Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus

Käyttäjän Norvestia kuva

Japanin tauti

Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen

Mitä tapahtuu varallisuudelle maassa, jossa reaalikorko on negatiivinen? 1990-luvun pankkikriisistä kirjoitetun kirjan ”Minä Christopher Wegelius” mukaan SKOP:in entinen varatoimitusjohtaja Juhani Riikonen olisi esittänyt tämän kysymyksen Björn Wahlroosille 1980-luvun puolivälissä.

Kyse oli Japanista ja Nallen vastauksen mukaan matemaattisesti omaisuuden arvon pitäisi nousta äärettömäksi. Nyt tiedämme, että näin ei tapahtunut. Päinvastoin Nikkei-osakeindeksi on menestynyt huonosti jo yli 30 vuotta ja on edelleen yli 50 prosenttia matalammalla tasolla kuin vuonna 1990.

Japanin yhden vuoden korko on ollut alle prosentin tasolla yli 20 vuoden ajan, mutta tämäkään ei ole siivittänyt Japanin taloutta kunnolliseen kasvuun. Japanin BKT on kasvanut keskimäärin alle prosentin vauhtia viimeiset parikymmentä vuotta ja inflaatio on ollut sitkeästi nollan tuntumassa.

Paperinen viranomaisposti korvataan sähköposteilla vuonna 2018

Kansalaisten viranomaisasioinnissa siirrytään paperikirjeiden sijaan käyttämään ensisijaisesti sähköistä postilaatikkoa vuodesta 2018 alkaen. Käytännössä tämä tarkoittanee, että kansalaisten on avattava itselleen oma viranomaisasioinnin digipostilaatikko ja seurattava sinne tulleita viranomaisviestejä ja asiakirjoja samalla tavalla kuin perinteistä postia.

Suomen yhteiskuntarakenne on poliittisen lobbauksen tulosta

FM Maiju Wuokon väitöstutkimus "Markkinatalouden etujoukot" kertoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) ja Teollisuuden keskusliiton (TKL) historiikin. Se pyrkii sanallisin aihetodistein osoittamaan EVA:n ja TKL:n toiminnan tuloksellisuuden kun ne pyrkivät siihen, että kansainvälinen kilpailukyky oli asetettava etusijalle, Suomen kansainvälinen identiteetti oli juurrutettava Länsi-Euroopan yhteyteen ja vapaan markkinatalouden asemaa oli vahvistettava. Tutkimus on kattava kuvaus yritysjohtajien kattojärjestöjen poliittisen vaikuttamisen jännittävistä tapahtumista ja käänteistä 1970, 1980 ja 1990 lukujen Suomessa.

Tutkimus ei mainitse sitä, että EVA ja TKL epäonnistuivat eräässä tavoitteessa, valtiovallan yhteiskunnallisen roolin rajoittamisessa. Tuon epäonnistumisen seurauksena nykyään noin 58% kansantuotteesta jaetaan julkisen sektorin kautta. Tutkimus ei myöskään mainitse että suuryritykset siirtyivät noiden vuosikymmenten aikana osin julkiseen omistajaohjaukseen (eläkeyhtiöt + valtio) ja suuryritysten johtajat siirtyivät samalla julkisen sektorin ohjaukseen.

Vapaakauppa vaatii aina poliittista säätöä

Brexit oli shokki EU:lle ja euromyönteisille briteille, mutta maineikasta Harvardin taloustieteen professoria Dani Rodrikia äänestys törkykampanjoineen ei yllättänyt. Hänen viisi vuotta sitten kirjoittamansa ja juuri suomennettu kirjansa Globalisaation paradoksi analysoi aihetta harvinaisen ajankohtaisesti, semmingin kun aihe on nousemassa tulenpalavaksi joka puolella EU:ssa ja muuallakin. Kirjan kustantaja on sisukas tamperelainen pienpaja Niin & Näin, jossa on mukana kavereitani, joten toivotan onnea kirjalle senkin takia.

Rodrik ei sinänsä paljoa EU:ta käsittele, vaan vapaakauppaa yleensä, mutta teesit ja todistusaineisto istuvat hyvin EU:hun ja siten kansalaiskeskustelun materiaaliksi Suomessa. Rodrikin keskeinen teema on, että brexitin kaltaiset sisäpoliittiset vastareaktiot ovat tavallisia kansainväliselle vapaakaupalle. Sen nykyinen aalto on jo kolmas, ensimmäinen koettiin jo 1900-luvun alussa. Mikään uusi asia ei globalisaatio ole, toisin kuin usein kuvitellaan.

Positiivinen luottorekisteri on kuluttajan eduksi

Positiivinen luottorekisteri eli Comprehensive Credit Reporting (CCR) on ollut viimeaikoina esillä eri medioissa suomalaisten kasvavien velkaongelmien takia. Suomen Asiakastiedon mukaan maksuhäiriöisten henkilöiden määrä nousi uuteen ennätyslukemaan heinäkuussa, jolloin 372 800 henkilöllä oli luottotietorekisterissä maksuhäiriömerkintä.

Positiivinen luottorekisteri avuksi ehkäisemään ylivelkaantumista

Luotonantajia on kritisoitu siitä, että lainanhakuprosessissa lainanhakijoita arvioidaan vain minimivaatimusten perusteella. Luotottajilta onkin penätty vastuullisuutta tarkastella asiakkaiden lainapyyntöjä tarkemmin. Kuitenkaan ilman kaikkia hakijan luottotietoja kokoavaa rekisteriä on luotonantajien vaikeaa puuttua ongelmiin tarpeeksi ajoissa. Lainanantajalla olisi oltava mahdollisuus tehdä realistinen ja reaaliaikainen arvio asiakkaan maksukyvystä, jotta ylivelkaantuneelle kuluttajalle ei enää myönnetäisi uusia lainoja.

Suomalaisuus on trendikästä ja haluttua

Suomalaisuus on vuoden 1997 jälkeen ollut trendikästä ja suomalaiseksi on haluttu tulla ja oppia. Tällä hetkellä noin 8000..9000 haluaa vuosittain samaistua meihin ja ottaa Suomen kansalaisuuden. Ero aiempaan on silminpistävä. Ennen vuotta 1997 vain noin 1000 henkilöä vuodessa halusi tulla suomalaiseksi.

Suurin suomalaiseksi haluavien virta tulee tilastokeskuksen mukaan naapurimaastamme Venäjältä ja venäjää äidinkielenään puhuvien määrä on kasvanut jo 72000 henkilöön. Toinen suuri vähemmistökielemme on viro, jota puhuu äidinkielenään 42000 suomalaista. Kumpaakaan ryhmää ei juurikaan havaitse katukuvassa - monet heistä puhuvat suomea ja heidän lapsensa ovat lähinnä supisuomalaisia.

Turun telakka ja Talvivaara todistavat valtion intervention reunaehdot

 

Olen käsitellyt usein valtion omistajapolitiikkaa, yleensä kriittisesti. Turun telakasta kirjoitin vajaat neljä vuotta sitten (http://www.piksu.net/artikkeli/terve-elinkeino-ei-kaipaa-tukea), kun se oli kaatumassa valtion syliin, ja sitä monesta suunnasta vaadittiinkin telakkateollisuuden pelastamiseksi. Näin tapahtui. Suhtauduin hankkeeseen epäilevästi, koska merkit olivat huonot – samalla tavalla kuin Talvivaarassa.

Turun suhteen olin onneksi väärässä – tosin totesin tuolloinkin, että jos kustannustehokas tuotanto onnistuu, niin miksei Suomessakin voi yhä rakentaa laivoja. Tai kaivaa nikkeliä, sen puoleen.

Näistä kahdesta samantapaisesta valtiollisesta interventioista on saatu kaksi täysin vastakkaista tulosta. Turkuun virtaa tilauksia ja telakan ostanut Meyer investoi sinne. Työtilanne näyttää hyvältä alihankkijoita myöten. Pari vuotta sitten tätä oli vaikea uskoa, semmingin kun telakkateollisuutta ohjaava maailmantalouden suhdanne ei ole edelleenkään ruusuinen.

Suomessa ei sallita rikastumista - siksi ei ole kasvua

Yritykset eivät kasva, koska ei riskinotto ei ole yrittäjälle hyvä vaihtoehto. Riskien välttämiseen ovat vaikuttaneet hankala taloustilanne, heikentyneet markkinanäkymät, resurssien puute ja ennenkaikka se, ettei yrittäjä saa henkilökohtaista etua mahdollisesta onnistumisesta. Tekesin Innovaatiotoiminnan pullonkaulat -selvitys avaa syitä yritysten innovaatiotoiminnan panostuksien vähenemiseen.

”Meillä on väärä setti, mitä viedään. Palveluita pitäisi viedä, mutta tavaraa viedään. Miten sitten herätetään kasvuhalu, niin kannustimet tulisi saada paremmiksi. Suomessa ei sallita rikastumista ja pääomien kasaantumista, joten riskinotto ei ole houkuttelevaa”, toteaa Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju Tekesin järjestämässä Kasvu-tapahtumassa keskiviikkona.

Mayn hallitus ähisee puun ja kuoren välissä

Tyhmiä nuo englantilaiset, totesin brexitin jälkeen – koska he kuvittelevat voivansa syödä ja säästää kakun. Se ei varmasti onnistu, siitä pitävät huolen EU-maat omien intressiensä vuoksi. Eikä kyse ole vain heistä, vaan kaikista Britannialle tärkeistä taloudellisista toimijoista.

Pääministeri Theresa May totesi G-20 –maiden kokouksen viisastamana, että Britannia ei muuta radikaalisti siirtolaisjärjestelmäänsä, joka antaa etusijan EU-kansalaisille suhteessa muualta saapuviin. Kommentti raivostutti tietenkin brexitin kannattajat, jotka uhkaavat kostaa petoksen parlamenttivaaleissa. May itse ei tosin brexitiä ajanut, joskin tiukempaa siirtolaispolitiikkaa kylläkin, ja jotain sellaista hän edelleen lupaa. Mutta sävy on muuttunut paljon vähemmän uhmakkaaksi, kun routa alkaa jo poltella porsaan varpaita.

Työllistämistuet eivät toimi - liikaa byrokratiaa

Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas ei usko valtion tukiin perustuvaan työllistämiseen. "Työpaikat syntyvät, jos ovat syntyäkseen, etupäässä pieniin yrityksiin. Tukien hakeminen ja niistä raportointi on liian raskasta yrittäjälle, jonka päähuoli on kerätä tulosta viivan alle", kirjoittaa Suokas tuoreessa blogissaan.

Hallitus on sormi suussa. Työttömät pitäisi saada töihin, mutta työpaikkoja ei ole. Ratkaisua haetaan työttömien kyttäämisestä ja etujen leikkaamisesta. Tällä syntyy uusia työpaikkoja kuitenkin vain kyttääjille.

Kyösti Suokas kertoo kokemuksistaan seuraavasti "Menin ensimmäistä kertaa rakennustyömaalle 15-vuotiaana. Työkavereina oli muiden ohella juoppoja, jotka kävivät töissä selvinä kausinaan. Jos mestarin olisi pitänyt ennen palkkausta seurustella viranomaisten kanssa ja täyttää tukihakemuksia, ainakin minä ja Aperita-miehet olisimme jääneet työmaan ulkopuolelle."

Sivut

Tilaa syöte Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus