänä vuonna pohjien alle 10 eurosta 16,68 euroon. Osake ei ole halpa, mutta historiallisiin tasoihin nähden vielä kohtuullisen edullinen. Osakkeen vähäinen likviditeetti antaa mahdollisuuden pistää käsi alle kun (ulkomaiset) sijoittajat myyvät suurempia eriä. Hinta tippuu herkästi jos myyntimäärä ylittää tavanomaisen.

Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä  www.deltafreight.fi.

Ei äänestetty

Junailemme Avointa Innvointikiertuetta

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva
Posted in

Sosiaalisen Median ja Web 2.0 hyödyntäminen avoimessa innovoinnissa on kiinnostuksen kohteena nyt myös Suomessa. Innovaatiojunassa keskitymme uusien palvelujen ja liiketoimintamallien kehittämiseen julkisuudessa. Tavoitteena on pureutua hevimetalliyritysten, heikkovirtafirmojen ja hyvinvointipalvelutuottajien tarpeisiin. Jos aiheet tuntuvat kiinnostavilta, tervetuloa mukaan.

SoMe-aktivisteille tiedoksi, että Junailemme Innovaatiokiertuetta Ouluun ja sieltä takaisiin marraskuun puolivälin paikkeilla. Toivomme kiertueelle maksimaalista julkisuutta. Junaretkua tahtoo olla isänmaan asialla. Haluamme myös kuulla avoimuuden epäilyä ja kritiikkiä, että pystymme vastaamaan pelkääjien ja epäilijöiden argumentteihin.

Aiheesta käytävää Qaiku-keskustelua voi seurata täällä. SoMe-uskovaiset saattavat tarkastella avointa innovointia liian sinisilmäisesti. Kaipaamme avoimesti eri mieltä olevia mukaan vuoropuheluun.

Facebookissa on ryhmäkeskustelu, jossa tapahtuu lopullinen ilmoittautuminen. Nyt keskiössä on operaation organisoiminen ja sponsoreiden etsintä.

Englanninkielinen keskustelu tapahtuu OpenFinnovation -kanavalla.

Lähtöajankohdasta voi äänestää Doodlessa.

Innovaatiojunan työmaablogiin kerään aineistoa Sponsoreille. Lupaamme avoimuutta myös sponsoreille. Jos emme saa pennin hyrrää, julkaisemme myös sen.

Tervetuloa mukaan mahdollisen ja mahdottoman mahdollistajiksi!

Ei äänestetty

Hyvä johtaminen on hyvien päämäärien luomista

Käyttäjän Kai Nyman kuva
Posted in

Tekes on tutkimus- ja kehitysprojektien rahoittaja. Uusia teknologisia läpimurtoja etsivälle sijoittajalle Tekes on hyvä kontaktien ja tiedon lähde. 

Tekesin "Liito - Uudistuva liiketoiminta ja johtaminen" -ohjelman vuosiseminaarissa käsiteltiiin suomalaista johtamista monesta eri näkökulmasta.

Parhaan hyvän johtamisen määritelmän antoi mielestäni Matti Alahuhta / Kone OYj, jonka mukaan hyvä johtaminen on koko organisaation tavoitteiden asettamista ja kieteyttämistä niin, että kaikki ymmärtävät oman merkityksensä osana yhteistä päämäärää. Hyvä johtaminen on myös tavoitteiden asettamista moraaliseen ja yhteiskunnalliseen viitekehikkoon niin, että niiden merkityssisältö selittyy osana sitä ympäristöä, jossa me elämme.

Sari Baldauf / Vivaio Oy toi esille sen perustavaa laatua olevan ristiriidan, joka aina vallitsee työvoiman ja yrityksen välillä. Yrityksen on viime kädessä ajateltava osakkeenomistajan etua arvona, joka asettuu työntekijän edun edelle. Hyvän johtajan kannattaa kertoa avoimesti tästä ristiriidasta ja rakentaa luottamukseen perustuva ilmapiiri tämän rehellisyyden varaan.

Jukka Peltokoski / Tutkija kertoi siitä arvomaailmasta ja elämäntilanteesta, jossa työtä alati etsivät pätkätyöläiset, prekariaatit, elävät. Jukkan näkökulma valotti sitä, miten vähän pätkätyöläisen näkökulmasta on mahdollisuutta tuntea uskollisuutta työnantajaa kohtaan. Väliaikaistyöntekijöitä kohdellaan usein taloudellisesti väärin ja heitä nöyryytetään. Yritys ei näistä moraalittomuuksistaan kärsi - kaikein kärsii pois heitettävä valitusmahdollisuutta vaille jäävä pätkätyöläinen.

Risto Siilasmaa /F-secure toi esille sen, miten hyvän johtajan kannatta tämän päivän asiantuntijaorganisaatiossa olla ohjaaja ja mentori, joka keskustelun ja reflektoinnin kautta saa sekä tiiminsä että sen jäsenet ymmärtämään omat vahvuutensa, jolloin menestys syntyy itsensä ymmärtämisen automaattisena seurauksena.

 

Mikä on suomalaisen yrityksen tapa toimia?

Yhteen sekä Piksu Media:n että Liito ohjelman koordinaattorin Hanna Lehtimäen esittämään kysymykseen ei löytynyt vastausta. Mikä on juuri suomalaisille mieleinen johtamistapa ja keskinäinen kommunikaation muoto ja onko sitä olemassa?

Suomalaiset pienet ja keskisuuret yritykset erityisesti metallialalla sekä suomalainen palveluvienti ovat menestyneet hyvin 2000 luvulla ja siivittäneet vientimme vetoon, joka tilastojen valossa hakee vertaistaan länsimaissa. Mutta perustuuko tuo menestys esimerkiksi Matti Alahuhdan kiteyttämään tapaan johtaa ja kommuinikoida, ei löytynyt varmaa vastausta.

Oman identiteetin ja erityislaadun ymmärtäminen on monasti menestyksen avain, ja niinpä keskustelu suomalaisen johtamisen erityislaadun löytymiseksi jatkuu. Jokaisen sukupoleven pitää tuo erityislaatunsa löytää ja nyt laman jälkeen olemme taas kerran ymmällämme.

Ei äänestetty

Fuusion ilot

Käyttäjän Lars Stormbom - Homo Economicus kuva
Posted in

Uutiset Ebay:n Skype- myynnistä veti suupielet hymyyn. Näin se mailma muuttuu.  Riittävän kaukaa katsottuna yritysfuusio näyttää usein järkevältä ja voidaan laskea positiivinen tuotto operaatiolle. Homo Economicus muistelee kuitenkin omia kokemuksiaan yritysostojen seurauksista, joissa pienempiä teknologiayrityksiä on liitetty suuremman emon hellään huomaan:

  • Suuryritys haluaa ostaa osaamista jota ostoskohteella on. Yrityskulttuuri on kuitenkin ollut usein täysin erilainen. Pienyrityksen työntekijät (myös ne tavoitellut huippuosaajat) eivät viihdy prosesseja noudattavassa konsernissä. Usein he nostavat kytkintä heti kuin se sopimusteknisesti on mahdollista. Henkilöitä ei siis voi ostaa. Helpompi yrittää palkata sopivia ihmisiä suoraan. Jos joku vapaaehtoisesti vaihtaa työpaikkaa on paremmat edellytykset pitkäaikaiselle työsuhteelle.
  • Suuryritys haluaa ostaa pienemmän yrityksen tuotteet eli teknologian. Näiden mukana seuraa myös oma alihankintaverkosto joka ei täytä ostajan vaatimuksia. Käytännössä joudutaan suunnittelemaan tuotteet uudestaan käyttäen pienyrityksen puutteellisia dokumentteja. Tämä on lähes yhtä kallista kuin samojen tuotteiden suunnittelu alusta pitäen.
  • Suuryritys haluaa ostaa pois pienemmän kilapilijan "markkinoita häiritsemästä". No mikään ei estä perustamasta uutta "häirikköä" jos suuryrityksen ainoa oikea kilpailuvaltti on suuri koko.

Sillälailla... joissakin tapauksissa voi tietenkin olla aivan perusteltua ostaa yritys. Yksi esimerkki voisi olla alueellinen laajentuminen, jota on yrittämässä mm Teliasonera baltianostoksillaan. Muuten Homo Economicus painaa helposti myyntinappulaa jos kuulee yritysostouutisia omistamistaan yrityksistä.

Ei äänestetty

Melkoista vedätystä

Käyttäjän J.Vahe kuva
Posted in

Plaza.fi -palsta alkoi yli vuosi sitten julkaista blogia nimeltään “Miljonääriksi alle 30-vuotiaana“. Aloitus 8.6. 2008 ei ehkä osunut ajallisesti nappiin sen paremmin kuin perustelut, joitten mukaan nimetön kirjoittaja on yleensä päässyt tavoitteisiinsa. Paljonko sellaisia saavutuksia vakavasti puhuen on 21-vuotiaalla?

En ole aikaisemmin viitsinyt blogin kummallisuuksiin puuttua, mutta viimeinen vedätys F-Securesta meni ilmeisen tahallisessa harhaanjohtamisessaan jo aivan kohtuuttomuuksiin.

Jo otsikko “Kannattavaa kasvua vuodesta toiseen” on valheellinen. Kuten jutun omasta käyrästä näkee, kvartaalitulos vain 3 vuoden takaa oli tappiollinen.

Vielä mahdottomampi on perustelu ”F-Securen markkinaosuus on tällä hetkellä vain 1,7 %. Mahdollisuuksia siis riittää…” Minä kun olen luullut vahvan markkinaosuuden olevan osoitus firman vahvuudesta, mutta tuleva miljonääri kääntää asian nurinpäin. Mitä pienempi, sitä parempi. Esitän kuitenkin vakavan kysymyksen: eikö em. markkinaosuus ole aika heikko tulos noin pitkään ”kasvualalla” toimineelta firmalta?

Ainoa asia, mikä minua kiinnostaisi, olisi tieto F-Securen tuotteiden erinomaisuudesta. Kiinnostaisi, koska sellaisia käytän!

Millään osakekohtaisella arvostusluvulla F-Secure ei ole erityisen halpa. Jos tunnusluvut kieltää vetoamalla ”kasvualaan”, palautan jälleen mieliin marginaalisen markkinaosuuden. Yhdelläkään Piksun seuraamalla listalla F-Secure ei liioin sijoitu kärkeen.

Ei äänestetty

Stockmann – tase kuntoon ja matka jatkuu

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Stockmann on vuonna 1862 perustettu suomalainen vähittäiskauppaa harjoittava pörssiyhtiö. Osakkeenomistajia on yli 40 000. Stockmannin neljä liiketoiminta-yksikköä ovat tavarataloryhmä, muotikaupan myymäläketjut Lindex ja Seppälä sekä etäkauppaa harjoittava Hobby Hall.

Etäkauppaa harjoittava Hobby Hall integroidaan tavaratalo-ryhmään vuodesta 2010 lähtien. Hobby Hall vetäytyi Batian markkinoilta vuonna 2009.

Stockmann otti merkittävän askeleen laajentumisessaan ostamalla ruotsalaisen Lindexin loppuvuodesta 2007. Ostohinta oli noin 8 miljardia Ruotsin kruunua.

Lindex on yksi Pohjois-Euroopan suurimmista muotitavarataloketjuista, jolla on hyvä kannattavuus ja vahva markkina-asema valitsemillaan ydinmarkkina-alueilla, erityisesti Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Lindexillä oli ostohetkellä 300 omaa myymälää. Liikevaihto oli 5.275 miljoonaa Ruotsin kruunua ja liikevoitto 475 miljoonaa.

Stockmann on jatkanut Lindexin menestystä sen vahvilla alueilla Pohjoismaissa. Lindex on otettu myös keihäänkärjeksi laajentumiseen Venäjälle, Baltiaan ja valituille Itä-Euroopan markkinoille, kuten Tsekkiin ja Ukrainaan. Seppälä täydentää panostuksia vaatebusinekseen, sillä on jo 200 myymälää Suomessa, Baltiassa, Venäjällä ja Ukrainassa. Venäjälle on avattu myös Nike ja Best Seller –myymälöitä, hyvällä menestyksellä.

Stockmann on laajentunut voimakkaasti muutenkin. Helsingin tavarataloon on panostettu ja myyntipinta-alaa saatu lisää. Uusia tavarataloja on rakenteilla (Vilna 2010, Nevsky Center Pietari 2010)

Menestyminen Venäjällä ei ole ollut helppoa. Moskovan Smolenskajan tavaratalon vuokrakiistassa vuokranantaja otti ja katkaisi sähköt tavaratalosta, lopputuloksena tämän tavaratalon sulkeminen. Oikeusprosessi vahingonkorvauksesta jatkuu. Stockmann on osoittanut osaavansa Venäjän liiketoiminnan. Yrityksellä on pitkä historia ja näyttö hyvistä tuloksista. Oikoteitä ei ole käytetty, kaikki on hoidettu lain kirjaimen mukaan. Viimeksi m.m. Ikea on osoittanut ettei markkina-alue ole helppo.

Stockmann on vahvistanut tasettaan aikaisemminkin. Institutionaalisille sijoittajille suunnatulla annilla kerättiin 24.6.2008 yhteensä 137,4 miljoonaa euroa. Merkintähinta oli 24,50 euroa osakkeelta. Rahoitusta järjestettiin pitkäaikaiseksi vuoden 2008 lopussa 1.000 miljoonan lainapaketilla, jonka laina-ajat ovat 3,5 ja 7 vuotta. Korkotason laskusta saatiin tuntuvaa hyötyä.

Stockmann on perinteisesti selvinnyt kilpailijoitaan paremmin talouden taantumissa. Immuuni se ei kuitenkaan ole. Vuonna 2008 liikevaihto kasvoi Lindexin oston myötä 36 %:a 2.265 miljoonaan mutta tulos ennen veroja jäi edellisestä vuodesta 40 %:lla 71,7 miljoonaan.

Vuoden 2009 puolivuotiskatsaus kertoi myynnin pienenneen 12,7 %:lla ja konsernin liikevoitto putosi 6,6 miljoonaan euroon (28,8 Me). Myynnin pienenemiseen vaikuttivat yleinen suhdannetilanne, useiden valuuttojen voimakas heikentyminen ja alkuvuoden 2008 korkeat vertailuluvut, joihin sisältyi myös toukokuussa 2008 toimintansa lopettaneen Smolenskajan tavaratalon myynti. Toisella vuosineljänneksellä saatiin toiminnan tehostamisella tuloksia: liikevoitto pieneni odotuksia vähemmän 28,6 miljoonaan (31,4 Me). Tämä ylitti analyytikkojen odotukset.

Tämänhetkisten arvioiden mukaan on mahdollista, että neljännen vuosineljänneksen aikana päästään lähelle edellisen vuoden myyntilukuja ja liikevoittoa. Koko vuoden myynti ja liikevoitto tulevat jäämään pienemmiksi kuin vuonna 2008.

Stockmann oli aikaisemmin liiankin omavarainen. Lindexin osto pudotti omavaraisuutta ratkaisevasti ja yritys asettikin uudeksi omavaraisuustavoitteeksi 40 %:a. Pitkäaikainen velka oli vuoden 2007 lopussa 860 miljoonaa, vuotta myöhemmin yli 100 miljoonaa vähemmän eli 757,7 miljoonaa.

Yritys kerää nyt sekä Hartwallin suvulle suunnatulla että yleisellä osakeannilla 140,9 miljoonaa euroa. Tämän jälkeen asetettu omavaraisuustavoite on saavutettu.

Stockmannilla on merkittävä määrä pitkäaikaisia ja kärsivällisiä omistajia. Suurimmat omistajat ovat Konstsamfundet, Svenska Litteratursällskapet, Niemistö-ryhmä, Etola-yhtiöt, Folkhälsan ja Stiftelsen för Åbo Akademi. Myös suomalaiset vakuutusyhtiöt omistavat merkittävän määrän Stockmannista. Yhtiöllä on kaksi osakesarjaa, joilla 7 suurinta omistajaa hallitsee reilua 60 %:a kaikista äänistä.

Stockmann on ollut hyvä osingonmaksaja. Viimeisinä viitenä vuonna osinkoa on maksettu yhteensä 5,37 e eli keskimäärin 1,07 e/osake/vuosi. Viime vuodelta osinkoa maksettiin 0,62 euroa ja jätettiin hallitukselle mahdollisuus maksaa lisäosinkona 0,38 euroa.

Nyt tarjotussa osakeannissa 18 osakkeella saa merkitä yhden uuden hintaan 12 euroa. Kun kurssi on nyt noin 18 eurossa, saa sijoittaja “ylimääräisen osinkonsa” merkintäoikeuksien kautta. Nopeasti laskettuna hyöty on 6 e/18 eli 0,33 e osakkeelta. Stockmannin osakekurssi on heilahdellut viimeisten 12 kk ainaka - talouskriisin mukana – välillä 9,45 e – 20,88 e. Aikaisemmin kurssi on pyörinyt 20 ja 30 euron välillä.

Stockmannilla on testattu liiketoimintamalli, tunnettu brändi, Suomen parhaisiin kuuluva kanta-asiakasjärjestelmä ja määrätietoinen ja tuloksekas laajentuminen Suomen rajojen ulkopuolelle. Kun talous toipuu, on aihetta uskoa että Stockmann korjaa sadon ensimmäisten joukossa. Asiallista osinkoakin tullaan saamaan, niin ensi vuonna kuin jatkossakin.

Hartwallin suku merkitsee osakkeita 96 miljoonalla, 17 euron hintaan. Hintaa voidaan pitää kohtuullisena niin Hartwallille kuin muillekin omistajille, takaahan Hartwall panoksellaan osakeannin onnistumisen. Konsultti tulee osallistumaan osakeantiin ja toivottaa Hartwallin suvun tervetulleeksi uutena, strategisena ja pitkäaikaisena omistajana.

Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä (www.deltafreight.fi).

Ei äänestetty

Uuden allon metsäteollisuus tarvitsee Ruma Suomi -torjuntaohjelman

Käyttäjän Helge V. Keitel kuva
Posted in

Helsinki

J. Vahe kirjoitti edellisessä blogipostissa "Kun visiot puuttuvat metsäteollisuudelta, tarjoan paremman puutteessa tilalle omaani. Jos suurin osa sisämaassa sijaitsevasta kemiallisesta metsäteollisuudesta ajetaan alas, metsäteollisuuden suora ja välillinen työllistävä vaikutus putoaa 100.000 henkilöön. Sellainen pudotus on hirvittävä isku Suomen kansantaloudelle".

 

RUNO-SUOMEN TILALLE RUMA SUOMI

Ruma Suomi tarvitsee jälleenrakentamisprojektin. S-marektit, citymarketit, pankit ja muut laatikkotalojen rakentajat ovat 60-luvulta alkaen systemaattisesti tuhonneet kirkonkylien, kauppaloiden ja kaupunkien idyllisiä keskustoja. Puusta ja muusta rakennetut arvotalot on pantu armotta kumoon.

Ruma Suomi -päättäjät ovat teoillaan vaikuttaneet enemmän sahatavaran ja puupohjaisten rakennusmateriaalien käyttöön kuin tämä meneillään oleva taantuma tai Putin puutulleillaan. 

 

BETONIMYLLÄRIT, SORAKEISARIT JA BUNKKERIDEMOKRATIA

Puurakentamisen vastakulttuurin, betonimylläreiden ja sorakeisareiden tuhovoimaa ei ole tutkittu. Saksalaiset polttivat Rovaniemen ja Lapin, mutta me suomalaiset olemme itse panneet sileeksi kaiken muun. Tuhannen päreeksi, perkele!

Kansakuntamme parhaat arkkitehdit ja grynderit ovat purkaneet vihaansa paikallisten kirvesmiesten ja puurakentajien taidonnäytteisiin. Vuosisataisia traditiota ei kunnioitettu. "Kuvia Suomesta" on tänään järkyttävää katseltavaa. Ei ihme, että kansalaiset teineistä seniooreihin hukuttavat surunsa viinaan.

Enso Gutzeitill pääkonttorin rakentanut Alvar Aalto haki oppinsa Italiasta ja Euroopasta ja muunsi sikäläisen muotokielen kulmikkaaksi viivapiirroksiksi, josta emme sen jälkeen ole päässeet irti. Hänen yksinkertaisuutensa saa kaiken kukkuraksi nimiinsä Suomen ensimmäisen innovaatioyliopiston.

Missä maamme salajuoniteoreetikot luuraavat. Pannaan vihdoinkin piste kantti kerta kantti rakentamiselle. IFA-kantti kertaa kantti autojen valmistuksesta luovuttiin aikoja sitten, mutta meillä pyhä yksinkertaisuus on suomalaisen suunnittelun valttina edelleen.

 

PUUSUOMI PURETTIIN

Ruma Suomi -visionäärit ovat tuoneet tilalle sielutonta, aivotonta, esteettisesti käsittämätöntä laatikkoleikkiä. Se on sikainfluenssan tavoin levinnyt taajamasta toiseen ja tappanut tieltä kaunista, pienemuotoista, muistamisen arvoista.

Teleketjuarkkitehtuurin torjumiseksi emme ole keksineet vastavoimaa. Tämä kotikutoinen epidemia on saanut kehittyä kaikessa rauhassa kuin sairaalabakteeri, vaikka "Suomi elää metsästä" slogan keksittiin jo 80-luvulla, kun metsäteollisuus silloinkin itki puupulaa.

 

SELLUN PILAAJALLE PUUSTA KELPAA VAIN KUITU

Puukuitujen pilkkominen selluksia ja paperiksi jauhaminen on ollut metsäjättiemme ykkösstrategiana yli viisikymmentä vuotta. Sellunpilaajille vain kuidut ovat merkityksellisiä. Loput poltetaan energiaksi, jota tarvitaan paperikoneiden pyörittämiseen.

Silti Ikea taitaa yksin tehdä enemmän rahaa maailmanlaajuisesti puu- ja sisustusalan tuotteilla kuin meidän tikunkeittäjät.

Laite- ja koneivalmistajat ovat tuottaneet entistä tehokkaampia koneita ylituotannon varmistamiseksi. Korkeakoulut, VTT, KCL ja Metsäteollisuus r.y. ovat liittoutuneet yhden asian liikeeksi, joka on sitonut suomalaisen vihreän kullan volyymiin ja bulkkiin.

 

PUURAKENTAMISEN TÄYSTUHON TUPAJUMIT

Puu on mainio rakennus- ja sisustusmateriaali, mutta nyt tarvitaan alvariinsa uudenlaisia aaltoja, jonka Finlandiatalon seiniä ei peitä italialainen marmori. Musiikkitaloonkin tulee tiettävästi kiinalainen kivipinta.

Hulluja me suomalaiset olemme. Puurakentamisen myyntivaltit ja näyteikkunat olemme panneet kumoon, savusanat polttaneet ja perinnehuonekalut pilkkoneet ja paistaneet niiden loimussa Kabanossia takassa.

Juha Vahe perää strategiaa. Mielestäni tämä "hullu Suomi" on ensin vietävä hoitoon, terapoitava kuntoon. Terveimmille annetaan kirves ja pokasaha, vasara ja nauloja. Jälleenrakennuksen rakenneryhmiä muodostetaan joka kuntaan ja peitetään alkajaiksisi keskustojen laatikkorumilukset suomalaisilla puukulisseilla.

 

SUOMALAISEN ITSETUHON HOITOSUUNNITELMA

Päättäjät, jotka tehokkuuteen ja demokratiaan vedoten tämän hirvityksen saivat aikaan, pannaan vuosiksi lepositeisiin, pehmustettuihin huoneisiin tai siirretään tyhjenevien maakuntein kauppakeskuksiin meditoimaan.

Yksi Anne Brunila ei ole voinut kansallista joukkopimahtamista parantaa. Naureskelemme Pohjois-Korean yksisilmäistä vallankäyttöä. Puupuolella olemme onnistuneet kehittämään itsellemme vastaavanlaisen taudin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei äänestetty

Talentum - missä kohtuullinen preemio?

Käyttäjän Matti Miettunen kuva

Alma Media osti tänään - ilmeisesti Varman omistamat - 375.000 Talentumin osaketta.

Alma Media -konserniin kuuluvan Kauppalehti Oy:n omistaa päivän kaupan jälkeen noin 30,65 % kaikista Talentumin osakkeista ja noin 31,12 % osakkeiden tuottamista äänistä. Alma Medialle syntyi arvopaperimarkkinalain 6 luvun 10 §:n mukaisesti velvollisuus tehdä pakollinen ostotarjous Talentumin kaikista osakkeista. Alma tarjoaa osakkeista tänään maksetun 1,85 e / osake.

Tarjouksen mukainen osakekohtainen hinta on noin 6,3 prosenttia korkeampi kuin osakkeen kaupankäynnin päätöskurssi 7.8.2009 (1,74 euroa) ja noin 13,6 prosenttia korkeampi kuin Talentumin osakkeen 3 kuukauden kaupankäyntimäärällä painotettu keskiarvo (1,63 euroa).

Talentum on jakanut viimeisinä viitenä vuonna (2004-2008) yhteensä 0,93 e osinkoa ja pääomanpalautusta (0,06 e). Keskimäärin 0,186 e/osake/vuosi. Tämä antaisi Alman huikealla preemiolla varustetulle lunastushinnalle 10 %:n vuotuisen osinkotuoton. Tuon tuoton mukaan lunastushinta vaikuttaa erittäin alhaiselta.

Osakekohtaista tulosta on tehty viitenä vuonna yhteensä 0,94 e/osake eli keskimäärin 0,188 e. Tällä päästäisiin keskimääräiseen P/E lukuun 9,8. Hinta ei vaikuta vieläkään kalliilta.

Samanaikaisesti Talentumissa on karsittu voimakkaasti rönsyjä ja keskitytty “ammattilaiskohderyhmään keskittyvään kustantamiseen ja informaation tuottamiseen”. Fokus on Pohjoismaissa, eli käytännössä Suomessa ja Ruotsissa. Ammattilaiskohderyhmä koostuu tekniikan, talouden, henkilöstöhallinnon ja juridiikan ammattilaisista.

Yhtiön tunnetuimmat lehdet ovat Talouselämä, Tekniikka&Talous, Tietoviikko, Arvopaperi, Mediuutiset sekä Ruotsissa Ny Teknik ja Affärsvärlden. Yhtiö on Suomen johtava juriidisen ja ammattikirjallisuuden kustantaja.

Yritys on pystynyt kasvattamaan liikevaihtoaan vuoden 2004 noin 55 miljoonasta eurosta viime vuoden reiluun 93 miljoonaan.  Omavaraisuusaste on pysynyt runsaasta osingonjakosuhteesta huolimatta reilussa 40 %:ssa. Yrityksen palveluksessa oli vuoden 2008 lopussa noin 800 henkilöä.

Talentumin “nurkkauksella” on spekuloitu pitkään. Yrityksen osakekurssia on tukenut visio Alman lunastustarjouksesta, reiluun hintaan. Sijoittaja Kai Mäkelä on ajanut aktiivisesti mediakentän omistusmuutoksia ja on suurena omistajana sekä Almassa että Talentumissa. Näillä lunastushinnoilla jää Mäkelälläkin tili tekemättä.

Talentumin osavuosikatsaus (6 kk/2009) oli kylmää luettavaa. Liikevaihto putosi 36,7 prosenttia 16,7 miljoonaan euroon. Liikevoitto (EBIT) kääntyi tappiolle –2,6 miljoonaan (+3,2 Me). Henkilöstöä saneerataan 50 hengellä ja siitä kirjataan 2,8 miljoonan kertaluontoinen kulu (1,8 Me kirjattu jo). Mainonnan väheneminen ammattilaismediassa ja erityisesti rekrytointi-ilmoituksissa osui erityisesti Talentumin lehtiin. Ilmoitustuotot vähenivät kokonaista 54 prosenttia.

“Mikäli loppuvuoden yleinen suhdannetilanne ja mainosmarkkinatilanne ovat
ensimmäisen vuosipuoliskon tasolla, Talentum arvioi, että sen koko vuoden
liikevaihto jää edellisvuodesta noin neljänneksellä ja liikevoitto ennen
kertaluonteisia kuluja on hieman positiivinen. Liikevoiton kertaluonteisten
kulujen jälkeen arvioidaan olevan negatiivinen.”

Talentumin omavaraisuusaste oli kesäkuun lopussa 45,1 % ja osakekohtainen oma pääoma 0,36 e. Nettovelkoja oli 2,7 Me, nettorahoituskulut olivat nolla. Yhtiöllä on shekkitililimiittiä 12,0 milj. euroa ja  rahoitusluottolimiittiä 20,0 milj. euroa, yhteensä 32,0 milj. euroa.

Yhtiön kurssi nousi tänään korkeimmillaan 2,02 euroon ja on nyt pysytyllet hiven lunastustarjouksen yläpuolella. Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne on ilmoittanut että hinta on reilu ja tarjousta ei nosteta. Osa analyytikoista on ehtinyt ilmoittaa pitävänsä tarjottua hintaa “edullisena”.

Konsultilla on salkussa nippu Talentumia ja ajattelin odottaa lunastustarjouksen loppuun ennen kuin teen päätökseni. Osake on normaalitilanteessa epälikviidi eikä tämän vuoden tuloksessa ole hurraamista. Toisaalta, kun markkinatilanne normalisoituu, pystyy Talentum tekemään hyvääkin tulosta ja on maksanut perinteisesti erittäin reilun osingon. Lunastustilanteissa on lupa odotella myös mahdollisen kilpailijan - “Valkoisen Ritarin” - saapumista tarjouspöytään. Sanomaa saattaa kiinnostaa Talentum tai sen osat. Sijoittaja Mäkelänkin liikkeitä kannattaa seurata.

Tarjousajan odotetaan alkavan 19.8.2009 ja päättyvän 15.9.2009.

Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä (www.deltafreight.fi).

Ei äänestetty
Julkaise syötteitä