Hyppää pääsisältöön

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Just another Nordnetboggen Sites site
Päivitetty: 2 tuntia 27 min sitten

Osakesijoituksen riski pienenee ajan myötä

Pe, 27/03/2015 - 14:25

Monet ovat huolissaan osakesijoituksiin liittyvistä riskeistä. Lyhyen aikavälin rajutkin kurssiheilahdukset ovat kuitenkin paremman pitkäaikaistuoton perusta. Rahoitusmarkkinoilla riski nimittäin hinnoitellaan siten, että lyhyellä aikavälillä paljon heiluvien sijoituskohteiden tuotto-odotus on pitkässä juoksussa korkeampi kuin tasaisesti tuottavien sijoituskohteiden. Sijoittajan lyhyellä aikavälillä unettomana viettämistä öistä maksetaan korvausta paremman pitkän-aikavälin tuotto-odotuksen muodossa. Toisaalta, jos tämän seikan sisäistää, voi nukkua yönsä hyvin.

Kuolleen miehen aivokäyrä

Alla olevassa kuvaajassa on yksinkertaistettu esimerkki eri sijoitusten riskillisyydestä.

Vähäriskisin, vihreällä viivalla kuvattu sijoituskohde, normaalioloissa esimerkiksi lyhyen koron rahamarkkinasijoitus, antaa tasaista tuottoa päivästä toiseen. Tällaisen sijoituskohteen arvo ei käytännössä heilahtele ollenkaan, mutta toisaalta tuotto on heikko. Jos (vakuutusten lisäksi) haluat ylläpitää pientä kassavarantoa yllättävien menojen kattamiseksi, tämä on oikea sijoitusvaihtoehto. Koska sijoituksen arvo ei heilu, voit milloin tahansa nostaa rahat pois.

Pientä värähtelyä

Violetilla kuvattu tuottokehitys, joka normaalioloissa voisi olla sijoitus esimerkiksi obligaatioihin tai yrityslainaan, heiluu jo huomattavasti enemmän kuin vähäriskisimmän sijoituksen arvo. Toisaalta sen keskimääräinen vuotuinen tuotto on jo huomattavasti korkeampi. Siinä missä matalariskisin sijoitus on 20 vuodessa tuottanut yhteensä noin 50 prosenttia, esimerkissä keskiriskisin sijoitusvaihtoehto on tuottanut noin 200 prosenttia.  Tämä keskiriskisin sijoitusvaihtoehto on sopiva säästökohde 3-7 vuoden mittaiselle sijoitukselle.

Hyvä syke

Sinisellä kuvattu, pitkässä juoksussa parhaiten tuottava osakesijoitus (oli sijoitus sitten tehty suoraan osakkeisiin tai rahastojen kautta), heiluu rajusti suuntaan jos toiseen. Sijoitusajankohdasta riippuen, sijoituksesi saattaa olla tappiolla viiden vuoden jälkeenkin. Pitkässä juoksussa korkea keskimääräinen vuotuinen tuottotaso pääsee kuitenkin oikeuksiinsa ja näin, heilunnasta riippumatta, tuotto-odotuksesi peittoaa muut vaihtoehdot kirkkaasti. Osakesijoitus voi olla järkevää mikäli sijoitat vähintään viideksi vuodeksi, mutta mieluiten (ja varsinkin) yli kymmenen vuoden päähän. Huomaa, että mitä pitkäjänteisemmin sijoitat, sitä pienemmäksi osakesijoituksen riski muodostuu.

Lopun häämöttäessä

Toisaalta on myös muistettava siirtyä osakeriskistä maltillisimpiin sijoituskohteisiin sitä mukaan kun rahojen tarvitsemisajankohta lähestyy. Tästä syystä monella pankilla ja rahastoyhtiöillä on niin sanottuja tavoiterahastoja, joissa riskiä pienennetään automaattisesti, usein rahaston nimessä ilmenevän vuosiluvun lähestyessä.

Petolliset suosikit

Vain sijoittajien suosikeiksi tulleilla sijoituskohteilla yllä esitetty ei päde. Nämä ovat useimmiten yksittäisiä yrityksiä joita kaikki sijoittajat syystä tai toisesta haluavat hinnalla millä hyvänsä. Suosio alentaa tuottoa kun osakkeesta maksetaan hintaa jota yrityksen tuloksentekokyky ei tue. Silloin sijoituksen tuotto suhteessa sen riskiin voi olla pieni.

Käänteisesti tämä myös selittää arvo-osakkeiden korkean tuoton. Arvo-osakkeiden hinnoissa ei ole suosio-lisää, joten vaikka riski on pieni, pitkän aikavälin tuotto voi olla iso (kunnes arvo-osakesijoittamisesta tulee vallitseva trendi).

Sijoittamalla hyvin hajautettuun indeksirahastoon suosikeistakaan ei tarvitse välittää. Indeksi kun harvemmin koostuu pelkistä suosikeista.

Käytännön huomioita

Tässä esitetyt kannanotot ovat järkevän sijoitustoiminnan peruskäsitys riskistä. Tämä on tylsäntehokkaan, johdonmukaisen ja täysin jännityksettömän sijoittamisen todellisuus.

Monet ovat kuitenkin valmiita kantamaan vähän hanakammin riskiä. Sijoitusmarkkinoilla onkin viimeisten 40 vuoden aikana vallinnut ilmiö, missä sijoitusten keskivertoajat lyhentyvät vuosi vuodelta. Näin vaikka maailman harvat todistettavasti ja poikkeuksellisesti menestyneet sijoittajat, kuten Warren Buffett ja Peter Lynch, suosittelevat lähes ikuisia sijoituksia.

 

Katso myös: erilaisten pääomaluokkien todellinen tuotto 210 vuoden ajalta.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Superluottoa jopa 0,99 %:n korolla

Pe, 27/03/2015 - 08:35

Nordnetin tavoitteena on haastaa ja muuttaa pankkimaailmaa. Haluamme, että säästäminen ja sijoittaminen on entistä helpompaa ja mahdollista jokaiselle. Siksi lanseerasimme viime kesänä Superrahaston, Suomen ensimmäisen ja ainoan täysin kuluttoman indeksirahaston. Tänään meillä on jälleen superuutisia, kun tarjoamme luottoasiakkaillemme uuden Nordnet Superluotto-ominaisuuden. Voit liittää sen olemassa olevaan luottosopimukseesi ja saada luottoa arvopaperisalkkuasi vastaan jopa 0,99 %:n korolla.

Miksi lanseeraamme Superluoton?

Tällä hetkellä korkotason ollessa erittäin alhainen on luotonotto yleisestikin edullista, mutta Superluoton avulla se on sinulle entistä edullisempaa Nordnetissä. Lanseeraamme Superluotto-ominaisuuden, koska luottoa käyttävien asiakkaidemme määrä nousee koko ajan ja entistä suurempi osa asiakkaistamme on kiinnostunut ottamaan luottoa arvopaperisalkkuaan vastaan. Lisäksi alhaisen korkotason vuoksi myös meidän tulee miettiä, mistä saamme tuottoa pääomille. Yön yli sijoittaminen rahamarkkinatalletuksiin ei anna meille kovinkaan hyvää tuottoa näinä päivinä.

Saat sen mitä ansaitset

Superluoton korkotaso määräytyy sen mukaan, kuinka hyvin salkkusi on hajautettu ja kuinka paljon lainoitusta sinulla on käytössä. Vaikka Superluotto 0,99 %:n korolla kuulostaa edulliselta, en voi suositella sitä kaikille asiakkaillemme. Osakkeisiin, rahastoihin ja muihin arvopapereihin sijoittamisessa on aina riskinsä ja ottaessasi Superluoton käyttöön myös salkkusi riskitaso nousee. Tämä tarkoittaa, että pahimmillaan voit menettää enemmän rahaa kuin olet sijoittanut.

Sinä päätät, mihin käytät rahat

Siksi Superluotto-ominaisuus palvelee asiakkaita, joilla on erityistä kiinnostusta, kokemusta ja tietämystä arvopaperisijoittamisesta ja jotka ymmärtävät riskit. Jos olet jo luottoasiakkaamme ja luottokorkosi on hinnastomme mukainen, voit aktivoida Superluotto-ominaisuuden suoraan palveluun sisäänkirjautuneena. Sinä päätät myös sen, mihin käytät rahat. Voit sijoittaa sen arvopapereihin tai maksaa kenties pois jotain toista korkeakorkoisempaa lainaa toisessa pankissa.

Lue lisää Superluotosta täällä.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Koska on oikea aika myydä?

La, 21/03/2015 - 18:04

Osakekurssit nousevat ja moni yhtiö on rikkonut all time high -ennätyksiään. Jotkut puhuvat kuplasta. Pitäisikö nyt myydä?

Tätä naiset pohtivat viime viikolla Akateemisen kirjakaupan Kohtaamispaikan jälkitunnelmissa. Olimme Emilia Kullaksen kanssa kertomassa tuoreesta kirjastamme Nainen ja rikastuminen taito. Esitelmän jälkeen yleisöstä tultiin juttelemaan. Yksi kysymys nousi ylitse muiden: koska olisi oikea aika myydä.

Yksi sijoittajan peruslatteuksista on, että silloin kannattaa ostaa kun halvalla saa ja myydä, kun hinta on korkein. Käytännössä kukaan ei voi ennalta tietää, koska kurssit ovat tapissaan. Osakepoiminta markkinahintaa seuraamalla on onnenkauppaa.

Selkeintä olisi tehdä sijoitussuunnitelma, jota seuraa. Suunnitelma voi pitää sisällään sen, minkä painoisina kutakin osaketta salkussaan pitää, esimerkiksi niin, että minkään osakkeen markkina-arvo ei ylitä 10 prosenttia salkun kokonaisarvosta. Jos jonkin yksittäisen osakkeen kurssi on noussut niin, että sen paino salkusta on kasvanut, osaketta on myytävä tai sitten muita omistuksia lisättävä niin että tasapaino säilyy. Tämä on yleinen toimintamalli salkunhoitajilla ja se voi ihan hyvin toimia myös pienen sijoittajan ohejenuorana.

Moni aloitteleva sijoittaja ajattelee vähän koomisestikin, että osakkeen hinta on kallis, jos se maksaa paljon. Tällä logiikalla Helsingin pörssin kalleimmat osakkeet olisivat tällä hetkellä Sampo, Kone ja Wärtsilä.

Selkein hinnasta kertova tunnusluku on kuitenkin voittokerroin, eli p/e-luku. Tämä luku kertoo osakkeen hinnan ja yhtiön tuloksen suhteesta. Periaatteessa p/e-luku kertoo, kuinka monta vuotta kestää, että yritys tekee osakekurssinsa verran tulosta. Alhainen luku tarkoittaa, että yhtiötä saa halvalla, korkea taas, että hinta on kallis.

Tunnuslukuihin pitää kuitenkin suhtautua varauksella. Yhtiöt eivät tee tasaista tulosta vuodesta toiseen. Alhainen p/e voi tarkoittaa, että markkinat eivät usko yhtiön tulevaisuuteen: sen tuloksentekokyky saattaa olla laskussa. Kasvuyhtiöllä korkea p/e-luku voi tarkoittaa sitä, että sijoittajat uskovat yhtiön tekevän tulevaisuudessa enemmän ja enemmän voittoa.

P/e-luku ei myöskään kerro mitään yhtiön velkaisuudesta ja omavaraisuudesta. Jos voittoa tehdään velaksi, riskit omistaa osaketta kasvavat.

Yritykset voidaan karkeasti jakaa kasvu- ja arvoyhtiöihin niiden p/e-luvun perusteella. Kasvuyhtiöllä p/e-luku voi hyvinkin olla 20 tai yli, arvoyhtiöllä p/e-luku on noin 10.

Selkeä tapa päättää myymisestä ja ostamisesta on tutustua yhtiön tuloslukuihin. P/e-luvun lisäksi ainakin liikevaihtoon, -voittoon, velkaisuuteen ja osingonmaksukykyyn. Jos osakkeen hinta lähtee luisumaan, kannattaa selvittää, mistä lasku johtuu. Laskeviin kursseihin ei kannata myydä niin kauan kuin luottaa yhtiön toimintaan. Silloin kun luottamus katoaa, kannattaa myydä heti.

Itse olen sortunut myymään osakkeita puhtaalla all time high -logiikalla. Joskus olen onnistunut myymään huipussa, useimmiten en. Kurssi onkin jatkanut porhaltamistaan ja minulle herää tunne, että olen hävinnyt – vaikka minähän myin voitolla! Psykologisesti ostamiensa yhtiön osakkeita on yllättävän vaikea myydä. Siksi myyn suoria osakkeita harvoin, mutta  rahastoihin suhtaudun vähän kuin säästötiliin.

Sijoitusopppaiden mukaan rahastosta kannattaa luopua vain silloin, jos se jatkuvasti jää jälkeen verrokeistaan, sen kulut ovat kovat tai kasvavat tai jos rahaston sijoitustyyli vaihtuu.

Itse sijoitan rahastoihin sillä periaatteella, että jos tarvitsen rahaa, myyn osuuksiani surutta – siirränhän vain säästöistä tietyn määrän käyttötililleni. Rahastoihin tunnesidettä ei pääse muodostumaan osakkeisiin verrattavalla tavalla. En tietenkään myy kaikkia osuuksiani, enkä lopeta rahastoon säästämistä, nostan vain sen verran kuin siläl hetkellä tarvitsen rahaa.

Vastausta naisten kysymykseen “koska kannattaa myydä”, ei siis kauan tarvinnut miettiä: silloin kun tarvitset rahaa käyttöösi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Neljä askelta kohti tasa-arvoa

Ke, 18/03/2015 - 12:44

Läpinäkyvyys tarkoittaa muun muassa, että sinä saat käsityksen siitä, miten toimimme. Ajoittain olemme ylpeitä siitä, mihin asti olemme jo päässeet mutta samaan aikaan olemme tietoisia siitä, että meillä on vielä parannettavan varaa.

Haluan puhua teille tänään aiheesta, jossa olemme päässeet pitkälle mutta meillä on myös kehittymisen varaa. Haluan kertoa, miten sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu Nordnetissä.

Keskiössä: enemmän naisia johtajiksi

Työskentelemme tietoisesti sukupuolten välisen tasa-arvon eteen. Tavoitteena on tietysti kasvattaa naisten määrää hallituksessa ja johtotasolla, mutta myös koko Nordnetissä. Haluamme ensisijaisesti lisätä naisjohtajien määrää yhteensä, ja rekrytoida enemmän naisia kokonaisuudessaan.

Emme yritä muuttaa koko maailmaa tai olla poliittisesti korrekteja. Tavoitteemme on olla sijoittajien ensimmäinen valinta Pohjoismassa. Päästäksemme tähän tavoitteeseen, täytyy meidän hyödyntää kaikki osaaminen, jonka voimme löytää, sekä luoda hyvä yhteisö, jossa kunnioitetaan ja kuunnellaan toinen toisiaan. Olen vakuuttunut siitä, että tasapuolisempi jako sukupuolten välillä tuottaa paremmat tulokset yhtiölle, mikä luo myös arvoa asiakkaille.

Näin työskentelemme

Tasa-arvon eteen tekemämme työ kiteytyy seuraaviin neljään askeleeseen:

  1. koulutamme johtoryhmää tasa-arvotutkimuksista
  2. asetamme tuloskortin, joka mittaa johtoryhmän toimintaa tasa-arvoon liittyvissä asioissa
  3. olemme kirjanneet laadukkaan tasa-arvoa ajavan suunnitelman sekä toimintasuunnitelman tasa-arvoisien palkkojen puolesta
  4. toteutamme strategista seuraajasuunnitelma – johtajan mahdollinen seuraaja voi olla kumpaa sukupuolta tahansa

Tasa-arvo on kuitenkin paljon enemmän kuin vain nämä neljä askelta. Tuloskortti on esimerkiksi vain mittari. On tärkeää toimia tuloksien valossa ja viedä muutoksia läpi sinnikkäästi. Meidän täytyy myös oppia toisiltamme. Mikä saa osan organisaatiosta menestymään ja mitä muut voisivat siitä oppia?

Nyt kun etsimme uutta innovaatiojohtajaa, olemme aktiivisesti pyrkineet viestinnässä vetoamaan sekä miehiin että naisiin. Mietimme myös kuinka tuoda esiin lahjakkaita naisia ja miehiä tasa-arvoisesti, sekä Nordnetin sisällä että myös ulkopuolella. Pyrimme aina siihen, että rekrytoinnin viime metreillä on mukana niin miehiä että naisia.

Lisää esimerkkejä:

  • GenderTimer -sovelluksella voin seurata kuka puhuu eniten kokouksissa.  Saan hyvän mahdollisuuden analysoida jälkikäteen, mitä voisin tehdä toisin. Voin myös havaita puolueellisen toiminnan, joka pitää korjata.
  • seuraamme tilastoja sairauspoissaoloista ja lastenhoidosta
  • mittaamme vuosittain, kuinka naiset ja miehet viihtyvät Nordnetillä
  • pyrimme tuomaan tasa-arvon näkökulman myös lähtökeskusteluihin
Mitä luvut sanovat?
  • 38 % työntekijöistä on naisia
  • 31 % johtajista on naisia
  • johtoryhmän naiset ansaitsevat 12 % enemmän kuin miehet
  • miehet ja naiset ovat yhtä sitoutuneita työhönsä

Lukumme ovat sekä hyviä että huonoja. Hyviä koska niistä näkyy, että olemme työskennelleet tietoisesti ja keskittyneet oikeisiin asioihin. Luvut näyttivät vääristyneemmiltä vielä vuosi sitten. Niistä näkyy myös, että meillä on vielä tekemistä jäljellä ja että meidän on jatkettava keskittymistä asiaan sekä työskenneltävä määrätietoisesti tullaksemme paremmiksi.

Enemmän naisia ylimpään johtoryhmään

Suurin vastuu on minulla. Ylimmästä johtoryhmästä vain 25 % on naisia. Jos haluamme tasa-arvoisuutta koko yhtiössä, täytyy ylimmän johdon ryhmässä olla tasapainoisempi jakauma. Se onkin yksi henkilökohtaisista tavoitteista työssäni tänä vuonna. Monien tutkimuksien mukaan tasapainoinen ylimmän johdon ryhmä tekee parempia päätöksiä.

Sinnikkyyttä tulevaisuuden työhön

Jatkamme suunnitelman toteuttamista, mutta vauhtia on lisättävä. Ja on oltava sinnikäs. Meidän täytyy edetä nopeammin kuin muu maailma, jotta emme jää paikoillemme.

 

Håkan Nyberg
toimitusjohtaja, Nordnet

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Mitä on tapahtunut kansanosakkeille tuloskauden jälkeen?

Ke, 18/03/2015 - 10:20

Viime vuoden viimeisen neljänneksen tulokset raportoitiin enimmäkseen päättyneen helmikuun aikana. Pörssiyhtiöiltä kuultiin samalla myös osinkoehdotukset alkavalle kevätkaudelle. Viimeisen kuukauden aikana sijoittajat ovat reagoineet paitsi toteutuneisiin tuloksiin ja ehdotettuun voitonjakoon, myös alkaneen vuoden näkymiin. Tarkastelen tässä merkinnässä suomalaisten omistetuimpien osakkeiden, niin sanottujen kansanosakkeiden, omistajamäärien muutoksia kuukauden aikana.

Tämän merkinnän tilastotiedot perustuvat kaikkien Nordnetin suomalaisten asiakkaiden yhteenlaskettuihin omistuksiin. Seuraavassa listaan kymmenen omistetuinta osaketta eri salkkujen lukumäärän mukaan (joissa on vähintään yksi yhtiön osake).

Kansanosakkeiden TOP 10 per 17.3.2015
(muutos vertailupäivään 17.2.2015)

1. Nokia (-3 %)
2. Fortum (+7 %)
3. Talvivaara (0 %)
4. TeliaSonera (+5 %)
5. Nordea (+3 %)
6. Nokian Renkaat (-7 %)
7. Sampo (+6 %)
8. YIT (-1 %)
9. UPM-Kymmene (-1 %)
10. Outokumpu (-6 %)

Huomionarvoista on, että Fortum pois lukien piensijoittajat ovat tuloskauden jälkeen keventäneet omistustaan kaikissa Helsingin pörssin suurissa voimakkaasti Venäjä-sidonnaisissa yhtiöissä. Mainittakoon omistetuimpien kärkikymmenikön ulkopuolelta, että myös keskisuurista Venäjä-yhtiöistä sekä Stockmannin että Tikkurilan omistajamäärät ovat laskeneet kuukaudessa kaksi prosenttia kummassakin.

Alkuvuoden kurssinousijassa, Nokian Renkaissa, omistus on vähentynyt eri salkuilla mitattuna kuukaudessa jopa seitsemän prosenttia. Myyntiaalto on huima kuukausitason luvuksi koko maata koskien.

Moni sijoittaja osti viime vuonna lisää Venäjä-sidonnaisia yhtiöitä poliittisen turbulenssin johdosta, ja kun näiden osakkeet ovat nyt vahvistuneet poliittisen kriisin edelleen jatkuessa, on epäsuhta nostanut kevennyshalut pintaan.

Venäjä-sidonnaisten yhtiöiden segmentissä Nokian Renkaiden ohella erittäin huomattava muutos on nähty osinkoaan selvästi korottaneessa Fortumissa, joka on kasvattanut omistajamääriään vastaavat seitsemän prosenttia. Loikka on huomattava huomioiden, että osake oli jo valmiiksi toiseksi omistetuin.

Osingonjano on kova

Fortumin ohella piensijoittajat ovat kahmineet muitakin osinko-osakkeita. Salkkuihin on lapioitu viimeisen kuukauden aikana lisää TeliaSoneran, Nordean ja Sammon osakkeita. Finanssisektorilla Nallen salonkivaunun kyyti näyttää kelpaavan sijoittajakansalle.

Perusskenaariossa vahvat osinko-osakkeet kasvattavat edelleen suosiotaan lähiviikkoina. Tämä trendi on näkynyt myös niiden kurssikehityksessä erittäin voimakkaasti, kun myös perinteiset korkosijoittajat ovat siirtyneet etsimään vakaita tuottokohteita pörssin verrattain vähäriskisten osingonmaksajien kategoriasta.

Ikisuosikki Nokiasta todettakoon, että kolmen prosentin lasku omistajamäärissä selittynee parhaiten sijoittajien pettymyksellä yhtiön osingonjakoehdotukseen, joka jäi kassaan ja tulostrendiin nähden verrattain maltilliseksi. Toisaalta tässä tapauksessa osinkoehdotus sisältänee yhtiön hallitukselta piiloviestin siitä, että kannattavia investointikohteita on näköpiirissä, eikä voittoa siksi kannata jakaa ulos valtoimenaan.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Nordnetillä oli Suomessa 31.12.2014 110 400 aktiivista asiakasta. Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Sammon, Nokian Renkaiden, Stockmannin, Tikkurilan, TeliaSoneran ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Walmart Corporate / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Verotus opin tiellä

Ke, 18/03/2015 - 09:05

Juhlapuheissa Suomen ja suomalaisten taloudellisen menestyksen perusteeksi ja voimaksi väitetään osaaminen. Meidän pitäisi ylläpitää ja parantaa osaamistamme koko elämämme ajan.

Jos Suomen tulevaisuus on elinaikaisen oppimisen varassa, on nykyinen verotuskäytäntö vakava uhka maamme tulevaisuudelle. Järjestelmä rankaisee oppimista verottamalla, erityisesti silloin kun kansalainen maksaa itse koulutuksensa.

Järjestelmän perusperiaate on nettotulon verottaminen. Ennen veron laskemista tuloista vähennetään tulojen hankkimisesta aiheutuneet menot. Elantomenoja ei voi vähentää.

Periaate on selkeä ja hyväksyttävä, mutta piru piilee yksityiskohdissa. Kouluttautumiskulut voivat olla elantomenoa tai ne voivat olla tulonhankkimiskulua. Kyse on tulkinnasta, ja se tulkinta on tänään 50 vuotta ajastaan jäljessä.

Peruskoulutuksen hankkiminen on elantomenoa. Yleensä me saamme yleissivistävän ja ammattiin valmistavan koulutuksen verovaroin. Ongelmia verotuksessa tulee, kun ammatissa toimiva henkilö haluaa lisätä osaamistaan omalla rahalla. Päivän ja parin kurssit hyväksytään, mutta kunnon panostus koulutukseen saa verottajan tarttumaan punakynään.

Vähennystä ei saa, jos kurssilla oppii jotakin ihan uutta.  Lisäsivistys tulkitaan peruskoulutukseksi ja verotuksessa vähennyskelvottomaksi. Tulosvastuullisiin tehtäviin sairaalassa kohonnut lääkäri tai kansanedustajaksi päässyt poliisi ei saa vähentää verotuksessa itse hankkimaansa yritystalouden tai kansantalouden opiskelua. Mielestäni on aivan älytöntä rinnastaa ylilääkärin taloushallinnon opinnot kaksikymppisen ylioppilaan tradenomiopintoihin. Tuskin ylilääkäri siirtyy valmistuttuaan kirjanpitäjäksi.

Vähennyksen saadakseen veronmaksajan on osoitettava, että hankittu koulutus on tarpeen juuri nykyisissä työtehtävissä. Vaatimus merkitsee, että työttömän on mahdotonta parantaa työmarkkina-asemaansa omaehtoisella koulutuksella. Hänen on pakko tyytyä verovaroin kustannettuun koulutukseen, sopii se hänelle tai ei.

Itse maksettu uuden asian oppiminen on siis nykytulkinnan mukaan elantomenoa, mutta sitä voi olla myös oman alan opiskelu, jos lopputuloksena on uusi titteli. Korkeimman hallinto-oikeuden tuoreen päätöksen mukaan psykologin psykoterapiaopinnot ovat elantomenoa, koska kurssin suorittanut saa sen jälkeen käyttää nimensä yhteydessä uutta titteliä. Sillä ei tuntunut olevan merkitystä, että koulutuksesta oli suurta hyötyä psykologin senhetkisessä työssä.

Koulutusmenojen vähennysvaatimus torjutaan väittämällä koulutus elantomenoksi eikä tulonhankkimismenoksi. Hämmästyttävää on, että viimeaikaisessa oikeuskäytännössä on hyväksytty työnantajan maksama koulutus, mutta itse maksettua ei.

Voiko siis se, kuka maksaa laskun, ratkaista, onko kyseessä elantomeno vai ei? Mielestäni ei voi. Se, että työnantaja maksaa laskun tai osan siitä tai antaa käyttää työaikaa koulutukseen, on vain osoitus siitä, että koulutuksesta on hyötyä työnantajalle.

Työmarkkinoiden koulutusvapaakiista nosti työvoiman kouluttamisen ja verotuksen lehtien otsikoihin. Verohallinto on uusinut ohjeistustaan selvästi kannustavampaan suuntaan.

Nyt näyttääkin siltä, että hallinto-oikeudet ovat tulppana omaehtoisen koulutuksen lisääntymiselle. Verohallinto ei voi antaa KHO:n linjan vastaista tulkintaohjetta, joten KHO:n pitäisi muuttaa linjaansa. Hallintoneuvokset pitäisi ilmeisesti panna kurssille.

Vesa Korpela on lakiasiain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa.

Kuva: iStockphoto.com

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Sharevillen OsinkoSinko painaa myyntinappia vain osinkovirran hyytyessä

Ma, 16/03/2015 - 15:21

Sharevillen jäsen OsinkoSinko sijoittaa koti- ja ulkomaisiin osinkoyhtiöihin pitkällä tähtäimellä. Toimialoista hän nostaa suosikeikseen ihmisille välttämättömät hyödykkeet, kuten energia-, ruoka- ja juomateollisuuden. Nyt hän jakaa sijoitusstrategiansa Nordnet Blogin lukijoille.

Miten päädyit sijoittamisen pariin?

Päädyin sijoittamisen pariin, kun kivijalkapankit mainostivat rahastojaan ja aloin säästää kuukausittain rahastoihin. Parin vuoden aikana aloin ymmärtää maksavani turhaa jollekin toiselle siitä, että rahani sijoitetaan osakkeisiin. Siirryin siis itse poimimaan osakkeita salkkuuni.

Kerro lisää sijoitusstrategiastasi.

Sijoitusstrategiani on yksinkertainen, koska en jaksa kahlata älyttömän tarkoin yhtiöiden kirjanpitoja. Pidän itseäni enemmän osakesäästäjänä, kuin sijoittajana. Minun täytyy ymmärtää yhtiön toiminta ja se, että mistä se raha tulee. Lisäksi yhtiön osingonmaksukyky on ehdoton kriteeri osaketta hankittaessa. Hyvä olisi myös olla yhtiön historiassa osingon kasvua ja toivon, että myös jatkossa osinko kasvaa.

Yritän valikoida sellaisia yhtiöitä, joiden tuotteita tai palveluita ihmiset tarvitsevat joka tapauksessa, kuten esimerkiksi energiaa, ruokaa ja juomaa. Älypuhelimet (esimerkiksi Apple) eivät mielestäni ole ihmisille välttämättömiä, eli en ole sijoittanut tekno-osakkeisiin.

Kerrot profiilissasi sijoittavasi pitkällä aikavälillä. Mistä holdaaja tietää, että on aika myydä?

Lähtökohtaisesti en osta osakkeita myydäkseni niitä, vaan kerätäkseni lisätuloja osinkoina. Ehkäpä se osingonmaksun loppuminen viimeistään kertoo, että on aika painaa myyntinappia. Olen kyllä kärsivällinen.

Olet hajauttanut sijoituksiasi ulkomaille. Miten valitset ulkomaiset sijoituskohteet?

Ulkomaisten osakkeiden hankinnassa pätee pääsääntöisesti samat säännöt, kuin tuossa sijoitusstrategiassani mainitaan. Hyviä vinkkejä eri yhtiöistä saan lukemalla blogeja ja Sharevillestäkin. Sanoin olevani laiska tässä sijoittamisessa, niin siksi on hyvä seurailla vähän mitä muut innokkaammat sijoittajat tekevät. Tosin, itse sitten lopulta päätän mitä ostan.

Mihin käytät Sharevilleä?

Sharevillessä on mukava seurata, mitä muut hyvin salkkuaan hoitaneet ihmiset ostavat ja myyvät. Saan sieltä ideoita. En nyt ihan pelkästään Sharevillestä ole saanut hyviä ideoita. Tukea omille päätöksilleni tietenkin sieltä saa.

Vinkkisi muille sijoittajille?

Vinkkini sijoittajille on se, että säästäminen on kaiken a ja o. Ei ole muutoin mitä sijoittaa!

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Halpenevan euron vaikutukset

La, 14/03/2015 - 07:02

Euro lähentelee jo niin sanottua pariteettiä dollariin, eli euron arvo dollareissa lähentelee yhtä (1,0). Heikkenevä euro on hyvä uutinen euroalueelle, jonka kilpailukyky maailmalla paranee. Tämä on myös ensisijaisesti hyvä uutinen dollarimääräisten sijoitusten arvolle. Korkosijoituksille vaikutus on EKP määrällisen elvytyksen johdosta vaikeaselkoisempi. Riski on kuitenkin nyt korkeampi kuin koskaan.

Euroalue

Euron halpeneminen haittaa tuontia ja tukee vientiä. Amerikanraudat kallistuu kun euromääräiset tuotteet ja palvelut puolestaan halpenevat muun maailman silmissä. Näin euroalueen kilpailukyky maailmalla paranee. Siksi halpeneva euro tukee eurotaloutta ja varsinkin sen vientiyrityksiä.

Korot

Euron halpeneminen tekee tuonnista kalliimpaa ja synnyttää siten paineita inflaation kasvulle. Nykytilanteessa tämä on toivottavaa euroalueella. Inflaation on kuten talouden sydämmenlyönti, liian korkea, mutta myös liian alhainen pulssi on pahasta. Nykyisen europulssin ollessa lähes pysähdyksissä, inflaatiopaineet ovat tervetulleita. EKP:n määrällinen elvytys tähtää paitsi antolainauksen virkistymiseen, euroalueen kasvuun ja inflaation nostamiseen.

Nyt kuitenkin puolitoista vuotta jatkuva EKP:n määrällinen elvytys ajaa korkoja negatiivisiksi. Näin heikkenevän euron synnyttämien inflaatiopaineiden vaikutus jäänee pieneksi. Niin kauan kun EKP:n osto-ohjelma jatkuu, korkosijoituksissa voi saada korkokehitykseen perustuvaa tuottoa, kun korot laskee aina negatiivisiksi asti. Korkojen laskiessa, korkosijoituksen arvo nousee.

Samalla kuitenkin keskipitkän korkosijoituksen riski on poikkeuksellisen suuri, koska nykyinen korkokehitys ei voi jatkua loputtomiin. Kun korkokehityksen suunta vaihtuu ja korot alkavat taas nousta, korkosijoituksen arvo laskee. Siksi riskitöntä sijoitusta on nyt vaikea löytää.

Osakkeet

Dollarimääräisten sijoitusten arvo euroissa kasvaa euron heiketessä.  Osake- tai rahastosijoituksissa pitää toki huomioida mistä yrityksen kassavirrat ovat kotoisin, tai mihin rahaston sijoitukset on tehty.

Esimerkiksiksi sellaisen dollarimääräisen rahaston arvo, joka sijoittaa puhtaasi euroalueelle ei muutu miksikään euron heikentyessä. Tämä johtuu siitä, että rahaston euromääräisten sijoitusten arvo dollareissa halpenevat samaa tahtia kuin rahasto-osuuden dollarimääräinen arvo euroissa nousisi. Toisin sanoen, euromääräisen sijoituksen arvo euroissa ei muutu, vaikka vaihtaisit sen välillä dollareiksi.

Toisaalta, jos amerikkalaisen yrityksen kaikki kassavirrat tulevat yhdysvalloista, sen dollarimääräisen osakkeen arvo euroissa kasvaa 1:1 euron heikkenemisen tahdissa.

Raaka-aineet

Euron heikentyessä öljyn hinta kallistuu eurolaisittain. Siihen meillä on varaa, koska öljy hinta on tälläkin hetkellä lähes puolet vuoden takaisesta. Kaiken lisäksi öljy halpeneminen tullee jatkumaan, ainakin jos The Economistia on uskominen.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Osinkokasvun strategia vs. karvalakkimallinen korkoa korolle -strategia

Pe, 13/03/2015 - 11:34

Tarkastelin edellisessä merkinnässä korkoa korolle -tekijän mullistavaa merkitystä sijoitusvarallisuuden kerryttämisessä pitkällä aikavälillä. Tässä merkinnässä kuvaan yksityiskohtaisemmin, miksi yhtiövalinnassa on järkevää suosia nimenomaan osakekohtaista osinkoa kasvattavaa yhtiötä, ei niinkään korkeahkoa mutta tasaista osinkovirtaa maksavaa, korkokuponkia muistuttavaa osinkopaperia.

Albert Einsteinin kerrotaan sanoneen, että korkoa korolle -ilmiö on maailman kahdeksas ihme. Nyt on aika havainnollistaa esimerkin kautta, mihin lausunto perustuu. Kuten muuallakin, myös sijoitustoiminnassa ilmiön hyödyt konkretisoituvat erityisesti sijoitushorisontin loppuvaiheessa. Pikavoiton perässä juoksijoiden kannattaa siis lopettaa lukeminen tähän. Lähtökohdan vuoksi kaikkien sijoitusvihjeiden äiti on: ”aloittaminen on tärkeämpää kuin ajoittaminen”.

Tässä merkinnässä pyrin osoittamaan, millainen ero muodostuu ajan saatossa vakaan osinkovirran (osinko euroa per osake) yhtiön ja vuotuista osinkoaan per osake asteittain kasvattavan yhtiön välille. Lopputuloksessa on nimittäin eroa kuin äidillä ja tyttärellä.

Osinkosijoittamisessa lähtökohtana on, että korkoa korolle -ilmiö saadaan toimimaan, kun salkkuyhtiöiden maksamat osingot sijoitetaan vuosittain takaisin pörssiin – niiden osakkeiden rinnalle, jotka jo aiemmin tuottavat osinkovirtaa.

Tässä merkinnässä pyrin alleviivaamaan, että ilmiötä on mahdollista voimistaa entistäkin eksponentiaalisemmaksi kasvuksi, kun osingot sijoitetaan uudelleen yhtiöön, joka kasvattaa vuosittain osakekohtaista osinkoaan. Tällöin salkun tulevat osinkovirrat (ja siten myös markkina-arvo) kasvavat sekä osakemäärän kasvun että osaketta kohden saatavan tulovirran kasvun kautta.

Seuraavassa kuvassa esitän kahden erilaisen salkun pitkän aikavälin kehityksen. Ensimmäisessä salkussa on osinkoyhtiöitä, jotka tuottavat keskimäärin neljän prosentin osinkovirran, mutta osinko per osake ei kasva lainkaan vuosien saatossa. Nämä yhtiöt esimerkiksi investoivat vain korvausinvestointien verran ja maksavat ulos muutoin koko tuloksensa korkealla osingonjakosuhteella.

Toisessa salkussa on osingonjaon kasvattajia, jotka maksavat saman neljän prosentin osinkovirran sijoitushetkellä, mutta kykenevät kasvattamaan osaketta kohden maksamaansa vuosiosinkoa (euroa per osake) keskimäärin kolme prosenttia sijoitusaikana. Sama kolmen prosentin kasvuoletus on osakekurssissa, jotta uuden sijoituksen osinkotuotto säilyy vakiona sijoitushorisontin alusta loppuun. Molemmissa salkuissa osingot sijoitetaan vuosien lopuissa uudelleen kasvamaan korkoa korolle.

Osakekohtaisen osingonjaon kasvun merkitys (vuosia, salkun markkina-arvo euroina)

Edeltävässä kuvassa havainnollistuu sekä vakiomääräisen osakekohtaisen osingonjaon että asteittain kasvavan osakekohtaisen osingonjaon yhtiöiden/salkkujen välinen kasvuero pitkällä aikavälillä. Kuten on mahdollista havaita, alkaa silmin nähden selvää eroa syntyä eksponentiaalisesti osingonjaon asteittaisen kasvattajan hyväksi viiden vuoden sijoitushorisontin jälkeen. Osingonkasvattajia sisältävässä salkussa vuotuinen osinkoprosentti lasketaan jatkuvasti vertailusalkkua suuremmasta summasta pääomaa.

Mitä tapahtui kahdelle eri salkulle?

Kuvassa laskettiin mielikuvituksen varaan kaksi eri salkkua, joiden kummankin koko oli sijoitushetkellä 10.000 euroa.

Vakiona säilyvän osakekohtaisen osinkovirran salkussa alkuperäinen investointi yli 2-kertaistuu 18 vuodessa, yli 3-kertaistuu 28 vuodessa ja yli 7-kertaistuu 50 vuodessa.

Vastaavasti osakekohtaisen osingonjaon kasvattajat yli 2-kertaistavat salkun 11 vuodessa, yli 3-kertaistavat 23 vuodessa ja yli 29-kertaistavat 50 vuodessa.

Lineaarisen ja eksponentiaalisen kasvun välinen ero voidaan kärjistäen konkretisoida esimerkillä, jossa lineaarinen kasvu tapahtuisi tyyliin ”1, 2, 3, 4 jne.” ja eksponentiaalinen kasvu tyyliin ”1, 2, 4, 8 jne.” Molemmissa esimerkkisalkuissa euromääräinen osinkovirta kasvaa eksponentiaalisesti vuosittain, kun osakemäärä kohoaa osinkojen uudelleensijoituksin.

Kuitenkin vain toisessa salkuista vuotuinen osinkovirta kasvaa ”kunnon vivulla”, koska myös osaketta kohden tuloutuva osinko kohoaa trendinomaisesti. Siksi sijoittajan kannattaa fokusoitua pitkässä juoksussa nimenomaan osinkokasvun strategiaan, ei ainoastaan korkoa korolle -sijoituksiin. Tämän viisauden ohella tarvitaan toki aimo annos kärsivällisyyttä.

Vaikka esimerkissä sijoitussummat ovatkin jo lähtötilanteessa viisinumeroisia, on tämän merkinnän pääviesti siitä lohdullinen, että esitelty strategia toimii niin pienillä kuin suurilla summilla. Ja kuten kuva kertoo, strategian soveltaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain, jotta kasvutekijä pääsee oikeuksiinsa.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: susivinh / Foter / CC BY-ND

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Talvivaaran kaivostoiminta jatkuu, pörssiyhtiön taival ei

To, 12/03/2015 - 13:35

Työ- ja elinkeinoministeriön tänään julkaiseman tiedotteen mukaan, Talvivaaran kaivostoiminnalle on löytynyt ostajaehdokas pääomasijoitusyhtiö Audley Capital Advisors LLP muodossa. Jos ehdollistettu kauppa toteutuu, kaivostoiminta siirtyy vastaperustettavaan uuteen yhtiöön. Pörssiyhtiö Talvivaaran osalta peli on nyt pelattu. Kun konkurssista tulee virallinen, sijoittaja voi vielä hyödyntää realisoituneet tappiot verotuksessa.

Adleyn oston toteutuessa, emo-yhtiöllä ei ole edellytyksiä jatkaa toimintaa ja se haettaneen konkurssiin. Se on ikävä mutta tarpeellinen muistutus pörssisijoittamisen riskeistä, ja hajautuksen merkityksestä. Vapaavuoren masinoima ratkaisu vaikuttaa uskottavalta yhdistelmältä yksityistä rahaa ja valtion osuutta (85/15).

Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että kyseessä on vasta suunnitelma. Pekka Perä selvitysmiehineen saattaa vielä tulla esittämään vaihtoehtoaan nyt vaalien alla kymmenien tuhansien sijoittajien pelastamiseksi. Piensijoittajan lohtuna on, että emoyhtiön konkurssi realisoisi luovutustappion, ja nyt pörssin ollessa monivuotisissa huipuissaan todennäköisesti myös luovutusvoittoja on mahdollista kotiuttaa salkusta.

Ympäristön ja työpaikkojen säilymisen kannalta uutinen on joka tapauksessa hyvä asia. Kaupan toteutuessa, ostaja ja valtio sijoittavat yhteensä 200 miljoonaa euroa kaivostoimintaan. Mikäli mahdollisten ympäristövaikutusten syyt ovat peräisin vanhasta toiminnasta, niistä vastaa ensisijaisesti valtio.

Pörssiyhtiö Talvivaaran pitää jo huomenna toimittaa Espoon käräjäoikeuteen väliaikadokumentti saneerauksesta, joten virallinen konkurssi voi tulla jo huomenna.

 

Lue aiheesta lisää: Talvivaara-osakkeen lotto-arvo on nyt nolla, Talvivaaran konkurssi on paitsi vanhan loppu, mahdollinen uuden alku, Talvivaaran oppi: kun riskit toteutuvat, hajauttamisesta on hyötyä

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kohtuullinen tuloskausi takana

Ke, 11/03/2015 - 17:12

Suomi on ollut jo useita vuosia lamassa, mutta siitä huolimatta sekä viime vuoden taloudellisia tuloksia että osinkoja voi luonnehtia kohtuullisiksi. On aika vetää yhteen luvut, kun vain kahden pörssiyhtiön, Talvivaaran ja Cleantech Investin luvut puuttuvat. Tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Ennusteiden valossa Suomen useimpia muita EU-maita heikompi kehitys näyttää kuitenkin jatkuvan. Osakesäästäjien onneksi yhtiömme ovat kansainvälistyneet ja yhä harvempi yhtiö hakee tuloseuronsa pelkästään täältä. Yritykset ovat myös määrätietoisesti leikanneet kuluja, joten taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyminen heijastunee kannattavuuden nopeana paranemisena.

Finanssikriisistä lähtien pörssiyhtiöiden liikevaihdot ovat supistuneet; vuodesta 2008 lähes neljänneksen. Normaalioloissa euromääräinen myynti kasvaa joka vuosi jo pelkästään inflaationkin vuoksi, joten kyseessä on todella poikkeuksellinen ilmiö. Kannattavuuden säilyttäminen sellaisissa oloissa tuntuu lähes mahdottomalta. Kahtena vuonna, 2009 ja 2012, tulostaso on kärsinyt erityisen paljon ensin finanssikriisin ja sitten Euroopan velkakriisin seurauksena. Lukuihin heijastuvat myös suurella painolla Nokian ongelmat ennen matkapuhelintoiminnan myymistä Microsoftille.

 

Kotimaisten pörssiyhtiöiden avainlukuja, miljoonaa euroa

Tilikausi    Liikevaihto *)    Liikevoitto *)    Nettotulos    Osingonjako
2008           187 795               12.094                  8.354               5.560
2009           151 532                 5.307                  2.882                6.362
2010           163 387               11.142                  9.702                6.667
2011            172 098                7.845                  5.856                6.329
2012            170 742               4.765                   2.179                5.784
2013            149 423               7.838                  6.402                7.200
2014           142 877                9.949               10.042                6.601
*) Pl. rahoitusala

 

Tulosraportoinnissa kirjavuutta

Kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS vaikeuttaa tuntuvasti pitkien aikasarjojen ylläpitämistä. Mikäli yhtiö luopuu joistakin liiketoiminnoista, nämä käsitellään ”lopetettuina toimintoina” ja voidaan ”unohtaa”, mikä saattaa olla yritysjohdon mieleen, sillä tavanomaisin myyntiperuste on liiketoiminnan tappiollisuus.  Esimerkiksi Oriola-KD:n tapauksessa Venäjän liiketoiminta oli kroonisesti tappiollista ja tuotti yhtiölle viime vuonna peräti 259 miljoonan euron tappio, joten siitä oli syytä päästä eroon. Loppuvuoden myynnin vuoksi Venäjän liiketoiminnot eivät enää ole ”jatkuvia toimintoja”, minkä vuoksi vuoden 2013 tilinpäätösluvut on korjattu jälkikäteen.  Vuoden 2013 liikevaihto ilmoitettiin vuosi sitten olevan 2.598 miljoonaa euroa, nyt sen sanotaan olleen vain 1.620 miljoonaa euroa.

Eri tilikausien tuloslukujen keskinäinen vertailu on vaikeaa myös kertaluonteisten erien vuoksi. Ulkopuolisen on lähes mahdotonta oikaista tilinpäätöstä niin, että pystyisi luotettavasti selvittämään todellisen operatiivisen tuloksen ja lisäksi tekemään tarvittavat vero-oikaisut. Markkinoilla on varsin erilaiset näkemykset siitä, mitä kaikkea voi pitää kertaluonteisena eränä. Taitaa olla niin, että mitä heikommin yhtiö kannattaa, sitä innokkaammin ainakin kulut ilmoitetaan kertaluonteisiksi, jotta tulos siistiytyisi. Kertaluonteisilla erillä kuten esimerkiksi myyntivoitoilla ja myyntitappioilla voi olla ratkaisevan tärkeää vaikutusta yhtiön taloudelliseen tilanteeseen. Kertaerät voivat myös olla esimerkiksi kirjanpitoarvojen alaskirjauksia, joilla ei ole mitään kassavaikutusta, mutta jotka kuitenkin usein paljastavat, että joku aiemmin tehty investointipäätös on ollut epäonnistunut.

Viime vuonna kotimaiset pörssiyhtiöt (pl. rahoitusala) myivät tuotteita ja palveluja 143 miljardin arvosta. Edellisestä vuodesta liikevaihto supistui muutaman prosentin. Tästä huolimatta sekä liikevoitto että etenkin raportoitu tilikauden tulos kasvoivat verraten voimakkaasti, jälkimmäinen 6,4 miljardista 10,0 miljardiin. Kannattavuus ei kuitenkin ole parantanut samassa suhteessa. Erityisesti Fortumin ja Fiskarsin saamat myyntivoitot paisuttavat tilikauden 2014 tuloslukuja. Yksinomaan Fortumin myyntivoitto oli 2,1 miljardia euroa, josta pääosa tuli Suomen sähkönsiirtoliiketoiminnan luopumisesta.

Pörssiyhtiöiden kirjanpidolliset omat pääomat eivät ole kehittyneet läheskään yhtä hyvin kuin tulokset. Tasesubstanssi oli tosin viime vuoden lopussa 82,8 miljardia euroa eli korkeampi kuin vastaava luku 78,9 miljardia vuotta aiemmin, mutta oli kuitenkin hieman alhaisempi kuin vuosina 2011 ja 2012. Turhan takia yhtiöt eivät ilmoita osakekohtaista omaa pääomaa tulostiedotteissaan. Menestyvän yhtiön tulisi jatkuvasti pystyä kasvattamaan sekä omistajilleen jakamia osinkoja että yhtiöön jäävää omaa pääomaa.

Viime vuoden lopussa kotimaisten pörssiyhtiöiden yhteenlaskettu markkina-arvo oli 161 miljardia euroa. P/B-luku, toisin sanoen markkina-arvon ja tasesubstanssin välinen suhde, oli keskimäärin runsaat 1,9. Tällä tunnusluvulla mitattuna pörssin arvostus oli maltillinen kuluvan vuoden alussa. Samalla on muistettava, että pörssissä on kymmeniä kriisiyhtiöitä, jotka polttavat omia pääomiaan vinhaa vauhtia useista pelastusanneista huolimatta.

Lähes kaikki yhtiöt ilmaisevat kannattavuutensa liikevoittotasolla, koska harkinnanvaraisten erien merkitys liiketuloksessa on jonkin verran pienempi kuin tilikauden tuloksessa. Liikevoitto suhteessa liikevaihtoon on puolestaan käyttökelpoinen mittari suhteellisen kannattavuuden kehityksestä. Kotimaisten pörssiyhtiöiden liikevoitto ilman rahoitusalaa kasvoi viime 9,9 miljardiin euroon edellisvuoden 7,8 miljardista. Keskimääräinen liikevoittomarginaali koheni siten 5,2 prosentista 7,0 prosenttiin. Yhtiökohtaiset erot ovat luonnollisesti huomattavat.

Osinkokausi odotettua parempi

Kommentoimme kevään osinkokautta jo aikaisemmin (Miellyttävä osinkokevät lamasta huolimatta, 14.2.2015), joten yhtiökohtaiset havainnot voidaan tässä ohittaa lyhyesti. Tällä hetkellä kotimaisten pörssiyhtiöiden osingonjako tilikaudelta yltää 6,6 miljardiin euroon. Summa tulee varmasti vielä kasvamaan, koska Metso, Panostaja, Ramirent, Solteq ja Talentum pyytävät valtuutusta jakaa lisäosinkoa yhtiökokouksissaan.

Kuitenkaan osingot eivät ilmeisesti nouse vuoden 2013 tasolle 7,2 miljardiin. Vuosi sitten jaettuja osinkoja nostivat Nokian ja Fiskarsin poikkeuksellisen suuret lisäosingot, minkä lisäksi aiemmin pörssiin suurimpiin osingonmaksajiin kuulunut Pohjola Pankki ei enää ole kartuttamassa tilikauden 2014 lukua.

Vaikka vuoden 2014 osinkosumma on odotettua suurempi, se jää selvästi jälkeen huippuvuoden 2007 voitonjaosta. Silloin pörssiyhtiöiden varojen jako nousi ennätykselliseen 8,9 miljardiin euroon ja raportoitu tulos oli peräti 18,5 miljardia, johon tosin sisältyi muutaman miljardin verran myyntivoittoa, kun Sampo myi pankkinsa Danske Bankille.

Meillä vain toissijaisesti listatut viisi Tukholman pörssin ruotsalaisyritystä ei sisälly euromääräisiin osingonjakolukuihin, koska ne vääristäisivät kuvan Suomessa jaetuista osingoista. Ruotsalaisyhtiöistä Nordea ja TeliaSonera jakavat osinkoa enemmän kuin yksikään suomalaisyhtiö. Sammon suuren Nordeaomistuksen lisäksi näiden kahden yhtiön yhteenlasketuista 3,9 miljardin osingoista varsin pieni osuus tulee Suomeen siitä huolimatta, että kummallakin on lukumääräisesti paljon suomalaisia osakkeenomistajia. Kaikesta huolimatta Nordean osingon peräti 44 prosentin korotus ansaitsee erityismaininnan.

Kun osinkoehdotukset yhtä lukuun ottamatta on tiedossa ja tarkasteluun ei oteta niitä First North -listalla olevia yhtiöitä, joista ei ole olemassa vertailukelpoista osinkoa vuodelta 2013, saldo näyttää yllättävänkin hyvältä. Kun tässä tarkastelussa otetaan huomioon myös ruotsalaisyritykset, 125 pörssiyhtiöstä 59 yritystä eli lähes puolet nostaa osinkoaan tilikaudelta 2014 verrattuna edelliseen tilikauteen, 18 yritystä pitää osinkoaan ennallaan ja 17 yritystä laskee osinkoaan. Näiden lisäksi peräti 31 yritystä ei pystynyt jakamaan yhtään mitään omistajilleen kummaltakaan tilikaudelta. Viimemainittu häntäpään joukko on kohtuuttoman suuri, joskin se näyttää olevan supistumassa, sillä tällä hetkellä on meneillään lunastustarjoukset Ixonoksessa ja Turvatiimissä.

Omistamme osakkeita edellä mainituissa yhtiöissä paitsi Cleantech Investissä, Danske Bankissa, Ixonoksessa, Microsoftissa, Nordeassa, Pohjola Pankissa, Solteqissa, Talvivaarassa ja Turvatiimissä.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Venäjän automyynti odotetussa pudotuksessa – Nokian Renkaiden suurin markkina-alue vaihtumassa

Ke, 11/03/2015 - 01:43

Voimakkaasti Venäjä-sidonnaisen Nokian Renkaiden osake löytyi eilen Helsingin pörssin suuryhtiöiden kurssilaskijoiden kärkikahinoista 2,9 prosentin pudotuksella. Tämä johtui kaiketi siitä, että AEB kertoi automyynnin laskeneen Venäjällä, hakkapeliittayhtiön viime vuosien suurimmalla yksittäisellä markkinalla, jopa 38 prosenttia viime vuoden helmikuusta. Nokian Renkaat on Venäjän suurin talvirengasvalmistaja. Tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti Venäjän automarkkinoiden tilaa.

Aloitan tilastolla, joka ilmentää itämarkkinoiden talouden nykykehityksen pääsuuntaa. Seuraavassa kuvassa esitän Venäjän automyynnin kehityskaaren viimeisten seitsemän vuosineljänneksen ajalta. Toisin sanoen aineisto käsittää edelliset 21 täyttä kalenterikuukautta, jotka AEB on tilastoinut ja raportoinut.

Venäjän automyynnin kk-muutos edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan 6/13–2/15 

Kuten edeltävästä kuvasta ilmenee, automyynti sukeltaa Venäjällä parhaillaan kiivasta tahtia. Tämä tarkoittaa autonvalmistajille sitä, että ”idän kasvutarina” on lyhyellä tähtäimellä markkinaosuuskamppailua, koska markkina ei kokonaisuudessaan kasva, vaan se supistuu merkittävällä tavalla. Sama analogia soveltuu luonnollisesti varsin hyvin myös rengasvalmistajiin, joskin renkaissa koko markkinan laskuprosentit lienevät autokauppaa maltillisemmat (vanhatkin autot tarvitsevat uusia renkaita).

Venäjän nykykriisin taustalta on huomautettava, että maan auto- ja rengasmarkkinat – kuten myös koko talous – ehtivät pysytellä vaisulla kehitysuralla jo reilun vuoden verran ennen Krimin miehitystä talvella 2014. Kun edeltävää kuvaa analysoi sivustaseuraajana, on paras arvaukseni, että autokaupan osalta homma olisi nytkähtänyt vuosi sitten takaisin kasvu-uralle ilman sotimisen aloittamista Ukrainassa.

Nyt autonvalmistajat nostivat vuodenvaihteessa hintojaan ruplan romahtamisen vuoksi. Tämä näkyy kahdella tavalla edeltävässä kuvassa. Ensinnäkin viime vuoden lopussa keskiluokkaan kuuluvan, keskimääräistä aavistuksen valistuneemmat venäläiset kiirehtivät autokaupoille, koska tulevat ruplamääräiset hinnankorotukset olivat jo loppusyksystä laajasti tiedossa.

Toisaalta tämä ”autohamstraus” näkyy nyt tuoreissa tammi-helmikuun luvuissa, joita voimme luonnehtia romahdukseksi. Tuoreita automyyntitilastoja tarkastelemalla on helppoa ymmärtää, miksi Nokian Renkaat on siirtämässä kasvunsa painopistettä idästä kohti Keski-Eurooppaa. Kuluvan maaliskuun osalta en yllättyisi, vaikka automyynti puolittuisi Venäjällä vuodentakaisesta. Tämä arvio perustuu kuuluisaan viivoitinmenetelmään.

Nokian Renkaiden tilinpäätöstiedotteensa yhteydessä antama oma virallinen ohjeistus vuodelle 2015 on Venäjän automarkkinoiden osalta 20–25 prosentin lasku. Tätä arviota ei liene syytä muuttaa vielä yhden tai kahden kuukauden perusteella, mutta todettakoon realistina, että Venäjällä lyhyen aikavälin epävarmuus vaikuttaa tilastoihin viitaten erittäin korkealta. Sen ei tosin pitäisi olla kenellekään yllätys enää tässä vaiheessa. Jonkinlaiseen uudelleenarvioon on kuitenkin syytä varautua vuoden edetessä, joskaan mitään dramaattista arviota, mitä markkinoilla ei jo tiedettäisi, tuskin tulee päivänvaloon.

Kuten järkikin jo sanoo, on edellä esitetty kuvaaja lähinnä suhdannetilannetta havainnollistava. Heikon trendin taustalta uskon henkilökohtaisesti edelleen fundamenttien osalta siihen, että Venäjän keskiluokka kasvaa sekä henkilöiden lukumäärällä että ostovoimalla mitattuna. Tämän todeksi osoittaminen vie kuitenkin mitä ilmeisimmin ainakin muutaman vuoden, joiden aikana näemme vaatimatonta kasvua, mikä sekin laimentunee Nokian Renkaiden näkökulmasta tarkasteltuna euromäärissä ruplan devalvoitumisen johdosta.

Hyvä puoli saagassa on kuitenkin ruplan viimeaikainen vahvistuminen. Kolme kuukautta sitten, viime joulukuussa, ruplalla käytiin kauppaa euroon nähden pahimmillaan tasolla 95. Tänään vaihtosuhde on 66. Tämä antaa pientä – joskin hyvin haurasta – lohtua venäläisen kuluttajan ostovoiman asteittaiselle palautumiselle. Todettakoon palautumisesta sen verran, että valuutta on edelleen kriisitunnelmissa, viime lokakuun tasolla. Mainittakoon samalla vertailutiedoksi, että 2010-luvulla ruplan kurssi on vaihdellut euroon nähden pääosan ajasta välillä 40–45.

Alleviivaamisen arvoista Nokian Renkaiden ”voimakkaan Venäjä-sidonnaisuuden” kontekstissa on, että tässä merkinnässä esitetyt Venäjän automyyntiä koskeva luvut merkitsevät mitä todennäköisimmin sitä, että Keski-Eurooppa nousee tänä vuonna Nokian Renkaiden suurimmaksi yksittäiseksi markkina-alueeksi myynnillä mitattuna. Keski-Euroopalla tarkoitan tässä yhteydessä samaa kuin Nokian Renkaat omassa jaottelussaan Muulla Euroopalla (pl. Pohjoismaat).

Nokian Renkaiden maantieteelliset liiketoimintayksiköt lienevät juuri tällä hetkellä risteyskohdassa. Idässä rengasmarkkinat kehittyvät heikosti automyynnin vaisuuden ja kuluttajien ostovoiman putoamisen johdosta, siinä missä Keski-Euroopassa automyynti vetää edelleen kohtuullisesti ja hakkapeliittayhtiö kahmii asteittain uusia markkinaosuuksia. Viime vuonna Venäjän ja IVY:n osuus Nokian Renkaiden myynnistä oli 26 prosenttia. Keski-Euroopan osuus oli vastaavasti 24 prosenttia.

Mainittakoon kuitenkin lopuksi, että Venäjä on ollut viime vuosina Nokian Renkaiden selvästi kannattavin yksittäinen maantieteellinen markkina-alue. Keski-Euroopan liiketoiminta-alueen myynnin kasvu ei lyhyellä tähtäimellä käännä koko yhtiötä raketinomaiseen tuloskasvuun, koska lännessä voittomarginaalit ovat hieman “Venäjän kulta-aikoja” kapeammat, eikä yhtiö hae kasvua kannattavuutensa kustannuksella, vaan laajentaa liiketoimintaansa lännessä asteittain, luoden samalla vahvaa hintapositiota.

Loppukaneetiksi sanottakoon Venäjästä, ettei sen nopean elpymisen varaan ole syytä laskea paljoakaan. Sikäli kun automyyntiluvut kuitenkin aikanaan palaavat idässä kriisiä edeltävällä tasolle, ovat kasvuprosentit komeat matematiikan lakien johdosta. Kun absoluuttinen markkina tänä vuonna heikossa skenaariossa puolittuu eli laskee 50 prosenttia, on takaisin lähtötilanteeseen noustessa suhteellinen kasvu 100 prosenttia. Venäjä siis kelvannee sijoittajille taas aikanaan kasvumarkkinaksi, mutta juuri nyt kysymys kuuluu, kuinka syvällä käydään ennen sitä. Elpymistä odotellessa Nokian Renkaiden omistaja saa nauttia päivän hinnasta laskettuna 5,7 prosentin osinkotuottoa.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa Nokian Renkaiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Brian Jeffery Beggerly / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Belgialaisen yhtiön ADR, miten osinko verotetaan?

Ti, 10/03/2015 - 07:00

Kysymys kuului: miten Belgialaisen yhtiön, yhdysvaltalaisen osakesarjan (ADR) osinko verotetaan suomalaiselta sijoittajalta käytännössä? Kysymys on perusteltu varsinkin siksi, että ennakonpidätystä voisi periaatteessa tapahtua sekä Belgiassa, Yhdysvalloissa sekä Suomessa. Lisäksi eri palveluntarjoajilla on erillaiset käytännöt. Siksi on hyvä tietää miten oma palveluntarjoaja huomioi maiden välisiä verokäytäntöjä.

Verotuksen periaate

Jos osinkoa jakava yhtiö on EU-maasta tai sellaisesta valtiosta, jonka kanssa Suomella on osinkoihin sovellettava verosopimus (osinkoverokohtelu sisältyy yleensä tuloverotusta käsitteleviin sopimuksiin), osinkoveron lopullinen määrä vastaa suomalaista osinkoverotusta. Silloin ulkomaisista osingoista peritään ulkomailla lähdevero, joka on suuruudeltaan Suomen ja lähdevaltion verosopimuksessa määritetty prosenttiluku. Tämä prosenttiluku hyvitetään Suomeen maksettavasta verosta, jolloin sinulle jää maksettavaksi lähdeveron ja suomalaisen osinkoveron erotus.

Esimerkki: Suomessa osinkoveroprosentti vuodesta 2015 on 30 aina 30000 euron osinkotuloon asti, jonka ylittävältä osalta veroprosentti on 33. Listatuista yhtiöistä saaduista osingoista kuitenkin vain 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa.  Jos saat 100 euron osinkotuoton suomalaisesta yhtiöstä, maksat siis 100 x 85 % x 30 % = 25,5 euroa veroa. Jos saat saman osinkotuoton ulkomailta ja valtioiden välisessä verosopimuksessa lähdeveroksi on määritetty 15 prosenttia, yrityksen kotivaltion on tarkoitus ottaa ennakkopidätyksenä 15 euroa. Silloin sinulle tuloutuisi 85 euroa josta vielä joudut maksamaan 25,5 – 15 = 10,5 euroa Suomen valtiolle. Esimerkissä maksat siis saman veron, tuli osinkotuotto sitten Suomesta tai ulkomailta.

Osinkoverotus käytännössä

Tähän yksinkertaiseen käytäntöön saattaa syntyä mutkia matkaan rahoitusmarkkinoiden rakenteesta johtuen. Omistamasi ulkomaiset osakkeet, esimerkiksi Carrefour, saatetaan säilyttää yhteisillä säilytystileillä* muiden ulkomaalaisten omistamien Carrefour osakkeiden kanssa, jolloin lähdemaan veroviranomainen ei voi tietää keitä osakkeiden lopulliset omistajat ovat (beneficial owner). Näin he eivät tiedä omistaako osakkeet yksityinen henkilö, säätiö, rahasto vai yritys tai edes sitä, minkä maalainen omistaja on. Silloin ulkomaisten veroviranomaisten ennakonpidätykset saattavat mennä suurimman mahdollisimman veroprosentin mukaan.

Ranska käy hyvästä (lue: erittäin huonosta) esimerkistä. Siellä osingoille tehdään normaalisti 30 prosentin ennakonpidätys, mutta koska Suomella on Ranskan kanssa verosopimus, joka määrittää lähdeveron nollaksi, ennakonpidätystä ei pitäisi tehdä. Mutta jos sinun ja muiden kansalaisuuksien omistamat osakkeet säilytetään samalla säilytystilillä, ranskalainen verottaja ei osaa huomioida Suomen kanssa tehtyä verosopimusta sinun osinkojesi osalta.

Lisäksi ainakin suomalaisilla on ranskalaisten yksityishenkilöiden tavoin oikeus veronhyvitykseen (avoir fiscal). Alun perin jaetun osingon ja verohyvityksen yhteismäärästä suomalainen sijoittaja maksaa sitten 15 prosentin veron Ranskaan (katso verosopimus, 10 artikla, kohta 3 a). Tätä ei hyvitetä Suomen verotuksessa, koska verosopimuksen mukaan (10 artikla, kohta 1) lähdeveron pitäisi olla nolla.

Avoir fiscal -verohyvitystä voi kuitenkin hakea Ranskan valtionrahastosta (Trésor) ja mahdollisen 30 prosentin ennakkopidätyksen palautushakemuksen voi lähettää sikäläiselle verottajalle.

Nordnetilla

Nordnet huomioi Suomen verosopimukset muiden pohjoismaiden, sekä Yhdysvaltojen että Kanadan välillä automaattisesti. Jos saat osinkotuottoa näistä maista, tiedät, että sinulta on peritty verosopimuksen mukainen lähdevero. Muiden maiden osinkotuottojen osalta sinun on itse pidettävä huolta siitä, että lähdevero on peritty verosopimuksen mukaisesti. Useimmiten näin ei ole käynyt ja siksi liikaveron palautushakemusten tehtailu voi osoittautua hyvinkin kannattavaksi puuhaksi (Lue aiheesta lisää Ulkomainen osinko vaatii veronsa).

Belgialaisen yhtiön ADR?

Jos omistat esimerkiksi Belgialaisen yhtiön ADR:ää, osingosta tulisi mennä 15 prosentin lähdevero Belgiassa ja lisäksi sinun tulisi maksaa vielä 10,5 prosentin vero Suomeen (mikäli osinkotuottosi alittaa tuon 40 000 euroa, katso yllä). Koska Nordnetin Suomalaisten asiakkaiden säilytys on käytännössä eriytetyllä tilillä Yhdysvalloissa (jotta Suomen ja Yhdysvaltojen verosopimus tulisi huomioitua), lähdeveroa ei mene Yhdysvalloissa. Joudut kuitenkin itse hakemaan takaisin Belgiassa mahdollisesti liian suurena pidätetyn ennakon.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pari sanaa korkoa korolle -tekijästä

Ma, 09/03/2015 - 11:33

Kuten olen tässä blogissa korostanut nyt kuudetta kalenterivuotta, näen sijoittajan pitkän aikavälin tuoton muodostuvan nimenomaan yhtiön liiketoimintojen ruohonjuuritasolla. Siellä alkunsa saava tulos mahdollistaa osinkojen maksamisen, mikä puolestaan luo sijoittajalle passiivisen – itse asiassa ainoan – tulovirran ennen osakkeiden mahdollista myyntihetkeä. Tarkastelen tässä merkinnässä kolmea eri tekijää, jotka tukevat osakesalkun pitkän aikavälin osinkopotin kasvua.

Passiivisen osinkosijoittajan stressitasoa laskee se, ettei hänen vuotuinen kassavirtansa riipu osakkeiden lyhyen aikavälin kurssiliikehdinnästä. Osingothan maksetaan liiketoiminnan nettotuloksen, ei osakekurssin poukkoilun perusteella.

Sijoittaja voi vaikuttaa salkkunsa osinkovirtaan monin tavoin. Yksi niistä on yhtiövalinta tarkastelemalla liikkeenjohdon harjoittamaa filosofiaa: onko pörssiyhtiön ensisijaisena tavoitteena toteuttaa itseisarvoisesti strategiaa vai omistaja-arvon kasvuagendaa nostamalla vuotuista osingonjakoa?

Ylipäätään on hyvä lähtökohta, jos sijoittaja poimii salkkuyhtiönsä osingonmaksukyky reunaehtona. Osinkohan tiivistää monta asiaa: yhtiön kannattavuuden, vähintään kohtuullisen vakavaraisuuden ja sen, että tulos realisoituu mitä todennäköisimmin kirjanpidosta myös käteiseksi rahavirraksi. Erityisesti vuosia kestävä osingonmaksun track record kertoo yhtiön ansaintamallin iskunkestävyydestä suhdanteiden yli.

Henkilökohtaisesti yritän pistää yhtiövalinnan kohdalla tästä vielä astetta laadukkaammaksi. Pyrin valikoimaan yhtiöitä, jotka eivät ainoastaan maksa vuosittain osinkoja, vaan myös kasvattavat osakekohtaista osinkoaan säännönmukaisesti.

Tässä yhteydessä on tärkeää sisäistää, että kyse on osakekohtaisesta osingosta: sen nostaminen kasvattaa jatkuvasti sijoittajan omaan hankintahintaan nähden laskettavaa osinkotuottoa, vaikka osakkeen efektiivinen osinkotuotto – osinko suhteessa osakkeen kurssitasoon – saattaakin yhtenä vuonna myös laskea laatuyhtiön kohdalla (jos osakekurssi kohoaa osingonjaon kasvua ripeämmin).

Pitkäjänteiselle omistajalle on tietysti tärkeintä, mitä hän saa omalle hankintahinnalleen, joten analyysissä kannattaa antaa vähemmän painoarvoa sille, mitä uusi sijoittaja saa kohdeyhtiöstä vallitsevalla kurssitasolla. Tosin uuden sijoittajan tuotto-odotuksen romahtaminen saattaa olla merkki yliampuvasta kurssikehityksestä, minkä pitäisi herättää pitkäjänteinenkin omistaja keventämään.

Suhdanteiden yli sijoitussalkun vuotuista osinkopottia on mahdollista kasvattaa erityisesti kolmen tekijän kautta:

1. Salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittaminen
2. Säästöt palkkatuloista
3. Osakekohtaisten osinkojen kasvu salkkuyhtiöissä

Luonnollisesti sijoittaja voi samanaikaisesti soveltaa edeltävistä yhtä tai useampaa osingonpotin kasvutekijää. Toisaalta hän voi jättää soveltamatta niistä yhtäkään. Havainnollistan seuraavassa esimerkkilaskelmien kautta, miten tekijät käytännössä vaikuttavat sijoitusmenestykseen (eli salkun kasvattamiseen pitkässä juoksussa).

Kuvitellaan, että sijoitussalkun koko on lähtötilanteessa 40.000 euroa. Kuvitellaan salkun sijoitushorisontiksi 30 vuotta, sijoitushetken osinkotuotoksi 3,25 prosenttia ja keskimääräiseksi osakekohtaisen osingonjaon vuosikasvuksi 7,20 prosenttia sekä osakehintojen keskimääräiseksi vuosikasvuksi sijoitushorisontin aikana 5,00 prosenttia. Vuotuisten uusien sijoitusten määräksi oletetaan 1.000 euroa kuukaudessa. Oletetaan samalla, että kaikki lisäsijoitukset tehdään kalenterivuosien lopuissa.

Siirryn seuraavaksi konkreettisiin laskuesimerkkeihin annetuin oletuksin.

Vaihtoehto 1: Ei osakekohtaisen osingonjaon kasvua salkkuyhtiöissä, ei salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittamista, eikä uusia sijoituksia palkkatuloista.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 1.300 euroa

Mitä tapahtuu, kun sijoittaja soveltaa yhtä osinkopotin kasvutekijää?

Vaihtoehto 2: Salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittaminen vuosittain, mutta ei osakekohtaisen osingonjaon kasvua salkkuyhtiöissä, eikä uusia sijoituksia palkkatuloista.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 1.968 euroa

Vaihtoehto 3: Uudet sijoitukset palkkatuloista, mutta ei salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittamista, eikä osakekohtaisten osinkojen kasvua salkkuyhtiöissä.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 7.205 euroa

Vaihtoehto 4: Osakekohtaisten osinkojen kasvu salkkuyhtiöissä, mutta ei salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittamista, eikä uusia sijoituksia palkkatuloista.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 9.763 euroa

Entä mitä tapahtuu, kun sijoittaja soveltaa kahta osinkopotin kasvutekijää?

Vaihtoehto 5: Salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittaminen ja uudet sijoitukset palkkatuloista, mutta ei osakekohtaisten osinkojen kasvua salkkuyhtiöissä.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 9.226 euroa

Vaihtoehto 6: Salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittaminen ja osakekohtaisten osinkojen kasvu salkkuyhtiöissä, ei uusia sijoituksia palkkatuloista.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 26.989 euroa

Vaihtoehto 7: Osakekohtaisten osinkojen kasvu salkkuyhtiöissä ja uudet sijoitukset palkkatuloista, ei salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittamista.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 54.111 euroa

Ja mitä tapahtuu, kun sijoittaja soveltaa kaikkia kolmea osinkopotin kasvutekijää?

Vaihtoehto 8 johtaa salkun 115.444 euron osinkovirtaan 30 vuoden kuluttua.

Edeltävät esimerkit antavat aihetta pohtia, mikä rooli on lähiviikkoina tuloutuvilla osingoilla osakesalkun pitkän aikavälin kasvattamisessa. Tämän merkinnän päälinjoja seuraamalla sijoittaja voi tavoitella osakesalkkua, joka pitkällä aikavälillä tuottaisi passiivisena osinkovirtana nykyistä palkkatuloa vastaavan vuositulon.

Kuten rivien välistä on mahdollista havaita, osinkokasvustrategiaan ei sisälly kovinkaan olennaisena osana osakekurssien tuijottaminen eli myyntivoittojen metsästäminen. Kuten laskelmissa annetuista oletuksistakin voidaan todeta, niitä voidaan subjektiivisesti muokata prosenttiyksikön murto-osia muuntelemalla, mutta iso kuva ei sillä muuksi muutu.

Itse asiassa suuri kuva saattaa muuttua jopa esitettyjä laskelmia suotuisammaksi, jos esimerkiksi sijoitushorisontin keskimääräistä pääomavoittojen kasvuprosenttia hilataan maltillisemmaksi. Sehän on tekijä, joka kasvattaa suoraan sekä osinkojen uudelleensijoittamisen että palkkatuloista tehtävien uusien sijoitusten kustannuksia (kiinteällä euromäärällä saa kappalemääräisesti vähemmän osakkeita ja siten vähemmän tulevia osinkoja).

Tässä oikeastaan kiteytyy hieman paradoksaalinen asia: osinkostrategiaa noudattavan pitkäjänteisen sijoittajan tulee toivoa osakkeiden kurssiromahdusta, ei missään nimessä nykyisenlaista nousua. Esimerkiksi 3 prosentin vuotuisella hinnannousulla laskettuna vaihtoehdossa 8 lasketun osinkovirran toteutuminen lyhenee 30 vuodesta reiluun 26 vuoteen.

Menestyvässä sijoitustoiminnassa kurssikäyrän vahtaamista huomattavasti tärkeämmäksi kohoaa pitkäjänteinen sijoitussuunnitelma. Myöskään laatu ei saa jäädä sivuosaan yhtiövalinnoissa, koska ensinnäkin yhtiön jatkuvan osingonmaksukyky – puhumattakaan kasvavasta sellaisesta – edellyttää sekä järkevää bisnestä että ensiluokkaista yritysjohtoa.

Tässä merkinnässä esitettyjen laskelmien perusteella osakesalkun osingot kasvavat ennen kaikkea kahta kautta: osakemäärän kasvun ja osaketta kohden saatavan osinkovirran kautta. Alleviivaamisen arvoista on, että korkoa korolle -tekijä pääsee jylläämään toden teolla, kun sijoittaja soveltaa salkunhoidossaan samanaikaisesti useampaa kuin yhtä osinkopotin kasvutekijää. Parhaimmillaan sijoittaja hyödyntää samanaikaisesti kaikkia kolmea tekijää, myös aloittaen kyseisen strategian soveltamisen mahdollisimman varhain. Oikeastaan listaan voisi lisätä neljännen kasvutekijän, ajan.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Laskuesimerkkien lähde soveltaen dgmachine.blogspot.fi aineistosta. Esimerkeissä osingot on verotettu 15 prosentin kannan mukaan. Suomalainen verotuskäytäntö pienentää salkun kasvukulmaa hieman, mutta merkinnän keskeisin tavoite on kuvata yksityiskohtaisten lukujen sijaan yleisten sijoitusperiaatteiden vaikutuksia salkun muodostumiseen pitkällä aikavälillä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: epSos.de / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Jokaisesta suomalaisesta tulisi miljonääri, jos lapsilisät sijoitettaisiin osakkeisiin

Su, 08/03/2015 - 06:29

Valtio maksaa ensimmäisestä lapsesta lapsilisää 95,75 euroa kuukaudessa, lapsen ensimmäiset 16 elinvuotta. Jos sijoitat tuon summan osakkeisiin, esimerkiksi kustannustehokkaan indeksirahaston kautta, lapsestasi tulee miljonääri eläkeikään mennessä. Varsinkin ne jotka eivät ole syntyneet hopealusikka suussa pitäisi mieltää korkoa korolle ilmiön mielettömäksi vetoavuksi omaan (tai lapsen) talouteen.

Lapsilisä

Lapsilisä maksetaan syntymää seuraavan kuukauden lopusta aina kunnes lapsi täyttää 17 vuotta.  Lapsilisä kasvaa ensimmäisen lapsen 95,75 eurosta, viidennen lapsen 174,27 euroon asti. Ymmärrettävistä syistä yksinhuoltajia tuetaan tämän lisäksi 48,55 eurolla kutakin lasta kohti. Monille lapsilisä tulee todelliseen tarpeeseen.

Määrätietoinen säästäminen

Jos tuo 95,75 euron lapsilisä kuitenkin sijoitettaisiin joka kuukausi osakkeisiin ja säästöille saisi 7 prosentin keskimääräisen vuotuisen realituoton, olisi lapsella 17-vuotis syntymäpäivänään 33 730 euron pesämuna. Jos tämä summa saisi jatkaa kasvamistaan lapsen eläkeikään asti (67), olisivat lapsilisät kasvaneet 1 063 126 suuruiseksi. Jos säästöille saisi 10 prosentin keskimääräisen realituoton (esimerkiksi S&P 600 pienyhtiöitä painottava indeksi on tuottanut keskimäärin tuon verran viimeiset 50 vuotta) kasvaisivat lapsilisät 5 816 565 euroon samassa ajassa.

Sinäkin pystyt

En tässä yhteydessä ota kantaa lapsilisien tarpeellisuudesta, oikeudenmukaisuudesta tai valtion tulojensiirtoroolin järkevyydestä. Myös se mihin rahansa käyttää on kunkin oma asia. Rahakaan ei välttämättä tee onnelliseksi. Taloudellinen riippumattomuus on kuitenkin kaikkien ulottuvilla. Pienistäkin summista, määrätietoisesti, pitkäjänteisesti ja kustannustehokkaasti säästettynä, kasvaa korkoa korolle ilmiön takia merkittävä omaisuus.

 

 

Nordnetilla säästäminen on tehty helpoksi. Kuukausisäästäminen kustannustehokkaisiin indeksirahastoihin on ilmaista, eikä tilin avaaminenkaan maksa mitään. Arvopapereiden säilytyskin on ilmaista. Lisäksi voi sijoittaa täysin ilmaisesti Nordnetin pohjoismaisiin Superrahastoinin.

 

Lue aiheesta lisää: Vaurastuminen on ihmisoikeus, Maksamalla vähemmän saat enemmän, 35 vuoden eläkesäästöt kymmenessä vuodessa?

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kuumekäyrä nousussa antimarkkinoilla

Pe, 06/03/2015 - 18:11

Tuskin keneltäkään on jäänyt huomaamatta, että antimarkkinat ovat kovasti vilkastuneet viime kuukausina. Noin 15 vuoden tauon jälkeen uusia yhtiöitä virtaa etenkin pörssin ”kakkoslistalle”, First Northiin. Lisäksi osakesäästäjille tarjotaan uutta sijoitettavaa merkintäoikeusanneissa ja suunnatuissa anneissa. Näin pääomamarkkinamme näyttävät jälleen toimivan pitkän kuivan kauden jälkeen. Mitalilla on kuitenkin myös kääntöpuoli: varsinkin kiihtyessään meininki voi tuoda mieleen 1980-luvun jälkipuoliskon kasinokauden ja vuosituhannen vaihteen IT-kuplan ylikuumentunutta ilmapiiriä. Sijoittajalla onkin syytä olla valppaana, sillä kaikki ei ole kultaa, joka kimaltaa.

Suunnatuista anneista valtaosa liittyy yrityskauppoihin tai avainhenkilöiden kannustinohjelmiin. Tällaisiin tarkoituksiin suunnatut annit ovat järkeviä myös vanhojen osakkeenomistajien kannalta. Orava on puolestaan käyttänyt omia osakkeitaan maksuvälineenä kartuttaessaan asuntovarallisuuttaan. Viime vuoden alusta Ixonos ja Vaahto Group ovat järjestäneet useita muutamalle suuromistajalle suunnattuja anteja konkurssiuhan hälventämiseksi. Ixonosissa samat tahot ovat nyt tehneet lunastustarjouksen 0,06 euron hintaan, toisin sanoen ilman preemiota.

Pörssissäkin on yleistymässä tapa järjestää valituille instituutioille tai jopa avoimesti koko yleisölle suunnattuja anteja. Osakeyhtiölain mukaan osakkeenomistajien merkintäetuoikeudesta poikkeamiseen on oltava yhtiön kannalta ”painava taloudellinen syy”. Yhtiöt osoittavat kuitenkin käytännössä liiankin paljon mielikuvitusta siitä, mitä pidetään painavana syynä. Ei olisi pahitteeksi, että lakiteksti olisi tässä suhteessa hieman täsmällisempi, sillä suunnatuilla anneilla voi muuttaa jopa yritysten omistussuhteita. Todella vaarallisella tiellä ollaan, mikäli ulkopuolisille suunnataan osakkeita alihintaan.

Viime vuoden aikana pörssiyhtiöistä Basware suuntasi osakkeita syyskuussa muutamille instituutioille 33,50 euron merkintähintaan. Heinäkuussa Zeeland ja syyskuussa Componenta tarjosivat osakkeita kaikille halukkaille 0,02 eurolla (vastaa 4,36 euroa käänteisen splitin jälkeen) ja yhdellä eurolla. Tällä hetkellä Taaleritehdas markkinoi B-osakkeita yleisölle 7,25 euron hintaan.

Onneksi merkintäoikeusannit ovat myös lisääntyneet. Ne tarjoavat sijoittajalle monta tavallisuudesta poikkeavaa ansaintamahdollisuutta, mikä näkyi hyvin vastikään päättyneessä Oriolan annissa. Kaikki osakkeenomistajat eivät käytä oikeuttaan merkitä uusia osakkeita, minkä vuoksi myyntiin tulee merkintäoikeuksia. Tämän poikkeuksellisen tarjonnan vuoksi maksullinen anti on yleensä aina omiaan rasittamaan osakekurssia. Tästä syystä jopa pelkkä ilmoitus tulevasta annista kuitataan pörssissä useimmiten kurssilaskulla, sillä osa sijoittajista myy osakkeita heti ostaakseen niitä takaisin annin aikana joko osakkeina tai merkintäoikeuksina. Annin jälkeen osakekurssilla on tapana nopeasti toipua. Oriolan osakekurssin annin jälkeinen toipuminen oli jopa tavallista voimakkaampi.

Nykyään antiin osallistuvat voivat varata itselleen lisäosakkeita ns. toissijaisesta merkinnästä, koska osa osakkeenomistajien merkintäoikeuksista jää aina syystä tai toisesta käyttämättä ja osakkeita siltä osin merkitsemättä. Lisäosakkeiden saaminen ilman, että merkintäoikeudesta joutuu maksamaan, on merkittävä rahanarvoinen etu, jota aina kannattaa hyödyntää, toki  edellyttäen, että osakkeen markkina-arvo on merkintähintaa selvästi korkeampi.

Toissijaisessa merkinnässä osakkeet jaetaan samassa suhteessa kuin sijoittaja on merkinnyt osakkeita merkintäoikeuksilla. Esimerkiksi Oriolan annissa runsaat kolme prosenttia tarjotuista osakkeista jäi merkitsemättä merkintäoikeuksilla. Mikäli kaikki antiin osallistuneet merkitsijät pyytäisivät täyden potin osakkeita ilman merkintäoikeuksia, saanto olisi siis kolme lisäosaketta 100 merkintäoikeuksilla merkittyä osaketta kohti. Todellisuudessa sataprosenttinen osallistuminen toissijaiseen antiin on utopiaa, joten peukalosääntönä voi pitää, että saanto saattaa olla jopa kaksinkertainen teoreettiseen määrään verrattuna varsinkin mikäli joku suuromistajista jättää varaamatta itselleen lisäosakkeita. Oriolan tapauksessa toisijainen merkintä tuotti noin neljän euron arvoisia lisäosakkeita 2,50 euron hintaan.

Vuoden 2014 aikana Outokumpu, Lemminkäinen ja Citycon sekä ruotsalaiset Sotkamo Silver ja Endomines järjestivät merkintäoikeusanteja. Endomines vieläpä varsin erikoisilla merkintäehdoilla. Kuluvan vuoden helmikuussa oli Oriolan vuoro paikata vakavaraisuuttaan Venäjäseikkailun viime vuonna tuottaman 259 miljoonan euron tappion jälkeen. Sijoittajien suhtautuminen yhtiöön on muuttunut dramaattisesti myönteisemmäksi Venäjän liiketoiminnan myynnin jälkeen. Outokummulla oli helmikuussa hieman erilainen osaketarjous. Yhtiö myi lähinnä ulkomaisille suursijoittajille viisivuotisen vaihtovelkakirjalainan. Torstaina (5.3.2015) alkoi Metsä Boardin anti, jossa 12 A- tai B-osakkeella saa merkitä yhden B-osakkeen 3,66 euron merkintähintaan.

Erityisesti First North-listalle on viime aikoina ollut melkoinen ryntäys aikaisempien vuosien hiljaiseloon verrattuna. Näissä tapauksissa poikkeamiseen osakkeenomistajien merkintäetuoikeudesta on todellakin painava taloudellinen syy, kun osakepohjaa laajennetaan ja osakkeet saatetaan julkisen kaupankäynnin piiriin. Jo viime vuoden puolella apajille ehtivät Verkkokauppa (merkintähinta 23 euroa), Herartis Pharma (10,50), Cleantech Invest (0,65), Nexstim (6,35), United Bankers (33,00) ja Nixu (4,40). Verrattaessa tämän päivän pörssikursseihin olisi kannattanut osallistua erityisesti Verkkokaupan ja United Bankersin IPOihin (IPO = Initial Public Offering). Kumpikin yhtiö on tehnyt varsin osakasystävällisen osinkopäätöksen alkuvuonna. Näiden kahden lisäksi myös Nixu on hieman plussalla IPO-hintaan verrattuna.

Sitomiseen, nostamiseen ja kiinnittämiseen soveltuvia tuotteita valmistava Piippo avasi kuluvan vuoden First North –pelin tarjoamalla helmikuussa 7,50 euron merkintähintaan 550.000 osaketta, joista kaupaksi meni vajaat puolet. Osakkeiden kaupankäynti alkaa 10.3.2014. Aurinkolämpöjärjestelmiä toimittava Savo-Solar tarjoaa vielä tätä kirjoitettaessa runsaat kaksi miljoonaa osaketta kahden euron kappalehintaan sijoittajille Suomessa ja Ruotsissa. Yritys, joka on Cleantech Investin osakkuusyhtiö, ei luota Helsingin First North –listaan vaan aloittaa Tukholman vastaavalla listalla 2.4.2015.

Helsingin FN-listalle on tulossa 16.3.2015 varsin mielenkiintoinen yritys, Detection Technology, joka valmistaa röntgenkuvantamisjärjestelmiä ja niiden komponentteja. Markkinoille tarjotaan lähes seitsemän miljoonaa osaketta hintaan, joka on enintään 6,40 euroa, 3.3.2015 alkaneessa listautumisannissa. Osake on todellinen riskisijoitus, sillä vielä vuonna 2013 oma pääoma oli negatiivinen. Toisaalta toimiala edustaa varsin korkeatasoista teknologiaa ja tulevaisuuden näkymät ovat lupaavat.  Pörssin päälistalle on kuluvana vuonna tulossa ainakin kaksi yritystä. Niistä Asiakastieto on varsin mielenkiintoinen tulokas. Elektrobitin jakautumisen yhteydessä syntyy kesäkuun lopussa myös Bittium-niminen pörssiyhtiö.

Pörssilistan kokoonpanon muutosten surullinen puoli on listalta poistuvat yritykset. Vuosina 2014–2015 listalta on poistettu lunastustarjousten seurauksena Pohjola Pankki, Rautaruukki (fuusio ruotsalaisen SSAB:n kanssa) ja Oral Hammaslääkärit. Poistumassa ovat ainakin Sievi Capital ja Vacon. Listalle näyttävät jäävän lunastustarjouksista huolimatta SSK ja Incap. Jälkimmäistä tarjousta voi luonnehtia suorastaan hävyttömäksi, sillä tarjottu hinta oli vain puolet lunastushetken käyvästä arvosta. Tällä hetkellä on meneillään lunastustarjoukset Turvatiimistä ja Ixonoksesta. Kummassakaan ei tarjota minkäänlaista preemiota.

Omistamme osakkeita Lemminkäisessä, Oriolassa ja Outokummussa sekä G.W.Sohlbergissa, joka on Detection Technologyn pääomistaja.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Parhaat osaketuotot korjaa varmimmin joukon kärsivällisin, ei älykkäin

To, 05/03/2015 - 12:46

Yleensä sijoittaja jakaa ylimääräisen varallisuutensa osakkeiden ja korkojen kesken. Akateemisessa tarkastelussa korkosijoituksia pidetään lähtökohtaisesti osakkeita vähäriskisempinä, sillä niiden tuotto on ennustettavampi lyhyellä aikavälillä. Osakkeiden tuotto-odotus kuitenkin myönnetään pitkällä aikavälillä korkosijoituksia selvästi paremmaksi, ja tämän katsotaan selittyvän nimenomaan osakkeiden lyhyen tähtäimen riskin – kurssivaihteluiden laajalla haarukalla mitattuna – korkealla tasolla. Kuinka kauan osakesijoittajan pitää sijoituksiaan holdailla, jotta lyhyen tähtäimen riski jää statistin rooliin?

New Yorkin pörssistä on saatavissa erittäin kattava aineisto osake- ja korkosijoitusten historiallisista tuotoista. Vaikka ne eivät lakisääteisen klausuulin mukaan olekaan tae tulevasta, on niiden pohjalta mahdollista tehdä ainakin alustavia johtopäätöksiä suhdanteiden yli ulottuvaa sijoitustoimintaa koskien.

Jeremy Siegel on tutkinut New Yorkin pörssin aineistoa yli 200 vuoden ajalta, aina vuodesta 1802 vuoteen 2012 asti. Kirjassaan Stocks for the long run hän on verrannut osake- ja korkosijoitusten tuottohaitarin leveyttä eri ajanjaksoilla, aloittaen vuoden mittaisesta tarkasteluvälistä päättäen jopa 30 vuoden mittaiseen sijoitushorisonttiin.

Seuraavassa tiivistän havainnot koko aikasarjasta:

Sijoitushorisontti 1 vuosi:

Osakkeet tuottivat parhaimmillaan 66,6 prosenttia ja heikoimmillaan -38,6 prosenttia.

Bondit tuottivat parhaimmillaan 35,2 prosenttia ja heikoimmillaan -21,9 prosenttia.

-> osakkeiden lyhyen tähtäimen riski on huomattavan korkea.

Sijoitushorisontti 2 vuotta (tuotot keskimäärin per vuosi):

Osakkeet tuottivat parhaimmillaan 39,4 prosenttia ja heikoimmillaan -31,7 prosenttia.

Bondit tuottivat parhaimmillaan 24,7 prosenttia ja heikoimmillaan -15,9 prosenttia.

-> osakkeiden lyhyen tähtäimen riski on huomattavan korkea.

Sijoitushorisontti 5 vuotta (tuotot keskimäärin per vuosi):

Osakkeet tuottivat parhaimmillaan 27,3 prosenttia ja heikoimmillaan -11,9 prosenttia.

Bondit tuottivat parhaimmillaan 17,7 prosenttia ja heikoimmillaan -10,1 prosenttia.

-> osakkeiden riskiprofiili pienenee merkittävästi suhteessa joukkovelkakirjoihin; viiden vuoden juoksussa osakesijoitukset ovat heikoimmillaankin tuottaneet vain hieman joukkovelkakirjoja huonommin, mutta upside on ollut merkittävästi suurempi.

Sijoitushorisontti 10 vuotta (tuotot keskimäärin per vuosi):

Osakkeet tuottivat parhaimmillaan 16,8 prosenttia ja heikoimmillaan -4,1 prosenttia.

Bondit tuottivat parhaimmillaan 12,4 prosenttia ja heikoimmillaan -5,4 prosenttia.

-> osakkeiden riskiprofiili on jo huomattavan pieni suhteessa joukkovelkakirjoihin; kymmenen vuoden juoksussa osakkeet ovat heikoimmillaankin tuottaneet paremmin kuin joukkovelkakirjat.

Sijoitushorisontti 20 vuotta (tuotot keskimäärin per vuosi):

Osakkeet tuottivat parhaimmillaan 12,6 prosenttia ja heikoimmillaan 1,0 prosenttia.

Bondit tuottivat parhaimmillaan 8,8 prosenttia ja heikoimmillaan -3,1 prosenttia.

-> osakkeet näyttävät kahden vuosikymmenen tähtäimellä ainoalta järkevältä paikalta säilyttää varallisuutta (ja kasvattaa sitä); osakkeet ovat huonoimmillaankin tuottaneet positiivisen reaalituoton, mutta joukkovelkakirjat ovat jääneet heikoimmillaan tuotoiltaan selvästi miinusmerkkisiksi.

Sijoitushorisontti 30 vuotta (tuotot keskimäärin per vuosi):

Osakkeet tuottivat parhaimmillaan 10,6 prosenttia ja heikoimmillaan 2,6 prosenttia.

Bondit tuottivat parhaimmillaan 7,8 prosenttia ja heikoimmillaan -2,0 prosenttia.

-> erittäin pitkällä tähtäimellä yksittäisten suhdannesyklien vaikutus osaketuottoihin eliminoituu, ja osakkeet tuottavat pitkän aikavälin keskiarvonsa mukaisesti, keskimäärin reaalisesti 6–7 prosenttia vuodessa, heikkojenkin ajanjaksojen päättyessä kuitenkin reaalisesti selvästi plussan puolelle.

Mainittakoon, että edeltävät tuotot ovat reaalisia indeksituottoja, joista inflaatio on eliminoitu. Toisin sanoen ne kuvaavat suoraan sijoittajan ostovoiman muutosta, mikä tietysti on pitkällä aikavälillä sijoitustoiminnan tavoitteista kaikkein rationaalisin.

Yli 200 vuoden tilastoaineistosta on mahdollista esittää, että osakesijoituksen kurssiheilunnalla mitattava riski pienenee merkittävästi, kun sijoitushorisontti ylittää 5 vuotta. Tätä lyhyemmällä aikajänteellä korkosijoituksilla on perusteltu, kokonaiskehitystä tasapainottava paikkansa portfoliossa.

Jos kärsivällisyys riittää 20 vuoden sijoitushorisonttiin, antaa historia olettaa heikoimmallakin tuurilla positiivista vuotuista keskituottoa, myös reaalisesti eli inflaation rahan arvoa alentava vaikutus huomioiden. Toisin sanoen 20 vuoden horisontilla osakesijoitusten tuotto ei ole koskaan vajonnut inflaation alle.

Tilastot kertovat, ettei osakesijoittaminen ole pikajuoksua, vaan se on verrattavissa maratoniin.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: THX0477 / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Vanhemmat säästävät useammin pojilleen kuin tyttärilleen

To, 05/03/2015 - 08:31

Tutkimme miten vanhemmat säästävät lapsilleen. Yli seitsemästä tuhannesta suomalaisesta 0–16-vuotiaasta arvo-osuustilin omistajasta, pojat edustavat 53 prosentin enemmistöä. Alaikäisillä on keskimäärin 670 euroa tilillään. Säästöt kasvavat varsinkin kuuden ensimmäisen ikävuoden aikana.

Nordnetin asiakkailla on joko enemmän poika- kuin tyttölapsia (poikia syntyy enemmän) tai sitten jostain syystä pojille säästetään useammin kuin tytöille. On kuitenkin mielenkiintoista huomata, että tytöille säästetään selkeästi isompia summia kuin pojille. Tyttöjen tilit ovat keskimäärin 10 prosenttia suuremmat kuin poikien.

Tytärten talletukset peittoavatkin poikien talletukset yhdessätoista ikäryhmässä kuudestatoista. Tämä saattaa selittyä isien aktiivisemmasta otteesta sijoittamisessa yleensä, yhdistettynä heidän heikkouteensa tyttäriään kohtaan. Niin tai näin on hienoa, että lapsille säästetään näinkin hanakasti.

Jokaisesta suomalaisesta tulisi nimittäin eläkeikään mennessä miljonääri, jos esimerkiksi kaikki lapsilisät sijoitettaisiin osakkeisiin, esimerkiksi halpojen indeksirahastojen kautta. Korkoa korolle -ilmiö on sitä mielettömämpi, mitä aikaisemmin säästämisen aloittaa. Siksi jo muutaman satasen säästöt vuodessa tuottavat lapsellesi pitkässä juoksussa merkittävän pesämunan. Myös kummi- ja syntymäpäivälahjojen kanavointi säästöiksi tuottaisi pienellä rahalla paljon tulosta.

Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että sukupuolten väliset erot kasvavat räjähdysmäisesti itsenäistymisen myötä. Alla olevassa kuvaajassa silmiin pistää varsinkin 20. ikävuosi. Silloin miesten säästäminen yleistyy monikertaisesti naisten säästämiskäytökseen nähden. On kuitenkin myönteistä huomata, että niin sanotut nuoret aikuiset säästävät varttuneimpia aikuisia tavallisemmin. Säästäminen toisin sanoen yleistyy.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kuinka paljon hyvää osakekursseihin on jo ladattu?

Ke, 04/03/2015 - 14:41

Tuloskausi on käytännössä jo ohitse, joten sijoittajalle tarjoutuu mahdollisuus laskea salkkuyhtiöidensä ja potentiaalisten ostokohteidensa tunnuslukuja tuoreimmilla mahdollisilla luvuilla. Tunnuslukujen analyysi on erinomaisen tärkeää, koska se auttaa sijoittajaa selvittämään, onko hyvä yhtiö myös hyvä sijoitus vallitsevalla arvostustasolla. Tulosraporttihan kertoo suoraan vain yhtiön laadusta, ei vielä sijoituksen mielekkyydestä – jotta sijoittaja saa sen selville, on laskettava tunnuslukuja, jotka yhdistävät yhtiökohtaiset realiteetit ja osakekurssin. Tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti yksinkertaisia tapoja selvittää osakkeen markkinahinnoitteluun jo sisään ladattuja odotuksia.

Kuten sijoittajat oppivat viimeistään it-huumassa, vaikuttaa yhtiöön ja sen osakkeeseen kohdistuvien odotusten sekä toteuman välinen poikkeama sijoitustuottoon. Toisin sanoen hyvä yhtiö ei ole aina synonyymi hyvälle sijoitukselle.

Yksittäisen osakesijoituksen kokonaistuotto (pääomavoitot + osingot) muodostuu paitsi yhtiön tosiasiallisesta menestyksestä kilpailullisilla markkinoilla, myös yhtiön kasvun ja kannattavuuden toteumasta suhteessa niihin oletuksiin, joita muut sijoittajat olivat hinnoitelleet osakkeeseen sillä hetkellä, kun yksittäinen sijoittaja osti osakkeensa.

Edeltävän huomioiden on elintärkeää, että sijoittaja hyödyntää sijoitustoiminnassaan laskukaavoja, jotka suhteuttavat yhtiökohtaisen laadun ja osakkeen arvostustasoa koskevan hinnoittelun.

Kuten jo todettua, hyvä yhtiö ei ole automaattisesti hyvä sijoitus. Lähtökohdan johdosta sijoittajan tulee hallita osakeanalyysin perusteet ja tunnistaa eri tunnuslukujen saamista arvoista ne oletukset, joita yhtiön myynnin ja tuloksen kasvuun on kulloinkin ladattu. Osaketta kannattaa luonnollisesti ostaa mieluiten silloin, kun arvostuskertoimet ovat alhaiset ja myydä silloin, kun ne ovat korkeat.

Arvostustasolla tarkoitan tässä yhteydessä esimerkiksi sitä, kuinka monta kertaa vuotuisen myyntinsä tai tuloksensa verran yhtiö maksaa. Arvostustason kehitys voi olla tilanteesta riippuen täysin eri asia kuin osakkeen kurssikäyrän kehitys. Edeltävä lause on syytä sisäistää. Osakekurssin grafiikka kertoo vain sen, miten yhtiön osakekannan hinta on kehittynyt. Arvostustason kehityskaari kertoo sen, haluavatko sijoittajat maksaa aiempaa enemmän vai vähemmän yhtiön vuosituloksesta ja -myynnistä.

Osakekurssi voi siis myös nousta, vaikka yhtiön arvostustaso laskisi. Tämä on mahdollista silloin, kun osakekurssi kohoaa, mutta prosentuaalisesti vähemmän kuin yhtiön tuloskunta kohenee samanaikaisesti.

Osakkeen hintatason analyysi suoritetaan pääasiassa osakekohtaisten tunnuslukujen kautta. Ainakin teoriassa osakesijoittajien kollektiivinen vaatimus vuosituotolle on noin 10 prosenttia. Kun omistajien tuottovaatimus tiedetään tai ainakin oletetaan sovituksi kollektiivisella tasolla, on mahdollista laskea kulloinkin vallitsevista osakekohtaisista tunnusluvuista odotusarvot yhtiökohtaiselle suorituskyvylle.

Menetelmä perustuu siihen, että osakkeenomistajan tuotto-odotus realisoituu yhtiön liiketoiminnan generoiman tuloksen muodossa. Nyt siis puhutaan arjessa syntyvästä nettotuloksesta, ei osakekurssin poukkoilusta tilikauden aikana.

Jos tarkasteluhetken tulostuotto (E/P) on alhainen, on tulevaisuuden kasvuodotus tuloksen suhteen suuri. Vaihtoehtoisesti yhtiön kannattavuus voi olla hyvin vakaa, minkä vuoksi sijoittajat ovat valmiita tyytymään matalampaan, mutta melko varmaan tuotto-odotukseen, kenties vivuttaen omalla pääomalleen tavoiteltavia tuottoja velkarahan turvin. Allekirjoittanut on harjoittanut tätä muutaman kerran, ja kokemukset ovat keskimäärin varsin hyviä.

Jos tulostuotto kuitenkin ylittää 10 prosenttia, se ei heijasta juurikaan tulokseen ladattuja kasvunäkymiä, vaan sijoittajan kannalta lopputulos olisi varsin hyvä myös nykytuloksen säilyessä.

Mainittakoon tarkennuksena, että tulostuotto on tuloskertoimen eli P/E-luvun käänteisluku. Siinä missä P/E-luku kertoo, kuinka monta vuotta yhtiöllä kestää ansaita osakkeensa nykyhinta takaisin vakaan nettotuloksen muodossa, kertoo tulostuotto vuotuisen nettotuloksen tuottaman prosenttituoton osakkeen nykyhinnalle. Se on karkealla kaavalla myös osinkotuotto, jos yhtiö jakaisi koko tuloksensa ulos.

Tulostuoton (E/P) laskentatausta voidaan esittää seuraavasti:

E/P = [1 / (P/E)]
E/P = [ROE / (P/BV)]
E/P = [Nettotulos-% / (P/S)]

Kuten edellä olevista keskenään vaihtoehtoisista kaavoista voidaan havaita, saadaan yhtiökohtaiset odotukset kartoitettua erilaisilla tavoilla. E/P merkitsee kaavoissa tulostuottoa, jonka paikalle on sijoitettava kussakin tapauksessa osakesijoittajan yllä kuvattu tuottovaatimus tai yksilöllinen tavoitetaso. Loppu on tämän jälkeen kaavojen mekaanista soveltamista.

Osakehinnoittelun asettuessa P/BV-tasolle 1, odottavat sijoittajat pörssiyhtiöltä 10 prosentin oman pääoman tuoton eli ROE:n tasoa. Jos osakkeen P/BV-luku jää alle yhden, odottavat sijoittajat yhtiöltä alle 10 prosentin ROE-toteumaa. Samalla logiikalla osakkeen P/BV-arvon kohoaminen merkitsee, että sijoittajat ovat ladanneet yhtiön kannattavuutta kohtaan selvästi kaksinumeroisia keskimääräisiä ROE-odotuksia.

Jos osakkeen hinta suhteessa osakekohtaiseen liikevaihtoon (P/S) on yksi, on yhtiölle ladattu 10 prosentin vaatimus nettotulosmarginaalista. Osakkeenomistajalle riittää sen sijaan yhtiöstä saatava 5 prosentin nettotulosmarginaali, jos osakkeen P/S-arvo on sijoitushetkellä 0,5. Vastaavasti osakkeen P/S-luvun kohotessa päälle yhden, on yhtiön nettotulosmarginaalia kohtaan asetettu yli 10 prosentin vaatimus.

Lukuisten esimerkkien jälkeen keskeinen havainto voidaan tiivistää: yksittäisen sijoittajan tuotto riippuu pitkälti osakkeen hankintahetken arvostustasosta.

Yhtiö on tasan niin hyvä kuin se on, ja yhtiö itse generoi yritystoiminnassaan olevalle varallisuudelle juuri sellaisen tuoton kuin se generoi. Tämä käy ilmi osavuosikatsauksista ja tilinpäätöstiedotteista – niistä ilmenee yhtiön laatu. Sijoittajien välillä tuottoerot riippuvat keskeisimmin siitä, millaisin arvostustasoin he hankkivat osuutensa laatuyhtiöstä. Tässä oletetaan mekaanisesti, että kukaan ei sijoita velkavipua hyödyntäen, mikä muuttaisi sijoittajien välisiä eroja omalle pääomalle saatavissa tuotoissa.

Kun sijoittaja on saanut selville, mitä markkinoilla on jo yhtiötä kohtaan hinnoiteltu, tulee hänen tehdä omat johtopäätöksensä toimeksiantojen osalta vertaamalla omaa näkemystään markkinoiden näkemykseen. Jos sijoittaja uskoo yhtiön olevan tulevaisuudessa kannattavampi kuin markkinoilla luullaan, on oston paikka käsillä. Asian kääntäen käsillä olisi tietysti myyntihetki.

Tässä merkinnässä lyhyesti kuvattujen tunnuslukujen tulkinnan pääsäännöt voidaan esittää seuraavasti:

a) Mitä korkeampi P/BV-luku, sitä korkeampaa ROE:a yhtiöltä odotetaan
b) Mitä korkeampi P/E-luku, sitä vauhdikkaampaa tuloskasvua yhtiöltä odotetaan
c) Mitä korkeampi P/S-luku, sitä kannattavampaa yhtiön toiminnan ennustetaan olevan
d) Mitä korkeampi osakkeen efektiivinen osinkotuotto, sitä vähemmän yhtiölle on ladattu tuloskasvupaineita

Kun salkkusi todennäköisesti kehittyi positiivisesti viime vuonna, halventuivatko omistuksesi kuitenkin arvostustasolla mitattuna, kun ottaa huomioon yhtiöiden tosiasiallisen kehityskaaren tilinpäätösten valossa?

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: JD Hancock / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Johannalle ja Leenalle sijoittaminen on osa arkea

Ti, 03/03/2015 - 10:31

Voisi helposti kuvitella, että naisten tarinat sijoittamisesta poikkeavat miesten vastaavista tarinoista. Tämä ei pidä paikkaansa. Usein, kun tapaan naisasiakkaitamme, huomaan heidän olevan keskimääräistä kiinnostuneempia pörssiyhtiöiden tuloksista ja tulevaisuudennäkymistä sekä sijoittamisesta ulkomaille. Voi sanoa, että he sijoittavat aivan kuten miehetkin. Naiset ovat silti vähemmistönä sijoittajien joukossa. Nordnetin suomalaisista asiakkaista vain 25 % on naisia.

Tutustuin Leenaan ja Johannaan, jotka ovat aloittaneet sijoittamisen eri tavalla. Molemmille sijoittamisesta on tullut osa normaalia arkea, jossa seurataan talousuutisia, luetaan sijoitusblogeja, keskustellaan sijoittamisesta ja haetaan jännitystä elämään.

Johanna Lehmuksen sijoittajatarina alkoi asunnon myynnistä

”Sijoitustarinani alkoi noin 10 vuotta sitten, aikaan jolloin myin ensimmäistä omistusasuntoani. Olen taustaltani kauppatieteilijä ja sijoittaminen on aina ollut lähipiirissäni jollain tasolla puheenaiheena. Tuohon asti kuuntelin lähinnä kiinnostuneena muiden kertomuksia, mutta asunnon myymisestä jäänyt käteinen oli lähtölaukaus sijoittamiselle. Eihän ylimääräinen käteinen voi jäädä pankkitilille, vaan sille pitää saada tuottoa!

Aloitin rahastosijoittamisesta, sillä se tuntui helpoimmalta ja riskittömimmältä vaihtoehdolta. Alussa käytin jonkin verran aikaa sijoitustavoitteiden pohtimiseen. Melko nopeasti laajensin osakesijoittamiseen parempien tuottonäkymien perässä. Vaikka osakesijoittaminen vaatii tietoa ja aikaa, on se myös hyvin mielenkiintoista. Strategiani on sekoitus osakepoiminnasta ja ”osta ja pidä” -osakkeista. Salkkuani voi kuvailla nyt osakepainotteiseksi; se koostuu sekä arvo-osakkeista että osakkeista, joilla voi tarvittaessa käydä useammin kauppaa. Alusta asti olen pyrkinyt hajauttamaan sijoituksiani. Osakkeiden kohdalla hankin ensisijaisesti yhtiöitä, joiden liiketoiminnan tunnen ja joissa täyttyvät tietyt tunnusmerkit. Viime aikoina olen lisännyt ulkomaisten osakkeiden osuutta salkussani. Tällä hetkellä osakkeiden lisäksi ETF:t kiinnostavat eniten ja niiden maailmaan aion tutustua seuraavaksi.

Seuraan netin keskustelua ja sijoitusblogeja jonkin verran. Oma sijoittaminen on melko kausittaista siinä mielessä, että esimerkiksi tuloskaudella ja varsinkin lomalla seuraan markkinaa aktiivisemmin. Siitä ei kuitenkaan tule stressiä. En menetä yöunia tämän takia! Sijoituksissa ei aina voi voittaa, mutta tärkeintä on, että on itse tyytyväinen salkun kokonaistuottoon.

Sijoittajatarinani on siis kulkenut melko turvallisesta alusta haasteiden hakemiseen. Kannustaisin naisia avaamaan arvo-osuustilin, mikäli nyt säästät tilille pahan päivän varalle. Tiedosta omat riskinottomahdollisuutesi ja hankit riittävästi tietoa perusteista. Saat varmasti säästöillesi paremman tuoton valitulla sijoitusinstrumentilla!”

Leena Paljakka hakee jännitystä arkeen

”Aloitin sijoittamisen opiskeluaikana, noin parikymppisenä. Sijoitusmaailma, ja markkinatalous ylipäätään, kiehtoi minua ja halusin ehdottomasti mahdollisuuden parantaa omaa talouttani sijoittamisen avulla. Teoriatietoa sijoittamiseen liittyen oli paljon saatavilla, mutta alkuun pääseminen käytännössä ei tuntunut yhtä helpolta. Mistä tiedän, mikä sijoitusyhtiö on luotettava? Miten käytännössä teen sijoituksen? Ja ennen kaikkea, mihin kohteeseen kannattaa sijoittaa? Minulla kävi tuuri, sillä lähelläni oli sijoittamisesta kiinnostunut henkilö. Avasin arvo-osuustilin ja etsimme yhdessä pari hyvää sijoituskohdetta. Tämä alkusysäys veti minut mukaan sijoitusmaailmaan, jonka jälkeen oli helppo perehtyä asioihin itse. Innostuin sijoittamisesta todella!

Tällä hetkellä sijoituksistani 70 % on rahastoissa ja 30 % on suoria osakesijoituksia. Erityisesti minua kiinnostaa kehittyvät markkinat, toimialat ja yhtiöt suuremman kasvupotentiaalin vuoksi. Olen myös koukussa jännitykseen, jota sijoitusharrastuksestani saan. Salkkujeni riskimittarit näyttävät siis melko korkeaa riskiä. Tähän strategiaan olen päätynyt osittain myös siksi, että aloittaessani minulla ei ollut lottovoittoa, perintöä tai muutakaan isompaa omaisuutta, vaan olen sijoittanut aina palkkatuloilla. Kertasijoituksen ollessa pienempi, valitsin korkeamman tuottopotentiaalin. Sijoitusvarallisuuden kasvaessa olen kyllä hankkinut salkkuuni myös vähemmän riskipitoisia sijoituksia, esimerkiksi vakaampia osinkoyhtiöitä ja tunnettuihin brändeihin sijoittavia rahastoja.

Seuraan taloutta ja sijoituksiani lähes päivittäin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että käyttäisin kaiken vapaa-aikani syväluotaaviin analyyseihin pörssiyhtiöiden tilinpäätöksistä, vaan sijoittamisesta on tullut enemmänkin elämäntapa ja harrastus. Teen sitä mistä pidän ja sillä tavalla, josta tykkään. Esimerkkipäivänä aamulla hampaita harjatessa kuulen uutisista Ukrainan tilanteen kiristymisestä, työmatkalla luen sijoitusaiheisen aamukirjeen pääotsikot puhelimen kautta, lounastauolla tarkistan sijoitusteni tilanteen ja autoa tankatessani bensan hinta saa minut pohtimaan öljyn hinnan kehitystä ja vaikutuksia. Olen tilannut sähköpostiini talousuutisia ja ladannut puhelimeen kiinnostavat uutissivut, joita on helppo ja nopea selata.

On sääli, että Suomessa sijoitusharrastus on melko harvinaista, etenkin naisten keskuudessa. Mielestäni jokaisen kannattaisi säästää tai sijoittaa edes jonkun verran taloutensa turvaamiseksi, vaikka helposti rahastosäästämisen muodossa. Usein kuulen, ettei rahaa jää menojen jälkeen säästöön. Uskon, että todellinen syy on jossain muualla. Sijoittamisen ehkä kuvitellaan olevan liian työlästä ja vaikeaa, eikä tiedetä miten alkuun voisi päästä. Etenkin naiset helposti ajattelevat, etteivät tiedä asioista tarpeeksi eivätkä siksi kehtaa edes kysyä sijoittamismahdollisuuksista.

Epäröiminen neuvon kysymisessä kannatta unohtaa. Ilmapiiri sijoitusasioiden ympärillä on mielestäni muuttunut avoimemmaksi ja aloittelijaa autetaan mielellään. Pitää muistaa, että jokainen on aloittanut jostain. Yksi keino alkuun pääsemiseksi on esimerkiksi se, että sijoittaa pariin kolmeen rahastoon pienen summan, esimerkiksi muutaman kympin, jonka on valmis maksamaan vaikka vain uudesta kokemuksesta. Omien sijoitusten myötä salkkua tulee seurattua ja kiinnostus sijoittamiseen ylipäätään herää. Hetken kuluttua huomaa, että tietääkin sijoittamisesta jo paljon enemmän.”

 

Kirjoittaja on Nordnet Suomen myynti- ja markkinointijohtaja Suvi Tuppurainen, joka kannustaa sekä miehiä että naisia kuluttamaan, säästämään ja sijoittamaan oikeassa suhteessa.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit