Nordnetbank

Tilaa syöte syöte Nordnetbank
Just another Nordnetboggen Sites site
Päivitetty: 35 min 15 s sitten

Psykopaattihait vai rahan ruhtinaat?

To, 28/04/2016 - 18:36

Vielä muutama viikko sitten Suomessa ja maailmalla keskusteltiin vilkkaasti niin sanotuista Panama-papereista. Panama-paperit on monella tavoin kansainvälisesti merkittävä paljastus, sillä sadat suurpankit ja muut finanssipalveluiden tarjoajat ympäri maailmaa ovat olleet enemmän tai vähemmän aktiivisesti myötävaikuttamassa asiakkaidensa päätökseen perustaa veroparatiisiyhtiöitä panamalaisen lakiasiaintoimisto Mossack Fonsecan avustuksella. Tietovuodon laajuus todennäköisesti yllätti kaikki, mutta vielä on epäselvää, mitä kaikkea asiakirjoista lopulta paljastuu. Yksi asia on kuitenkin varmaa: finanssitoimiala ei voi pestä käsiään tapauksesta. Pohjoismaissa suurimman kolhun on kärsinyt finanssikonserni Nordea.

Panama-paperit ovat myös historiallisesti mielenkiintoinen kokonaisuus, sillä asiakirjat paljastavat myös monia historiallisesti mielenkiintoisia yksityiskohtia ja kielivät tämän kaltaisen toiminnan laajamittaisuudesta. Kaikki näyttää ulkopuolisen silmissä suunnitellulta, erittäin hyvin järjestetyltä ja päällisin puolin hyväksytyltä. Toimitaan ohjeiden mukaan ja lainsäädännön rajamailla. Toiminta saattaa kuitenkin vaikuttaa ulkopuolisen silmissä varsin epäilyttävältä.

Onko kansainvälinen finanssimaailma kuitenkaan sitä, mitä tällaiset erinäiset tapahtumat antavat ymmärtää? Kuvaavatko esimerkiksi The Wolf of Wall Street – tai Rogue Trader -elokuva kansainvälistä finanssialaa? Toimialasta on piirtynyt fiktion ja faktan sekamelska. Toimiala näyttää näiden perusteella olevan jatkuvaa ryyppäämistä, hämäriä senttiosakediilejä boiler roomissa, kokaiininhuuruista OTC-kauppaa, loputonta mässäilyä ja jokapäiväistä krapulointia Todellisuus on kuitenkin huomattavasti karumpi – hunajainen elämä on tästä kauhukuvasta kaukana, vaikka bonuksia toki maksetaan, vuosikymmeniä M&A-diilejä tehneille maksetaan tuntuvasti ja toimialalla on paljon harmaata ja hämärää toimintaa.

Luyendijkin suomeksi Atenalta ilmestynyt kirja, Rahan ruhtinaat: Matka pankkiirien suljettuun maailmaan, on todella ansiokas antropologinen tutkimusmatka Lontoon finanssimaailman todellisuuteen. Kirja sai onneksi Atenalta ilmestyessään myös ansaittua mediatilaa, sillä kirja on todella hyvä ja mielenkiintoinen.

Isojen pelaajien rahamaailma on Luyendijkin mukaan kuin lentokone, jonka moottori on tulessa. Kerrot lentoemännälle havaitsemastasi vaarasta ja lentoemäntä kuittaisee sen sinulle ”tekniseksi ongelmaksi”. Sinä kuitenkin ryntäät hädissäsi penkkiriviltä käytävälle ja yrität päästä ohjaamoon. Matkustamohenkilökunta hyökkää kimppuusi ja yrittää kaikin keinoin estää pääsysi ohjaamoon. Painat kuitenkin uhkarohkeasti eteenpäin ja painat kohti ohjaamoa. Jollain ihmeellisellä konstilla saat ohjaamon oven auki – eikä siellä istu ketään. Tämä, Luyendijk väittää, on rahamaailman nykytila.

Luyendijkin mukaan finanssimaailma on aivan kujalla. Luyendijkin lähtökohta on vuoden 2008 globaali finanssikriisi ja sen aiheuttama kauhistus. Luyendijk käy tiiviisti läpi finanssikriisiin johtaneita tapahtumia ja finanssikriisin seurauksia. Lopulta Luyendijk kuitenkin huomauttaa rahoitusmaailman antavan muille väärän vaikutelman finanssikriisin vakavuudesta: ”Koko ala tuntuu nimittäin antavan sen vaikutelman, että kaikki on jo pitkään ollut jälleen hallinnassa, nukkukaa te vain yönne rauhassa.” Luyendijk kertoo yrityksistään ymmärtää investointipankkien sisäisiä rakenteita muodostaakseen jonkinlaisen kuvan näiden instituutioiden arjesta. Luyendijk korostaa esimerkiksi investointipankkeja koskevissa huomioissaan sen, että finanssialan ihmiset hyvin harvoin todellisuudessa vaikuttavat psykopaateilta, hirviöiltä narkomaaneilta tai loisilta.

Luyendijk ei ole taloustieteilijä, mutta hän ymmärtää ilmeisen hyvin hierarkioiden merkityksen, kannustimien vaikutukset ja signaloinnin tärkeyden organissatioissa. Kuten jo huomautettua, kirja on luonteeltaan antropologinen kertomus, ei oppikirja tai fiktiivistä kerrontaa. Luyendijk huomauttaa finanssialan olevan edelleen finanssikriisin jälkeen hyvin altis riskeille ja tilannetta ei ainakaan paranna toimialan konsolidaatio, jonka vuoksi jättiläisistä tulee titaaneja. Myöskään kiristyvällä sääntelyllä ja uusilla pääomavaatimuksilla, maailmanlaajuisella regulaatioturbulenssilla, ei näytetä saavutettavan haluttuja lopputuloksia. Samaan johtopäätökseen päätyy myös kirjoittaja teoksensa lopussa, kun mtään kaiken kattavaa pelastussuunnitelmaa ei olekaan takataskussa.

Finanssitalojen sisäiset jakolinjat tulevat ilmeisen selväksi viimeistään, kun kerrotaan bäkkärin työntekijöille jaetuista surkeista kuulakärkikynistä investointipankkiirien nauttiessa hienommista mustekynistä. Samalla käy selväksi, kuinka alisteisessa asemassariskienvalvonta, sisäinen valvonta ja muut elintärkeät tukifunktiot ovat. Luyendijk lainaa erään compliance officerin kanssa käymäänsä keskustelua:

”Pankkiirit suhtautuvat meihin kuin linjatuomareihin, meitä pidetään luusereina, jotka juoksevat rajalinjaa edestakaisin ja komentavat pelaajat kentältä juuri silloin, kun he ovat tekemässä maalin tai jotain muuta mahtavaa.”

Luyendijkin kirjan punainen lanka on finanssimaailman monimutkaisuus. Valtaosa työntekijöistä keskittyy jo ihan pakostakin johonkin hyvin pieneen asiakokonaisuuteen sellaisella pieteetillä, että suuri saaristovaltakunta – kansainvälinen finanssimaailma – saa varsin pienen merkityksen ulkomaailmasta nyt puhumattakaan. Investointipankit elävät kuin kuplassa, mutta syyllisiä nykytilanteeseen eivät ole yksistään vain finanssitalot. Sisäiset ristiriidat, amoraalisuus ja vakavat järjestelmätason ongelmat vaivaavat Luyendijkin mukaan koko toimialaa.

Luyendijkin kirja on kaiken kaikkiaan erinomaista luettavaa kenelle tahansa, joka on kiinnostunut hyvästä bisnesantropologiasta. Parin sadan finanssialalla työskentelevien tai työskennelleiden nimettömän sisäpiiriläisen haastattelut muodostavat eheän kokonaisuuden, joka punoutuu moniulotteiseksi kertomukseksi Lontoon Citystä. Lupaus lähdesuojasta on toiminut hyvin, sillä haastateltujen ja havainnoitujen ihmisten puheet ja teot kertovat varsin perinpohjaisesti finanssimaailman arjesta ja toiminnasta. Kirja on itsessään kuin mehukas sipuli: tarina rakentuu pala kerrallaan, eikä yksittäisiä tiedonatajia mitä erikoisimpine titteleineen ole unohdettu. Tarinan sekaan on upotettu myös sopivasti sitaatteja ja anekdootteja. Mukana on myös sopivasti lisälukemista ja esimerkiksi Greg Smithin lähtö Goldman Sachsilta on huomioitu.

Kirjan lukeminen vaati ainakin itseltäni hieman mutustelua ja aikaa, koska Luyendijkin kertomus ei ole syntynyt ex nihilo, tyhjästä. Järkevältä vaikuttavan kertomuksen rakentaminen on tasapainottelua: antropologisen tutkimuksen lukeminen vaatii aina jotain perusymmärrystä antropologian tieteenteoriasta ja metodologiasta. Ensinnäkin kirjan tutkimusaineisto rakentuu haastatteluista ja haastatteluaineisto on kirjan lopussa esitetyn metodologiaosion mukaan varsin heterogeenistä. Myös aineistonkeruuseen on selvästi liittynyt monenlaisia haasteita ja haastateltavien haasteita, sillä täydellisen anonymiteetin tarjoaminen, työntekijöiden ilmeisen erilaiset lähtökohdat, haastattelukertojen vaihtelu ja haastateltavien rekrytointimenetelmä ovat voineet omalta osaltaan voimakkaasti vaikuttaa lopputulokseen.

Luyendijk ei myöskään ole valitettavasti onnistunut kaivautumaan kovinkaan syvälle erilaisiin yrityskulttuureihin ja kuvaukset niistä ovatkin loppujen lopuksi valitettavan pinnallisia. Esimerkiksi bonusjärjestelmien ongelmat ovat kaikkien tiedossa, mutta Luyendijkin ei onnistu kaivautua yhtään tämän syvempiin kerroksiin. Finanssimaailmassa eletään omassa maailmassa siinä missä autoteollisuudessa tai vähittäiskaupassa. Toimiala itsessään kaikkine kulttuurisine ja institutionaalisine erityispiirteineen tekee esimerkiksi tietynlaisista palkitsemismalleista ”oikeutettuja”. Ne saadaan sellaisina kuin ne ovat, ne hyväksytään, ne sisäistetään ja niitä eletään jatkuvasti todeksi. Jos joku kysyy, miksi näin toimitaan – kukaan ei oikeastaan osaa vastata muuta kuin että näin on aina tehty, ei ole muita vaihtoehtoja. Tässä mielessä Luyendijkin kirja on selvästi puutteellinen, koska havainnoista ei selvästi päästä syvempään analyysiin ja ymmärrykseen.

Henkilökohtaisesti olisin kaivannut myös enemmän emic/etic-näkökulmien välistä vuoropuhelua. Sitä oli jonkin verran, mutta ei mielestäni missään määrin riittävästi. Ulkopuolisten ja sisäpiiriläisten näkökulmia olisi hyvin voinut pyörittää enemmän keskenään niin, että tarinassa olisi ollut enemmän syvyyttä. Aiemmin mainitsemani tiettyjen toimintatapojen ”oikeuttaminen” olisi ollut erityisen mielenkiintoista käsitellä näiden kahden näkemyksen vuoropuheluna, sillä nyt Luyendijkin on tavallaan piirtänyt vain nykytilanteen unohtamalla laajemman kokonaiskuvan. Miksi Luyendijkin mainitsema kehotus olla poistamatta sähköposteja on tulkittu vain puolustautumistapana, kun sillä voi olla tosiasiallisesti myös muita juuri finanssialan kulttuurille ominaisia oikeutustapoja.

Kirjaa lukiessa minulle avautui erilainen kuva varsinkin investointipankkien maailmaan. Tiesin jo entuudestaan jotain aiemmin lukemani perusteella, mutta kirja teki kyllä kaikista puutteistaankin huolimatta vaikutuksen. Luyendijkin mukaan välinpitämättömyys tai kieltäminen eivät kuitenkaan ole vaihtoehtoja, kun ongelma on äitynyt näin pahaksi. Tyhjä ohjaamo on todella huono tilanne, sillä Luyendijkin mukaan poliitikkojen ja valvojien ”samaistuminen” rahoitusalaan on johtanut lentokoneen puolella laumakäyttäytymiseen. Kaikki ovat sitä mieltä, että palava moottori on vain pieni tekninen ongelma, eikä tietenkään haittaa matkantekoa. Kirjan lopussa Luyendijk mainitseekin regulaatioteoreettisessa keskustelussa suosituksi tulleen käsitteen sääntelykaappaus (engl. regulatory capture), joka on huomattavasti hienovaraisempi korruption muoto kuin lahjonta. Kaikki vain uskovat, että maailma on juuri sellainen kuin sen finanssimaailma esittää.

Luyendijkin teos on kuitenkin todellinen makupala. Bisnesantropologia ja -entnografia on kiinnostanut minua aina siitä asti, kun vuosia sitten luin Gideon Kundan kirjan Engineering Culture: Control and Commitment in a High-Tech Corporation ja Frank Dubinskasin toimittaman artikkelikokoelman Making Time: Ethnographies of High-Technology Organizations. Luyendijkin teos ei ainakaan vähentänyt kiinnostustani tätä antropologian erityisalaa kohtaan.

Suomennos itsessään on varsin onnistunut ja kieli on sujuvaa. Mielestäni oli hyvä ratkaisu jättää finanssialan slangitittelit sellaisiksi kuin ne ovat, eikä lähteä kääntelemään kaikkea suomeksi. Tämä palvelee myös lukijaa, joka lopulta ymmärtänee, että tämä on juuri sitä toimialan sisäistä jargonia. Jos ilmettelet, mitä tekemistä hailla on kirjan kanssa – kirjan englanninkielisen käännöksen otsikko on Swimming with Sharks.

Laita tämä kirja ehdottomasti kevään lukulistallesi, ellet ole tätä jo ehtinyt lukea. Voin suositella kirjaa oikeastaan kenelle tahansa, jota Lontoon Cityn finanssimaailma kiinnostaa tai jos olet vähääkään kiinnostunut ymmärtämään, miten finanssialan top echelonissa pelejä pelataan.

Arvosana: 9+/10

Kuvalähde: ldifranza via Foter.com / CC BY-SA

 

Artikkeli Psykopaattihait vai rahan ruhtinaat? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Nordnet parantanut houkuttelevuuttaan työnantajana

Ke, 27/04/2016 - 12:58

Universum Global -tutkimusyhtiö on jälleen julkaissut vuotuisen työnantajamielikuvatutkimuksensa tulokset. Tutkimuksessa selvitetään opiskelijoiden mielipiteitä eri alojen yritysten houkuttelevuudesta työnantajina. Tuoreimmat tutkimustulokset julkaistiin 27.4.2016, ja niistä selviää, että Nordnet parantanut sijoitustaan roimasti kaupallisen alan opiskelijoiden keskuudessa. Nordnet on noussut rankingissa 13 sijaa, sijalle 43.
 
Kysyimme Nordnetissä työskentelevien kaupallisen alan opiskelijoiden mielipiteitä Nordnetistä työnantajana. Tässä heidän vastauksensa:
 

Mikä Nordnetissä kiinnosti kun haitte tänne töihin?

Juuso: Hyväksikoetut tuotteet ja raikas ote muuten paikalleen jysähtäneellä toimialalla

Tiia: Finanssialan nopeatempoinen kulttuuri, moderni ja mielenkiintoinen yritys, asiakasrajapinnassa työskentely sekä oman oppimisen ja tietotaidon laajentaminen

Maiju: Nordnet kiinnosti työnantajana erilaisuutensa ansiosta. Nordnet on todellinen vaihtoehto kivijalkapankille. Olen myös kiinnostunut sijoittamisen maailmasta, joten Nordnet oli luonteva vaihtoehto oppimisen ja fiksun urakehitykseni kannalta.

 

Millainen työnantaja Nordnet on?

Juuso: Haastava ja empaattinen. Työntekijöitä kannustetaan ottamaan vastuuta, mutta samalla löytyy ymmärrystä ja joustoa esimerkiksi opintojen kanssa.

Tiia: Nordnet antaa hienot valmiudet finanssialalla työskentelyyn jo opiskelun ohella kouluttamalla ja ohjaamalla. Nordnet tukee työntekijöitään antamalla tilaa työntekijän omaan oppimiseen ja kasvuun, mutta apua saa aina tarvittaessa. Nordnetissä kaikki esimiehistä ja opiskelijoihin työskentelevät samassa tilassa, mikä edistää tasavertaisuutta. Nordnet järjestää työntekijöilleen erilaisia hauskoja tapahtumia ja ajanvietettä, mikä piristää työpäivää ja lujittaa työyhteisöä ja motivaatiota.

Maiju: Nordnet on joustava työnantaja. Olen saanut vapaa-aikaa opinnäytetyöni kirjoittamiseen sekä myös matkusteluun. Vastaavasti työtä aina riittää, joten olen aina saanut työvuoroja tarpeeni mukaan. Pidän myös Nordnetissä siitä, että nuorille ammattilaisille annetaan mahdollisuus. Nordnet on nuorekas!

 

Miksi olette viihtyneet?

Juuso: On saanut oppia jatkuvasti uusia asioita oman mielenkiinnon kohteen eli sijoittamisen parissa. Pienessäkin organisaatiossa pääsee tekemään erilaisia työtehtäviä, kun intoa ja oppimishalua riittää.

Tiia: Nordnetissa on kiva tekemisen meininki ja työntekijöiden välinen dynamiikka toimii erinomaisesti; töihin on kiva tulla maanantaina ja töiden ohella kuulumisien vaihtaminen sujuu luontevasti. Työ ei ole koskaan tylsää ja staattista, vaan jokainen päivä on erilainen. Erilaiset kampanjat, tapahtumat, tuotelanseeraukset, koulutukset yms kehittävät minua työntekijänä ja auttavat pysymään ajan hermolla. Joustavat työtunnit helpottavat opiskelua työn ohessa ja keskeinen sijainti Helsingin keskustassa helpottaa päivittäistä työmatkustusta.

Maiju: Olen viihtynyt Nordnetissä työn monipuolisuuden sekä mahtavan työyhteisön ansiosta. Työtä asiakaspalvelussa voi kutsua ns. Näkoalapaikaksi, sillä työssä tulee kohdattua ja käsiteltyä asioita laajasta kirjosta. Pidän siitä, että eri tilanteet ja mahdolliset ongelmat hoidetaan asiakaspalvelussa, eikä Nordnetissä ole useita eri osastoja, joille tehtävät delegoidaan.

 

Jotain muuta työyhteisöstä?

Juuso: Huikeita työkavereita, joilta voi aina kysyä apua. Ei minkäänlaista hierarkiaa tai turhaa jännitystä, kaikki tekevät yhdessä hommia tittelistä riippumatta.

Maiju: Työyhteisömme on mahtava! Työkaverit ovat samanikäisiä- sekä henkisiä, mikä tekee työpaikalle tulemisesta mukavaa.

 

Miksi olette ylpeitä Nordnettiläisyydestänne?

Juuso: Koska voi aidosti seistä tuotteiden takana, joita tarjoamme asiakkaille.

Tiia: Nordnet yrityksenä on innovatiivinen ja rohkea oman tiensä kulkija; emme ole kuin muut pankit ja se onkin vahvuutemme, uskallamme tehdä asioita mitä muut pankit eivät. Nordnet arvostaa asiakaspalautetta ja kehittää niitä tuotteita ja palveluita, joita asiakkaat haluavat. Erinomaiset asiakastyytyväisyystulokset puhuvat puolestaan!

 

Muita ajatuksianne?

Maiju: Olen ylpeä Nordnettiläisyydestäni sekä asiakaspalvelutyöstäni, sillä Nordnet on saanut tunnustusta laadukkuudesta. On hienoa olla osa Suomen suositelluinta pankkia!

Juuso: Seuraavalla kerralla voitan Nicken (maajohtaja Niklas Odenwall) pingispöydässä.

 
 
Haastatteluun osallistuivat Maiju Heikkinen, Juuso Lindström ja Tiia Hietala.

Artikkeli Nordnet parantanut houkuttelevuuttaan työnantajana julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Olvilla uuteen nousuun?

Ma, 25/04/2016 - 14:41

Viisi vuotta sitten sanoin tällä blogipalstalla, että ”Olvi on todennäköisesti kotipörssimme paras yhtiö omassa kokoluokassaan”. Sittemmin olen – valitettavasti – myynyt yhtiöstä omistamani osakkeet. Koska Olvi on edelleen laatuyhtiö, seuraan sitä aktiivisesti ja tarkastelen tässä merkinnässä pääpiirteittäin yhtiön kehityskaarta ja soveltuvuutta pitkäjänteisen sijoittajan ostoslistalle.

Ajaton mutta ketterä menestyjä

Alkuun on paikallaan kerrata perustiedot yhtiöstä, jonka nimi tosin paljastaa useimmille olennaisimman. Olvilla on yhtiönä pitkä historia jo vuodesta 1878. Tämä viestii kiistattomasti siitä, että yhtiön tuotteilla on ajatonta kysyntää. Lisäksi se viestii (myöhemmin tässä merkinnässä esitettävien lukujen yhteydessä) osin siitä, että ydinliiketoiminta on varsin vähäisesti suhdanteille altista.

Kun osakesijoitus tehdään pitkäaikaiseksi, on elintärkeää arvioida yhtiön hinnoitteluvoima ja kyky nostaa lopputuotteiden hintoja vastaamaan (vähintään) kustannustason nousua. Olvi on historiallisesti menestynyt tällä mittarilla loistavasti. Kovin kauas taaksepäin pitää ajassa mennä, että löytäisi edes yhden vuoden, jona Olvi olisi tehnyt tappiota. Pääsääntöisesti jokainen toimintavuosi siis kasvattaa Olvin osakkeenomistajille kuuluvaa varallisuutta. Tätä voidaan pitää ihanteellisen sijoituskohteen tunnusmerkkinä, joskin myös pääoman tuottoastetta ja sen kehitystrendiä on syytä tarkastella analyyttisemmassa päätöksenteossa.

Olvin tuotteilla on vahva kuluttajaorientaatio. Yhtiön tuotteiden kysyntä muodostuu pitkälti yksityishenkilöiden ostoista. Siten se on melko tasaista talouden eri suhdanteissa. Olvi tiedotti esimerkiksi keskellä edellistä talouden globaalia rysäystä vuonna 2009, että sen tuotteiden menekki on suurempaa kuin koskaan. Siinä ei tarvittu veronmaksajien pelastuspakettia.

Verrattuna esimerkiksi yritysten välisiin B2B-toimintamallin toimijoihin, on Olvi huomattavan vakaa yhtiö tulovirraltaan. Sen tilauskanta ei kovin todennäköisesti romahda yön yli. Liiketoiminnan ennustettavuus on luonnollisesti positiivinen asia sijoittajan ja erityisesti yhtiön osingonmaksukyvyn kannalta. Ja luonnollisesti se on hyvä asia myös tarvittavien korvaus- ja kasvuinvestointien kannalta.

Myös kuluttajatuoteyhtiöiden kastin sisällä Olvi sijoittuu houkuttelevaan kategoriaan. Yhtiö myy pienen yksikköhinnan tuotteita. Toimialan lopputuotteen täydellinen muuttuminen tai korvaavien tuotteiden ilmestyminen ei myöskään tunnu mielestäni kovin uskottavalta riskiltä. Olvin teknologiariski on pienehkö.

Vahvan markkina-aseman yhtiö

Olvin kotimarkkinat muodostuvat tällä hetkellä Suomen lisäksi Baltiasta ja Valko-Venäjästä. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta Olvin markkinaosuus on ajoittain jopa dominoiva useissa tuoteryhmissä. Siten markkinaosuuden kasvu on useassa tuoteryhmässä saavuttanut perinteisillä kotimarkkinoilla eräänlaisen ”markkinatalouden katon”, siinä missä kehittyvällä markkinalla on edelleen merkittävästi tilaa sekä koko markkinan että markkinaosuuden kasvulle.

Esimerkiksi Virossa Olvin brändi A le Coq on lähes synonyymi oluelle yli 40 prosentin markkinaosuudellaan. Baltian markkinaosuus ei ole tullut kannattavuuden kustannuksella. Olvin tuotantolaitos on ollut pitkään Viron kannattavin elintarvikealan yksikkö. Myös Suomessa Olvi on valittu useana vuonna olutbrändien ykköseksi. Mainittujen vankkojen kotimarkkina-asemien ohella Valko-Venäjä mahdollistaa yhtiön liiketoiminnan huomattavan kasvun erityisesti pidemmällä aikavälillä.

Yhtiökohtaiset tunnusluvut ovat kehittyneet erinomaisesti

Olvi on nostanut myyntinsä 2000-luvulla uusiin sfääreihin. Vuonna 2000 yhtiön liikevaihto oli vain 87 miljoonaa euroa. Viime vuonna se ylitti jo 310 miljoonaa euroa. Suhdannevakauden viitekehyksessä huomionarvoista on, että koko 2000-luvulla Olvin myynti on notkahtanut edellisvuodesta vain kerran. Itse asiassa tämä kerta tapahtui viime vuonna, jolloin myynti laski selvästi vuodesta 2014.

Olvin liikevaihdon kehitys (MEUR) aikavälillä 2000–2015

Olvin liikevaihdon eli myynnin keskikasvu aikavälillä 2000–2015 on ollut toteutuman mukaan keskimäärin 8,9 prosenttia vuodessa. Helsingin pörssistä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa vastaavan suorituskyvyn yhtiötä.

Silti on realismin nimissä reunahuomautettava, että Olvin liikevaihdon keskikasvu on jäänyt 2010-luvulla ”vain” 3,1 prosenttiin vuodessa. Siten voidaan todeta, että vahvan kansainvälistymisen, uusien tuotekategorioiden lanseeraamisen ja kotimarkkinoiden markkinaosuuden valtaamisen jälkeen Olvin keskimääräinen kasvuvauhti tullee olemaan jatkossa aiempaa lähempänä bkt:n keskimääräistä kasvuvauhtia. Tässä en kuitenkaan väitä, että se jäisi sen tasolle.

Omistajan kannalta on ollut erinomaista, että Olvin kannattavuus on liikevoitolla mitattuna noussut jopa huomattavalla marginaalilla myyntiä nopeammin. Tosin kannattavuuden kehityksessä on ollut – täysin luonnollisia – töyssyjä matkan varrella selvästi myyntikehitystä tiheämmin.

2000-luvulla Olvin liikevoitto on laskenut edellisvuoteen nähden neljästi. Kuten seuraava kuva osoittaa, puolet eli kaksi näistä kerroista on osunut aivan viime vuosille.

Olvin liikevoiton kehitys (MEUR) aikavälillä 2000–2015

Kaikkiaan Olvin liikevoiton keskikasvu aikavälillä 2000–2015 on toteutunut keskimäärin 11,7 prosentin tasolle vuodessa. Kuten myynninkin kohdalla, myös liikevoiton kehityksen osalta Olvin kasvuvauhti on selvästi loiventunut viime vuosina. 2010-luvun keskimääräinen liikevoiton vuosikasvuprosentti on asettunut 4,6 prosenttiin.

Osingonjaon kasvu kiteyttää laadun

Suhdanteiden yli erittäin suotuisa liiketaloudellinen kehitys on johtanut siihen, että Olvilla on osoitusta kasvavasta osingonmaksukyvystä pitkällä aikavälillä. Osakekohtaisen osingonjaon muutoshan on suhdanteiden yli myös merkittävin osakkeen kurssimuutosta selittävä tekijä.

Olvin osinko on kohonnut vuosituhannen alun 0,11 eurosta osaketta kohden viime vuodelta maksettavaan ennätysosinkoon 0,70 euroa osaketta kohden.

Olvin osingonjaon kehitys (EUR/osake) aikavälillä 2000–2015

Olvin osakekohtaisen osingon keskikasvu aikavälillä 2000–2015 on ollut toteumassa keskimäärin 13,1 prosenttia vuodessa. Yhtiön hallitukselle ei voi antaa kuitenkaan aivan täysiä tyylipisteitä, sillä 2000-luvulla Olvi on laskenut osinkoaan kolmesti edellisvuodesta.

Liiketoiminnan pitkäjänteistä erinomaista kehitystä silmällä pitäen asteittainen ja jatkuva osingonjaon kasvu olisi ollut täysin mahdollista saavuttaa. Toisin sanoen hyvänä vuonna osinkoa olisi voitu nostaa hieman tuloskasvuvauhtia hitaammin ja vastaavasti heikkona tilikautena osinkoa olisi voitu nostaa kohottamalla osingon suhteellista osuutta tuloksesta (eli kasvattaa osinkoa tuloskasvuvauhtia nopeammin). Pitkällä aikavälillä liikevoiton ja sitä kautta osakekohtaisen tuloksen roima kasvu olisi kuvatun strategian mahdollistanut.

Pienen kritiikin jälkeen on paikallaan todeta, että kokonaisuutena Olvin operatiivinen johtaminen on ollut laatujälkeä. Osinkoaristokraatin titteliin tällä kuitenkin olisi edellytyksiä, jos se vain otettaisiin johtamisagendalle.

Kaikkiaan Olvin liiketoiminta on puolessatoista vuosikymmenessä yli 3,5-kertaistunut, liikevoitto on kohonnut 5,5-kertaiseksi ja osinko on liki 6,5-kertaistunut. Ei liene vaikeaa kuvitella, että Olvi on viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä merkittävästi suurempi yhtiö kuin tänään.

Tilapäinen pohja saavutettu(ko) – uuteen kasvuun?

Tuoreimmassa tilinpäätöstiedotteessaan ”Olvi arvioi konsernin vuoden 2016 myyntivolyymin ja liikevaihdon kasvavan hieman edellisvuoteen verrattuna. Vuoden 2016 liikevoiton arvioidaan olevan edellisvuoden tasolla tai kasvavan hieman”.

Toteutuessaan tämä ohjeistus merkitsisi sitä, että sekä myynnin että tuloksellisuuden viime aikojen laskutrendi olisi kääntymässä jälleen varovaisesti kohti uutta nousu-uraa. Tämä on toki huomioitu myös markkinoilla, sillä Olvin osake on kohonnut vuoden alusta toistakymmentä prosenttia.

Osake ei kuitenkaan ennätyshinnassaan – aivan vielä. Kurssi kävi kolkuttelemassa 30 euron haamurajaa pari vuotta sitten, kun Angry Birdsin siivet näyttivät vielä kantavilta. Olvi nimittäin valmisti merkittävän määrän brändillä varustettuja virvoitusjuomia. Sittemmin pahin huuma on lintuparven ympäriltä haihtunut.

Viime vuonna Olvilla käytiin kauppaa jopa alle 21 euron osakekohtaisen hintatason. Nyt osakkeen yksikköhinta on taas palannut noin 24,50 euroon.

Riskeinä private label, valuutat ja sääntely

Private label -ilmiön eli kaupan omien halpabrändituotteiden vaikutus Suomessa voimistuu tulevaisuudessa. Tämä on luonnollisesti uhka Olville ja sen kannattavuudelle. En kuitenkaan ole kovin huolissani ilmiöstä, koska se rajoittuu uskoakseni vain tiettyihin markkinasegmentteihin. Otetaan esimerkiksi Pirkka-olut (C-segmentti), Olvi (B-segmentti) ja Sandels (A-segmentti).

Uskoakseni kilpailu tulee olemaan kaikkein verisintä Rainbown, Eldoradon, Pirkan, Euroshopperin ja Lidlin tuotteiden ym. C-segmentin valmistajien kesken. Tämän sanottuani on tietysti realistista odottaa, että private label -tuotteet vievät jonkin verran markkinoita muilta segmenteiltä, mutta ydinkysymys on, muuttuuko suuri kuva.

Olvi ei ole toistaiseksi lähtenyt voimalla Venäjän olutmarkkinoille, joilla mm. Carlsberg kompuroi toistuvasti. Aika näyttää, missä segmentissä Olvilla voisi olla järkeviä mahdollisuuksia itänaapurissamme. Sieltä pitäisi periaatteessa löytyä pitkän tähtäimen kasvupotentiaalia. Sen sijaan Valko-Venäjälle Olvi on jo investoinut erittäin merkittävästi, ja tämän strategisen kasvusuunnitelman onnistuminen on mielestäni private label -ilmiötä kymmenen kertaa tärkeämpää Olville.

Jatkuviin kotimarkkinoiden riskeihin lukeutuvat Olvin tuotekategorioita koskevat veronkorotukset. Ne kohdistuvat esimerkiksi alkoholiin ja sokeriin. Tämä pahimmillaan leikkaa sekä kysyntää että kannattavuutta. Samalla kuitenkin uskon myös oluiden ja muiden juomien tuonnin kasvavan. Tämän voi katsoa osin positiiviseksi Olville, koska Virosta tuotavat juomat ovat mitä todennäköisimmin Olvin valmistamia (vrt. yhtiön omistaman A le Coqin markkinaosuudet).

Koska Olvin toiminta kuitenkin rajoittuu muutamalle alueelle, voidaan fokusoitumisen katsoa lisäävän liiketoimintaan liittyviä maakohtaisia riskejä verrattuna globaalisti toimivaan vaihtoehtoon. Näin Olvin kehittyvien markkinoiden kasvuun sisältyy lähtökohtaisesti suuria riskejä – tosin myös mahdollinen onnistuminen näkyy voimallisesti tulosrivillä asti.

Osa sijoittajista on viime vuosina panikoinut – osin liioitellusti – Valko-Venäjän heikentyneitä talousnäkymiä ja mahdollista valuutan devalvaatioriskiä. Tämä riskihän on tosin osin myös toteutunut, joten sikäli panikointi ei ole täysin liioiteltua ollut. Valko-Venäjän osuus Olvin liikevaihdosta on ollut viime aikoina neljännes ja liikevoitosta kolmannes, joten riskitöntä yhtiön toiminta ei kyseisellä markkinapaikalla tietenkään ole. Kuitenkin Olvi on maan talousvaikeuksien keskellä solminut markkinapaikalla esimerkiksi pitkän aikavälin kasvualustaa luovan yhteistyösopimuksen PepsiCon kanssa.

Mikäli valuutta heikentyisi Valko-Venäjällä yhä merkittävästi, voisi Olvi viedä tuotteitaan maasta entistäkin kilpailukykyisemmin esimerkiksi Venäjälle.

Kiistatonta laatua, mutta milloin ostamaan?

Mistään pörssiyhtiöstä ei tietenkään tule koskaan maksaa mitä hintaa tahansa. Joka tapauksessa eli kulloisestakin pörssihinnasta riippumatta Olvi kuuluu objektiivisellakin tarkastelulla vähintään hyvän ja erinomaisen yhtiön välimaastoon. Tässä suhteessa siis erotellaan tarkastelussa yhtiön laatu ja sen osakkeen hinta. Keskinkertaiset pörssiyhtiöt pääsevät Olvin keskimääräistä kannattavuutta vastaavaan lukuun yleensä vain suhdannehuipun yksittäisinä vuosina tai vain yksittäisinä kvartaaleina.

Kysymys kuuluu, milloin tätä herkkupalaa saisi pörssin alennusmyynnistä? Olvin antamalla tulevaisuuden ohjeistuksella ja sitä laveasti tulkitsemalla osakkeen p/e-luku on nykykurssilla noin 20 kuluvalle vuodelle. Käykö kurssinotkahdusta odottavan aika pitkäksi, kun yhtiön myynti- ja tulosnotkahduskin näyttävät annetun ohjeistuksen mukaan olevan jo takana?

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Tarkennuksena kirjoittaja viittaa ”herkkupalalla” yhtiöön ja sen osakkeeseen, ei lopputuotteeseen. Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: ianturton via Foter.com CC BY-NC-SA

Artikkeli Olvilla uuteen nousuun? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Nordnetin konkurssi: miten varojesi käy?

Ma, 25/04/2016 - 11:08


Rahaston konkurssiriski -blogi
 herätti kysymyksiä siitä, miten asiakasvarojen käy mikäli Nordnet menisi konkurssiin. Nordnet tekee matalilla marginaaleilla 135 miljoonan euron liikevaihtoa ja lähes 50 miljoonan euron tulosta, joten ihan lähiaikoina firma ei ole konkurssiin menossa. Siitä huolimatta konkurssiriski on hyvä ymmärtää, jotta siltäkin osin tietäisi mihin rahansa on laittanut.

Käteinen

Asiakkaiden käteisvarat, olivat ne sitten missä valuutassa tahansa, kuuluvat niin sanotun talletussuojan piiriin. Suoja tulee voimaan mikäli Nordnet menee konkurssiin tai mikäli Finanssivalvonta syystä tai toisesta niin päättää. Talletussuoja korvaa kaikki asiakastalletukset korkoineen yhteensä sataan tuhanteen euroon asti. Talletussuoja on asiakas ja pankkikohtainen. Hajauttamalla 100 000 euron arvoiset käteisvarat useamman pankin kesken saat isomman summan talletussuojan piiriin.

Suomalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset arvopaperit

Arvopapereiden konkurssisuoja riippuu markkinasta. Suomessa, Norjassa ja Tanskassa arvopaperisäilytys on keskitetty arvopaperikeskukseen (Central Securities Depository, CSD). Suomessa tätä roolia hoitaa kaupallinen Euroclear Finland. Säilytys on suoraa, eli jokaista arvopaperia kohden kotimaisten omistajien nimet ovat kaikkien nähtävillä. Mikäli Nordnet menisi konkurssiin nämä arvopaperit eivät siis kuulu Nordnetin konkurssipesään.

Ruotsalaiset arvopaperit

Ruotsissa arvopaperit voidaan säilyttää sekä suoraan, että hallintarekisterissä (suoran- ja hallintarekisterin eroista täältä). Nordnetin asiakkaiden ruotsalaiset arvopaperit säilytetään hallintarekisterissä. Omistamasi ruotsalaiset arvopaperit ovat ruotsin arvopaperikeskuksessa yhtenä könttänä Nordnetin asiakasvaratilillä. Asiakkaiden arvopaperit säilytetään kuitenkin erillään Nordnetin omistuksista, joten asiakasvaroille ei Nordnetin konkurssissa käy mitenkään.

Arvopaperikeskuksen (CSD) konkurssi ei myöskään vaikuta Nordnetin asiakkaiden arvopaperiomistuksiin, koska mitkään säilytettävät varat eivät kuuluu arvopaperikeskuksien konkurssipesään.

Eurooppalaiset, yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset

Nordnetin asiakkaiden eurooppalaiset, yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset arvopaperit säilytetään Pershingillä erillään Nordnetin, mutta myös Pershingin varoista. Pershing kattaa myös käyttämiensä alasäilyttäjien synnyttämät tappiot vallitsevien sääntöjen mukaisesti. Asiakasvarat ovat osittain myös SIPC:in suojaamia, jonka lisäksi Pershingillä on vakuutus Lloyds of Londonilla yhteen miljardiin dollariin asti.

Muu maailma

Nordnetin asiakkaiden muun maailman osakkeet säilytetään SEB:issä, joka toimii Nordnetin säilytysyhteisönä. Myös täällä Nordnetin asiakasvarat säilytetään erillään Nordnetin, mutta myös SEB:n varoista.

Säilytettävät varat ovat erillään myös SEB:n käyttämien ala-säilyttäjien varoista. Eli mikäli SEB:n ala-säilyttäjä menisi konkurssiin, Nordnetin varat ovat erillään alasäilyttäjän varoista, eivätkä siten kuulu tämän konkurssipesään.

Mutta…

Maailmalla vallitsevien säilytyskäytäntöjen mukaisesti alasäilyttäjätasolla säilytettävät arvopaperit ovat usein arvopaperikohtaisilla, yhteisillä ”omnibus” tileillä. Vaikka näiden tilien varat ovat eriytetty alasäilyttäjän varoista, omnibus tileillä voi erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa syntyä tilanne, jolloin tiettyä arvopaperia on liian vähän. Silloin tämä vaje/ tappio jaetaan suhteellisin (pro rata) osuuksin kaikkien kesken.

Tällainen tilanne voi syntyä merkittävän johdannaismarkkinaosapuolen konkurssin yhteydessä. Jos tämä on esimerkiksi myynyt suuria määriä tiettyä arvopaperia lyhyeksi ja arvopaperin arvo muuttuu rajusti, voi olla, ettei kyseistä arvopaperilainausta hallinnoiva osapuoli ehdi sulkea positiota ajoissa, jolloin vakuudet eivät riitä kattamaan syntynyttä vajetta.

Näin olisi käynyt hedge rahasto Long Term Capital Managementin konkurssin yhteydessä vuonna 1998, ellei markkinaosapuolet, yhdysvaltain keskuspankin säestyksellä olisi korvanneet syntyneet $ 3,6 miljardin tappiot.

Eli

Nordnetin mahdollisen konkurssin yhteydessä käteisvarasi on turvattu 100 000 euroa vastaavaan summaan asti. Nordnetin konkurssissa asiakkaiden arvopaperiomistuksille ei myöskään käy mitenkään, koska Nordnetin asiakkaiden arvopaperisäilytys on kaikkialla maailmassa eriytetty Nordnetin varoista. Nordnetin asiakasvarat säilytetään erillään myös Nordnetin käyttämien säilyttäjien ja alasäilyttäjien varoista, eivätkä siten tule osaksi myöskään näiden konkurssipesiä.

Hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa on mahdollista, että alasäilyttäjätasolla syntyy tappioita. Mikäli näin kävisi, alasäilyttäjä, paikalliset markkinaosapuolet yhdessä, kyseisen valtion keskuspankin avustuksella tai ilman, voivat korvata syntyneet tappiot.

 

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292.

Artikkeli Nordnetin konkurssi: miten varojesi käy? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Osakkeiden takaisinostoista: The Travelers

Su, 24/04/2016 - 19:08

Omien osakkeiden takaisinosto ei ole suomalaisille yhtiöille tyypillinen voitonjakomuoto eikä käsittääkseni aihetta usein käsitellä sijoituskeskusteluissa täällä päin. Kirjoituksen tarkoitus on tuoda lyhyesti ja esimerkin kautta esille milloin omien osto-ohjelma voisi olla järkevä tapa luoda omistaja-arvoa ja palauttaa ylimääräinen kassavirta omistajille. Käsittelen lopussa myös milloin osakkeiden takaisinosto ei ole kovin järkevää omistajien kannalta.

Yhdysvalloissa omien osakkeiden ostosta on tullut voitonjaon kannalta suoranaista valtavirtaa. Omia osakkeita ostettiin viime vuonna enemmän mitä jäi osinkojen jälkeen vapaasta kassavirrasta jäljelle. Vapaa kassavirta on se todellinen rahamäärä joka jää investointien jälkeen kassaan ja siitä sekä kassasta osinko maksetaan, ei ”voitoista” tai ”tuloksesta”, kuten usein annetaan ymmärtää. Omien osakkeiden ostaminen on vaihtoehtoinen tapa osingoille tai pääomanpalautuksille tulouttaa rahaa omistajille. Kun yritys ostaa omia osakkeitaan ja mitätöi ne, kirja-arvo ja tulos per osake nousee kun osakkeiden määrä laskee. Siten omien ostot voivat lisätä jäljellä olevien osakkeiden arvoa. Omien ostoissa ei tarvitse myöskään maksaa veroja (ennen kuin osakkeet myy), toisin kuin osingoissa joista lähtee aina verot, seikka mikä painaa monen eläkerahaston ja rahastonhoitajan vaakakupissa.

 

The Travelers

Otan tähän kirjoitukseen hyvin äärimmäisen esimerkin käyttämällä yhtiötä, joka on mielestäni erinomaisesti onnistunut omien osakkeiden osto-ohjelman toteuttamisessa viimeisen kymmenen vuoden ajalla. Esittelen lyhyesti The Travelers Companies, Inc. -nimisen vahinkovakuutusyhtiön Yhdysvalloista, jonka osakkeen lähes koko tuotto on perustunut omien osto-ohjelmaan (NYSE ticker: TRV. Syvemmin kiinnostunut lukija saa pikaisen käsityksen yhtiöstä lukemalla esimerkiksi Marketwatchista tai Finance Yahoosta perustiedot ja diipimmän kuvan haluava voi avata 10-K:n). Travelers on laadukas, hyvin konservatiivisesti johdettu vahinkovakuutusyhtiö joka on perustettu alunperin jo vuonna 1853. Bisnes on kutakuinkin sama kuin meillä Suomessa esimerkiksi Sampoon kuuluvalla IF:llä. Travelers on ollut vakuuttamassa mm. Titanicin onnettomuusuhreja aikoinaan. Osinkoa yhtiö on maksanut 139 vuotta putkeen eli jonkinnäköisestä vakaasta osinkoyhtiöstä voidaan puhua. Yhtiö nojaa vahvasti analytiikkaan ja syviin asiakassuhteisiin sekä omien sanojensa mukaan varautuu aina pahimpaan. Yhtiön sijoitusportfolio on hyvin konservatiivinen, sillä 93% sijoituksista on koroissa.

Vakuutusyhtiöiden idea on kerätä asiakkailta maksutuloja, jotka korvamerkitään aktuaarien arvioimana joskus tulevaisuudessa korvauksina maksettaviksi. Sillä välin kun onnettomuuksia ei tapahdu, vakuutusyhtiöt sijoittavat tämän keräämänsä rahamassan korkoihin, osakkeisiin, kiinteistöihin jne. oman riskinsietokykynsä mukaan. Esimerkiksi aiemmin esittelemäni Berkshire Hathaway hieman erilaisena vakuutusyhtiönä sijoittaa paljon osakkeisiin. Hyvin toimiva vakuutusyhtiö on yhtä mielenkiintoinen seurattava kuin seinässä kuivuva maali ja tarjoaa mahdollisimman vähän yllätyksiä. Huonosti johdettu vakuutusyhtiö on jännempi yritys mutta niillä on tendenssi ajautua ongelmiin kun asiakkaiden vahinkoja pitää korvata huomattavasti aiempaa enemmän tai ne sotkeutuvat kuumiin finanssituotteisiin kuten surullisen kuuluisa AIG CDS:iin ennen finanssikriisiä. Koska vakuutusyhtiöt ovat tuotteiden kannalta hyvin kommodotisoituneita eli tuotteet ovat samanlaisia, johtamisen taso, kyky sijoittaa rahat turvallisesti mutta tuottavasti ja hinnoitella riskit oikein erottaa jyvät akanoista pitkässä juoksussa. Koska varsinkin länsimaissa markkinat ovat jo kylläiset, vakuutusyhtiöt eivät edes juuri kasva kuin hivuttautuen. Ideaalitilanne on, että maksutulot kattavat sekä henkilökunnan palkat, muut kulut sekä korvaukset ja ylijäämäinen raha saadaan kasvamaan korkoa alati kasvavaan sijoitusmassaan. Travelersillä tämä on toteutunut lähes poikkeuksetta yhdistetyn kulusuhteen ollessa n. 90% pinnassa viimeiset kymmenen vuotta.

 

Travelersin ”taikaresepti” 

Travelersin osake on kymmenen vuoden aikana tuottanut huomattavasti enemmän kuin sen verrokit, jättäen myös SP500 -indeksin taakseen. Travelersin ylituotottojen ”taikaresepti” on yksinkertaisesti päättäväisyys ja kuri pitää bisnes tehokkaana, investoida bisnekseen ja lopuilla rahoilla kasvattaa kirja-arvoa ja osinkoa yli ajan (kursivoin tarkoituksella kohdat ”investoida bisnekseen” ja ”lopuilla rahoilla”, sillä useammat yhtiöt kiipeävät ns. peppu edellä puuhun eli ostavat ensin omia osakkeita ja sitten miettivät mitä shillinkejä vielä riittäisi itse liiketoiminnan ylläpitämiseen, aiheuttaen pitkässä juoksussa suboptimaalisia tuottoja). Travelersin tuottojen salaisuus on tehokkuus ja osakkeen edulliseen hintaan toteutettu pitkäjänteinen osto- ja mitätöintiohjelma. Vaikka yhtiö on itsessään “staattinen”, ovat osakekohtaiset luvut kehittyneet suotuisasti haastavasta makroympäristöstä huolimatta.

Travelersin maksutulo oli vuonna 2006 n. 21 miljardia dollaria ja vuonna 2015 n. 24 miljardia dollaria. Yhtiön taseen loppusumma oli 115 ja 100 miljardia vastaavina vuosina. Yhtiön nettotulos oli 4,2 miljardia vuonna 2006 ja laski 3,4 miljardiin vuoteen 2015 mennessä. Yhtiön liiketoiminnan lukuja voisi siis objektiivisesti kuvailla hyvin staattisiksi kuten yllä on tehty ja hitaasti jos ollenkaan kasvaviksi.

Tilanne on toinen, jos tutkimme kehitystä osakkeen näkökulmasta. Alla oleva graafi näyttää miltä osakekohtaisten tunnuslukujen kehitys on näyttänyt 2005 – 2015:

 

Kirja-arvo per osake sekä osakekohtainen osinko

Kuten kuvaajasta näkee, osakekohtainen kirja-arvo (omapääoma jaettuna osakkeiden lukumäärällä) on noussut 2005 – 2015 n. 9% annuaalisesti, n. 3o dollarista vajaaseen 8o dollariin. Sen lisäksi osinko on kasvanut 9% annuaalisesti tarkastelujaksolla, 0,91 dollarista 2,38 dollariin eli n. +160% 11 vuodessa. Tuskin voi tarpeeksi korostaa, että tällaisia esteettisesti kauniita kuvaajia ei pääse piirtämään kuin kourallisesta yhtiöitä maailmassa.

9% vuodessa on erinomainen korotustahti. Silti osinkoihin käytetty rahamäärä ei ole muuttunut juuri lainkaan, sillä vuonna 2006 osingot maksoivat yhtiölle 702 miljoonaa ja vuonna 2015 739 miljoonaa dollaria, eli +5% muutos. Osakekohtaisten lukujen muutosta selittää yksinomaan massiivinen mutta erinomaisesti toteutettu omien osto-ohjelma.

Osakkeiden lukumäärä ja ostettujen osakkeiden lukumäärä, miljoonaa kappaletta

Osakkeiden lukumäärä on pudonnut vuoden 2005 700 miljoonasta osakkeesta n. 300 miljoonaan osakkeeseen vuonna 2015 eli alle puoleen osto-ohjelman aloittamisesta. Opportunistisesti osakkeita on ostettu erityisen paljon silloin, kun osake on ollut halvempi eli finanssikriisin jälkimainingeissa, luoden omistaja-arvoa fiksua tavalla.

Kassavirta ja rahan palautus omistajille, miljardia $

Jos verrataan omien ostoja ja osinkoja operatiiviseen kassavirtaan (investoinnit ovat alalla hyvin pieniä enkä siksi ole tässä käyttänyt vapaata kassavirtaa, mikä toki olisi ollut oikeaoppisempi), on pitkässä juoksussa osto-ohjelma ollut kestävällä pohjalla. Ilmiön, että rahaa on palautettu enemmän omistajille vuosina jolloin osake on ollut halvempi, näkee hyvin tässäkin graafissa.

 

Graafien tarkoitus on visuaalisesti havainnollistaa, kuinka tehokkaasti hyvää jälkeä Travelers on saanut omistajilleen yhdentoista vuoden aikana. Osake maksoi vuoden 2005 alussa n. 37 dollaria ja maksaa tänä päivänä 110 dollaria, eli +200% arvonnousu, sekä vielä osingot päälle.

 

Omien osto-ohjelmien ongelmia

Voidaan suhteellisen kiistatta todeta, että viimeisen 11 vuoden aikana Travelersin omien osto-ohjelma on onnistunut äärimmäisen hyvin. Taikareseptin tärkeänä osana on ollut, että osakkeella on käyty kauppaa keskimäärin 10 kertaa tuloksensa verran, jolloin omien osakkeiden osto on toiminut todella tehokkaasti. Mitä halvempi osake, sitä enemmän samalla  rahalla niitä saa pois kulkemasta. Vakuutusalan P/E on yleensäkin huokeampi, sillä alaa välillä ravistelee esimerkiksi luonnononnettomuuksista johtuvat suuremmat vahingonkorvaukset. Sen lisäksi lähinnä historiallisen näytön perusteella voi arvioida kuinka hyvin vakuutusyhtiö hinnoittelee riskinsä; paksut hännät ovat alati aina vaanimassa vakuutusyhtiöitä. Vakuutusyhtiöitä arvostetaan suhteessa niiden tase-arvoon (ROE:n funktiona), jolloin (osakekohtaisen) kirja-arvon kasvattaminen on avain omistaja-arvon kasvattamiseen. Travelersin oman pääoman tuotto on ollut keskimäärin n. 13%, eli erinomaisella tasolla alan yleiseen tilaan Yhdysvalloissa verrattuna.

Omien osto-ohjelmat eivät ole mutkattomia. Travelers on toteuttanut  ne erinomaisesti huokeaan hintaan (ja toteuttaa tälläkin hetkellä osakkeen ollessa n. 10 kertaa 12kk tuloksensa arvoinen…), mutta monesti omia osakkeita ostetaan korkeaan hintaan, kun tulokset ovat korkealla. Vastaavasti kun osakkeet ovat halpoja myös tulokset on paineessa ja epävarmuutta ilmassa, jolloin monet yhtiöt skaalaavat takaisin omien osto-ohjelmiaan. Viime vuosina HP:n ja IBM:n esimerkit ovat olleet vähemmän rohkaisevia, kun johto on allokoinut velaksikin valtavasti rahaa omien ostoihin laskeviin kursseihin, mitkä eivät ole toipuneet. Omien ostoilla saatetaan tähdätä lyhytaikaiseen kurssien nostattamiseen, sillä monesti johdon kannustinohjelmat on sidottu osakkeen arvon nousevaan kehitykseen. Sen lisäksi korkeaan hintaan ostetut osakkeet eivät ole kenellekään hyvä sijoitus. Esimerkiksi Coca-Cola ostelee omia osakkeitaan tällä hetkellä P/E-luvun ollessa 27, vaikkakin pitkällä välillä myös Coca-Colan omien osto-ohjelma on kiistatta ollut omistajille hyödyksi. Applen omien ostot taas ovat fiksuja kun yhtiön P/E on melko alhainen 11 ja yhtiön 216 miljardiin dollariin paisunut kassa on tarpeettoman iso.

 

Sijoittajan on oltava tarkka siitä, kuinka tehokkaasti johto allokoi käytössään olevaa pääomaa eikä omienkaan ostoja pitäisi tehdä hintaan mihin hyvänsä. Rahalla on vaihtoehtoiskustannuksena investoinnit itse liiketoimintaan tai uusiin kasvualoihin. Sen lisäksi suurimmalla osalla bisneksiä on tendessi mennä konkurssiin tai joutua ostetuiksi pois ennemmin tai myöhemmin, jolloin voi todeta omien osto-ohjelman menneen täysin hukkaan ja parempi vaihtoehto olisi ollut maksaa ylimääräinen raha kassasta omistajille osinkoina. Itseasiassa esimerkiksi SP500 indeksin yhtiöden keski-ikä indeksissä on 18 vuotta. 80% 1960-luvun alussa indeksissä olleistä yhtiöistä on poistunut konkurssien tai yritysostojen tai indeksistä putoamisen kautta. Travelersinkaan omien osto-ohjelman tulevaisuus ei ole täysin mutkaton: yhtiöllä on ankaraa tulospainetta sillä matala korkoympäristö ei tarjoa paljoa sijoitustuottoja. Alla olevassa graafissa on vuosilta 2010 – 2015 nettosijoitustuotot (ennen veroja) ja maksutuloista saatu voitto tai underwriting margin. Travelers on pystynyt erinomaisesti tasapainoilemaan laskevien sijoitustuotottojen kanssa muuttaen tulomixiä enemmän maksutulopohjaiseksi, mutta kokonaistulos on pysynyt melko vakaana. Mikäli, kuten on realistista olettaa ottaen huomioon laajat makroepätasapainot maailmantaloudessa, korot pysyvät vielä pitkään matalina voi Travelersin tuloksentekokyky olla paineessa vielä vuosia eteenpäin. Samoista ongelmista kärsii Suomessa Sampokin ja koko pankkisektori.

 

NII (net investment income) ja maksutulot 2010 – 2015, miljardia $

 

Loppukaneetti

Kun suurin osa bisneksistä ennemmin tai myöhemmin tuhoutuu schumpeteriläisessä luovassa tuhossa on yleensä ottaen parempi että yhtiöt maksaisivat tuottojaan omistajille osinkoina. Kun yhtiön liiketoiminta on vakaalla, kasvavalla pohjalla ja omia osakkeita voidaan ostaa edullisesti, sekä yhtiö on kiistatta laadukas, voi tämäkin toimenpide olla tehokas väline omistaja-arvon luomiseen pitkässä juoksussa, kuten Travelersin esimerkki osoittaa.

 

Allekirjoittanut omistaa tekstissä mainituista osakkeista Applen sekä Berkshire Hathawayn osakkeita.

Artikkeli Osakkeiden takaisinostoista: The Travelers julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Viikkoni Nordnetissä

Pe, 22/04/2016 - 15:04

Olen 15-vuotias 8-luokkalainen nuori ja olen erittäin kiinnostunut sijoittamisesta että taloudesta ylipäänsä. Koulussamme on tapana, että kahdeksannella luokalla ollaan viikon ajan tutustumassa jossain työpaikkassa ja hankkimassa työkokemusta tulevaisuutta varten. Olen ollut Nordnetin asiakas ja tehnyt osakekauppaa Nordnetin kautta (vanhempieni luvalla) joten näin mahdollisuuteni tulleen: Päätin kysyä paikkaa täältä Nordnetistä. Soitin Nordnettiin ja kysyin paikkaa. Minulle vastattiin, että soitetaan kuulemma takaisin, eipä soitettu. Viikon päästä soitin uudestaan ja pääsin puhumaan ”johtajalle” ja sain paikan.

Maanantai aamu alkoi varsin yllättäen: Pääsin osallistumaan kokoukseen, jossa oli paikalla Nordnet Suomen johtohenkilöitä, että työntekijöitä Ruotsista ja Norjasta videoyhteyden avulla. Kokouksessa käsiteltiin tulevia kehityshankkeita. Kokouksen jälkeen tutustuin asiakaspalvelijoihin, meklareihin, asiakaspalvelun toimintaan ja Private Deskiin loppupäivän ajan. Keskustelin myös Nordnetin meklareiden kanssa markkinatilanteesta että osakevinkeistä. Sovin myös osallistumisestani rahapodin nauhoituksiin.

Tiistaina osallistuin rahapodin nauhoituksiin jossa keskustelimme esim. viikkorahasta, sijoittamisesta, veronkiertoyhtiöistä ja erillaisista automerkeistä että autotyypeistä esim. sähköauto vs polttomoottoriauto. Rahapodiin osallistuminen oli mielestäni erittäin mielenkiintoista ja hauskaa, pääsin tutustumaan myös radio alaan. Rahapodin nauhoituksien jälkeen pääsin tutustumaan back officeen jossa hoidetaan verotus asiat ja osinkojen maksu, pääsin myös kuuntelemaan kattavan analyysin Ruotsalaisesta kasvihuone amppuja valmistavasta yrityksestä nimeltä Heliospectra.

Keskiviikkoaamusta tutustuin Nordnetin tarinaan pikkupuljusta pohjoismaiden suurimmaksi osakevälittäjäksi. Esityksen jälkeen olin kuunteluoppilaana, kun Nasdaqista tuli markkinavalvojia kertomaan meklareille kuinka markkinoita valvotaan ja mikä on laitonta ja mikä ei. Markkinavalvonta-koulutus oli erittäin mielenkiintoinen ja opin paljon uutta pörssin toiminnasta, miten esim. sisäpiirikauppoja valvotaan. Loppupäivästä autoin it-osaston Daliaa varaston tyhjäämisessä.

Torstaina autoin koko päivän Daliaa vanhojen tietokoneiden kanssa ja sain samalla hyvää englanninkielen treeniä, sillä hän on englanninkielinen. Osaan nyt myös poistaa vanhasta tietokoneesta kovalevyn, sillä sitä tuli tehtyä paljon koko päivän ajan.

Perjantai päivä kuluikin tätä blogia kirjoittaessa ja osakemarkkinoita seuratessa.

Nordnetissä TET-harjoittelu on ollut hieno kokemus: Olen päässyt tutustumaan sijoittamiseen ja pankin pyörittämiseen aitiopaikalta. Kun saavuin Nordnettiin oletin, että täällä olisi aika vähän työntekijöitä töissä, pienet liiketilat ja erillaisia työtehtäviä olisi vähän, mutta totuus oli toinen. Täällä Nordnetissä on erittäin paljon työntekijöitä töissä, erillaisia työtehtäviä on todella paljon, suuret liiketilat aivan Helsingin keskustassa ja hyvä henki. Nordnetissä TET- harjoittelu vastasi odotuksiani, ehkä jopa ylitti ne. Nordnetissä on erittäin hyvä yhteishenki ja minut otettiin hyvin vastaan. Opin joka päivä jotain uutta. Nordnet on sopinut minulle todella hyvin TET-paikana ja suosittelen nordnetiä kaikille TET-hakijoille. Täällä vakituinen työskentely on varmasti myös mukavaa.

Arvosana 9/10

 

Tatu Koskinen

Artikkeli Viikkoni Nordnetissä julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Avoin kirje Elisalle

Ke, 20/04/2016 - 20:59

Elisa on jo kohta kaksi vuotta yrittänyt vallata Anviaa. Yhteistyön etsimisen sijaan Elisa on toteuttanut vihamielistä valtausyritystään aggressiivisesti pyrkien nöyryyttämään pohjalaisyritystä, sen osakkeenomistajia ja henkilökuntaa.

Jo Anvian viime vuoden yhtiökokouksessa saatiin esimakua Elisan epäasiallisesta toimintatavasta. Sen jälkeen Elisa on pannut alulle useita oikeusprosesseja, jotka sekä ajankäytöllisesti että kustannuksiltaan rasittavat Anviaa huomattavasti enemmän kuin monin verroin suurempaa Elisaa.

Pohjalaislehdissä on näkynyt lukuisia Anviaa tai sen johtoa kritisoivia ja Elisaa ihannoivia mielipidekirjoituksia, joiden kirjoittajina ovat olleet joko Elisan työntekijöitä, heidän perheenjäseniään tai läheisiä tuttaviaan. Kirjoittajat ovat olleet varsin nuoria eikä kirjoitustulva ole voinut syntyä pelkästään henkilökohtaisesta intohimosta. On myös syytä epäillä että he saivat apua kirjoitusten laadinnassa.

Elisa on järjestänyt useita julkisia ostotarjouksia Anvian osakkeista 2.000 euron kappalehintaan. Pörssiyhtiöitä koskeva arvopaperimarkkinalaki antaa varsin yksityiskohtaisia ohjeita ostotarjouksen tekemisestä. Ketään osakkeiden myyjää ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan, ostokohteesta on julkistettava tarjousasiakirja, jotta tarjouksen edullisuus olisi yleisön arvioitavissa ja asiakirjassa tulee julkaista kohdeyhtiön hallituksen lausunto tarjouksesta.

Anvia on vasta julkistanut pörssiaikeensa. Elisa sen sijaan on pörssiyhtiö ja voitaneen  edellyttää, että se toiminnassaan noudattaa lain henkeä.

Esitimme Elisan yhtiökokouksessa 31.3.2016 joukon kysymyksiä Anviaan liittyen. Lähes tuhatpäisen osakkeenomistajajoukon edessä ja myös meille henkilökohtaisesti yrityksen johto ilmoitti, ettei Elisa ole kenellekään maksanut enemmän kuin 2.000 euroa Anvian osakkeista. Myös Elisan Kati Norppa totesi Ilkassa 9.4.2016, että ”Elisa on tarjonnut kaikille osakkeenomistajille saman ja reilun hinnan eli 2.000 euroa per osake. Myös niille jotka ovat myyneet isompia eriä.”

Edelleen ilmoitettiin yhtiökokouksessa, ettei Elisa käytä ulkopuolisia bulvaaneja Anvian osakkeita hankkiessaan eikä Elisa tiedä mitään sellaisista Anvian osakkeiden ostajista, jotka häiritsevät etenkin ikäihmisiä toistuvilla puhelinsoitoilla tai kotikäynneillä, usein iltamyöhään.

Totuuden selvittäminen on ollut vaikeaa mm. siitä syystä, että muita paremman hinnan osakkeistaan saaneet on käsityksemme mukaan vaiennettu tiukalla salassapitovelvollisuudella. Vähänkin suuremmissa myyntimäärissä sääntöna näyttäisi kuitenkin olevan, että Elisa maksaa suoraan myyjän pankkitilille vain julkisen tarjoushinnan. Elisan kanssa sovittu mahdollinen lisähinta kierrätetään myyjälle bulvaanin pankkitilin kautta.

Seinäjoen kaupunkikin ilmoittaa saaneensa vain julkisen tarjoushinnan Anvian osakkeistaan. Olemme vakuuttuneita siitä, että todellinen korvaus osakkeista ilmenee salaiseksi julistetusta Elisan ja Seinäjoen välisestä sopimuksesta. Yleisen edun mukaan kyseisen sopimuksen sisältöä olisi syytä viivytyksettä julkistaa.

Useat yhtäpitävät havainnot viittaavat siihen, että Elisan yhtiökokouksessa saamamme vastaukset olivat totuudenvastaisia. Emme tiedä, kertoiko Elisan toimitusjohtaja muunnettua totuutta tai oliko hän tietämätön alaistensa toiminnasta. Jo pelkkä epäily osakkeenomistajien tietoisesta harhauttamisesta on kuitenkin vakava asia. Onkohan Elisan johdon arvomaailma kunnossa ja onkohan yhtiön hallitus tehtäviensä tasalla?

Kim Lindström                                                 Vesa Routamaa
sijoituskirjailija, pitkäaikainen sijoittaja        professori, Vaasan Yliopisto

Artikkeli Avoin kirje Elisalle julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kestävän kehityksen kapitalismi kannattaa

Ke, 20/04/2016 - 12:18

 

Ihmiskunnan sivistyksen syventyessä, myös kestävän kehityksen huomioiminen laajenee. Rahoitusmarkkinoilla puhutaan SRI:stä (sustainable responsible investing), CSR:stä (corporate social responsibility) tai ESG:stä (environmental, social and governance). Yli 20 prosenttia maailman sijoitettavista varoista hallinnoidaan vastuullisesti, kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Sijoittajien keskuudessa on käyty lajaa keskustelua kestävän kehityksen käytäntöjen sisällyttämisestä sijoitusprosessiin, sekä sen mahdollisesta tuottovaikutuksesta. Kysymys kuuluu: paraneeko vai huononeeko tuotto, mikäli kestävä kehitys huomioidaan sijoituskohteita valittaessa?

Oxfordin yliopisto ekonomistit julkaisivat vuonna 2014 yhdessä Arabesque sijoitusyhtiön kanssa tutkimuksen, missä oli käyty läpi yli 200 huipputason tutkimusta yhtiöistä, jotka joko olivat, tai eivät olleet soveltaneet kestävän kehityksen käytäntöjä.

Liiketoiminnassa hyödynnettäviä, kestävän kehityksen käytäntöjä tunnistetaan ESG:llä. Kannattavuuslaskelmien lisäksi yhtö arvioi myös toiminnastaan syntyvät ympäristölliset, sosiaaliset ja hallinnolliset vaikutukset, jotka usein näkyvät vasta vuosien kuluttua.

Oxford-Arabesquen tutkimuksessa todetaan yksiselitteisesti, että ”kestävän kehityksen huomioiminen liikkeenjohdon ja sijoittajien päätöksenteossa on taloudellisesti kannattavaa”. Tutkimuksen mukaan tulot ovat vakaampia, sijoituskulut ovat merkittävästi alhaisempia, liikevoitto on korkeampaa ja osakekurssin kehitys parempaa.

Tämä näkyy myös käytännössä. Vuodesta 2005 vuoteen 2015 maailman osakemarkkinat (MSCI World indeksillä mitattuna) tuottivat keskimäärin noin 7 prosenttia vuodessa. Mercerin tekemän tutkimuksen mukaan, samana aikajaksona maailman ehkä merkittävimmän kestävän kehityksen varainhoitajan, Generation Investment Managementin rahasto tuotti keskimäärin 12,1 prosenttia vuodessa. Tutkimuksessa noin 200 rahaston joukossa Generationin rahasto sijoittui toiseksi. Sijoitusmenestyksen lisäksi, Generation -rahaston arvonvaihtelu (riski) oli ryhmän alhaisempia.

Kestävän kehityksen kapitalismi menestyy merkittäviltä osin siksi, että päätöksiä tehdään kvartaalia pidemmälle aikavälille. Kestävän kehityksen huomioiminen liikeyrityksissä kasvattaa yrityksessä tehtävien valintojen aikajännettä. Yrityskulttuuri muuttuu. Pitkäjänteiset liiketoimintapäätökset, aivan kuten pitkäjänteiset sijoituspäätökset, kasvattavat myös rahallisen lisäarvon syntyä.

Tämä onkin Warren Buffetin poikkeuksellisen sijoitusmenestyksen salaisuus.

 

PS. Nordnet alkaa lähiaikoina julkaisemaan Morningstarin ESG lukuja lähes kaikille valikoimassa löytyville rahastolle.

 

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: dollarphotoclub.com

Artikkeli Kestävän kehityksen kapitalismi kannattaa julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Luottamusvaje

Ke, 20/04/2016 - 09:35

Verotuksen menettelyt ja käytäntö näyttävät kehittyvän epäluulon hengessä. Kehitys ei vastaa tutkimustuloksia, joiden mukaan suomalainen veronmaksaja maksaa veronsa tunnollisesti. Erityisesti yrityksiltä edellytetään äärimmäistä tarkkuutta samaan aikaan kun Verohallinnon mahdollisuuksia korjata omia huolimattomuusvirheitään lisätään.

Vallitsevassa taloustilanteessa jokainen veroeuro on tarpeen. Julkisen sektorin rahapula ei ole peruste romuttaa sitä hyvää, mitä verojärjestelmässämme vielä on.

Oikein toimimiseen pyrkivät yritykset kaipaavat varmuutta ja ennustettavuutta verotukseensa.  Suomea sijoituspaikakseen suunnittelevalle kansainväliselle toimijalle on usein tärkeämpää saada varma tieto veroista kuin se, onko verokanta prosentin korkeampi tai matalampi. Hallinto ja lainsäätäjä tuntuvat hylkäävän oikeusvarmuuden ihanteet taistellessaan kansainvälisten yritysten maksamista veroista.

Suomi ei ole tässä kilpailussa ainoa. Mukana on koko teollistunut maailma.

Eduskunnassa käsiteltävänä oleva lakipaketti antaa verohallinnolle mahdollisuuden muuttaa tekemäänsä verotuspäätöstä melkein miten haluaa kolme vuotta ja jopa kuusi vuotta kansainvälisissä liiketoimissa. Ei ole hyvää hallintokulttuuria, jos viranomaisen päätös sitoo vain kansalaista, mutta ei viranomaista itseään. Olemme ihmetelleet Intian verottajan tapaa kohdella Nokiaa. Nyt kehitämme omaa verotustamme samaan suuntaan.

Liiketoimien suunnittelua haittaa veropäätösten pysyvyyden heikentymisen lisäksi seuraamusten ankaroituminen.

Kehitystä kuvaavat surullisella tavalla korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) viimeaikaiset veronkorotusta koskevat ratkaisut. Pimeiden palkkojen ja väärennetyn kirjanpidon kanssa samaan lokeroon KHO:n enemmistö asetti yhtiön, joka ei muistanut korjata verotettavan tulon määrää, vaikka liitelomakkeella ilmoitti miljoonan lisää tuloja.

En tunne Verohallinnon atk-ratkaisuja, mutta pidän selvänä, että ohjelma osaa tarkastaa, että lomakkeella tehdyt yhteenlaskut ovat oikein. Onneksi samanlaista vastuuta ei ole ainakaan vielä sovellettu palkansaajien ilmoitteluun.

Kansainvälisillä yrityksillä on käytettävissään asiantuntijoita, jotka osaavat varoittaa tulkintavirheistä. Pienimmät yritykset turvautuvat joskus verottajan neuvontaan. Useimmiten se onkin järkevää, mutta edes silloin Verohallinto ei halua vastuuta.

Suomessa on oikeusperiaatteena luottamuksensuoja. Se tarkoittaa yleensä sitä, että kansalainen saa luottaa viranomaisen toimivan ja neuvovan oikein. Niin yleensä, mutta ei verotuksessa.

Verotuksessa saa luottamuksensuojan vain, jos asia on tulkinnanvarainen. Tulkinnanvaraisina hallinnossa pidetään vain asioita, joista Suomen johtavat veroasiantuntijat voivat olla perustellusti eri mieltä. Hämmentävää on lukea ratkaisuja, joissa Verohallinto, oikaisulautakunta ja hallinto-oikeus katsovat, ettei asia ole tulkinnanvarainen, vaikka KHO ratkaisee asian toisin kuin alemmat asteet.

Muilla oikeudenaloilla luottamuksensuojaa ei ole tarvinnut kirjoittaa lakiin. Verotuksessa suojaa ei kansalainen tunnu saavan, vaikka se on kirjattu lakiin.

On onnetonta, että veronmaksaja ei voi luottaa verottajaan eikä verottaja veronmaksajaan. Jospa virkamiehet ministeriössä ja Verohallinnossa käyttäisivät hetken luottamusta lisäävien toimien suunnitteluun. Joitakin kokeiluja yhteistyöstä on vireillä ja neuvontaa on parannettu, mutta edelleen painopiste on kontrollissa ja rangaistuksissa.

Vesa Korpela on lakiasiain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa.

Kuva: iStockphoto.com

Artikkeli Luottamusvaje julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Siili Solutions Oyj

La, 16/04/2016 - 19:18

Siilin lyhyt esittely

 

Helsingin pörssi on saamassa uuden, mielenkiintoisen jäsenen arviolta 20.4.2016, kun Siili Solutions Oyj aloittaa kaupankäynnin päälistalla ylimerkatun annin jälkeen. Käyn kirjoituksessa Siiliä pintapuolisesti läpi yhtiönä. Nostan muutamia kvalitatiivisia tekijöitä kuten työntekijöiden tärkeys esille hieman laajemmassakin kontekstissa.

Lyhyesti yhtiön avainlukuja, perustuen perjantain 15.4.2016 kurssiin 8,65 EUR:

EPS: 0,38

EPS 2016e (Inderes): 0,59

P/E: 23 (2016e n. 15)

EV/EBITDA: 13

ROE: 25,9%

EBITDA-marginaali: 9,6%

Markkina-arvo: 57 miljoonaa euroa

Annin jälkeinen osakkeiden lukumäärä: 6,54 miljoonaa kappaletta

 

Siili Solutions Oyj (tästä lähtien kirjoituksessa Siili) on suomalainen teknologiariippumaton ohjelmistopalveluyhtiö. Siili ei kehitä omaa softaa, vaan modernisoi, integroi ja kehittää jo olemassa olevia järjestelmiä asiakkaiden tarpeiden mukaan. Yhtiö korostaa toimivansa Lean -periaatteen mukaisesti eli turhia toimintoja tai tapoja eliminoiden ja osaamista jatkuvasti kehittäen. Siilin asiakkaita ovat yleensä suuremmat yritykset sekä julkinen sektori. Asiakkaina ovat esimerkiksi Here, KONE, Veikkaus, OP, RAY, Mandatum Life ja KEVA.

Siili toimii mielenkiintoisessa saumassa it-markkinoilla. Suurten it-projektien merkitys laskee samalla kun pitää päivittää toimintamallit vastaamaan digitalisaation haasteita kilpailun paineessa. Tästä lohkosta tulee myös Siilin leipä. Suomen it-markkinoiden tilaa voisi kuvailla hitaasti kasvaviksi ja markkinoiden arvioidaan kasvavan muutamia prosentteja annuaalisesti lähivuosina. Siili on pystynyt viime vuosina kuitenkin n. 20% orgaaniseen kasvuun ja yritysostoin peräti 40% liikevaihdon kasvuun. Siilin kovaa kasvua selittää sen kilpailuvaltti ketteränä ja ainakin toistaiseksi pienenä toimijana. Pienemmät toimijat eivät pysty välttämättä tarjoamaan yrityksille niiden tarvitsemaa osaamista ja syvyyttä ja toisaalta suuremmat toimijat, kuten Tieto tai globaalisti IBM, eivät vanhalla insinööriorganisaatiollaan yksinkertaisesti taivu tarpeeksi nopeasti vastaamaan kysynnän painopisteen muutokseen teknisistä järjestelmätoimituksista monikanavaisiin ja käyttäjälähtöisiin digitaalisiin palveluihin.

Siilille relevantin markkinan koko on sen oman arvion mukaan hieman alle kolme miljardia euroa ja sen markkinaosuus on kuluvan vuoden liikevaihtoennusteella n. 50 miljoonaa euroa reilusti alle 2% kokonaismarkkinasta eli tilaa kasvaa on vaikka kokonaismarkkina ei lähivuosina kasvaisi ollenkaan.

 

Kvalitatiivisia faktoreita

Haluan nostaa muutamia laadullisia tekijöitä esiin mitkä nousevat toistuvasti esiin Siilin tilinpäätösraporteissa. Alalla missä Siili toimii ei varsinaisesti ole ”vallihautoja” eli pysyvää, vaikeasti murrettavaa kilpailuetua. Pitkäjänteisessä menestyksekkäässä sijoittamisessa (kuten menestys yleensä ymmärretään) kilpailuedun merkitystä ei voi korostaa liikaa. Perinteisten suurten toimijoiden vallihauta perustuu ennemminkin siihen valtavaan kustannukseen mikä syntyisi jos kyseenomainen perinteinen it-hovihankkija vaihdettaisiin. Esimerkiksi Tieto on niin totuttu toimija Suomessa suuryrityksille ja julkiselle sektorille, että vaikka sen palvelun laatu olisi mitä sattuu se valittaisiin silti suurella todennöisyydellä uudelleen ja uudelleen koska vaihdosta syntyisi suuri sotku. Kilpailuetu perustuu ennemminkin siis vaihtamisen vaikeuteen kuin palavasta halusta olla naimisissa totutun hankkijan kanssa. Tai näin ainakin tähän asti. Skaalautuvien pilvipalveluiden ja digitalisaation myötä nämä vallihaudat ovat täyttymässä ja Siilin kaltaiset toimijat ovat laidoilla lapioimassa markkinaosuuksia itselleen.

Siili pystyy tarjoamaan laajaa ja syvää osaamista ollen omien sanojensa mukaan fiksu ja usein paras vaihtoehto kumppaniksi. Siili ennemminkin ”lainaa” asiantuntijansa eli yhtiön slangilla ”siilit”, tuntilaskutuksella asiakkaan partnereiksi. Siili korostaa tekevänsä työtä ”asiakkaiden kanssa”, ei ”asiakkaille”. Mistä erityisesti pidän Siilin kielessä (ja toivon tämän olevan totuutta myös arkipäiväisessä työssä Siilillä) on kunnioitus sekä siilejä että asiakkaita kohtaan. Siili korostaakin olevansa kuin eräänlainen käsityöläiskilta jossa

”Uuden ajan käsityöläisyys on sisäistä yrittäjyyttä, intohimoa, ja palavaa energiaa, joka ohjaa tekemään aina parhainta. Se on ylpeyttä omasta työstä, mutta myös kokonaisvastuun ottamista koko tiimin tekemisestä ja yhteisestä tavoitteesta. Uteliaat työntekijämme kasvatamme aina vain paremmiksi ammattilaisiksi, joille riittää tilaa kasvaa Siilillä, vaikka kilpailjatkin heidät haluaisivat.” (Siilin 2015 vuosiraportti, s. 4).

Siilin koko kilpailuetu perustuu yksinkertaisesti siihen, että sen designin, devauksen ja datan  asiantuntijat ovat alansa parhaita uudistamaan asiakkaiden liiketoimintaa. Siten siilien relevanttiutta ei voi yliarvioida pitkässä juoksussa yhtiön menestyksen ja kasvun takeena. Siilin kieli poikkeaa huomattavasti suuremmista jättiläisistä, joissa henkilökuntaan viitataan ennemminkin anonyymina massana, ”human recources” joka on jo lähtökohtaisesti työntekijää alentava termi. Siilissä palkkamallikin poikkeaa siten, että peruspalkka saattaa olla pienempi mutta työntekijä saa osan projektin tuloista itselleen, mahdollistaen alaa keskimääräistä korkeammat tienestit sekä vastuun houkutellen kokeneita tekijöitä sisään. Keskimääräinen siilien työkokemus on noin 14 vuotta. Sen lisäksi Siilissä ei ole linjaorganisaatioita vaan ”heimoja” joissa heimojohtajat mentoroivat siilejä heidän asiantuntijuuden painotusten mukaisesti.

 

Sijoituskirjallisuudessa tai -analyyseissa painotetaan hyvin harvoin henkilökunnan tyytyväisyyttä tai roolia yhtiön menestystekijänä. Yhä useammalla firmalla kuitenkin kaikki (relevantti) ”pääoma” millä generoida tuottoja on juurikin tuo henkilökunta ja sen osaaminen. Ilahduttava poikkeus, tosin jo vuodelta 1958 on menestyneen sijoittajan Philip A. Fisherin Common Stocks and Uncommon Profits and Other Writings missä ”people factorille”, ihmistekijöille, on omistettu peräti oma kappaleensa. Tiivistettynä Fisher uskoo, että työntekijöiden tyytyväisyys heijastuu suoraan yrityksen laatuun ja toteutukseen, parantaen myös tuottoja. Mahdollisuus olla ylpeä työstään ja yrityksestään on voimauttava etuoikeus ja heijastuu myös asiakkaisiin, brändiin ja imagoon.

Toinen tärkeä tekijä menestyksekkäässä pitkäaikaisessa sijoituksessa, mitä haluan tässä kirjoituksessa ottaa esille, on suhde muutokseen. ”πάντα χωρεῖ καὶ οὐδὲν μένει”, tai ”ainoa pysyvä asia on muutos” vapaasti suomennettuna, totesi jo Heraklitus aikoinaan. Myös sijoitusmaailmassa paikalleen jämähtäneet yhtiöt väistyvät pääsääntöisesti nopeasti pois näyttämöltä. Kykyä ennakoida muutosta ja elää sen mukana ei voi aliarvioida. Siili on nyt haistanut aivan oikein it-alan trendit ja surffaa niiden aallon harjalla. Lean-ajattelun mukaisesti (sana toistuu,”ketterän” kanssa, jatkuvasti Siilin raporteissa läpi vuosien) Siili pyrkii jatkuvasti parantamaan performanssiaan ja asiakaskokemuksia.

 

Siilin kehitys ja strategia

Siilin visiona on vuonna 2020 olla Euroopan tunnetuin ja tehokkain moderni ohjelmistointegraattori, eli tavoitteita ja kunnianhimoa löytyy. Kansainvälinen laajentuminen on vaikeaa ja tuo riskejä, mutta toimitusjohtaja Seppo Kuula on aiemminkin toiminut yrityksissä missä hän on valloittanut uusia liiketoimintamaita, antaen varovaista indikaattoria sen puolesta että hän onnistuu myös Siilin kanssa tehtävässä.

Siilin orgaaninen kasvu on ollut nopeaa ja tavoite onkin kasvaa markkinoita keskimääräistä nopeammin. Tätä tavoitetta tuetaan yritysostoin. Kasvun jarruna toimii ennemminkin osaajien saatavuus ja houkuttelu taloon. Tähän asti Siilin yritysostot ovat olleet suhteellisen edullisia matalilla EV/EBITDA-kertoimilla toteutuen. Yritysostot tehdään osin käteisellä ja osin osakkeilla, jolloin ostettavan yrityksen johto sitoutetaan mukaan Siiliin ainakin toviksi. Koska Siilillä itsellään käydään kauppaa korkeahkolla EV/EBITDA -kertoimella, voi ostoja pitää omistaja-arvoa kasvattavina. Osakeannin myötä Siilin kassa on paisumassa jo yli kahdeksaan miljoonaan euroon eli muskeleita löytyy yritysostostrategian jatkamiseen. Siili on laajentamassa Saksaan, erityisesti autoteollisuuteen missä läpimurto kansainvälisissä suurtoimijoissa olisi merkittävä askel.

Huolimatta kasvusta Siilin marginaalit ovat olleet suhteellisen vakaita. Johtuen kulumallista Siilin marginaalit eivät voi kasvaa kovin korkeiksi, kun kasvaneet tuotot menevät osin siilien taskuihin. Toisaalta mikäli liikevaihto laskisi, marginaalit laskevat joustaen kun siilien osuus tuloista laskee myös.

Listaan tähän alle muutamia lukuja viime vuosilta, jotta lukijalle syntyy jonkinlainen käsitys yhtiön koosta ja kehityksestä.

Meur Liikevaihto EBITDA EBITDA% ROE%
2011 13,2 1,6 12,3% 79,9%
2012 16,1 1,5 9,6% 36,7%
2013 18,8 1,8 9,5% 28,0%
2014 29,5 2,7 9,2% 28,6%
2015 41,9 4,0 9,6% 25,9%

Liikevaihto on viidessä vuodessa kasvanut 220%. Keskimääräinen EBITDA-marginaali on ollut 10%. Johtuen kasvurekrytoinneista EBITDA-marginaali tuskin nousee ennen kuin kasvu alkaa hidastumaan. Kokonaismarkkinan jähmeydestä huolimatta Siili on pystynyt kaappaamaan osuuksia ja pystyy suurella todennäköisyydellä myös tulevina vuosina kovaan kasvuun. Mikäli laajentuminen Saksassa onnistuu, avautuu Siilille aivan uudenlainen universumi, joskin varmasti myös haastavia kilpailijoita.

 

Lyhyesti Siilin arvostuksesta

Kirjoituksen alussa on esitetty lyhyesti Siilin avainlukuja ja palaamme vielä niihin. Tällä hetkellä Siilin P/E -luku on 23, mikä heijastelee suuria kasvuodotuksia tai ainakin viime vuosien kasvuvauhdin jatkumista sijoittajien odotuksissa. Mikäli kasvu jatkuu samaan malliin, ei arvostuskertoimia voi pitää liian korkeina. Siilin riskiprofiili tulee muuttumaan riskisemmäksi kun laajentuminen ulkomailla jatkuu potentiaalisten kasvupettymysten vuoksi. Sen lisäksi osin yritysostoihin nojaava strategia tuo lisää liikkuvia osia, vaikka tähän astinen näyttö on ollut vakuuttavaa: uuden yrityksen integrointi ja sulauttaminen Siiliin vie kuitenkin aina hetken eikä välttämättä onnistu niin hyvin kuin odotetaan. Kasvupotentiaalia kuvaa hyvin, että mikäli kasvu jatkuisi vuoteen 2020 asti 15% tasolla ja sen jälkeen 5% tasolla vuoteen 2025 ja kokonaismarkkina ei kasvaisi lainkaan, olisi Siilin markkinaosuus silti vasta reilu 3%. Menneen näytön perusteella voinee olettaa, että Siili jatkaa osuuksien kaappaamista jatkossakin ja saa rekrytoitua parhaat taidot heimoihinsa. Siiliä voi pitää mielenkiintoisena kasvuyhtiönä ja tervetulleena tulokkaana Helsingin pörssiin.

 

Allekirjoittanut omistaa Siilin osakkeita. Teksti ei ole sijoitussuositus ja omat kotiläksyt kannattaa tehdä aina. Pyrin kirjoituksissa tarkkuuteen, mutta en ota vastuuta mahdollisista vääristä luvuista tai tulkinnoista yhtiöistä. 

 

Kuva: allekirjoittaneen tuotoksia. 

Artikkeli Siili Solutions Oyj julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Milloin pitkäjänteinen sijoittaja myy osakkeitaan?

To, 14/04/2016 - 16:04

Jo vuosien ajan olen ostanut osakkeita selvästi useammin kuin olen myynyt niitä. Uskoakseni pitkäjänteisen sijoittajan kannattaa pääsääntöisesti pyrkiä sijoittamaan laatuyhtiöihin kohtuuhintaan ja sijoittaa yhtiöiltä saamansa osingot vuosittain takaisin pörssiin. Siten korkoa korolle -ilmiö toimii pienellä riskillä ja suurella todennäköisyydellä. Näin myös eliminoidaan lottovoitto mutta miltei varmistetaan vaurastuminen. Osakkeiden myynnit tulevat kyseeseen vain harvoin: joko sijoitussuunnitelman perustavanlaatuisessa murroskohdassa tai muutamissa erityistilanteissa, joita käsittelen tässä merkinnässä.

Ennen seikkaperäistä listausta myyntikriteereistä on hyvä mainita, että aivan yhtä hyväksyttävästi kuin harjoitan omaa strategiaani, voi jonkun sijoitusstrategiaan lukeutua täysin perustellusti myös osakkeiden myynti ja pääoman käyttäminen elämän rahoittamiseen. Vastaavasti joku voi ylipäätään pitää enemmän lyhyestä kuin pitkästä kaupasta, jolloin myyminen on hänelle arkea. Näin myyntipäätös voi saada perustelunsa muistakin syistä kuin seuraavaksi listattavista tekijöistä.

Kaikkiaan uskon joka tapauksessa, että sijoittajan tulee laatia myyntisuunnitelmansa hyvän sään aikana eli silloin, kun tunteet vielä antavat järjelle tilaa. Toivottavasti tämä merkintä kannustaa jokaista sijoitusstrategiansa tarkentamiseen.

Henkilökohtaisesti pyrin saavuttamaan tilanteen, jossa en joutuisi koskaan realisoimaan osakkeita siksi, että muut talousasiat edellyttäisivät säästöjen välitöntä realisointia. Itse asiassa tavoittelen myös tilannetta, jossa voisin ohjata myös vuotuiset osinko- ja vuokratulot uudelleensijoituksiin. Vielä vähemmän haluan joutua tilanteeseen, jossa joku muu päättäisi salkkuni osakkeiden myynnistä puolestani. Tällä viittaan esimerkiksi lainoituksen rajaamiseen kohtuulliselle tasolle suhteessa omiin pääomiin.

Ideaalitilanteessa myyntipäätös pohjautuu yhtiö- ja toimialakohtaiseen kehitykseen sekä näiden näkymien hinnoitteluun osakkeen arvostuskertoimien muodossa. Yleisellä tasolla jaan myyntikriteerit kolmeen lohkoon. Näistä kaksi ensimmäistä sisältävät merkittävän määrän subjektiivista arviota, viimeinen kriteeri puolestaan mahdollistaa ja oikeastaan myös edellyttää matematiikan ottamista mukaan analyysiin.

1. Yhtiön liiketoiminnan kilpailuedun pysyvä menetys

Jos yhtiön kannattavuus on aiemmin perustunut esimerkiksi volyymien kautta suuruuden ekonomiaan tai vahvan tavaramerkin kautta hinnoitteluvoimaan (volyymiä menettämättä), mutta tämä etumatka kutistuu havaintojeni ja olettamieni mukaan pysyvästi, on osake jatkossa useimmiten huono sijoitus.

Sijoituksen muuttuminen huonoksi johtuu tässä tapauksessa ensinnäkin heikosta liiketaloudellisesta kehityksestä, mikä todennäköisesti laskee yhtiön absoluuttisia myynti- ja tuloslukuja. Toisaalta se johtuu osakkeen arvostuskertoimien laskusta, koska taantuvasta yhtiöstä tuskin maksetaan samoja hintakertoimia kuin vakaasta markkinajohtajasta. Näin sijoittaja siis tuntee nahoissaan sekä tuloksen että tuloskertoimen laskun (=kurssiromahdus).

2. Toimialan ansaintamallin pysyvä rakennemurros

Digitalisaatio ja globalisaatio ovat rikkoneet monopolin kaltaisiksi luultuja ansaintamalleja. Nyt perinteiset toimialarajat rikkova kilpailu on arkipäivää, ei enää kaukaista tulevaisuutta. Pysyvästi uudenlaisesta kilpailutilanteesta voi hakea esimerkkejä vaikkapa kaupan alalta tai mediasektorilta.

Tämän kohdan mukaisissa tapauksissa perustelut heikolle sijoitukselle löytyvät pitkälti samoista lähteistä kuin edellä: yhtiökohtainen kehityskaari jumiutuu todennäköisesti pitkälläkin tähtäimellä laskevaksi jopa yläriviä eli liikevaihtoa myöten, ja entisaikojen vakaa osinkopaperi muuttuu sijoittajien silmissä epävarmaksi ja taseriskiltään alati paisuvaksi riskikohteeksi (p/e-luku laskee trendinomaisesti).

(Erona tässä ja ensimmäisessä kohdassa on tarkastelun taso yhtiö- ja toimialakohtaisen kriisin kesken. Toki rakennemurroksen toimialaltakin voi luovia muutama yksittäinen yhtiö kohti uutta kestävää kannattavuutta uudistumisen avulla, mutta riskitaso on huomattavasti koholla. Vastaavasti ensimmäisessä kohdassa olevan yhtiön kilpailuedun menetys voi korjaantua erinomaisella johtamisella, jolloin kilpailuetu palautuu ja osake kohoaa ripeästi arvossaan. Toisaalta myös arvio koko kilpailuedun pysyvästä menetyksestä voi olla väärä. Näin subjektiivisuus on läsnä.)

3. Osakehinnoittelun karkaaminen eri sfääreihin todellisuuteen nähden

Arvostuskertoimien kuplan pohjalta tapahtuva osakkeista luopuminen on myyntikriteereistä selvästi haastavin käytännössä toteutettavaksi. Näin on siksi, että itse yhtiö on hyvä, sen liiketoiminnan näkymät ovat suotuisat ja usein myös ympäröivä markkinatilanne on vähintäänkin varovaisen optimistinen yleistunnelmaltaan.

Ongelmana on sijoituksen tulevaisuuden kannalta, että kaikki tämä hyvä ja hieman enemmän on jo hinnoiteltu sisään osakkeen päivän kurssitasoon. Yhtiö on siis erinomainen, mutta osakekurssi sitäkin erinomaisempi. Tästä johtuen yhtiö kyllä tuottaa taseelleen edelleen mainiosti, mutta uusi sijoittaja hankkii osuutensa tästä taseesta turhan suolaisin arvostuskertoimin päivän markkina-arvolla. Näin yksittäisen sijoittajan tuotto jää heikoksi, vaikka yhtiö itsessään tuottaa loistavasti.

(Kyse ei siis ole tässä yhteydessä kurssikäyrän vaan arvostustason analyysistä. Toisin sanoen ei siitä, kuinka kovan kurssinousun jälkeen sijoittaja osakkeensa omistaa tai ostaa vaan siitä, montako kertaa esimerkiksi vuositulokseen nähden osakkeesta tulee maksaa, huomioiden tuloksen kasvuvauhti ja -suunta.)

Kaikkiaan mainituista myyntikriteereistä viimeinen on riskipitoisin tilanne, koska tällöin luovutaan menestyvästä hyvän liiketoimintanäkymän yhtiöstä, jonka sisäinen arvo kasvaa jatkuvasti. Mikäli sijoittajalla ei ole verojen jälkeen varoille erittäin järkevää uudelleensijoituskohdetta, on monessa tapauksessa osakemyyntiä fiksumpaa odottaa, että ”aika korjaa arvostuskuplan” liiketoiminnan kasvuna. Henkilökohtaisesti voin harjoittaa itsekritiikkiä ja katumusta tältä osin esimerkiksi Olvin ja Vaconin kohdalla.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: CRANIO. / Foter / CC BY-ND

Artikkeli Milloin pitkäjänteinen sijoittaja myy osakkeitaan? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

#rahapodi 29 – Jatkoa Panaman papereille ja Fees & Money osa 2

To, 14/04/2016 - 15:14

 

Miltä tilanne näyttää Panaman papereiden osalta? Mitä seurauksia tietovuodosta olikaan? Voit myös lukea lisää aiheesta blogikirjoituksestani Panaman papereiden menetetty mahdollisuus. #rahapodiin on satanut runsaasti kuulijakysymyksiä, ja keskitymme tässä jaksossa sen läpikäymiseen.

Kuulijakysymykset

Muun muassa näihin aiheisiin paneudutaan tässä jaksossa:

  • sijoittaminen oman yrityksen kautta
  • rahastojen osingonmaksupolitiikka, kasvu- vai tuotto-osuuksia
  • lapselle säästäminen ja verotus
  • suorat osakesijoitukset vai ”tylsät” indeksirahastot
  • turvasatama isommalle könttänä maksetulle palkalle
  • Nordnetin Superluotto avuksi osakesijoittamiseen
  • piristäisikö pidempi laina-aika asuntolainoissa Suomen taloutta
Kuuntele rahapodia

Jaksoja voit kuunnella osoitteessa www.nordnet.fi/rahapodi, iTunesin tai SoundCloudin kautta.

Mistä aiheesta haluat kuulla seuraavassa jaksossa?

Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Aiheita voi ehdottaa Twitterissä hastagilla #rahapodi tai sähköpostitse osoitteeseen rahapodi@nordnet.fi.

Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292.

 

Artikkeli #rahapodi 29 – Jatkoa Panaman papereille ja Fees & Money osa 2 julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Huonosti käyttäytyvät osakkeet

Ke, 13/04/2016 - 12:07

Talentumilta vastikään ilmestynyt Marko Erolan suomentama Benoit B. Mandelbrotin ja Richard L. Hudsonin kirjoittama, Huonosti käyttäytyvät osakkeet: Fraktaalinen näkemys riskistä, vararikosta ja tuotosta, on poikkeuksellisen mielenkiintoinen teos. Mandelbrot on kirjoittanut kirjan ja Hudson on todennäköisesti sitä hionut (ja kirjoittanut alkuun johdannon ja Mandelbrotin esittelyn).

Mandelbrotin keskeinen väite on, että rahoitusmarkkinoilla ”kurssit käyttäytyvät hyvin kurittomasti siihen nähden, miten [perinteinen rahoitusteoria] väittää niiden käyttäytyvän”. Fraktaalinen näkemys rahoitusmarkkinoista muistuttaa ”hieman” alkemiaa, mutta tässä kirjassa on myös todella paljon hyvää ja (ainakin itselleni) uutta tietoa. Mandelbrotin ja Hudsonin teoksesta löytyy useita hyviä havaintoja siitä, etteivät perinteisen rahoitusteorian näkemykset riskistä, tuotosta ja rahoitusmarkkinoiden toiminnasta ole todenmukainen. Kirjan rakenne antaa jo osviittaa siitä, ketkä ovat rahoitustieteen ”pahiksia” ja ketkä ”hyviksiä”. Mandelbrotin keskeinen väite on se, etteivät hinnanmuutokset ole toisistaan riippumattomia ja ennen kaikkea, on olemassa ”pitkä muisti”. Tätä eivät valtavirran rahoitustieteilijät hyväksyneet (ja osa ei edelleenkään näytä tästä mitään tietävän). Mandelbrotin mukaan kenenkään ei pitäisi hyväksyä modernia porfolioteoriaa.

”Erittäin rajut kurssimuutokset ovat sijoitusmarkkinoiden arkea, eivät harvinaisia poikkeuksia, jotka voi jättää omaan arvoonsa.”

Mandelbrot & Hudson: Huonosti käyttäytyvät osakkeet (Talentum 2016)

Teos on kaikkinensa hyvin yleistajuinen (tietyt luvut ovat hieman rakettitiedettä), sillä teos jakautuu kahteen selkeään kokonaisuuteen. Alussa lukija johdatellaan perinteisen rahoitusteorian alkeisiin, jonka jälkeen esitellään uusi tapa sovelluksineen ja väitteineen. Kirjan ensimmäisessä osassa Mandelbrot pureutuu riskiin, potenssilakeihin, satunnaisuuteen, normaalijakaumaan ja tehokkaisiin markkinoihin. Näiden peruskäsitteiden ja hyvien historiallisten kertomusten jälkeen luvussa neljä perehdytään nykyaikaisen rahoitusteorian perusteisiin tehokkaista markkinoista, portfolioteoriasta, riskin ja tuoton suhteesta ja optioiden hinnoittelusta. Lopuksi Mandelbrot  kyseenalaistaa rahoitusteorian oletuksia, esittelee erilaisia markkina-anomalioita ja pohtii varsinkin erilaisia jo 2000-luvun alussa tunnettuja ääri-ilmiöitä (kirja on ilmestynyt vuonna 2004, joten finanssikriisistä ei ollut vielä tietoakaan). Hedge-rahasto Long-Term Capital Managementin surullisen kuuluisa tarina kerrotaan myös, mutta Mandelbrot ei vastusta kiusausta lainatessaan William Sharpea, joka totesi Wall Street Journalille LTCM:n olevan ”luultavasti maailman paras akateeminen rahoituksen laitos”. Toisin kuitenkin kävi.

Kirjan viestiä vahvistavat osuvat esimerkit ja varsinkin syventävät tarinat aina Louis Bachelieristä Harry Markowitziin. Tarinaan tuo syvyyttä se, miten erilaisten tutkijoiden havainnot ja väitteet kietoutuvat tieteenteossa yhteen, ja kuinka sattumilla näyttää olevan vaikutuksensa myös tieteessä. Mandelbrotin oma tieteellinen työ ja hänen taistelunsa omien ideoidensa puolesta on keskeinen osa kirjan juonta.

Kirjan toisessa osassa Mandelbrot esittelee turbulenssin ja fraktaalien ja rosoisuuden peruskäsitteet. Samalla Mandelbrot antaa viitteitä niiden rahoitusmarkkinasovelluksista. Mandelbrotin mukaan perinteinen käsitys hinnanmuutosten satunnaisuudesta ei pidä paikkaansa, jonka vuoksi ”[rahoitusteorian] perustukset on uusittava ennen kuin taloa muuten remontoidaan”. Joissakin kohdin teksi oli niin runollista, että putosin kärryiltä. Fraktaalien esittelyssä olisikin voinut käyttää enemmän kuvioita jo ihan alusta alkaen ja ehkä jopa niitä paljon parjattuja matemaattisia kaavoja (niitä löytyy kyllä sitten kirjan loppun sijoitetuista muistiinpanoista). Onneksi asioihin tulee hieman selvyyttä, kun hieman yli kymmensivuisessa väliessessä esitellään erilaisia fraktaalimuotoja aina Kochin lumihiutalekäyrästä ihmiskeuhkojen keuhotiehyeisiin. Myös kuuluisa Mandelbrotin joukko tulee mainituksi esseen loppupuolella.

”Moderni rahoitusteoria on elegantti mutta viallinen, niin kuin jokainen 1990-luvun buumin ja romahduksen eläny tietää.”

Luvussa kahdeksan pureudutaan Mandelbrotin 1960-luvulla IBM:llä työstämään ongelmaan, kun hän painiskeli puuvillan hintojen kanssa. Mandelbrot kertoo elävästi siitä, miten hän koosti ”varsinaisen ensyklopedian puuvillan päivä-, viikko- ja vuosihinnoista runsaan sadan vuoden ajalta”. Lopulta hänen vuonna 1963 julkaisemastaan tutkimuksestaan, The Variation of Certain Speculative Prices, syntyi alustava ajatus fraktaaleista. ”Rahoitustieteen ydin on fraktaalinen”, Mandelbrot toteaa. Puuvillatutkimus paljasti, että  puuvillan hinnat eivät ole kuin ”hiekanjyvät kasassa; josain määrin erikokoisia mutta yhtä kaikki hiekanjyviä”. Mandelbrotin tutkimus osoitti hinnanmuutosten olevan ”sekoitus hiekkaa, pikkukiviä, kiviä ja lohkareita”. Seuraavassa luvussa Mandelbrot jatkaa tätä tarinaa kertomalla englantilaisesta hydrologista Harold E. Hurstista ja Niilin tulvista. Tässä tapauksessa Mandelbort huomasi, ”ettei [Hurstin] pointti ollut variaatioiden suuruus vaan niiden tietty jatkumo”. Hurstin tutkimuksista Mandelbrot päätyi ajatukseen pitkän aikavälin riippuvuuksista.

Mandelbrot purutuu myös kahteen erilaiseen villin vaihtelun piirteeseen. Ensimäistä hän kutsuu äkilliseksi muutokseksi tai epäjatkuvuudeksi (Nooa-ilmiö) ja toista puolestaan pitkän aikavälin riipuvuudeksi (Joosef-ilmiö). Hän soveltaa myös näitä ”saman todellisuuden kahtaa eri puolta” selittääkseen markkinoiden toimintaa ja varsinkin markkinoilla ilmenevien kuplien syntyä. Myöhemmin esiteltävä multifraktaalisuus ylittää jo minun ymmärrykseni, joten jätän sitä käsittelevän luvun yksitoista jonkun muun, minua fiksumman pureksittavaksi.

Kirja kolmannessa osassa Mandelbrotin pureutuu ”kerettiläisiksi” kutsumiinsa näkemyksiin rahoitustieteestä. Hän esittää kymmenen ”erilaista” näkemystä rahoituksesta, mutta loppujen lopuksi ne eivät minusta ole kovin kummallisia. Tietysti Mandelbrotiltakin olisi toivonut jotain kannanottoa siihen, mistä hän arvioi kuplien ja kriisien johtuvan. Minun on jotenkin vaikea uskoa, että syy olisi jotenkin psykologinen tai markkinoille sisäsyntyinen ominaisuus. Viimeisessä luvussa Mandelbrot lupaa fraktaaleille hyvää tulevaisuutta, mutta hänestä on kuitenen ”ennen aikasita toivoa fraktaalifinanssiteorialta merkittäviä edistysaskelia”. Mandelbrotin mukaan on aivan liikaa asioita, joista emme juurikaan tiedä. Tällaisia avoimia kysymyksiä ovat mm. sijoitusten analysointi, sijoitussalkkujen rakentaminen, optioiden hinnoittelu ja riskienhallinta.

Huonosti käyttäytyvät osakkeet on mielenkiintoinen rahoitustieteen teos. Teoksen oppien käytännön soveltaminen on piensijoittajalle hankalaa, sillä käytäntöä on kirjassa loppujen lopuksi verrattain vähän. Kirja antaa kuitenkin runsaasti ajattelemisen aihetta ja vaihtoehtoisen kuvan rahoitusmarkkinoiden toiminnasta. Ehkä yksi asia, joka kirjasta jäi mieleen on havainto siitä, etteivät arvopaperien hinnanmuutokset noudata kellokäyrää. Osa Mandelbrotin väitteistä voi kuulostaa eriskummallisilta ja osa portfolioteorian kritiikistä hieman vanhentuneelta, mutta pääosin kirja on edelleen tätä päivää (ja tulevaisuutta).

Mandelbrotin ja Hudsonin suomennos on varsin onnistunut, vaikka siellä täällä pieniä virheitä ja kapulakielisyyttä onkin. Erityistä plussaa saa teoksen lopusta löytyvä asiasana- ja henkilöhakemisto.

Arvosana: 9/10

Kuvalähde: kevin dooley via Foter.com / CC BY

Artikkeli Huonosti käyttäytyvät osakkeet julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Panaman papereiden menetetty mahdollisuus?

Ti, 12/04/2016 - 16:32

 

Panaman papereiden jatko-osaa YLE:n MOT-ohjelmassa jännitettiin viikko. Odotukset olivat korkealla. Puolivälissä ohjelmaa heräsi epäilys, joka ohjelman päätyttyä osoittautui todeksi. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Nordean lisäksi ”haaviin” ei saatu kuin yksi turha perillinen, veroparatiisissa asuva formulakuski ja Metson työntekijä.

Olisi kuvitellut, että historian suurimmasta tietovuodosta olisi ilmennyt jotain merkittävää, josta keskusteltaisiin erilaisissa yhteyksissä pitkään, mikä osaltaan edesauttaisi veronkierron kitkemistä. Vaan ei. Taustoitustakaan ei ollut nimeksikään.

Ei ole toimittajan vika, jos materiaalia ei ole. Minulle jäi kuitenkin epäselväksi, miten esille nostetuissa tapauksissa on hyödytty rahallisesti. Lisäksi Metson tapauksessa on ilmeistä, että myös yritys on voinut syyllistyä rahanpesuun. Näitä asioita olisi pitänyt avata katsojille. Historian suurin tietovuoto ansaitsisi kriittistä, tutkivaa journalismia. Nyt tämä rajoittui lähinnä Panama-matkaan.

Veronkierto vs. anonymiteetti

Veroparatiiseja käytetään paitsi laittomaan rahanpesuun ja veronkiertoon, myös lailliseen verosuunnitteluun ja anonymiteetin mahdollistamiseen. Ymmärrän, että miljonäärien rahankäyttö saattaa kiinnostaa enemmistöä. Varakkaat ihmiset sekä suututtavat että kiehtovat yhtäaikaa.

Muiden raha-asiat eivät kuitenkaan verottajaa lukuunottamatta kuulu kenellekään. Kuvittele, jos Motonetin kaasulämmitinhankintaasi puitaisiin juorulehtien palstoilla tai sensaatiotelevision kanavilla. Uuden kodin hankinta olisi sitten jo kansallinen uutinen.

Tällainen julkisuus loukkaa yksityisyyden suojaa, mutta koska se on vähemmistön ongelma, siihen ei puututa. Veroparatiisiyhtiön taakse piiloutuminen voi olla epäilyttävää, mutta ainakin tältä osin varsin ymmärrettävää.

Toinen on verosuunnittelu tapauksissa, jossa yhtiöllä on tuloja monesta maasta. Jos toiminta on kansainvälistä eikä luonnollista ”kotivaltiota” ole, on ymmärrettävää, jos sellaiseksi valikoituu valtio, jossa on suhteellisen huokea verokohtelu.

Panama-yhtiö ja rikollisuus

Näkymättömyyttä ja verosuunnittelua voi toki hyödyntää myös kyseenalaisilla tai tuomittavilla tavoilla. Aivan samalla tavalla kuin autoa voi hyödyntää pankkiryöstön pakomatkaan. Autonvalmistajia ei tietääkseni ole laitettu tällaisesta vastuuseen.

Veronkierto ja rahanpesu ovat sitten asia erikseen. Se on paitsi yhteiskunnalle haitallista myös rikollista toimintaa. Veronkiertäjät maksattavat muilla yhteiskunnan menoja. Rahanpesu puolestaan mahdollistaa rikollisen toiminnan, kuten ihmiskaupan, huumekartellit ja lahjukset.

Vaikka kaikilla rikollisilla on yhtiö veroparatiiseissa, kaikki veroparatiisiyhtiön omistajat eivät ole rikollisia. Siksi MOT:in Panaman papereita käsittelevien ohjelmien olisi ehdottomasti pitänyt selvittää veroparatiisiyhtiöiden taustat ja tuoda esille ne, joita journalistisesti arvokkaan tiedon valossa käytetään esimerkiksi rahanpesua varten.

Nyt tämä tilaisuus haaskattiin journalistisen mustasukkaisuuden, etelänmatkan ja vihjailujen roviolla.

Case Metso

Tällaisen impotentin, valtiorahoitteisen toimittajuuden sijaan olisi kannattanut tutkia esimerkiksi Metson rahaliikennettä syvällisemmin. Ohjelmassa pinnallisesti esitetyn tiedon perusteella vaikuttaa siltä, että Metson toimintaa on käytetty rahanpesuun tai lahjuksiin, joko ali- tai ylihinnoittelemalla jotakin venttiiliä.

Businessinsiderin ”aloittelijan opas rahanpesuun” -jutun kohdassa 3 kerrotaan, miten yritys ylihinnoittelun avulla voi piilottaa lahjuksen saatavien sekaan. Metson tapauksessa kysymys kuuluu, mikä venäläiselle NTA Promille myydyn venttiilin oikea markkinahinta oikeastaan on?

Mikäli venttiilin arvo on 64 997 euroa, NTA Prom on ylihinnoitellut venttiilin myydessään sen eteenpäin ruotsalaiselle Euroarm Groupille 364 759 eurolla. Näin Euroarm Group on syystä tai toisesta maksanut NTA Promille noin 300 000 lahjuksen, joka on upotettu edellisen ostovelkoihin ja jälkimmäisen myyntisaamisiin.

Mikäli kyseisen venttiilin markkinahinta on tuo 365 000 euroa, Metso on puolestaan antanut NTA Promille noin 300 000 euron lahjuksen. Taloudellinen hyöty on joka tapauksessa päätynyt NTA Promin tilille Panamaan ja Metson työntekijä on saanut potkut.

Voi toki myös olla, että tälle järjestelylle löytyy hyväksyttävä selitys. Sitä emme kuitenkaan tiedä, koska Panaman papereiden seasta löytyi joitain puolitunnettuja nimiä, joita oli aivan pakko päästä julkaisemaan..?

Lisää tiedossa?

Lisää paljastuksia saattaa kuitenkin olla tulossa. Varmaa on, etten tiedä MOT-ohjelman sisältöpäätösten taustoista mitään. Ehkä jokin merkittävämpi juttu jäi loppumetreiltä pois ja näin vähäpätöisemmät jutut päätyivät eetteriin?

Niin tai näin, yhteiskuntakeskustelu veroparatiiseista saisi perustua merkityksellisiin faktoihin. Veronkierron ja rahanpesun määrittäminen, Panaman papereiden avulla todennetut tapaukset ja näiden kiihkoton käsittely vaikeuttaisi näitä ei-toivottuja ilmiötä, viimeaikaisten kansainvälisten tietojenvaihto-ohjelmien lisäksi.

Nimien tiputtelu ei niinkään.

 

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: www.johnkwhite.ie

 

Artikkeli Panaman papereiden menetetty mahdollisuus? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Nordnet alkaa rahoittaa startup-yrityksiä

Ti, 12/04/2016 - 11:54

Työstäni tuli juuri siistimpää. Me Nordnetissä olemme nimittäin päättäneet etsiä aktiivisesti startup-yrityksiä vahvistaaksemme toimialamme innovaatiokykyä ja luodaksemme arvoa pohjoismaisille sijoittajille.

Meillä on kunnianhimoinen visio. Nordnetin tavoitteena on olla pohjoismaisten säästäjien ja sijoittajien ykkösvalinta. Se tarkoittaa, että meidän tulee kehittyä samassa tahdissa kuin säästäjien tarpeet ja käyttäytyminen muuttuvat. Tämä ei ole suhteellisen suurelle yritykselle, kuten meille, helppoa maailmassa, jossa olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Onnistuaksemme meidän tulee haastaa itsemme ja löytää osaamista ja ideoita myös omien seiniemme ulkopuolelta.

Sijoittaminen uudesta näkökulmasta

Sen vuoksi olemme päättäneet alkaa rahoittaa pohjoismaisia fintech-alan startup-yrityksiä ja tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Fintech-yritykset työskentelevät innovatiivisesti rahoitusalaan liittyvien digitaalisten palveluiden kanssa. Tämä mahdollistaa Nordnetille pääsyn uusiin ideoihin ja näkökulmiin. Samanaikaisesti meillä on startup-yrittäjille paljon tarjottavaa vaihdossa. Rahoituksen lisäksi startup-yritykset saavat pääsyn Nordnetin alustaan sekä tietämykseemme pohjoismaisten pankkiasiakkaiden digitaalisista käyttäytymismalleista ja tarpeista.

Esimerkkinä Shareville

Shareville on hyvä esimerkki onnistuneesta yhteistyöstä. Avullamme Shareville kasvoi ideatasolta palveluksi, joka tarjoaa yli 80 000 pohjoismaiselle säästäjälle tukea, ideoita ja mahdollisuuden parempiin sijoituksiin.

Tulevaisuuden pankkiasiakkaisiin keskittyvät yhtiöt

Yhtiöt, joita haluamme rahoittaa ja joiden kanssa haluamme työskennellä, keskittyvät tulevaisuuden pankkiasiakkaisiin. Palveluiden tulee liittyä sijoituksiin, säästämiseen tai eläkkeeseen, ja niillä tulee olla potentiaalia luoda arvoa asiakkaillemme. Mitä nämä startup-yritykset sitten ovat? Sen arvioi ja päättää Nordnetin sijoitusneuvosto.

Lue lisää Nordnet Ventures -hankkeesta. Linkin takaa löydät myös ohjeet, miten tavoitat sijoitusneuvoston, jos haluat lähettää vinkin mahdollisesta startup-yrityksestä tai kysyä rahoitussuunnitelmistamme.

Artikkeli Nordnet alkaa rahoittaa startup-yrityksiä julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Onko hyvä yhtiö hyvä sijoitus?

Su, 10/04/2016 - 23:06

Yhtiöön ja sen osakkeeseen kohdistuvien odotusten sekä toteuman välinen poikkeama vaikuttaa sijoitustuottoon. Yksittäisen sijoittajan osaketuotto muodostuu paitsi yhtiön todellisesta menestyksestä kilpailullisilla markkinoilla, myös yhtiön kasvun ja kannattavuuden toteumasta suhteessa niihin oletuksiin, joita muut sijoittajat olivat hinnoitelleet osakkeeseen sillä hetkellä, kun sijoittaja osti osakkeensa. Käsittelen tässä merkinnässä hyvin lyhyesti yksinkertaisimpia laskukaavoja, joilla sijoittaja voi suhteuttaa yhtiökohtaisen laadun ja osakkeen arvostustasoa koskevan hinnoittelun.

Hyvä yhtiö ei ole automaattisesti hyvä sijoitus. Yhtiön laatu kyllä pysyy, vaikka sijoittaja ostaisi osakkeensa millä hinnalla tahansa, mutta hankintahetken arvostustaso vaikuttaa sijoittajan yksilölliseen tuotto-odotukseen. Tämän lähtökohdan vuoksi sijoittajan tulee hallita osakeanalyysin perusteet ja tunnistaa eri tunnuslukujen saamista arvoista ne oletukset, joita yhtiön myynnin ja tuloksen kasvuun on kulloinkin ladattu. Onko kaikki laatu siis jo hinnassa? Osaketta kannattaa luonnollisesti ostaa silloin, kun arvostuskertoimet ovat alhaiset ja myydä silloin, kun ne ovat korkeat.

Arvostustason kehitys on eri asia kuin kurssikehitys

Arvostustasolla tarkoitan tässä yhteydessä esimerkiksi sitä, kuinka monta kertaa vuotuisen myyntinsä tai tuloksensa verran yhtiö maksaa. Arvostustason kehitys voi olla tilanteesta riippuen täysin eri asia kuin osakkeen kurssikäyrän kehitys. Osakekurssin graafi kertoo vain sen, miten yhtiön osakekannan hinta on kehittynyt. Arvostustason kehityskaari kertoo sen, haluavatko sijoittajat maksaa aiempaa enemmän vai vähemmän yhtiön vuosituloksesta ja -myynnistä.

Esimerkkitilanteessa osakekurssi voi siis myös nousta, vaikka yhtiön arvostustaso laskisi. Tämä on mahdollista silloin, kun osakekurssi kohoaa, mutta prosentuaalisesti vähemmän kuin yhtiön tulos kasvaa samanaikaisesti.

Tulostuoton laskukaavat soveltuvat helposti käytäntöön

Osakkeen hintatason arviointi suoritetaan osakekohtaisten tunnuslukujen kautta. Ainakin teoriassa osakesijoittajien kollektiivinen vaatimus vuosituotolle on yleensä noin 10 prosenttia. Kun osakkeenomistajien tuottovaatimus tiedetään tai ainakin oletetaan sovituksi kollektiivisella tasolla, on mahdollista laskea kulloinkin vallitsevista osakekohtaisista tunnusluvuista odotusarvot yhtiökohtaiselle suorituskyvylle.

Menetelmä perustuu siihen, että osakkeenomistajan tuotto-odotus realisoituu yhtiön liiketoiminnan generoiman tuloksen muodossa. Jos tarkasteluhetken tulostuotto (E/P) on alhainen, on tulevaisuuden kasvuodotus tuloksen suhteen suuri. Vaihtoehtoisesti yhtiön kannattavuus voi olla hyvin vakaa, minkä vuoksi sijoittajat ovat valmiita tyytymään matalampaan, mutta melko varmaan tuotto-odotukseen. Yli 10 prosentin tulostuotto ei heijasta juurikaan tulokseen ladattuja kasvunäkymiä, vaan sijoittajan kannalta lopputulos on varsin hyvä myös nykytuloksen säilyessä.

Tulostuotto on tuloskertoimen eli P/E-luvun käänteisluku. Siinä missä P/E-luku kertoo, kuinka monta vuotta yhtiöllä kestää ansaita osakkeensa nykyhinta takaisin vakaan nettotuloksen muodossa, kertoo tulostuotto vuotuisen nettotuloksen tuottaman prosenttituoton osakkeen nykyhinnalle. Se on karkealla kaavalla myös osinkotuotto, jos yhtiö jakaisi koko tuloksensa ulos voitonjakona.

Tulostuoton (E/P) laskentatausta voidaan esittää seuraavasti:

E/P = [1 / (P/E)]
E/P = [ROE / (P/BV)]
E/P = [Nettotulos-% / (P/S)]

Kuten edellä olevista keskenään vaihtoehtoisista kaavoista voidaan havaita, saadaan yhtiökohtaiset odotukset kartoitettua erilaisilla tavoilla. E/P merkitsee kaavoissa tulostuottoa, jonka paikalle on sijoitettava kussakin tapauksessa osakesijoittajan yllä kuvattu tuottovaatimus tai yksilöllinen tavoitetaso. Loppu on tämän jälkeen kaavojen mekaanista soveltamista.

Näin ollen osakkeen hinnoittelun asettuessa esimerkiksi P/BV-tasolle 1, odottavat sijoittajat pörssiyhtiöltä noin 10 prosentin oman pääoman tuoton eli ROE:n tasoa. Jos osakkeen P/BV-luku jää alle yhden, odottavat sijoittajat yhtiöltä alle 10 prosentin ROE-toteumaa. Samalla logiikalla osakkeen P/BV-arvon kohoaminen merkitsee sitä, että sijoittajat ovat ladanneet yhtiön kannattavuutta kohtaan selvästi kaksinumeroisia keskimääräisiä ROE-odotuksia.

Jos osakkeen hinta suhteessa osakekohtaiseen liikevaihtoon (P/S) on yksi, on yhtiölle ladattu 10 prosentin vaatimus nettotulosmarginaalista. Osakkeenomistajalle riittää sen sijaan yhtiöstä saatava 5 prosentin liikevoittomarginaali, jos osakkeen P/S-arvo on sijoitushetkellä 0,5. Vastaavasti osakkeen P/S-luvun kohotessa päälle yhden, on yhtiön nettotulosmarginaalia kohtaan asetettu yli 10 prosentin vaatimus.

Lukuisten esimerkkien jälkeen keskeinen havainto voidaan tiivistää siten, että yksittäisen sijoittajan tuotto riippuu pitkälti osakkeen hankintahetken arvostustasosta. Yhtiö on tasan niin hyvä kuin se on, ja yhtiö itse generoi yritystoiminnassaan olevalle varallisuudelle juuri sellaisen tuoton kuin se generoi. Sijoittajien välillä tuottoerot riippuvat keskeisimmin siitä, millaisin arvostustasoin he hankkivat osuutensa kyseisestä yhtiöstä. Tässä oletetaan mekaanisesti, että kukaan ei sijoita velkavipua hyödyntäen, mikä muuttaisi rahoituksen osalta sijoittajien välisiä eroja tuotoissa.

Kun sijoittaja on saanut selville, mitä markkinoilla on jo yhtiötä kohtaan hinnoiteltu, tulee hänen tehdä omat johtopäätöksensä toimeksiantojen osalta vertaamalla omaa näkemystään markkinoiden näkemykseen. Jos sijoittaja uskoo yhtiön olevan tulevaisuudessa kannattavampi kuin markkinoilla luullaan, on oston paikka käsillä. Asian kääntäen käsillä on tietysti myyntihetki.

Yhteenvetona tässä merkinnässä lyhyesti kuvattujen tunnuslukujen tulkinnan pääsäännöt voidaan esittää seuraavasti:

1) Mitä korkeampi P/BV-luku, sitä korkeampaa ROE:a yhtiöltä odotetaan.
2) Mitä korkeampi P/E-luku, sitä vauhdikkaampaa tuloskasvua yhtiöltä odotetaan.
3) Mitä korkeampi P/S-luku, sitä kannattavampaa yhtiön toiminnan ennustetaan olevan (nettotulos-%) ja
4) Mitä korkeampi osakkeen efektiivinen osinkotuotto, sitä vähemmän yhtiölle on ladattu tuloskasvupaineita.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: The U.S. National Archives Foter No known copyright restrictions

Artikkeli Onko hyvä yhtiö hyvä sijoitus? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kujanjuoksu on alkanut

Ti, 05/04/2016 - 14:10

 

Vuosi sitten saksalaislehden Süddeutsche Zeitung sai 11,5 miljoonaa asiakirjaa panamalaisesta asianajotoimistosta Mossack Fonsecasta. Vuotaminen on ilmeisesti jatkunut senkin jälkeen koska aineisto sisältää sähköposteja, pdf tiedostoja ja valokuvia vuodesta 1977 aina kuluvan vuoden alkuun asti.

Aineistoa on tutkinut 400 toimittajaa ympäri maailman kuukausien ajan. Toimittajien mukaan aineisto todistaa, että useat poliitikot, yritykset, julkkikset ja rikolliset ovat hyödyntäneet veroparatiisien suojaa*. Tämä on laillista niin kauan kunhan verottajalle on avattu suojan piirissä olevia rahaliikkeitä ja omistuksia. Tässä piilee #panamapapers:in Akilleksen kantapää.

Rikosoikeudellisen vastuun syntymiseksi pitäisi pystyä osoittamaan, että veroparatiiseja hyödyntävät osapuolet eivät ole pitäneet verottajaa ajan tasalla. Ei riitä, että yrityksillä, poliitikoilla ja julkkiksilla on yrityksiä veroparatiiseissa. Pitää myös pystyä näyttämään toteen, että näiden takana olevaa liiketoimintaa ei ole avattu verottajalle. Koska yrityksistä ei lähtökohtaisesti tiedetä mitään, epäkohtien todistaminen on vaikeaa.

Yrityksiä ei kuitenkaan veroparatiiseihin perusteta kuin verosuunnittelua ja kiertämistä varten. Siksi julkisuudessa tuomittaneen kaikki jolla on yritys veroparatiisiin rekisteröitynä. Vaikka verojen kiertäminen on kielettyä, verosuunnittelu ei ole sitä. Verosuunnittelun ja kiertämisen raja on kuitenkin tapauskohtaista, mikä osaltaan vaikeuttaa veronkierron kitkemistä – jokainen tapaus on tutkittava erikseen.

Mikäli esimerkiksi Coca Cola Company kanavoi kaikki maailmalta saatavat kassavirrat yhteen, verotuksen kannalta hyödylliseen osoitteeseen ja tämä on yhdysvaltojen verottajan tiedossa, puhutaan verosuunnittelusta.

Mikäli Helsingin Hodari ja Hamppari tekee saman, kyseessä on verojen kiertäminen, ellei tarvittavat tiedot ole toimitettu verottajalle. Näissä tapauksissa amnesia on kuitenkin ilmeisen yleistä. Snägärin kun harvemmin kannattaa ylläpitää Panamalaista emoyhtiötä huvin vuoksi.

Suomesta lienee vaikea löytää aikuista, joka ei olisi tietoinen veroparatiisien ja veronkiertomahdollisuuksien olemassaolosta. Siksi irtopisteitä metsästävien poliitikoiden kummastelu esimerkiksi Nordean osallisuudesta veronkiertoon on hurskastelua. Onko tämä aikuisten oikeesti jollekin yllätys? Yhtä lailla asiaan on tartuttava.

Yhteiskuntaa rahoitetaan verotulojen avulla. Siltä osin kun joku kiertää veroja, muiden on maksettava enemmän. Mikäli verojen maksaminen ei miellytä, siihen on puututtava demokratian suomin keinoin. Tähän asti on ollut helpompaa vähentää omaa verotaakkaansa veroparatiisien, mutta myös kuitittomien käteismaksujen avulla.

Kiinnijäämisen riskin on tässä homman ydin. Jos riski kiinnijäämisestä on pieni, veronkierto on yleistä. Jos riski kiinnijäämisestä on suuri, veronkierto ilmiönä vähenee. Tämäkään ei liene kenellekään uutinen. Puhutaan veronkeruun tehokkuudesta.

Maailmalla on parhaillaan toteutumassa useita verotietojen jakamista mahdollistavia sopimuksia ja lakeja. Sitä mukaan kun veronkeruu tehostuu, paineet uusille veronnostoille laskevat.

Veronkeruun tehostumisesta seuraa kuitenkin huoli siitä, että poliitikot polttavat nämä ”lisärahat” oman suosionsa nostattamiseen. Huoli on perusteltu. Kollegiona poliitikot lupailevat kaikille kaikkea. Oli tilanne mikä tahansa, veroilla on siksi ennemmin tapana nousta kuin laskea.

Suomeen kaavailtiin ruotsin tapaan tehokkaan katumisen mallia, jossa ulkomaille varojaan vieneet voisivat palauttaa kotimaahan rahoja joutumatta rikosoikeudelliseen vastuuseen. Malli kuitenkin kaatui suomessa perustuslaillisiin ongelmiin.

Kujanjuoksu on siis alkanut.

 

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: www.johnkwhite.ie

* Mitä Panaman paperit kertovat? HS:n kooste tiivistää maailman suurimman tietovuodon keskeiset uutiset.

 

Artikkeli Kujanjuoksu on alkanut julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit