Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus

Käyttäjän Norvestia kuva

Krooninen häiriö

Kirjoitusvuorossa: Mika Huhtamäki

Asumme euroalueen kalleimmassa maassa, jossa kolme neljästä 18–34 -vuotiaasta ei pidä nykytaantumaa enää normaalina talouden vaihteluna. Lisäksi nuoret uskovat olevansa köyhempiä kuin heidän vanhempansa samanikäisinä. Pelottava asennemuutos, etenkin kun takana on koko itsenäisyyden ajan jatkunut tasainen vaurastumisen historia. Miten tähän on oikein tultu?

Suomen menestystarina lähti liikkeelle sotien jälkeisellä nopealla teollistumisella, joka vei meidät myös lähemmäs länsieurooppalaista elintasoa. Kasvua auttoi osaltaan nationalismi, valtioiden rajojen ohjatessa kilpailua, investointeja ja kysyntää. Suomi mukautui hyvin teolliseen kehitykseen, joka näkyi yhteiskunnan vaurastumisena ja julkisen sektorin maltillisena kasvuna. Julkisen sektorin koko saavuttikin eurooppalaisen tason vasta 80-luvulla.

Teollisen kasvun loppuvaiheen kasvuloikka perustui oman aikansa disruptioon eli murroskohtaan. Muutoksen ajurina toimivat matkapuhelimet, langattomat verkot ja globalisaation tarjoamat uudet mahdollisuudet. Suomen historian massiivisin tuottavuusloikka nojasikin globaalisti järjestettyyn tehokkaaseen tuotantoon, vientiin ja lopulta myös markkinajohtajuuteen. Tämä kasvatti roimasti työn laskennallista tuottavuutta ja nopean kasvun siivittämänä Suomen julkisen sektorin koko saavutti Ruotsin tason. Lisäksi 2000-luvun vaihteessa suomalaisten elintaso ylitti ensimmäistä kertaa keskimääräisen länsieurooppalaisen elintason.

Kaikki populistit on veistetty samasta puusta

Analysoin viime viikolla Etelä-Amerikassa valtaa pitäneiden vasemmistopopulistien talouspoliittisia virheitä. Jatkan aiheesta, koska radikaalit populistit jylläävät Euroopassakin, tosin etupäässä oikeistolaiset. Ranskassa suurimmaksi puolueeksi nousi oikeiston Kansallinen rintama, Puolassa Laki ja oikeus. Unkarin sukulaispuolue Fidesz on muuttanut jo liki yksipuoluejärjestelmäksi, ja samaa ajaa Turkin AKP jopa sota välineenään. Maltillisuuden mallimaana pidetyssä Ruotsissakin ruotsidemokraatit pomppii gallupkärjessä.

On vasemmistopopulisteillakin tosin imua. Kreikassa Syriza on voittanut kahdet vaalit, Espanjassa pari vuotta vanha aatesisar Podemos on kiskaissut perinteisten suurpuolueiden rinnalle.

Äärioikeistoa ja –vasemmistoa – jotka ovat luonteeltaan käytännössä aina populisteja - pidetään aatteellisina vastakohtina, mutta ne ovat saman kolikon kääntöpuolia. Niiden maailmankuva on lopulta hyvin yhtenevä. Molempien tavoitteena on keskusjohtoinen ja autoritaarinen valtio, jossa he itse nousevat valtaan ja pitävät sen keinoja kaihtamatta. Demokratia ei ole heille arvo vaan pakollinen väline tavoitteensa ajamiseen. Demokratia lentää mäelle heti kun eväät riittävät, kuten Unkari ja Turkki osoittavat.

Ääripopulistit haluavat alistaa kansalaisten poliittiset ja taloudelliset oikeudet vahvan ja erehtymättömän johdon määrittelemälle yhteiselle hyvälle. Heidän silmissään kaikki kansalaiset ovat hätääntyneitä ja holhouksen alaisia lapsia, joiden paimentamiseen tarvitaan Vapahtaja, heidän ikioma poikkeusyksilönsä.

Suomalaisilla Pohjoismaiden huonoin talouslukutaito

Suomalaiset ymmärtävät suhteellisen hyvin talousasioita, kun vertailukohtana on koko maailma. Maailmanpankin tekemän globaalin Financial Litearacy around the world -tutkimuksen mukaan keskimäärin vain kolmasosa kaikista ihmisistä on talouslukutaitoisia.

Tutkimuksessa kysyttiin korkoihin, inflaatioon, riskin hajauttamiseen ja korkoa korolle periaatteeseen liittyviä kysymyksiä. Vuonna 2014 tehtyä tutkimusta varten haastateltiin yhteensä yli 150 000 yli 15-vuotiasta henkilöä yli 140 maasta. Tutkimustulokset paljastivat, että eri maiden ja demografisten ryhmien välillä on suuria eroja: naisilta, köyhiltä ja vähemmän koulutetuilta puuttui talousosaamista, myös kehittyneiden rahoitusmarkkinoiden maissa. Henkilöt, jotka käyttivät pankkipalveluita ja omistivat pankkitilejä sekä luottokortin, taas olivat tietoisempia talousasioista tulotasosta riippumatta.

Suomalaiset olivat maailman kymmenenneksi talouslukutaitoisin kansa, meistä keskimäärin 63 prosentilla on hyvä talouslukutaito. Määrä on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Erot huomattavia sukupuolten, ikäryhmien sekä tulo- ja koulutustasojen välillä, myös Suomessa

Etelä-Amerikka saa tarpeekseen surkeasta talouspolitiikasta

Ironisen hirnahtelun aiheista ei ole pula maailman menoa seuratessa. Euroopassa ja Yhdysvalloilla populismi jyllää historiallisessa mittakaavassa, kun taas sitä toista vuosikymmentä harrastaneet maat Etelä-Amerikassa kääntävät kelkkaansa tympääntyneinä monimutkaisiin ongelmiin tarjottuihin yksinkertaisiin lääkkeisiin – jotka ovat toimineet surkeasti.

Argentiina vaihtoi vasemmistopopulistisen presidenttinsä ja Venezuela vielä populistisemman parlamenttinsa. Molemmat maat olivat ajautuneet yhtäläisiin ongelmiin. Radikaalin vasemmistolaisen ohjelmansa mukaisesti ne ovat toteuttaneet politiikkaa, jonka tavoitteena oli – ainakin periaatteessa – köyhyyden vähentäminen ja sosiaalisten erojen tasaaminen. Tavoitteessa ei ole vikaa, kyseiset ongelmat ovat aina olleet rankkoja Latinalaisessa Amerikassa.

Mutta hallitukset yrittivät hoitaa ne oikotietä, näennäisesti helpoilla mutta kalliiksi käyvillä keinoilla. Tällaisiin virheisiin sortuvat kaiken lajin ja laitojen poliitikot, mutta kyseisissä maissa ne kumuloituivat katastrofin asteelle. Näin varsinkin Venezuelassa, jossa on pulaa kaikesta mahdollisesta, rikollisuus rehottaa pahemmin kuin missään ja hallitus vain syyttää ongelmista salaliittoja – kuten vallan makuun päässeet populistit tapaavat tehdä.

Noiden maiden talouspolitiikan ongelmat kiteytyvät pariin avainkohtaan, vaikka toki niihin kytkeytyy laaja kirjo asioita, joita en tunne kuin äärimmäisen pintapuolisesti. Tässä esitetyt syndroomat ovat kuitenkin niin yleismaailmallisia ja ylihistoriallisia, että niiden kehittyminen ja dramatisoituminen oli helppo nähdä maailman toiselta laidaltakin.

Anssi Vanjoen mediatyörymä säilyttäisi Suomessa riippumatonta mediaa

Suomen media-alasta ja erityisesti uutistuotannosta on otettu valtion ohjaukseen erittäin merkittävä osuus. Tavallinen suomalainen katsoo nykyään enimmäkseen YLE:n suoraan tai epäsuoraan tuottamaa uutissisältöä ja YLE:n kilpailuetu muuhun mediaan nähden on ylivoimainen. 

Liikenne ja viestintäministeriön työryhmä (Anssi Vanjoki pj, Reetta Meriläinen, Kalle Isokallio, Mikael Jungner) sai hiljattain valmiiksi raporttinsa "Pätevät pärjäävät. Kotimaisia meidamarkkinoita arvioivan työryhmän raportti". Työryhmän raportti ruotiikin suurimmaksi osaksi sitä, miten suomessa saataisiin säilymään riippumatonta, vapaata mediakenttää. Raportista löytyy monia toimenpide-ehdotuksia, jotka purkaisivat tarpeetonta sääntelyä ja kilpailukyvyn esteitä.

Tiivistelmä työryhmän esittämistä toimenpiteistä, joilla tuetaan riippumattoman media-alan säilymistä:

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Henkilökohtainen itsenäisyytemme antaa meille voiman rakastaa

Itsenäisyytemme antaa meille voiman rakastaa ja olla läheistemme tukena. Vain itsenäisinä voimme olla voimakkaita, muiden itsenäisyyttä, erillisyyttä ja vapautta kunnioittavia.

Suomen valtion suvereenisuus, riippumattomuus on meidän oman itsenäisyytemme ja vapautemme symboli, josta valtiollisen vallan legitimiteetti viime kädessä versoaa. 

Tuo valtio on joillekin meistä sääntöjen asettaja, toiselle heikkojen tukija, kolmannelle kulttuurillisen yhteenkuuluvuuden vaalija ja neljännelle turvallisuuden takaaja. Kaikki erilaiset näkemykset ovat yhtä tosia. Valtio on jakamaton ja sillä on kaikki korkeimman suvereniteetin konnotaatiot - merkitykset. Valtio on saanut kaikki perheen, kansankodin funktiot ja sivumerkitykset. Laeilla on siunattu se, minkälaisena me valtion, korkeimman suvereniteetin, tunnetasolla haluamme kokea. 

Käyttäjän Norvestia kuva

Ei panikoida, vaikka neuvottelupöytä vaihtui ”kivien kääntelyksi”

Kirjoitusvuorossa: Hannu Lehtilä

Niin se vaan on, että piensijoittajankin täytyy olla tarkkana mitä maailmalla tai Frankfurtissa tapahtuu. Torstaina 3.12.2015 Marion Draghin johtama EKP ei tehnyt markkinoiden odottamia päätöksiä, minkä seurauksena pörssit sukelsivat roimasti. Päivää aiemmin, 2.12., Suomen oma pelastuspaketti – yhteiskuntasopimus – karahti kiville jo neljännen kerran, mutta Helsingin kurssit seurasivatkin muuta Eurooppaa iloisessa nousussa. – Vanhasta muistista ajateltiin, että kotimaan repaleinen tilanne ja lakkoherkkyyden kasvaminen näkyisi markkinoilla. Mutta ei, tästä ei ollut mitään merkkiä!

Vanha totuus on, ettei politiikka ole matematiikka. Mutta vielä vähemmän sitä on työmarkkinapolitiikka, vaikka siellä ihan täsmällisiä lukuja käytetäänkin. Neljäskään kierros yhteiskuntasopimusneuvotteluissa ei tuottanut tulosta, mikä on koko työmarkkinajärjestelmälle nolo juttu. Tai niin kuin Juhani Salonius, valtakunnansovittelija emeritus, sanoi: ”Petyin, kun työmarkkinajärjestelmä ei kykene korjaamaan tekemiään virheitä”. Tällä hän ilmeisesti tarkoittaa muutaman vuoden takaisia ylisuuria palkankorotuksia Suomessa, samaan aikaan kun jo muualla Euroopassa vedettiin korotushihnat kiinni!

Käyttäjän Toni Veikkolainen kuva

Veronpalautukset poistuvat ja hyvä niin

Huomenna on jälleen se päivä, kun verottaja hyvittää edellisenä vuonna liikaa maksetut verot takaisin yli 3 miljoonalle suomalaiselle. Itsekin kuulun palautusten saajien joukkoon. Mitäpä sitä valittamaan, eivätkö joululahjarahat kelpaa? Ja eikö ole vain hyvä asia, että raha siirtyy kulutukseen juuri joulumyyntien aikaan?

Todellisuudessa minulle tänäkin vuonna maksettava veronpalautus on lainaa, jonka valtio ja kaupunki ovat minulta ottaneet 0,5 %:n vuosikorolla käyttöönsä. Verottajan kaavailemassa reaaliaikaisessa verotusjärjestelmässä tätä ei tapahtuisi, vaan minulla olisi kuukausitasolla veroteknisesti lähes oikea määrä rahaa käytössäni. Raha, joka nykyjärjestelmässä makaa verottajan hoivissa, palautuu kulutukseen ja ohjautuu sijoituksiin tehokkaasti, tasaisesti pitkin vuotta. Myös julkisyhteisöjen talouden kannalta vakaampi kassavirta olisi hyvä asia. Joulumyyntiin menevä rahamäärä saattaisi ehkä väliaikaisesti laskea, mutta ylipäätään rahan kierto olisi nopeampaa. Tällä tuskin on negatiivisiakaan vaikutuksia kansantalouden kannalta. Toisaalta päästään myös eroon siitä pienestä nykyjärjestelmän ongelmasta, että osa veronpalautuksista jää joka vuosi nostamatta, kun palautuksiin oikeutetut eivät tietojaan ilmoita eikä niitä Verohallintokaan onnistu kaivamaan esiin. Viime vuonna summa oli parin miljoonan euron luokkaa.

Käyttäjän Norvestia kuva

Pariisin ilmastokokous

Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen

Pariisin ilmastotalkoot alkavat tänään. Toivoisin, että kaikilla osallistujilla olisi käytössään BP:n tilastokirja maailman energian käytöstä viime vuodelta. Tilastot ovat mielenkiintoista luettavaa. Jo äkkivilkaisulla huomaa, mistä on kyse. Kivihiili ja öljy ovat maailman energialähteet. Ne vastaavat runsaasta 60 prosentista maailman kokonaisenergiasta. Kun tähän lisätään vielä maakaasu päästään jo yli 85 prosenttiin. Uusiutuvan energia osuus maailman kokonaisenergian tuotannosta oli runsaat 2 prosenttia vuonna 2014.

Kiina ja USA käyttävät maailman energiasta noin 40 prosenttia. Kun tähän otetaan mukaan Venäjä ja Intia päästään prosenteissa jo yli viidenkymmenen. Nämä neljä maata käyttävät energiaa siis enemmän kuin muu maailma yhteensä.

Maailman kivihiilestä poltetaan puolet Kiinassa, 12 prosenttia USA:ssa ja 8 prosenttia Venäjällä. Muulle maailmalle jää noin 30 prosenttia.

Näistä luvuista nähdään, mitkä valtavat talkoot maailmalla on edessään, jos nykyistä kehityssuuntaa halutaan muuttaa. Suunta ei muutu ilman Kiinan ja USA:n voimakasta muutosta. Ilmastokokouksen muut osanottajat ovat pikkupelureita.

Tämä koskee erityisesti Suomea. Suomen energiankulutuksella ei ole juuri mitään merkitystä maailman kokonaistilanteen kannalta. Tilastojen mukaan Suomi käytti vuonna 2014 maailman kokonaisenergiasta 0,2 prosenttia ja hiilestä 0,02 prosenttia. Vaikka muuttaisimme energiatuotantomme sataprosenttisesti uusiutuvaksi energiaksi, ei se valitettavasti muuttaisi maailman kokonaiskuvaa.

Douglas North on kuollut

Nobelisti Douglas  North kuoli 95 vuoden iässä 23.11.2015. Ei hän oikeasti Nobelisti ollut, koska taloustieteen Nobel ei ole Nobel lainkaan, mutta kuitenkin hieno ja viisas mies. Ei hän oikein ollut taloustieteilijäkään, vaikka hän saikin taloustieteen Nobelin. North oli oikeastaan historioitsija enemmän kuin taloustieteilijä ja vielä hyvin ajankohtainen tutkija juuri nyt. Hän painotti instituutioiden tärkeyttä taloudellisen kasvun veturina. Tämä on tärkeää aina muistaa kun katsomme meidän sivistysvihamielisiä hallituksiamme. Eihän hallitus tuota tiedä, koska heillä ei ole sivistystä.

North kirjoitti vuonna 1968 artikkelin missä hän tutki maailman laivaliikennettä vuosina 1600-1850 (yksi maailman siteeratuimmista artikkeli). Hän osoitti kovan tilastotieteellisen osaamisen avulla, että  laivaliikenteen tuottavuuden kasvu johtui tuona aikana lähinnä institutionaalisista asioista enemmän kuin teknologian kehittymisestä. Kasvu johtui kansainvälisenkaupan kasvusta ja merirosvouksen vähenemisestä, mikä laski vakuutuskustannuksia. Taloustieteilijät uskovat (luulevat), että markkinoilla on väliä ei instituutiolla, mutta North osoitti upeasti, että instituutiolla on väliä. Coasen on tunnetumpi osapuoli transaktiokustannuksien vuoksi, mutta toimivat instituutiot mahdollistavat matalat transaktiokustannukset. Kunnioittaakseni suurmiestä laitan yhden kuvan hänen kirjastaan Understanding the Process of Economic Change.

Sivut

Tilaa syöte Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus