Hyppää pääsisältöön

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Just another Nordnetboggen Sites site
Päivitetty: 2 tuntia 27 min sitten

Lisäsimme eksperttisalkun Fortum-omistusta

To, 30/07/2015 - 19:23

Ostimme eilen 490 Fortumin osaketta Nordnetin eksperttisalkkuun kurssiin 15,58 euro. Kaupan jälkeen omistamme 1.260 osaketta. Osakkeiden markkina-arvo nousee 20.000 euroon, mikä vastaa vajaat yksitoista prosenttia koko eksperttisalkun markkina-arvosta. Omistuksesta tulee samalla salkun suurin Nokian Renkaiden jälkeen.

Eksperttisalkulla on vahva painotus Venäjään, mikä on tietoinen riskinotto. Kahdella suurimmalla omistuksella, Nokian Renkailla ja Fortumilla, on suuri osa toiminnastaan Venäjällä. Venäjällä on myös keskeinen rooli viidenneksi suurimmalla omistuksella, Aspolla. Näiden kolmen yhtiön osuus koko salkusta on 30 prosenttia.

Tämä ei tarkoita, että uskoisimme Venäjän talouteen. Ennemminkin olemme sitä mieltä, että markkinat ovat voimakkaasti ylireagoineet Venäjän toimien vuoksi. Kuulimme viime syksynä, että monet suuret institutionaaliset sijoittajat ovat pyyhkineet Venäjän maailmankartaltaan ja ovat luopuneet sijoituksista Venäjästä riippuvaisiin yhtiöihin. Mielestämme tämä näkyy kurssikehityksessä.

Fortumin osakekohtainen oma pääoma oli kesäkuun lopussa 16,76 euroa. Ostohinnallamme P/B-luku on noin 0,9. On kulunut enemmän kuin kymmenen vuotta siitä kun Fortumia on voinut ostaa alle tasearvon. Yhtiön pitäisi joko tuhota pääomaa tai yhtiön omistuksien arvostuksessa pitäisi olla suurta epävarmuutta, jotta substanssialennus olisi perusteltavissa.

Fortumin liiketoiminta on erittäin stabiili ja melko kannattavaa, joten tästä syystä substanssialennus ei ole perusteltavissa. Yhtiöllä ei ole suuria liikearvoeriä taseessa, eikä tase-erien arvostuksessa pitäisi olla suuria epävarmuustekijöitä. Poliittiset riskit ovat suurimmat huolen aiheet. Tuleeko Venäjä takavarikoimaan Fortumin tuotantolaitokset? Uskomme tämän riskin olevan erittäin pieni.

Sähkönsiirtoverkkojen myynnin yhteydessä Fortumista tuli ylikapitalisoitunut, mikä tarkoittanee hyviä uutisia osakkeenomistajille ensi keväänä. Uskomme, että yhtiö tulee muistamaan osakkeenomistajiaan ylimääräisellä osingolla, vaikka suurin osa rahoista on varmaan varattu investointeihin kuten Fennovoimaan ja Venäjällä sijaitseviin vesivoimaloihin.

Omistamme Fortumin osakkeita.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Osaavatko nuoret säästää ja sijoittaa?

Ke, 29/07/2015 - 17:58

Raha. Säästäminen. Sijoittaminen. Siinäpä vasta kolme sanaa, jotka saattavat tuntua nuorista vierailta, ehkä jopa pelottavilta. Ovatko nykypäivän nuoret hyviä raha-asioidensa kanssa, vai onko pikavippikierre tulevaisuudessa taattu?

Olen itse varsin nuorena sijoittajana (lue alle 20-vuotiaana) tehnyt hieman empiiristä tutkimusta siitä, mitä nykypäivän nuoret ajattelevat omasta taloudestaan ja siihen liittyvistä asioista. Päällimmäisenä voisin todeta, että säästäminen sekä sijoittaminen eivät ole välttämättä ensimmäisenä mielessä, kun suunnataan Helsingin Stockmannille katsomaan uusinta Louis Vuittonin laukkua. Tässä kohtaa mukaan tulee sana, joka meille kaikille on enemmän tai vähemmän tuttu, kuluttaminen. Kuluttaminen eli ostaminen on tietenkin paljon ”siistimpää” kuin säästäminen. Voit konkreettisesti näyttää, että sinulla on varaa ostaa jotain, mitä muilla ystävilläsi ei ehkä ole. Se, että omistat 200 kappaletta Procter & Gamblen osakkeita ei näy kenelläkään muulle kuin itsellesi. Se, että Fortum maksoi hankintahintaasi nähden 9,5% efektiivisen osinkotuoton viime vuonna ei myöskään näy kenellekään muulle kuin itsellesi – eihän nämä siis voi olla ”siistiä”. Rahoituksen professori Vesa Puttonen taisi todeta eräässä haastattelussa, että elämme erityisesti nuorten osalta ”kaikkimullehetinyt-yhteiskunnassa”, mikä on täysin totta.

Mitä mahdollisuuksia sijoittaminen ja säästäminen nuorella iällä tarkoittaa? Lähtökohtaisesti tilanne on hyvä, sillä aikaa on yleensä enemmän kuin tarpeeksi edessä. Ja sehän on tunnetusti sijoittajan paras ystävä (hajautuksen lisäksi). Ongelmakohtana kuitenkin on se, että valtaosa nuorista taitaa elää kroonisessa rahapulassa, jolloin sijoitettavat summat eivät välttämättä päätä huimaa. Tämä murhe on kuitenkin merkitykseltään hyvin pieni, mikäli katsomme kokonaiskuvaa, jossa aloittaminen ja aika ovat paljon tärkeämmässä roolissa.

Tärkein mahdollisuus on tietysti vapaus. Olla riippumaton mistään. Voitko kuvitella hienompaa tunnetta, jossa saat päättää itse miten päiväsi vietät. Toisekseen sijoitussalkun tuottamat osingot tuovat myös turvaa, jolloin et ole riippuvainen eläkkeestä tai muista vastaavista. Henkilökohtaisesti en eläkevuosinani (johon on kieltämättä hyvinkin pitkä matka) halua olla millään tavalla riippuvainen valtion maksamasta eläkkeestä. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, poliitikot miettivät ainoastaan tapoja jolla heidät valitaan jatkokaudelle, sekä muut vastaavat asiat luovat entistä enemmän motivaatiota saada tasaisen kasvavaa osinkovirtaa. Saat siis vuosittain ikään kuin ”palkan” itsellesi omalla sijoitustoiminnallasi. Not a bad deal at all.

Mikäli tähän asti olet jaksanut lukea, ja pienikin toivonkipinä on herännyt, tulee mieleen varmastikin seuraava kysymys: Mihin minä rahani laitan? Tämä on se ikuisuuskysymys, johon on varmastikin olemassa yhtä monta vastausta kuin kysyjää. Oman kivijalkapankin ”luotettava” sijoitusneuvoja tuntuu ehkä hieman vieraalta, joten vaihtoehdoksi siis jää hyvään ystäväämme eli internetiin tutustuminen. Homma saattaa karata käsistä viimeistään siinä vaiheessa, kun on tunnin verran lukenut yhdistelmärahastoista, ETF-tuotteista sekä osakkeista, ja päällimmäisenä ajatuksena on sekavuuden tunne. Ei se mitään, en minäkään niistä mitään ymmärtänyt viisi vuotta takaperin. Jos on mielenkiintoa sekä halua oppia, niin rahoitusmarkkinoiden ymmärtäminen kansantajuisella perustietämyksellä ei ole avaruusfysiikkaa. Se on numeroita, faktaa sekä ikävä kyllä jossain määrin myös tunnetta. Jos täytyisi jokseenkin samanikäiselle lukijalle, joka ei ole ikinä mihinkään rahojaan sijoittanut, antaa muutama vinkki siitä mitä kannattaisi tehdä, niin tässä omasta mielestäni tärkeimmät;

  • Suosi suoria osakesijoituksia, mikäli saat kerralla minimissään 500 euroa täyteen. Sillä on jo hyvä lähteä liikkeelle. Tässä vaihtoehdossa todennäköisesti opit myös eniten. Yrityksen, erehdyksen ja onnistumisen kautta.
  • Sijoita ainoastaan sellaisiin yhtiöihin, jotka maksavat osinkoa. Älä ikinä osta mitään, mikä ei maksa sinulle kassavirtaa. Tässä kohtaa moni alaan perehtynyt ihminen varmastikin tulee kertomaan, kuinka on vähintään viisinkertaistanut rahansa Netflixillä, Amazonilla, Facebookilla tai muulla vastaavalla kurssiraketilla, joka ei ole ikinä maksanut osinkoa. Ikävä totuus vain on se, että nämä ovat niitä hienoja poikkeuksia, jotka toki tulevaisuudessa voivat aloittaa osingonmaksun (tai sitten voivat myös menettää puolet markkina-arvostaan). Toinen totuus on se, että osinkoyhtiöt ovat yleensä niitä matalamman volatiliteetin yhtiöitä, eli niiden kurssiheilunta on keskimäärin pienempää, mitä markkinoilla yleensä on. Toisaalta voidaan myös sanoa se, että mikäli yhtiö ei maksa osinkoa, se myös harvemmin tekee voittoa.
  • Sijoita siihen mitä ymmärrät. Hyvinä esimerkkeinä tästä voisi mainita kuluttajatuoteyhtiöt, kuten esimerkiksi Coca-Cola, Adidas sekä McDonald’s jotka tekevät tuotteita, joita olet varmastikin käyttänyt jossain elämäsi vaiheessa. Se, että et ymmärrä monimutkaisen tietoturvayhtiön ansaintamallia, ei tee siitä automaattisesti huonoa sijoitusta, mutta saattaa luoda tietyllä tapaa epävarmuutta. Kun kävelet paikalliseen Citymarkettiin, näet juomahyllyllä Cokiksen ja ostat sen, voit ajatella tavallaan, että yksi prosentin nanopromilleosa kyseisestä myyntihinnasta kuuluu sinulle voiton myötä.
  • Jos päätät laittaa kaikki rahasi esimerkiksi energiasektorille ja koko toimialalle tapahtuu jotain odottamatonta, homma saattaa kirjaimellisesti kusahtaa kahdessa sekunnissa. Jos muodostat itsellesi esimerkiksi säännön, jossa yksittäinen sektori saa edustaa koko osakesalkusta enintään 20 prosenttia ja yksittäinen yhtiö kymmenen prosenttia, niin ollaan jo huomattavasti turvallisimmalla vesillä.

Luettuasi tämän saattaa tulla mieleen ajatus, että eihän se nyt niin vaikeaa olekaan. Vilpittömästi lämpimät onnittelut, mikäli edellä mainittu pääsi tapahtumaan. Sijoittaminen ei ole niin vaikeaa, mitä yleisesti luullaan. Wall Street-elokuvissa esiintyvät huutavat meklarit tuovat sijoitusalalle tietyn julkisuuskuvan, mutta onneksi se ei vastaa koko todellisuutta. Sijoittaminen ei ole sitä, että ostat osakkeita sen toivossa, että huomenna ne maksavat enemmän. Sijoittaminen on sitä, että ostat hyviä yhtiöitä, jotka oman liiketoimintansa kautta vaurastuttavat sinua omistajana.

Toisaalta toinen hyvä vaihtoehto jos yksittäisten yhtiöiden valitseminen ei kiinnosta, on pörssinoteeratut rahastot eli ETF-tuotteet. ETF-rahastot ovat helppoja, halpoja ja niiden avulla voi hajauttaa lähes minne tahansa maailmaan. Sinulle itsellesi jää vain tehtäväksi niiden oikeiden ETF-rahastojen valinta.

Tämän kyseisen tekstin kirjoittaminen sai alkunsa eräästä muutaman vuoden takaisesta lukion yhteiskuntaopin tunnin tapahtumasta. Eräs luokkalaisemme kysyi opettajalta, josko voisimme käsitellä sijoittamista hieman. Kyseinen opettaja vastasi; ”jos tietäisin sijoittamisesta jotain, olisin Mallorcalla lomailemassa, en täällä.” Tämä lausahdus kuvastaa hyvin suomalaisen koulujärjestelmän suhtautumista talouteen ja etenkin siitä opettamiseen. Peruskoulun ja lukion oppimäärään kuuluu käytännössä nolla tuntia oman talouden opiskelua, luonnontietoa sekä uskontoa opiskellaan hieman alta kymmenen vuotta. Eikö talouden ymmärtäminen ja oman talouden hallinta olisi elämässä hieman tärkeämpää, kuin kaksi edellä mainittua yhteensä? Mitä mieltä sinä olet?

_______________

Blogin tarkoituksena ei ole antaa sijoitussuosituksia, eikä ottaa kantaa yksittäisiin yhtiövalintoihin tai sijoituskohteisiin. Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä The Coca-Cola Companyn, Procter & Gamblen sekä Fortumin osakkeita. Kuvan lähde: NordnetBlogin kuvapankki.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Miten valita salkkuun voittajaosakkeet?

Ke, 29/07/2015 - 00:52

Tämän kesän lukemistoon valikoitui kertauksena Burton G. Malkielin sijoitusklassikko Sattuman kauppaa Wall Streetillä. Kirjassa esitellään lyhyesti muutamia ”hyödyllisiä osakevalintasääntöjä”. Listaan ne tähän merkintään, sillä mielestäni näistä ulottuvuuksista on paitsi viihdearvoa, myös hieman hyötyä sellaiselle arvosijoittajalle, joka haluaa poimia salkkuunsa pitkän aikavälin menestyjiä.

Jotta kokonaiskuva Malkielin teoksesta välittyisi tässä lyhyessä merkinnässä, on syytä todeta aluksi, että hän suosittelee tavanomaisille yksityissijoittajille eniten ”hyvin tylsää” indeksisijoittamisen strategiaa. Malkiel on kuitenkin listannut teokseen neljä osakevalintasääntöä heille, jotka ”haluavat käyttää omia askelsarjojaan (ja järkeään) hyvien osakkeiden etsimiseen” vähintäänkin osalla sijoitusvarallisuudestaan.

Teoksessa luetellut valintasäännöt ovat seuraavat:

1) Keskitä ostot yhtiöihin, joiden tulos kasvaa pörssin keskimääräistä tuloskasvua nopeammin vähintään seuraavat viisi vuotta

Lyhyessä juoksussa osake kuin osake voi nousta, kunhan joku sijoittaja iskee siihen silmänsä. Vähävaihtoisten yhtiöiden osakkeet kohoavat pienenkin porukan päähänpistosta (joskus aivan perustellustikin), siinä missä keskisuurten ja suurten yhtiöiden kursseja liikuttelevat päivän tai kahden sisällä esimerkiksi suurten eläkesijoittajien tai osakerahastojen sijoituspäätökset.

Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, kun puhutaan noin viiden vuoden mittaisesta sijoitushorisontista, osakekurssin pääsuunnan määrittää yhtiön tuloskehitys – eivät muiden sijoittajien sijoituspäätökset. Mitä enemmän yhtiö tekee tulosta, sitä enemmän se voi lähtökohtaisesti jakaa osinkoja – ja sitä arvokkaampi on yhtiön osake, koska omistajien passiiviset tulot kohoavat osingonjaon kasvun tahdissa.

Keskimääräistä parempi osingonjaon kasvattaja on todennäköisesti myös keskimääräistä parempi sijoituskohde (huomioi kuitenkin seuraava valintasääntö!).

2) Älä koskaan maksa hyvästäkään yhtiöstä liikaa – hanki vahva perusta liiketoiminnan fundamenteista

Osakesijoittajan on mahdotonta ennustaa pörssissä osakekurssin pohjaa tai huippua kovinkaan tarkasti. Sen sijaan hänen on mahdollista ennustaa hyvin suurella tarkkuudella ja varmuudella se hetki, kun osakkeella käydään kauppaa ali tai yli kohtuullisen arvostustason. Arvostustason, joka lasketaan suhteuttamalla osakkeen markkinahinta yhtiön suoritustasoa kuvaaviin reaalisiin tekijöihin, kuten myyntiin, tulokseen tai osinkoon.

Malkielin neuvon mukaan sijoittajan tulee sijoittaa laadukkaisiin, kasvaviin ja osingonmaksukykyisiin yhtiöihin, mutta mielellään ennen kuin muut sijoittajat havaitsevat nämä ulottuvuudet ja mielellään silloin, kun laatuosake hinnoitellaan lähelle pörssin keskiarvoa tai ei ainakaan paljoa sen yli.

Toisin sanoen laadusta ei pidä hullaantua liikaa maksamalla huikeita p/e-kertoimia tai tyytymällä prosentin osinkotuottoon. Silloin sijoittaja omistaisi kyllä laadukasta liiketoimintaa, mutta erittäin heikoilla tuotto-odotuksilla varustettuna.

3) Osta osakkeita, joiden kasvutarina voi houkutella rakentamaan pilvilinnan

Malkiel painottaa psykologisten tekijöiden merkitystä osakkeen hinnoittelussa, erityisesti lyhyessä juoksussa. Hänen mukaan ihmiset eivät ole tietokoneita, vaan heillä on tunne-elämä. Ihmisiä ohjaavat Malkielin mukaan ahneus ja uhkapelihimo sekä kurssikäyrän seuraamisen tuottamat toiveet ja pelkotilat.

Malkiel linjaa, että osa yhtiöistä kohoaa ajan mittaan lauman silmissä kiinnostavammiksi kuin toiset yhtiöt. Tämä nostaa osakkeen arvostuskertoimia vähintään hetkellisesti, luoden ainakin tilapäisen kuplailmiön. Onko valitsemasi yhtiön kasvutarina siis sellainen, joka todennäköisesti saavuttaa rahastettavissa olevan sijoittajien suosion?

4) Käy kauppaa niin vähän kuin mahdollista

Malkielin viimeinen teesi on erittäin tärkeä elementti sijoittajalle pitkän aikavälin tuottojen maksimoinnissa. Kaupankäynti kasvattaa paitsi kaupankäyntikuluja, myös verorasituksia sijoitusaikana, jolloin korkoa korolle -ilmiö saattaa menettää voimiaan, kun sijoittaja ei saa kasvatettua tuottojaan ”myös verottajalle korvamerkitylle osalle kurssinousua”.

Kustannustason pitämiseksi kurissa Malkiel toteaa, että ”pidä voittajat, myy häviäjät”. Näin salkkuun kumuloituu keskimäärin menestyvien yhtiöiden valikoima, ja osakemyynneistä lankeaa vain harvoin suuria myyntivoittoveroja maksuun (koska huonosti kehittyneet ovat usein myös tappiollisia hankintahinnastaan).

”En suosittele liiallista kärsivällisyyttä tappiotilanteissa”, hän toteaa. Ajatus on varsin järkevä, koska huonon sijoituksen myöntämisellä pääoma vapautuu uuteen, tuottavaan sijoitukseen, mikä voi kompensoida menetetyt tappiot paljon nopeammin kuin heikossa sijoituskohteessa “takaisin omilleen pääsemisen odottaminen”. Tosin Malkiel myöntää lopuksi, että yleisessä pörssikuplassa kannattaa keventää myös parhaita sijoituksia.

Ps. Kuten merkinnän alussa kerroin, Malkielin yleissuositus keskimääräiselle sijoittajalle on indeksistrategia, jossa sijoittaja pyrkii tietoisesti ”vain” pörssin keskimääräiseen tuottotasoon (vähennettynä kuluilla). Tähän liittyen hän toteaakin osakevalintasäännöt lueteltuaan, että tehokkaiden markkinoiden teoria huomioiden näillä säännöillä tuskin saa aikaan parempia tuloksia.

Lisäisin tähän yhteyteen, että osa valintasäännöistä näyttäisi olevan myös toteutettavissa helpommin paperilla kuin käytännössä. Ilman ennustamista ja siihen liittyviä epävarmuuksia sijoittaja ei siis näilläkään opeilla selviä.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: dmelchordiaz / Foter / CC BY-NC-ND

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pettikö kulta omistajansa?

Su, 26/07/2015 - 19:29

Kulta on kimallellut talouslehtien sivuilla näkyvästi viime aikoina. Otsikoiden taustalla on kuitenkin vähemmän hohtoisa syy, nimittäin kullan hinta on dollareissa mitattuna romahtanut alimmalle tasolleen viiteen vuoteen. Viimeisimmät tapahtumat tarjoavat kaikille kultamyönteisille sijoittajille, itseni mukaanlukien, tilaisuuden pohtia, että onko kullan omistamisessa mitään järkeä. Onko kulta, kuten Citin pääekonomisti Willen Buiter väittää, vain tuhansia vuosia kestänyt kupla? Pitäisikö meidän nyt viimeistään tunnustaa, että kulta ei ole turvasatama vaan puhtaasti spekulatiivinen omaisuuslaji, kuten ABN Amro pohtii raportissaan.

Paljastan jo tässä vaiheessa sen verran, että kirjoituksen lopussa tulen siihen lopputulokseen, että kaikesta myllerryksestä huolimatta kullan omistaminen osana sijoitusportfoliota on edelleen mielestäni viisasta. Aloitan kuitenkin siitä, mikä tämän päivän kultamarkkinoissa on pielessä.

Monet viime aikaisista tapahtumista puhuisivat sen puolesta, että olosuhteet ovat otolliset kullan hinnan nousulle: Kreikan kriisi kuohuttaa markkinoita, Kiinan osakemarkkinat rymisevät alaspäin ja setelipainot ovat jo pitkään käyneet kuumana. Tästä kaikesta huolimatta kullan dollarimääräinen hinta suuntaa kohti etelää.

Selitystä kullan hinnan volatiliteetille on vaikea löytää. Kullan hinnan kehityksessä ei nimittäin varsinaisesti ole mitään logiikkaa ja sitä on varsinkin lyhyellä aikavälillä mahdoton ennustaa. Syy, miksi itse omistan kultaa ei siksi liity millään tavalla treidaamiseen. Toki kultaa voi lähestyä myös teknisen analyysin näkökulmasta mutta se on täysin oma lajinsa verrattuna kullan mieltämiseen vakuutuksena pahan päivän varalle. Mikäli ostit kultaa sen vuoksi, että odotit hinnan nousevan kun pommi räjähtää Lähi-Idässä tai osakemarkkinat romahtavat jossain päin maailmaa, ei kulta välttämättä koskaan tule täyttämään odotuksiasi. Kullan hinta voi reagoida täysin odottamattomasti uutisiin, korrelaatio osakkeisiin tai bondeihin voi suurimman osan ajasta olla mitä sattuu ja sitten yht’ äkkiä ilman mitään itsestäänselvää syytä hinta pompsahtaa ylös tai romahtaa salamannopeasti.

Kullan hinnan epäloogisuus ei selity sillä, että kullan fundamentit olisivat jotenkin muuttuneet viime aikoina verrattuna siihen, mitä kulta on ihmisille merkinnyt läpi historian. Hinnan epäloogisuus johtuu siitä, miten kultamarkkinat tänä päivänä toimivat ja miten vähän markkinahinta seuraa itse fyysisen kullan kysyntää ja tarjontaa.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, ylivoimaisesti suurin osa kullalla käytävästä kaupasta tapahtuu futuureilla tai räätälöidyillä “Over the Counter” sopimuksilla, ilman fyysistä toimitusta (kutsun tätä jatkossa paperikullaksi). Suhde paperikullan ja oikean fyysisen kullan välillä on räikeä. Esimerkiksi Casey Researchin ekonomisti Bud Conradin mukaan USA:n Comexin (volyymeiltaan maailman suurin kultafutuuripörssi) kaupankäyntivolyymi on noin 360 miljardia dollaria kuukaudessa, mutta fyysisen kullan toimituksia suoritetaan vain 279 miljoonan dollarin edestä. Suhdeluku paperikullan ja fyysisen kullan välillä on näin ollen yli 1:1 000. Hopeafutuureita lukuunottamatta yhdenkään toisen raaka-aineen kohdalla suhde finanssisopimusten ja fyysisten toimitusten välillä ei käsittääkseni ole läheskään näin suuri. Toinen kummallisuus kultamarkkinoissa on se, että kaupankäyntiosapuolia on todella vähän. Kultafutuureilla käydään kauppaa vain muutaman pankin toimesta. Nämä pankit (englannin kielisesltä termiltään ‘bullion banks’) käyvät kauppaa omaan lukuunsa tai toimivat agentteina esimerkiksi keskuspankeille tai hedge fundeille. On miltei mahdotonta tietää, ketkä milloinkin ostavat tai myyvät kultafutuureita. Lisäksi kenenkään ison pelurin ei todellisuudessa tarvitse paljastaa kuinka paljon kultaa he milloinkin pitävät hallussaan. Ulkopuoliset tahot harvoin tarkastavat keskuspankkien tai kulta ETF:ien hallussa olevia varantoja ja hedge fundien raportointivelvollisuudet ovat minimaaliset.

Kun kerran kullan hinta ei heijasta fyysisen kullan kysyntää ja tarjontaa, hinta muodostuu vain pienen ryhmän tekemien toimeksiantojen perusteella ja kaupankäynti on läpinäkymätöntä, on aiheellista kysyä, että miksi tätä kaikkea ylipäätään kutsutaan ‘markkinaksi’. Juuri mikään toimivan markkinan tunnusmerkeistä ei täyty kullan kohdalla. On tärkeä muistaa, että oikean käsinkosketeltavan kullan kysyntä on juuri nyt huipukorkeaa ja tarjonnan niukkuudesta on ilmiselviä merkkejä. Suurilla eurooppalaisilla kullan vähittäismyyjillä on on jatkuvasti toimitusvaikeuksia suosituimpien kultakolikoiden suuresta kysynnästä johtuen ja Kiinalaiset hamstraavat yhä enemmän ja enemmän kultaa, mikäli sitä mitatataan Shanghain kultapörssin fyysisten toimitusten määrällä, mikä on käsitykseni mukaan oikea tapa mitata Kiinan kysyntää.

Miksi kullan dollarihinta romahti romahti hetkessä 20. heinäkuuta 2015? Olisi houkuttelevaa todeta, että laskun syy on FEDin odotettu koronnosto tai Kiinan keskuspankin julistus odotettua pienemmästä kultavarantojen kasvusta (en usko, että tämä on koko totuus Kiinan valtion strategisista kultavarannoista, mutta en lähde sitä tässä yhteydessä enempää spekuloimaan). Totuus kuitenkin on, että meillä ei ole mitään tietoa mikä on laskun todellinen syy. Joku merkittävä taho halusi, että kullan hinta romahtaa. Tämä ei ole salaliittoteoria vaan helposti todettava fakta. Joku antoi valtavan myyntioimeksiannon Comexissa kahden minuutin sisällä hiljaisena aikana pörssin likviditeetin ollessa heikoimmillaan. Miltei heti perään joku myi ison määrän kultaa myös Shanghain pörssissä. Nopean laskun seurauksena stop loss-toimeksiannot ja margin callit laukesivat, mikä kiihdytti laskua entisestään. Loppujen lopuksi kullan hinnan trendi teknisen analyysin näkökulmasta kääntyi negatiiviseksi, mikä pitää huolen siitä, että kullan hinta tuskin tulee nousemaan lähiaikoina. Tämä kaikki ei ole normaalia, sillä mikäli myyjä haluaisi päästä eroon isosta määrästä kultaa maksimoiden samalla saadun hinnan, tekisi hän toimeksiannot pienemmissä osissa ja aikana jolloin pörssin likviditeetti on korkeimmillaan. Toinen vaihtoehto olisi myydä kulta kahdenvälisillä sopimuksella pörssin ulkopuolella. Hinnan romahduksella ei siis välttämättä ole mitään tekemistä FEDin koronnostojen tai minkään viime aikaisen uutisen kanssa.

Kaikista edellämainituista huonoista puolista huolimatta kaikki ei ole kuitenkaan niin synkkää kuin yleisestä tunnelmasta voisi päätellä. Ensinnäkin, liian usein unohtuu, että kullalle on olemassa yhtä monta hintaa kuin maailmassa on valuuttoja. Jos hinta laskee dollareissa, se ei tietystikään tarkoita suoraan sitä, että hinta laskee myös kaikissa muissa valuutoissa. Ise asiassa kullan hinta euroissa mitattuna on kirjoitushetkellä (26.7.2015) 3,3% korkeammalla kuin vuosi sitten. Uuutisointi kullan romahduksesta ei siis ainakaan toistaiseksi pidä paikkaansa suomalaisen omistajan näkökulmasta.

Olen jo aikaisemmin perustellut, miksi en pidä kultaa sijoituksena (tavoitteena varallisuuden kasvattaminen) vaan vakuutuksena valuuttakriisejä vastaan (nykyisen varallisuuden turvaaminen). Uskon, että kullan arvo nousee, jos sen hinnoitteluun käytetyn valuutan arvo romahtaa. Valuuttakriisin seurauksena on tyypillisesti stagflaatio, eli lama ja inflaatio tapahtuvat saman aikaisesti. Tämä johtuu siitä, että tuontihinnat nousevat heikon valuutan seurauksena (kuten Venäjällä kävi hiljattain). Valuuttaa puolustaakseen keskuspankin on nostettava korkoja, mikä taas johtaa talouskasvun heikentymiseen entisestään. Staglfaatio on yleensä myrkkyä osakkeille ja bondeille. Lisäksi kansainvälisiä pääomaliikkeitä yleensä säännellään mikä estää ulkomaalaisen valuutan saannin. Kulta näyttää yleensä parhaat puolensa nimenomaan stagflaation aikana.

Kaikesta kullan ympärillä pyörivästä pessimismistä huolimatta kulta on jälleen kerran osoittanut, että se toimii erinomaisena, joskaan ei täydellisenä, vakuutuksena kotimaan valuutan heikkenemistä vastaan. Alhalla olevaan listaan olen kerännyt goldprice.org-sivustolta tiedot kullan hinnan kehityksestä viimeisen vuoden aikajaksolla eri valuutoissa mitattuna. Yhteistä kaikille valuutoille on se, että ne ovat joko heikentyneet selvästi tai romahtaneet viimeisen vuoden aikana. Olen vakuuttunut, että kullan omistajat varsinkin Venäjällä ja Brasiliassa ovat tällä hetkellä varsin tyytyväisiä päätöksestään omistaa kultaa.

Kullan hinnan kehitys viimeisen vuoden aikana (26.7.2014-26.7.2015) eri valuutoissa:

Venäjän rupla +41%

Brasilian real +27%

Uuden-Seelannin dollari +10%

Turkin liira +10%

Australian dollari +9%

Euro +3%

P.s. Jos olet kiinnostunut ostamaan kultaa ensimmäistä kertaa, mutta sinua askarruttaa, miten ja missä sitä tulisi säilyttää, tämä kirjoitukseni toivottavasti auttaa sinua pääsemään alkuun.

**********************************************************

Seuraa Twitterissä: @timotikkala

Vieraile myös talous- ja sijoitusaiheisella kotisivullani: timotikkala.com

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Miten loihtia yli kymmenen prosentin osinkotuotto?

Ti, 21/07/2015 - 23:41

Sanomalehtien taloussivujen osinkotuottoprosentit kuvastavat pörssiyhtiön viimeksi maksaman osakekohtaisen osingon suuruutta osakkeen vallitsevaan pörssikurssiin nähden. Kyse on näin ollen efektiivisestä osinkotuotosta, jota voidaan yksinkertaisemmin kutsua myös uuden sijoituksen osinkotuottoprosentiksi. Tämä ei kerro mitään pitkäjänteisen omistuksen historiallisesta kehityksestä. Koska kyseinen mittari ei ota kantaa osingonjaon muutoksen trendiin eli suuntaan saati sitten kasvunopeuteen, on syytä tarkastella lyhyesti erillisessä merkinnässä osinkotuottoprosentin laskemista sijoittajan omalle hankintahinnalle (yield on cost).

Yield on cost voi kuulostaa käsitteenä melkoiselta monsterilta, mutta sen asiasisältö on kovin yksinkertainen. Laskukaava etenee seuraavasti:

Yield on cost (%) = (osakekohtainen nykyvuosiosinko / hankintahinta per osake) * 100

Esimerkki

Mikäli ostit Nordean osakkeita marraskuussa 2011 osakekohtaiseen kappalehintaan 5,39 euroa ja tuolloisella osakekohtaisella 0,26 euron osingolla, oli sijoitushetken osinkotuotto 4,8 prosenttia. Sittemmin, reilussa kolmessa vuodessa Nordean osakekohtaisessa osingossa kakkonen ja kuutonen ovat vaihtaneet paikkoja keskenään. Viime keväänä maksetulla 0,62 euron osakekohtaisella osingolla sijoittajan vuonna 2011 hankkimien osakkeiden osinkotuotto on jo 11,5 prosenttia (yield on cost).

Edellä lasketulla tavalla tunnusluku kertoo prosenttimuodossa, kuinka paljon osake tuottaa nykyhetken osakekohtaisella osingollaan sijoittajan alkuperäiselle hankintahinnalle. Toisin sanoen laskelma kertoo, mikä on sijoittajan ”oma osinkotuottoprosentti”. Se tietysti määräytyy oman hankintahinnan mukaan. Kerrattakoon tässä yhteydessä vielä, että sanomalehtien ja muiden taloussivujen osinkotuottoprosentti kertoo, millaisen osinkotuoton nykyhetken osakekohtainen osinko tarjoaa uudelle sijoittajalle. “Hyvää osinkoa maksava yhtiö” on siten varsin tulkinnanvarainen lausunto.

Jos sijoittaja hankkii osakkeita lisää matkan varrella, kasvaa osakekohtainen hankintahinta mitä todennäköisimmin sillä edellytyksellä, että sijoittaja kohdistaa ostoksensa kannattaviin ja kasvaviin laatubisneksiin (joiden osakekurssikin kohoaa). Tämä tarkoittaa yield on costin kannalta sitä, että ”sekoitettu yield on cost” tulee laskemaan lisäostojen myötä. Toisin sanoen alkuperäisille ensimmäisille ostoille tuottoprosentti on aina suurempi kuin myöhemmin kalliimmalla ostetuille osakkeille.

Tässä viitekehyksessä on toki syytä alleviivata, että sijoittaja voi myös laskea keskihankintahintaansa laatuyhtiössä, jolloin yield on cost itse asiassa nousee uusien hankintojen myötä. Yleensä osakkeen lisäostot ovat perustelluimmillaan silloin, kun osakekurssi laskee kiistatta yhtiön ulkoisista syistä johtuen. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi geopoliittiset huolet, valuuttakurssien liikkeet tai koko toimialaa koskeva hetkellinen skandaali, joka kohdistuu alan rakenteiden sijaan yksittäiseen kilpailijaan (saaden laumana liikkuvat salkunhoitajat keventämään tilapäisesti koko toimialan painoa sijoitussalkuissa).

Alleviivaamisen arvoista on, että yksittäisen sijoittajan hankintahinnan ohella luonnollisesti yhtiökohtainen laatukin määrittää yield on costin kehityskaaren pitkäjänteisessä sijoituksessa. Aina, kun yhtiö kasvattaa osakekohtaista osinkoaan edellisvuodesta, kasvaa pitkäjänteisen osakkeenomistajan yield on cost.

Huomionarvoista on, että samaan aikaan osakkeen efektiivinen eli uuden sijoittajan osinkotuottoprosentti ei välttämättä muutu lainkaan. Näin tapahtuu, mikäli osakekurssi kohoaa samassa tahdissa osakekohtaisen osingonjaon kanssa (hyvin pitkällä aikavälillä tämä yhteys on erittäin voimakas). Yhtiökohtaisen laadun osalta lisättäköön, että osakekohtaisen osingonjaon kasvu mahdollistuu yleensä myynnin ja tuloksen kasvun kautta (pidemmän päälle siis jaettavan kakun täytyy kasvaa liiketoiminnoissa).

Katsooko tunnusluku historiaan vai tulevaan?

Tunnusluvun käyttökelpoisuudesta onkin sitten useampaa mielipidettä. Pessimistisimmässä tulkinnassa tunnuslukua pidetään vain kuvaajana, joka kertoo, miten yhtiön osingonjako on kehittynyt ostohetken jälkeen. Käyttökelpoisuuden puolesta puhuu kuitenkin se tosiasia, että tunnuslukua voi soveltaa heti ensimmäisen euron sijoittamisesta lähtien.

Tunnusluvun käyttökelpoisuuteen liittyvät mielipide-erot liittyvät lähinnä yield on costin aikaulottuvuuteen eli siihen, kuvaako tunnusluku ainoastaan historiaa vai onko sillä arvoa osakkeen nykyhetken arvostustason haarukoinnissa.

Yksinkertaisessa vastauksessa on mahdollista sanoa, että yield on cost kuvaa nykyhetkeä siltä osin, että laskelmassa osakekohtainen osinko todella on viimeisin yhtiön maksama osinko. Näin ollen laskutoimituksen toinen osatekijä on suoraan tämän päivän suorituskyvyn osoittaja.

Kuitenkaan tunnusluku ei mielestäni itsessään johda oikotien kautta onnelaan. Tämä johtuu muun muassa siitä, ettei laskelman vastaus ota kantaa siihen, kauanko sijoittaja on omistanut osakkeitaan, joille tuotto lasketaan. Onhan myös niin, että ajan mittaan sijoittajan pääomalle laskettavasta tuottovaatimuksesta johtuen yield on costin tuleekin kasvaa merkittävästi hankintahetkestään. Myös inflaatio vaikuttaa tässä tarkastelussa kasvupaineita lisäävällä tavalla.

Yield on costin käyttökelpoisuutta osakkeen osto- tai myyntipäätösprosessissa on mahdollista perustella esimerkiksi verotuksen kautta. Mikäli yield on cost on erittäin korkea (selvästi kaksinumeroinen), on myös osakekurssi mitä todennäköisimmin kohonnut merkittävästi hankintahinnasta. Tällöin tunnusluvun korkea arvo signaloisi sijoittajan korkeita vuotuisia osinkotuottoja ”myös verottajalle korvamerkitylle osalle kurssinousua”. Toisin sanoen näitä osakkeita myymällä sijoittajan tulisi verojen jälkeen löytää tilalle erinomainen uusi kohde, jotta vaihdoksessa olisi taloudellista järkeä.

Muilta osin yield on cost ei nähdäkseni sovellu millään tavoin osakkeen nykyhetken arvostustason haarukointiin. Siihen soveltuvat paremmin efektiivinen osinkotuottoprosentti, toisin sanoen uuden sijoittajan osinkotuotto, ja osingonjakosuhde, joka kertoo, kuinka tukevalla pohjalla vallitseva osakekohtainen osinko on yhtiön tuloksentekokykyyn nähden (osingon voi toki lyhyessä juoksussa maksaa kassasta, vaikka tulos jäisikin vuotuisesta osinkotasosta hetkellisesti).

Efektiivisen osinkotuottoprosentin käyttökelpoisuus osakkeen vallitsevan arvostustason haarukoinnissa perustuu pitkälti siihen, että järkevästi hinnoitellussa sijoituskohteessa myös uudelle sijoittajalle pitäisi olla tarjolla riittävä tuotto-odotus kohtuullisin kasvuoletuksin. Mikäli näin ei ole ja efektiivinen osinkotuottoprosentti jää kovin matalaksi ilman yhtiökohtaista selvää kasvunäkymää, on arvostustaso lähtökohtaisesti vaarallisen korkea.

Saman voi toki ajatella kääntäen siten, että efektiivinen osinkotuottoprosentti olisi korkea ja myös yhtiökohtaiset kasvuajurit olisivat paikoillaan. Tällöin osake olisi silmin nähden edullinen perusskenaariossa, täysin riippumatta siitä, millaisia yield on costeja yhtiön omistajien salkuissa jo on.

Todettakoon vielä tämän kappaleen lopuksi, että sijoittaja voi luonnollisesti hyödyntää yield on costin laskukaavaa ennustaessaan sijoituksensa tulevaisuutta. Toisin sanoen hän voi olettaa yhtiön osakekohtaiselle osingolle esimerkiksi viiden, kymmenen tai viidentoista prosentin vuotuisia kasvuprosentteja sijoitushetken jälkeen ja laskea, millaisen tuoton osakekohtainen osinko tarjoaisi tarkasteluhetken (sijoitushetken) hankintahinnalle vuonna X kaukana tulevaisuudessa.

Extreme-tapauksessa sijoittaja voi laskeskella, minä vuonna yhtiö maksaa sijoitetun pääoman verran vuodessa osinkoa (100 prosentin yield on cost).

Realistista lienee tavoitella 10 prosentin kestävää yield on costia aikaisintaan 10 vuoden kuluttua hankintahetkestä. Edellä esitetty Nordea-esimerkki on poikkeustapaus, eikä tietenkään lainkaan riskitön sellainen. Käytännössä kymmenen prosentin yield on costiin päästään, jos osaketta hankintaan esimerkiksi viiden prosentin efektiivisellä osinkotuotolla ja yhtiö kykenee kasvattamaan seuraavien vuosien aikana osinkoaan keskimäärin 7 prosenttia vuodessa. Tämän päivän markkina-arvoilla Helsingin pörssistä esimerkiksi Nokian Renkailla pitäisi olla kaikki edellytykset yltää tähän suoritukseen (ja lähtötason arvostus on nyt liki pitäen 5 prosentin efektiivinen tuotto).

Esimerkki 2

Edeltävässä Nordea-esimerkissä sijoittaja osti osakkeensa 5,39 eurolla kappaleelta. Nordean ensi kevään osakekohtainen osinko on konsensuksen mukaan 0,72 euroa, ja sitä seuraavan kevään osakekohtainen osinko 0,82 euroa. Esimerkissä marraskuun 2011 hankintahinnalle Nordea tuottaa ennusteiden toteutuessa 13,4 prosenttia ja 15,2 prosenttia osinkovirtana.

Samaa ennustamisulottuvuutta jatkaen yield on costin avulla on mahdollista laskea, kauanko kestää, että yhtiö maksaa yksittäisen sijoituksen takaisin pelkästään osingoilla. Tämän saa tehtyä summaamalla eli laskemalla yhteen yksittäisten vuosien yield on costeja ja lopettaen kumulatiivisesti 100 prosentin ylittymishetkeen.

Mikä on yield on costin tärkein oppi?

Yield on cost kuvastaa hankintahinnan ratkaisevan merkityksen yksittäisen sijoittajan tuotoille. Toisin sanoen hyvä yhtiö ei ole aina hyvä sijoitus, vaan kyse on pitkälti siitä, milloin hyvän yhtiön osakkeita on hankittu. En viittaa tällä yliluonnolliseen kykyyn poimia osakkeita kurssikäyrän pohjalukemista, vaan keskimäärin erittäin hyvään lopputulokseen pääsee, kunhan hankkii osakkeita kohtuullisen arvostuskertoimin turvamarginaali huomioiden.

Täysin eri asia on, viekö markkinapsykologia vielä tämän hetken jälkeen osakkeen hinnoittelun tilapäisesti vieläkin heikompaan jamaan. Mahdollinen laskun jatkuminen ei tietenkään muuta yksittäisen sijoittajan yield on costia, koska siinä tuotto lasketaan suoraan yhtiöltä tulevasta kassavirrasta eli osingosta. Seuraavan sijoittajan yield on cost vain on mahdollisesti vieläkin suurempi, jos yksittäinen sijoittaja ei osunut aivan pohjalukemiin omissa osakeostoissaan – mutta se ei ole hänen tuotoistaan pois.

Summa summarum: kahdella sijoittajalla voi olla täysin samat yhtiövalinnat salkussaan, mutta täysin eri yield on costeilla (ja siten sijoitusten kokonaistuotoilla). Yksittäisen sijoittajan kohtalo ei näin ollen riipu vain yhtiövalinnasta, vaan myös hankintahinnasta.

Kuten Warren Buffett asian muotoili jo kauan sitten: ”price is all-important”.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Nokian Renkaiden ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: mag3737 / Foter / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Fortumille tarjolla osa Fennovoiman saippuaoopperassa

Ma, 20/07/2015 - 19:33

Fortumin puolivuotiskatsauksen julkistaminen herätti tavallista enemmän kiinnostusta viime viikolla. Odotettiin lisätietoja yhä oudompia piirteitä saavasta Fennovoimahankkeesta. Fortum on tietyin ehdoin luvannut pelastaa ydinvoimaprojektin, mutta ulkopuolisin silmin kovin innottomasti. Eduskunnan päätöksen mukaan Fennovoiman on oltava vähintään 60-prosenttisesti kotimaisessa omistuksessa, johon suurpiirteisesti lasketaan mukaan EU- ja Eta-maat. Tätä vaatimusta yritettiin kesällä kiertää harvinaisen tökeröllä tavalla, kun Kroatiaan rekisteröity lilliputtiyhtiö Migrit Solarna Energija pyrki yhtenä pääomistajana mukaan Fennovoiman kotimaiseen omistajakiintiöön. Pian kävi ilmi, että Migrit mitä suurimmalla todennäköisyydellä toimi venäläisten intressien bulvaanina.

Fennovoiman tarina on surkuhupaisa. Vuonna 2010 haettiin Suomessa lupaa kolmelle ydinvoimalalle. Hakijoina olivat Fennovoima (Pyhäjoki Pohjois-Pohjanmaalla), Teollisuuden Voima (Olkiluodon neljäs voimala) ja Fortum (Loviisan kolmas voimala). Joulukuussa eduskunta hyväksyi kaksi ensinmainittua ja jätti jälkikäteen tarkastellen järkevimmän vaihtoehdon, Loviisan kolmosvoimala, rannalle. Fennovoimalla oli onnekseen vuonna 2010 uskottava partneri, 34 prosenttia omistava saksalainen E.ON, joka kuitenkin vetäytyi hankkeesta pari vuotta myöhemmin. Eduskunta ei myöskään aavistanut, että Olkiluodon jo tuolloin vuosia rakenteilla olleen kolmosvoimalan aikataulu menisi täydellisesti sekaisin. Asiaa puidaan asianajajien kanssa.

Fennovoimalla oli enemmänkin vastoinkäymisiä. Vuonna 2010 sillä oli vahva kotimainen omistajakaarti, josta suuri osa alkoi pian katua osallistumistaan hankkeeseen. Jo vuonna 2012 mm. S-ryhmä, Atria, Boliden, AGA, Componenta, Ovako sekä useat paikalliset energiayhtiöt vetäytyivät hankkeesta. Myöhemmin myös Kesko ja Valio ilmoittivat haluavansa ulos Fennovoimasta, mutta ostajia niiden omistamille osakkeille ei näytä löytyvän.

Vuonna 2013 sovittiin venäläisen Rosatomin kanssa siitä, että se toimisi hankkeen laitostoimittajana. Samalla sovittiin myös, että Rosatom tulee 34 prosentin omistajaksi E.ON:in tilalle. Joulukuussa 2014 eduskunta teki “täydennetyn periaatepäätöksen” eli hyväksyi tämän muutoksen, mutta sillä ehdolla, että kotimaisen omistuksen (ml. EU- ja Eta-maat) tulee olla vähintään 60 prosenttia.

Venäjän toimet Ukrainassa niihin liittyvine pakotteineen olivat alkaneet Krimin haltuunotolla helmikuussa 2014. Ymmärrettävästi tämä aiheutti selvää epäröintiä eduskunnassa myönteisestä päätöksestä huolimatta. Oli ilmeistä, että ydinvoimaprojektin voimakas tukeutuminen Venäjään saattoi sisältää ennalta-arvaamattomia poliittisia riskejä.

Vastoinkäymisistä huolimatta Fennovoimaan on jäänyt useita kotimaisia omistajia, joskaan ei enää riittävästi. Joukossa ovat muun muassa Outokumpu, SSAB (Rautaruukki) sekä kymmeniä ennen kaikkea kunnallisia energiayhtiöitä, joissa poliitikot ilmeisesti sanovat viimeisen sanan. Niille Fennovoiman työllistämisvaikutus painanee enemmän vaakakupissa kuin mahdolliset poliittiset riskit. Toteutuessaan hankkeen kokonaiskustannus lienee noin seitsemän miljardia euroa. Ydinvoimalan pitäisi käynnistyä vuonna 2024.

Fennovoiman rakentamislupahakemus jätettiin kesäkuun lopussa ilman että vaatimus kotimaisen omistuksen suuruudesta olisi täyttynyt, kun Migrit ei kelvannut. Fennovoiman johdolla on armonaikaa 6.8.2015 saakka, jolloin valtioneuvosto alkaa käsitellä hakemusta.

Pelastavaksi enkeliksi toivotaan Fortum, joka on valmis harkitsemaan enintään 15 prosentin omistusosuuden hankkimista. Myönteisen päätöksen ennakkoehtona on kuitenkin itärajan takana olevan vesivoiman siirtyminen Fortumin enemmistöomistukseen. Siitä Fortum näyttääkin olevan huomattavasti kiinnostuneempi kuin Fennovoiman osakkuudesta. Voimalahanke lienee Rosatomille hyvin tärkeä, joten Fortum toivonee saavansa tältä yhtiöltä taustatukea omille vaatimuksilleen.

Taustalla on Fortumin 29 prosentin omistusosuus TGC-1 -nimisestä yhtiöstä (Territorial Generating Company 1), joka omistaa ja operoi Venäjän luoteisosassa vesi- ja lämpövoimaa sekä Pietarissa lämmönjakeluverkkoa. Tämän yhtiön enemmistöomistajana 52 prosentin osuudella on Gazprom. Joulukuussa 2014 tehtiin esisopimus, jonka mukaan TGC-1:n vesivoimatuotanto siirrettäisiin Fortumin ja Rosatomin omistamaan uuteen yritykseen. Fortum omistaisi tästä yhtiöstä runsaat 75 prosenttia ja Rosatom loput. Neuvottelut uudelleenjärjestelystä jatkuvat eikä niiden etenemisestä ole saatu tietoa.

Jo tällä hetkellä liiketoiminta Venäjällä näyttelee niin keskeistä osaa Fortumin liiketoiminnassa, että esimerkiksi henkilökunnasta hieman yli puolet on jo itärajan takana. Kun yhtiö on luopunut sähkönsiirtoliiketoiminnastaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, sen toimintaan liittyvät riskit ovat selvästi nousseet. Voi ihmetellä, mitä Fortumin osakkeenomistajat hyötyisivät siitä, että Fennovoimahanke pelastetaan. Pitäisi ensin ainakin selvittää, miksi niin moni yhtiö on tullut katumapäälle pian osallistumispäätöksensä jälkeen.

Edellisestä huolimatta tai ehkä edellisestä johtuen Fortumin osakkeen arvostus pörssissä näyttää tällä hetkellä varsin edulliselta. Vuodelta 2014 yhtiö jakoi 1,10 euron normaaliosingon lisäksi 0,20 euroa lisäosinkoa, jonka taustalla oli Suomen ja Norjan sähkönsiirtotoiminnan tuoma 1,9 miljardin euron myyntivoitto. Vuoden 2015 aikana myyty Ruotsin sähkönsiirtotoiminta johti 4,3 miljardin euron luovutusvoittoon, joten lisäosingon saaminen myös ensi keväänä tuskin olisi ainakaan Suomen valtiolle vastenmielistä. Normaaliosinkokin johtaa lähes seitsemän prosentin ruhtinaalliseen osinkotuottoon.

Sähkönsiirtokauppojen ansiosta Fortumin oma pääoma osaketta kohti oli kesäkuun lopussa 16,76 euroa. Viime päivinä osaketta on voinut ostaa pörssistä alle kirja-arvon ensimmäisen kerran yli 10 vuoteen. Yhtiö on tällä hetkellä ylikapitalisoitunut, sillä velkaantumisaste oli 30.6.2015 negatiivinen ja vakavaraisuusaste peräti 61 prosenttia.

Omistamme Atrian, Fortumin, Keskon, Outokummun ja SSAB:n osakkeita.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Miten jäädä eläkkeelle osinko-osakkeilla?

Ma, 20/07/2015 - 17:35

Järkevän osinkosijoittajan keskeisin tavoite on passiivinen tulovirta, jonka reaaliarvo kasvaa jatkuvasti. Tämä soveltuu käyttökelpoiseksi lähtökohdaksi myös aloitteleville sijoittajille, koska tavoite ei ole summan kokoluokkaan sidottu, vaan periaatteellinen. Pitkällä tähtäimellä osinkosijoittamisen tavoite kannattaa kuitenkin asettaa vieläkin korkeammalle. Esimerkiksi henkilökohtaisesti tavoittelen osinkovirtaa, joka kattaa täysimääräisesti perheeni vuotuiset kustannukset. Tarkastelen tässä merkinnässä yleisellä tasolla tekijöitä, jotka pitkäjänteisen osinkosijoittajan tulisi mielestäni huomioida pitkän tähtäimen sijoitussuunnitelmassaan.

Vaikka hahmottelin jo edellä varsin kunnianhimoisia tavoitteita, on totuus silti vielä paljon mainittua karumpi. Osinkosijoittaja ei nimittäin voi uskoakseni tyytyä edes edellä mainittuun osinkotulojen ja vuosikustannusten leikkauspisteeseen, jonka saavuttamisessa vierähtää helposti 15–20 vuotta ilman merkittävää alkupääomaa. On syytä korostaa, että tavoitteiden edelleen nostaminen ei johdu ahneudesta, vaan inflaatiosta. Se laskee salkkuun kohdistuvan osinkovirran reaalisia kulutusmahdollisuuksia eli sijoittajan ostovoimaa, yleensä joka vuosi.

Inflaatio nakertaa osinkovirran ostovoimaa

Riippuen hieman tilastoaineistosta, on rahan arvon aleneminen asettunut hyvin pitkällä tähtäimellä 2–3 prosenttiin vuodessa. Tämä tuskin on kaukana totuudesta tulevaisuudessakaan, sillä esimerkiksi Euroopan keskuspankki tähtää toimensa johtamaan lähelle 2 prosentin vuotuista inflaatiota keskimäärin.

Esimerkiksi laskettuna kolmen prosentin vuotuisella inflaatiolla salkun nimellisesti vakaa osinkovirta menettäisi reaalisesta ostovoimastaan 20 prosenttia reilussa 7 vuodessa ja 50 prosenttia noin 23 vuodessa. Koska perheen kustannukset kuitenkin kasvavat mitä todennäköisimmin vähintään inflaation tahdissa, on myös salkkuun kohdistuvien nimellisten osinkotulojen seurattava kasvukehitystä, jotta elämänlaadusta ei jouduttaisi tinkimään osinkosijoittajan kotitaloudessa.

Kolme tietä osinkokasvuun

Kuten olen tällä palstalla vuosien varrella aiemminkin esittänyt, kasvaa osinkosijoittajan passiivinen tulovirta lähtökohtaisesti kolmen tekijän yhteisvaikutuksesta (mitä useampi tekijä käytössä, sitä parempi):

1) Uudet sijoitukset osinkoa maksavien yhtiöiden osakkeisiin palkkatuloista
2) Osinkojen uudelleensijoittaminen osinkoa maksavien yhtiöiden osakkeisiin
3) Osakekohtaisten osinkojen kasvu salkkuyhtiöissä

Kaikilla aikaväleillä osinkosijoittajan passiivinen tulovirta kasvaa vauhdikkaimmin, mikäli hän noudattaa sijoitusfilosofiassaan samanaikaisesti jokaista edellä listattua tekijää.

Jotta yhtiövalintojen osalta totuus osinkosijoittamisen onnistumisesta kuitenkin kävisi selväksi ja ”loistavan stock pickerin” itsepetokselta vältyttäisiin, kannattaa salkun suorituskyky testauttaa laskemalla vuosittain, mikä olisi salkun euromääräisen osinkovirran kasvuprosentti, mikäli kahta ensin mainittua osinkojen kasvutekijää (uusia sijoituksia palkkatuloista ja osinkojen uudelleensijoittamista) ei olisi harjoitettu lainkaan.

Esimerkki osakekohtaisten osinkojen kasvun merkityksestä

Jos sijoittajan salkun markkina-arvo on tänään 100 000 euroa ja se tuottaa 3 prosentin osinkotuoton, ovat salkkuun kohdistuvat vuotuiset osinkotulot 3 000 euroa tarkasteluhetkellä. Jos sijoittaja lisää salkkuun uutta pääomaa ostaen osinkoa maksavien yhtiöiden osakkeita 6 000 euroa samalla osinkotuottoprosentilla, kasvavat vuotuiset osinkovirrat 3 180 euroon. Toisin sanoen koko salkun osinkopotti kasvaisi 6 prosenttia.

Mikäli sijoittaja ei lisäisi salkkuun uutta pääomaa ja osakekohtaiset osingot säilyisivät ennallaan ensi vuonna, jäisi osinkovirta nimellisesti ennalleen. Tällöin ostovoima laskisi reaalisesti eli kulutusmahdollisuuksilla mitaten.

Tässä kohdassa on olennaista ymmärtää, etten tarkoita osinko-osakkeella korkean osinkotuottoprosentin osaketta, vaan osaketta, jota kohden sijoittaja saa joka vuosi euromääräisesti kasvavan osinkovirran per osake.

Palataan vielä edeltävään esimerkkiin. Jos sijoittaja olisi kuitenkin valinnut alun perinkin salkkuun laatuyhtiöitä, jotka kasvattavat osakekohtaisia osinkojaan 6 prosentin vuositahtia, kasvaisi salkun osinkopotti ensi vuonna samaan 3 180 euroon ilman euroakaan uuden pääoman sijoituksia. Tämä osoittaa, että pitkällä aikavälillä osinkosijoittajan passiivisen tulovirran ostovoima riippuu salkun yhtiövalinnoista.

Kiinnitä huomio osakekohtaisiin osinkoihin

Suhdanteiden yli sijoittajan tulee uskoakseni olla omistajana yhtiöissä, jotka kasvattavat osakekohtaisia osinkojaan tuloskasvunsa kautta. Erityisen kiinnostavia ovat luonnollisesti yhtiöt, jotka kasvattavat osakekohtaisia osinkojaan selvästi mutta osakekohtaisen tuloskasvunsa tahdissa. Tässä tapauksessa osingonjakosuhde ei kasva, eli yhtiölle jää todennäköisesti pelivaraa sekä tuloksen suhdanneluontoiseen väliaikaiseen notkahdukseen että tuleville kasvuinvestoinneille vaarantamatta samanaikaista osingonjaon kasvua.

Edellä kuvatussa tilanteessa osinkosijoittajan ei tarvitse jatkuvasti uudelleensijoittaa osinkojaan tai säästää ikuisuuksiin palkkatuloistaan uusia sijoituksia varten, jotta koko salkkuun kohdistuvat vuotuiset passiiviset tulot kasvaisivat (pitkällä aikavälillä myös salkun markkina-arvo seuraa tiiviisti salkun osinkopotin kehityskaarta).

Salkun riskitesti (kasvaako osinkovirta ilman uudelleensijoittamista ja palkkatuloista säästämistä) palvelee sijoittajaa paitsi jatkuvissa yhtiövalinnoissa, myös mahdollisia eläkepäiviä silmällä pitäen. Kun sijoitushorisontin kypsyessä palkkatuloista tehtävät lisäsijoitukset vähenevät ja osingot siirtyvät painokkaammin kulutukseen kuin uudelleensijoituksiin, on osakekohtaisten osinkojen kasvuprosentin pysyteltävä menestyksekkään sijoittajan salkussa inflaatiovauhdin yläpuolella. Inflaatiovauhdissa kasvavat osakekohtaiset osingot eivät kasvata osinkosijoittajan ostovoimaa. Pahimmassa tapauksessa salkun osinkovirran nimelliskasvu jää alle inflaatiovauhdin, ja eläkeläisen vuotuinen kulutuspotentiaali laskee.

Huomionarvoista on, että nimenomaan osinkosijoittajan passiivisen tulovirran kasvutekijöiden listauksen kolmas kohta testauttaa sijoittajan kyvyn valita salkkuun keskinkertaisten yhtiöiden sijaan laatubisneksiä, jotka kestävät sään ja suhdanteen. Kaksi ensin listattua osinkovirtojen kasvutekijää osoittautuvat yleensä menestyksekkäiksi, kunhan sijoittaja on kärsivällinen, pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen. Oikeastaan yhtiöanalyysin alkeitakaan ei tarvitse hallita niiden soveltamiseksi. Kolmannen tekijän, osakekohtaisten osinkojen kasvun, päätehtävänä on varmistaa osinkosijoittajan tulojen säännöllinen kasvu.

Mikä tekee osinkosijoittamisesta eläkesuunnitelmaan sopivan?

Miksi salkku sitten ylipäätään kannattaa mielestäni rakentaa osinkotulojen varaan? Eikö saman asian ajaisi myydä haluttua osinkoprosenttia vastaava osuus osakkeista vuosittain sitten, kun säästöjä halutaan realisoida kulutukseen?

Henkilökohtaisesti näen osinkostrategian keskeisenä etuna ennustettavuuden. Kun osakkeiden kokonaistuottoa (osingot + kurssimuutos) on erittäin vaikeaa arvioida lyhyellä vuoden tai parin tähtäimellä, on osinkokomponentti kuitenkin erinomaisen ennustettava järkevästi rakennetussa salkussa. Itse asiassa salkun kokonaistuotto voi hyvin olla yksittäisenä vuonna rajustikin negatiivinen, mutta silti osinkosijoittajan tulovirta on aina positiivinen, koska osinkotuotto ei voi koskaan olla negatiivinen.

Siksi erotan mielelläni sijoitusanalyysissä tulovirran (kassavirran) ja tuottokehityksen. Ainakin näiden ero kannattaa sisäistää. Eläköityvälle sijoittajalle tulovirran merkitys luonnollisesti kasvaa oletusarvoisesti huomattavan paljon.

Muistaakseni viimeisten 40 vuoden aikana pörssin yhteenlaskettu osinkopotti on laskenut vain neljä kertaa edellisvuodesta. Siten on mahdollista sanoa, että osinkosijoittajan tulot ovat verrattain ennustettavat, vaikka salkun kokonaistuotto vaihtelisikin vuosittain dramaattisesti. Mikäli sijoittajan eläkepäivät ovat rakennetut asteittaisten osakemyyntien varaan, jää sijoittaja mielestäni liian voimakkaasti ajoituksen armoille. Pahimmillaan pitkäkestoinen kurssilama voi osua juuri eläköitymisen kynnykselle, jolloin osakkeita joudutaan realisoimaan salkusta merkittävästi suunniteltua suurempia määriä jo varhaisessa vaiheessa. Tämä heikentää myöhempien eläkepäivien pääoman kertymää ja osinkovirtoja sijoittajan haitaksi.

Mututuntumalta uskon, että osakekohtaisia osinkoja trendinomaisesti kasvattavissa yhtiöissä yritysjohto ahkeroi täydet työtunnit, koska sijoittajat odottavat jatkuvasti erinomaista performanssia. Osinkosijoittaja siis omistaa uskoakseni keskimäärin parempaa liiketoimintaa kuin moni muu sijoittaja. Koska osinkosijoittaja haluaa omistaa laadukkaasti ja omistajien intressissä johdettuja yhtiöitä, myös tältäkin osin osinkostrategia toimii mielestäni sijoittajan eduksi osakemyyntistrategiaa paremmin.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: pedrosimoes7 / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Maltti on valttia osakemarkkinoilla

Ti, 14/07/2015 - 19:58

Toinen toistaan dramaattisempia uutisia levitetään tällä hetkellä tuutin täydeltä. Kreikan mahdollinen eroaminen euroryhmästä, Kiinan pörssiromahdus, maailmanlaajuisen ISIS-terrorismin leviäminen, Venäjän vainoharhainen ja aggressiivinen ulkopolitiikka, suurtyöttömyys monessa EU-maassa, Suomen laman jatkuminen jo kahdeksatta vuotta, korkotason muuttuminen miinusmerkkiseksi, EKP:n setelipainon käynnistyminen, vain muutamia mainitaksemme.

Miten osakesijoittaja reagoi tällaisiin uutisiin? Yleensä pelonsekaisin tuntein, mutta välillä innostuneestikin, jos uutinen on yksiselitteisesti myönteinen pörssin kannalta. Kun valtaenemmistö sijoittajista reagoi lähes samalla tavalla samanaikaisesti, uutiset heijastuvat pörssiin yleensä vahvasti liioiteltuna kurssireaktiona. Sijoittajien tapa olla vahvasti tunteidensa ohjattavina voimistaa kurssien ylilyöntiä. Kaksi hallitsevaa tunnetilaa ovat ahneus ja pelko. Useimmilla sijoittajilla on selkäytimessään, että pitää olla huolissaan jostakin. Ellei hyvää syytä satu olemaan, murehtimisen aihetta pitää keksiä. Ainahan voi pohtia, onko pörssissä kurssikupla!

Markkinoiden uutisvirta näkyy pörssissä kurssien vuoristoratana. Menneinä vuosikymmeninä pörssit ovat muutaman kerran olleet jopa sitäkin mieltä, että maailmanloppu on lähellä. Arvosijoittaja ei tällaisesta hätäänny, sillä hän tietää, että huonoimmat sijoituspäätökset tehdään lähes aina tunnekuohussa. Säilyttämällä tyyneytensä ja analysointikykynsä voi hyötyä muitten aiheuttamista ylilyönneistä. Tässä yhteydessä palstatila ei salli arvosijoittamisen periaatteiden avaamista, mutta aiheesta on kirjoitettu useita kirjoja, muun muassa Tomin ja allekirjoittaneen toimesta.

Pörssivuosi 2015 on tarjonnut arvosijoittajalle lukuisia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Tiistaina (14.7.2015) keskimääräinen kurssitaso Helsingissä oli painorajoitetun tuottoindeksin mukaan 16 prosenttia korkeampi kuin vuoden alussa. Parhaimmillaan huhtikuun puolivälissä kuluvan vuoden kurssinousu oli 24 prosenttia. Varsinkin viime viikkojen Kreikka-uutiset ovat heiluttaneet kovasti kurssitasoa. Yleissääntönä kannattaa ostaa, kun pessimismi ajaa kurssit liian alas ja myydä, kun ostajat ovat palanneet markkinoille. Tekemättä mitäänkin on menestynyt huomattavasti paremmin kuin myymällä kauhun vallassa.

Alkuvuoden pörssikuplapuheista huolimatta osakkeiden kurssitasoa ei voi pitää erityisen korkeana. P/E-luku tosin ylittää pitkän aikavälin keskiarvoa, mutta on syytä muistaa, ettei korkotaso koskaan aikaisemmin ole ollut likimainkaan yhtä matala kuin nyt. P/E-luvun käänteisluku E/P, ns. tulostuotto, kertoo minkä prosenttituoton yhtiön tulos antaa osakkeen markkina-arvolle.

Nykyinen noin viiden prosentin tulostuotto (vastaa P/E-lukua 20) on huomiota herättävän korkea yleiseen korkotasoon nähden.  Mikäli korot pysyisivät ikuisesti nykytasolla, kurssit voisivat jopa moninkertaistua. On kuitenkin realistista olettaa, että korkotaso jossain vaiheessa normalisoituu eli nousee tuntuvasti. Tämä otetaan luonnollisesti huomioon osakkeiden hinnoittelussa.

Tänäkin päivänä kurssitaso on yhä kesän 2007 tason alapuolella, ellei osinkoja oteta huomioon. Osingot mukaanluettuina indeksi on sentään päässyt hieman plussalle, joskin yhtiökohtaiset erot ovat hurjia. Jotta osakkeen arvo nousisi samalle tasolle kuin heinäkuussa 2007, monen osakkeen kurssin tulisi moninkertaistua. Suuryhtiöiden pahimmasta päästä esimerkiksi Stockmannin ja Sanoman kurssien tulisi viisinkertaistua, Nokian lähes nelinkertaistua ja Ramirentin kolminkertaistua.

Viime vuoden aikana sijoittajia pelottivat ennen kaikkea Venäjän aggressiiviset sotatoimet ja siitä johtuva geopoliittinen jännite. Venäjän ja Ukrainan välinen tosiasiallinen sotatila on tällä hetkellä säästöliekillä, minkä vuoksi Kreikan ongelmat ovat päässeet päällimmäisiksi sijoittajien mielessä. Ennen kaikkea on pelätty, että Kreikan mahdollinen euroero heijastuisi laajemmaltikin markkinahäiriönä rahoitusmarkkinoilla. Kun hetkittäin on näyttänyt siltä, että Kreikan ongelmiin on löytymässä ratkaisu, sijoittajat ovat rynnänneet ostamaan osakkeita. Useammin on ollut mahdollista esittää kauhuskenaarioita ns. Grexitistä, mikä on näkynyt osakkeiden myyntitulvana pörsseissä.

Todellisuudessa Kreikka on pieni kansantalous ja aikaa pahimpien skenaarioiden varautumiseen on ollut riittävästi, joten hetkellistä hermoilua lukuunottamatta maan ongelmat tuskin aiheuttavat pysyvämpää häiriötä rahoitusmarkkinoilla. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, syntyykö neuvotteluja Kreikan kolmannesta lainapaketista. Ennakkoehdot neuvottelujen avaamiseksi ovat niin kovat ja aikaa niiden täyttämiseen niin vähän, että on vaikea kuvitella, että ne menisivät sellaisinaan läpi. Joka tapauksessa tämän tragedian loppunäytös on kaukana tulevaisuudessa.

Sijoittajan ei kannata hermostua liikaa eikä ainakaan tehdä sijoituspäätöksiä pelkästään suurten lehtiotsikkojen perusteella. On huomattavasti järkevämpää miettiä niitä asioita, jotka välittömästi vaikuttavat osakesijoituksen tuottoon. Lähipäivinä alkavat pörssiyhtiömme raportoida kuluvan vuoden alkupuoliskon tuloksista. Analyytikkojen mukaan voimme odottaa enemmän tulosparannuksia kuin tulosheikennyksiä, joten keskimääräinen hyvä osingonmaksukyky näyttäisi jopa vahvistuvan. Tähän viittaa myös se, että Suomen vuodesta 2008 kestänyt ennätyksellisen pitkä taloudellinen lama alkaisi ekonomistien mukaan hieman hellittää otettaan.

Tälläkin hetkellä suomalaisten pörssiosakkeiden keskimääräinen osinkotuotto on lähes neljä prosenttia, mikä tekee osakkeista poikkeuksellisen kilpailukykyisiä nykyisessä lähes nollakorkoympäristössä. Osinkotuotto ylittää roimasti riskittömän koron, mitä ei missään tapauksessa voida pitää normaalina olotilana. EKP:n yltiöpäisen kevyt rahapolitiikka jatkunee vielä pitkään, joten lähitulevaisuudessa ei liene pelkoa korkotason tuntuvasta noususta. Öljyn nykyinen hinta suosii öljyn tuojia, joihin Suomikin lukeutuu. Sopu Iranin kanssa käytävissä neuvotteluissa lisännee öljyn tarjontaa ja hillinnee siten jatkossakin hintapaineita.

Kreikasta poiketen Venäjän tilanne on aiheuttanut tuntuvia taloudellisia menetyksiä etenkin Suomen kaltaisille rajanaapureille. Kävipä Kreikassa miten tahansa ja olettaen, ettei Venäjä-Ukraina -kriisi eskaloidu, on ilmeistä, että osakesijoittaja voi vain hävitä turhalla hötkyilyllä. Maltti on valttia myös osakemarkkinoilla.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Haluatko pörssimiljonääriksi?

Ti, 14/07/2015 - 15:34

Odota kunnes jäät eläkkeelle, puhu ruotsia – ja ole mies.

Kesäkuussa julkaistiin mielenkiintoinen tutkimus suomalaisista sijoittajista. Shareownership in Finland 2015 -tutkimus on tiivis paketti suomalaisten suorasta sijoitusvarallisuudesta. Erityisen mielenkiintoiseksi sen tekee se, että tutkimuksen pääkirjoittaja, Aalto-yliopiston rahoituksen professori Matti Keloharju on kerännyt aiheesta materiaalia jo vuodesta 1995. Vertailtavaa siis löytyy.

Mitä tutkimus kertoo naissijoittajista? Ainakin sen, että nainen on tässä seurassa vähemmistössä. Suomalaisten suoraan osakkeisiin sijoittavien naisten määrä on laskenut. Kun huippuvuonna 2000 pörssisijoittajista 45,9 prosenttia oli naisia, nyt, 15 vuotta myöhemmin, heitä on enää 42,2 prosenttia.

Omistukset painottuvat tätäkin selkeämmin miehille, he omistavat 70 prosenttia kaikista osakevaroista.

Osakemiljonääreistä naisten osuus on 15 vuodessa laskenut 37 prosentista 27 prosenttiin.

Tutkimus piirtää kuvaa tyypillisestä suomalaissijoittajasta. Hän on 55-vuotias mies, joka asuu Ahvenanmaalla, Uudellamaalla – todennäköisimmin pääkaupunkiseudulla tai Pohjanmaalla. Hänen osakesalkkunsa arvo on päälle 40 000 euroa, mutta sijoitukset ovat huonosti hajautettuja: suurin osa osakeomistajista omistaa vai 1–4 yrityksen osakkeita. Vain neljänneksellä omistajista on salkussaan yi viiden yrityksen osakkeita.

Miljoonasalkun omistajista reilusti yli puolet oli yli 60-vuotiaita. He hallitsevat hajauttamisen: pörssimijonäärien salkuissa on keskimäärin 18 yrityksen osaketta.

Ruotsinkielisyys silottaa tietä varakkuuteen. Kun suomea puhuvan pörssisijoittajan salkun arvo on keskimäärin 37 500 euroa, ruotsia puhuvalla se on 75 000 euroa. Miljoonasalkun omistajista vajaa neljännes puhuu ruotsia äidinkielenään. Ruotsia puhuvien todennäköisyys sijoittaa osakkeisiin on kaksinkertainen suomea puhuviin verrattuna.

Naissijoittajista tutkimus kertoo sitä samaa, mitä kansainväliset stereotypiat aikaisemmin: naiset ovat sijoittajina varovaisia, eivätkä he pidä riskistä. Miehet ja nuoret sijoittajat sijoittavat naisia todennäköisemmin markkina-arvoltaan pieniin First North -yrityksiin, jotka eivät yleensä maksa osinkoa. Naiset suosivat päälistaa. Pörssiyhtiöistä Marimekon, Elisan ja Stockmannin yksityisomistajista enemmistö on naisia. Tämä saattaa johtua siitä, että perinteisen sijoittajakäsityksen mukaan naisiin vetoaa tunnettu yhtiöbrändi ja ymmärrettävä liiketoiminta.

Miehet myös kasvattavat salkkujaan naisia nopeammin. Vuositasolla miesten salkut kasvoivat 7,8 prosenttia, naisten 6,3 prosenttia.

Suomalaisten into omistaa suoria osakkeita on ollut hienoissa laskussa it-kuplan puhjettua: vuosituhannen vaihteessa osakkeita omisti noin 14 prosenttia kansalaisista, nyt enää vajaa 13 prosenttia. Suomalaisia osakkeita suoraan omistavien määrä on vakiintunut 700 000 ihmiseen.

Keloharjun ja Lehtisen tutkimus kertoo, että pörssiomistajuus – ja sitä myöten varakkuus – on viime vuosina keskittynyt entistä harvemmille. Se keskittyy iäkkäille miehille.

Lue lisää:

Shareownership in Finland 2015 -tutkimus: http://finance.aalto.fi/en/midcom-serveattachmentguid-1e514c15992929c14c111e5b527198c6e877c107c10/shareownership_2015.pdf

Pörssiomaisuus keskittyy Suomessa rajusti – katso, miten sitä on kertynyt omalle asuinalueellesi: http://www.hs.fi/talous/a1434430144949

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kiinan pörssiromahdus

Pe, 10/07/2015 - 20:46

Kiinan osakemarkkinat ovat romahtaneet melkein kolmanneksen kesäkuun huipustaan yhdessä kuukaudessa. Tämä on herättänyt pelkoa tartuntavaarasta muille osakemarkkinoille, sekä huolestuneisuutta siitä onko nyt myös Kiinalainen veturi pysähtymässä.

Näitä huolenaiheita on suhteutettava kesäkuista kurssiennätystä edeltävän vuoden 150 prosentin kurssinousuun, Kiinan valtion sekoiluun sekä siihen, että Kiinalaisilla osakemarkkinoilla kauppaa käyvät lähinnä sedät ja tädit.

Määrällistä elvytystä kiinalaisittain

Kiinalaisen osakemarkkinan syöksyn syventyessä heinäkuun alussa Kiinan valtio on yrittänyt tukea markkinoita kaikin tavoin, muun muassa ostamalla osakkeita ja kehoittamalla myös osakevälittäjät mukaan tuki-ostotalkoisiin omilla varoillaan.

Lisäksi pörssiyhtiöiden suuromistajia on kielletty myymästä omistuksiaan ja Shanghain ja Shenzhen pörsseissä listattujen osakkeiden kaupankäynti keskeytettiin. Näitä toimenpiteita onkin ivallisesti kutsuttu “määrälliseksi elvytykseksi kiinalaisittain”.

Piensijoittajien markkinaliikkeet

Kiinan valtion toimet on markkinoiden rauhottamisen sijaan lähinnä hermostuttanut varsinkin piensijoittajat. 14 prosenttia kiinan väestöstä käy kauppaa kiinalaisilla osakkeilla ja nämä edustavatkin 90 prosenttia kiinalaisesta kaupankäyntivolyymista.

Ulkomaisten osuus on pieni koska markkinoille pääsy on rajoitettua. Kaiken kaikkiaan vain 98 instituutiota saa käydä kauppaa kiinalaisilla A-osakkeilla ja silloinkin korkeintaan 30 miljardin euron arvosta.

Kiinan talous ja osakemarkkinat

Osakemarkkinat edustavat kuitenkin vain kolmasosaa Kiinan bruttokansantuotteesta (BKT). Vaikka viimeisen vuoden aikana Kiinan talous on hidastunut, viimeisten kahden kuukauden aikana kasvun kiihtymisen merkkejä on taas ollut nähtävillä. Esimerkiksi valtavat investoinnit infrastruktuuriin on muun muassa nostattanut kiinteistöjen hintoja uudelleen.

Kasvava talous tarvitsee terveet osakemarkkinat. Sijoittajat ovat viime viikkoina saaneet tuntuvan muistutuksen siitä, että kurssit voivat myös laskea. Tämä heikentänee riskinottohalukkuutta. Lisäksi kiinalaisten osakkeiden arvostustasot olivat ennen romahdusta länsimaisen 90-luvun lopulla koetun IT-buumin tasoa ja ovat edelleenkin korkealla tasolla.

Valtion tahto

Tästä seuraa, että Kiinan valtionjohdolla on pulma: miten varmistaa osakesijoittamisen ja riskinoton mielekkyys, kun arvostustasot ovat korkealla ja talouden kasvu ei riitä perustellun sijoitustuoton aikaansaamiseksi? Lisäksi monet pelkäävät, että Kiinan valtio tulee kansallistamaan yksittäisten sijoittajien tappiot tavalla tai toisella. Länsimaisin silmin katsottuna tämä on silkaa hulluutta.

Todellinen riski maailman kasvun kannalta onkin nyt se, että Kiinan valtion huomio siirtyy talouskasvun todellisten edellytysten luomisesta osakekurssien manipulointiin.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

 

 

 

 

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Sopimusehdotukset kuin kaksi marjaa – mutta riittääkö se?

Pe, 10/07/2015 - 12:13

Kreikka jätti 13-sivuisen sopimusehdotuksensa pari tuntia ennen puolta yötä eilen torstaina (9.7.2015). Sisällöltään se muistuttaa paljolti troikan (EKP:n IMF:n ja Euroopan komission) kymmensivuista ehdotusta perjantailta 26. päivä kesäkuuta, jossa oli myönnytyksiä 25. kesäkuuta päivättyyn ehdotukseen, jonka kreikkalaiset kansanäänestyksessään hylkäsi.

Myönnytyksiä

Kreikka myöntyy muun muassa eläkeuudistukseen joka säästäisi summan joka vastaisi yhtä prosenttia Kreikan bruttokansantuotteesta (BKT). Lisäksi se myöntyy kiinteään ja esimerkiksi myös ravintoloita koskevaan 23 prosentin arvonlisäveroon, joka tuottaisi toisen prosentin nettotuloja.

Myös kreikkalaisten saarten verohuojennusten poisto, köyhimpien eläkeläisten lisämaksujen (EKAS) poistaminen vuoteen 2019 loppuun mennessä ja yhteisöveron nostaminen 28 prosenttiin on mukana myönnytysten listalla. Kreikan ehdotus vastaa siten hyvin pitkälle troikan viimeisintä sopimusehdotusta (voit kohta kohdalta verrata sopimusehdotuksia keskenään alla).

Troikan Ehdotus 26062015

Kreikan Ehdotus 09072015

Mutta…

Kreikka vaatii kuitenkin myönnytystensä kyytipojaksi uutta 53,5 miljardin euron lainaa sekä leikkauksia vanhoille lainoilleen. Kreikalla on 320 miljardia euroa velkaa mikä vastaa 177 prosenttia Kreikan 180 miljardin euron BKT:stä (vastaavasti Suomen valtionvelka on 124 miljardia, mikä vastaa 60 prosenttia suomen 205 miljardin euron BKT:sta). Kreikan BKT on laskenut neljänneksellä sitten 2010.

Yhdysvallat on kritisoinut velkojamaita siitä, etteivät suostu leikkaamaan Kreikan roskalainoja. Troikan kolmas osapuoli, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on myös kypsynyt Kreikan velkojen leikkaamiseen. Myös Ranska on ollut suopea ajatusta kohtaan.

Näiden näkemys (Ranskan sosialistisen katsantokannan lisäksi) on, että on parempi leikata osa lainoista ja saada loput saatavista takaisin, kuin itsepintaisesti pitää kiinni kaikista lainoista, tehdä Kreikan palautumisesta mahdottoman ja siten hävitä kaikki.

Suomi, Hollanti ja Saksan kuitenkin vastustavat lainojen leikkauksia jyrkästi. Näiden maiden kansojen oikeudentajua loukkaa ajatus, että kreikkalaisten “tuhlaamat” eurot annettaisi anteeksi. Siksi varsinkin Saksan liittokansleri Angela Merkel joutuu viikonlopun neuvotteluissa taas kovan paikan eteen. Nähtäväksi jää, pysyykö hän edelleen lujana.

Luottamusta?

Velkojen leikkaamisen lisäksi ehkä suurin haaste on kuitenkin luottamuspula. Kreikka on Tsipraksen johdolla käyttäytynyt oikukkaasti kuin loukkaantunut teini. Viimeinen pisara oli kesken neuvotteluiden mielivaltaisesti järjestetty kansanäänestys, jossa kreikkalaisia laitettiin äänestämään monimutkaisesta sopimusluonnoksesta joka ei enää ollut voimassa.

Kysymys kuuluu, voiko Tsiprakseen ja Syrizaan luottaa? Toteuttavatko he sopimusehdotuksen mukaisen suunnitelmansa vai olemmeko kohta taas pisteessä, missä lainapaketin seuraava erä on vaakalaudalla koska luvattuja toimenpiteitä ei ole tehty?

Ensimmäinen este on jo tänään perjantaina kun Tsipras hakee hyväksyntää sopimusehdotukselleen Kreikan parlamentilta.

Viikonlopun lopputulema

Vaikka sopimusluonnokset nyt ovat lähes kuin kaksi marjaa on siksi hyvin mahdollista, että Kreikan kriisin ratkaisu viimekädessä kaatuu joko eriävään moraalikäsitykseen tai luottamuspulaan – tai molempiin.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Velkojat Kreikalle: Ota tai jätä

Ke, 08/07/2015 - 12:07

Viiden vuoden ajan on kasvavassa määrin näyttänyt siltä, että Kreikka pitää velkojia poliittisen intohimonsa, eli euron peruuttamattomuuden panttivankina. Tiistaina 7. päivä heinäkuuta eurooppalaisten velkojamaiden mitta tuli, kreikkalaisen kansanäänestystuloksen siivittämänä täyteen. Mikäli sopimusta ei synny sunnuntaihin 12. heinäkuuta mennessä, Kreikka saa lähteä.

Takaraja

Velkojat eivät siis sittenkään kärsi Tukholma syndroomasta. Kreikan on perjantaihin klo 8.30 mennessä esitettävä uskottava ja konkreettinen suunnitelmaa kulujen leikkaamiseksi ja kreikan kilpailukyvyn parantamiseksi. Tämä tarkoittaa, että vasemmistopuolue Syrizan on nyt nieltävä rakennemuutoksia joita se on vastustanut tammikuusta lähtien.

Solidaarisuuden loppu

Kreikan suunnitelmaehdotus otetaan asiantuntijakommentoinnin jälkeen euromaiden ja EU:n päättäjien käsittelyyn sunnuntaina. Mikäli suunnitelma ei tyydytä, poliittinen solidaarisuus on tullut tiensä päähän. Tämä osaltaan helpottaa EKP:n päätöstä lopettaa vakuudellisen 89 miljardin euron käteistukiohjelman (ELA:n). Vaikka Kreikkaa ei varsinaisesti voi työntää ulos eurosta, sen tilasta tulee näin kestämätön.

Humanitääristä apua

Euroopan Komission Jean-Claude Juncker puhuikin tiistaina ensimmäistä kertaa “Grexitistä” ja myönsi, että seikkaperäinen suunnitelma Kreikan lähdölle on olemassa. Euroopassa on myös varauduttu humanitäärisen avun tarjoamiseen kreikkalaisille, lääkkeiden ja muiden välttämättömyyksien muodossa.

Mitta täynnä

Kuvaavaa tiistain Euroopan johtajien kokouksessa oli monet avoimesti turhautuneet puheenvuorot. Esimerkiksi Liettuan presidentti totesi “Kreikka ei voi juhlia, elää yli varojensa ja maksattaa kaiken muilla, mukaan lukien Liettualaisilla, joilla on kreikkalaisia huomattavasti pienemmät eläkkeet ja palkat”.

Markkinat nousuun?

Luottamuksen nyt loputtua jää nähtäväksi, kelpaako mikään kreikkalainen taloussuunnitelma enää velkojille. Nähtäväksi jää myös, nousevatko markkinat jos Grexit toteutuu, kun myös epävarmuus Kreikan kohtalosta poistuu.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Lakaiseeko arvosijoittaja salkun sileäksi Kreikan kriisissä?

Ma, 06/07/2015 - 16:20

Harjoittamassani arvosijoittamisen ”tyylilajissa” sijoittaja istuu varsin tukevassa osakepainossa yli suhdanteiden. Hän ei ennusta koko varallisuudellaan suhdannekäänteitä, valuuttakurssien liikkeitä saati sitten poliittisten päätösten syntyä kriisi-iltamissa. Arvosijoittaja omistaa laatuyhtiöitä kohtuullisella hankintahinnalla, luottaen siihen, että näiden tuotteet ja palvelut ovat paitsi kilpailijoiden vastaavia parempia asiakkaalle, ja luottaen myös siihen, että niitä tarvitaan vielä seuraavallakin nousukaudella. Käsittelen tässä merkinnässä käteisen merkitystä arvosijoittajalle.

Arvosijoittajalle keskeisin laadullinen kriteeri on yritysjohto. Sen track record, omistajaorientaatio ja yritysjärjestelyaktiviteetti (tai useissa tapauksissa sen puuttuminen) kertovat pitkäjänteiselle osakkeenomistajalle, millainen varainhoitaja sijoitusvaroilla on yhtiön sisällä.

Hyvä yritysjohto hajauttaa yhtiön taseen kautta salkun suhdanneriskiä ajoittamalla investointeja, laskemalla mahdollisesti liikkeeseen oman pääoman ehtoisia instrumentteja, ostamalla takaisin omia osakkeita tai myymällä osia yhtiöstä. Osa näistä kannattaa tehdä laskusuhdanteessa ja osa noususuhdanteessa, mutta se on erillisen merkinnän pituinen tarina. Pointti on, että laatuyhtiön osakkeita ei välttämättä aina tarvitse rusikoida sijoittajan salkussa myyntilaidalle verottajan mieliksi.

Painanko paniikkinappulaa? Onko Kreikka se kauan kaivattu syy korjausliikkeelle?

Kreikan kriisin noustua otsikoihin monet miettivät, pitäisikö osakkeet muuttaa käteiseksi. Perusvastaus kysymykseen lienee, että mikäli varoja tarvitsee lähiaikoina, on osakepaino pidettävä maltillisena tai siirryttävä kokonaan korkosijoituksiin. Tämä pätee kriisin nimikkeestä riippumatta, koska osakkeiden pitkän aikavälin hyvä keskituotto on korvausta sijoittajan halusta kantaa lyhyen tähtäimen kurssiriskiä. Ja mikäli tarvitset varoja pian kulutukseen, et lähtökohtaisesti siedä turbulenssia yhtiöiden laadusta riippumatta. Kunnon paniikissahan kaikki menee myyntiin.

Jos sen sijaan tähtäin on yli viiden vuoden päässä, näen lähtökohtaisesti vähemmän tarvetta osakepainon rajulle muuttamiselle, vaikka lyhyen tähtäimen skenaarioita on monia, sisältäen myös finanssimarkkinakriisin. Painottaisin tässä yhteydessä sitä, että eri suhdannevaiheet kyydissä istuva sijoittaja saa aina pörssinousut täysimääräisesti hyödynnettyä. Huomionarvoista on myöskin, että pitkäjänteisen sijoittajan, jolla on meneillään tai suunnitteilla osakkeiden osto-ohjelmia, tuleekin toivoa heikkoa markkinakehitystä. Tämä perustuu siihen, että laskevilla markkinoilla sijoittaja saa hankittua samalla rahamäärällä enemmän osakkeita kappalemääräisesti.

Vastaavasti omia osakkeitaan ostava yhtiö hyötyy samalla logiikalla laskevista osakekursseista. Kolmantena ulottuvuutena mainittakoon, että osinkovarojen uudelleensijoittaminenkin muodostuu pitkällä aikavälillä kannattavammaksi heikossa markkinatilanteessa. Johtopäätös on, että arvosijoittaja toivoo kurssinousua vain silloin, kun hän on siirtymässä osakkeiden nettomyyjäksi.

Luonnollisesti sijoittajan täytyy arvioida joka salkku itsenäisesti elämäntilanteen ja sijoitusfilosofian valossa (huomioiden myös myynneistä mahdollisesti seuraavat verot).

Arvosijoittaja on omistaja, ei ennustaja

Näen sijoittamisen yhtiökohtaisen kilpailuedun kehityksen analyysinä, en arvaamisleikkinä lähitulevaisuuden markkinatunnelmien suhteen. On mielestäni hedelmällisempää analysoida yhtiön liiketoiminnan kehitystä arjen tasolla kuin muiden sijoittajien mielialojen tulevia vaihteluita.

Toki hinta (arvostustaso) ratkaisee aina viime kädessä sijoituspäätöksen, mutta pääviestini on, että tuskinpa globaaleilla finanssimarkkinoilla koittaa enää koskaan markkinatilannetta, jossa huolia ei olisi ja aurinko paistaisi suoraan kirkkaalta taivaalta osakkeenomistajalle. Tai jos sellainen tulisi, niin olisimme todennäköisesti massiivisessa arvostuskuplassa, joka olisi totaalista myrkkyä uusille sijoituksille. Osakesijoituksen tuottohan on ennen kaikkea korvausta liiketoimintariskien kantamisesta. Jos niitä ei ole näköpiirissä, jää tuotto-odotus teoriankin mukaan maltilliseksi.

Käytännössä sijoittaja voi harjoittaa pientä suhdanne-ennakointia käteispainon kautta. Kuten edellä mainitsin, arvosijoittaja on lähtökohtaisesti yhtiöiden pitkän ajan omistaja, ei arvopaperimarkkinoiden suhdanne-ennustaja. Siksi arvosijoittajan mielenmaisemassa suhdannevaihteluihin ja lyhyen aikavälin kurssiliikkeiden ennustamiseen kannattanee asennoitua kuin osakkeet olisivat listaamattomia. Myisitkö siis osan esimerkiksi perheyhtiöstäsi, jos osa muista sijoittajista panikoisi päivän sisällä Kreikan poliittisia käänteitä? Kärjistämällä pyrin viestittämään, että ajatukseni osakesijoitusten keventämisessä liikkuvat korkeintaan 10–20 prosentin välimaastossa koko salkun markkina-arvoon nähden.

Parissa viime pörssirysäyksessä olen kokenut, että yleensä käteinen loppuu sijoittajalta nopeammin kuin kurssilasku markkinoilla. Tästä johtuen käteistä kannattanee jakaa osto-ohjelmiin ajallisesti hajautettuna, jotta osa hankintaeristä osuu myös markkinoiden pohjalukemien lähelle. Tässä yhteydessä on syytä painottaa, että osto-ohjelma on järkevää tehdä tasaisille euromäärille pohjautuen. Tasaisilla kappalemäärillä suoritettavassa osto-ohjelmassa sijoittaja laittaa rahaa kiinni euromääräisesti vähiten silloin, kun osakkeet ovat halvimmillaan ja eniten silloin, kun osakkeet ovat huipussaan.

Toisaalta kokemukset ovat myös osoittaneet, että kriisit usein ylilyövät pahemman kerran hetkellisesti, joten pohjalukemista lähteneessä tuntuvassa nousussakin on ollut syytä ostaa laatuyhtiöitä – viimeksi vuosina 2009, 2010 ja 2011. Ei siis mielestäni kannata hirttäytyä johonkin tiettyyn henkiseen pohjalukemaan tai hankintahintaan, jota “kalliimmalla” lisäostoja ei voisi tehdä.

Tämän hetken perspektiivissä on tosin huomautettava, että parin viime viikon kurssilasku on marginaalista pörssiromahduksiin nähden. Nythän tunnelmat ovat toistaiseksi olleet markkinoilla varsin rauhalliset, vaikka kaupallinen media kaikessa ahdingossaan Kreikka-otsikoita sijoittajille syöttääkin. Kun sijoittaja katsoo indeksitason kurssimuutoksia päivän sisällä, ei ”veristä päivää” ole nähty maailmanaikoihin. Prosentin tai kahden päivämuutokset mahtuvat normaaliin vaihteluun.

Muista, että huono liiketoiminta on huonoa liiketoimintaa hinnasta riippumatta

Mitä käteiselle sitten tulee laskusuhdanteessa tai kriisin hetkellä ostaa? Yksinkertainen vastaus on, että laatuyhtiöitä. Arvosijoittajan peli on ”laatua kohtuuhintaan”, ei ”keskinkertaista romahduksesta”.

Arvosijoittaja haluaa omistaa laadukasta liiketoimintaa, joka tuottaa osinkovirtaa – mielellään kasvavaa sellaista – suhdanteesta riippumatta. Ideana on, että uuden suhdannenousun alkaessa tai markkinapaniikin väistyessä yhtiökohtainen laatu hinnoitellaan jälleen osakekurssiin täysimääräisesti.

Miksi sijoittaja ottaisi tämän päälle vielä ”tarpeettoman” riskin siitä, että yhtiö saa sisäisen kriisinsä tai toimialakohtaisen haasteensa ratkaistua?

Kaksi näkökulmaa käteiskassaan

Korvieni välissä pyrin tekemään käteisen teemassa selväksi sen, mikä osa puskurista vastaa ”käteistä investointina”, ja mikä osa ”käteistä mahdollistajana”. Hyvin pitkälläkin aikasarjalla tarkasteltuna käteinen on tuottanut sijoituksena inflaation jälkeen vain erittäin maltillisia reaalituottoja. Tällä hetkellä se tuottaa paikoitellen jopa negatiivisia reaalituottoja, kun inflaatiovauhti ylittää nimellisen korkotuoton. Eihän sellaista kannata uskotella itselleen sijoitukseksi?

Edeltävästä johtuen tietyn ”vähimmäiskäteisen” määrän, jolla sijoittaja pystyy huolehtimaan tilinhoitomaksuistaan ja muista välttämättömistä juoksevista kuluistaan, ylittävä osa saa vastaansa merkittävän vaihtoehtoiskustannuksen. Tämäkin on yksi syy, miksi en näe viisaana ennustaa suhdannekäänteitä koko varallisuudella. Markkinat voivat pysytellä ylihintaisina pidempään kuin sinä jaksat pysyä kärsivällisenä odottaessasi kurssilaskua (ja osakkeiden lamahinnoittelu voi kestää pidempään kuin lainojen maksukykysi).

”Käteinen mahdollistajana”-teemassa sijoittaja ei odotakaan reaalituottoa kassavaroille, vaan hän odottaa osakehintojen laskua, jolloin hän saa kiinteällä euromäärällä kappalemääräisesti enemmän osakkeita kuin välittömästi ostonappia painamalla. Suurempi osakemäärä tuottaa luonnollisesti tulevaisuudessa suuremman osinkovirran ja suuremman pääoman kertymisen.

Vaihtoehtoiskustannuksen tiedostaen arvosijoittaja voi mielestäni ylläpitää tietyissä markkinatilanteissa jo edellä mainitsemaani reilun kymmenyksen käteispositiota salkkunsa markkina-arvoon nähden. Tämän lisäksi salkun käteiskassaa voidaan kartuttaa valitsemalla yhtiöitä, jotka maksavat ennustettavaa ja mielellään tasaisesti kasvavaa osakekohtaista osinkoa (Yhdysvalloissa kvartaaleittain, Suomessa vuosittain). Edeltävä kriteeri huomioiden salkun passiiviset tulot kasvavat vuosittain, mikäli strategia onnistuu yhtiövalinnassa. Toisin sanoen sijoittaja voi jopa muodostaa keskipitkällä aikavälillä käteispositionsa esimerkiksi vain jättämällä osingot uudelleensijoittamatta välittömästi.

Toinen vaihtoehto on säästää salkkuun lisää sijoitettavaa palkkatuloista, mutta jättäen ammukset toistaiseksi piippuun. Vasta kolmannessa vaiheessa näkisin osakemyynnit järkevänä tapana kartuttaa käteiskassaa, joskin ylikuumentuneessa suhdanteessa on usein järkevää keventää osaa sijoituksista. Yksistään osakekurssin nousun vuoksi ei kuitenkaan koskaan – sijoittajan tulee aina verrata yhtiön tosiasiallista kehitystä osakekurssin kehitykseen. Vaikka osakekurssi nousee, saattaa sijoituskohde halventua esimerkiksi tulokseen tai osinkoon nähden, jolloin arvostustaso itse asiassa laskee.

Osakemyynneissä tulee myös huomioida verotuksen merkitys: toisin sanoen uusien sijoitusten tulee tuottaa varsin hyvin, jotta salkun markkina-arvo palautuu tilanteeseen ennen edeltäviä osakemyyntejä. Luonnollisesti arvosijoittajan käteiskassa kasvaa myös silloin, kun sijoittaja kokee yhtiövalinnan perusteiltaan huonoksi nimenomaan yhtiökohtaisen, ei osakekurssin kehityksen perusteella. Tämä ei kuitenkaan liity mielestäni suhdannevaihteluista hyötymiseen käteisstrategialla, vaan tappiollisten ja virheellisten sijoitusten tunnustaminen on välttämätön osa normaalia sijoitustoimintaa. Kun tappiot katkaisee ajoissa, muodostuu salkun sisältö varsin nopeasti erittäin miellyttäväksi silmälle (let the profits run).

Edellä luettelin muutamia tapoja kasvattaa käteispositiota, mutta kertauksena käteisen kartuttamisen lähteet voidaan jakaa kolmeen leiriin:

1) Yhtiöiltä tulevan kassavirran pidättäminen sivuun (osingot ja pääomanpalautukset; vrt. asuntosijoittamisessa vuokrat ja metsäsijoittamisessa puun myyntitulot)
2) Palkkatuloista säästäminen
3) Osakemyynnit

Mainittakoon tässä viitekehyksessä, että jokaisella sijoittajalla edeltävät lähteet ovat merkitykseltään eriarvoisia. Miljoonan euron markkina-arvoisessa salkussa palkkatuloista säästäminen ei välttämättä ole kovin tehokas käteisosuuden kasvattaja, siinä missä nuoren ihmisen salkussa lähtökohtaisesti palkkatuloista kertyvät säästöt ovat ensisijainen käteisen ja uuden sijoitusvarallisuuden lähde.

Tämän blogipalstan historiassa olen käsitellyt käteistä toki aiemminkin, joten listaan tämänkertaisen merkinnän loppuun aiemmin esittämiäni näkökohtia käteisestä (sisältänee kertausta yllä esitettyyn).

1) Käteiskassan kartuttaminen pitää aloittaa jo hyvän sään aikana, jotta likviditeettiä eli maksuvalmiutta on riittävästi myrskyn silmässä. Kukaan ei tiedä, minä aamuna rantaa kohti vyöryy hyökyaalto. Tai mistä syystä osakemarkkinat ylipäätään punertavat paniikkimielialan levitessä. Silloin tulee joka tapauksessa aivan liian kiire hankkia ”salkun ulkopuolelta” uutta käteistä alennusmyynnissä suoritettavia osakeostoja varten. Kokemus on osoittanut, että on hyvin haastavaa kerätä tuntuva määrä käteistä nopeasti. Korostan tässä yhteydessä, että myrskyä ei ole juuri nyt näköpiirissä, mutta yleensä se ei tosin kerrokaan etukäteen saapumisestaan.

2) Henkinen haaste istua jonkinasteisen käteisposition päällä on pörssin nousumarkkinoilla valtava. Sijoittaja, jolla on tukeva määrä käteistä osakeindeksien seuraavan laskusuhdanteen pohjalla, on todennäköisesti istunut tuntuvan käteisposition päällä osan edellisestä (nykyisestä) kurssihuipentumasta, kun muut sijoittajat ovat juhlineet markkinoilla hetkeä ennen valomerkkiä. Jos kantti pettää, sijoittaja saattaa noususuhdanteen keskellä keventää osakepainoaan käteiseksi ja ostaa osakkeet paniikinomaisesti takaisin juuri hypen huipulla vain muutamaa hönkäystä ennen laskutrendin alkamista. Tällöin sijoittaja menettää parhaan osan noususta, saaden kuitenkin osakseen tulevan kurssilaskun täysimääräisesti. Maltti on valttia, poukkoilu sen sijaan yleensä kallista.

3) Maksimaalinen hyöty laskevista osakemarkkinoista saavutetaan ostamalla laatuyhtiöitä käteisellä, ei rahoittamalla osakeostoja myymällä jo salkussa olevaa, hetkellisesti laskenutta toista laatuyhtiötä. Seuraavaan nousukauteen on lähtökohtaisesti parempi mennä molempien laatuyhtiöiden kyydissä ja suuremmalla osakemäärällä verrattuna tilanteeseen, jossa sijoittaja rahoittaa kriisitilanteissa uusien yhtiöiden osakeostot myymällä vanhoja osakkeitaan alle niiden todellisten arvojen. Mitä lisäarvoa luo sijoittajalle, jos alihintainen laatuyhtiö vaihdetaan toiseen samanlaiseen?

4) Kurssiromahdukset ovat yleensä ajallisesti huomattavasti nopeampia ilmiöitä kuin pörssi-indeksien nousutrendit. Esimerkiksi OMX Helsinki cap -indeksi oli 5 000 pistettä alkukesällä 2008. Sitten kaatui Lehman Brothers, ja indeksi laski 9 kuukaudessa noin 55 prosenttia. Vasta kuusi vuotta myöhemmin, alkukesällä 2014 indeksimme saavutti jälleen 5 000 pisteen rajan uudelleen. On kuitenkin huomattava, että yksittäisten laatuyhtiöiden osakkeita voi tulla tarjolle kuin Putin-voita – pörssissä tietyt sektorit päätyvät alennusmyyntiin useammin kuin kokonaiset pörssi-indeksit.

5) Kohtuullinen määrä käteisvaroja suhteessa osakesalkun markkina-arvoon tarjoaa sijoittajalle mahdollisuuden osallistua tarvittaessa maksullisiin osakeanteihin. Toki sijoittaja voi osallistua antiin myymällä jotain toista osaketta ja rahoittamalla annin vapautuvilla sijoitusvaroilla, mutta tällöin sijoittaja on mukana seuraavalla nousukaudella todennäköisesti pienemmällä osakemäärällä verrattuna tilanteeseen, jossa hän osallistuisi maksulliseen antiin valmiiksi sivuun laitetulla käteisellä. Käteisen merkitystä korostanee, että pörssiyhtiön todennäköisyys ajautua maksullisen osakeannin partaalle kasvanee heikon suhdannevaiheen aikana. Toisin sanoen juuri silloin, kun käteistä tarvittaisiin myös muiden edullisten osakkeiden lisäostoihin.

6) Suhtaudu käteiseen siten, ettet joka markkinatilanteessa edes yritä saada sille maksimaalista korkotuottoa. Arvosta sen sijaan käteisen tarjoamaa liikkumavaraa. Erityisesti sitä mahdollisuutta, minkä käteinen tarjoaa sinulle laskevien osakehintojen markkinatilanteessa eli silloin, kun muilla sijoittajilla on tarve muuttaa sijoituksensa käteiskassoiksi. Silloin laatua saa halvalla, mutta vain hän, jolla on käteistä silloin, kun muilla sitä ei ole. Ei ole kuitenkaan välttämätöntä suhtautua kaikkiin korkosijoituksiin filosofialla, jossa sijoituskohteella täytyy löytyä ostolaita aamuna kuin aamuna – osa korkosijoituksista voi olla tuottohakuisia, korkeamman riskiprofiilin lainoja.

7) Ymmärrä osakkeen kurssinousun ja osakkeen arvostustason nousun ero. Älä kevennä omistustasi laatuyhtiössä yksinomaan kurssinousun vuoksi. Seuraa kurssikäyrän sijaan yhtiön arvostustason kehitystä. Luovu omistuksesta vasta, kun arvostustaso on kohonnut liian korkeaksi. Jos yhtiön liiketoiminta kehittyy yhtä positiivisesti kuin osakekurssi, ei osakkeen arvostustaso kohoa lainkaan, vaikka tuotot ovat erinomaiset. Sellaista yhtiötä on yleensä turha myydä.

8) Arvosijoittaja ei käteiskassan kiistattomista eduista huolimatta ennusta lyhyen aikavälin kurssiliikkeitä – eli muiden sijoittajien mielialojen heilahteluja – koko sijoitusomaisuudellaan. Usein käy niin, että ne jotka myyvät osakkeensa huipulla, hankkivat ne takaisin laskussa liian aikaisin. Vaihtoehtoisesti he saattavat odottaa laskutrendin pohjalukemia niin kauan, että juna ehtii kääntyä jo takaisin kohti koillista. Toisaalta pohjalla osakkeita ostaneet rahastanevat nousua käteiseksi turhan aikaisin, menettäen noususyklin huipentuman. Paras odotusarvo menestykselle lienee silloin, kun sijoittaja istuu laatuyhtiön kyydissä täysimääräisesti sekä nousut että laskut.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Thomas Hawk / Foter / CC BY-NC

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pitääkö Kreikka Eurooppaa poliittisen intohimonsa panttivankina?

Ma, 06/07/2015 - 13:49

Oxymoron, eli sanonnan ristiriitaisuus, on retorinen kuvio, joka sisältää kaksi ristiriitaista käsitettä tai mielikuvaa. Tuore esimerkki tästä on kreikan pääministeri Alexis Tsipraksen käsitys, että eurooppalaiset päättäjät olisivat jotenkin halukkaampia antamaan veronmaksajiensa rahoja kreikkalaisille, kun kreikkalaiset kieltäytyvät velkojien asettamista ehdoista.

Kreikan kansanäänestystulos “Ei” (kreikaksi Oxi), oli ehkä jossain määrin yllättävä mutta ainakin valitettava, koska nyt Eurooppalaisilla päättäjillä on poliittinen oikeutus antaa Kreikan mennä menojaan. Tsipraksen saavuttama etu, ei ehkä sittenkään ollut kenenkään etu, vaan lähinnä “typerä Ei”, eli Oxi-moron.

Kansanäänestyksen vaikea tulos

Eurooppalaisten silmissä kreikkalaisten kansanäänestyksen tulos saattaa olla vaikea käsittää. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikeaselkoisempaa kansanäänestystä saa historiasta etsiä. Uutistoimisto Bloombergin haastatellessa tavallisia kreikkalaisia tämä käy selvästi ilmi. Olisitko itse tiennyt mitä olisi pitänyt äänestää?

Vaikka ylivoimainen enemmistö ehdottomasti haluaisi pysyä eurossa, Tsipras sai toivomansa lopputuloksen vaikeaselkoisella kysymyksenasettelulla. Euromaiden johtajien yrittäessä (kreikkalaisen valtamedian myötävaikutuksella) määrittää kansanäänestyksen äänestykseksi euroon jäämisestä, Tsipraksen “EI-johtaa-neuvotteluasemani-vahvistumiseen” -määrite voitti.

Viisastelijan vitsaus

Tsipras onnistui viisastelemaan itsensä nurkkaan. Vaikka hänellä nyt on (kyseenalaisella tavalla saavutettu) kansan tuki, se myös sitoo häntä. Velkojat tuskin kuitenkaan muuttavat mieltään siksi, että rahan saajat eivät halua sitoutua muutokseen.

Kansanäänestys johti siten ensisijaisesti sekä Tsipraksen että velkojien liikumavaran pienemiseen: mitenköhän kävisi jos velkojamaat nyt järjestäisivät kansanäänestyksen Kreikan tukemisesta?

Kulttuureissa on eroja

Sunnuntaisen äänestyksen tulos selittynee osittain sillä, että kreikkalaiset luonnollisesti näkevät asiat omasta näkökulmastaan. Kreikassa monella on hätä jo nyt. Mutta hieman yllättäen myös kreikkalaisten stereotyypit esimerkiksi luotettavuudesta ja ahkeruudesta eroavat muista eurooppalaisista.

Yhdysvaltalainen PEW Research Center vuonna 2012-13 teettämässä tutkimuksessa Euroopan eri kansalaisilta kysyttiin näkemystä muun muassa siitä, mikä eurooppalainen kansakunta on ahkerin ja mikä luotettavin. Kansalaisten näkemyksiä kysyttiin kahdeksassa maassa, yhteensä 7 646 ihmiseltä.

Kuvaavaa on (?), että kaikkien maiden kansalaiset pitivät Saksaa sekä ahkerimpana että luotettavimpana – paitsi kreikkalaiset, jotka pitivät itseään Euroopan ahkerimpana ja luotettavimpana kansana. Näin vaikka myös kreikkalaiset itse tietävät, että ovat eläneet velaksi viimeiset 20 vuotta. Kulttuureissa on eroja.

 

 

Poliittisesta intohimosta käytännönläheisyyteen?

Viimeistään nyt nähdään, pitääkö Kreikka Eurooppaa poliittisen intohimonsa panttivankina. Euro on laajentumisessaan nähty yksisuuntaisena, eräänlaisena eurooppalaisen solidaarisuuden ilmentymänä. Nyt tätä solidaarisuutta tuskin enää löytyy saksalaisten, mutta myöskään rakenteellisen muutoslääkkeensä kiltisti syöneiden Irlantilaisten äänestäjien keskuudessa.

Muutkin kriisimaat ovat alkaneet ottaa etäisyyttä Kreikkaan. Kun kreikan kansa kaiken lisäksi antoi poliittisen tekosyyn lopettaa sovun löytämisen, on täysin mahdollista, että tästä eteenpäin velkojien keskuudessa keskitytään käytännönläheisyyteen, eli vahinkojen minimoimiseen.

Mitä nyt tapahtuu?

Sitä mukaan kun poliittinen tahtotila Kreikan auttamiseksi heikkenee, EKP:n käytännönläheisempi rooli korostuu. Tämän hetkisen tiedon valossa Kreikankriisin seuraavat kuusi askelmerkkiä menee suunnilleen näin:

  1. Velkojat pitävät hyväntahdon (lue: poliittisena) eleenä 26. kesäkuuta esittämänsä sopimusehdotuksen voimassa “ota-tai-jätä” periaatteella (tässä sopimusehdotuksessa oli myönnytyksiä 25. päivä kesäkuuta päivättyyn sopimusehdotukseen, josta kansanäänestyksessä äänestettiin). Kreikan vallanvaihdos edesauttaisi todellisten, uusien neuvotteluiden syntyä. Kreikan valtiovarainministerin Varoufakiksen lähtö ei yksin riitä.
  2. EKP joutuu Kreikan tilanteen pahentumisen takia vaatimaan Kreikan pankeille lainaamalleen käteiselle lisää vakuuksia, jota näillä ei ole antaa. Näin EKP:n paineet lunastaa olemassa olevat vakuudet ja poistaa käteistuki (Emergency Liquidity Assitance, ELA) kasvaa.
  3. Rahojen loppuessa Kreikka joutuu synnyttämään rinnakkaisvaluutan jota kukaan ei, muun kuin pakon edessä, halua käyttää. Eurojen loppuessa rinnakkaisvaluuttaa kuitenkin tarvitaan, koska Kreikka ei selviä vaihtotaloutena (missä hyödykkeitä vaihdetaan keskenään). Rinnakkaisvaluutan arvo tulee olemaan murto-osa euron arvosta.
  4. 20. päivä heinäkuuta Kreikan tulisi maksaa EKP:lle 3,5 miljardia euroa. Tämän maksamatta jättäminen voi olla viimeinen pisara EKP:n tukiedellytyksille, koska se ei ole poliittinen taho. Sitä ohjaa ensisijaisesti rahoitusalan käytännöt. Kyseinen päivä voi siten hyvinkin olla se päivä, jolloin Kreikka eroaa eurosta. On tosin myös mahdollista, että Kreikan kaksoisvaluuttaelämä jatkuu pääomarajoituksineen pitkäänkin.
  5. Mikäli Kreikka eroaa eurosta, Kreikan uuden drakhman arvo jatkaa laskuaan suhteessa muihin valuuttoihin. Lisäksi esimerkiksi kaikkien euromääräisten sopimusten osalta joudutaan ottamaan kantaa siihen, ovatko ne jatkossa euro- vai drakhma määräisiä.
  6. Drakhman heikkeneminen nostaa kreikkalaisten suhteellista kilpailukykyä maailmassa ja esimerkiksi kreikkalaiset lomamatkat ja asunnot halpenevat merkittävästi.

On kuitenkin hyvä muistaa, että Kreikankriisissä on nähty niin monta epätoivoista ja vähemmän harkittua käännettä, että tulevaisuutta on mahdotonta, edes auttavasti ennustaa.

Välttämätön matokuuri?

Varmaa on ainoastaan se, että kreikkalaisilla on kova matokuuri edessään. Tilanne pahenee ennen kuin se paranee. Kreikka joutuu nielemään lääkkeensä, tapahtui tämä sitten velkojien vaatimuksesta tai itsenäisenä valuuttavaltiona. Kukaan ei yksinkertaisesti voi ikuisesti elää yli varojensa.

Kuten aikaisemmin kirjoitin: “Jännitysnäytelmän jatkuessa, Kreikan lähdöstä tulee kasvavassa määrin mielekkäämpi vaihtoehto troikalle. Tämä ja Tsipraksen rajallinen liikkumavara tukee johtopäätöstä, että Kreikka lähtee eurosta.

Ellei sitten velkojat kärsi Tukholma-syndroomasta.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Helsingin pörssin alkuvuoden kurssinousijat ja -laskijat

Su, 05/07/2015 - 23:38

Päättyvän viikon tiistai löi kansiin tilikauden 2015 ensimmäisen vuosipuoliskon.  Alkuvuosi on ollut Helsingin pörssissä kaksijakoinen: ensin noustiin huimalla tahdilla, sittemmin osakekursseja on ohjannut jälleen geopolitiikka usealla rintamalla. Listaan tähän merkintään Helsingin pörssin alkuvuoden parhaiten ja heikoimmin tuottaneet osakkeet suurten yhtiöiden kategoriasta.

Tammi-maaliskuussa osakekurssit rallattelivat koilliseen Euroopan keskuspankin tammikuisen elvytysretoriikan ja sitä seuranneiden alati laskeneiden osakkeille vaihtoehtoisten korkotuottojen myötävaikutuksesta. Sen sijaan huhti-toukokuussa yleinen kurssikehitys oli lievästi mollivoittoista.

Viime aikojen alakulo johtunee alkuvuoden huimalle nousutahdille terveellisestä hengähdystauosta, Ukrainan sodan paluusta otsikoihin ja kesäkuun loppua kohden kiristyneestä Kreikan tilanteesta. Vähemmällä mutta jonkinlaisella merkityksellä sivuroolia näyttelee myös Kiinassa parhaillaan ilmoja ulos päästelevä pörssikupla.

Kuvaavaa on, että kuluvan vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana Helsingin pörssi tuotti jopa 16 prosenttia. Karkealla kaavalla laskettuna tämä vastaa pörssin erittäin pitkistä aikasarjoista haarukoituna noin kahden vuoden keskimääräistä tuottoa. Tänä vuonna se saavutettiin siis kolmen kuukauden aikana. Vaatimatonta viime aikojen kurssikehitystä ilmentää, että tänään Helsingin pörssin yleisindeksi on enää vain 7 prosenttia yli viime vuodenvaihteen tason – kuitenkin edelleenkin keskimääräistä pörssivuotta paremmalla kehitysuralla.

Helsingin pörssi peitonnut Yhdysvaltain markkinat

Huomionarvoista Helsingin pörssin kehityksessä on, että useasta viime vuodesta poiketen kotimarkkinamme on tänä vuonna peitonnut useat kansainväliset markkinapaikat. Yhdysvalloissa alkuvuoden parhaiten tuottanut suuri osakeindeksi on Nasdaq, joka on tänään reilut viisi prosenttia yli viime vuodenvaihteen tason.

S&P 500 -indeksin suoritus oli vuoden ensimmäisen puoliskon osalta heikoin sitten tilikauden 2010. Samalla indeksin heikko esitys alkukesän aikana merkitsi sitä, että sen yhtäjaksoinen yhdeksän vuosineljänneksen positiivinen tuottoputki katkesi. Tässä yhteydessä on tosin syytä korostaa, että vielä toukokuun puolivälissä osakeindeksi takoi Yhdysvalloissa kaikkien aikojen huipputasonsa (S&P 500 per 21.5.2015).

Kreikan ohella voidaan esittää, että Yhdysvalloissa asteittain viriävät koronnosto-odotukset ovat hillinneet pörssikurssien nousukehitystä, johon olemme saaneet tottua viimeisten reilun kuuden vuoden aikana käytännössä katkeamattomasti (S&P 500 on parhaillaan noin 200 prosenttia korkeammalla tasolla kuin maaliskuussa 2009). Osin langettaisin syytä pörssin trendinousun jäähtymisestä Yhdysvalloissa myös paikallisten pörssiyhtiöiden tuloskasvun hyytymiselle (itse asiassa tulosennusteiden kääntymisestä tilapäisesti jopa miinuskasvun uralle heikosta alkuvuoden talouskasvusta johtuen).

Seuraavassa listaan Helsingin pörssin vauhdikkaimmat kurssiheilahtelijat suurten yhtiöiden kategoriasta alkuvuodelta 2015.

Nousijat

YIT +50,1 %
Amer Sports A +48,8 %
Nokian Renkaat +38,5 %
Cargotec +33,3 %
Outotec +31,7 %

Kurssinousijoiden joukosta on syytä nostaa esiin YIT ja Nokian Renkaat. Ne ovat viime vuoden kurssiromahtajia, mutta tämän vuoden alun osittaisia toipujia. Molempia on laskenut ja nostanut Venäjän kehitys. Oikeastaan paras tulkinta lienee, että nimenomaan Venäjän kehityskaarta koskevien tulkintojen muutokset ovat ohjanneet osakekursseja ahneuden ja pelkopaniikin vuoropuheluna. Toisin sanoen itse Venäjä-sidonnaiset yhtiöt eivät ole alkuvuonna raportoineet mitään ennätystuloksia, jotka selittäisivät listakärjen.

Osittain Venäjä-sidonnaisten osakkeiden löytyminen alkuvuoden parhaiten tuottaneiden osakkeiden listalta johtuu ruplan romahtamisen (ja Venäjä-sidonnaisten arvopapereiden romahtamisten) ajoittumisesta viime vuoden marras-joulukuulle. Tämä merkitsee sitä, että osakkeet lähtivät kuluvaan vuoteen verrattain alhaisista lähtötasoista historiaansa nähden.

Kun pakotepolitiikka ei ole kärjistynyt ainakaan toistaiseksi äärimmilleen, eikä öljyn tynnyrihinta ole ollut enää vapaapudotuksessa, on myös ruplan kurssitaso toipunut jonkin verran alkuvuonna 2015. Yhdistelmä on ollut omiaan laskemaan hieman sijoittajien riskipreemioita Venäjä-sidonnaisia yhtiöitä kohtaan, joskaan pelot eivät ole vielä suinkaan täysin kaikonneet.

Joka tapauksessa pahimpien skenaarioiden väistyminen todennäköisimmistä kehityskuluista on saanut osan pääomasta palaamaan Venäjä-sidonnaisiin osakkeisiin. Tilanne on kuitenkin yhtiöiden ulkoisista tekijöistä johtuen edelleen herkkä suuntaan ja toiseen. Aivan viime viikkoina Venäjä-sidonnaiset osakkeet ovat jälleen pakittaneet noin kymmenen prosenttia kuluvan vuoden huipuistaan.

Amer Sportsin ja Cargotecin kohdalla voidaan sanoa, että itse yhtiöt ovat kehittyneet verrattain hyvin. Molemmat ovat kohentamassa suoritustasoaan keskinkertaisesta kohtuullisen hyväksi, ja tämä on näkynyt perustellusti osakkeiden arvostustason kohoamisena. Perusoletuksen mukaan sama myönteinen trendi jatkuu yhtiöiden liiketoiminnoissa.

Nousijoista Outotecin listasijoitus selittynee yritysjohdon varovaisen optimistisilla lausunnoilla ensimmäisen vuosineljänneksen tulosjulkistuksen yhteydessä. Parin viime vuoden ajan yhtiötä on piinannut erittäin heikko globaali toimialakohtainen suhdannetilanne. Tosin yhtiö on myös joutunut käynnistämään jo toisen sisäisen kustannuskuurinsa, joten aivan optimaalisesti ei ole yritysjohtokaan kyennyt matalasuhdanteeseen vastaamaan. Toistaiseksi näyttää siltä, että ”markkinat” yhä luottavat yhtiön toimivaan johtoon.

Laskijat

Fortum -11,3 %
Sponda -8,6 %
Nokia -7,2 %
Citycon -6,9 %
Outokumpu -5,3 %

Helsingin pörssin alkuvuoden 2015 kurssilaskijoista Fortumin kohtalo liittynee Luoteis-Venäjällä mutkistuneisiin vesivoimalakauppoihin, joista yhtiö tiedotti ensimmäisen kerran viime joulukuussa. Kannattavalta sijoittajien mielestä näyttänyt hanke kohotti ensin Fortumin arvostustasoa, mutta viime kuukausina osake on laskenut reilut 20 prosenttia, kun kevään ja alkukesän aikana yhtiö ei ole saanut lopullista diiliä aikaan.

Yhtiön pienenä osakkeenomistajana aion henkilökohtaisesti lisätä osakkeen painoarvoa salkussa vähitellen nykyisillä noin 16 euron hinnoilla. Tämä ei ole yleispätevä suositus eikä etenkään riskitön sijoitus, mutta näen Fortumin vahvan taseen, tulevan erinomaisen yritysjohdon ja huokean arvostuksen konkretisoituvan jo sijoitushetkellä liki seitsemän prosentin osinkovirtaan, joka on eräänlainen ”henkinen pohjatuotto”, koska Fortumin pääomistaja Suomen valtio ei leikanne lypsävän lehmän osinkovirtaa pitkään aikaan. Uskon myös Pekka Lundmarkin ja Fortumin hallituksen kykyyn allokoida tuottavalla tavalla kassassa makaavat rahat.

Kansanosakkeetkin löytyvät valitettavasti (tai no, mahdollisen uuden omistajan kannalta ilahduttavasti) kurssilaskijoiden listalta. Nokian osake rysähti heikon ensimmäisen vuosineljänneksen tulosjulkistuksen yhteydessä. Tämän jälkeen muun muassa mahdollinen Here-yrityskauppa on virkistänyt osaketta jälleen uudelle nousuladulle.

Outokummun kohtalona on samoin heikko ensimmäinen neljännes ja negatiivisen tulosvaroituksen sivumaun jättänyt tulevaisuuden ohjeistus. Kiinteistösijoitusyhtiöiden päätyminen heikkotuottoisten listaukseen johtunee osin Cityconin osakeantisuunnitelmista, joita käsiteltiin myös ylimääräisessä yhtiökokouksessa kesäkuun puolivälissä.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta kehityksestä. Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Nokian Renkaiden, Fortumin ja Outotecin osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: tdlucas5000 / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit