Hyppää pääsisältöön

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Nordnet Blogi on sijoitusblogi, joka tarjoaa mielenkiintoisia keskustelunavauksia, näkemystä osakemarkkinoihin ja tukea säästämisen parantamiseen.
Päivitetty: 2 tuntia 29 min sitten

Matalan p/e-luvun osakkeet tuottaneet keskimääräistä paremmin

Su, 01/03/2015 - 13:48

Osakehinnoittelussa yleisin tunnusluku lienee tuloskerroin eli p/e-luku. Se kertoo sijoittajalle, kuinka monessa vuodessa yhtiö maksaa osakkeensa nykyhinnan takaisin liiketoimintansa nettotuloksen kautta. Esimerkkinä p/e-luvulla 10 hinnoiteltu yhtiö tuottanee 10 prosentin vuotuisen keskituoton sijoittajalle, jos liiketoiminnan tuloskunto säilyy entisellään myös jatkossa. Tarkastelen tässä merkinnässä p/e-lukua pitkän aikavälin indikaattorina keskimääräistä paremmille sijoitustuotoille.

P/e-tunnusluvussa tarkastelun huomio kohdistuu siihen, miten yhtiö ansaitsee todellisuudessa suhteessa osakkeensa nykyhintaan. Tällä ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä seuraava sijoittaja on mahdollisesti osakkeesta huomenna valmis maksamaan.

Osakkeen tuloskerroin saadaan laskettua jakamalla yhtiön osakekurssi (p) liiketoiminnasta ansaitulla osakekohtaisella tuloksella (EPS). Samaan lopputulokseen johtaa myös vaihtoehtoinen polku, jossa yhtiön koko osakekannan markkina-arvo (p) jaetaan yhtiön absoluuttisella eli rahamääräisellä nettotuloksella (e).

P/e-luvun kaava on siitä yksinkertainen, että muuttuja p saadaan katsottua suoraan osakemarkkinoilta pörssikurssista. Tunnusluvun tulosmuuttujan e sisältöön tulee kuitenkin kiinnittää runsaasti huomiota, koska laskukaavassa tulosta osoittava muuttuja e on problemaattinen. Sen paikalle voidaan asettaa “monenlaisia tuloksia”.

Tässä analyysissä e tarkoittaa aina pörssiyhtiön varsinaisessa liiketoiminnassaan ansaitsemaa tulosta, eikä esimerkiksi osakkeen tuottoja. Kaavan muuttujaksi e soveltuvat ainakin seuraavat vaihtoehdot:

1) kuluvan kalenterivuoden tulosennuste
2) edellisen kalenterivuoden toteutunut tulos
3) liukuva edellisten 12 kuukauden toteutunut tulos
4) liukuva tulevien 12 kuukauden tulosennuste
5) jokin painotettu keskiarvo historiallisista tuloksista
6) jokin painottamaton keskiarvo historiallisista tuloksista
7) jokin eksoottisempi vaihtoehto

Tuloskertoimen tulkinnassa melko suoraviivaisena oletuksena on, että yhtiön nettotulos säilyy täysin muuttumattomana tulevina vuosina suhteessa tarkasteluhetkeen. Indikaattorina p/e-luku on siis korkeintaan suuntaa antava – tosin ei aivan kirjaimellisesti, koska tunnusluku ei ota lainkaan kantaa yhtiön tuloksen kasvuvauhtiin tai edes tulosmuutoksen suuntaan.

Sikäli kun kohdeyhtiön tulos säilyy jokseenkin muuttumattomana sijoitushetkestä lähivuodet eteenpäin, voidaan p/e-luku käsittää eräänlaiseksi osakesijoituksen takaisinmaksuajaksi vuosissa. Tässä laskelmassa takaisinmaksu toteutuu yhtiön todellisen liiketoiminnan ansaintakyvyn kautta.

Tavallista alhaisempi p/e-luku on usein aliarvostetun osakkeen tunnusmerkki. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että alle kymmenen p/e-luvut ovat alhaisia toimialasta riippumatta. Sijoittajan on kuitenkin syytä kiinnittää erityishuomiota p/e-analyysiin syklisten yhtiöiden kohdalla, koska näiden p/e-luvut ovat yleensä alhaisimmat silloin, kun varsinaiset liiketoiminnot elävät suhdannehuippua ja kannattavuus on tapissa.

Kuvatussa tilanteessa yhtiökohtaisella kannattavuudella on jatkossa lähinnä laskuvaraa, mikä voi konkretisoida sijoittajalle niin sanotun p/e-ansan, jossa hetkellisesti alhaiselta näyttänyt p/e-luku ”normalisoituu” yhtiökohtaisen kannattavuuden eli yhtälön tuloksellisuutta osoittavan muuttujan (e) laskun kautta. Piru ei siis välttämättä näyttäydy korkeassa p/e-luvussa, vaan siinä, miten e on muodostunut.

Kaikkiaan p/e-luku kuvaa osakkeen tarkasteluhetken arvostusta suhteessa yhtiön tuloskuntoon. Jos sijoittajat arvioivat yhtiön tulevaisuuden tuloskasvun maltilla, on nykyhetken p/e-luku usein verrattain matala. Sen sijaan vahvaa tuloskasvua kauas tulevaisuuteen odottava sijoittajien kollektiivi nostaa osakkeen nykyhetken p/e-luvun korkeaksi, koska tarkasteluhetken tuloksen ei uskota kuvaavan keskipitkän aikavälin normaalitasoa. Jokainen miettiköön omassa mielessään, kumman kategorian osakkeissa on enemmän tilaa pettymyksille, ja kumman positiivisille yllätyksille?

Jeremy Siegel tarkasteli p/e-luvun tason merkitystä pitkän aikavälin sijoitustuottoihin kirjassaan Stocks for the long run. Siegel tutki S&P 500 -indeksin kurssihistoriaa yli puolen vuosisadan ajanjaksolta, joka alkaa vuodesta 1957 ja päättyy vuoteen 2012. Hänen esittämistään luvuista on tehtävissä johtopäätös, jonka mukaan alhaisen p/e-luvun osakkeet ovat keskimääräistä parempia sijoituskohteita, jopa niiden riskiprofiili – kurssiheilunnalla mitattuna – huomioiden.

Siegelin laskelmissa kunkin kalenterivuoden viimeisen päivän päätöskurssit jaettiin viimeisten 12 kuukausien tuloksilla p/e-lukujen saamiseksi. Tämän jälkeen Siegel jaotteli yhtiöt viiteen kastiin tunnusluvun arvon mukaan, laskien kunkin kastin seuraavien 12 kuukauden sijoitustuoton. Laskelman lopputulos muistuttaa korkean efektiivisen osinkotuoton saavuttamaa ylituottoa suhteessa indeksiin.

Siegelin laskelmissa vuonna 1957 korkean p/e-luvun osakkeisiin sijoitetut 1.000 dollaria kasvoivat vuoteen 2012 mennessä 64.116 dollariin. Tämä merkitsee käytännössä 7,86 prosentin keskimääräistä vuosituottoa.

Sen sijaan matalan p/e-luvun osakkeet tuottivat keskimäärin 12,92 prosenttia vuodessa, kasvattaen sijoitussalkun arvon vastaavalla ajanjaksolla lähes 800.000 dollariin. S&P 500 -indeksin vuotuinen keskituotto asettui 10,13 prosenttiin.

Matalan p/e-luvun osakkeet tuottivat paitsi parhaiten, myös niiden tuottojen keskihajonta eli volatiliteetti (karkeasti ilmaisten osakkeen kurssiheilunta) oli Siegelin mukaan keskimääräistä matalampaa. Toisin sanoen nämä osakkeet tuottivat erittäin hyvin myös riskikorjatusti, sikäli kun ymmärrämme riskin tuottojen heilunnalla.

Karkeana johtopäätöksenä voidaan esittää, että korkean p/e-luvun osakkeet ovat keskimäärin yliarvostettuja, mikä johtaa keskimääräistä alhaisempaan tulevaisuuden sijoitustuottoon – ei kuitenkaan välttämättä negatiiviseen sellaiseen. Vastaavasti alhaisen p/e-luvun osakkeet ovat keskimäärin aliarvostettuja, koska niiden tulevaisuuden kasvua koskevat odotukset ovat maltillisia – siksi yhtiön on ne myös helpompi jatkossa ylittää.

Summa summarum: Siegelin havainnot korkean efektiivisen osinkotuoton ja matalan p/e-luvun tarjoamasta pitkän aikavälin keskimääräisestä ylituotosta – verrattain alhaisella riskitasolla saavutettuna – voidaan yhdistää kivenkovaksi perusteluksi arvosijoittamisen kannattavuudesta suhdanteiden yli.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Thomas Hawk / Foter / CC BY-NC

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Vertailuindeksi jättää pahan mielen

La, 28/02/2015 - 17:00

Ensimmäistä kertaa vuosiin tuntuu, että aurinko paistaa risukasaan nimeltä osakesalkku. Paljastan nyt, että Suomi-osakesalkkuni on noussut vuoden alusta 10 prosenttia. Vuosien saatossa salkussa olevien osakkeiden arvot ovat heitelleet suuntaan jos toiseen, viime vuonna salkku on pysytellyt nollan prosentin tuntumassa.

Kymmenen prosentin kurssinousu parissa kuukaudessa on mahtava asia ja hyvä esimerkki siitä, miten tehokas säästämisen muoto sijoittaminen on.

Kaikkien salkussa olevien osakkeiden kurssikehitys vuoden alusta ei kuitenkaan ole ollut tuo 10 prosenttia, vaan osa on noussut enemmän, osa vähemmän. Joidenkin  salkussa olevien yritysten kurssi on edelleen pahasti miinuksella. Olen sijoittanut osakkeisiin pikkuhiljaa jo vuosia. Olen myynyt ja ostanut ja saanut osinkoja. Finanssikriisin myötä muheva salkku muuttui miinusmerkkiseksi. En kuitenkaan luovuttanut, vaan olen  sijoittanut hyvinä pitämiini yhtiöihin aina kun rahaa on ollut. Nyt, ensimmäisen kerran vuosiin, salkun kokonaistuotto on viimeinkin plussalla.

Kymmenen prosentin kurssinousu parin kuukauden sisällä ei kuitenkaan kerro oikestaan mitään muuta kuin sen, että osakesalkkuun on sijoitettu jonkin ajan kuluessa 100 yksikköä rahaa, ja nyt rahaa on 110 yksikköä. Jos muutaman kuukauden kurssinousun jakaa sijoitetuilla vuosilla, nousu ei ole häävi. Indeksiin verrattuna en ole kummoinen sijoittaja.

HEX-yleisindeksi on noussut kolmessa kuukaudessa 12 prosenttia. Jos olisin myynyt salkkuni sisällön viime vuoden lopussa ja sijoittanut kaikki siitä saamani rahat pörssinoteerattuun omxh25-etf:ään, olisin 13 prosenttia ”voitolla”. Kumpikin on tämänhetkistä tuottoa enemmän.

Vertailuindeksi on tapa suhteuttaa sijoituksensa odotettu tuotto sopivaan markkinatuoton keskiarvoon.  Piensijoittajalle se on työkalu, joka jättää helposti pahan mielen. Varsinkin osakepoimijalle sopivan vertailusalkun löytäminen on haastavaa. Hän voi verrata salkkuaan indeksiin tai yhden yrityksen osaketta toiseen, mutta lopullista totuutta sijoitustuoton paremmuudesta ei kannata uskoa.

Rahastojen kanssa on periaatteessa helpompaa. Jokainen sijoitusrahasto kertoo säännöissään sen vertailuindeksin, minkä mukaisesti rahasto pyrkii sijoituksensa tekemään tai mihin rahaston tuottoa pitäisi verrata.  Rahaston tavoitteena on ”voittaa” tuo indeksi, eli saada indeksiä parempaa tuottoa. Salkunhoitaja-ammattilaisetkaan eivät onnistu siinä usein.

Indekseissä on paljon eroja. Niitä syntyy muun muassa sen perusteella, miten osakkeita indeksin sisällä painotetaan, miten tuotto mitataan sekä miten osingot huomioidaan.

Jo S&P-indeksista on olemassa monia eri variaatioita. Esimerkiksi S&P 500 -indeksisissä on 500 markkina-arvoltaan suurinta yhdysvaltalaista osaketta ja OMX Helsinki 25 indeksissä taas Helsingin pörssin 25 vaihdetuinta osaketta. OMX Helsinki Cap -indeksi taas seuraa pörssissä noteerattujen osakkeiden kurssikehitystä yhtiöiden markkina-arvolla painotettuna. Korkein painoarvo on 10 prosenttia.

Mällätessään omia sijoituksiaan vertailuindekseihin piensijoittajan kannattaakin pitää mielessä, että omenat eivät ole päärynöitä ja eri aikaa ja eri puista kerättyjä eri lajikkeita ei välttämättä kannata vertailla.

Piensijoittajalle tärkeintä on, että hän saa odotuksiensa mukaista tuottoa. Siinä vaiheessa kun näin ei ole, hänen on tarkistettava sijoitussuunnitelmaansa ja etsittävä uusia, parempia kohteita tai ostettava indeksiä.

Vertailuindeksi on työkalu, joka näyttää suuntaviivat, mutta jota ei kannata ottaa liian vakavasti – kuten ei sijoittamista ylipäärään.

Sijoittajana on onnistunut silloin, kun pystyy nukkumaan yönsä rauhassa pelkäämättä rahojensa menettämistä – ja on itse tyytyväinen saamaansa tuottoon. Niin kauan kuin ei myy mitään, kaikki tuotto on teoreettista.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Suhteellinen tuotto-odotus vs. absoluuttinen tuotto-odotus — case Huhtamäki

La, 28/02/2015 - 15:45

Suhteellinen tuotto-odotus ja absoluuttinen tuotto-odotus

Useimmilla elämänalueilla ihmiset katsovat enemmän absoluuttisia hintoja kuin suhteellisia hintoja.

Jos rahat eivät riitä hienoon veneeseen, ei lohduta se, jos Bella on edullisempi kuin Buster.

Tällä hetkellä Lidlissä appelsiinit maksavat euron kilolta ja ananakset 1,89 euroa kilolta. Appelsiinit ovat edullisia suhteessa ananaksiin.

Entä jos appelsiinien hinta nousisi kolmeen euroon kilolta ja ananasten hinta kymmeneen euroon kilolta? Tämän jälkeen appelsiinit olisivat entistäkin halvempia suhteessa ananaksiin. Kasaisitko nyt ostoskärrysi täyteen appelsiineja?

Niinpä onkin outoa, että osakesijoittajilta tuntuvat joskus absoluuttiset arvostustasot ja absoluuttiset tuotto-odotukset unohtuvan kokonaan.

Jos valtionlainojen noteeraukset kolminkertaistuvat ja osakekurssit kaksinkertaistuvat, osakkeet ovat tulleet edullisemmiksi suhteessa bondeihin. Sen sijaan absoluuttisesti ne ovat kallistuneet.

 

Case Huhtamäki

 

Huhtamäki on hyvä esimerkki yhtiöstä, jonka osakkeen olisi vaikea kuvitella saavuttavan nykyisenlaista arvostustasoa normaalimmassa korkoympäristössä.

Kauppalehden tietojen mukaan Huhtamäen p/e-arvostus on viimeisten viiden vuoden aikana vaihdellut välillä 10,4–17,6. Keskiarvo on ollut 13,3.

Tällä hetkellä, kurssilla 26,41, p/e-luku on 20,6. Paluu viisivuotisperiodin 2010–14 keskimääräiseen p/e-arvostukseen vaatisi 35 % kurssilaskua.

 

Osinkotuotto tällä hetkellä historiallisesti matala

Osakkeen tuotto-odotus on nykyinen osinkotuotto + osingon tuleva kasvuvauhti.

Huhtamäen osinkotuotto on tällä hetkellä 2,3 %, eli matalampi kuin kertaakaan aikaisemmin 2000-luvulla. Tähän mennessä 2000-luvulla osinkotuotto on osingon irtoamispäivänä vaihdellut haarukassa 2,4–6,2 %. Paluu 2000-luvun tai 2010-luvun keskimääräiseen osinkotuottoon vaatisi 42 % kurssilaskua.

Viime vuodelta maksettava 0,60 euron osakekohtainen osinko antaa hyvän kuvan yhtiön nykyisestä osingonmaksukyvystä. Huhtamäen kaltainen pääomavaltainen perusteollisuusyhtiö ei kykene tuottamaan vapaata kassavirtaa niin paljoa, että kovin korkea osingonjakosuhde olisi kestävällä pohjalla. Huhtamäen osinkopolitiikka on seuraavanlainen:

Tavoitteenamme on jakaa keskimäärin 40–50 prosentin osinko tilikauden osakekohtaisesta tuloksesta, huomioon ottaen yhtiön investointi- ja kehitystarpeet.

Viime vuodelta maksettu osinko on 45 % nettotuloksesta.

 

Osingon kasvunäkymät vaisut

Huhtamäellä on jo jonkin verran historiaa osingon vuotuisena korottajana. Finanssikriisin jälkeen osakekohtainen osinko ylitti aiemman ennätystasonsa keväällä 2011. Siitä laskien tämä kevät on viides peräkkäinen, jolloin osinko nousee uuteen ennätykseen.

Suomessa on niukalti perinteitä pörssiyhtiöiden pitkäjänteisessä johdonmukaisessa osingon nostamisessa. Niinpä sijoittajat innostuvat melko vähästä. Huhtamäen viides peräkkäinen ennätysosinko kerää sijoittajilta positiivista huomiota.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana osinko on kasvanut 4,5 % vuotuista vauhtia. Viimeisten viiden vuoden aikana osinko on kasvanut 6,5 % vuotuista tahtia. Nämä ovat kelvollisia lukuja.

Silti sijoittajien innostus Huhtamäen osingon korotuksesta on mielestäni melko naiivia. Edellä mainitut osingon kasvuluvut antavat liian ruusuisen kuvan siitä, millaiseen osingon kasvuvauhtiin Huhtamäellä on rahkeita pitkällä aikavälillä.

Osingonjako ei voi kovin pitkään kehittyä irtaantuneena myynnin kehityksestä. Viime vuonna tosin liikevaihdon vertailukelpoinen kasvu oli 6 %, mutta liikevaihdon pitkäaikainen kasvutrendi on hitaampi.

Kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna Huhtamäen liikevaihto ei ole kasvanut lainkaan. Tähän toki vaikuttavat divestoinnit. Joka tapauksessa Huhtamäki ei ole kasvuyhtiö, vaan tavanomainen hitaasti kasvava perusteollisuuden yhtiö. Huhtamäki on globaalisti toimiva yhtiö, joka kuitenkin kasvaa maailmantaloutta selvästi hitaammin. Viimeiset viisi vuotta liikevaihto on kasvanut vajaan 3 % vuotuista tahtia.

.

Dollari ja öljy

Euron dollarikurssi vaihteli pitkään $1,35 molemmin puolin. Siihen nähden euro on heikentynyt 17 %. Jos valuuttakurssit vakautuvat nykytasolleen, Huhtamäellä on pysyvästi entistä parempi tilanne verrattuna kilpailijoihin, joiden kaikki kustannukset ovat dollareissa. Kuitenkaan etu ei ole maata mullistava.

Öljyn hintaromahdus parantaa Huhtamäen tulosta tänä vuonna. Kuitenkaan pitkällä aikavälillä öljyn hinta ei vaikuta suuresti Huhtamäen kannattavuuteen. Bulkkitoimialalla kilpailu huolehtii siitä, että lopputuotteiden hinnat seurailevat viiveellä raaka-aineiden hintoja. Huhtamäellä ei ole hinnoitteluvoimaa, jonka avulla se pitkällä aikavälillä saisi pidettyä itsellään edun raaka-ainekulujen laskemisesta.

Juuri tällä hetkellä, helmikuun lopussa 2015, pidän öljyn hinnan romahdusta Huhtamäen uusimpien osakkeenomistajien kannalta lähinnä vaarallisena. Siinä missä öljyn hinnan lasku on nostanut osakekurssia suhteettoman paljon, öljyn hinnan mahdollinen nousu samaten laskisi osakekurssia kohtuuttomasti.

Huhtamäen sijoitetun pääoman tuotto on pysynyt viimeiset viisi vuotta melko vakaana 10–13 % välillä. Viime vuonna sijoitettu pääoma tuotti 12 %. Dollari ja öljy voivat parantaa Huhtamäen kannattavuutta lyhyellä aikavälillä, mutta myöhemmin luvut asettunevat takaisin totutulle tasolle.

 

Älä unohda absoluuttista tuotto-odotusta!

“An investor should act as though he had a lifetime decision card with just twenty punches on it.”

- Warren Buffett

Buffett hankki 40 vuoden ajan hurjat sijoitustuotot pitämällä tuottovaatimuksensa rimaa riittävän korkealla. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana Berkshire Hathaway on kasvanut niin suureksi, että potentiaalisten sijoituskohteiden valikoima on supistunut rajusti. Niinpä Buffett on myös joutunut laskemaan tuottovaatimustaan.

Piensijoittajan kannattaa kuitenkin pyrkiä vaurastumaan Buffettin omimmalla tyylillä, eli panostamalla laatuun, sijoittamalla pitkäjänteisesti sekä pitämällä myös tuottovaatimuksen rimaa korkealla. Jos uusia kelvollisia sijoituskohteita ei ole tarjolla, on viisasta odottaa parempia aikoja kärsivällisesti.

Huhtamäen osakkeen runsaan 5 % p.a. nimellinen tuotto-odotus (2,3 % osinkotuotto + 3 % p.a. osingon tuleva kasvutrendi) on vaatimaton.

Mielestäni on uusien sijoitusten osalta parempi jäädä hiljalleen kasvavan käteiskassan kanssa odottelemaan suotuisampia sijoitusaikoja kuin tarttua tuollaisiin 5 % p.a. -täkyihin.

 

Blogi ei kuitenkaan sisällä sijoitussuosituksia.

Kirjoittajan lähipiiri omistaa Huhtamäen osakkeita.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Youtube: Miljardi käyttäjää, ei voittoa

La, 28/02/2015 - 11:07

Youtube täytti helmikuussa kymmenen vuotta ja sillä on miljardi käyttäjää. Tämä kuulostaa tuhkimotarinalta ja oikealta kultakaivokselta omistajalle, mutta Wall Street Journal (maksullinen) kertoo jotain ihan muuta. Ongelma on, että palvelun pyörittäminen maksaa maltaita ja että käyttäjät pysyvät liian vähän aikaa Youtuben sivuilla.

Youtuben liikevaihto kasvoi miljardilla dollarilla vuodesta 2013 viime vuoden neljään miljardiin dollariin. Tämä vastasi kuutta prosenttia Googlen koko liikevaihdosta, mutta palvelulla ei ollut minkäänlaista tulosvaikutusta WSJ:n lähteen mukaan. Melkein kaikki, mitä Youtube tienasi mainoksilla, meni sisällön ja katsojille tarpeeksi nopean laitteiston kustannusten kattamiseen.

Palvelun ongelma on, että suurin osa käyttäjistä päätyy muista internetpalveluista linkkien kautta tai upotettujen videoiden kautta ja käyttää tästä syystä aivan liian vähän aikaa Youtuben sivuilla. Toinen ongelma on kuulemma, että yhdeksän prosenttia käyttäjistä katsoo 85 prosenttia kaikista videoista, mikä taas ei ole optimaalista jos haluaa tienata rahaa. Lähemmin palvelun ongelmista voi lukea muun muassa Yahoo Newsista.

Google osti Youtuben yhdeksän vuotta sitten 1,65 miljardilla dollarilla. Tätä taustaa vasten yrityskauppa on ollut epäonnistunut, mutta samalla se osoittaa miten vaikeaa internetissä on tehdä rahaa vaikka olisikin suurin toimija. Tulevaisuudessa videoilla tienaaminen tulee tuskin olemaan helpompaa. Monet kilpailijat, Amazon, Facebook, HBO, Netflix ja Vessel, yrittävät kilpailla samoista käyttäjistä omilla palveluillaan.

Google yrittää houkutella maksavia asiakkaita tarjoamalla heille mainoksista vapaata palvelua. Mielestämme on mielenkiintoista nähdä, miten tämä tulee onnistumaan. Esimerkiksi Netflix tienasi 267 miljoonaa euroa 50 miljoonalla asiakkaallaan vuonna 2014, mutta onko tämä tarpeeksi kun yhtiön markkina-arvo on 29 miljardia dollaria.

Netflixin käyttäjämäärä on kasvanut lineaarisesti eksponentiaalisen kasvun sijaan, mikä ei ennusta hyvää Youtuben maksupalvelulle. Tärkeintä palvelussa on ainutlaatuinen sisältö, josta käyttäjät ovat valmiita maksamaan, mutta tämä tulee tuskin halvaksi ja muut palvelut yrittävät varmasti houkutella tuottajat omaan palveluunsa.

Emme omista osakkeita yllä mainituissa yhtiöissä.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Matala vai korkea: P/E-luvun ongelmista

La, 28/02/2015 - 02:06

Ensimmäisessä osassa ”Matala vai korkea: P/E-luku ei ole kristallipallo” tarkastelimme S&P 500 -indeksin arvostusta. Toisessa osassa ”Matala vai korkea: E suurin epävarmuustekijä P/E:ssä” totesimme, että eri aikakausien P/E-lukuja vertaillessa on tärkeää, että tulokset ovat vertailukelpoisia. Tässä osassa tarkastelemme enemmän teoreettisella tasolla kuinka eri parametrit vaikuttavat P/E-lukuihin.

P/E-luvun yleisimmin havaittu ongelma on, että se on riippuvainen yhtiöiden pääomarakenteesta. Sijoittajat törmäävät tähän useimmiten vertaillessaan eri yhtiöitä tai toimialoja keskenään. Tämä ei sinänsä ole valtavan suuri ongelma, jos sen tiedostaa. Lisäksi on olemassa muita suhdelukuja, jotka ovat neutraaleja pääomarakenteen suhteen. P/E-luvun etu on kuitenkin, että se on äärettömän helppo ja nopea käyttää.

Yhtiön velkaantumisella on tiettyjä osakkeenomistajan näkökulmasta suotuisia vaikutuksia. Velkaantuneisuus voi nopeuttaa kasvua ja kasvattaa voittoja samalla kun osa riskistä siirtyy velkojille. Toisaalta kasvava velkaantuneisuus kasvattaa myös riskiä. Tulokset heiluvat enemmän. Pahimmassa tapauksessa yhtiö ei selviä veloistaan ja ajautuu konkurssiin. Tästä riskistä P/E-luku ei kerro mitään.

Pääomarakenteen vaikutusta P/E-lukuun voi osoittaa pienellä esimerkillä. Olettakaamme, että on olemassa kaksi yhtiötä, A ja B. Ne toimivat samalla toimialalla ja ne ovat yhtä kannattavia. Yksinkertaisuuden vuoksi oletamme, että yhtiöt toimivat ihanteellisessa maailmassa, jossa ei ole korkoja tai veroja. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätön oletus. Ainoa yhtiöitä erottava tekijä on yhtiöiden pääomarakenne.

A on rahoittanut toimintansa kokonaan omalla pääomalla, kun B on rahoittanut toimintansa puoleksi omalla ja puoleksi vieraalla pääomalla. Yritysarvo, toisin sanoen oman ja vieraan pääoman arvo yhteensä, on molemmilla yhtiöillä 100 yksikköä ja tulos 10 yksikköä. Näillä olettamilla A:n P/E-luku on kymmenen, kun B:n P/E-luku on vain viisi.

Tavallista suuremmat kurssimuutokset synnyttävät aina keskustelua siitä, ovatko osakkeet liian kalliita tai liian halpoja P/E-luvulla mitattuna. Uutiset näistä mielipiteistä sisältävät harvoin mitään kovin syvällisiä perusteluja muita kuin että P/E-luvut ovat joko historiallisen keskiarvon ylä- tai alapuolella. Kuitenkaan ei ole sanottua, että historiallinen keskiarvo on oikea taso, koska P/E-lukujen hyväksyttävä taso riippuu kurssitason ja tuloksentekokyvyn lisäksi muistakin tekijöistä, kuten oman pääoman tuottovaatimuksesta, kasvunopeudesta ja osingonjakosuhteesta.

Alla olevassa kuviossa on esitetty kasvuyhtiön ja markkinoiden keskivertoyhtiön teoreettisesti hyväksyttävät P/E-luvut inflaation funktiona. Kasvuyhtiö kasvaa 15 prosenttia vuodessa kymmenen vuoden ajan, jonka jälkeen se kasvaa kuten markkinat keskimäärin. Keskivertoyhtiön tulokset kasvavat keskimäärin 6,5 prosenttia vuodessa. Lisäksi oletetaan ettei kumpikaan yhtiö pysty siirtämään inflaation aiheuttamia kustannustason nousuja hintoihin.

Kasvuyhtiön P/E-luku on huimat 55, kun inflaatio on prosentin ja laskee ainoastaan kuuteen inflaation noustessa kymmeneen. Vastaavat luvut keskivertoyhtiölle ovat 26 ja neljä. Kuviosta käy myös ilmi, että inflaation noustessa kasvuyhtiön P/E-luvut laskevat nopeasti ja lähenevät keskivertoyhtiön P/E-lukuja.

Mikäli yhtiö on riippumaton inflaatiosta, eli se voi siirtää kohonneet kustannukset suoraan myyntihintoihinsa, P/E-luku on vakio inflaatioon nähden. Tällaisia yhtiöitä on tuskin olemassa. Suurin osa yhtiöistä onnistuu kuitenkin siirtämään inflaation vaikutuksen hintoihinsa tietyllä viiveellä, mikä tietysti rasittaa tulosta korkean inflaation vallitessa.

Se, että oman pääoman tuottovaatimus vaikuttaa P/E-lukuun, ei ehkä ole mikään yllätys. Mitä korkeampi tuottovaatimus sitä matalampi P/E-luku, olettaen, että kasvunopeus on vakio. Harva tulee ehkä kuitenkaan ajatelleeksi, että osingonjakosuhdekin vaikuttaa P/E-lukuun. Selitys on kuitenkin yksinkertainen. Jos yhtiö kasvaa kuten aikaisemmin, mutta jakaa entistä suuremman osuuden tuloksestaan osinkona, tämä osoittaa, että yhtiön kasvu on nopeutunut, koska yhtiö voi ylläpitää saman kasvun pienentyneellä suhteellisella pääomalla. Täten vertaillessa eri aikakausien P/E-lukuja, tulisi huomioida myös osingonjakosuhde, mikäli siinä on tapahtunut suuria muutoksia.

Joku saattaa huomauttaa, että aina 1960-luvulla saakka S&P 500-yhtiöt jakoivat keskimäärin 70 prosenttia tuloksestaan omistajilleen, kun tänä päivänä osingonjakosuhde on vajaat 40 prosenttia. Eikö P/E-lukujen pitäisi nykyään olla matalammat kuin aiemmin? On totta, että osingonjako on enää vajaat 40 prosenttia tuloksesta, mutta osinkotilastot eivät sisällä omien osakkeiden ostoja. Teoreettisesti katsottuna omien osakkeiden ostot on vain vaihtoehtoinen tapa jakaa pääomia osakkeenomistajille. Varathan otetaan samoista varoista kuin osingotkin.

Valitettavasti meillä ei ole kunnon tilastoja omien osakkeiden ostoista, mutta Yhdysvalloissa omien osakkeiden ostot olivat vuonna 1980 viisi miljardia dollaria. Vuonna 2005 ne olivat jo 349 miljardia dollaria. 2000-luvulla osingot ja omien osakkeiden ostot ovat keskimäärin olleet 85 prosenttia S&P 500-yhtiöiden tuloksista ja viime vuosina yhtiöt ovat käyttäneet näihin voitonjakoihin jopa 95 prosenttia tuloksistaan. Nousu johtuu pääosin siitä, että tulokset laskivat finanssikriisin seurauksena enemmän kuin osingonjako.

Lopetamme yksinkertaiseen kaavaan, jolla kiinnostuneet voivat kokeilla esimerkiksi Excelissä, miten P/E-luvut muuttuvat parametrien muuttuessa. Kaava mahdollistaa nopeamman lyhytaikaisen kasvun. Muuttujat ovat: a, joka kertoo osingonjakosuhteen, r sijoittajien oman pääoman tuottovaatimuksen, g1 osinkojen vuotuisen kasvun ensimmäisen n vuoden ajan ja g2 ikuinen osinkojen vuotuinen kasvu. Inflaation vaikutuksen voi lisätä muuttujiin r, g1 ja g2, mutta jätämme tämän lukijan harjoitukseksi.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Uuden mobiilisovelluksen kulissien takana

To, 26/02/2015 - 10:48

Tänään iOS (iPhone)- , Android- ja Windows Phone –käyttäjät pääsevät käsiksi uuteen mobiilisovellukseemme. Näkyvin muutos mobiilisovelluksella on täysin uusi ulkoasu sekä uudet ominaisuudet. Voit luoda itsellesi yksilöllisen aloitussivun ja seurantalistoja, jotta näet helposti juuri sinua kiinnostavat arvopaperit ja indeksit. Aloitussivu on käytettävissäsi silloinkin, kun et ole kirjautunut sisään.

Suurimmat muutokset ovat kuitenkin sellaisia, joita et voi nähdä. Joten haluan viedä sinut kulissien taakse, mutta ensin muutama sana siitä, miten tähän hetkeen on päädytty.

Historian havinaa

Vuonna 2010 olimme ensimmäinen välittäjä, joka mahdollisti osakekaupankäynnin iPhonen kautta. Jo vuodesta 2005 lähtien aktiivisijoittajien on ollut mahdollista seurata osakekursseja, uutisia ja tehdä kauppoja reaaliajassa WinTrade-kaupankäyntiohjelman kautta. Olimme myös kehityksen kärjessä WAP- and SMS-palveluiden osalta. Olimme tyytyväisiä ja ylpeitä saavutuksistamme, mutta liian kauan. Keskityimme muihin kehitysprojekteihin, ja mobiilipalveluiden kehitystyö putosi tärkeysjärjestyksessä alaspäin. Samaan aikaan digitaalinen murros johti siihen, että asiakkaamme kaipasivat yhä enemmän palveluita suoraan matkapuhelimeen. Putosimme kehityksen kärjestä peesaajan paikalle.

Uusi toimintasuunnitelma vaatii uudenlaisia tapoja työskennellä

Viime vuonna päätimme investoida parempiin mobiilipalveluihin. Tahtotilamme on se, että asiakkaanamme sinä saat hyvän ja käyttökelpoisen mobiilisovelluksen juuri siihen puhelimeen, jonka olet valinnut käyttöösi. Sovelluksen tulee tämän lisäksi pysyä kehityksen mukana, jotta se vastaa niin sinun tarpeitasi kuin myös meidän tahtotilaamme.

Jotta tämä olisi mahdollista, emme voineet vain rakentaa uutta sovellusta. Meidän täytyi kehittää uusi tapa työskennellä, joka mahdollistaa sovelluksen nopeamman kehitystyön kaikkiin käyttöjärjestelmiin yhtä aikaa.

Uusi mobiilisovellus

Näkyvien muutoksien lisäksi joustavuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista uudessa sovelluksessa. Joustavuuden voit nähdä vasta pitemmällä aikavälillä. Heti luvassa on kuitenkin seuraavia parannuksia:

  • Käyttäjäystävällisyys

  • Yksilöity aloitussivu sekä seurantalistat, jotka näet silloinkin, kun et ole kirjautunut sisään

  • Seurantalistat eniten nousseista ja laskeneista osakkeista

  • Sisäänkirjautuminen Nordnetin käyttäjätunnuksilla

 

Jatkamme mobiilisovelluksen kehitystä ja siinä sinun palautteesi on tärkeää. Läpinäkyvää –blogissa Suomen liiketoiminnan kehittäjä, Thomas pyytää sinua jakamaan kokemuksesi ja huomiosi. Jätä hänelle kommentti ja ole mukana mobiilisovelluksen kehityksessä.

Niklas Odenwall

/Suomen maajohtaja

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Mitä pidät uudesta mobiilisovelluksestamme?

To, 26/02/2015 - 10:45

Julkaisemme iOS-, Android- ja Windows Phone -mobiilisovellukset tänään. Lue Suomen maajohtajan Niklas Odenwallin mietteitä Nordnet Blogissa siitä, mikä on uutta, mitä kehitystyön takaa löytyy ja mitä on saavutettu.

Minua luonnollisesti kiinnostaa se, mitä mieltä sinä olet sovelluksistamme. Mikä toimii hyvin tai missä on mielestäsi parantamisen varaa? Mikä puuttuu? Onko jokin toiminnallisuus mielestäsi erityisen hyvä? Mitä mobiilisovellukseen pitäisi lisätä tai mitä et kaipaa?

Jätä mietteesi ja ehdotuksesi alle, ja pidän huolta siitä, että tiimimme jatkaa kehitystyötä. Halutessasi voit toki lähettää minulle myös suoraan sähköpostia: thomas{piste}brand{miukumauku}nordnet{piste}fi. Katso tästä demo sovelluksesta:

 

Thomas Brand

/Liiketoiminnan kehittäjä, Nordnet Suomi

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Nyt kuplii Helsingissäkin

Ke, 25/02/2015 - 12:41

Oi nollakorkojen autuutta! Kurssit nousevat ja sijoittajat rikastuvat. Vai olisiko sopiva analogia sellainen, että keskuspankit pakottavat aseella uhaten sijoittajat kasinolle pelaamaan?

 

Volatiliteettia luvassa

Nollakorot eivät tuo minkäänlaista pääomaturvaa osakesalkuille. Päin vastoin — nollakorkoympäristössä kurssinousut ovat tavanomaista rajumpia, mikä altistaa markkinat myös kurssiromahduksille.

Vuonna 2011 kurssit laskivat Helsingissä hetkessä 30 %, vaikka korot olivat nollassa. Kun sijoittajat panikoivat ja päättävät, että osakemarkkinat ovat vaaralliset, silloin käteinen on kuningas. Siinä tilanteessa on samantekevää, saako käteiselle mitään tuottoa. Kaikki haluavat laskea osakepainoaan samaan aikaan.

 

Laumasielut

Sijoittajat tömisyttävät tannerta laumana ja muuttavat useammankin kerran vuodessa mieltään siitä, minkä tekijöiden perusteella osakkeet pitäisi arvostaa. Tämä edesauttaa rajuja kurssinousuja ja -laskuja.

Jos katsotaan tätä viimeisten viiden vuoden nollakorkoperiodia, huomataan että:

- joskus sijoittajat ovat huolissaan vaisuista tulosnäkymistä, mutta toisinaan niillä ei näytä olevan mitään väliä

- toisinaan makrotalouden oletettua huonommat luvut pelästyttävät — toisinaan taas iloitaan siitä, että makrotalouspettymykset turvaavat nollakorkolinjan jatkumista

- ajoittain geopoliittiset uhat painavat kursseja reilustikin, mutta ajoittain eivät lainkaan, vaikka uhat eivät olisi olennaisesti muuttuneet

- vaikka korkoympäristö pysyy ennallaan, yhdellä kertaa (syksy 2011) 6 % osinkotuotto ei tahdo kelvata sijoittajille, kun taas toisessa tilanteessa (kevät 2015) kuolataan 3 % tai 4 % osinkotuottoa

Nollakorkoympäristöstä tekee vaarallisen se, että osakkeiden tuotto-odotuksia ei voida vertailla korkoihin normaalilla tavalla. Jos tulevia kassavirtoja diskontataan ja diskonttauskorko lähestyy nollaa, osakkeille voidaan perustella melkein mikä arvostus tahansa. Samaten historiallisessa vertailussa vaatimaton osinkotuotto näyttääkin nollakorkoympäristössä hyvältä.

Pörssiyhtiöiden käyvät arvot eivät kuitenkaan pitkällä aikavälillä voi nousta nopeammin kuin mikä on kansantalouksien kasvutrendi. Tämä tosiasia ei muutu miksikään siitä, että keskuspankit ovat painaneet korot nollaan.

 

Kalliilta vaikuttavia yhtiöitä Helsingissä

Vielä viime lokakuussa Helsingin pörssissä oli useita kohtuullisesti arvostettuja yhtiöitä. Lokakuun pohjien jälkeen OMXH Cap -indeksi on noussut 28 %. Nykyisellä kurssitasolla en enää löydä kevään osinkorahoille kotia suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeista.

Alla on poimintoja mielestäni oudon korkealle arvostetuista yhtiöistä. Kommentit ovat tervetulleita. Onko minulta jäänyt jotain olennaista huomaamatta?

 

Neste Oil: Markkina-arvo on 6064 Me. Korollinen nettovelka on 1621 Me. P/e-luku on 14,8. Osinkotuotto on 2,7 %. Tulos ei ole kasvussa tänä vuonna.

Neste on vaihtelevien markkinaolosuhteiden — ja ”bio” / (sademetsientuhoamis)panostustensa myötä myös poliitikkojen – armoilla. Sillä ei ole näyttöä pitkäaikaisesta vakaasta tuloksenteko- ja osingonmaksukyvystä. Viimeisten viiden vuoden keskiarvotuloksella laskettu p/e on 22,7.

 

StoraEnso: Markkina-arvo on 6924 Me. Korollinen nettovelka on 3448 Me. P/e-luku on 22,0. Viimeisten viiden vuoden keskiarvotuloksella laskettu p/e on hieman alempi, eli 17,3. Osinkotuotto on 3,4 %.

Toimiala on vaikea, vaikka kasvua yritetään hakea. Liikevaihto kasvaa vain miljardi-investoinneilla. Tase ei ole erityisen vahva. Arvostus näyttää kovalta.

 

UPM Kymmene: Markkina-arvo on 9095 Me. Korollinen nettovelka on 2401 Me. P/e-luku on 14,6. Viimeisten viiden vuoden keskiarvotuloksella laskettu p/e on 18,0. Osinkotuotto on 4,1 %.

Tunnusluvut ovat paremmat kuin StoraEnsolla. Mutta miksi ihmeessä sijoittajat kokivat kaksi vuotta sitten, että UPM:lle oikea kurssi oli 8 euroa ja nyt se onkin 17 euroa? Miksi samalta pääomavaltaiselta perusteollisuusyritykseltä vaadittiin kaksi vuotta sitten samassa korkoympäristössä 8 % osinkotuottoa, mutta nyt 4 % riittääkin? Dollarin vahvistuminen ei UPM:n tulosnäkymiä mullista.

 

Huhtamäki: Markkina-arvo on 2882 Me. Korollinen nettovelka on 295 Me. P/e-luku on 20,8. Viimeisten viiden vuoden keskiarvotuloksella laskettu p/e on 24,9. Osinkotuotto on 2,2 %.

Tase on kunnossa, mutta Huhtamäki on sama bulkkifirma kuin aikaisemminkin. Arvostuskertoimet ovat laadukkaan kasvuyhtiön kertoimia, mutta Huhtamäellä on yhtä surkea hinnoitteluvoima kuin ennenkin. Sijoittajat ovat innostuneet dollarista ja öljyn hinnanlaskusta aivan liikaa.

 

Konecranes: Markkina-arvo on 1961 Me. Korollinen nettovelka on 150 Me. P/e-luku on 23,4. Osinkotuotto on 3,4 %. Tulos kasvanee tänä vuonna.

Konecranes on laadukas yhtiö, mutta miksi sijoittajat päättivät yhtäkkiä, että sopiva p/e-luku onkin 23 eikä 15?

 

Valmet: Markkina-arvo on 1752 Me. Korollinen nettovelka on -152 Me. P/e-luku on 31,5. Viimeisten viiden vuoden keskiarvotuloksella laskettu p/e on 28,5. Osinkotuotto on 2,1 %.

Tase on vahva, mutta Valmet ei ole kasvuyhtiö. Kuka selittää minulle nykyiset arvostuskertoimet?

 

Amer Sports: Markkina-arvo on 2299 Me. Korollinen nettovelka on 419 Me. P/e-luku on 23,7. Viimeisten viiden vuoden keskiarvotuloksella laskettu p/e on 28,2. Osinkotuotto on 2,3 %.

Amer Sportsin kasvunäkymät eivät millään tavalla vastaa nykyisiä arvostuskertoimia.

 

Kesko: Markkina-arvo on 3411 Me. Korollinen nettovelka on -99 Me. P/e-luku on 21,1. Osinkotuotto on 4,3 %.

P/e-luku 21 on kova Keskon kaltaiselle Suomen kituvan talouden kanssa naimisissa olevalle yhtiölle. En sijoittaisi pelkän vahvan taseen ja kelvollisen osinkotuoton houkuttelemina.

 

Elisa: Markkina-arvo on 4016 Me. Korollinen nettovelka on 1030 Me. P/e-luku on 17,0. Osinkotuotto on 5,5 %.

Elisankin kohdalla sijoittajat ovat parin viime vuoden aikana muuttaneet kovasti näkemystään siitä, paljonko osinkotuottoa pitää vaatia yhtiöstä, jossa ei ole muuta houkuttelevaa kuin nykyinen osingonmaksukyky.

 

Nokia: Markkina-arvo 26 089 Me. Korollinen nettovelka 5024 Me. P/e-luku 23,7.

Viime vuosi oli verkkobisnekselle hyvä. Nokia ei ole kasvuyhtiö, eikä verkkoala ole keskivertovuonna kovin hehkeä toimiala. Niinpä nykyinen p/e-arvostus on Nokialle korkea. En ole myöskään vakuuttunut siitä, että kassa käytetään omistajien kannalta optimaalisella tavalla.

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Sijoita Helsingin pörssin tuleviin osinkoaristokraatteihin

Ke, 25/02/2015 - 09:43

Helsingin pörssissä useat yhtiöt ovat kasvattaneet osakekohtaista osinkoaan jo monta vuotta putkeen. Tänään alkavassa kaupankäyntikampanjassa on mukana seitsemän suurta osingonjaon kasvattamisessa profiloitunutta yhtiötä, joiden osakkeilla voi käydä kauppaa 1 euron palkkiolla per toimeksianto aikavälillä 25.2.–27.2. Tarjoushinta koskee yli 500 euron kauppoja. Listaan tässä merkinnässä kampanjayhtiöt viime vuosien osingonmaksuhistorioineen.

Pörssiyhtiö ansaitsee osinkoaristokraatin tittelin Euroopassa, jos se kykenee kasvattamaan osakekohtaista osinkoaan vähintään 10 vuotta yhtäjaksoisesti. Yhdysvalloissa vaaditaan vähintään 25 vuoden yhtäjaksoinen kasvusarja.

Suomessa ei ole toistaiseksi yhtään pörssiyhtiötä kummassakaan kategoriassa, mutta löytyykö sinun salkustasi Suomen ensimmäinen osinkoaristokraatti?

Osingonjaon kasvattajiin sijoittamisessa on kantavana ajatuksena tavoitella sijoitustuottoa vuosittain kasvavana osinkovirtana suoraan itse yhtiöltä – ei pikaisena kurssinousuna muilta sijoittajilta. Tässä yhteydessä on kyse passiivisten tulojen kasvattamisesta. Toisaalta osingonjaon pitkän aikavälin kasvun track record kertoo paljon myös alla olevan liiketoiminnan laadusta – osinkojen kasvusarjahan maksetaan suhdanteiden yli yhtiön kasvavasta tuloskunnosta.

Tietysti vuosien mittaan voitonjaon kasvattajan osakekurssikin seuraa osingonjaon kehitystrendiä, mutta nimenomaan tässä järjestyksessä: yhtiön liiketoiminnan menestys perustelee pitkän aikavälin kurssinousun, koska yhtiön kuin yhtiön osake on jäljellä olevana elinaikanaan maksettavien osinkojen arvoinen.

Potentiaalisiin osinkoaristokraatteihin sijoittamisessa kannattaa muistaa, että osinko on eräänlainen pohjatuotto, jonka sijoittaja saa kurssivaihteluista riippumatta. Siksi osingonjaon kasvutrendillä olevan yhtiön omistajan passiiviset tulot kasvavat vuosittain, vaikka kurssit syöksyisivät sementtiin. Tämän lähtökohdan huomioiden sijoittaja voi keskittää energiansa kurssikäyrän seuraamisen sijaan moneen muuhun aktiviteettiin.

Sijoita siis osinko-osakkeisiin ja sulje näyttö!

Miksi osinko-osakkeita juuri nyt?

Nollakorkojen maailmassa tuottohakuiset korkosijoittajatkin etsivät ennustettavia osinkoyhtiöitä pörssistä. Heille kiinnostavia ovat paitsi vakaat osingonmaksajat, erityisesti sellaiset yhtiöt, jotka vuosittain kasvattavat osakekohtaista osinkoaan asteittain.

Korkosijoittaja rinnastaa vuotuisen osakekohtaisen osingon korkokuponkiin, joka sijoituskohteesta irtoaa eli tuloutuu vuosittain. Kuponkiin, joka irtoaa riippumatta osakekurssin liikkeistä, tuloskasvun toteutumisesta tai markkinauutisista. Useissa korkosijoituksissa kuponki on tänään historiallisen alhainen. Koska keskuspankkien toimet ovat johtaneet poikkeuksellisen alhaisten korkojen aikakauteen, ovat pörssin osinko-osakkeet nyt suosittuja myös muiden kuin perinteisten osakesijoittajien silmissä.

Osinkoyhtiöt ovat verrattain mielekkäitä myös suhdanteiden yli ulottuvassa tarkastelussa. Tämä perustuu siihen, että keskimääräisen pörssiyhtiön osingonmaksukyky heilahtelee eri käänteissä usein huomattavasti maltillisemmin kuin sen osakekurssi. Osinkosijoittajan ei tarvitse menettää yöuniaan makrotalouden, yleisen markkinatilanteen tai osakekurssien ennustamisen vaikeuden vuoksi.

Nousevalla uralla pysyttelevä osakekohtainen osingonjako merkitsee sitä, että sijoittajan omaan hankintahintaan nähden laskettava osinkotuotto kohoaa vuosittain. Rahoitusteoriankin mukaan osake on yhtä arvokas kuin sen aika-arvolla huomioidut tulevat osingot yhteensä. Siksi osingonjaon muutos selittää suhdanteiden yli parhaiten kurssiliikkeitä. Mitä jyrkempi on yhtiön osingonmaksukyvyn nousulatu, sitä jyrkempi on todennäköisesti myös osakekurssin nousukulma.

Kannattaa sijoittaa kasvattajaan!

Kampanjayhtiöt 

Helsingin pörssin pitkäkestoisin osingonkorotusputki kuuluu Raisiolle. Yhtiöllä on jo kahdeksan vuotta yhtäjaksoisesti kasvaneita osakekohtaisia osinkoja. Muita vähintään vuodesta 2009 lähtien osinkoaan kasvattaneita kampanjayhtiöitä ovat Amer Sports, Fiskars, Huhtamäki, Kone, Sampo ja Tieto.

Seuraavassa on listattu kampanjayhtiöiden osakekohtaisten osinkojen viimeaikainen kehityskaari. Kyse on vuotuisista perusosingoista ja niiden keskimääräisistä kasvuprosenteista korotussarjan alusta.

Amer Sports

2009: 0,16 EUR
2010: 0,30 EUR
2011: 0,33 EUR
2012: 0,35 EUR
2013: 0,40 EUR
2014: 0,45 EUR
Keskimääräinen vuosikasvu: 23,0 %

Fiskars

2008: 0,50 EUR
2009: 0,52 EUR
2010: 0,60 EUR
2011: 0,62 EUR
2012: 0,65 EUR
2013: 0,67 EUR
2014: 0,68 EUR
Keskimääräinen vuosikasvu: 5,3 %

Huhtamäki

2008: 0,34 EUR
2009: 0,38 EUR
2010: 0,44 EUR
2011: 0,46 EUR
2012: 0,56 EUR
2013: 0,57 EUR
2014: 0,60 EUR
Keskimääräinen vuosikasvu: 9,9 %

Kone

2009: 0,325 EUR
2010: 0,45 EUR
2011: 0,70 EUR
2012: 0,875 EUR
2013: 1,00 EUR
2014: 1,20 EUR
Keskimääräinen vuosikasvu: 29,9 %

Raisio

2006: 0,03 EUR
2007: 0,04 EUR
2008: 0,07 EUR
2009: 0,09 EUR
2010: 0,10 EUR
2011: 0,11 EUR
2012: 0,12 EUR
2013: 0,13 EUR
2014: 0,14 EUR
Keskimääräinen vuosikasvu: 21,3 %

Sampo

2008: 0,80 EUR
2009: 1,00 EUR
2010: 1,15 EUR
2011: 1,20 EUR
2012: 1,35 EUR
2013: 1,65 EUR
2014: 1,95 EUR

Keskimääräinen vuosikasvu: 16,0 %

Tieto

2009: 0,50 EUR
2010: 0,70 EUR
2011: 0,75 EUR
2012: 0,83 EUR
2013: 0,90 EUR
2014: 1,00 EUR
Keskimääräinen vuosikasvu: 14,9 %

Kaikki 2014-sarakkeen osingot ovat osakekohtaisia osinkoja per yhtiö tuoreista tilinpäätöstiedotteista, eli ne ovat kevään 2015 osinkoehdotuksia yhtiökokoukselle. Kasvuprosentit on laskettu sen mukaan, että ehdotukset menevät läpi.

>> Siirry kampanjasivulle Nordnetiin

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Sammon osakkeita kirjoitushetkellä. Kampanjayhtiöt ovat matkalla osinkoaristokraateiksi, mutta tittelin lopullinen saavuttaminen sisältää edelleen merkittävän epävarmuuden ja riskin. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Rantz / Foter / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Miten raaka-aineindeksin tuotto muodostuu

Ke, 25/02/2015 - 01:03

Monien tärkeiden raaka-aineiden hinnat ovat romahtaneet viime aikoina. Syitä tähän ovat mm. dollarin vahvistuminen sekä globaalin talouskasvun hiipuminen. Onko nyt hyvä aika sijoittaa esimerkiksi öljyyn tai kupariin, joiden hinnat ovat tulleet reilusti alaspäin? Valitettavasti tämä kirjoitus ei tarjoa vastausta siihen. Sen sijaan pyrin havainnollistamaan, mitkä tekijät muodostavat sijoittajan kokonaistuoton raaka-aineindekseihin sijoitettaessa.

Monesti saattaa unohtua, että useimmissa tapauksissa indeksin tuottoon vaikuttaa muutkin tekijät kuin pelkästään raaka-aineen markkinahinnan kehitys. Asiaa mutkistaa vielä sekin, että monilla raaka-aineilla ei ole yhtä globaalia markkinahintaa, vaan niillä voi olla useita eri hintoja mm. kuljetuskustannuksista johtuen. Joissain tapauksissa (esim. nesteytetty maakaasu) alueelliset hintaerot voivat olla hyvin suuria.

Arvometalleja lukuunottamatta tavallisen sijoittajan on hyvin vaikea ostaa raaka-aineita konkreettisesti omaan haltuunsa. Tästä johtuen raaka-ainesijoittaminen on käytännössä aina johdannaisiin sijoittamista. Raaka-aineen markkinahinta on yleensä jonkin pörssissä noteerattavan futuurin hinta. Tästä syystä sijoittajan on hyvä tuntea tietyt futuurimarkkinoiden perusteet, jotta ymmärtää, miten tuotto muodostuu.

Raaka-ainefutuurisopimus on sopimus joko myydä (“short”) tai ostaa (“long”) tietty vakiomäärä raaka-ainetta ennalta sovittuna ajankohtana. Raaka-ainetta ei ole pakko toimittaa fyysisesti sopimuksen toimituspäivänä vaan osapuolet voivat sopia, että hintakehityksestä riippuen joko long- tai short-position omistaja maksaa vastapuolelleen nettomääräisen rahakorvauksen ennen raaka-aineen toimituspäivää. Futuurimarkkinoiden osapuolet ovat isoja pelureita, joten tavallinen sijoittaja pääsee osallistumaan futuurimarkkinoille vain erilaisten rahastojen kautta.

Raaka-aineindekseihin sijoitettaessa sijoituksen kokonaistuotto muodostuu pääasiassa kolmesta lähteestä: 1) raaka-aineen spot-hinnan kehitys (spot-hinta tarkoittaa, että toimitus tapahtuu välittömästi), 2) ns. “roll yield” ja 3) futuuriposition vakuutena olevan korkoinstrumentin tuotto.

Seuraavassa käyn läpi nämä kolme tulonlähdettä.

Ensimmäinen kohta, spot-hinnan kehitys, on helpoiten ymmärrettävä näistä kolmesta kohdasta. Mikäli sijoitat raaka-aineiden hinnan nousun puolesta (long-positio), tarkoittaa spot-hinnan nousu futuurin arvon nousua. Short-positio toimii päinvastoin, spot-hinnan lasku nostaa futuurin tuottoa. Spot-hinnan kehitys on yleensä merkittävin tulokomponentti raaka-ainesijoituksissa.

Toinen tuottokomponentti raaka-ainefutuureissa on “roll yield” (pahoittelut etten tiedä suomen kielistä vastinetta kyseiselle sanalle). Tämä tuotto tai tappio muodostuu siitä kun futuurit uusitaan, eli “rullataan” eteenpäin. Roll yield ei ole välttämättä helposti ymmärrettävissä intuitiivisesti, mutta se on oleellinen tekijä futuurituottoja mitatessa. On mahdollista, että merkittävä osa spot-hinnan noususta sulaa pois negatiivisen roll yieldin takia.

Roll yield riippuu siitä, onko futuurikäyrä nouseva (ns. “Contango”) vai laskeva (ns. “Backwardation”). Nouseva futuurikäyrä tarkoittaa, että mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä kalliimmaksi toimitukset tulevat. Laskevan futuurikäyrän kohdalla tilanne on päinvastainen. Nousevan futuurikäyrän kohdalla roll yield on negatiivinen (laskevan käyrän kohdalla positiivinen). Tämä tarkoittaa sitä, että jos tietyn raaka-aineen futuurikäyrä on nouseva, syntyy siitä sijoittajalle tappiota, sillä futuurin eräpäivän lähestyessä sopimukset joudutaan uusimaan pidemmällä tulevaisuudessa olevilla sopimuksilla, joiden hinnat ovat korkeammalla kuin spot-hinta.

Raaka-aineen futuurikäyrän muotoa (contango tai backwardation) voi selittää monella tavalla. Aiheesta on käyty myös akateemista keskustelua. Yksinkertaistettuna nouseva futuurikäyrä tarkoittaa sitä, että spot-hinnan uskotaan nousevan tulevaisuudessa. Laskevan käyrän kohdalla tilanne on päinvastainen.

Jäljelle jää vielä kolmas tekijä, jolla on vaikutusta raaka-ainefutuurin tuottoon. Tämä tuotto on position vakuudelle maksettava korkotuotto. Futuurisopimuksessa rahat vaihtavat omistajaa vasta sopimuksen päättyessä. Sopimuksen osapuolet joutuvat kuitenkin jo alkuvaiheessa tallettamaan tietyn määrän vakuutta, joko käteisenä tai matalariskisenä arvopaperina, johdannaispörssille. Tälle vakuudelle kertyy luonnollisesti korkoa, joka on rahaston säännöistä riippuen joko lopullisten sijoittajien tai rahastoyhtiön omaisuutta.

Futuurisopimuksen vakuuteen liittyy lisäksi sekin mielenkiintoinen piirre, että vaadittavan vakuuden määrä vaihtelee sen mukaan, miten futuurin arvo kehittyy. Mikäli raaka-aineen spot-hinta laskee selvästi (huono asia long-positiolle) tarkoittaa tämä sitä, että long-position omistajan on pakko tallettaa lisää vakuutta (tämä on ns. “margin call”). Yllättävä margin call voi olla kohtalokas vaikutuksiltaan, sillä sijoittajalla ei välttämättä ole ylimääräistä likviditeettiä vakuuden kasvattamiseksi. Tästä seuraa position pakkomyynti.

 

*************************************************************

Seuraa Twitterissä: @TimoTikkala

kuvan lähde:kingworldnews.com

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Matala vai korkea: E suurin epävarmuustekijä P/E:ssä

Ti, 24/02/2015 - 13:13

Aloitimme viime vuoden lopussa sarjan P/E-luvusta. Sarjan ensimmäisessä osassa ”Matala vai korkea: P/E-luku ei ole kristallipallo” katsoimme S&P 500 -indeksin arvostusta. Osoittautui, että P/E-luvut eivät ole koskaan olleet yhtä korkeita kuin nyt, pois lukien 1930-luvun laman kynnyksellä ja IT-kuplan aikana. Jeremy Siegel on muun muassa huomauttanut, että tulokset ovat pitkään olleet harvinaisen matalalla tasolla finanssikriisin ja euroalueen velkakriisin johdosta, mikä vääristää Shillerin P/E -lukua. Tästä syystä katsomme lähemmin P/E-luvun nimittäjää.

Aina 1990-luvulle asti P/E-luku oli yhtä usein historiallisen keskiarvonsa yläpuolella kuin alapuolella. Jotain tapahtui kuitenkin tullessamme 1990-luvulle, koska P/E-luku tämän jälkeen on ollut lähes poikkeuksetta historiallisen keskiarvon yläpuolella. Onko P/E-luku hypännyt uudelle korkeammalle tasolle maailman muuttuessa? Jeremy Siegelin mukaan aiempaa korkeammat P/E-luvut olisivat hyväksyttävissä. Vai johtuuko se siitä, että P/E-luku ei enää toimi?

Rauhallisten ja vakaiden aikajaksojen vallitessa P/E-luku on ollut huomattavasti historiallista keskiarvoaan korkeampi. Muulloin kuin poikkeuksellisten aikakausien aikana kuten ensimmäinen maailmansota, 1930-luvun lama, toinen maailmansota, Korean sota ja korkean inflaation ja korkeiden korkojen aikajakso 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa, P/E-luku on keskimäärin ollut noin 20. Tähän verrattuna nykyinen taso ei ole täysin poikkeuksellinen. Hyväksyessä korkean P/E-luvun sijoittajat olettavat epäsuorasti, että tuhoisien olosuhteiden, kuten sotien ja finanssikriisien, riski on erittäin pieni.

Sijoittajat ovat tuskin unohtaneet finanssikriisiin sekä Etelä-Euroopan ja Irlannin pankki- ja velkakriisiin liittyviä riskejä. Sijoittajilta on tuskin jäänyt huomaamatta Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa. He eivät varmaan myöskään odota räjähdysmäistä kasvua, joka selittäisi korkeat P/E-luvut. Joten on oltava muitakin syitä, jotka selittävät P/E-lukujen korkean tason. Suhdeluvun osoittaja, osakkeen hinta, on yksiselitteinen ja sitä on helppo vertailla menneisyydessä maksettuihin hintoihin. Nimittäjä, toisin sanoen tulos, täytyy siten olla suhdeluvun suurin epävarmuustekijä.

Tuloksiin vaikuttaa vallitseva lainsäädäntö, mikä voi heikentää eri aikakausien lukujen vertailukelpoisuutta. Alla olevassa kuviossa on esitetty S&P 500 -yhtiöiden nettotulos ja liiketoiminnan eli operatiivinen tulos nykyrahassa. Molemmat tulokset kulkivat käsi kädessä aina 1980-luvun lopulle asti, jonka jälkeen ne erkanivat toisistaan. Ero oli suurimmillaan vuosina 2008–2009, jolloin nettotulos oli jopa 84 prosenttia heikompi kuin liiketoiminnan tulos.

Suurin syy sille, että tulokset erkanivat toisistaan, oli muutos lainsäädännössä. Aiemmin yhtiöt saivat tehdä poistoja liikearvosta, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan se on kielletty. Tämän sijaan yhtiöiden tulee testata liikearvon arvonalentumista ja arvonalentumistarve on suurimmillaan juuri kun taloudessa menee huonosti ja arvostustasot ovat matalat. Arvonalentumisia ei saa myöhemmin palauttaa, jos ne osoittautuivat perusteettomiksi. Yhtiöt eivät myöskään saa korottaa liikearvoja, jos yrityskauppa osoittautuu loistavaksi. Tämä tuo tiettyä epäsymmetriaa tuloslaskelmaan.

Yhtiöiden keskuudessa esiintyy haluttomuutta tehdä liikearvon alaskirjauksia, koska tällöin johto epäsuorasti myöntää, että yritysjärjestely on tapahtunut ylihintaan. Kun alaskirjaus lopulta tehdään, tekevät yhtiöt kaikki alaskirjaukset kertaheitolla. Psykologisesti on ehkä helpompaa tuoda kaikki huonot uutiset kerralla päivänvaloon, mutta tämä tuhoaa tuloksen sinä vuonna kun alaskirjaus tehdään.

Kaikki tämä saattaa kuulostaa pieneltä tekniseltä yksityiskohdalta, mutta todellisuudessa sillä on erittäin suuri merkitys. Tulokset olisivat olleet huomattavasti matalammat 1900-luvun laskusuhdanteiden aikoina, jos käytössä olisi ollut tämän päivän kirjanpitokäytäntö. Alla olevassa kuviossa esitetään CAPE (cyclically adjusted P/E -ratio) laskettuna S&P 500 -yhtiöiden tuloksen ja liiketoiminnan tuloksen perusteella.

Suhdeluvun taso laskee huomattavasti kun se lasketaan liiketoiminnan tuloksen perusteella. Tietysti tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että P/E-luvut ovat korkealla tasolla. Taso vastaa kuitenkin sitä tasoa mitä Siegel pitää hyväksyttävänä. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, kumpi tulos on oikea ja kumpi väärä vaan siitä, että vertaillessa eri aikakausien lukuja pitää varmistua siitä, että luvut ovat vertailukelpoisia. Muussa tapauksessa vertailu on kuin vertailisi appelsiineja ja omenoita.

Viimeisessä osassa katsomme minkälainen vaikutus pääomarakenteella, inflaatiolla, koroilla ja kasvulla on P/E-lukuun.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Lyhyt yhteenveto Q4-tuloskaudesta ja osinkoehdotuksista

Ma, 23/02/2015 - 14:05

Helsingin pörssissä Q4-tuloskausi on käytännössä ohi, kun kaikki 25 suurinta pörssiyhtiötä ovat raportoineet viime vuoden lukunsa ja tulevan kevään osinkoehdotuksensa. Tiivistän tässä merkinnässä tuloskauden annin yhteenvetona.

Loka-joulukuussa 2014 liikevaihdon lasku jatkui mutta tulokset kasvoivat yhä

Yhtiöiden lukumäärällä mitattuna Q4/2014 aikana 52 prosenttia suuryhtiöistä kertoi myyntinsä kasvaneen. Koko vuodelta vastaava osuus oli 44 prosenttia.

Varovaisen positiivisesta yhtiöiden lukumäärällä tarkastellusta kehityksestä huolimatta suuryhtiöiden yhteenlasketut euromääräiset liikevaihdot laskivat edelleen loka-joulukuussa 2014 – jo kymmenettä vuosineljännestä peräkkäin. Silti tilastoista on havaittavissa lievästi positiivinen signaali, kun liikevaihtoaan kasvattaneiden joukkoon liittyi loka-joulukuun 2014 aikana edelliskvartaaleihin verrattuna pari yhtiötä lisää.

Mainittakoon myös, että harvinaislaatuisesti Metson Q4-liikevaihto osui täsmälleen vuodentakaisen vertailukauden tasolle, joten siitä johtuen 4 prosenttia suuryhtiöistämme raportoi liikevaihtonsa pysyneen ennallaan.

Liikevoiton osalta loka-joulukuussa 2014 kirjattiin kasvua 64 prosentille Helsingin pörssin suuryhtiöistä. Vastaavasti 36 prosenttia suuryhtiöistä kertoi tuloskuntonsa heikentyneen tilikauden 2013 viimeisestä neljänneksestä.

Liikevoiton muutosten osalta prosenttijakaumat ovat identtiset sekä Q4:n että koko tilikauden 2014 osalta suhteessa vertailukauteen.

Jatkossa tulosten kasvattaminen edellyttää aiempaa enemmän liikevaihdon kasvua, kun tehostamiskuurit on viety yhtiöiden sisällä paikoin jo äärimmilleen.

Vain kuusi todellista menestyjää vuonna 2014

Helsingin pörssin viitekehyksessä todellisina viime vuoden menestyjinä voidaan pitää Amer Sportsia, Cargotecia, Huhtamäkeä, Konetta, Nokiaa ja Nordeaa.

Nämä kasvattivat liikevaihtoaan ja tulostaan sekä loka-joulukuussa 2014 että koko tilikaudella 2014, kasvattaen menestyksen myötä tulevan kevään osakekohtaista osinkoaan viime vuodesta.

Tulossa tuhti osinkokevät

Tilinpäätöstiedotteidensa yhteydessä pörssiyhtiöt kertoivat osingonjakoehdotuksensa kevään yhtiökokouksille. Huomionarvoista on, että Helsingin pörssin 25 suurimmasta yhtiöstä vain kaksi, Outotec ja YIT, laskevat ehdotuksen mukaan osakekohtaista osinkoaan edelliskeväästä.

Sen sijaan 60 prosenttia yhtiöistä nostaa osingonjakoaan ja 32 prosenttia säilyttää sen ennallaan. Kasvavan osingonjaon taustoista kirjoitin viime viikolla erillisen tekstin sanomalehti Keskisuomalaiseen.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Outotecin ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Felix Krohn / Foter / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Virtuaalimaailmojen taloustieteestä

La, 21/02/2015 - 11:02

“Pelit on kivoja ja pelejä on kiva pelata.”
- “Edward“, Clash of Clans -pelaaja (Youtube)

Virtuaalimaailmojen ja -talouksien kasvu jatkuu. World of Warcraft, Clash of Clans, EverQuest, Diablo III, EVE Online, Guild Wars 2, Team Fortress 2, Habbo Hotel, The Lord of the Rings Online, Second Life ja IMVU ovat kaikki hyvin tunnettuja esimerkkejä virtuaalimaailmoista. Virtuaalimaailmoja ja -talouksia on moneen lähtöön, sillä esimerkiksi osa virtuaalimaailmoista muistuttaa roolipelejä ja osa puolestaan sosiaalisia verkostoja. Mitä monimutkaisempia suhteita pelaajien välille syntyy ja mitä monimutkaisempi pelimaailma on, sitä olennaisempaa on kehittää jonkinlainen virtuaalitalous pelimaailman tueksi.

Suomalainen taloussosiologi, tutkija Vili Lehdonvirta ja Yhdysvaltalainen virtuaalimaailmoihin erikoistunut tutkija, professori Edward Castronova ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja kirjoittaneet erittäin mielenkiintoisen teoksen, Virtual Economies: Design and Analysis (MIT Press, 2014).

Alex Burdin haastatteleman Lehdonvirran mukaan kirja on syntynyt käytännön tarpeesta, kun taloustieteen ja pelisuunnittelun tavoitteet eivät todellisuudessa kohtaa (1:25). Kirja on näin ollen suunnattu Lehdonvirran mukaan johdannoksi virtuaalimaailmojen talouteen (1:56). Virtuaalitalouden voi toki myös suunnitella sellaiseen peliin, jota pelaaja pelaa itsekseen, mutta lähtökohtaisesti virtuaalimaailman taloudesta tulee mielenkiintoinen silloin, kun virtuaalimaailman muut seikkailijat ovat muita ihmisiä.

Teoksessaan Lehdonvirta ja Castronova esittelevät hyvin laajasti virtuaalitalouksien tutkimusta ja suunnittelua unohtamatta erilaisia (hyvin valittuja) käytännön tapausesimerkkejä virtuaalitalouksien toiminnasta. Tapausesimerkit on kudottu hienosti osaksi (välillä hieman raskasta) teoriaa. Tapausesimerkit tosiasiassa osoittavat sen, ettei kirja keskity yksistään vain virtuaalitalouksien toimintaan. Kirjan pääaiheena ovat virtuaalitaloudet, mutta tämän lisäksi siinä käsitellään myös monia muita asiaa läheltä liippaavia teemoja.

Lehdonvirta kertoo myös haastattelussa kirjan yleisön löytyvän pelisuunnittelijoista ja laajemmin myös digitaalisista palveluista ja järjestelmistä kiinnostuneista lukijoista (2:08). Tämä ilmenee myös teoksessa, sillä siinä käsitellään muun muassa virtuaalivaluuttoja, äänestysjärjestelmiä ja sosiaalisten yhteisöiden toimintaa.

Pidin erityisesti juuri näistä tapausesimerkeistä, koska ne osoittavat selvästi, miksi ja miten virtuaalitalouden toiminnan perusperiaatteita voidaan soveltaa myös laajemmissa yhteyksissä. Toisaalta yksin virtuaalitalouden ymmärrys ei riitä, vaan esimerkiksi pelien suunnittelussa on Castronovaa lainatakseni kyse lopulta draaman suunnittelemisesta, kirjoittamisesta ja tuottamisesta. Lehdonvirta ja Castronova osoittavat näiden tapausesimerkkien avulla myös selvästi sen, että virtuaalitalouksia on moneen lähtöön ja loppujen lopuksi virtuaalitalouden aiottu muoto on riippuvainen sille asetetuista tavoitteista.

Erityisen paljon Lehdonvirran ja Castronovan kirjassa huomiota saa EVE Online -verkkoroolipeli. Lehdonvirta toteaa haastattelussa  EVE:n olevan hyvä esimerkki monimutkaisesta virtuaalitaloudesta (5:45).

Kirjassa EVE Online -verkkoroolipelistä nostetaan esille eräs erityisen mielenkiintoinen tapaus. Syyskuussa 2006 Ascendant Frontier Alliancen (ASCN) loppuunsaattama Titan-luokan taistelualuksen rakennusprojekti oli kirjoittajien mukaan mestarillinen taidonnäyte massiivisen luokan yhteistyöstä. Kirjoittajien mukaan ASCN-pelaajajoukkueen johtajan CYVOK:in alaisuudessa tuhannet joukkuejäsenet rakensivat massiivista taistelualusta kaikessa hiljaisuudessa. Lehdonvirran ja Castronovan mukaan ASCN toimeenpani samanaikaisesti useampia pienempiä rakennusprojekteja, jotta ASCN:n viholliset eivät olisi saaneet tietää Titan-luokan taistelualuksen rakentamisesta. Kaksikuukautta kestänyt ja tarkasti koordinoitu avaruusaluksen rakennusprojekti virtuaalimaailmassa oli siis aikamoinen saavutus.

Lehdonvirta ja Castronova toteavat heti teoksen alkumetreillä virtuaalitalouksien palvelevan monenlaisia tarkoitusperiä, mutta valtaosa suurista virtuaalitalouksista on kaupallisten pelitalojen suunnittelemia ja pyörittämiä. Tämä puolestaan asettaa luonnollisesti itse pelisuunnittelulle tiettyjä rajoitteita, sillä pelitalojen ensisijaisena tavoitteena on yleensä ansaita virtuaalimaailmalla myös rahaa. Kuten jo aikaisemmin totesinkin,  virtuaalimaailmojen ja niiden talouksien suunnittelu riippuu kuitenkin olennaisesti niiden olemassaolon tarkoituksesta. Digitaalisella sisällöllä halutaan tehdä rahaa, mutta helppoa tämä ei tietenkään ole.

Virtuaalitalouden suunnittelemisessa on Lehdonvirran ja Castronovan mukaan olennaista tunnistaa kolme toisiinsa kytkeytyvää tekijää:

1. Sisällön luominen eli minkä tahansa pelaajien arvostamien ominaisuuksien, toiminnallisuuksien, sääntöjen jne. tuottaminen digitaalisesti.

2. Käyttäjien houkuttelu ja sitouttaminen eli esimerkiksi ilmaiskäyttö, palkitseminen ja lukkiuttaminen.

3. Virtuaalitalouden rahallistaminen sen jälkeen, kun virtuaalimaailmassa on tarjolla riittävästi käyttäjien arvostamaa sisältöä. Eräs edistyneimpien virtuaalitalouksien erityispiirre on pelisisällön ostaminen oikealla rahalla, jonka myötä virtuaalitalouteen syntyy myös käyttäjien maksuhaluun perustuva arvoperusteinen hinnoittelulogiikka.

Lehdonvirran ja Castronovan teos jakautuu karkeasti ottaen kolmeen osaan: virtuaalitalouksien mikrotaloustieteeseen, virtuaalitalouksien makrotaloustieteeseen ja virtuaali- ja reaalitalouksien toimintapolitiikkaan ja reaalimaailman seurauksiin. Teos keskittyy pääasiassa taloustieteen peruskäsitteiden esittelyyn, mutta ne kudotaan mielestäni hyvin osaksi virtuaalitalouksien todellisuutta. Lehdonranta ja Castronova tunnustavat kirjan lopussa virtuaalitalouksien jatkuvasti muuttuvan, mutta teokseensa he ovat pyrkineet valitsemaan sellaisia aiheita, joiden he uskovat pitävän kutinsa myös tulevaisuudessa.

Yksinkertaisen virtuaalitalouden suunnitteleminen on varsin suoraviivaista, sillä käytännössä mihin tahansa virtuaalimaailmaan voidaan työstää jonkinlaiset vaihdantatalouden periaatteet. Virtuaalimaailman monimutkaisuus pakottaa kuitenkin pelisuunnittelijat pohtimaan myös sitä, miten virtuaalitalous oikeastaan toimii ja millaisia haluttuja (ja ei-haluttuja) seurauksia erilaisilla valinnoilla on (tai voi olla). Polkuriippuvuuksiin (esimerkiksi jos peliin on koodattu X, niin X:n muuttaminen voi olla vaikeaa ilman, että muutetaan myös Y:tä; toisaalta X:n koodaaminen voi aiheuttaa sen, että pelimaailmaa ei voida muuttaa enää haluttuun suuntaan, kun X:n koodaamisen myötä vaihtoehtoa Z ei ole enää mahdollista valita myöhemmässä vaiheessa) ja pelaajien odotuksiin (jos X:ää muutetaan ja siitä ei kerrota, miten se muuttaa käyttäjien odotuksia?; pitääkö esimerkiksi virtuaalitalouden “rahatalous” olla jotenkin kovakoodattu järjestelmään niin, että kaikki pelaajat voivat halutessaan varmistaa pelin rahatalouden logiikan) ei kirjassa kuitenkaan kiinnitetä riittävästi huomiota.

Joskus muinoin pelasin Swirven Utopia -nimistä vuoropohjaista verkkopeliä ja pidin jotenkin ihmeellisenä sitä, miksi jotkut pelaajat olivat valmiita maksamaan esimerkiksi seuraavan pelikerran strategiaohjeista ja/tai hyvästä pelitilistä. Samanlaisia kokemuksia minulla oli myös yläasteikäisenä Runescape-nimisestä pelistä, jossa muun muassa pelihahmot ja virtuaaliset esineet vaihtoivat omistajaa myös virtuaalimaailman ulkopuolella.

Ainakin alkuvaiheessa Runescape-pelissä vaihdantatalous toimi todella epävarmasti, kun todellisten pelaajien välisessä vaihdantatilanteessa jotkin esineet muistuttivat erehdyttävästi toisiaan ja päädyit tekemään huonon vaihtokaupan. Toisissa tilanteissa pelaajat ensin esittelivät haluamansa vaihdon, mutta juuri ennen kuin vahvistit vaihdon, joku vaihtoikin jonkin arvokkaan esineen toiseksi ja jäit nuolemaan näppejäsi. “Enpä enää koskaan vaihda mitään Billy1331234-pelaajan kanssa”, totesin huulta purressani.

Virtuaalimaailmat, joissa pelaajilla on valtaa vaikuttaa pelin suuriin tapahtumiin ja muiden pelaajien toimintaan, ovat todella koukuttavia. Esimerkiksi erilaiset pelaajien muodostamat klaanit, joukkueet ja muut merkit jonkinlaisesta yhteisöllisyydestä ympäri maailmaa tulevien pelaajien kesken saivat minut nuorempana pelaamaan varsinkin Utopia-verkkopeliä todella kauan. Jotkin klaanit ja verkostot toteuttavat monimutkaisen initiaatioriitin ja järjestävät monipuolista toimintaa jäsenistölleen. Verkkopelit ovat myös erinomaista liiketoimintaa, kuten esimerkiksi Activision Blizzardin World of Warcraft -pelisarja on osoittanut.

Lehdonvirran ja Castronovan kirjan pääluvuista mielenkiintoisimpia ovat ehdottomasti luvut “Institutions and Nonmarket Allocation” ja “Money”. Mielestäni oli myös ilo huomata, että Lehdonvirta ja Castronova olivat huomioineet rajoitetun rationaalisuuden ja evoluutiopsykologian merkityksen esitellessään näkemyksensä ihmisen päätöksenteosta. He eivät mielestäni käsittele evoluutiopsykologiaa riittävän laaja-alaisesti, koska he keskittyvät tässä lähinnä vain heuristiikkaan eli mentaalisiin peukalosääntöihin ja kognitiivisiin virheisiin. Toisaalta jäin myös kaipaamaan laajempaa keskustelua muun muassa rationaalisuudesta, sosiaalisista verkostoista ja virtuaalimaailman sosiaalisesta pääomasta. Lehdonvirran ja Castronovan olisi mielestäni pitänyt myös muun muassa tarkemmin pohtia sitä, miten virtuaalimaailman ei-pelaajahahmoja voidaan suunnitella (näitä käsitellään varsin vähän) ja miten esimerkiksi virtuaalimaailmassa potentiaalisesti yhdenkin ihmisen toiminta voi pilata useamman pelaajan pelikokemuksen (tai miten tällainen toiminta voidaan pelin säännöillä ja/tai instituutioilla saattaa osaksi itse pelikokemusta ja/tai sitä voitaisiin vähentää).

Kirja kuitenkin korostaa monista muista aihetta käsittelevistä kirjoista ja artikkeleista poiketen suunniteltujen ja ei-suunniteltujen (= emergenttien) instituutioiden (esimerkiksi omistusoikeus) merkitystä virtuaalitaloutta suunniteltaessa, vaikka konkreettisella tasolla kirjasta ei varmaan pelisuunnittelija saa käytännön työhönsä välittömiä jippoja ja niksejä esimerkiksi instituutioiden varsinaiseen suunnittelu- ja toteutustyöhön. Lehdonvirta ja Castronova eivät siis tarjoa (tai edes pyri tarjoamaan?) näkemystä siitä, millaiseksi jokin nimenomainen virtuaalitalous pitäisi tarkalleen ottaen suunnitella. Heidän nimenomainen tarkoituksensa lienee ollut, aivan kuten Lehdonvirta myös aiemmin viittaamassani haastattelussa toteaa useaan otteeseen, tuoda eri ihmisiä saman pöydän ääreen tarjoamalla heille erilaisia käsitteitä, malleja ja työvälineitä heidän ajattelunsa selkeyttämiseksi.

Rahaa käsittelevässä pääluvussa Lehdonvirta ja Castronova pureutuvat seikkaperäisesti rahaan, rahan syntyyn ja digitaalisen rahan erityispiirteisiin. Rahan tehtävä on virtuaalitalouksissa ensisijaisesti toimia vaihdon välineenä. Lehdonvirta ja Castronova esittelevät tapausesimerkkinä Habbon Army Plasto -tuolin vuodelta 2006 esimerkkinä huonosta rahasta. Huonon rahan ongelmat korjatakseen Sulake toi Habboon vuonna 2007 Habbo-kolikot, jotka ovat esimerkki symbolisesta rahasta (engl. token money). Habbo-kolikot korvasivatkin varsin pian Army Plasto -tuolit pääasiallisena vaihdon välineenä. Tämä esimerkki, jota Lehdonvirta ja Castronova kattavasti esittelevät, toi mieleeni omat kokemukseni juuri edellä mainitsemassani Runescape-pelissä, jossa ainakin alkuvaiheessa vaihdanta tapahtui hyödykepohjaisesti ja vasta myöhemmin peliin tuli tehokkaampia vaihdon välineitä.

Kirjassa perehdytään myös virtuaaliseen makrotalouteen ja eri keinoihin hienosäätää virtuaalitalouden toimintaa. Lehdonvirta ja Castronova esittelevät kaksi tapaa tuoda hyödykkeitä virtuaalitalouteen ja viedä hyödykkeitä virtuaalitaloudesta. Virtuaalihyödykkeitä (rahaa ja tavaraa) voi syntyä esimerkiksi palkkiona tehtävien suorittamisesta tai hirviöiden tappamisesta, mutta niitä voi saada myös palkkiona suosittelusta tai riittävän kauan jatkuneesta pelaamisesta (ja pelaamaan pelaamisesta, jota monet mobiilipelit käyttävät, esimerkiksi The Simpsons™: Tapped Out). Toisaalta esimerkiksi virtuaalihyödykkeiden viimeinen käyttöpäivä, virtuaalihyödykkeiden kuluminen, virtuaalihyödykkeiden ylläpitokustannukset, pelaajien rajalliset mahdollisuudet säilöä omaisuuttaan, virtuaalihyödykkeiden kierrättäminen ja poisostaminen pelaajilta ovat kaikki keinoja poistaa virtuaalihyödykkeitä kierrosta.

Lehdonvirta ja Castronova käsittelevät myös ilmiötä, jota he kutsuvat kirjassaan “transformaatioksi” eli yksinkertaisimmillaan X:n muuttamista Y:ksi. Tällaisessa tapauksessa pelaajat samanaikaisesti poistavat jotain virtuaalihyödykettä pelimaailmasta ja samalla tuovat jonkin uuden virtuaalihyödykkeen pelimaailmaan. Tällaisissa tilanteissa esimerkiksi rautamalmi muunnetaan rautaharkoiksi ja tietty määrä rautaharkkoja muutetaan miekoiksi (ja joskus jokin prosessin vaihe voi mennä pieleen ja/tai miekka hajoaa ja/tai jotain muuta eriskummallista tapahtuu, jotka johtavat hyödykkeiden poistumiseen ja/tai lisääntymiseen virtuaalitaloudessa). Kun tämä prosessi vähitellen etenee, rautamalmi poistuu pelaajalta ja pelaaja saa tilalle sitten rautaharkon.

Virtuaalimaailmassa voidaan törmätä myös esimerkiksi arbitraasiin, kun joidenkin hyödykkeiden pelin sisäinen vaihtosuhde on tietyssä paikassa huomattavasti toista aluetta korkeampi. Castronova ja Lehdonvirta esittelevät tästä esimerkkinä Final Fantasy XI: Online -verkkopelissä olleen Lizard Jerkin -haarniskan poikkeavan hintatason eri puolilla pelimaailmaa. Myös pelaajat huomaavat nämä erinäiset arbitraasimahdollisuudet.

Esimerkiksi jo aiemmin mainitsemassani Runescape-pelissä oli erityinen pelaajaluokka, joita kutsuttiin muuleiksi. Nämä muulit louhivat metalleja yhdellä pelialueella ja myivät ne eteenpäin, ostajat tekivät metalleista harkkoja ja myivät ne eteenpäin, ostajat tekivät harkoista taisteluvälineitä ja myivät ne eteenpäin jne. Muulien palveluita pystyi myös “ostamaan” Runescapessa, kun joku taitava koodari oli luonut itselleen muuliarmeijan ja myi metalleita ja/tai jotain bulkkipalveluita pelimaailman sisä- ja ulkopuolella. Toisaalta muuleja olivat myös sellaiset pelaajahahmot, jotka joku toinen pelaaja oli luonut itselleen säilökseen tavallista enemmän arvokasta tavaraa pelimaailmassa. Lehdonvirta ja Castronova käsittelevät myös tätä ilmiöta kirjassaan esitellessään esimerkiksi 3. osapuolten pelipalveluita (s. 140-141).

Lehdonvirta ja Castronova käsittelevät myös muun muassa pelaajien pelaajien ranking-listauksia ja virtuaalitalouden makropolitiikkaa. Virtuaalitalouksissakin joudutaan jossain vaiheessa tekemisiin esimerkiksi tasa-arvon, työllisyyden, inflaation ja deflaation ja tulonjaon kaltaisten kysymysten kanssa. Myös politiikalla on tärkeä merkitys virtuaalimaailmoissa, sillä sekä pelimaailmaan että pelinkehitykseen liittyy erilaisia toiveita ja tarpeita. Politiikasta esimerkiksi nousee jälleen EVE Online, jossa kehitystyöhön on pyritty osallistumaan myös käyttäjiä erinäisten tapahtumien seurauksena.

Kirjan lopussa Lehdonvirta ja Castronova käsittelevät myös virtuaali- ja reaalitalouksien eroja ja yhtäläisyyksiä. Tässä he lähinnä pohtivat virtuaalitalouden ympäristövaikutuksia ja virtuaalitalouksien kansantaloudellista mittaamista ja tilinpitoa.

Kirja on mielestäni kokonaisuutena hyvä paketti, joka tarjoaa syvällisen näkemyksen virtuaalitalouksien toiminnasta ja vaihtoehdoista. Kirjasta on myös hyötyä niille, jotka haluavat ymmärtää virtuaalitalouksien ansaintalogiikkaa. Suosittelen kirjan hankkimista kenelle tahansa, joka on kiinnostunut ymmärtämään verkkopelejä, virtuaalimaailmoja ja (verkko)pelaamisen tulevaisuutta.

Kuuntele tai lue Vili Lehdonvirran haastattelu.

PS. Myös niin sanottujen pelaajasponsorien, “muusien”, yleistyminen on hyvin mielenkiintoinen ilmiö. Tässä Helsingin Sanomien jutussa ja videolla “Edward” kertoo sponsoroidusta Clash of Clans -pelitilistään. Lehdonvirta mainitsee haastattelussaan uusina ilmiöinä myös muun muassa vuokrapeelaajat (joku on liian kiireinen pelaamaan, joten hän palkkaa jonkun pelaamaan puolestaan – muistuttaa sponsorointia) ja pelaajakavereiden palkkaamisen (palkkaat tiimipohjaiseen peliin huipputiimin pelaamaan kanssasi ja/tai puolestasi).

Muita näkemyksiä kirjasta:

- LSE Blog: Book Review: Virtual Economies: Design and Analysis by Vili Lehdonvirta and Edward Castronova
- Technology and Society: Book Review of Virtual Economies

Kuvalähde: Flickr (BY-SA)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Coca-Cola nosti jälleen osinkoaan – mitä kuuluu oikealle osinkoaristokraatille?

Pe, 20/02/2015 - 11:09

The Coca-Cola Company korotti omistajiensa ansioita jälleen eilen. Kyseessä on jo 53:s peräkkäinen vuosi, jona virvoitusjuomayhtiö muistaa kohentaa siihen uskoneen pääoman ostovoimaa kasvattamalla omistajan passiivisia tuloja selvästi inflaatiovauhtia nopeammin. Yhtiö ilmoitti eilen nostavansa osinkoaan $0.33:iin kvartaalissa, vuositasolla laskettuna $1.32:iin. Viime vuonna yhtiö jakoi $1.22 osinkoja osaketta kohden.

Olen aiemmin tarkastellut Coca-Colan liiketoimintoja lokakuussa 2013 julkaisemassani blogimerkinnässä. Tässä merkinnässä jätän yhtiön liiketoiminnan seikkaperäisen analyysin väliin, ja keskityn nimenomaan osingonjakoon.

Eilisen uutisen mukaan Coca-Cola nostaa osinkoaan 8,2 prosenttia viime vuodesta. Osingonjaon korotus tehdään tällä kertaa suoraan osingonjakosuhdetta nostamalla, sillä yhtiön raportoima osakekohtainen tulos laski viime vuonna hienoisesti. Olennaista on havaita, että pidemmän päälle tietysti ainoastaan tuloksen kasvattaminen mahdollistaa osakekohtaisen osingonjaon kestävän kasvattamisen.

Sijoittajan onkin syytä kiinnittää jatkossa merkittävässä määrin huomiota siihen, että virvoitusjuomayhtiö onnistuu palaamaan kasvu-uralle arjen liiketoiminnoissaan. Sillä rintamalla on ilmennyt vaakalentoa nyt parin kolmen viime vuoden aikana, osin myös valuuttakurssien epäsuotuisasta liikkeestä johtuen.

Vaisusta tilikaudesta 2014 johtuen Coca-Colan osingonjaon tuore 8,2 prosentin korotus – joka sinänsä ylitti hienoisesti markkinoiden ennakko-odotukset – jäi prosentuaalisesti vuotta aiemmin tehdystä 8,9 prosentin korotuksesta. Osingonjako siis kasvaa, mutta hiipuvalla trendillä. Ja kuten todettua, markkinoilla odotettiin hiipumisen olevan vielä asteen verran nyt toteutunutta voimakkaampaa.

Tosin parin viime vuoden osingonjaon suhteellisten kasvuvauhtierojen taustalta on huomattava, että osakekohtainen osinko on kasvanut molempina vuonna absoluuttisesti saman verran, eli $0.10 vuodessa. Coca-Colan tapauksessa on toki muistettava, että mainittu korotus jakautuu neljälle eri kvartaalilla $0.025 suuruisina lisäyksinä – yhtiöhän maksaa osinkonsa neljässä erässä pitkin vuotta.

Coca-Colan yhteydessä on leimallista tarkastella pitkässä juoksussa nimenomaan osingonjaon kehityskaarta, sillä yhtiö on profiloitunut todellisena osinkoaristokraattina, nostamalla jo 53 vuotta putkeen – eli vuodesta 1963 lähtien – osakekohtaista vuosiosinkoaan eli omistajansa passiivisia vuosituloja.

Vuositasolla tarkasteltuna Coca-Colan osakekohtainen osinko on kehittynyt seuraavasti:

The Coca-Cola Companyn osakekohtainen vuosiosinko 2004–2015 ($ osaketta kohden)

Edeltävä kuvaaja ei tarjoa vihjeitä suhdannevaiheiden ajoittumisesta, sillä niin tasaista on meno ollut. Nimenomaan ennustettavuuden takia Coca-Colalle onkin sallittu pääsääntöisesti markkinoiden keskiarvoa korkeammat arvostuskertoimet.

Alleviivaamisen arvoista on, että eilisen osinkotason korotuksen jälkeen Coca-Colan efektiivinen eli uuden sijoituksen osinkotuotto kohosi yli kolmeen prosenttiin. Osakkeen nykyhetken osinkotuotto on tuoreen osinkokorotuksen jälkeen nykykurssille 3,1 prosenttia. Se ei ole pörssin yleistasoon nähden erityisen hyvä, mutta Coca-Colan omaan arvostushistoriaan nähden se on selvästi houkuttelevalla ylälaidalla. Tämä viestii todennäköisesti siitä, että sijoittajat arvioivat nyt kollektiivisesti Coca-Colan tulevien kasvumahdollisuuksien hiipuneen asteen verran historiassa nähtyä toteumaa maltillisemmiksi.

Viimeisten kolmen vuoden aikana Coca-Colan osinko on kasvanut vuodessa keskimäärin 9,0 prosenttia. 2000-luvulla yhtiön hitaimman osingonjaon kasvun kolmivuotisjakson aikana kasvu on ollut vuodessa keskimäärin 6,3 prosenttia. Vastaavasti nopeimman kolmivuotisjakson aikana kasvu on ollut vuodessa keskimäärin jopa 12,1 prosenttia.

Viimeisten viiden vuoden aikana Coca-Colan osinko on kasvanut vuodessa keskimäärin 8,5 prosenttia, ja viimeisten kymmenen vuoden aikana yhtiön osinko on kasvanut vuodessa keskimäärin 8,9 prosenttia. Näillä kasvuvauhdeilla osakekohtainen osinko kaksinkertaistuu keskimäärin noin kahdeksan vuoden välein.

Miksi sitten esittelen näin yksityiskohtaisesti keskimääräisiä osingonjaon kasvuprosentteja? Siksi, että niin sanotussa Gordonin kaavassa pörssilistattujen yhtiöiden pitkän aikavälin tuotto-odotus lasketaan osingonjaon kasvutekijän kautta seuraavasti:

Osakkeen arvo (FV) = [ennustettu osinko / (tuottovaatimus – kasvuvauhti)]

Gordonin kaavan termejä voidaan kuitenkin järjestellä siten, että osakkeen tuotto-odotuksen approksimaatio saadaan seuraavalla, asteen verran maanläheisemmällä sovellutuksella.

Osakkeen tuotto-odotus (Er) = (osinkotuotto + osinkojen kasvuvauhti)

Kun Coca-Colan sijoitushetken 3,1 prosentin efektiivisen osinkotuoton yhdistää edeltäviin pitkän aikavälin osingonjaon kasvulukemiin, on mahdollista todeta, että edelleen nykyhinnoin tehdylle sijoitukselle on mahdollista saavuttaa pitkällä aikavälillä kaksinumeroinen vuosituotto.

Tämän edellytyksenä on kuitenkin yhtiön tuloksen kääntyminen takaisin selvälle nousu-uralle, sillä osingonjakosuhteen nostovara alkaa olla jo syöty seuraavan kuvan osoittamalla tavalla. Tässä yhteydessä on korostettava, että historiallisen osingonjaon toteutuneet kasvuprosentit eivät sellaisinaan kelpaa sijoituscasen pohjaksi, koska yhtiön kuin yhtiön arvo on sen tulevassa kehityksessä.

Coca-Colan tapauksessa osingonjaon tuleva kehitys on perustellusti asteen verran historiallista maltillisempaa, sillä seuraavassa esitettävä osingonjakosuhde on viritetty nyt huipputasolleen.

The Coca-Cola Companyn osingonjakosuhde 2004–2015 (osingon %-osuus tuloksesta)

Edeltävään viitaten Coca-Colan osingonjakosuhde on tällä hetkellä monivuotisessa huipussaan. On ilmiselvää, että jatkossa osingonjaon korotusten tulee olla linjassa liiketoiminnan tuloskasvun kanssa. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna eilinen osingonjaon selvä korotus tarjoaa otollisen maaperän useanlaisille tulkinnoille.

Asettaako yhtiön hallitus toimivalle johdolle lisää tulospaineita kasvattamalla osakekohtaista osingonjakoa selvästi tilanteessa, jossa myöskään omien osakkeiden takaisinostot eivät tuntuvasti helpota lähivuosien tehtävää trendin jatkamisessa? Tai viestittääkö yhtiön hallitus osingonjakopäätöksellään sijoittajille luottamustaan tuloskäänteeseen kohti parempia aikoja?

Vai ottaako yhtiö yksinkertaisesti suuren riskin osinkotason tason tulevan kestävyyden kannalta jatkamalla perinteikästä osinkokasvulinjaansa? Korkea osingonjakosuhdehan ei sisällä enää osinkotason näkökulmasta turvamarginaalia liiketoiminnan tuloksen pitkäkestoista laskua vastaan.

Henkilökohtaisesti uskon, että totuus on jonkinlainen yhdistelmä edeltäviä kysymyksenasetteluja. Kaikkiaan on kuitenkin pomminvarmaa, että pitkän aikavälin sijoittajan kannattaa vahtia nyt nimenomaan Coca-Colan osingonjakosuhteen kehitystä, toisin sanoen nettotuloksen kohentumista vastaamaan osingonjaon kasvuvauhtia. Muutoin kuminauha räpsähtää vielä omistajan kasvoille.

Eilen Coca-Colan osake päätti $42.11 hintatasolle. Laskemalla kuvitteellisesti osakkeelle kolmen prosentin efektiivisen tuottovaatimuksen, mikä on mielestäni varsin realistinen ottaen huomioon nykyhetken riskittömän tuottotason ja yhtiön aiemman arvostushistorian, olisi osakekurssin järkevä nykytaso $44.00.

Koska vertailuyhtiö PepsiCon osinkotuotto on tänään nykykurssiin nähden 2,7 prosenttia, uskon Coca-Colan osakkeen hyötyvän lyhyellä tähtäimellä yli kolmen prosentin tasolle kohonneesta osinkovirrasta. Tosin tässä yhteydessä on realistina mainittava, että PepsiCon viime aikojen arjen kasvuvauhti on ollut Coca-Colaa parempaa, sillä yhtiö on hajauttanut liiketoimintaansa myös virvoitusjuomien ulkopuolelle menestyksellä.

Moni saattaa huokailla, miten tylsää sijoittamista tällaisilla prosenteilla leikkiminen on. Ehkä, mutta tässä on edelleen erittäin realistinen mahdollisuus pitkän aikavälin kaksinumeroiseen vuosituottoon. Mikäli sijoittaja hieman vivuttaa velalla tätä tuottoa, on omalle pääomalle saavutettava nettotuotto hyvinkin kohtuullinen riskitasoonsa nähden. Hyvässä skenaariossa ei tapahdu rikastumista, mutta vaurastumista.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa The Coca-Cola Companyn osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: the past tends to disappear / Foter / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Dogs of the Dow – ylituottoa pitkällä aikavälillä

Ti, 17/02/2015 - 23:53

Kuten kerroin muutaman viikon takaisessa blogissa, lueskelin uuden vuoden molemmin puolin kertauksenomaisesti Jeremy Siegelin kirjoittamaa ansiokasta sijoituskirjaa, joka on nimeltään Stocks for the long run. Siegel on tutkinut eri yhdysvaltalaisosakkeiden kurssihistoriaa yli puolen vuosisadan ajanjaksolta, joka alkaa vuodesta 1957 ja päättyy vuoteen 2012. Tiivistän tässä merkinnässä lyhyesti Siegelin havainnot tilastoihin perustuvasta sijoitusstrategiasta nimeltä Dogs of the Dow.

Edellä linkitetyssä merkinnässä kuvasin Siegelin tutkimuksen keskeisen havainnon siitä, että korkean osinkotuoton osakkeet päihittävät yleisen markkinakehityksen ja alhaisen osinkotuoton osakkeet kirkkaasti pitkällä aikavälillä. Saman teoksen mukaan on kuitenkin olemassa myös muita osinkostrategioita, jotka ovat pitkällä aikavälillä lyöneet tuotoillaan yleisen markkinakehityksen selvästi.

Niin sanotussa Dogs of the Dow -strategiassa osakesijoitukset kohdistetaan vuoden lopussa Dow Jones -osakeindeksin 10 korkeimman efektiivisen osinkotuoton osakkeisiin. Strategia tunnetaan myös nimellä Dow 10 -strategia.

Kyseisessä strategiassa sijoittaja omistaa salkkuun valikoituneita osakkeita aina kokonaisen kalenterivuoden, ottamatta sen sisällä yhtiökohtaista näkemystä suuntaan tai toiseen. Kuitenkin aina vuoden viimeisenä päivänä osakkeiden valintaprosessi tehdään uudestaan kulloisenkin tarkasteluhetken mukaisilla osakkeiden arvostustasoilla – näin ollen salkussa olevien osakkeiden efektiiviset osinkotuotot ovat jokaisen kalenterivuoden alussa aina indeksin korkeimmasta päästä.

Siegelin mukaan Dogs of the Dow -strategiaa voidaan soveltaa menestyksekkäästi myös S&P 500 -indeksin yhtiöiden keskuuteen. Käytännössä tämä tapahtuu valikoimalla salkkuun kalenterivuoden lopussa 10 korkeimman efektiivisen osinkotuoton osaketta kuten edellä, mutta vain eri indeksistä.

Stocks in the long run -kirjassaan Siegel listaa strategian ja indeksin tuotot. Aineisto kattaa yli puoli vuosisataa, alkaen vuodesta 1957 ja päättyen vuoteen 2012.

Keskimääräiset vuosituotot (geometrinen keskiarvo)

S&P 10: +14,14 %
Dow 10: +12,63 %
Dow 30 -indeksi: +10,93 %
S&P 500 -indeksi: +10,13 %

Huomionarvoista on, että Dow 10 ja S&P 10 -strategiat ovat tuottaneet historiallisesti selvästi paremmin kuin taustalla olevat osakeindeksit keskimäärin. Lisäksi korkean efektiivisen osingon strategia on tuottanut paitsi paremmin, myös keskimääräistä matalammalla riskillä – ainakin siinä tapauksessa, että riskin mittarin pidetään volatiliteettia eli tuottojen keskihajontaa (ts. kurssiheilunnan määrää).

Strategian menestystä on selitetty esimerkiksi sillä, että yleensä korkeimman efektiivisen osinkotuoton osakkeet ovat poistuneet muodista. Tämä merkitsee usein sitä, että niiden tulevaisuutta kohtaan asetetut odotukset ovat madaltuneet, ja siksi yhtiön on ne jatkossa helpompi ylittää.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: AZRainman / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Vaurastumisen kolme kulmakiveä

Ti, 17/02/2015 - 13:47

Saan usein viestejä, missä toivotaan vinkkiä yksittäisten osakkeiden suhteen. Aloittavan, ja sinäänsä kokeneemmankin sijoittajan kannattaa kuitenkin lähestyä asiaa vähän eri suunnalta.

Ensinnäkin on sisäistettävä se, että kukaan ei osaa varmuudella sanoa mikä osake nousee ja mikä laskee. Jos havittelee pikavoittoja, pitää varautua (pika-)tappioihin.

Lisäksi on aika ajoin hyvä palauttaa mieleen, mitkä ne kannattavan sijoitustoiminnan kulmakivet olivatkaan.

Lyhyen aikavälin sattuma

Lyhyellä aikavälillä osakekurssit heiluvat suuntaan jos toiseen täysin sattumanvaraisesti. Koska liikkeet ovat sattumanvaraisia, lyhyen aikavälin sijoitustoiminnan kannattavuus on myös täysin sattumanvaraista. Tästä syystä edes ammattilaiset eivät pysty ajoittamaan markkinoita menestyksekkäästi. Osakekursseilla spekuloiminen voi toki olla jännittävää, mutta pitkässä juoksussa kannattavaa lähinnä osakevälittäjälle.

Pitkän juoksun lainalaisuus

Sijoittajan kannalta kannattava sijoittaminen on pitkäaikaista puhaa. Vasta pidemmällä aikavälillä hyvät yhtiöt erottuvat lyhyen aikavälin heilunnasta edukseen. Pitkä aikaväli tarkoittaa minun maailmassani yli kymmentä vuotta. Tämän oivaltaminen on sijoittajille usein kaikista vaikein asia hyväksyä. Kun sen on hyväksynyt, vaurastumisesta tulee johdonmukainen seuraus määrätietoisesta toiminnasta.

Vaurastuminen on ihmisoikeus

Vaurastumista voidaan hyvin perustein pitää jokamiehenoikeutena, joka perustuu seuraavaan kolmeen yksinkertaiseen lainalaisuuteen:

 

1) Säästämisen aloittaminen on vaurastumisen edellytys. Ellet säästä, et vaurastu. Aloita siis säästäminen nyt.

2) Vaurastuminen on pitkäaikaista puhaa. Pitkässä juoksussa osakkeet tuottavat parhaiten, joten sijoita pitkäaikaisesti osakkeisiin.

3) Kulut syövät tuottoa. Jo kahden prosentin vuotuiset sijoittamiseen liittyvät kulut syövät pitkässä juoksussa helposti puolet (!) sinulle kuuluvasta tuotosta. Minimoimalla kulut, maksimoit tuottosi.

 

Näillä neuvoilla pääset varmuudella sijoittajien parhaimmistoon pitkässä juoksussa. Itse olen sijoittanut kaikkiin neljään Nordnetin kuluttomaan Superrahastoon, minkä voit todeta Sharevillestä. Katso täältä miten varallisuutesi karttuu, jos säästät 3-5 prosenttia nettotuloistasi.

Muista myös, että mitä aikaisemmin aloitat säästämisen, sitä suurempaa vetoapua saat talouteesi. Voit jopa saada 35 vuoden eläkesäästöt kymmenessä vuodessa.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Vain digitaalinen liiketoiminta kannattelee Alma Mediaa

Ma, 16/02/2015 - 14:25

Helsingin pörssissä noteeratuista mediayhtiöistä sijoituskohteena tämän hetken osakekurssein varteenotettavin, Alma Media, raportoi tilikauden 2014 tuloksensa ja tulevan kevään voitonjakoehdotuksensa viime perjantaina. Alma Medialle on tunnusomaista vahva ja trendinomainen panostus sähköiseen liiketoimintaan, joten tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti paitsi yhtiön mennyttä vuotta, myös keskipitkän aikavälin edistymistä digiliiketoiminnoissa.

Vastikään päättyneellä tilikaudella 2014 Alma Median liikevaihto laski 1,6 prosenttia tilikauden 2013 tasolta. TNS Ad Intelligencen seurannassa olevissa medioissa mediamainonta laski viime vuonna 3,5 prosenttia vertailukaudesta, joten yhtiön suoritusta voidaan pitää torjuntavoittona.

Alma Median sisällä viime vuoden yleiskuva jakautuu kahtia: yhtäältä sisältöliikevaihto laski painetun median levikkien laskusta johtuen 4,5 prosenttia, mutta toisaalta mainosmyynnin liikevaihto notkahti ainoastaan 0,6 prosenttia. Mainosmyyntiä tuki verkkomainosmyynnin 9,4 prosentin kasvu vuodentakaisesta, siinä missä painettujen lehtien ilmoitusmyynti laski 7,8 prosenttia.

Jo näistä karkeaa yleiskuvaa antavista yhteenvedoista on mahdollista päätellä, kuinka valtava on digitaalisen liiketoiminnan merkitys elinkelpoisen ja ennen kaikkea kannattavan medialiiketoiminnan ylläpitämisessä, niin tänään kuin huomenna. Tietysti paras kombinaatio kaikkien sidosryhmien kannalta on tavoitella mallia, jossa printin ja digin edut yhdistyvät taloudellisesti kannattavalla tavalla.

Tuloskunto laski liikevaihtoa nopeammin

Vuonna 2014 Alma Median liikevoitto ilman kertaeriä laski 11,5 prosenttia 21,4 miljoonaan euroon, johtuen nimenomaan siitä, ettei digitaalinen liiketoiminta vielä riittänyt kompensoimaan muiden osa-alueiden supistumista. Leimallista viime vuoden kehityskaarelle on, että Suomessa liiketoiminnot sujuivat erityisesti painetun median osalta alta riman. Alakulosta voi karkeasti allokoida puolet toimialan yleisille haasteille digitalisaatioon liittyen, toisen puolen kotimaan vaikealle taloustilanteelle.

Sijoittajan näkökulmasta tarkastellen ostokohteesta täytyy löytyä jokin ulottuvuus, jonka varaan kasvutarina voidaan rakentaa. Alma Median kohdalla se on sähköinen liiketoiminta. Konsernin digitaalisten tuotteiden ja palveluiden liikevaihto kasvoi vuonna 2014 kokonaiset 12 prosenttia. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt kompensoimaan täysin muiden segmenttien liikevaihdon laskua, mutta sekin aika koittaa.

Korostamisen arvoista on, että Alma Median digitaalinen mainosmyynti miltei saavutti painetun median mainosmyynnin tason viime vuonna. Siinäkin sähköinen bisnes menee muutaman kvartaalin kuluttua ohi niin, että heilahtaa.

Kuvaan seuraavassa Alma Median sähköisen liiketoiminnan absoluuttisen kasvun.

Alma Median digitaalisen liiketoiminnan koko 2008–2014 (miljoonaa euroa)

Edeltävään viitaten Alma Median digiliiketoiminta on kasvanut euromääräisesti tarkasteltuna 115,9 prosenttia tilikaudesta 2008. Tïlikaudesta 2008 alkaen Alma Median sähköinen liiketoiminta on kasvanut keskimäärin 13,7 prosenttia vuodessa. Lukema sisältää yhteenlaskettuna sekä orgaanisen että yritysostoin tuetun kasvun.

Digitaalisen liiketoiminnan kehitystä kannattaa kuitenkin seurata myös osuutena konsernitason liikevaihdosta. Tämä antaa viitteen siitä, milloin tuloskäyrä alkaa sojottaa konsernitasolla samaan suuntaan kuin digibisneksen kasvun kulmakerroin.

Digitaalisen liiketoiminnan osuus on kehittynyt Alma Median tapauksessa vuodesta 2008 alkaen seuraavasti.

Alma Median digitaalisen liiketoiminnan osuus 2008–2014 (prosenttia liikevaihdosta)

Digitaalisen liiketoiminnan osuus Alma Median liikevaihdosta on jo 32 prosenttia. Viimeisten seitsemän vuoden aikana digin osuus on kasvanut poikkeuksetta joka tilikausi Alma Median portfoliossa. Huomionarvoista kuitenkin on, että finanssikriisissä vuonna 2009 myös digitoiminnot supistuivat, mutta niiden suhteellinen osuus kasvoi painettujen mediasegmenttien lahotessa selvästi nopeammin.

Tänään Alma Media ei ole kaukana tilanteesta, jossa sen digitaalisten palveluiden liikevaihdon kasvu kompensoi täysin painetun median liikevaihdon pudotuksen. Samanaikainen kustannuskuri muodostaa yhtiön tuloslaskelmaan merkittävän vivun ylöspäin: prosentin kasvu kotimaan mediamainontaan kasvattaa Alma Median liikevoittoa 1,6 miljoonaa euroa. Toisin sanoen joka prosentti kohentaa mediakonsernin liikevoittoa yli seitsemän prosenttia.

Digitaalista liiketoimintaa kasvatettaneen lähiaikoina yritysostoin

Alma Median digitaalisen liiketoiminnan vuotuinen kasvutavoite on 15 prosenttia. Kahden viime vuoden aikana tästä on jääty selvästi: tilikaudella 2013 kasvu jäi 8,4 prosenttiin ja tilikaudella 2014 se oli hieman ripeämmät 11,9 prosenttia.

Sijoittajan tulee pyrkiä kriittiseen tarkasteluun sen suhteen, mitä digitaalisen liiketoiminnan segmentti on syönyt. Yleisellä tasolla mediasektori kelpaa hyväksi huonoksi esimerkiksi, kun yhtiöiden hallitukset reivaavat uudessa maailmassa kasvusuunnitelmiaan. Lähtökohtanahan on, että digibisneksen suhteellinen osuus myynnistä kasvaa käsien päällä istuessakin perinteisten tukijalkojen vajotessa, eikä sen merkityksen kasvua voida pitää vielä itsessään saavutuksena. Oikeustoimikelpoinen sijoittaja ei mene retkuun, jos julkilausutuissa kasvusuunnitelmissa mainitaan vain liettualaisen kaivurinvuokrauspalvelun kaltaisia kasvualoja.

Positiivista on, että Alma Media on saanut vähennettyä korollisia nettovelkojaan selvästi viime vuosineljännesten aikana. Tilikauden 2014 lopussa konsernilla oli korollista nettovelkaa 71,1 miljoonaa euroa – vuotta aiemmin vastaava lukema oli 97,6 miljoonaa euroa. Velan takaisinmaksu on johtanut nettovelkaantumisasteen tuntuvaan laskuun tilikauden 2013 lopun 110,5 prosentista tilikauden 2014 päätöshetken 68,5 prosenttiin.

Ottaen huomioon Suomen vaisun yleistaloudellisen kehityksen ja siitä johtuvan painetun medialiiketoiminnan lähiaikoina jatkuvan alakulon, tulee Alma Media todennäköisesti aktivoitumaan sähköisen liiketoiminnan osalta yrityskauppamarkkinoilla vuonna 2015. Vahvistunut tase antaa tähän hyvät lähtökohdat.

Mitä jää sijoittajalle?

Sijoittajan perspektiivistä yhtiön osakkeessa piilee arvostuskertoimien nousun mahdollisuus, kun digitaalinen liiketoiminta kasvattaa suhteellista osuuttaan lähemmäs puolta koko liiketoiminnasta. Suurimmat kysymysmerkit ja vaikeudet liittyvät arvioon sähköisten toimintojen kestävästä kannattavuustasosta ja kilpailuasemasta.

Kommentoin jo kuluvan vuoden alussa, että Alma Median osakkeen nykyhinnoittelu muistuttaa arvo-osaketta. Tämän päivän Alma-sijoittaja saa paitsi verrattain hyväkuntoisella taseella ja tuoreella painokalustolla varustetun mediatalon, myös hyvin edullisesti hinnoitellun option kotimaisen mediamainonnan suhdannekäänteeseen kohti valoisampia aikoja. Painetussa mediassa ei ole paluuta entisaikojen kullanvuolentaan, mutta sitä ei ole osakkeeseen enää hetkeen hinnoiteltukaan.

Toimialan pysyvistä haasteista ja kotimarkkinoiden nykyhetken heikosta hapesta huolimatta Alma Media ei ole millään mittarilla kriisiyhtiö, vaikka sen osakekurssin usean viime vuoden kurssikäyrästä voisi näinkin päätellä. Rakettimaista nousua ei kannata lyhyellä tähtäimellä odottaa, koska yhtiö kertoi viime perjantaina tulevaisuuden näkymikseen laskevan liikevaihdon ja -voiton alkaneen tilikauden ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Kaikessa pessimismissään tämä kuitenkin jättää yhtiölle mahdollisuuden positiiviseen yllätykseen vuoden edetessä.

Ennen suhdannekäänteen mahdollista toteutumista Alma-sijoittaja saa osakkeen nykyhintaan suhteutettuna neljän prosentin tulovirran keväällä. Alma Median hallitus ehdottaa varsinaiselle yhtiökokoukselle, että tilikaudelta 2014 maksetaan pääoman palautusta 0,12 euroa osaketta kohden.

Mikäli mediamainonnan suhdanne piristyy edes alkaneen vuoden jälkipuoliskolla, on Alma Medialla nähdäkseni kaikki edellytykset maksaa keväällä 2016 jopa 0,20 euron osakekohtainen osinko. Kuten todettua, arviossa on riippuvuus suhdannenäkymiin ja myös yhtiön aktiivisuuteen yrityskauppamarkkinoilla, mikä saattaa korvamerkitä osan tuotoista. Toteutuessaan Alma Median “normalisoituva osinko” tuottaisi jo miltei seitsemän prosenttia vuodessa nykyhinnoin tehdylle sijoitukselle.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Luís Ferreira / Foter / CC BY-NC-ND

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Miellyttävä osinkokevät lamasta huolimatta

La, 14/02/2015 - 18:58

Olen 1960-luvusta lähtien tilastoinut tarkasti sekä tuloksia että osinkoja. Näin tulen tekemään myös lähiviikkoina. Palaan asiaan tarkkojen numeroiden kanssa myöhemmin, mutta jo tässä vaiheessa on mahdollista muodostaa kokonaiskäsitystä tilivuoden 2014 osingoista. Aiheeseen kannattaa pysähtyä, sillä tuskin kukaan osasi odottaa nykyisen kaltaista poikkeuksellisen miellyttävää osinkokevättä. Asia on sitäkin merkillisempää, että olemme monta vuotta eläneet taloudellista lamaa. Kurja toimintaympäristö näkyy myös tilinpäätöstiedotteista, sillä lähes kauttaaltaan yritysten liikevaihtoluvut ovat supistuneet. Miten anteliaat osinkopäätökset ovat tätä taustaa vasten ylipäänsä selitettävissä?

Myönteisten osinkopäätösten taustalla on lähinnä kolme tekijää: useimpien yritysten tulokset ovat olosuhteisiin nähden melko hyvät jatkuvien kululeikkausten ansiosta, investointitoiminta on enemmän tai vähemmän jäässä ja osakkeenomistajille kuuluvia voittovaroja ei kannata makuuttaa nollakorolla yritysten tileillä. Luovuttamalla näitä varoja omistajille ja siirtämällä tuottojen etsimisen vaiva heille yrityksen johto saa samalla siistittyä yhtiön omia tunnuslukuja.

Nykyinen lama eroaa tuntuvasti 1990-luvun alkuvuosien ahdingosta. Esimerkiksi vuonna 1992 pörssiyhtiöiden valtaosa teki tappiota ja puolet joutui luopumaan osingonjaosta. Tuolloin korkotaso oli kuitenkin tappavan korkea ja pörssiyhtiöt olivat nykyistä paljon velkaantuneimpia. Lisäksi nykyaikaista kustannusjahtia ei juurikaan tunnettu.

Vuodelta 2014 kotimaisten pörssiyhtiöiden raportoidut nettotulokset tulevat selvästi ylittämään edellisvuoden 6,4 miljardin euron tason. Vuodelta 2013 nämä yhtiöt jakoivat 7,2 miljardia euroa osinkoina ja pääomanpalautuksina. Osinkosumma nostivat tuntuvasti Nokian ja Fiskarsin lisäosingot, jotka eivät toistu tänä keväänä. Tästä huolimatta päästäneen viimevuotista korkeampaan osinkokertymään kuluvana vuonna.

Tässä yhteydessä todettakoon, että julkisuudessa osinkosummaa usein paisutellaan keinotekoisesti ottamalla mukaan ulkomaisia yhtiöitä, joiden pääpörssi on muualla ja joilla on Helsingissä vain toissijainen rinnakkaislistaus. Erityisesti tämä koskee ruotsalaiset Nordea ja TeliaSonera, joissa suomalaisten omistusosuus Sammon Nordeaomistusta lukuunottamatta on varsin vähäinen.

Sekä Nordea että TeliaSonera jakavat enemmän osinkoja kuin yksikään suomalaisyhtiö. Lisäksi Nordea räväytti oikein kunnolla nostamalla osakekohtaista osinkoaan peräti 44 prosenttia. Jo edellisenä osinko nousi reippaasti ja luvassa lienee uusi korotus vuoden kuluttua, joten Nallen ohjaimissa pankista näyttää tulevan kirjaimellisestikin osinkokone. Nyt keväällä jaossa on Nordealta 2,5 miljardia ja TeliaSoneralta 1,4 miljardia euroa, jotka eivät sisälly yllä mainittuun osinkosummaan.

Perjantaihin 13.2.2015 mennessä 91 pörssin päälistalla olevaa yhtiötä oli julkistanut osinkoehdotuksensa viime vuodelta. Näistä 47 eli yli puolet ehdotti yhtiökokouksilleen osingon korottamista. Tällaisesta ei todellakaan voinut edes uneksia edellisen 1990-luvun alun laman aikana.

Edellä mainituista 91 yhtiöstä 30 pitäytyy edellisen vuoden osinkopäätöksessä. Näistä 30 pörssiyhtiöstä peräti 16 yrityksen ennallaan pidetty ”osinko” oli lohduttomasti pyöreä nolla sekä vuodelta 2013 että 2014.

Nollakerholaisista kannattaa toki pysyä loitolla, mutta muuten ennallaan pidettyä osinkoa voi pitää joskus myönteisenä torjuntavoittona. Näin oli taatusti asianlaita Venäjän aiheuttaman myrskyn silmään joutuneissa Nokian Renkaissa ja Tikkurilassa. Oletan, että myös esimerkiksi Ahlstromin ja PKC:n osakkeenomistajat huokailivat helpotuksesta, kun vaikea vuosi ei verota osingonjakoa. Sen sijaan tämän kommentin kirjoittajalle ei täysin selvinnyt, miksi Konecranesin hallitus pidättäytyi esittämästä osingon korottamista.

Edellä annetuista luvuista on laskettavissa, että 14 pörssiyhtiöllä oli ikäviä uutisia omistajilleen eli osinkovirran padottamista. Näistä tosin Fiskarsin ja Nokian varojen jaon supistuminen on vain laskennallista laatua, sillä lisäosingot jäivät nyt pois. Itse asiassa kummankin ”normaaliosinko” nousi.

Surullinen joskin myös odotettu uutinen on Stockmannin siirtyminen nollalinjalle. Yhtä lailla odotetut olivat YIT:n ja Outotecin osinkojen puolittaminen. Cramon osingonleikkaus on lähinnä kosmeettinen, 0,60 eurosta 0,55 euroon. Kilpakumppani Ramirent nosti osinkoaan jo kuudennen kerran perättäin, minkä lisäksi hallitus pyytää valtuutusta muhkeaan lisäosinkoon. Hyvin menestyneen Baswaren osinkopolitiikan logiikka ei aukene tämän tekstin kirjoittajalle. Vuosilta 2011–2014 tämä yhtiö on jakanut osinkoa 0,41 euroa, 0,23 euroa, 0,23 euroa ja nyt 0,10 euroa. Saga Fursin osinkopäätöksestä kirjoitimme jo tammikuussa (Saga Fursin osingonjakopolitiikka selkokielellä, 14.1.2015).

Entäs ne 46 muuta osingon korottajaa Ramirentin lisäksi? Useimmiten kyse on lähinnä eräänlaisesta ”inflaatiotarkistuksesta”. Osingon korotus voi kuitenkin olla prosentuaalisesti huomattava, kun kyseessä todellisuudessa on pyrkimys palata aikaisempien vuosien normaalitasolle. Sanoman 0,20 euron osinko on kaksinkertaistamisesta huolimatta edelleen vaatimaton normalivuosiin verrattuna. Lähestymistä entisiin osinkoihin näkyy myös Cargotecin 0,55 eurossa (vuosi sitten 0,42 euroa), Ålandsbankenin 0,40 eurossa (0,15 euroa) tai Aspon 0,40 eurossa (0,21 euroa).

Osingonkorottajien joukossa on kuitenkin myös todellisia yllätyksiä. Näissä tapauksissa osa korotuksesta kutsutaan usein lisä- tai ylimääräiseksi osingoksi, jotta omistajat ymmärtäisivät, että kyse on kertaluonteisesta voitonjaosta. Täysin odottamattomia olivat heikosti kannattavien liha-alan yritysten osinkoehdotukset. HKScan nostaa 0,10 eurosta 0,49 euroon ja Atria 0,22 eurosta 0,40 euroon. Iloisia uutisia tarjottiin myös muun muassa seuraavien yhtiöiden omistajille: eQ (0,15 eurosta 0,50 euroon), Fortum (1,10 eurosta 1,30 euroon), F-Secure (0,06 eurosta 0,16 euroon), Lassila (0,50 eurosta 0,75 euroon), Munksjö (0,10 eurosta 0,25 euroon) ja Okmetic (0,30 eurosta 0,45 euroon). Pörssin päälistan ulkopuolella Verkkokaupan ensimmäinen osinkoehdotus listautumisen jälkeen osoitti niinikään ilahduttavaa ennakkoluulottomuutta.

Koneelta ja Sammolta olemmekin jo tottuneet saamaan entistä enemmän osinkoa joka vuosi, mikä onkin erinomainen syy olla osakkeenomistajana näissä yrityksissä. Kuudessa vuodessa Sammon osinko on noussut 0,80 eurosta 1,95 euroon ja Koneen osinko antioikaistuna 0,32 eurosta 1,20 euroon.

Omistamme osakkeita edellä mainituissa yhtiöissä paitsi Baswaressa, eQ:ssa, F-Securessa, HKScanissa, Nordeassa, Okmeticissa, Saga Fursissa, Verkkokaupassa ja Ålandsbankenissa.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Vaisalassa potentiaalia?

Pe, 13/02/2015 - 12:29

Helsingin pörssissä listattu Vaisala on globaalilla tasolla omia kohdemarkkinoitaan hallitseva, kannattava yhtiö, joka ei pidä itsestään mitään meteliä. Ylimitoitettua Suomi-riskiä Vaisala ei kanna, sillä yhtiön kansainvälinen liiketoiminta edustaa noin 98 prosenttia liikevaihdosta. Tämä laskettakoon eduksi. Tarkastelen tässä merkinnässä Vaisalan viime vuosien kehityskaarta, yhtiön taloudellisia tavoitteita ja mahdollista sijoituspotentiaalia.

Vaisala kehittää, valmistaa ja markkinoi ympäristön sekä teollisuuden mittaustarpeisiin soveltuvia laitteita. Määritelmästä johtuen sen asiakkaina on niin julkisia tahoja (välillisesti valtioiden budjeteista riippuvaisia) ja puhtaasti yksityisiä teollisuuden asiakkaita. Liiketoiminta on vakaata suhdanteiden yli, joten moni suhtautuu yhtiöön kuin tylsään korkopaperiin.

Johtava markkina-asema vakiinnuttanut myynnin

Konsernin maailmanlaajuinen markkina-asema ja peitto ovat erittäin vahvoja, ja niin kauan kuin muistan Helsingin pörssin yhtiöitä seuranneeni, on Vaisalaa pidetty aina alansa teknologisena edelläkävijänä. Yhtiö on kyennyt haastavissakin yleistaloudellisissa olosuhteissa pysyttelemään loivalla keskipitkän aikavälin kasvu-uralla. Seuraavassa kuvaan Vaisalan liikevaihdon varsin vakaan kehitysuran viime vuosilta.

Vaisalan liikevaihto 2011–2014 (miljoonaa euroa)

Edeltävän kuvaajan luvuista on laskettavissa, että Vaisalan liikevaihto on kasvanut viimeisten kolmen vuoden aikana keskimäärin 3,1 prosentin vuosivauhtia. Sen sijaan osakekohtaisen tuloksen kasvutrendi ei ole aivan yhtä vakaa samalta ajanjaksolta, kuten seuraava kuva esittää.

Vaisalan osakekohtainen tulos 2011–2014 (euroa)

On kuitenkin rehellisyyden nimissä todettava, että sinänsä vankkumattomalla megatrendillä – ilmastonmuutoksella – varustettu yhtiö ei ole kyennyt osoittamaan puhtaasti taloudellisen kehityksen mittareilla kiistatonta dominointia omalla toimialallaan. Sanon näin siitäkin huolimatta, että tuoreen tilinpäätöstiedotteen mukaan Vaisala on tänään paremmassa tuloskunnossa kuin miesmuistiin – oman pääoman tuottoaste ei vain ole vielä riittävä. Tosin 2010-luvulla yhtiö on käynyt läpi ”strategisen muutosvaiheen”, mikä on aiheuttanut kannattavuuteen ymmärrettävästi lyhyen aikavälin paineita.

Osinkovirta muistuttaa kuolleen aivokäyrää

Vaikka Vaisalan suhteellinen kannattavuus on vaihdellut viime aikoina, on yhtiön omistajilleen vuosittain maksama osinkovirta säilynyt jo kolme vuotta vakaana seuraavalla tavalla. Tässä yhteydessä on kyse perusosingoista.

Vaisalan osakekohtainen osinko 2011–2014 (euroa)

Edeltävään osinkografiikkaan viitaten on perusteltua nähdä Vaisala eräänlaisena korkopaperina. Vaisalan eilen julkaisema tilinpäätöstiedote rohkaisee silti pohtimaan, olisiko seuraavaksi alkamassa kasvun ja kannattavuuden asteittaisen kohentamisen aikakausi?

Potentiaali ei vielä täysin hinnassa?

Uuden sijoittajan näkökulmasta sijoitus kannattaa tietenkin tehdä laatuyhtiöön mieluiten silloin, kun kannattavuuden käänne pysyvään nousuun ei ole markkinoilla vielä itsestään selvää. Tuolloinhan tuleva kasvu olisi jo hinnoiteltu sisään, ja lähitulevaisuudessa olisi todennäköisempää, että yhtiö yllättäisi kehityksellään negatiivisesti suhteessa odotuksiin.

Tarkasteluhetkellä Vaisalan markkina-arvo on 454,6 miljoonaa euroa. Viimeisimmän tilinpäätöksen mukaan yhtiöllä on kassassaan rahavaroja 47,6 miljoonaa euroa, mikä vastaa hieman yli 10 prosenttia oman pääoman markkina-arvosta. Korollista pitkäaikaista velkaa yhtiöllä ei ole euroakaan. Tämän lähtökohdan johdosta Vaisalan tulos on pitkälti osingonjakokelpoista kamaa.

Koska Vaisalan nettokassa edustaa yli 10 prosenttia nykyisestä markkina-arvosta, voi sijoittaja karkeasti laskien nirhaista saman prosenttiosuuden pois raportoidusta p/e-luvusta saadakseen sijoituskohteen todellisen velattoman p/e:n. Tämä ehkä selittää parhaiten Vaisalan näennäisesti korkeaa valuaatiota tulokseensa nähden (p/e 19,2 tämän päivän osakekurssiin ja viime vuoden tulokseen; oikaisematta nettokassalla).

Vaikka kassa on edelleen ylimitoitettu suhteessa liiketoiminnan laatuun ja luonteeseen, on se takavuosina ollut nykyistäkin mahtipontisempi. Vaisala nimittäin jakoi kaksi vuotta sitten perusosingon ohella ylimääräisenä pääomapalautuksena 1,23 euroa osaketta kohden. Ennen tätä toimenpidettä kassan osuus oli jopa yli 20 prosenttia suhteessa oman pääoman markkina-arvoon. En pidä mahdottomana ajatusta, että samanlainen varojen palauttaminen omistajille tapahtuisi myös lähitulevaisuudessa.

Olisiko Vaisalasta yritysostokohteeksi?

Yhtä pitkään kuin muistan Vaisalan oman toimialansa kärkiyhtiönä, muistan sen yhtenä Helsingin pörssin potentiaalisimmista ostokohteista ulkomaiselle yritysostajalle.

Kassakirstun tyhjennyshän ei vie yritysostajan intoa mahdollisen järjestelyn osalta, koska hän ei ole niinkään kiinnostunut Vaisalan kassasta, vaan globaalista ja myrskynkestävästä liiketoiminnasta. Tietysti likvidi varallisuus on aina myös ostajan näkökulmasta rahanarvoinen lisäetu, koska käteisen avulla on mahdollista rahoittaa esimerkiksi velalla suoritettua yrityshankintaa. Karkeassa esimerkissä ostat siis yhtiön ottamalla velkaa ja sitten maksat velkaasi takaisin yhtiön kassassa makaavalla rahasäkillä – kaupan päälle saat liiketoiminnan, jonka halusitkin alun perin ostaa.

Teollisen ostajan perspektiivistä Vaisalassa on viime vuosien rakennemuutoksen lisäksi myös toiminnallista tehostamispotentiaalia, mikä mahdollistaa edelleen liiketoiminnan kannattavuuden selvän kohentamisen. Yksi esimerkki tästä liittyy konsernin T&K-budjettiin: Vaisala saavutti 299,7 miljoonan euron liikevaihdon tilikaudella 2014. Samalla ajanjaksolla yhtiö käytti tutkimus- ja tuotekehityskuluihin 34,0 miljoonaa euroa, mikä on toki aivan luonnollista johtavan kilpailuaseman säilyttämisen kannalta. On kuitenkin joka tapauksessa huomattava, että T&K-kulujen osuus konsernin liikevaihdosta on jo 11,3 prosenttia.

Mahdollinen teollinen ostaja samalta – tai muutoin T&K-intensiiviseltä – toimialalta voisi tehostaa tutkimusta ja tuotekehitystä yhteen tavalla, joka saisi Vaisalan operatiivisen kannattavuuden selvään nousuun. Jotta väite ei jäisi vain huolimattomaksi heitoksi, on syytä verrata konsernin T&K-kustannuksia (34,0 miljoonaa euroa) Vaisalan koko tilikauden liiketulokseen (26,4 miljoonaa euroa).

Tämä voi kuulostaa älyttömältä, mutta Vaisala käyttää tällä hetkellä tutkimukseen ja tuotekehitykseen potin, joka on 29 prosenttia tilikauden tulosta korkeampi. Edeltävää kannattaa miettiä pari kertaa ajatuksen kanssa.

Karkeasti laskettuna siis jokainen tehostamisprosentti tutkimuksen ja tuotekehityksen kustannuksista – ei siis määrästä – kohentaisi Vaisalan tulosta vastaavasti yli prosentin (!). En ole T&K:n asiantuntija, mutta maalaisjärjellä pitäisin todennäköisenä, että myös tässä toiminnossa olisi mahdollista saavuttaa jonkinlaisia suuruuden skaalaetuja.

Kohti parempaa kasvuvauhtia ja korkeampaa kannattavuustasoa

Vaisala on asettanut itselleen pitkän aikavälin taloudelliset tavoitteet vuoteen 2018 asti. Yhtiö pyrkii saavuttamaan 5 prosentin keskimääräisen liikevaihdon vuosikasvun, eli kiihdyttämään viime vuosien tahtiaan selvästi. Uusiutuvassa energiassa ja life sciencessä kasvutavoitteena on yli 10 prosentin vuosikasvu. Jos yhtiö näissä onnistuu, nousee se Helsingin pörssin vauhdikkaimpiin ylärivin kasvattajiin.

Omistajan näkökulmasta tavoitteissa on mielenkiintoisinta, miten paljon yhtiö odottaa jättävänsä tulosta viivan alle. Virallisten pitkän aikavälin taloudellisten tavoitteidensa mukaan Vaisala haluaa saavuttaa 15 prosentin liikevoittomarginaalin vuoteen 2018 mennessä.

Lähihistoriaan verrattuna kannattavuudessa onkin jäljellä eniten tekemistä, sillä tilikausien 2011–2014 marginaalit ovat liikkuneet vaihteluvälissä 5,9–10,3 prosenttia. Tosin on mainittava, että vastikään päättyneellä ja raportoidulla tilikauden 2014 viimeisellä neljänneksellä Vaisala saavutti osavuositasolla 15,6 prosentin liikevoittomarginaalin. Aivan toivottomalta tavoite ei siis äkkiseltään näytä.

Jos Vaisala pääsee lähivuosien aikana edes lähelle tavoitteitaan, säilyttäen globaalin kilpailuasemansa sekä vahvan teknologiasalkkunsa, vaikuttaa osake järkisijoitukselta nykyhintaan. Karkealla kaavalla laskettuna Vaisala tekisi tavoitteet saavuttaessaan kolmen vuoden kuluttua hieman yli kahden euron osakekohtaista tulosta. Tosin viime aikoina kohonnut osakekannan markkina-arvo ei enää sisällä turvamarginaalia siltä varalta, etteivät tavoitteet toteudukaan käytännössä samoin kuin elokuvissa.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista Vaisalan osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: @Tuncay / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Shoppailija lähti osakemarkkinoille – lue Jenni84:n tarina

Ke, 11/02/2015 - 10:07

Vaikka emme paljasta Sharevillessä nimimerkillä Jenni84 esiintyvän jäsenen henkilöllisyyttä, pääset Nordnetin markkinointikoordinaattorin Saran kanssa kurkistamaan millainen nainen nimimerkin takaa löytyy. Sara haastatteli Jenni84:ää, joka vaihtoi shoppailun sijoittamiseen ja on siitä lähtien kasvattanut salkkuaan hyvällä menestyksellä. Jenni84 kertoi meille, miten hän päätyi sijoittamisen pariin ja kuinka hän käyttää Sharevilleä.

Mikä sai sinut aloittamaan sijoittamisen?

Olin noin vuosi sitten matkoilla Keski-Euroopassa. Kävimme eräällä viinitilalla ja innostuimme tilaamaan viinejä kotiimme. Lähetin yhdelle sukulaiselleni viestin, jossa vitsailin että minun oli tarkoitus ostaa itselleni synttärilahjaksi laukku tai trenssi, mutta menetinkin kaikki rahani viiniin. Sukulaiseni ei lähtenyt vitsiin lainkaan mukaan, vaan kysyi minulta totisena, että olisiko kuitenkin fiksumpaa ostaa vaikka viini- tai laukkufirman osakkeita. Hänen viestinsä sai minut ajattelemaan, ja jatkaessamme matkaa toiseen eurooppalaiseen kaupunkiin päätin, että en ostakaan matkalta laukkuja tai takkeja, vaan ostan ensi töikseni osakkeita kun palaan kotiin.

Vaikka olen käynyt korkeakoulun, ei minulla ole mitään kaupallisen alan koulutusta. Ensimmäiset sijoitukseni onnistuivat, mikä jätti positiivisen fiiliksen sijoittamista kohtaan. Seuraavaksi kiinnostaisi hajauttaa sijoituksia maantieteellisesti, ainakin Yhdysvaltoihin ja Saksaan.

Jos näen osakkeeni arvon laskevan niin ajattelen usein, että jos olisin ostanut osakkeiden sijaan tonnin käsilaukun, olisin varmasti hävinnyt tonnin. Silloin pienet kurssiheilahtelut eivät enää tunnu niin merkityksellisiltä.

Harrastuksen vaihto on kohdallasi kannattanut. Miten valitset osakkeita?

Olen onnistunut ostamaan monia osakkeita hyvään aikaan. Tuurilla on varmasti osuutta asiaan, mutta olen tyytyväinen salkkuni kehitykseen. Valitsen osakkeita lukemalla osakekeskusteluja netistä ja tutkin osakekurssin muutoksia. Sitten odottelen osakekurssin putoamista ja ostan, kun hinta on laskenut määrittelemälleni tasolle. Hyvä osinkotuotto on myös minulle tärkeää. Vuosikertomusten lukemisesta en ole innostunut.

En sijoita sellaisiin yhtiöihin, jotka eivät sovi arvomaailmaani. Esimerkiksi turkisyhtiöt tai ydinvoimayhtiöt eivät pääse salkkuuni. Yritän myös luottaa intuitiooni. Asiantuntijakaan ei välttämättä pärjää satunnaisotannalle.

Olen myös tehnyt virheitä, esimerkiksi kun myin osakkeita paniikissa Ukrainan kriisin alkaessa. Jälkeenpäin ajateltuna olisi vain kannattanut odottaa kriisin laantumista, mutta toisaalta minulle on tärkeää, että minun ei tarvitse stressata sijoituksistani. Sijoittaminen on minulle harrastus, enkä halua menettää yöuniani sen takia.

Sijoitatko jotain tiettyä tavoitetta varten?

Sijoitan pitkällä aikavälillä. En tiedä tuleeko sukupolveni saamaan eläkettä tulevaisuudessa, vaikka sitä nyt maksammekin. Säästän siis eläkepäiviäkin varten, mutta myös muita tulevaisuuden tilanteita varten, kuten esimerkiksi jos joskus jään äitiyslomalle. En halua silloin stressata rahasta, ja sijoitukseni antavat taloudellista turvaa.

Minulla on myös muita tavoitteita sijoittamisessa. Tavoittelen salkun kasvattamista tiettyyn summaan ja lisäksi on tiettyjä osakkeita ja maantieteellisiä alueita, joille haluan sijoittaa.

Mihin käytät Sharevilleä?

Opin paljon lukemalla Sharevillen keskusteluja ja aloittamalla niitä itse. Sharevillestä saan tukea sijoituspäätöksille, ja markkinoiden liikkeistä on mukava keskustella ja spekuloida muiden sijoittajien kanssa.  Shareville auttaa minua myös aktivoitumaan ja toimii eräänlaisena muistutuksena sijoittamisesta. Olen myös saanut itseluottamusta sijoittamiseen, kun näen toistenkin pohtivan sijoituksiaan. Sharevillessä pysyn mukana ajankohtaisissa asioissa, sillä uutisvirrasta voin helposti lukea, mikä nyt on tapetilla.

Oletko saanut vinkkejä tai ideoita sijoittamiseen muilta Sharevillen käyttäjiltä?

Seurailen etenkin sitä, mitä muut sanovat omistamistani osakkeista. Myönnän, että olen joskus aika vietävissä ja uskon ehkä liian helposti muiden kommentteja. Viime aikoina olen alkanut seuraamaan TeliaSoneran osaketta Sharevillen keskustelujen vuoksi. Muiden käyttäjien kommentit auttavat etenkin, kun on kyse ulkomaisista yhtiöistä, joita ei välttämättä tunne itse niin hyvin.

Kerro lopuksi vielä vinkkisi muille sijoittajille?

Go for it! Itsekin kypsyttelen sijoituspäätöksiä pitkään, mutta paras keino oppia on aloittaa sijoittaminen. Lue joku helppo sijoitusopas ja lähde kokeilemaan. Osta jonkun vakaan yhtiön osakkeita varovaisesti pienellä summalla ja opiskele rauhassa. Toinen vinkkini liittyy osinkoihin; oma sääntöni on, että osinkorahoja ei saa törsätä! Osingot käytetään aina osakkeisiin.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit