Yritystoiminta ja välittäjät

Käyttäjän J.Vahe kuva

Marimekko ja keisarin vanhat vaatteet

 

Osallistuin 1970-luvulla Armi Ratian johdolla järjestettyyn ensimmäiseen IPO:on sekä myös jälkimmäiseen Paakkasen aikana tehtyyn antiin.

Itse tuotteista sanoisin, että räikeäkuvioiset kankaat ovat minulle aiheuttaneet lähinnä päänsärkyä eikä niitä muutoinkaan ole tässä huushollissa nähty.

Alaa tunteva henkilö on minulle kertonut, että silloisessa Taideteollisessa korkeakoulussa 1960 – 1980-luvuilla keskeisin suunnittelukohde oli Вели́кая Социалисти́ческая Револю́ция (siis ei mikään Red October…) ja tyylisuuntana sosialistinen tragikomedia (jota tosin realismiksi kutsuttiin…), joten kankaiden suunnittelu jäi vähälle.

Noita kahta linkkiä katsomalla Marimekkoa on turha hakea. Marimekon omien tuotteiden vastaanoton arviossa puhutaan 1950- ja 60-luvuista. Pitäisikö ongelmat tiedostaa?

Meillä suomalaisilla on kuitenkin sellainen käsitys, että Marimekko on maailmalla äärimmäisen tunnettu aivan kuten Paavo Nurmi ja Jean Sibeliuskin. Asian selventämiseksi pyydän lukijoita muistelemaan ulkoa, ketkä ovat 1980-luvun jälkeen pärjänneet pitkänmatkanjuoksussa maailmalla ja mitkä ovat esim. Griegin tunnetuimmat teokset. Tulee tätä ”maailmankuuluisuttakin” vähän suhteutettua.

Käyttäjän Johannes Hidén kuva

Nokia, älä toista vanhoja virheitä!

Yksi keskeisimpiä ongelmatekijöitä Nokialla lienee tällä vuosituhannella ollut se, että yrityksen eri osastot laitettiin kilpailemaan keskenään epäterveellisellä tavalla. Resurssit olivat vajaakäytössä, saavutuksia ei jaettu, samaa työtä tehtiin moneen kertaan ja päätökset hukkuivat byrokratiaan. Ei kai NSN eli Nokian nykyään Nokia Solutions and Networks -nimellä kulkeva verkkoyhtiö ole toistamassa samankaltaista virhettä yksilötason johtamisessa?

Tekniikka ja Talous kertoi 27.9., kuinka NSN:llä jokaisen tiimin jäsenet pitää jakaa samoilla prosenteilla loistaviin (5%), poikkeuksellisiin (15%) ja alisuoriutujiin (10%). On tietysti hyvä kannustaa työntekijöitä hyviin suorituksiin, mutta onko tämä siihen järkevä tapa? Suuressa mittakaavassa jaossa voi periaatteen tasolla olla jonkinlaista mieltä, mutta ainoa merkityksellinen kysymys on, miten tällainen jako vaikuttaa työntekijöihin. Kuinka kannustavaa on esimerkiksi alisuorittajuuden välttely? Mitä se tarkoittaa yksilötasolla, ja miten se vaikuttaa yhteishenkeen ja ilmapiiriin? Jos on vaikea onnistua itse korostetun hyvin, kannattaako sitten tukea työkavereitakaan siinä pelossa, että jäisi itse alisuoriutujaksi? Onko mieltä siirtyä haastavampaan tiimiin, jos on uhkana joutua sen alisuoriutujaksi? Tai kuulostaako työntekijöitä tällä tavalla koreihin jakava yritys ylipäätään houkuttelevalta työpaikalta?

Käyttäjän Heikki Matias Luoma kuva

Älykkäät koulutetut ihmiset pelkäävät soittaa

 

Konsultti sanoi "olen hyvä siinä mitä mä teen, mutta kun on aika nostaa luuri, niin menen paniikkiin". Ja muut konsultit nyökkäilivät "minä myös". 

Mikä siinä on, että älykkäät koulutetut ihmiset pelkäävät soittaa mahdollisille asiakkaille? 

Syy on rimakauhu. Englanniksi se on performance anxiety. Rimakauhu on sukua esiintymispelolle. 

Olen havainnut, että rimakauhusta kärsivät monet hyvät myyjät. Kuitenkin monet sellaiset henkilöt, jotka eivät pidä itseään lainkaan myyjinä, tarttuvat luuriin helposti. 

Rimakauhu syntyy kun soittaja asennoituu ennakkoon negatiivisesti soittamiseen, menettää itseluottamuksensa ja odottaa katastrofia! 

Soittajalla voi olla myös epäonnistumisen kokemuksia aikaisemmista soittamisista. 

On aivan varmaa, että kun soittaa, niin epäonnistuu joskus. Oleellista on miten epäonnistumisesta toipuu, ei se, että epäonnistuuko. 

Yksi keino rimakauhun vähentämiseksi on laskea suorituspainetta. Sallitaan epäonnistuminen ja tärkeintä on, että yrittää. Kun tarpeeksi monta kertaa on ottanut härkää sarvista - soittanut - kertyy onnistumisiakin, jotka vahvistavat itseluottamusta. 

Rimakauhu on pään sisällä ja pään sisällä se on ratkaistava. Kunkin omilla tavoilla. Kukin soittaja keksii omat keinonsa aivan kuten urheilijoilla on omat rutiininsa ennen tärkeää suoritusta tai näyttelijöillä omansa ennen näytelmän alkua. 

Käyttäjän Johannes Hidén kuva

Suurjohtajat ja luottamus

Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa jatkaa vakuutteluaan (kts. Siilasmaa puolustaa johtajasopimusta). Hän kertoo, kuinka kolmen vuoden takainen johtajasopimus, nyt tehty myynti ja Elopin palkkiot ovat kaikki ajaneet osakkeenomistajien ja suomalaisten etua. Varmemmaksi vakuudeksi hän täsmentää vielä näiden asioiden olevan "äärimmäisen monimutkaisia, vaikeita sopimuksia ja monimutkaista kieltä", joita he eivät harmillisesti "ole osanneet selittää paremmin." Mutta onko kyse siitä, ettei ole osattu selittää, vai onko niin, että sitä järkevää selitystä ei loppujen lopuksi olekaan?

 

Käyttäjän J.Vahe kuva

”Perheyrityksistä”

 

Perhe on pahin

Kun Matti Vanhanen siirtyi valtioneuvoston johdosta Perheyritysten liiton johtoon, liitossa tapahtui profiilin nosto, mitä siellä varmaan oli toivottukin. Tulokset ovat näkyneet mm. keskustelussa yritysverotuksesta.

Kuitenkin jo käsite ’perheyritys’ on varsin keinotekoinen alkaen nimestä. Sisilian ulkopuolella perheellä yleensä tarkoitetaan samassa kotitaloudessa asuvia henkilöitä. Perheyritykset ovat kuitenkin lähes säännönmukaisesti sellaisia jossa, ei perheellä vaan suvulla katsotaan olevan keskeinen rooli. Suvut tunnetusti voivat olla hyvinkin laajoja. (Wikipedia: ”Ennen listautumistaan pörssiin vuonna 2006 Ahlström-yhtiö oli suvun omistama perheyhtiö. Yhtiöllä oli vain 270 omistajaa, useimmat Antti Ahlströmin jälkeläisiä.”) Suvun jäsenet voivat edelleen olla toisilleen etäisiä tai jopa vihamielisiä.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Rauman telakan alasajo

(Alla oleva teksti on jossain mitassa pyritty kirjoittamaan siinä toivossa, voisiko menneisyydestä oppia mitään.)

Jatkosodan jälkeen sotakorvaukset pakottivat perustamaan Raumalle peräti kaksikin telakkaa, Hollmingin ja Rauma-Repolan telakat, jotka nyt syksyllä päätettiin lakkauttaa nykyisessä muodossaan.

Tilanne 1940-luvulla oli siinä mielessä erikoinen, että Raumalla oli pitkät ja merkittävät perinteet merenkulun alalla sekä 1920-luvulta lähtien myös konepajaosaamista, mutta vapaaehtoista tietä telakoita ei syntynyt. Olen joskus muulloinkin epäillyt suomalaisilta puuttuvan aloitekykyä siirtyä uusille aloille.

Kun telakoitten tilauskanta romahti Neuvostoliiton mukana, joissain yhteyksissä epäiltiin Raumalta puuttuneen riittävää teknistä osaamista. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä Raumalla rakennettu laiva Akademik Keldysh ja Rauma-Repolan Tampereella valmistamat sukelluspallot ovat niittäneet mainetta moneenkin kertaan esim. Titanic-elokuvassa. Sukelluspallojen kohtaloksi vain koitui se, että USA pelkäsi NL:n käyttävän sukelluspalloja sotilaallisiin tarkoituksiin ja kielsi niitten enemmän valmistuksen. Se oli sitä vapaakauppaa se. Rauman telakan kohtalona on ollut ”kilpailun” vinous, esim. tuossa.

Kun nyt Jan Vapaavuori on ilmoittanut ”ettei valtio ole mikään tukiautomaatti” (ei taida koskea Kreikan tukea?angry), on syytä tarkastella valtion ja median roolia.

Käyttäjän Johannes Hidén kuva

Stephen Elop ja myyräoptio

Jotkut arvelivat Stephen Elopia myyräksi jo hänen Nokian johtoon astumisestaan lähtien kolme vuotta sitten. Teoria sai todellista tulta alleen ns. Palava lautta -muistion myötä 2,5 vuotta sitten, ja viime viikon uutinen toi tarinan ainakin jonkinlaiseen päätökseen.

Osoittuiko siis nyt, että Elop todella oli myyrä? Myyräteorian puolesta ja sitä vastaan on esitetty useita kommentteja, mutta ensin pitäisi määritellä, mitä myyrällä oikeastaan tässä yhteydessä tarkoitetaan tai ainakin kuinka täydellistä "myyryyttä" myyräteorian paikkansapitävyys oikeastaan vaatii.

Stephen Elop - myyrä, vai jotakin muuta?

(kuva: JialiangGao)

Vakoojamaailmasta tutulla myyrän prototyypillä olisi vain yksi ainoa määränpää, johon ei millään tapaa kuuluisi soluttautumiskohteen etu. Tällainen myyrä Elop tuskin oli. Pitää kuitenkin kysyä, mikä Elopia henkilökohtaisella tasolla motivoi eniten. Menestystä hän varmasti tavoittelee, mutta mikä tie sinne tuntuu houkuttelevimmalta, onkin toinen kysymys.

Perjantain (13.9.2013) Tekniikka & Talous -lehden Perusinsinööri Veijo Miettinen toteaa myyräteoriaa vastaan:

Käyttäjän OSKLry kuva

Surullinen päivä suomalaisille

Viime viikon tiistaina otin vastaan uutisen Nokian matkapuhelinten myynnistä Microsoftille ristiriitaisissa tunnelmissa. Tällä palstalla olen useaankin kertaan ihmetellyt, miksei Nokiaa ole ostettu. Hinta (osakekannan markkina-arvo) pörssissä oli alhaisimmillaan vain 5 miljardia ja viime aikoinakin vain 11 miljardia samaan aikaan, kun yhtiön kassassa oli riihikuivaa rahaa 5 miljardia euroa.

Kun sitten kuulin kauppasumman, en ollut uskoa korviani. Vähän yli 5 miljardia puhelinliiketoiminnasta on vähemmän kuin mitä Nokia oli maksanut muutama vuosi sitten piskuisesta karttayhtiö Navteqista. Se, kuinka nopeasti markkinajohtaja on voinut vajota, hakee vertaistaan maailman taloushistoriassa. Olihan yhtiön globaali markkinaosuus vielä muutama vuosi sitten peräti 39 %. Tässä riittää taloustutkijoille selvitettävää.

Joistain katastrofiin johtaneista syistä ollaan jo aika yksimielisiä. Yhtiön uusi toimitusjohtaja Steven Elop muutaman kuukauden talossa oltuaan sisäisessä kirjeessä haukkui yhtiön tuotteet vanhentuneiksi ilman, että uusia tuotteita oli saatavissa. Uudet puhelimet saatiin markkinoille vasta yhdeksän kuukauden kuluttua kirjeen lähettämisestä. Tänä aikana markkinaosuus suorastaan romahti. Ymmärrän, että kirje oli tarkoitettu herättämään yhtiön henkilökunta markkinajohtajuuden mukanaan tuoneesta liiallisesta hyvänolon tunteesta ja itseriittoisuudesta, mutta myös asiakkaat lukivat saman viestin. Jos yrityksen johto pitää tuotteita huonoina ja vanhentuneina, miksi meidän asiakkaiden niitä pitäisi ostaa?

Suomalaisia erikoissijoitusrahastoja voi jatkossa tarjota euroopanlaajuisesti

  Finanssialan Keskusliiton (FK) toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi kiittelee eduskunnalle annettua hallituksen esitystä vaihtoehtorahastoja koskevaksi lainsäädännöksi. Mikäli hallituksen esitys hyväksytään voivat sijoitusrahastoyhtiöt jatkossa tarjota entistä joustavampia sijoitusmahdollisuuksia institutionaalisten sijoittajien tarpeisiin.

Vaihtoehtorahastoja koskevassa esityksessä yksittäisen erikoissijoitusrahaston voi perustaa jopa yhdelle osuudenomistajalle. Nykylainsäädännössä minimivaatimus on 50 osuudenomistajaa.

”Lakiesitys parantaa toteutuessaan kotimaisten rahastojen kilpailukykyä ja tuo ne tässä suhteessa samalle viivalle eurooppalaisten kilpailijoiden kanssa. Uudistus tarjoaa lisää mahdollisuuksia esimerkiksi työeläkeyhtiöiden ja muiden vakuutusyhtiöiden sijoituksille”, Kauppi toteaa.

Sijoitusrahastot liikkuvat liukkaasti sinne, missä toimintamahdollisuudet ovat suotuisat ja osaaminen hyvää. ”Kansainväliset rahastoyhtiöt ovat alkaneet keskittää rahastoja ja niiden hallinnointia nykyistä harvempiin paikkoihin EU:ssa. Sijoitusrahastojen sääntelyä uudistanut UCITS IV –direktiivi on siten kiristänyt kilpailua entisestään. Jotta rahastoyritykset säilyisivät Suomessa tarjoten työpaikkoja ja tuottaen verotuloja, on yhä tärkeämpää, että kotimainen lainsäädäntö on linjassa muun Euroopan kanssa”, Kauppi toteaa.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Nokian matkapuhelinliiketoimista saatiin järkevä markkinahinta

Nokian hallitus teki hyvää työtä myydessään matkapuhelinliiketoimet

Nokian hallitus teki hyvää työtä myydessään Nokian matkapuhelinliiketoimet 5,4 Mrd€ kauppasummasta. Liiketoimet myytiin noin 0,33 P/S (Price/Sales) suhteella, joka on samaa suuruusluokkaa muiden alan tappiopesien Blackberry (P/S: 0,5) ja HP (P/S: 0,38) kanssa. Price to Sales (P/S) on eräs tapa arvottaa tämän tyyppisiä yrityksiä, joiden toiminta ei ole voitollista. Liikevaihdolla (Sales) on iso arvo, jos uusittu johto pystyy trimmaamaan katteet alan keskiarvon tasolle.

Nokin rasitteena oli riippuvuus Microsoftista ja siitä seuraava ostajakandidaattien vähyys. Miten Nokian matkapuhelinliiketoimista saatiin markkinahinta, vaikka kaupalla oli vain yksi ostajakandidaatti, Microsoft? Syynä oli se, että Microsoft olisi Nokian matkapuhelinliiketoimien kaatuessa jäänyt ilman mobiiliekosysteemiä, ja sen mukana olisi Microsoftilta kaatunut mahdollisuus päästä mukaan tabletti ja älypuhelinaikakaudelle. Microsoftin oli pelastettava mitä pelastettavissa oli. Siksi Nokian hallitus onnistui.

Työntekijöille tarjoutuu mahdollisuus

Nokian matkapuhelinliiketoimien työntekijöille tarjoutuu uusi mahdollisuus. Microsoftilla on omistajana kaksi etua puolellaan. Microsoftin arvostus on riippuvainen siitä, että sillä on uskottava suunnitelma  Googlen ja Applen haastamiseen ja siksi Microsoftilla on vahva intressi satsata puhelinliiketoimintaan.  Microsoftilla on toinenkin etu. Sillä on varoja panostaa toisin kuin Nokialla, jonka kassa oli kovaa vauhtia hupenemassa.

Sivut

Tilaa syöte Yritystoiminta ja välittäjät