Hyppää pääsisältöön

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Nordnet Blogi on sijoitusblogi, joka tarjoaa mielenkiintoisia keskustelunavauksia, näkemystä osakemarkkinoihin ja tukea säästämisen parantamiseen.
Päivitetty: 2 tuntia 52 min sitten

Potentiaalisia osinkoaristokraatteja Tanskasta?

To, 20/11/2014 - 23:00

Tarkastelin aiemmin tässä kuussa blogissa Helsingin pörssin potentiaalisia osinkoaristokraatteja. Listaan tähän merkintään lyhyesti ja ainoastaan mekaanisesti Kööpenhaminan pörssin yhtiöt, jotka ovat orastavalla osingonjaon kasvutrendillä. Valitsin listaukselle pääsyn edellytykseksi, että yhtiö on maksanut vuosittain kasvavaa osinkoa tilikaudesta 2009 lähtien.

Saatan myöhemmin palata yhtiöihin blogissa yksityiskohtaisin kommentein valikoivasti, tutustuttuani ensin potentiaalisiin ostokohteisiin sillä tarkkuudella, että kommentissa voisi olla jotain lisäarvoa.

Seuraavassa esitän mekaanisesti Kööpenhaminan pörssin osalta nykyhetkellä osinkokasvutrendillä olevat yhtiöt aakkosjärjestyksessä:

AP Moeller
Carlsberg
Coloplast
DSV
Novo Nordisk
Novozymes

Edellä mainittujen yhtiöiden osakekohtainen voitonjako on kasvanut vuodesta 2009 vuoteen 2013 seuraavasti:

AP Moeller +309,7 %
Carlsberg +128,6 %
Coloplast +475,0 %
DSV +500,0 %
Novo Nordisk +200,0 %
Novozymes +117,4 %

Huomionarvoista on, että Novo Nordisk ja Novozymes täyttävät eurooppalaisen osinkoaristokraatin tittelin reunaehdot. Molempien osakekohtainen osinko on kasvanut yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuotta.

Novo Nordiskin osinko on vuoden 2004 jälkeen 10-kertaistunut. Novozymesin kohdalla voitonjako osaketta kohden on samalla ajanjaksolla 4-kertaistunut.

Toivottavasti listauksesta on avustavaa hyötyä potentiaalisia ulkomaisia ostokohteita haravoidessa.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Christian Bickel / Foter / CC BY-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

SLUSH – missä innostuneet tekijät ja rahoittajat kohtaavat

To, 20/11/2014 - 15:46

SLUSH on Helsingissä opiskelijoiden järjestämä jokavuotinen start-up- ja teknologiatapahtuma, missä tulevaisuuden miljardiyhtiöt kuten Rovio, MySQL ja Supercell saavat alkunsa.

Tämänvuotinen kaksipäiväinen tilaisuus päättyi eilen. Kävijöitä oli 14 000, vaikka liput maksoivat useita satoja euroja. Osallistujat tulevat kaikkialta maailmasta Suomeen, marraskuiseen loskaan (“Slush“), saadakseen uutta energiaa, uusia ideoita, uutta rahaa tai uusia sijoituskohteita.

Tekijät

Tekijöitä ja esikuvia riitti tämävuotisessa SLUSHissa. Ajankohtaisesta Alibabasta puhumassa kävi Wang Jiang (CTO), yritysjohtamisesta muun muassa Matti Alahuhta (KONEen entinen toimitusjohtaja), lahjakkaiden ihmisten johtamisesta puhui Esa-Pekka Salonen (eräs kapellimestari), sitkeydestä Leland Melvin (NASA:n astronautti) ja yrittämisestä Ilkka Paananen (Supercellin perustaja ja miljardööri).

Poliitikot

Myös poliitikot olivat paikalla. Tänä vuonna kyseistä osallistujagenreä edusti muun muassa Jan Vapaavuori, Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck ja Kiinan varapääministeri Wang Yang (tämä oli muuten ensimmäinen kerta kuin kiinalainen huippupoliitikko on osallistunut ei-poliittiseen tilaisuuteen).

Yritykset

Yrityksiä oli yli tuhat. Näiden esityksiä kuunnellessa ei voinut olla innostumatta. Esimerkiksi CosmEthics tekee Appia, joka viivakoodin perusteella kertoo mitä kemikaaleja käyttämissäsi tuotteissa on. Jos olet allerginen, vegaani tai muuten vaan haluat välttää myrkkyjä, voit luoda oman näköisesi profiilin, jolloin Appi varoittaa mikäli tuotteessa on näitä ei-toivottuja asioita. Samalla se ehdottaa korvaavia tuotteita.

RePackin idea on yksinkertaisuudessaan loistava: helposti kierrätettävät pakkaukset. Internetkauppojen (Alibaba, eBay, Zalando) yleistyessä tällaisesta tuotteesta tullee alan ympäristötietoisille toimijoille pakollinen “must-have“. Tämä saattaa hyvinkin koitua pahvilaatikoiden kuolemaksi.

Modtin idea oli ehkä mielettömin. Yritys tekee muokattavista ja ohjelmoitavista säikeistä eläviä kolmiulotteisia pintoja. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi auton muodot voi tulevaisuudessa muuttua nopeuden mukaan, säästäen siten energiaa ja parantamalla samalla ajo-ominaisuuksia. Lisäksi esimerkiksi älypuhelimesi pintaan voidaan luoda puhuvat kasvot, mainostauluista voidaan tehdä kolmiulotteisia ja muotinvalmistuksesta niin nopeaa, että se kilpailee 3D-tulostamisen kanssa.

Voittaja

Vuoden 2014 SLUSH yritysesittelykilpailun voitti kuitenkin enbrite.ly, joka poistaa “klikkausrobotit” internetpohjaisesta mainonnasta (tai löytää ihmiset internetistä – kuten he itse asian ilmaisivat). Näin jokaista internetmainontaan käytettyä euroa kohti saadaan 40% enemmän todellista hyötyä. Tällä on merkitystä esimerkiksi Googlen noin 60 miljardin dollarin, lähinnä internetmainontaan perustuvan liikevaihdon todelliseen asiakashyötyyn. Palkinnoksi enbite.ly sai tarvitsemansa 500 000 euron rahoituksen.

Tapahtuma

Vaikka suurimalla osalla Slushissa esitetyistä ideoista ei tule lyömään rahoiksi, merkillepantavaa on se, että maailmasta löytyy tällainen elämänmyönteinen yrittämisen supertapahtuma, missä sekä ajatukset, ilmapiiri että katto on korkealla. Tällaista tarvitaan. Samalla tämä ideoiden ja rahoitusten sulattamo pitää huolen siitä, että parhaat jutut kerääntyvät talteen.

Sijoitusmuoto

Sijoitusmuotona start-upien rahoittaminen on kuitenkin haastavaa. Siihen tarvitaan rahan lisäksi myös sydäntä. Suurin osa sijoituksista epäonnistuu ja näitä epäonnistumisia on rahoitettava sillä yhdellä onnistumisella, josta me kaikki kuulemme ennemmin tai myöhemmin. Tällaisia sijoituksia tekeviä yksityishenkilöitä ei siis suotta kutsuta bisnesenkeleiksi. Riskirahoituspiireissä alkuvaiheen rahoittajia, niin sanottuja Venture Capital -rahastoja (Private Equity -rahastot on eri juttu), pidetään eräänlaisina rahoitusalan hulluina propellipäinä.

Mieletöntä

Onneksi maailmassa on luovaa hulluutta ja onneksi sitä löytyy sekä yrittäjien että rahoittajien keskuudesta. Eikö siksi olekin mieletöntä, että ryhmä suomalaisia opiskelijoita onnistuu keräämään nämä maailmalta Helsinkiin, jotta hyvistä ideoista tulisi totta?

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Potentiaalisia osinkoaristokraatteja Norjasta?

Ti, 18/11/2014 - 23:58

Tarkastelin aiemmin tässä kuussa blogissa Helsingin pörssin potentiaalisia osinkoaristokraatteja. Listaan tähän merkintään lyhyesti ja ainoastaan mekaanisesti Oslon pörssin yhtiöt, jotka ovat orastavalla osingonjaon kasvutrendillä. Valitsin listaukselle pääsyn edellytykseksi, että yhtiö on maksanut vuosittain kasvavaa osinkoa tilikaudesta 2009 lähtien.

Saatan myöhemmin palata yhtiöihin blogissa yksityiskohtaisin kommentein valikoivasti, tutustuttuani ensin potentiaalisiin ostokohteisiin sillä tarkkuudella, että kommentissa voisi olla jotain lisäarvoa.

Seuraavassa esitän mekaanisesti Oslon pörssin osalta nykyhetkellä osinkokasvutrendillä olevat yhtiöt aakkosjärjestyksessä:

Akastor
Aker
Eiendomsspar
Statoil
Telenor
TGS Nopec Geophy
Tomra Systems

Edellä mainittujen yhtiöiden osakekohtainen voitonjako on kasvanut vuodesta 2009 vuoteen 2013 seuraavasti:

Akastor 156,3 %
Aker 62,5 %
Eiendomsspar 44,4 %
Statoil 16,7 %
Telenor 180,0 %
TGS Nopec Geophy 340,3 %
Tomra Systems 145,4 %

Toivottavasti listauksesta on avustavaa hyötyä potentiaalisia ulkomaisia ostokohteita haravoidessa.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Shekko / Foter / CC BY-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Potentiaalisia osinkoaristokraatteja Ruotsista?

Ma, 17/11/2014 - 14:38

Tarkastelin aiemmin tässä kuussa blogimerkinnässä Helsingin pörssin potentiaalisia osinkoaristokraatteja. Listaan tähän merkintään lyhyesti ja vain mekaanisesti Tukholman pörssin yhtiöt, jotka ovat orastavalla osakekohtaisen osingonjaon kasvutrendillä. Valitsin listaukselle pääsyn edellytykseksi, että yhtiö on maksanut vuosittain kasvavaa osinkoa tilikaudesta 2009 lähtien.

Kertauksena edeltävään blogimerkintään on todettava alkuun lyhyesti, että Standard & Poors -luokituslaitos ylläpitää listaa niin sanotun osinkoaristokraatin kriteerit täyttävistä pörssiyhtiöistä. Luokitusjärjestelmän mukaan pörssiyhtiö ansaitsee osinkoaristokraatin tittelin Euroopassa, jos yhtiö on kyennyt kasvattamaan osakekohtaista osinkoaan vähintään 10 vuotta yhtäjaksoisesti.

Yhdysvalloissa vaaditaan, että New Yorkin pörssissä noteerattavalla yhtiöllä on takanaan vähintään 25 vuoden yhtäjaksoinen osakekohtaisen voitonjaon kasvusarja. Suomessa ei ole toistaiseksi yhtään pörssiyhtiötä kummassakaan kategoriassa.

Osakekohtaisen osingonjaon kehitystrendin tarkastelu on erittäin olennaista pitkäjänteiselle sijoittajalle, koska nousevalla uralla oleva osakekohtainen voitonjako merkitsee käytännössä sitä, että sijoittajan omaan hankintahintaan nähden laskettava osinkotuotto kohoaa joka kevät.

Seuraavassa listaan Tukholman pörssin osalta nykyhetkellä osinkokasvutrendillä olevat yhtiöt aakkosjärjestyksessä. Koska yhtiöiden lukumäärä on suurehko ja oma ennakkotuntemukseni osasta heikohko, jätän yhtiökohtaiset tarkastelut tässä yhteydessä väliin. Saatan myöhemmin palata yhtiöihin blogissa valikoivasti, tutustuttuani ensin potentiaalisiin ostokohteisiin sillä tarkkuudella, että kommentissa voisi olla jotain lisäarvoa.

Tässä tulevat viisi viimeisintä vuotta yhtäjaksoisesti osakekohtaista osinkoaan kasvattaneet ruotsalaisyhtiöt:

AAK
Alfa Laval
Assa Abloy
Atrium Ljun
Bahnhof
Biotage
Castellum
Ericsson
Hexagon
Hufvudstaden
Industrivärden
Intrum Justitia
JM
Kinnevik
Lagercrantz
Latour Inv
Lundbergs
Malmbergs
Medirox
Melker Schorling
Modern Times
SEB
Svenska Cell
Svenska Handelsbanken
Trelleborg
Wihlborgs
Vitec

Edellä mainittujen yhtiöiden osakekohtainen voitonjako on kasvanut vuodesta 2009 vuoteen 2013 seuraavasti:

AAK 41,2 %
Alfa Laval 50,0 %
Assa Abloy 58,3 %
Atrium Ljun 35,6 %
Bahnhof 685,7 %
Biotage 200,0 %
Castellum 21,4 %
Ericsson 50,0 %
Hexagon 212,7 %
Hufvudstaden 31,0 %
Industrivärden 83,3 %
Intrum Justitia 53,3 %
JM 190,0 %
Kinnevik 133,3 %
Lagercrantz 166,7 %
Latour Inv 100,0 %
Lundbergs 41,5 %
Malmbergs 1100,0 %
Medirox 566,7 %
Melker Schorling 125,0 %
Modern Times 90,9 %
SEB 300,0 %
Svenska Cell 28,4 %
Svenska Handelsbanken 43,8 %
Trelleborg 550,0 %
Wihlborgs 25,9 %
Vitec 266,7 %

Toivottavasti listauksesta on avustavaa hyötyä potentiaalisia ulkomaisia ostokohteita haravoidessa.

Mainituista yhtiöistä olen käsitellyt tähän mennessä blogissa ainoastaan Assa Abloyta, jonka yritysesittelyyn pääsee tästä linkistä. Todennäköisesti otan blogissa tarkasteluun lähikuukausina myös useita muita mielenkiintoisia poimintoja listalta.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: michell zappa / Foter / CC BY-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Osinkojen verotus kaipaa uudistamista

Ma, 17/11/2014 - 09:31

 

Vuoteen 2004 asti osinkoverotus Suomessa oli selkeä ja looginen. Veronhyvitysjärjestelmässä veropohja oli laaja ja verokanta matala, minkä ansiosta verottaja kiitti verokertymästä ja verovelvollinen verotaakan kohtuullisuudesta. Kun järjestelmästä jouduttiin luopumaan, poliittiset intohimot ja jopa asiantuntemattomuus alkoivat heijastua pääomaverotukseen. Tänään osinkoverotus muuttuu joka vuosi eikä se enää täytä alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisuuden vaatimuksia. Jatkuvat muutokset ovat tehneet veron sekavaksi ja epäloogiseksi. Samalla rapautunut verojärjestelmä haittaa tuntuvasti taloudellista kasvua, investointitoimintaa ja kotimaista omistajuutta. Miten meillä on varaa tähän Suomen synkkää taloudellista tilannetta ajatellen? Ja voiko asialle mitään tehdä?

Asiaa on mietitty muuallakin. Marraskuun alkupäivinä EVA julkaisi kirjasen ”Kasvun prosentit”, jossa oikeustieteen tohtori Janne Juusela esitti oman ehdotuksensa osinko- ja pääomatuloverotuksen uudistamiseksi. Maamme johtaviin veroasiantuntijoihin kuuluvan Juuselan ehdotus on selkeä, yksinkertainen ja läpinäkyvä sekä ennen kaikkea myös neutraali ja oikeudenmukainen.

Mutta kerratkaamme nykyverotuksen päälinjat ennen siirtymistä Juuselan ehdotukseen. Vielä verovuonna 2011 pääomaveroprosentti oli 28 prosenttia. Pörssiyhtiöiden jakamista osingoista 70 prosenttia katsottiin veronalaiseksi tuloksi. Osingonsaajalle verovapaa 30 prosentin osuus otettiin käyttöön vuonna 2005 veron kohtuullistamiseksi, kun kertaheitolla siirryttiin osinkojen yhdenkertaisesta verotuksesta kahdenkertaiseen verotukseen.

Kuuden puolueen hallitus nosti valtiovarainministerinsä aloitteesta verokannan 30 prosenttiin verovuodelta 2012, minkä lisäksi aloitettiin pääomatulojen progressiivinen verottaminen lisäämällä 32 prosentin veroporras 50.000 euron ylittäville tuloille. Tämän jälkeen oli selvää, että verotuksen ennustettavuus oli lopullisesti tipotiessään. Sivistysvaltiossahan on oikeus edellyttää verottajalta ennakoitavuutta, koska sijoituksia tehdään vuosikausiksi tai jopa vuosikymmeniksi. Kuluvan vuoden alusta progressioporras laskettiin 40.000 euroon ja vuonna 2015 edelleen 30.000 euroon. Samalla ylempi verokanta nostetaan ensi vuonna 33 prosenttiin.

Pörssiosinkojen veronkiristys ei rajoitu pelkästään verokantojen nostamiseen. Kuluvan vuoden alusta veronalainen osuus osingoista nostettiin 70 prosentista 85 prosenttiin. Tämä merkitsee käytännössä, että 30.000 eurosta alkaen todellinen verorasitus on ensi vuonna 42,44 prosenttia, kun otetaan huomioon samoista varoista maksettava 20 prosentin yhteisövero.

Nykyjärjestelmässä listaamattomien yritysten maksamia osinkoja verotetaan huomattavasti lievemmin kuin pörssiosinkoja. Näin estetään tehokkaasti yhtiöitä hakeutumasta pörssiin ja hankkimasta lisäpääomaa kasvun rahoittamiseksi.

Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadun osingon verokohtelu määräytyy yhtiön osakkeille lasketun matemaattisen arvon perusteella, joka saadaan jakamalla kirjanpidollinen oma pääoma osakkeiden lukumäärällä. Listaamaton yhtiö voi jakaa enintään 8 prosenttia kirjanpidollisesta omasta pääomastaan lievästi verotettuna siten, että yksittäinen osakas joutuu maksamaan vain 7,5 prosenttia (8,25 prosenttia 30.000 euroa ylimenevältä osalta) 150.000 euroon asti. Mainitut prosenttiluvut ovat neljäsosa vastaavista pääomaveroprosenteista. Yhteisövero mukaanluettuna listaamattoman yhtiön osingon kokonaisvero on siten 26,0 prosenttia tai 26,6 prosenttia. Listaamattoman yhtiön maksaman osingon kokonaisverorasitus on 30.000 euron progressioportaasta lähtien peräti 15,84 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin pörssiyhtiön osingosta menevä vero. Mitään järkiperusteita pörssiyhtiön syrjinnälle ei ole. Missään muualla maailmassa ei ole tällaista hallinnon asettamaa keinotekoista estettä pörssilistautumiselle. Yhdellekään maalle ei tulisi varmaan edes mieleen yrittää tällä tavalla heikentää kasvuyritysten rahoitusmahdollisuuksia.

Mikäli listaamattoman yhtiön osakkeenomistajalle maksama osinko ylittää 150.000 euroa, ylimenevästä osuudesta maksetaan pääomatuloveroa normaalien sääntöjen mukaan edellyttäen, ettei yhtiön osingonjakoon varaama rahamäärä ylitä kahdeksaa prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta. Tässäkin tapauksessa sovelletaan 85 prosentin sääntöä.

Ja mikäli listaamattoman yhtiön nettovarallisuus on liian pieni edullisesti verotettua osingonjakoa ajatellen, 75 prosenttia osingosta verotetaan osakkeenomistajan ansiotulona. Kaiken kaikkiaan sekä pörssiyhtiön että erityisesti listaamattoman yrityksen osinkoverotus on monimutkainen ja sekava. Lähinnä se muistuttaa tilkkutäkkiä, johon lukuisat poliitikot ovat saaneet painaa sormenjälkensä.

Pörssiosinkojen ylikireä verotus suosii velkarahoituksen käyttöä oman pääoman kustannuksella, mikä on kansantaloudellisesti täysin nurinkurinen kannustin. Verosäännökset eivät kuitenkaan syrji pelkästään pörssiyhtiöitä tai pörssiosakkeisiin sijoittavia. Kärsijöinä on yhtä lailla sellaiset listaamattomat yhtiöt, jotka eivät vuosien tai vuosikymmenten saatossa ole voineet kerätä runsaasti nettovarallisuutta. Näihin kärsijöihin kuuluvat siten myös avainhenkilöidensä osaamiseen tai palvelujen tarjoamiseen perustuvat yhtiöt, taseisiin kun ei merkitä asiantuntemusta tai muutakaan henkistä pääomaa. Juuri tällaiset yhtiöt ovat viime aikoina olleet kehityksen kärjessä. Mainittakoon vain sellaisia esimerkkejä kuin Supercell tai Rovio (Angry Birds). Osinkoverotus ei tietenkään saisi riippua liiketoiminnan luonteesta tai yhtiön varallisuusasemasta. Verotus ei myöskään saisi kannustaa yrityksistä luopumiseen. Ei tarvita verottajan myötävaikutusta maamme muuttamiseksi tytäryhtiötaloudeksi.

Osinkoverotuksen syntilistaa voi jatkaa edelleen. Ilman mitään järkiperusteita erityisesti pörssiosinkoja (kokonaisvero 40,4 prosenttia ja 30.000 eurosta alkaen 42,44 prosenttia) verotetaan huomattavasti raskaammin kuin lähdeverotettuja korkotuloja (30 prosenttia) tai vuokratuloja (30/33 prosenttia). Kaiken kukkuraksi sijoitusrahastot eivät maksa lainkaan veroa osingoistaan, millä perusteettomasti suositaan rahastosäästäjää. Sijoitusvakuutuksistakaan ei makseta veroa. Ei ole olemassa syitä, miksi verottajan pitäisi suosia tai syrjiä erilaisia sijoituskohteita.

Tässä yhteydessä voidaan myös vahvasti kyseenalaistaa progression järkevyys pääomatulojen verotuksessa. Kun aikoinaan ansiotulot ja pääomatulot eriytettiin toisistaan verotuksessa ja pääomatuloille säädettiin tasavero, tämä päätös perustui huolelliseen ja asiantuntevaan harkintaan. Muistutettiin, että ansiotuloista poiketen pääomatuloihin liittyy riskiä. Pääomatulot eivät kerry tasaisesti ja tappioriskikin on hyvin konkreettinen. Pääomatuloon ei liity muitakaan palkansaajan etuja kuten työsuhdeturvaa, ennalta sovittua ja tasaisesti kertyvää palkkaa, eläkeansaintaa tai lomaoikeuksia.

Ansiotuloverotuksesta poiketen pääomatuloverotuksessa saatetaan myös verottaa näennäisiä inflaatiovoittoja esimerkiksi kauan omistettujen osakkeiden myynnin yhteydessä. Asiantuntijat totesivat lisäksi, että progressiivinen pääomatuloverotus johtaa helposti ei-toivottuun verosuunnitteluun ja jopa pääomapakoon. Pääomatulojen liian ankara verotus haittaa investointitoimintaa ja siten myös taloudellista kasvua, mikä puolestaan supistaa verotuloja.

Mutta palataan Juuselan malliin. Yleensä yksinkertainen on kaunista, niin myös tässä tapauksessa. Juuselan ehdotuksen mukaan pääomatulojen 30 prosentin tasaveroon palautettaisiin. Sekä pörssiyhtiön että listaamattoman yhtiön osakkeenomistajan osingoista 50 prosenttia olisi veronalaista pääomatuloa ja 50 prosenttia verovapaata tuloa. Osingonsaaja maksaisi siis aina 15 prosenttia veroa osingoistaan.

Kun samoista tuloista maksettava yhteisövero otetaan huomioon, on osinkojen kokonaisvero aina 32 prosenttia riippumatta siitä onko yhtiö pörssissä tai ei, millä alalla yhtiö on tai minkä verran se on ehtinyt kerätä aineellista varallisuutta. Kokonaisvero on myös hyvin linjassa muiden pääomatulojen verotuksen kanssa. Osingonsaajalta perittävä 15 prosenttia on sama kuin yleisin lähdevero ulkomaisen yhtiön maksamasta osingosta. Malli on ihailtavan selkeä ja looginen. Se minimoi verottajan työtä sekä takaa, että verotus on oikeudenmukainen ja neutraali pääomatulolajista riippumatta. Ja mitä parasta, veromalli tukisi taloudellista kasvua, mikä ajan myötä kasvattaisi verotuloja. Edessä on vain yksi mutta sitäkin vaikeampi haaste: miten saada poliitikot asettamaan koko kansantalouden edun populististen irtopisteiden keruun edelle?

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kohti läpinäkyvää pankkitoimintaa: Nyt siirrämme verhot sivuun ja avaamme ikkunat

Ma, 17/11/2014 - 06:00

Nyt siirrämme verhot sivuun ja avaamme ikkunat

Avoimuus on luonnollinen osa yrityskulttuuriamme. Seinien sisäpuolella olemme avoimia ja keskitymme rakentamaan parhaat ratkaisut meille ja asiakkaillemme. Meillä ei ole taka-ajatuksia ja me pyrimme tasa-arvoisuuteen suhteessa asiakkaisiin. Mutta jos et voi nähdä kuinka toimimme, emme ole täysin läpinäkyviä.

Täydellinen läpinäkyvyys vaatii suunnitelmallisuutta

Nyt siirrämme verhot syrjään ja avaamme toimintaamme sinulle, jotta näet mitä teemme. Sinun on saatava nähdä, mitä rahoillesi tapahtuu kun olet ne päättänyt Nordnetissä sijoittaa. Tätä tarkoitamme viestillä ”Transparent Banking – läpinäkyvää pankkitoimintaa”.

Ennen esittelykierrosta haluamme kuitenkin siivota vähän.

Viime kuukausina Nordnetin työntekijät ovat yhteisvoimin pyrkineet korjaamaan epäkohtia, jotka ovat esteenä läpinäkyvyydelle ja avoimuudelle. Tässä muutamia esimerkkejä asioista, jotka meidän täytyy vielä tehdä:

  • Ilmaista selkeämmin, mistä asiakas maksaa
  • Yksinkertaistaa prosesseja
  • Selittää ymmärrettävämmin, miten palvelumme toimivat

Auta meitä siivouksessa

Tässä blogissa voit seurata taivaltamme kohti läpinäkyvämpää pankkitoimintaa. Kuulet, minkä parissa työskentelemme ja miten ajattelemme. Näet, kuinka rastimme kohta kohdalta tehtävälistastamme pois läpinäkyvyyden esteitä.

Millä keinoin sinä toivot saavasi enemmän valtaa ja kontrollia omista rahoistasi? Kommentoi ja jaa ideasi.

Sillä välin jatkamme siivoamista.

Håkan Nyberg
/toimitusjohtaja, Nordnet

Teksti on käännös ruotsista

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Venäjän ruplan romahduksesta ja öljyn hintakehityksestä

Pe, 14/11/2014 - 20:58

Maailmanmarkkinoilla raakaöljyn hinta on laskenut dollarimääräisesti 30 prosenttia juhannuksen jälkeen. Seurauksena öljynsä vientituloista riippuvaisen Venäjän talous on osoittanut hyytymisen merkkejä. Tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti öljyn hintakehityksen ja Venäjän ruplan kohtalonyhteyttä.

Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siksi esitän seuraavassa RUB/USD-valuuttasuhteen ja öljyn dollaripohjaisen tynnyrihinnan suhteellista kehityskaarta viimeisten kuuden kuukauden ajalta.

RUB/USD ja Crude Oil viimeiset 6 kuukautta (soveltaen Yahoo Financen datasta)

Edeltävää grafiikkaa lienee viisainta tulkita siten, että öljyn tynnyrihinnan lasku on johtanut ruplan kurssiromahdukseen. Sattumaa tai ei, öljyn tynnyrihinnan putoamisen kulmakerroin on jyrkentynyt samassa tahdissa Itä-Ukrainan maaperälle vyöryneiden panssareiden määrän kanssa.

Saatamme parhaillaan todistaa kaikessa hiljaisuudessa toteutettavaa Venäjä-pakotetta. Tällä viittaan esimerkiksi siihen, että Yhdysvallat tuotti viime viikolla öljyä enemmän kuin kertaakaan sitten 1980-luvun.

En pitäisi ihmeenä, vaikka Ukrainan kriisin jatkuessa Yhdysvallat liittolaisineen jatkaisivat öljyn tuottamista nykyisillä tuotantomäärillä, tai jopa niitä kasvattaen. Tarkoituksena olisi tietenkin vaikuttaa öljyn hintakehitykseen sekä välillisesti Venäjän valtiontalouteen budjetin ja ruplan romahtamisen kautta.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: wili_hybrid / Foter / CC BY-NC

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Rajatonta röyhkeyttä valuuttamarkkinoilla

Pe, 14/11/2014 - 16:42

Mitä yhteistä on Citigroupilla, JPMorganilla, Royal Bank of Scotlandilla, HSBC:llä, UBS:llä ja Bank of Americalla? No ne kuuluvat tietenkin maailmanpankkien eliittiin, ne ovat suuria ja kannattavia, eikä mikään näistä joutunut syytteeseen asuntokuplan puhjetessa vuonna 2008. Tämän lisäksi he jakavat kuitenkin nyt 4,3 miljardin dollarin sakot valuuttakurssien manipuloimisesta.

Finanssivalvojat julkistivat toissapäivänä kymmeniä keskustelupalstoilla käytyjä vuoropuheluita, missä kilpailevien pankkien valuuttatreiderit keskenään sopivat valuuttakurssien manipuloimisesta. Treiderit puhuvat markkinoiden “läimäyttämisestä” ja “kartellista”. Lisäksi he onnittelevat toisiaan hyvin tehdystä työstä. “Ok, sain paljon euroja” yksi JPMorganin valuuttatreideri toteaa vastapuolelleen Citigroupilla. Vähän ajan kuluttua hän jatkaa: “tiedätkö mitä, tuplataan se”.

Paljastus on osa finanssivalvojien maailmanlaajuista tutkimusta siitä, miten markkinat käytännössä toimii, miten valuuttakursseja mahdollisesti manipuloidaan ja mitkä eri osapuolten roolit markkinoilla ylipäätään on.

Sakkoja saaneet pankit ovat todenneet, että he “ovat tehneet kovasti töitä tällaisen käyttäytymisen eliminoimiseksi” ja että “he eivät hyväksy tällaista käyttäytymistä”.

Jotenkin kuvittelisi, että useiden satojen miljardien liikevaihtoa tekevät yritykset saisivat tällaisen käytöksen kitkettyä pois, jos he todellakin sitä haluaisivat. En taida olla ainoa kuvitelmieni kanssa.

Kuluneella viikolla otin asian puheeksi Sijoitus Invest -tapahtumassa tapaamani hyvän ystävän, ja samalla yhden pankin sijoituksista vastaavan kaverin kanssa. Hän ihmetteli (ironiselle tavalleen uskollisena) miten tämä eroaa indeksikorimuutoksia edeltävästä osakekaupankäynnistä. Niinpä niin.

Molemmissa tapauksissa voi, tarpeeksi isoa kaupankäyntivolyymiä hyödyntäen, ajattaa kursseja haluamaansa suuntaan. Kun sitten positiot, joiden päällä istut, ovat monikertaisia tarvittavaan manipulointivolyymiin nähden, kiusaus kurssimanipulointiin voi olla suuri.

Fiktiivisestä Gordon Gekko -hahmosta lähtien onkin ilmeistä, että pääomamarkkinoiden ammattilaiset eivät tee rahaa spekuloimalla. Ne tekevät varmaa tuottoa erilaisin keinoin. Joskus nämä keinot ovat kiellettyjä, joskus vähintäänkin kyseenalaisia, mutta ne perustuvat lähes aina eriarvoisuuden hyödyntämiseen.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Case Alibaba: malliesimerkki kasvuvauhdin merkityksestä osakkeen arvostustasossa

To, 13/11/2014 - 22:29

Yhdysvaltalainen kauppaketjujätti Walmart raportoi Q3-osavuosituloksensa tänään. Aiemmin viimeisimmän kolmen kuukauden kehityksensä on raportoinut jo toinen kaupankäyntiin, erityisesti nettikauppaan, keskittyvä suuruus, kiinalaistaustainen tuore pörssiyhtiö Alibaba. Vertaan tässä merkinnässä lyhyesti yhtiöiden liiketoimintojen kokoluokkia ja niiden kehityskaaria, yhdistäen havainnot osakekantojen arvostustasoihin.

Alibaba listautui New Yorkin pörssiin syyskuussa menestyksellä. Osake saavutti Suomessakin sijoittajien keskuudessa huiman suosion, sillä yhtiö nousi Nordnetin suomalaisten asiakkaiden joukossa alle kahdessa viikossa toiseksi omistetuimmaksi yhdysvaltalaisosakkeeksi. Tässä tarkastelussa käytetään mittarina eri salkkujen lukumäärää, joissa on vähintään yksi yhtiön osake.

Kiinalainen Alibaba ja yhdysvaltalainen Walmart ovat molemmat raportoineet kehityksensä viimeisten kolmen kuukauden ajalta. Viimeksi mainittu yhtiö raportoi lukunsa tänään, joten en varmaankaan ole ainoa, joka tekee parhaillaan vertailua näiden liiketoimintojen välillä.

Vertailuluvut liiketoimintojen kokoluokista ja niiden kehityksestä ovat seuraavat:

Myynnin kasvu edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta (viimeisin kvartaali)

Alibaba 54,0 %
Walmart 2,9 %

Myynnin absoluuttinen määrä (viimeisin kvartaali)

Alibaba 2,7 miljardia dollaria
Walmart 118,1 miljardia dollaria

Nettotuloksen absoluuttinen määrä (viimeisin kvartaali)

Alibaba 1,1 miljardia dollaria
Walmart 3,7 miljardia dollaria

Yhtiöiden osakekantojen markkina-arvot

Alibaba 285,8 miljardia dollaria
Walmart 267,4 miljardia dollaria

Karkeahko malli osakkeen pitkän aikavälin tuotto-odotuksen arvioimiseksi on seuraava:

Osakkeen vuosituotto = Ennustettu seuraavan vuoden osinkotuotto-% + Osinkojen tuleva vuosikasvu-%

Tässä muodossa ”osinkojen kasvukaava” viestii sijoittajalle, että osakkeen vuosituoton muodostumisessa osingonjaon tulevien vuosien kasvuprosentti on usein huomattavasti nykyhetken osinkotuottoa merkityksellisempi tekijä suhdanteiden yli.

Alibaban markkinahinnoittelu osoittaa olettaman todeksi. Kiinalaisyhtiön markkina-arvo on 7 prosenttia suurempi kuin Walmartin, jonka myynti on kuitenkin osavuositasolla 44-kertainen yhtiöiden keskinäisessä tarkastelussa. Kuten teoria antaa olettaa, osakkeenomistajan kannalta olennaisinta ei ole liiketoiminnan kokoluokka tai sen kasvu, vaan viivan alle jäävä omistaja-arvo ja sen oletettu tuleva kasvuvauhti. Vain osingonjakokelpoisilla voittovaroilla on merkitystä.

Viimeisimmän kolmen kuukauden nettotuloksella tarkasteltuna Alibaban ja Walmartin ero on ”vain” 3,4-kertainen Walmartin hyväksi. Selitys osakekantojen markkina-arvojen suhteelliseen järjestykseen löytyy kuitenkin myynnin kehityskäyrästä, joka on Alibaballa 18 kertaa nopeampi kuin Walmartilla. Varjon voi tietenkin heittää Alibaban voittomarginaalien ylle: ovat ne todella kestäviä, vai onko tarina vasta alussa?

EMarketer on arvioinut Kiinan nettikaupan kasvavan Yhdysvaltojen ohi maailman suurimmaksi vuoteen 2016 mennessä. McKinsey & Co. laski keväällä 2013, että Kiinan nettikaupan arvo kaksinkertaistuu vuoden 2012 noin 210 miljardista dollarista jopa 420 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Ja tämän markkinakasvun ytimessä on mitä todennäköisimmin Alibaba useimpine liiketoimintoineen.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Foter / CC BY-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

New technologies – fit for banks?

To, 13/11/2014 - 17:41

One of the most exciting things about living in the modern world is seeing the rapid rate at which new technologies are emerging. In the last few years we’ve seen the internet and mobile phones become commonplace, and now we’re witnessing the birth of new devices that have the potential to change the way we interact with each other and the way we work.

At Nordnet, we’re keeping a close eye on how these new developments can change the future of banking. People at the office got really excited recently, when we set up a small “VR lab” where wecan experiment with the latest Oculus Rift Development Kit 2.

Virtual reality

You might wonder how banks can use virtual reality. After all, isn’t it just for games? Take a look at this innovative project from Fidelity Investments using Oculus Rift. They’re developing a world that allows users to visualize their investment portfolio and other stocks by representing them with buildings of different heights, the flights of birds, or even the weather, instead of rapidly changing screens of numbers and charts. Their ambition is to get traders thinking about stocks in a new way, enabling them to detect unexpected patterns and correlations, and spot movements that they would otherwise have missed.

Wells Fargo’s Digital Labs, meanwhile, have developed a prototype virtual bank, enabling customers with Oculus Rift to walk into a virtual branch and talk to a teller. It’s not clear whether that’s something that customers actually want to do, but it’s certainly an interesting experiment.

And finally, there are 3D kiosks currently being tested by banks in Texas and Ohio. They have fully detailed, life size tellers that make you think you’re talking to a real person instead of a 3D image, giving you the feeling of being in a branch but without having to actually go there.

All these technologies are, of course, in their embryonic stages, in terms of both the hardware and the software, so don’t necessarily expect to see them in your local bank any time soon. But they do point the way to what’s coming: an era where modern banking means more than just having a Web site and a mobile app.

Wearables

Another area of development, that will probably go mainstream earlier than Virtual Reality, is wearable computers. For starters, smart watches like the newly announced Apple Watch and headsets such as Google Glass. They haven’t been a huge hit with consumers yet, but developers are working hard to bridge the gap between geek gadget and mainstream device.

Most banking uses of smart watches have focused on the ability to quickly check your balance without having to get your phone out of your pocket, or to make payments. Banks such as Sparebank have already got smartwatch apps out and are evaluating consumer reactions.

Spain’s Banco Sabadell are running some interesting banking experiments using Glass. Some of the features of their recent Glass app are much the same as you’d see on a mobile app: locating the nearest ATM or checking your balance. The innovation lies in using the onboard camera to allow a banking specialist to see what you see: that may not seem like much, but it means you don’t have to scan and email documents or come into a branch when you have something to discuss.

Other banks are working on other neat features using Glass: PrivatBank in the Ukraine, for example enables users to pay bills by taking pictures of them or make payments with voice commands. This promotional video is in Ukrainian, but you get the idea.

Another company running some really fun wearable experiments is Australia’s Heritage Bank. They recently unveiled a banking assistant woven into the fabric of a suit. With just a wave of your arm, you can pay for items up to $100. I don’t predict that suits with payments will become the next big thing, but the exact same behaviour might very well become commonplace already next year with the launch of Apple Pay for Apple Watch.

What’s next for Nordnet?

To a large extent, the financial industry as a whole is still struggling to deliver the optimal user experiences online, both in terms of desktop and mobile banking. Nordnet will keep focus for the foreseeable future on meeting (and exceeding) our customers expectations on our web and mobile interfaces, but by keeping track of new technologies we will hopefully be ready for what our customers of the future will demand.

The only thing about the future we can be 100% sure of is that we cannot predict it, so from a technical perspective we very consciously try to standardise everything we do and keep clean interfaces between our systems. This enables us to respond and adapt quickly to the rapid changes of the technological world we live in.

Do you have any ideas about technology that you think Nordnet should explore? Just post them in the comments below and we will take a look!

/Andreas Hassellöf, Tech Lead

http://twitter.com/hassellof

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Helsingin pörssin tulevat osinkoaristokraatit?

Ke, 12/11/2014 - 11:27

Tarkastelin edellisessä blogimerkinnässä osinkostrategiaa. Kuvailin ideaalista sijoituskohdetta sellaiseksi, josta sijoittaja saa vuosittain kasvavan osakekohtaisen voitonjaon säästä ja suhdanteesta riippumatta. Hyvässä suhdanteessa osingonjaon kasvu mahdollistuu yleensä liiketoiminnan kasvun kautta, siinä missä heikomman kasvun aikaan osakekohtaista osinkoa voi olla mahdollista kasvattaa nostamalla osingonjakosuhdetta eli maksetun osingon osuutta liiketoiminnan nettotuloksesta. Listaan tähän merkintään lyhyesti Helsingin pörssin harvalukuiset yhtiöt, jotka ovat orastavalla osingonjaon kasvutrendillä.

Standard & Poors -luokituslaitos ylläpitää listaa niin sanotun osinkoaristokraatin kriteerit täyttävistä pörssiyhtiöistä. Luokitusjärjestelmän mukaan pörssiyhtiö ansaitsee osinkoaristokraatin tittelin Euroopassa, jos yhtiö on kyennyt kasvattamaan osakekohtaista osinkoaan vähintään 10 vuotta yhtäjaksoisesti.

Yhdysvalloissa vaaditaan, että New Yorkin pörssissä noteerattavalla yhtiöllä on takanaan vähintään 25 vuoden yhtäjaksoinen osakekohtaisen voitonjaon kasvusarja. Suomessa ei ole toistaiseksi yhtään pörssiyhtiötä kummassakaan kategoriassa.

Osakekohtaisen osingonjaon kehitystrendin tarkastelu on erittäin olennaista pitkäjänteiselle sijoittajalle, koska nousevalla uralla oleva osakekohtainen voitonjako merkitsee käytännössä sitä, että sijoittajan omaan hankintahintaan nähden laskettava osinkotuotto kohoaa joka kevät.

Seuraavassa esitän mekaanisesti Helsingin pörssin osalta nykyhetkellä osinkokasvutrendillä olevat yhtiöt yhtäjaksoisen vuotuisten osinkokorotusten sarjan pituuden mukaisessa järjestyksessä.

Tikkurila

Vuotuinen perusosinko (euroa osaketta kohden)

Amer Sports

Vuotuinen perusosinko (euroa osaketta kohden)

Tieto

Vuotuinen perusosinko (euroa osaketta kohden)

Kone 

Vuotuinen perusosinko (euroa osaketta kohden)

Huhtamäki

Vuotuinen perusosinko (euroa osaketta kohden)

Fiskars

Vuotuinen perusosinko (euroa osaketta kohden)

Sampo

Vuotuinen perusosinko (euroa osaketta kohden)

Raisio

Vuotuinen perusosinko (euroa osaketta kohden)

Raisio on Helsingin pörssin yhtiöistä pisimmällä osakekohtaisten osinkojen kasvusarjassa. Yhtiö on nyt kahden vuoden päässä eurooppalaisen osinkoaristokraatin tittelistä.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Sammon ja Tikkurilan osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: marymuses / Foter / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Älä luota sokeasti rahastojen markkinointiesitteisiin

Ti, 11/11/2014 - 17:45

Olen vuosien aikana kritisoinut useaan otteeseen aktiiviseksi itseään kutsuvien rahastojen harjoittamaa ”piiloindeksointia”. Näihin usein suurien pankkien tarjoamiin rahastoihin sijoittava maksaa korkeat kulut näennäisestä aktiivisuudesta, mutta saa käytännössä hyvin lähellä indeksiä olevan salkun. Tällöin sijoittajan tuotot jäävät varmuudella keskimääräistä pienemmiksi. Viimeisten vuosien aikana myös talousmedia on alkanut kiinnittää ongelmaan aikaisempaa enemmän huomiota. Uskon, että myös piensijoittajien keskuudessa indeksisijoitukset ovat alkaneet kasvattaa suosiotaan. Jaloilla äänestäminen on ainoa keino saada suuret pankit kehittämään tarjontaansa indeksirahastojen ja aidosti aktiivisten rahastojen suuntaan. Piiloindeksointiin liittyy kuitenkin eräs toinen epäkohta, joka on jäänyt keskusteluissa vähemmälle huomiolle. Kyse on rahastojen esitteissään markkinoiman sijoituspolitiikan ja käytännön sijoitustoiminnan välillä vallitsevasta erosta. Vaikka piiloindeksointistrategia on mielestäni järjetön, ei kukaan voi sen käyttöä kieltääkään. Saahan rahasto seurailla indeksiä ja periä kovia kuluja, kunhan rahastosijoittaja ymmärtää asian olevan näin. Eli kunhan rahasto esitteissään selkeästi kuvaa strategiansa perustuvan indeksin osakkeiden yli- ja alipainottamiseen markkinatilanteen mukaan, jää valinta asiakkaalle ja kaikki on sekä juridisesti että moraalisesti kunnossa. Astetta paljon pahempi tilanne on silloin, kun rahaston esittelymateriaaleissa kuvaillaan hienoin sanankääntein kuinka salkunhoitaja keskittyy ostamaan esimerkiksi vain vahvan kilpailuedun, hyvän markkina-aseman, taseeltaan vahvan ja erinomaisella johdolla varustetun yhtiön osakkeita, mutta todellisuudessa salkku on indeksisalkun kopio tai pahimmassa tapauksessa täynnä heikkolaatuisia yhtiöitä. Tällaisia rahastoja kuitenkin löytyy. Olen ihmeissäni siitä, että joillakin rahastoilla on pokerinaamaa kirjata sijoituspolitiikkaan markkinoinnillisesti vetäviä lauseita, mutta toteuttaa käytännössä täysin toisenlaista sijoitustoimintaa. Vielä enemmän ihmeissäni olen siitä, ettei yksikään valvova viranomainen ole asiaan puuttunut. Tämän kerran kirjoituksessa paneudun tähän havaitsemaani ongelmaan tarkemmin. Nostan tarkastelun kohteeksi yhden esimerkkirahaston ja selvitän rahaston markkinointimateriaalin ja oikean sijoitustoiminnan ristiriitaisuudet.

Todetaan heti aluksi, etten halua mainita rahaston tai rahaston tarjoajan nimeä, sillä tarkoitukseni ei ole mustamaalata ketään, vaan opettaa sijoittajia suhtautumaan pankkien markkinointiin varauksella, ajattelemaan omilla aivoillaan ja tutkimaan itse vastaako markkinointi todellisuutta tai sijoittamaan itse paremmin kuin markkinointiin (ei sijoitustoimintaan ja asiakkaan tuottoihin) keskittyvät pankit. Tarkennan lisäksi sen, etten syytä kaikkia pankkeja tai rahastoyhtiöitä moraalittomasta ja laillisestikin hyvin harmaalla alueella toimimisesta, sillä joukkoon mahtuu myös erinomaisia toimijoita, joiden palveluja myös itse käytän.

Erään suuren suomalaisen pankin rahaston esitteessä kuvaillaan sijoituspolitiikkaa seuraavasti: ”Rahaston sijoitukset kohdistetaan arvo-osakkeisiin, joka ovat sellaisten yhtiöiden osakkeita, joiden markkina-arvo on alhainen suhteessa yhtiöiden taseista laskettuun oman pääoman arvoon.” Hieman myöhemmin politiikkaa tarkennetaan esitteessä seuraavalla tavalla: ”Rahasto sijoittaa pääosin laadukkaisiin arvo-osakkeisiin Suomen osakemarkkinoilla. Perinteisten arvomittareiden (P/BV, P/E) ohella huomiota kiinnitetään mm. yhtiön kassavirtaan ja osinkotuottoon, tuloksen volatiliteettiin, taseasemaan sekä ennuste- ja tulosmomenttiin.” Rahaston sijoitusfilosofiaa kuvataan pitkäjänteiseksi seuraavasti: ”Rahaston osakevalinnassa korostamme hyvin pitkänaikavälin näkymiä, ja sijoitamme mieluummin hyviin, laadukkaisiin yhtiöihin pitkällä aikajänteellä kuin pyrimme pikavoittoihin heikoissa yrityksissä.” Rahasto pyrkii välttämään yhtiöitä, ”joiden liiketoiminnan riskit ovat liian keskittyneet yhden tuotteen varaan ja, joiden johtoon sijoittajien on syytä suhtautua varauksellisesti”.

Kun itse luin ensimmäistä kertaa ko. rahaston esitettä, olin positiivisesti yllättynyt. Näytti vihdoin siltä, että isoissa pankeissa on ymmärretty mitä tuottava sijoittaminen vaatii. Mm. yhtiöiden laadukkuuden analysointi ja pitkäjänteisyys ovat niitä asioita, joihin itsekin sijoittajana keskityn. Kun luin esitettä pidemmälle ja salkun sisältö paljastui, luulin aluksi, että olin verkkoselailussani vahingossa hypännyt aivan toiseen rahastoesitteeseen tai ko. rahastoesitteessä yksinkertaisesti täytyi olla virhe. Ehkä materiaalin laatija oli vahingossa liittänyt esitteeseen toisen salkun sisällön. Minun oli pakko tarkistaa asia muista saman rahaston esitteistä. Mutta mitään virhettä ko. esitteessä ei ollut, vaan salkun sisältö tosiaan oli jotain ihan muuta kuin rahaston sijoituspolitiikka antoi ymmärtää. Rahasto ei siis sijoittanut ollenkaan niin kuin sen filosofiansa mukaan piti tehdä.

Jatketaan kyseisen rahaston sisällön tarkastelulla. Tartutaan ensimmäiseksi kiinni rahastoesitteen ensimmäiseen väitteeseen, jonka mukaan rahasto sijoittaa alhaisen P/B-luvun yhtiöihin. Jos tämä on rahaston pääfilosofia, mitä salkussa tekevät sellaiset yhtiöt kuin esimerkiksi Kone, Orion ja Nokian Renkaat (vain muutaman räikeimmän esimerkin mainitakseni). Kyseisten yhtiöiden markkina-arvot ovat moninkertaiset oman pääoman tasearvoon nähden (todettakoon selvyyden vuoksi, että Nokian Renkaiden viime viikkojen voimakas kurssilasku on laskenut P/B:n normaalia alemmas, mutta ko. rahasto on ostanut osaketta huomattavasti kalliimmalla), joten salkunhoitaja on tehnyt emämunauksen ostaessaan yhtiöt salkkuunsa tai sitten hän ei ole todellisuudessa välittänyt lainkaan rahastonsa sijoitusfilosofiasta ja tietoisesti sijoittanut sen vastaisesti. En ota kantaa ovatko yhtiöt hyviä vai huonoja sijoituskohteita, mutta esitettyyn strategiaan ne eivät sovellu. Tämä on fakta. Rahastoesitteessä mainitaan aikaisemman siteeraukseni mukaisesti myös, että sen sijoituskohteiden on oltava laadukkaita yrityksiä. Laadukkuus on aina osin subjektiivista, mutta asiantuntevan salkunhoitajan kyllä tulisi erottaa heikoimmat yhtiöt hyvistä. Jotkin yhtiöt vain ovat absoluuttisesti heikkoja esimerkiksi toimialan rakenteellisten tekijöiden, oman kilpailuasemansa tai liiketoimintamallinsa takia. En siis voi käsittää miksi laadukkaita yhtiöitä etsivä rahasto sijoittaa sellaisiin yhtiöihin kuin esimerkiksi Talvivaara, Outokumpu ja Rautaruukki (sivuhuomiona, että olen sijoittanut itsekin aikoinaan Talvivaaraan, mutta myöntänyt, ettei yhtiö täytä laatukriteerejäni enkä siihen sen jälkeen enää sijoittanut). Kun vielä kaiken muun lisäksi rahastoesitteessä mainitaan rahaston sijoittavan yhtiöihin, joilla on vahva kassavirta ja osinko sekä ennustettava tuloskehitys, ovat edellä mainitut kolme yhtiötä ääliömäisiä valintoja. Talvivaara ei ole jakanut lainkaan osinkoja (eikä viime viikon uutisten jälkeen tule todennäköisesti koskaan niitä jakamaankaan) ja kassavirta on ollut sijoittajilta yhtiöön päin (osakeantien takia), ei yhtiöltä sijoittajille kuten laadukkailla yhtiöillä. Näiden bulkkituotteiden valmistajien tulos on kaikkea muuta kuin ennustettava, sillä suhdanteet vaikuttavat merkittävästi yhtiöiden liiketoimintaan. Viimeinen naula arkkuun on maininta, jonka mukaan rahasto ei sijoita yhtiöihin, jotka ovat riippuvaisia yhdestä tuotteesta. Mikä voisikaan olla parempi (tai pikemminkin pahempi) esimerkki yhteen tuotteeseen (joka vieläpä on bulkeista bulkein raaka-ainetuote) keskittyvästä yhtiöstä kuin nikkeliä louhiva, vai pitäisikö sanoa luohinut, Talvivaara.

Myös vahva tase mainitaan rahaston sijoituskriteereissä. Rahaston tämän hetken kymmenestä suurimmasta sijoituksesta Stora Enson, TeliaSoneran, Metsä Boardin ja Outokummun nettovelkaantumisasteet ovat kaikkien yli 50 % ja Outokummun lähes 90 %. Puhumattakaan siitä, että pienempien sijoitusten joukosta löytyy todella velkaisia yhtiöitä iso joukko. Myönnän, että vahva tase on subjektiivinen käsite, mutta eihän kukaan voi kirkkain silmin väittää, että yhtiö, jolla on lähes yhtä paljon velkaa kuin omaa pääomaa olisi taseeltaan vahva. Ymmärtäisin, että Outokummun kohdalla vahvan taseen kriteeristä voisi tinkiä, jos yhtiö täyttäisi valtaosan muista sijoituskriteereistä hyvin. Mutta näin ei ole. Mitä Stora Enson, TeliaSoneran ja Metsä Boardin taseasemaan tulee, en väittäisi yhtiöitä kovin velkaisiksi (varsinkaan TeliaSoneraa, jonka taserakenne on ihan hyvä stabiili toimiala huomioiden), mutta vahvasta taseesta ne ovat kaukana. Jos taseasema on yksi sijoituskriteereistä, luulisi rahaston salkusta löytyvän pääosin nettovelattomia tai korkeintaan parin kolmen kymmenen prosentin nettovelkaisuuden omaavia yhtiötä.

Otetaan seuraavaksi kriittiseen tarkasteluun rahaston sijoitusfilosofiaan kuuluva pitkäjänteisyys ja tavoite pikavoittojen metsästämisen välttämisestä. Tämäkään väite ei kestä päivänvaloa. Miten rahasto voi sanoa olevansa pitkäjänteinen, jos se ostaa ja myy osakkeita jatkuvasti markkinatilanteen mukaan. Eihän sykleistä johtuva tuloksen heikkeneminen ole järkevä syy myydä laadukasta yhtiötä. Vasta, jos yhtiön kilpailuasema on heikentynyt oleellisesti tai koko toimiala on muuttunut radikaalisti heikommaksi esimerkiksi teknologisen kehityksen takia tai salkunhoitaja on tehnyt selkeän virheen analyysissään, on yhtiön myyminen järkevää. Aidosti pitkäjänteinen sijoittaja omistaa osakkeita samoilla periaatteilla kuin omistaisi koko yrityksen. Ei omistaja luovu yrityksestä laskusuhdanteessa väliaikaisesti notkahtaneen tuloksen takia. Pitkäjänteinen omistaja ei myöskään spekuloi yrityksellään (pyrkien myymään sen huippuhintaan suhdanteen täyttyessä), vaan perustaa tuottonsa liiketoiminnan tulokseen. Kyseinen rahasto väittää itseään pitkäjänteiseksi omistajaksi, mutta listaa samaan aikaan yhdeksi tuottoajurikseen ”sijoitusteemojen vaikutuksen (esim. syklisyys vs. defensiivisyys)” eli toisin sanoen rahasto pyrkii arvailemaan suhdannekierron vaiheita ja tekemään osakekauppoja sen perusteella. Ei todellakaan kuulosta kovin pitkäjänteiseltä toiminnalta.

Jotain rahaston salkunhoitaja on onneksi tehnyt oikeinkin eli osa sijoituksista uppoaa hyvin rahaston strategiaan. Esimerkiksi Fortumia, Sampoa ja Nordeaa voidaan pitää perinteisen arvosijoittamisen (alhainen P/B) mukaisina valintoina. Etenkin, jos yhtiöitä on ostettu ykköstä lähellä olevalla P/B-luvulla, jonka markkinat tarjosivat muutama vuosi takaperin. Nyt kurssit ovat tietysti jo nousseet, joten nykyhinnoilla todellinen arvosijoittaja tuskin enää ostaisi ko. yhtiöitä. Ei liene enää yllätys, ettei tämä hintojen nousu ole estänyt kyseistä rahastoa olemasta ostolaidalla myös näissä yhtiöissä. Todellinen arvosijoittaja kiinnittää huomiota osakkeen hintaan eikä koskaan maksa hyvistäkään yhtiöistä liikaa.

Olen yllä kritisoinut ja kummastellut vähän provokatiivisestikin rahaston sijoituspolitiikan ja käytännön toiminnan ristiriitaisuutta, mutta en ole naiivi ja tiedän toiminnalle myös selityksen. Itse asiassa olisi aika kummallista, jos kyseinen rahasto kykenisi sijoittamaan politiikkansa ja filosofiansa mukaisesti. Tämä johtuu siitä, että rahasto pyrkii tavoitteissaan syleilemään koko maailmaa eli se on listannut esitteeseensä koko joukon hienolta kuulostavia strategioita ja sijoituskriteerejä, jotta jokainen asiakas ja potentiaalinen sellainen voisi kokea rahaston periaatteet omakseen. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että monet elementit ovat ristiriidassa keskenään, eikä tällöin ole ihme, että pyrkimällä ostamaan osakkeita kaikkien periaatteiden mukaisesti salkusta tulee lopulta indeksin mukainen. Löytyy aidosti laadukkaita yhtiöitä (kuten Kone), jotka eivät kuitenkaan ole alhaisen P/B:n yhtiöitä. Löytyy alhaisen P/B:n yhtiöitä (kuten Outokumpu), jotka eivät kuitenkaan ole laatuyhtiöitä. Löytyy ennustettavaa tulosta tekeviä yhtiöitä (kuten Fortum), jotka ovat laatuyhtiöitä ja markkinatilanteesta riippuen välillä arvoyhtiön tavoin hinnoiteltuja. Viimeksi mainitun kategorian kohdalla pieleen menee sitten valitettavasti siinä, että osakkeita ostetaan aivan liian kovaan hintaan, jolloin arvosijoitusperiaatetta ei noudateta. Tämä johtuu taas siitä, että rahastoissa riskiä yleensä pienennetään (eli osakkeita myydään) kun makrotaloudessa on epävarmuutta ja hinnat ovat laskeneet ja vastaavasti lisätään (eli osakkeita ostetaan) kun makrotalous on vakaalla pohjalla ja hinnat ovat nousseet.

Piiloindeksointiin johtaa ristiriitoja sisältävän sijoitusfilosofian lisäksi myös se, että kyseinen strategia on salkunhoitajalle helppo tapa sijoittaa. Salkku seurailee indeksiä kohtuullisen hyvin, eikä katastrofin riskiä ole. Lisäksi yritysten aikaa ja vaivaa vievän analysoinnin voi unohtaa kokonaan. Kun sijoittaa kaikkiin yhtiöihin, mukaan tulee automaattisesti myös laadukkaimmat yhtiöt, ilman analyysiä. Valitettavasti mukaan tulee tällöin myös heikoimmat yhtiöt, kuten jo huomasimme.

Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla piston sydämessään kokevien rahastonhoitajien sekä viranomaisten kommentteja aiheeseen. Rahastonhoitajat fiksuina miehinä ja naisina tietysti aina keksivät näennäisesti uskottavia selityksiä asiaan kuin asiaan, joten keskustelu tuskin olisi kovin hedelmällistä, mutta viranomaisten luulisi olevan halukkaita kehittävään keskusteluun. Viranomaisten olisi syytä keskittyä vähemmän rahastojen byrokratiaa lisäävien turhien säädösten laadintaan (josta kärsivät myös rehelliset ja hyvät rahastot) ja käyttää vapautunut aika aidosti tärkeisiin asioihin. Tutkimalla rahastojen sijoituspolitiikkaa, -filosofiaa, ja -strategiaa ja vertaamalla tätä salkun todelliseen sisältöön, viranomaiset voisivat helposti paljastaa valheelliseen markkinointiin sortuvat rahastot. Tämä suojelisi sijoittajia enemmän kuin monet nykyisistä täysin järjettömistä ja turhaa byrokratiaa (=kustannuksia) synnyttävistä säädöksistä.

R.W.

 

___________

Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa.

Kuvan markkinointiesitteet eivät liity kirjoituksessa käsiteltyyn rahastoon.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pari sanaa osinkostrategiasta

Su, 09/11/2014 - 21:07

New Yorkin pörssin hintataso on piakkoin kolminkertaistunut maaliskuusta 2009. Viisi ja puoli vuotta sitten S&P 500 -indeksi käväisi alle 750 pisteen, tänään indeksilukema on 2032. Viime vuosina nähdyt noin 20 prosentin keskimääräiset vuosituotot ovat merkinneet osakesijoittajalle sitä, että pääomavoittojen merkitys on ollut moninkertainen suhteessa osinkotuottoihin. Ei tarvitse olla kovinkaan rohkea ennustaakseen, että seuraavalla viisivuotiskaudella osinkojen merkitys kasvaa dramaattisesti suhteessa saatavissa oleviin indeksitason pääomavoittoihin. Siksi tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti osinkostrategiaa.

Osingoista ei voi koskaan puhua liikaa, koska niin monet sijoittajat etsivät osinko-osakkeita yleensä vain korkean efektiivisen osinkotuoton perusteella. Tällöin osakekohtaista osinkoa verrataan osakkeen vallitsevaan yksikköhintaan. Tämä osinkonäkökulma on tunnettu erityisesti sanomalehtien taloussivuilta. Siinä ei ole sinänsä mitään vikaa, kunhan tarkastelun rajoitteet tulevat sisäistetyiksi.

Henkilökohtaisesti olen antanut viimeisten viiden vuoden aikana jatkuvasti vähemmän painoarvoa edellä mainitulle efektiiviselle osinkotuotolle, erityisesti uusissa sijoituksissa ja ottaessani yhtiöitä seurantalistalle. Olen sijoittanut finanssikriisin jälkeen pääsääntöisesti vain yhtiöihin, joiden osakekohtainen osinko kasvaa vuosi toisensa jälkeen. Tai ainakin sellaisiin, joilla on tällaiset mahdollisuudet.

Seuraavassa on käytännönläheinen ja karkeahko malli yksittäisen osakkeen pitkän aikavälin tuotto-odotuksen arvioimiseksi:

Osakkeen vuosituotto = Ennustettu seuraavan vuoden osinkotuotto-% + Osinkojen tuleva vuosikasvu-%

Tässä muodossa ”osinkojen kasvukaava” viestii sijoittajalle, että osakkeen vuosituoton muodostumisessa osingonjaon tulevien vuosien kasvuprosentti on usein huomattavasti nykyhetken osinkotuottoa merkityksellisempi tekijä sijoittajalle suhdanteiden yli.

Osinkoa voidaan lähestyä vaihtoehtoisista näkökulmista. Käytännössä kyse on siitä, haluaako sijoittaja maksimoida lyhyen aikavälin korkeaa osinkotuottoa suhteessa hankintahintaansa pitkän aikavälin kasvun kustannuksella, vai tyytyykö hän lähivuosina matalaan osinkovirtaan suhteessa hankintahintaansa, odottaen siihen kuitenkin merkittävää kasvua pitkässä juoksussa?

Edellä kuvatut yksinkertaistukset ovat vaihtoehtoisia yleensä siksi, että korkeaa nykyosinkoa suhteessa osakekurssiinsa maksavat yhtiöt maksavat usein korkeaa osinkoa myös suhteessa ansaitsemaansa nettotulokseen ja kassavirtaan. Tämä johtaa siihen, että yhtiön kasvuinvestoinnit liiketoiminnan ja sen tuloksen – lopulta myös osingon – tulevaksi kasvattamiseksi jäävät maltillisemmiksi kuin yhtiöllä, jonka nykyosinko on maltillinen ja osingonjakosuhde alhainen.

Henkilökohtaisesti olen saanut omat sijoitukseni asentoon, joka yhdistelee molempia yllä mainittuja osingonmaksutyyppejä. Puhdasverisimpiin hitaan kasvun ja korkean osinkotuoton yhtiöihin salkussani lukeutuu pankkikonserni Nordea, joka on selvästi suurin yksittäinen omistukseni.

Sen sijaan esimerkiksi viimeksi lokakuun viimeisellä viikolla ostamani Nokian Renkaat on selväpiirteinen kasvuyhtiö, joka kykenee pitkässä juoksussa kasvattamaan osakekohtaista osinkopottiaan merkittävästi, mikäli yhtiön strategia pitää pintansa. Todettakoon kuitenkin, että lähivuosina myös Nokian Renkaiden osingonjakosuhde on korkea, johtuen alihyödynnetystä kapasiteetista ja nettovelattomuudesta.

Nykyhinnoin en ole voinut välttää Nokian Renkaiden lisäostoja, koska vallitseva markkinahinnoittelu tarjoaa jo pohjaosingon korkeana. Nordean suhteen itse liiketoiminnan kasvua ei ole juurikaan odotettavissa, vaan osinkokasvu pohjautuu parin seuraavan vuoden aikana osingonjakosuhteen kasvuun sekä tehostamistoimiin. Nokian Renkaiden kohdalla osinkokasvu on pitkällä aikavälillä liiketoiminnan volyymin kasvua.

Yhdysvaltalaisista omistuksistani, kuten Coca-Colasta ja IBM:stä, osingot kilahtavat tilille neljästi vuodessa. Tämä ulkomainen, mielestäni erittäin kannatettava tapa saa osinkotuoton muistuttamaan luonteeltaan palkanmaksua.

Tästä soveltaen merkinnän alussa markkinoimani ”osingonjaon kasvattajien” suosiminen merkitsee kärjistäen sitä, että salkkuun valikoituvat laatuyhtiöt kykenevät maksamaan vuodesta toiseen kasvavaa ”palkkaa” omistajalleen. Osinkohan tulee maksuun suoraan yhtiön päivittäisestä liiketoiminnasta, vaikka pörssi laitettaisiin kiinni ja kaupankäynti sijoittajien välillä keskeytettäisiin. Siksi hyvin hajautettu osinkostrategia luo salkkuun tiettyä turvamarginaalia, ja se on todennäköisesti ylipäätään järkevin sijoitustrategia henkilölle, jonka tavoitteena on elää pidemmän päälle passiivisilla tuloilla, kuten osinkovirralla.

Osingonjaon kasvattajat tulevat tarjoamaan sijoittajalle mitä todennäköisimmin kasvavan määrän käteisvirtaa vuosittain, mikä mahdollistaa lisäsijoitusten tekemisen suhdannesyklin yli jatkuvasti a) myymättä osakkeita, b) säästämättä lisärahaa sijoituksia varten ja c) ottamatta sijoituslainaa.

Olennaista sijoittajan saaman ennustettavan ja tasaisesti kasvavan osinkovirran näkökulmasta on, että osakkeita on mahdollista ostaa käteisellä myös silloin, kun markkinatilanne on nykyistä euforiaa pelokkaampi ja hinnat ovat alhaiset. ”Hyvään osinkosalkkuun” tulee näin ollen valita sään ja suhdanteen kestäviä laatuyhtiöitä, joiden osingonmaksukyky on mielellään jo historiassa osoitettu vedenpitäväksi. Nämä ovat valitettavan usein juuri niitä “aina kalliita osakkeita”.

Aiemmin merkinnässä viittasin osingonjakosuhteeseen, joka saisi olla sijoitushetkellä mielellään mahdollisimman paljon alle sadan prosentin, jotta a) yhtiöllä olisi sijoitushorisontin aikana mahdollista kasvattaa osingonmaksuaan jakosuhdetta nostamalla, b) liiketoiminnan ja tulevien vuosien osinkovirran kasvuhankkeisiin jäisi riittävästi tulorahoitusta ja c) sijoitushetken osinkotason säilyttämiselle olisi turvamarginaalia nettotuloksen väliaikaisen laskun näkökulmasta.

Näistä lähtökohdista katsottuna yli sadan prosentin osingonjakosuhdetta harjoittavat yhtiöt saattavat karsiutua potentiaalisista ostokohteista. Henkilökohtaisesti omistan korkean osingonjakosuhteen yhtiöistä TeliaSoneraa, perillisiltäni löytyy Elisaa. Osakekohtaisen osingonjaon kasvuodotuksia ei TeliaSoneran suhteen lyhyellä tähtäimellä ole, sillä yhtiö itsekin linjasi aiemmin syksyllä tavoitteensa pitää osakekohtainen osinkotaso vakaana ainakin seuraavat kaksi vuotta.

Palataan seuraavaksi ”perinteisen osinkotuoton” eli efektiivisen osinkovirran tarkasteluun. Tämä tarkoittaa osingon suhdetta vallitsevaan osakekurssiin, mikä poikkeaa osingonjakosuhteesta, jossa osinkoa verrataan yhtiön ansaitsemaan nettotulokseen (järkevä sijoittaja yhdistää molempien tarkastelun; optimitilanteessa korkea efektiivinen osinkotuotto ja alhainen osingonjakosuhde).

Helsingin pörssissä ensi kevään “parhaiksi” efektiivisiksi osingonmaksajiksi ennustetaan seuraavia yhtiöitä*:

Fiskars 13,4 prosenttia
Orava Asuntorahasto 8,2 prosenttia
Nokian Renkaat 6,8 prosenttia
CapMan 6,5 prosenttia
Raute 6,5 prosenttia
Keskisuomalainen 6,2 prosenttia
Fortum 6,1 prosenttia
Elisa 6,1 prosenttia
TeliaSonera 6,0 prosenttia
Aspo 6,0 prosenttia

* Nordnetin analyysikirjasto, Inderesin ennusteet

Pitkäjänteinen osinkosijoittaja voi aivan hyvin lähteä liikkeelle edeltävästä listauksesta, mutta yhtiövalinnoissa kannattaa perehtyä kunkin yhtiön kohdalla muun muassa osingonjakosuhteeseen ja osinkojen rahoittamiseen (liiketoiminnan kassavirta, omaisuusmyynnit, velanotto vai peräti osakeanti, sekä mahdollisiin kertaluonteisiin eriin tilikauden aikana, jotka saattavat ”inflatoida” yksittäisen vuoden osinkoa).

Alleviivaamisen arvoista on myös osakekohtaisen osingonjaon kehitystrendin tarkastelu. Se saisi tietysti olla mielellään nouseva, jolloin sijoittajan omaan hankintahintaan nähden laskettava osinkotuotto kohoaisi joka kevät.

Uskoakseni pitkäjänteisen sijoittajan kannattaa panostaa salkussa koostumukseen, jossa yhtiöt jättävät tuloksestaan (tarkemmin sanoen kassavirrastaan) keskimäärin vähintään yhden kolmasosan kasvuinvestointeihinsa.

Näin ollen nyrkkisääntönä on: mitä pidempi on sijoittajan aikahorisontti, sitä vakavammin hänen kannattaa harkita matalan nykyosinkotuoton osakkeita, jotka sisältävät mittavan osingonjaon kasvupotentiaalin vuosien mittaan. Luonnollisesti optimaalisin vaihtoehto on poimia hinnoitteluvirheen vallitessa osinkokasvuun kykenevä yhtiö, jonka nykyosinkotuotto on korkea suhteessa hankintahintaan, mutta jolla on silti edellytykset tuntuvaan kasvuun. Sellaisia vain on harvassa tänä päivänä; kenties Nokian Renkaat täyttää kriteerin, jos en ole nähnyt kangastusta laskelmissani.

Mainittakoon lopuksi, että osinkosijoittaja voi päätyä hyvin perustellusti sijoittamaan myös laatuyhtiöön, joka ei maksa lainkaan osinkoa. Tämä johtuu siitä, että ”osinkostrategiassa” on olennaista tarkastella osingonmaksupotentiaalia, ei pelkästään sitä, mitä yhtiön nykyjohto ja omistajat päättävät jakaa ulos.

Esimerkiksi Warren Buffettin luotsaama sijoitusyhtiö Berkshire Hathaway soveltaa pyöreän nollan prosentin osingonjakosuhdetta. Tässä tilanteessa yhtiön omistaja voi luoda haluamansa suuruisen osinkotuottoprosentin salkkuunsa itse.

Mallilaskelma: sijoittaja haluaa 5 000 euron markkina-arvoiselle osakeomistukselleen Berkshire Hathawayssä korkean 10 prosentin efektiivisen osinkotuoton vuodessa. Hän voi tehdä sellaisen itselleen myymällä osakemäärällä tarkasteltuna 10 prosenttia omistamistaan Berkshire Hathawayn osakkeista, saaden näistä käteisvaroja 500 euroa (5000 * 0,1).

Hänen omistuksensa laskee osakemäärällä mitattuna 10 prosentilla, jolloin yhtiön osakkeiden osalta salkun markkina-arvo on jatkossa 4 500 euroa (5000 * (1,0 – 0,1)). Sijoittajalla on siis tilillään käteisenä ”itse tehdyt” osingot 500 euroa ja osakeomistuksen arvo 4 500 euroa, jotka tekevät edelleen yhteensä 5 000 euroa.

Samaa logiikkaa soveltaen sijoittaja voisi halutessaan tehdä salkkuunsa vaikka hirmuiset 15 prosentin vuosiosingot. Vastaavasti sijoittaja voi halutessaan soveltaa osakkeiden myyntistrategiaa osinkoa maksavassakin yhtiössä esimerkiksi siten, että yhtiö itse maksaa neljän prosentin efektiivisen osinkovirran, ja sijoittaja myy tämän päälle vielä neljä prosenttia omistamistaan osakkeista saadakseen “mahtiosingot”. Olennaisinta on ymmärtää, että osinkoraha on pois yhtiön kassasta.

Edeltävässä esimerkissä ei huomioida osinko- ja luovutusvoittoverotuksen eroja suomalaisessa verotuskäytännössä (tai osakekaupan välityspalkkiota), mutta mallilaskelma on uskoakseni omiaan havainnollistamaan osingonmaksupotentiaalin ”taustan” tarkastelua yhtiön tahdonvaltaisen, oman osinkoehdotuksen sijaan. Eivät ne parhaat osinko-osakkeet löydy välttämättä efektiivistä tuottoprosenttia tuijottamalla.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Aspon, Coca-Colan, Elisan, IBM:n, Nokian Renkaiden, TeliaSoneran ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: helga tawil souri / Foter / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Talvivaaran konkurssi on paitsi vanhan loppu, mahdollinen uuden alku

Pe, 07/11/2014 - 17:14
Konkurssi

Yrityksen ajautuessa toimivasta yrityksestä, mahdollisen saneerauksen jälkeen selvitystilaan, eli käräjäoikeuden päättämään konkurssiin*, yhtiön omistajilta ja johdolta loppuu toimintavalta, joka välittömästi siirtyy konkurssipesänhoitajalle.

Nokkimisjärjestys

Konkurssissa yrityksen rahoitusrakenne on yleensä todellinen soppa. Ainoa asia mikä on täysin selvää on se, että yrityksen rahoitusrakenteessa osakkeenomistajat ovat viimeisenä. Vasta kun eri nokkimisjärjestyksessä olevat velkojat ovat saaneet omansa, osakkeenomistajat saavat mahdollisesti jotain. Useimmissa tapauksissa näin ei käy.

Velkojat avainasemassa

Velkojien nokkimisjärjestystä eli sitä, kuka ensiksi saa rahansa pois konkurssipesästä sanelee velkakirjoissa listatut ehdot. Järjestys on merkityksellinen, koska konkurssipesästä ei riitä jaettavaa edes kaikille velkojille. Lisäksi kriisiyhtiön haettua toistamiseen uutta rahoitusta, tästä velkakirjojen viidakosta ei helposti ota selvää. Niinpä asiasta kiistellään usein vielä vuosia päättyneen konkurssin jälkeen. Ellei velkojat keskenään pysty sopimaan merkittävistä saatavien leikkauksista…

Yrityssaneerauksen haasteet

Talvivaaran tilannetta on yrityssaneerauksen aikana hankaloittanut se, että belgialainen Nyrstar on maksanut ennakkoa sinkin, ja venäläinen Norilsk-Nickel nikkelin toimittamisesta. Näihin velkoihin ei saneerauksen aikana ole voinut koskea. Konkurssi avaa nyt tämän solmun.

Konkurssipesänhoitajan kaksi tehtävää

Konkurssipesänhoitajalla on kaksi tehtävää: 1) maksimoida konkurssipesän realisoitava markkina-arvo ja 2) selvittää eri sidosryhmien nokkimisjärjestys konkurssipesässä oleviin, yleensä kuitenkin aivan liian pieniin, varoihin.

Pesänhoitaja pyrkii maksimoimaan konkurssipesän realisointiarvon keinolla millä hyvänsä. Käytännössä tämä tarkoittaa liiketoiminnan tai sen käytössä olevien omaisuuserien myyntiä, osissa tai kokonaan. Parhaimmassa tapauksessa toimivalle liiketoimelle (”going concern”) löytyy ostaja. Sellaisesta saa parhaimman hinnan. Pahimmassa tapauksessa yritys myydään osissa kuormureineen, lapioineen kaikkineen.

Konkurssipesän varojenjako

Myynnistä saadut varat jaetaan velkojien kesken, nokkimisjärjestyksen mukaan. Yleensä vain kaikista vakuudellisimpien lainojen (”senior loan”) omistajat saavat saataviaan takaisin. Muut, kuten alihankkijat, sähköyhtiöt ja palkansaajat, osakeomistajista puhumattakaan, jäävät nuolemaan haavojaan.

Uuden mahdollinen alku

Yrityksen liiketoiminnan kannalta konkurssista on myös hyötyä. Jos ostaja löytyy, tämä maksaa toimivasta liiketoimesta usein murto-osan sen alkuperäiskustannuksesta. Lisäksi kaikki vanhat riidat ja velat jäävät konkurssipesän selvitettäväksi. Työntekijöiden kannalta elämä jatkuu**.

Tämän kaiken edellytyksenä on kuitenkin se, että liiketoimesta on mahdollista tehdä kannattavaa.

 

Tästä klikkaamalla MTV3 Uutisliven lähetys (6.11.2014), jossa keskustelua Talvivaaran konkurssista Peter Nymanin johdolla.

 

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club.

 

*Tavallisen konkurssin lisäksi on myös olemassa niin sanottu julkisselvitys. Siinä valtio varmistaa toiminnan jatkumisen, sitoutumalla kattamaan jatkamisesta syntyvät kulut, joita pesän varat eivät riitä kattamaan. Liiketoiminnan jatkaminen voi olla yhteiskunnallisesti tärkeää, esimerkiksi ympäristövahinkojen minimoimiseksi kuten nyt Talvivaaran tapauksessa.

** Talvivaaran tapauksessa merkittävä asia on myös se, että sen toimintaa jatketaan valtion voimin vielä pitkään. Näin välillisesti noin 1500 sadasta työntekijästä noin puolelle riittää töitä vielä vuosiksi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Talvivaaran oppi: kun riskit toteutuvat, hajauttamisesta on hyötyä

Pe, 07/11/2014 - 12:17
Tilanne nyt

Pörssilistatun Talvivaara Kaivososakeyhtiön tytäryhtiö, Talvivaara Sotkamo Oy, on laitettu konkurssiin. Sotkamo sisältää kaiken Talvivaarakonsernin liiketoiminnan. Pörssilistattu konserniyhtiö ei siis enää päätä Sotkamon asioista, vaan konkurssipesänhoitaja.

Pesänhoitajan pääasiallinen tehtävä on Sotkamo Oy:n arvon maksimointi. Tähän pyritään myymällä yhtiö osissa tai kokonaan. Myynnistä mahdollisesti saadut varat menevät ensin yhtiön lainojen maksamiseen. Lainaa yhtiössä on 550 miljoonaa euroa. Vasta tämän jälkeen varoja voisi jakaa Sotkamo Oy:n osakkeenomistajille, eli Talvivaaran pörssiyhtiölle ja sen kautta pörssiosakkeiden omistajille.

Julkisselvitys

Valtio on ottanut konkurssipesän hoitaakseen, koska yhtiön liiketoimintaan liittyy merkittäviä ympäristöriskejä. Konkurssipesän selvityksen sijaan puhutaankin nyt niin sanotusta julkisselvityksestä. Siinä valtio kattaa kaikki ne konkurssipesästä syntyvät kulut, joita pesän varat eivät riitä kattamaan. Varovainen arvio näiden kulujen määrästä on nuo 200 miljoonaa euroa. Selvitysmies Jaatinen on puhunut 500 miljoonasta. Kulut ovat korkeat, koska kaivostoimintaa ei noin vain voida lopettaa. Siitä syntyisi ympäristökatastrofi.

Sijoitus ja sen riski

Mitä korkeampi riski sijoituksessa on, sitä suurempi odotetun sijoitustuoton pitää olla. Miksi kukaan muuten viitsisi elää sijoituksen aiheuttamien unettomien öiden parissa? Siitäkin huolimatta riskit välillä toteutuu täysimääräisesti. Talvivaarasta ei valitettavasti jää kuin Musta Pekka -kortti sijoittajan käteen. Tämä on kouluesimerkki siitä, miksi hajauttaminen kannattaa.

Lottokuponki

Toisaalta on todennäköistä, että monet kuluvan vuoden aikana Talvivaaraan sijoittaneet yksityissijoittajat ovat nähneet osakkeen lähinnä lottokuponkina. Eikä siinä mitään, kunhan kuten lotossa, olet valmis häviämään sijoittamansi määrän euroja.

Osakesäästäminen kannattaa

Pitkäjänteisestä osakesäästämisestä saat vetoapua talouteesi, kunhan muistat olla laittamatta kaikkia munia samaan koriin. Helpoin tapa hajauttaa riskit on rahastosijoitus. Silloin sijoitustesi yritysriskit jakautuu usean yhtiön kesken. Jos rahaston arvopaperisalkun yhtiöistä jokin menisikin nurin, suurin osa varoistasi on turvassa muissa yhtiöissä. Mikäli sijoitat osakkeisiin suoraan, pidä huoli että sijoituksia on edes kuusi, mieluiten parikymmentä.

Verohyöty

Talvivaarasta osakkeenomistaja ei enää saane kuin verohyötyä, joka toki voi olla arvokasta sekin. Jos sijoittajalla on muista osakekaupoista voittoja, voisi niitä vastaan Talvivaaran osakkeiden myynneistä tulevat tappiot vähentää verotuksessa, Talvivaaran osakkeet kannattaa myydä. Vaikka osakkeiden kaupankäynti onkin keskeytetty pörssissä, kauppaa voi käydä pörssin ulkopuolella. Näin sijoittaja saa halutessaan osakkeille myyntihinnan ja tappiot voi kirjata voittoja vastaan. Tähän sijoittajalla on Suomessa aikaa viisi vuotta.

 

 

Katso tästä klikkaamalla MTV:n Huomenta Suomen perjantainen lähetys Talvivaaran konkurssista (7.11.2014).

 

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Helsingin pörssi ja Benjamin Grahamin ”taikakaava”

Ke, 05/11/2014 - 10:34

Arvosijoittaminen on periaatteessa yksinkertaista. Sijoittajan tulee löytää liiketoiminnan pitkän aikavälin ansaintapotentiaaliin nähden hetkellisesti aliarvostetut osakkeet, ja ostaa niitä vastavirtaan – piittaamatta seuraavan päivän tai viikon kurssimuutoksesta. Filosofian taustana on ajatus siitä, että osakkeen markkinahinta ei aina vastaa yhtiön pitkän aikavälin osinkopotentiaalia. Keskeisin selitys ilmiölle on arvofilosofian mukaan sijoittajapsykologia. Arvosijoittamisen isä ja Warren Buffettin esikuva, Benjamin Graham, kehitti pörssiosakkeille ”taikakaavan”, joka paljastaa potentiaalisia, mahdollisesti alihinnoiteltuja osakkeita. Sovellan tässä merkinnässä kaavaa Helsingin pörssiin.

Osakehinnoittelun tarkastelemisessa hyödynnetään yleensä useita tunnuslukuja, jotka lähtökohtaisesti sisältävät sekä yhtiökohtaisesta kehityskaaresta että osakkeen markkina-arvosta kertovia muuttujia. Toisin sanoen osakkeen markkinahinnoittelua kuvaavien tunnuslukujen tavoitteena on kiteyttää, miten liiketoiminnan laatu on jo sijoituskohteen hinnassa.

Kenties yleisin osakehinnoittelua kuvaava tunnusluku on tuloskerroin eli p/e-luku. Muita käyttökelpoisia analyysin apuvälineitä ovat tasekerroin eli p/bv-luku, efektiivinen osinkotuotto ja liiketoiminnan velaton arvo suhteessa myyntiin tai käyttökatteeseen.

Jokaisella tunnusluvulla on kuitenkin itsenäiset heikkoutensa. Siksi analyysissä paras lopputulos syntyy eri tunnuslukuja yhdistelemällä. Tähän lopputulokseen päätyi myös Benjamin Graham. Hän havaitsi, että esimerkiksi p/e-luku on yksinään käyttökelpoinen lähinnä silloin, kun yhtiön tuloskehitys on luonteeltaan poikkeuksellisen ennustettavaa ja vakaata. Näin on kuitenkaan harvoin todellisuudessa.

Toisaalta p/e-lukua ei voida laskea lainkaan, jos yhtiö on tilapäisesti tappiollinen. Tällöin arvosijoittaja hakee yleensä apua p/b-luvusta, joka antaa suuntaviivoja siitä, miten yhtiö on hinnoiteltu suhteessa netto-omaisuuteensa, jolle mahdollinen tuloskäänne alkaisi kenties tulevaisuudessa tuottaa uutta tuottoa.

Graham kehitti erittäin yksinkertaisen mallin, jota on kutsuttu myöhemmin niin sanotuksi ”taikakaavaksi”. Siinä kerrotaan osakkeen p/e-luku ja p/bv-luku keskenään. Vaikkapa p/e-luku 15 ja p/bv-luku 1,5 antavat Grahamin tunnusluvun arvoksi 22,5.

Esimerkki ei ole tuulesta temmattu, sillä Graham itse päätyi siihen johtopäätökseen, että jokaisen arvo-osakkeen tulee täyttää hinnoittelussaan osakkeen ostohetkellä kriteeri alle 22,5:n luvusta. Mallia vapaasti tulkiten voidaan myös todeta, että Graham vältti sijoituksissaan tappiollisia yhtiöitä.

Tilikauden 2015 alkuun on enää alle kaksi kuukautta, joten käytän seuraavassa listauksessa ensi vuoden ennustettuja p/e- ja p/b -lukuja*. Listaus sisältää Helsingin pörssissä noteerattujen yhtiöiden ”edullisimman 15 osakkeen joukon” Grahamin kaavaa soveltaen. Olen karsinut tappiolliset ja osakevaihdoltaan epälikvidit osakkeet pois laskelmista.

Yhtiö | p/e x p/b

Technopolis 4,7
Atria 6,7
Lemminkäinen 7,1
Sponda 8,3
Affecto 8,4
Sanoma 8,5
UPM-Kymmene 8,7
Stora Enso 9,8
Apetit 10,3
Raute 10,3
Cramo 10,4
YIT 10,4
Cargotec 10,9
CapMan 11,7
Citycon 12,0

* ennusteet Nordnet Kompassi -analyysikirjasto

Lukijan tulee muistaa, että listaus on täysin mekaaninen, eikä se sisällä sijoituspäätöksen tueksi riittävää analyysiä.

Esimerkiksi p/b-luvun osalta turvamarginaalia korostava arvosijoittaja perehtyisi kriittisesti ostokohteeseen vilkaisemalla, mitä tasearvo on todellisuudessa syönyt. Onko esimerkiksi liikearvo kuranttia?

Toivottavasti listaus joka tapauksessa herättää mielenkiintoa tutustua uusiin, potentiaalisiin ostokohteisiin, jotka saattavat olla arvosijoittajan näkökulmasta juuri nyt edullisia.

Mainittakoon lopuksi – tämä on totta, vaikka kevennykseltä tuntuukin – että 2000-luvun kurssinousijoiden kärkikaarti, Orion ja Kone, saavat Grahamin listauksessa tällä hetkellä tunnusluvun arvot 125 ja 149. Tänään ne ovat listauksessa Helsingin pörssin suuryhtiöiden selvästi kalleimmat osakkeet.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista yhdenkään tekstissä mainitun yhtiön osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: mudpig / Foter / CC BY-ND

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Aggressiivista verotusta

Ke, 05/11/2014 - 08:13

Julkisessa keskustelussa käytetään ilmaisua aggressiivinen verosuunnittelu. Vähemmän puhutaan aggressiivisesta verotuksesta.

Veron kiertäminen, verovilppi, veropetos ja verosuunnittelu menevät kivasti sekaisin niin kansalaiskeskustelussa kuin lehtien lööpeissä.

Verosuunnittelu tarkoittaa verotuksen huomioon ottamista taloudellisessa päätöksenteossa. Se on laillista ja toivottavaa.

Veropetos on rikoslaissa määritelty lainvastainen tahallinen teko.

Veron kiertäminen on keinotekoinen järjestely tai virhehinnoittelu, jonka avulla veronmaksaja yrittää välttää jonkin veron, jonka hän joutuisi maksamaan ilman keinotekoista järjestelyä. Veron kiertäminen ei ole rikos, vaan järjestely, jota ei hyväksytä verotuksessa. Veron kiertämistä ei ole se, että veronmaksaja valitsee laillisista toimintavaihtoehdoista verotuksellisesti edullisimman.

Juridisesti verosuunnittelu ja veron kiertäminen ovat siis selvästi eri asioita ja toinen niistä on kokonaan sallittu ja toinen kokonaan kielletty. Ongelmana on vain ratkaista, kummasta on kyse.

Jos verosuunnittelu keskittyy verotuksen minimointiin, mutta toimiin ei voida puuttua veronkiertona, puhutaan aggressiivisesta verosuunnittelusta. Jos lain rajoja pöllyttävä, mutta rajojen sisällä pysyvä verosuunnittelu on aggressiivista, niin mitä on verotuspäätös, joka kumotaan oikeusasteissa? Veronmaksaja voittaa tuomioistuimessa sen vuoksi, että Verohallinto on tehnyt lainvastaisen verotuspäätöksen. Tosin joskus verovelvollinen onnistuu esittämään riittävän selvityksen vasta oikeudessa, mutta silloinkin Verohallinto on epäonnistunut asian selvittämisessä.

Hallinto toimii väärin, kun se hakee oikeutusta verotuskäytännön kiristämiseen yhden esimerkkitapauksen avulla. Käytännössä se tapahtuu niin, että tietty toimintatapa on hyväksytty verotuksessa, mutta jossakin vaiheessa joku porukka Verohallinnossa on sitä mieltä, että sitä ei pitäisi hyväksyä. Sitten otetaan veronmaksaja, jonka verotuksessa toimintatapaa ei hyväksytä, ja toivotaan, että verovelvollinen valittaa. Toinen mahdollisuus on puuttua asiaa verotarkastuksessa ja kolmannen keinon tarjoaa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusoikeus.

Verotus- ja oikeuskäytännön kiristämiseksi tehty verotuspäätös on aggressiivista verotusta. Samoin aggressiiviseksi voidaan luonnehtia hallinnon tekemä valitus hallinnon omasta verotuspäätöksestä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on Verohallinnon osa, vaikka onkin muodollisesti itsenäinen.

Aggressiivista verotusta on myös se, että verotarkastuksessa verotetaan kaikkea mahdollista ja vielä päälle pannaan roimat veronkorotukset.

Suomen perustuslaki, Suomea sitova ihmisoikeussopimus ja hallintolaki velvoittavat virkamiehiä toimimaan lainmukaisesti ja olemaan kansalaisen apuna ja tukena. Mitä on sanottava laillisuuden rajat tulkinnoissaan tahallaan ja tarkoituksellisesti tai piittaamattomuuttaan ylittävän virkamiehen toimista? Vaikka teko ei täytä virkarikoksen tunnusmerkkejä, pitäisi sen käynnistää jonkinlainen sisäinen prosessi.

Aggressiivisen verotuksen kohteen kohtalo on yleensä surkea. Jälkiverotus voi kaataa yrityksen siitä riippumatta, mikä on valituksen lopputulos.

Havaintojeni mukaan pahinta on epävarmuus. Suhteellisen selväkin juttu saa hallinto-oikeuden ratkaisun vasta 2-3 vuoden kuluttua. Silloin voitto KHO:ssa ei paljon enää lämmitä.

Mielestäni aggressiivinen verotus on moraalisesti paljon pahempi juttu kuin aggressiivinen verosuunnittelu.

Vesa Korpela

Lakiasiain johtaja, Veronmaksajain Keskusliitto

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Nokian Renkaiden osake aliarvostettu

Ti, 04/11/2014 - 23:53

Emme ymmärrä Nokian Renkaiden osakkeen arvostustasoa ja mielestämme kolmannen neljänneksen osavuosikatsauksen aiheuttama markkinareaktio oli virheellinen. Riippumatta siitä mitkä markkinoiden odotukset ovat, on osake mielestämme liian halpa.

Emme tiedä milloin Nokian Renkaiden verkkosivuilla esitetyt konsensusodotukset on päivitetty. Mikäli odotukset vastaavat sijoittajien odotuksia koko vuoden tuloksesta, on mahdollista, että sijoittajat joutuvat pettymään, kun viimeinen osavuosikatsaus julkistetaan. Analyytikot odottavat, että viimeisen neljänneksen liikevaihto laskee viidellä prosentilla vertailujakson liikevaihdosta. Liikevaihto on laskenut yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana keskimäärin yhdeksällä prosentilla, vaikka Ukrainan kriisi ja ruplan romahdus olivat vasta alkutekijöissä alkuvuonna. Tämän huomioiden oletamme, että liikevaihto laskee enemmän kuin viisi prosenttia viimeisellä neljänneksellä.

Samanaikaisesti kun analyytikot odottavan liikevaihdon laskevan viimeisellä neljänneksellä vähemmän kuin aiempina neljänneksinä, odottavat he, että tuotantokustannukset laskevat. Nokian Renkaat ilmoitti osavuosikatsauksen yhteydessä, että koko vuoden liiketulos tulee olemaan 300 ja 320 miljoonan euron välillä. Analyytikkojen konsensusodotus on 313 miljoonaa euroa, mikä sijoittuu hieman yhtiön ilmoittaman vaihteluvälin keskiarvon yläpuolelle. Odotamme kylmästi, että tuotantokustannukset ovat samalla tasolla kuin kolmannella neljänneksellä, jolloin liiketulos jää vaihteluvälin alarajalle. Rupla on lyönyt uusia pohjia, venäläiset ostavat halvempia matalamman katteen renkaita ja näin ollen emme laske sen varaan, että tuotantokustannukset laskisivat.

Kahdentoista kuukauden rullaava tulos on 222 miljoonaa euro, jos viime vuoden viimeisen neljänneksen veromätkyjen vaikutus eliminoidaan. Analyytikkojen koko vuoden konsensustulos on 222 miljoonaa euroa, vaikka he odottavatkin liikevaihdon laskevan viime vuoden viimeiseen neljännekseen verrattuna. Meidän varovaisemmilla oletuksilla kokonaistulos jää 207 miljoonaan euroon, eli osakekohtainen tulos olisi 1,55 euroa konsensusodotuksien 1,70 euroon verrattuna.

Itse asiassa meille on yhdentekevää ovatko analyytikkojen vai meidän odotukset oikeansuuntaisia siitä huolimatta, että markkinareaktio saattaakin olla kielteinen, kun koko vuoden tulos julkistetaan. Tärkeintä meille on, ettei osinko ole vaarassa edes varovaisemmilla ennusteillamme. Osinkotuotto tämän päivän kurssilla on 6,6 prosenttia, mikä on historiallisesti erittäin korkea. Tämän pitäisi tarjota suojaa siltä, että kurssi jatkaisi voimakasta laskuaan. Ukrainan kriisi on kaikkea muuta kuin ohi, mutta tästä huolimatta emme usko osingon olevan vaarassa. Emme pelkää osingon laskua edes lähivuosina.

Mielestämme osakekurssi on matala, mitä voi havainnollistaa yksinkertaisella diskontatulla osinkomallilla. Lähdemme liikkeelle kevään osingosta. Markkinoiden oman pääoman tuottovaatimuksen voi puolestaan laskea markkinahinnoista. Ainoa tuntematon osatekijä on osingon vuotuinen kasvuvauhti. Tämän päivän kurssilla markkinat odottavat osingon kasvavan vähemmän kuin prosentin vuodessa hamaan tulevaisuuteen. Kun tiedämme, että EKP:n tavoiteinflaatio on kaksi prosenttia, tarkoittaa se samalla, että Nokian Renkaiden reaalinen osinko laskee ajan myötä. Osakekurssin pitäisi olla selvästi yli 26 euroa jopa sillä perin varovaisella oletuksella, että osinko kasvaisi samaa vauhtia kuin tavoiteinflaatio. Tällöin ei ole lainkaan otettu huomioon, että Nokian Renkaiden osingon kasvuvauhti on toistaiseksi ollut pitkällä aikavälillä poikkeuksellisen nopea.

Omistamme Nokian Renkaiden osakkeita.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Rahapainot käyvät kuumana, mutta mihin tämä kaikki uusi raha katoaa?

Ma, 03/11/2014 - 21:54

Viimeisimmän finanssikriisin jälkimainingeissa keskuspankit ympäri maailman päättivät vääntää rahapainot täysille elvytyksen nimissä. Rahan painaminen ei ole mikään liioiteltu termi tässä yhteydessä, sillä keskuspankkielvytys on juurikin sitä: liikepankit myyvät erilaisia arvopapereita keskuspankille, joka puolestaan “ostaa” nämä arvopaperit täysin tyhjästä synnyttämällään uudella rahalla. Rahanpainamisen tulisi johtaa hintojen nousuun, eli inflaatioon. Kuluttajahinnat eivät kuitenkaan tunnu nousevan ainakaan räjähdysmäisesti. Uutisotsikoitakin hallitsevat tällä hetkellä etupäässä deflaation luomat uhkakuvat.

Mistä tämä johtuu ja millä tavoin tämä rahan painaminen sitten näkyy taloudessa?

Aluksi on syytä perehtyä hieman syvällisemmin inflaation määritelmään. Vakiintuneen määritelmän mukaan inflaatio on yhtä kuin kuluttajahintaindeksin nousu. Toisin sanoen kun tilastoviranomaisen määrittelemän ostoskorin nimellinen arvo nousee, on tämä yleisen määritelmän mukaisesti inflaatiota. Jos kuluttajahintaindeksi kerran pysyy aisoissa, niin voivatko keskuspankit silloin luoda inflaatiota? Seuraavassa havainnollinen esimerkki asiasta. Keskuspankki siirtää “ilmaista” rahaa ison liikepankin tilille. Liikepankkilla on tämän jälkeen ylimääräistä likviditeettiä, jonka se päättää sijoittaa kuparifutuureihin. Suuren ostovolyymin kasvun seurauksena kuparin hinta kohoaa pilviin. Tässä esimerkissä siis keskuspankin rahanluomisella on suora yhteys kuparin hinnan nousuun. Jos oletetaan että kuluttajahintaindeksi pysyy ennallaan, niin onko kuparin hinnan nousu silloin inflaatiota? Yleisen määritelmän mukaisesti se ei ole. On kuitenkin selvää, että keskuspankki on tässä esimerkissä häirinnyt markkinoiden ”hinnan etsintää”. Vääristyneen hintasignaalin seurauksena joku kaivosyhtiö päättää kenties investoida uuteen kuparikaivokseen ja näin ollen keskuspnkin rahan painamisen seurauksena talouden pääomia allokoituu väärästä syystä kuparin tuotantoon.

Taloussanastossa ei ole olemassa vakiintunutta määritelmää edellä kuvaamalleni hintojen nousulle ilmiönä, kun se kerran ei ole inflaatiota. Todellisuudessa rahan luomisella on kuitenkin aina vaikutus hintoihin tavalla tai toisella. Näin ollen aggressiivisilla toimillaan keskuspankki häiritsee markkinoiden luontaista hinnan muodostusta. Tästä johtuen pelkän kuluttajahintaindeksin seuraaminen vähättelee rahanluomisen kaikkia hintavaikutuksia, jotka syntyvät mm. kiihtyvän spekuloinnin seurauksena.

Tässä yhteydessä on myös tärkeää muistaa, että elämme globaalissa taloudessa, jossa pääomat virtaavat maasta toiseen. Ylimääräinen rahanluonti kotimaassa saattaa hyvin helposti johtaa inflaation kiihtymiseen toisessa maassa. Rahaa painava keskuspankki siis monesti vie inflaatiota ja hintakuplia toiseen maahan. Tästä on kyse carry trade-ilmiössä, josta on muodostunut yksi länsimaiden löysän rahapolitiikan aikakauden suurimmista vitsauksista.

Carry tradessa spekulantti lainaa rahaa matalan korkotason maasta ja sijoittaa lainatut rahat korkeaa tuottoa tarjoavaan maahan. Carry tradessa tuotto muodostuu kahta kautta: lainanottovaluutan heikkentymisestä ja sijoitusvaluutassa syntyvistä korko- tai muista sijoitustuotoista. Carry trade-ilmiön suurin ongelma on siinä, että kun trendi syystä tai toisesta muuttuu, on positioilla tapana purkautua tuhoisalla tavalla. Pako sijoitusvaluutasta lainanottovaluuttaan tapahtuu yleensä äkillisesti ja lyhyessä ajassa, minkä seurauksena ensin mainitun valuutan arvo tyypillisesti romahtaa ja jälkimmäisen arvo puolestaan nousee voimakkaasti. Carry trade on määritelmänsä mukaisesti aina velkavivutettu positio, mikä lisää sen riskejä.

Kiitos Japanin keskuspankin vuosikymmeniä jatkuneen nollakorko- ja QE-politiikan, jeni carry trade on ollut mukana ruokkimassa kaikkia lähihistorian finanssikriisejä aina 90-luvun Aasian talouskriisistä IT-kuplaan ja viimeisimpään asuntolainakuplaan. Tänäkin päivänä jenin jatkuva heikentyminen esim. USA:n dollaria vastaan viittaisi siihen, että jeni carry trade elää ja voi hyvin, “Abenomics”-elvytyksen ansiosta kenties jopa paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Myös USA:n dollarista on tullut 2010- luvulla carry trade-sijoitusten alkulähde. FEDin QE-ohjelman seurauksena dollareita on tulvinut ympäri maailmaa korkean tuoton perässä. Eritysiesti kehittyvät markkinat ovat olleet dollari carry traden kohteena. Tämä spekulointi voi vielä päättyä ikävästi monen kehittyvän markkinan kannalta. Varoittava esimerkki nähtiin viime vuonna, kun FEDin alkuperäinen ilmoitus suunnitelmastaan lopettaa QE -ohjelma johti miltei välittömästi Intian rupian romahtamiseen. Kuluvan vuoden aikana monilla kehittyvillä markkinoilla on nähty turbulenssia, mikä johtuu osittain tästä ulkomaalaisten pääomavirtojen kääntymisestä takaisin dollariin.

Ketkä kaikki hyötyvät eniten uuden rahan luomisesta? Yleensä ne tahot, jotka pääsevät tähän uuteen rahaan ensimmäisinä käsiksi. Näitä tahoja ovat tietysti suuret finanssi-instituutiot ja valtiot. Poikkeuksellisen agressiivisen keskuspankkielvytylsen aikoina isoille finanssi-instituutioille syntyy lähes rajattomat mahdollisuudet haalia itselleen erilaisia omaisuuseriä, sillä niiden rahoituksensaantiedellytykset ovat niin räikeästi paremmat kuin millään muulla toimialalla. Viime aikoina olemme saaneet huomata, että esimerkiksi Goldman Sachs ja Blackstone ovat sijoittaneet merkittäviä summia USA:n ja monien Euroopan maiden (esim. Espanjan) asuntosektoreille. Tämä ilmainen raha lienee todellinen syy asuntojen hintojen nousuun monissa länsimaissa, eikä niinkään talouden elpyminen.

Rahanpainaminen ei ole ainakaan toistaiseksi johtanut luotonannon kasvuun. Vasta kun luotonanto yksityiselle sektorille kiihtyy kunnolla ja uusi raha alkaa kiertämään taloudessa, alkaa kuluttajahintojen nousu näkymään selvemmin. Tällä hetkellä uuden rahan luonti on vain ylimääräisen likviditeetin jakamista suurille finanssi-instituutioille. Tätä rahaa käytetään vain hyvin vähän perinteiseen lainanantoon.

Rahanluomisen vaikutusten arviointi jää mielestäni liian usein pelkän kotimaisen inflaation tuijottamiseen. Tällöin jätämme huomioimatta kaikki muut aggressiivisesta rahanluomisesta syntyvät haittavaikutukset, kuten tekstissä mainitut pääoman väärinallokoituminen, carry trade sekä finanssisektorin ja valtioiden kohtuuton tukeminen.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Käsitykseni mukaan koko taloushistoria ei tunne yhtään nykyisenkaltaista tilannetta, jossa jokainen maailman suurvalta on samanaikaisesti näin aggressiivisesti luomassa uutta rahaa ja manipuloimassa korkoja alaspäin.

 

***********************************************************************************

Seuraa Twitterissä: @timotikkala

Voit lähettää palautetta: tikkala.timo85@gmail.com

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Isänpäivä lähestyy – sijoituskirjat nyt alennuksessa!

Ma, 03/11/2014 - 17:34

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012) ja Hajauta tai hajoa (2013) -sijoituskirjoja on painettu kahdessa vuodessa jo lähes 13 000 kappaletta. Isänpäivä lähestyy, ja molemmat sijoituskirjat ovat nyt tarjouksessa alennetuin hinnoin sekä mahdollisuudella signeeraukseen ja omistuskirjoitukseen.

Sijoituskirjat ovat saaneet kiitosta etenkin siitä, että niissä avataan hankalaksikin koettuja sijoittamisen oppeja selkokielellä.

- Jukka Oksaharjun kirjojen myyntiluvut ovat näinä aikoina vertaansa vailla. Oksaharju on noussut hämmästyttävän nopeasti maan tunnetuimpien sijoituskirjailijoiden joukkoon. Yksi menestystä selittävä tekijä on se, että Oksaharju puhuu avoimesti omasta sijoittamisestaan ja uskaltaa pistää persoonansa peliin. Hän on onnistunut luomaan itsestään brändin, kertoo Helsingin seudun kauppakamarin kustannusjohtaja Antti-Pekka Hulkko.

- Uskon, että tiukat ajat palauttavat sijoittajat perusasioiden äärelle. Nyt sijoittaja ei rakenna pilvilinnoja, vaan pysyy sijoituslaskelmissaan maan tasalla, mikä suosii arvosijoittamista. Sen yhtä olennaisena osana on osingon ja ennen kaikkea osingon kasvuvauhdin arvostaminen. Tämän seurauksena kuluvana vuonna erityisesti parhaat osingonmaksajat ovat menestyneet Helsingin pörssissä. Osakemarkkinoilla on tällä hetkellä paljon tavanomaisuudesta poikkeavaa pääomaa, sillä korkosijoittajatkin ovat oivaltaneet, että nykyisen lähes nollakoron aikana parhaat korkosijoituksetkin löytyvät korkeaa osinkotuottoa tarjoavista osakkeista, kommentoi pitkän linjan sijoitusguru ja useita arvosijoittamista käsitteleviä teoksia kirjoittanut Kim Lindström.

- Oksaharju puhuu samaa kieltä kuin me yksityissijoittajat. Hänen asiantuntevat ja provokatorisetkin kommentit antavat rahanarvoisia eväitä lukijan omaan sijoitustoimintaan, jatkaa useita sijoitusoppaita kirjoittanut toimittaja Karo Hämäläinen.

- Arvosijoittaja sisäistää osakkeen tunnuslukujen ohella keskeisimmät luvut myös itse pörssiyhtiön tuloslaskelmasta ja taseesta. Sijoitus on yleensä vakaalla pohjalla, kun sijoittaja ymmärtää, miten liiketoiminnan luvut ovat muodostuneet arvonmääritykseen. Arvosijoittaminen ei ole pikavoittoja tavoittelevien laji, mutta Oksaharjun selkokieliset teokset antavat laajalle kansanosalle tuhdit eväät menestyvään sijoitustoimintaan pitkässä juoksussa, uskoo Inderesin pääanalyytikko Sauli Vilén.

Sijoituskirjat ovat saatavilla tarjoushinnoin (hinnat sisältävät postituksen ja ALV:n):

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä.

HUOM: KIRJALÄHETYS EHTII PERILLE PERJANTAIKSI, KUN TILAUS TEHDÄÄN VIIMEISTÄÄN KE 5.11. KLO 10 MENNESSÄ.

Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen). Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia.

Kirjoitus sisältää markkinointiviestin, joka liittyy Nordnetin kampanjaan. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Virginia L. / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit