Nordnetbank

Tilaa syöte syöte Nordnetbank
Just another Nordnetboggen Sites site
Päivitetty: 2 tuntia 9 min sitten

Kannattaako yritysostotarjousta sittenkään tuulettaa?

4 tuntia 45 min sitten

Usein sijoittajat riemuitsevat, kun heidän omistamastaan yhtiöstä tulee julkinen ostotarjous. Osa yhtiövalinnoista jopa tehdään sillä perusteella, että lähtökohtana on arvata, mitkä yhtiöt olisivat todennäköisimpiä seuraavia ostotarjouksen kohteita. Onko julkinen ostotarjous sittenkään niin houkutteleva ajatus oikealle omistajalle?

On selvää, että pikavoittojen tavoittelussa julkinen ostotarjous on erinomainen asia aina silloin, kun hintapreemio eli vallitsevan pörssikurssin päälle maksettava ylihinta on suuri. Näin on siksi, koska pääomavoitto tulee salamannopeasti.

Kyseenalaistan kuitenkin ostotarjouksen houkuttelevuuden pitkän aikavälin sijoittajalle, joka on aikoinaan ostanut laatuyhtiötä ja suunnitellut vaurastuvansa samassa tahdissa kuin liiketoiminta kasvaa ja kehittyy. Käytännössä sijoitus on siis tehty osinkoihin.

Mainitsen alkuun, ettei noin 15-vuotisella sijoittajantaipaleellani omaan salkkuuni ole kohdistunut koskaan yhtään ainoaa julkista ostotarjousta. Ehkä tämä on sattumaa, ehkä salkkuni on tästä näkökulmasta tarkastellen ”keskitetty liian harvoihin yhtiöihin” tai ehkä omistamani osakkeet vain ovat liian kalliita yhtiöiden kilpailijoiden mielestä. Tai ehkä omistan liian huonoa liiketoimintaa? Kaikki on mahdollista, mutta itse pidän realistisimpana vastausvaihtoehtona sattuman ja keskittämisen yhdistelmää.

Tämän blogin otsikkoon viitaten en ole koskaan itse tuulettanut yritysostotarjousta, koska sellaista ei ole kohdalle sattunut. Mutta asiaa pidemmälle ajatellen tuskin tuulettaisinkaan, vaikka kertaluontoinen pikavoitto kohdalle osuisikin. Miksi?

Pikavoitto on harvoin riittävä korvaamaan menetetyt tulevat osingot

Siksi, että osakekohtaisten osinkojen kasvuun sijoittavana tähtään salkun lyhyen aikavälin arvonnousun sijaan salkun pitkän aikavälin kestävien passiivisten tulojen eli osinkojen kasvuun. Tavoitteeni on jatkuvasti ostaa osakkeita lisää kohtuuhintaan sellaisista yhtiöistä, jotka toimivat kilpailukykyisinä suotuisilla toimialoilla.

Strategiani on omistaa edellä kuvattuja laatuyhtiötä suhdanteiden yli. Esimerkiksi tänä vuonna en ole myynyt suoraan henkilökohtaisessa nimissäni olevista salkuista yhtään osaketta. Viime vuonna tein muistaakseni yhteenlaskettuna peräti yhden toteutuneen myyntitoimeksiannon omista salkuistani. Näin tuottoni muodostuu käytännössä siitä, mitä yhtiöt ansaitsevat ja siitä omistajilleen tilittävät – ei niinkään siitä, mitä seuraava sijoittaja olisi osakkeistani valmis huomenna maksamaan. Tietenkin pitkässä juoksussa uskon siihen, että osinkoaan jatkuvasti kasvattavien yhtiöiden markkina-arvokin on aivan jotain muuta kuin ostohetkellä.

Lyhyesti kuvatulla strategialla teen kertaluontoisen taustatyön osakevalinnassa, minkä jälkeen keskityn lähinnä seuraamaan. Jos yhtiövalinta menee pieleen liiketoiminnan analyysin osalta, myyn osakkeet ja otan opiksi arviointivirheistä. Käytännössä virhearvio ei paljastu koskaan pelkästään osakkeen kurssikäyrästä vaan esimerkiksi siitä, että yhtiön maksamien osinkojen kasvutrendi loivenee merkittävästi, tai yhtiö leikkaa osinkoaan taikka jättää sen peräti kokonaan maksamatta vailla perustelua uskottavilla kasvuinvestoinneilla. Ensimmäistä suurta hutia odottelen vielä.

Mielihyvän tunne on ohikiitävä

Pitkäjänteiselle omistajalle ostotarjous on ”ikävimmillään” silloin, kun merkittävän tulevaisuuden kasvupotentiaalin omaava liiketoiminta kohtaa halukkaan yritysostajan.

Laatuyhtiösijoittajan ensimmäinen riski tässä tilanteessa muodostuu siitä, jos ”laadusta maksettiin liikaa”, eli osaketta kahmittiin salkkuun esimerkiksi p/e-luvun ollessa 30. Kuvitellaan, että yleinen markkinaturbulenssi laskee pörssissä arvostuskertoimia hetkellisesti ja osake noteerataan p/e-luvulla 25. Silloin pöytään tuleva ostotarjous nostaa p/e-luvun vaikkapa tasolle 29, mutta yksittäinen sijoittaja jää tappiolle sijoituksestaan, joka olisi mitä todennäköisimmin kyennyt tuottamaan omistajalleen täsmälleen sen, mihin hän oli hetkeä aiemmin sijoittanut – kasvavan pitkän aikavälin osinkovirran ajan mittaan kasvavista menestyvistä liiketoiminnoista.

Laatuyhtiösijoittajan toinen riski yritysostotilanteessa muodostuu siitä, että julkisen ostotarjouksen hyväksymisen jälkeen tili on täynnä rahaa. Tämä on tavallaan positiivinen ongelma, mutta mikäli kyse on pitkäjänteisestä sijoittajasta, on varoille löydettävä pörssistä mielellään vähintään yhtä laadukas uusi liiketoiminta kohtuuhintaan. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Ainakaan minulla ei ole jatkuvasti tarjolla loistoideoita katalogista. Toteutuva yritysostotarjous siis kasvattaa sijoittajan työmäärää uuden kohteen etsimisenä ja samalla se luo riskin virhearviosta.

Kolmas riski, tämäkin tavallaan positiivinen asia kokonaisuutta katsoen, liittyy pääomaverotukseen. Yritysostotilanteessa, jossa sijoittaja saa käteistä, realisoituu yleensä pian maksettavaksi myyntivoiton vero. Se kertoo hyvästä sijoitusmenestyksestä ja on hyvä uutinen myös yhteiskunnalle. Iloitkaamme siihen asti. Pitkäjänteisen salkun kasvattamisen näkökulmasta ”liian aikainen” verojen maksaminen kuitenkin tekee tuhoja korkoa korolle -mekanismille.

Mikäli laatuyhtiösijoittaja ei onnistu löytämään julkisen ostotarjouksen myötä tilille kolahtaneille varoille järkeviä uusia sijoituskohteita, voi tunne muodostua puistattavaksi. Väheksymättä yhtään tosielämän ryöstön uhreja voi yrittää kuvata pitkäjänteisen omistajan tunnelmia siitä näkökulmasta, että yritysostaja sai ryövättyä laatubisneksen tulevat arvonnousut ja osingot kertaluontoista maksua vastaan. Miksipä muutoin ostaja olisi ostotarjousta tehnyt, jos se ei uskoisi valoisaan tulevaisuuteen?

Suomalaisittain kansankapitalismi on vasta alkutekijöissään

Kotimaassa omistajuus on keskittymässä liiaksi valtiolle ja liian vähäisessä määrin yksityisille sijoittajille, kuten tavanomaisille kotitalouksille. Koska viime kädessä vain varakkaalla valtiolla on varaa omistaa, näkyy tuulilasissa riski tytäryhtiötaloudesta.

Olemme silti tehneet jotain oikein, kun yhtiömme kiinnostavat maamme rajojen ulkopuolella. Surullista on kuitenkin se, jos ne myydään halvalla ja niistä halutaan vain asiakkaat ja osaaminen. Siinä skenaariossa tuotanto ja työpaikat vaihtavat maisemaa varsin liukkaasti, sillä selvää on, ettemme voi odottaa kaukomaiden kapitalisteilta minkäänlaista lukkarinrakkautta. Menettäjiin lukeutuvat myös kotipörssin houkuttelevuus ja Suomen veropohja.

Ulkomainen pääoma on välttämätöntä talouskasvullemme, mutta samalla tarvitsemme Suomeen uusia pääomaveron maksajia. Niitä ei tule, jos julkiset ostotarjoukset siirtävät listayhtiöitämme kokonaan ulkomaisiin käsiin. Yhtiöt voisivat saada pörssistä rahoitusta kotitalouksilta, joiden kymmenien miljardien eurojen säästöille voisi saada nollakorkoa paremman tuoton. Valtio hyötyisi kasvavina verotuloina.

Kannattamaton bisnes kaatuu tietenkin omaan mahdottomuuteensa, olipa se sitten kotimaisissa käsissä tai ulkomaisten hallinnassa. Kotimainen ankkuriomistajuus on silti tytäryhtiötaloutta vakaampaa elämää. Ankkurointia tarvitaan lisää nimenomaan menestyviin yhtiöihin, joihin voi sijoittaa hyvillä mielin vailla alue-, elinkeino- ja työllisyyspoliittisia päämääriä. Tällaisten kansainvälisten kasvajien osakkeita kannattaa myydä yritysostajalle vain erityistapauksissa, joissa tarjottu hinta on erittäin kova.

Mitä sijoitushistorian menestyneimmät sijoitusgurut ostaisivat tänään Helsingin pörssistä? Sijoita kuin guru -uutuuskirja esittelee kahdeksan osakesijoittamisen arvostetun auktoriteetin periaatteet ja tuo ne nykyhetkeen.

SIJOITA KUIN GURU -KIRJAN MYYNTI ON ALKANUT! KIRJAN ESITTELYSIVULLE NORDNETISSÄ PÄÄSET TÄSTÄ LINKISTÄ.

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Lord of the Jungle via Foter.com / CC BY-NC-SA

Artikkeli Kannattaako yritysostotarjousta sittenkään tuulettaa? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ovatko osakkeet nyt kalliita vai ei?

To, 18/08/2016 - 16:55

alouksien haasteisiin nähden osakemarkkinat ovat viime vuosina olleet yllättävän vahvoja Pohjoismaissa, mutta myös muualla Euroopassa (kuten Saksassa, Hollannissa, Ranskassa, Britanniassa ja Irlannissa), Yhdysvalloista nyt puhumattakaan.

Ilmiötä on muun muassa perusteltu nollakorkotasolla, keskuspankkien harjoittamalla määrällisellä elvytyksellä ja yhtiöiden hyvällä osinkotuotolla. Kysymys kuuluu, ovatko osakkeet nyt kalliita vai ei?

Nollakorkotaso

Koron alentuessa, vakaana pysyttelevien yritystulosodotusten reaali-arvo kasvaa. Yrityksen tulevaisuuden kassavirrat diskontataan silloin nykypäivään yhä alhaisemmalla korolla, jolloin tulevien kassavirtojen nykyarvo kasvaa.

Nousevia osakekursseja voi siten hyvinkin perustella alenevalla korkotasolla. Yrityksen arvo voi nousta vaikka yrityksen tulevat kassavirrat pienenisivät, kunhan (diskontto-) korko alenee suhteellisesti enemmän. Vastaavasti yrityksen arvo voi pysyä ennallaan vaikka tulevat kassavirrat kasvavat, jos korkotaso nousee.

Määrällinen elvytys

Määrällisessä elvytyksessä keskuspankki (suomen osalta EKP) ostaa markkinoilta arvopapereita (kuten valtion obligaatioita, jopa vakuudellisia yrityslainoja). Keskuspankin imuroideissa sijoituskohteet markinoilta käteisen määrä markkinoilla kasvaa, jolloin vaihtoehtoisten sijoituskohteiden löytämisestä tulee entistä hankalampaa.

Raha valuu ”uusiin” kohteisiin kuten pienten- ja keskisuurten yritysten rahoittamiseen (kuten EKP toivoo) ja välillisesti jopa pörssiyhtiöiden osakkeisiin. Kun pörssiyhtiösijoitusten kysyntä kasvaa, tarjonnan (eli pörssiosakkeiden määrään) pysyessä samana, pörssikurssit nousevat.

Osinkotuotto

Uusia investointeja ei kannata tehdä vaikka lainaraha olisi ilmaista, jos ylikapasiteettia on jo ennestään. Talouksien yskiessä yritykset ovatkin parannelleet tuloskuntoaan lähinnä kuluja (työvoimaa) leikkaamalla. Osakkeista saatava osinkotuotto on siksi jopa parantunut vaikka orgaanista kasvua ei olisi. Tällä hetkellä, tai edes näköpiirissä.

Markkinoilla osinkotuotto suhteessa korkotuottoon onkin nyt pitkän aikavälin tarkastelussa historiallisen korkea (katso kuvaaja alla). Kun korkosijoituksista saa nollatuottoa, osakesijoituksista saa kohtalaisen varmaa, lähes 4 prosentin osinkotuottoa.

 

Lähde: Bloomberg

 

Tästä ”osinkotuottopreemiosta” (osinkotuottoprosentti – korkotuotto) kannattaa maksaa, vaikka osakesijoitukset olisivat P/E lukujen valossa (alati alentuneen diskonttokoron jälkeenkin) kalliit. Varsinkin, kun osakekurssiriskiltä voi helposti suojautua.

Sijoittamalla rahat esimerkiksi indeksiä seuraavaan ETF rahastoon ja myymällä vertailuindeksin futuuria lyhyeksi, käteen jää puhdas osinkotuotto (miinus kulut). Meni osakekurssit markkinoilla sitten mihin suuntaan tahansa.

Noin neljän prosentin matalariskinen tuotto (mitä laajempi indeksi, sitä matalampi riski yhteenlaskettujen osinkojen koosta) on nykytilanteessa aika kova juttu. Ei siis ole ihme, että EKP:n määrällisen elvytyksen korkosijoituseurot valuvat ”osinkomarkkinoille”.

Siinä sivussa osakekurssit pysyvät ilmassa vaikka yrityksillä olisi ylikapasiteettia ja vaisut tulevaisuuden näkymät.

Mihin ”kupla” sitten puhkeaa?

Osakkeet ovat toisin sanoen halpoja osinkotuottopreemion kannalta, mutta kalliita yhtiöiden kasvunäkymiin nähden. Tilanne normalisoituu ennemmin tai myöhemmin, korkojen ja osinkotuottoprosentin lähestyessä toisiaan. Ajurina toimii talouskasvun synnyttämä inflaatio ja korkojen nousu.

On mahdollista, että tiettyjen osakkeiden kurssit tulevat alas kun talous lähtee nousuun. Esimerkiksi kulutuskysyntään perustuva talouskasvu ruoskisi ylikapasiteetista kärsiviä teollisuusyrityksiä. Myös uusiin investointeihin pakotettujen yritysten tuloskunto saattaa notkahtaa.

Yleisesti ottaen osakkeiden arvostusperuste tullee kuitenkin muuttumaan nousevien korkojen tahdissa: kasvavan liikevaihdon aikaansaama tulosparannus tulee pienenevän osinkotuottopreemion tilalle. Perustuuhan talouden kasvu siihen kuuluvien liiketoimintojen kasvuun.

Niin sanottu ”kupla” voi siten hyvinkin jäädä puhkeamatta.

 

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292

Artikkeli Ovatko osakkeet nyt kalliita vai ei? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Sijoita kuin guru -uutuuskirja julkaistu – saatavilla heti

To, 11/08/2016 - 00:58

Nordnetin toimistolla julkistettiin eilen Sijoita kuin guru -uutuuskirja, jonka kirjoitin yhdessä kirjailija ja pörssitoimittaja Karo Hämäläisen kanssa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Björn Wahlroos. Esipuheessaan Wahlroos paljastaa oman sijoitusfilofiansa ja sen, miten sijoituskohteita tulisi valita – ja ennen kaikkea sen, mihin ei missään tapauksessa pidä sijoittaa. Kokonaisuutena Sijoita kuin guru paljastaa kahdeksan menestyssijoittajan reseptit sekä soveltaa niitä nykyhetken markkinatilanteeseen. Mitä esimerkiksi Warren Buffett ostaisi tänään Helsingin pörssistä?

Kirjasta toistaiseksi annetut julkiset arviot ovat seuraavanlaisia:

”[Kirja] tulee varmuudella löytämään tiensä tuhansien sijoittajien kirjahyllyyn ja toivottavasti osa heistä myös oppii siitä jotain.”

– Mirko Hurmerinta, Arvopaperi

”Jos oman sijoitusstrategian kasaaminen on tähän asti tuntunut vaikealta, kirjasta saa kahdeksan valmista vaihtoehtoa, joista jokainen voi valita mieleisensä. Wahlroosin tekstiä olisi lukenut enemmänkin, ja esipuhetta voisi periaatteessa pitää kirjan ensimmäisenä kappaleena. Toisin kuin kannessa kerrotaan, ehkä kirjassa onkin yhdeksän sijoitusgurua.”

– Henri Saloranta, Turun Sanomat

”Oli hyvä idea peilata gurujen ajatuksia tähän päivään. Jos haluaa sijoittaa jonkun gurun oppien mukaan, mitä yhtiöitä nyt pitäisi ostaa? Lista ostettavista yhtiöistä on kaikilla hyvin erilainen – ja myös hyvin erilainen, kuin se lista, jonka mukaan analyytikot kehottavat ostot tekemään. Näihin listoihin kannattaa tutustua.”

– Jorma Kokko, OSKL:n varapuheenjohtaja, sanomalehti Keskisuomalainen

”Hämäläisen kynästä syntyvien kansantajuisten tekstien ja Oksaharjun näppäryyden on veikattu nostavan kirjan pörssiraamatun asemaan. Vähintään aapisena sitä voi pitää.”

– Antti Järvenpää, sanomalehti Ilkka

”Paniikki on sijoittajan paras kaveri, kun vain osaa olla oikealla laidalla. Hämäläisen ja Oksaharjun koostamista sijoitusviisauksista on apua ennen kuin paniikki iskee.”

– Jouko Marttila / Talouden Tulkki

”Hämäläisen ja Oksaharjun kirjasta saa selkeällä suomenkielellä kirjoitettuna helppolukuisen, hyvän kuvauksen kansainvälisten gurujen – tai sanoisinko sijoittamisessa tavalla tai toisella menestyneiden henkilöiden – sijoitusperiaatteista. Kirjassa on briljantti ja analyyttinen tohtori Björn Wahlroosin esipuhe.”

– Henri Elo / Kauppalehden blogi

”Oksaharju tarjoaa kirjan lopussa eri markkinatilanteisiin sopivan synteesin opeista. Keskeistä on tietää mitä tekee ja miksi.”

– Petri Kajander, yrittäjä

”Oli hyvä idea kasata samoihin kansiin tunnettujen ja menestyneiden sijoittajien filosofiat ja strategiat. Tällaista kirjaa kun ei ole suomeksi kukaan ennen tehnyt. Tämä tuo selkeää lisäarvoa lukijalle. Varsinkin aloittelijalle. Erityisen ansiokkaasti eri sijoitusstrategioita sovelletaan Helsingin pörssin yhtiöiden kohdalla. Kirjan lopussa asioita vedettiin hyvin yhteen, mikä toi kirjaan tiettyä järjestelmällisyyttä ja loogisuutta.”

– nm. Random Walker, sijoitusbloggaaja

”6 500 on jo mennyt ja myynti ylittää tätä vauhtia tässä kuussa kymmenentuhannen. Kaikki eivät siis juokse vain Pokémonien perässä vaan myös raha liikuttaa suomalaisia.”

– Sakari Nupponen, Helsingin Uutiset

Sijoita kuin guru -kirjan voi tilata nyt pikatoimituksella tämän blogimerkinnän lopussa olevasta linkistä. Nyt kirjan julkistamisen jälkeen kaikki tilaukset käsitellään heti, eli toimitus tapahtuu 2–3 arkipäivässä.

Kirjan hinta on 29,90 euroa (sisältäen alv:n ja postikulut Suomessa). Pyynnöstä kirjat signeerataan ja/tai omistuskirjoitetaan.

Kirja on kovakantinen ja noin 240-sivuinen. Se on painettu Suomessa Hansaprintissä. Kaikille kirjatilaajille luvataan kahden viikon täystyytyväisyystakuu kirjan toimituksen jälkeen. Lasku tulee kirjan mukana kahden viikon maksuajalla. Tilauslomakkeella on myös mahdollista pyytää laskun toimittamista eri osoitteeseen.

TILAA SIJOITA KUIN GURU TÄSTÄ LINKISTÄ

-> SIIRRY UUTUUSKIRJAN ESITTELYSIVUILLE NORDNETISSÄ

Suuremmissa tilauserissä ja ulkomaille toimitettaessa voi ottaa yhteyttä: jukka.oksaharju@nordnet.fi

Artikkeli Sijoita kuin guru -uutuuskirja julkaistu – saatavilla heti julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kirja-arvostelu: Sijoita kuin guru

To, 04/08/2016 - 08:30

Karo Hämäläinen & Jukka Oksaharju: Sijoita kuin guru, Oksaharju Capital, 223 sivua, ISBN 978-952-93-7253-9

Sijoituskirjallisuuden suurkuluttajana olen viimeisten vuosien aikana saanut ilolla seurata toinen toistaan mielenkiintoisempien suomalaisten sijoitusoppaiden ilmestymistä kirjakauppoihin. Seppo Saario, Vesa Puttonen ja Kim Lindström, jotka aikoinaan johdattelivat minut sijoittamisen perusteisiin, eivät ole enää Suomen ainoat kansankapitalismin puolestapuhujat. Nuoremman sukupolven edustajista konkarisijoituskirjailijoiden kolmikon rinnalle ovat vahvimmin nousemassa Karo Hämäläinen ja Jukka Oksaharju, joiden molempien tähän asti julkaistu kirjallinen tuotanto kestää kriittisemmänkin tarkastelun. Odotukset olivat siis korkealla, kun sain käsiini Hämäläisen ja Oksaharjun uudeksi pörssiraamatuksikin tituleeratun uutuuskirjan Sijoita kuin guru. Aiemmilla sijoitusoppaillaan ja viiltävillä pörssikommenteillaan mainetta niittänyt kaksikko ottaa teoksessaan käsittelyyn kahdeksan joko käytännön sijoitustoiminnassa tai akateemisessa maailmassa meritoitunutta ”gurua”, esittelee heidän sijoitusfilosofinsa ja soveltaa oppeja nykypäivään. Tässä blogimerkinnässä esittelen kirjan ydinkohdat lyhyesti ja annan oman arvioni kirjan hyvistä ja huonoista puolista.

Sijoita kuin guru alkaa itseoikeutetusti Benjamin Grahamin klassisen arvosijoitusstrategian käsittelyllä. Myös kronologisessa mielessä Graham, joka jo 1920-luvulla opetti sijoitusperiaatteitaan Columbian yliopistossa, on hyvä valinta ”gurujen all starsin” ykköstähdeksi. Sekä teoreetikkona että sijoittajana menestynyttä Grahamia voidaan pitää osakeanalyysin tai vähintäänkin tunnuslukuperusteisen osakescreenauksen oppi-isänä, jonka ajatusten pohjalle nykyaikaisemmat analyysimenetelmät ovat rakentuneet. Sijoita kuin guru esittelee kaikki Grahamin jo klassikoiksi muodostuneet ajatukset, joista keskeisimpinä mainittakoon sijoittamisen ja spekulaation erottaminen toisistaan, maanis-depressiivisen Herra markkinan ailahtelevasta mielestä hyötyminen sekä turvamarginaalin käyttäminen tuottojen parantamiseen ja riskien hallintaan.

Jos olet lukenut Grahamin The Intelligent Investorin useampaan kertaan, kuten jokainen itseään arvosijoittajaksi kutsuva luonnollisesti on tehnyt, saatat pitää Hämäläisen ja Oksaharjun teoksen alkuosan ajatuksia liiankin tuttuina. Kirjan Graham-kappaleen ”pihvi” on tässä tapauksessa osio, jossa sovelletaan oppeja nykypäivän sijoitusmaailmaan. Helsingin pörssissä operoivaa sijoittajaa varten kirjassa on screenattu tuoreella datalla ja Grahamin käyttämillä tunnusluvuilla kaikki suuryhtiöiden osakkeet. Houkuttelevimpien osakkeiden listat on muodostettu perinteisten P/E- ja P/B-luvun lisäksi myös mm. Grahamin P/E:n ja ns. Grahamin luvun avulla.

Kirjassa seuraavana esiteltävä guru, Philip A. Fisher, on kasvusijoittaja. Vaikka Fisher ei ole suurelle sijoitusyleisölle yhtä tuttu kuin samalla aikakaudella toiminut Graham, on hänen teoksensa Common Stocks and Uncommon Profits myös todellinen sijoitusklassikko ja Fisher siten erinomainen valinta kirjan toiseksi guruksi. Sijoita kuin guru esittelee Fisherin legendaariset 15 kriteeriä, joilla hän aikoinaan seuloi laatuyhtiöt muista. Sittemmin useiden arvosijoittajienkin seulontakriteereihin kirjattu yritysjohdon laatu on alun perin Fisherin esille nostama sijoituskohteen valintaperuste. Fisherin 15 kohdan listalla johdon merkitystä korostetaankin useasti.

Vaikka Fisherin ajoista on jo vierähtänyt vuosikymmen jos toinenkin, hänen esittelemänsä laatuyhtiön ominaisuudet eivät ole muuttuneet miksikään. Olen itse pitänyt aina Fisherin ajatuksista, jopa enemmän kuin Grahamin, sillä Fisher on ensimmäisenä ymmärtänyt yhtiöiden laadun merkityksen pitkän aikavälin sijoitustuottojen kannalta. Fisherin mukaan hinta on yhtiön laadun jälkeen vasta toissijainen sijoituskriteeri. Fisherin ansioihin voidaan myös lukea yritysten kasvuinvestointien preferoiminen ennen osingonjakoa. Tietysti olettaen, että yhtiöllä on näköpiirissään järkeviä investointikohteita.

Fisherin oppeja erityisen paljon arvostavana sijoittajana olin luonnollisesti kiinnostunut näkemään mitä Fisher (Hämäläisen ja Oksaharjun tulkinnan mukaan) ostaisi tällä hetkellä Helsingin pörssistä. Vaikken ole Fisherin kriteeristöä sellaisenaan koskaan käyttänyt omaa Helsingin pörssin ”laatuyhtiölistaa” muodostaessani, on Hämäläisen ja Oksaharjun muodostamalla ”Fisherin listalla” hyvin paljon omia suosikkejani. On siis selvää, että omassa sijoitusfilosofiassani on hyvin paljon elementtejä Fisheriltä.

Princetonin yliopiston professorin Burton G. Malkielin teos A Random Walk Down Wall Street oli aikoinaan yksi ensimmäisiä lukemiani sijoituskirjoja. Kyseinen teos oli myös suurimpiä syitä siihen, että tein ensimmäiset sijoitukseni indeksirahastoihin. Kiitos Malkielin, en ole koskaan erehtynyt rahoittamaan pankkien aktiivisten rahastojen harrastamaa ”arvaa seuraavan päivän nousija” -leikkiä. Vaikka Malkiel on puhdasverinen teoreetikko enkä ole hänen kanssaan enää täysin samaa mieltä markkinoiden tehokkuudesta (koska olen 15 vuoden aikana nähnyt miten markkinat käytännössä toimivat), pidän häntä gurujen guruna. Jos sijoittamista joskus aletaan opettaa peruskoulussa (kuten olisi pitänyt tapahtua jo aikapäiviä sitten), toivon, että Malkielin kirjan suomennos on oppimateriaalina. En ole vielä koskaan lukenut toista kirjaa, jossa sijoitusteorian kulmakivet olisi käsitelty yhtä kansantajuisesti. Toisekseen Malkielin suosima indeksisijoittaminen on keskimääräistä tuottoisampaa ja se sopii kaikille. Myös niille, joita sijoittaminen itsessään ei kiinnosta pätkän vertaa.

Sijoita kuin guru tarjoilee Malkielin opetukset tehokkaista markkinoista, ajoittamisen mahdottomuudesta ja osakeanalyysin hyödyttömyydestä tiiviissä paketissa. Jos olet aina halunnut oppia rahoitusteorian perusteet portfolioteorioineen ja CAP-malleineen, mutta olet pitänyt tuhat sivuisten jenkkioppikirjojen lukemista ajan haaskauksena, Hämäläisen ja Oksaharjun ”yhteenveto” tarjoaa oivan sauman päästä vähän helpommalla.

Arvo-, kasvu- ja indeksisijoittamisen jälkeen Hämäläinen ja Oksaharju siirtyvät luontevasti ns. GARP-sijoittamiseen (growth at a reasonable price, kasvua kohtuuhintaan) esitellessään yhden kautta aikojen parhaiten menestyneen rahaston, Fidelity Magellanin, salkunhoitajan Peter Lynchin. Vaikka Lynchin (ja taloustoimittaja John Rotchildin) kirjoittama One Up on Wall Street on huikeaan myyntimenestykseen yltänyt bestseller, se ei ole koskaan kuulunut omien suosikkikirjojeni joukkoon. Lynch ei nimittäin ole ajattelussaan kovin johdonmukainen tai selkeä ja tämä tulee hyvin esille myös Hämäläisen ja Oksaharjun kirjassa. Itse asiassa Sijoita kuin guru pureutuu varsin ansiokkaasti Lynchin ajattelun ristiriitoihin eli kirjassa ei vain referoida alkuperäisteosta, vaan tuodaan mukaan myös omaa näkemystä.

Käytännön sijoitusammattilaisen jälkeen vuorossa on taas akateemisesta maailmasta tuleva guru, Pennsylvanian yliopiston professori Jeremy J. Siegel. Hänen teoksensa, Stocks for the Long Run, mukaisesti Sijoita kuin guru keskittyy tässä kohtaa sijoitusneuvojen sijaan kuvaamaan eri sijoituskohteiden tuottohistoriaa USA:n markkinoilla aina vuodesta 1802 lähtien. Näin laajan tilastoaineiston tarjoama informaatio on sijoittajalle erittäin arvokasta, vaikkei historia olekaan tae tulevasta.

Yksi kirjan parhaista kohdista on Siegeliä käsittelevän kappaleen soveltava osio, jossa Hämäläinen ja Oksaharju kuvaavat Helsingin pörssin tärkeimpien arvostuskertoimien pidemmän aikavälin kehitystä. Tällaista historiadataa on vaikea itse kerätä kovin pitkältä ajalta. Arvostuskertoimien pidemmän aikavälin seuraaminen on kuitenkin hyvin tärkeää, jotta sijoittajalle muodostuu riittävän hyvä kuva pörssin järkevästä arvostustasosta.

Teoreetikoiden tähtiloiste jatkuu Yalen yliopiston professorin Robert Shillerin teesien muodossa. Hänen teoksensa Irrational Exuberance on valittu tuomaan käyttäytymistaloustieteellistä näkökulmaa, mikä puuttuu lähes kokonaan muista klassikkoteoksista. Shillerin yksi pääteeseistä on, että sijoittajien käyttäytyminen ei ole aina rationaalista, mikä johtaa aika ajoin pörssikuplien syntymiseen ja niitä seuraaviin romahduksiin. Shillerin sijoitusfilosofia perustuu ajatukseen ainakin osittain tehottomista markkinoista.

Ehkä parhaiten Shiller kuitenkin tunnetaan kehittämästään CAPE-luvusta (ns. Shillerin P/E), jonka Sijoita kuin guru luonnollisesti myös esittelee. Kappaleen lopussa tunnuslukua käytetään apuna Helsingin pörssin arvostustason määrittämisessä.

Hämäläisen ja Oksaharjun muodostamaan gurujen dream teamiin mahtuu rahoituksen professorien ja ammattisijoittajien lisäksi myös yksi lääkäri, William J. Bernstein. Hänen tunnetuin sijoituskirjansa, The Four Pillars of Investing, perustuu jo aiemmin Sijoita kuin guru -kirjassa esiteltyihin moderniin portfolioteoriaan, tehokkaiden markkinoiden hypoteesiin sekä riskin ja tuoton tasapainomalliin. Bernstein siis varmasti allekirjoittaa valtaosan Malkielin sijoitusfilosofiasta.

Bernstein oli kirjan guruista itselleni entuudestaan vähiten tuttu enkä ole koskaan lukenut hänen menestysteostaan. Pelkästään Hämäläisen ja Oksaharjun kirjan pohjalta Bernsteinistä jää kuva hyvin olemassa olevia teorioita yhdistelevästä sijoituskirjailijasta, jonka ajatukset ovat joiltain osin hyvinkin lähellä omiani (esim. osakkeiden ostaminen dollar cost averaging ja value averaging -menetelmillä), toisilta osin taas erittäin kaukana (esim. käsitys riskin ja tuoton suhteesta).

Kirjan sijoittajatähtisikermän viimeinen jäsen ei esittelyjä kaipaa. Maailman paras sijoittaja Warren Buffett ei ole kirjoittanut itse ainuttakaan sijoitusopasta, mutta hänen filosofiastaan ja strategiastaan on varmasti kirjoitettu enemmän kuin kaikkien muiden sijoittajien periaatteista yhteensä. Sijoita kuin guru käsittelee kaikki Buffettin tärkeimmät sijoitusperiaatteet (mm. sijoitusten keskittäminen, rahoitusteoriasta poikkeava näkemys riskin käsitteestä, vallihaudan omaaviin yhtiöihin panostaminen) ja tiivistää ne kompaktiin pakettiin.

Buffett on joskus todennut sijoitusstrategiansa olevan osittain Grahamilta, osittain Fisheriltä. Uransa alussa Buffett sijoitti enemmän Grahamin oppien mukaan, mutta väitän nyky-Buffettin olevan jo lähempänä Fisheriä. Tämä tulee hyvin esille Buffettia käsittelevän kappaleen soveltavassa osiossa, jossa Hämäläinen ja Oksaharju esittelevät näkemyksensä Helsingin pörssin buffetmaisista osakkeista. Aiemmin esitetty fisheriläinen salkku on lähes identtinen buffetmaisen salkun kanssa.

Kokonaisuudessaan Sijoita kuin guru on nerokkaasti samoihin kansiin koottu kattaus eturivin sijoittajien ja sijoituskirjailijoiden ajatuksista. Kirja kattaa kaikki merkittävimmät sijoitusstrategiat eikä siksi syötä kenellekään yhtä ainoaa totuutta tuottavasta sijoitustoiminnasta. Kuten tiedämme, menestyä voi monella strategialla. Jokaisen tulee vain osata valita itselleen parhaiten soveltuva. Valinta jää siis lukijalle.

Kirjan parhaita puolia on ehdottomasti se, että teorioita sovelletaan jokaisen kappaleen lopussa käytäntöön. Kirja ei siis ole pelkästään muiden referointia, vaan Hämäläinen ja Oksaharju tuovat mukaan sopivassa määrin omaa näkemystään ja yhtiöesimerkkejä Helsingin pörssistä. Lisäksi kirjan lopussa asioita vedetään hyvin yhteen, mikä tuo kirjaan järjestelmällisyyttä ja loogisuutta. Itse asiassa Oksaharjun laatimassa yhteenvedossa mukaan pääsee vielä yksi guru, Vitaliy Katsenelson. Oksaharju viittaa Katsenelsonin Active Value Investing -kirjassa esitettyyn QVG-kehikkoon ja esittelee hänen absoluuttisen P/E-tunnuslukunsa esimerkin kautta. Niin ja totta kai kirjan parhaita puolia käsiteltäessä on pakko mainita myös Björn Wahlroosin esipuhe. Nallella on aina sana hallussa enkä ainakaan itse olisi keksinyt kirjalle osuvampaa avaussanojen esittäjää.

On varmasti sanomattakin selvää ettei kirjan pääkohderyhmä ole lukemiseen tottuneet kokeneet sijoittajat, joille klassikkoteokset ovat entuudestaan tuttuja. Kirja sopii parhaiten joko aloittelijoille tai kokeneemmille sijoittajille, joille sijoittamisen teoriat ovat vieraampia. Jos et pidä itseäsi lukutoukkana, mutta haluaisit oppia perusteet kaikista yleisimmistä sijoitusstrategioista, nyt se on mahdollista pienehköllä vaivalla. Kaikki olennaisin tieto on puristettu reiluun 200 sivuun. Sijoittajalle, joka haluaa vain saada näkemystä omien yhtiövalintojensa tueksi, teorioista välittämättä, kirjan kappaleidensoveltavat osiot” yhtiöesimerkkeineen ovat arvokkain osa.

Varsinaista substanssiin liittyvää kritiikkiä Hämäläiselle ja Oksaharjulle on vaikeampi antaa, sillä kirjan opetukset eivät ole heidän vaan gurujen. Kuten jo mainitsin, en ole itse koskaan pitänyt Lynchin sekavahkosta tyylistä, mikä tietysti heijastui myös Hämäläisen ja Oksaharjun teokseen. Muilta osin guruvalinnat olivat mielestäni hyvin onnistuneita. Toki jokaisella lukijalla on varmasti oma mielipiteensä siitä ketkä kirjassa olisi pitänyt esitellä. Olisiko John C. Bogle ollut Malkielia parempi valinta indeksisijoittamisen puolestapuhujaksi? Onhan Bogle sentään maailman ensimmäisen indeksirahastoyhtiön, Vanguardin, perustaja. Entä miksei pedagogisilta taidoiltaan kenties maailman paras sijoittamisen professori, Columbian yliopiston Bruce Greenwald, päässyt mukaan? Löytyyhän hänen kirja-arsenaalistaan mm. sellainen mestariteos kuin Value Investing: From Graham to Buffett and Beyond. Käyttäytymistaloustieteellistä näkökulmaa olisi teokseen voinut tuoda Shillerin sijasta esimerkiksi James Montier tai Daniel Kahneman. Jos mukaan olisi haluttu Buffettin lisäksi toinen taloudellisesti todella hyvin menestynyt sijoittaja, joka myös osaa kirjoittaa, Seth Klarman olisi saanut ainakin oman ääneni, jos olisin päässyt valintapuuhiin. Parhaista valinnoista voitaisiin tietysti väitellä loputtomiin ja guruja keksiä paljon lisää, mutta tämä nimilista dream teamin ulkopuolelle jääneistä varamiehistä riittänee tällä kertaa.

Voiko Sijoita kuin gurua sitten kutsua uudeksi pörssiraamatuksi? Miksei, vaikka paraskaan kirjan sijoitustyyleistä ei yksinään johda poikkeuksellisiin tuottoihin osakemarkkinoilla. Tähän vaaditaan enemmän. Kirja tarjoaa paljon yksinkertaistettuja nyrkkisääntöjä, mutta mihinkään strategiaan ei paneuduta kokonaisvaltaisesti. Onnistuakseen sijoittajalla tulee kuitenkin olla syvällisempi ymmärrys jostain tietystä strategiasta sekä selkeä ohjenuora ja käytännön työkalut strategian toteutukseen. Valitettavasti Sijoita kuin guru jättää useita kysymyksiä avoimeksi. Kaikkea ei voi tietenkään mahduttaa samaan kirjaan, vaan valintoja on tehtävä. Ja pitäähän sitä jättää jotain myös seuraavaan pörssiraamattuun, jossa allekirjoittaneellakin tulee olemaan näppinsä pelissä.

R.W.

______

Sijoita kuin guru -kirjan esittely- ja tilaussivulle pääset tästä linkistä.

Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa.

Artikkeli Kirja-arvostelu: Sijoita kuin guru julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kirja-arvio: Tuoton arvoitus ratkeaa

Ti, 02/08/2016 - 11:41

Henri Elo on asiantunteva ja osakemarkkinoista vilpittömästi kiinnostunut pitkäaikaissijoittaja, Kauppalehdestä tuttu pörssikolumnisti (allekirjoittaneen kollega), yrittäjä ja sijoituskirjailija. Nyt hän on julkaissut varsin tuoreen sijoituskirjan, nimeltään Tuoton arvoitus ratkeaa. Kirja on Elon edellisen, menestystä niittäneen kansankielisen sijoituskirjan itsenäinen seuraaja.

Elo on sijoitusmaailman hahmo, joka on edistänyt kansankapitalismia Suomessa jo pitkään. Henkilökohtaisesti arvostan erityisesti sitä, että hänen lähestymistapansa on paitsi pitkäjänteinen, myös yhtiöstä käsin liikkeelle lähtevä ja vasta sitten osakekurssiin eli yhtiön hinnoitteluun siirtyvä. Nämä ulottuvuudet tosin kietoutuvat toisiinsa jo luonnostaan.

Lisäksi nostan hattua sille, että Elon sijoituskirja on omakustanne. Tältä osin kirjoittajan eläminen toteutuu jotakuinkin samoin kuin sijoituskirjassa tapahtuva opettaminen, ainakin oikeana yrittäjäriskin kantamisena.

Tuoton arvoitus ratkeaa -kirjan eväät nauttinut sijoittaja pääsee mitä todennäköisimmin osalliseksi pitkän aikavälin vaurastumisesta. Elon laskuopilla vaurastuminen erotetaan perustellusti äkkirikastumisesta, josta haaveileminen olisikin käytännössä varmin tapa pettyä osakemarkkinoilla. Tosin sillä markkinoiminen saattaisi olla myyntivalttina vetoavampi sanavalinta kirjahankkeelle, mutta kuten sanottua, tässä tapauksessa se olisi vastuutonta.

Liki pitäen joka sijoittaja haluaa löytää pörssihelmen. Sellaisen moninkertaistujan, josta legendat kertovat muistelmissaan. Kirjassa käy jo hyvin varhain ilmi, ettei Elon ”pörssihelmeä” tule missään nimessä sotkea pikavoittojen kanssa. Elon filosofiassa sijoitustuotto tulee hyvin arkisesti eli yhtiön harjoittaman menestyksekkään liiketoiminnan kautta – jos se on pitkällä aikavälillä ylipäätään edes kestävästi tullakseen. Tämä lähtökohta on helppo allekirjoittaa.

Lähtökohdasta johtuen Elon kirja tarkastelee pääpainoisesti sijoitustoimintaa periaatteella ”ensin hyvä liiketoiminta, sitten sitä salkkuun huokeaan hintaan”. Silti aivan näin mekaaniseksi ei kirjan kuvaus sijoitustoiminnasta onneksi jää, vaan lukijalle muodostuu realistinen kuva pitkän aikavälin salkunhoidosta. Menestyksen tiellä se edellyttää seurantaa ja hienosäätöä.

Elon linjaamista suuntaviivoista poiketen tosielämässä monessa muussa sijoitusstrategiassa analyysi lähtee liikenteeseen viime vuosien kurssikäyrän analyysistä, jonka perusteella ”halventuneet osakkeet” seuloutuvat potentiaaliselle ostoslistalle.

Juuri näitä yhtiöitä Elon prinsiippejä noudattava yleensä välttää viimeiseen asti, koska – Elon sanoin – heikosti kannattavan yrityksen kääntäminen kannattavaksi on työn ja tuskan takana. Mahdotonta se ei toki ole. Silti riskin ja tuoton välisessä tarkastelussa kertoimet ovat harvoin piensijoittajan puolella. Kuitenkin muutama satunnainen käänne, joka kyllä näkyy kurssikäyrässäkin, motivoi useimpia meistä matkalle onnea onkimaan. Jospa seitsemän tai ainakin kuusi oikein sattuisi minunkin kupongilleni?

Laatuyhtiöiden jahdissa – muttei kuinka kalliissa jahdissa tahansa

Kuten tälläkin blogipalstalla on nyt jo seitsemättä vuotta toistettu, pitkäjänteisen osakesijoittajan kannattaa pyrkiä löytämään laatuyhtiöitä. Tähän pyrkii myös Elo. Hänen mukaansa laatuyhtiö on kohde, joka voi moninkertaistaa arvonsa ajan mittaan. Sellaisen löytämiseen sijoittaja tarvitsee sekä numeerisia että laadullisia analyysimenetelmiä: Miksi asiakkaat tarvitsevat yhtiötä? Miksi asiakkaat valitsevat toimialalta juuri kyseisen yhtiön kumppanikseen? Millaiset ovat toimialan kasvun ja kannattavuuden näkymät?

Kaikkiaan Elon kirjan keskeisen asetelman voi tiivistää kahteen pääkohtaan: Miten tunnistaa laatuyhtiö? Miten arvioida, paljonko laadusta on järkevää maksaa? Näiden pääkohtien vastaukset hahmottavat sijoittajalle sen, millaiseen liiketoimintaan hän on rahojaan sijoittamassa, ja millaisin jo hinnoitelluin tulevaisuuden odotuksin hän markkinoille lähtee. (Luonnollisesti matalat odotukset on yleensä helpompi ylittää jatkossa, mitä käsitellään arvonmääritystä koskevissa kirjan kappaleissa.)

Jonkun mielestä lohduttomana tiivistelmänä, mutta toisaalta varmasti rahanarvoisena oppina Elon kirja paaluttaa, ettei sijoittajalle riitä pelkästään laatuyhtiön löytäminen, vaan hänen täytyy myös osata arvioida se, paljonko laadusta kannattaa maksaa. Tuoton arvoitus ratkeaa -kirjassa sijoittajan matka kulkee niin sanotusti hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen. Ja jotta tehtävä ei kuulostaisi liian helpolta, on sijoittajan seurattava omistusaikana sitä, että yhtiön laatu eli arjen kilpailukyky säilyy – ja tietenkin mieluiten kehittyy.

Mikäli Elon sijoitusoppi tulisi tiivistää tulitikkuaskin kanteen, tekisin sen seuraavasti:

Osta markkinajohtajaa, joka on paitsi hyvin johdettu myös vakavarainen. Yhtiölle on eduksi, jos se toimii kuluttajien tai toisten yhtiöiden perustarpeita täyttävässä liiketoiminnassa. Naapurin mielestä bisnes voi kuulostaa puuduttavalta.

Vielä paremmaksi tilanne käy, jos yhtiöllä on kilpailuetu puolellaan eli jokin asiakkaalle arvokas tekijä erottaa nimenomaan kyseisen yhtiön maksavan asiakkaan tekemässä kilpailutuksessa. Tällaista laatuyhtiötä pitäisi kahmia salkkuun silloin, kun meneillään on joko pörssin yleinen turbulenssi tai vaihtoehtoisesti laatuyhtiön toimiala menee tilapäisesti pois muodista. Toisin sanoen sijoittajan tulisi lähtökohtaisesti välttää yhtiökohtaisiin ongelmiin ajautuneita.

Niin sanotun moninkertaistujan sijoittaja voi löytää, jos kaikkeen edellä mainittuun yhdistyy liiketoiminnan potentiaalinen kasvutekijä: toimialan kasvu ja yhtiön markkinaosuuden kasvu. Kuvatun kaltaisista yhtiöistä muodostuu pitkälti Elon toistama ”salkun kivijalka”.

Edellä käsiteltiin sijoitustoiminnan ruusuista puolta. Ja sijoitusmaailmassahan lukijakuntaan uppoaa paremmin teksti tuotosta kuin riskistä. Mikäli Tuoton arvoitus ratkeaa -kirjaan voisi toivoa lisää, kasvattaisin erilaisten riskien tarkastelua eri sijoittajatyyppien näkökulmista. Kenelle on merkitystä lyhyen aikavälin kurssiliikkeillä? Kuka saa tuottonsa vain osingoista eli kenen riski on lähinnä liiketoiminnan menestys?

Entä kumpi on tärkeämpää, osakkeen vähäinen heilunta vai osakkeen alhainen arvostuskerroin? Vai menettävätkö molemmat merkityksensä, jos liiketoiminnan kilpailukyvyltä pettää pohja esimerkiksi teknologisen kehityksen kautta? Toki kirjasta saa jo nyt sen kuvan, että sijoittaja omistaa liiketoimintaa, joka on kilpailullisilla markkinoilla, mutta alleviivauskynää voisi käyttää enemmänkin.

Järkevän ja pitkäjänteisen sijoitustoiminnan aakkoset

Tuoton arvoitus ratkeaa on arvokas oppikirja sijoittajalle, jota osakekärpänen on jo purrut. Viimeistään kirjan luettuaan motivoitunut lukija sisäistää yritystoiminnan perusteet – jotka viime kädessä määrittävät sijoitustuotot – lukuisin selkokielisin ja Helsingin pörssin viitekehyksen vuoksi kiinnostavasti laadituin esimerkein. Kirjan lukemisen jälkeen myös yleistietämys talouden ja pääomamarkkinoiden toiminnasta pitäisi olla hallussa.

Motivoituneelle vasta-alkajallekin kirjaa voi suositella tiheästi esiintyvien ”iskulauseiden”, muistisääntöjen ja tiivistelmien takia. On korostamattakin selvää, että kirja soveltuu erityisen hyvin pitkäjänteiseen salkunhoitoon. Ylituottoja kirjalla ei voi luvata – oikeastaan sen liiallisesta haaveilemisesta moni esimerkki varoittaakin – mutta sen voi vannoa, että lukija saa kattavan kokonaiskuvan aktiivisesta osakesijoittamisesta.

Perusasioiden kertaamisella on arvonsa myös kokeneemmille sijoittajille, joille kirjan antoisimmat kohdat löytyvät kuitenkin erilaisista tosielämän soveltavista case-tapauksista, joissa käsitellään niin kotimaisia kuin myös ulkomaisia pörssiyhtiöitä.

Ilman motivaatiota kirjan käteensä saava sijoittaja ei löydä pikaista oikotietä onneen, mutta tuskin hän sitä löytää ilman kirjaakaan.

Lisätietoa Tuoton arvoitus ratkeaa -kirjasta löytyy täältä.

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju). Kirjoittaja on saanut Tuoton arvoitus ratkeaa -kirjasta näytekappaleen.

Photo credit: Brian Smithson (Old Geordie) via Foter.com / CC BY

Artikkeli Kirja-arvio: Tuoton arvoitus ratkeaa julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit