Hyppää pääsisältöön

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Nordnet Blogi on sijoitusblogi, joka tarjoaa mielenkiintoisia keskustelunavauksia, näkemystä osakemarkkinoihin ja tukea säästämisen parantamiseen.
Päivitetty: 22 min 21 s sitten

Liuskekaasu ja -öljy sijoittajan näkökulmasta

Ma, 20/10/2014 - 18:50

Energia-alan suurimpia mullistuksia vuosikymmeniin on kiistatta ollut ns. epätavallisten öljy- ja kaasulähteiden hyödyntäminen. Tämän mullistuksen on mahdollistanut mm. porausteknologian kehitys sekä öljyn hinnan nousu. Kaikkein konkreettisimmin nämä vaikutukset ovat näkyneet USA:ssa, jossa kaasun hinta on tullut roimasti alaspäin ja öljyn tuotantoluvut kääntyneet pitkästä aikaa nousuun. Vaikka viime vuosien tapahtumat ovatkin olleet vallankumouksellisia ja lähitulevaisuuden tuotantoennusteet näyttävät lupaavilta, on mielestäni kuitenkin liian aikaista vielä heittää Peak Oil-teorioita romukoppaan ja julistaa USA:ta uudeksi maailman energiakuninkaaksi. Joka tapauksessa tämän energiavallankumoukseksikin kutsutun ilmiön seuraaminen on todella mielenkiintoista. Mielestäni hyviä argumentteja löytyy sekä optimistien että pessimistien leireistä.

Tässä kirjoituksessa pohdin epätavallisia energialähteitä ennen kaikkea sijoittajan näkökulmasta. Kirjoituksen pääpaino on selkeästi USA:n liuskekaasu- ja öljymarkkinoissa. Mielipiteeni on, että sijoittaminen alan toimijoiden osakkeisiin on haasteellista, sillä toimintakenttä on heterogeeninen ja epätavallisiin energialähteisiin sijoittaminen poikkeaa melko radikaalisti “perinteisiin” öljy- ja kaasulähteisiin sijoittamisesta.

Epätavalliset vs. perinteiset energialähteet

Epätvallisilla enrgialähteillä viitataan lähteisiin, jotka vaativat pitkälle kehittyneitä porausmenetelmiä energian vapauttamiseksi maan uumenista. Näitä lähteitä ovat liuskeöljyn ja -kaasun lisäksi mm. öljyhiekka ja syvänmeren suolakerroksen alla olevat energiavarannot. Haastavammista tuotanto-olosuhteista johtuen epätavalliset energialähteet ovat yleisesti ottaen kalliimpia kuin perinteiset energialähteet.

Liuskeöljyn- ja kaasun hyödyntäminen on mahdollistunut kahden perinteisestä poikkeavan menetelmän avulla. Nämä menetelmät ovat vesisärötys (“hydraulic fracturing”)  ja horisontaalinen poraus. Näistä vesisärötys ei itse asiassa ole mikään uusi innovaatio, menetelmä on ollut tiedossa jo 50-luvulta lähtien. Vasta vaakatasossa tapahtuvan horisontaalisen porasusteknologian kehitysharppauksen ansiosta särötyksestä on tullut taloudellisesti kannattavaa suuren mittaluokan liiketoimintaa.

Varsinkin nestemmäisten energiamuotojen, kuten liuskeöljyn, kohdalla on tärkeä muistaa, että uudet epätavalliset energiamuodot eivät ole ominaisuuksiltaan täysin identtisiä perinteisten raakaöljyjen kanssa. Liuskeöljy ja perinteinen raakaöljy siis ovat kaksi eri hyödykettä, jotka ovat substituutteja toisilleen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi öljyjalostamo, joka on käyttänyt raaka-aineenaan korkearikkistä Lähi-Idän raakaöljyä, ei välttämättä pysty suoraan vaihtamaan raaka-ainettaan Amerikkalaiseen liuskeöljyyn. Tämä jalostuskapasiteetin ja öljylaatujen välinen yhteensopimattomuus on ollut yksi syy, miksi USA ei ole vielä pystynyt täysimääräisesti hyödyntämään kasvaneen liuskeöljytuotannon tarjoamia etuja.

Kaikkein tärkein eroavaisuus liuskekaasun ja -öljyn sekä perinteisten kaasu- ja öljylähteiden välillä on kuitenkin lähteiden elinikä. Liuskekaasu ja -öljykentät ovat yleensä hyvin lyhytikäisiä. Lähteiden tuotantomäärät tippuvat rajusti jo ensimmäisten vuosien aikana ja lähteiden koko elinkaari tyypillisesti 10 vuoden luokkaa. Tällä on suuri merkitys, sillä perinteiset kaasu- ja öljylähteet ovat elinkaareltaan selvästi pidempiä. Esimerkiksi maailman kaksi suurimpiin lukeutuvaa öljylähdettä Gwahar (Saudi-Arabia) ja Burgan (Kuwait) on otettu käyttöön jo 1950-luvun paikkeilla ja ne ovat tuotannossa edelleen. Vastaavankaltaista pitkäikäisyyttä on vaikea odottaa USA:n liuskekaasu ja -öljykentiltä. Liusketuotannon ylläpitäminen ja kasvattaminen vaativat siis jatkuvasti uusia investointeja lähteisiin ja infrastruktuuriin.

 

Missä liuskekaasua ja -öljyä tuotetaan

Mikäli pohdit sijoittamista liuske-energian tuottajiin, on syytä ensin perehtyä siihen, missä päin USA:ta kyseinen yhtiö poraa aktiivisesti. Öljyn, kaasun ja muiden “öljymäisten” energiamuotojen hinnoissa on alueellisia eroja johtuen jakeluinfrastruktuurin pullonkauloista sekä raaka-aineiden laatueroista. Esimerkiksi USA:n kaasuputki-infrastruktuuri on vahvasti painottunut itärannikolle ja Meksikonlahdelle, joten lännempänä sijaitsevien kaasukenttien on paljon vaikeampi saada kaikkea tuottamaansa kaasua markkinoille. Eri kaasukenttien saavuttamat myyntihinnat kaasulle voivat poiketa merkittävästi yleisesti siteeratusta Henry Hub-hinnasta (referenssihinta USA:n maakaasulle) ja öljykenttien saavuttamat hinnat WTI-hinnasta (referenssihinta USA:n öljylle).

Alla oleva EIA:n (USA:n energiaviranomainen) kartta sopisi vaikka huoneentauluksi kaikille liuskekaasusta ja -öljystä kiinnostuneille. Kartassa on esitetty USA:n 7 suurinta epätavallisten energiamuotojen tuotantoaluetta, jotka yhteenlaskettuna muodostavat lähes 100% koko USA:n liuskekaasun ja -öljyntuotannosta.

Lähde: EIA

 

Tuotantokentissä on eroja (kts. myös alla oleva taulukko). Toiset kentistä ovat öljyrikkaita ja toiset kaasurikkaita. Öljyn tuotanto on keskittynyt Bakkeniin, Eagle Fordiin ja Permianiin. Kaasun tuotannon osalta Marcellus puolestaan on selkeästi suurin tuotantoalue. Kaasun tuotannon kannattavuus vaihtelee suuresti eri tuotantoalueiden välillä. Marcellus on kaasuntuotantoalueista mielestäni selvästi kiinnostavin. Kenttä on kohtuullisen hyvin sijoittunut kaasuputki-infrastruktuuriin ja suunniteltuihin nesteytetyn maakaasun vientiterminaaleihin nähden.

Lähde: EIA drilling productivity report

 

Alan toimijat

Mikäli haluat sijoittaa liuskekaasuun ja -öljyyn, kannattaa katseet kääntää pois suurista integroituneista öljy-yhtiöistä (esim. tässä kirjoituksessa mainitut yhtiöt), sillä näiden yhtiöiden tuotanto on painottunut selvästi perinteisiin energianlähteisiin. USA:n pörsseihin on listautunut runsas joukko astetta pienempiä yhtiöitä, jotka ovat selvästi enemmän liusketuottajia. Liuskekaasu ja -öljysijoituksissa katse kääntyy mm. yhtiöihin kuten Chesapeake Energy (CHK), Devon Energy (DVN) ja Cimarex Energy (XEC) vain muutamia mainitakseni.

Liuskekaasubuumin keskellä tahtoo helposti unohtua, että kaasun tuotanto on itse asiassa huonosti tuottavaa tai jopa tappiollista liiketoimintaa. Esimerkiksi Shell kirjasi viime vuonna alas yli 2 miljardin edestä liuskekaasuvarallisuuttaan alhaisten hintojen takia. Tuottajat ovat tehneet parempaa tulosta nestemäisten kaasutuotteiden, kuten propaanin tai butaanin, tuotannolla kuin “kuivan” maakaasun tuotannolla. Liuskekaasutuotannon huonon kannattavuuden (Marcellusta ja joitain muita alueita lukuunottamatta) seurauksena tuottajat ovat siirtyneet voimakkaammin “märkiin” lähteisiin, joissa voidaan tuottaa paremmin kannattavia tuotteita, kuten liuskeöljyä. Tämä siirtymä on johtanut liuskekaasuporausreikien määrän pienenemiseen. Alhaisemmasta porausreikien määrästä huolimatta kaasun tuotantomäärät ovat silti jatkaneet kasvuaan. Tämä selittyy osittain tuottavuuden kasvulla.

Mikäli toimialaa tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, on liuskekaasun ja -öljyntuotanto ollut negatiivista kassavirtaa tuottavaa liiketoimintaa vuodesta 2008 lähtien (kassavirta = liiketoiminnan kassavirta – investointien kassavirta).  Viime vuonna toimialan 25 suurimman yhtiön kassavirta investointien jälkeen oli 9 miljardia dollaria pakkasella ja vuonna 2012 peräti 32 miljardia dollaria pakkasella (lukujen lähteenä tämä Financial Timesin juttuun pohjautuva artikkeli)

Kassavirtojen heikkous syntyy ennen kaikkea toimialan jatkuvasta investointitarpeesta, mikä taas on seurausta siitä, että lähteiden elinkaarien ollessa lyhyitä, on yhtiöiden jatkuvasti investoitava uusiin lähteisiin tuotannon ylläpitämiseksi. Uudet investoinnit on tähän asti rahoitettu osakeanneilla ja velkarahalla. Tämä on ollut tähän asti helppoa, sillä liuskebuumin ollessa kuumimmillaan on sekä oman että vieraan pääoman sijoittajilta ollut helppo kerätä rahaa. Nähtäväksi jää, tuleeko rahankeruu olemaan yhtä helppoa myös silloin, kun pääoman kustannukset vääjäämättä jossain vaiheessa nousevat.

Miltä tulevaisuus näyttää pitkällä aikavälillä

Nykyisen tuotantomäärien kasvutrendin jatkuminen myös pitkällä aikavälillä edellyttää paitsi jatkuvaa teknologista kehitystä, myös energian hintojen nousua. Epätavallisen energiantuotannon kasvu pitkällä aikavälillä on funktio näistä kahdesta tekijästä, joten teoriassa kasvu on rajatonta kunhan molemmat kehittyvät oikeaan suuntaan.

Todellisuudessa varsinkaan öljyn hinta (mikäli inflaatio jätetään huomioimatta) ei voi nousta rajattomasti, sillä hinta markkinoilla määräytyy sekä kysynnän että tarjonnan mukaan. Kysyntä tyrehtyy ennemmin tai myöhemmin, mikäli öljyn hinta nousee liikaa. Nykyinenkin hintataso alkaa jo olla kipurajoilla. Monet epätavalliset öljylähteet ovat marginaalituottajan asemassa kalliista tuotantokustannuksista johtuen, joten nämä lähteet tullaan sulkemaan ensimmäisten joukossa, mikäli öljyn hinta tulisi selvästi alaspäin.

Teknologinen kehitys on ollut tähän asti todella nopeaa, mutta uskon tämän johtuvan normaalista oppimiskäyrä-ilmiöstä. On luonnollista, että täysin uuden teknologian tai tuotantomenetelmän käyttöönoton alkuvaiheessa oppimiskäyrä on jyrkästi nouseva. Kulmakerroin kuitenkin tyypillisesti loivenee ajan kuluessa. Lisäksi on oleellista huomioida, että porausteknologian kehitystä on kahdentyyppistä: toiset menetelmät vain mahdollistavat nykyisten olemassaolevien lähteiden hyödyntämisen nopeammin (ts. eivät kasvata reservejä), kun taas toiset mahdollistavat uusien ennen hyödyntämättömien lähteiden käyttöönoton (kasvattavat reservejä). Ainoastaan jälkimmäisen kaltainen teknologinen kehitys mahdollistaa tuotantopotentiaalin kasvun pitkällä aikavälillä. Ensimmäinen puolestaan vain kasvattaa tämän päivän tuotantoa huomisen kustannuksella.

Itse en ole vielä sijoittanut omia rahojani liuskekaasun ja -öljyn tuottajiin. Pyrin kuitenkin seuraamaan toimialan kehitystä uusien sijoitismahdollisuuksien varalta. Uskon, että toimialalle sijoittaessa on ensiarvoisen tärkeää olla valikoiva yhtiöiden suhteen. Uskon, että yhtiöiden menestyminen riippuu täysin siitä, kuinka laadukas johto kyseisellä yrityksellä on. Tämä siitä syystä, että johdon on kyettävä jatkuvasti valitsemaan uusia investointikohteita yhä haastavammissa geologisissa olosuhteissa. Vaikka olenkin hieman skeptinen toimialasta keskimäärin, ei se silti tarkoita sitä, etteikö osakepoiminnalla pystyisi löytämään helmiä tältä toimialalta.

Mikäli et halua sijoittaa itse tuottajiin, mutta haluat silti olla mukana liuskebuumissa, kannattaa harkita laitevalmistajia, joilta löytyy kriittistä teknologista osaamista epätavallisiin energiantuotantomuotoihin liittyen. Näitä yhtiöitä ovat mm. Halliburton (HAL), Schlumberger (SLB) ja Baker Hughes (BHI).

Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, niin tämä artikkeli kannattaa lukea. Kirjoitus on pessimistinen, mutta perustelee argumenttejaan hyvin.

*****************************************************************

Kansikuvan lähde: Bloomberg.com

Kirjoittajalla ei kirjoitushetkellä ole suoria omistuksia tekstissä mainituissa yhtiöissä.

Seuraa Twitterissä: @Timotikkala

Lähetä palautetta tai aihe-ehdotuksia: tikkala.timo85@gmail.com

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Muutamia yleishavaintoja Helsingin pörssistä

Su, 19/10/2014 - 21:48

Suomi-sijoittaja tarkastelee potentiaalisia ostokohteita usein kotimarkkinalähtöisesti. Henkilökohtaisesti pyrin poimimaan aina yksittäisiä laatuyhtiöitä kokonaisten indeksien sijaan, mutta välillä lienee virkistävää tarkastella myös kokonaisen osakeindeksin koostumusta. Helsingin pörssin kaikkien yhtiöiden yhteenlaskettu markkina-arvo on tällä hetkellä 214,4 miljardia euroa. Tarkastelen tässä merkinnässä yleisesti kotipörssimme rakennetta ja ennakoin hieman lähiaikojen mahdollista kehityskaarta suurten yhtiöiden keskinäisessä kehityksessä suhteessa toisiinsa.

On varsin kiistatonta, että Helsingin pörssi on maailman mittakaavassa eräänlainen reunamarkkina, jonka yhtiövalikoima on rajallinen. Esimerkiksi auto-, ase-, kosmetiikka ja tupakkateollisuus puuttuvat sijoituskohteiden kotimaisesta valikoimasta juuri nyt kokonaan.

Myös menestyvien suuryhtiöidemme määrä on kansainvälisessä pörssitarkastelussa verrattain pieni, minkä johdosta kymmenen tämän hetken arvokkaimman yhtiömme yhteenlaskettu markkina-arvo edustaa koko Helsingin pörssin markkina-arvosta 74,1 prosenttia. Toisin sanoen pörssin yleiskehitykseen vaikuttaa erittäin merkittävällä tavalla kahden käden sormilla laskettava määrä yhtiöitä.

Kovin suuria muutoksia Helsingin pörssin yhtiövalikoiman rakenteeseen ei liene tulossa lähiaikoina, johtuen lähinnä pörssilistautumisen yleisistä esteistä esimerkiksi verotuksen kannustavuuteen liittyen. Luonnollisesti kuitenkin Fazerin ja Pauligin tapaiset yhtiöt olisivat erinomainen piristysruiske sekä kansankapitalisimille että kotimaiselle pörssimarkkinalle.

Helsingin pörssin markkina-arvoltaan suurimmat yhtiöt ovat tällä hetkellä seuraavat:

1. Nordea 39,0 miljardia euroa
2. Nokia 23,7 miljardia euroa
3. TeliaSonera 22,0 miljardia euroa
4. Sampo 20,4 miljardia euroa
5. Kone 16,7 miljardia euroa
6. Fortum 15,8 miljardia euroa
7. Wärtsilä 6,4 miljardia euroa
8. UPM-Kymmene 5,8 miljardia euroa
9. Stora Enso 4,9 miljardia euroa
10. Neste Oil 4,1 miljardia euroa

Edeltävä listaus kuvaa yhtiöiden osakekantojen nykyisiä markkina-arvoja, joten se ei ota huomioon yhtiöiden taseiden korollisia nettovelkoja.

Pohjoismaiden suurin pankki, Nordea, on kiistatta myös markkina-arvoltaan Helsingin pörssissä listattujen yhtiöiden selvästi suurin toimija. Yhtiöoikeudelliselta kotipaikaltaan Nordea on luonnollisesti ruotsalainen, mutta tässä tarkastelussa pankki lasketaan mukaan Helsingin pörssin rinnakkaislistauksensa vuoksi.

Nordean osake on laskenut yli 15 prosenttia kuluvan vuoden huippulukemistaan, vaikka pankin tuloskehitys on nousujohteista ja liiketoiminnan kustannustalkoot etenevät suunnitellusti. Ottaen huomioon Nordean yli kuuden prosentin konsensuksen mukaisen osinkoennusteen ensi keväälle, on vaikea nähdä, miten pankki voisi menettää lähiaikoina selvän kärkisijansa. Pankkikriisin leimahtamisen se todennäköisesti vaatisi, mutta siinä skenaariossa muidenkin yhtiöiden osakekantojen markkina-arvot ottaisivat osumaa, tasaten tilannetta.

Nokia on saanut liiketoimintapalettinsa jälleen kilpailukykyiseen asentoon, ja yhtiö on palannut tukevasti osingonmaksukykyiseksi. Yhtiön viimeisimmät osavuosikatsaukset myös viestivät edelleen vahvana jatkuvasta liiketaloudellisesta kehityskaaresta, joten synkkää pudotusta ei Nokialle uskalla ennakoida lähitulevaisuudessa.

Voin tässä yhteydessä myös reilusti tunnustaa, etten olisi uskonut Nokian tällaiseen nousuun vielä pari vuotta sitten – joskin näen, että yhtiön omistaja-arvon kehityksen käänne on saanut alkunsa ennen kaikkea epäorgaanisen kasvun puolella yritysjärjestelyin, ei niinkään operatiivisella puolella, vaikka sekin on suoriutunut varsin vahvasti.

Yrityskauppakulttuurillemme poikkeavasti näyttää siltä, että nykymuotoinen Nokia on tehnyt molemmat 2010-luvun parhaista suomalaisista yrityskaupoista, ainakin Helsingin pörssin yhtiöiden viitekehyksessä: ensin hiipuvan matkaviestintoiminnon myynti h-hetkellä Microsoftille, ja toisaalta käytännössä edeltävän myynnin kanssa samanaikaisesti suoritettu verkkoyksikön sataprosenttinen haltuunotto.

Nokian hyvästä kehitysurasta huolimatta rohkenen ennakoida, että vuoden kuluttua TeliaSonera on Helsingin pörssin toiseksi arvokkain yhtiö. Perustan näkemyksen keskeisesti teleoperaattorin nykyhetken verrattain alhaiseen lähtöarvostukseen.

TeliaSonera maksanee lähivuosina noin seitsemän prosentin osinkotuottoa nykykurssilleen, joten mikäli yhtiön liiketoiminnasta kantautuu markkinoille orastaviakin positiivisia signaaleita tuloskasvuun kääntymisen suhteen, lienee 10–20 prosentin tasokorjaus tosiasia osakekannan markkina-arvoon. Tästä yksinkertaisesta lähtökohdasta käsin olen hankkinut yhtiön osakkeita itselleni viime aikoina.

Finanssikonserni Sammon osake on kohonnut parin viime vuoden aikana nopeammin kuin yhtiön osakekohtainen tulos ja osinko. Tästä johtuen sinänsä erittäin laadukkaasta ja hyvin johdetusta liiketoiminnasta saa maksaa tänään lähihistoriaa korkeampia arvostuskertoimia. Konkreettisimmin tämä näkyy efektiivisen osinkotuoton laskuna uusille Sampoon kohdistuville sijoituksille, joskin jälleen ensi keväänä osakekohtainen voitonjako kohonnee selvästi, vaikuttaen tuottoprosenttiin.

Koska pitkässä juoksussa osingonjaon kehityskaari määrittää myös osakekannan markkina-arvon kehitystä, lienee luontevaa olettaa, etteivät Sammon seuraavat pari vuotta ole samanlaista nousukiitoa kuin pari viimeisintä. Toivon tietysti osakkeenomistajana olevani väärässä tämän suhteen, mutta osien summa -laskelman perusteella Sammon vakuutustoiminnoilla alkaa olla jo huikea hintalappu. Toisin sanoen liiketaloudellisin mittarein erinomainen yritysjärjestelykään ei toisi todennäköisesti enää rakettinousua Sammon markkina-arvoon, koska ”kaikki mahdollinen hyvä alkaa olla jo hinnassa” lyhyellä tähtäimellä.

Helsingin pörssin viidenneksi arvokkaimman yhtiön tittelistä kisaavat Kone ja Fortum. Ensin mainitun osakekurssi on lentänyt vaakatasossa viimeisen vuoden ajan, huolimatta ennätyksellisestä tuloskehityksestä. Aasian kasvuvauhdin jatkuessa verrattain hyvänä – olettaen, että shokkeja ei ilmaannu – uskon Koneen pitävän Fortumin takanaan myös tulevan vuoden aikana.

Fortumin lyhyen tähtäimen kiitoa heikentänee yhtiön miljardi-investointi Venäjälle, joka kärsii nyt paitsi poliittisesta epävarmuudesta ja siitä seuranneesta riskipreemioiden kasvusta, myös ruplan vajoamisesta ja itämarkkinoille asetetusta tulostavoitteesta jäämisestä. Kuitenkin Fortumin pääomistajan, Suomen valtion, sammumaton osinkojano pitänee jonkinlaista huolta kurssitasosta, erityisesti osinkokevään lähestyessä aikanaan.

Helsingin pörssin markkina-arvolla mitattuna kymmenen kärjen ulkopuolelle jäävät tällä hetkellä niukalla marginaalilla seuraavat yhtiöt:

11. Metso 4,1 miljardia euroa
12. Orion 3,8 miljardia euroa
13. Nokian Renkaat 3,3 miljardia euroa
14. Elisa 3,3 miljardia euroa

Kymmenen kärjen ulkopuolelta näen lähivuosien aikana parhaat kasvumahdollisuudet ”viiden miljardin euron” kerhoon Metsolla ja Nokian Renkailla. Ensin mainitulla ongelma on toimialakohtaisesti suhdanteesta kiinni, siinä missä viimeksi mainitulla kyse on ennen kaikkea Venäjän tilanteen kehittymisestä.

Kaikkiaan molempien mainittujen yhtiöiden liiketoimintaideat, tuotteet ja palvelut ovat erittäin järkeviä ja todisteellisesti jo kannattavuutensa osoittaneita. Mainitut yhtiöt ovat toki nykyhinnoin myös kiinnostavia yritysostokohteita ulkomaisin silmin.

Myös Orion ja Elisa lukeutuvat silmissäni verrattain hyviin yhtiöihin, mutta niitä vaivaa sama tauti kuin Sampoa: nollakorkojen aikakausi on kirittänyt osakekursseja liiketoimintojen todellisia kasvuvauhteja ripeämmin, joten jatkossa näiden yhtiöiden arvostustason nousulle ei ole realistista asettaa samanlaisia nousuodotuksia kuin joita lähihistoriassa olemme nähneet realisoituvan.

Mainittakoon lopuksi, että kaikki tässä merkinnässä mainitut Helsingin pörssin arvokkaimmat yhtiöt ovat osingonmaksajia, valtaosa jopa erinomaisia sellaisia. Se kertonee jotain osingonjaon ja sijoituksen markkina-arvon välisestä kohtalonyhteydestä.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Sammon, Elisan, TeliaSoneran, Nokian Renkaiden ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Stuck in Customs / Foter / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ahlstromin kulissien takana outoja liikkeitä

Pe, 17/10/2014 - 23:17

Ahlstromin pörssitaival on masentava. Yhtiö tuli pörssilistalle maaliskuussa 2006 myytyään yleisölle osakkeita 22 euron hintaan. Lupaavan alun jälkeen osakekurssi on lähes jatkuvasti heikentynyt nykyiseen noin seitsemän euron tasolle. Vielä pahempaa on, että tuloksentekokyky ja osingonmaksukyky ovat myös hiipuneet pahasti. Tämän epäsuotuisan kehityksen seurauksena osakkeen likviditeetti on kuivunut kokoon. Vähänkään isompien määrien myynti pörssin kautta on lähes mahdotonta. Yhtiön perustajan Antti Ahlströmin jälkeläisiä on satoja, ja he ovat aina käyttäneet valtaa yhtiössä. Nyt näyttää siltä, että suku on hermostunut tahmeaan kehitykseen ja että kulissien takana tapahtuu asioita, jotka eivät välttämättä ole ulkopuolisten osakkeenomistajien edun mukaisia.

Hyvien vuosien 2005 ja 2006 jälkeen Ahlstromin tulos on ollut vaatimaton ja käynyt muutaman kerran jopa miinuksen puolella. Heikko kannattavuus on hämmästyttävä ottaen huomioon yhtiön vahva globaali markkina-asema erilaisiin kuitumateriaaleihin pohjautuvissa tuotteissa. Suku on aina arvostanut runsaita osinkoja, mutta myös osinkovirta on ehtymässä. Vielä vuodelta 2011 jaettiin 1,30 euroa, viime vuodelta enää 0,30 euroa.

Jonkinlaista väreilyä on ollut ilmassa Ahlstromin kulissien takana jo alkuvuonna, kun yhtiöstä lähti kolme johtoryhmän jäsentä, viimeksi toimitusjohtaja Jan Lång. Kesäkuusta lähtien italialainen Marco Levi otti vetovastuun yhtiöstä.

Pysäyttävä ja todella harvinainen pörssitiedote saatiin lokakuun alussa, kun kerrottiin, että Ahlstromin hallituksen puheenjohtaja Pertti Korhonen eroaa. Kuten lähes aina vastaavissa tapauksissa todellista syytä eroon ei kerrottu. Korhosen tilalle uudeksi puheenjohtajaksi tuli suvun edustaja Robin Ahlström. Häntä ei kuitenkaan edeltäjänsä mukaisesti kelpuutettu yhtiön nimitystoimikunnan puheenjohtajaksi, vaan siihen valittiin toinen suvun edustaja, Thomas Ahlström. On mielenkiintoista seurata, kuka on nimitystoimikunnan ehdokas hallituksen puheenjohtajaksi ensi kevään yhtiökokouksessa.

Kauppalehti tiedusteli lokakuun puolivälissä syytä Korhosen lähtöön. Robin Ahlström ilmoitti mm., ettei lähtöön liittynyt minkäänlaisia erimielisyyksiä tai riitoja, ei myöskään valtataistelua. Samalla hän ilmoitti mm. seuraavaa: ”Yrityksessä on tapahtunut rakennemuutoksia ja meillä on hyvä momentum päällä. Omistajat haluavat ottaa vieläkin kiinteämmän otteen yrityksestä ja lisätä dynamiikkaa, jota jo on havaittavissa. Halutaan laittaa vielä isompi vaihde päälle.” Ehkä ratkaisun avain piilee myös seuraavassa lausunnossa: ”Meillä on hyvä dynamiikka päällä ja se vaatii hands on –toimintaa myös hallitukselta ja sen puheenjohtajalta.” Robin Ahlström antoi muun muassa ymmärtää, että Korhosen erokirjeen taustalla olisivat olleet tämän kiireet Outotecin takia.

Ahlströmin selitykset lähdön syistä eivät kuulostaneet kovin uskottavilta. Ilmeisesti niiden takia Korhonenkin päätti luopua vaiteliaisuudestaan, ja ilmoitti heti seuraavan päivän Kauppalehdessä, että hänen lähtönsä taustalla on näkemyserot ”joidenkin omistajatahojen” kanssa. Korhonen korosti, ettei hänen eronsa liittynyt ajankäyttökysymyksiin eikä Outotecin johtamiseen. Yllätyslähdön taustalla oli Korhosen mukaan näkemyserot siitä, ”miten omistajaohjausta tulisi hoitaa” sekä siitä ”mitä on hyvä hallitustyöskentely” ja ”kuinka parhaiten varmistetaan omistaja-arvon kehittyminen”.

Korhosen selitys kuulostaa verhoiltunakin pahaenteiseltä. Yhtiö ja sen omistajat kärsivät, mikäli hallitus tai pääomistajat ovat riidoissa keskenään tai mikäli jotain on tekeillä, mitä puheenjohtaja ei hyväksy. Meidänkin korviimme on kantautunut epämääräisiä huhuja suvun keskinäisistä erimielisyyksistä, joten ilmeisesti ei ole savua ilman tulta. Olisi mitä pikimmiten saatava selvyyttä siitä, mitä on mahdollisesti tapahtumassa yhtiössä ja ovatko ulkopuoliset vähemmistöomistajat jäämässä suvun tai joidenkin suvun edustajien jalkoihin. Avainasemassa lienee Ahlstromin suurin omistaja Ahlström Capital.

Robin Ahlströmin vaatima entistä tiukempi ote yhtiöstä saattaa pahimmillaan merkitä yhtiön vetämistä pois pörssistä. Tällainen toimenpide olisi törkeä, sillä yleisölle kalliilla myytyjä osakkeita ostettaisiin pois pilkkahintaan. Ainakin alkuvaiheessa suostuminen ostotarjoukseen on muodollisesti vapaaehtoista, mutta käytännössä pakollista, ellei halua odottaa pakkolunastusta. Vaikka ostotarjous ei saavuttaisi 90 prosentin rajaa, ilman todellisia markkinoita olevien osakkeiden omistaminen ei ole kovin houkuttelevaa. Kasinokaudella 1980-luvun loppuvuosian ja 1990-luvun alkuvuosina nähtiin esimerkkejä samankaltaisesta härskiydestä. Tällainen esimerkki oli mm. Tunturipyörä: pääomistaja halusi ostaa takaisin piensijoittajille kalliilla myydyt osakkeet laman takia tuntuvasti halventuneeseen hintaan.

Lopuksi on rehellisyyden nimessä todettava, ettei Ahlstromin kurssikehitys ole ollut ihan niin surkea kuin miltä näyttää. Vuonna 2013 yhtiö luopui erikoispapereiden valmistuksesta siirtämällä liiketoiminta-alueet Label and Processing Europe ja Coated Specialties kesäkuussa 2013 pörssilistalle otetulle Munksjö Oyj:lle. Samalla Ahlstromin omistajille jaettiin 27.5.2013 ja 27.11.2013 Munksjön osakkeita.

Mikäli haluaa välttyä verotuksen aiheuttamalta päänsäryltä, ei pidä missään nimessä myydä Ahlstromin ja Munksjön osakkeita. Verohallinto on antanut ohjeet siitä, miten Ahlstromin alkuperäinen hankintahinta pitää jakaa nykyisen Ahlstromin osakkeiden sekä kummassakin jakautumisessa annettujen Munksjö-osakkeiden kesken. Erikseen on vielä Ahlstromin hankintahinta ensimmäisen jakautumisen jälkeen, mutta ennen toista jakautumista. Keittoa hämmennettiin lisää keväällä, kun Ahlstromin osakkeenomistajat saivat osinkona Munksjön osakkeita. Näillekin osakkeille on määrätty hallinnollisesti ”hankinta-arvo”. Lopputulos on, ettei maasta taida löytyä montakaan veroasiantuntijaa tavallisista piensijoittajista ja verovalmistajista puhumattakaan, jotka osaisivat laskea oikein Ahlstromin ja Munksjön hankintahinnat ja niiden mahdollisesti aiheuttamat luovutusvoitot tai –tappiot.

Ongelmia ilmenee toki myös muissa osakkeissa, kunhan omistusaika on riittävän pitkä. Kuinkahan moni osaa selvittää oikein erilaisten osakeantien, splittien, jakautumisten ja osakevaihtojen vaikutus alkuperäiseen hankintahintaan, kun osake on hankittu vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten? Lisäksi pitää myös muistaa vähentää hankintahinnasta vuosien saatossa maksetut pääomanpalautukset. Tuskin on kuvittelua, että samanlaisesta sijoituksesta voi syntyä yhtä monta vaihtoehtoa luovutusvoitoksi tai -tappioksi kuin mitä on sijoittajia. Sijoitustuloksen selvittäminen verottajaa varten ei ole pelkästään tyhjänpäiväistä ja aikaa vievää näpertelyä vaan suoranaista hölmöilyä verovelvollisten kustannuksella.

Edellä oleva puhuu vahvasti hankintameno-olettaman järkeistämisen ja laajentamisen puolesta. Nykyiset 20 ja 40 prosentin olettamat edellyttävät, että alle kymmenen vuotta omistettujen osakkeiden hinnat pitää vähintään viisinkertaistua ja yli kymmenen vuotta omistettujen 2,5-kertaistua, jotta hankintameno-olettama ei johtaisi todella kohtuuttomaan ja perusteettomaan verotukseen. Mainitut kertoimet paljastavat, ettei verolakeja säätävilla politiikoilla ole alkuunkaan realistista käsitystä osakkeiden kurssikehityksestä.

Meillä on osakkeita Ahlstromissa ja Munksjössä.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Strategiani Sharevillessä on tylsääkin tylsempi

Pe, 17/10/2014 - 17:18

Olen tylsä pitkäjänteinen säästäjä. En usko voivani ajoittaa markkinoita. Ammattilaiset tutkitusti tuhoavat lisäarvoa yrittäessään ajoittaa markkinoiden liikkeitä. En myöskään usko osaavani poimia yritysrusinat taikinasta. Useimmat eivät tähän pysty, johdonmukaisesti ja pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.

Siksi keskityn kahteen asiaan: kulujen minimointiin ja pitkäjänteisyyteen. Siihenkään ei moni pysty, mutta se on valitsemani tie. Pidän tästä tavasta sijoittaa siksi, että minun ei tarvitse huolestua tai välittää markkinoiden liikkeistä.

Tiedän että säästöni eivät tule olemaan ehdotonta parhaimmistoa kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Toisaalta tiedän jo tänään, että kahdenkymmenenvuoden kuluttua olen saanut sijoituksilleni tuoton, joka kuuluu parhaimpaan neljännekseen. Se riittää minulle.

Minimoimalla kulut tiedän tosiaan jo tänään, että sijoitukseni tulee olemaan suhteellista parhaimmistoa, koska muiden tuottoja rasittaa korkeat kulut. Korkeat kulut saattavat antaa sinulle vielä parempaa tuottoa kuin mitä minä tulen saamaan. Mutta tilastollisesti näin ei tule olemaan, koska korkeammat kulut syövät tuottoja.

Näin ollen noin kolme neljäsosaa sijoittajista jäävät markkinoiden keskimääräiselle tuotolle. Luovun siis parhaimman tuoton tavoittelemisesta, saadakseni ylimpään neljännekseen kuuluvan menestyksen varmuudella.

Niin kuin Sharevillesta voi nähdä, olen sijoittanut tasapainoin kaikkiin pohjoismaisiin täysin kuluttomiin Superrahastoihin. Käteistä minulla on suhteellisen paljon koska markkinoilla olevat riskit ovat nyt historiallisen tapissa. Kunhan riskit vähenevät, oli markkinat missä tahansa, sijoitan loput.

Sharevillessä olen siksi aikamoinen tylsimys. Se on minun tyylini. Järkevä ja kannattava sijoittaminen on pitkäjänteistä ja tylsää. Siksi haenkin viihdettä enneminkin Netflixistä kuin pörssistä.

 

Löydät kuvitteellista ja käytännön näyttöä väittämästäni täältä.

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Shareville sijoitusstrategian tukena?

Pe, 17/10/2014 - 17:00

Nordnetin innovaatiojohtaja Jan Dinkelspiel paljastaa videolla oman sijoitusstrategiansa kulmakivet. Nordnet Suomen maajohtajanakin aiemmin työskennellyt Jan on toiminut sijoittamisen kentällä jo 20 vuotta.

Jan myöntää, että sijoittajana hänellä on kaksi puolta. Päätöksiä tulee tehtyä osittain rationaalisesti lukuja tutkimalla, mutta toisinaan myös tunteet ottavat vallan. Itsekuria sijoittamiseen kaipaava Jan kokee, että Shareville auttaa sijoittajia tekemään fiksumpia päätöksiä. Hän kertoo saavansa itsekin Sharevillestä apua juuri päätösten punnitsemiseen, sillä Sharevillessä ollessaan sijoituspäätöksiä tulee perusteltua sekä itseään että muita käyttäjiä varten. Myös vastuuntunto seuraajia kohtaan estää Jania tekemästä hätiköityjä liikkeitä pörssissä. Seuraa Janin sijoituksia Sharevillessä.

Katso, miten Jan valikoi sijoituskohteita:

Haluatko muita näkemyksiä? Lue Martin Paasin blogikirjoitus hänen sijoitusstrategiastaan Sharevillessä.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Osakkeet nyt historiallisen kalliita Shillerin P/E-luvulla

To, 16/10/2014 - 19:13

Tarkastelin reilu vuosi sitten pörssiosakkeen hinnoittelua suhteessa yhtiön viimeisten 12 kuukauden tulokseen P/E-luvun eli tuloskertoimen kautta. Käsittelen tässä merkinnässä yleisemmän tason markkinahinnoittelua kuvaavaa Shillerin P/E-lukua, pitäytyen kuitenkin hyvin perustason esittelyssä tunnusluvun osalta.

Tavanomaista P/E-lukua kutsutaan tuloskertoimeksi, koska se kertoo sijoittajalle, kuinka monessa vuodessa yhtiö maksaa osakkeensa nykyhinnan takaisin liiketoimintansa nettotuloksen kautta. Esimerkkinä P/E-luvulla 10 hinnoiteltu yhtiö tuottanee 10 prosentin vuotuisen keskituoton sijoittajalle, jos liiketoiminnan tuloskunto säilyy entisellään myös jatkossa.

Tunnusluvussa tarkastelun huomio kohdistuu näin ollen siihen, miten yhtiö ansaitsee todellisuudessa suhteessa osakkeensa nykyhintaan. Tällä ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä seuraava sijoittaja on mahdollisesti osakkeesta huomenna valmis maksamaan.

Osakkeen tuloskerroin saadaan laskettua jakamalla yhtiön osakekurssi (P) liiketoiminnasta ansaitulla osakekohtaisella tuloksella (EPS). Samaan lopputulokseen johtaa myös vaihtoehtoinen polku, jossa yhtiön koko osakekannan markkina-arvo (P) jaetaan yhtiön absoluuttisella eli rahamääräisellä nettotuloksella (E). Pian tarkasteltavassa Shillerin P/E-luvussa voidaan verrata koko pörssi-indeksin markkina-arvoon kaikkien pörssiyhtiöiden yhteenlaskettua tulospottia (tietyin aikasarjoin ja oikaisuin), jolloin saadaan kuva vallitsevasta markkinahinnoittelusta.

P/E-luvun kaava on siitä yksinkertainen, että muuttuja P saadaan katsottua suoraan osakemarkkinoilta pörssikurssista. Tunnusluvun tulosmuuttujan E sisältöön tulee kuitenkin kiinnittää runsaasti huomiota, koska laskukaavassa tulosta osoittava muuttuja E on problemaattinen. Sen paikalle voidaan asettaa “monenlaisia tuloksia”.

Analyysin tässä vaiheessa E tarkoittaa aina pörssiyhtiön varsinaisessa liiketoiminnassaan ansaitsemaa tulosta, eikä esimerkiksi osakkeen tuottoja. Kaavan muuttujaksi E soveltuvat ainakin seuraavat vaihtoehdot:

1) kuluvan kalenterivuoden tulosennuste
2) edellisen kalenterivuoden toteutunut tulos
3) liukuva edellisten 12 kuukauden toteutunut tulos
4) liukuva tulevien 12 kuukauden tulosennuste
5) jokin painotettu keskiarvo historiallisista tuloksista
6) jokin painottamaton keskiarvo historiallisista tuloksista
7) jokin eksoottisempi vaihtoehto

Tuloskertoimen tulkinnassa melko suoraviivaisena oletuksena on, että yhtiön nettotulos säilyy täysin muuttumattomana tulevina vuosina suhteessa tarkasteluhetkeen. Indikaattorina P/E-luku on siis korkeintaan suuntaa antava – tosin ei aivan kirjaimellisesti, koska tunnusluku ei ota lainkaan kantaa yhtiön tuloksen kasvuvauhtiin tai edes tulosmuutoksen suuntaan.

Sikäli kun kohdeyhtiön tulos säilyy jokseenkin muuttumattomana sijoitushetkestä lähivuodet eteenpäin, voidaan P/E-luku käsittää eräänlaiseksi osakesijoituksen takaisinmaksuajaksi, jossa takaisinmaksu toteutuu yhtiön todellisen liiketoiminnan ansaintakyvyn kautta.

Tunnusluvulle on ominaista, että nopeasti kasvaville pörssiyhtiöille sallitaan keskimääräistä korkeampi P/E-luku. Tämä perustuu siihen, että nykyhetken tuloksesta laskettava korkea tuloskerroin kompensoituu tulevien vuosien tuloskasvulla, jolloin esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden päästä saavutettavasta nettotuloksesta laskettava P/E-luku muodostuu sijoittajan omalle hankintahinnalle mahdollisesti hyvinkin alhaiseksi. Tietysti pitkällä aikavälillä sijoittajan on huomioitava tarkastelussa paitsi osakeomistusten hankintahintoihin lasketun arvostuksen lasku, myös tuottovaatimuksen toteutuminen.

P/E-luvun tulkinta ei ole kuitenkaan aina yksinkertaista, koska erilaiset tilikauden aikana syntyvät kertaluonteiset erät vaikeuttavat yhtiön todellisen tuloksentekokyvyn määrittelemistä. Myös luonteeltaan niin sanotuissa syklisissä eli suhdannekierron aikana voimakkaasti elävissä liiketoiminnoissa on haastavaa arvioida keskimääräistä tuloskuntoa. Tuloskerroin onkin sijoituspäätöksen näkökulmasta luotettavimmillaan silloin, kun yhtiön tuloskehitys on ennustettavaa ja vakaata.

Tavallista alhaisempi P/E-luku on usein aliarvostetun osakkeen tunnusmerkki. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että alle kymmenen P/E-luvut ovat alhaisia toimialasta riippumatta. Sijoittajan on kuitenkin syytä kiinnittää erityishuomiota P/E-analyysiin syklisten yhtiöiden kohdalla, koska näiden P/E-luvut ovat yleensä alhaisimmat silloin, kun varsinaiset liiketoiminnot elävät suhdannehuippua ja kannattavuus on tapissa.

Kuvatussa tilanteessa yhtiökohtaisella kannattavuudella on jatkossa lähinnä laskuvaraa, mikä voi konkretisoida sijoittajalle niin sanotun P/E-ansan, jossa hetkellisesti alhaiselta näyttänyt P/E-luku ”normalisoituu” yhtiökohtaisen kannattavuuden eli yhtälön tuloksellisuutta osoittavan muuttujan (E) laskun kautta. Piru ei siis välttämättä näyttäydy korkeassa P/E-luvussa, vaan siinä, miten E on muodostunut.

Suhdannetekijöitä tasoittava menetelmä osakemarkkinahinnoittelun tarkastelussa on hyödyntää niin sanottua Shillerin P/E-lukua. Kun normaali P/E-luku lasketaan yleensä jakamalla osakkeen nykyhinta yhtiön viimeisimmällä 12 kuukauden tuloksella, hyödynnetään koko osakemarkkinan hinnoittelua kuvaavassa Shillerin kaavassa S&P 500 -indeksiyhtiöiden kymmenen vuoden inflaatiopainotettua keskiarvotulosta. Shiller pyrkii hahmottamaan liiketoiminnan reaalisen normaalituloksen suhdanteiden yli.

Tänään Shillerin P/E-luku on Yhdysvalloissa yli 26 seuraavan kuvan osoittamalla tavalla.

Shillerin P/E-luku maaliskuu 2009 – syyskuu 2014

Yhdysvalloissa nykyinen pörssinousu alkoi maaliskuussa 2009, jolloin Shillerin p/e-luku oli 13,3. Tänään se on 26,1 – lähes kaksinkertainen.

Vaikka edellä esitetty kuvaaja korostaa finanssikriisin synkimmän kuopan verrattain alhaista tunnusluvun lähtötasoa, on erittäin pitkällä aikavälillä Shillerin P/E-luvun historiallinen keskiarvo sekin vain 16,6. Osakemarkkinoiden nykyhetken arvostustaso on 57 prosenttia sitä korkeampi.

Yli sadan vuoden pituisessa aikasarjassa historian alhaisin Shillerin P/E-luku on ollut 4,8. Vastaavasti korkein taso on yltänyt jopa tasolle 44,2. Näin ollen tunnusluvun nykytasosta ei voida suoraan vetää johtopäätöstä, että osakkeilla olisi lyhyellä tähtäimellä ainoastaan yksi suunta.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: mikecogh / Foter / CC BY-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ebolan ajankohtaisin riski osakemarkkinoille on sen aiheuttama pelko

Ti, 14/10/2014 - 13:01

Ebola ei ainakaan nykyisen tiedon mukaan leviä kuin ruumiinnesteiden välityksellä. Lisäksi ihmisen pitää oireilla ennen kuin näistäkään nesteistä tulee tartuttavia. Pahoinvointisia ihmisiä ei siksi päästetä lentokoneeseen. Ebola rantautuikin Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan ilmeisesti oireilemattoman viruksenkantajan kautta. Kukaan samassa lentokoneessa olleista ei saanut tartuntaa, vaikka pitkillä lennoilla pytyt ovatkin kovassa käytössä.

Homma hanskassa?

Tartuntoja hoitavat ihmiset näyttävät kuitenkin suojapuvuissaan lähinnä astronauteilta. Länsimaista pelkotilaa toppuutellaan sillä, että täällä sairastuneita osataan hoitaa siten, että epidemia ei leviä. Silti Ebola-potilasta hoitanut sairaanhoitaja sai tartunnan Texasissa. Potilaan yhdeksän päivän hoitokustannukset nousivat 500 000 dollariin. Nyt myös toinen sairaanhoitaja on sairastunut tautiin. Näyttö länsimaiden ebolavalmiudesta ei toistaiseksi ole ollut kovinkaan vakuuttavaa.

Ebolaa vuodesta 1976

Ensimmäinen Ebola tapaus todettiin vuonna 1976. Tähän mennessä pahin epidemia johti 280 ihmisen kuolemaan. Nykyinen epidemia on (tätä kirjoittaessa) maaliskuusta lähtien tappanut 4 033. Todettuja ja epäiltyjä tapauksia on tällä hetkellä 8 400. Konsensus on kuitenkin se, että tälläkin kertaa tartunnat saadaan taltutettua. Kutakuinkin ajoissa?

Vaikka osakemarkkinoilla pientä hermostuneisuutta onkin huomattavissa, Ebolan osuutta tästä hermoilusta on vaikea arvioida. Maailmalla on nyt paljon pilviä osakesijoittajan taivaalla.

Mielikuva Ebolasta

Ebolan todennäköisin ja ajankohtaisin riski osakemarkkinakehitykseen ei ole se, että ihmiskunnasta katoaa kolmannes, vaan se, että ihmiset lopettavat matkustamisen. Olemme jo nähneet ensimmäiset kuvat Hazmat-puvuissa kahisevista viranomaisista lentokoneen käytävällä, epäonnistuneen pilan seurauksesta. Mikäli meneillään oleva Ebola-sekoilu jatkuu, on mahdollista, että monet jättävät matkan väliin.

Huomionarvoista on se, että ihmiskunnan syvien rivien mielikuva asiasta riittää. Eli vaikka todennäköisyys sairastua Ebolaan virusta kantavalta kanssamatkustajalta olisikin nolla, mielikuva lentokoneen ainaisesti kiertävästä ilmasta (50% tulee ulkoa), likaisista käymälöistä ja lentoemäntien ruoanjätteitä käsittelevistä hanskoista saattaa riittää matkustushaluttomuuden syntyyn.

Ebolan riski osakemarkkinoille

Kun matkustushaluttomuus savuttaa lakipisteen, se leviää Ebolaakin nopeammin. Koska kyse on mielikuvasta, yksittäinen, laajasti ja räikeästi uutisoitu tapaus voi riittää matkustushaluttomuuden syntyyn, maailmanlaajuisesti, lähes hetkessä. Siinä piileekin Ebolan ajankohtaisin riski osakemarkkinakehitykselle.

Ebolan riski ihmiskunnalle on jo sitten ihan toinen juttu.

 

Taustaa: Matkustaminen edustaa välillisesti ja suoraan noin 9 prosenttia maailman taloudesta. Fyysisten tapaamisten ja videotapaamisten hyödyt ja haitat. Esimerkkejä videotapaamisiin erikoistuneista yhtiöistä ovat esimerkiksi Polycom (PLCM), Mitel (MITL) ja West Corporation (WSTC). Matkustushaluttomuuden kehitystä voi reaaliaikaisesti seurata tästä indeksistä ja (jälkikäteen) todentaa esimerkiksi kansainvälisen ilmailuyhdistyksen IATAn kuukausitilastoista. Tietoa Ebolasta englanniksi ja suomeksi. Ebola suhteessa muihin epidemioihin, TIME-lehden kuvaajia.

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Onko Helsingin pörssi jo laskutrendissä?

Ma, 13/10/2014 - 12:28

OMX Helsinki 25 -indeksi on laskenut vuoden alusta 2,6 prosenttia. Valtaosa indeksiin kuuluvista suurista pörssiyhtiöistä on menettänyt osakekantansa markkina-arvoa kuluvana vuonna. Tosin, kun osingot huomioidaan, on kokonaistuotto vielä aavistuksen verran plussan puolella. Mahdollisen laskutrendin alkamista tulee joka tapauksessa tarkastella viimeisimmistä kurssihuipuista, ei kalenterivuoden alusta. Listasin tähän merkintään kurssiromahtajat suuruusjärjestykseen viimeisten 12 kuukauden aikana yhtiökohtaisesti saavutetusta huippukurssista nykyhetkeen.

Kurssimuutos viimeisten 12 kuukauden huippunoteerauksesta

Sampo: -4,8 %

**

Orion B: -7,7 %
Neste Oil: -7,9 %
Nokia: -8,5 %
Huhtamäki: -9,1 %
Kone: -9,5 %

**

Fortum: -10,1 %
Amer Sports: -11,1 %
Nordea: -14,4 %

**

Metso: -15,1 %
Kemira: -16,5 %
Elisa: -16,8 %
TeliaSonera: -17,8 %

**

Kesko B: -20,6 %
Valmet: -21,3 %
UPM-Kymmene: -21,2 %
Wärtsilä: -24,4 %

**

Stora Enso R: -27,7 %
Konecranes: -29,7%

**

Outokumpu: -36,9 %
Cargotec: -37,7 %
Nokian Renkaat: -38,3 %
Outotec: -46,1 %
YIT: -50,0 %

**

Jokaisen OMX Helsinki 25 -indeksiyhtiön osake on tänään selvällä marginaalilla alle viimeisten 12 kuukauden kurssihuippunsa. Vain joka kolmas yhtiö on säästynyt alle 15 prosentin kurssipudotuksella. Keskimäärin OMX Helsinki 25 -indeksin yhtiö on laskenut 21 prosenttia viimeisimmistä huipuistaan. Näyttääkö tämä vielä nousutrendiltä?

Huomionarvoinen havainto on, että ainoastaan Sammon osake on onnistunut pitämään pintansa alle viiden prosentin marginaalissa viimeisten 12 kuukauden huippunoteerauksestaan. Toiseksi parhaiten pitäneen Orionin kurssikehityksen huomioiden on mahdollista todeta, että ennustettava ja vahva osinkotuotto näyttää puolustavan yhtiön kurssitasoa verrattain hyvin nykyisessä nollakorkojen maailmassa. Tämä ei ole tietenkään tae tulevasta, mutta lähihistoria on näin edennyt.

Mainittakoon myös, että Aasiassa liiketoimintaansa kannattavasti kasvattava Kone on pysytellyt verrattain vakaalla kehitysuralla alle kymmenen prosentin kurssiluisullaan.

Arvatenkin heikoimmilla jäillä ovat olleet viime kuukausina Venäjä-sidonnaiset yhtiöt, kuten YIT ja Nokian Renkaat. Ultrasyklisellä sektorilla liiketoimintaa harjoittavan Outotecin osakekurssi on romahtanut enimmäkseen toimialakohtaisesti vaikean lyhyen aikavälin markkinatilanteen johdosta.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Sammon, Elisan, TeliaSoneran, Nokian Renkaiden, Outotecin ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: UW Digital Collections / Foter / No known copyright restrictions

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Sijoita USA:han alennetuin kuluin

Ma, 13/10/2014 - 09:46

Kaupankäynti USA:n markkinoilla on yhtä helppoa kuin Helsingin pörssissä. Nyt se on myös entistä edullisempaa. Nordnet laskee USA:n markkinoiden välityspalkkioita 13.10.2014 alkaen. Käyt kauppaa USA:ssa loppuvuoden ajan min. 10 € / 0,10 % (norm. min. 15 € / 0,12–0,30 %). Kerron alkavasta kaupankäyntikampanjasta lyhyesti tässä merkinnässä.

Kiihtyvää talouskasvua ja globaaleja jättejä

Yhdysvaltain talous on bruttokansantuotteella mitattuna edelleen selvästi maailman suurin. Vuonna 2008 kärjistyneen finanssikriisin jälkeen se on elpynyt verrattain hyvin ja yhtäjaksoisesti.

IMF:n mukaan Yhdysvaltain kansantalouden odotetaan kasvavan edelleen 1,7 prosentin vauhtia vuonna 2014. Kuluvan vuoden jälkeen IMF odottaa kasvuvauhdin kiihtyvän 3,0 prosenttiin vuonna 2015.

Suomessa kuluva vuosi 2014 on mitä ilmeisimmin kolmas peräkkäinen supistuvan talouden vuosi. Yhdysvaltain talouden ennustettu kasvukehitys on myös selvästi vauhdikkaampaa kuin euroalueella, jolle Euroopan komissio arvioi viime keväänä 1,2 prosentin kasvua kuluvalle vuodelle 2014. Arvio tehtiin kuitenkin huhtikuussa, eikä ennuste sisällä täysipainoisesti Ukrainan sodan ja Venäjää vastaan asetettujen pakotteiden kasvua heikentäviä vaikutuksia.

Valtaosa Helsingin pörssin suuryhtiöistä ansaitsee elantonsa teollisuudesta. Sen sijaan Yhdysvalloista löytyy laaja valikoima globaaleja kuluttajatuotejättejä, joiden tavaramerkit kestävät säitä ja suhdanteita. Helsingin pörssin toimialavalikoimasta ei löydy tällä hetkellä esimerkiksi auto-, ase-, kosmetiikka- tai tupakkateollisuutta, joita sijoittaja voi oman sijoitusfilosofiansa rajoissa poimia salkkuun halutessaan New Yorkin pörssistä.

Talousalueiden kasvuvauhtieroista johtuen on hyvin mahdollista, että korkotason nousu – tai kasvavat odotukset siitä – Yhdysvalloissa vahvistaisi alueen paikallista valuuttaa eli dollaria, koska siihen kohdistuisi lisäkysyntää saatavilla olevien kohoavien korkotuottojen vuoksi. Tämä voisi vaikuttaa valuuttojen keskinäiseen EUR/USD -vaihtosuhteeseen siten, että suhde muuttuisi nykytasolta lähemmäs pariteettia eli yhden suhdetta yhteen.

Vielä viime keväänä vaihtosuhde oli 1,39. Tänään se on 1,27. Jos trendi jatkuu, saavat Yhdysvaltoihin sijoittaneen suomalaisen euromääräiset tuotot lähtökohtaisesti tukea valuuttakurssimuutoksesta dollarin vahvistuessa.

Yhdysvaltain talouden reaalikasvu bruttokansantuotteella mitattuna 2000–2013 (%)

USA:n osinkokoneet

Yhdysvaltoihin sijoittamista tukee makrotalouden nykyisten näkymäerojen ohella myös osingonmaksukäytäntö. Suomessa pörssiyhtiöt maksavat osinkoa pääsäännön mukaan kerran vuodessa. Yhdysvalloissa laatuyhtiöt maksavat osinkoja sen sijaan yleensä neljästi vuodessa eli kvartaaleittain. Tämä saa osingon muistuttamaan luonteeltaan palkanmaksua. Tasainen osinkovirta mahdollistaa sijoittajalle myös lisäsijoitusten tekemisen säännöllisemmin ympäri kalenterivuotta ilman osakemyyntejä tai uuden sijoitettavan rahan säästämistä.

Kvartaaliosinkojen ohella New Yorkin pörssissä noteerattavat laatuyhtiöt maksavat usein myös kasvavaa osakekohtaista osinkoa. Siihen on kyennyt useamman vuoden mittaisella aikajänteellä Helsingin pörssissä vain harva yhtiö, kuten Kone ja Sampo. Suomessa ainoastaan Orava jakaa toistaiseksi kvartaaliosinkoa.

Standard & Poors -luottoluokituslaitos ylläpitää listaa niin sanotun osinkoaristokraatin (engl. dividend aristocrat) kriteerin edellytykset täyttävistä pörssiyhtiöistä. Luokitusjärjestelmän mukaan pörssiyhtiö ansaitsee osinkoaristokraatin tittelin Euroopassa, jos yhtiö on kyennyt kasvattamaan osakekohtaista osinkoaan vähintään 10 vuotta yhtäjaksoisesti. Suomesta yksikään pörssiyhtiö ei kuulu kyseiseen joukkoon.

Yhdysvalloissa osinkoaristokraatin vaatimustaso on sen sijaan tiukempi, koska yhtiöiden keskimääräinen laatutaso on korkeampi: New Yorkin pörssissä noteerattavilta pörssiyhtiöiltä edellytetään vähintään 25 vuoden yhtäjaksoista osakekohtaisen voitonjaon kasvua.

Tänään Yhdysvalloista löytyy useita kymmeniä osinkoaristokraatin tunnusmerkit täyttäviä pörssiyhtiöitä. Nämä yhtiöt ovat kyenneet kasvattamaan osakekohtaista osinkoaan poikkeuksetta joka vuosi vähintään 25 vuoden ajan. Osingolla tarkasteltuna yhtiöiden laadussa on havaittavissa selvä ero kansainvälisten laatuyhtiöiden eduksi.

Nyt New Yorkin pörssin S&P 500 -osakeindeksi hinnoitellaan tuloskertoimella 18,4 (P/E-luku). Helsingin pörssissä vastaava luku on kuluvan vuoden konsensusennusteiden mukaisilla nettotuloksilla laskettuna noin 16. Kuitenkin yhtiöiden erot keskimääräisessä kannattavuudessa ja kotimarkkina-alueen kasvunäkymissä sekä liiketoiminnan että osingonjaon suhteen perustelevat sijoitusten hajauttamista Yhdysvaltoihin.

-> SIIRRY USA-KAMPANJAN ESITTELYSIVUILLE

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Blogi sisältää markkinointiviestin, mutta se ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: cgc76 / Foter / CC BY-NC-ND

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ovatko osakkeet halpoja vai kalliita?

Pe, 10/10/2014 - 23:47

Osakekurssit kääntyivät nousuun niin Helsingin pörssissä kuin muuallakin kesällä 2012. Vahva kehitys kesti aivan viime viikkoihin asti. Yhtä varmasti kuin että tulee kesä jokaisen talven jälkeen alkoi kuulua puheenvuoroja, että pörssissä on jälleen kerran syntymässä kurssikupla. Sittemmin puheet ovat vaimentuneet, sillä pörssiromahdusten historiasta kammottavan kaiun saanut lokakuu osoittaa jälleen voimansa, sijoitusilmapiiri on nopeasti muuttumassa aiempaa selvästi synkemmäksi. Tosin tämä johtuu aivan muista syistä kuin pörssikuplaan uskovien puheista. On siis aiheellista pohtia, mistä oikein on kysymys ja ovatko osakkeet loppujen lopuksi kalliita tai halpoja.

Kieltämättä kurssitaso on vahvistunut tuntuvasti kesästä 2012, vielä lokakuun alussa painorajoitettu yleisindeksi oli noussut peräti 57 prosenttia kesäkuun 2012 aallonpohjasta. Silti kuplasta puhuminen osoittaa melkoista näköalattomuutta. Ei muisteta, että finanssikriisin vuosi 2008 oli maailmanlaajuisesti kaikkien aikojen surkein pörssivuosi. Siitä ei ehditty kunnolla toipua ennen kuin Euroopan velkakriisi riepotteli sijoittajia kovakouraisesti vuonna 2011. Edelleen pörssinoteeraukset ovat nimellisestikin vaatimattomia verrattuna vuoden 2007 tasoon. Normaalioloissa pörssiosakkeiden pitäisi tarjota kohtuullista vuotuista reaalituottoa.

Yritysten toimintaympäristö on poikkeuksellisen synkkä. Itse asiassa koemme tällä hetkellä Suomen taloushistorian pitkäaikaisinta lamaa, vaikka moni puhuukin kaunistelevasti ”taantumasta”. Erityisen kiusallista on, että Suomi on vajonnut EU-maiden pohjasakkaan. Maamme kokonaistuotanto on yhä selvästi alhaisempi kuin vuosina 2007 ja 2008. Useimmat muut maat ovat jo ylittäneet tuon tason ja monen maan talous on jo kasvu-uralla. Suomen viralliset työttömyysluvut eivät paljasta ongelmiemme mittasuhteita. Merkittävä määrä alityöllistetyistä eivät hae enää aktiivisesti työtä menetettyään toivonsa työllistymisestään.

Edellisen perusteella kannattanee suhtautua varauksellisesti pääosin kotimarkkinoilta tuottonsa hakeviin yhtiöihin. Erityisesti muutaman viime vuoden lukuisat veronkorotukset ovat kuristaneet kotimaista kulutusta ja työllisyyttä. Ei ole mikään sattuma, että kaupan alan kotimainen johtotähti Stockmann elää pitkän historiansa ehkä pahinta kriisiä.

Julkinen sektori on paisunut liian suureksi kansantalouden kantokykyyn nähden. Lääkkeeksi valittu verojen jatkuva korottaminen on nurinkurinen, sillä se syventää lamaa. Sen sijaan pitäisi hillitä julkisten menojen paisumista ja tehostaa toimintaa. On suorastaan uskomatonta, että maassa on valtiovarainministeri, joka vakavissaan halua edelleen kiristää työllisyystilanteen kannalta avainasemassa olevan kotimaisen omistuksen jo ennestään kohtuutonta verotaakkaa. Valtiovarainministerin pontimena täytyy olla joku muu syy kuin huoli maan taloudesta.

Suomen taloudellista tilannetta rasittaa myös Venäjän uhkaamassa oleva taloudellinen ahdinko. Puolet maan budjetista katetaan energian vientituloilla. Öljyn hinnanlasku yhdistettynä aggressiivisen ulkopolitiikan synnyttämiin pakotteisiin, asevarustelumenojen jyrkkään kasvuun, ruplan romahduksen aikaansaamaan valuuttapakoon ja viranomaisten mielivallan syventämään investointilamaan on todellinen myrkkycocktail, josta kärsii ei pelkästään Venäjä vaan myös sen kauppakumppanit, mm. Suomi.

Edellisessä olevan synkistelyn perusteella saattaa tuntua siltä, ettei osakkeisiin kannata koskea pitkällä tikullakaan. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, kun cocktail hämmennetään markkinapsykologialla. On toki totta, että monelle Venäjän markkinoilla olevalle suomalaisyhtiölle tilanne näyttää ankealta. Pörssien luonteeseen kuuluu kuitenkin karkeat ylilyönnit, kun sijoittajien sopulilauma lähtee liikkeelle. Varoittava esimerkki oli finanssikriisi. Kurssikehityksen suuntaa määräävät kansainväliset suursijoittajat eivät malttaneet lopettaa osakkeiden silmitöntä dumppausta edes siinä vaiheessa, kun osakkeiden myynti alkoi muistuttaa lahjoitusta. Tällä hetkellä läsnäolo Venäjän markkinoilla on ollut näillä suursijoittajille suorastaan punainen vaate. Jopa monet laatuyhtiöt ovat joutuneet todistamaan osakkeittensa rajua laskua kuluvana vuonna. Enpä olisi kovin yllättynyt, vaikka tuosta joukosta löytyisi lähivuosien kurssivoittajat.

Kuluvana vuonna on selvästi voinut aistia sijoittajien tarvetta etsiä turvasatamia. Vakaata tulosta tekevät ja korkea osinkoa maksavat yritykset kuuluvat kuluvan vuoden pörssitähtiin. Kurssikehityksen kärkilistalla on osakkeita, joita ei ole totuttu näkemään siellä. Hyviä esimerkkejä näistä uusista pörssikomeetoista ovat Nordea ja Orion.

Olemme jälleen tuloskauden kynnyksellä. Toistaiseksi on tullut ilahduttavan vähän tulosvaroituksia, joten yleisilme lienee samanlainen kuin puolivuotiskatsauksissa. Myyntiluvut ovat ilmeisesti pääsääntöisesti pienentyneet, mutta tulokset lienevät jokseenkin samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Tämä on saatu aikaiseksi toimintaa tehostamalla, mikä ei kauan enää ole mahdollista. Koko vuoden osalta lienee syytä lähteä siitä, että yritysten yhteenlaskettu tulos ei yllä viime vuoden lukuun.

En kuitenkaan usko, että osinkosummaan olisi odotettavissa dramaattista muutosta. Osinkotuotto pysynee korkotasoon nähden poikkeuksellisen korkeana eli runsaassa neljässä prosentissa. Tämä onkin lähes nollakorkojen aikakautena ehkä vahvin pörssivirettä ylläpitävä voima. Kieltämättä on luonnotonta, että markkinoiden parhaat korkopaperit löytyvät osakelistalta. Näin ollen osakkeisiin on virrannut sellaisiakin pääomia, jotka normaalioloissa sijoitetaan joukkolainoihin, pankkitalletuksista puhumattakaan.

Vientiteollisuuden osakkeita tukee myös euron viimeaikainen heikkeneminen erityisesti dollariin nähden. Viejillämme on myös etuna, että voivat hakeutua sellaisille markkinoille, joissa talous on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin meillä tai Venäjällä. Eiköhän tämä vanhaan tapaan ilmene esimerkiksi Koneen kohta julkistettavasta osavuosikatsauksesta.

Osinkotuoton korkeus ja varsinkin osinkotuoton suhde yleiseen korkotasoon kertovat, ettei osakkeiden kurssitasoa voi pitää erityisen korkeana. Tämä luonnollisesti sillä varauksella, etteivät tulokset heikkene jyrkästi tulevina vuosina. Muut perinteiset tunnusluvut kuten P/B- ja P/E-luvut eivät ole erityisen käyttökelpoisia tällä hetkellä. Yritysten todellisen kestävän tulostason määrittäminen onkin haastavaa lukuisten alaskirjausten ja muiden ns. kertaluonteisten kirjausten vuoksi.

Kun numeroanalyysistä ei ole juurikaan apua, kannattaa luottaa intuitioon. Kun terveen yhtiön osakekurssi romahtaa tilapäisten ulkoisten tekijöiden vuoksi, osakkeen hankinta on useimmiten osoittautunut oikein osuneeksi liikkeeksi sijoitusmarkkinoilla. Kukaan ei voi tietää, kuinka syvälle hyvän yhtiön kurssi painetaan, kun sopulit ovat vauhdissa. Järkevintä on silloin pyrkiä alentamaan keskihankintahintaa ostamalla lisää osakkeita alenevin hinnoin. Jotta tämä neuvo ei kuulostaisi liian yksinkertaiselta, on samalla muistutettava, että strategia toimii vain, mikäli kurssilasku päättyy ennemmin kuin sijoittajan käteisvarat.

Meillä on osakkeita Konessa, Orionissa ja Stockmannissa.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Euroalueen 1000 miljardin elvytysruiske

Pe, 10/10/2014 - 14:01

Euroopan keskuspankki, Mario Draghin johdolla, taistelee euroalueen eteen hampain kynsin. Helppoa se ei ole. Pankkien toiminnan laatua ja kriisikestävyyttä parannetaan muun muassa pankkien vakavaraisuusvaatimuksia nostamalla, vakavaraisuuslaskennan tulkintoja yhdenmukaistamalla, taseiden laatua tutkimalla (asset quality review, AQR) ja systeeminkriittisten pankkien (120 kpl) siirtämisellä suoraan EKPn valvonnan alaiseksi marraskuun lopussa. Haittapuolena on, että nämä toimenpiteet heikentävät pankkien antolainausta, mikä osaltaan kuristaa talouskasvun mahdollisuuksia.

Viime kerralla korkojen erot

Viime kerralla kun kriisimaiden valtiolainojen korot lähtivät nousuun, EKP ryhtyi ostamaan kriisimaiden lainoja, jotta näiden korot tulisivat takaisin alas ja korkoerot eurovaltioiden kesken eivät repeäisi liian suuriksi. Samalla EKP kuitenkin kuoletti tästä toimenpiteestä syntyvän likviditeettiä lisäävän vaikutuksen, laskemalla liikkeelle vastaavan määrän omia lainojaan (josta ostajat maksoivat käteisellä). Toisen käden jakaessa rahaa, toinen kerää sitä pois.

Tuhannen euron talouskasvu

Nyt EKP ryhtyy ostamaan pankkien vakuudellisia lainoja (covered bonds) ja kuluvalla vuosineljänneksellä myös omaisuusvakuudellisia arvopapereita (ABS), eli valtionlainoihin nähden riskillisempää tavaraa.

Tällä kertaa EKPn lainoista maksamat rahat kuitenkin jätetään markkinoille. Osto-ohjelmasta seuraa, että EKPn tase kasvaa ostettujen lainojen määrällä. EKP pyrkiikin kasvattamaan tasettaan 2 000 miljardista 3000 miljardiin euroon. Vertailun vuoksi Suomen valtion budjetti on tänä vuonna 53,9 miljardia euroa ja valtiovelka noin 100 miljardia euroa.

Käteistä työnnetään nyt EKPn toimesta markkinoille 1000 miljardin euron edestä. Rahat tulevat keskuspankin tietokoneista, eli se on puhdasta akuankkarahaa.

Antolainauksesta talouden mäkistartti?

Meneillään olevalla toimenpiteellä (quantitative easing), EKP pyrkii kannustamaan pankkeja lainaamaan herkemmin. Ostamalla suoraan pankeilta heidän vakavaraisuuttaan rasittavia lainoja, pankeille kertyy rahaa ja vakavaraisuutensa suhteen uusia mahdollisuuksia lainata rahat edelleen. EKP toivookin, että pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettäisiin lainaa hanakammin.

Kriitikot eivät pidä EKP ostettavaa tavaraa tarpeeksi riskillisenä, jotta sillä olisi toivottavaa vaikutusta. Toiset taas ovat sitä mieltä, että EKPn ei pitäisi moiseen edes ryhtyä.

Krapularyyppy vai oivaltavaa osaamista?

Tässä pelataan suurilla panoksilla eivätkä kaikki pidä näkemästään. Muuan blogisti vertaili toimenpidettä alkoholistin hoitamiseen krapularyypyllä, mutta myös keskuspankkien keskuspankki Bank of International Settlements (BIS) on muistuttanut yltiölikviditeetin synnyttämistä riskeistä. Kuluvalla viikolla myös kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvosteli rahan kylvämistä Financial Timesisssa.

Ovatko nämä kannanotot poliittista peliä ja itsensä suojaamista kaiken varalta, vai ovatko varoitukset perusteltuja? Varmasti sekä että. Riski josta puhutaan on lähinnä se, että liikalikviditeetti johtaa vääränlaiseen riskinottoon ja asenteiden leväperäisyyteen. Riski josta ei puhuta on se, että seteleiden painattaminen yleensä syö seteleiden arvoa.

Mutta mitä muutakaan Draghi voisi nykytilanteessa tehdä? Vai pitäisiskö tehdä enää ollenkaan?

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292.  Kuvan lähde: DollarPhotoClub.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ostokohteita Helsingin pörssistä

To, 09/10/2014 - 21:24

Olen ostanut viime kuukausina Helsingin pörssistä neljän eri yhtiön osakkeita. Kunkin osakkeen kohdalla tarkoituksenani on jatkaa osto-ohjelmaa käteisvarojen niin salliessa. Yleisestä markkinatilanteesta johtuen en koe velkavivun hyödyntämistä erityisen houkuttelevana rahoitusvaihtoehtona osakehankintoihin. Kerron tässä merkinnässä lyhyesti osto-ohjelmien kohteet.

Listaan seuraavassa neljä yhtiötä – mielestäni varsin yllätyksetöntä sellaista – joiden osakkeissa olen aloittanut osto-ohjelmat kuluvan vuoden aikana. Nämä eivät ole sen koommin kattavia yritysesittelyjä kuin riittäviä riskikartoituksia sisältäviä sijoitusanalyysejäkään. Tarkoituksena on nostaa pintaraapaisuna esiin muutamia ajatusmaailmaani soveltuvia sijoituskohteita, jotta filosofiaan samastuneet lukijat voisivat tutustua kohteisiin syvällisemmin itse.

Koska otsikko saattoi seisauttaa veret hätäisimmiltä, on jo merkinnän alussa syytä todeta, että nykyisessä markkinatilanteessa kartan yleisesti ottaen ”Suomi-yhtiöitä”, johtuen puhtaasti kotimarkkinoidemme taloustilanteesta ja veroratkaisuista. Koska olen kuitenkin aloittanut osto-ohjelmat – euromääräisesti Nokian Renkaita lukuun ottamatta hyvin maltilliset sellaiset – neljässä Helsingin pörssin yhtiössä, on syytä perustella toimenpiteitä lyhyesti.

Mielestäni osakkeen listapaikalla eli pörssikaupungilla ei ole itseisarvoista merkitystä. Markkinapaikkaa olennaisempaa merkitystä on pitkäjänteiselle sijoittajalle uskoakseni sillä, millä maantieteellisillä alueilla yhtiön ansainta tosiasiallisesti muodostuu. Seuraavat yhtiöt ovat osin Venäjä-sidonnaisia, osin pohjoismaisia ja osin täysin globaaleja liiketoimintoja. Suomen julkinen sektori saa kaatua kustannustaakkansa kanssa omaan mahdottomuuteensa, mutta nämä yhtiöt jäävät henkiin.

1) Tikkurila

Viime keväänä yhtiö maksoi osakekohtaista osinkoa 0,80 euroa. Se vastaa osakkeen nykyhetken 15,76 euron kurssitasoon 5,1 prosentin osinkotuottoa. Pörssihistoriansa aikana Tikkurila on korottanut osakekohtaista voitonjakoaan poikkeuksetta joka kevät. Kun sijoittaja alkaa etsiä vastaavaa track recordia muilta yhtiöiltä, hän saa lähteä merta edemmäs kalaan.

Kaikkiaan on myös huomattava, että Tikkurila jakaa vain hieman yli kaksi kolmasosaa tuloksestaan osinkoina, ja kirsikaksi kakun päälle yhtiön osingonmaksukyvyn mahdollistava kassavirta on jopa tuloskehityksen yleiskuvaa timanttisempi. Osakkeen mahdollisesti valuessa vielä nykyhinnasta alaspäin, alan rakastua ostokohteeseen. Tämä ei tietenkään kuulosta hyvältä.

Tikkurilan liikevaihdosta puolet kertyy kehittyneiltä markkinoilta, kuten hitaan kasvunäkymän Pohjoismaista. Toinen puolisko muodostuu kehittyviltä markkinoilta, kuten nopeasti kasvavalta Venäjältä ja sen reuna-alueilta. Tikkurilalle suurin yksittäinen kasvumarkkina onkin Venäjä, joka edustaa tänään noin 30 prosenttia yhtiön liikevaihdosta. Pitkän aikavälin kuvassa erityisen rohkaisevaa on, että Venäjän osuus Tikkurilan liikevoitosta on vielä tätäkin korkeampi. Toisaalta juuri tämä aspekti on yhtiön arvostustasolle lyhyellä aikavälillä myllynkivenä kaulassa. Näen sen kuitenkin itse ostomahdollisuutena.

Tikkurila tarjoaa kasvavaa läsnäoloa kehittyvillä itämarkkinoilla, mutta kuitenkin länsimaisella hallintotavalla ja kirjanpitostandardeilla paketoituna. Vahvan kasvuintressin kääntöpuolena on havaittava, että Pohjoismaissa vakiintunut markkina-asema takaa yhtiölle hyvän kassavirran, vaikka kasvusuunnitelmiin tulisikin väliaikaisesti yllättävä tai muutoin jyrkkä mutka keskelle tietä. Kuten nyt.

Vahvan kilpailuedun ohella Tikkurilan tuotteilla on havaittavissa ajaton käyttötarve. Suhdannesyklin yli melko vakaana säilyvä kuluttajakysyntä turvaa tasaisen kassavirran sekä yhtiön kasvuhankkeisiin että voitonjakoon. Tikkurila on toimintahistoriansa aikana osoittanut vähäisen suhdanneriippuvuutensa kiistattomasti. Tämä voidaan todistaa esimerkiksi suhteellista kannattavuutta kuvaavan liikevoittomarginaalin hämmästyttävän vakaalla kehityksellä.

Vuodesta 2001 alkaen Tikkurila on kohentanut suhteellista kannattavuuttaan trendinomaisesti huolimatta finanssikriisistä, eurokriisistä ja useista alueellisista haasteista. Myöskään nykyistä markkinatilannetta ei voi sanoa hyväksi, mutta silti yhtiö kykenee mitä todennäköisimmin saavuttamaan ennätystason kannattavuuden operatiivisesti eli ilman kertaluonteisia eriä.

Erinomaisen kannattavan ja vakaan liiketoimintamallin sivutuotteena Tikkurilalle tarjoutuu mahdollisuus ansaita korkeita oman pääoman tuottolukemia ilman mahdottoman suurta määrää velkarahoitusta.

Tikkurilan taseessa on tapahtunut huomattava muutos verrattuna yhtiön irrottamiseen Kemirasta, jolloin nettovelkaantumisastetta osoittava gearing oli listautumista edeltävän tilinpäätöshetken mukaan jopa 90 prosenttia. Ensimmäiset omakohtaiset muistoni Tikkurilan listautumisesta liittyvätkin siihen, millaisen velkaperinnön maaliyhtiö sai emoyhtiöltään Kemiralta. Ne ajat ovat kuitenkin taaksejäänyttä elämää. Nykyinen 23,4 prosentin gearing merkitsee käytännössä sitä, että Tikkurila kykenee vauhdittamaan liikevaihtonsa kasvua myös velalla epäorgaanisin yritysostoin.

Taseen tehokkaaseen hallintaan liittyen näen lähitulevaisuutta koskien kaksi eri skenaariota: joko myyntiä ja tulosta kasvatetaan erittäin vahvan taseen mahdollistamalla yritysostolla, tai vaihtoehtoisesti laajentumista siirretään tulevaisuuteen ja osingonjakosuhdetta nostetaan tuntuvasti. Euron osakekohtainen osinko ei ole välttämättä kaukainen haave Tikkurilan kohdalla, jos mitään ostettavaa ei ala löytyä.

Tikkurilan nykystrategian voi tiivistää ”kolmella koolla”: ne ovat keskittyminen, kannattavuus ja kasvu. Yhtiö ei hae kasvua vain kasvun itsensä takia, vaan kannattavuus huomioidaan aina keskeisenä tekijänä kaikessa strategisessa toiminnassa. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että Tikkurilan johdolta voi odottaa konservatiivista ja omistajaorientoitunutta suhtautumista yrityshankintoihin.

Henkilökohtaisesti pyrin päivästä toiseen etsimään ja löytämään sijoituskohteita, jotka omaavat yhtiötasolla havaittavan liiketoiminnallisen vallihaudan (business moat). Tällä tarkoitan erityisesti kilpailuetua, joka erottaa yhtiön tuotteet ja palvelut kilpailijoiden vastaavista. Lähtökohtaisesti oletan, ettei mikään pörssiyhtiö voi olla pidemmän päälle verrokkiyhtiöitään kannattavampi, jos ei se kykene tekemään asioita eri tavoin kuin muut. Erityisen positiivista on, jos kilpailijoiden ei ole mahdollista kopioida laatuyhtiön kilpailuedun lähdettä.

Kilpailuetumatka voi pohjautua esimerkiksi alhaiseen kustannusrakenteeseen tehokkuuden kautta, tai vaihtoehtoisesti hyvään hinnoitteluvoimaan korkean lisäarvon brändituotteiden myötä. Tikkurilan tapauksessa olen havainnut viitteitä molemmista kilpailuedun lajeista, yhdistettynä lisäksi erinomaiseen johtamiseen. Kuten Warren Buffett asian aikoinaan muotoili, tulee sijoittajan rakastaa vahvan kilpailuedun laatuyhtiöitä, jotka ovat kuin linnakkeita, joita ympäröivät piraijat ja krokotiilit.

2) Outotec

Viime keväänä yhtiö maksoi osakekohtaista osinkoa 0,20 euroa. Se vastaa osakkeen nykyhetken 5,58 euron kurssitasoon 3,6 prosentin osinkotuottoa.

Outotecin osakekurssi on laskenut viime vuoden maaliskuussa saavutetulta noin 13 euron hintatasolta 57 prosenttia. Kurssilasku johtuu nähdäkseni ylitsepääsemättömien yhtiökohtaisten vaikeuksien sijaan toimialakohtaisesta markkinatilanteesta. Se on hyvä lähtökohta pitkäjänteiselle sijoittajalle, koska käänne tulee kyllä ajan kanssa. Sen sijaan yhtiökohtaisissa kriiseissä aikakaan ei aina auta, jos tuote, maine, ympäristöasiat, tase tai johtaminen on huonossa jamassa.

Outotecin toteutuneiden viimeisten kuuden tilikauden (2008–2013) keskimääräinen osakekohtainen tulos on 0,46 euroa, mikä merkitsee nykyhetken 5,58 euron osakekurssilla hieman yli 12 P/E-lukua aikasarjasta lasketulla keskiarvotuloksella. Pitkän aikavälin tuloskasvunäkymät huomioiden tässä alkaa olla paljonkin järkeä.

Viimeistä vuotta lukuun ottamatta Outotec on menestynyt keskipitkällä aikavälillä erittäin hyvin. Yhtiöllä oli vuoden 2008 lopussa osakekohtaista omaa pääomaa 1,36 euroa. Nyt sitä on karkeasti kaksinkertainen määrä, mikä johtaa osakkeen nykyhetken tasepohjaiseen hinnoittelukertoimeen 2,1. Vaikka suhdanteella on ollut toki oma avustava roolinsa viime vuosien kasvukehityksessä, on Outotecia myös mitä ilmeisimmin johdettu hyvin.

Osakekohtaisen oman pääoman kasvun ohella Outotec on maksanut viimeisten viiden vuoden aikana keskimäärin 0,22 euroa vuotuista osinkovirtaa osaketta kohden. Se merkitsee 3,9 prosentin efektiivistä tuottoa nykykurssiin nähden. Liiketoiminnan pitkän aikavälin kasvupotentiaali huomioiden tämä vaikuttaa erinomaiselta lähtötasolta – nimenomaan jo toteutuneena keskiarvolukuna, ei yksinomaan tulevaisuutta koskevana hypoteettisena karvalakkiennusteena.

Toki on lyhyellä aikavälillä huomattava, että osakekohtaisen osingon nykytaso ei kestä tuloskunnon romahtamista, koska jakosuhde nousee muutoin liian korkeaksi.

3) TeliaSonera

Viime keväänä yhtiö maksoi osakekohtaista osinkoa 0,33 euroa. Se vastaa osakkeen nykyhetken 5,21 euron kurssitasoon 6,3 prosentin osinkotuottoa.

Teliasoneran osinko ei ole laskenut kertaakaan yli kymmeneen vuoteen. Tämä saattaa olla yhtiön yleinen maine huomioon ottaen pysäyttävä havainto. Kaikkiaan defensiivinen osake pitkälti yli kuuden prosentin osinkotuotolla kuulostaa hyvältä. Bisnes on erittäin vakaata, suhdannekestävää, melko ymmärrettävää ja laajan maantieteellisen hajautuksen johdosta tasaisesti osingonmaksukykyä luovaa.

TeliaSoneralla on todellisia kasvumarkkinoita liiketoimintapaletissaan, sillä yhtiö on markkinajohtaja Kazakstanissa, Azerbaidzanissa, Tadzikistanissa ja Nepalissa. Markkinoiden kakkossijaa konserni hallitsee Uzbekistanissa, Georgiassa ja Moldovassa.

Kehittyvästä markkina-alueesta riippuen TeliaSoneran markkinaosuus vaihtelee 35–56 prosentin välimaastossa. Muutaman vuoden tähtäimellä on todennäköistä, että mainittujen markkinoiden kasvu tulee kompensoimaan TeliaSoneran liiketoiminnan vaisun kasvukehityksen Pohjoismaissa.

Kotimarkkinoilla kasvua ei siis ole näköpiirissä, mutta kuitenkin niiden tuottama ennustettava ja vuolas kassavirta, yhdistettynä kehittyvien markkinoiden potentiaaliin osakkuusyhtiöiden kautta, tekee TeliaSonerasta ”bond with warrants”-tyyppisen sijoituskohteen. Saatan olla tylsä, mutta näen osingon eräänlaisena sijoituksen pohjatuottona, jonka sijoittaja saa kurssiliikkeistä riippumatta ja niistä huolimatta.

Sijoittajan salkussa tasaisen varmasti tuloutuva osinkovirta tekee hyvää, koska käteistä on todennäköisesti käsissä silloin, kun osakkeiden hinnat tulevat aikanaan seuraavan kerran alaspäin ja uudet sijoitukset kasvattavat tulevaisuuden tuotto-odotuksiaan.

4) Nokian Renkaat

Viime keväänä yhtiö maksoi osakekohtaista osinkoa 1,45 euroa. Se vastaa osakkeen nykyhetken 23,84 euron kurssitasoon 6,1 prosentin osinkotuottoa.

Nokian Renkaiden velaton hinta on nyt alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2007, vaikka yhtiön liiketoiminta on tänään puolta suurempaa ja markkinaosuudet ovat kasvaneet ydinmarkkinoilla tuntuvasti, ollen yhä selvässä kasvussa. Yhtiön oma Pietarin-tehdas vihittiin käyttöön syyskuussa 2005, ja siitä lähtien osake on arvostettu keskimäärin lähes 20 kertaa vuosituloksensa verran. Vuodelle 2014 tuloskerroin on vain 13.

Näin ollen Nokian Renkaissa on nousupotentiaalia sekä liiketoiminnan tuloskasvun että osakkeen arvostuskertoimien kautta.

Nokian Renkaat arvioi puolivuotiskatsauksessaan, että sen myynti ja markkina-asema paranevat kuluvan vuoden aikana Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Siten on helppoa linkittää lyhyen aikavälin vaikeudet nimenomaan Venäjään: konsernin henkilöautonrenkaiden myynti kasvoi alkuvuonna 2014 jopa 20 prosenttia muilla markkinoilla Venäjä ja IVY-maat pois lukien. Esimerkiksi Keski-Euroopassa Nokian Renkaat kasvoi tammi-kesäkuussa 2014 kaksinkertaista vauhtia markkinakasvuun nähden.

Synkkien Venäjä-uutisten vastapainoa tuovat kuluvana vuonna noin 50 miljoonalla eurolla alentuvat raaka-ainekustannukset, testivoitot alan ykköslehtien rengastesteissä ydinmarkkina-alueilla sekä markkinaosuuksien jatkuva voittaminen ja saavutettujen asemien menestyksekäs puolustaminen.

Pitkän aikavälin menestystarinaa kuvastaa, että Nokian Renkaiden oman pääoman tuotto on ollut vuodesta 2007 lähtien keskimäärin yli 21 prosenttia. Yhtiön velkaantuneisuus on pudonnut trendinomaisesti, ja tänään yhtiö onkin käytännössä nettovelaton. Tämä on erittäin vahva taseasema nykyisessä, epävarmassa markkinatilanteessa. Se mahdollistaa myös vuolaan, kenties ensi keväänä jopa hieman kasvavan osakekohtaisen osingonjaon.

Huomionarvoista on myös, että Nokian Renkailla on asentamista vaille valmista valmistuskapasiteettia kymmenien prosenttien kasvuun tuotantomäärissä ilman mittavia uusinvestointeja. Tämä tukee sekä yhtiön osingonmaksukykyä että mahdollisuutta tarttua kasvuun heti, kun ympäröivä taloustilanne tarjoaa siihen alustan.

Nokian Renkailta ei puutu hittituotetta, yhtiöllä ei ole kustannuskilpailukyvyn ongelmaa eikä tehtaalta lorise luontoon. Osake virkoaa välittömästi, kun aurinko paistaa aikanaan itäiselle taivaalle. Hermokontrolli on tämän sijoituksen suurin riski, mutta arvosijoittajalla on aikaa ja malttia odottaa.

Nokian Renkaiden paino salkussani on tänään noin kymmenen prosenttia. Muiden merkinnässä mainittujen yhtiöiden painot jäävät kunkin osalta alle kolmeen prosenttiin, Outotecilla toistaiseksi alle prosenttiin.

Kuten todettua, osakehankintoja on tarkoitus jatkaa mainituissa yhtiöissä maltillisin askelin, mitä todennäköisimmin ilman velkarahaa. Tämä merkitsee käytännössä yhdysvaltalaisten osakkeiden kvartaaliosinkojen ja suomalaisten yhtiöiden ensi keväänä kotiutuvien osinkojen uudelleensijoittamista. Näin ollen osto-ohjelmat eivät ota voimakkaasti kantaa yleisen markkinatilanteen edullisuuden tai ainakaan Suomen taloustilanteen puolesta.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Tikkurilan, Outotecin, TeliaSoneran ja Nokian Renkaiden osakkeita kirjoitushetkellä. Tässä merkinnässä käsittelyn ulkopuolelle jääneistä yhtiöistä kirjoittaja on ostanut erittäin vähäisen määrän Aspon osakkeita. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: miskan / Foter / CC BY-NC

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Buffettin parhaat opit piensijoittajalle

To, 09/10/2014 - 19:32

Warren Buffettin (s. 1930 Omaha, Nebraska) maanläheinen sijoitustyyli sopii piensijoittajalle miltei sellaisenaan. Buffettin kirjoitukset ja puheet ovat aarreaitta, johon jokaisen sijoittajan tulisi tutustua.

 

Sijoittamisen ja spekuloimisen ero

Spekuloija yrittää tehdä nopeita kurssivoittoja. Sijoittaja suhtautuu osakkeiden ostamiseen niin kuin olisi ostamassa koko yhtiön. Mikä tämän yrityksen arvo on viiden ja kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua ja miten se suhteutuu nykykurssiin?

 

Ei pilvilinnoja

Buffett sijoittaa ainoastaan sellaisiin yhtiöihin, joiden liikeidea on toiminut hyvin pitkän aikaa ja erilaisissa kilpailutilanteissa sekä makrotaloudellisissa olosuhteissa. Ruusuiset tulevaisuudenennusteet eivät häntä vakuuta, ellei niillä ole pohjaa yhtiön aikaisemmassa menestyksessä.

Yhtiöllä tulee olla vahva tase, vankka markkina-asema ja kyky tuottaa vuolasta vapaata kassavirtaa. Buffett vierastaa pääomavaltaisia toimialoja, joilla kilpailukyvyn ylläpitäminen vaatii jatkuvasti suuria, poistot ylittäviä summia investointeihin.

Buffett keskittyy yhtiöihin ja niiden asemaan toimialoillaan ja toimialojen kilpailudynamiikkaan. Sen sijaan makrotalous ja lyhyen aikavälin kurssimuutokset ovat aina olleet hänen “liian vaikeaa”-mapissaan.

 

Osakesijoittamisen riski

Buffett viittaa kintaalla hienostelevan monimutkaisille riskinarvioimismalleille. Osakemarkkinoilla pitää pärjätä yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskulla.

Spekuloijan riskit liittyvät lyhyen aikavälin kurssimuutoksiin. Sijoittajan riski tulee siitä, että yhtiöiden liiketoiminnan tulevaan kehitykseen liittyy aina enemmän tai vähemmän epävarmuutta.

Jos liiketoiminta kehittyy suotuisasti suhteutettuna osakkeen ostohintaan, kurssilaskuista ei ole mitään syytä stressata. Jos taas osakkeesta on maksanut 10 euroa ja 10 vuoden kuluttua yhtiön vapaa kassavirta on nihkeät 10 senttiä per osake, siinä tapauksessa riski realisoituu.

 

Nöyryys tulevaisuuden ennustamisessa

Varovaisesti arvioiden Buffett on tehnyt työtä sijoitustensa parissa ainakin 200 000 tuntia. Jo pojankoltiaisena hän kävi systemaattisesti läpi Yhdysvaltain osakemarkkinoita yhtiö yhtiöltä, A:sta zetaan.

Haravoidessaan läpi osakemarkkinoita Buffettin systeemi oli se, että hän tutustui sataan yhtiöön kuhunkin muutaman tunnin verran, hylkäsi niistä 95 liian vaikeina, tutustui lisää viiteen kiinnostavimpaan, ja lopulta sijoitti yhteen, jonka liiketoimintaa hän koki ymmärtävänsä eniten.

Buffettin varovaisuus tulevaisuuden ennustamisessa antaa ajattelemisen aihetta amatöörisijoittajalle. Piensijoittaja, joka käyttää analyyseihinsä sadasosan Buffettin käyttämästä ajasta, on luultavasti vähemmän etevä näkemään olennaiset asiat yhtiöissä ja toimialoissa. Silti moni on taipuvainen  julistamaan itsevarmasti, kuinka hän varmasti löytää tulevaisuuden tähtiyhtiöt.

 

Epävarman tulevaisuuden hallinta

Buffett on aina suosinut hyvin keskittynyttä osakesalkkua. Salkun menestys tai menestymättömyys riippuu muutamasta yhtiöstä.

Monet Buffettia ihailevat sijoituskommentaattorit ja -kirjailijat ovat suositelleet lukijoilleen keskitettyjä salkkuja. Minä en kuitenkaan ole tulkinnut Buffettin sanomaa siten, että hän suosittelisi tavallista piensijoittajaa laittamaan taloudellinen tulevaisuutensa muutaman yhtiön menestyksen varaan.

Useimpien yhtiöiden tulevaisuutta on hankala ennustaa. Niinpä on looginen välttämättömyys, että keskivertopiensijoittajalla on salkussaan vaikeasti ennustettavia yhtiöitä. Jos tällainen salkku on vieläpä hyvin keskittynyt, riskitaso on huimaavan korkea. Niinpä satoihin osakkeisiin sijoituksensa hajauttavat indeksirahastot ovat Buffettin mielestä hyvä vaihtoehto piensijoittajalle.

 

Itsenäinen ajattelu ja toiminta

Buffettin yksi suurimmista vahvuuksista on aina ollut se, että hän kilpailee itseään vastaan ja jättää huomiotta sen, mitä muut sijoittajat tekevät. Buffett on ollut koko uransa ajan immuuni sijoitusmaailman ryhmäpaineelle ja muoti-ilmiöille. Hän on vuosikymmenet tehnyt kaiken olennaisilta osiltaan samoin.

Buffett arvioi yhtiöiden liiketoiminnan kehitystä 10 ja 20 vuoden tähtäimellä ja miettii, miten tämä kehitys suhteutuu hintoihin, joilla näitä yhtiöitä on pörssistä tai muualta ostettavissa. Hän pohtii, mitä epävarmuuksia näihin skenaarioihin liittyy, ja valitsee yhtiöitä, joissa riittävään tuotto-odotukseen liittyvät mahdollisimman vähäiset epävarmuudet.

Buffett tarkkailee sijoitustoimintaansa armottoman itsekriittisesti ja ottaa opikseen menneisyyden virheistään. Sitten hän menee eteenpäin ja tekee asiat paremmin. Hyvä elämänohje muutenkin?

 

Ei turhaa kaupankäyntiä

Seuraava lainaus on Inderesin blogista: https://www.nordnet.fi/mux/web/analys/experterna/expert/kommentar.html?expert=INDERES&id=4968
“Pankkiiriliikkeillä tunnetusti ”pidä” on hiljainen ”myyntisuositus”, mutta Inderesin suosituspolitiikka ei tunne pidä-suositusta. Mielestämme pidä-suositus on aktiivisessa sijoitustoiminnassa yhtä hyödyllinen kuin tuulilasinpyyhkijä sukellusveneessä. On toki olemassa tilanteita, joissa analyytikko ei pysty ottamaan selkeää näkemystä, koska osake on oikein hinnoiteltu. Muista kuitenkin, että jos saman analyytikon ylivarovainen näkemys jatkuu pitkään vaikka osake heiluu ja tilanteet muuttuvat, ei analyytikolla todennäköisesti ole tietoa mitä hän on tekemässä.”

Melkein kaikilla analyysifirmoilla ja pankkiiriliikkeillä taitaa olla tuollainen linja.

Buffett on aivan eri mieltä. Hänen lähestymistavassaan osakkeilla on hyvin laaja kurssihaarukka, jossa sijoittajan ei pidä tehdä mitään. Melkein aina, kutakuinkin kaikkien, yhtiöiden kurssit liikkuvat tällä “ei aihetta toimenpiteisiin” -alueella. Ostosuosituksia Buffett antaisi harvoin. Hänen yleisin suosituksensa hyville yhtiöille olisi “pidä” ja huonoille yhtiöille “älä osta (nyt kuten ei muulloinkaan)”.

Jos sijoittaja on lähtökohtaisesti tehnyt oivat yhtiövalinnat, yhtiöstä ei Buffettin mielestä kannata luopua, ellei kurssi tai osakkeen painoarvo salkussa nouse täysin järjettömäksi. Toisaalta huonolaatuista yhtiöitä ei kannata ostaa vain siksi, että kuvittelee kurssin olevan nykyistä korkeammalla puolen vuoden tai vuoden kuluttua.

Kun sijoittaja jättää osakesalkun turhan säätämisen pois, hänen energiaansa vapautuu yhtiöiden liiketoiminnan seuraamiseen, ja kaupankäyntikulut pysyvät kohtuullisina.

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Miten varautua kurssilaskuun – kertaus käteisen eduista

To, 09/10/2014 - 01:40

Helsingin pörssi on laskenut kuukaudessa kuusi prosenttia. Ilman osinkoja vuoden 2014 indeksituotto on valahtanut jo 0,4 prosenttia miinukselle. Parhaat osakehankinnat tehdään luonnollisesti silloin, kun laatuosakkeiden hinnat ovat laskeneet tilapäisesti. Tämä on yleinen oppi, ei niinkään alle prosentin kurssilaskusta syntynyt viisaus. Listaan tässä merkinnässä muutamia ajatuksiani käteisestä ja sen eduista pitkäjänteiselle arvosijoittajalle.

Muutamien prosenttien nopeatkin kurssipudotukset ovat ominaisia pitkäkestoisille nousutrendeille. Sellaisellekin, jonka olemme kokeneet viimeisten viiden ja puolen vuoden ajan, erityisesti Yhdysvaltain markkinoilla. Siten tämän merkinnän aikaikkunassa kukaan ei tee mahdollisia käteisosakeostojaan lähelläkään pohjalukemia.

Näen nykytilanteen pikemminkin hyvänä hetkenä varautua ennalta markkinatilanteeseen, jossa käteistä lopulta tarvitaan. Sellainenkin nimittäin vielä tulee, emme vain tiedä vielä milloin ja millaisella voimakkuudella. Siksi varautuminen on kaiken a ja o. Kaikkiaan uskon, että oman sijoitussalkun ”käteisfilosofia” on hyvä muodostaa silloin, kun sää on vielä hyvä ja järki pelaa korvien välissä.

1) Käteiskassan kartuttaminen pitää aloittaa jo hyvän sään aikana, jotta likviditeettiä eli maksuvalmiutta on riittävästi myrskyn silmässä. Kukaan ei tiedä, minä aamuna rantaa kohti vyöryy hyökyaalto. Tai mistä syystä osakemarkkinat ylipäätään punertavat paniikkimielialan levitessä. Silloin tulee joka tapauksessa aivan liian kiire hankkia ”salkun ulkopuolelta” uutta käteistä alennusmyynnissä suoritettavia osakeostoja varten. Kokemus on osoittanut, että on hyvin haastavaa kerätä tuntuva määrä käteistä nopeasti. Korostan tässä yhteydessä, että myrskyä ei ole juuri nyt näköpiirissä, mutta yleensä se ei tosin kerrokaan etukäteen saapumisestaan.

2) Henkinen haaste istua jonkinasteisen käteisposition päällä on pörssin nousumarkkinoilla valtava. Sijoittaja, jolla on tukeva määrä käteistä osakeindeksien seuraavan laskusuhdanteen pohjalla, on todennäköisesti istunut tuntuvan käteisposition päällä osan edellisestä (nykyisestä) kurssihuipentumasta, kun muut sijoittajat ovat juhlineet markkinoilla hetkeä ennen valomerkkiä. Jos kantti pettää, sijoittaja saattaa noususuhdanteen keskellä keventää osakepainoaan käteiseksi ja ostaa osakkeet paniikinomaisesti takaisin juuri hypen huipulla vain muutamaa hönkäystä ennen laskutrendin alkamista. Tällöin sijoittaja menettää parhaan osan noususta, saaden kuitenkin osakseen tulevan kurssilaskun täysimääräisesti. Maltti on valttia, poukkoilu sen sijaan yleensä kallista.

3) Maksimaalinen hyöty laskevista osakemarkkinoista saavutetaan ostamalla laatuyhtiöitä käteisellä, ei rahoittamalla osakeostoja myymällä jo salkussa olevaa, hetkellisesti laskenutta toista laatuyhtiötä. Seuraavaan nousukauteen on lähtökohtaisesti parempi mennä molempien laatuyhtiöiden kyydissä ja suuremmalla osakemäärällä verrattuna tilanteeseen, jossa sijoittaja rahoittaa kriisitilanteissa uusien yhtiöiden osakeostot myymällä vanhoja osakkeitaan alle niiden todellisten arvojen. Mitä lisäarvoa luo sijoittajalle, jos alihintainen laatuyhtiö vaihdetaan toiseen samanlaiseen?

4) Kurssiromahdukset ovat yleensä ajallisesti huomattavasti nopeampia ilmiöitä kuin pörssi-indeksien nousutrendit. Esimerkiksi OMX Helsinki cap -indeksi oli 5 000 pistettä alkukesällä 2008. Sitten kaatui Lehman Brothers, ja indeksi laski 9 kuukaudessa noin 55 prosenttia. Vasta kuusi vuotta myöhemmin, alkukesällä 2014 indeksimme saavutti jälleen 5 000 pisteen rajan uudelleen. On kuitenkin huomattava, että yksittäisten laatuyhtiöiden osakkeita voi tulla tarjolle kuin Putin-voita – pörssissä tietyt sektorit päätyvät alennusmyyntiin useammin kuin kokonaiset pörssi-indeksit.

5) Kohtuullinen määrä käteisvaroja suhteessa osakesalkun markkina-arvoon tarjoaa sijoittajalle mahdollisuuden osallistua tarvittaessa maksullisiin osakeanteihin. Toki sijoittaja voi osallistua antiin myymällä jotain toista osaketta ja rahoittamalla annin vapautuvilla sijoitusvaroilla, mutta tällöin sijoittaja on mukana seuraavalla nousukaudella todennäköisesti pienemmällä osakemäärällä verrattuna tilanteeseen, jossa hän osallistuisi maksulliseen antiin valmiiksi sivuun laitetulla käteisellä. Käteisen merkitystä korostanee, että pörssiyhtiön todennäköisyys ajautua maksullisen osakeannin partaalle kasvanee heikon suhdannevaiheen aikana. Toisin sanoen juuri silloin, kun käteistä tarvittaisiin myös muiden edullisten osakkeiden lisäostoihin.

6) Suhtaudu käteiseen siten, ettet joka markkinatilanteessa edes yritä saada sille maksimaalista korkotuottoa. Arvosta sen sijaan käteisen tarjoamaa liikkumavaraa. Erityisesti sitä mahdollisuutta, minkä käteinen tarjoaa sinulle laskevien osakehintojen markkinatilanteessa eli silloin, kun muilla sijoittajilla on tarve muuttaa sijoituksensa käteiskassoiksi. Silloin laatua saa halvalla, mutta vain hän, jolla on käteistä silloin, kun muilla sitä ei ole. Ei ole kuitenkaan välttämätöntä suhtautua kaikkiin korkosijoituksiin filosofialla, jossa sijoituskohteella täytyy löytyä ostolaita aamuna kuin aamuna – osa korkosijoituksista voi olla tuottohakuisia, korkeamman riskiprofiilin lainoja.

7) Ymmärrä osakkeen kurssinousun ja osakkeen arvostustason nousun ero. Älä kevennä omistustasi laatuyhtiössä yksinomaan kurssinousun vuoksi. Seuraa kurssikäyrän sijaan yhtiön arvostustason kehitystä. Luovu omistuksesta vasta, kun arvostustaso on kohonnut liian korkeaksi. Jos yhtiön liiketoiminta kehittyy yhtä positiivisesti kuin osakekurssi, ei osakkeen arvostustaso kohoa lainkaan, vaikka tuotot ovat erinomaiset. Sellaista yhtiötä on yleensä turha myydä.

8) Arvosijoittaja ei käteiskassan kiistattomista eduista huolimatta ennusta lyhyen aikavälin kurssiliikkeitä – eli muiden sijoittajien mielialojen heilahteluja – koko sijoitusomaisuudellaan. Usein käy niin, että ne jotka myyvät osakkeensa huipulla, hankkivat ne takaisin laskussa liian aikaisin. Vaihtoehtoisesti he saattavat odottaa laskutrendin pohjalukemia niin kauan, että juna ehtii kääntyä jo takaisin kohti koillista. Toisaalta pohjalla osakkeita ostaneet rahastanevat nousua käteiseksi turhan aikaisin, menettäen noususyklin huipentuman. Paras odotusarvo menestykselle lienee silloin, kun sijoittaja istuu laatuyhtiön kyydissä täysimääräisesti sekä nousut että laskut.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Thomas Hawk / Foter / CC BY-NC

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Lineaarista vai ei?

Ke, 08/10/2014 - 23:29

Sijoittajamestari-kilpailu ei käynnistynyt ihan toivotulla tavalla, kun tekniset ongelmat värittivät alkua ja kilpailu jouduttiin aloittamaan alusta useampaan kertaan. No, toivottavasti ongelmat on nyt ratkaistu ja kisa pääsee jatkumaan ilman isompia hässäköitä.

Olen usein sanonut, että olen huono ennustamaan kursseja. Jotain sentään minäkin osaan ennustaa, nimittäin joidenkin johdannaisten hinnan eri kohde-etuuden tasoilla. Kaikkien johdannaisten kohdalla hinnan määrittely ei ole ihan yksinkertaista, mutta aloitetaan helpoimmasta. Minifutuurien arvo on erittäin helposti määriteltävissä: katsot liikkeeseenlaskijan (tai välittäjän) sivulta, mikä on minifutuurin rahoitustaso, sitten hinta on simppelisti erotus em. tasoon jaettuna kertoimella. Esim. DAX-minifutuureissa kerroin on yleensä 100, joten jos rahoitustaso on 8950, niin DAXin tasolla 9100, minifutuurin hinta on (9100-8950)/100 = 1,50. Tässä tapauksessa kyse siis long-tyyppisestä minifutuurista. Vielä yksinkertaisemmin: yksi DAXin piste vastaa yhtä senttiä minifutuurissa.

Seuraava kuva näyttää selkeästi, kuinka suoraviivaista minifutuurin hinnan muodostuminen on. Kuvassa on DAX-minifutuuri, jonka rahoitustaso on n. 8950 (tarkasti 8948,4) ja knock out –taso 9050. Sininen viiva on teoreettinen hinta ja punaiset pisteet aitoja hintatietoja (ostotaso) kullakin kohde-etuuden tasolla. Vaaka-akselissa kohde-etuuden (DAX) hinta ja pystyakselilla itse tuotteen hinta.

 

Kuvasta näkyy, kuinka tarkasti käytännön hinnoittelu seuraa teoreettista hintaa. Katkokset punaisessa johtuvat siitä, että yön aikana on tapahtunut isompi hintamuutos DAXissa.

Seuraavaksi suoraviivaisin olisi turbowarrantti, jonka knock out –taso on eri kuin strike, mutta sellaisia ei tällä hetkellä NGM:n listoilla ole, joten jätetään ne väliin. Periaate on kuitenkin muuten aivan sama kuin minifutuureissa, mutta turboilla on määritelty eräpäivä, jollaista ei minifutuureilla ole.

Katsotaan sitten turboja, joiden strike = knock out. Seuraavana kuva sellaisesta, joka saavutti knock out –tasonsa (9100) tiistaina 7.10.

 

Kohtuullisen suoraviivaisesti tämäkin sinistä viivaa seuraa, mutta nollaa lähestyttäessä hinta alkaa hieman ”haparoida”. Turbojen ja minifutuurien kohdalla on usein puhuttu ns. delta 1 –tuotteista, jolla tarkoitetaan sitä, että hintakäyrä suhteessa kohde-etuuteen on lineaarinen (toisin kuin tavallisilla warranteilla). Nämä turbot, joilla strike ja knock out ovat samoja, eivät tarkkaan ottaen ole aidosti lineaarisia tuotteita, vaan lähellä toteutushintaa (strike) käytetään monimutkaisempia kaavoja, joista minä en vielä ole saanut selvää. Volatiliteetti vaikuttaa mitä ilmeisemmin, mutta sen lisäksi ehkä kuun vaihe tai joku muu…

Lisäksi kuvasta näkyy, että hinta on jonkin verran tuon sinisen perushintaviivan yläpuolella. Osittain se johtuu siitä, että tällä tuotteella oli vielä yli kuukausi aikaa erääntymiseen, joten hinnassa mukana rahoituskulua, joka ei kuitenkaan näillä korkotasoilla pitäisi olla kovinkaan suuri. Loppu ”ilmasta” selittyy sillä, että liikkeeseenlaskijan on ”pakko” pitää pientä rakoa perushintaan, muuten lähellä toteutushintaa riski voisi käydä liian suureksi, jos joku ostaisi ison määrän parilla sentillä.

Seuraavaksi katsotaan tuotetta, jonka nimestä ei olla päästy yksimielisyyteen. Commerzbank on lanseerannut ne nimellä minifutuuri BEST (Barrier Equals STrike), josta mm. RBS suivaantui, koska heillä oli omasta mielestään ”aitoja” minifutuureja, eikä näitä toisia pitäisi sotkea niihin ollenkaan. Citi käyttää vastaavista tuotteista nimitystä Unlimited turbo. Periaate on muuten sama kuin minifutuureissa, mutta näissä tosiaankin knock out = strike. Edellä käsitellyistä turboista nämä eroavat niin, että näillä ei ole määrättyä erääntymispäivää. Rahoituskulut hoidetaan niin, että longien kohdalla rahoitustaso (voidaan ajatella toteutushintana, strikena) kiipeää pikkuhiljaa ylöspäin, jonka seurauksena puolestaan itse tuotteen hinta sulaa hiljalleen. Tästä enemmän toisessa tekstissä.

Seuraavassa kuvassa unlimited turbo, joka myös knokkasi tiistaina 7.10.

 

Kuvio on hyvin saman tyyppinen kuin turbossa, mutta tässä näkyy ilmiö, joka toistuu aika usein näissä tuotteissa: aivan knock out –tason tuntumassa hinta ”sukeltaa” kohti nollaa. Kulmakerroin muuttuu siis jyrkemmäksi. Voisi ajatella (mm. kilpailua ajatellen), että tästä saisi isolla riskillä vielä ylimääräistä vipua muutenkin hurjan vivun lisäksi, mutta läheskään aina ylöspäin mennessä kulmakerroin ei olekaan yhtä jyrkkä kuin alas tullessa. Ne kuun vaiheet…

Katsotaan sitten vielä tavallista (plain vanilla) warranttia. Niiden kanssa ei tarvitse hätäillä minkään knock out –tason kanssa, mutta hinnoittelu on muuten monimutkaisempaa kuin muilla edellä kuvatuilla tuotteilla. Lisäksi aika-arvon sulaminen voi olla aika vauhdikasta – etenkin lähellä erääntymispäivää.

Seuraavassa kuvassa DAX-ostowarrantti, jonka toteutushinta on 9400 ja erääntymiseen aikaa nyt yksi viikko. Hintatiedot ovat yli viikon ajalta.

 

Kuvasta näkyy, miten hinta on ollut hyvin erilainen samalla kohde-etuuden tasolla. Esim. 9300 pisteen kohdalla eroa on parikymmentä senttiä eli lähes 50 %. Volan vaihtelu on vaikuttanut hieman, mutta suurin osa selittyy ajan kulumisella – ko. tasolla on oltu kahtena eri päivänä ja näin loppuvaiheessa tuo sinisen viivan taitekohta vetää hintaa puoleensa kiihtyvällä voimalla. Kaikesta huolimatta näillä tavallisilla warranteilla on mahdollisuus saada hurja vipu, etenkin näin lähellä erääntymistä.

Tällä kertaa kaikki esimerkit olivat long-tyyppisistä arvopapereista, mutta aivan samat ilmiöt ovat nähtävissä myös shorteilla (puteilla).

Edelleenkin onnea kilpailuun kaikille. Itse en ole tällä viikolla ehtinyt osallistua lainkaan, mutta katsotaan, jos aikaa jatkossa löytyisi. Ei sillä, että pärjäisin kuitenkaan…

 

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Maailman suurin keskiluokka kuihtuu

Ke, 08/10/2014 - 21:40

Alla olevassa taulukossa on esitetty USA:n mediaanipalkan reaalinen kehitys 80-luvun puolivälistä tähän päivään. Mediaanipalkkatso kuvastaa keskiluokan todellisen ostovoiman tilaa. Tämän käyrän kertoma viesti on tarpeeksi painava ansaitakseen yhden kokonaisen blogikrjoituksen.

 

Lähde: St. Louis FED

 

Miksi aihe on tärkeä? USA:n, maailman suurimman kulutusyhteiskunnan, jatkuva shoppailuinto on ollut globaalin talouden kantava voima jo vuosikymmenien ajan. Kulutus on talouskasvun selkäranka, tämä selkäranka on vielä ainakin toistaiseksi todella hauras jos se on ainoastaan kehittyvien talouksien varassa. USA:n kulutuksen hartiat puolestaan ovat sen laaja ja vauras keskiluokka, joka nousi aikanaan teollisten työpaikkojen kasvun myötä. Ilman vaurasta keskiluokkaa ei maan talous olisi läheskään niin voimakas kuin se on tänä päivänä. Mikäli amerikkalaisen kuluttajan ostovoima laskee, on sillä fundamentaalisia vaikutuksia koko globaaliin talouteen.

Velan käyttö ja alhainen säästämishalukkuus ovat toki aina olleet tyypillisiä piirteitä jenkkikuluttajalle, mutta aina edellisen finanssikriisin alkuaikoihin asti myös tulotason kasvu tuki vahvasti kulutusta. Vaikka taantumilla onkin aina ollut negatiivisia vaikutuksia palkkatason kehitykseen, ovat 2007-2008 finanssikriisin vaikutukset olleet selvästi suurempia kuin muutaman aikaisemman taantuman vaikutukset. Nykyinen mediaanitulotaso on laskenut peräti 90-luvun puolivälin tasolle. Paljon ylistetyillä FED:in raharuiskeilla tai korkotason laskuilla ei ole näin ollen ollut juuri vaikutusta keskiluokan ostovoimaan.

Syitä keskiluokan vaikeuksille on monia. Teollisten työpaikkojen katoaminen, ihmistyön korvaaminen teknologian avulla, vuokratyövoiman käytön yleistyminen ovat päällimmäisiä niistä. Vastaavanlaiset keskiluokan ongelmat koskettavat miltei kaikkia pitkälle teollistuneita maita, eikä muutokselle taida olla olemassa pysäyttäjää. Nämä ovat kuitenkin niitä rakenteellisia ongelmia, jotka pitävät talouskasvua alhaalla.

Laskevan mediaanitulotason lisäksi huomionarvoista on, että työssäkäyvien ihmisten osuus koko väestöstä laskee koko ajan.

 

Lähde St. Louis FED

 

Alhaisesta työllisyysasteesta johtuen USA:n laskeva työttömyysaste ei ole mikään suuri ilonaihe. Vastaavanlaista työllisyysasteen nousua kuin 1970- ja 2000-luvun alun välillä tapahtui ei ole enää odotettavissa. 70-luvulta alkanut työllisyysasteen nousu selittyi pitkälti naisväestön mukaantulolla työmarkkinoille (ennen tätä kotitaloudet pystyivät usein elämään vain yhden henkilön tuloilla). Nykyinen työllisyysasteen lasku taas selittyy mm. demograafisilla tekijöillä. Alhainen työllisyysaste yhdistettynä laskevaan mediaanipalkkaan on huono yhdistelmä maailman suurimman talouden kannalta.

Palkkatason laskusta huolimatta USA:n kulutus jatkaa silti nousuaan. Tämä selittyy kahdella tekijällä:laskevalla säästämisasteella ja erilaisten kulutusluottojen kasvulla (esim. subprime autoluottojen kasvu). Kulutukseen käytetty luotto tarkoittaa aina yksinkertaisesti vain tulevaisuuden kulutuksen siirtämistä nykypäivään. Kulutusluottojen kasvu johtaa väistämättä kulutuksen laskuun jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Tässä mielessä se on siis täysin eri asia kuin esimerkiksi yritystoiminnan investointeihin myönnetty luotto, joka voi kasvattaa tulevaisuuden kassavirtaa.

Alhaisempi säästämisaste puolestaan tarkoittaa sitä, että yhä vähemmän ja vähemmän keskiluokan varallisuutta virtaa osakemarkkinoille. Nykyinen kehitys johtaa siihen, että varallisuus siirtyy harvalukuisten omistajien käsiin. Vaurain kansanosa saa yleensä valtaosan tuloistaan pääomatuloista palkkatulojen sijaan. Tästä johtuen FED:in varallisuusarvojen nostoon tähtäävät toimet satavat kaikkein eniten vauraan kansanosan laareihin.

 

************************************************************

 

Seuraa Twitterissä @timotikkala

Kirjoitusaihe-ehdotuksia voi lähettää tikkala.timo85@gmail.com

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Tesco romautti osinkonsa – ei kiirettä ostoksille

Ke, 08/10/2014 - 11:15

Lontoon pörssissä noteerattu kauppajätti Tesco on yksi maailman johtavista vähittäiskauppiaista. Kauppaketju on kuitenkin ajautunut viime vuosina vaikeuksiin, ja yhtiö on antanut tänä vuonna jo useita negatiivisia tulosvaroituksia. Tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti Tescon viime aikoina kohtaamia haasteita, jotka ovat romuttaneet yhtiön yhtäjaksoisesti vuosikausia kasvaneiden tai vähintäänkin ennallaan pysyneiden osakekohtaisten osinkojen sarjan.

Tämä merkintä ei ole varsinainen yritysesittely, vaan lähinnä tilannepäivitys muutaman kuukauden takaiseen blogimerkintään brittiläisestä kauppaketjusta, Tescosta. Iso-Britannian vähittäiskauppaa vuosikausia hallinnut Tesco kertoi sijoittajille elokuussa, että yhdistelmä vaikeita markkinaolosuhteita ja yhtiön omia investointeja ovat vaikuttaneet taloudellisten lukujen kehitykseen. Voiko sitä enää kauniimmin sanoa, että kauppaketjun tuloskehitys on taantunut dramaattisesti?

Syyskuun loppupuolella Tesco antoi lyhyessä ajassa jo toisen negatiivisen tulosvaroituksen ja laski koko vuoden ohjeistustaan, mikä aiheutti yhtiön osakkeelle kunnon notkahduksen. Nyt Tesco odottaa operatiivisen liikevoittonsa olevan 2,1–2,2 miljardia puntaa tilikaudessa. Edellisellä tilikaudella vastaava voitto ylitti 3,3 miljardia puntaa, joten laskua on tiedossa tänä vuonna noin 35 prosenttia. Vielä kolme vuotta sitten Tescon liikevoitto oli 4,0 miljardia puntaa, joten liiketoiminnan kehitystrendi on hyvin huolestuttava.

Aiemmin elokuussa Tescon hallitus tiedotti, että se haluaa maksimoida liiketoiminnan strategisen joustavuuden. Käytännössä tämä tarkoittaa rahoituksen kannalta sitä, että Tesco leikkaa osaketta kohden maksamaansa osinkoa jatkossa. Odottamatonta kuitenkin oli, että osingonjaon leikkaus on suuruudeltaan jopa 75 prosenttia edellisvuodesta. Kyseessä ei ole hienosäätö, vaan käsijarru.

Tarkastelin Tescoa kuluvan vuoden huhtikuussa blogissa otsikolla ”Osinkokuningas voi menettää sädekehänsä”. Tuolloin päätin yritysesittelyä muistuttavan merkinnän seuraavasti:

”Henkilökohtaisella tasolla Tesco-ostokset eivät ole aktiivisesti harkinnassa, koska vaikeuksissa olevaa, näennäisesti tunnuslukujen perusteella huokeaa, kenties tavarantoimittajilleen kankeaa menneen maailman sanelupolitiikkaa harjoittavaa suurtoimijaa mieluummin omistan markkinaosuuksia voittavaa laatuyhtiötä kohtuuhinnoin. Tescossa on kyse yhtiökohtaisista haasteista – laatuyhtiösijoittajalle paras ostopaikka on kuitenkin käsillä silloin, kun yhtiökohtaiset tekijät ovat priimaa, mutta ympäröivä markkinatilanne vetää maton hetkellisesti jalkojen alta.”

Edeltävää lausuntoa ei ole syytä muuttaa, vaikka Tescon osake on romahtanut kuluvana vuonna 46 prosenttia ja huhtikuisen blogimerkintäni jälkeen 40 prosenttia.

Tescon osakekurssi 10/2009–10/2014

Tescon nykyongelmien syvyyttä kuvastaa, että yhtiön osakekurssi on valunut yli kymmenen vuoden takaiselle hintatasolle.

Ennen Tescon elokuista negatiivista tulosvaroitusta yhtiön osakkeesta sai ”vanhalla osingolla” selvästi yli 5 prosentin efektiivisen osinkotuoton. Se tuotto on nyt menneisyyttä: näennäinen houkuttelevuus karisi hyvin tehokkaasti osakekohtaisen osingon leikkaannuttua vain neljäsosaan aiemmasta. Sijoittajalle keskeisin opetus on, että putoavien puukkojen arvioinnissa tärkeintä on nimenomaan yhtiön tuleva osingonmaksukyky, joka kriisiyhtiöillä yleensä laskee.

Jatkossa Tesco yrittää oikaista syöksyään uuden johtajan voimin. Dave Lewis astui yhtiön remmiin kuukautta alun perin suunniteltua aiemmin. Hän tulee yhtiön viimeisimmän tiedotteen mukaan käymään läpi kaikki kivet ja kannot organisaatiossa.

Ei ole varmastikaan helppoa kääntää tämän kokoluokan laivaa, sillä Tescon hallitus tiedotti myös leikanneensa yhtiön investointibudjettia, mikä iskee esimerkiksi nettikaupan kehittämiseen ja myymäläverkoston ilmeen uudistamiseen – siis tekijöihin, jotka voisivat onnistuessaan tukea myynnin kehitystä.

Konservatiivinen sijoittaja odottaa tuoreen yritysjohdon linjauksia ja hyppää Tescon kyytiin vaikka selvästikin pohjalukemia korkeampaan hintatasoon, kunhan liiketoiminnan käänne parempaan näyttää uskottavalta. Tällä hetkellä todennäköisyydet ovat sen puolella, että Tescon alamäki jatkuu edelleen, eikä kiirettä siksi ostoille ole.

Syvistä vaikeuksista viestii osinkoleikkauksen suuruus, jota kannattaa verrata Tescon uljaaseen historiaan, joka ilmenee seuraavassa.

Tescon osakekohtainen osinko (p) 2004–2014

Tällaiseen grafiikkaan ei tehdä nyt tiedotettua 75 prosentin leikkaushaavaa, jos hätä ei ole todellinen. Osingolla on siten myös välillinen merkitys yhtiön hallituksen lähettämänä viestinä osakkeenomistajille.

Kuin kirsikaksi kakun päälle Tesco tiedotti noin kaksi viikkoa sitten, että se oli aiemmin kesällä antanut 250 miljoonaa puntaa liian optimistisen tulevaisuuden arvion voittokehityksestään. Yhtiö kertoi käynnistäneensä asiasta sisäisen tutkinnan yhdessä Deloitten ja lakitoimisto Freshfieldsin kanssa. Suhteellisesti tarkasteltuna ennustevirheen suuruusluokka on noin 10 prosenttia annetusta voittoarviosta, joten kyseessä ei ole kovinkaan vähäinen virhe.

Henkilökohtaisesti pidän yhä kiinni periaatteesta ”osta mieluummin laatuyhtiötä kohtuuhinnalla kuin keskinkertaista yhtiötä näennäisen halvalta näyttävällä hinnalla”. Pohjakalastus ei ole minun lajini. Tämä estää hankkimasta kuihtuvaa Tescoa, vaikka pelkästään osakekurssia tarkastellessa viivoitinanalyysi johtaa helposti tulkintaan huimasta alennusmyynnistä.

Tescon ongelmat ovat sitkeät ja tunnetut, ja esittelin ne pintapuolisesti viime huhtikuun blogimerkinnässä. Tiivistäen kuolemanspiraali etenee näin: ensin Tescolle uskollinen asiakas havaitsi, että ostoskokemus kaupassa ei vastannutkaan hänen odotuksiaan, minkä jälkeen hän löysi vielä edullisempia ostospaikkoja, kuten Aldin ja Lidlin. Tescon kohdalla vaikeusastetta nostaa, että myös yhtiön kansainvälinen kasvu on karahtanut paikoitellen pahasti kiville.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista Tescon osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Foter / Creative Commons Attribution 3.0 Unported (CC BY 3.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Arvosijoittamisen opit saaneet taakseen kansanliikkeen

Ma, 06/10/2014 - 21:29

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012) ja Hajauta tai hajoa (2013) -sijoituskirjoja on painettu alle kahdessa vuodessa jo 12 000 kappaletta. Näistä yli 5 000 kirjaa on myyty Nordnetistä vähittäisasiakkaille. Kirjoja on ollut saatavissa Nordnetin ohella myös kirjakaupoista. Lisäksi tuhannet sijoittajat ovat saaneet kirjan veloituksetta aloittaessaan säästämisen ja sijoittamisen Nordnetissä, ja kirjoja on lahjoitettu eri oppilaitoksiin sekä oppilaskuntiin. Merkkipaalun kunniaksi molemmat sijoituskirjat tarjotaan loppuvuoden ajan alennetuin hinnoin sekä mahdollisuudella signeeraukseen ja omistuskirjoitukseen.

Sijoituskirjat ovat saaneet kiitosta etenkin siitä, että niissä avataan hankalaksikin koettuja sijoittamisen oppeja selkokielellä.

- Jukka Oksaharjun kirjojen myyntiluvut ovat näinä aikoina vertaansa vailla. Oksaharju on noussut hämmästyttävän nopeasti maan tunnetuimpien sijoituskirjailijoiden joukkoon. Yksi menestystä selittävä tekijä on se, että Oksaharju puhuu avoimesti omasta sijoittamisestaan ja uskaltaa pistää persoonansa peliin. Hän on onnistunut luomaan itsestään brändin, kertoo Helsingin seudun kauppakamarin kustannusjohtaja Antti-Pekka Hulkko.

- Uskon, että tiukat ajat palauttavat sijoittajat perusasioiden äärelle. Nyt sijoittaja ei rakenna pilvilinnoja, vaan pysyy sijoituslaskelmissaan maan tasalla, mikä suosii arvosijoittamista. Sen yhtä olennaisena osana on osingon ja ennen kaikkea osingon kasvuvauhdin arvostaminen. Tämän seurauksena kuluvana vuonna erityisesti parhaat osingonmaksajat ovat menestyneet Helsingin pörssissä. Osakemarkkinoilla on tällä hetkellä paljon tavanomaisuudesta poikkeavaa pääomaa, sillä korkosijoittajatkin ovat oivaltaneet, että nykyisen lähes nollakoron aikana parhaat korkosijoituksetkin löytyvät korkeaa osinkotuottoa tarjoavista osakkeista, kommentoi pitkän linjan sijoitusguru ja useita arvosijoittamista käsitteleviä teoksia kirjoittanut Kim Lindström.

- Oksaharju puhuu samaa kieltä kuin me yksityissijoittajat. Hänen asiantuntevat ja provokatorisetkin kommentit antavat rahanarvoisia eväitä lukijan omaan sijoitustoimintaan, jatkaa useita sijoitusoppaita kirjoittanut toimittaja Karo Hämäläinen.

- Arvosijoittaja sisäistää osakkeen tunnuslukujen ohella keskeisimmät luvut myös itse pörssiyhtiön tuloslaskelmasta ja taseesta. Sijoitus on yleensä vakaalla pohjalla, kun sijoittaja ymmärtää, miten liiketoiminnan luvut ovat muodostuneet arvonmääritykseen. Arvosijoittaminen ei ole pikavoittoja tavoittelevien laji, mutta Oksaharjun selkokieliset teokset antavat laajalle kansanosalle tuhdit eväät menestyvään sijoitustoimintaan pitkässä juoksussa, uskoo Inderesin pääanalyytikko Sauli Vilén.

Merkkipaalun kunniaksi sijoituskirjat ovat saatavilla koko loppuvuoden 2014 ajan tarjoushinnoin Nordnetistä seuraavasti (hinnat sisältävät postituksen ja ALV:n):

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat tästä hetkestä lähtien automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Hugo90 – Thanks for twenty million views / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

35 års pensionsbesparingar på 10 år?

Su, 05/10/2014 - 06:45

(Lue suomeksi)

Börja spara som 20-åring och spara i 10 år. På så sätt får du en större pension när du fyllt 65 än trettioåringen som sparar kontinuerligt i 35 år. Ränta på ränta är enligt Einstein “världens åttonde mirakel: den som förstår den, tjänar det, den som inte förstår den, betalar det”.

Kan det verkligen vara såhär?

Ifall du som 20-åring sparar 2 400 euro i året i 10 års tid (varefter du slutar) och du får en 7 procents årlig avkastning på dina investeringar, har du vid 65 års ålder ett extra pensionsbelopp om 356 700 euro.

Ifall du börjar sparandet som 30-åring på samma grunder som ovan, förutom att du fortsätter att sätta undan 2 400 euro i året kontinuerligt i 35 års tid, har du en besparing på 333 200 euro. Det vill säga 23 000 euro mindre.

 

Det är med andra ord förvånansvärt svårt att ta igen 20-åringens försprång på 10 år, fastän du fortsätter spara två och en halv gånger längre. Ju högre avkastning du får på dina besparingar, desto svårare blir det. Ifall vi i exemplet använder oss av en 7,5 procents årlig avkastning, växer skillnaden redan till 56 000 euro (426 800 vs. 370 200). Till ungdomens fördel. Omvänt illustrerar exemplet med all önskvärd tydlighet även vilken betydelse kostnaderna har på din avkastning.

Men vänta, det kommer mer…

Dessutom öser 30-åringarna hela 84 000 euro av sin hårt förvärvade lön till sparandet och ändå kommer de inte i kapp 20-åringarna. “Ungdomen” kommer undan med 24 000 euros insättningar och den 10 år längre placeringstiden gör resten. När de fyller 30, kan de med andra ord t.ex. resa 2 400 euro längre, varje år, i 35 år stid och ändå ha en större pension.

Om du i exemplet hör till den bittra senare, eller ännu äldre åldersgruppen liksom jag, försjunk inte i vemod. Du kan söka rättvisa till din tillvaro genom dina barn. Ifall du sparar 2 400 euro i året under de två (2) första levnadsåren, har ditt barn en 356 900 euros pension väntande efter 63 år. Och du behövde bara stå för 1,3 procent av den slutgiltiga summan.

 

Vari ligger då problemet?

Varför börjar vi då inte alla spara i god tid om det nu är så här enkelt? Jag kan naturligtvis inte svara annat än för min egen del och då skyller jag naturligtvis allt på mina föräldrar. Tänk om de bara uppfostrat mig till den sparsamma medborgaren jag inte blev t.ex. genom att ha investerat mitt barnbidrag som ett övertygande exempel på hur det här fungerar.

Nå, högst sannolikt hade jag ändå, efter 18 års ivrigt väntande, “investerat” pengarna i en äldre bil. Och trots det inte lärt mig att det fortgående reservdelsbehovet, med därmed resulterande skuldspiral, håller resan till det finansiella oberoendet stadigt på parkeringen.

 

Vad anser du? Vad skulle du vilja att jag behandlade i min blogg? Skriv en kommentar eller ta kontakt. Du når mig per email på martin.paasi@nordnet.fi , Twitter med användarnamnet @MartinNordnet och per telefon på 050 591 82 92. Bildens ursprung: Dollar Photo Club.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Muutamalla tonnilla koko eläkeratkaisu

To, 02/10/2014 - 12:51

Uutta eläkeratkaisua hierottiin yli viisi vuotta. Ratkaisu oli odotettu ja kaikkien tiedossa jo viisi vuotta sitten. Poliittinen päätöksenteko nyt vain elää omaa todellisuuttaan. Epämiellyttäviä päätöksiä ei ole helppo saada aikaiseksi. Jonkun pitäisi johtaa, oman suosionsa kustannuksella. Mitä sitten päätettiin, mitkä vaikutukset ovat ja miten asian olisi voinut hoitaa toisinkin?

Milloin eläkkeelle?

Uudessa eläkeratkaisussa eläkettä kertyy 1,5 prosenttia jo 17-vuotiaan vuotuisista ansiotuloista ja eläkeikä kasvaa kolme kuukautta vuodessa vuodesta 2017 lähtien. Näin vuoden 2027 jälkeen eläkkeelle päästään vasta 65 vuoden ikäisenä. Senkin jälkeen eläkeikä saattaa muuttua elinajanodotteen mukaan: jos tulevaisuudessa elämme kolme vuotta pidempään, eläkeikä nousee kahdella vuodella. Ilmeisesti pääsemme myös aikaisemmin eläkkeelle, mikäli elinaikaodote laskee?

Eläkeiän jälkeistä työntekoa?

Kannustimena työhön jäämiselle tarjotaan niin sanottua lykkäyskorotusta. Se vastaa kannattavuudeltaan nykyistä superkarttumaa, mutta perustuu koko eläkekertymään, eikä vain loppu-uran palkkatasoon. Tulevaisuudessa eläkkeelle jäämistä kannattaa siis lykätä (mahdollisuuksien mukaan), vaikka loppu-uran palkkataso olisikin totuttua alhaisempi.

Vaikutukset

Uusi eläkeratkaisu lisää siis työvuosien määrää yhteensä neljällä (1+3) ja eläkkeen koko määrittyy enenevässä määrin koko uran ansiotasosta. Rahallisesti eläke vastaa nykyistä tasoa. Valtion kannalta kestävyysvaje saadaan ainakin Suomen väestöpyramidin osalta kuosiin. Hyvä, että ratkaisu saatiin aikaiseksi. Sitä olisi tosin voinut etsiä muualtakin.

Keskivertoeläke

Suomessa elinajanodote on noin 80 vuotta (pojat 77,5 ja tytöt 83,4 vuotta). Tämä tarkoittaa, että eläkettä maksetaan vanhan järjestelmän mukaan keskimäärin 18 vuotta. Keskimääräinen eläke on suomessa 1 549 euroa kuukaudessa. Tämä tekee yhteensä 334 584 euroa keskivertoeläkeläistä kohti. Mikäli korkotaso olisi normaalimmat 3,5 prosenttia, 62 vuotta täyttänyttä keskivertoeläkeläistä kohti tarvittaisiin 245 170 euroa eläkkeen kattamiseksi.

Muita kansalaiskustannuksia

Suomessa kansalaisista syntyy monenlaisia kuluja. Valtion eläkevelvoitteen toisena ääripäänä voidaan pitää lapsilisää. Suomessa lapsilisää maksetaan syntymästä 17-vuotiaaksi asti (uudessa eläkeratkaisussa toivotaankin, että tämän jälkeen nuoriso alkaisi totuttelemaan työelämään).

Ensimmäisestä lapsesta vanhempia tuetaan 104,19 eurolla kuukaudessa ja määrä kasvaa lasta kohti mitä useampi lapsi taloudessa on. Hyvä niin. Lähes jokaisesta lapsesta tulee aikanaan veronmaksaja. Mutta myös eläkeläinen.

Pieni lapsilisä – suuri eläke

Mitä jos lasten ensimmäisten kolmen elinvuoden aikana, ennen harrastusten alkamista, lapsilisät sijoitettaisiin kustannustehokkaasti osakemarkkinoille? Lapsia tuskin syntyisi vähemmän. Valtio saisi varmaan jonkun osakeindeksirahaston kulut neuvoteltua lähelle nollaa, jolloin 7 prosentin keskimääräinen vuotuinen tuotto-odotus olisi täysin realistinen. Yksinkertaistaen tämä tarkoittaisi, että valtio tekisi 3 751 euron sijoituksen (36 kuukautta * 104,19 euroa) jokaista uutta suomalaista kohti ja kyseinen summa kasvaisi korkoa korolle noin 60,5 vuotta.

Kyseisen suomalaisen täyttäessä 62 vuotta, valtiolla olisi näin 232 917 inflaatiosuojattua euroa millä hoitaa eläkevelvoitteitaan. Eli lähes nykymenolla tarvittava kokonaismäärä. Kun huomioimme nykyisen, ansiotuloverotuksesta eläkkeeseen korvamerkityt tulovirrat, kestävyysvajeongelma olisi ratkaistu. Olisimme näin voineet maksaa itsellemme lähes kaksinkertaiset eläkkeet, jäädä aikaisemmin eläkkeelle tai alentaa veroja.

Realismia?

Olisiko tällainen päätös ollut poliittisesti mahdollinen? En tiedä. Valtiokoneiston tehostamista kaivattaisiin vielä kipeämmin, mutta sen toteuttaminen olisikin sitten poliittinen itsemurha.

Lapsilisää kuitenkin maksetaan turhan pitkään, merkityksetön määrä ja turhan monelle. Parempi olisi kohdistaa lapsilisä sitä todellakin tarvitseville, merkityksellinen määrä, lyhyemmän ajan. Ja laittaa loput poikimaan kestävyysvajetta varten.

Oman lapsen onnenseppä

Onneksi tähän ei kuitenkaan valtiota tarvita. Voit sijoittaa niin paljon kuin haluat vastasyntyneen lapsesi puolesta ilmaiseen rahastoon, missä tuotto kasvaa korkoa korolle verottomasti. Muutamalla tonnilla koko eläke.

 

Aiheesta lisää: 35 vuoden eläkesäästöt kymmenessä vuodessa? ja “Pitkässä juoksussa olemme kaikki kuolleita”

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292.  Kuvan lähde: DollarPhotoClub. Muut lähteet. Työeläke.fi, Helsingin Sanomat, Kela.fi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit