Nordnetbank

Tilaa syöte syöte Nordnetbank
Just another Nordnetboggen Sites site
Päivitetty: 30 min 31 s sitten

Mitkä yhtiöt kestävät kurssiturbulenssissa parhaiten?

Pe, 01/07/2016 - 17:04

Kuluva sijoitusvuosi on muistuttanut Helsingin pörssin osakemarkkinoilla vuoristorataa. Ensin riitti alamäkeä Kiinan kasvuhuolten takia. Keväällä optimismi palautui, mutta taas kerran ”sijoittajat” ovat huolissaan kasvusta. Listaan tähän merkintään muutaman ajatuksen siitä, millaisten yhtiöiden kyydissä on mielestäni hyvä olla juuri nyt.

Helsingin pörssin kesäkuun viimeinen maanantai alkoi ja päättyi verenpunaisin lukemin. Kun yhtiöiden toimintaympäristössä tapahtuu odottamattomia käänteitä, osa markkinatoimijoista alkaa pelätä investointien jäätymistä. Suomalaisesta perspektiivistä katsoen voi lakonisesti todeta, että täällä ne ovat jäätyneet jo hyvän aikaa sitten.

Totta puhuen eurooppalainen taantuma tietenkin vaikuttaisi vahvasti vientivetoisen Helsingin pörssin yhtiöiden lyhyen tähtäimen liiketoimintanäkymiin. Samaan hengenvetoon on kuitenkin sanottava, että mielestäni sijoittajan päätehtävä on tuotteiltaan ja palveluiltaan kilpailukykyisten laatuyhtiöiden tunnistaminen ja niiden kohtuuhintaan ostaminen – ei suhdanteiden, korkomuutosten, EKP:n päätösten, äänestysten ja valuuttaliikkeiden ennustaminen (arvaaminen).

Nykyisessä epävarmuustilassa Helsingin pörssiin kohdistuu kahdenlaista painetta. Ensimmäisessä yleinen hermostuneisuus johtaa siihen, että osa ulkomaisista sijoittajista päättää nostaa kytkintä pelätessään pelikaanin lentävän turbiiniin. Silloin he myyvät kautta linjan riippumatta yhtiön nimestä, toimialasta ja tuotteen kilpailukyvystä. Laatu menee pesuveden mukana. Heille tämä on reunamarkkina, josta on keskimääräistä vaikeampaa realisoida positiot käteiseksi ripeästi. Luultavasti juuri siksi täällä laineet loiskuvat voimakkaimmin, kun hädän hetkellä osakkeita työnnetään myyntilaidalle kaksin käsin. (Vastaavasti niissä yhtiöissä, joissa on vahva ulkomaisten sijoittajien kiinnostus, kurssi nousee vauhdikkaasti silloin, kun kysyntä palaa.)

Suomalaiset kotitaloudet omistavat Helsingin pörssin osakkeista vain 23 prosenttia. Se on tietenkin valitettavaa paitsi kansankapitalismin myös valtiontalouden kannalta, koska menetämme jatkuvasti potentiaalisesti suuren summan pääomatuloveroja pääomien maatessa talletustileillä nollatuottoisina.

Toinen paine tulee suorista liiketoimintavaikutuksista, mitä EU:n hajoaminen voisi aiheuttaa. Yhtiötasolla tarkasteltuna Helsingin pörssiin ei kohdistu tässä tilanteessa yhtä suoria vaikutuksia kuin oli osoitettavissa esimerkiksi Kiinan tai Venäjän markkinaturbulenssin yhteydessä. Esimerkiksi Fiskarsilla, Metsä Boardilla, Raisiolla, Stora Ensolla ja UPM:llä on liiketoimintaa Iso-Britanniaan, mutta sen markkinan liikehdintään nämä yhtiöt eivät perusskenaariossa kaadu.

Suoranaisia nykytilanteesta hyötyjiä on yhtiötasolla vähän, ja konkreettisimmat edut liittyvät mahdollisiin valuuttakurssivaikutuksiin. Niillä ei nähdäkseni ole minkäänlaista pysyvää kilpailuetua luovaa merkitystä.

Listaisin nykytilanteessa yhtiövalintanäkemykseni seuraavasti:

1. Hahmota kokonaisuus – minne rahat, jos ei osakkeisiin?

Elämme tilapäisesti tilanteessa, jossa keskuspankit ovat toimillaan riistäneet osakkeille vaihtoehtoiset mielekkään sijoituskohteet. Pääomalle ei ole siis jätetty muuta kotia kuin osakkeet. Markkinat näyttävätkin edelleen – uusista uhkakuvista huolimatta – hinnoittelevan osakkeet pitkälti nollakorkojen eli vaihtoehtoisten kohteiden heikkouden kautta. Keskuspankkien tietoisesta politiikasta johtuen sijoittajien kollektiivinen riskinsietokyky yritysriskejä kohtaan on nyt tavanomaista korkeampi. (Kupla syntyy, jos osakemarkkinoilla unohtuu yritysriskien hinnoittelu kokonaan.)

Nollakorot kantavat varsin pitkälle huolta siitä, että pääoma ei suuressa mittakaavassa poistu osakemarkkinoilta kovin herkästi. Nykyisissä markkinaolosuhteissa, joissa osakkeille vaihtoehtoiset kohteet tuottavat keskimäärin erittäin heikosti, sijoittajan on perusteltua sietää hieman tavanomaista enemmän epävarmuutta ja yritysriskiä. Jos korot olisivat nyt ”normaalilla tasolla”, olettaisin markkinareaktion olevan huomattavasti maanantaina koettua dramaattisempi. Suunta olisi luonnollisestikin alaviistoon.

Koska vallitsevassa tilanteessa tuottonäkymät ovat osakkeiden rinnalla olemattomat, on sijoittajan järkevää pää kylmänä, totuttautua heiluntaan ja istua edelleen osakkeiden päällä (ja käsien päällä, jotta ei myy ainakaan hetken mielijohteesta paniikissa). Tosin pienehkö käteiskassa on hyvä ylläpitää.

2. Suosi laatua

New Yorkin pörssi ja erityisesti Dow Jones -indeksi on tänään vain kolmen prosentin päässä kaikkien aikojen ennätyksestään. Tämä kertoo mielestäni paljon siitä, mikä on nykytiedon valossa oikea mittakaava ”hermoilulle”.

Tämä ei kuitenkaan kerro vielä mitään osakkeiden nousuvarasta tai sen puutteesta. Mutta huomioiden sen tosiasian, että osakekurssit ovat nousseet edelleen huolimatta laskevista tulosodotuksista, ovat osakkeiden arvostustasot kohonneet selvästi. Tämä johtaa mielestäni puhtaan matemaattisesti siihen, että valtavan tuloskasvuloikan puuttuessa osakkeiden indeksitason tuotot tulevat lähiaikoina maltillistumaan selvästi siitä, minkä olemme kokeneet 2010-luvun alkupuoliskolla. Näin ollen henkilökohtainen ohjenuorani omassa salkunhoidossani on ”vältä indeksisijoituksia”. (En ole niitä tosin koskaan aiemminkaan tehnyt.)

Yhtiövalinnassakin pitää tehdä painotuksia: vahvaa markkina-asemaa, kansainvälistä menestystä, korkeaa oman pääoman tuottokykyä, vankkaa palveluliiketoimintaa ja omistaja-arvolähtöistä johtamista. Ja hallittua teknologiariskiä.

Kannatan teemaa ”laatuyhtiöitä kohtuuhinnalla”. Huono liiketoiminta on huonoa liiketoimintaa, vaikka sitä saisi ostaa kuinka halvalla hyvänsä. Tai kuinka suuren pudotuksen jälkeen tahansa. Henkilökohtaisesti koluan pörssin yhtiölistaa salkun ostoja ajatellen ylhäältä alaspäin, eli pienimmän prosentuaalisen pudotuksen mukaisessa järjestyksessä. Pääoma kaikkoaa laadusta yleensä viimeisenä – silloin, kun maailma on romahtamaisillaan. Lähihistorian tuottolukemia tarkastellessa häntäpään miinuslukemat eivät ainakaan minulle viesti alennusprosenteista. Oikeastaan päinvastoin – markkinat ovat sen verran tehokkaat, että ne hinnoittelevat useimmiten täysin oikein yhtiön kilpailuedun menetyksen tai peräti sen puutteen.

3. Suosi ennustettavia ja kasvavia osinkoja

Osakekurssit ovat kohonneet Suomi-sijoittajan kaupankäyntimahdollisuuksien kannalta keskeisissä pörsseissä huimasti maaliskuun 2009 pohjalukemien – finanssikriisin synkimpien hetkien – jälkeen. Finanssikriisin pohjalta myös p/e-luku on noussut rivakasti, joten osa kurssinoususta on pohjautunut arvostuskertoimien nousulle, ei pelkästään tuloskasvulle – sijoittajat ovat nyt siis entistä halukkaampia maksamaan suuremman kertoimen nykytuloksesta (tai sen kasvunäkymästä).

Olen jo vuoden ajan uskonut, että asetelma on muuttumassa. Kokonaistuotto, joka muodostuu kurssinoususta ja osingoista, on toteutunut 2010-luvun alkupuoliskolla suhteessa 70/30. Nousukaudella apina, indeksisijoittaja ja osakepoimija pystyivät hyvään tuottoon. Nyt yhtiövalinnan merkitys kasvaa ja se lisää eroa sijoittajien välille.

Uskon osinkojen nousevan lähivuosien perspektiivissä kuskin paikalle suurin piirtein 70 prosentin suhteella kokonaistuottoon (kurssinousulle jää vastaavasti käänteinen 30 prosenttia). Osinkojen merkitys siis nousee dramaattisesti. Nollaosingon yhtiöt rinnastuvat jääkiekkokortteihin: niiden arvo jää tarinoiden varaan.

Uskon dramaattisen laskumarkkinan sijaan sivuttaismarkkinaan, jossa tulokset kasvavat edelleen, mutta hitaasti ja arvostuskertoimet laskevat. Mikäli yleinen tuloskasvu toteutuu edes kohtuullisena, normalisoituvat p/e-luvut tuloskasvun seurauksena, jos indeksit eivät enää lyhyessä juoksussa jatka vauhdikkaasti kohoamistaan. Tämä asetelma kuitenkin merkitsisi indeksisijoittajalle nollatuoton vuosia, mikä osaltaan mielestäni korostaa yhtiövalinnan merkitystä.

(Ymmärrän hyvin, että osa sijoittajista ei halua edes lähtökohtaisesti ottaa kantaa indeksitason tuleviin liikkeisiin ja tämä on aivan hyväksyttävä strategia, kunhan sitä noudattaa johdonmukaisesti.)

Hahmottelemassani skenaariossa – eli osakkeiden arvostuskertoimien laskiessa kollektiivisesti – vain tulostaan ja osinkoaan kasvattavat yhtiöt pystyvät vastustamaan yleistä vaakalentoa tai hienoista kurssilaskua. Kotimarkkinoiden heikkouden vuoksi katse kääntyy Helsingin pörssissä kansainvälisiin yhtiöihin ja laatuyhtiöiden listan loppuessa kokonaan ulkomaille kansainvälisenä hajautuksena.

SIJOITA KUIN GURU -KIRJAN ENNAKKOMYYNTI ON ALKANUT! KIRJAN ESITTELYSIVULLE NORDNETISSÄ PÄÄSET TÄSTÄ LINKISTÄ.

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: stuart.mike via DIYlovin / CC BY

Artikkeli Mitkä yhtiöt kestävät kurssiturbulenssissa parhaiten? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Keskity olennaiseen

Ke, 29/06/2016 - 21:36

Brexit, Grexit, Fixit, Nexit… Uutisoinnin raflaavat otsikot ja akronymit keräävät klikkauksia huomiohakuisilla lyhyen aikavälin uhkilla. Monesti lyhytnäköisten markkinoiden liikkeet puetaan järkeenkäypään narratiiviin. Nousun ja laskun syyksi kelpaa korkomuutosten odotukset kumpaankin suuntaan. Valtava määrä resursseja menee huomisen ennakoimiseen, vaikka tosiasiassa emme hahmota tätäkään päivää kovin hyvin: kaikki sosiaalinen, ihmismielen oikkujen alla oleva toiminta on lähtökohtaisesti hyvin vaikeasti ennustettavaa ja tulevaisuutta koskeviin väittämiin tulisi suhtautua skeptisesti. Kuten Aktian pääekonomisti Heidi Schauman äskeittäin myönsi väärin menneistä Brexit-ennusteista, ”me olimme kaikki väärässä. Ajattelimme liian rationaalisesti, että tämä olisi talouskysymys. Ei ollut. Tämä olikin briteille tunnekysymys.” Nordealla opiksi ei otettu yhtä nopeasti, sillä Tanskan pääanalyytikko arvioi Brexitin toteutumattomuuden todennäköisyydeksi 30% heti äänestyksen perään. Toivon vilpittömästi että Nordean risk management ei laske pankin turvallisuuden vaalimista näiden ennusteiden varaan.

 

Nostan kirjoituksessa muutamia esimerkkejä tuodakseni esille, kuinka huonoja olemme yleensä ennustamaan tulevaisuutta.

200 vuotta sitten väestö- ja taloustieteilijä Thomas Malthus ennusti, että koska väestö kasvaa geometrisen sarjan mukaan (2, 4, 8, 16 jne..) mutta ravintovarat aritmeettisesti (1, 2, 3, 4 jne..), ihmiskunnan väestö tulee romahtamaan oman määränsä mahdottomuuteen. Ihmiskunnan väestö on ennusteen jälkeen seitsenkertaistunut ja nälänhätä on lähestulkoon kokonaan eliminoitu.

1800-luvun lopulla, jolloin hevoset oli vielä pääasiallinen liikkumisen muoto kaupungeissa, New Yorkin kaupunki ennusti, että silloisilla elintason ja väestön kasvutrendeillä vuonna 1960 kaupunki työllistää 100 000 ihmistä siirtämässä hevosen lantaa kaduilta pois.

Toisen maailmansodan jälkeen ennakoitiin, että ensimmäisen maailmansodan jälkeinen lama toistuisi ja miljoonat rintamalta palaavat sotilaat aiheuttaisivat massatyöttömyyden. Seurasikin kaikkien aikojen talouskasvun kultakausi kun Eurooppa ja Aasia rakennettiin raunioista ja Yhdysvalloissa elintaso nousi ennennäkemättömälle tasolle.

USA:n talouden velkaantumisesta on varoitettu jo ainakin 1980-luvun lopulta alkaen. Taloudella on kuitenkin ollut ihmeellinen kyky vaan kasvattaa kapasiteettiaan ja luoda vaurautta, vaikkakin alati pienemmälle prosentille väestöstä.

 

Esimerkkejä voisi nostaa loputtomasti enemmän. Kuten historioitsija Barbara Tuchman totesi, trendit tuottavat myös vastamekanismeja ihmisiltä: ”historia, eli ihmisnarratiivi ei koskaan seuraa, ja tulee aina narraamaan, tieteellisia extrapolointeja”. En väitä, etteikö välillä voisi kolahtaa isommin. Ihmiskunnan elintaso rakentuu alati kompleksisemman järjestelmän varaan ja lisääntyvä kompleksisuus tarkoittaa monesti myös haavoittuvaisuutta vaikka iskuja tulisikin harvemmin. Maailma on jakautumassa globalisaatiossa voittajiin ja häviäjiin samalla kun informaatiota eriarvoisuudesta on saatavilla enemmän kuin koskaan. Brexit on oire EU:n ongelmista. Eurokriisi on muuttunut anemiaksi, mutta on vaikea nähdä anemian ohimenoa ennen kuin Saksa kääntää ylijäämänsä alijäämäksi ja lakkaa tuomasta kysyntää maahansa (viemällä muualle maailmaan enemmän kuin itse tuottaa) vaan hyväksyy korkeamman palkkainflaation ja siirtää työttömyyttä muista euromaista itselleen. Yhteisvaluutan riskit ovat edelleen valtavat, vaikka ongelma on toistaiseksi lakaistu maton alle.

Todellinen haavoittuvaisuus koskee niin kutsuttuja Mustia Joutsenia, joita vastaan emme määritelmällisesti voi varautua sillä niitä ei pysty ennustamaan.

 

On silti hyvä muistaa, että asioilla on yleensä tapana lutviintua vähemmän jännittävällä tavalla kuin aluksi osaamme odottaa. Jo se, että odotamme pahinta skenaariota vähentää skenaarion todennäköisyyttä. George Soros (ja sosiologit) puhuu refleksiivisyydestä eli siitä kuinka odotuksemme tulevaisuudesta muokkaavat itseasiassa myös tulevia toimiamme eli niin sanotusti myös häntä heiluttaa koiraa. Lähtökohtaisesti ihmiset toimivat uhkia vältellen ja pyrkien parempaan huomiseen ja ihmisluonne muuttuu yllättävän hitaasti. Ne ovat olennaisia tekijöitä joihin on parempi keskittyä.

 

 

 

 

 

Artikkeli Keskity olennaiseen julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Brexit ja epävarmuus

La, 25/06/2016 - 21:00

Politiikka ei kuulu lempiaiheisiini. Aihe ei herätä minussa niin paljon intohimoja, että haluaisin käyttää vapaa-aikaani aiheesta kirjoittamiseen. Tällä kertaa kuitenkin teen poikkeuksen, sillä Lontoossa asuessani on ollut täysin mahdotonta välttyä Brexit-yliannostukselta, vaikka parhaani olen yrittänytkin.

En väitä tietäväni, kumpi äänestettävistä vaihtoehdoista olisi ollut parempi, sillä kukaan muukaan ei pysty sitä tässä vaiheessa tietämään. Äänestystuloksella on vaikutusta vuosikymmeniksi eteenpäin. Vasta tulevaisuus tulee näyttämään oliko päätös oikea vai väärä, sillä nykyhetkessä ei voi tietää, mitä tulevaisuudessa tullaan päättämään. Ainoa varma asia on, että mikäli tämä neuvoa-antava kansanäänestys johtaa Britannian eroon EU:sta, on maalla jatkossa enemmän vapautta ja vastuuta päättää omasta kohtalostaan. ’Remain’ vaihtoehto olisi tarkoittanut turvallisemman tuntuista ja helpommin ennakoitavaa tulevaisuutta, kun ’Leave’ vaihtoehto puolestaan tarkoittaa vaikeasti ennakoitava tulevaisuutta, jossa moni erilainen skenaario on mahdollinen. Epävarmuus ei tietenkään välttämättä tarkoita epäonnistumista.

Epävarmuus ja siihen suhtautuminen olikin mielestäni yksi vaalien mielenkiintoisimmista teemoista. Epävarmuuteen voi suhtautua niin monella tavalla. Monella ihmisellä on tapana pitää kiinni epämiellyttävästä työpaikastaan, koska taustalla on pelko, että uusi työpaikka voi olla nykyistä huonompi. Moni pelkää erota mielipahaa tuottavasta parisuhteesta, koska riskinä on viettää loppuikänsä yksin. Harva britti on tyytyväinen EU:n synnyttämiin hyötyihin, mutta monelle status quo on parempi vaihtoehto kuin hyppy tuntemattomaan. Toiset sietevät epävarmuutta paremmin kuin toiset. ’Remain’ vaihtoehto on kuin ostaisi Saksan valtiolainoja alhaisella korolla, ’Leave’ on kuin ostaisi riskisen pienyhtiön osakkeita korkealla tuotto-odotuksella. Mahdollisuus tehdä omia itsenäisiä päätöksiä ei yksin takaa briteille yhtään mitään, mutta vapaus ja itsenäisyys päättää omista asioistaan ovat silti tyypillisiä ominaispiirteitä vauraille kansakunnille (esimerkkeinä tämän päivän Sveitsi, Singapore ja Hongkong sekä Yhdysvallat ja Iso-Britannia teollisen vallankumouksen aikana). Euroopan vauraus on rakennettu aikana ennen EU:ta, ei sen ansiosta.

’Remain’ -kampanjan tavoite oli vedota äänestäjien heikkoon kohtaan, kykyyn sietää epävarmuutta. Kampanja sai lempinimen ’Project Fear’ juuri tästä syystä.

Mikäli äänestys olisi järjestetty pelkästään Lontoolaisille, olisi ’Remain’ puoli voittanut ylivoimaisesti. Sattumaa tai ei, mutta Lontoo on myös paikka, jossa ihmisillä on ylisuuria asuntolainoja omaan tulotasoonsa nähden, joten ei liene yllätys jos George Osbornen maalailemat uhkakuvat asuntojen hintojen selvästä laskusta Brexitin seurauksena saavat monet kallistumaan EU:ssa pysymisen puolelle. Suurella velkataakalla on orjuuttava vaikutus. Painava velkataakkaa harteilla on vaikea ketterästi reagoida ympärillä muuttuvaan maailmaan. Velkaorja on riippuvainen nykysien työtilanteen pysyvyydestä, sillä hänellä ei ole varaa laskea väliaikaisesti tulotasoaan uusien taitojen hankkimiseksi, kun nykyiset taidot muuttuvat arvottomiksi. Tästä syystä velkaorja ei siedä epävarmuutta ja todennäköisesti äänesti EU:ssa pysymisen puolesta.

Suurella velkataakalla ja heikolla riskinsietokyvyllä on selvä yhteys myös makrotasolla. Suuret velat tarkoittavat suuria riskejä. Iso-Britannian kokonaisvelat julkinen ja yksityinen sektori mukaanlukien on yksi maailman korkeimmista. Maassa on valtavan suuri pankkisektori, jonka valtio joutunee pelastamaan sen joutuessa vaikeuksiin. Tämän takia moni on syystäkin varpaillaan, sillä pienikin hikka taloudessa voi laukaista jotain suurempaa tai vaarallisempaa. Mikäli finanssikriisi iskisi Brexitin seurauksena, kenen tai minkä syytä se olisi? Onko lumivyöry sen viimeisenä laskeutuneen lumihiutaleen syy vai johtuuko se lumimassasta joka on kerääntynyt vuoren huipulle pitkän ajan saatossa? Britannian talous on yksipuolinen ja finanssisektorin painoarvo maan taloudessa on liian suuri. Riski siitä, että maa voi joutua finanssikriisin ryöpyttelemäksi on suuri, oli maa EU:ssa tai ei.

Mikäli Lontoon finanssipiirit olisivat yksin saaneet äänestää, olisi ’Remain’ kampanja voittanut maanvyöryn lailla. Edellä mainituttu äänestäjäryhmä on laskutaitoista sakkia ja he tekevät valintansa yleensä numeerisen faktatiedon perusteella. Heille tärkeässä asemassa on IMF:n ja muiden vastaavien instituutioiden laskelmat BKT:n kasvusta, punnan kurssista ja omaisuusarvojen kehityksestä. Mutta ongelmana on kuitenkin se, että paraskaan arvio brexitin vaikutuksista data-aineistoon ei voi ulottua muutamaa vuotta pidemmälle, koska kukaan ei voi tietää, mitä sen jälkeen tapahtuu. Tiedän, että Lontoon pankkirien joukossa on paljon älykkäitä ja matemaattisesti lahjakkaita ihmisiä, mutta mielestäni liian moni heistä sortuu aina päätöksenteossaan painottamaan lyhyen aikavälin kehitystä liikaa suhteessa pitkän aikavälin kehitykseen. Äänestyksessä oli kyse sukupolvien mittaisesta ajanjaksosta, ei siitä mitä käy BKT:lle, punnalle, asuntojen hinnoille tai osakkeille vuosina 2016 ja 2017.

Ja sitten on vielä akateemikot. Mikä voisikaan olla vakuuttavampi argumentti EU:ssa pysymisen puolesta kuin kymmenen talousnobelistin varoitus Brexitin vaaroista. Heidän argumenttinsa on tietenkin: merkittävä epävarmuus. Kaikki heistä ovat huippuälykkäitä henkilöitä, mutta kuka todella uskoo, että taloustieteen akateemikot voisivat kannattaa jotain, mihin liittyy epävarmuutta. Siis henkilöt, jotka valitsevat turvallisen ja stabiilin yliopistotyön eläkepäiviinsä asti vaikka lahjakkuutta olisi paljon muuhunkin. Riskinkarttajilta ei sovi odottaa riskinottoa.

Riskinsietokyky on kuin lihas, jota täytyy harjoittaa tietyin väliajoin, jottei se surkastuisi. Tämän takia volatiliteetti markkinoilla on hyvä asia. Sata autokolaria 10 km/h nopeudella on parempi kuin yksi kolari 100 km/h nopeudella. Ei ole olemassa keinoa poistaa suhdanteita tai rakentaallisia muutoksia taloudesta. Liian pitkään jatkuva alhainen volatiliteetti tarkoittaa, korkeampia riskejä, ei alhaisempia. Ajattele vaikkapa Kreikan valtionlainan korkoja ennen ja jälkeen maan romahtamista.

Dynaamisessa taloudessa yrityksiä syntyy ja kuolee jatkuvasti. Dynaaminen ja stabiili ovat toisensa poissulkevia asioita. Talouskasvun vakaus ei ole oikea tavoite, se estää luovaa tuhoa. BKT:n kuuluu kasvaa ja pörssikurssien nousta pitkällä aikavälillä, mutta kehitys ei voi olla kuin viivottimella vedetty nouseva suora. Taantuma ei tarkoita talouden kuolemista vaan sen murrosta, joten brexitiä ei saisi pelätä sen takia, että se voisi saada aikaan turbulenssia talouden rakenteissa. Sen sijaan byrokratia ja liika hallinnointi tappaa taloudellista toimeliaisuutta satavarmasti. Jos EU voi jossain asiassa olla maailman paras, niin se on byrokratian luominen. Byrokratia on talouden vihollinen, jota vastaan pitää taistella eikä BKT:n volatiliteetti. Mikäli britit onnistuvat karsimaan byrokratiaa ja turhaa hallinnointia Brexitin ansiosta (brittipoliitikot eivät tosin ole kovin hyviä siinä), tulee maa uskoakseni menestymään paremmin kuin direktiiveihin ja päätöksenteon kankeuteen kahlitut EU-maat.

Kun itse pidät huolen siitä, että et hautaudu valtavan velkavuoren alle, kulutat vähemmän kuin tienaat, olet valmis kehittämään omia taitojasi maailman muuttuessa ympärilläsi ja olet valmis liikkumaan enemmän kuin pieneen kasvimaahan juurtunut vihannes, ei epävarmuudella pelottelu enää tehoa sinuun. Oma kohtalosi ei tällöin ole riippuvainen talouden shokeista ja kriisit muuttuvat mahdollisuuksiksi. Kun riittävän moni toteuttaa näitä teesejä, syntyy yhteisöjä, jotka onnistuvat luomaan vaurautta rakennemuutoksista huolimatta. Epävarmuutta sietävä yhteiskunta myös äänestää eri tavalla kuin sitä pelkäävä yhteiskunta.

Jos et vielä kyllästynyt lukemaan mietteitäni riskeistä ja epävarmuudesta, alla olevan linkin takana oleva kirjoitukseni saattaaisi olla kiinnostaa sinua:

Riskit piilevät siellä, missä niitä vähiten odottaisi

 

Seuraa Twitterissä: @TimoTikkala

Lisää kirjoituksiani: Timotikkala.com

Kuvan lähde: Getty Images

Artikkeli Brexit ja epävarmuus julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Brexit toteutui – EU:n ja sijoittajan tilaisuus?

Pe, 24/06/2016 - 12:07

Britannian pääministerin, David Cameronin uhkapeli epäonnistui. Melkein käsittämättömältä tuntuva Brexit toteutui, kun Britannian kansanäänestyksessä äänestettiin tunteilla eikä järjellä. Markkinoiden mielipide asiasta heijastuu punnan arvon rajuna laskuna. Britannian lähtö EU:sta on taloudellisesti huono asia Britannialle.

Vaikutukset

Toisaalta vaikutuksia ei kannata liioitella. EU säilyy merkittävänä talouskumppanina Britannialle, vaikka tämä päätti lähteä EU:sta. EU on käynyt ja käy jatkossakin kauppaa ”ulkopuolisten” kanssa. Britannia neuvottelee itselleen Norjan tapaisen ETA-sopimuksen.

EU:n budjettiin tulee noin 10 prosentin lovi Britannian jäsenmaksun myötä, mutta siihen on kuitenkin kaksi vuotta aikaa varautua. Menotkin pienenevät.

Riskit

Toki riski muiden maiden populisteista pitää huomioida. Esimerkiksi espanjalainen Podemos-puolue saattaisi pystyä Spexittiin. Toisin sanoen, Brexitin varmistuttua markkinoilla koettu riski perustuu nyt paitsi epätietoisuuteen sen käytännön toteuttamisesta, myös sen tartuntariskiin. EU:n sisämarkkinoiden hajoaminen olisi todella huono asia Eurooppalaisille talouksille.

Mahdollisuus

Brexitissä piilee kuitenkin myös mahdollisuus. Kun poikkeuksellista erityiskohtelua vaatinut jäsen eroaa, EU:sta voi tulla yhtenäisempi. Mikäli myös toinen erityiskohtelua vaatinut valtio, eli Kreikka jättäisi euron ja EU:n, jälkimmäinen voisi täysin rinnoin keskittyä omien intressien ajamiseen sen jäsenmaiden hyväksi. Jos Brexitin aiheuttama riski on dominoefekti, sen synnyttämä mahdollisuus on yhtenäisempi EU.

Markkinat

Osakkemarkkinoiden avattua ne liittyivät punnan luisuun. Markkinat eivät pidä yllätyksistä. Kurssilasku on pahimillaan ollut vuoden 1987 niin sanotun ”mustan maanantain” luokkaa. Jos Brexit syntyi tunteella, myös markkinareaktio on aina yllätysten yhteydessä tunteikas.

Alhaisen korkotason aikaan tuottavia sijoituskohteita osakkeiden lisäksi ei kuitenkaan ole. Lisäksi keskuspankeilta on lisää tukea luvassa. Perusteltuna tai ei, markkinoiden suunta on siksi keskipitkällä aikavälillä pikemminkin nousujohteista. Yllä mainitun dominoefektin varjolla.

Brexit suomalaisittain

Suomen kannalta Brexitillä ei ole suuria suoria vaikutuksia. Brittien kannalta suomalaiset tuotteet ja palvelut kallistuvat kun punnan arvo laskee. Tämä toki vaikeuttaa suomalaista vientiä. Britannian osuus Suomen viennistä on kuitenkin vain viiden prosentin luokkaa. Suomalaiset rakenteelliset muutokset on se isompi juttu.

Sijoitukset?

Pitkäjänteisen sijoittajan ei kannata Brexitistä huolestua. Yllätyksiä ei voi, eikä kannata yrittää ajoittaa. Pitkässä juoksussa tänään nähty kurssireaktio muuttuu kupruksi. Myös keskipitkällä aikavälillä on enemmän syitä kurssinousuun kuin laskuun, kunhan kohtalaisen epätodennäköiset riskit eivät toteudu.

 

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292.

Artikkeli Brexit toteutui – EU:n ja sijoittajan tilaisuus? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Suomalaiset äänestäisivät EU-jäsenyyden puolesta

To, 23/06/2016 - 11:35

Mikäli Britannia kansanäänestyksen perusteella päättäisi jättää EU:n, haluavatko suomalaiset myös järjestää äänestyksen EU:sta eroamisesta? Ja miten he itse silloin äänestäisivät? Tätä kysyimme Britannian EU:n jäsenyyttä koskevan kansanäänestyksen kynnyksellä 1029:ltä suomalaiselta.

”Suomalainen kansanäänestys EU jäsenyydestä?”

Mikäli Britit tänään äänestävät Brexitin puolesta, niin 40,2 prosenttia kyselyyn vastanneista suomalaisista haluaisi, että myös Suomeen järjestettäisiin kansanäänestys EU:sta eroamisesta. 42,6 prosenttia vastanneista katsoo, että suomalaiselle kansanäänestykselle ei olisi tarvetta.

Vanhemmat ikäryhmät olivat vahvemmin kansanäänestyksen järjestämisen puolesta kuin nuoremmat ikäryhmät, joissa lähes neljännes vastaajista ei osanut ottaa kantaa kysymykseen. Kaikkien vastaajien keskuudessa 17,2 prosenttia ei osannut sanoa kannattaisiko äänestystä järjestää.

Itä-suomalaisista lähes puolet (45,5%) haluaisi kansanäänestyksen Suomeen mikäli Britit päättävät jättää EU:n, kun taas Länsi-Suomessa tällaista toivoisi vain 38,7 vastaajista.

”Miten äänestäisit?”

Mikäli kansanäänestys Suomen EU-jäsenyydestä kuitenkin järjestettäisiin, suomalaisten EU-kannatus olisi vahvaa. Kyselyn perusteella noin 45,3 prosenttia äänestäisi suoraan suomalaisen EU jäsenyyden puolesta, mikä on huomattavasti enemmän kuin se 34,9 prosenttia joka äänestäisi jäsenyyttä vastaan.

Kannatus on heikointa 36-55 vuotiaiden ikäryhmässä, missä 40,1 prosenttia kannattaa ja 40,3 prosenttia vastustaa EU jäsenyyttä. Kaikissa muissa ikäryhmissä kannatus on selkeästi vastustusta korkeampaa.

EU-kannatus on selkeästi korkeinta Etelä-Suomessa (47,7%) ja heikointa Itä-Suomessa (40,7%). EU-kannatuksen suhteellinen heikkous Itä-Suomessa on jokseenkin yllättävää Venäjän tilanne huomioiden. Lienevätkö taustalla EU-pakotteet, jotka hankaloittavat paikallista kaupankäyntiä naapureiden kanssa?

Kuten Britanniassa, myös Suomessa päättämättömien osuus on kuitenkin suuri. Kyselyn perustella viidennes (19,8%) ei osaa sanoa miten äänestäisi suomalaista EU-jäsenyyttä koskevassa kansanäänestyksessä. Vaikka osuus on suuri, on EU jäsenyyden kannatus Suomessa selvästi vahvempaa kuin Britanniassa, missä puntit ovat kyselyiden perusteella lähes tasan.

Myös Ruotsissa EU-jäsenyyden kannatus on heikompaa. Vastaavanlaisessa kyselyssä 46,8 prosenttia haluaisi kansanäänestyksen, jossa vain 40,9 prosenttia vastaajista äänestäisi jäsenyyden puolesta ja 38,9 prosenttia  äänestäisi sitä vastaan.

Brexit-äänestys

Britit äänestävät tänään (23.6.2016) EU-jäsenyydestään. Tätä kirjoitettaessa 45 prosenttia BBC kyselyssä kannattaa EU jäsenyyttä, kun 44 prosenttia vastustaa sitä. Huomenna aamupäivällä tiedämme miten äänestyksessä kävi.

Vaikka Britit jäisivät Euroopan Unioniin, on suhteellisella äänestystuloksellakin suuri merkitys. Mikäli Brittiläinen EU-kannatus on vain hieman vastustusta suurempaa, heikentää se EU:n päätöksentekokykyä – jatkossakin.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292.

 

Tutkimuksen toteutti tutkimusyhtiö CINT ajalla 28.12.2015–3.1.2016. Kyselyyn vastasi 1 029 18–70-vuotiasta suomalaista. Virhemarginaali +/-3 %.

Kuva: Wikimedia Commons

Artikkeli Suomalaiset äänestäisivät EU-jäsenyyden puolesta julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Nordnet Blogin Brexit-seuranta

Ke, 22/06/2016 - 09:02

Keräsin kaikki Britannian mahdollista EU-eroa eli Brexitiä koskevat päivitykseni samaan blogikirjoitukseen. Tässä ketjussa kerron myös äänestystuloksesta ja sen vaikutuksista. Päivitän kommenttini tähän julkaisuun myös juhannuksena.

 

24.6.2016
TULOSSA: Näin Brexit-äänestyksessä kävi. Mitä nyt tapahtuu?

 

22.6.2016
TULOSSA: Mikäli Britannia kansanäänestyksen perusteella päättäisi jättää EU:n, haluavatko suomalaiset myös järjestää äänestyksen EU:sta eroamisesta? Ja miten he itse silloin äänestäisivät? Kerron tuoreet tutkimustulokset juuri ennen äänestystä.

 

18.6.2016
Lue mitä mahdollisesti on odotettavissa äänestystuloksen selvittyä.
Brexit –äänestyksen jälkeen…

 

16.6.2016
Juhannusaatonaaton äänestyspäivä lähestyy ja tätä kirjoittaessa Brexit:iä puoltavat äänestäjät ovat johdossa. Vielä ehdit päivittää tietosi, mistä Brexitissä on oikeastaan kysymys.
Mistä Brexitissä on kysymys?

 

4.5.2016
Kävimme toukokuussa #rahapodissa läpi sen hetkisiä ajatuksia Britannian mahdollisesta erosta EU:sta. Voit kuunnella, mitä meillä oli silloin mielessä.
#rahapodi 32 – Varaudutko Brexitiin?

Artikkeli Nordnet Blogin Brexit-seuranta julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Laajensimme toimintaa listautumisanteihin

Ti, 21/06/2016 - 09:00
Vihdoinkin!

Olemme tänään ilmoittaneet, että jätimme liikkeeseenlaskijan asiamies -hakemuksen Euroclear Finlandille. Tämä tarkoittaa, että Nordnet voi jatkossa toimia Nasdaq Helsingin pörssilistalle ja First North Helsinki -markkinapaikalle listautuvien yhtiöiden edustajana, ja vastata listautumisannin toteutuksesta Euroclear Finlandin ylläpitämässä arvo-osuusjärjestelmässä. Toimivaltuuksia odotetaan 1.7.2016 mennessä.

Uusi rooli on erinomainen lisä Nordnetin tarjoamiin palveluihin listautumista suunnitteleville yrityksille. Nordnet tarjoaa aktiivisen asiakaskuntansa vuoksi oikean kohderyhmän, tehokkaat kanavat ja laajan verkoston.

Olemme viime vuosina saaneet lukuisia yhteydenottoja listautuvilta yrityksiltä ja heidän neuvonantajiltaan. Meitä on pyydetty mukaan rakentamaan ja tukemaan suomalaista listautumismarkkinaa. Nyt se toteutuu. Ensi syksystä alkaen voimme tarjota listautuvalle yritykselle kattavat palvelut osakeannin järjestämisestä aina sijoittajatapaamisiin saakka.

Tällä hetkellä Nordnet hallitsee esimerkiksi First North Helsinkiin listattujen yhtiöiden pörssikaupankäyntiä. Lähes kaikissa yhtiöissä Nordnetin osuus kokonaisvaihdosta on sijalla 1-2. Monen yhtiön osakkeenomistajista yli puolet on Nordnetin asiakkaana.

Uudet kasvutarinat kiinnostavat

Asiakkaat ovat jatkuvasti yhä kiinnostuneempia uusista kasvutarinoista, koska käteinen on nollakorkojen vuoksi menettänyt tuottonsa. Tarjoamme jatkossa omalle asiakaskunnalle sekä kaikille muillekin arvo-osuustilin omistaville helpon osallistumisen osakeanteihin. Uskon, että tämä nostaa entisestään korkeaa asiakastyytyväisyyttä ja tekee Nordnetistä houkuttelevan uusille osakesijoittajille.

Suomessa on nähty tänä vuonna kuusi listautumista ja kaksi First Northista pörssilistalle siirtymistä. Listautumiset ovat olleet nousussa erityisesti viime ja tänä vuonna, ja myönteinen kehitys näyttää jatkuvan. Saimme Nasdaq Helsingin toimitusjohtajalta Henrik Husmanilta innostuneen vastaanoton uudistukselle:

”On mukava kuulla, että Nordnet laajentaa toimintaansa listautumispalveluihin. Kun piensijoittajien osallistuminen listautumis- ja muihin anteihin helpottuu, heidän kiinnostuksensa anteja kohtaan varmasti kasvaa. Mitä monipuolisemmat palvelut sijoittajilla on, sitä toimivammat markkinat. Nordnetin päätös tukee Suomen listautumismarkkinan kehittymistä yhä dynaamisemmaksi ja likvidimmäksi”, Husman arvioi.
 
Jään innolla odottamaan syksyn listautumisanteja.
 
 

Kuva: Pixabay

Artikkeli Laajensimme toimintaa listautumisanteihin julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Brexit –äänestyksen jälkeen…

La, 18/06/2016 - 07:25

Osakekurssit ovat tippuneet Brexitin, eli Britannian lähtöä EU:sta puoltavan kannatuksen mukana. Pitkäaikasäästäjän ei kannata tästä(kään) välittää. Osakekurssien lyhyen aikavälin arvonvaihtelu – oli syy mikä tahansa – on osa osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuotto-odotusta. Mitä sitten on odotettavissa Brexit –äänestyksen jälkeen?

Taloudelliset vaikutukset

Riippuen vähän siitä, kenen arvioita kuuntelee (äänestysleirien propagandalta on vaikea välttyä), Brexitin taloudelliset vaikutukset ovat kuitenkin todennäköisimmin rajallisia, sekä Britannialle että EU:lle. Jälkimmäinen tulee olemaan edellisen merkittävä kauppakumppani, oli Britannia sitten osa EU:ta tai ei.

Osakekurssit

Lyhyellä aikavälillä kasvava epätietoisuus on heijastunut markkinoille osakkeiden arvostusta alentavana, korkeampana riskipreemiona, jonka seurauksesta kurssit ovat laskeneet. Näin ollen on vastaavasti mahdollista, että kurssit nousevat heti äänestystuloksen varmistuttua – oli tulos sitten mikä tahansa.

Grexit?

Britannian kansanäänestystuloksen jälkeen keskustelu Kreikan mahdollisesta lähdöstä eurosta (ja mahdollisesti EU:sta), eli Grexitistä saattaa palata mediatuuttien ohjelmistoon. Se on loistanut poissaolollaan toukokuisen Euroalueen ja Kreikan välisen sopimukseen myötä, joka mahdollisti uuden 10,3 miljardin euron rahoituksen, jolla Kreikka voi maksaa heinäkuussa erääntyvät lainansa.

Sopimuksessa ei kuitenkaan ratkaistu Kreikan kriisin syvintä olemusta (Kreikkalaisen taloudenpitoperinteen lisäksi): Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) vaatii Kreikan lainojen leikkaamista, johon varsinkaan saksalaiset eivät koskaan tule myöntymään. IMF:n läsnäoloa ei niinkään tarvita sen rahojen takia, kuin kriisihoidon jatkuvuuden varmistamiseksi.

Toukokuinen sopimus uutisoitiin ”läpimurtona” varmasti osittain siksi, että se tukisi Brexit äänestyksen EU myönteistä kannatusta Britanniassa. Kun Brittiläisten kansanäänestys on ohi, ei enää ole syytä painaa Kreikkalaisia villaisella.

Vahvempi EU?

Tätä kirjoitettaessa ei voi kuin spekuloida miten Brexit –äänestyksessä, tai Grexit –kriisinhoidossa käy. Monet näkevät nämä kriisipesäkkeet EU:ta heikentävinä asioina. Jomman kumman lähtö EU:sta aiheuttaisi tämän peruuttamattomuudelle ison lommon. Populistiset äänet saisivat vettä myllyynsä ja Eurooppalaiset rajat terävöittyisivät.

Toisaalta, mikäli molemmat erityiskohtelua vaativat maat jättäisivät EU:n, tämän poliittisesta toimintakyvystä tulisi huomattavasti parempi. Poliittisesti yhtenäisempi EU voisi keskittyä yhteisten asioiden ajamiseen erinäisten ruohopalojen sammuttelun sijaan. EU:n kehityksen suunta vaihtuisi parempaan?

Joten…

Olit sitten laiska kuukausisäästäjä ETF rahastoissa tai pitkäjänteisesti sijoittava osakepoimia, lyhyen aikavälin huolista ja markkinaheilahduksista ei kannata välittää. Jos siihen lähtee, hötkyilylle ei näy loppua.

Osakemarkkinoiden pitkän aikavälin, noin 6-7 prosentin vuotuinen reaalituotto-odotus pitää sisällään Brexitin kaltaisia ja sitä huomattavasti suurempia huolenaiheita ja töyssyjä, kuten tästä kuvaajasta voi päätellä. Pitkäjänteisyys on vaurastumisen kannalta A ja O. Pitkäjänteisyys on yhtälailla ihmismielelle suuri haaste.

Ei vähiten Brexitin kaltaisten tapahtumien yhteydessä.

 

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Adobe Stock.

 

Artikkeli Brexit –äänestyksen jälkeen… julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Mistä Brexitistä on kysymys?

To, 16/06/2016 - 12:24

Britannian pääministerin, David Cameronin masinoima kansanäänestys Britannian kuulumisesta Euroopan Unioniin piti olla läpihuutojuttu. Kesäkuun 23. päivä järjestettävän kansanäänestyksen vahvistamana Cameron ensin neuvotteli Briteille paremmat EU:n jäsenyysehdot, joiden puolestaan piti varmistaa äänestystulos jäsenyyden hyväksi.

Nyt juhannusaaton kynnyksellä äänestyksen lopputulos on kyselyiden valossa vähintäänkin epävarma. Tätä kirjoittaessa Britannian lähtöä, eli Brexit:iä puoltavat äänestäjät ovat johdossa. Populismin nostettua päänsä paikallinen Brexit -keskustelu onkin kasvavassa määrin muuttunut maahanmuuttoa koskevaksi väittelyksi.

Sisämarkkinat

EU:n sisämarkkinoilla (yhtenäismarkkinoilla, ”single-market”) tavaratpalvelut ja raha, mutta myös ihmiset liikkuvat yhtä vapaasti maasta toiseen kuin maan sisällä. Lähtemällä Euroopan Unionista Britit välttyisivät EU:n vuosittaisista, noin 16 miljardin euron jäsenmaksuista ja he saisivat ”rajojensa hallinnan takaisin”, kuten asia Brexit-kannattajien keskuudessa muotoillaan.

Talousviisastelijoiden keskuudessa ei kuitenkaan ole epäilystä siitä, kannattaako EU:n sisämarkkinoihin kuulua vai ei (yhteinen valuutta ilman yhteistä finanssipolitiikkaa onkin sitten eri juttu) . Tavaroiden, palveluiden, rahan ja ihmisten vapaa liikkuvuus kasvattaa yhteistä kakkua enemmän kuin sen synnyttämät haasteet, kuten jatkuvien rakenteellisten muutosten kivut sitä nakertavat.

Siksi Brexitin toteutuessa, Cameron ensi töikseen yrittää neuvotella Britannialle vastaavanlaiset oikeudet EU:n sisämarkkinoille kuin mitä EU:hun kuulumattomilla Norjalla ja Sveitsillä on. Pelkona kuitenkin on, että EU:laiset ovat ottaneet kilokaupalla herneitä neniinsä Cameronin puuhasteluiden johdosta. Mahdollisista neuvotteluista tullee vaikeat.

Taloudelliset vaikutukset

Mahdollisessa Brexitissä ei kuitenkaan ole kysymys mistään järisyttävästä, talouksia heilahtavasta asiasta. Riippuen keneltä kysyy, Brexit hidastaisi Britannian talouskasvua hieman, mutta ei pysäyttäisi sitä. EU:lta jäisi puolestaan Britannian jäsenmaksu saamatta, mutta sen aiheuttama lovi EU:n 160 miljardin euron budjetissa (2015) ei ole järisyttävän iso sekään.

Toki paikallisille pienille- ja keskisuurille yrityksille, jotka esimerkiksi laajentuvat uusille vientimarkkinoille voi muutaman vuoden päästä, kun Britannia käytännössä irtoaisi EU:sta, tulla joitain ”ylimääräisiä haasteita”, mutta hyvät yhtiöt jatkavat tuloksiensa tekoa olivat he sitten osana Euroopan Unionia tai ei.

Brexitin merkitys

Järisyttävin asia mahdollisessa Brexitissä onkin se, että yksi EU:n merkittävimmistä perustajajäsenistä jättäisi sen. EU:n juuret ovat viimeisen vuosisadan maailmansodissa. Euroopan Unioni synnytettiin estämään historian toistuminen. Haluttiin sitoa Euroopan taloudet yhteen niin, että yhtenäinen riippuvuus estäisi tulevaisuuden sodat.

Tähän nähden maahanmuuttovastaisuus ja Cameronin vehkeily vaikuttaa lähinnä pikkumaiselta. Mahdollisen Brexitin toteutuminen puolivahingossa heittää pitkän varjon Churchillin perinnölle, jonka eteen niin monet ovat vuosien mittaan töitä tehneet.

 

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Adobe Stock.

Artikkeli Mistä Brexitistä on kysymys? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Miten menestyvä sijoittaja suhtautuu Brexitiin?

To, 16/06/2016 - 00:48

Nyt miltei kaikkialla puhutaan Brexitistä, jonka kohtalon pitäisi ratketa viikon kuluttua. Toistaiseksi tunnelmat ovat olleet markkinoilla hyvin rauhalliset, vaikka media otsikoita mielellään tarjoileekin. Kuitenkaan oikeaa ”veristä päivää” ei ole nähty pörssissä vuosikausiin. Sellaisesta voidaan puhua, kun yli viiden prosentin pakkaslukemat ovat taulussa. Prosentin tai kahden päivämuutokset mahtuvat normaalivaihteluun, ja vieläpä New Yorkin pörssikin on vain noin viiden prosentin päässä ennätysnoteerauksistaan. Mitä pitkäjänteisen sijoittajan tulisi ajatella koko Brexitistä?

Brexitin noustua otsikoihin monet varmasti miettivät, pitäisikö osakkeet muuttaa käteiseksi. Osa on jo muuttanutkin. Perusvastaus kysymykseen on, että mikäli varoja tarvitsee lähiaikoina, on osakepaino pidettävä maltillisena tai siirryttävä kokonaan korkosijoituksiin. Näin on siksi, koska ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Ja osakekurssit seuraavat yhtiöiden kehityskaaria suurella todennäköisyydellä vasta pitkässä juoksussa, mutta lyhyellä tähtäimellä ne puntaroivat sijoittajien mielialoja, joita en lähtisi ennustamaan lähestyvän käteistarpeen alla.

Tosin kun moni sijoittaja pakenee nyt Brexitiä turvasatamiin, kuten negatiivisesti tuottaviin korkopapereihin, saavutetaan suojaa lähinnä tuotoilta. Mutta tämä ei välttämättä olekaan juuri se olennaisin asia henkilölle, joka väistämättä tarvitsee käteistä aivan pian. Se on kuitenkin mielestäni tärkeä huomio pitkäjänteiselle sijoittajalle, joka pohtii Brexitin vaikutusta omiin sijoituspäätöksiinsä: jos myyn, niin minne ihmeeseen työnnän rahat tuottamaan seuraavaksi?

Jos sijoitusvarat ovat salkussa pitkällä tähtäimellä, voi Brexitiin suhtautua seuraavia näkökulmia pohtimalla.

1) Menestyvälle sijoittajalle keskeisin laadullinen osakevalintakriteeri on yritysjohto. Sen track record, johtamisen (ei sanojen, vaan tekojen) omistajaorientaatio ja yritysjärjestelyaktiviteetti (tai useissa tapauksissa sen puuttuminen) kertovat pitkäjänteiselle omistajalle, millainen varainhoitaja sijoitusvaroilla on yhtiön sisällä. Hyvä yritysjohto hajauttaa yhtiön taseen kautta salkun suhdanneriskiä ajoittamalla investointeja ja yritysostoja, laskemalla mahdollisesti liikkeeseen erilaisia rahoitusinstrumentteja, ostamalla takaisin omia osakkeita tai myymällä osia yhtiöstä. Osa näistä kannattaa tehdä laskusuhdanteessa ja osa noususuhdanteessa, mutta se on erillinen tarina. Pointti on, että vaikka suhdannenäkymä olisikin heikko, ei laatuyhtiön osakkeita tarvitse välttämättä aina rusikoida salkusta myyntilaidalle verottajan mieliksi.

2) Eri suhdannevaiheet osakkeiden kyydissä (indeksin hajautuksella) istuva sijoittaja saa pörssinousut hyödynnettyä aina täysimääräisesti, aivan sieltä laskun pohjalukemista lähtien. Huomionarvoista on myös se, että pitkäjänteisen sijoittajan, jolla on meneillään tai suunnitteilla osakkeiden osto-ohjelmia, tulee jopa toivoa umpisurkeaa kurssikehitystä. Tämä perustuu siihen, että laskumarkkinoilla sijoittaja saa ostettua samalla rahamäärällä enemmän osakkeita kappalemääräisesti. Näin sijoittajan saama osuus yhtiöstä, sen tulevista voitoista ja osingoista kasvaa.

3) Omia osakkeitaan ostava yhtiö hyötyy laskevista osakekursseista. Se saa samalla summalla mitätöityä suuremman osan osakekannastaan, mikä kohentaa jäljelle jäävien omistajien suhteellista asemaa yhtiössä. Sijoittajan kannalta myös tuloutuneiden osinkovarojen uudelleensijoittaminen muodostuu pitkällä aikavälillä kannattavammaksi heikossa markkinatilanteessa kuin optimismin vallitessa. Kenties hieman vastoin yleistä uskomusta voi sanoa, että menestyvä sijoittaja toivoo kurssinousua vain silloin, kun hän on siirtymässä osakkeiden nettomyyjäksi. (Luonnollisesti sijoittajan täytyy arvioida joka salkku itsenäisesti elämäntilanteen ja sijoitusfilosofian valossa, huomioiden myös myynneistä mahdollisesti seuraavat verot.)

4) Tuskin finanssimarkkinoilla koittaa enää koskaan markkinatilannetta, jossa huolia ei olisi ja aurinko paistaisi suoraan kirkkaalta taivaalta omistajille. Tai jos sellainen tulisi, olisimme todennäköisesti massiivisessa arvostuskuplassa, joka olisi totaalista myrkkyä uusille sijoituksille, tyyliin it-kuplan huippu. Osakesijoituksen tuottohan on ennen kaikkea korvausta liiketoimintariskien kantamisesta. Jos niitä ei ole näköpiirissä, jää tuotto-odotus teoriankin mukaan maltilliseksi. Mielenmaisemassa lyhyen aikavälin kurssiliikkeiden ennustamiseen voi asennoitua kuin osakkeet olisivat listaamattomia. Myisitkö osan perheyhtiöstäsi, jos muut sijoittajat panikoisivat mahdollisia poliittisia käänteitä muutaman päivän ajan?

5) Osakemyynneissä tulee muistaa verotus. Uusien sijoitusten tulee tuottaa hyvin, jotta salkun arvo palautuu tilanteeseen ennen voitollisia osakemyyntejä. Myynti voi tosin olla järkevä idea, jos sijoittaja kokee osakevalintansa perusteiltaan huonoksi nimenomaan yhtiökohtaisen tulevan kehityskaaren, ei osakekurssin viimeaikaisen tai sen oletetun lähiaikojen kehityksen perusteella. Jos yhtiökohtainen kehityskaari näyttää kurssimurheista huolimatta suotuisalta sekä yhtiön tuotteilla ja palveluilla vaikuttaa olevan tulevaisuudessakin kysyntää, on mahdollinen suhdannekuoppa vain harvoin hyvä myyntiperuste. Virhesijoitusten tunnistaminen ja tunnustaminen ovat kuitenkin välttämättömiä osia sijoitustoiminnassa. Kun harhalaukaukset myöntää ajoissa, muodostuu salkun sisältö silmää miellyttäväksi (let the profits run).

SIJOITA KUIN GURU -KIRJAN ENNAKKOMYYNTI ON ALKANUT! KIRJAN ESITTELYSIVULLE NORDNETISSÄ PÄÄSET TÄSTÄ LINKISTÄ.

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Blogi ei ota kantaa Brexitin todennäköisyyteen eikä sitä mahdollisesti seuraavaan tai sitä edeltävään kurssikehitykseen. Jokainen sijoittaja vastaa itse sijoitustoimintansa taloudellisista ja oikeudellisista vaikutuksista. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: grand Yann via Source / CC BY-NC-ND

 

Artikkeli Miten menestyvä sijoittaja suhtautuu Brexitiin? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Verotetaanko autoa vai ajoa?

Ke, 15/06/2016 - 08:07

Autoa ja autoilua verotetaan monella tapaa. Autoveroa maksetaan autoa ensi kerran rekisteröitäessä. Ajoneuvoveroa maksetaan joka vuosi ja polttoaineveroa aina tankattaessa. Liikennepolttoaineista valmisteveroa kertyy 2,6 miljardia euroa, ajoneuvoveroa kerätään 1,1 miljardia euroa ja autoveroa 0,8 miljardia euroa vuoden 2016 talousarvion mukaan.

Lisäksi kuluttaja maksaa polttoaineverosta ja auton verottomasta ostohinnasta 24 prosentin arvonlisäveron.

Autovero liittyy auton hankintaan ja siten kirpaisee vain kerran. Uuden auton ostohintaa korottavana verona se on omiaan hidastamaan autokannan uusiutumista. Autokannan ikääntyminen ei ole hyvä asia, koska vanhat autot ovat turvattomampia ja saastuttavampia kuin uudet autot.

Autovero lasketaan auton vähittäismyyntihinnasta ja veroprosentti nousee hiilidioksidipäästöjen (CO2) noustessa. Tavallisen henkilöauton hinnassa on noin neljännes autoveroa.

Vuotuinen ajoneuvovero tasoittaa autosta maksettavan veron rasitusta ajallisesti. Myös ajoneuvoveroon vaikuttaa auton CO2-päästö. Tavallisen henkilöauton ajoneuvovero on noin 200 euroa vuodessa. Jos se on dieselauto, on siitä lisäksi maksettava käyttövoimaveroa noin 300 euroa vuodessa.

Vuotuinen vero rasittaa erityisesti niitä, joille auto on välttämättömyys, mutta autoa käytetään kuitenkin suhteellisen vähän.

Bensalitrassa on polttoaineveroa 68,13 senttiä ja dieselöljyssä 50,61 senttiä. Ajoneuvoveron käyttövoimaveron keräämistä perustellaan dieselpolttoaineen bensiiniä alemmalla valmisteverolla. Paljon ajava ammattiautoilija ostaa paljon polttoainetta, joten pieni vero polttoaineessa hyödyttää häntä enemmän kuin vähän ajavaa tavallista kuluttajaa. Polttoaineen verotasojen ero arvonlisävero huomioon ottaen vastaa käyttövoimaveron määrää, kun kuluttaja ajaa noin 20 000 kilometriä vuodessa.

Polttoainevero rasittaa erityisesti paljon ajavia ja ammattiliikennettä.

Nykyinen liikenteen verotuskoktaili on syntynyt vaiheittain. Pitkän linjan trendinä näyttäisi olevan siirtyminen hankinnan verosta käytön verotukseen. Siihen on osaltaan pakottanut EU. EU-tuomioistuin on monta kertaa todennut autoverolain ja sen soveltamistavan EU-sopimuksen vastaiseksi.

Autovero on niin merkittävä osa auton hintaa, että siitä luopuminen ei ole ongelmatonta. Autoveron poistaminen laskisi käytettyjen autojen hintoja, jolloin vanhalla autolla ajavat kustantaisivat uuden auton ostajan alennuksen. On myös todennäköistä, että kuluttaja ei saisi hyväkseen koko autoveron osuutta, vaan autojen valmistajat ja kauppiaat nostaisivat omia katteitaan.

Autoveron korvaaminen polttoaineverolla merkitsisi yli 30 prosentin korotusta polttoaineveroihin. Koska hinnan korotus todennäköisesti vähentäisi kulutusta, riittävä korotus voisi olla noin 40 %. Se on runsaat 27 senttiä. Autoveron korvaaminen kokonaan polttoaineverolla nostaisi arvonlisäverokin huomioon ottaen bensalitran hinnan 1,35 eurosta 1,70 euroon. Voittajia olisivat kalliiden uusien autojen ostajat ja häviäjiä vanhoilla autoilla pitkiä työmatkoja ajavat ja ammattiliikenne.

Jos taas autovero siirrettäisiin ajoneuvoveroon, kärsijöitä olisivat vanhalla autolla vähän ajavat.

On oikein, että valtion verotuloista huolta kantavat pohtivat jo nyt uusia tapoja kerätä veroja. Liikenteestä veroja tullaan todennäköisesti keräämään jatkossakin. Toivottavaa on, että verojen uudet keräystavat korvaavat nykyisiä eivätkä tule niiden lisäksi. Veron kerääminen ei myöskään saisi maksaa liikaa – ei yhteiskunnalle eikä varsinkaan veronmaksajalle.

Vesa Korpela on lakiasiain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa

Kuva: iStockphoto.com

Artikkeli Verotetaanko autoa vai ajoa? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Vihamielinen yritysvaltaus umpikujassa?

Ti, 14/06/2016 - 23:21

Suomalaisilla pörssiyhtiöillä ei ole tapana turvautua vihamielisiin yritysvaltauksiin. Yritysjärjestelyjen toteuttaminen asiallisesti neuvotellen ja molempien osapuolten edut huomioon ottaen, on ylivoimaisesti järkevämpi toimintatapa. Tästä huolimatta olemme lähes kaksi vuotta saaneet seurata omituista Anvia-Elisa -näytelmää, jossa valtaajan likaisiltakaan tempuilta ei ole säästytty.

Elisa on alkusyksystä 2014 piirittänyt Finnet-liiton suurinta jäsentä ja Suomen neljänneksi suurinta operaattoria, pohjalaista Anviaa. Alueellisten operaattoreiden haukkaaminen ei ole Elisalle mikään uusi ilmiö, sillä suuren markkinaosuuden omaavalle kotimarkkinayritykselle on kovin vähän muita kasvumahdollisuuksia. Aikaisemmista yritysvaltauksista poiketen Anvian valtaus on lähes kahden vuoden aherruksen jälkeen tuottanut vaivaiset noin 40 prosentin omistuksen. Suurieleisistä elkeistään huolimatta Elisa on siis edelleen vähemmistöomistajana, koska Anvian osake-enemmistö on muilla osakkeenomistajilla.

Nukkuvien osakkeenomistajien lukumäärä on kuitenkin valitettavan suuri, joten Elisa pystyy isännöimään Anvian yhtiökokouksia. Näin se myös teki Anvian varsinaisessa yhtiökokouksessa 31.5.2016 ja pyrkinee samaan ylimääräisessä yhtiökokouksessa 29.6.2016. Alun perin ylimääräisen yhtiökokouksen piti luoda edellytykset Elisan saneleman ostosopimuksen toteuttamiselle. Nyt näyttää siltä, että surkuhupaisan ja Elisan maineen kannalta surkean tarinan loppusanat pyritään kirjoittamaan uusiksi. DNAn pääomistaja Finda Oy on tehnyt Anvia Telecom Oy:stä ostotarjouksen, joka on Elisan tarjousta huomattavasti parempi Anvian osakkeenomistajien kannalta. Ylimääräisestä yhtiökokouksesta on kehkeytymässä uusi jännitysnäytelmä, jonka loppu on vielä hämärän peitossa.

Päivä ennen Anvian varsinaista yhtiökokousta 31.5.2016 kerrottiin yllättäen, että Elisa ja Anvia olivat sopineet, että Anvian telecom-liiketoiminta (Anvia Telecom Oy:n lisäksi neljä Anvian tytäryhtiötä) siirtyy Elisalle 107 miljoonan euron kauppahinnalla. Kauppahinnasta 31 miljoonaa maksettaisiin käteisenä ja loput pääasiassa siten, että Anvialle palautuisi Elisan omistamat yhtiön osakkeet. Tynkä-Anvialle jäisi sopimuksen mukaan pienehkö IT-toiminta sekä mittava sijoitusvarallisuus, joka koostuu mm. kiinteistöomaisuudesta sekä DNAn ja Findan osakkeista. Anvian neuvotteluasema oli heikko, joten sopimusta voinee pitää varsin edullisena Elisan kannalta.

Sopimus muutti Anvian varsinaisen yhtiökokouksen luonnetta. Sopimuksen mukaan Elisa irtaantuisi kokonaan Anviasta. Siitä huolimatta Anvian koko hallintoneuvosto uusittiin vastoin yhtiöjärjestystä, jonka mukaan vain kolmasosa valitaan vuosittain kolmeksi vuodeksi. Uusi hallintoneuvosto koostuu kymmenestä elisalaisesta, kymmenestä muusta Elisan ehdottamasta henkilöstä ja vain kymmenestä Anvian edusta aidosti kiinnostuneesta henkilöstä. Hallintoneuvosto valitsee hallituksen jäsenet. Elisa voi siis halutessaan sanella, kuka istuu Anvian hallituksessa, ja käytännössä näin neuvotella itsensä kanssa Anvian telecom-liiketoiminnan myynnistä.Vielä on ennenaikaista ennustaa, miten Elisan valtausyritys päättyy. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että häviäjiä tulee olemaan paljon. Viime kädessä pohjalaiset menettävät eniten, kun alueen vahva operaattori Anvia katoaa. Elisan kanssa solmitun sopimuksen seurauksena anvialaisten kohtalo olisi ankea riippumatta siitä, siirtyvätkö he Elisan palvelukseen tai jäisivät tynkä-Anviaan. Anvian osakkeenomistajien loppusaldo olisi hieman vähemmän synkkä, mikäli mittava sijoitusvarallisuus jäisi tynkä-Anviaan.

DNAn pääomistaja Finda Oy on 14.6.2016 tarjonnut 120 miljoonaa euroa Anvia Telecom Oy:n koko osakekannasta. Hinta on täysin linjassa sen kanssa, mistä Finda ja Anvia sopivat maaliskuussa, kun Findalle piti siirtyä 42 prosenttia Anvia Telecomista. Tämän kaupan Elisa onnistui estämään. Findan tarjous on selkeästi parempi kuin Elisan tarjous sekä Anvian osakkeenomistajien että henkilökunnan kannalta. Anvian hallituksen tulee luonnollisesti hyväksyä osakkeenomistajien kannalta paras vaihtoehto.

Mikä on Elisan seuraava siirto? Luottamalla siihen, että suuri osa Anvian osakkeenomistajista ei ole paikalla Elisa voi ylimääräisessä yhtiökokouksessa ajaa väkisin läpi oman tarjouksensa vastoin Anvian osakkeenomistajien etua. Elisa voi toki myös vaihtaa Anvian hallituksen ja sitä kautta pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekoon oman esityksensä hyväksi. Tällainen toiminta ei luonnollisestikaan parantaisi Elisan jo valmiiksi tärveltyä mainetta pohjalaisten keskuudessa eikä se olisi myöskään riskitön, sillä kuka tahansa osakkeenomistaja voisi ajaa vahingonkorvauskannetta hallitusta ja sen jäseniä vastaan siitä, että paras tarjous hylätään.

Järkevin vaihtoehto Elisan kannalta olisi luonnollisesti oman tarjouksen parantaminen. Rahallisesti se tuskin olisi ongelma eikä se muuttaisi sitä tosiasiaa, että Anvian telecom-liiketoiminnan hankinta olisi edelleen hyvin edullinen Elisan kannalta. Arvovaltasyyt voivat olla tällaisen menettelyn esteenä. Koko Anvia-operaatio alkaa näyttää parhaimmillaankin vain Pyrrhoksen voitolta Elisan kannalta eikä tarjouskilpailu Anviasta ainakaan lisäisi Elisan johtajien arvostusta.

Viimeinen luku Elisan toteuttamassa vihamielisessä yritysvaltauksessa on siis vielä kirjoittamatta. Kuitenkin voidaan jo laatia yhteenveto tästä operaatiosta, joka tuntuu omineen piirteitä pikemminkin itärajan takaa kuin suomalaisesta pörssimaailmasta. Koko jupakka on ainutlaatuinen eikä pääosan esittäjät ansaitse tyylipisteitä. Elisan toimista on jätetty Vaasan poliisille tutkintapyyntö, joten aikanaan selviää, onko toimittu ”vain” epämoraalisesti tai mahdollisesti myös lainvastaisesti.

Yritysvaltauksen lähtölaukaus ammuttiin elo-syyskuussa 2014, kun Ilkka-Yhtymä Oy:n toimitusjohtaja Matti Korkiatupa keräsi myyntikonsortion, jonka seurauksena Elisasta tuli 16 prosentin omistaja Anviassa. Korkiatupa oli silloin Anvian hallituksen jäsen ja hänen yhtiönsä Anvian suurin omistaja. Julkisuuteen kerrottiin, että myyjät olivat saaneet 2.000 euroa osaketta kohti. On syytä epäillä, ettei tämä ole koko totuus. Anvian osakkeiden kirjanpitoarvo oli myyntikonsortioon kuuluneessa Katternö Groupissa lähes 2.600 euroa ja varman tiedon mukaan osakkeiden myynnistä ei tarvinnut kirjata tappiota.

Sen jälkeen Elisa on järjestänyt useita ”julkisia ostotarjouksia” 2.000 euron hinnasta. Nämä ostotarjoukset eivät kuitenkaan ole noudattaneet arvopaperimarkkinalain vaatimuksia. Samoin Elisan ylin johto on useita kertoja väittänyt sekä julkisuudessa että Elisan omassa yhtiökokouksessa, ettei kenellekään ole maksettu 2.000 euroa enemmän Anvian osakkeista. Tämä väite on totuudenvastainen. Olen henkilökohtaisesti keskustellut useiden henkilöiden kanssa, joille on maksettu enemmän. Minulle on niinikään näytetty asiaan liittyviä asiakirjoja.

Myös Kauppalehti (4.5.2016) kertoo useisiin lähteisiin viitaten, että Elisa on tarjonnut pohjalaisen Anvian osakkeista 2.000 euroa enemmän. Osakeyhtiölaki edellyttää, että kaikkia omistajia kohdellaan tasa-arvoisesti. Kauppalehden haastattelema juristi piti mahdollisena, että julkisen tarjoushinnan saaneet omistajat voisivat vaatia Elisalta vahingonkorvauksia tai että heidän kauppansa voitaisiin tuomita pätemättömäksi.

Takertuminen valheeseen tarjoushinnasta tuntuu turhalta, koska arvopaperimarkkinalaki koskee julkisesti noteerattuja yhtiöitä. Pörssiaikeistaan huolimatta Anvia ei ole listattu yhtiö. Lakia rikkomatta Elisa olisi ilmeisesti voinut tunnustaa maksaneensa enemmän Anvian suuromistajille kuin pienomistajille. Tämä olisi ehkä ollut jopa ymmärrettävää, vaikka ei olisi ollut lain hengen mukaista.

Elisan maaliskuun yhtiökokouksessa väitettiin myös, ettei Elisa käytä bulvaaneja Anvian osakkeita hankkiessaan. Tämäkin väite on totuudenvastainen kuten Kauppalehtikin kertoi 4.5.2016. Usein toistunut toimintamalli näyttää olevan, että suuromistajalle on maksettu virallisen 2.000 euron hinnan lisäksi lisähinta välikäden kautta, joista ainakin maalahtelaisesta yhtiöstä OnePoi Oy:stä on selvää näyttöä.

Kuntapuolellakin osakemyynnit herättävät kysymyksiä. Seinäjoen saamasta todellisesta hinnasta löytynee lisävalaistusta salaiseksi julistetusta Elisan ja kaupungin välisestä sopimuksesta. Sen verran epäilyttäviä hajatietoja on tästä ”salaisesta lisäpöytäkirjasta”, että sisällön pitäisi ehdottomasti saada päivänvaloon. Lapua puolestaan tyytyi muka 2.000 euroon, vaikka toinen ostajataho tarjosi selvästi enemmän. Tosin eriävän mielipiteen mukaan osakekauppaa käsiteltiin erittäin salamyhkäisellä tavalla eikä kaupan kaikkia yksityiskohtia kerrottu edes päätöksentekijöille.

Elisan yhtiökokouksessa maaliskuun lopussa väitettiin myös, ettei Elisa alentuisi hankkimaan Anvian osakkeita ottamalla yhteyttä ihmisiin puhelimitse tai tekemällä kotikäyntejä. Sadat tai pikemminkin tuhannet pohjalaiset tietävät, että yhtiön toimitusjohtaja joko valehteli tai oli hämmästyttävän epätietoinen alaistensa toimista. Elisan toimihenkilöt ovat soittaessaan olleet usein hyvin töykeitä ja pyrkineet painostamaan uhriaan luopumaan Anvian osakkeista. Iltalehti kertoi 6.5.2016, että Elisasta oli eräälle henkilölle soitettu peräti 15 kertaa. Soittajat ovat myös olleet innokkaita tunkeutumaan ihmisten koteihin. Ikäihmiset ovat usein olleet tämän puhelin- ja kotihäirinnän kohteina. Ilmeisesti heitä on pidetty helppoina uhreina.

Elisa on pyrkinyt saamaan Anvian osakkeenomistajat myymään osakkeitaan levittämällä harhaanjohtavaa tietoa yhtiöstä. Elisan toimihenkilöt lähipiireineen tehtailivat alkuvuonna kymmeniä häväistyskirjoituksia lähinnä Ilkka-Yhtymä Oy:n lehtiin. Elisa on myös vaikeuttanut Anvian ja sen johdon toimintaa ehkä kiusantekomielessä synnytetyillä oikeusprosesseilla. Tästä on aiheutunut Anvialle huomattavia kuluja ja johdolle vaikeuksia keskittyä liiketoimintaan.

Arvopaperimarkkinalaki kieltää hyvän arvopaperimarkkinatavan vastaisen menettelyn ja totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien tietojen antamisen arvopaperien markkinoinnin tai vaihdannan yhteydessä. Siltä osin Elisan yritysvaltaus toimii varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka alas hyvämaineinen pörssiyhtiö voi vajota, kun yhtiön hallitus ei näytä hoitavan velvollisuuttaan valvoa yritysjohdon edesottamuksia.

Kim Lindström

Artikkeli Vihamielinen yritysvaltaus umpikujassa? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Fientlig företagskapning i blåsväder?

Ti, 14/06/2016 - 23:01

Det hör inte till normal praxis, att finska börsbolag tyr sig till fientliga företagskapningar. Att genomföra företagsarrangemang med sakliga förhandlingar och med beaktande av båda parters intressen är helt överlägsna i fråga om slutresultatet. Trots detta har vi i nästan två år fått följa med en säregen Anvia-Elisa -tvålopera, där kaparen inte dragit sig ens för smutsiga konster.

Elisa har ända sedan förhösten 2014 antastat Finnet-förbundets största medlem och landets fjärde största operatör, österbottniska Anvia. Att sluka regionala operatörer är ingenting nytt för Elisa, eftersom ett hemmamarknadsföretag med stor marknadsandel knappast har alltför många andra tillväxtmöjligheter. I motsats till tidigare företagsförvärv har dock kapningen av Anvia efter nästan två års ansträngningar resulterat i ett ägande på anspråkslösa cirka 40 procent. Trots stora åthävor är Elisa således fortfarande minoritetsaktionär i Anvia, eftersom majoriteten innehas av de andra aktieägarna.

Tyvärr är sofflocksägarnas antal så stort, att Elisa kan diktera besluten på Anvias bolagsstämmor. Så gjorde bolaget på Anvias ordinarie bolagsstämma den 31.5.2016 och torde försöka detsamma på den extraordinarie bolagsstämman 29.6.2016. Ursprungligen var det meningen att den extraordinarie bolagsstämman skulle skapa förutsättningar för genomförandet av Elisas erbjudande att köpa Anvias telecomverksamhet. Nu ser det ut som om det skulle göras ett försök att skriva om slutorden i den tragikomiska och för Elisas rykte skadliga tvåloperan. DNA:s huvudägare Finda Oy har gjort ett köpanbud på Anvia Telecom Oy, som ur Anvias aktieägares synvinkel är avsevärt bättre än Elisas erbjudande. Den extraordinarie bolagsstämman ser ut att bli en ny rysare, vars slut ännu är höljd i dunkel.

En dag före Anvias ordinarie bolagsstämma den 31.5.2016 offentliggjordes nämligen överraskande, att Elisa och Anvia hade kommit överens om att Anvian telecom-verksamhet (Anvia Telecom Oy samt fyra dotterbolag) övergår till Elisa för en köpeskilling på 107 miljoner euro. Av köpeskillingen skulle 31 miljoner betalas kontant och resten i huvudsak så att de av Elisa ägda aktierna i Anvia returneras till Anvia. Enligt avtalet skulle i rest-Anvia ingå en obetydlig IT-verksamhet samt en betydande placeringsförmögenhet, som bl.a. består av fastigheter samt aktier i DNA och Finda. Anvias förhandlingsposition var svag, och avtalet kan därför betecknas som ytterst förmånligt för Elisa.

Avtalet påverkade tydligt Anvias ordinarie bolagsstämma. Enligt avtalet skulle Elisa helt frigöra sig från Anvia. Trots detta och i strid med bolagsordningen förnyades Anvias förvaltningsråd i sin helhet. Enligt bolagsordningen skall endast en tredjedel väljas årligen för tre år. Det nya förvaltningsrådet består av tio Elisa-anställda, tio personer föreslagna av Elisa och endast tio personer som kan anses vara genuint intresserade av Anvia. Förvaltningsrådet utser medlemmarna i styrelsen. Elisa kan sålunda om det så vill diktera, vem som sitter i Anvias styrelse, och därigenom i praktiken förhandla med sig själv om försäljningen av Anvias telecomverksamhet.

Än så länge är det för tidigt att göra prognoser om hur Elisas kapningsförsök slutar. Det är dock uppenbart att övertagandet resulterar i många förlorare. I sista hand förlorar österbottningarna mest, eftersom regionens starka operatör Anvia försvinner. Till följd av avtalet skulle de Anviaanställdas öde bli dystert oberoende av om de övergår i Elisas tjänst eller stannar kvar i rest-Anvia. Slutsaldot för aktieägarna i Anvia blir något bättre, eftersom den omfattande placeringsförmögenheten skulle förbli i rest-Anvia.

DNA:s huvudägare Finda Oy erbjöd 120 miljoner euro den 14.6.2016 för hela aktiestocken i Anvia Telecom Oy. Priset är helt i linje med den köpeskilling, om vilken Finda och Anvia kom överens i mars, då Finda skulle överta 42 procent av Anvia Telecom. Denna affär lyckades Elisa stoppa. Findas erbjudande är klart bättre än Elisas erbjudande både ur Anvias aktieägares och anställdas synvinkel. Anvias styrelse bör givetvis godkänna det för aktieägarna bästa alternativet.

Vilket är Elisas följande drag? Genom att förlita sig på att en stor del av Anvias aktieägare inte är på plats kan Elisa på den extraordinarie bolagsstämman genomdriva sitt eget erbjudande tvärt emot Anvias aktieägares intresse. Elisa kan givetvis också byta ut styrelsen i Anvia och därigenom försöka påverka beslutsprocessen till förmån för det egna erbjudandet. En sådant förfarande skulle naturligtvis inte förbättra Elisas redan skamfilade rykte bland österbottningarna och skulle inte heller vara riskfri, eftersom vilken aktieägare som helst skulle kunna ställa skadeståndsanspråk på styrelsen och dess medlemmar till följd av att det bästa erbjudandet förkastats.

Det förnuftigaste alternativet ur Elisas synpunkt skulle givetvis vara att förbättra sitt erbjudande. Ekonomiskt skulle det knappast vara något problem och skulle inte heller påverka det faktum, att förvärvet av Anvias telecomverksamhet fortfarande skulle vara förmånligt för Elisa. Prestigeskäl kan däremot vara ett hinder för ett dylikt alternativ. Hela Anviaoperationen börjar till och med i bästa fall se ut som en Pyrrhosseger för Elisa och en offerttävling om Anvia skulle säkert inte höja Elisadirektörernas anseende.

Det sista kapitlet i Elisas fientliga företagsförvärv är sålunda ännu oskrivet. Det är dock redan möjligt att göra ett sammandrag av denna operation, som verkar ha tagit mera intryck av praxis bakom östgränsen än från den finska börsvärlden. Dramat är unikt och huvudrollsinnehavarna förtjänar inga stilpoäng. En begäran om förundersökning av Elisas metoder har lämnats in till Vasapolisen. I sinom tid får vi veta om Elisa agerat ”endast” omoraliskt eller dessutom möjligen lagstridigt.

Företagskapningens startskott sköts i augusti-september 2014, då Ilkka-Yhtymä Oy:s verkställande direktör Matti Korkiatupa samlade ihop ett försäljningskonsortium, vilket resulterade i en ägoandel på 16 procent för Elisa i Anvia. Korkiatupa var då styrelsemedlem i Anvia och hans bolag var Anvias största aktieägare. I offentligheten meddelades, att säljarna fått 2.000 euro per aktie. Det finns skäl att misstänka, att detta inte var hela sanningen. Bokföringsvärdet för Anvias aktier uppgick till inemot 2.600 euro per aktie i Katternö Group, som hörde till försäljningskonsortiet, och enligt en säker källa behövde bolaget inte bokföra förlust på aktierna i samband med försäljningen.

Efter detta har Elisa arrangerat flera ”offentliga köpeanbud” till priset 2.000 euro. Dessa köpbud har dock inte gjorts i enlighet med värdepappersmarknadslagens krav. Dessutom har Elisas högsta ledning flera gånger påstått både i offentligheten och på sin egen bolagsstämma, att ingen fått mera än 2.000 euro per Anviaaktie. Detta påstående överensstämmer inte med sanningen. Undertecknad har personligen talat med flera personer, som alla fått bättre betalt. Undertecknad har också fått se dokument om detta.

Även Kauppalehti (4.5.2016) berättar med hänvisning till flera källor, att Elisa erbjudit mera än 2.000 euro för Anvias aktier. Aktiebolagslagen förutsätter att alla aktieägare behandlas på samma sätt. En av Kauppalehti intervjuad jurist anser det möjligt, att de som fått det offentliga köpbudet kan kräva skadestånd av Elisa eller att aktieaffären kan upphävas.

Att ljuga om anbudspriset förefaller onödigt med tanke på att värdepappersmarknadslagen enbart gäller offentligt noterade bolag. Trots sina börsplaner är Anvia inte ett listat bolag. Utan att bryta mot lagen skulle Elisa tydligen ha kunnat betala ett bättre pris åt Anvias storägare än till småägarna. Detta skulle kanske i viss mån till och med ha varit lätt att förstå, även om det inte skulle ha varit enligt lagens anda.

På Elisas bolagsstämma i mars påstods också, att Elisa inte använder bulvaner vid förvärvet av Anviaaktier. Inte heller detta påstående är sanningsenligt såsom även Kauppalehti berättade den 4.5.2016. En ofta upprepad verksamhetsmodell verkar vara, att storägare förutom det offentliga priset på 2.000 euro per aktie fått en tilläggsköpeskilling via en mellanhand. Åtminstone Malaxföretaget OnePoi Ab har bevisligen fungerat som en sådan mellanhand.

Även i kommunala sammanhag väcker aktieförsäljningarna frågor. Det verkliga pris som Seinäjoki fått för sina aktier torde få tilläggsbelysning i ett hemligstämplat avtal, som ingåtts mellan staden och Elisa. Så pass konstiga ströuppgifter om detta ”hemliga tilläggsprotokoll” finns, att innehållet absolut borde tas fram i dagsljus. Lappo för sin del påstås ha nöjt sig med 2.000 euro, trots att en annan köpkandidat erbjöd betydligt mera. Enligt en till protokollet bifogad avvikande åsikt behandlades dock aktieaffären på ett ytterst ljusskyggt sätt och inte ens de som deltog i beslutsprocessen fick veta affärens alla detaljer.

På Elisas bolagsstämma vid slutet av mars sades också, att att Elisa inte skulle nedlåta sig till att förvärva aktier i Anvia genom att ta kontakt per telefon eller genom hembesök. Hundratals eller snarare tusentals österbottningar vet, att bolagets verkställande direktör antingen ljög eller var förvånansvärt okunnig om vad hans underställda sysslade med.

Elisas anställda har i dessa samtal ofta varit påträngande och rent av hotfulla i sina försök att få offret att sälja sina aktier i Anvia. Iltalehti berättade den 6.5.2016, att en person hade fått inte mindre än 15 samtal från Elisa. De som ringt har också varit påfallande ivriga att komma hem till sina offer. Till åren komna personer har ofta varit måltavlor för denna telefon- eller hemfridsterror. Tydligen har åldringarna ansetts vara lätta offer.

Elisa har försökt få Anvias aktieägare att sälja sina aktier genom att sprida missvisande information om bolaget. Elisas anställda och personer i deras omedelbara omgivning författade under början av året tiotals nidskriverier främst i Ilkka-Yhtymä Oy:s tidningar. Elisa har också försvårat Anvias och dess lednings verksamhet med juridiska processer, som tydligen närmast initierats i syfte att ställa till med förtret. Detta har förorsakat Anvia avsevärda kostnader och försvårat ledningens möjligheter att koncentrera sig på affärsverksamheten.

Värdepappersmarknadslagen förbjuder tillvägagångssätt, som står i strid med god värdepappersmarknadskutym och likaså lämnandet av osann eller vilseledande information i samband med marknadsföring av eller handel med värdepapper.  Till dessa delar fungerar Elisas företagskapning som ett varnande exempel på hur djupt ett välrenommerat börsbolag kan sjunka, då bolagets styrelse inte förefaller att ta på allvar sin plikt att övervaka bolagsledningens åtgärder.

Kim Lindström

Artikkeli Fientlig företagskapning i blåsväder? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Yhtiövalinnan kriteereistä

To, 09/06/2016 - 21:57

Nordnetblogissa on kirjoitettu usein laatuyhtiöistä. Yhtiön laatu on monesti katsojan silmissä oleva ominaisuus. Voidaan silti muotoilla, että yleensä laatuyhtiöitä yhdistää esimerkiksi korkea oman pääoman tuotto, erinomainen ja kurinalainen johto sekä kyky kasvattaa tulosta tasaisesti. Heitän tässä kirjoituksessa oman lusikkani soppaan ja kirjoitan seikoista joihin yleensä kiinnitän ensimmäisenä huomiota kun tutustun uuteen yhtiöön ja potentiaaliseen sijoituskandidaattiin. Sijoitustyylejä ja -makuja on yhtä monta kuin on sijoittajia, joten lista on hyvin subjektiivinen ja herättää ajatuksia varmasti suuntaan jos toiseen lukijalla. Lista ei ole myöskään täydellinen vaan käsittelee yhtiökohtaisia kriteerejä. Tärkeät seikat kuten millä P/E -luvulla tai P/B-luvulla osaketta mahdollisesti tulisi salkkuun ostaa, jäävät tässä tarkastelun ulkopuolelle. Laadukkainkin yhtiö voi jäädä epätyydyttäväksi sijoitukseksi pitkäksi aikaa jos siitä maksaa liikaa. Jotta syntyisi järkevä kuva sijoittajalle minkälaiset kertoimet yhtiön osake ansaitsee, on hyvä käydä liiketoiminta itsessään syvällisesti läpi ensin. Alle on koottu esimerkkinä 14 kohdan lista. Järjestys on lähinnä tutustumisen kannalta looginen, mutta syvällisessä perehtymisessä kaikki kohdat sekoittuvat toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa. Listaa ei tule myöskään ymmärtää kiveen hakattuna, vaan sen idea on ennemminkin suodattaa huonoja yhtiöitä pois ja siten rajata virhesiirtojen määrää osakesijoittamisessa. 

 

Nopeasti suuntaa antavia kriteerejä

I) Kun etsin tietoisesti tai eteeni osuu sattumalta esimerkiksi uutisen tai blogin kautta uusi yhtiö, pyrin ensiksi nopeasti selvittämään millä alalla yhtiö toimii. Useinkaan pelkkä nimi ei kerro yhtiöstä mitään. Fundamenttisijoittajat monesti keskittyvät tiettyihin aloihin, jotka he tuntevat paremmin. Olen rajannut aloja joihin sijoitan useisiin syihin perustuen ja jokaisella sijoittajalla ne ovat yksilöllisiä millä alalla tuntee olonsa mukavaksi. Eettisistä syistä en henkilökohtaisesti sijoita öljy-, kaasu-, tupakka- tai uhkapeliteollisuuteen, joten valtava sijoitusuniversumi pienenee hieman pienemmäksi tätä kautta helpottaen rajausta. Sen lisäksi välttelen pääsääntöisesti syklisiä raaka-aineen tuottajia, kuten kaivosalaa tai maataloutta missä pysyvän kilpailuedun saaminen ja hinnoitteluvoiman rakentaminen on käytännössä vaikeata ja myytävien tuotteiden hinnat määrittelee enemmän kuin vähemmän tehokkaat markkinat. Välttelen myös aloja joissa kilpailu on kiristymässä tai jota jokin peluri muovaa välittämättä omasta kannattavuudestaan kuten esimerkiksi Amazon kaupan alalla. Siten kaupat ruokakaupoista vaatekauppoihin jää usein kevyen seurannan asteelle. Vaikka yleensä kannatan markkinataloutta (=vapaita markkinoita) parhaana resurssien allokoimisen muotona ihmisten välillä, välttelen sijoittamisessa aloja joissa se toimii täydellisesti eli pysyviä voittoja on vaikea saada, kuten lentoala tai autoteollisuus. Kumulatiivisesti koko lentoala on satavuotisen historiansa aikana tappiolla, mikä on matkustajille eittämättä lompakkoa säästävä asia mutta sijoittajille vähemmän niin.

Mikäli koen, että ymmärrän ainakin auttavasti alaa tai on realistista odottaa, että lisäopiskelulla on mahdollista ymmärtää ajan kanssa alan dynamiikkaa syvemmin, jatkan yhtiön penkomista.

II) Yhtiöllä on voitollisten tilikausien putki päällä. Tämä sääntö ei ole kiveen hakattu: mikäli tunnen yhtiön hyvin ja tiedän että todella suurella todennäköisyydellä yhtiö kääntyy voitolliseksi tai mikäli yhtiön tulosta painavat vain hetkelliset (mutta todellakin hetkelliset) kertaerät, voisi yhtiöön kenties ilomielellä sijoittaa eli ns. käänneyhtiötapaukset.

III) Yhtiö kasvaa ja johdolla on intohimoa kasvattaa yhtiötä. Pyrin löytämään kasvuyhtiöitä, joilla on edessään suuri kasvupotentiaali ja johto jolla on kunnianhimoa, intohimoa ja selkeä strategia tavoitella tuota kasvua. Vaadin usein vähintään viittä vuotta kasvavaa liikevaihtoa jotta johdolla on todellista näyttöä kasvun luomisesta. Esimerkiksi Helsingin pörssin piskuinen Revenio Group on ihailtava esimerkki suomalaisesta yhtiöstä joka yhden hittituotteen rinnalle on kehittämässä uusia kasvuaihioita ja tämän hetken loistavasta kannattavuudesta ollaan valmiita tinkimään jotta tuotot tulevaisuudessa olisivat huomattavasti korkeammat.

IV) Yhtiöllä tulee olla alallaan korkea liikevoittomarginaali joka on mielellään luonteeltaan vakaa. Korkea liikevoittomarginaali kertoo kovista katteista ja luo puskuria, mikäli yhtiön on laskettava tuotteiden hintoja jos samalla kustannukset eivät jousta alaspäin yhtä nopeasti. Korkeat marginaalit jotka ovat pysyneet korkealla myös pitkän aikaa (mielellään 10 vuotta miltä ajalta yleensä kerään dataa yrityksistä) kertovat hinnoitteluvoimasta tehokkuudesta sekä tuotteiden kilpailukyvystä.

V) Korkea ROE (return on equity) ja ROI (return on investment). Yhtiön oman pääoman tuoton on oltava korkeaa ja jälleen kerran näiden tunnuslukujen tulisi olla luonteeltaan vakaita. Jos yhtiö saa omalle pääomalleen huonompaa tuottoa kuin sijoittaja omille rahoilleen, miksi hän ostaisi yhtiön huonosti tuottavaa omaisuutta osakkeiden kautta? Pitkässä juoksussa korkean ROE:n yhtiöt kumuloivat korkoa korolle huomattavasti nopeammin kuin matalan ROE:n yhtiöt. Koska ROE:ta voi manipuloida lisäämällä velan osuutta taseesta, tarkastelen myös ROI:ta (oma pääoma + korolliset velat). Esimerkiksi Nokian Renkaiden 10 vuoden keskimääräinen ROI on 21,6% mikä kertoo erinomaisista tuotoista yhtiön tuottoa vaativille pääomille. Sen lisäksi tämä lukema on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana suhteellisen vakaa.

Alleviivatakseni näkökulmaa, olen tehnyt alle kuvaajan kolmesta eri yhtiöstä: teknologiayhtiö KONE, premium kuluttajabrändi Nokian Renkaat sekä premium vähittäiskauppa Stockmann.

ROE on prosentteina ja kuvio alkaa vuodesta 2006. Menemättä yksityiskohtiin, ROE:n kehitys reflektoituu melko hyvin yhtiökohtaiseen kehitykseen sekä osakkeen kurssihistoriaan.

VI) Kyky luoda vapaata kassavirtaa yli syklin. Vapaa kassavirta on se todellinen rahavirta mikä jää yhtiön kassaan liiketoimintaa ylläpitävien investointien jälkeen; yhtiö, jonka tuotantolaitteet leviää vanhuuttaan käsiin, on pian entinen yhtiö. Vapaata kassavirtaa käytetään mittarina valitettavan vähän sijoituskeskusteluissa. Sen sijaan puhutaan usein nettotuloksesta jonka yhtiöt suoraviivaisesti ilmoittavat. Vapaan kassavirran joutuu useimmiten laskemaan itse ja siihen on kaiken kukkuraksi useita laskentakaavoja. Sen lisäksi vapaa kassavirta on erittäin altis muutoksille. Esimerkiksi yritys, joka käyttää koko tuloksensa investointeihin lisätäkseen kapasiteettiaan saa vapaan kassavirtansa herkästi nollille tai negatiiviseksi. Ei ole siis aina paha asia mikäli näin on, mutta kroonisesti pakkasella oleva vapaa kassavirta paljastaa yleensä hyvissä ajoin uppoavia laivoja. Sitä on myös vaikeampi manipuloida kuin tuloslaskelmaa, johon vaikuttaa ei-rahalliset erät. Suuri vapaa kassavirta antaa johdolle liikkumatilaa investoida uusiin bisneksiin, maksaa velkoja pois tai maksaa osinkoja omistajille. Yhtiö ilman kykyä generoida vapaata kassavirtaa on kuin kentän toisella laidalla kykkivä tennispelaaja: sopii toivoa että vastustajan seuraava lyönti tulee omalle puolelle tai muuten ei ehditä palloon.

Puhuen kyvystä kasvattaa liikevaihtoa ja vapaata kassavirtaa, unelmieni yhtiö näyttäisi suunnilleen tältä:

Kyseessä on NYSE:n listattu China Cord Blood Corporation, kiinalainen kantasolupankki jolla on monopoli useissa Kiinan provinsseissa ja koska labroihin on investoinnit jo tehty, muuttuu lähes koko liikevaihto vapaaksi kassavirraksi. Liikevaihto sekä vapaa kassavirta ovat vuodesta toiseen paisuvaa. Ennen kuin ryntäätte ostamaan NYSE:stä alle 5 X FCF hinnoiteltua yhtiötä, jolla on kassassa enemmän käteistä rahaa (ottakaa huomioon pääoman siirtorajoitteet Kiinassa kuitenkin) kuin yhtiön markkina-arvo, on tiedettävä että pääomistaja on myymässä yhtiötä kiinalaiselle konglomeraatille ja vähemmistöomistajat saavat osakkeesta
$ 6,52. Yhtiöllä ei ole rehellistä tai omistajaystävällistä johtoa, seikka jota käsittelen alempana.

VII) Yhtiöllä ei ole velkaa tai sitä on hyvin vähän. Velka ei ole aina pahasta mikäli se on investoitu järkevästi, mutta erityisesti rapakon takana sitä otetaan tällä hetkellä roppakaupalla omien osakkeiden ostoihin. Velka parantaa tuottoja kun bisneksellä menee lujaa mutta voi vaarantaa yhtiön olemassaolon heikompien aikojen koittaessa. Velkaa ei tulisi olla ainakaan enempää kuin omaa pääomaa alasta riippuen ja mielellään se tulisi olla maksettavissa muutaman vuoden vapaalla kassavirralla. On myös hyvä selvittää velkojen erääntymiset varsinkin vähän seuratuissa yhtiöissä ettei mahdollisesti ennakoitavissa oleva likviditeettikriisi pääse yllättämään. Tässä on tietysti valtavasti alakohtaisia eroja mutta ajatellaan sitä heurestisena sääntönä. Vaateketjut H&M ja Inditex SA ovat ihailtavia esimerkkejä kasvuyhtiöistä jotka rahoittavat kasvun omalla kassavirrallaan eikä taseissa pankkilainaa näy

 

Laadullisia kriteerejä

Kun numeeriset tekijät on tarkistettu yhtiöstä (pikainen tarkistus hoituu usein nopeasti yhtiöiden kotisivuilta tai esimerkiksi suhteellisen luotettavasta finance.yahoosta tai marketwatchista tai suomalaisissa tapauksissa kauppalehdestä joskin luvut pitää aina itse tarkistaa yhtiön omista lähteistä) ja yhtiö on läpäissyt kriteerit, on aika siirtyä syvempään tarkasteluun yhtiön liiketoimintamallista ja ansaintalogiikasta. Tämä vie paljon enemmän aikaa useimmiten sillä luettavaa riittää mitä monimutkaisempi yhtiö on kyseessä. Seuraavat kohdat eivät ole kovin omaperäisiä, vaan ideat tulevat hyvinkin suoraan Fisheriltä ja Buffettilta ja muilta laadukkaita yhtiöitä perkaavilta sijoittajilta. Opit ovat universaalit, mutta helppo ne on myös unohtaa.

 

VIII) Yhtiöllä tulee olla selkeä ja ymmärrettävä liiketoimintamalli. Jos en muutamalla lukukerralla saa selvää yhtiöstä, on yleensä parempi siirtyä seuraavaan. Bisnes saa mieluummin rahat fronttiin kuin piuhoilla.

IX) Yhtiöllä on oltava rehellinen ja omistajaystävällinen johto johon voi luottaa 100%:sti. Tämä on mielestäni tarkastelun tärkein kohta. Jos johto on epäluotettava, kaikki muut kohdat kaatuvat vaikka lukuina yhtiö olisi kuinka täydellinen; eihän lukuihin välttämättä voi luottaa! Johdon tulee olla myös sitoutunut yhtiöön mielellään suorien osakeomistusten kautta ja merkittävällä määrällä omaisuuttaan. Johdon tulee olla myös kyvyiltään erinomainen, faktori mitä voi olla vaikea määritellä heti mutta ajan kanssa jyvät erotetaan akanoista. Yhtiön johdolla on käsissään osakkeenomistajien varallisuus ja he määräävät mihin se allokoidaan mahdollisimman tuottavasti. Heidän vastuullaan on että tuotteet ovat kilpailukykyisiä ja yhtiö pysyy askeleen edellä kilpailijoista. Lyhyesti sanottuna kaikki yrityksen kohtaloon liittyvät tekijät joihin voi ihminen vaikuttaa. Johdon tulisi osoittaa nöyryyttä ja avoimuutta myös vastoinkäymisissä. Toimitusjohtaja on omistajille työskentelevä palkkatyöläinen ja omistaja itsekin. Johdon tulisi pitää myös työntekijät tyytyväisinä ja ylipäätään sijoittajan on hyvä kiinnittää huomiota, mikäli vain tietoa on saatavilla, työntekijöiden moraaliin. Yhtiöstä ja työstään ylpeät työntekijät tuppaavat olemaan tehokkaampia kuin kaltoin kohdellut tai niin kokevat työntekijät. Esimerkiksi nordnetblogissa muutaman kerran mainitsemani First Internet Bancorp on usein saanut tunnustusta erinomaisena työpaikkana. Johdon vastuulla on viime kädessä että yhtiössä vallitsee hyvän tekemisen kierre eikä pelkkä sitruunasta puristamisen mentaliteetti.

X) Yhtiöllä tulee olla jonkinlainen vallihauta ja kyky erottautua kilpailijoista. Korkea ROE, ROI ja korkeat katteet ovat positiivisia oireita vallihaudan olemassaolosta. Vallihaudan täyttyminen siirtyy nopeasti taas heikoiksi tuotoiksi ja saattaa vaarantaa koko yhtiön olemassaolon. Esimerkiksi brändit ja mielikuvat ovat keino luoda eroa kilpailijoihin. Diabetesta aiheuttavaa veteen sotkettua siirappimyrkkyä myyvä Coca-Cola on hyvä esimerkki yhtiöstä jonka itse päätuote ei ole juuri mitään kuin edellä mainittuja ingredienttejä mutta kaikki mielikuvat ja brändit tekevät tarinasta todellisuutta ihmeellisempää. Apple erottuu lukuisista kilpailijoista tekemällä yksinkertaisesti parhaita tuotteita, joskin alalla on vaikea pysyä loputtomasti askeleen edellä. Sama Nokian Renkailla jne. Lentoliikenteessä taas kynnys tulla alalle on pieni ja kuluttajien on helppo verrata netissä halvimpia lentoja ja siten vain tehokkaimmat kuten Norweigian tai Air Asia pystyvät voitolliseen tulokseen, kunnes joku tulee lentämään reitit vielä halvemmalla. Kahvilabisnes on toinen esimerkki ja siksi Punavuoressa useimpien kahviloiden nimet vaihtuvat tiuhaan.

XI) Yhtiö panostaa tuotekehitykseen. Firman T&K -menoja on hyvä verrata liikevaihtoon ja katsoa ajan kanssa tämän suhteen tasaisuutta sekä verrata kilpailijoihin. Yhtiö voi nostaa tulosta lyhyellä välillä nipistämällä rahoja pois T&K:sta, mutta tämä kostautuu ennemmin tai myöhemmin kun kilpailijat ajavat ohi. Kasvava T&K voi vihjata myös uusista tuotteista, kuten salamyhkäistä profiilia pitävä Apple joka on tuplannut kehitysbudjettinsa parissa vuodessa lähemmäs kymmeneen miljardiin dollariin vuositasolla.

XII) Yhtiön johto on kurinalainen rahojen käytössä. Tämä tarkoittaa, ettei yhtiö ryhdy megalomaanisiin investointiprojekteihin ja yleensäkin äyrejä ei käytetä yksityisjetteihin, kalliisiin uusiin pääkonttoreihin jne. Johdon palkkaus on maltillista ja osakeoptioiden dilutoiva vaikutus jää mahdollisimman pieneksi. Yhtiön johto välttelee viimeiseen asti osakekannan dilutoimista annein, ellei ole aivan pakko tai mikäli se on kasvun kannalta järkevää. Yhtiön kulujen ei myöskään tulisi paisua holtittomasti myynnin kasvaessa. Yhtiön johdon suunnitelmat ovat pitkäjänteisiä ja kunnianhimoisia mutta realistisia.

XIII) Yhtiön liiketoiminnassa on jonkinlaista ennakoitavuutta. Mikäli on vaikea nähdä miltä bisnes näyttää viiden vuoden päästä, on yleensä parempi passata. Mikäli yhtiöllä ole lainkaan hinnoitteluvoimaa heiluu yhtiö markkinoiden armoilla kuin lastu laineilla.

XIV) Nukun yöni hyvin sijoitusten kanssa.

 

Lista ei ole kaikenkattava. Sen idea on enemmän suodattaa huonoja yhtiöitä pois yhdistelemällä useita tekijöitä. Monet mittarit kuten korkea ROE ja ROI ovat oireita hyvin hoidetusta yhtiöstä ja bisneksestä, joten ne ovat suoraan sidoksissa laadullisiin tekijöihin: listassa lähes jokainen kohta vaikuttaa kaikkiin muihinkin kohtiin. Yhtiöt ovat ajassa liikkuvia entiteettejä jotka keräävät maailman rahavirroista taskuihinsa osuutensa; virtaan paremmin asettuneet saavat haaviinsa enemmän ja vice versa.

 

Sananen osingoista

En ole myöskään maininnut mitään osingoista. Oma suhtautumiseni osinkoihin on vähemmän intoutunut kuin ehkä Suomessa keskimäärin. Mikäli yhtiöllä on hyviä kasvunäkymiä sekä korkea ROI%, suosin että raha pysyy talon sisällä ja se tuottaisi vielä enemmän ensi vuonna. Mikäli kassa pursuaa todella ylimääräistä, kuten esimerkiksi Applella, on voitonjako preferoitavaa. Vuodet fiskaalivuosia:

Apple voisi ostaa kassallaan kutakuinkin Suomen vuotuisin arvonlisäyksen.

Osinko ei ole siis itsessään, intrisiittisesti hyvä asia. Useassa tapauksessa ajan kuluessa suurin osa bisneksistä menee kuitenkin kumoon ja siinä mielessä sijoittajien ainoa tuotto jää saaduiksi osingoiksi. Suomessa, missä yritysten osingonjako on hyvin korkeaa, todennäköisesti suurin osa potentiaalisista tuotoista tulee osingoista (eihän firmoilla jää kassoihin mitään millä investoidakaan). Osingonjaon mielekkyyttä on hyvä tarkastella yhtiökohtaisesti, mutta useimmiten lupaavien kasvunäkymien firmoilla osinko tuhlaa yhtiön resursseja kun voiton hedelmiä jaetaan omistajille liian aikaisin. Mieluummin näkisin itse nopeammin kasvavaa yhtiön intrisiittistä arvoa.

 

Omistan tekstissä mainituista osakkeista Revenio Groupia, First Internet Bancorpia sekä Applea. Teksti ei ole sijoitussuositus ja on aina hyvä tehdä itse omat kotiläksynsä.

 

Artikkeli Yhtiövalinnan kriteereistä julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Unohda suurosinko, valitse osinkokasvu

Ke, 08/06/2016 - 19:03

Osingot kertovat paljon yhtiön tilasta. Ne ovat todellista tuottoa, jonka saa tarvittaessa ulos seinästä. Eikä osinkoja voi pitkässä juoksussa myöskään väärentää tai luoda epäilyttävän kirjanpidon keinoin. Osingot kasvuprosentteineen ovat siksi olennaisia mittareita yhtiön kunnosta ja sen arvosta. Tässä merkinnässä esittelen pääpiirteittäin osinkokasvun – ei siis suurten osinkojen – sijoitusstrategian.

Osinkokasvun strategiassa salkussa olevat liiketoiminnot omaavat kyvyn maksaa osinkoa ja kasvattaa sitä ajan mittaan. Tavoitteena ei siis ole yrittää ostaa osakkeita kurssikäyrän aallonpohjassa ja myydä niitä huipulla. Tavoitteena on ostaa laatuyhtiöitä kohtuuhintaan. Osinkokasvun strategian onnistuessa salkun passiiviset tulot kasvavat jatkuvasti, vaikka kurssit poukkoilisivat millä tahansa harjalla.

Osinkokasvun teemassa sijoittajaa palkitaan silloinkin, kun kurssinousu antaa vielä odottaa. Tulovirta ei tyrehdy, vaikka yleinen kurssikehitys olisi lyhyessä juoksussa negatiivista tai vaakalentoista. Osinkojen saaminen on heikossakin markkinatilanteessa sijoittajan korvausta yritysriskien kantamisesta. Yhtiöt, jotka rakentavat vakaasti tuottoisan liiketoimintamallin, ovat järkihintaan ostettuina ensiluokkaisia ostokohteita. Järkihinta tarkoittaa sitä, että sijoitushetken pohjaosinkotuotto on riittävä suhteessa osingon kasvunäkymään (kokonaistuotto muodostuu näiden kahden yhdistelmästä).

Historiallisesti osingot ovat muodostaneet osakkeiden kokonaistuotoista jopa 45 prosenttia. Laskumarkkinassa osuus voi kasvaa merkittävästi, joten osinkojen roolia ei kannata koskaan aliarvioida. Tosin vaarana on, että pörssieuforiassa uusien sijoitusten osinkotuottoprosentit jäävät mataliksi ja ylipäätään koko osinkoteema tuntuu liian hidastempoiselta. Tämä kuitenkin erottaa menestyjät.

Osinkostrategia kumuloi varallisuutta korkoa korolle. Jos palkasta ei säästetä lisäsijoituksiin, kasvavat sijoittajan varat kahta kautta: ensin sijoittamalla saadut osinkotulot takaisin pörssiin (salkun osakkeiden lukumäärä kasvaa) ja toisaalta ohjaamalla nämä uudet sijoitukset osinkokasvun yhtiöihin (myös osinko osaketta kohden kasvaa). Salkun osinkotulojen kasvukäyrästä tulee eksponentiaalinen.

Osinkokasvun strategiassa sijoittaja toivoo kurssilaskua, ei kurssinousua. Laskussa osinkotuloilla voi ostaa kappaleittain mahdollisimman suuren määrän uusia osakkeita. Jos sijoittaja onnistuu sijoittamaan osinkonsa uudelleen alhaisten arvostustasojen vallitessa, voi koko salkun tasolla osinkokasvun kulmakerroin jyrkentyä entisestään. Tosin vastaavasti nykyhetken verrattain korkeilla arvostustasoilla uudelleensijoitukset toimivat heikommin, tosin ei sentään negatiivisesti. Lisättäköön, että osinkoaan kasvattavat yhtiöt kyllä nousevat pitkässä juoksussa, koska rahoitusteoriankin mukaan ”osake on aina tulevien osinkojensa arvoinen”.

Osinkokasvu turvaa pääomaa. Osinkoaan kasvattavat yhtiöt nostavat yleensä samaa tahtia ”liiketoimintansa sisäistä arvoa”. Näin laatuyhtiön valinta voi toimia erittäin heikossa markkinatilanteessa, jossa esimerkiksi p/e-luvut laskevat kautta linjan useamman vuoden peräkkäin, sijoittajan pääomaa suojelevana tekijänä, mikäli sisäisen arvon kehitys nostaa yhä liiketoiminnan tuloksia. Näin kasvava tulos (e) yhdistettynä laskevaan p/e-lukuun tarjoaa salkulle merkittävän suojan verrattuna tilanteeseen, jossa yhtiön tuloskasvu jäisi nollan tuntumaan.

Keskeisenä sudenkuoppana on se, jos sijoittaja lähtee jahtaamaan jo sijoitushetkellä korkeaa osinkotuottoprosenttia. Se merkitsee usein sitä, että yhtiö jakaa valtaosan tuloksestaan osinkoina eikä näin investoi riittävästi (tuloksen ja osingon) kasvuun. Tämä asettaa vaatimuksen paitsi innovatiivisesta ja visionäärisestä suuromistajasta, aivan erityisesti myös yritysjohdosta. Pelkillä kustannustalkoilla osinko nousee korkeintaan olympialaisten välisen ajan.

Osinkokasvu vakauttaa salkun tulovirran. Osinkoja pitkäjänteisesti kasvattavat löytyvät yleensä ulkomailta. Siellä on tapana maksaa osinko kvartaaleittain. Hyvin hajautettu salkku voi näin tarjota sijoittajalle tasaista, palkanluonteista tulovirtaa ympäri vuoden. Suomessa kvartaaliosingot ovat vielä täysin turhaan vierastettuja, mutta sentään vuosiosinko on ollut tukevalla kasvu-uralla jo pitkään esimerkiksi Amer Sportsilla, Huhtamäellä, Raisiolla ja Sammolla.

Osinkoyhtiöt tarjoavat suojaa inflaatiolta. Korkosijoituksissa on se huono puoli, että niiden tuotot ovat yleensä nimellisiä. Usein vuosikorko on vakio eikä se kasva. Näin inflaatio (joka tosin nyt on maltillinen) pääsee nakertamaan säästöjen ja tuottojen reaalista arvoa. Esimerkiksi 3,5 prosentin keskimääräinen inflaatio tuhoaa säästöjen reaaliarvosta 50 prosenttia vain 20 vuodessa.

Osinkoyhtiöillä on hinnoitteluvoimaa asiakkaiden suuntaan, jolloin kohoavat kustannukset ja inflaatio voidaan siirtää maksavan asiakkaan laskulle. Näin sijoitusten reaaliarvon säilyminen on huomattavan turvattu laatuyhtiössä, ja myös arvonkasvu – mihin ainakin valtaosa meistä sijoitustoiminnassaan tähtää – on mahdollinen.

SIJOITA KUIN GURU -KIRJAN ENNAKKOMYYNTI ON ALKANUT! KIRJAN ESITTELYSIVULLE NORDNETISSÄ PÄÄSET TÄSTÄ LINKISTÄ.

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Sammon osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: eyewashdesign: A. Golden via Foter.com / CC BY-NC-ND

Artikkeli Unohda suurosinko, valitse osinkokasvu julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Citizenship-tempauksella iloa vanhusten arkeen

Ke, 08/06/2016 - 09:19

Suomi ikääntyy kaikista Euroopan maista nopeimmin. Arvioiden mukaan vuonna 2020 olemme Euroopan vanhin kansa. Tälle vuodelle Nordnetin omaan Citizenship–ohjelmaan on valikoitunut juuri tämän teeman asioita: pieniä tekoja, joilla voimme olla mukana auttamassa ja tukemassa ikääntyvää Suomea.
Tutustu alla kahteen tämän kevään tekoon, johon henkilökuntamme on osallistunut Nordnetin Citizenship Initiativen kautta.
 

Seniorisäätiön Astu laivaan -tempaus

Toukokuisena keskiviikkona aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja Nordnetiläiset pääsivät nauttimaan tavallistakin menevämmästä päivästä: olimme mukana Helsingin Seniorisäätiön järjestämässä ”Astu laivaan” -tapahtumassa Pakilakodissa.
 
Helsingin Seniorisäätiön vanhainkotien yhteinen kevätjuhla järjestettiin jo seitsemättä kertaa. Juhlia on vietetty joka vuosi eri teemalla. Tämän vuoden teemana oli kuivan maan risteily. Ruotsinlaivaa muistuttava alus rakennettiin vanhainkodin sisä- ja ulkotiloihin, pelikoneineen kaikkineen. Nordnetin aamutiimi oli mukana rakentamassa tapahtumaa ja laivaan saatiin koottua mm. tanssiravintola, pallomeri ilmapalloista, parfymeria, karaokebaari, kasino ja ”tatuointistudio”.
 

 
Kellon lyödessä yksi iltapäivällä Pakilakodin pihaan saapui liuta takseja ja autoja, joista alkoi purkautua vanhainkotien asukkaita, kotihoidossa olevia vanhuksia, omaisia ja vapaaehtoisia. Juhlaväkeä oli lähemmäs 600 ja Nordnetiläisiä vapaaehtoisia oli mukana parikymmentä. Osa meistä oli töissä laivan eri toimipisteillä: sovittelemassa asukkaille parfymerian huiveja, hattuja ja koruja, laulamassa kuorossa ja kiinnittämässä tatuointeja.
 
Suurin osa vapaaehtoisista auttoi asukkaita kiertämään laivaa. Kiersimme pelaamassa Merenneito-bingoa, laulamassa karaokea, kahvittelemassa ja puhaltamassa kuplia, sekä tietenkin laivateeman mukaisesti tanssimassa yökerhossa. Pyörätuolit ja rollaattorit vain viuhuivat Tanssiravintola Tähtipölyn parketilla! Ja juhlien ehdottomasti parhaana antina saimme käydä antoisia keskusteluja elämää kokeneiden ja nähneiden ikäihmisten kanssa.
 

 
Tunnelma oli juhlissa katossa ja palaute on ollut sekä vapaaehtoisilta että itse asukkailta aivan upeaa, eräskin rouva oli todennut juhlia seuraavana aamuna: ”miten voi olla, että nuoret miehet saavat mun pään vieläkin niin sekaisin, etten meinannut saada unta ollenkaan?”
 
Oli mahtavaa saada olla mukana tarjoamassa vanhainkotien asukkaille tällaista riemua ja juhlaa! Näin mukavia tempauksia tulemme varmasti tekemään myös tulevaisuudessa.
 

 

Elias Kallio sai palkinnon vanhusten yksinäisyyttä vähentävästä ideasta

Olimme jo toista vuotta mukana valitsemassa Queen Silvia Nursing Award -stipendiaattia Suomessa. Stipendin tarkoituksena on vaikuttaa väestön ikääntymiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseen edistämällä uusia ideoita ja osaamista vanhustenhoidossa ja vanhusten käyttämissä palveluissa. Projektin aikana saimme tutustua lukuisiin kekseliäisiin ideoihin.
Queen Silvia Nursing Award julkistettiin Ruotsissa vuonna 2013 kuningatar Silvian 70-vuotispäivän kunniaksi. Stipendin suojelijana Suomessa toimii eduskunnan toinen varapuhemies Paula Risikko.
 
Stipendi myönnetään vuosittain yhdelle sairaanhoitajaopiskelijalle sekä Suomessa että Ruotsissa. Se koostuu 6 000 euron rahapalkinnosta sekä yksilöllisesti järjestetystä harjoittelujaksosta, jonka aikana stipendiaatit perehtyvät vanhustenhoitoon ja vanhusten palveluihin liittyviin kysymyksiin niin kotimaissaan kuin ulkomailla.
 
Stipendin myöntää Swedish Care International yhteistyökumppaneineen.
 
Tapasimme suomalaisen voittajan ja stipendiaatin sairaanhoitajaopiskelija Elias Kallion ennen kuin hän vastaanotti palkinnon kuningatar Silvialta toukokuussa Tukholmassa. Ennen tilaisuutta Nordnetin tiimi mm. antoi Eliakselle tärkeää esiintymiskoulutusta ja pohdimme yhdessä, kuinka Elias saa englanninkielisestä puheenvuorostaan mieleenpainuvan ja onnistuneen.
 
24-vuotias Kallio palkittiin ideastaan ”Internetsivusto ikäihmisten yksinäisyyden vähentämiseksi”. Kallion ideoiman sivuston tarkoituksena on tuoda yhteen ikäihmiset ja heidän omaisensa, vapaaehtoiset, palveluntarjoajat sekä muut vanhusten parissa toimivat henkilöt ja tahot ja vaikuttaa siten vanhusten kokeman yksinäisyyden vähentämiseen.
 

 

Pienillä teoilla arvoa niin yhteiskunnalle kuin osakkeenomistajillekin

Citizenship-yhteiskuntavastuuohjelman kautta pyrimme auttamaan vapaaehtoistyöllä ja näin luomaan arvoa asiakkaillemme, työntekijöillemme sekä koko yhteiskunnalle.
 
Työntekijämme voivat esittää ideoita, joista Citizenship-lähettiläät valitsevat toteutuskelpoisia vaihtoehtoja. Minä olen yksi Nordnetin Citizenship-lähettiläistä. Jos sinulla on idea Citizenship-ohjelmaamme, ota yhteyttä Mari.Sepantalo(ät)nordnet.fi.

Artikkeli Citizenship-tempauksella iloa vanhusten arkeen julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Onko sijoitukset metsässä?

Ti, 07/06/2016 - 15:04

Olin pari viikkoa sitten MTV Huomenta Suomi lähetyksessä keskustelemassa metsään sijoittamisesta. Siis siihen vihreään sijoituskohteeseen, jota Suomi on pullollaan ja missä suomalaiset mielellään viettävät vapaa-aikansakin.

Metsä on hieno sijoituskohde. Monet eivät kuitenkaan miellä metsää sijoituskohteeksi ja toiset eivät edes tiedosta omistavansa sitä. Metsän omistaminen voi kuitenkin olla kannattavaa. Esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen menetelmällä ja viimeistään lainavivulla metsä lähentelee tuotoltaan osaketuottoa.

Metsän tuotto

Metsäntukimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan, puuntuotannon keskimääräinen sijoitustuotto on viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana liikkunut 3 – 4 prosentin välillä (katso kuvaaja alla).

Lähde: Metla, Metsätilastotiedote

 

Metsäsijoituksen tuotto rippuu luonnollisesti siitä, kuinka halvalla metsän saa ostettua ja miten sitä käsittelee. Metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala laskelmien mukaan, Suomen keskiosan etelälaidalla, puuston kantohinta (metsässä olevan kasvavan puun hinta) on noin 6500 euroa hehtaaria kohti.

Jos sijoittaja ostaa puut kantohinnalla ja maksaa metsämaasta 1000 €/ha, sijoituksen suuruus on 7500 €/ha. Etelä-Suomessa tuo tuhannen euron hinta hehtaarista vaikuttaa epärealistisen alhaiselta, mutta Keski-Suomesta pohjoiseen hintataso on mahdollinen.

Ostettua metsää voi sitten käsitellä perinteisellä avohakkuulla, jolloin puut kaadetaan ja tilalle istutetaan nopeakasvuisia kuusia. Tätä menetelmää kutsutaan istutukseksi. Metsässä tehdään kaksi harvennusta kiertoaikana, joka on 65 vuotta. Ensimmäinen harvennus on alaharvennus (pienemmät puut) ja toisessa poistetaan tasaisesti kaikenkokoisia puita. Päätehakkuuhetkellä kuusikon keskiläpimitta on 26 cm.

Vaihtoehto avohakkuulle on niin sanottu jatkuvan kasvatuksen menetelmä (myös peitteinen metsätalous). Siinä metsikössä tehdään harvennuksia aluksi 15 vuoden välein kunnes metsikkö on muuttunut säännöllisen eri-ikäiseksi kuusivaltaiseksi metsäksi, jonka jälkeen hakkuuväli on 20 vuotta. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä näyttää aina metsältä, istutuksia ei tarvita ja tulovirrat ovat tasaisempia.

Yllämainittu 7 500 euron sijoitus hehtaarilta, antaa professori Pukkalan laskelmien mukaan istutuksessa keskimäärin noin 4 prosentin, ja jatkuvassa kasvatuksessa noin 5 prosentin vuotuisen tuoton. Vaikka istutuskuusikon puuntuotos on 25 prosenttia suurempi, jatkuvassa kasvatuksessa sijoituksen tuotto on kuitenkin 17 prosenttia parempi.

 

        

 

Yllä Pukkalan istutus- ja jatkuvan kasvatuksen vuosittaiset tuottoprosentit. Kuten kuvaajista voi päätellä, jatkuva kasvatus on riskittömämpi paitsi istutusvaiheen puuttumisen, myös kassavirtojen suhteellisen tasaisuuden takia.

Myös Arvometsäkeskuksen tekemä vertailu jatkuvan kasvatuksen (”Arvometsä”) ja istutusmentelmän (”Perinteinen”) kassavirroista kahdenkymmenen vuoden ajalta tukee Pukkalan laskelmia (alla).

 

 

Aktiivisella otteella metsäsijoituksen tuottoa näyttäisi siis voivan nostaa merkittävästi. Passiivisten metsänomistajien kannattaisi havahtua tästä. Perintönä saatu ”arvoton” metsäkaistale-pahanen saattaa pienellä vaivalla antaa merkittävää tuottaa.

Noin 3-4 prosentin vuotuisten hakkuutulojen lisäksi metsä tuottaa myös arvonnousun kautta. Maanmittauslaitoksen mukaan metsäkiinteistöjen nimellinen arvonnousu viimeisten 15 vuoden aikana on ollut vajaat 4 prosenttia vuodessa (katso kuvaaja alla).

Yhteenlaskettuna metsäsijoituksesta näyttäisi siis parhaimmillaan voivan odottaa noin 7-8 prosentin nimellistuottoa, osakesijoitusta alhaisemmalla riskillä. Ainakin sopivalla lainaosuudella (vivulla) tuollainen tuotto-odotus vaikuttaa täysin realistiselta.

 

Metsäsijoituksen hyödyt

Sijoitus metsään tuottaa keskuspankkien ohjauskoroista, liikeyritysten tavoitteista ja osakekurssien kehityksestä riippumatta. Riskinhajautuksen kannalta metsäsijoitus onkin oiva lisä sijoitussalkkuun. Puu kasvaa meni maailman markkinat mihin suuntaan tahansa.

Toki tässäkin pätee sijoituksesta syntyvien kulujen merkitys, eli mitä enemmän niitä on, sitä vähemmän tuottoa saat sijoituksellesi. Kiinteistökauppaa rokottaa 4 prosentin varainsiirtovero, jota tässä yhteydessä voi verrata sijoitusrahaston merkintäpalkkioon.

Metsäsijoitus tuottaa kuitenkin vähintäänkin kohtuullisesti pitkässä juoksussa ja perintömetsää voi verrata hiomattomaan timanttiin. Pienellä hinkkaamisella siitä voi saada hyvän ja vakaan tuottolähteen.

Metsän pitkäjänteisen ominaispiirteensä vuoksi metsäsijoittaja myös vältyy turhalta ja kalliilta hötkyilyltä, mihin osakesijoittaja niin usein sortuu. Näin kannattavaa pitkäjänteistä sijoitustoimintaa ei kurssiheilahdukset ja huonot hermot pääse pilaamaan.

Sijotusmuodot

Metsään voi luonnollisesti sijoittaa suoraan itse metsää ostamalla. Pienemmän metsän voi hoitaa itse jolloin sinulla on hyvä syy hankkia mönkkäri ja pudottaa kiloja, mutta voit toki ulkoistaa metsänhoidon myös esimerkiksi paikalliselle metsänhoitoyhdistykselleYhteismetsäporukkaan liittymällä pääset helpomalla ja osaksi suurempaa metsäkokonaisuutta, missä luonnollisesti on hyvin hajautettu metsäsalkku ja suurtuotannon hyödyt.

Viime aikoina myös metsäsijoituksiin erikoistuneet sijoitusrahastot (esimerkiksi United Bankers, Taaleritehdas, OP) ovat yleistyneet. Rahastojen hyödyt sijoittajalle muistuttavat pitkälti yhteismetsistä saatavia hyötyjä, mutta rahastoihin pääsee mukaan vielä pienemmällä vaivalla ja summalla.

 

 

Hyödyllisiä linkkejä:

Luonnonvarakeskus (Luke), Metsä sijoituskohteena

Sijoittaja.fi, Metsä sijoituskohteena

Metla, Metsätilastotiedote

Sijoitusmetsät, Metsäsijoittamisen neuvonantaja

Metsäkeskus, Yhteismetsän perustaminen

Arvometsä, Paljonko metsäsijoitus tuottaa?

Paikalliset metsänhoitoyhdistykset

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Adobe Stock.

Artikkeli Onko sijoitukset metsässä? julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Hankintahinnan merkitys on huima

Su, 05/06/2016 - 15:20

Menestyvä sijoittaja tarkastelee potentiaalisia sijoituskohteita yhtiökohtaisen kehityskaaren, ei osakekohtaisen kurssihistorian pohjalta. Käytännössä yhtiön suorituskykyä on mahdollista mitata erilaisilla tunnusluvuilla, joita voidaan lopulta soveltaa myös osakkeen arvostustason haarukointiin. Tässä merkinnässä esittelen pääpiirteittäin tulostuoton, joka kertoo osakkeenomistajalle, kuinka paljon yhtiö tuottaa liiketoimintansa kautta tulosta yksittäiselle ostoerälle prosentteina vuositasolla.

P/E-luku eli osakkeen tuloskerroin kertoo sijoittajalle, kuinka monessa vuodessa yhtiö maksaa osakkeen nykyhinnan takaisin liiketoimintansa nettotuloksen kautta. Tässä yhteydessä melko suoraviivaisena oletuksena on se, että yhtiön nettotulos säilyy täysin muuttumattomana tulevina vuosina. Indikaattorina P/E-luku on siis korkeintaan suuntaa antava – tosin ei aivan kirjaimellisesti, koska tunnusluku ei ota lainkaan kantaa yhtiön tuloksen kasvuvauhtiin tai edes tulosmuutoksen suuntaan.

P/E-luvun sijaan sijoittaja voi mieltyä käyttämään tunnusluvun käänteislukua eli tulostuottoa (E/P), josta tässä merkinnässä on pohjimmiltaan kyse.

Osakkeen tuloskerroin eli P/E-luku saadaan laskettua jakamalla yhtiön osakekurssi (P) liiketoiminnasta ansaitulla osakekohtaisella tuloksella (EPS). Samaan lopputulokseen johtaa myös vaihtoehtoinen polku, jossa yhtiön koko osakekannan markkina-arvo (P) jaetaan yhtiön absoluuttisella eli rahamääräisellä nettotuloksella (E). Riippumatta sijoittajan valinnasta edellä kuvattujen laskentakaavojen osalta, saadaan E/P-luku laskettua jakamalla luku yksi osakkeen P/E-luvulla. (Esim. 0,05 = 5 %).

Tulostuotto kuvaa kolikon toiselta puolelta samaa kuin P/E-luku. Sitä, miten osake on arvostettu suhteessa yhtiön tarkasteluhetken ansaintakykyyn. Tulostuotto kertoo sijoittajalle prosenttimuodossa sen, kuinka paljon osakkeen tarkasteluhetken hankintahinnan osinkotuotto olisi, jos yhtiö päättäisi jakaa koko vuotuisen nettotuloksensa osinkoina. Näkökulma on tietenkin teoreettinen, mutta suuntaa antava.

Tulostuotossa huomio kiinnittyy siis siihen, mitä itse pörssiyhtiö tuottaa omistajalleen. Näkökulmalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä seuraava sijoittaja on valmis maksamaan yhtiön osakkeesta huomenna.

Tulostuoton tulkinnassa kantava nyrkkisääntö on yksinkertainen: Mitä korkeampi tulostuotto on prosenteissa, sitä parempi sijoituskohde on todennäköisesti kyseessä tarkasteluhetken hankintahinnalla. Tässä yhteydessä tulostuotto vastaa tavallaan korkosijoittajan saamaa korkotuottoa sijoituskohteiden välisessä vertailussa.

Sama logiikka on tietysti ymmärrettävissä P/E-luvun tulkinnan kautta käänteisesti: Yleensä sijoittajan kannattaa suosia alhaisen P/E-luvun osakkeita ja suhtautua varovaisemmin korkean tunnusluvun arvon saaviin osakkeisiin. Alhaisen tulostuoton eli korkean P/E-luvun osakkeisiin on hinnoiteltu tuloskasvua, jonka toteutuminen muodostaa riskin konservatiiviselle sijoittajalle.

Tulostuotto käytännössä

Yleensä rahoitusteoria esittää sijoittajien vuotuiseksi tuottovaatimukseksi noin 8–10 prosenttia. Tarkka lukuarvo on makuasia, mutta se ei vaikuta tämän merkinnän havainnollistavaan viestiin. Osoitan seuraavaksi, miten markkinamekanismi pyrkii jatkuvasti takaamaan noin 8–10 prosentin suuruisen tuoton uusille sijoittajille.

Esimerkkiyhtiöt ovat tosielämästä – ne ovat energiayhtiö Fortum ja monialayhtiö Aspo. Seuraavissa laskelmissa käytän osakkeiden osalta tarkasteluajankohtana päivämäärää 3.6.2016 ja yhtiökohtaisen suorituskyvyn osalta tuoreimpia tilinpäätöstietoja. Riittävissä laskelmissa sijoittaja tarvitsee siis tietoa sekä itse pörssiyhtiöstä että sen osakkeesta.

Case Fortum

Fortumin osakkeella käydään tällä hetkellä kauppaa osakekohtaiseen hintaan 13,50 EUR (P). Yhtiöllä on samanaikaisesti omaa pääomaa per osake yhteensä 15,53 EUR (BV).

Osakkeen hinta tasearvoon eli niin sanottu P/BV-luku on edellä mainittujen tekijöiden osamäärä eli jakolaskun lopputulos. Sijoittajan tulee ymmärtää, että P/BV-luvussa on pohjimmiltaan kyse yhtiön oman pääoman markkina-arvon ja yhtiön oman pääoman kirjanpitoarvon välisestä suhteesta. Laskukaavaa soveltamalla tasearvoista hinnoittelua kuvaava tunnusluku asettuu tasolle 0,87. Fortumin osake maksaa siis tarkasteluhetkellä 0,87 kertaa yhtiön taseen kirjanpidollisen arvon verran.

Tulostuotto lasketaan staattisessa tarkastelussa jakamalla yhtiön oman pääoman tuotto (ROE) osakkeen P/BV-luvulla, joka laskettiin edellä. Kun Fortumin saavuttama kolmen viime vuoden keskimääräinen oman pääoman tuotto (7,9 prosenttia, joka saadaan yhtiön tilinpäätöksistä) jaetaan yhtiön osakkeen P/BV-luvulla (0,87), saadaan tulostuoton osalta vastaukseksi 9,1 prosenttia. Lopputulos vastaa melko hyvin osakesijoittajien kollektiivista noin 8–10 prosentin tuottovaatimusta.

Case Aspo

Otan seuraavaksi tarkasteluun täysin erilaisen profiilin omaavan vertailuyhtiön, joka on monialayhtiö Aspo. Sen osake noteerataan parhaillaan 6,62 EUR osakekohtaiseen hintaan (P). Yhtiöllä on samanaikaisesti kirjanpidollista omaa pääomaa osaketta kohden 2,71 EUR (BV). Osakkeen P/BV-luku kohoaa jakolaskun periaatteita soveltaen tasolle 2,44. Lukemassa on eroa kuin yöllä ja päivällä suhteessa Fortumin vastaavaan tunnusluvun arvoon (0,87). Onko Fortum siis selvästi Aspoa parempi sijoituskohde?

Aspon kolmen edellisen vuoden tilinpäätöksistä ilmenee, että yhtiön liiketoiminta on tuottanut omalle pääomalle keskimäärin 21,6 prosentin tuottoa (ROE). Kun Aspon moninkertaisesti Fortumia korkeampi oman pääoman tuotto jaetaan osakkeen P/BV-luvulla, saavuttaa monialayhtiön tulostuotto tarkastelussa noin 8,9 prosentin tason. Vastaus mahtuu Fortumin vuosituotto-odotuksen kanssa samaan virhemarginaaliin, kun teoreettisena olettamana on 8–10 prosentin tuottovaatimus.

Aspon yhtiökohtainen laatu eli tässä viitekehyksessä oman pääoman tuottokyky on tarkasteluajanjaksolla lähes kolminkertainen suhteessa Fortumin vastaavaan (21,6 prosenttia vastaan 7,9 prosenttia). Yhtiökohtaisessa laadussa näyttää siten olevan selvä ero Aspon hyväksi.

Silti Fortumin osakkeenomistaja saa osakkeiden nykyisillä arvostustasoilla enemmän tuottoa suoraan kohdeyhtiön liiketoiminnasta, koska energiayhtiön osake on suhteellisten kannattavuuksien valossa monialayhtiötä edullisemmin hinnoiteltu. Tarkastelu on toki oletustensa vuoksi staattinen, eikä laskelma huomioi lainkaan eroja yhtiöiden kasvuvauhdeissa ja tulevaisuuden näkymissä. Juuri niillähän on merkitystä pitkän aikavälin sijoitustoiminnassa, mutta lähtökohtaiset olettamat tuloskasvusta heijastuvat ostohetken E/P-luvussa.

On johtopäätösten aika: Osakemarkkinoilla ei tehdä automaattisesti rahaa sijoittamalla erinomaiseen yhtiöön – myös osakkeen arvostustasolla on ratkaisevaa merkitystä hankintahinnan kautta. Laatuyhtiö on laatuyhtiö p/e-luvulla 40 ja p/e-luvulla 15. Yksittäisen sijoittajan tuotto laatuyhtiöstä määräytyy pitkälti sen mukaan, millaisen arvostuskertoimen vallitessa hän osakkeensa ostaa.

Toisaalta sanomana on se, että sijoittaja saavuttaa parhaan mahdollisen lopputuloksen vain tunnuslukuja yhdistäen.

Yksittäisen tunnusluvun käyttäminen sijoituspäätöksen perustana on edellä esitettyyn viitaten hyvin vaarallinen lähestymistapa pitkäjänteiselle sijoittajalle. Tämän merkinnän viitekehyksessä on mahdollista esittää, että osakkeenomistajan pitkän aikavälin sijoitustuotto muodostuu kahden tekijän kautta:

a) Miten yhtiön kirjanpidollinen oma pääoma tuottaa (ROE)?
b) Paljonko sijoittaja maksaa osasta tätä pääomaa hankintahetkellä (P/BV)?

Koska kertaus on opintojen äiti, toistan vielä kertaalleen merkinnän ydinsanoman: Yhtiön korkea oman pääoman tuotto (ROE) ei tarkoita automaattisesti hyviä tuottoja osakesijoittajalle, jos osakkeen P/BV-kerroin on ostohetkellä liian korkea. Vastaavasti yhtiön matala P/BV-kerroin ei takaa hyvää sijoitusta, jos yhtiön ROE on lohduttoman huono. Oikotietä onneen ei siis ole olemassa.

Tulostuoton osalta pitkäjänteisen sijoittajan pussiin pelaa se tosiasia, että laatuyhtiön kohentaessa ajan mittaan nettotulostaan (E) kasvaa sijoittajan omaan hankintahintaan (P) laskettava prosentuaalinen tuotto asteittain. Tunnuslukujen laskentakaavathan eivät sisällä mitään automaattisia oletuksia yhtiön tuloskehityksen suunnan tai voimakkuuden osalta. On tosin myös mahdollista, että tulostuotto laskee ajan mittaan suhteessa sijoittajan hankintahintaan, jos yhtiö menettää kilpailuasemiaan.

Kasvua ja kannattavuutta tulee ostaa pörssistä vain kohtuulliseen hintaan. Tärkeintä on pitää mielessä, että seuraava yhdistelmä tarjoaa sijoittajalle parhaan mahdollisen osakekohtaisen tuotto-odotuksen.

a) Yhtiön tulevaisuudessa korkea liiketoiminnan oman pääoman tuotto (ROE) ja
b) osakkeiden ostohetkellä alhainen P/BV-luku.

Tulostuoton (E/P), tasearvoon suhteutetun osakehinnoittelun (P/BV) ja yhtiökohtaisen kannattavuuden (ROE) kokonaisuuden voi yhdistää yleisen tason muistisäännöiksi. Seuraavat pääsäännöt kuvaavat yksittäisen sijoittajan saamaa velattoman osakesalkun tuottoa (P/BV-luku osakkeen hankintahetkellä):

a) Jos osakkeen P/BV-luku on pienempi kuin yksi, on sijoittajan ROE suurempi kuin pörssiyhtiön ROE.
b) Jos osakkeen P/BV-luku on tasan yksi, on sijoittajan ROE tasan sama kuin pörssiyhtiön ROE.
c) Jos osakkeen P/BV-luku on suurempi kuin yksi, on sijoittajan ROE pienempi kuin pörssiyhtiön ROE.

SIJOITA KUIN GURU -KIRJAN ENNAKKOMYYNTI ON ALKANUT! KIRJAN ESITTELYSIVULLE NORDNETISSÄ PÄÄSET TÄSTÄ LINKISTÄ.

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Aspon ja Fortumin osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: <a href=”https://www.flickr.com/photos/lonelyradio/6294313078/”>lonely radio</a> via <a href=”http://foter.com/”>Foter.com</a> / <a href=”http://creativecommons.org/licenses/by-nc-sa/2.0/”>CC BY-NC-SA</a>

Artikkeli Hankintahinnan merkitys on huima julkaistiin ensimmäisen kerran Nordnetblogi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit