Hyppää pääsisältöön

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Nordnet Blogi on sijoitusblogi, joka tarjoaa mielenkiintoisia keskustelunavauksia, näkemystä osakemarkkinoihin ja tukea säästämisen parantamiseen.
Päivitetty: 1 tunti 23 min sitten

Miten omistaja-arvo syntyy?

Su, 25/01/2015 - 22:53

On sanottu, että menestyvä yhtiö on yhden asian liike. Tällä tarkoitettaneen lähtökohtaisesti pyrkimystä omistaja-arvon maksimointiin. Mikä sitten on omistaja-arvo, ja miten yhtiö voi sitä käytännössä edistää? Tarkastelen tässä merkinnässä hyvin lyhyesti yhtiön keinoja kasvattaa omistajiensa sijoituksen arvoa.

Pörssiyhtiössä osakkeenomistajat kantavat viime kädessä korkeimman riskin liiketoiminnan menestyksestä. Rahoitusteorian mukaisesti riski kulkee käsi kädessä tuotto-odotuksen kanssa. Tästä johtuen osakkeet hinnoitellaan pörssissä suhteessa velkakirjoihin ja muihin sitoumuksiin siten, että omistajilla on korkein tuotto-odotus pitkällä aikavälillä. Tuotto-odotuksen sopeutumismekanismi on luonnollisesti osakkeen kurssimuutos.

Pörssiyhtiöiden tuloksellisuus muodostaa pohjan omistaja-arvolle. Tuloksesta yhtiö voi jakaa käteisosuuden omistajille voitonjakona, toisin sanoen osinkona. Nimenomaan käteisosinko on tyypillisin tapa hahmottaa yhtiön arvo omistajan näkökulmasta – jos sijoittaja ei luovu osakkeistaan, on käteisosinko ainoa realisoituva tulovirta koko sijoitusaikana. Mitä enemmän yhtiö kykenee jakamaan osinkoa jäljellä olevana elinaikanaan, sitä arvokkaampi sen osakkeen tulee lähtökohtaisesti olla.

Yhtiö kuitenkin yleensä jättää osan tuloksestaan jakamatta osinkona. Tämä raha – tai pitäisikö sanoa pääoma – jää yhtiön omaan taseeseen tilikauden (ja aiempien sellaisten) voittovaroina. Huomionarvoista on, että myös näillä rahoilla taitava yritysjohto pystyy luomaan omistaja-arvoa. Seuraavaksi tarkastelen, miten.

Yritysjohdon ulottuvilla olevat keskeisimmät kanavat kasvattaa omistaja-arvoa yhtiön sisään jätetyillä voittovaroilla ovat seuraavat:

1) Omien osakkeiden takaisinosto

Kun pörssiyhtiö ostaa omia osakkeitaan, osa vanhoista osakkeenomistajista luopuu osakkeistaan myymällä niitä takaisin yhtiölle. Osakkeiden myyjät saavat luonnollisesti yhtiöltä rahaa (joka on osingonjaon tavoin pois yhtiön kassasta ostojen jälkeen).

Vastaavasti yhtiö saa vanhalta omistajaltaan osakkeita, jotka se mitätöi – seurauksena osakkeiden kokonaismäärä laskee, mikä merkitsee myynnin, tuloksen ja osingon jakautumista jatkossa aiempaa pienemmälle osakemäärälle. Tämä kasvattaa osakekohtaisia tunnuslukuja niiden osakkeenomistajien omistuksissa, jotka jäävät takaisinostohankkeen jälkeen ikään kuin jäljelle.

Olennaista on ymmärtää, että osakkeiden kokonaislukumäärän pienentymisen jälkeen itse yhtiön jatkuvan liiketoiminnan ei tarvitse välttämättä kasvaa jatkossa lainkaan, jotta osakekohtaiset tunnusluvut – kuten osinkovirrat – kohoaisivat ajan mittaan. Tässä piilee paitsi sijoittajan kannalta hyvä pitkän aikavälin tuottomahdollisuus, myös riski siitä, että yritysjohto piilottelee heikkoa liiketoiminnan johtamista ja kehitystä massiivisin omien osakkeiden takaisinostoin.

2) Velan takaisinmaksu

Useat pörssiyhtiöt ovat rahoittaneet liiketoimintaansa ja kasvuaan paitsi omistajien sijoittamin varoin, myös ottamalla taseeseensa velkaa. Yhtiön velkaantuminen ei näy suoraan osakekannan markkina-arvon kautta, mutta omistuksen arvostukseen se vaikuttaa esimerkiksi yritysarvoa (EV) kuvaavassa laskelmassa, jossa summataan eli lasketaan yhteen osakekannan markkina-arvo ja yhtiön taseen korolliset nettovelat.

Yhtiö voi luoda omistaja-arvoa käyttämällä tilikauden aikana kertyneitä voittovaroja taseen velkojen lyhennyksiin. Tämä johtaa välittömästi siihen, että velan korkokustannukset – tai muut lainanhoitokulut yhteensä – laskevat. Tämä puolestaan johtaa siihen, että yhtiön tulos kohenee lähtökohtaisesti, mikäli muut tekijät säilyvät ennallaan. Kun tulos kohenee, on yhtiöllä paremmat perusedellytykset maksaa jatkossa kasvavaa osinkovirtaa – luoden näin toimien välikäden kautta omistaja-arvoa.

3) Investoinnit kasvuhankkeisiin

Pörssiyhtiö voi investoida uusiin tuotantolaitoksiin tavoitteenaan kasvattaa kappalemääräistä tuotantoaan, ja sitä kautta myyntimääriään. Toisaalta yhtiö voi investoida jakelukanavaan maantieteellisesti, tarkoituksenaan levittää myyntiään uusille markkina-alueille. Investoinnit voivat kohdistua myös tutkimukseen ja tuotekehitykseen, mikä tähtää usein tuotannon tehostamiseen tai uusien tuotteiden lanseeraamiseen.

Näiden investointihankkeiden kautta yhtiön tuloskunnolla on edellytykset kohentua, mikä puolestaan mahdollistaa osingonjaon asteittaisen kasvattamisen.

4) Yritysostot tai sijoitukset

Edellä kuvattujen niin sanottujen orgaanisten tapojen ohella pörssiyhtiö voi kasvaa kertyneillä voittovaroillaan epäorgaanisesti. Yleensä tässä yhteydessä puhutaan yritysostoista tai yhtiön taseen käyttöomaisuuteen kohdistuvista sijoituksista.

Yhtiön voi ostaa esimerkiksi pienemmän kilpailijansa, rahoittaen hankinnan kertyneillä voittovaroilla. Tällöin liiketoimintakokonaisuuden kokoluokka kasvaa, ja yhtiö saattaa olla aiempaa paremmissa asemissa hyödyntämään suuruuden ekonomian skaalaetuja – mikä voi parhaimmillaan parantaa liiketoiminnan suhteellista kannattavuutta ja johtaa osakekohtaisten voittojen kasvuun. Tämä puolestaan valuu jälleen osinkojen kohenemiseen ja sitä kautta myös omistaja-arvon kasvuun.

Vaihtoehtoina yritysostoille ovat myös osakesijoitukset. Esimerkiksi kotimaisella media-alalla useat toimijat omistavat toisiaan ristiin ja raportoivat toistensa tuloksista omistusta vastaavan osuuden tuloslaskelmassaan osakkuusyhtiöiden kohdalla. Sijoituksistaan yhtiö saa luonnollisesti yleensä myös vuotuisen osinkovirran, joka on parhaassa tapauksessa kasvava ja vuolas, mikä mahdollistaisi osinkovirran kasvattamisen myös käyttöomaisuusosakkeita omistavassa yhtiössä.

Huomionarvoista on kuitenkin kokonaisuudessa, että läheskään kaikki omien osakkeiden takaisinostot eivät ole hyvin ajoitettuja, eivätkä läheskään kaikki investointihankkeet tai sijoitukset onnistu tavoitteiden mukaan. Siksi tässä merkinnässä esitetyt näkökulmat korostavatkin uskoakseni yritysjohdon laadun merkitystä sijoituskohteiden analyysissä. Hyvä yritysjohto ei ole vain taitava strateginen visionääri, vaan ennen kaikkea nerokas pääomien allokoija.

Kuten totesin noin viikko sitten, usein valtaosa osingonmaksukelpoisista varoista on tuottavinta jakaa vuosittain omistajille käteisosinkoina. Toisaalta jakamalla vuosittain aivan koko tuloksen ulos yritysjohdon eväät omistaja-arvon kasvattamiseksi jäävät rahoituksen osalta turhan rajallisiksi, kuten edeltävästä kuvauksesta voidaan päätellä.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: canonsnapper / Foter / CC BY-NC-ND

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Riippumattomia vastauksia työnantajan luvalla

Su, 25/01/2015 - 06:02

Nordnetin läpinäkyvän pankkitoiminan hengessä päätimme julkaista työnkuvaukseni. Siis sen ihan oikean, allekirjoitetun version, joka on osa työsopimustani. Nordnetin talousasiantuntijan rooli on Suomessa sikäli ainutlaatuinen, että sen puitteissa voin esittää omia näkemyksiäni asioista, täysin työnantajani taloudellisista intresseistä riippumatta.

Talousasiantuntijan roolissa puolustan sijoittajien ja säästäjien intressejä kaikissa asioissa, jotka voivat vaikuttaa heidän sijoitusmenestykseensä. Jotta tekemisilläni olisi vaikutusta, pyrin tähän kaikissa kanavissa, twitteristä telkkariin, missä sijoittajat ja säästäjätkin ovat.

Työnkuvauksen pohjalta minulta voi kysyä vastauksia kysymyksiin kaikesta talouden ja taivaan väliltä. Osaan kysymyksistä osaan varmasti, lähes 20. rahoitusmarkkinavuoden kokemuksen pohjalta vastata suoraan, toisiin haen vastauksia aihetta tutkimalla tai verkostoani hyödyntämällä.

Nordnetin työntekijänä olen siten vähän kuten täysin kuluttomat Superrahastot, joilla Nordnet haastaa sekä itsensä että muut uuteen tapaan tehdä asioita rahoitusmarkkinoilla.

Julkaisemalla työnkuvaukseni Nordnet haluaa sitouttaa sekä itsensä että minut työkuvauksen mukaiseen tavoitteeseen. Vaikka seison Nordnetin arvojen takana, voi myös koittaa päivä jolloin näkemyksemme eroavat toisistaan. Nyt kukin voi arvioida miten hyvin tavoitteessa onnistun.

Jos sinulla on kysymyksiä taloudesta, lähetä kysymyksesi minulle twitterissä @MartinNordnet ja lisää tunniste #kysytaloudesta. Näin muutkin löytävät kysymykset ja vastaukset tuolla samalla tunnisteella. Vastaukset kysymyksiin löydät myös tältä sivulta.

 

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet, sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Nordnet

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Läpinäkyvää pankkitoimintaa: Uusi mobiilisovellus on pian täällä

Pe, 23/01/2015 - 16:38

Olemme tehneet töitä mobiilisovelluksen päivityksen kanssa pitkään. ”Liian pitkään”, saatat ajatella. Mutta pian olemme maalissa.

Ennen kuin saavutamme maalilinjan, haluan läpinäkyvyyden nimissä kertoa siitä, mitä olemme ajatelleet kehitysprosessin aikana ja mitä voit odottaa uudelta mobiilisovellukseltamme.

Ensinnäkin, mobiilisovellus tulee uudessa muodossaan iOS- (iPhone), Android- ja Windows Phone –laitteisiin. Ulkonäkö ja toiminnot ovat samat kaikissa kolmessa käyttöjärjestelmässä.

Voit kirjautua helposti Nordnetin käyttäjätunnuksellasi. Sisältöä on saatavilla myös niille, jotka eivät ole kirjautuneet sovellukseen sisään.

Olemme kuitenkin tehneet eniten töitä sellaisten asioiden kanssa, joita et voi suoraan nähdä. Olemme muuttaneet teknistä toteutusta siten, että voimme päivittää mobiilisovellusta jatkuvasti ja yksinkertaisesti. Sovelluksen jatkokehittäminen on nopeampaa ja helpompaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että uusi mobiilisovellus on vain lähtölaukaus. Se on hyvä perusta, jolle rakentaa. Ja aloitamme jatkokehityksen heti, sillä toivelistalla on jo monta hienoa toiminnallisuutta.

Tietenkin kerromme lisää heti kun mobiilisovellus tulee saataville, joten pysy kuulolla!

Jan Dinkelspiel
/Chief Innovation Officer

teksti on käännös ruotsista

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pari sanaa osingoista vol. 3

To, 22/01/2015 - 23:52

Helsingin pörssin yhtiöt alkavat raportoida näillä hetkillä tilikauden 2014 tuloksiaan ja niistä tulevana keväänä ehdotuksen mukaan maksettavia osinkoja. Vuodenvaihteessa blogillani alkoi kuudes kalenterivuosi, ja olen aiempina vuosina käsitellyt osinkokauden alla ja sen aikana useaan otteeseen ajatuksiani osinkojen merkityksestä pitkän aikavälin sijoittajalle. Koska tämä pyörä ei muutu rungoltaan vuosien varrella, esitän tässä merkinnässä kertauksen osinkosijoittamisen perusteista. Uskoakseni sijoittajan on syytä sisäistää nämä ulottuvuudet, vaikka sijoituskohteet lopulta valikoituisivatkin muun kuin osingon ja sen kasvun perusteella.

Osa sijoittajista priorisoi lyhyen tähtäimen voitonjakoa sijoituskohteissaan. Pidän myös itseäni osinkosijoittajana, mutta en lainkaan sanan tavanomaisessa merkityksessä. Tässä merkinnässä pyrin avaamaan suhdettani pörssiyhtiön osingonjakopäätöksiin. Yksittäisen vuoden osinkotuotolla on mielestäni lähinnä viihdearvoa, eikä sillä ole useinkaan mitään suoraa yhteyttä sijoituskohteen pitkän aikavälin menestyksen kanssa.

Hahmota osingonjakopotentiaali

Havaintojeni mukaan valtaosa sijoittajista kiinnittää liioitellusti huomiota siihen, mitä pörssiyhtiö itse ehdottaa osingonjaoksi lyhyellä aikavälillä. Tärkeintä olisi hahmottaa se potentiaali, mitä yhtiö voisi halutessaan maksaa. Osa sijoittajista ei tule ajatelleeksi lainkaan, että jokakeväiset voitonjakopäätökset, mukaan lukien osinko ja omien osakkeiden takaisinostot, ovat yhtiön pääomarakenteeseen ja muihin rahoituspäätöksiin olennaisesti vaikuttavia tekijöitä.

Liian usein ajatellaan, että osinko vain tupsahtaa tilille keväisin. Asiaa kannattaisi ajatella myös yhtiön näkökulmasta. Normaalisti varsin lyhyeen ajatusketjuun kuuluu lähtökohtainen olettama, jonka mukaan osingon pitäisi olla mahdollisimman suuri. Silloin jää kuitenkin ymmärtämättä, että suuri osinko on pois muusta osasta yhtiön liiketoimintaa ja sen kasvattamista. Suuren osingon janoajien tulisi miettiä, kumpi voi investoida liiketoiminnan voittovarat edelleen tuottavammin: pörssiyhtiö vai sijoittaja? Jos vastaus on ensimmäinen, on suuri osinko sijoittajalle vahingollinen.

Osinko maksetaan yhtiön todellisen liiketoiminnan tuloksesta

Osinkojen osalta on paikallaan avata hieman teemaan liittyvää käsitteistöä. Osinko on yhtiön nettotuloksesta osuus, joka jaetaan osakkeenomistajille. Pääsääntöisesti osinko jaetaan kotimaisista yhtiöistä kerran vuodessa – ja nimenomaan vuosituloksesta laskettuna osuutena. Edeltävässä on syytä pitää paino sanalla ”tuloksesta”.

Tämän mukaan osinkoa ei voida pidemmän päälle jakaa lainkaan, jos yhtiö ei harjoita voitollista liiketoimintaa. Lyhyellä aikavälillä osingonjakoa voidaan toki harjoittaa hyödyntämällä aiemmin kertyneitä kassavaroja, myymällä yhtiön omaisuutta halvalla (osingonmaksupakon edessä) tai ottamalla lainaa. Siksi on syytä huomauttaa, että osingonjakopäätös on lyhyellä tähtäimellä yleensä tahdonvaltainen, minkä tulen tämän merkinnän edetessä osoittamaan esimerkein.

Osinkosijoittamiseen liittyvä keskeinen käsite on siis yhtiön osingonjakosuhde. Tämä kertoo yhtiön pääomarakenteeseen liittyvästä politiikasta: jaetaanko voittovarat pääosin osakkaille vai investoidaanko varat tulevaan kasvuun? Saman asian voisi muotoilla osinkosijoittajan näkökulmasta seuraavasti: haluanko hankintahintaani nähden vahvan osinkotuoton välittömästi vai kasvavan osinkotuoton tulevina vuosina?

Jos yhtiö jakaa tuloksestaan valtaosan osakkaille jo tänään, niin seuraava kysymys kuuluu, miten se rahoittaa huomenna kasvunsa? Sijoittajan kannattaakin pohtia, jakaako näennäisen hyvä osinkoyhtiö merkittävästi osinkoa juuri siksi, että sillä ei ole hyvää kasvunäkymää tai investointikohteita näköpiirissä? Toisin sanoen on pohtimisen arvoista, missä määrin yhtiön johdolla on perusteltua syytä pidättää tuloksesta suuri osa yhtiössä.

Osingonjakosuhde (payout ratio) lasketaan käytännössä seuraavasti.

(osakekohtainen osinko / osakekohtainen tulos)

Osinko on siis määritelmän mukaan osuus yhtiön liiketoiminnan nettotuloksesta. Osingonjakosuhteella ei näin ollen ole mitään kiinteää suhdetta osakkeen pörssikurssiin. Tätä näkökulmaa tulee kuitenkin ajatelleeksi valitettavan harva sijoittaja, ja osinkojen suuruutta verrataankin usein vain pörssikurssiin.

Jos osingon määrä ylittää sata prosenttia yhtiön vuotuisesta nettotuloksesta, muodostuu yhtälö pidemmän päälle kestämättömäksi. Mistä varoista osingot oikein maksetaan, jos yhtiö jakaa osakkeenomistajilleen vuodessa enemmän kuin se ansaitsee? Tuskin pankinjohtajakaan antaa yhtiölle pidemmän päälle lisää lainarahaa vain osingonmaksuun tiedostaen samanaikaisesti, että yhtiölle ei jää lainkaan rahaa velkojen takaisinmaksuun.

Mitä yleensä tarkoitetaan osinkotuotolla?

Arkikielessä osinkotuottoon viitattaessa tarkoitetaan yleensä efektiivistä osinkotuottoa. Tämä saadaan suhteuttamalla jaettava osakekohtainen osinko yhtiön pörssikurssiin.

(osakekohtainen osinko / yhtiön osakekurssi)

Tätä ulottuvuutta kannattaa mielestäni verrata aina edellä kuvattuun osingonjakosuhteeseen. Jos yhtiö on kiinnostava efektiivisen osinkotuoton näkökulmasta, on lähtökohtaisesti tarkistettava, millaisen osuuden vuosituloksestaan yhtiö jakaa osinkoina.

Tämä kertoo sijoittajalle kaksi elintärkeää asiaa: ensin sen, onko osinko kestävällä tasolla suhteessa yhtiön vuositulokseen, ja toisaalta sen, onko osinkoon odotettavissa tulevaisuudessa nousua investointien kautta. Mitä alhaisempi on tarkasteluhetken osingonjakosuhde, sitä enemmän osinkotason säilyttämisessä on pelivaraa tuloksen tilapäisen notkahduksen varalle.

Tähän mennessä esitetyn perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että osakekohtaisen osingon euromääräisellä suuruudella ei ole mitään merkitystä osinkotuoton hyvyyden kanssa. Jos yhtiö päättää esimerkiksi maksuttomalla rahastoannilla pilkkoa osakekantaansa pienempiin osiin, laskee yhtiön osakekohtainen osinko tasan samassa suhteessa. Mitään väliä ei ole siis sillä, onko osinko 0,10 euroa, 1,00 euroa vai 10,00 euroa per osake. Tärkeämpiä ovat edellä kuvatut indikaattorit, jotka koskevat osinkojen suhteuttamista yhtiön tulokseen ja osakekurssiin.

Osingonjaon kasvu ratkaisee pitkän aikavälin sijoitusmenestyksen

Seuraavaksi on aika yhdistää osinkoteema yhtiön osakkeen pitkän aikavälin teoreettiseen tuotto-odotukseen. Niin sanottu Gordonin kaava kuvaa pörssilistattujen yhtiöiden pitkän aikavälin tuotto-odotusta osingonjaon kasvutekijän kautta.

Kaavan yleismuoto on seuraavanlainen.

Osakkeen arvo (FV) = [ennustettu osinko / (tuottovaatimus – kasvuvauhti)]

Osinkoihin liittyen Gordonin kaavan termejä voidaan kuitenkin järjestellä siten, että osakkeen tuotto-odotuksen approksimaatio saadaan seuraavalla sovellutuksella.

Osakkeen tuotto-odotus (Er) = (osinkotuotto + osinkojen kasvuvauhti)

Kuten edellä totesin, kiinnittävät monet sijoittajat huomiota vain nykyhetken osinkotuottoon. Tämä on täysin käsittämätöntä ja suorastaan anteeksiantamatonta pitkän aikavälin osakesijoituksissa, sillä lopullisessa sijoitustuotossa ylivoimaisesti dominoivin tekijä on osinkojen tuleva kasvuvauhti. Sitä sanomalehtien taloussivut eivät valitettavasti tiedä kertoa.

Jos sijoittaja maksimoi vain nykyhetken osinkotuottoaan korkeaksi, päätyy hän sijoittamaan usein sellaisiin yhtiöihin, joilla ei riitä rahkeita investoida voittovaroja lainkaan tulevaan kasvuun. Jos liiketoiminta ja tulos eivät kasva tulevaisuudessa, eivät voi kasvaa myöskään osingot – muistakaamme aina, että osinko on osuus yhtiön tuloksesta.

Menestyvän sijoittajan tulee näin ollen maksimoida edellä kuvattua yhtälöä, jossa olennaiseksi osatekijäksi kohoaa osinkojen kasvutekijä. Tämä tarkoittaa käytännössä, että sijoittajan tulee tyytyä sijoitushetkellä karkeasti 5 prosentin pallokentällä pyörivään efektiiviseen osinkotuottoon, usein hieman sen alle. Ajatuksen takana on olettama, että laatuyhtiöt kasvattavat maksamaansa osakekohtaista osinkosummaa vuosi toisensa jälkeen, jolloin osinkotuotto suhteessa sijoittajan omaan hankintahintaan kohoaa vuosittain. Nämä ovat mielestäni todellisia osinko-osakkeita.

Onko yhtiön osingonjakopäätöksillä oikeasti mitään merkitystä yhtiön arvoon?

Vilkaistaan seuraavaksi hieman siihen, mitä rahoitusteoria sanoo osingoista ja yhtiön voitonjaosta. Tutkijat Modigliani ja Miller ovat tulleet johtopäätökseen, että osingonmaksun suuruudella yksittäisenä vuonna ei ole merkitystä yhtiön arvoon. Tämä johtuu heidän mukaansa siitä, että sijoittaja voi omilla toimillaan kumota yhtiön tekemät voitonjakoa koskevat päätökset. Väite sisältää myös oletuksen, että yhtiön voitonjakopäätökset eivät sisällä minkäänlaista kätkettyä signaalia yritysjohdon tulevaisuuteen liittyvästä uskosta.

Otetaan esimerkkejä Modiglianin ja Millerin tueksi.

Mielikuvituksellisella yhtiöllä nimeltä Jussin Pussit Oy on osakkeita yhteensä 100 000 kappaletta. Yhden osakkeen hinta on 5 euroa per osake. Nämä kerrottuna yhtiön oman pääoman arvoksi muodostuu 500 000 euroa (100 000 * 5). Yhtiö päättää maksaa osakekohtaista osinkoa keväällä 0,50 euroa osaketta kohden, mikä merkitsee 10 prosentin efektiivistä osinkotuottoa suhteessa osakekurssiin. Osinkojen maksaminen vie yhtiön kassasta 50 000 euroa (100 000 * 0,50), mikä siirtyy verojen jälkeen sijoittajien taskuihin. Yhtiön oman pääoman arvo laskee siis 450 000 euroon. Samaan aikaan yhtiön osakkeenomistajien kollektiiviset rahavarat kasvavat 50 000 euroon.

Vastaavasti Jussin Pussit Oy olisi voinut maksaa osinkoa keväällä 0,10 euroa per osake, mikä tarkoittaisi 2 prosenttia efektiivistä osinkotuottoa. Tällöin yhtiön kassaa veloitettaisiin osinkojen vuoksi 10 000 euroa, jolloin oman pääoman arvo laskisi tasolle 490 000 euroa. Vastaavasti sijoittajat saisivat yhteensä 10 000 euroa käteistä miinus verot. Molemmissa skenaarioissa rahavarojen yhteismäärä säilyy ennallaan.

Esimerkeistä voidaan havaita, että suurempien osinkojen jakaminen ei itsessään luo minkäänlaista arvoa yhtiöön teoriassa. Päinvastoin, se voi viedä yhtiöltä rahoituksellisen liikkumavaran, joka olisi tarpeellinen kasvuhankkeiden kannalta.

Mainitsin aiemmin, että sijoittaja voi halutessaan kumota yhtiön osingonjakopäätöksen. Se tapahtuisi Jussin Pussit Oy:n tapauksessa seuraavasti.

Oletetaan, että yhtiö pitäytyy 0,50 euron osakekohtaisessa osingossa. Sijoittaja omistaa 1 000 kappaletta osakkeita ennen osingonjakoa. Seuraavaksi oletetaan, että sijoittaja haluaa kumota osingonjakopäätöksen vaikutukset täysin. Sijoittajan omistuksen arvo ennen osingonjakoa on 5 000 euroa (1000 * 5). Hän saa 500 euroa osinkoina (0,50 * 1000). Osakkeen markkinahinta laskee osinkoa vastaavalla määrällä 4,50 euroon.

Sijoittaja ostaa 111 osaketta osingonjaon jälkeen osinkorahoillaan (500 / 4,50). Näin ollen sijoittaja omistaa osingonmaksun jälkeisessä tilanteessa 1111 osaketta, joiden osakekohtainen markkinahinta on osingon irrottua 4,50 euroa. Näiden tulona saadaan vastaukseksi jälleen osakeomistuksen arvo 5000 euroa (1111 * 4,50), mikä vastaa tilannetta ennen yhtiön osingonjakopäätöstä.

Viimeisenä vaihtoehtona voidaan tarkastella tilannetta, jossa yhtiö ei maksa lainkaan osinkoja, vaikka sijoittaja niitä haluaisi.

Osakkeenomistaja haluaa 5 000 euron osakeomistukselleen korkean 10 prosentin efektiivisen osinkotuoton. Hän voi tehdä itselleen sellaisen. Se onnistuu myymällä 100 Jussin Pussit Oy:n osaketta (500 / 5 tai 1000 * 0,1), saaden näistä käteisvaroja 500 euroa (100 * 5). Sijoittajan omistus laskee 900 osakkeeseen (1000–900), joiden markkina-arvo on 4 500 euroa (900 * 5). Sijoittajalla on siis tilillään käteisenä ”itse tehdyt” osingot 500 euroa ja osakeomistuksen arvo 4 500 euroa, jotka tekevät edelleen yhteensä 5 000 euroa.

Tilannekuvauksiin viitaten on vaikea ymmärtää, miksi sijoittajat suosivat tahdonvaltaisesti pörssiyhtiön puolelta tehtyjä ”suuria osinkopäätöksiä”. Kulujen ja verotuksellisten näkökulmien reunoja pyöristämällä jokainen sijoittaja voi jakaa itselleen haluamansa suuruiset osingot joka vuonna. Sama koskee myös muita yhtiön pääomarakennetta koskevia kysymyksiä, kuten esimerkiksi velkaantumista. Jos yhtiö ei sijoittajan mielestä käytä riittävästi vipua liiketoiminnassaan, hän voi ottaa sitä henkilökohtaiseen taseeseensa itse.

Vaikka kuvasin edellä yhtiön voitonjakopäätösten kumoamista sijoittajan näkökulmasta erityisesti osinkojen osalta, on neutralisoiva tarkastelu mahdollista tehdä aivan samoin myös omien osakkeiden takaisinostojen yhteydessä. Yhtiön pitkän aikavälin arvonmuodostuksen kannalta omien osakkeiden takaisinostot ja käteisosinko ovat siis teoreettisesti sama asia – molemmat ovat tahdonvaltaisesti päätettävissä olevia tapoja muuttaa yhtiön pääomarakennetta sekä voitonjakoa ja siihen liittyvää politiikkaa. Siksi on luonnollista, että osakkeen arvostuksessa tulee ottaa huomioon sekä osingot että omien osakkeiden takaisinostot. Kun yhtiö ostaa omia osakkeitaan takaisin, laskee liikkeellä olevien osakkeiden lukumäärä, mikä parantaa jäljelle jääviä osakekohtaisia tunnuslukuja ostoja vastaavassa suhteessa.

Yksittäisen vuoden suurta efektiivistä osinkotuottoa maksimoimalla sijoittaja saavuttaisi parhaat mahdolliset sijoitustulokset, jos kannattava osakesijoittaminen olisi jonkinlaista pikajuoksua. Kyse on kuitenkin maratonista, jossa osinko on sijoitusaikana ainoa käteiseksi realisoituva tuotto ennen osakkeiden mahdollista myyntihetkeä. Siksi osake on pitkällä aikavälillä sitä arvokkaampi, mitä enemmän osinko yhtiö kykenee jakamaan omistajilleen voittoa jäljellä olevana elinaikanaan.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju). Jussin Pussit Oy on mielikuvitusta täynnä oleva esimerkkiyhtiö.

Photo credit: AndreasPoike / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Vahvistuva dollari ja siihen liittyvät riskit

To, 22/01/2015 - 22:21

Vahvistuva dollari on näillä näkymin yksi kuluvan vuoden alkupuoliskon pääteemoista. Taalan vahvistuminen saa aikaan monenlaista myllerrystä, sillä onhan kyseessä maailman reservivaluutta, jolla hinnoitellaan kaikki tärkeimmät raaka-aineet.

Kokonaiskuva on lyhyesti sanottuna seuraavanlainen: EKP on aloittamassa QE-ohjelmaansa, Japani jatkaa omaansa, riskinottohalukkuus markkinoilla on laskemassa kun taas samanaikaisesti yleisenä turvasatamana pidetty USA ainakin puhuu korkojen nostosta. Nämä tekijät ovat jo vahvistaneet dollaria muita päävaluuttoja vastaan. Tähän mennessä nähty vahvistuminen saattaa olla kuitenkin vasta alkusoittoa dollarin nousulle. Tähän kaikkeen liittyy monia riskejä, jotka olisi mielestäni tärkeä ottaa huomioon sijoituksia mietittäessä. Käyn seuraavassa läpi joitain näistä riskeistä.

Jos uskot dollarin vahvistumiseen, vältä kehittyviä markkinoita

Kehittyvät markkinat ovat vaarallinen paikka pitää rahojaan dollarin vahvistuessa. Länsimaisen sijoittajan silmissä kaikki vähänkin eksoottisemmat markkinat – olipa kyseessä sitten Latinalainen Amerikka, Afrikka tai Aasia – luetaan usein mentaalisesti samaan korkeariskisten sijoitusten kategoriaan. Kun länsimaisen sijoittajan riskinottohalukkuus katoaa, pakenee raha kaikista tai lähes kaikista näistä markkinoista riippumatta siitä, onko näillä mailla todellisuudessa mitään tekemistä keskenään. Aasian talouskriisi 90-luvulla levisi Kaakkois-Aasiasta aina Etelä-Koreaan asti ilman mitään rationaalista syytä, Meksikon “tequila” kriisi sai aikaan markkinaturbulenssia paitsi miltei kaikkialla Latinalaisen Amerikan maissa myös Filippiineillä (sattumaa tai ei, kaikkien maiden valuuttojen nimi on peso). Kyse on loppukädessä ennemminkin psykologisista tekijöistä kuin reaalitalouden fundamenteista.

Tässä kolme tärkeintä syytä miksi kehittyviä markkinoita kannattaa mielestäni varoa juuri nyt:

1) Dollari carry trade voi purkautua tuhoisasti

FEDin vuosia jatkunut QE-politiikka sai aikaan valtavan spekulatiivisen rahavirran USA:sta kehittyville markkinoille. Dollarilainoja sai halvalla ja samanaikaisesti heikentyvä valuuttakurssi houkutteli sijoittamaan suuria määriä varoja korkeatuottoisille markkinoille. Nyt tämä trendi on nyt kääntymässä ja dollarit palaamassa kertarykäyksellä takaisin kotiinsa. riskinä on, että tämä johtaa kehittyvien markkinoiden valuuttojen romahtamiseen. Tilastoja carry traden mittaluokasta on vaikea löytää, mutta ottaen huomioon FED:n QE:n mittaluokan, voidaan melkoisella varmuudella puhua valtavista dollarivirroista, jotka nyt kääntyvät takaisin. Itse en olisi kovin yllättynyt jos näkisimme 90-luvun Aasian talouskriisin kaltaisen tragedian kuluvan vuoden aikana. Tämänkaltainen “kuuma raha” voi saada kokonaisia kansantalouksia kuilun partaalle.

2) Kehittyvien maiden pörssiyrityksillä on paljon dollarimääräisiä lainoja, joiden hoito käy todella haastavaksi

Tästä on jo muodostunut niin suuri riski, että jopa maailman keskuspankkien kattojärjestö BIS on varoittanut asiasta. Näiden dollarimääräisten lainojen uudelleenrahoittaminen voi käydä mahdottomaksi jos dollari nousee liikaa. Edessä voi olla maksuhäiriöiden aalto.

3) monet kehittyvistä maista ovat raaka-ainetuottajia ja näin ollen alttiita dollarin vahvistumisen aiheuttamalle hintojen laskulle

Vahvistuva dollari voi olla kaksiteräinen miekka raaka-aineiden tuotannosta riippuvaisille maille. Toisaalta ne hyötyvät heikentyvästä kotimaan valuutasta, sillä myydyistä raaka-aineista saadaan vastineeksi dollareita, joilla on helpompi kuitata halventuneessa kotimaan valuutassa maksettavat operatiiviset kustannukset. Toisaalta, kuten kohdassa 2 todettiin, tuottajat ovat usein riippuvaisia dollarimääräisestä luotonsaannista ja näin ollen joutuvat maksamaan korkokulut dollareissa.

Vaikkei dollarin vahvistuminen aina johdakaan raaka-aineiden hintojen laskuun, on näillä kahdella kuitenkin selkeä yhteys toisiinsa. Vuoden 2014 aikana kultaa lukuunottamatta lähes kaikki raaka-aineet ovat halventuneet tai jopa romahtaneet. Raaka-aineiden, tässä tapauksessa öljyn, hinnan lasku on jo saanut mm. Venezuelan ja Nigerian kaaoksen partaalle.

Kiinteät vaihtokurssit dollariin ovat koetuksella

Käynnissä on globaali valuuttasota, joka saattaa pakottaa keskuspankkeja yllättäviin ratkaisuihin valuuttakurssipolitiikoissaan. Sveitsin keskuspankin viimeisin päätös on tästä oiva esimerkki.

Monet merkittävät valuutat, kuten Kiinan juan ja Hongkongin dollari, ovat tällä hetkellä sidottuja USA:n dollariin. Esimerkiksi Kiinan kohdalla kiinteän vaihtosuhteen pitäminen voi käydä kalliiksi jos dollari jatkaa nousuaan. Juanin dollarikytkös vahvistaa juania suhteessa moniin Kiinan tärkeistä vientimaista Aasiassa, mikä ei välttämättä ole haluttu lopputulos Kiinan kannalta.

Mitä tekee FED?

On vaikea keksiä mitään deflatorisempaa voimaa USA:n taloudelle kuin vahvistuva USA:n dollari, sillä taalan vahvistuessa tuontihinnat laskevat ja vahvistumisella on lisäksi myös raaka-aineiden hintoja laskeva vaikutus. FED:llä on inflaatiotavoite, jonka saavuttaminen käy yhä vaikeammaksi dollarin vahvistuessa. Tällä voi olla vaikutusta tulevaan rahapolitiikkaan.

Monilla S&P 500-indeksin suurimmista yhtiöistä on merkittäviä kansainvälisiä liiketoimintoja, joiden tulot ovat heikentyvissä valuutoissa. Täten monien suuryritysten tulokset voivat olla vaarassa jos dollarin vahvistuminen jatkuu.

Mikäli kehittyvillä markkinoilla tapahtuu jotain ravisuttavaa, tulee tällä olemaan vaikutusta myös USA:n ja muiden länsimaiden markkinoille. Voi olla, että mahdollinen kriisi kehittyvillä markkinoilla leviäisi myös USA:n talouteen ja tämä pakottaisi FED:in muuttamaan retoriikkaansa takaisin politiikkaa löysentävään suuntaan.

*****************************************************************

Seuraa Twitterissä: @timotikkala

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Tilinpäätöskauden kynnyksellä

To, 22/01/2015 - 22:07

Tilinpäätöskausi pyörähtää käyntiin huomenna Baswaren johdolla ja kestää helmikuun loppuun. Käsitys tilivuodesta 2014 alkaa olla melko selvä. Loppuvuoteen sisältyy kuitenkin kokonaiskuvaa hämmentäviä tekijöitä kuten raakaöljyn ja euron halpeneminen sekä ruplan romahdus. Tilinpäätöksiin tehdään usein myös alaskirjauksia, jotka saattavat romuttaa aiemmin tehtyjä johtopäätöksiä. Tästä kaikesta huolimatta tilinpäätöstiedotteiden sisällön pohtiminen etukäteen on mielekästä. Oikein osunut arvaus voi olla jopa rahanarvoinen, sillä pörssi reagoi silloinkin, kun yhtiö vahvistaa markkinoiden jo ennakoimaa tietoa.

Seuraavassa on hyvin yleisluontoisesti pohdittu, mitä pörssin vaihdetuimpien yhtiöiden tilinpäätöstiedotteet tulevat kertomaan vuoden 2014 tuloksesta ja osingosta. Viime vuonna Suomen jo vuosia jatkunut taloudellinen lama oli edelleen voimissaan, minkä seurauksena yritysten liikevaihdot ovat edellisvuoden tapaan pääsääntöisesti supistuneet. Näissä oloissa kannattavuudesta vaaliminen on ollut vähintäänkin haasteellista. Yhtiöt näyttävät kuitenkin onnistuneen melko hyvin varjelemaan tuloksentekokykyään, joten kokonaisuutena voinemme odottaa kohtuullisen hyviä lukuja lähiviikkoina. Seuraavassa yhtiöiden nimen jälkeen on ilmoitettu tilinpäätöstiedotteen tarkkaa julkistamispäivää.

Tuloksensa todella merkittävästi parantavia pörssiyhtiöitä on vähän. Ryhmään kuuluvat mm. Aspo (12.2.), Kone (29.1.), Metsä Board (5.2.), Munksjö (12.2.), Outokumpu (12.2.) ja Ponsse (17.2.). Aspon osingon yllättävä puolittaminen viime keväänä 0,21 euroon sai selityksensä loppuvuonna Leipurin-annin yhteyteen suunnitellun lisäosingon muodossa. Venäjästä huolimatta Aspon vuoden 2014 tulos on niin vahva, että vähintäänkin paluu vanhaan 0,42 euron tasoon lienee odotettavissa. Leipurin-operaatio tuskin on toteutettavissa kuluvankaan vuoden aikana.

Kone jatkaa vakaata nousuaan. Tuskin osinkoehdotuskaan jää edes lähelle aiempaa yhtä euroa. Sekä Ponssen että Metsä Boardin vuoden takaisiin osinkoihin (0,30 euroa ja 0,09 euroa) odotamme myös prosentuaalisesti selvää nousua. Munksjön ja Outokummun tulosparannukset eivät sen sijaan lämmitä, sillä kummankin kannattavuus on edelleen vaatimaton. Outokummulta on turhaa odottaa mitään osinkoa. Munksjön mahdollisuudet nostaa edellisen kevään 0,10 euron osinkoa näyttävät vaikealta, ehkä pientä tarkistusta lukuunottamatta.

Seuraava ryhmä koostuu yhtiöistä, joissa vuoden 2014 tulos todennäköisesti on vain hieman parempi kuin edellisvuoden tulos. Tämä mahdollistaisi kuitenkin useimmissa tapauksissa osingon korottamista. Ryhmään kuuluvat mm. Cargotec (10.2.), Elisa (30.1.), Huhtamäki (12.2.), Konecranes (4.2.), Lassila & Tikanoja (4.2.), Nokia (29.1.), Nordea (28.1.), Sampo (11.2.), Stora Enso (4.2.), Tieto (5.2.), UPM-Kymmene (3.2.), Uponor (12.2.), Valmet (6.2.) ja Wärtsilä (29.1.).

Cargotecin osinko on tippunut vuoden 2012 kevään eurosta viime kevään 0,42 euroon. Nyt on aika vaihtaa suuntaa ja nostaa osinkoa ehkä kymmenkunta senttiä. Rajoitetusti kasvumahdollisuuksia omaavan Elisan ja Stora Enson osingot saattavat hyvinkin pysyä tutuilla 1,30 ja 0,30 euron tasoilla. Myöskin Konecranesin ja Uponorin osingot noussevat enintään viidellä ja kahdella sentillä 1,10 ja 0,40 euroon. Huhtamäellä ja Tiedolla on tapana tehdä pieniä tarkistuksia voitonjakoonsa joka vuosi, joten entiset 0,57 ja 0,90 euron osingot korotettaneen muutamalla sentillä. Lassila maksanee myös viimevuotista 0,50 euroa enemmän.

Todella sekavasti tilinpäätöksistään raportoivan Nokian osinkopäätöstä on vaikea haarukoida. Viime keväänä maksettiin 0,11 euron normaaliosingon lisäksi 0,26 euron lisäosinko. Nyt normaaliosinko noussee parilla-kolmella sentillä. Valmetin kannattavuus ei ole häikäisevä, vaikka tilauskanta ja saadut tilaukset ovat kasvaneet ilahduttavan hyvin. Vaikka osinko ehkä nouseekin hieman 0,15 eurosta, sen taso on erittäin matala osakekurssiin verrattuna. Aina osakasystävällistä osinkopolitiikkaa harjoittaneen Wärtsilän osinko noussee ehkä viidellä sentillä 1,10 euroon.

Nalle Wahlroosin reviirissä ymmärretään jatkuvasti nousevan osingon taikaa osakekurssin kannalta. Sekä Nordean että Sammon osingot korotettaneen jälleen tulevana keväänä. Nordea aikoo kasvattaa voitonjaon osuutta tuloksesta. Sammon korotus jäänee nyt 10-15 senttiin. Viime keväänä tuli 1,65 euroa eli 30 senttiä lisää. UPM-Kymmene on ehtinyt jo vihjata, että yhtiön osingonmaksukyky on paranemassa. Veikkaamme, että saamme kymmenen senttiä lisää kolme vuoden aikana maksettuun 0,60 euroon.

Monessa yhtiössä vuoden 2014 tulos on samalla tasolla kuin vuotta aiemmin. Näitä yhtiöitä ovat esimerkiksi Aktia (12.2.), Amer (5.2.), Caverion (16.2.), Kemira (10.2.), Kesko (10.2.), Orion (4.2.), Sanoma (5.2.) ja TeliaSonera (29.1.). Näiden osalta ennallaan pysyvä osinko lienee kaikkein luotettavin ennuste. Uskomme kuitenkin, että Amer tapansa mukaisesti jatkaa pienten askelten politiikkaa ja nostaa osinkonsa hieman viime kevään 0,40 eurosta. Osingon lievä tarkistus ylöspäin voi tulla kyseeseen myös Keskossa. Mikäli Sanoma pysyy kannassaan, että yhtiö kääntyy vuonna 2016, viime kevään 0,10 euron symbolista minimiosinkoa voitaneen jo tänä keväänä korottaa.

Vuoden 2013 tilinpäätöstä hieman heikompia lukuja odotamme mm. seuraavilta yhtiöiltä: Alma Media (13.2.), Cramo (10.2.), Finnair (11.2.), Fiskars (6.2.), Fortum (4.2.), Ilkka (16.2.), Metso (5.2.), Neste Oil (4.2.), Nokian Renkaat (5.2.), Ramirent (12.2.), Tikkurila (10.2.) ja YIT (5.2.).

Edellä mainituista yhtiöistä ilman muuta mielenkiintoisin on poikkeuksellisen kannattava Nokian Renkaat, joka on saanut kärsiä siitä, että se on Venäjän suurin kulutustavaroita vievä teollisuusyhtiö. Putinista huolimatta yhtiö on ilmoittanut rohkeasti, että viime vuoden liikevoitto arvioidaan olevan 300–320 miljoonaa euroa (vuonna 2013: 386 MEUR). Tätä kirjoitettaessa ei ole ainakaan vielä julkaistu tulosvaroitusta, joten ennuste toteutunee. Kun vielä muistamme lisäverojupakkaa, jossa yhtiö on vahvoilla, entinen 1,45 euron osinko näyttää melko turvatulta. Mikäli osinko pysyy ennallaan, osakkeen kurssiromahdus on ollut sijoittajilta melkoinen ylilyönti.

Cramolla ja Ramirentilla saattaa olla vaikeuksia pitää kiinni aiemmista 0,60 ja 0,37 euron osingoista. Venäjän riepotteleman YIT:n tapauksessa 0,38 euron osingosta kiinni pitäminen näyttää jopa toivottoman haastavalta tavoitteelta. Finnair on lohduton tapaus ja nollaosinko lienee varma.

Fiskarsilla on tapana vuosittain rukata varovaisesti ylöspäin normaaliosinkoaan (lisäosinkoja on maksettu sitä mukaa, kun Wärtsilä-pottia on pienennetty), joten 0,67 euron osinko noussee 1–3 senttiä. Samanlaista osinkolinjausta noudattaa Putin-kärsijä Tikkurila, joka yhtiönä on vahva ja vakavarainen. Ehkä uskallamme tulosheikennyksestä huolimatta toivoa sentin pari lisää viime keväiseen 0,80 euroon?

Jäykkää osinkopolitiikkaa harjoittava Fortum on nyt tavallista mielenkiintoisempi, koska tilinpäätökseen sisältyy muhkea myyntivoitto Suomen sähkönsiirtoliiketoiminnasta. Se mahdollistaisi lisäosingon maksamista, mikä varmasti sopisi valtiolle. Sekä Neste Oilin että Metson osingot pysynevät suurin piirtein ennallaan.

Alma Media ja sen suuromistaja Ilkka ovat sidoksissa toisiinsa. Mediamurros on tehnyt pahaa jälkeä kummassakin, jotka molemmat turvautuivat viime keväänä 0,10 euron minimiosinkoon. Alman osinko on elintärkeä Ilkalle, jolla oman toimintansa perusteella olisi ehkä varaa tarkistaa osinkoa ylöspäin. Kummankin yhtiön osakekurssi noudattelee melko orjallisesti osingon suuruutta.

Pörssilistalta löytyy luonnollisesti myös yhtiöitä, joitten kannattavuus on kärsinyt viime vuonna tuntuvasti edelliseen vuoteen verrattuna. Näitä ovat esimerkiksi Ahlstrom (29.1.), Apetit (25.2.), Outotec (6.2.), PKC Group (12.2.), Pöyry (4.2.) ja Stockmann (13.2.).

Selkeästi nollalinjalla jatkaa Pöyry. Stockmann kokee pitkän historiansa ilmeisesti pahinta kriisiä. Tuskin hallitus voi ehdottaa osingonjakoa, vaikka yhtiöllä on paljon osinkotuloista riippuvaisia säätiöomistajia. Myös Ahlstromin tilanne on osingonjaon kannalta tukala, vaikka suku on aiemmin tottunut anteliaiseen osinkopolitiikkaan.

Osinkoja maksettaneen edelleen Apetitin, Outotecin ja PKC;n omistajille, mutta todennäköisesti edellisvuotta vähemmän.

Omistamme osakkeita kaikissa edellä mainituissa yhtiöissä paitsi Apetitissa, Baswaressa, Finnairissa, Metsä Boardissa, Nordeassa ja Ponssessa.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

EKP:n 1100 miljardin sydämentahdistus Euroopalle

To, 22/01/2015 - 20:52

Euroopan keskuspankki ryhtyy ostamaan obligaatioita markkinoilla maaliskuusta lähtien 60 miljardin edestä kuukaudessa. Ohjelmaa kutsutaan määrälliseksi elvytykseksi (Quantitative Easening, QE) ja se jatkuu vuoden 2016 syyskuuhun asti. Siihen mennessä rahaa valuu markkinoille jopa 1140 miljardia euroa. EKP:n tase paisuu siis vuoden 2012 tasolle yli 3000 miljardiin asti. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

Sydämentahdistus Euroopalle

Inflaatio on kuin euroalueen sydämenlyönti: jos se on liian korkea, se on huono asia, ja jos sitä ei ole ollenkaan, sekin on huono asia. Jos ihmisellä normaali pulssi on 60 lyöntiä minuutissa, euroinflaation luku on vastaavasti kaksi prosenttiyksikköä. Siihen EKP pyrkii.

Koska inflaatio lähentelee nollaa, EKP yrittää nyt sydämentahdistusta 1140 miljardin euron latauksella. Luku vastaa kahtakymmentä Suomen valtion vuotuista budjettia.

Kohteena pienet ja keskisuuret yritykset

Toimenpiteellä EKP pyrkii parantamaan varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten rahoitustilannetta. Nämä ovat niitä yrityksiä, jotka nopeiten synnyttävät uusia työpaikkoja ja taloudellista kasvua.

Kun EKP ostaa sijoittajilta ja pankeilta obligaatioita, myyjille jää käteen tukku seteleitä, jotka pitää sijoittaa johonkin. Obligaatioita lähinnä olevat vaihtoehdot ovat muut korkosijoitukset, kuten myös asunto- ja yrityslainat. Varsinkin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on tarvetta rahoittaa kasvuaan, kun liiketoiminta ei vielä ole kypsynyt täyteen kukintaan. Helpottamalla rahoituksen saantia EKP toivookin nyt, että nämä talouskasvun ja työllistämisen veturit käynnistäisivät eurotalouden uudestaan.

Toimiiko määrällinen elvytys?

Yli kaksi vuosikymmentä deflaatiokierteessä ollut Japani ryhtyi määrälliseen elvytykseen jo vuonna 2001 ja on sen jälkeen kiihdyttänyt tahtiaan. Vaikutus talouteen on kuitenkin ollut vaisua. Toisaalta kukaan ei tiedä missä Japani olisi ilman määrällistä elvytystään. Japanin erityishaasteena on ollut sen aikoinaan erittäin velkaantuneet yritykset, jotka jatkoivat lainojen lyhentämistä ilmaisesta rahoitustarjonnasta huolimatta.

Yhdysvallat ryhtyi puolestaan hyödyntämään määrällistä elvytystä viisi vuotta sitten ja siellä työttömyys on samassa ajassa puolittunut.

Euroalueella on yhtiöitä, jotka jakavat kasvavia osinkoja lähinnä siksi, etteivät keksi kannattavia investointikohteita. Nämä ovat kuitenkin tyypillisesti pörssiyhtiöitä, jotka eivät ole niitä pieniä ja keskisuuria yrityksiä joilla rahan tarve voi olla toinen.

Soraäänet

Määrällistä elvytystä on kritisoitu Japanissa koettujen heikkojen tulosten takia. Saksa on kyseenalaistanut sen laillisuutta ja on lisäksi epäillyt, että se vain lisää ongelmamaiden taloushoidon moraalikatoa.  Markkinoilla on valitettu siitä, että yltiölikviditeetti on vääristänyt riskin hinnoittelua. Jotkut ovat epäilleet, että määrällinen elvytys synnyttäisi hallitsemattoman inflaation riskin.

Päinvastoin kuin setelirahoituksessa, missä esimerkiksi valtion budjettivajetta paikataan rahaa painamalla, määrällisessä elvytyksessä eurot imeytyvät automaattisesti pois markkinoilta EKP:n ostamien obligaatioiden erääntyessä. Näin ollen setelirahoituksessa kasvaneen rahan määrä on pysyvää, kun se taas määrällisen elvytyksen yhteydessä on väliaikaista. Siitä syystä myös hallitsemattoman inflaation riski jälkimmäisessä on rajallinen.

Tämäkään ei riitä

Määrällinen elvytys käynnistää talouden, mutta kaipaa kaverikseen kotimaisen kysynnän ja viennin paranemista. Halpenevan euron myötä tuonti kallistuu, mikä ohjaa kysynnän kotimarkkinoille. Samalla vienti vetää, koska euroalueen tuotteet halpenevat muiden maiden tuotteisiin nähden. Suurena öljyntuojana euroalue saa lisäksi vetoapua halvasta öljystä, joka osaltaan siirtää öljyn ostoon muuten menneet rahat muihin kohteisiin, kuten kulutukseen.

Enää tarvitaan niitä rakenteellisia muutoksia, niin homma on hanskassa. Niiden läpiviemistä vaikeuttaa kuitenkin se, että Euroopassa on aina jossakin vaalit.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Osinko-osakkeet parhaita pitkän aikavälin sijoituksia

To, 22/01/2015 - 00:03

Lueskelin uuden vuoden molemmin puolin kertauksenomaisesti Jeremy Siegelin kirjoittamaa ansiokasta sijoituskirjaa, joka on nimeltään Stocks for the long run. Siegel on tutkinut eri yhdysvaltalaisosakkeiden kurssihistoriaa 55 vuoden ajanjaksolta, joka alkaa vuodesta 1957 ja päättyy vuoteen 2012. Hänen esittämänsä luvut (ja alustavat johtopäätökset) osoittavat, että korkean osinkotuoton osakkeet päihittävät yleisen markkinakehityksen ja alhaisen osinkotuoton osakkeet kirkkaasti pitkällä aikavälillä. Tiivistän tässä merkinnässä lyhyesti ajatukseni Siegelin esittämistä havainnoista.

Osinkoa voidaan lähestyä vaihtoehtoisista näkökulmista. Arkikielessä osinkotuottoon viitattaessa tarkoitetaan yleensä efektiivistä osinkotuottoa. Se löytyy sanomalehtien taloussivuilta. Tämä osinkotuotto saadaan suhteuttamalla jaettava osakekohtainen osinko yhtiön pörssikurssiin (osakekohtainen osinko / yhtiön osakekurssi).

Käytännössä osinkoperusteisessa sijoittamisessa (tai sen hylkäämisessä) on kyse siitä, haluaako sijoittaja maksimoida lyhyen aikavälin korkeaa osinkotuottoa suhteessa hankintahintaansa pitkän aikavälin kasvun kustannuksella, vai tyytyykö hän lähivuosina matalaan osinkovirtaan suhteessa hankintahintaansa, odottaen siihen kuitenkin merkittävää kasvua pitkässä juoksussa?

Osakkeen vuosituoton muodostumisessa osingonjaon tulevien vuosien kasvuprosentti on usein huomattavasti nykyhetken osinkotuottoa merkityksellisempi tekijä sijoittajalle suhdanteiden yli. Kasvuodotus kuitenkin muodostaa alituisen riskin siitä, etteivät ruusuiset tulevaisuutta koskevat olettamat aina toteudu. Sen sijaan jo sijoitushetkellä korkean osinkotuoton osake tarjoaa keskimääräistä paremman ”pohjatuoton” ja se on kasvuosaketta paremmin suojassa tulevilta pettymyksiltä.

Jeremy Siegel esittää kirjassaan Stocks for the long run mielenkiintoisen kuvaajan yhdysvaltalaisen S&P 500 -indeksin tuotoista aikavälillä 1957–2012. Hänen mukaansa indeksi tuotti vuosittain keskimäärin 10,13 prosenttia. Matalan efektiivisen osinkotuoton osakkeet tuottivat 8,79 prosenttia. Sen sijaan korkean efektiivisen osinkotuoton osakkeet loistivat kirkkaasti kärjessä 12,25 prosentin keskituotollaan.

Jos sijoittaja olisi sijoittanut indeksiin 1.000 dollaria vuonna 1957, olisi salkun markkina-arvo kohonnut vuoteen 2012 mennessä 201.760 dollariin. Korkean osinkotuoton osakkeissa salkkuraportin viimeisellä rivillä komeilisi lukema 678.000 dollaria. Esimerkki kuvastaa, miten suuren eron lopputulemaan parin prosenttiyksikön ero keskimääräisessä vuosituotossa tekee korkoa korolle -efektin kautta vuosien mittaan.

Rahoitusteorian volatiliteettia eli osaketuottojen heiluntaa riskitekijänä “korostavasta” näkökulmasta tarkastellen on erittäin mielenkiintoista, että korkean osinkotuoton osakkeet paitsi tuottivat parhaiten, niiden beta jäi myös alle yhden, eli kyseisten osakkeiden tuotto heilahteli keskimääräistä vähemmän suhdanteiden yli. Yhtä mielenkiintoinen on havainto siitä, että heikoiten tuottaneet matalan osinkotuoton osakkeet olivat kaiken lisäksi keskimääräistä volatiilimpia 55 vuoden tarkasteluajanjakson aikana.

Osinkoteemassa on tulevanakin keväänä huomattava, että yritysjohto päättää lyhyellä aikavälillä, millaisen osinkoehdotuksen se laatii hallitukselle ja yhtiökokoukselle. Toisin sanoen, jakaako yhtiö tuloksestaan esimerkiksi kolmasosan, kaksi kolmasosaa vai kolme kolmasosaa ulos osakkeenomistajille voitonjakona. Tämä tietysti vaikuttaa aivan ratkaisevalla tavalla siihen, paljonko osinko on suhteessa nykykurssiin. Korkea efektiivinen osinkotuotto ei siten välttämättä kerro koko totuutta yhtiön todellisesta pitkän aikavälin osingonjakopotentiaalista.

Siegelin havainto sijoitushetken korkean efektiivisen osinkotuoton loistokkuudesta pitkän aikavälin sijoituskohteissa sallinee tulkinnan, jonka mukaan yritysjohtajat eivät keskimäärin investoi yhtiön sisään jätettyjä voittovaroja erityisen tuottavasti. Häveliäisyyssyistä jätän tässä yhteydessä karuimmat esimerkit listaamatta. Yhteenvetona todettakoon silti, että valtaosa osingonmaksukelpoisista varoista on usein tuottavinta jakaa vuosittain omistajille.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Olivander / Foter / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Osakkeita ulkomailta – uskaltaisinko minäkin?

La, 17/01/2015 - 19:57

Helsingin pörssissä vaihto ei ole hääviä ja uudet yritykset eivät tunnu löytävän sinne. Pörssityritysten liiketoiminta ei kasva ja kurssit nousevat hitaasti. Siinä muutama syy piensijoittajalle karsastaa Helsingin Pörssiä.

Sijoitusviisaat ovatkin jo pitempään kehottaneet panemaan rahoja muualle kuin suomalaisyhtiöihin. Mutta minne? Jos osakkeet ovat ainoa vaihtoehto, on katsottava maan rajojen yli. Suomesta löytyy runsas määrä rahastoja, jotka sijoittavat ulkomaille. Mutta jos rahastojen kulut ärsyttävät ja/tai yhtiöt haluaa valita itse, eikä rahastohajauttaminen kiinnosta, on ostettava suoraan osakkeita ulkomaisista pörsseistä.

Minäkin olen pikku hiljaa kiinnostunut muista pörsseistä. Olen huomannut seuraavani entistä kiinnostuneempana varsinkin Tukholman pörssin liikkeitä. Myös amerikkalaisosakkeet kiinnostavat. Uskaltaisinko minäkin tehdä suoria osakeostoja muualle kuin Helsinkiin?

Mikä ettei. Teknisesti se ei ainakaan ole vaikeaa. On kuitenkin kolme asiaa, joita tuumin vielä hetken.

1. Kulut

Sijoittipa kotimaahan tai ulkomaille, sijoituksista on maksettava välitys-, säilytys-, ynnä muita palkkioita. Nämä ovat yleensä vähän kalliimmat kuin suomalaisissa osakkeissa. Eivät kuitenkaan enää paljon. Kulurakenne kannattaa kuitenkin pitää tarkistuslistalla ensimmäisenä, jos yhtiöt muiden maiden pörsseissä alkavat houkutella.

Pankit voivat vaatia ostotoimeksiannoissa minimi- ja maksimimäärää, esimerkiksi 1000 – 100 000 euroa.

Joissakin ulkomaisissa pörsseissä saattaa olla vielä käytössä pörssierät, eli yhden yhtiön osakkeita on ostettava aina tietty määrä.

2. Verotus

Vaikka sijoittaisikin ulkomaille, suomalaista verokarhua ei pääse pakoon. Osa ulkomaisten osakkeiden myyntoivoiton verosta maksetaan kohdemaassa, osa kotimaassa.  Se, mikä minua kiinnostaa on, että loppujen lopuksi maksan voitosta veroa ihan samaan tapaan kuin suomalaisista osakkeista, paperityötä vain on todennäköisesti enemmän.

Pääsääntöisesti luovuotusvoitot verotetaan Suomessa, mutta osingot ovat kinkkisempi juttu. Lopullinen verotus riippuu maiden välisistä sopimuksista. Jos osinkoa jakava yhtiö on EU-maa tai valtio, jonka kanssa Suomella on osinkoihin sovellettava verosopimus, osinkoa verotetaan samoin kuin suomalaista osaketta.

Lue lisää: http://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Sijoitukset/Ulkomailta_saadut_osingot_ja_arvopaperie(11814)

Lue myös Nordnetin talousvalmentaja Martin Paasin kirjoitus asiasta tästä: http://www.nordnetblogi.fi/ulkomainen-osinko-vaatii-veronsa/14/08/2014/

On myös maita, joissa sijoitustoiminta on veronalaista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa joidenkin yhtiöiden osakkeista on maksettava lähdeveroa, Lontoon pörssistä ostetuista osakkeista peritään 0,5 prosentin leimavero ja Ranskassa suurimpien ranskalaisyhtiöiden osakkeiden ostosta peritään 0,2 prosentin transaktiovero. Piensijoittaja voi päässään rinnastaa nämä verot kuluiksi – yhtä kaikki, ne pienentävät tuottoa.

 3. Valuuttariski

Jos sijoittaa muualle kuin euromaihin, ottaa valuuttariskiä. Valuuttakurssit heiluvat kuten osakkeetkin, joten kurssimuutokset vaikuttavat omistuksiin. Osakesijoittajalle valuuttariski tarkoittaa altistumista eri valuuttojen hintojen muutokselle. Suorissa osakeostoissa valuuttariski kohdistuu siihen valuuttaan, jossa osake on noteerattu.

Valuuttariski on suuri silloin, jos sijoittaa parin vuoden horisontilla. Jos osakkeita aikoo ostaa pitempään, kurssiriskikin pienenee.

Jotkut pitävät valuuttariskille altistumista hajautuksena. Sillä voi olla myös tuottoa vivuttava vaikutus. Yleinen ilmiö on, että osakekurssit ja valuutta vahvistuvat käsi kädessä – jolloin tuotto myös vivuttuu. Kannattaa muistaa, että valuutan vaihdosta syntyy kuluja, jotka vaikuttavat lopulliseen tuottoon.

Valuutan vaihdosta lisää täältä: https://www.nordnet.fi/asiakaspalvelu/alkaa/korot-ja-valuuttatilit/valuuttatilit.html

Ulkomaisiin osakkeisiin sijoittaminen voi olla paitsi tuottoisaa myös jännittävää ja opettavaista. Vielä yksi eroavuus sillä on suhteessa kotimaisiin osakkeisiin: ulkomaisena omistajana minulla ei ole edelleenkään mitään asiaa omistamieni yhtiöiden yhtiökokouksiin. Ranskalaiset croissantit voin siis unohtaa, eikä rahaa tarvise investoida lentolippuihinkaan.

Katso ulkomaille sijoittamisen yksityiskohtia myös tästä tuoreesta linkistä: https://www.nordnet.fi/asiakaspalvelu/alkaa/kaupankaynti-ja-arvopaperit/ulkomaille-sijoittaminen.html?cmpe=blogi-transparentbanking-crossboarder-Janne

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Sveitsin frangi ja maailman miljonäärit

To, 15/01/2015 - 16:57

Sveitsin keskuspankki päästi tänään torstaina yllättäen frangin ja euron vaihtokurssin kellumaan. Eurokriisin keskellä vuonna 2011 keskuspankki oli päättänyt, että yhdellä eurolla saa vähintään 1,20 frangia.

Kelluttamisuutisen jälkeen Sveitsin frangin arvo nousi välittömästi 17 prosenttia euroon nähden, vaikka Sveitsin keskuspankki samalla hetkellä alensi jo ennestään negatiivista viitekorkoaan puolella prosentilla -0,75 prosenttiin, markkinareaktion lievittämiseksi. Matalampi korko kun tekee frangin vähemmän kiinnostavaksi: frangimääräisiä talletuksia syö nyt noin 0,75 prosentin negatiivinen korko. Mihin tämä kaikki sitten vaikuttaa?

Hiihtoloma Sveitsissä kallistui

Jos sinulla on hiihtolomareissu Sveitsiin maksamatta, se kallistui juuri lähes viidenneksen. Jos maksoit matkan äskettäin luottokortilla, kannattaa tarkistaa, että matka on jo veloitettu. Luottokorttitalon kiusaus siirtää kurssinousu asiakkaille maksutapahtuman jälkeen voi olla suuri. Joka tapauksessa kaikki määränpäässä maksaa nyt viidenneksen enemmän.

Sveitsiläiset sijoitukset ponnahtivat

Jos sinulla on frangeja sveitsiläisellä tilillä, olet sijoittanut sveitsiläisiin osakkeisiin, rahastoihin (jotka ovat sijoittaneet Sveitsiin) tai kiinteistöihin, tai jos sinulla on frangimääräisiä saatavia, voit onnitella itseäsi: olet nyt 17 prosenttia varakkaampi. Maailman miljonäärit, jotka tavan mukaan makuuttavat osaa varallisuudestaan Sveitsissä, vaurastuivat siis juuri entisestään.

Toisaalta jos sinulla on frangimääräistä velkaa, olet nyt saman verran köyhempi, ellei sinulla ole vastaavaa määrä omaisuutta tai saatavia.

Osakemarkkinoiden reaktio

Osakemarkkinat ympäri Euroopan reagoivat Sveitsin keskuspankin päätökseen ensin rajuilla pudotuksilla, mutta markkinat palautuivat pian uutista edeltävälle tasolle. Syy ensireaktioon on todennäköisesti ollut markkinoiden pelko siitä, että sveitsiläiset sijoittajat joutuisivat myymään eurooppalaisia arvopapereita pakon edessä.

Euron kurssi

Euron kurssi heikentyi euron ja frangin minimivaihtokurssin romuttamisesta kaikkiin päävaluuttoihin nähden. Näin siksi, että euroalueelta katosi tavallaan juuri 20. valtio – Sveitsi. Kun frangin minimivaihtokurssi ei enää pidä euron arvoa ylhäällä, euron arvo tippui.

Sveitsiläiset hedge-rahastot

Sveitsiläiset hedge-rahastot, jotka ovat lainoittaneet arvopaperisalkkunsa frangimääräisellä lainalla ja sijoittaneet ulkomaille, ovat nyt todella kovan paikan edessä. Yksinkertaistettu esimerkki: sveitsiläiseen rahastoon on sijoitettu 100 yksikköä frangia. Tämän lisäksi rahastoa on lainoitettu (vivutettu) toisella mokomalla. Sijoituksia on tehty euro-alueelle koko 200:n edestä. Kun näiden sijoitusten frangimääräinen arvo juuri tippui noin viidenneksennellä, rahastosta haihtui 40 frangia, eli rahaston nettoarvosta (NAV) haihtui 40 prosenttia yhden keskuspankin päätöksen myötä. Viisinkertainen vivutus (100+500), johtaisi koko rahaston menetykseen.

Harva sveitsiläinen hedge-rahasto on kuitenkaan sijoittanut kaikki rahansa euromääräisiin kohteisiin, mutta myös muiden päävaluuttojen frangikurssi heikkeni vastaavasti. Kansainvälisen sijoitussalkun perusvaluutan (kotivaluutan) kurssiheilahdus vaikuttaakin arvopaperisalkun kaikkiin sijoituksiin.

Siksi monen sveitsiläisen hedge-rahaston salkunhoitajat ovat tänään helisemässä. Kuten myös ulkomaalaiset hedge-rahastot, joilla isoja lyhyeksimyytyjä positioita esimerkiksi sveitsiläisissä korkopapereissa. Myös sveitsiläisten yksityissijoittajien ulkomaille sijoittamat eläkerahat saivat tänään pahan kolhun.

Miksi Sveitsin keskuspankki yllätti markkinat?

Sveitsin keskuspankki ei olisi voinut varoittaa lähiaikoina tapahtuvasta muutoksesta, koska markkinat olisivat joka tapauksessa reagoineet siihen heti. Jos Sveitsin keskuspankki olisi “ilmoitellut”, että “pohdiskelevat” parhaillaan euron ja frangin minimivaihtokurssin “välttämättömyyttä”, frangin arvo markkinoilla olisi ponnahtanut saman tien. Sveitsin keskuspankki alensi sen sijaan viitekorkonsa lähes prosentin miinukselle, jotta frangin arvo ei nousisi niin paljon.

Päätös minimivaihtokurssin purkamiseen perustunee siihen, että sidotut valuuttakurssit eivät ole kestäviä pitkässä juoksussa. Niillä voi hyvin vakauttaa markkinoita lyhyellä ja keskipitkällä tähtäimellä, mutta se on käytännössä mahdotonta pitkässä juoksussa. Ajankohtaan on vaikuttanut euron merkittävä heikkeneminen viime aikoina.

Vaikutukset?

Mitkä sitten ovat tämänpäiväisen euron ja frangin minimivaihtokurssin romuttamisen, euron halpenemisen ja halvan öljyn vaikutukset? Kun euron arvo laskee, Euroopan tuonti kallistuu. Tämä kohdistaa eurokassavirrat kasvavassa määrin euro-alueella tuotettuun tavaraan, mikä tukee eurotaloutta. Samalla vienti euroalueelta saa vetoapua kun sen tuotteet, muiden maiden valuutoissa, ovat entistä halvempia. Euron halpenemistakin rajummin halventunut öljy tukee myös osaltaan eurotaloutta ja pitää samalla inflaation alhaisena. Tästä puolestaan seuraa, että Euroopan keskuspankin luvatut elvytystoimenpiteet, jotka tähtäävät inflaation nostoon, todennäköisesti ovat aiottuakin päättäväisempiä.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kosmetiikkaa salkkuun?

To, 15/01/2015 - 14:53

Useamman naisen taloudessa asuvana olen tehnyt järisyttäviä havaintoja siitä rahamäärästä, joka kuluu kosmetiikkaan vuoden aikana (no, provosointi sikseen, kuluu sitä rahaa meillä myös perheen miespuolisten henkilöiden ihonhoitoon ym. hygieniatuotteisiin). Yhtenä iltana suorastaan havahduin ja ymmärsin, että tällaisen suhdanteiden yli vakaan kulutustottumuksen voisi mahdollisesti kääntää rahaksi sijoittajan roolissa. Helsingin pörssin yhtiövalikoimalla ei kovin pitkälle pötkitä meikkibisneksessä, joten listasin tähän merkintään lyhyesti sijoittajan kosmetiikkavaihtoehdot kansainvälisiltä pörssimarkkinoilta.

Sattuneesta syystä joudumme tyytymään tässä merkinnässä varsin pintapuoliseen kosmetiikkayhtiöiden listaukseen, toki yleisimmän osakehinnoittelua kuvaavan tunnusluvun, tuloskertoimen eli p/e-luvun, huomioiden.

Käytännössä pörssisijoittajalle avautuu kosmetiikan maailma niin New Yorkissa, Pariisissa kuin Saksassakin. Suomalaisen sijoittajan näkökulmasta vaikeammin tavoitettavissa olevana osakemarkkinana mainittakoon myös Tokio.

L´Oreal

Aloitan Pariisista. Siellä noteerataan L’Oreal, jonka osakkeen yksikköhinta on tänään 139,80 euroa. Kosmetiikkajätti ansaitsi viime vuonna osakekohtaista 4,91 euroa. Siitä laskettuna osakkeen p/e-luku on nyt 28,5.

Seuraavassa on kuvattu yhtiön viiden viimeisten vuoden kurssikehitys.

Vallitsevan osakehinnoittelun näkökulmasta sijoittajat näyttävät arvostavan yhtiön laadun erittäin korkeaksi ja nykyisen tuloskunnon vähintäänkin pysyväksi – tosin on aivan mahdollista sanoa, että yli 28:n p/e-luku viestii paitsi vahvasta nykyasemasta, myös vahvoista kasvuodotuksista kauas tulevaisuuteen.

Vertailukohtana mainittakoon, että keskieurooppalaisten osakkeiden keskimääräinen p/e-luku on tänään haarukassa 14–17, hieman markkinapaikasta riippuen.

Meikeistä vähäisen kokemuksen omaavana uskon, että kuluttajan valintakriteereihin kuuluu paitsi tuotteen laatu, myös sen brändi eli tavaramerkki. Todennäköisesti laatu painottuu käytännössä merkittävästi, mutta tämä on vain aavistus.

L´Orealin talliin kuuluvia tavaramerkkejä ovat pääbrändin lisäksi muun muassa Lancóme, Biotherm, Ralph Lauren, Garnier, Maybelline New York, Diesel ja Helena Rubinstein. Nimet ovat tuttuja, muttei minulla ole mitään käryä tuotteiden todellisesta laadusta mielikuvien takana.

Vallitsevaan tuloskertoimeen viitaten L´Orealin osakkeeseen tänään tehdyn uuden sijoituksen lopputulos muodostuu katastrofiksi, jos meikkijätti luiskahtaa kannattavalta uralta. Tätä sijoittajat eivät kuitenkin arvostuskertoimiin pohjautuvaan hinnoitteluun viitaten näytä pitävän läheskään perusskenaariona.

Henkel

Kodinhoito- ja kosmetiikkajätti Henkel on listattu Saksan osakemarkkinoille. Yhtiön osakkeella käydään kauppaa juuri nyt 92,43 euron hintatasoon. Yhtiö ansaitsi viime vuonna 3,80 euroa osakekohtaista tulosta, mistä johdettu p/e-luku on tänään 24,3.

Seuraavassa on kuvattu yhtiön viiden viimeisten vuoden kurssikehitys.

Henkelin tunnettuihin tavaramerkkeihin lukeutuvat Schwarzkopf, Dial ja Syoss. Myös Persil ja Loctite kuuluvat Henkelin tuotearsenaaliin. Henkelin ehdottomana vahvuutena näyttää olevan laaja kasvustrategia kehittyvillä markkinoilla – yhtiö harjoittaa liiketoimintaa 47 000 työntekijän voimin jo yli 120 eri maassa.

Beiersdorf

Kansainvälinen ihonhoitoyhtiö Beiersdorf on myös noteerattu Saksaan. Yhtiön osakekurssi on tänään 68,14 euroa ja viimeisimmän tilikauden tulos osaketta kohden on 2,31 euroa. Se nostaa osakkeen p/e-luvun jopa tasolle 29,5.

Beiersdorfin vahvoihin tuotemerkkeihin lukeutuu NIVEA, joka on ihonhoidon ykkönen maailmassa. Muita tuotemerkkejä yhtiön kansainvälisessä valikoimassa ovat Eucerin, La Prairie, Labello, 8×4 ja Hansaplast.

Procter & Gamble

Atlantin toiselta puolelta, New Yorkin pörssistä, löytyy Procter & Gamble, jolle kosmetiikka edustaa vain yhtä divisioonaa. PG:n tavaramerkkejä ovat muun muassa CoverGirl, Olay, Max Factor, Wella ja Pantene.

Kuluttajatuotejätin viimeisin osakekurssi on 90,25 dollaria. Osaketta kohden yhtiö ansaitsi 12 kuukauden aikana 3,66 dollaria, mikä kohottaa p/e-luvun tasolle 24,7.

Mainittakoon edellisten lisäksi, että kauneudenhoitotuotteita noteerataan myös Tokion pörssissä. Siellä listattu KAO-konserni omistaa esimerkiksi Goldwell-tavaramerkin. Suomalaisen sijoittajan näkökulmasta Aasian markkinat ovat kuitenkin suorien osakesijoitusten tekemisen kannalta pääsääntöisesti edellä listattuja sijoitusvaihtoehtoja selvästi haasteellisempia.

Yhteistä kaikille meikkijäteille on haastavahko osakehinnoittelu, jossa yhtiön tarjoama nykyhetken osinkotuotto on varsin alhainen. Tämä johtuu siitä, että sijoittajat pitävät liiketoimintamallia erittäin vakaana ja sen tulevaisuuden kasvuodotuksia stabiileina.

Oletukset ovat pitkälti perusteltuja, sillä eurooppalainen väestöpyramidi osoittaa ikääntymisen merkkejä, mikä luo ryppyjen syventymisen kautta kasvavat kotimarkkinat esimerkiksi kilohinnaltaan huimille anti age -tuotteille. Eikä vanheneminen katso suhdannevaihetta – aina vaan syvemmän rypyn ilmestyttyä on haettava kirkkaiden lamppujen alta yhä väkevämpää myrkkyä levitettäväksi.

Tässä merkinnässä mainitut yhtiöt edustavat lyhyen tarkastelun jälkeen toimialansa kärkeä, ollen äärimmäisen laadukkaita, joita arvosijoittajakin omistaisi mielellään pitkällä aikavälillä. Siksi yhtiöt ovat mielestäni seuraamisen arvoisia – ostotoimenpiteisiin aion kuitenkin ryhtyä vasta hintatason mahdollisessa väliaikaisessa notkahduksessa. Sellaista voin joutua odottamaan pitkäänkin, eikä ole mitään takeita, että laskun jälkeenkään osakkeet olisivat nykyhetkeä edullisempia.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Giacomo Carena / Foter / CC BY-ND

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Läpinäkyvää pankkitoimintaa: Tarkempaa tietoa kaupankäynnistä ulkomaisilla osakkeilla

Ke, 14/01/2015 - 16:08

Useat asiakkaat, jotka käyvät kauppaa ulkomaisilla osakkeilla, kaipaavat enemmän tietoa ulkomaisen kaupankäynnin kuluista ja erityisedellytyksistä. Nyt löydät tarkempaa tietoa kaupankäynnistä ulkomaisilla osakkeilla kootusti samasta paikasta.

Palautteen perusteella kokosimme tietopaketin ulkomaille sijoittamisesta. Tulevaisuudessa tietosivulle pääsee myös ulkomaisten osakkeiden kaupankäyntisivulta.

Sivulta löydät tietoa muun muassa seuraavista asiosta:

  • Valuutanvaihto – mitä kaupankäynti maksaa ja miten voit verrata eri pankkien hintoja toisiinsa
  • Leimavero tai niin sanottu Stamp Duty
  • Hallinnolliset maksut talletustodistuksista
  • Osinkoverot

Asiakaspalvelulta kysytään usein, miten ulkomaisen, muussa valuutassa kuin euroissa noteeratun, arvopaperin tuotto määräytyy?

Tähän vastaamme, että silloin kun arvopaperi on noteerattu jossain muussa valuutassa kuin euroissa, ulkomaisen arvopaperin tuottoon vaikuttaa markkinahinnan muutoksen lisäksi myös euron ja arvopaperin noteerausvaluutan välinen valuuttakurssimuutos sen aikavälin osalta kuin arvopaperia omistaa. Ulkomaalaisen omistuksen tuotto voi siis olla positiivinen tai negatiivinen valuuttakurssimuutoksista johtuen, vaikka itse arvopaperin markkinakurssi ei olisi liikkunut lainkaan.

Haluan vielä jakaa yhden lisävinkin. Tärkein asia, joka sinun kannattaa ottaa huomioon aloittaessasi kaupankäynnin ulkomaisilla osakkeilla, on arvopaperikaupankäyntiin liittyvät kauppojen selvitysajat (T+2, T+3). Selvitysajat tulee huomioida erityisesti käyttäessäsi valuuttatilejä Nordnetin palvelussa. Huomioitavaa on varsinkin se, että myydessäsi arvopapereita sinun tulee odottaa selvitysajan umpeutumiseen saakka, ennen kuin vaihdat myynnistä tuloutuneet rahat pois valuuttatililtä välttyäksesi turhilta lainakoroilta.

Kysymyksiä tai kommentteja? Jätä kommentti alle tai soita asiakaspalveluun numerossa 020 198 5898 (ma-pe 9.00–18.30).

Janne Virtakangas
/asiakaspalvelupäällikkö, Nordnet

 

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Saga Fursin osingonjakopolitiikka selkokielellä

Ke, 14/01/2015 - 12:18

Viime vuosi ei ollut mitään riemunjuhlaa Saga Fursille. Koko vuoden tulos oli pienempi kuin yhden kuukauden keskimääräinen tulos edellisenä vuonna. Yhtiö jakaa toki osinkoa enemmän kuin teki tulosta, mutta tästä huolimatta osinko laskee kolmasosaan. Tämä on tuskin sitä tasaista osingonjakoa, jota hallitus tarkoittaa osingonjakopolitiikallaan?

Saga Furs jakoi osinkoa kymmenen vuotta keskimäärin 0,69 euroa osaketta kohti, mikä vuorostaan oli keskimäärin 70 prosenttia tuloksesta. Vuonna 2010 alkoi tapahtua. Yhtiökokouksessa julistettiin, että seitsemän laihaa vuotta oli ohi. Niin tulos kuin osinko kasvoi voimakkaasti vuosittain seuraavina vuosina, mutta osakkeenomistajien prosentuaalinen osuus voitoista laski vuodesta vuoteen.

Vuonna 2010 yhtiö jakoi noin puolet tuloksestaan, mikä oli linjassa silloisen osingonjakopolitiikan kanssa. Tästä huolimatta osingon osuus laski vuodesta vuoteen kunnes se viime vuonna oli enää vain kolmasosa tuloksesta. Hallitus ehdotti yhtiökokouksessa vuonna 2013, että yhtiö jakaisi 2,10 euroa osaketta kohti, mutta omistajat halusivat vain 1,70 euroa! Tästä tapahtumasta voi lukea enemmän kommentissa ”Hallituksen osinkoehdotus hylättiin”.

Syksyllä 2013 hallitus vahvisti uuden osingonjakopolitiikan: ”Yhtiön tavoitteena on tasainen osingonjako, jossa otetaan huomioon yhtiön liiketoimintanäkymät sekä liiketoimintaan ja sen vaatimiin investointeihin liittyvät rahoitustarpeet.” Osingonjakopolitiikan määritelmä on vähintäänkin epämääräinen ja vaikka tietäisimme tuloksen, emme osaisi arvata kuinka suurta osinkoa yhtiö jakaisi.

Voimme kuitenkin aina yrittää tulkita osingonjakopolitiikan selkokielelle. Lihavat vuodet ovat takanapäin ja yhtiö palaa jakaamaan 0,70 euron osakekohtaista osinkoa, mikä vastaa luultavasti Suomen Turkiseläinten Kasvattajien Liiton ry:n ja sen jäsenjärjestöjen rahoitustarvetta. Itse asiassa yhtiö voisi pitää kiinni 23 vuotta ehdotetusta osingosta ilman, että yhtiön tarvitsisi tehdä senttiäkään voittoa. Tämä on ilmeisesti osingonjakopolitiikan tarkoittama ”tasainen” osinko.

Höpinä yhtiön liiketoimintanäkymien huomioon ottamista, rahoitustarpeista ja niin edelleen ainoa tarkoitus lienee, että hallitus voi lihavina vuosina rajoittaa osingonjaon korkeintaan osakeyhtiölaissa tarkoitettuun minimiosinkoon. Osinko tulee siten kaikesta päätellen olemaan pienempi luku kahdesta muuttujasta: joko puolet tuloksesta tai kahdeksan prosenttia omasta pääomasta, jonka jälkeen osakekohtainen osinko pyöristetään ylöspäin lähimpään viiteen senttiin.

Valitettavasti näyttää siltä, etteivät pääomistajan ja vähemmistöomistajien edut kohtaa alkuunkaan.

Emme omista Saga Fursin osakkeita.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Opec käy öljysotaa, pelastaako se Euroopan?

Ti, 13/01/2015 - 18:24

Öljyn hinta on puolessa vuodessa tippunut 60 prosenttia ja on nyt alimmillaan sitten vuoden 2009 toukokuun. Öljy hinnanlaskun syitä ovat liuskeöljyn tuotannon kasvu Yhdysvalloissa, maailman talouden hidastuminen ja siten öljyn kysynnän heikkeneminen, tiukkeneva hiilidioksidipäästöjä rajoittava sääntely, sekä Opec-maiden yhä kiivaampi taistelu markkinaosuuksista.

Kannattavan öljytuotannon hintarajat

Vesisärötyksellä tuotettu öljy on kannattavaa Yhdysvalloissa öljytynnyrihinnan ollessa noin 65 dollaria maailmanmarkkinoilla. Vaikka arviot kannattavuuksista vaihtelevat, vain arktisilta alueilta ja Kanadalaisesta öljyhiekasta tuotettu öljy on Yhdysvaltalaista liuskeöljyä kalliimpaa.

Venäläinen öljyntuotanto on puolestaan kannattavaa 50 dollarin, ja Lähi-idän öljyntuotanto vain 27 dollarin tynnyrihinnalla myytynä. Opecin vaikutusvaltaisimmat jäsenmaat tuottavat siis öljyä muuta maailmaa halvemalla.

Valtioiden budjetit

Yllä puhutaan siis liiketoimintojen kannattavuuksista. Öljyntuottajamaiden budjetit ovatkin sitten ihan eri asia. Norjan, Kuwaitin, Qatarin ja Emiraattien valtionbudjetit perustuvat öljyn hintaan, joka on 40-80 dollarin haarukassa. Kaikkien muiden öljyntuotantomaiden budjetit perustuvat hintaan, joka ylittää 100 dollarin tynnyriltä. Öljyntuottajamaat joutuvat siis nyt paikkaamaan budjettejaan valuuttavarannoillaan tai ottamalla lainaa.

Kasvava öljyntuotanto

Öljyä tuotetaan nyt Venäjällä 10 miljoonaa tynnyriä päivässä (t/p), mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin Neuvostoliiton ajan jälkeen (vuonna 1988 tuotantohuippu oli noin 11 miljoonaa t/p). Venäjällä öljyntuotanto on ruplan rajun heikkenemisen seurauksesta ruplamääräisesti edelleen kannattavaa ja Venäjä tarvitseekin kovaa valuuttaa, ettei sen 410 miljardin dollarin valuuttavaranto* hupenisi ennen aikojaan.

Yhdysvallat puolestaan tavoittelee liuskeöljytuotannon avulla riippumattomuutta muiden maiden, varsinkin Lähi-idän öljyntuotannosta. Yhdysvaltojen öljyntuotanto onkin vuodesta 2010 kasvanut kolmanneksella ja vastaa nyt 9 miljoonaa t/p. Tämä tuotantokasvu on kasvattanut maailmanmarkkinatarjontaa merkittävästi.

Opecin päätös

Opec-maat ovat päättäneet olla leikkaamatta öljyntuotantoaan, vaikka tuotannon leikkaaminen nostaisi öljyn hintaa. Korkeamman öljyn hinnan hyöty valuisikin lähinnä kilpailijoiden kukkaroon paremman kannattavuuden muodossa, Opec-maiden hävitessä markkinaosuuksia.

Koska Opecin öljyntuottajayritysten tuotantokustannukset ovat alhaisimpia maailmassa, Opec-maiden kannattaa sen sijaan taistella markkinaosuuksistaan antamalla öljyn hinnan laskea. Muiden maiden öljyä tuottavat yritykset menevät yksinkertaisesti nurin ennen Opec-maiden yrityksiä. Lisäksi Opecin äänivahvimmalla jäsenellä Saudi-Arabialla on maailman suurin, 750 miljardin dollarin valuuttavaranto, jolla on hyvä paikata budjettivajeita.

Saudi-Arabia, joka tuottaa noin 10 miljoonaa tynnyriä öljyä päivässä, muistaa myös hyvin 70-luvun, jolloin raju öljynhinnan nousu johti uusien öljylähteiden käyttöönottoon muualla maailmassa, mikä vähensi Saudi-Arabian markkinaosuutta kymmeneksi vuodeksi. Estääksen historian toistumisen, Opec antaakin nyt (Saudi-Arabian johdolla) öljyn hinnan laskea, jotta kalliilla ja usein suurella velalla öljyä tuottavat Yhdysvaltalaiset liuskeöljy-yritykset menisivät nurin.

Opecin kannalta paras vaihtoehto olisikin lyhyen aikavälin raju öljynhinnan lasku. Tämä kaataisi liuskeöljy-yritykset nopeasti, eikä se maksaisi Opecille yhtä paljon kuin pitkittynyt tuotantosota. Edellisellä kerralla tällainen taistelu puhkesi 80-luvun puolivälissä. Silloin öljyn hinta kuitenkin pysyi 30 dollarin tuntumassa lähes 20 vuotta.

Yhdysvaltojen märkä uni

Tässä Yhdysvaltojen poliittinen toivo Lähi-idän öljyntuotannon riippumattomuudesta, sekä kaupallinen realiteetti, kohtaavat. Mikäli öljynhinnan lasku ei kohta lopu, liuskeöljyä tuottavat yritykset ovat konkurssissa. Silloin Yhdysvaltojen riippumattomuudesta ei ole jäljellä kuin märkä uni.

Kysymys kuuluu, onko Yhdysvallat valmis asettamaan tuontirajoituksia ulkomailta tuotavalle öljylle, liuskeöljytuottajien suojaksi?

Hyvät uutiset

Vaikka sitä ei polttoaineverojen takia Suomalaisilla bensapumpuilla huomaa**, halventunut öljy tukee varsinkin öljyntuonnista riippuvaisia talouksia, kuten Eurooppaa. Nyt nähty noin 60 prosentin alennusmyynti siirtää noin kaksi biljoonaa (2 000 000 000 000) dollaria öljyn tuottajilta kuluttajille ***. Osa näistä varoista menee kulutukseen, joka kasvattaa kysyntää ja siten parantaa myös Euroopan tilaa, vaikka halpa öljy ei yksin Eurooppaa pelastakaan.

Mutta mitä pidempään Opec öljysotaa käy, sitä merkittävämpi ja pidempi alhaisemman energian myönteinen vaikutus öljyntuonnista riippuvaisen Euroopan talouteen on. Toivokaamme siis halvalle öljylle pitkää ikää.

 

Lue aiheesta lisää täältä.

* Marcus Svedberg, East Capital

** Polttoainevero on Suomessa määritetty sentteinä litraa kohti ja on siis hinnasta riippumaton. Kun verottoman bensiinin litrahinta laskee 60 prosentilla, verojen takia bensapumpulla maksettava hinta laskee vain noin neljänneksellä. Bensiinin litrahinnasta veroa on silloin neljä viidesosa (polttoaineen bio-osuuden määrästä hieman riippuen).

** The Economist, Dec 6th 2014: Sheiks v shale

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Tuleeko sinusta rikas?

Ma, 12/01/2015 - 22:37

Muutama viikko sitten Yhdysvaltain keskuspankin alainen St. Louisin haarakonttori julkaisi tutkimustuloksia, jotka osoittivat, että yksilön taloudellisen tilanteen kehitystä voi ennakoida hämmästyttävällä tarkkuudella viiden kysymyksen sarjalla. Esitän tässä merkinnässä tutkimukseen sisältyvät kysymykset ja tiivistän lyhyesti, miten vastauksia tulisi tulkita henkilökohtaisen talousennusteen laatimiseksi.

Federal Reserven St. Louisin haarakonttorin julkaisema tutkimus pohjautuu tutkijakaksikon William Ammons ja Bryan Noeth työhön, joka käsittää tilastoja aikaväliltä 1992–2013. He tutkivat 38 385 eri perhettä viiden kysymyksen sarjan ja heidän vastausajankohdan nettovarallisuustietojen avulla, pisteyttäen jokaisen perheen tilastointia ja erityisesti johtopäätöksiä varten.

Tutkijakaksikon esittämät kysymykset olivat kansankieliseen muotoon vapaasti suomennettuna ja sovellettuna seuraavat:

1. Säästitkö rahaa viime vuonna?

Jos vastaus on kyllä = 1
Jos vastaus on ei = 0

2. Myöhästyikö yksikään maksusi viime vuonna?

Jos vastaus on kyllä = 0
Jos vastaus on ei = 1

3. Käytitkö luottokorttiasi tappiin asti kertaakaan viime vuonna?

Jos vastaus on kyllä = 0
Jos vastaus on ei (tai jos sinulla ei ole luottokorttia) = 1

4. Ottaen huomioon koko varallisuutesi, oliko siitä enemmän kuin 10 prosenttia likvidinä viime vuonna keskimäärin (käteisenä tai sitä vastaavasti käyttötilillä)?

Jos vastaus on kyllä = 1
Jos vastaus on ei = 0

5. Jäävätkö vuotuiset velanhoitokustannuksesi (lainanlyhennys + korko) viime vuonna alle 40 prosenttiin nettotuloistasi?

Jos vastaus on kyllä = 1
Jos vastaus on ei = 0

Kun olet vastannut kaikkiin kysymyksiin, pisteytä vastaussarjasi laskemalla yhteen eli summaamalla joka kysymyksen pisteesi.

Tulkintaohje on yksinkertainen: saat testissä kokonaispisteitä nollasta viiteen, ja äärilaitojen tulkinnassa viisi merkitsee vahvinta mahdollista taloudellista asemaa – ja vastaavasti nolla heikointa mahdollista.

Tutkimuksessa keskiarvoksi muodostui 3,01 pistettä.

Tutkijoiden mukaan korkea pistemäärä kertoo vastaajan olevan halukas suunnittelemaan tulevaisuuttaan pitkäjänteisesti. Tutkimuksesta voidaankin tehdä alustava johtopäätös, että korkean pisteluvun saaneet vastaajat omistavat keskivertovastaajaa huomattavasti todennäköisemmin korkeamman nykyomaisuuden jo vastaushetkellä – ja mitä todennäköisimmin heidän varallisuutensa kehittyy keskimääräistä paremmin myös jatkossa.

Itse sain testin tulokseksi neljä, koska kohdassa neljä vaadittu käteispuskuri jäi liian vaatimattomaksi keskimäärin viime vuoden aikana.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Mehrad.HM / Foter / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Yhteenveto vuoden 2014 kurssimenestyjistä ja -romahtajista

Pe, 09/01/2015 - 17:44

Maailman osakemarkkinoille jonkinlaista pääsuuntaa näyttävä New Yorkin pörssi nousi viime vuonna kuudetta vuotta putkeen. Vaikka asiaa on korostettu jo useasti viime aikoina, on syytä tässäkin yhteydessä mainita, että pörssi-indeksit ovat Atlantin tuolla puolen juuri nyt kaikkien aikojen ennätystasoilla. Tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti New Yorkin pörssin viime vuoden parhaita sektoreita ja yksittäisiä osakkeita. Merkinnän on tarkoitus olla pikemminkin yhteenveto kuin arvio tulevaisuudesta.

New Yorkin pörssin yleiskehitystä voi seurata useiden eri indeksien kautta. Dow Jones Industrial Average on yksi tunnetuimmista mittatikuista, ja se kohosi viime vuonna 7,5 prosenttia. Sijoittajalegenda Warren Buffett suosii vertailuindeksinä S&P500:a, joka kohosi 11 prosenttia. Teknologiapainotteinen Nasdaq kiipesi 13 prosenttia. Tämän lisäksi on huomionarvoista, että mainittujen pääomavoittojen päälle sijoittajat saivat myös muutaman prosentin osinkovirran.

Kuten arvata saattaa, oli Euroopassa talouden ja pörssin meno astetta hyytävämpää. Euroopan 50 suurimman pörssiyhtiön osakekurssit nousivat viime vuonna keskimäärin vain 4 prosenttia. Saavutus on silti huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Venäjällä, jonka keulakuvana sijoitusmarkkinoilla toimiva Moskovan pörssi romahti jopa 45 prosenttia päättyneenä vuonna 2014.

Euroalueen musta lammas ei ollut Suomi vaan Kreikka, missä pörssikurssit laskettelivat vuoden aikana keskimäärin 38 prosenttia. Suomessa kurssit nousivat yleisestä talouskehityksestä poiketen 6 prosenttia. Sen sijaan Ukrainassa pörssi valahti kriisitunnelmissa 41 prosenttia. Maailmanlaajuisessa tarkastelussa positiivisinta äärilaitaa edusti Shanghain pörssi, joka kohosi 49 prosenttia.

Toimialakohtaisesti viime vuoden parhaita sektoreita New Yorkin pörssissä olivat yhdyskuntapalvelut (25 prosentin tuotto), terveydenhuolto (24 prosentin tuotto) ja informaatioteknologia (19 prosentin tuotto).

Kuten öljyn hintakäppyrästä saattaakin jo arvata, heikoin sektori vuonna 2014 löytyi energiasta (-10 prosentin tuotto). Myös telekommunikaatio päätti koko sektorin osalta vuoden miinusmerkkisesti (-2 prosentin tuotto).

Seuraavassa listaan New Yorkin pörssi-indekseittäin vuoden 2014 parhaat ja huonoimmat osakkeet.

Dow Jonesin parhaiten tuottaneet osakkeet vuonna 2014

Intel: +40 prosenttia
UnitedHealth Group: +34 prosenttia
Home Depot: +27 prosenttia
Cisco Systems: +24 prosenttia
Microsoft: +24 prosenttia

Korostettakoon kärkilistauksen yhteydessä ainoastaan sitä, ettei Microsoftin nousuputki selity Nokialta ostetun matkaviestintoiminnon loisteliaalla kehityksellä. Microsoft onnistui tehostamaan ydintoimintaansa uuden vetäjän johdolla, kasvattaen roimasti osakkeenomistajille maksettavaa voitonjakoa, mikä välittyi osakekurssin kehitykseen.

Dow Jonesin heikoimmin tuottaneet osakkeet vuonna 2014

IBM: -14 prosenttia
Chevron: -10 prosenttia
General Electric: -10 prosenttia
ExxonMobil: -9 prosenttia
Verizon Communications: -5 prosenttia

IBM:n kohdalla on perusteltua viitata viime syksyn blogimerkintääni yhtiökohtaisista vaikeuksista. Muiden kurssilaskijoiden kohdalla syyt markkina-arvon laskuun ovat enemmän yhtiön ulkoisesta markkinatilanteesta johtuvia.

S&P500:n parhaiten tuottaneet osakkeet vuonna 2014

Southwest Airlines: +125 prosenttia
Electronic Arts: +105 prosenttia
Edwards Lifesciences: +92 prosenttia
Allergan: +92 prosenttia
Avago Technologies: +90 prosenttia

Vanhan sanonnan mukaan sijoitusmarkkinoilla varmin tapa tulla miljonääriksi on aloittaa miljardilla ja ostaa lentoyhtiön osakkeita. Poikkeus vahvistanee säännön, sillä Yhdysvalloissa lentoyhtiöön olisi kannattanut sijoittaa vuosi sitten, kuten Southwest Airlinesin esimerkki osoittaa. Raakaöljy ja sen johdannaiset ovat lentoyhtiöille merkittävä kuluerä, jonka markkinahinta tippui vuoden 2014 aikana 46 prosenttia, alimmilleen sitten toukokuun 2009.

S&P500:n heikoimmin tuottaneet osakkeet vuonna 2014

Transocean: -63 prosenttia
Denbury Resources: -51 prosenttia
Noble: -49 prosenttia
Ensco: -48 prosenttia
Avon Products: -45 prosenttia

Nasdaqin parhaiten tuottaneet osakkeet vuonna 2014

American Airlines: +112 prosenttia
Electronic Arts: +105 prosenttia
Avago Technologies: +90 prosenttia
Keurig Green Mountain: +75 prosenttia
Illumina: +67 prosenttia

S&P500:n tavoin myös Nasdaqissa parhaiten tuottanut osake oli lentoyhtiö, joka hyötyy raaka-ainekustannuksiin kohdistuvien hintapaineiden hetkellisestä helpottumisesta raakaöljyn hintapudotuksen johdosta.

Nasdaqin heikoimmin tuottaneet osakkeet vuonna 2014

Vimpelcom: -68 prosenttia
Mattel: -35 prosenttia
Discovery Communications: -25 prosenttia
Wynn Resorts: -23 prosenttia
Amazon: -22 prosenttia

Nasdaqin heikkotuottoisten osakkeiden joukosta tarkastelin blogissa viime syksynä Amazonia, jolle kalenterivuodelta kirjattava kurssilasku on historiaan nähden poikkeuksellinen.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä IBM:n osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Christopher.Michel / iWoman / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ostotarjousten todellinen rimanalitus?

Ke, 07/01/2015 - 14:28

Ovi on käynyt tiuhaan pörssissä. Pörssilistalta on tähän mennessä 2000-luvulla poistunut noin 70 yhtiötä julkisen ostotarjouksen seurauksena. Tilalle on saatu kovin vähän, sillä kokonaan uusia listautujia on vain vajaat 20 vuodesta 2001 alkaen. Loput on jakautumisten kautta syntyneitä vanhoja tuttuja. Lukuisia ostotarjouksia on siis tehty vuosien saatossa. Niistä kaikkein merkillisin alkoi kuitenkin tänään keskiviikkona (7.1.2015).

Normaalioloissa tarjouksen tekijä haluaa koko ostettavan yrityksen osakekannan itselleen ja osake pois julkisen kaupankäynnin piirissä. Jotta aikeessa onnistuttaisiin, tarjoajan on pakko maksaa tuntuvasti pörssikurssia enemmän. Pörssin hinnoittelulla pääsee käsiksi vain marginaalisiin osake-eriin, sillä harva omistaja on valmis luopumaan osakkeistaan pörssikurssiin. Ostettava yhtiö täydentää lisäksi yleensä hyvin tarjoajan liiketoimintaa, mistä syntyy rahanarvoista synergiaa. Osa siitä on tapana jakaa ostotarjouksen kohteena olevan yhtiön osakkeenomistajille preemiona.

Vuosina 1999–2014 toteutetuissa onnistuneissa pörssiyhtiöiden ostotarjouksissa keskimääräinen preemio oli aavistuksen verran alle 40 prosenttia. Mitä innokkaampi tarjoaja on, sitä reilummin maksetaan. Esimerkiksi amerikkalainen McAfee tarjosi keväällä 2013 yli kaksinkertaisen hinnan pörssikurssiin verrattuna Stonesoftista.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että preemio pitäisi aina laskea välittömästi ennen ostotarjouksen julkistamista maksetusta pörssikurssista. Siten ostotarjouksen ja pörssikurssin välinen suhde eli preemio esiintyy puhtaimmillaan. Ostotarjouksen tekijöillä on lakitekstiin viitaten tapana verrata tarjoamaa hintaansa myös esimerkiksi 12 kuukauden kurssikeskiarvoon ja laskea tästä ”preemio”. Näin laskettu ”preemio” on nollatietoa, koska valtaosa siitä johtuu yleisestä kurssikehityksestä eikä kerro juuri mitään tarjouksen tekijän valmiudesta maksaa lisähintaa osakkeista. Mikäli kurssi on ollut jyrkässä nousussa edellisten 12 kuukauden aikana, jopa poikkeuksellisen pihi ostotarjous saadaan näyttämään anteliaalta, kun sitä verrataan 12 kuukauden keskikurssiin.

Mutta palatkaamme nyt ajankohtaiseen ostotarjoukseen. Ostotarjouksen tekijänä on ruotsalainen elektroniikan sopimusvalmistaja Inission AB, jolla on 190 henkilöä palveluksessaan Ruotsissa ja Virossa. Tarjouksen kohteena on vuonna 1997 listautunut elektromekaanisten tuotteiden sopimusvalmistaja Incap Oyj, jonka palveluksessa on noin 500 työntekijää Suomen lisäksi Ruotsissa, Intiassa ja Kiinassa. Inission osti valtaosan omistamistaan Incapin osakkeista kesän 2013 suunnatussa annissa. Hinta oli tuolloinkin hyvin edullinen eli 0,10 euroa osakkeelta.

Incap on pörssikehityksen perusteella listamme kurjimpia osakkeista. Tuskin kukaan jäisi sitä kaipaamaan. Vuosituhannen vaihteen IT-kuplan aikana moni oli valmis maksamaan osakkeesta jopa 15 euroa. Alamäki on ollut hurja, sillä tällä hetkellä osakkeesta maksetaan noin 0,06 euroa. Miksi siis ylipäänsä vaivautua puhumaan ostotarjouksesta?

Sen takia, että tarjouksessa syntyy ylittämätön rimanalitus. Inission AB tarjoaa ostettavista osakkeista 0,03 euroa eli puolet pörssikurssista. Välittömästi ennen tarjouksen julkistamista osakkeen loppukurssi oli 0,065 euroa ja preemio uskomattomasti miinus 54 prosenttia!Fredrik Berghel,

Vielä marraskuussa Inission AB omisti noin 26 prosenttia Incapista. Joulukuussa Finnvera ja Varma myivät kaikki omistamansa osakkeet nähtävästi ja ihme kyllä tuolla edellä mainitulla 0,03 euron hinnalla, mikä nosti Inissionin omistusosuuden noin 37,3 prosenttiin. Samalla ylittyi 30 prosentin raja, joka laukaisee velvollisuuden tehdä yhtiön kaikille muille osakkeenomistajille pakollinen julkinen ostotarjous. Seuraava vastaava raja tulee vastaan 50 prosentissa.

Incapin kurssi pysyy itsepintaisesti vähintään kaksinkertaisena Inissionin tarjoukseen verrattuna. Ostotarjouksella ei näyttäisi olevan minkäänlaisia läpimenomahdollisuuksia. Inission ilmoittaa jopa melko suorasukaisesti, ettei siihen edes pyritä. Tarkoitus on, että Incap jää pörssilistalle.

Mistä on siis kysymys? Onko ostotarjous pelkkää bluffia? Onko kyseessä ovela tapa kiertää lain edellyttämää velvollisuutta tehdä ostotarjous? Inission ja kaksi suurmyyjää päätyivät oletettavasti 0,03 euroon. Tietävätkö ne jotain sellaista Incapista, mitä markkinoilla ei tiedetä? Tätä kirjoitettaessa Incapin hallitus ei ole vielä julkistanut omaa lausuntoa ostotarjouksesta

Incapin taloudellinen tilanne on pitkään ollut poikkeuksellisen tukala. Yhtiötä on kuitenkin saneerattu määrätietoisesti, ja maaliskuussa 2014 toimitusjohtaja vaikutti jo kovin toiveikkaalta. Hän kirjoitti vuosikertomuksen katsaukseensa muun muassa: ”Olemme nyt päässeet pahimman yli ja pystymme rakentamaan Incapista jälleen parhaan valmistuskumppanin. — Odotamme ”Turnaround”-ohjelman toimenpiteiden näkyvän tuloskehityksessä vuoden 2014 jälkipuoliskolla.” Kirjoittaja Fredrik Berghel oli Incapin toimitusjohtaja kesäkuuhun 2014 asti ja on edelleen hallituksen jäsen. Hän on myös Inissionin pääomistaja ja pääjohtaja.

Ostotarjouksen järjestäminen ei ole mitään halpaa huvia. Operaatioon osallistuu tavallisesti pankkeja sekä erittäin kallispalkkaisia investointipankkiireja ja asianajajia. Miksi Inissionin kannattaa tehdä ostotarjous, joka on tuomittu epäonnistumaan ja josta aiheutuu vain vaivaa ja huomattavia kuluja?

Omalla kotisivullaan Inission paljastaa hieman ajatuksiaan. Se on valmis ostamaan pörssistä lisää osakkeita 0,03 eurolla, koska seuraava este tulee vastaan vasta 50 prosentin kohdalla. Yhtiö ei siis odotakaan saavansa kovin merkittävästi osakkeita ostotarjouksen kautta. Miksi se uskoo saavansa niitä myöhemmin pörssistä? Yhtiö ilmoittaa myös tuovansa kevään yhtiökokoukseen ehdotuksen maksullisesta osakeannista. Anti toteutetaan kuluvan vuoden alkupuoliskolla ja siihen liittyy Inissionin merkintätakaus ja rahoitusjärjestelyjä. Anti saattaakin olla näppärä keino kasvattaa Inissionin omistusosuutta 0,03 euron hinnalla, sillä osakkeita jäänee runsaasti merkitsemättä.

Käännämme kaikki Nordnetin eksperttipalstalla olevat kommenttimme myös ruotsiksi. Incapin vahva mies Fredrik Berghel voi siis vaivatta tutustua edellä olevaan tekstiimme. Mikäli hänellä on selkärankaa, odotamme häneltä lisäselvennystä lukuisiin edellä oleviin valaisua kaipaaviin kohtiin.

Emme omista Incapin osakkeita.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Osakelahjan kirjaaminen ja kirjauspäivä

Ma, 05/01/2015 - 16:03

Olen aiemmin kirjoittanut lahjasta, lahjakirjasta ja verotuksesta ja FiFosta, mutta en kummassakaan blogikirjoituksessa puuttunut tarkemmin siihen, miten pörssinoteerettujen osakelahjojen omistusoikeus tosiasiallisesti lain mukaan siirtyy lahjanantajalta lahjansaajalle ja mikä on tällaisen osakelahjan varsinainen kirjauspäivä (lahjakirjassa oleva lahjapäivä vs. kirjauspäivä).

Tässä lyhyessä blogikirjoituksessa käsittelen vain pörssinoteerattuja osakkeita (ja muita pörssissä julkisesti noteerattuja arvopapereita), mutta verottajalla on toki ohjeet myös moniin muihin tilanteisiin.

Elina Fasoúlasin, Petri Mannisen ja Ville Niirasen Sijoittajan verotus (2. uudistettu painos, 2014) toteaa asiasta seuraavasti:

“– Lahjaksi saadun omaisuuden osalta omaisuuden omistusoikeus siirtyy lahjansaajalle lahjakirjan ehtojen mukaan ja omaisuuden omistusaika alkaa samasta päivästä.” (s. 105)

Ongelmallista tässä on se, että kirjoittajat ovat sisällyttäneet tämän kohdan alakappaleeseen, jossa käsitellään perintöä tai lahjana saatujen osakkeiden kohtelua. Tämä voi johtaa helposti väärinkäsitykseen.

Hoppu ja Hoppu toteavat teoksessaan  Kauppa ja varallisuusoikeuden pääpiirteet (11.-14. painos, 2014) lahjasta ja sen täyttämisestä yleisesti seuraavaa:

“Lahja on puolestaan oikeustoimi, jolla omistusoikeus luovutetaan vastikkeetta toiselle. — Lahjoitus saattaa täyttyä myös siten, että lahjoitettu omaisuus annetaan jonkin kolmannen haltuun lahjan saajan varalle. Jos joku lahjoittamisen tarkoituksessa on esimerkiksi tallettanut pankkiin toisen nimelle rahaa tai muuta omaisuutta pidättämättä itselleen oikeutta määrätä talletetuista varoista tai omaisuudesta, lahjoitusta pidetään täytettynä, kun pankki on ottanut vastaan rahat tai muun omaisuuden lahjan saajan lukuun.” (s. 113-114; kursivointi poistettu, lihavointi TB)

Lahjanlupauslain 3 §:n 2 momentin mukaan:

“Arvo-osuuden lahjoitusta pidetään täytettynä, kun lahjoitettu arvo-osuus on kirjattu vastaanottajan arvo-osuustilille. –” (LahjaL 3.2§; korostus TB)

Euroclear Finland Oy:n Arvo-osuusjärjestelmän kirjaamisohjeista (15.4.2013) löytyy lisävalaistusta:

“Lahjanlupauslakiin on lisätty säännös arvo-osuuksien lahjoittamisesta. Koska hallinnan siirtoon perustuvia lahjoituksia ei voida soveltaa arvo-osuuksiin, katsotaan lahjoitus täytetyksi, kun arvo-osuus on kirjattu vastaanottajan tilille.” (s. 45)

Myös Verohallinnon uusimpien Varojen arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa -ohjeiden (1.1.2015) mukaan:

Julkisesti noteerattavien arvopapereiden arvon määrittäminen tapahtuu kuolinpäivänä tai lahjoituksen täyttymispäivänä (päivänä, jona arvo-osuus on kirjattu vastaanottajan arvo-osuustilille) toteutuneen kaupan noteerauksen mukaiseen arvoon. Arvostus tapahtuu vähintään päivän kauppojen alimpaan arvoon. Jos arvopaperilla ei ole käyty kauppaa, arvostus tapahtuu ostonoteerauksen mukaiseen arvoon. Ellei arvopaperia ole noteerattu kuolin- tai lahjoituksen täyttymispäivänä, arvostus tapahtuu lähimmän noteerauksen mukaan.” (s. 8; korotus TB)

Summa summarum: Pörssinoteerettujen arvopaperilahjojen tapauksessa lahjakirjaan kirjatulla lahjoituspäivällä ei ole merkitystä, vaan olennaista on tilinhoitajayhteisön toteuttama kirjauspäivä eli päivä, jona lahja katsotaan täytetyksi.

Lienee vielä syytä huomauttaa, että osakkeita lahjoitettaessa lahjaveroilmoitus on syytä tehdä, vaikka lahjaveron alaraja jäisi alittamatta. Aina tämä ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista.

Kuvalähde: Foter.com (CC)

Vastuuvapaus: Tämä kirjoitus ja sen sisältämä näkemys lahjoittamisesta on koostettu luotettavina pitämistäni lähteistä. Älä tee päätöksiäsi vain tämän tiedon varassa. Veroasioissa on aina syytä kääntyä verotuksen asiantuntijoiden tai Verohallinnon edustajien puoleen.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Villit kortit vuodelle 2015

Su, 04/01/2015 - 23:18

Helsingin pörssissä kurssinousua johtivat vuonna 2014 verrattain defensiiviset sektorit. Niiden liiketoiminnoille on yhteistä suhdannesyklin yli vakaa liiketoimintamalli sekä vankka ja ennustettava osinkovirta, joka houkuttelee sijoittajia nykytilanteen vallitessa myös korkomarkkinoilta osakepuolelle. Suurten yhtiöiden taakse on kuitenkin jäänyt jonkinasteiseen unholaan pari keskisuurta yhtiötä, joilla on realistinen mahdollisuus yltää tuloskasvuun alkaneella tilikaudella 2015. Tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti kahta potentiaalista yllättäjää keskisuurten yhtiöiden kategoriasta.

Seuraavassa listaan Helsingin pörssin vaihdetuimpien osakkeiden kärjen takaa kaksi potentiaalista ostokohdetta vuodelle 2015.

Alma Media

Nykypäivän trendien vallitessa olisi riskialtista suositella sijoituskohdetta, jonka ansaintalogiikka pohjautuu yksinomaan painettuihin lehtituotteisiin. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys Alma Mediassa, joka on viime vuosina kasvattanut määrätietoisesti sähköistä liiketoimintaansa, niin perinteisen mediatoimituksen puolella kuin myös uusilla liiketoiminta-alueilla, kuten kansainvälisessä rekrytoinnissa.

Digitaalisen liiketoiminnan osuus Alma Median liikevaihdosta on jo liki 30 prosenttia. Yhtiö onnistui kasvamaan päättyneenä vuonna kvartaalitason verkkomediamyynnissä selvästi painetun mediamyynnin laskua nopeammin. Kun yhtiön muuntautuminen etenee myös vuonna 2015, näkyvät sähköisen liiketoiminnan kasvun hedelmät entistäkin voimakkaammin tulosrivillä. Oletettavasti myös osakkeen arvostuskertoimissa.

Mediayhtiö ei ole kaukana tilanteesta, jossa sen digitaalisten palveluiden liikevaihdon kasvu kompensoi täysin painetun median liikevaihdon pudotuksen. Samanaikainen kustannuskuri muodostaa yhtiön tuloslaskelmaan merkittävän vivun ylöspäin, minkä vuoksi osake on tutustumisen arvoinen kohde keskisuurten yhtiöiden kategoriassa.

Alma Median osakkeen nykyhinnoittelu muistuttaa arvo-osaketta. Tämän päivän Alma-sijoittaja saa paitsi verrattain hyväkuntoisella taseella ja tuoreella painokalustolla varustetun mediatalon, myös hyvin edullisesti hinnoitellun option kotimaisen mediamainonnan suhdannekäänteeseen kohti valoisampia aikoja.

Alma Median tuloskerroin eli p/e-luku on heikon tilikauden 2014 ennustetusta tuloksesta laskettuna alle 13, ja mediamainonnan kasvun oraat tuoksuvat jo sieraimissa pitkäkestoisen laskun jälkeen. Erityisesti mediabisneksen herkkyysanalyysi on houkutteleva nykyhetken arvostuskertoimilla: prosentin kasvu kotimaan mediamainontaan kasvattaa Alma Median liikevoittoa 1,6 miljoonaa euroa. Toisin sanoen joka prosentti kohentaa mediayhtiön liikevoittoa noin 6 prosenttia.

Mikäli mediamainonnan suhdanne piristyy edes alkaneen vuoden jälkipuoliskolla, on Alma Medialla nähdäkseni kaikki edellytykset maksaa keväällä 2016 jopa 0,20 euron osakekohtainen osinko. Toteutuessaan se tuottaisi jo 7,1 prosentin osinkovirran nykyhinnoin tehdylle sijoitukselle.

Ennen suhdannekäänteen toteutumista Alma-sijoittaja saanee reilun osinkovirran myös tulevana keväänä, sillä mediatalon suuromistajien taskuja tulee täyttää hilujen sijaan suurin setelein, jotta takki auki tehtyjen nurkanvaltaussijoitusten alaskirjauksilta voidaan välttyä.

Osakehinnoittelun tunnusluvut:

kurssimuutos 2014: -10,7 %
p/e 2015e: 12,8
osinkotuotto: 5,3 %

Olvi 

Olvi on pitkän aikavälin track recordia tarkastellen selvä kasvuyhtiö, jota ei ole mielestäni enää pörssihinnoittelulla pilattu. Juomayhtiön osake kävi kolkuttelemassa 30 euron haamurajaa vuosi sitten, kun Angry Birdsin siivet näyttivät vielä kantavilta.

Sittemmin pahin huuma on lintuparven ympäriltä haihtunut, ja Olvin osake olikin viime vuoden heikoimmin kehittyneitä keskisuuria yhtiöitä 26,3 prosentin kurssilaskullaan. Alkuvuonna 2015 Olvilla on käyty kauppaa alle 21 euron osakekohtaisen hintatason.

Tänään Olvin osake ei ole tuloskuntoon ja sen kasvunäkymiin nähden järkyttävän halpa, mutta kohtuuhintainen. Historiallisesti yhtiön osake on ollut hieman kalliinpuoleinen, ja Olvia onkin löytynyt pääsäännön mukaan vain allekirjoittaneen jääkaapista. Nyt osake on jälleen palannut aktiiviselle seurantalistalle hinnanlaskun johdosta.

Huomionarvoista on, että osakekurssin romahtaminen viimeisten 12 kuukauden aikana ei selity kovin vaivattomasti yhtiökohtaisilla tekijöillä – Olvi nimittäin arvioi edelleen, että tilikauden 2014 liikevoitto säilyy vuoden 2013 hyvällä tasolla. Tänään laadukasta liiketoimintaa saa siis selvästi huokeammin arvostuskertoimin kuin vuosi sitten.

Halpatuotteiden eli niin sanotun private label -segmentin kasvusta sekä suomalaisten poliitikkojen himoitsemasta sääntelyviidakosta ja veronkorotuksista huolimatta markkinoilta löytynee jatkossakin tilaa innovatiiviselle ja ketterälle toimijalle, kuten Olville. Myös alkoholipoliittisesti kannustetut Viron-reissut pelaavat Olvin pussiin, sillä yhtiö omistaa siellä paikallisen markkinajohtajan.

Viime vuoden jälkipuoliskolla osa sijoittajista panikoi liioitellusti Valko-Venäjän heikentyneitä talousnäkymiä ja mahdollista valuutan devalvaatioriskiä. Valko-Venäjän osuus Olvin liikevaihdosta on neljännes ja liikevoitosta kolmannes, joten riskitöntä yhtiön toiminta ei kyseisellä markkinapaikalla ole.

Uskon Olvin bisneksen kuitenkin kehittyvän Valko-Venäjällä edelleen suotuisasti viime vuosineljännesten tapaan, ja yhtiön olevan myös varsin hyvin positioitunut mahdollista devalvaatiouhkaa vastaan. Mikäli valuutta heikentyisi merkittävästi, voisi Olvi viedä tuotteitaan maasta entistäkin kilpailukykyisemmin esimerkiksi Venäjälle.

Kun Olvin osinkotuotto on kohonnut osakekurssin luisun myötä yli kolmeen prosenttiin, on perusteltua kysyä, mistä pörssistä löydät kasvukykyisen virvoitusjuomateollisuuden yhtiön edullisemmalla arvostustasolla?

Osakehinnoittelun tunnusluvut:

kurssimuutos 2014: -26,3 %
p/e 2015e: 13,4
osinkotuotto: 3,1 %

Edellä listatulle kaksikolle on yhteistä vankalla perustalla suhteessa kassavirtaan ja osingonjakosuhteeseen oleva osinkotuotto, verrattain vahva taserakenne sekä selvät edellytykset positiiviseen tuloskäänteeseen vuonna 2015. Villin kortin statusta korostaa, että sijoittajat eivät kollektiivisesti vielä usko kaksikon paraneviin lähitulevaisuuden näkymiin, sillä molempien osakekurssit laskivat vuonna 2014.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Arvostuskertoimet on laskettu Alma Median kohdalla kolmen analyytikon konsensusennusteista ja Olvin kohdalla Inderesin ennusteista. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Thomas Hawk / iWoman / CC BY-NC

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Väliaikaista kaikki on vaan — Wall Streetin härkämarkkinan ajurit

To, 01/01/2015 - 13:34

Tämä on kolmas osa USA:n osakemarkkinoita käsittelevästä kirjoitussarjastani. Tämä osa ei ole kaikkein käytännönläheisin, vaan maanläheiset johtopäätökset markkinatilanteesta suomalaisen sijoittajan kannalta jäävät sarjan neljänteen osaan.

 

Härkämarkkinan kolme ajuria

S&P500 teki maaliskuussa 2009 karhumarkkinan pohjakosketuksen seuraavalla arvostustasolla: Shillerin p/e 13x, p/b 1,4x ja osinkotuotto 3,6 %. Nämä eivät tosiaankaan ole lamatason lukuja. Itsekin odotin, että arvostukset laskisivat vielä heijastamaan sen hetkisiä karmeita reaalitalouden lukuja. Mutta varastosyklin kääntyminen, lupaukset massiivisesta finanssipoliittisesta elvytyksestä, pankkien alaskirjausten lopettaminen sekä FEDin ennätyksellisen elvyttävä rahapolitiikka sysäsivät kurssit hurjaan nousuun.

Viimeisten vajaan kuuden vuoden kurssinousun taustalla on kolme tekijää yli muiden: yhtiöiden kannattavuuden nousu huipputasolle, nollakorot, sekä sijoittajien usko siihen, että FED aikoo jatkossakin yrittää pumpata varallisuusarvoja ylöspäin.

Kurssinousun jatkuminen vaatii sitä, että nämä kolme elementtiä pysyvät jatkuvasti paikoillaan. Jos yksikin näistä kolmesta kurssinousun ajurista putoaa pois, härkämarkkina loppuu.

 

USA:n pörssiyhtiöt ennätyksellisen kannattavia

S&P500:n tulos per osake on ennätystasolla $103.

http://www.multpl.com/s-p-500-earnings/

Muun muassa Warren Buffettin käyttämä pörssiyhtiöiden kannattavuuden mittari vertaa USA:n pörssiyhtiöiden verojen jälkeisiä voittoja USA:n bruttokansantuotteeseen. Ks. esim.

http://www.tilsonfunds.com/MrBuffettStockMarket.pdf

Historiallisessa vertailussa on kuitenkin hyvä huomata, että yhdysvaltalaiset yhtiöt ovat onnistuneet kansainvälistymisessä suhteellisesti paremmin kuin ulkomaalaiset yhtiöt ovat pärjänneet USA:ssa. S&P500-yhtiöiden liikevaihdosta melkein puolet tulee nykyään ulkomailta.

Löysin graafin, jossa historiadata on tehty vertailukelpoiseksi nykytilanteen kanssa. Yhdysvaltalaisten pörssiyhtiöiden voitot suhteutettuna bkt:seen ovat nyt suuremmat kuin kertaakaan ainakin 70 vuoteen (ja ilmeisesti suuremmat kuin kertaakaan ainakin 85 vuoteen).

http://i0.wp.com/www.philosophicaleconomics.com/wp-content/uploads/2014/03/netpm11.jpg

(Historiadatan tekemisestä vertailukelpoiseksi nykytilanteen kanssa ks. http://www.philosophicaleconomics.com/2014/03/foreignpm/.)

Miksi sijoittajalle on vaarallista ekstrapoloida tulevaa tuloskehitystä nykyisistä superhyvistä tuloksista lähtien? Asiaa voidaan lähestyä mikro- tai makrotaloudellisesta lähtökohdasta.

 

Epänormaalin hyvät kannattavuusluvut houkuttelevat lisää kilpailua

Mikrotalouden perspektiivistä katsoen yrityksillä on tietty näkemys siitä, millainen liiketoiminnassa käytettävän pääoman tuotto on hyväksyttävä. Tuloksia verojen jälkeen verrataan pääomaan, jonka liiketoiminta vaatii.

Jos pääoman tuotto jollain toimialalla on “liian” hyvä, se houkuttelee lisää kilpailua. Yritysten kannattavuuden nouseminen pysyvästi aikaisempaa korkeammalle tasolle vaatisi yritysmaailmassa perustavanlaatuista kollektiivista ajattelutavan muutosta sen suhteen, millainen pääoman tuotto on riittävä. Kilpailijoille sallittaisiin menneisiin vuosikymmeniin verrattuna parempia kannattavuuslukuja ennen kuin niiden rahasampoja vastaan hyökättäisiin aggressiivisella kilpailulla.

Intuitiivisesti globalisaation pitäisi vaikuttaa pikemminkin päinvastaiseen suuntaan — kilpailu kiristyy. Hyvänä esimerkkinä on kilpailutilanne älypuhelinmarkkinoilla.

Joskus kuulee väitettävän, että on olemassa pitkäaikaisia kehityskulkuja, jotka nostavat USA:n pörssiyhtiöiden kannattavuutta. Esimerkiksi työmarkkinoiden globalisoituminen hillitsee palkkakuluja, matalat korot pienentävät rahoituskustannuksia, ja maiden välinen verokilpailu ja outsourcing vähentävät yhtiöiden maksamia veroja.

Kuitenkin tällaiset kehityskulut eivät pitkällä aikavälillä paranna yhtiöiden kannattavuutta vapaassa markkinataloudessa. Kilpailijoiden “liian” hyvien verojen jälkeisten tulosten kimppuun hyökätään markkinataloudessa riippumatta siitä, millä keinoilla ne voitot on saatu aikaan.

Oletetaan esimerkiksi, että jollain toimialalla hyvänä 0man pääoman tuottona pidetään 12 % tasoa. Sitten yksi yritys nostaa halpatyövoiman avulla opon tuoton tasolle 14 %. Kilpailijat tekevät saman perässä, kilpailu kiristyy, ja opon tuotto putoaa kaikilla takaisin hyvänä pidetylle 12 % tasolle. Hyödyt halpatyövoiman käytöstä valuvat yhtiöiden asiakkaille.

 

Makrotalouden näkökulma yritysvoittoihin

Makrotaloudellisen näkökulman yritysvoittoihin antaa Kaleckin voittolauseke.

http://www.zerohedge.com/sites/default/files/images/user5/imageroot/2012/02/Montier%20-%20What%20goes%20up%20must%20come%20down.pdf

Kaleckin voittolausekkeen kaikki elementit eivät ole intuitiivisia, ja niiden ymmärtäminen vaatii asiaan perehtymistä.

Kuitenkin USA:n pörssiyhtiöiden viimeaikaisen loistavan kannattavuuden kaksi tärkeintä ajuria ovat helppoja ymmärtää maalaisjärjellä. Hurjat julkisen talouden alijäämät sekä kotitalouksien matala säästämisaste ovat kasvattaneet yritysvoittoja. Kun julkinen talous on alijäämäinen ja kotitaloudet eivät säästä, kansantalouteen tulee lyhyellä aikavälillä ylimääräistä taloudellista aktiviteettia pitkän tähtäimen kehityksen kustannuksella.

Kannattaa huomata, että Kaleckin lauseke ei ole hatusta vedetty mutunäkemys, vaan se on tosi samalla tavalla kuin matematiikassa jos a = b niin b = a.

http://en.wikipedia.org/wiki/Accounting_identity

Yritysvoitot eivät voi kehittyä irrallaan reaalitaloudesta. Jos voittojen uskoo nousevan tai laskevan, näkemys pitää perustella reaalitaloudesta käsin. Onkin helppo huomata, miksi investointipankkien tekemillä indeksitason tulosennusteilla on monesti ainoastaan viihdearvoa. Pahimmassa tapauksessa ne on koostettu indeksiin kuuluville yksittäisille yhtiöille laadituista ennusteista ilman mitään todellista reaalitalouden kokonaiskuvaa.

 

Nollakorot nostavat nyt arvostuskertoimia — yhtiöiden intrinsic value eri asia

USA:n keskuspankin politiikkana on rangaista säästäjiä nollakoroilla ja aiheuttaa tilanne, jossa sijoittajat vähäriskisten tuottomahdollisuuksien puutteessa ajavat riskisempien sijoituskohteiden markkina-arvoja ylöspäin.

FED myös väittää, että se pyrkii rahapolitiikallaan elvyttämään reaalitaloutta. En tiedä, uskooko FED:in väki tähän itsekään, mutta joka tapauksessa tulokset ovat olleet surkeita. Yhdysvalloissa on meneillään poikkeuksellisen vaisu reaalitalouden elpymiskausi.

FED on sen sijaan onnistunut hyvin tavoitteessaan saada osakemarkkinoiden arvostuskertoimet nousemaan.

Korot ovat nyt nollassa, eikä korkojen nousua ole näköpiirissä. Nykyinen tai parin seuraavan vuoden nollakorko ei kuitenkaan ole kriittisen tarkastelun kestävä peruste ostaa osakkeita miten korkeilla arvostustasoilla tahansa. Yksittäisenä vuonna tai muutamana vuonna vallitseva nollakorkotilanne oikeuttaa osakkeille vain hieman verran korkeamman p/e-luvun kuin normaalimpi 5 % korkotaso.

Mitä korkeampia osakkeiden arvostustasot ovat, sitä enemmän sijoittajat laskevat sen varaan, että osakesijoittajan toimintaympäristö on suotuisa pitkälle tulevaisuuteen. Mitä kalliimpia osakkeet ovat nyt, sitä enemmän vahinkoa nyt tehdyn sijoituksen tuotolle tekee korkojen nousu viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

Tästä teemasta kirjoitin tarkemmin lokakuussa: http://www.nordnetblogi.fi/kuplii-kylla-sp500n-nykyinen-arvostustaso/27/10/2014/

 

*   *   *

Kirjoituksen viimeisessä osassa hahmottelen, miten suomalaisen sijoittajan, jolla ei ole salkussaan yhdysvaltalaisia osakkeita, voisi suhtautua USA:n osakekuplaan omassa sijoitustoiminnassaan.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit