Hyppää pääsisältöön

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Just another Nordnetboggen Sites site
Päivitetty: 1 tunti 39 min sitten

Kampanjayhtiö: Merck

Ma, 25/05/2015 - 00:46

Saksalaislähtöinen Merck lukeutuu lääketeollisuuden globaaleihin suuryhtiöihin. Yhtiön juuret juontavat historiassa vuoteen 1668, ja Merck onkin maailman vanhin kemian alan ja lääketeollisuuden toimija. Yhtiö listautui kuitenkin vasta vuonna 1995. Tosin silti vanhat omistajat jättivät itselleen noin 75 prosentin osuuden yhtiöstä, mikä toisaalta kuvastaa vahvaa uskoa liiketoimintojen valoisaan tulevaisuuteen.

Huomionarvoista on, että Saksassa pörssilistattu Merck eroaa yhdysvaltalaisesta nimikaimastaan. Yhtiöiden yhteinen historia päättyi ensimmäisen maailmansodan aikaan. Siinä missä saksalainen Merck on monessa segmentissä toimiva terveysteknologiayhtiö, on sen yhdysvaltalainen kaima varsin puhdasverinen lääkeyhtiö.

Tänään Merckin liiketoiminta jakautuu neljään osa-alueeseen, jotka ovat yhtiön oman raportoinnin mukaan 1) terapeuttiseen kuntoutukseen ja bioteknologiaan keskittyvä Serono, 2) ennakoivaan terveydenhuoltoon ja itsehoitoon fokusoiva Consumer Health, 3) mittaus- ja tutkimuslaitteita kehittävä Millipore ja 4) Performance Materials, joka tuottaa muun muassa pigmenttejä elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudelle.

Päätoimialoilla useita kasvua tukevia megatrendejä

Hyvin hoidetun terveysteknologia- ja lääkeyhtiön kannattavuus on yleensä erinomainen. Lisäksi tuotteiden pitkän aikavälin kysyntätrendi on rohkaiseva väestöpyramidin mallin tukemana, minkä lisäksi liiketoiminta on vakaata johtuen ihmisten taipumuksesta sairastaa yleisestä taloussuhdanteesta riippumatta.

Merckin kohdalla liiketoiminnan kasvu syntyy lääkkeiden ohella käytettävistä vitamiineista ja mineraaleista, joiden kohdalla yhtiö on Euroopassa markkinajohtaja muun muassa raskauden ajan tuotteissa.

Patentoitu vitamiinivalmiste tai lääke on myös levitettävissä maailmanlaajuiseen jakeluun varsin kustannustehokkaasti joustavien lisensointien ja yhteistyösopimusten kautta. Edellä mainitut ulottuvuudet johtavat pääsääntöisesti verrattain korkeaan pääoman tuottoon vähäisellä investointitarpeella, mikä on lähtökohtaisesti erinomainen asia paitsi itse pörssiyhtiön, myös osakesijoittajan näkökulmasta.

Tuloskunto hyvä, myynnin kasvattamisessa haasteita

Viime vuonna Merckin liikevaihto nousi 5,5 prosenttia vuodentakaisesta. Samaan aikaan myös osakekohtainen tulos ilman kertaluonteisia eriä kohosi 4,8 prosenttia, joten yhtiön liiketoiminnan kehityksen päätrendi on tällä hetkellä suotuisa.

Finanssikriisin pohjalukemista Merckin jatkuvien liiketoimintojen käyttökate on kasvanut jopa 105,5 prosenttia. Huomionarvoista on, että kasvua on kirjattu joka vuosi poikkeuksetta 2010-luvulla, kuten seuraava kuva osoittaa.

Merckin käyttökate jatkuvat toiminnot (mrd EUR) 2009–2014

Tulos- ja kassavirtalaskelmaa kuvaavien tunnuslukujen ohella myös Merckin osakekurssi on kehittynyt viime aikoina erinomaisesti. Vuodessa osake on kohonnut 58,5 prosenttia, kahdessa vuodessa 66,7 prosenttia ja kolmessa vuodessa 132,2 prosenttia.

Megatrendien ohella myös riskejä taivaanrannassa

Lääkettä, vitamiinia tai mineraalivalmistetta koskevan patentin umpeutumisen jälkeen teknologiayhtiö kohtaa yleensä intensiivistä kilpailua niin sanottujen geneeristen valmistajien taholta. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että halpavalmistajat kopioivat patentin umpeutumisen jälkeen tuotteen koostumuksen ja myyvät sitä rinnakkaisena valmiina edullisesti katetasoa polkien.

Huomionarvoinen on kuitenkin myös patenttisuojan maantieteellinen ulottuvuus. Globaalisti toimiva yhtiö joutuu havaitsemaan, että patentin todellinen suoja vaihtelee eri maissa sekä vahvuudeltaan että kestoltaan. Lähtökohtaisesti Yhdysvalloissa ja EU:ssa patenttisuoja on varsin hyvä ja ennustettava.

Hyvä osingonjaon kasvutrendi

Finanssikriisin jälkeen Merck on kasvattanut vuosittain osakekohtaista osinkoaan joka vuosi seuraavan kuvan osoittamalla tavalla.

Merckin osinko per osake (EUR) 2008–2014

Tällä hetkellä Merckin osakekannan markkina-arvo on 12,4 miljardia euroa, ja osakkeen yksikköhinta on 96,05 euroa. Yhtiön viimeksi maksama osakekohtainen osinko on tasan 1,00 euroa. Efektiivinen osinkotuotto jää siten 1,0 prosenttiin. Merckin kohdalla sijoitus ei perustu korkeaan nykyosinkoon, vaan osakekohtaisen osingonjaon kasvutrendiin, mikä jatkuessaan nostaa sijoittajan hankintahinnalle laskettavaa osinkoprosenttia vuosittain.

Merckin osakekohtainen osinko on kaksinkertaistunut finanssikriisin pohjalta, vuodesta 2009. Suotuisan päätrendin taustalta on kuitenkin havaittava, että yhtiön vuotuiset osingonjaon korotukset ovat prosentuaalisesti maltillistuneet 2010-luvun edetessä. Merckin osakekurssi onkin kohonnut viime vuosina osingonjaon kasvua nopeammin, mikä on laskenut uuden sijoituksen efektiivistä osinkotuottoa.

Tällä hetkellä analyytikoiden konsensus odottaa Merckiltä 4,79 euron osakekohtaista tulosta kuluvalta tilikaudelta. Toukokuun alun 100,75 euron osakekurssilla laskettuna p/e-luvuksi muodostuu 21.

Osinko per osake: 1,00 EUR
Osinkotuotto-%: 1,04 %
P/E-luku: 36,16
Osakekohtainen tulos: 2,66 EUR
Markkina-arvo: 12,43 mrd EUR

-> Siirry tästä kampanjasivulle

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittuja yhtiöitä kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta taikka markkinapaikasta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Peter Sheik / Source / CC BY
Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kampanjayhtiö: Beiersdorf

Ma, 25/05/2015 - 00:45

Kansainvälinen ihonhoitoyhtiö Beiersdorf on pörssinoteerattu Saksaan. Yhtiön osakekurssi on tänään hintatasolla 80,00 euroa, ja yhtiön viimeisimmän tilikauden tulos osaketta kohden yltää 2,33 euroon. Osakehinnoittelussa osakkeen p/e-luvun nousee tarkasteluhetkellä tasolle 34,3 – tämä viestii siitä, että sijoittajien mielestä kyse on joko nopean kasvun tai poikkeuksellisen vankan markkina-aseman yhtiöstä.

Kansainvälistyvä brändiyhtiö

Beiersdorfin arvostustaso nojautuu vahvoihin tuotemerkkeihin. Niihin lukeutuu muun muassa NIVEA, joka on ihonhoidon ykkönen maailmassa. Muita tuotemerkkejä yhtiön kansainvälisessä valikoimassa ovat Eucerin, La Prairie, Labello, 8×4 ja Hansaplast.

Beiersdorfin osakekurssi on kehittynyt viime aikoina kohtuullisen hyvin, ei kuitenkaan yleistä indeksikehitystä rivakammin. Kurssinousun jarruna lienee toiminut nimenomaan korkeahko tuloskerroin. Vuodessa osake on kohonnut 7,1 prosenttia, kahdessa vuodessa 12,6 prosenttia ja kolmessa vuodessa 46,0 prosenttia.

Tulos keskipitkän aikavälin selvässä kasvutrendissä

2010-luvulla Beiersdorf on saavuttanut 66,4 prosentin kasvun osakekohtaiseen tulokseen seuraavan kuvan osoittamalla tavalla.

Beiersdorfin tulos per osake (EUR) 2010–2014

Huomionarvoista on, että Beiersdorf käyttää yli kaksi kolmasosaa osakekohtaisesta tuloksestaan liiketoiminnan kasvuhankkeisiin, maksaen osinkoina vain 30 prosenttia nettotuloksestaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pitkäjänteisellä sijoittajalla on perusteltuja syitä uskoa yhtiön osakekohtaisen tuloksen merkittävään kasvuun vuosien mittaan. Tätä luonnollisesti myös osakkeen tulosperusteinen p/e-hinnoittelu kuvastaakin jo.

Viime vuonna Beiersdorfin liikevaihto kasvoi orgaanisesti eli ilman yritysostoja jopa 4,7 prosenttia. Lukema on kuluttajatuoteyhtiölle verrattain hyvä lukema vallitsevassa markkinaympäristössä.

Kasvua kaikilla markkina-alueilla, vauhti vaihtelee

Kaikkiaan Beiersdorfin liikevaihto saavutti vuonna 2014 yli 6,1 miljardin euron tason. Konsernin molemmat liiketoiminta-alueet saavuttivat positiivisen myyntikehityksen. Maantieteellisesti tarkasteltuna Beiersdorf kasvoi orgaanisesti kaikilla markkina-alueillaan.

Maantieteellisen kasvun perspektiivistä Beiersdorf kasvoi viime vuonna Euroopassa 2,0 prosenttia. Tämä jakautui Länsi-Euroopan 1,6 prosentin ja Itä-Euroopan 3,6 prosentin kasvuun. Toki nämä markkina-alueet ovat painoarvoltaan yhtiölle eri suuruudella merkityksellisiä.

Amerikka-divisioonassa yhtiö kasvoi 6,2 prosenttia. Tämä kasvu jakautui Latinalaisen Amerikan 7,1 prosentin ja Pohjois-Amerikan 4,6 prosentin kasvuun.

Afrikka/Aasia/Australia -divisioonassa kasvua muodostui 9,6 prosenttia. Kokonaiskuvassa on näin ollen mahdollista todeta, että konsernitasolla Beiersdorfin kasvun terävin kärki löytyy kehittyviltä markkinoilta. Kun näiden markkinoiden suhteelliset osuudet yhtiön kokonaismyynnistä kasvavat, tulee voimakas kasvu välittymään vivulla myös osakekohtaisiin tunnuslukuihin.

Takana hyvä tilikausi, edessä optimistinen kalenterivuosi

Vuonna 2014 myös Beiersdorfin liikevoitto ja liikevoittomarginaali parantuivat. Liikevoitto ilman kertaluontoisia eriä asettui 13,7 prosenttiin liikevaihdosta. Vuotta aiemmin vastaava lukema oli 13,2 prosenttia.

Euromääräisesti tarkasteltuna Beiersdorfin liikevoitto kasvoi vuoden 2013 noin 814 miljoonasta eurosta vuonna 2014 noin 861 miljoonaan euroon. Prosentuaalisesti tuloskasvua syntyi miltei 6 prosenttia.

Beiersdorfin johdon mukaan myös alkanut vuosi näyttää optimistiselta. Yhtiön ohjeistuksen mukaan sen myynnin kasvu tulee asettumaan haarukkaan 3–5 prosenttia, ja se ylittää markkinoiden keskimääräisen kasvun. Toisin sanoen Beiersdorf odottaa voittavansa tuotteillaan lisää markkinaosuuksia.

Kannattavuuden osalta yhtiö kertoo, että se odottaa hienoista kohennusta suhteellista kannattavuutta kuvaavaan liikevoittomarginaalin. Näin ollen yhtiön liikevoitto kasvanee alkaneena vuonna kahden tekijän kautta: ensin liikevaihdon eli myynnin kasvusta, toisaalta myös kasvavana voitto-osuutena joka myyntieurosta eli suhteellisen kannattavuuden kohentumisesta.

Osingonmaksun track record vakaa

Pitkäjänteisen sijoittajan näkökulmasta tarkasteltuna Beiersdorf on vakaa osinko-osake. Jos jotain osingonmaksun osalta voisi toivoa, niin voitonjaon kasvukulmassa yhtiöllä on yhä parantamisen varaa.
Beiersdorfin osinko on nimittäin kasvanut kymmenessä vuodessa noin 20 prosenttia, mutta voitonjako on kuitenkin säilynyt vakaana 0,70 eurossa per osake jo vuodesta 2009 lähtien.

Seuraava kuva havainnollistaa yhtiön osingonjaon tasaisen luonteen viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Beiersdorfin osinko per osake (EUR) 2005–2014

Samalla viimeisten kymmenen vuoden ajanjaksolla Beiersdorf on kaksinkertaistanut osakekantansa markkina-arvon 8,7 miljardista eurosta 17 miljardiin euroon. Sijoittajat ovat korkotason madaltuessa alkaneet arvostaa entistäkin enemmän liiketoiminnan vakautta, josta Beiersdorfilla on todistusaineistoa.

Tänään Beiersdorf on vahvempi kuin koskaan. Yhtiön käyttökate (EBITDA) oli viime vuonna ennätyksellinen, 975 miljoonaa euroa. Myös 6,3 miljardin euron liikevaihdolla mitattuna Beiersdorf saavutti kaikkien aikojen suurimman liiketoimintansa kokoluokan vuositasolla. Lyhyen tähtäimen suotuisien kasvunäkymien ohella myös toimialakohtaiset pitkän aikavälin ajurit ovat paikoillaan.

Osinko per osake: 0,70 EUR
Osinkotuotto-%: 0,91 %
P/E-luku: 33,02
Osakekohtainen tulos: 2,33 EUR
Markkina-arvo: 19,39 mrd EUR

-> Siirry tästä kampanjasivulle

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittuja yhtiöitä kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta taikka markkinapaikasta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: matthias_oberlausitz / Source / CC BY-NC-SA
Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Tarina vihamielisestä yritysvaltauksesta

Su, 24/05/2015 - 00:13

Emme ole Suomessa tottuneet vihamielisiin yritysvaltauksiin (hostile takeovers). Sellaisia tekevät lähinnä pahamaineiset aktivistisijoittajat, joista tunnetuimpia lienee amerikkalainen Carl Icahn. Yrityskauppojen yhtenä keskeisenä menestystekijänä on molempien osapuolten yhteisymmärrys. Maineestaan tarkalle pörssiyhtiölle vihamielinen yritysvaltaus ei tulisi koskaan kuulua keinovalikoimaan. Tästä huolimatta Elisa on lähtenyt jyräämään pohjalaista Anviaa ja sen osakkeenomistajia varsin kyseenalaisin keinoin. Vahvemman oikeudella Elisa saattaa onnistua pyrkimyksissään, mutta lopputulos lienee Pyrrhoksen voitto. Menestyvän alueellisen yhtiön lahtaaminen ja ylimielinen suhtautuminen yhtiön omistajien enemmistöön tuskin edistää Elisan liiketoimintaa pohjalaisten keskuudessa.

Anvia (entinen Vaasan Läänin Puhelin) on poikkeuksellisen vakavarainen ja kohtuullista tulosta tekevä viestintäteknologiayritys. Yhtiö on myös Suomen neljänneksi suurin tietoliikenneoperaattori. Sen palvelutarjonta on monipuolista ja monessa suhteessa edistyksellistä. Yhtiö työllistää lähes 800 henkilöä pääasiassa Vaasassa, Seinäjoella ja Kokkolassa. Sijoittajia ajatellen yhtiön menestys on heijastunut vuolaana osinkovirtana, joten Anvia olisi pörssikelpoisempi kuin useimmat listautujat. Tähän vaikuttaa myös poikkeuksellisen laaja omistajapohja, sillä osakkeenomistajia on noin 40.000.

Elisa on jo pitkään pyrkinyt lisäämään omistustaan Anviassa. Varsinainen vyörytys alkoi elokuussa 2014, kun Anvian suurin omistaja Ilkka-Yhtymä ja viisi muuta pohjalaista suuromistajaa myivät osakkeensa Elisalle 2.000 euron kappalehintaan. Myyjien toiminta herätti kovasti ihmetystä ja jopa suuttumusta, sillä heidän uskottiin olevan vankasti Anvian itsenäisyyden kannalla. Lisäksi Ilkka-Yhtymän toimitusjohtaja istui Anvian hallituksessa. Luonnollisesti myyjät olivat perillä siitä, minkälaisen kehityskulun he panivat liikkeelle. Näiden suurkauppojen seurauksena Elisan omistusosuus Anviasta nousi 16 prosenttiin (katso myös kommenttimme “Erikoinen osakejärjestely”, 3.9.2014).

Suurkauppojen yhteydessä Elisa järjesti ensimmäisen julkisen ostotarjouksensa samaan hintaan. Siitä ei kuitenkaan annettu asiaan kuuluvaa pörssitiedotetta, vaan ainoastaan “alueellinen lehdistötiedote”, joka tuskin tavoitti kaikkia osakemarkkinoilla toimivia. Aluksi kyseessä ei ollut edes julkinen ostotarjous, vaan “rajattu myyntimahdollisuus”. Ehkä tarkoitus oli toimia sammutetuin lyhdyin, mikä olisi täysin sopimatonta pörssiyhtiölle. Sittemmin Elisa on haalinut avoimesti yleisöltä Anvian osakkeita samaan 2.000 euron hintaan. Tälläkin hetkellä julkinen ostotarjous on meneillään. Elisan omistusosuus on noussut jo lähes 30 prosenttiin. Anvian johto pitää tarjoushintaa liian alhaisena. Investointipankki NAG (entinen Nordic Adviser Group) on arvioinut osakkeiden käyväksi hinnaksi 2.400 euroa.

Anvian johto on alusta lähtien suhtautunut epäluuloisesti osakevyörytykseen, mikä ei kuitenkaan näytä hidastaneen Elisaa. Yhtiö on vuosien saatossa sulauttanut itseensä lukuisia paikallisia puhelinyhtiöitä, mikä lienee lopullisena tavoitteena myös Anvian tapauksessa. Elisaa kiinnostanevat lähinnä Anvian runsaat likvidit varat sekä mahdollisuus kasvattaa markkinaosuuttaan Anvian toimialueella Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Finnet-liittoon kuuluvana Anvia tekee mobiiliyhteistyötä DNA:n kanssa. Mahdollisen toteutuvan yritysvaltauksen seurauksena on todennäköistä, että Anvia paloitellaan, palvelutarjontaa supistetaan  ja satoja työpaikkoja menetetään. Tästä syystä Anvian henkilöstö suhtautuu hyvin kielteisesti Elisan valtausyritykseen ja on muun muassa pyrkinyt keräämään yhtiön lukuisilta pienomistajilta valtakirjoja Anvian yhtiökokoukseen.

Elisan valtausyritys on saanut yhä arveluttavampia piirteitä. Maaliskuussa Elisa vaati jo Anvian hallituksen puheenjohtajan eroa. Moinen sekaantuminen toisen yhtiön asioihin on ennenkuulumatonta Suomessa. Syynä epäluottamukseen on kaiketi se, että puheenjohtaja ajoi tehtävänsä mukaisesti Anvian etua. Hänen ei tarvitse eikä edes saa toimia vain yhden osakkeenomistajan tavoitteiden puolesta, vaikka kyseessä olisikin suurin osakkeenomistaja.

Myös Elisan ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa kaikkien osakkeenomistajiensa hyväksi, missä tähän asti on onnistuttu kiitettävästi. Elisan johdon tulee toimia yksinomaan tämän tavoitteen puolesta eikä sen tarvitse ajatella maan kokonaisetua tai edes pohjalaisten hyvinvointia. Silti sopii miettiä, millä tavalla pohjalaisten julkinen nöyryyttäminen edistää Elisan liiketoimintaa.

Valtakunnalliseksi uutiseksi valtausyritys tuli Anvian keskiviikkona 20.5.2015 pidetyn varsinaisen yhtiökokouksen johdosta. Molemmat osapuolet olivat olleet aktiivisia toukokuussa ennen yhtiökokousta. Elisa oli ostanut valtion omistamat Anvian osakkeet. Osake-erä oli merkittävän kokoinen, sillä Suomen valtio oli Anvian kolmanneksi suurin omistaja. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan valtio oli saanut viisi tarjousta osakkeistaan. Tiettävästi Elisan tarjous ei ollut edes paras. Osakkeet myytiin kuitenkin Elisalle sillä perusteella, että Solidium on Elisan suuromistaja. Luonnollisesti järkevintä sekä valtion että meidän veronmaksajien kannalta olisi ollut myydä eniten tarjoavalle.

Anvian itsenäisyyden puolustajat olivat siinä uskossa, että heillä olisi ääntenenemmistö yhtiökokouksessa. Tämä oli varmistettu hieman aikaisemmin tehdyllä yrityskaupalla, jolla Anvia liittyi osakkaaksi eräiden Finnet-liiton jäsenyritysten yhteisesti omistamaan sijoitusyhtiö S4F Holding Oy:hyn. Tämän yhtiön strategiana on tehdä sijoituksia paikallisiin teleoperaattoreihin ja sen suurin osakkeenomistaja on maan lounaisosissa toimiva tietoliikenneyhtiö Lounea Oy. Kauppa toteutettiin osakevaihtona: Anvia suoritti kauppahinnan S4F:n osakkeista siten, että luopui enemmistöosuudestaan Anvian osakkeita omistamista kolmesta tytäryhtiöstään. Näin ollen S4F:n omistusosuus Anviasta lisääntyi 4,8 prosentista 12,1 prosenttiin.

Anvian keskiviikkoisen yhtiökokouksen ilmapiiri sähköistyi heti, sillä vain kaksi tuntia ennen kokouksen alkua Elisa ilmoitti Anvian johdolle, että se oli hakenut Varsinais-Suomen käräjäoikeudelta ns. väliaikaisen turvaamistoimen S4F:lle siirtyneille osakkeille. Näin ollen Anvian itsenäisyyden puolesta olleet 6.570 äänet jouduttiin hylkäämään yhtiökokouksessa. Tällä varsin rumalla juridisella tempulla vain vajaat 30 prosenttia Anviasta omistama Elisa sai yksinkertaisen ääntenenemmistön yhtiökokouksessa ja pystyi yksipuolisesti sanelemaan kokouksen päätökset.

Käräjäoikeuden päätös on ihmeellinen. Se saatiin pikavauhtia, mikä ei liene tunnusomaista oikeuslaitoksellemme, ja ajoitus oli kuin piste iin päällä Elisan kannalta, sillä yllätysvaikutus oli tyrmäävä. Tosiasiallisesti joskaan ei muodollisesti käräjäoikeus otti itselleen oikeuden päättää kokouksen kulusta Elisan hyväksi, sillä oikeuden hylkäämät äänet toimivat vaa’ankielenä. Juridisissa asioissa allekirjoittanut on maallikko, mutta olen aina luottanut siihen, ettei oikeusvaltiossa voi tehdä päätöstä toista osapuolta kuulematta. Tässä tapauksessa Anvian näkemyksistä ei piitattu.

Muutenkin Elisan toiminta yhtiökokouksessa oli ala-arvoista ja hyvämaineiselle pörssiyhtiölle ennenkuulumatonta. Runsaan kokousyleisön aikaa tuhlattiin naurettavuuksiin kuten inttämiseen Anvian henkilöstöyhdistyksen viime syksyllä toteuttaman valtakirjakeräyksen aiheuttamista postituskuluista, jotka Anvian tilintarkastajan mukaan oli peritty takaisin henkilökuntayhdistykseltä. Tilintarkastaja totesi myös, ettei yhtiö ollut osallistunut kampanjaan, vaikka henkilöstöyhdistys oli käyttänyt Anvian vastauskuoria. Rehellisyydestään tilintarkastaja maksoi kovan hinnan, sillä Elisa halusi itselleen mieluisamman henkilön tilintarkastajaksi.

Henkilökuntayhdistyksen valtakirjakeräyksen vuoksi Elisa siirrätti tilinpäätösasiat voitonjakoineen jatkokokoukseen, joka pidettäneen elokuussa. Ennenkuulumatonta oli myös Elisan äänillä saatu päätös vastuuvapauden epäämisestä Anvian hallitukselta ja toimitusjohtajalta sekä erityistilintarkastuksesta, perusteena edellä mainitut postituskulut ja kirjekuoret! Tällainen pikkumainen kiusanteko ei ole kunniaksi arvonsa tietävälle pörssiyhtiölle.

Anvian hallintoneuvosto koostuu 30 jäsenestä ja valitaan kolmivuotiskaudeksi. Vapaita paikkoja oli nyt kuitenkin poikkeuksellisesti 14. Kummallakin osapuolella oli nimilistansa, joista Elisan lista voitti äänillä 26.808 – 24.943. Luvut osoittavat kuinka ratkaiseva vastapuolen 6.570 äänen hylkääminen oli Elisalle. Todettakoon, että Anvialla on kaikkiaan 92.525 osaketta, joten “nukkuvien puolue” on valitettavasti kaikkein suurin.

Elisa oli löytänyt nimilistaansa vain yhden ehdokkaan Anvian päätoimialueelta eli Vaasan ja Seinäjoen seudulta. Neljä Elisalle mieluisista hallintoneuvoksista asuu Etelä-Suomessa ja yksi niinkin kaukana kuin Liperissä lähellä Joensuuta. Hallintoneuvoston uusista jäsenistä neljä ovat Elisan työntekijöitä. Heiltä tuskin voi odottaa tehtävän edellyttämää itsenäistä päätöksentekokykyä, joten tyylikästä olisi ollut kieltäytyä kunniasta.

Anvian hallintoneuvostolla on valtaa, sillä se valitsee yhtiön hallituksen. Yhtiökokouksen jälkeen 14 jäsentä kuuntelee ilmeisesti herkällä korvalla Elisaa. Täytyy toivoa, että loput 16 jäsentä, niukka enemmistö, ovat vielä valmiit ajattelemaan ensisijaisesti Anvian etua. Siihenhän hallintoneuvoston jäsenyys velvoittaa.

Historialla on kummallinen taipumus toistua. Vaikka vihamieliset yritysvaltaukset ovat äärettömän harvinaisia Suomessa, Elisalla on meneillään jo toinen kerta. Tammikuussa 2008 yritysvaltaaja halusi vaihtaa koko hallituksen sekä paloitella ja myydä uhrinsa. Tuolloin yritysvaltaus epäonnistui, sillä kaappaaja sai vastaansa lähes hurmoshenkisen kansanliikkeen. Erona nykypäivään Elisa ei vuonna 2008 ollut suinkaan valtaajana vaan uhrina. Allekirjoittanutkin liittyi epäröimättä Elisan puolustajiin. Valtausta yritti maineeltaan epämääräinen liikemies, islantilainen Thor Björgólfsson, joka oli luonut mittavan omaisuutensa Venäjällä.

Allekirjoittanut osti vuonna 1971 Helsingin Puhelinyhdistyksen osuustodistuksen, joka myöhemmin muuttui Elisan osakkeiksi. Vuosien saatossa osakemäärä on kasvanut, eikä koskaan aikaisemmin ole tarvinnut hävetä, että on Elisan osakkeenomistaja. Nyt hävettää.

Omistamme osakkeita Elisassa ja Ilkka-Yhtymässä. Emme omista Anvian osakkeita.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Taide: Oma omaisuuslajiko?

La, 23/05/2015 - 19:00

Nouriel Roubini, joka tuli tunnetuksi tuomionpäivän ennustuksistaan finanssikriisin aikoihin, on puhunut sen puolesta, että institutionaalisten sijoittajien tulisi harkita taidetta omana omaisuuslajina. Hän on myös sanonut, että taidemarkkinat on kuin tehty rikollisia varten, mutta tällä hän ei tarkoita taidetta sijoituskohteena vaan sitä miten taidemarkkinat toimivat.

Ensimmäiset taiderahastot perustettiin runsaat kymmenen vuotta sitten ja niiden määrä on tasaisesti kasvanut vuodesta toiseen. Taiteeseen sijoittaminen on vielä harvinaista, mutta on todennäköistä, että siitä tulee yleisemmin hyväksytty sijoitusmuoto kuten hedge-, pääomasijoitus- ja kiinteistösijoitusrahastoistakin.

Kiinnostus taidesijoituksia kohtaan on kasvanut. Vuoristorata pörssissä sekä osakkeiden korkea arvostustaso ja korkoinstrumenttien heikko tuotto on saanut sijoittajat etsimään uusia omaisuuslajeja, jotka tuottaisivat hyvää vakaata tuottoa. Monet ovat siirtäneet katseensa taiteeseen hajauttaakseen salkkujaan.

The British Rail Pension Fundin (BRPF) taidesijoitukset 1970-luvulla on eräs taiderahastojen suosituimmista myyntiargumenteistä. BRPF:än 2.500 teoksen taidesijoitukset tuottivat vuosituhannen vaihteeseen mennessä noin yksitoista prosenttia vuodessa. Kriitikot ovat kuitenkin huomauttaneet, että tuotto tuli vain muutamasta taideteoksen myynnistä äärimmäisen hyvässä markkinatilanteessa.

Rahastomyyjät eivät myöskään unohda kertoa, että taideindeksit ovat tuottaneet paremmin kuin osakemarkkinat. Taideindeksi on tuottanut kymmenen prosenttia vuodessa viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana osakemarkkinoita matalammalla volatiliteetilla. Ryhmä tutkijoita osoitti muutama vuosi sitten, että indeksi vääristää todellisuutta.

Tutkijoiden mukaan indeksi kuitenkin kärsii otantavirheestä. Otantavirhe syntyy kun melko epälikvidejä omaisuuseriä myydään toistuvasti, ei sattumanvaraisesti. Heidän mukaansa taideindeksi sekä yliarvioi tuoton että aliarvioi riskin ja että taidesijoitukset eivät paranna hyvin hajautetun salkun riski/tuottoprofiilia.

Tutkijoiden korjaama indeksituotto olisi ollut 6,5 prosenttia vuodessa kymmenen prosentin sijaan. Taidesijoituksen Sharpe luku oli heidän arvionsa mukaan 0,04 aiemmin arvioidun 0,24 sijaan, kun taas osakemarkkinoiden Sharpe luku on ollut 0,3.

Otantavirheeseen on olemassa useita syitä. Tutkijat mainitsivat muun muassa, että suuren kysynnän omaavia tauluja myydään useammin huutokaupoissa kuin muita tauluja ja ne myydään korkeampaan hintaan. Ihmisillä on tapana myydä tauluja, joiden arvo on noussut eniten ostohetkeen verrattuna. He olettavat, että vastaavanlaiset otantavirheet ovat todennäköisiä myös kiinteistömarkkinoilla.

Otantavirhettä voi havainnollistaa esimerkillä. Olettakaamme, että sijoittaja ostaa kaksi taulua ja maksaa kummastakin taulusta 10.000 euroa. Toisen taulusta hän myy kymmenen vuoden kuluttua 20.000 eurolla, kun taas toinen taulu jää roikkumaan olohuoneen seinälle, koska kysyntä taiteilijan teoksille häviää hänen kuolemansa jälkeen. Taideindeksi olettaa, että molempien taideteoksien hinta on kohonnut 20.000 euroon, joten indeksin tuotto on siten 100 prosenttia.

Toisin sanoen indeksin mukaan taulut ovat yhteensä 40.000 euron arvoisia, vaikka toisella taululla ei olekaan kysyntää. Jos olohuoneessa roikkuva taulu on arvoton, olisi indeksin pitänyt olla muuttumaton. Jos se on pitänyt hintansa, olisi indeksin pitänyt nousta 50 prosenttia. Tämä ei olisi ongelma, jos molemmat taulut olisivat keskivertotauluja, joiden hintakehitys seuraa toisiaan.

Mielestämme taidemarkkinat ovat äärimmäisen vaikeat. Itse asiassa ei voida edes puhua yksistä markkinoista vaan lukemattomista mikromarkkinoista, jotka ovat riippuvaisia taiteilijasta, onko hän elossa vai kuollut, muodista, menetelmästä, paikasta, tekniikasta ja kuka käytti tekniikkaa ensin jne. Saman taiteilijan tekemän taulun arvo voi olla satasia tai miljoonia, riippuen miten se on tehty. Tätä me emme ymmärrä. Mielestämme hinnan täytyy  olla sama, mikäli kaksi taideteosta tuottaa saman nautinnon.

Voi olla, että on olemassa äärettömän fiksuja ihmisiä, joilla on silmää valita tauluja jotka tuottavat hyvin tulevaisuudessa. Tätä voisi verrata siihen, että ostaa yhden tai muutaman osakkeen ja onnistuu löytämään voittajat. On mahdollista, että joku kuuluu tähän äärettömän pieneen ryhmään, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä me tai joku lukijoistamme  ei kuulu ryhmään ja jos joku onnistuu löytämään voittajat, on kyse mitä todennäköisimmin vain onnesta.

Mielestämme taidetta kannattaa ostaa siksi, että siitä nautti. Ei siksi, että toivoo tekevänsä sillä voittoa tulevaisuudessa.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kampanjayhtiö: Krones

To, 21/05/2015 - 11:17

Saksassa päämajaansa pitävä Krones suunnittelee, kehittää ja valmistaa laitteistoja sekä linjastoja paketoimiseen ja pullottamiseen. Yhtiö on maailman johtava pullojen ja tölkkien valmistaja. Päivittäin miljoonat pakkaukset käsitellään Kronesin teknologialla ympäri maailman. Esittelen tässä merkinnässä pääpiirteittäin Kronesin, joka kuuluu julkaisuhetkellä Nordnetin saksalaisten osakkeiden kaupankäyntikampanjaan.

Erityisen vahva markkina-asema Kronesilla on panimoiden sekä kuohu- ja virvoitusjuomien markkinoilla. Tämän ohella on kuitenkin mainittava, että yhtiö on läsnä myös ruoka-, kemikaali-, kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa. Hajautusta riittää siten yhden yhtiön sisälläkin eri segmentteihin varsin hyvin.

Edeltävä huomioiden voidaan todeta, että Kronesin teknologinen riski on vähäinen siitä näkökulmasta, ettei yhtiön liiketoiminta ota kantaa esimerkiksi sokerilimujen terveysvaikutuksiin. Kronesin laitteistoilla on juomateollisuudessa kysyntää karkeasti ilmaisten niin kauan kuin ihmiset juovat jotain. Tietenkin ihmisten määrän kasvu globaalisti kasvattaa myös markkinapotentiaalia. Krones ei siis ole vain sokerilimun vanki.

Ansaintakykynsä osoittanut liiketoimintamalli

Krones perustettiin vuonna 1951, joten sillä on liiketoimintahistoriaa ja reilusti yli puoli vuosisataa. Yhtiö on vuosien mittaan kehittynyt pelkästä laitevalmistajasta asiakkaiden kokonaisvaltaiseksi palvelukumppaniksi. Kronesin mukaan sen liiketoiminnan vallihautaa eli kilpailuasemaa suojelee jo yli 3150 eri patenttia.

Maailmanlaajuisesti Krones työllistää tänään yli 12000 työntekijää. Vain 10 prosenttia yhtiön myynnistä suuntautuu Saksaan, joten kansainvälisen liiketoiminnan osuus konsernista vastaa jopa 90 prosenttia. Euromääräisesti tarkasteltuna Kronesin liikevaihto yltää jo lähes 3 miljardiin.

Osake iskenyt silmään vahvan nousuvaihteen

Kronesin osakekurssi on kehittynyt viime aikoina loistavasti. Vuodessa osake on kohonnut 44,8 prosenttia, kahdessa vuodessa 88,9 prosenttia ja kolmessa vuodessa 138,4 prosenttia.

Kronesissa sijoittajia kiinnostava ominaisuus on varsin hyvin ennustettava kannattavuus, joka sallii tasaisen osingonjaon ja kasvuinvestoinnit. Viime vuosina yhtiö on investoinut palveluliiketoiminnan kasvattamiseen. Kronesin näkemyksen mukaan se onkin jo korvaamaton partneri asiakkailleen laitemyynnin jälkeen. Nopea huolto toimii paitsi korjaustarpeissa, myös liiketoiminnan kustannustehokkuuden kehittämisessä.

Suorituskyvyn kohennusta joka rintamalla

Kronesin liikevaihto kasvoi 4,9 prosenttia vuonna 2014 suhteessa vuoteen 2013. Euromääräisesti tarkasteltuna liikevaihto saavutti 2,95 miljardia vuodessa. Myynnin kasvattamisen ohella Krones onnistui kohentamaan myös kannattavuuttaan. Liikevoitto suhteessa liikevaihtoon nousi vuoden 2013 noin 6,0 prosentin tasosta viime vuonna noin 6,5 prosenttiin.

Myös kustannustehokkuus on parantunut Kronesin kohdalla trendinomaisesti. Yhtiön materiaalikulut suhteessa liikevaihtoon ovat laskeneet vuoden 2011 noin 51,2 prosentin tasosta viime tilikauden noin 49,2 prosenttiin. Samalla aikavälillä henkilöstökulujen suhteellinen osuus myynnistä on pudonnut noin 29,7 prosentista noin 29,1 prosenttiin.

Kustannustehokkuus yhdistettynä myynnin kasvuun on johtanut liikevoiton trendinomaiseen ja rivakkaan kasvuun, mitä ilmentää seuraava kuva.

Kronesin liikevoitto (mEUR) ja liikevoittomarginaali (%) 2011–2014

Kronesin liikevoitto on kasvanut 157 prosenttia viimeisten kolmen vuoden aikana. Ajanjaksolla suhteellinen liikevoittomarginaali on yli kaksinkertaistunut, kohentuen joka tilikausi poikkeuksetta.

Osingonjako paisuu kuin pullataikina

Suotuisa liiketaloudellinen kehitys mahdollisti jälleen tänä keväänä Kronesin osingonjakoon tuntuvan korotuksen. Krones nosti osakekohtaista osinkoaan jopa 25 prosenttia. Keväällä 2014 maksetusta 1,00 eurosta per osake noustiin tasolle 1,25 euroa per osake.

Krones onkin huomionarvoisesti yli kaksinkertaistanut osakekohtaisen osingonjakonsa vuoden 2011 jälkeen seuraavan kuvan osoittamalla tavalla.

Kronesin osinko per osake (EUR) 2011–2014

Kasvun jatkumisella kaikki edellytykset

Näkymät alkaneelle tilikaudelle 2015 ovat Kronesin mukaan optimistiset. Yhtiö ennakoi liikevaihtonsa kasvavan 4 prosenttia ja liikevoittomarginaalin kohoavan edelleen, viime vuoden noin 6,5 prosentista noin 6,8 prosenttiin. Mikäli tavoitteet toteutuvat, on yhtiöllä edellytykset kohentaa tulostaan lähes 10 prosentilla alkaneena vuonna.

Lyhyellä tähtäimellä on mainittava, että Krones on saavuttanut kaikki asettamansa taloudelliset tavoitteet säännönmukaisesti. Esimerkiksi viime vuonna yhtiö tavoitteli vuoden alussa ilmoittaen 4 prosentin kasvua (toteuma 4,9 prosenttia), noin 6,2 prosentin liikevoittomarginaalia (toteuma 6,5 prosenttia) ja yli 16 prosentin sijoitetun pääoman tuottoa (toteuma 16,4 prosenttia).

Viimeisten kolmen vuoden aikana Krones on kasvattanut tilauskantaansa poikkeuksetta joka tilikausi. Vuoden 2011 noin 2,51 miljardin euron tasosta on noustu viime tilikauden loppuun mennessä noin 3,04 miljardiin euroon. Huomionarvoista on, että Kronesin tilauskanta paisuu tällä hetkellä erityisesti Aasiassa – viime vuoden lopussa Asia-Pacific -divisioonan tilaukset olivat 40,7 prosenttia korkeammalla tasolla kuin vuoden 2013 lopussa.

Yhtiön tuotteiden ja palveluiden kysyntä on kestävää

Pitkällä aikavälillä ruoan ja juoman kasvutekijät ovat globaalissa mittakaavassa suotuisat. Kronesin markkina-asemaa on mahdollista kuvailla vahvaksi, joten yhtiö on erinomaisissa lähtökohdissa hyötymään koko toimialan tulevasta kasvusta.

Huomioiden teollisuudenalat, joilla Krones harjoittaa liiketoimintaa, voidaan sanoa, että loppukysyntä on verrattain suhdannevakaata, mikä mahdollista vakaan kasvun ja liiketoiminnan konservatiivisen riskiprofiilin.

Osinko per osake: 1,25 EUR
Osinkotuotto-%: 1,26 %
P/E-luku: 25,79
Osakekohtainen tulos: 3,84 EUR
Markkina-arvo: 3,13 mrd EUR

-> Siirry tästä kampanjasivulle

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittuja yhtiöitä kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta taikka markkinapaikasta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: cfaobam / Source / CC BY
Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Superrahastojen saamien osinkojen verotus

To, 21/05/2015 - 10:46

Neljä maata, erilaiset verotuskäytännöt

Noin vuosi sitten lanseerattiin Superrahastot, neljä kulutonta indeksirahastoa, Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Rahastot ovat saavuttaneet suuren suosion pohjoismaalaisten säästäjien keskuudessa. Jo 50 000 asiakasta on sijoittanut rahastoihin summalla, joka vastaa yhteensä noin 1,5 miljardia Ruotsin kruunua.

Nordnetin liiketoiminta on skaalautuvaa. Se tarkoittaa että monet toimintomme kuten IT, tuotekehitys ja hallinto, on keskitetty Ruotsiin. Siksi myös kaikkia Superrahastoja hallinnoidaan Ruotsista käsin.

Rahastojen tuotto koostuu ennen kaikkea sen sisältämien osakkeiden arvon muutoksista sekä osingoista. Jos rahasto maksaa osinkoveroa, on tällä negatiivinen vaikutus rahaston tuottoihin. Vaikutusta on helpompi arvioida esimerkin kautta; jos rahaston todellinen osinkotuotto on keskimäärin 3 % ja siitä maksetaan 15 % veroa, saa rahasto osinkoverotuksen takia 0,45 % (3 % x 15 %) vähemmän tuottoa vuodessa kuin indeksi.

Osinkoverot eivät rasita Superrahasto Suomea

Olemme keskustelleet paikallisten veroviranomaisten kanssa. Suomessa ja Ruotsissa tilanne on se, että Superrahastojen ei tarvitse maksaa osinkoveroa. Norjassa ja Tanskassa emme ole vielä saaneet lopullista vastausta verottajalta. Sen takia olemme maksaneet Norjan ja Tanskan Superrahastoihin summan, joka vastaa rahastojen osinkoverotuksen takia menettämää rahamäärää. Lisäksi korvasimme tuoton, joka jäi saamatta sen takia että osinkoveron mukainen summa lisättiin rahastoihin myöhemmin.

Kaiken kaikkiaan lisäsimme pääomaa noin 800 000 Norjan kruunua Norjan Superrahastoon ja noin 1,5 miljoonaa Tanskan kruunua Tanskan Superrahastoon. Päätimme tehdä näin siksi, että emme halua asiakkaidemme saaman tuoton kärsivän, mutta toiveenamme on saada paikallisilta veroviranomaisilta takaisin nämä rahat joskus tulevaisuudessa. Korvaamme myös mahdolliset tulevat osinkoverot, kunnes löydämme kestävän ratkaisun tilanteeseen Norjassa ja Tanskassa. Jos emme saa rahoja takaisin veroviranomaisilta, jäävät kulut Nordnetin kannettaviksi.

Pohjoismaiset Superrahastot samalle viivalle

Korvaamme mahdollisen menetetyn tuoton myös niille asiakkaille, jotka ovat aiemmin omistaneet Norjan tai Tanskan Superrahastoa ja jotka ovat myyneet osuutensa ennen kuin eilen tekemämme maksu toteutui. Teemme tarkat laskelmat siitä, millä kursseilla asiakkaat olisivat ostaneet ja myyneet osuutensa mikäli osinkoveroa ei olisi maksettu, ja verrata niitä toteutuneiden kauppojen kursseihin. Tämä työ vie aikaa, joten pyydämme teiltä kärsivällisyyttä. Yksittäiselle asiakkaalle korvattava summa tulee olemaan keskimäärin hyvin pieni. Olemme yhteydessä niihin asiakkaisiin, joita tämä koskee.

Näiden toimenpiteiden avulla varmistamme, että erilaiset verotuskäytännöt eivät vaikuta negatiivisesti eri maiden Super-asiakkaisiimme ja että Superrahastot seuraavat kaikissa maissa indeksejään mahdollisimman tarkasti. Jos sinulla on kysyttävää, voit kommentoida tähän blogiin.

Terveisin
Nicke

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Korkoa korolle sukupolvien yli

To, 21/05/2015 - 07:00

Teettämämme kyselyn mukaan 77 prosenttia vastanneista vanhemmista eivät säästä lapselle. Syyksi 60 prosenttia vastanneista ilmoittaa sen, että menojen jälkeen ei jää rahaa säästämiselle. Niistä jotka säästävät lapsillensa, 63 prosenttia laittavat rahat pankkitilille. Asiat voisi tehdä itselleen ja jälkikasvulle helpommaksikin.

Miksi pitäisi säästää?

Lyhyt vastaus on yksinkertaisesti se, että pääset itse helpommalla. Säästämällä kustannustehokkaasti osakkeisiin, perheenne ottaa täyden hyödyn irti korkoa korolle ilmiöstä.

Säästämisen synnyttämä tuotto on ilmainen veto-apu perheesi talouteen. Mikäli et säästä, joudut maksamaan kaiken itse. Siksi varsinkin vähempituloisten tulisi ottaa varakkaimpien keinot avuksi ja hilata talouteensa löysää sijoittamalla pitkäjänteisesti ja kustannustehokkaasti osakemarkkinoille.

Mihin sitten pitäisi säästää?

Osakemarkkinoille sijoitetut eurot kasvavat kymmenessä vuodessa keskimäärin kaksinkertaiseksi, 30 vuodessa kuusinkertaiseksi ja 60 vuodessa viisikymmenkertaiseksi*. Muut sijoituskohteet eivät tähän pysty.

Vaikka muiden sijoituskohteiden arvonvaihtelu on lyhyellä aikavälillä maltillisempaa on hyvä huomata, että osakesijoituksen riski pienenee ajan kanssa. Todella pitkässä juoksussa eri pääomaluokkien sijoitustuottojen erot kasvavat valtaviksi, osakesijoituksen eduksi.

Mistä rahat?

Säästäminen ei vaadi suuria summia merkitykselliseen tulokseen pääsemiseksi. Pienellä kuukausisäästöllä voi saada merkittävän pesämunan aikaiseksi. Pitkäjänteisyys on kaiken avain. Mikäli säästät esimerkiksi viisivuotiaalle lapselle kakskymppiä kuukaudessa kunnes nuorukaisesta tulee täysi-ikäinen, kasvaa tuo maksamasi vajaa 3 000 euron potti yli 100 000 euron suuruiseksi lapsen eläkeikään mennessä.

Älä säästä liikaa

Säästetty summa ei myöskään tuloihin nähden saisi olla liian iso, koska silloin kiusaus puuttua automaattiseen kuukausisäästämiseen on suuri ja näin pitkäjänteisyys on taas uhattuna. Noin 3-5 prosentin osuus kuukausipalkasta on usein sopiva summa unohdettavaksi.

Minimoi kulut

Pitkäjänteisyyden lisäksi tärkeintä on muistaa minimoida kulut. Jos osakkeiden keskimääräinen vuotuinen reaalituotto huitelee jossain 7 prosentin paikkeilla, tyypilliset 2 prosentin vuotuiset sijoittamiseen liittyvät kokonaiskulut syövät 30 vuodessa puolet sinulle kuuluvasta tuotosta.  Sijoittamisessa piileekin hullunkurinen luonnonlaki: maksamalla vähemmän saat enemmän.

Vaikka edustankin pelkästään omia, enkä työnantajani mielipiteitä pidän Nordnetin Superrahastoja todella mielenkiintoisina vaihtoehtoina, koska ne ovat täysin kuluttomia. Siksi säästänkin itse pitkäjänteisesti kaikkiin neljään Superrahastoon. Näin osakemarkkinoiden tuotto tuloutuu minulle täysimääräisesti.

Kasvata esimerkillä

Säästämällä pitkäjänteisesti lapsellesi, näytät myös esimerkkiä jälkikasvullesi. Lapsethan tunnetusti eivät tee niin kuin sanot vaan niin kun itsekin teet.

Olisin toivonut myös omilta vanhemmiltani tämän iskostamista, koska korkoa korolle ilmiön ymmärtämisestä on eninten hyötyä jos sen sisäistää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ettei olisi kulunut yli 30 vuotta pikavoittojen, bonusten ja lottovoittojen toivossa.

Vaurastuminen on joka perheen oikeus. Kunhan sukupolvi toisensa jälkeen ymmärtää mistä se kumpuaa.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

* Osakemarkkinat tuottavat pitkässä juoksussa keskimäärin noin seitsemän inflaatiokorjattua prosenttia vuodessa. Osakemarkkinoiden tuotto vaihtelee tosin huomattavasti vuodesta toiseen, mutta mitä pidempää aikajaksoa tutkit, sitä lähemmäksi seitsemää prosenttia tuo keskimääräinen vuotuinen tuotto muodostuu. Jos sijoitat kustannustehokkaan osakeindeksirahaston kasvu-osuuksiin (joissa osingot sijoitetaan automaattisesti uudelleen rahastossa oleviin osakkeisiin ja missä rahaston kokonaiskustannukset ovat korkeintaan noin 0,5 prosenttia vuodessa) saat keskimäärin 6,5 prosentin tuoton sijoituksillesi. Silloin sijoitettu pääoma kasvaa keskimäärin kymmenessä vuodessa 88%, 30 vuodessa 561% ja 60 vuodessa 4 275%. Jos sijoitat ilmaiseksi esimerkiksi Nordnetin Superrahastoihin, vastaavat esimerkkituotot ovat 97%, 661% ja 5 695%.

Tutkimuksen toteutti tutkimusyhtiö CINT ajalla 19.–25.3.2015. Kyselyyn vastasi 1 030 20–70-vuotiasta suomalaista. Virhemarginaali +/-3 %.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Miksi jo 50 000 sijoittajaa on jakanut salkkunsa?

Ke, 20/05/2015 - 13:53

Perustimme Sharevillen, jotta sijoittajat saisivat vinkkejä muiltakin kuin pankeilta, jotka yrittävät vain myydä omia tuotteitaan. Sharevillessä voit seurata tavallisia sijoittajia ja nähdä kuinka he oikeasti sijoittavat.

Sharevillessä on nyt 50 000 jäsentä, jotka ovat jakaneet salkkunsa ja osoittaneet yksityissijoittajien vahvuuden. Viime vuoden syyskuun lanseerauksen aikaan toivoimme saavamme palveluun 20 000 jäsentä ensimmäisen vuoden aikana. Sen merkkipaalun ohitimme jo kahdessa kuukaudessa ja kasvu jatkuu tasaisesti yhä.

Seuraa parhaita

Kun jäsenten määrä kasvaa, kasvaa myös top-jäsenten määrä. Top-jäsenet ovat Sharevillen sijoittajista parhaat 10 %. He ovat sijoittaneet pitkään menestyksekkäästi salkun riskikorjatun tuoton perusteella. Hyvällä tuurilla voi onnistua kerran tai kaksi, mutta salkun riskikorjatun tuoton pitämiseen korkealla tasolla ei pysty jokainen.

Top-jäsenten salkkujen tuotto oli viimeisen vuoden aikana keskimäärin 55,4 prosenttia, kun samaan aikaan Helsingin pörssi (OMXH-indeksi) on tuottanut 22,05 prosenttia. Parhailta jäseniltä voit oppia esimerkiksi katsomalla Shareville Relax -osiosta, mitä osakkeita he suosivat.

Tämän takia jo 50 000 on jakanut salkkunsa

Omasta mielestäni syy Sharevillen suosioon on sen läpinäkyvyys. Palvelussa on jaettu todellisia salkkuja ja sijoituksia, jotka jäsenet ovat tehneet omilla säästöillään. Niistä voi oppia ja saada ideoita täysin uudella tavalla. Yhdessä olemme vahvempia.

PS. Haluatko tietää helpon keinon seurata sijoituksiasi? Jaa salkkusi Sharevillessä, niin saat maanantaisin sähköpostitse viikkoraportin, josta näet sijoitustesi kehityksen yhdellä katsauksella.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ymmärrettävää ja yksinkertaista

Ke, 20/05/2015 - 08:28

Kotitalousvähennys on hyvä esimerkki siitä, miten yksinkertainen idea muuntuu veroammattilaisten käsissä vaikeaksi tulkintojen viidakoksi. Kotitalousvähennyksen ideana on torjua harmaata taloutta porkkanan avulla. Kotitalouksien pikku remontit ja palvelut on saatu tehokkaasti verotuksen piiriin antamalla maksajan vähentää osa ostamastaan työpalvelusta.

Miksi lieden kytkeminen ei oikeuta vähennykseen mutta television kytkeminen oikeuttaa? Tämän kummallisuuden on keksinyt lainsäätäjä. Verohallinto lain tulkitsijana on taas keksinyt sen, että hälytysjärjestelmän rakentaminen ei oikeuta vähennykseen mutta lämpöpumpun asentaminen oikeuttaa. Molemmissa tapauksissa ammattimies lisää rakennukseen jälkikäteen laitteita ja johtimia, jotka muuttuvat asunnon kiinteiksi osiksi. Näin Verohallinnon kannustamana kansa asuu lämpimästi mutta turvattomasti.

Riemukkaimpia innovaatioita Verohallinnon ohjeistuksessa on kotiunikoulu. Keskusverolautakunta katsoi, että kotikoulu ei ole tavanomaista lastenhoitoa. Vaikka vauvan unirytmin korjaaminen ulkopuolisen avulla on nimetty kouluksi, on se yhtä kaikki lastenhoitoa. Vähennysoikeuden ulkopuolelle palvelu menee vain, jos se katsotaan terveydenhuollon ammattihenkilön antamaksi terveyden- tai sairauden hoidoksi.

Uudisrakentaminen ei ole kotitalousvähennykseen oikeuttavaa työtä. Uudisrakentamista on grillikatoksen rakentaminen mutta ei valokatoksen tekeminen. Rautakaupan mainoksen mukaan valokatos näyttäisi olevan katos, jossa materiaali on läpinäkyvää tai läpikuultavaa valkoista muovia.  Onko todellakin niin, että katon väri ratkaisee vähennysoikeuden?  Mikä on katos, jossa katteena on vihreä, läpikuultava muovi ja sisällä pieni kaasugrilli?

Syyttömiä tulkintojen sekavuuteen eivät ole myöskään hallintotuomioistuimet tai Keskusverolautakunta. Ilmanvaihtokanavan nuohoaminen oikeuttaa vähennykseen mutta savupiipun nuohoaminen ei. Onkohan ratkaisun taustalla lian väri? Tavaran pistäminen laatikkoon on tavanomaista kotitaloustyötä, jos sen tekee ammattijärjestäjä. Jos sen tekee muuttomies, se ei oikeuta kotitalousvähennykseen, koska kyseessä on muuttopalvelu, joka ei ole keskusverolautakunnan mielestä tavanomaista kotitaloustyötä. Minusta tavaroiden pakkaaminen on tavanomaisesti kotitalouksissa tehtävää työtä eli tavanomaista kotitaloustyötä. Muuttokuorman kuljettaminen on tietenkin asia erikseen, koska se tapahtuu kodin ulkopuolella.

Asunto-osakeyhtiön osakas ei saa tehdä kotitalousvähennystä, jos on maksanut remontin, joka liittyy asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuun piiriin kuuluvaan asiaan. Asunto-osakeyhtiölaissa kunnossapitovastuu jaetaan karkeasti niin, että osakas vastaan asunnon sisäpuolisista pinnoista ja taloyhtiö muusta, esimerkiksi putkista. Yhtiön putkiremontin yhteydessä asukkaat tapaavat tehdä kylpyhuone- ja keittiöremontin. Putkiremontin yhteydessä tehdyistä lisätöistä pitää osakkaan sopia erikseen urakoitsijan kanssa ja urakoitsijan pitää laskuttaa niistä erikseen osakasta, jotta osakas saisi kotitalousvähennyksen. Asunto-osakeyhtiön käyttäminen välissä postikonttorina vie Verohallinnon ohjeen mukaan vähennysoikeuden. Verotuksessa pitäisi asian mennä ennen muotoa.

Pilkkua on kiva viilata mutta ohjeiden kirjoittajat ja pykälien tulkitsijat voisivat joskus tavoitella yksinkertaisuutta ja ymmärrettävyyttä jotta yksinkertaisetkin ymmärtäisivät.

Vesa Korpela on lakia siain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa

Kuva: iStockphoto.com

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kampanjayhtiö: Henkel

Su, 17/05/2015 - 22:41

Kodinhoito- ja kosmetiikkajätti Henkel on listattu Saksan osakemarkkinoille. Henkelin tunnettuihin tavaramerkkeihin kuuluvat Schwarzkopf, Dial ja Syoss. Näiden ohella myös Persil ja Loctite lukeutuvat Henkelin vahvaan tuotearsenaaliin. Henkelin ehdottomana vahvuutena näyttää olevan laaja brändivetoinenkasvustrategia kehittyvillä markkinoilla – yhtiö harjoittaa tavaramerkkiensä maantieteellistä levikkiä kasvattavaa liiketoimintaa 47 000 työntekijän voimin jo yli 120 eri maassa.

Trendinomainen tuloksen kasvattaja

Henkelin osakekohtaisen tuloksen kasvunopeus on ollut 2010-luvulla keskimäärin 11,6 prosenttia vuositasolla. Trendin ja tasaisen vauhdin jatkuessa nettotulos kaksinkertaistuu keskimäärin seitsemän vuoden välein. Jo toteutunut tuloskasvu on luonnollisesti erittäin hyvä saavutus huomioiden vallitsevat markkinaolosuhteet. Näihin lukeutuvat esimerkiksi euroalueen kohmeinen talous ja eurokriisin eri vaiheet.

Tuloskasvun seurauksena Henkelin osakekurssi on kehittynyt viime aikoina erittäin hyvin. Vuodessa osake on kohonnut 22,3 prosenttia, kahdessa vuodessa 52,2 prosenttia ja kolmessa vuodessa 95,7 prosenttia.

Yhtiön osakkeella käydään kauppaa juuri nyt 94,00 euron hintatasoon. Yhtiö ansaitsi viime vuonna 4,38 euroa osakekohtaista tulosta, mistä johdettu p/e-luku on tänään 21,5.

Seuraavassa kuvassa esitetään Henkelin osakekohtaisen tuloksen mallikelpoinen kasvutrendi 2010-luvulla.

Henkelin tulos per osake (EUR) 2010–2014

Henkelin osakekohtainen tulos kasvoi myös viime vuonna, lähes 8 prosenttia vuodesta 2013.

Myös suhteellinen kannattavuus jatkuvassa parannuksessa

Henkelin tapauksessa osakekohtaisen tuloksen kasvu ei pohjaudu ainoastaan myynnin kasvattamiseen, vaan myös liiketoiminnan kustannustehokkuuden eli suhteellisen kannattavuuden parantamiseen.

Seuraava kuva osoittaa yhtiön operatiivisen liikevoittomarginaalin selvän kohennuksen 2010-luvulla.

Henkelin liikevoittomarginaali (%) 2010–2014

Henkel on onnistunut kasvattamaan liikevoittonsa suhteellista osuutta liikevaihdosta koko 2010-luvun ajan. Näin tapahtui myös viime vuonna, jonka aikana Henkel kohensi voittomarginaaliaan 0,4-prosenttiyksiköllä. Saavutukseen pääsemistä edesauttoi yhtiön orgaaninen 3,4 prosentin myynnin kasvu, joten marginaalien kestävyys ei nojaa ainoastaan kustannustalkoisiin – mikä on hyvä asia kestävyyden kannalta.

Omistajan passiiviset tulot vahvassa kasvussa

Erinomainen ja määrätietoinen liiketaloudellinen kehityskulku on johtanut siihen, että Henkel on kyennyt palkitsemaan vuosittain omistajiaan yhä suuremmilla osingoilla. 2010-luvulla yhtiön osakekohtainen osingonjako on pysytellyt tukevasti nousuladulla, mitä havainnollistaa seuraava kuva.

Henkelin osinko per osake (EUR) 2010–2014

2010-luvulla Henkel on kasvattanut osakekohtaista osinkoaan keskimäärin 16,1 prosenttia vuodessa. Tahdilla osingonjako kaksinkertaistuu reilun neljän vuoden välein. Pitkäjänteiselle omistajalle tämä on luonnollisesti merkinnyt passiivisten tulojen kasvua. Myös viime vuoden tuloksesta Henkel jakaa kasvavan osingon. Kasvua vuoteen 2013 nähden on 7,4 prosenttia.

Alhainen osingonjakosuhde vahvistaa osinkojen tulevaa kasvunäkymää

Osingonjaon kasvutrendin kanssa samaan aikaan on huomattava, että Henkelin maksama osakekohtainen osinko edustaa vain 29,9 prosenttia tilikauden nettotuloksesta. Näin ollen voidaan todeta, että valtaosa Henkelin tuloksesta ohjataan liiketoiminnan kehittämiseen. Toisin sanoen yhtiö ei ole ainoastaan osinkokone, vaan myös kasvuun vakaasti panostava yhtiö. Huomionarvoista ja sijoittajan kannalta erittäin mieluista on, että Henkelin kasvu on osoittautunut 2010-luvun hyvin johdetuksi ja erinomaisen vakaaksi.

Tämän hetken markkinatilanteessa yhteistä kaikille vahvoille kuluttajatuoteyhtiöille – kuten meikkijäteille – on haastavahko osakehinnoittelu, jossa yhtiön tarjoama nykyhetken osinkotuotto on varsin alhainen. Tämä johtuu siitä, että sijoittajat pitävät liiketoimintamallia erittäin vakaana ja sen tulevaisuuden kasvuodotuksia stabiileina. Henkelin kohdalla nykyhetken osinkotuotto on 1,4 prosenttia, koska yhtiö jättää tuloksestaan varoja investointeihin.

On kuitenkin muistettava, että osakkeen pitkän aikavälin kokonaistuotto muodostuu ennustetusta nykyosingosta lisättynä osingonjaon kasvuprosentilla.

Pitkän tähtäimen kasvuajurit kunnossa

Oletukset Henkelin vakaudesta ovat pitkälti perusteltuja, sillä eurooppalainen väestöpyramidi osoittaa ikääntymisen merkkejä, mikä luo ryppyjen syventymisen kautta kasvavat markkinat kilohinnaltaan huimille anti age -tuotteille. Eikä vanheneminen katso suhdannevaihetta – aina vaan syvemmän rypyn ilmestyttyä asiakkaat hakevat kirkkaiden lamppujen alta yhä väkevämpää myrkkyä levitettäväksi.

Osinko per osake: 1,31 EUR
Osinkotuotto-%: 1,39 %
P/E-luku: 21,46
Osakekohtainen tulos: 4,38 EUR
Markkina-arvo: 23,3 mrd EUR

-> Siirry tästä kampanjasivulle

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittuja yhtiöitä kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta taikka markkinapaikasta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Foter / CC BY-SA
Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kampanjayhtiö: Munich Re

Ke, 13/05/2015 - 00:51

Saksalaisilla pörssimarkkinoilla noteerattava Munich Re lukeutuu maailman tunnetuimpiin vakuutusyhtiöihin. Saksassa se tunnetaan myös nimellä Münchener Rück ja maailmalla englanninkielisellä täysnimellä Munich Reinsurance Company. Yhtiö on maailman toiseksi suurin jälleenvakuuttaja, jolla on yli 5 000 asiakasta noin 160 eri maassa. Nimensä mukaisesti yhtiön kotipaikka sijaitsee Saksassa. Esittelen tässä merkinnässä pääpiirteittäin Munich Re:n, joka lukeutuu merkinnän julkaisuhetkellä Nordnetin saksalaisten osakkeiden kaupankäyntikampanjaan.

Munich Re:n historia juontaa juurensa vuoteen 1880 asti. Vuonna 1906 modernein korvausmenetelmin käsitelty San Franciscon maanjäristys tarjosi yhtiölle mahdollisuuksia kasvattaa toimintaansa globaalisti. Mainittu järistys vahvisti yhtiön asemaa toimialalla myös siten, että useat kilpailijat ajautuivat katastrofin vuoksi merkittäviin maksuvaikeuksiin. 2000-luvun tunnetuin onnettomuus jossa yhtiö on ollut mukana merkittävänä vakuuttajana, on syyskuun 11. päivänä 2001 tapahtunut WTC-isku New Yorkissa.

Ei aivan tavallinen vakuutusyhtiö

Munich Re on niin sanottu jälleenvakuuttaja. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että muut vakuutusyhtiöt, niin sanotut ensivakuuttajat, siirtävät osan vakuutussopimustensa vastuista Munich Re:n vastuulle.

Liiketoimintamallissa jälleenvakuuttaja ei kuitenkaan tule sopimusosapuoleksi alkuperäisiin vakuutussopimuksiin. Tavanomaiset vakuutusyhtiöt ottavat jälleenvakuutuksen yleensä vain sellaisille riskeille, joita ne eivät halua tai voi vakuutusmatemaattisista syistä pitää kokonaan omalla vastuullaan. Siksi Munich Re:n ansaintalogiikka pohjautuu osin mittakaavaetuun, joka luo toimialalle tulemisen esteen.

Perinteisin kertoimin maltillisesti arvostettu osake

2000-luvun aikana Munich Re on arvostettu vain harvoin alle osakekohtaisen kirjanpidollisen tasearvonsa, eli alle yhden P/BV-luvun. Tämä johtuu siitä, että yhtiön liiketoimintamallin katsotaan olevan erinomaisen vakaa suhdanteiden yli. Historian valossa yhtiön normalisoiduksi arvostustasoksi voidaan katsoa noin 1,2 P/BV-luku. Tämä pohjautuu kuitenkin menneeseen hinnoitteluun, mikä ei tietenkään takaa tulevaa – mutta saattaa kuitenkin antaa joitain suuntaviivoja.

Toukokuussa 2015 Munich Re:n taseperusteinen P/BV-tunnusluku on yhden tasolla, mikä on selvästi alle historiallisen keskiarvon. Munich Re on näin ollen tasearvolla mitattuna juuri nyt keskimääräistä edullisempi osake, ainakin suhteessa omaan kaupankäyntihistoriaansa 2000-luvulla. Yhtiöllä on tällä hetkellä omaa pääomaa osaketta kohden noin 178 euroa, ja osakekurssi on tasolla 178 euroa. Laskettaessa keskimääräisellä 1,20 P/BV-luvulla osakkeen hinta asettuisi yhtiön nykytaseella lähes 214 euron tasolle.

Tasepohjainen arvostaminen on Munich Re:n kohdalla varsin mielekäs arvostuskriteeri, sillä yhtiön osakekohtainen oma pääoma on kasvanut trendinomaisesti vuosien mittaan. Esimerkiksi vuonna 2008 yhtiön taseen kirja-arvo oli 106,42 euroa osaketta kohden. Vuoden 2014 päätteeksi se oli noussut jo 178,22 euroon. Trendin suunta on erinomainen ja kasvun kulmakerroin on kohtuullisen hyvä – ottaen huomioon, että yhtiö on maksanut samalla asteittain kasvavaa osakekohtaista osinkoa.

Vuonna 2014 Munich Re saavutti 18,31 euron osakekohtaisen tuloksen, jolla laskettuna osakkeen P/E-luku on tällä hetkellä vain 9,9. Taso on Saksassa hyvin huomattavasti alle pörssin nykyhetken keskimääräisen arvostustason.

Myös Warren Buffett on löytänyt yhtiön

Maailman tunnetuimpiin sijoittajiin lukeutuvan Warren Buffettin sijoitusyhtiö Berkshire Hathaway liittyi Munich Re:n omistajakuntaan helmikuussa 2010. Piensijoittajan näkökulmasta katsoen Buffettin luottamus yhtiöön näyttää hyvin vankalta, sillä Buffett hankki Munich Re:n osakekannasta jopa 11,2 prosenttia.

Omistusosuudella mitattuna Buffett kohosi välittömästi Munich Re:n suurimmaksi yksittäiseksi osakkeenomistajaksi. Tänään Buffett omistaa yhtiöidensä kautta Munich Re:n osakekannasta 11,6 prosenttia.  Buffettin sijoitus on ollut kohtuullisen hyvä, sillä Munich Re:n osakekurssi on kehittynyt viime aikoina suotuisasti. Vuodessa osake on kohonnut 5,1 prosenttia, kahdessa vuodessa 15,3 prosenttia ja kolmessa vuodessa 59,6 prosenttia.

Laajasti hajautettu liiketoimintaportfolio

Jälleenvakuutusliiketoimintansa ohella Munich Re on viimeisten 15 vuoden aikana käynnistänyt liiketoimintoja ensivakuutuksessa (nimellä ERGO) ja varainhoidossa (nimellä MEAG). Tällä hetkellä Munich Re:n vakuutuskanta sisältää mm. henkeen, terveyteen, omaisuuteen, kuljetukseen, lentämiseen, tulipaloon ja luonnononnettomuuksiin liittyviä vakuutuksia.

Konsernitasolla laskettuna Munich Re:n saamat vuotuiset vakuutusmaksutulot ylittävät 47 miljardia euroa, mikä antaa perspektiiviä yhtiön markkina-aseman vahvuudesta ja liiketoiminnan absoluuttisesta kokoluokasta.

Osinkoyhtiöiden aatelia

Pitkäjänteisen sijoittajan näkökulmasta Munich Re on erinomainen sijoituskohde siksi, että yhtiön tavoitteena on kasvattaa osinkovirtaansa trendinomaisesti vuosien mittaan. Esimerkiksi viimeisten 10 vuoden aikana yhtiö ei ole laskenut osakekohtaista osinkoaan kertaakaan.

Vuonna 2003 yhtiön osakekohtainen osinko oli 1,25 euroa. Nyt se on jo 7,75 euroa osaketta kohden seuraavan kuvan osoittamalla tavalla.

Munich Re:n osakekohtainen osinko (EUR) 2003–2014

Tämän hetken osakekohtaisella osingolla laskettuna Munich Re:n osinkotuotto on päivän kurssilla noin 4,3 prosenttia. Tuottotasoa voidaan pitää osingonmaksukyvyn ennustettavuuteen ja tasaiseen kasvunäkymään viitaten hyvänä pohjatuottona. Erityisen hyvänä sitä voidaan pitää tämän hetken vallitseviin korkotuottoihin nähden.

Lähtökohtaisesti osinkosijoittajan tulisi arvostaa ja omistaa vuodesta toiseen juuri tällaisia yhtiöitä, mielellään järkevällä eli mahdollisimman alhaisella ostohetken arvostustasolla hankittuna.

Osinko per osake: 7,75 EUR
Osinkotuotto-%: 4,43 %
P/E-luku: 9,90
Osakekohtainen tulos 18,31 EUR
Markkina-arvo: 30,3 mrd EUR

-> Siirry tästä kampanjasivulle

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittuja yhtiöitä kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta taikka markkinapaikasta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: mikemccaffrey / Source / CC BY
Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Laiska Finanssivalvonta mahdollistaa laiskat sijoitusrahastot

Ti, 12/05/2015 - 17:47

Helsingin Sanomien Anni Lassila nosti taannoin esille tärkeän epäkohdan jutullaan ”Laiska rahasto ei lyö leiville”. Siinä käsitellään niin sanottuja piiloindeksirahastoja, eli kalliita rahastoja joissa sijoitusammattilaisen tulisi sijoittaa rahaston varat mahdollisimman tuottaviin kohteisiin vertailuindeksistä riippumatta, mutta missä rahastosalkun koostumus käytännössä vastaa vertailuindeksin koostumusta. Sellaisessa rahastosijoittaja maksaa korkean hinnan tuotteesta, jonka saisi halvalla, jopa ilmaiseksi.

Passiivisen aktivisuuden ongelma

Vaikka harva aktiivisesti hallinnoitu rahasto lyö vertailuindeksinsä varsinkaan pitkällä aikavälillä (katso kuvaaja Yhdysvalloista ja toinen Suomesta), aktiivisen rahaston laiskuus on ongelmallinen etenkin siksi, että sen vaihtoehto, eli kustannustehokas indeksirahasto, on varmuudella vertailuryhmänsä ehdotonta parhaimmistoa pitkässä juoksussa. Jos kuitenkin päätät maksaa korkeampaa palkkiota rahastonhoidosta siinä toivossa, että tuottosi olisi indeksiä parempi, tulos on noin 75 prosentin todennäköisyydellä vertailuindeksiä huonompi (katso kuvaajat yllä). Jos maksat korkeampaa palkkiota rahastonhoidostasi ja se sijoittaa passiivisesti vertailuindeksin mukaisesti, se on sadan prosentin varmuudella huonompi.

Siksi korkeilla palkkioilla hoidettu passiivinen, mutta aktiivisella lupauksella myyty rahasto täyttää mielestäni valehtelun kriteerit – harhaanjohtavasta markkinoinnista nyt puhumattakaan. Syyllinen on harvemmin salkunhoitaja itse vaan hänen työnantajansa, joka haluaa minimoida riskin siitä, että kyseisen rahaston tuotto jokin vuosi menisi täysin pieleen. Siksi työnantaja on saattanut asettaa rajan rahaston maksimaaliselle poikkeamalle vertailuindeksiin nähden. Näin huonous näkyy vasta sitten, kun pitkäaikaisena säästäjänä myyt sijoituksesi todellisen tarpeen rahoittamiseksi.

Isoveli valvoo, vai valvooko?

Lassilan jutussa ilmenevä Finanssivalvonnan (FIVA) laiska asenne ”odotamme, että markkinointi ei ole harhaanjohtavaa” on vähintäänkin hämmentävä, koska sillä periaatteella FIVAn ei tarvitsisi valvoa rahoitusmarkkinoita ollenkaan. Tuskin rahastosijoittajat sentään hyvää hyvyyttään maksavat “indeksisijoittamisesta” ylihintaa. Eli kyllä sijoittajille on kerrottu, että tavoitteena on lyödä vertailuindeksin tuotto jollain aikavälillä. Kun tähän, pankin työntekijälleen asettamien rajoitusten puitteissa ei ole mahdollisuus, moni niin sanotuista aktiivisista rahastoista vievät puolet siitä pitkän ajan tuotosta, mikä rahastosijoittajalle kuuluisi, ylisuurien palkkioiden muodossa.

FIVAn kanta ”ei ole mitenkään selvää, onko järkevää, että rahastoja on vain kahta kategoriaa” edustaa lähinnä ymmärtämättömyyttä: jos kustannustehokkaat indeksirahastot määritelmällisesti tuottavat parhaimmistoon kuuluvaa tuottoa pitkällä aikavälillä ja kalliilla aktiivisilla rahastoilla on keskimäärin täysi työ päästä edes samaan tuottoon (korkeimpien kulujen jälkeen) on selvää, että jos aktiivisuutta ei ole tarpeeksi, tavoitteeseen ei päästä.

Muita selityksiä

Suomalaisten aktiivisten rahastojen passiivisuutta selitetään myös sillä, että pienille markkinoille sijoittaessa aktiivisuutta ei pysty saamaan aikaiseksi kun vaihtoehtoisia sijoituskohteita on niin vähän. Tämäkin väittämä on mielestäni kummallinen, koska rahaston eroavaisuus indeksiin nähden pystytään aikaansaamaan paitsi erilaisia osakkeita valitsemalla, myös osakkeita eri tavalla painottamalla.

Jokainen alan ammattilainen ymmärtää tämän, mutta koska mielikuva salkunhoitajan mahdollisuudesta tehdä meistä rikkaita on toivon siivittämä, maksamme autuaasti ylisuuria palkkioita palvelusta, jolla usein ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia toteutua pitkässä juoksussa.

Naapurimaissa suomalaisten oivallusten voimin

Tanskassa Finanstilsynet vaatiikin rahastoilta, Cremersin ja Petäjistön tutkimukseen perustuvan Active Share -luvun raportoimista, jossa hyväksyttävä raja on >60 prosenttia. Ruotsissa paikallinen osakesäästäjien keskusliitto (Aktiespararna) on järjestämässä yli miljoonan rahastosijoittajan ryhmäkanteen Swedbankia vastaan kun ilmeni, että Swedbankin rahastoyhtiö (Robur) tietoisesti on veloittanut korkeita palkkioita piiloindeksirahastosta. Ryhmäkanteessa Aktiespararna tukeutuu muun muassa suomalaisen Anders Ekholmin tutkimuksiin keinosta, jolla rahaston historiallista aktiivisuutta voi todentaa pelkän tuottohistorian avulla.

Vältä siis sitä, mitä FIVA ei valvo

Kukaan ei kiistä, että passiivisesti hoidettu ja aktiivisella lupauksella markkinoitu kallis rahasto on huono sijoitus. Kun lisäksi kiistattomat keinot sijoitustoiminnan passiivisuuden toteamiseksi on olemassa, minun on vaikea ymmärtää miksi FIVA ei tartu tähän epäkohtaan. Joka tapauksessa sinun ei kannata maksaa aktiivisesta rahastonhoidosta, jos rahaston arvopaperisalkku muistuttaa sen vertailuindeksiä. Tai sitten valitset suoraan mahdollisimman kustannustehokkaan indeksirahaston jolloin tiedät jo tänään, että sijoituksesi on tulevaisuuden ehdotonta parhaimmistoa.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kampanjayhtiö: Volkswagen

Ma, 11/05/2015 - 00:21

Ikonisen autonvalmistaja Volkswagenin pääkonttori sijaitsee Saksan Wolfsburgissa. Yhtiö aloitti autojen sarjatuotannon jo vuonna 1945. Vuonna 1961 Volkswagenin osakkeiden noteeraus aloitettiin Frankfurtin pörssissä. Tällä hetkellä yhtiön kolme suurinta osakkeenomistajaa (Porsche Automobil, State of Lower Saxony Hannover ja Qatar Holding) edustavat yhteensä yli puolta osakekannasta, joten omistusta voidaan pitää vakaana. Esittelen tässä merkinnässä pääpiirteittäin Volkswagenin, joka lukeutuu merkinnän julkaisuhetkellä Nordnetin saksalaisten osakkeiden kaupankäyntikampanjaan.

Mainittakoon, että yksin Porsche Automobilin hallussa on yhtiöstä 50,7 prosenttia äänivallalla mitattuna. Viime vuonna yhtiön markkinaosuus oli globaalisti 12,9 prosenttia, ja vuotta aiemmin se oli 12,8 prosenttia – kehitys on siten kokonaisuutena asteittaisesti positiivista. Yhtiö on yksi maailman johtavista autoteollisuuden yhtiöistä.

Kymmenen miljoonan auton vuotuinen raja rikki

Vuosi 2014 oli automarkkinoille haastava globaalisti, mutta Volkswagen suoriutui siitä varsin menestyksekkäästi. Yhtiö jatkoi jo vuosien mittaista asteittaista suorituskykynsä kohentamista.

Viime vuonna Volkswagen saavutti yhden virstanpylvään, kun sen tilikauden aikana toimittamien ajoneuvojen määrä ylitti 10 miljoonaa kappaletta (tarkka luku 10,14 miljoonaa kappaletta; vuonna 2013 toimitettiin 9,73 miljoonaa kappaletta). Aiempiin tavoitteisiinsa nähden yhtiö saavutti rajapyykin neljä vuotta etuajassa, mikä kertoo strategian toimivuudesta ja johdon kyvykkyydestä toteuttaa sitä käytännössä.

Kannattavuus kohenee, tavoitteet yhä korkeammalla

Huomionarvoista on, ettei kasvu ole tullut kannattavuuden kustannuksella. Yhtiön operatiivinen kannattavuus nimittäin kasvaa liikevoittomarginaalilla mitattuna. Nyt se on 6,3 prosenttia – toisin sanoen 202,5 miljardin euron liikevaihdosta jää 12,7 miljardia euroa liikevoittoriville.

Toimitettujen autojen kappalemäärällä mitattuna Volkswagen on globaalisti kakkonen, vain vuositasolla mitattuna 90 000 autoa perässä markkinaykkönen Toyotasta. Viime vuonna Toyotan myynti kasvoi 2,5 prosenttia, Volkswagenin puolestaan jopa 4,2 prosenttia. On hyvin mahdollista, että Volkswagen-konserni nousee jo tänä vuonna maailman suurimmaksi autonvalmistajaksi kappalemäärillä tarkasteltuna.

Euroopassa Volkswagen on kuitenkin jo nyt selvästi suurin autonvalmistaja. Volkswagenilla oli viime vuoden lopussa 118 autotehdasta, 335 eri automallia ja 593000 työntekijää. Myyntitoimintaa konsernilla on 153 eri maassa. Vuonna 2007 Aasian-liiketoiminta edusti Volkswagen-konsernin rekisteröinneistä vain 18 prosenttia. Viime vuonna vastaava osuus oli jo 44 prosenttia.

Liiketoiminnan kasvu huimaa Kiinassa

Huimaa kasvua kuvastaa Volkswagenin Kiinan-yksiköstään tulouttamat osingot, jotka ovat kymmenkertaistuneet vuosien 2008–2014 välisenä aikana. Vuoteen 2018 mennessä Volkswagen aikoo kasvattaa Kiinassa jälleenmyyjäverkostoaan 40 prosentilla nykymäärästä.

Todettakoon, että konserni on jo nyt 18 autotehtaallaan Kiinan selvä markkinajohtaja omassa teollisuudessaan. Liiketoimintahistoriaa Volkswagen-konsernilla on Kiinasta jo 30 vuotta, joten hetkellisestä kasvupyrähdyksestä ei ole tätä taustaa vasten kyse.

Hajautettu mallisto ja brändiportfolio

Tänään Volkswagen-konserni valtaa maailmanmarkkinoita 12 eri automerkillä, jotka ovat Volkswagen (sekä henkilöliikenne että kaupallinen liikenne), SKODA, Lamborghini, Audi, Bentley, Porsche, Scania, SEAT, Bugatti, Ducati ja MAN. Jokainen brändi laajentuu markkinoilla omana itsenäisenä yksikkönään, omine kohdeasiakkaineen. Kappalemääräisesti parhaassa myynnin kasvussa olivat viime vuonna Porsche (+17,1 prosenttia), SKODA (+12,7 prosenttia) ja Audi (+10,5 prosenttia).

Konsernista löytyy siten hajautusta eri asiakassegmentteihin ja tavaramerkkeihin. Maantieteellisesti tarkasteltuna on alleviivattava, että Volkswagen-brändi kasvaa erityisesti Aasiassa. Sen myynnistä jopa 48,6 prosenttia suuntautui viime vuonna Aasian ja Tyynenmeren markkina-alueelle.  Eurooppa edustaa enää alle kolmannesta pääbrändin myynnistä. Kappalemääräisesti tarkasteltuna Volkswagenien myynti on kasvanut 65 prosenttia vuodesta 2007 – kasvua on kirjattu poikkeuksetta joka vuosi.

Merkittävää on, että osa Volkswagen-konsernin tavaramerkeistä ansaitsee tuloksensa kuitenkin nimenomaan Euroopassa. Esimerkiksi SEAT:n viime vuoden toimituksista 94,4 prosenttia suuntautui Eurooppaan. SKODA:lla vastaava osuus oli 70,6 prosenttia.

Vahvassa kasvuputkessa maltillisin arvostuskertoimin

Vuoden 2014 tilinpäätös on Volkswagenin osalta omistajan kannalta mieluisaa lukemista. Euromääräinen liikevaihto saavutti 202,5 miljardia euroa, kasvua vuodesta 2013 noin 2,8 prosenttia. Liikevoitto kohosi 8.8 prosenttia, tilikauden 2013 noin 11,7 miljardista eurosta noin 12,7 miljardiin euroon. Nettotulos kasvoi jopa 21 prosenttia 9,1 miljardista eurosta 11,1 miljardiin euroon. Suotuisan kehityksen taustalla on Volkswagen-konsernin markkinaosuuden nousu globaalissa tarkastelussa.

Edeltävä huomioiden ei ole yllättävää, että myös Volkswagenin osakekurssi on kehittynyt viime aikoina nousujohteisesti. Vuodessa osake on kohonnut 18,7 prosenttia, kahdessa vuodessa 49,6 prosenttia ja kolmessa vuodessa 60,9 prosenttia.

Osakekohtaista tulosta Volkswagen teki viime vuonna 21,84 euroa, kasvua vuodesta 2013 noin 17 prosenttia. Tämän päivän 225,70 euron osakekurssiin nähden yhtiö hinnoitellaan tänään vain 10,3:n tuloskertoimella eli p/e-luvulla.

Vallitseva hinnoittelukerroin vaikuttaa alhaiselta Volkswagenin tuloskasvuhistoriaan nähden. Vuosina 2007–2014 konserni kasvatti operatiivista liikevoittoaan keskimäärin 15,7 prosenttia vuodessa. Tämä selittyy pitkälti liiketoiminnan kasvufokuksen siirtymisellä Aasiaan ja premium-malleihin.

Alkaneen tilikauden näkymät valoisat

Alkaneen vuoden 2015 näkymät ovat Volkswagenin mukaan lupaavat. Yhtiö odottaa toimitettujen autojen määrän kasvavan edelleen maltillisesti viime vuoden tapaan. Euromääräisen liikevaihdon kasvuennusteen haarukan yhtiö ulottaa neljän prosentin kasvuoletukseen asti.

Operatiivisen liikevoittomarginaalin yhtiö ennakoi säilyvän jotakuinkin ennallaan, jättäen kuitenkin arviossa mahdollisuuden lievään kohennukseen. Kaikkiaan yhtiön kokonaiskehityksen odotetaan olevan osakekohtaista tulosta kasvattavaa ja markkinaosuuksia voittavaa, joskin myös yleisen markkinatilanteen haasteellisuus mainitaan.

Osingonjaon kehitys mallikelpoista

Volkswagen profiloituu loistavana osingonjaon kasvattajana. Yhtiö on onnistunut nostamaan osakekohtaista voitonjakoaan 2010-luvulla keskimäärin 21,5 prosenttia vuodessa seuraavan kuvan osoittamalla tavalla.

Volkswagenin osinko per osake (EUR) 2010–2014

On painotettava, että osingonjaon kasvun taustalla on sekä tuloskasvu että osingonjakosuhteen maltillinen nosto. Vuonna 2010 Volkswagen maksoi osinkoina vain 15,1 prosenttia nettotuloksestaan. Tänä keväänä osuus oli noussut 21,2 prosenttiin, mikä on sekin verrattain alhainen taso. Yhtiö on itse kertonut tavoittelevansa keskipitkällä aikavälillä 30 prosentin osingonjakosuhdetta, mikä toteutuessaan nostaisi vuotuista osinkoa lähivuosina, vaikka yhtiön hieno tuloskasvu jarruttaisikin tilapäisesti.

Volkswagen on ollut erinomainen pitkän aikavälin sijoitus. Viimeisten kymmenen vuoden aikana osake on tuottanut uudelleensijoitetuin osingoin keskimäärin 20,7 prosenttia vuodessa. Sijoitushorisontin alusta nykyhetkeen osake on tuottanut kymmenen vuoden ajanjaksolla 558,1 prosenttia. Yleisindeksin keskituotto on ollut samalla ajanjaksolla Saksassa 8,7 prosenttia ja koko aikavälin tuotto 130,4 prosenttia.

Yritysjohdon laatuvaatimusta ei voi koskaan korostaa liikaa

Osin sijoittajien tulisi kiittää Volkswagenin huimasta nousukiidosta toimitusjohtaja Martin Winterkornia, joka on luotsannut yhtiötä kasvuun ja kannattavuuteen jo 8 vuotta. Taloon sisään astuessaan hänen tavoitteenaan oli nostaa konserni maailman suurimmaksi autonvalmistajaksi, ja tavoitteen saavuttaminen näyttää olevan enää päivistä kiinni.

Suuruuden ekonomian saavutettuaan Volkswagen tähdännee jatkossa järjestelmälliseen liikevoittomarginaalin kasvattamiseen. Tätäkin haastavammaksi tehtäväksi voidaan katsoa Yhdysvaltain markkinoiden valloittaminen Kiinan tapaan.

Riskianalyysissä tulee huomioida ainakin mahdollinen dramaattinen muutos siinä, millaisia automalleja keskipitkällä aikavälillä kuluttajille myydään. Tähän saattaa olla digitalisaation kautta oma sanottavansa myös Applen ja Googlen kaltaisilla teknologiajättiläisillä.

Osinko per osake: 4,86 EUR
Osinkotuotto-%: 2,12 %
P/E-luku: 10,45
Osakekohtainen tulos: 21,90 EUR
Markkina-arvo: 41,33 mrd EUR

-> Siirry tästä kampanjasivulle

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittuja yhtiöitä kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta taikka markkinapaikasta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Source / CC BY-SA
Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Saksan talous lähdössä uuteen nousuun – osakekampanja alkaa!

Ma, 11/05/2015 - 00:20

Saksan talous on lähdössä uuteen nousuun. Viime kuukausina euro on heikentynyt merkittävästi, mikä on kohentanut euroalueen ulkoista vientikilpailukykyä. Samalla öljyn noin vuosi sitten alkanut tuntuva hinnanlasku on saanut perusteollisuuden kiittämään kustannuspaineiden helpottaessa asteittain. Tänään alkavassa Nordnetin kaupankäyntikampanjassa ostot Xetra-markkinapaikalta min. 5 euroa / 0,10 prosenttia. Kampanja on voimassa aikavälillä 11.5.–29.5. ja koskee yli 500 euron kauppoja.

Eurooppalaisen teollisuuden asteittain kohenevien näkymien ohella öljyn hintapudotus on myös paksuntanut saksalaisten kuluttajien lompakoita energialaskun pienentymisen tahdissa. Sikäli kun kuluttajien säästyneet eurot siirtyvät energialaskulta muuhun kulutukseen, hyrähtää Keski-Euroopan talous uusille vauhtilukemille. Saksalaisten kuluttajien luottamusta mittaava Reutersin laskema indeksi onkin yltänyt alkuvuoden aikana vahvimmilleen sitten lokakuun 2001.

Kilpailukykyinen Saksa poimii rusinat pullasta

Nykytilanteessa euroalueen sisällä parhaat hedelmät vallitsevasta markkinatilanteesta korjaa kilpailukykyinen ja voimakkaasti ulkomaankauppaan orientoitunut Saksa. Sen talouskasvuennusteita onkin nostettu alkuvuoden 2015 aikana useamman ennustelaitoksen toimesta.

Huomionarvoista on, että Saksa on maailman neljänneksi suurin ja selvästi euroalueen suurin talous. Saksan talouden rakenne on Suomen tavoin voimakkaasti vientivetoinen. Viennin merkitystä alleviivaa, että Saksa on tällä hetkellä maailman toiseksi suurin tavaroiden viejä. Lähtökohdan vuoksi euron heikentyminen kohentaa saksalaisten tuotteiden menekkiä kansainvälisillä markkinoilla. Maan sisäisessä tarkastelussa Saksa hyötyy koulutetusta työvoimasta, kehittyneestä infrastruktuurista ja vahvasta pääomakannasta.

Saksan talous vältti kaksoistaantuman

Yleinen talouskehitys on pysytellyt Saksassa plusmerkkisenä koko 2010-luvun. Sen sijaan esimerkiksi Suomessa bruttokansantuotteen kasvu on ollut negatiivista tai nollan tuntumassa nyt jo neljättä vuotta.

Saksan bruttokansantuotteen kasvuvauhti alkoi kiihdyttää uudelleen viime vuoden lopulla, kuten seuraavasta, maan 2000-luvun talouskasvuvauhtia kuvaavasta käyrästä on mahdollista havaita.

Saksan BKT-kasvuvauhti 2000–2014

Viime vuonna Saksan bruttokansantuote kasvoi 1,5 prosenttia. Lähihistoriaan nähden kasvuvauhti oli voimakkainta sitten vuoden 2011. Alkuvuonna 2015 maan talouskasvuennusteita on hilattu asteittain ylöspäin. Saksa onkin pääsemässä trendikasvuaan nopeammalle kasvu-uralle – viitaten siihen, että viimeisten kymmenen vuoden aikana maan bruttokansantuotteen keskikasvu on toteutunut 1,2 prosentin tasolla.

Myös Euroopan keskuspankin taustatuli elvyttää Saksaa

Koko euroalueen ja Saksan viriävää talouskasvua vauhdittaa Euroopan keskuspankin tammikuussa julkaisema elvytysohjelma. Se kestää tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin syyskuuhun 2016 asti.

Euroalueen sisällä elvytystoimien suurimmat hyödyt valuvat voimallisimmin kustannuskilpailukykyisimmille maille, kuten Saksalle. On kuitenkin lisättävä, että Saksa hyötyy myös vahvasta kotimarkkinakysynnästään – Saksassa työllisten määrä nousi viime vuoden aikana kaikkien aikojen ennätykseensä. Tähän yhtälöön voidaan lisätä vielä kermaksi kakun päälle euron trendinomainen heikentyminen keskuspankin retoriikan tukemana.

Euroalueen talouden kiihdytykseen voi osallistua hajauttamalla salkun omistuksia keskieurooppalaisiin laatuyhtiöihin. Saksan pörssimarkkinoilta löytyy sankoin joukoin erinomaisia osingonjaon kasvattajia.

Nordnetin kaupankäyntikampanjassa ostot Xetra-markkinapaikalta ovat nyt min. 5 euroa / 0,10 prosenttia. Kampanja on voimassa aikavälillä 11.5.–29.5. ja koskee yli 500 euron kauppoja.

-> Siirry tästä kampanjasivulle

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta taikka markkinapaikasta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Source / CC BY-SA
Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Yllättävä käteistarve – myisikö rahastoa vai osakkeita?

Su, 10/05/2015 - 22:16

Monet säästäjät empivät sijoittamiseen ryhtymisessä siksi, että ajattelevat sijoitusten myymisen olevan hankalaa. Sitähän se ei ole. Sekä osakkeet että rahasto-osuudet ovat likvidejä, eli ne on helppo muuttaa rahaksi.

Järkevimmän myymistavan löytämiseen sen sijaan kannattaa käyttää vähän aikaa. Otetaan esimerkki.

Tarvitsen käteistä remonttiin. Minun pitäisi päättää, mistä sijoituksistani luovun rahoittakseni rempan.

Omistan esimerkiksi Sammon osakkeita. Ensimmäiset osakkeet ostin kymmenen vuotta sitten kymmenellä eurolla, viimeiset pari vuotta sitten 30 eurolla.

Jos tarvitsisin noin neljätonnia käteistä, voisin myydä sata kappaletta Sammon osaketta, jonka markkinahinta tätä kirjoittaessa on pyörinyt noin 43 eurossa. Sadan kappaleen osakepotti olisi 4300 euroa.

Myydessäni en saa itse kuitenkaan päättää, mitä osake-erää myyn, koska osakemyynnissä pätee niin sanottu fifo eli first in, first out -periaate. Osakkeet myydään ostojärjestyksessä.

Tässä esimerkissä se tarkoittaa sitä, että joudun maksamaan myyntivoitonveroa 33 eurosta/osake. Jos saisin myydä tuoreimmat osakkeeni, maksaisin myyntivoitonveroa vain 13 eurosta/osake.

Pientä verohelpotusta tuo se, että voin valita maksanko verot todellista hankintamenoa käyttäen (Sammon nykykurssi miinus maksamani hinta 10 euroa osakkeelta = 33 euroa) vai hankintameno-olettamaa käyttäen (vero kohdistuu 60 prosenttiin osakkeen myyntihinnasta – jos osakkeita on omistanut yli kymmenen vuotta, 80 prosenttiin, jos osakkeet ovat olleet omistuksessa alle 10 vuotta). Sampo-tapauksessa minun pitäisi tarkistaa minä päivänä vuonna 2005 olen osakkeet ostanut ja odottaa, että kymmenen vuotta varmasti ylittyy. Sen jälkeen verokohdistus olisi  25,8 eurosta per osake (43 euroa x 0,60=25,8 euroa).

Tämä siksi, että todellista hankintamenoa käyttäen maksaisin veroa 990 euroa (30%:a 33 eurosta x 100), yli kymmenen vuoden hankintameno-olettamaa käyttäen 774 euroa (30%:a 25,8 eurosta x 100).

Osakkeiden myyminen tuntuu niin hankalalta, että päätän sen sijaan myydä rahastoani. Senhän pitäisi olla helppoa ja vaivatonta. Veroehdotuksessakin verottaja laskee sijoittajalle edullisemman hankintamenovaihtoehdon, siihen ei tarvitse vaivata päätään, kunhan nyt muistaa tarkistaa veroehdotuksen.

Pientä päänvaivaa rahaston myymisessä kuitenkin kannattaa käyttää. Nimittäin  rahastosijoittamiseen fifo-sääntö ei samalla tavalla pädekään.

Olen ostanut rahastoani pikkuhiljaa ja myydessäni minulla olisi mahdollisuus ilmoittaa rahastoyhtiölle missä järjestyksessä haluan osuuksiani myydä. Jos en sitä tee, osuudet myydään fifo-periaatteella.

Oman rahastoni kohdalla suurimmat voitot kohdistuvat ensimmäisenä ostamiini osuuksiin, miinusta löytyy viimeisimmistä ostoista. Hyödyntääkseni verotuksen minun kannattaa ilman muuta myydä sekä voitollisia että tappiollisia osuuksia, eli ilmoittaa rahastoyhtiölle ne osuudet, joista haluan luopua.

Jäkikäteen ilmoitusta ei voi tehdä, vaan ne on tehtävä ennen myyntiä.

Voin tietysti aina myydä sokkona, eli tehdä lunastustoimeksiannon sen kummemmin miettimättä. Silti pieni tuumaustauko kummassakin myyntivaihtoehdossa on satasien arvoinen.

Lue lisää: http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Henkiloasiakkaan_tuloverotus/Arvopaperien_luovutusvoittojen_verotus(12095)#Arvopaperien%20luovutusjärjestys_

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kevään yhtiökokoukset: rutiinia ja dramatiikkaa

Pe, 08/05/2015 - 00:16

Kevään yhtiökokouskausi on päättynyt. Aikaisempien vuosien tapaan päätimme Tomin kanssa, että jompikumpi meistä pyrkii osallistumaan mielenkiintoisimpiin kokouksiin. Kyse oli melkoisesta haasteesta, sillä kokoukset järjestetään pääasiassa muutaman viikon aikana maalis-huhtikuussa. Ajan voittamiseksi kahvitarjoilut oli yleensä jätettävä väliin. Uhraus ei ollut suuri, sillä havaintojemme mukaan hallitukset ja johtajat loistivat useimmiten poissaolollaan. Yhtiökokouksissa “päätetään” etupäässä rutiiniasioista, joista todellisuudessa on sovittu jo aiemmin. Silti niissä on myös asiaa ja joskus jopa dramatiikkaa.

Jompikumpi meistä vieraili kevään aikana 45 pörssiyhtiön yhtiökokouksessa. Enempään tuskin olisi ollut mahdollista. Esimerkiksi maaliskuun seitsemän viimeisen päivän aikana kokouksia oli peräti 40 pörssiyhtiössä! Osallistujien keski-ikä on korkeahko, koska lähes kaikki kokoukset pidetään työaikana. Samat kasvot toistuvat kokouksesta toiseen ja kyselyoikeuttaan käyttävät henkilöt ehtivät tulla kovin tutuiksi kevään aikana.

Yhtiöitten olisi syytä miettiä etukäteen, miten voisi hyödyntää ainutlaatuista tilaisuutta tavata yhdellä kertaa satoja tai joskus jopa tuhansia yhtiöstään kiinnostuneita osakkeenomistajia. Moni on näin tehnytkin. Keskon 75-vuotisfilmi ja Nokian 150-vuotisfilmi sisälsivät mainioita historiallisia kuvia. Sanoman videoesitykset muun muassa Ukrainan sotahelvetistä olivat niin ikään ajatuksia herättäviä. Fiskars, Huhtamäki ja Orion käyttivät tilaisuutta hyväkseen esittääkseen ja osittain jopa myydäkseen tuotteitaan. Muillakin yhtiöillä oli esillä havaintomateriaalia toiminnastaan. Huhtamäki hyödynsi kertakäyttöastioitaan jopa kahvitarjoilussaan, joka muutenkin poikkesi edukseen tavanomaisesta.

Yleensä suurissakin kokoustiloissa äänentoisto on hoidettu moitteettomasti. Ikävä poikkeus tästä oli pienessä salissa pidetty Atrian kokous, jossa ainakin ikäihmisten alentuneesta kuulosta kärsivät tuskin saivat selvää kaikista puheenvuoroista. Tilannetta ei helpottanut, että hallituksen puheenjohtaja luki yksitoikkoisella ja lähes mumisevalla äänellä aloituspuheenvuoronsa suoraan paperista. Onneksi kokouksen puheenjohtajana toiminut asianajaja ymmärsi käyttää ääntään kunnolla, kun mikrofonit eivät vahvistaneet puheenvuoroja riittävästi.

Ilman dramatiikkaakin yhtiökokousten tunnelma vaihtelee laidasta laitaan. Kiihkeitä puheenvuoroja kuultiin ennen kaikkea Fortumin ja UPM-Kymmenen kokouksissa. Stockmannin yhtiökokouksessa onnistuttiin luomaan kaikkien aistittavissa olevaa kriisitunnelmaa. Ensimmäisen kerran 1930-luvun pulavuosien jälkeen omistajat jäivät ilman osinkoa. Ramirentissa kukitettiin hallituspaikastaan luopuvia. Heistä Erkki Norvio on istunut hallituksessa uskomattomat 29 vuotta! Stora Enson tunnelma oli väsähtänyt ja uusi toimitusjohtaja Karl-Henrik Sundström karismaattisen edeltäjänsä Jouko Karvisen täydellinen vastakohta. Kokouksessa ei muuten mainittu sanallakaan, että Birgitta Kantola jättää hallituksen.

Tyylipisteitä ei voi myöskään antaa Valmetin hallituksen uuden puheenjohtajan Bo Risbergin valintatavasta. Tämä nimitystoimikunnan tekemä ehdotus esitettiin hyväksyttäväksi kokoussalissa ilman minkäänlaista esittelyä kyseisestä henkilöstä. Kokouksen piti siis sokkona valita puheenjohtajaksi henkilön, josta kukaan sisäpiirin ulkopuolella ei tiennyt yhtään mitään. Kohta kävi ilmi, että Risberg oli jo kuukausikaupalla kiertänyt yhtiön tehtaita ja keskustellut johdon kanssa, ikään kuin joku olisi tehnyt lopullisen valinnan jo aikoja sitten. Miksi nimitystoimikunta näin räikeällä tavalla ilmaisee, että yhtiökokous on sen mielestä kumileimasin? Korostettakoon, ettei kritiikki kohdistu Risbergiin, joka kertoi varsin seikkaperäisesti ja sympaattisestikin omasta elämästään ja aikaisemmasta urastaan, mutta valitettavasti vasta valintansa jälkeen.

Ruotsalainen tapa valita nimitystoimikuntaan yhtiön kolme tai neljä suurimman osakkeenomistajan edustajaa on nopeasti yleistymässä meilläkin. Tämä tapa on toki huomattavasti hygieenisempi kuin suomalainen käytäntö, että hallitus miehittää toimikuntaa omilla jäsenillään. Ruotsalainen tapa toimii kuitenkin meillä heikosti, koska lähes jokaiseen nimitystoimikuntaan tulee Varman ja/tai Ilmarisen edustus. Esitykset hallituksen kokoonpanosta ja jäsenten palkkioista jäävät siten kovin yksipuolisiksi. Lisäksi eläkeyhtiöitä tuskin voi pitää aitoina omistajina. Nehän ovat varainhoitajia, jotka huolehtivat nykyisten ja tulevien eläkeläisten varojen sijoittamisesta.

Tom lähtee aina mielellään Trainers’ Housen yhtiökokoukseen, sillä suuromistaja Jari Sarasvuo tuo siihen oman erikoisen mausteensa velkasaneerauksen ohella. Muutenkaan kokous ei ole puristettu muottiin kuten suuryhtiöissä. Pöytäkirjan tarkastajiksi ja ääntenlaskijoiksi ei ollut etukäteen sovittuja ehdokkaita, joten kokouksen puheenjohtaja pyysi vapaaehtoisten ilmoittautuvan. Kun niitäkään ei ollut, puheenjohtaja kysyi suostuisivatko viime vuotiset henkilöt hoitamaan tehtävän. Näin pöytäkirjan tarkastus lankesi jälleen kerran muun muassa Tomille.

Kevään varmaan lämminhenkisin tunnelma vallitsi Munksjön kokouksessa yhtiön lupsakan ja empaattisen toimitusjohtajan Jan Åströmin ansiosta. Hän esitteli johtoryhmäänsä kukituksineen poikkeuksellisen sympaattisella tavalla. Ulkopuoliselle välittyi kuva johdon harvinaisen hyvästä yhteishengestä, mikä ei varmaankaan haittaa taloudellistakaan menestystä. Lemminkäisen kokouksessa tunnelma oli päinvastainen. Osakkeenomistajana koki olevansa lähes persona non grata. Kokouspaikka oli syrjäinen, tarjoilu mitä askeettisin, tunnelma vaisu ja johdon esitykset mitäänsanomattomia. Kukaan läsnäolijoista ei rohjennut pyytää edes puheenvuoroa.

Dramatiikkaakin oli tarjolla muutamassa kevään yhtiökokouksissa. Melko säyseätä jännitystä koettiin YIT:ssä, kun päätettiin lippuäänestyksessä johdon vastuuvapaudesta. Arvostelun aiheena oli ruplasaatavien suojaamattomuus. Suuri osa yhtiön omasta pääomasta pyyhkiytyi pois ruplan loppuvuoden romahduksen seurauksena.

Astetta vakavampi oli Cramon omistusmuutos, kun noin kymmenesosa osakkeista siirtyi ruotsalaisen pääomasijoittajan Zeres Capital AB:n omistukseen välittömästi ennen yhtiökokousta. Samalla Zeres sai peräti kaksi hallituspaikkaa. Uusi suuromistaja ei näytä herättäneen minkäänlaista luottamusta, sillä viime vuonna hallituksesta eronneet puheenjohtaja Stig Gustavson ja jäsen Esko Mäkelä puhuivat yhtiökokouksessa varsin kärkevästi.

Uskomaton tilanne koettiin Tulikivessä, kun lähes koko hallitus ilmoitti eroavansa vajaa tunti ennen yhtiökokousta ja pikavauhtia piti keksiä tilalle uusia hallitusjäseniä. Puheenjohtaja Harri Suutarin mukaan hallitus oli menettänyt uskonsa toimitusjohtaja Heikki Vauhkosen kykyyn johtaa yhtiötä. Tulikiven pääomistajana Vauhkonen jäi ja hallitus lähti. On surullista seurata tämän entisen tähtiyrityksen kujanjuoksua. Onhan sen tulevaisuus toki monin verroin tärkeämpi kuin yhden ihmisen tarve osoittaa valtaansa.

Useimmissa yhtiökokouksissa kolme henkilöä on muita selvästi enemmän äänessä: hallituksen puheenjohtaja, toimitusjohtaja sekä yhtiökokouksen puheenjohtajana toimiva asianajaja. Eniten yhtiökokousten puheenjohtajina näyttivät ahkeroivan Johan Aalto, Manne Airaksinen, Mikko Heinonen, Mika Ilveskero, Pekka Jaatinen ja Jukka Laitasalo.

Vakiintuneen käytännön mukaan hallituksen puheenjohtaja pitää avauspuheenvuoron, jossa käsitellään mm. hallituksen työskentelyä, johdon palkitsemisjärjestelmiä ja keskeisiä strategiakysymyksiä. Kevään ehdottomasti paras ja kiinnostavin hallituspuheenvuoro kuulimme Neste Oilissa Jorma Elorannan esittämänä. Siinä oli Fortumin tapaan lisämausteena kummankin yhtiön nimitystoimikunnan ehdottama hallitusjäsenten palkkionkorotukset, jotka valtion edustaja, ministeri Sirpa Paatero torppasi. Ilmeisesti korotuksista oli päästy yhteisymmärrykseen Paateron kanssa, minkä jälkeen poliittinen paine kävi ylivoimaiseksi. Eloranta totesikin, että “Neste Oil on niin vahva, että se kestää pääomistajan päätöksenteon kompurointia.”

Pisteet menivät 10–0 Elorannalle siitä huolimatta, että valtaosa Fortumin ja Neste Oilin läsnä olleista osakkeenomistajista oli sitä mieltä, että palkkamaltin tulisi koskea myös hallituksen jäseniä. Kummassakin kokouksessa Paatero pyydettiin perustelemaan valtion ehdotusta pitää palkkiot ennallaan. Helppoja irtopisteitä oli siis tarjolla, mutta Paaterolla ei ollut pelisilmää. Hän yritti vain kyyristyä näkymättömäksi ykkösrivillä eikä sanonut sanaakaan. Kun tämä Fortumin kokouksessa esitetty arvoton näytelmä toistui Neste Oilin kokouksessa, kokoussalissa kuului äänekästä naurua.

Sekä Fortumin että Neste Oilin nimitystoimikuntien puheenjohtaja Eero Heliövaara teki parhaansa todistaakseen, että näiden yhtiöiden hallitusjäsenet ovat palkkakuopassa. Kaikki on suhteellista. Koneen hallituksen rivijäsenten palkkio on alhaisempi kuin rivijäsenten ennalleen jätetyt palkkiot kahdessa valtionenemmistöisessä yhtiössä. Harvemmin vastaan tulee Atrian nimitystoimikunnan tapainen esitys: hallintoneuvoston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan palkkiot puolitettiin!

Eloranta on tuonut johtamiinsa hallituksiin mielenkiintoisen käytännön USA:sta: hallituksen jäsenet istuvat esityslavalla kasvot osakkeenomistajiin päin. Näin tapahtuu Neste Oilissa, Suomisessa ja Uponorissa. Käytännön soisi yleistyvän muissakin yhtiöissä.

Risto Siilasmaan avauspuheenvuoro Nokian yhtiökokouksessa poikkesi pirteällä tavalla muiden puheenjohtajien alustuksista. Toista äärimmäisyyttä edustivat Antti ja Ilkka Herlin. He eivät sanoneet monta sanaa Sanoman ja Cargotecin kokouksissa, jälkimmäinen ei edes nimeään.

Osakesäästämisestä ja maamme suuryhtiöistä kiinnostuneen kannattaa ilman muuta osallistua yhtiökokouksiin. Tärkein yksittäinen syy on toimitusjohtajan katsaus, joka usein antaa sellaista tietoa yhtiöstä, jota ei voi saada lukemalla pörssitiedotteita ja seuraamalla sanomalehtiä. Parhaimmillaan saa yhtiökokouksessa kattavan esityksen toimialan tarjoamista mahdollisuuksista ja kilpailutilanteesta sekä yhtiön taloudellisesta kehityksestä, menestystekijöistä, strategiasta ja tulevaisuuden näkymistä. Kuluneen kevään aikana kuulimme useita erittäin ansiokasta katsausta, jotka saattoivat kestää jopa tunnin.

On mahdotonta sanoa mikä katsauksista olisi muita parempi, mutta loppukilpailuun kuuluvat mielestämme Alma Median Kai Telanne, Aspon Aki Ojanen, Cargotecin Mika Vehviläinen, Konecranesin Pekka Lundmark, Outotecin Pertti Korhonen, Suomisen Nina Kopola, Tiedon Kimmo Alkio, UPM-Kymmenen Jussi Pesonen ja Valmetin Pasi Laine.

Kunniamaininnan erittäin asiantuntevista ja seikkaperäisistä vastauksista osakkeenomistajien kysymyksiin antaisimme Outotecin Pertti Korhoselle ja Wärtsilän Björn Rosengrenille. CapMan antoi eräässä vastauksessaan ymmärtää, ettei ajatus osakesarjojen yhdistämisestä ole yhtiön johdolle suinkaan vieras.

Katsauksen sisällön lisäksi kokonaiskuvaan vaikuttaa myös kuinka rennosti, kiinnostavasti ja uskottavasti toimitusjohtaja pystyy esittämään asiaansa. Hallitusammattilaisen Björn Wahlroosin veroisia puhumisen luonnonlahjakkuuksia tuskin löytyy muita Suomen yritysmaailmasta, mutta eipä Nokian Rajeev Surinkaan tarvitse hävetä esiintymistään. Suri kuulosti melkein vastikään uskoon tulleelta lähetyssaarnaajalta julistaessaan huomispäivän teknologian ilosanomaa. Luonnollisesti hän oli myös vuorenvarma Alcatel Lucent -oston erinomaisuudesta.

Viime vuosina useat suomalaiset pörssiyhtiöt ovat saaneet toimitusjohtajan Ruotsista. Heistä Wärtsilän Björn Rosengren, Ramirentin Magnus Rosén, Stockmannin Per Thelin ja Munksjön Jan Åström puhuivat äidinkielellään, Caverionin Fredrik Strand ja StoraEnson Karl-Henrik Sundström englanniksi. Rosén aloitti muutama vuosi sitten englanniksi, mutta vaihtoi kieltä Ramirentin yhtiökokoukseen osallistuneiden palautelomakkeissa esiintyvien lukuisten toivomusten perusteella.

Englannin kieli tuntuukin turhalta kiertotieltä, kun toimitusjohtajan ajatukset vivahteineen varmasti välittyvät paremmin asianomaisen puhuessa äidinkieltään. Kokouskävijän mahdollinen kielitaidon puute ei sinänsä enää ole ongelma, koska lähes kaikissa yhtiökokouksissa on tarjolla simultaanitulkkausta. Tosin esimerkiksi Wärtsilän monisatapäisen yleisön keskuudessa en nähnyt Rosengrenin katsauksen aikana juuri lainkaan kuulokkeita muualla kuin ykkösrivin ulkomaalaisilla. Suomalaisten kyky oppia kieliä ei ole nähtävästi alkuunkaan niin surkea kuin jotkut poliitikot kuvittelevat.

Tämän kolumnin alussa oli jo puhetta yhtiökokousten tarjoilusta. Aika usein kahvikekkerit koostuvat Finlandia-talon vakiotarjonnasta eli mauttomasta piirakasta ja epäterveellisestä leivonnaisesta. Kunnon ateriasta harva sen sijaan kieltäytyy lounasaikaan. Lounaslinjalla olivat keväällä ainakin Kemira, Kesko ja Neste Oil. Myös Konecranesin tarjoilu on monipuolista ja korkealuokkaista. Orion kokouksessa tarjottiin paikallisia suomalaisia herkkuja aivan kalakukkoa myöten. Yhä useammin kokousvieraat istutetaan pöytiin, mikä on loistava käytäntö, kun muistetaan aikaisempien vuosien jonottamista ja tasapainoilua tarjottimen kanssa.

Omistamme osakkeita kaikissa tekstissä mainituissa pörssiyhtiöissä.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Osaketuoton kolmet kasvot

To, 30/04/2015 - 13:27

Osaketuoton määritteet menevät helposti sekaisin. Osakkeet tuottavat pitkässä juoksussa sen, mihin yritykset keskimäärin pystyvät. Osakesijoittajalle tuotto tuloutuu osinkojen ja kurssikehityksen kautta. Tästä osaketuotosta on kuitenkin olemassa kolme määritettä.

Nimellistuotto

Osakesijoituksen nimellistuotto on se kokonaistuotto mitä sijoituksesta tuloutuu sijoittajalle. Siihen sisältyy osingot ja kurssikehitys, mutta myös sijoituksen aiheuttamat, välttämättömät kulut. Sijoitukseen liittyvien kassavirtojen nettosumma. Oli sijoituskohde mikä tahansa, nimellistuotto kuvastaa siis kyseisestä sijoituksesta saatavaa kokonaistuottoa.

Reaalituotto

Reaalituotto saadaan kun sijoituksen nimellistuotosta poistetaan inflaatio. Tämä kuvaa tuoton aikaansaamaa ostovoiman kasvua, eli sitä miten paljon enemmän sinulla on varaa hankkia pelejä ja rensseleitä. Varsinkin hyvin erilaisten aikakausien tuottoja vertaillessa tulisi aina käyttää tätä inflaatiokorjattua tuottolukua.

Huomaa esimerkiksi, että jos osakemarkkinoiden nimellistuotto vuonna 1989 olisi ollut 6 prosenttia, olisi osakemarkkinasijoitus sinä vuonna tuottanut prosentin tappiota, seitsemän prosentin inflaation takia. Puhumattakaan siitä, että korkosijoituksesta olisi pienemmällä riskillä saanut noin 5 prosentin reaalituoton.

Osakepreemio

Osakepreemio, eli osakkeiden tuottolisä korkoihin nähden kuvaa sitä, miten paljon enemmän reaalituottoa osakesijoitus keskimäärin tuottaa korkosijoitukseen nähden. Yleisesti ottaen osakepreemio huitelee jossain 3-4 prosentin välillä. Tämä on se korvaus minkä osakesijoittaja saa siitä, että kantaa osakesijoitukseen liittyvän korkeamman riskin, eli suuremman arvonvaihtelun lyhyemmällä aikavälillä.

Saman tuoton kolme lukua

Näin Suomesta voisi poistaa verot kokonaan, yhdessä sukupolvessa” -jutussa käytin professori Siegelin laskemaa reaalituottohistoriaa 210 vuoden ajalta. Sen pohjalta osakkeiden keskimääräinen vuotuinen nimellistuotto on ollut 8 prosenttia (osakkeiden reaalituotto + inflaatio), reaalituotto 6,6 prosenttia ja osakepreemio 3 prosenttia.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kirkkohäiden osuuden ja kuolleisuuden kesken vahva korrelaatio!

Ke, 29/04/2015 - 19:09

Mikäli joku miettii, mitä tekemistä otsikolla on talouden kanssa, voimme vastata suoraan: ei yhtään mitään. Eräs lukijoistamme oli yhteydessä meihin ”Romahtaako pörssi?” otsikoidun kirjoituksen jälkeen. Häntä mietitytti muun muassa jutun ensimmäinen kuvio Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven (FED) taseesta ja S&P 500-osakeindeksistä.

Lukijan mielestä käyrien välillä vallitsi vahva korrelaatio kvantitatiivisen elvytyksen alettua. Tästä syystä hän olikin valmis hyväksymään väitteen, että FEDin elvytys on paisuttanut osakekursseja. Näyttäisi siltä, että on olemassa väärinkäsityksiä korrelaation ja aikasarjojen suhteen. Näitä väärinkäsityksiä on hyvä tiedostaa, kun joku esittää kuviota ja väittää käyrien välillä vallitsevan yhteys.

Aloitamme Udny Yulen klassisella esimerkillä hänen avauspuheenvuorostaan Royal Statistical Societyssa vuodelta 1925. Ei ole mitenkään epätavallista, että ajasta riippuvilla aineistoilla on korkea korrelaatio keskenään, vaikka niiden välillä ei olisi minkäänlaista yhteyttä. Osoittaakseen tämän hän piirsi kuolleisuuden 1000 henkeä kohden sekä Englannin kirkon osuuden kaikista avioliitoista.

 

Yllä oleva kuvio vastaa Yulen kuviota vuodelta 1925. Aikasarjojen korrelaatio on erittäin korkea, 0,9515, mutta tämä ei tarkoita, että kuolleisuus kasvaa kun yhä suurempi osuus vihkimisistä tapahtuu Englannin kirkossa! Hän osoitti, että korrelaatio on merkityksetön, kun aikasarjojen keskiarvo ja/tai varianssi muuttuvat ajan myötä.

Korrelaatio FEDin taseen ja S&P 500-indeksin välillä kertoo tasan yhtä paljon kuin Yulen esimerkki yllä. Jos todellakin on kiinnostunut laskemaan sarjojen korrelaation, pitää niistä ensin poistaa trendi. Trendin poiston jälkeen laskettu korrelaatio varmaan yllättää monet, jotka ovat nähneet kuvion FEDin taseesta ja S&P 500-indeksistä. Korrelaatio aikasarjojen välillä on olematon.

”Yllättävä” tulos johtuu varmaan väärinkäsityksestä siitä mitä korrelaatio oikeastaan mittaa. Korrelaatio kertoo ainoastaan, että jos yksi osake nousee tänään, nouseeko myös toinen osake. Ajatelkaamme, että meillä on kaksi osaketta, joiden korrelaatio on 0,9 ja molempien osakkeiden volatiliteetti on 20 prosenttia. Jos toinen osake nousee 10 prosenttia, tulee toisen osakkeen kurssimuutos olemaan 95 prosentin varmuustasolla -7 prosentin ja +31 prosentin välillä. Yllättävääkö?

Kyseinen lukija ei oikeastaan ollut kiinnostunut korrelaatiosta vaan yhteisintegraatiosta, toisin sanoen yhteydestä FEDin taseen ja S&P 500-indeksin kehityksessä. Yhteisintegraatiota voisi kuvata esimerkillä juopuneesta miehestä, joka kävelee pubista kotiinsa koiransa kanssa. Kävellessään hän horjuu sattumanvaraisesti. Koirakin kulkee omaa satunnaista kulkuaan miehen vierellä. Heidän kävelynsä ei ole korreloitua tai korreloimatonta, mutta etäisyys heidän välillä ei voi koskaan tulla pidemmäksi kuin hihna.

Testasimme, onko FEDin taseen ja S&P 500-indeksin välillä jokin lineaarinen yhteys kvantitatiivisen elvytyksen alettua, mutta tulokset eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Testien tarkoituksena ei ollut löytää absoluuttista totuutta vaan ainoastaan osoittaa, että FEDin taseen ja S&P 500-indeksin välillä ei ole mitään yksinkertaista yhteyttä, vaikka graafisesti siltä näyttäisikin.

Kuvio voi näyttää erittäin vakuuttavalta, mutta yritä aina ymmärtää, mistä korrelaatio johtuu. Ole erityisen varovainen, jos muuttujien välillä ei näyttäisi olevan mitään yhteyttä. Toisaalta tämä ei tarkoita, etteikö niiden välillä voisi olla yhteyttä. Tästä huolimatta korkea korrelaatio kahden muuttujan välillä ei kuitenkaan ole riittävä todiste syy-yhteydestä.

Alla olevassa kuviossa olemme piirtäneet kolme indeksiä, jotka on muodostettu siten, että kolme eri henkilöä heittää kolikkoa. Jokaisen henkilön heitoista muodostetaan indeksi. Jos hän heittää kruunan, indeksiin lisätään yksi ja indeksistä vähennetään yksi, jos hän heittää klaavan. Esimerkiksi ensimmäinen henkilö (punainen käyrä) heittää klaava, kruuna, kruuna, kruuna, klaava, jolloin viisi ensimmäistä indeksilukua ovat -1, 0, 1, 2 sekä 1.

Kolikkojen tai henkilöiden välillä ei ole ehdottomasti minkäänlaista yhteyttä, mutta korrelaatio kolikko 1:n ja kolikko 2:n välillä olisi vakuuttava (0,905), ellei tietäisi mistä indeksit koostuvat. Korrelaatio kolikko 2:n ja kolikko 1:n sekä kolikko 3:n välillä ovat -0,205 sekä -0,319, mutta korrelaatio kolikkojen välillä on merkityksetön. Millään kolikoista ei ole korkeampaa korrelaatiota kuin toisilla. Kysessä on ainoastaan sarja kumulatiivisia satunnaislukuja.

Tilastollisessa mielessä punainen ja sininen käyrä ovat lineaarisesti riippuvia toisistaan 95 prosentin varmuusvälillä, mutta tämä johtuu ainoastaan sattumasta. Aina silloin tällöin muuttujien välillä voi saada tilastollisesti merkittäviä yhteyksiä, vaikka niiden välillä ei olisikaan minkäänlaisia syy-yhteyksiä. Tämä ei taaskaan välttämättä tarkoita, ettei niiden välillä ole mitään yhteyttä. Tietysti kyseessä voi olla sattuma kuten yllä tai sitten yhteys saattaa johtua kolmannesta muuttujasta, joka puuttuu yhtälöstä. Esimerkiksi jäätelönmyynnillä ja hukkumisilla voisi kuvitella olevan yhteys, mutta yhteys on harha, koska niin jäätelönmyynti kuin hukkumisten lukumäärä johtuvat luultavasti lämpötilasta.

Sijoittajatilaisuuksissa näkee aina silloin tällöin saman kaltaisia kuvioita kuin ”Romahtaako pörssi?” -kolumnin ensimmäinen kuvio FEDin taseesta ja S&P 500-indeksistä. Kuvio on vakuuttava, mutta informaatioarvoltaan arvoton. Trendin omaavien aikasarjojen korrelaatio ei kerro mitään järkevää ja käyrien piirtäminen eri skaaloille ei kerro sitä, onko niiden välillä yhteyttä. Muistakaa käyttää maalaisjärkeä kuunnellessanne esityksiä!

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit