Hyppää pääsisältöön

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Nordnet Blogi on sijoitusblogi, joka tarjoaa mielenkiintoisia keskustelunavauksia, näkemystä osakemarkkinoihin ja tukea säästämisen parantamiseen.
Päivitetty: 1 tunti 11 min sitten

Sijoittajakysely 2015 – vastaa ja osallistu arvontaan

Pe, 24/10/2014 - 10:09

Miten uskot markkinoiden kehittyvän ensi vuonna? Haetko tuottoa kotimarkkinoilta vai lähdetkö merta edemmäs kalaan? Nordnetin sijoittajakysely kartoittaa sijoittajien näkemyksiä tulevan vuoden markkinatilanteesta. Vastaa kyselyyn ja kerro mielipiteesi.

Kyselyyn vastaaminen tapahtuu anonyymisti ja vie vain muutaman minuutin. 16.11.2014 mennessä kyselyyn vastanneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan kaksi Suomen Pörssimeklarit ry:n Meklari-kirjaa, joka kertoo pörssimeklarien työstä viimeisen 30 vuoden aikana.

Siirry sijoittajakyselyyn

Arvonnan säännöt

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: secretlondon123 / Foter / CC BY-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Knock knock knock

Pe, 24/10/2014 - 00:10

Viime viikolla saatiin pitkästä aikaa jotain liikettäkin markkinoille. Sanoin ”saatiin”, koska minähän en ole sijoittaja, vaan päiväkauppias – treidari – tai ihan mitä hyvänsä. Oikea sijoittaja ei tietenkään ollut tippaakaan mielissään tuosta pudotuksesta, mutta minulle tuollaiset voimakkaammat heilahtelut ovat hyvinkin tervetulleita.

Mikäli on yhtään tekemisissä listattujen johdannaisten kanssa, niin termi ”knock out” on varmasti jo tullut tutuksi, koska suurin osa kaupasta käydään instrumenteilla, joihin tuo elementti kuuluu olennaisena osana. Markkinointimielessä tuosta käytetään mielellään myös termiä ”stop loss”, koska se kuulostaa positiivisemmalta – eikä sillä, aika hyvin tuokin termi asiaa kuvaa. Minä käytän nyt tässä tekstissä tuota knock outia.

Kyse on siis ennalta määritellystä kohde-etuuden tasosta, jonka saavuttaminen lopettaa instrumentin pörssitaipaleen; sitä ei voi enää ostaa ja se poistuu listalta seuraavana päivänä.

Ovatko kaikki knokanneessa lapussa kiinni olleet rahat sitten mennyttä? Se riippuu. Alun perin, kun turbot tulivat markkinoille, knock out oli kaikissa eri kuin strike (toteutushinta), joten knock out –hetkellä instrumentilla oli vielä arvoa. Kuitenkin se mitä siihen sijoittanut lopulta sai, riippui siitä, kuinka kohde-etuus käyttäytyi knokkia seuranneiden kolmen tunnin aikana. Long-turbon tapauksessa lunastushinnan määrittelyyn käytettiin tuon kolmen tunnin periodin alinta hintaa, shorttien kohdalla ylintä hintaa.

Seuraava kuva selventänee asiaa.

 

Turbojen osalta tätä menettelyä käyttää enää Danske Bank, muut ovat siirtyneet tyyliin, jossa knock out = strike. Sen sijaan minifutuureissa (CIT ja BNP) tämä edellä kuvattu tapa on edelleen käytössä. Muistutan taas, että Commerzbankilla on instrumentteja, joista he käyttävät nimitystä ”Minifutuuri BEST”, mutta ne ovat vastaavia kuin muiden unlimited turbot – niissä knock out on sama kuin strike.

Kumpi menettely on sitten sijoittajan kannalta parempi? Sekin riippuu… ei siihen ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Olen savolainen, joten voisin kai sanoa ”suattaahan se olla niinnii, vuan suattaa olla nuinnii”. Tapa, jossa knock <> strike takaa kauniin lineaarisen hinnoittelun aina knock out –tasoon saakka. Tästä oli esimerkkejä edellisessä tekstissäni. Tuo kolmen tunnin periodi tuo kuitenkin oman epävarmuustekijänsä: et voi knokin hetkellä tietää, mitä tulet sijoituksesi rippeistä saamaan, vai saatko yhtään mitään. Seuraavassa taulukossa on muutama esimerkki lähiaikoina knokanneista minifutuureista. Taulukossa on knock-taso, kohde-etuuden alin tai ylin 3 tunnin periodin aikana, lapun hinta knock out –hetkellä, laskennallinen lunastushinta minimitason mukaan, toteutunut lunastushinta sekä viimeisessä sarakkeessa hinta, joka on menetetty knokin jälkeen.

EDIT: Olin tehnyt läksyni huonosti, enkä tiennyt, että Citi maksaa jäännösarvon sen mukaan, miten pääsee suojauksistaan eroon. Taulukkoa korjattu siten, että mukana myös toteutunut lunastushinta.

Ensimmäisessä esimerkissä knokkia on vain hipaistu, joten lunastushinta on hyvin lähellä knokkihetken hintaa. Sen sijaan toisessa esimerkissä lasku on ollut kolmen tunnin aikana voimakasta, joten lapun teoreettinen minimihinta on mennyt lähes nollille. EDIT: Citi on kuitenkin onnistunut purkamaan suojauksensa hyvin, joten lunastushinta on käytännössä sama kuin knock out -tason hinta. Viimeisessä esimerkissä tähdellä merkitty hinta on teoreettinen, koska knock out tapahtui heti markkinoiden avauduttua, eikä lappua olisi voinut myydä enää aamulla. Edellisenä iltana sulkemisen aikaan siitä olisi saanut 1,26€.

Liikkeeseenlaskija voi toki maksaa enemmänkin kuin tuon minimihinnan. RBS toimi aikoinaan niin, että lunastushinta määräytyi sen mukaan, kuinka saivat omat suojauksensa purettua, ja käytännössä lunastushinta oli usein hyvin lähellä knock out –hintaa. Nyt RBS:n jalanjäljissä jatkaa BNP Paribas, mutta heidän käytännöistään en vielä ole selvillä. EDIT: Citi toimii näin!

Tuo toinen tapa, jossa knock out on sama kuin strike, on siinä mielessä selkeämpi, että sellaisen knokatessa tiedetään lunastusarvo heti – se on nolla. Haittapuolena tässä on kuitenkin se, että näissä instrumenteissa on ”ilmaa” hinnassa, joka tietenkin menetetään knokissa. Jos puhutaan instrumenteista, joiden kohde-etuutena on DAX, niin tuota ylimääräistä hintaa on 5-20 DAX-pisteen verran eli käytännössä 5-20 senttiä (jos kerroin on 100).

Seuraavaan kuvaan on koottu hintatiedot muutamasta kymmenestä knokanneesta instrumentista viiden päivän jaksolta ennen knokkia ja sitten puristettu hinnat noihin eri värisiin pallukoihin arvopaperilajeittain ja takaajittain. Vaaka-akselilla on etäisyys toteutushinnasta (strike) ja pystyakselilla instrumentissa oleva ”ylimääräinen” hinta DAX-pisteiksi muutettuna. Käytännössä voit lukea pystyakselin lukemat senteiksi, jos oletetaan, että kerroin on sata (kaikissa ei ole).

 

Tästä huomataan, että minifutuurissa ei ole ylimääräistä hintaa käytännössä lainkaan ja hinnoittelu on hyvin lineaarista, mutta kaupankäynti loppuu n. 100 pistettä ennen toteutushintaa. Muissa sitä ilmaa on, ja knokkia lähestyttäessä hinnoittelu on kaikkea muuta kuin lineaarista. Kuva kertoo mainiosti myös sen, että mikäli olet aktiivisesti koneella, niin stop lossista kannattaa huolehtia itse, ja optimaalisin hetki siihen on noin 30 pistettä ennen knokkia. Silloin saat suhteessa parhaan hinnan (hinta siinä kohtaa 0,45-0,52), lähemmäksi mentäessä nolla alkaa vetää puoleensa kovemmin. Jos näkemyksesi on ennallaan, voit vaihtaa lappuun, jonka knock out on kauempana.

Viime viikon aikana knock outin saavutti Suomen markkinoilla n. sata instrumenttia. Melkoiset tyrmäysjuhlat siis.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Draghin karhunpalvelus Euroopalle

To, 23/10/2014 - 13:31

Euroopan keskuspankki on Mario Draghin johdolla tehnyt hartiavoimin työtä euroalueen talouden eteen. Ensinnäkin EKP on vienyt läpi laajoja pankkijärjestelmän luottamusta nostattavia toimenpiteitä. Näiden lieveilmiö on antolainauksen hidastuminen. Vastapainoksi EKP on tarjonnut ennenäkemättömiä toimenpiteitä jolla antolainaus lähtisi nousuun.

Laatua on nostettu samalla kun yltiölikviditeettiä on kylvetty markkinoille. Kaikki nämä sinänsä hyvät toimenpiteet ovat samalla kuitenkin mahdollistaneet poliittisen päättämättömyyden. Rakenteellisiin ongelmiin ei ole tarvinnut tartuttua.

Luottamukselle perusta

Finanssikriisin jälkimainingeissa keskuspankki ryhtyi toimenpiteisiin luottamuksen palauttamiseksi eurooppalaiseen pankkijärjestelmään. Pankkien vakavaraisuuden määrää ja laatua on nostettu ja vakavaraisuusmallien tulkinnat on yhdenmukaistettu, niin että kaikki tulkitsisi monimutkaisia malleja käytännön työssään samalla tavalla.

Lisäksi EKP ottaa vastuulleen systeemikriittisten pankkien valvonnan, jota on edeltänyt ennen näkemätön pankkitaseiden läpivalaiseminen (asset quality review, AQR). Läpivalaisun tulokset julkaistaan nyt tulevana sunnuntaina (26.10). Toimenpiteillä Draghi on pyrkinyt ylläpitämään markkinoiden luottamusta euroa, sen pankkijärjestelmää sekä keskuspankkia kohtaan.

Öljyä rattaisiin

Näiden pankkien lainanantoa jarruttavien toimenpiteiden vastapainoksi EKP on alentanut korkoja (keskuspankin talletuskoron jopa negatiiviseksi), luvannut puolustaa euroa valtioiden korkoeropaineilta ja lisännyt pankkijärjestelmässä olevaa likviditeettiä.

Lisäksi EKP ryhtyy myös ostamaan pankkien tasetta ja siten pankkien lainanantoa painavia omaisuuseriä, suomeksi sanottuna roskalainoja, kuten saksalaisia varustamolainoja ja eteläeurooppalaisia asuntolainoja, EKP:n vakuudellisten lainojen osto-ohjelman myötä. Tarjoamalla pankeille likviditeettiä ja myös tilaa sen hyödyntämiseksi, poistamalla roskalainat, Draghi pyrkii saamaan pankit lainaamaan hanakammin.

Ongelma esimerkiksi Suomessa on kuitenkin se, että jopa kasvuyhtiöt ovat nyt vakavaraisia ja monella, kuten Nokian Renkailla, on merkittävää tuotannollista ylikapasiteettia.  Tuloksesta maksetaan siksi kasvavia osuuksia osinkoina ulos. Yritä nyt siinä sitten tarjota yrityksille lainaa. Edes ilmaiseksi.

Sillä välin politiikassa…

Draghi on jatkuvasti yrittänyt muistuttaa politiikkoja kipeistä rakenteellisista muutoksista, joita kuitenkaan ei ole nähty. Syy on poliittinen. Euroalueella on aina jossain vaalit. Tullakseen valituksi ja pysyäkseen valittuna, poliitikon täytyy luvata mukavia asioita, josta kansan syvät rivit pitävät. Nämä asiat harvemmin ovat niitä kipeitä ja välttämättömiä rakenteellisia toimenpiteitä, jotka alentavat palkkoja, vähentävät tukia sekä työturvaa.

Karhunpalvelus

Tarvittavia päätöksiä ei synny kuin pakon edessä. Tätä pakkoa Draghi on kuitenkin menestyksekkäästi pitänyt loitolla EKP:n hurjalla monirintamataistelullaan. Vaikka asiat eivät ole hyvin, ne eivät EKP:n takia ole niin huonosti, että poliitikot voisivat pakon edessä tarttua kipeiden päätösten läpiviemiseen. Keskuspankin menestys on tavallaan ollut poliittisen päätöksenteon kirous.

Näin ollen EKP:n krapularyypyt ovat siirtäneet kankkusen tuloa, mutta kun talouksien juhlapöytiä ei ole siivottu, väistämättömät siivoustalkoot ovat vielä edessä. Draghi on siis hyvistä aikeistaan huolimatta saattanut tehdä karhunpalveluksen Euroopalle.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pari sanaa Nordean Q3-raportista

To, 23/10/2014 - 00:44

Pankkikonserni Nordea julkaisi heinä-syyskuun osavuosilukunsa eilen. Miten yhtiön tulos ja sitä myötä osinko kehittyvät? Entä miltä näyttävät pankin ensi vuoden kasvunäkymät? Tarkastelen tässä merkinnässä hyvin lyhyesti pankin uunituoretta Q3-osavuosikatsaustiedotetta.

Tiivistän Nordean Q3-raportin ytimen kahteen kappaleeseen: pankin luottotappiot laskivat 26 prosenttia viime vuoden vastaavasta kolmannesta kvartaalista. Paikallisin valuutoin laskettuna tuotot kohosivat 2 prosenttia vertailukaudesta. Operatiivinen voitto kasvoi 9 prosenttia paikallisin valuutoin. Hyvä kehitys johti siihen, että CT1-vakavaraisuus kohosi viime vuoden syyskuun lopun 14,4 prosentista 15,6 prosenttiin.

Kaikkiaan kokonaiskehitys oli oikein hyvää, vaikka kertaluonteinen, ensi kevään osingonmaksukykyyn vaikutukseltaan nollaa vastaava alaskirjaus tuli viivähtämään muutamaan uutisotsikkoon. Osakekohtainen tulos ilman kertaluonteisia eriä kohosi kuluvan vuoden tammi-syyskuussa 0,68 euroon viime vuoden vastaavan ajankohdan 0,58 eurosta. Oman pääoman tuottoaste kohosi 11,2 prosentista 11,5 prosenttiin – jääden yhä selvästi Nordean itsensä ensi vuodelle asettamasta 13 prosentin tuottotavoitteesta alhaisten korkojen maailmassa. Suunta on kuitenkin oikea.

Pankkisektorilla tehdään tällä hetkellä tulosta toimintaa tehostamalla, riskien uudelleenhinnoittelulla ja luottotappioiden laskulla. Nordea ilmoitti kuluvan vuoden alussa kaksinkertaistavansa säästöohjelmansa 450 miljoonan euron säästötasosta 900 miljoonaan euroon. Nyt pankki odottaa kulujensa laskevan nettomääräisesti noin viisi prosenttia vuodesta 2013 vuoteen 2015.

Q3-raportti osoittaa, että säästöohjelman vaikutukset ovat alkaneet näkyä tuntuvasti pankin tuloslaskelmassa. Nordean kulut laskivat heinä-syyskuussa 2014 kaksi prosenttia viime vuoden vastaavasta ajankohdasta paikallisin valuutoin laskettuna. Näin ollen ohjelma etenee tuloksellisesti, ja on huomattava Nordean vahvistettua viiden prosentin säästötavoitteensa kahden vuoden aikaikkunassa, että lisäsäästöt kohentavat tulosriviä myös tulevina kvartaaleina.

Nordea raportoi tehneensä kuluvan vuoden tammi-syyskuussa osaketta kohden tulosta 0,68 euroa. Tästä lukemasta on puhdistettu pois kassavirtaan vaikutukseltaan nollaa vastaava kirjaus Q3-raportissa pankin it-järjestelmien uusimiseen liittyen. Viime vuonna Nordean Q4 tuotti osaketta kohden tulosta 0,19 euroa, joten liukuva 12 kuukauden osakekohtainen tulos on nyt 0,87 euroa.

Analyytikoiden konsensus odottaa kuitenkin tällä hetkellä kuluvan vuoden viimeiseltä kvartaalilta tuloskasvua, jopa 0,21 euron tulosta per osake, mikä nostaisi kalenterivuoden osakekohtaisen tuloksen tasolle 0,89 euroa. Se vastaisi Nordean nykyhinnalle verrattain alhaista P/E-lukua 11. Alhaista erityisesti siksi, että pankkiliiketoiminnan nykyhetken kannattavuus sisältää merkittävän tuloskasvuoption korkotason nousulle – aikanaan.

Viime vuonna Nordea ansaitsi osaketta kohden 0,77 euroa, mistä jaettiin osinkoina 56 prosenttia eli 0,43 euroa. Nyt on olennaista huomata, että ensi keväänä pankin osinko kasvaa kahden mekanismin kautta: sekä osakekohtaisen tuloksen jopa yli 15 prosentin vuositason kasvun että osingonjakosuhteen – eli osingon osuuden tuloksesta – kasvun myötä.

Edeltävä kannattaa sisäistää ajatuksen kanssa, koska Nordean osinkokasvu on hyvin vankalla pohjalla lähivuosina: tulos kasvaa säästöin, ei liiketoiminnan kasvu-unelmin, ja vakavaraisuuden saavuttaminen mahdollistaa “automaattisesti” jakosuhteen noston. Meidänkin kaislikkoomme pitäisi hiipiä aika monta sukellusvenettä, jotta Nordean osinko jämähtäisi nykytasolleen vuosiksi.

Täyden tilikauden 2014 osakekohtaisen tuloksen konsensusennusteella 0,89 euroa laskettuna 65 prosentin osingonjakosuhde tuottaisi 0,58 euroa osinkoa per osake ensi keväänä. Henkilökohtaisesti pidän tätä perusskenaariona.

Nordea on viestinyt pyrkivänsä kasvattamaan osingonjakosuhdettaan – ja tulostaan – myös piakkoin alkavalla tilikaudella 2015. Tällä hetkellä analyytikoiden konsensus odottaa pankilta vain maltillista tuloskasvua kuluvan vuoden 0,89 eurosta per osake ensi vuoden 0,94 euroon per osake.

Vuoden 2015 tulosennusteella ja 75 prosentin osingonjakosuhteella laskien Nordean osinko olisi puolentoista vuoden kuluttua keväällä 0,71 euroa. Pidän tätäkin perusskenaariona, vaikka se kuulostaa hurjalta keväällä 2014 maksettuun 0,43 euron osinkoon nähden. 75 prosentin jakosuhde ei kuitenkaan ole hanurista vedetty lukema, vaan esimerkiksi Nordean kilpailija Swedbank on harjoittanut sitä politiikkaa jo parin kalenterivuoden ajan. Tulosennuste on puolestaan yhtä hanurista kuin keskimääräinen analyytikko.

Seuraavassa kuvassa konkretisoituu Nordean toteutunut viiden vuoden osinkokehitys. Mukana ovat myös edellä esitetyt “perusskenaarion” mukaiset laskelmat kahden seuraavan kevään osakekohtaisista osingoista. Todettakoon selvyyden vuoksi, että niihin liittyy tietenkin yhä merkittävää epävarmuutta annetuin oletuksin.

Nordean osinkokehitys 2009–2015e (EUR per osake)

Jos hahmoteltu kuvio toteutuu, muodostuu Nordean osingonjakosuhteen kehityskaari seuraavanlaiseksi:

Nordean osingonjakosuhteen kehitys 2009–2015e (%)

Tänään Nordean osakkeella käydään kauppaa 9,855 eurolla per kappale. Edellä hahmotellun ensi kevään 0,58 euron osakekohtaisella osingolla laskettuna pankin efektiivinen osinkotuotto on nyt 5,9 prosenttia. Hypoteettisesti laskettuna, mikäli sijoittajat tyytyisivät keväällä 5,0 prosentin osinkovirtaan, olisi Nordean osakekurssi 0,58 euron tasolle toteutuvalla osingolla 11,60 euroa.

Kun ajatusharjoitusta jatkaa ensi vuoden 0,94 euron osakekohtaisen tulosennusteen ja 0,71 euron osakekohtaisen osinkoennusteen tarkasteluun, voidaan todeta lyhyesti, että nykyhetken 5,9 prosentin osinkovaateella Nordean osakekurssi olisi vuoden kuluttua hypoteettisesti 12,03 euroa. Puolestaan viiden prosentin kuvitteellisella efektiivisellä osinkotuottovaatimuksella tilikauden 2015 osinkoennuste nostaisi osakekurssin kevääseen 2016 mennessä jopa 14,20 euroon.

Lukijan kannattaa suhtautua edeltäviin laskelmiin sillä mielellä, että katson itse maailmaa lasit huurussa. Nordea on ollut jo neljän kalenterivuoden ajan putkeen salkkuni selvästi suurin yksittäinen omistuskohde.

Edeltävät skenaariot edustavat tietysti kohtuullisena säilyvää makrotaloudellista toimintaympäristöä – ja analyytikoiden nykyhetken konsensusennusteita sekä Nordean itsensä markkinoille tarjoamaa viestiä. Tietysti itse kunkin kannattaa toisinaan kyseenalaistaa konsensus, mutta mielestäni laskelmat antavat selvää osviittaa Nordean merkittävästä arvonluontipotentiaalista seuraavien kahden vuoden aikaikkunassa. Erityisesti nyt, kun osake on niiannut vuoden huippulukemistaan 11 prosenttia. Nykyhinnoin en ole itse edes harkitsemassa syksyllä 2011 osakekohtaiseen 5,39 euron hintaan hankittujen Nordea-osakkeideni keventämistä.

Minun on vaikea nähdä skenaariota, jossa vahvistuva osinkovirta ei tukisi Nordean osaketta merkittävällä tavalla kevättä kohti kuljettaessa. Nordea saattaa olla ensi keväänä Helsingin pörssin suurten yhtiöiden paras osingonjaon kasvattaja 35 prosentin suhteellisella kasvulla. Tervetuloa kyytiin.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja omistaa kirjoitushetkellä merkittävän määrän Nordean osakkeita. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: swisscan / Foter / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Lyhyesti IBM:n romahduksesta

Ke, 22/10/2014 - 13:59

Teknologiajätti IBM raportoi Q3-tuloksensa kuluvan viikon maanantaina. Katsaus oli pettymys niin toteutuneen heinä-syyskuun tuloksen kuin myös tulevaisuuden näkymien osalta. Tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti IBM:n nykytilannetta.

Henkilökohtaisesti olen omistanut IBM:n osakkeita yhtäjaksoisesti parin viimeisen vuoden ajan. Osakkeen painoarvo salkussani on tänään noin neljä prosenttia. Se on ollut korkeampi, mutta yhtiön merkitys on laskenut paitsi viimeaikaisen kurssilaskun, myös muun salkun kasvun johdosta.

Toistaiseksi IBM-sijoitus on ollut paitsi mark-to-market tuotoiltaan selvästi heikoimpani, se on tuottanut myös suurimmat pettymykset suhteessa ostohetkellä arvioimaani yhtiön liiketoiminnan lyhyen tähtäimen kehitykseen. Tässä ei ole mitään epäselvyyttä Q3-raportin jälkeen.

IBM on keskellä rakennemuutosta. Se on ollut tiedossa jo usean vuoden ajan, mutta nykyhetken vaikeuksien syvyys on silti yllättävä. Nyt yhtiö ennustaa osakekohtaisen tuloksensa kääntyvän laskuun pitkäkestoisen nousuputken jälkeen.

Vuosina 2009–2013 IBM kykeni kasvattamaan osakekohtaista tulostaan noin 60 prosenttia, kohentaen raviaan vuodesta toiseen seuraavalla tavalla.

IBM:n osakekohtainen tulos 2009–2013 ($ per osake)

Kuluvan viikon maanantaina annetun uuden ohjeistuksen mukaan tämän vuoden tuloshaarukka on osaketta kohden $15.97–$16.30.

Vielä viime viikolla analyytikot odottivat IBM:ltä keskimäärin $17.87 tulosta vuodelta 2014, joten kurssipudotus on melko lailla linjassa tulosodotusten leikkaamisen kanssa. Nykyisellä $163.23 osakekurssilla IBM:n P/E-luku on noin kymmenen, joten mikäli yhtiö olisi kuplassa, se johtuisi korkeintaan liiketoiminnan ”inflatoituneista” kannattavuusluvuista, ei osakkeen arvostuskertoimista.

Joskin olen samaan aikaan sitä mieltä, että hiipuvan tuloksen yhtiöllä pitäisi olla lähtökohtaisesti tulostaan kasvattavaa yhtiötä alhaisempi tuloskerroin eli P/E-luku, joten lyhyen tähtäimen kurssilasku ei ollut välttämättä vielä tässä. Jos IBM siis hinnoiteltiin 12 kertaa vuosituloksensa verran hyvien näkymien aikaan, voi kerroin löytyä nykynäkymillä haarukasta 9–10.

IBM:llä on ollut tavoitteenaan saavuttaa ensi vuonna vähintään $20 osakekohtainen tulos, minkä toteutumista yhtiö on vauhdittanut liiketoiminnan hitaan kehityksen aikana omien osakkeiden massiivisin takaisinostoin. Nyt tavoitteesta luovuttiin kokonaan heikon Q3-kehityksen johdosta, mikä tietysti ajoi shokkiin osan salkunhoitajista.

Seuraava kuva havainnollistaa IBM:n tuhdit omien osakkeiden takaisinostot, jotka ovat mahdollistaneet osakekohtaisen tuloksen kasvun, vaikka itse liiketoiminnan absoluuttiset luvut ovat kehittyneet vaatimattomammin viime vuosineljänneksinä. Nettotuloshan jakaantuu omien osakkeiden ostojen jälkeen aiempaa pienemmälle osakemäärälle, joten “kasvua” saadaan näin toimimalla myös vakaaseen liiketoimintaan.

IBM:n omien osakkeiden takaisinostot kvartaaleittain ($ mrd, lähde: zerohedge)

IBM:n Q3-tulos jäi lähes 20 prosenttia analyytikoiden konsensusennusteesta, mikä selittyy ainakin osin odotuksia selvästi heikommalla liiketaloudellisella kehityksellä, mutta osin myös hiipuvalla omien osakkeiden takaisinostotahdilla. Omien osakkeiden takaisinostot syövät luonnollisesti IBM:n kassavaroja, ja keskeisin syy vähentyneille ostoille liittynee yhtiön nettovelan trendinomaiseen kasvuun viime kvartaaleina. Tämä trendi siis tuli katkaista.

IBM:n nettovelka Q1/2012–Q3/2014 ($ mrd)

IBM:n nettovelka on kasvanut yli 80 prosenttia alle kolmessa vuodessa. Yhtiön kassan nykytilanteen kiteyttää mielestäni kuvaus yhtiön vapaan kassavirran kehityksestä, ja sen nykyisestä käyttökohteesta.

IBM:n vapaa kassavirta 2009–2013 ($ mrd)

Nyt IBM:n liukuva 12 kuukauden vapaa kassavirta on laskenut tasolle 14,2 miljardia dollaria, joten pudotusta on vuonna 2012 saavutetusta 18,2 miljardin dollarin huipuista noin 22 prosenttia. Ja tämä on tapahtunut vain parissa vuodessa.

Samaan aikaan IBM on ostanut vuodessa takaisin omia osakkeitaan 19,3 miljardilla dollarilla ja maksanut osinkoja 4,2 miljardilla dollarilla. Toisin sanoen yhtiö on elänyt selvästi yli vapaan kassavirtansa ja velkaantunut. Samaan aikaan operatiivinen nettotulos on parhaillaan 18 prosentin laskussa vuodentakaiseen nähden.

Yhtälö ei ole todellakaan kestävä ilman liiketoiminnan käännettä parempaan. Mitä todennäköisimmin IBM pitää lyhyellä tähtäimellä kiinni käteisosingostaan ja sen asteittaisesta kasvattamisesta, keventäen omien osakkeiden ostotahtia.

Lyhyen aikavälin synkkyyden keskellä on positiivista, että IBM:n määrittelemät “kasvusegmentit” kasvanevat vuositasolla ja kannattavat edelleen vahvasti. Joskin tulevaisuuden kannalta elintärkeiden palveluliiketoiminnan voittomarginaalien nousuputki katkesi Q3:n aikana, mutta vasta aika näyttää, onko tämä trendikäänne. Nyt ahdinkoa pahentavat kehittyvien markkinoiden hiipuneet kasvuvauhdit: liikevaihto Asia-Pacific -9 prosenttia, BRIC-maat -7 prosenttia, muualla ”vain” -2 prosenttia.

Jos IBM saa asiansa kuntoon, on nykykuoppa yhtiön pitkäjänteiselle osakkeenomistajalle lottopotti, sillä yhtiö voi nyt ostaa laskevaan kurssiin lisää omia osakkeitaan. Kurssilaskun johdosta yhtiö saa mitätöityä samalla rahalla alati kasvavan osan osakekannastaan, mikä nostaa jäljelle jäävien omistajien suhteellista omistusosuutta yhtiöstä. Näin tapahtuu siis positiivisessa skenaariossa.

Perusskenaariossani IBM:n liukuva osakekohtainen 12 kuukauden tulos kuitenkin koukkaa lähikuukausina alta $15 tason, mikä on toteutuessaan omiaan johdattamaan osakekurssia vierailemaan alle $150 tason. Osakekohtaisen tuloksen puolustaminen on nyt edelliskvartaaleita vaikeampaa nimenomaan omien osakkeiden takaisinostojen selvästi hiipuneen tahdin johdosta.

Osakekohtaisen tuloksen kasvua IBM:ltä ei siis kannata ainakaan lähikvartaaleina odottaa, koska yhtiö joutuu edeltävään lyhyeen kassavirta-analyysiin viitaten supistamaan jatkossa omien osakkeidensa takaisinostoja erittäin tuntuvasti. Fokus tulee näin ollen pitää uskoakseni IBM:n absoluuttisten lukujen, kuten liikevaihdon ja nettotuloksen seurannassa. Lisäostot ovat aiheellisia vasta, kun nämä mittarit osoittavat jälleen vahvuuden merkkejä.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja omistaa kirjoitushetkellä IBM:n osakkeita. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Argonne National Laboratory’s Flickr page / Foter / CC BY-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

USA:n nykyinen pörssikupla historiallisessa vertailussa

Ke, 22/10/2014 - 09:54

Tarkastelen USA:n pörssikuplaa kahdessa kirjoituksessa. Tämä ensimmäinen osa on johdanto, jonka kiireisimmät ja suurille numeromäärille allergiset lukijat voivat jättää väliin. Lähiaikoina ilmestyvässä jälkimmäisessä osassa tarkastelen markkinatilannetta käytännönläheisemmin ja vain nykyhetkeen keskittyen.

 

Härkämarkkinan määritelmä

Karhumarkkina tarkoittaa vähintään 20 % laskua indeksissä. Härkämarkkina on osakemarkkinoiden pitkäaikainen, vähintään pari vuotta kestävä, nousutrendi kurssipohjalta seuraavalle huipulle.

Härkä- ja karhumarkkinat voidaan määritellä vasta jälkikäteen, eli tänään emme tiedä, onko USA:ssa tai Suomessa meneillään härkämarkkina vai karhumarkkina.

 

Pörssihistorian rajut härkämarkkinat

USA:n osakemarkkinoiden nykyään seuratuin indeksi, suuria ja keskisuuria yhtiöitä seuraava S&P500, kolminkertaistui vuoden 2009 pohjalta vuoden 2014 tähänastiseen huippunoteeraukseen.

S&P500-indeksiä on laskettu vasta 1950-luvulta alkaen, joten tarkastelen pörssihistoriaa aikavälillä 1900–61 Dow Jones Industrial Averagen (DJIA) avulla.

Vuodesta 1900 alkaen USA:ssa on ollut viisi vähintään 200 % härkämarkkinaa.

http://stockcharts.com/freecharts/historical/djia1900.html

- 1921 alkaen kolminkertaistui kuudessa vuodessa; 1921–29 nousua yhteensä 495 %

- 1932 alkaen kolminkertaistui kolmessa vuodessa; 1932–37  nousua yhteensä 373 %

- 1949 alkaen kolminkertaistui kuudessa ja puolessa vuodessa; 1949–1961 nousua yhteensä 222 %

http://stockcharts.com/freecharts/historical/spx1960.html

- 1982 alkaen kolminkertaistui viidessä vuodessa;  1982–87  nousua yhteensä 223 %

- 1990 alkaen kolminkertaistui kuudessa ja puolessa vuodessa; 1990–2000 nousua yhteensä 409 %

 

Härkämarkkina 2009–14 harvinaisen raju ja poikkeuksellisen jyrkkä

S&P500 pääsi siis 200 % nousulukemaan vuodesta 2009 alkaen tämän vuoden tähänastiselle huipulle. Historiallisessa tarkastelussa tämä on (sääterminologiaa lainaten) nousuprosentiltaan harvinaisen raju nousutrendi, ja jyrkkyydeltään jopa poikkeuksellinen.

114 vuoden tarkastelussa löytyi siis viisi härkämarkkinaa, joilla lopulliset nousuprosentit olivat suuremmat kuin tällä vuonna 2009 alkaneella nousutrendillä.

Sen sijaan tätä jyrkempiä — siis härkämarkkinan alusta laskien vähintään 200 % nousua enintään viidessä vuodessa — löytyikin ainoastaan yksi. Vuoden 1932 lamapohjien jälkeen +200 % oli taulussa jo kolmen vuoden kohdalla.

 

Rajut ja jyrkät härkämarkkinat alkavat yleensä matalilta arvostustasoilta

Yllä mainituista vähintään 200 % härkämarkkinoista neljä viidestä alkoi silmiinpistävän matalilta arvostustasoilta. Robert Shillerin datan mukaan vuosien 1921, 1949 ja 1982 pohjilla suhdannesyklin yli normalisoidut p/e-luvut (ks. Shillerin p/e http://www.multpl.com/shiller-pe/faq) olivat luokkaa 6x.

http://www.multpl.com/shiller-pe/table

Osakemarkkinoilta sai 6–8 % osinkotuottoja, ja 1932 kurssipohjalla jopa 14 %!

http://www.multpl.com/s-p-500-dividend-yield/table

 

Poikkeukset: 1990 ja 2009

Vuosina 1990 ja 2009 härkämarkkinat eivät alkaneet erityisen matalilta arvostustasoilta. Maaliskuun 2009 pohjalla S&P500:n Shillerin p/e oli 13x, eli arvostustaso oli kaksinkertainen verrattuna vuoden 1982 kurssipohjaan. Myöskään p/b-luku 1,4x ja osinkotuotto 3,6 % eivät olleet maaliskuussa 2009 mitenkään lamatasolla.

Arkijärki sanoo, että sellaiset rajut härkämarkkinat, jotka eivät alkaneet erityisen matalilta arvostustasoilta, ovat loppuvaiheessaan sijoittajille vaarallisempia kuin hyvin matalilta arvostustasoilta alkaneet.

 

20 vuoden tyypillinen kurssinousu ahdettuna viiteen vuoteen

Yhdysvalloissa suurten ja keskisuurien pörssiyhtiöiden voittojen pitkäaikainen vuotuinen kasvutrendi on alle 2 % inflaatiosta puhdistettuna. Suurten ja keskisuurten yhtiöiden tulokset kasvavat kansantaloutta hitaammin, koska pienet pörssiyhtiöt ja pörssin ulkopuolella olevat menestykselliset startup-yritykset kontribuoivat talouskasvuun suhteellisesti enemmän.

Jos inflaatio on kolme prosenttia, S&P500-yhtiöiden käyvät arvot (intrinsic values) kasvavat vajaat 5 % vuosittain. 5 % keskimääräisellä vuotuisella kurssinousulla kurssit kolminkertaistuisivat runsaassa 20 vuodessa.

 

Edessä menetetty vuosikymmen Wall Streetilla?

Yhdysvaltain historia tuntee pitkiä jaksoja, joina yleinen kurssitaso ei noussut nimellisestikään (saati sitten reaalisesti), vaikka talous ja tulokset olivat pitkäaikaisella kasvutrendillään.

DJIA oli 1930-luvun lopulla samalla tasolla kuin 30 vuotta aiemmin. Vuoden 1929 huippu ylitettiin vasta runsas neljännesvuosisata myöhemmin. 1960-luvun puolivälistä vuoteen 1982 yleinen kurssitaso nousi hyvin vähän. Keväällä 2009 kurssit laskivat tasolle, jonka ne olivat saavuttaneet jo 13 vuotta aiemmin.

Seuraavassa kirjoituksessani käännän katseeni nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Seuraavaksi teemana on, miksi USA:n osakemarkkinoilla on edessä pitkä vaisujen tuottojen kausi.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pörssi tuottaa hämmästyttävän harvoin pitkän aikavälin vuotuisen keskituottonsa

Ke, 22/10/2014 - 00:26

Sijoitustoiminta on pääosin tulevaisuuden ennustamista. Silti on toisinaan mielenkiintoista tarkastella, miten pörssi on kehittynyt historiallisesti. Tarkastelin S&P 500 -osakeindeksin vuosituottoja kahdelta eri vuosisadalta ja havaitsin, että pörssi tuottaa todella harvoin vuotuisen, lähteestä riippuen noin 8–10 prosentin tasolle arvioidun keskituottonsa. Esitän tässä merkinnässä lyhyesti indeksin historiallista kehityskaarta vuositasolle jaoteltuna, sitoen tarkastelun soveltuvin osin myös nykyhetkeen indeksin yhtäjaksoisen yli viisivuotisen nousujakson jälkeen.

Ennen syvemmälle aihepiiriin siirtymistä on syytä korostaen todeta, että tämä merkintä on uutisarvoltaan viihteellinen. Uskon, että sijoituspäätöksiä ei tule koskaan tehdä ainoastaan historiallisia toteumia analysoimalla – olennaista on tulevaisuuden hahmottaminen, koska se toteutuu todennäköisesti omaleimaisesti.

Muutoinkin pelkkä pörssikurssi – olipa se sitten yksittäisen yhtiön tai kokonaisen indeksin – on erittäin huono neuvonantaja ilman sen yhdistämistä kivenkoviin, itse sijoituskohteen laadun kehityksestä kertoviin fundamentteihin.

Henkilökohtaisesti sijoitan aina ensisijaisesti yksittäistä yhtiötä analysoiden, mikä poikkeaa täysin tämän merkinnän indeksitason tarkastelusta. Ja yhtiötäkin tarkastellessani huomio kiinnittyy luonnollisesti tulevien osinkovirtojen arviointiin, siinä missä tämä merkintä peilaa historiaa. Mutta tarkastellaan maailmaa nyt tämän kerran hieman vaihtelevasta perspektiivistä.

Aloitan tarkastelun esittämällä miltei vuosisadan mittaisen grafiikan, jonka datan olen kaivanut Business Insiderin taannoisesta artikkelista. Tämän merkinnän kuvamateriaalin olen kuitenkin luonut itse, minkä varmasti huomaakin eteenpäin lukiessa.

Grafiikkaa tulkittaessa on muistettava, että pörssin pitkän aikavälin trendi on ollut tukevasti ylöspäin. Siihen ovat vaikuttaneet muun muassa BKT:n kasvu, liiketoimintojen kasvu, arvostustasojen trendinomainen nousu ja inflaatio.

Mainituista syistä S&P 500 -osakeindeksin vuosituottojen jakauma kallistuu selvästi positiivisten vuosien puolelle. Toisaalta on huomattava, että esimerkiksi 50 prosentin kurssilaskun jälkeen indeksin tulee nousta 100 prosenttia, jotta ollaan jälleen takaisin lähtötilanteessa.

Esitän seuraavassa S&P 500 -indeksin pitkän aikavälin vuosituotot jaoteltuina viiden prosenttiyksikön välein eri kategorioihin.

S&P 500 -osakeindeksin vuosituotot 1927–2013 (data: Business Insider)

Kuvaajan vasemmasta laidasta selviää, että pörssihistorian kaksi huonointa vuotta osuvat globaaleihin lamoihin. Ensimmäinen on vuodelta 1931. Jälkimmäisen muistamme puolestaan vuodelta 2008, jolloin kärjistyi globaali finanssikriisi. Edeltävä kuvaaja näin ollen konkretisoi kuuden vuoden takaisen kurssiromahduksen syvyyden historiallisessa viitekehyksessä.

Yleensä sanotaan, että pörssin pitkän aikavälin keskituotto on 8–10 prosenttia vuodessa nimellisesti. Kun tästä huomioi inflaation vaikutuksen Euroopan keskuspankin noin 2 prosentin vuotuisella tavoitteella, saadaan pörssiosakkeiden keskimääräiseksi vuotuiseksi reaalituotoksi ylälaidan mukaan ilmaistuna 8 prosenttia. Lukema huomioi myös osingot, jotka edustavatkin leijonanosaa pitkän aikavälin sijoitustuotoista.

Aikasarja vuodesta 1927 vuoteen 2013 osoittaa, että S&P 500 -indeksi on tuottanut vuositasolla keskituottonsa ainoastaan 8 kertaa. Se vastaa ainoastaan noin 9 prosenttia tarkasteluajanjakson vuosien lukumäärästä. Toisaalta pörssin pitkän aikavälin hyvän keskituoton voidaan katsoa pohjautuvan nimenomaan siihen, että lyhyellä aikavälillä tuottojen keskihajonta eli volatiliteetti voi olla suurtakin.

Viiden prosenttiyksikön välein tehdyllä jaottelulla ilmenee tiheimmin pörssivuosia, joiden aikana yleisindeksi kohoaa 1520 prosenttia vuodessa. Nykyhetkeä tarkasteltaessa kannattaa palauttaa mieleen, että S&P 500 -indeksi tuotti viime vuonna 29,6 prosenttia. Lukema ei ole aivan poikkeuksellinen, sillä vuodesta 1927 lähtien indeksi on kohonnut vuositasolla nopeammin jopa 18 kertaa.

Vuoden 2013 tavoin indeksi on tuottanut 1930-luvun laman jälkeen vuositasolla 25–30 prosenttia yhteensä viisi kertaa. Vain kerran indeksi on laskenut 2530 prosentin nousuvuoden jälkeen. Tämä tapahtui vuonna 1962. S&P 500 -indeksi nousi prosenteissa ilmaistuna jopa kaksinumeroisella muutoksella vuosina 1944, 1999, 2004 ja 2010, vaikka edellisenäkin vuonna osakeindeksi oli päätynyt 2530 prosentin nousuun.

Kaiken kaikkiaan viidellä aiemmalla kerralla historiassa, kun S&P 500 -indeksi on kohonnut 2530 prosenttia, on indeksin seuraavan vuoden keskituotto ollut 12 prosenttia. Vuonna 2014 S&P 500 -indeksi on kohonnut vajaassa kymmenessä kuukaudessa 5,03 prosenttia. Olisiko joulupukkirallin aika?

S&P 500 -indeksin historialliset kaksinkertaistumisajat

50–100 pistettä: 9 vuotta ja 9 kuukautta (vuosituotto 7,4 prosenttia)
100–200 pistettä: 17 vuotta ja 5 kuukautta (vuosituotto 4,1 prosenttia)
200–400 pistettä: 6 vuotta ja 1 kuukausi (vuosituotto 12,1 prosenttia)
400–800 pistettä: 6 vuotta ja 2 kuukautta (vuosituotto 11,9 prosenttia)
800–1600 pistettä: 15 vuotta ja 3 kuukautta (vuosituotto 4,7 prosenttia)

S&P 500 -indeksin historialliset kurssiennätykset

50 pistettä: 30. syyskuuta 1958
100 pistettä: 4. kesäkuuta 1968
200 pistettä: 21. marraskuuta 1985
400 pistettä: 26. joulukuuta 1991
800 pistettä: 12. helmikuuta 1998
1600 pistettä: 3. toukokuuta 2013
2000 pistettä: 3. syyskuuta 2014

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Foter / Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 Unported (CC BY-SA 3.0) 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kirja-arvostelu: Vaurastu kuin Warren Buffett

Ti, 21/10/2014 - 06:00

Mika Hyttinen: Vaurastu kuin Warren Buffett, Talentum, 178 sivua, ISBN 978-952-14-2274-4

 

Yksityissijoittaja, sijoituskouluttaja ja TINPIE-sivustoa ylläpitävän Mika Hyttisen tänään 21.10. julkaistava esikoisteos ”Vaurastu kuin Warren Buffett” on ensimmäinen Warren Buffettin nimeä kantava suomenkielinen sijoitusopas. Maailman parhaan sijoittajan viisauksiin perustuvista sijoitusstrategioista on toki suomeksikin kirjoitettu hyvin paljon, mutta yhtä selkeästi pelkästään Buffettin oppeihin pohjaavaan teokseen en ole aikaisemmin suomeksi törmännyt. Tästä syystä halusin ehdottomasti päästä lukemaan kirjan ensimmäisten joukossa. Olenhan itsekin seurannut omassa strategiassani hyvin paljon Buffettin neuvoja. Tässä blogimerkinnässä tarkoitukseni on antaa oma arvioni kirjan sisällöstä.

Kuten ehkä arvata saattaa, luen itse todella paljon sijoittamiseen sekä yritysten johtamiseen ja strategioihin liittyvää kirjallisuutta, mutta en muista koskaan aikaisemmin lukeneeni yhtäkään kirjaa ”yhdeltä istumalta”. Nyt sekin on tapahtunut. En tiedä kertooko Hyttisen teoksen ahmiminen yhdellä kertaa eniten kirjan suhteellisen pienestä sivumäärästä, sisällön mielenkiintoisuudesta vai kenties tekstin helppolukuisuudesta, mutta tällä ei liene merkitystä. Hyttisen teosta voi joka tapauksessa luonnehtia kaikilla näillä piirteillä. ”Vaurastu kuin Warren Buffett” on etenkin pedagogisessa mielessä erittäin hyvin rakennettu. Suuri kiitos tästä kuuluu luonnollisesti itse mestarille, jonka opettavaisia lainauksia on kirjassa paljon, mutta myös kirjoittajalle. Hyttinen on mielestäni keksinyt eri sijoitusmaailman asioille osuvia ja kuvaavia nimiä, joiden kautta asioista vähemmän perillä olevat pääsevät paremmin kärryille. Näitä termejä ei vilahtele monimutkaisesti asioita kuvaavissa rahoituksen oppikirjoissa. Esimerkiksi useimpien rahastojen salkunhoitajien harrastama tiheään kaupankäyntiin johtava osakkeiden yli- ja alipainotus suhteessa indeksiin on Hyttisen mukaan ”osakepeliä”, kun taas ”buffettmainen” muutamiin laadukkaisiin yhtiöihin fokusoituminen on ”bisnessijoittamista”. Ainakin itselleni jo pelkästään osuvat termit kertovat pitkälle mistä on kyse. Hyttisellä onkin kouluttajataustansa ansiosta kyky kertoa monimutkaisista asioista yksinkertaisesti.  Näiden syiden takia kirja pääsee mielestäni parhaiten oikeuksiinsa aloittelevien tai vähemmän kokeneiden sijoittajien käsissä, ja hyvä näin. Itse en odottanutkaan suuria ”ahaa-elämyksiä” (mikä ei tarkoita etteivätkö muut voisi niitä kokea), mutta nautin asioiden ilmaisutyylistä ja edellä kuvatuista pedagogisista oivalluksista.

Mietin aina sijoituskirjoja lukiessani onko käsissäni oleva teos sellainen, jota voisi suositella sijoittajanalulle, joka on halukas lukemaan vain yhden kirjan sijoittamisesta. Toisin sanoen mietin itsekseni, onko kyseinen kirja sellainen, joka käsittelee riittävällä tarkkuudella ja riittävän selkeästi kaikki perussijoittajan kohtaamat haasteet. Kukaan ei tietenkään voi missään kirjassa käsitellä kaikkea eikä kukaan edes hallitse kaikkea sijoittamiseen liittyvää täydellisesti, mutta kaikkien sijoittamisen perusteiden läpikäynti yhdessä kirjassa on ihan mahdollista. ”Vaurastu kuin Warren Buffett” pääsee varmasti omalle TOP 5 -listalleni, kun puhutaan ”lue tämä, jos haluat lukea vain yhden” -kategoriasta ja nimenomaan helppolukuisista harrastajasijoittajille suunnatuista teoksista. Kirja on siis erittäin hyvä, muttei yksiselitteinen valinta mitalisijoille, sillä se vaatii rinnalleen muitakin teoksia. Tarkastelen seuraavaksi kirjan sisältöä ja nostan pintapuolisesti esille joitakin omasta mielestäni keskeisimpiä ajatuksia ja vahvuuksia, mutta myös heikkouksia, jotka estävät kirjan kohoamisen suosikkilistani aivan ehdottomaan kärkeen.

Kirjan alkuosa on mielestäni rautainen ja nostaa lukijan odotukset korkeiksi lopun osalta. Alussa käydään keskustelua markkinoiden tehokkuudesta ja sijoittamisen todellisista riskeistä. Hyttinen myöntää, että osakemarkkina on useimmiten tehokas ja keskimääräistä parempia tuottoja tarjoavien osakkeiden löytäminen on haastavaa, mutta täydelliseen tehokkuuteen hän ei usko. Tätä perustellaan mm. useilla pörssiromahduksilla, joiden aikana ostetuille sijoituksille on voinut saada selkeää ”ylituottoa”. Riskeistä puhuttaessa Hyttinen iskee suorasanaisesti pöytään Buffettin teesit siitä, mitä riski oikeasti, vastoin rahoitusteoriaa, on. Pitkäjänteiselle sijoittajalle kurssiheilunta ei ole todellinen riski, vaan mahdollisuus ostaa laadukkaita yhtiöitä edullisesti. Riskiä voi Buffettin ja Hyttisen mielestä mitata parhaiten ostovoiman katoamisen todennäköisyydellä. Tästä näkökulmasta katsottuna rahan pitäminen pitkään käteisenä sisältää eniten riskiä. Inflaatio nimittäin syö pankkitalletuksen ostovoiman 100 % varmuudella. Myös sijoittaja on itse itselleen riski tekemällä paniikissa järjettömiä ratkaisuja. Ostaminen kalliilla nousuhuumassa ja myyminen halvalla pörssiromahduksen jälkeen ovat klassisia Hyttisenkin mainitsemia esimerkkejä tällaisesta toiminnasta.

Kuten todettu, Hyttinen nimeää Buffettin strategian bisnessijoittamiseksi. Strategian tausta-ajatukset eivät ole uusia, mutta siitä huolimatta vain harva noudattaa kurinalaisesti buffettmaista tyyliä, vaikka sillä perustellusti päästäisiin parhaisiin tuloksiin pitkällä aikavälillä. Ehkä kaikkein eniten kujalla tuottavan sijoittamisen perusteista ovat suomalaiset eläkeyhtiöt. Pidän erityisesti siitä, että Hyttinen asiaa yhtään kaunistelematta nostaa kaiken kansan tietoisuuteen eläkeyhtiöiden surkeat sijoitusstrategiat ja esittää aiheellisen huolensa niitä kohtaan. Hyttinen on tutkinut niin eläkeyhtiöiden kuin sijoitusrahastojenkin menestystä ja hämmästelee miksi heikko menestys (joka on suora seuraus tuhoisasta ”osakepelistä”) saa jatkua vuodesta toiseen. Toivon, että tämä teos omalta osaltaan lisää keskustelua näiden asioiden ympärillä ja edesauttaa muutosta. Veronmaksajien rahoilla pelaaminen saa eläkeyhtiöiden johdon tuntemaan itsensä tärkeäksi, kasvattaa heidän arvovaltaansa sijoituspiireissä ja tuo heidän elämäänsä jännitystä, mutta jos tämä toiminta samalla tuhoaa kansalaisten varallisuutta, se ei voi olla oikein. Tähän omaan näkemykseeni liittyen Hyttinen on poiminut kirjaansa huvittavan siteerauksen Eteran johtajan suusta. Hän kommentoi heikon sijoitusmenestyksen jälkeen seuraavasti: ”Keskitymme jatkossa aiempaa enemmän strategisen allokaation optimointiin. Taktisen allokaation roolia on vastaavasti pienennetty. Olemme myös kehittäneet systemaattisesti sijoitus- ja riskienhallintaprosesseja sekä järjestelmiä.” Nauroin valehtelematta toista minuuttia kovaan ääneen päätäni samaan aikaan pyöritellen tämän luettuani (onneksi olin yksin työhuoneessani). Tunnen vieläkin myötähäpeää kommentoijan puolesta. Niin halpamainen tuo kommentti on. Tällaiset teoreettiset hienolta kuulostavat korulauseet todennäköisesti uppoavat kansalaisiin, jotka eivät ole itse tehneet elämässään yhtäkään sijoitusta, mutta meille kaikille sijoittamisesta kiinnostuneille lausahdus paljastaa huvittavalla tavalla, ettei kyseisellä johtajalla ole mitään hajua organisaationsa sijoitusstrategiasta (koska sellaista ei ole) ja hänen ainoa tehtävänsä työssään on yrittää selitellä sijoitustiiminsä arvauksien (osakepelin) epäonnistumisia. Tämä on vain yksi esimerkki kirjan hyvästä tyylistä käyttää käytännön esimerkkejä kerronnassaan mitään kaunistelematta.

Koska olen lukenut Buffettin sijoitusstrategiasta paljon etenkin englanniksi, oli itsestään selvää, ettei kirja tarjonnut minulle kauheasti uusia oivalluksia. Mutta jos mietin kirjan varsinaista kohderyhmää ja/tai sijoittajia, jotka ovat lukeneet vain suomalaisia sijoitusoppaita, Hyttinen painottaa mielestäni monia muita kirjoittajia paremmin Buffettin ydinajatuksia. Monet ”buffettmaisen” strategian nimeen vannovat sijoittajat esimerkiksi kiinnittävät aivan liian suurta huomiota yrityksen osinkotuottoon ja/tai P/B-lukuun. He jopa mielestäni virheellisesti väittävät, että Buffett etsii tasearvoonsa nähden halpoja osakkeita, jotka maksavat hyvää osinkoa. Oman kirjallisuudesta saamani näkemyksen mukaan Buffettia ei voisi vähempää kiinnostaa yksittäiset tunnusluvut. Hänelle merkitystä on vain liiketoiminnan laadukkuudella ja sillä, että tämä liiketoiminta voidaan hankkia kohtuulliseen hintaan. Ellei yhtiö maksa osinkoa, se todennäköisesti kasvaa nopeammin voidessaan investoida enemmän ja sijoittaja hyötyy sitä kautta. Ja mitä tasearvoon tulee, Buffett arvostaa nimenomaan vähän pääomaa sitovia yhtiöitä, jolloin P/B-luvut tyypillisesti ovat korkeita. Korkean osinkotuoton ja matalan P/B:n perusteella sijoittamisessa ei tietenkään ole mitään väärää, mutta ”buffetmaista” bisnessijoittamista sellainen ei ole.  Hyttinen korjaa kirjassaan erittäin ansiokkaasti Buffettin sijoitusstrategian ympärillä liikkuvat väärinkäsitykset.

Kirjan sisällysluettelon perusteella odotin erityisesti bisnessijoittamisen prosessin kuvaamiseen keskittyvää lukua. Ehkäpä kovista odotuksista johtuen tämä osio jää mielestäni liian pintapuoliseksi toteamukseksi siitä, että ensin tutustutaan yhtiön historiaan, sitten luodaan katsaus tulevaan ja lopuksi määritetään osakkeelle hinta. Itse asiassa osakkeen arvonmääritystä ei kuvata edes yksinkertaisimpien menetelmien kautta. Hyttinen kyllä toteaa kirjassaan, ettei halua paneutua asiaan tarkemmin, sillä helpot ratkaisut vaikeaan asiaan voivat olla vaarallisia. Ihmettelen silti, että osakkeen hinnan määrittäminen sivuutetaan oikeastaan täysin, sillä nimenomaan Buffett pitää arvonmääritysosaamista sijoittamisen yhtenä tärkeimmistä asioista. Kuten kirjassakin Buffettin sanoin todetaan: ”… sijoitusta opiskeleva tarvitsee vain kaksi kurssia: miten määritän bisneksen arvon ja miten suhtaudun markkinahintojen heiluntaan.” Jälkimmäiseen kohtaan kirja antaa hyviä vastauksia, mutta ei ensimmäiseen. Tästä syystä bisnessijoittamisen strategiakseen valitseva sijoittajanalku tarvitsee kirjahyllyynsä myös osakkeiden hinnoitteluun keskittyvän teoksen. Ehkäpä Hyttinen on jättänyt aiheen käsittelyn taktisesti seuraavaan teokseensa.

Kirjan loppupuolella olevat yrityscaset (Svenska Handelsbanken ja Marimekko) ovat mielenkiintoisia kuvauksia yritysten historiallisesta kehityskulusta ja nykystrategiasta, mutta niihinkin olisin kaivannut hieman analyyttisempaa otetta. Tällä en tarkoita monimutkaista toimiala-, kilpailu- ja strategia-analyysia, vaan strukturoidumpaa syy ja seuraus -suhteiden kuvaamista. Esim. Handelsbankenin casessa lukija olisi näin hahmottanut paremmin mihin liiketoiminnan menestystekijöihin kirjassa kuvattu strategia vaikuttaa ja miten nämä taas vaikuttavat yhtiön kassavirtoihin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jo pelkästään yhtiöiden strategioihin ja liiketoimintamalleihin tutustuminen on todella hyödyllistä. Handelsbankenin strategia on toimiva ja yhtiö sopii erittäin hyväksi esimerkiksi todellisesta laatuyhtiöstä. Hyttinen on hyvin perillä yhtiön toiminnasta ja tiivistää pankin menestysreseptin ymmärrettävään muotoon. Tällaisten casejen esittely tarjoaa piensijoittajille aitoa lisäarvoa, toisin kuin useimpien sijoitusneuvojien vinkkilistat siitä mitä nyt tulisi ostaa ja mitä myydä.

Kirjassa puhutaan useaan otteeseen myös indeksisijoittamisesta, sillä Buffettin mielestä se on suurimmalle osalle sijoittajista se paras vaihtoehto. Itse asiassa kirjassa bisnessijoittaminen määritellään bisnesten valinnan ja indeksisijoittamisen yhdistelmänä. Käsitykseni mukaan myös Hyttinen itse hyödyntää indeksisijoittamista eikä pelkästään fokusoidu muutamaan erinomaiseen yritykseen. Tällainen strategia on täsmälleen samanlainen, jota itsekin käytän, joten myös tältä osin kirjan kanssa on helppo olla samaa mieltä. Itseni kaltaisille sijoittajille, jotka ovat jo ennestään vakuuttuneita bisnessijoittamisen erinomaisuudesta sijoitusstrategiana, kirja toimii luottamuksen vahvistajana. Jos taas olet ”osakepelaaja”, kirjasta on vielä enemmän hyötyä. Olettaen, että se saa sinut muuttamaan strategiaasi. Siinä missä yksittäiset piensijoittajat voisivat tienata kirjan opit sisäistämällä pieniä tai vähän suurempiakin omaisuuksia elämänsä aikana (sijoitettavan varallisuuden määrästä riippuen), eläkeyhtiöt voisivat ansaita miljardeja nykyistä enemmän.

”Vaurastu kuin Warren Buffett” ei ole mikään tiiliskivi, kuten useimmat Buffettin strategiasta kertovat amerikkalaiset teokset, mutta tästä huolimatta se toistaa joissakin kohdin itseään. Toisaalta taas joidenkin kirjan teemojen käsittely jätti ilmoille paljon kysymysmerkkejä. Käsikirjoituksen hiomiseen ja viimeistelyyn olisi siis ehkä voinut panostaa enemmän. Sosiaalisen median aikakaudella kysymyksiin kuitenkin saanee nopean vastauksen. Lopuksi esitänkin muutamia yksittäisiä kysymyksiä, jotka jäivät askarruttamaan mieltäni.

Kirjoittaja mainitsee omaksi sijoitusten tuottovaatimukseksi 100 % kymmenessä vuodessa eli vain 7,1 % vuodessa. Kummastelen alhaista vaadetta. Eikö tällöin kannattaisi sijoittaa tasaisesti pelkästään indeksiin, joka pitkällä aikavälillä tarjoaa lähes takuuvarmasti vähintään tällaisen tuoton. Arvelen, että vastaus liittyy ajatukseen hyvin laadukkaiden yhtiöiden pienestä riskistä (eli ennustettavasta tulevasta tuloskehityksestä) ja Hyttinen pyrkii osakevalinnoilla itse asiassa pienentämään riskiä, ei välttämättä kasvattamaan tuottoa. Mutta tämä on vain oma arvaukseni eli kirjassa Hyttinen ei perustele asiaa lainkaan.

Hyttinen esittää yhtenä hyvänä vaihtoehtona omien analyysien tekemiselle menestyneiden sijoittajien peesaamisen ja on itse ostanut IBM:n osakkeita tähän peesausstrategiaan nojautuen. Buffethan taannoin osti muutamassa erässä melkoisen siivun yhtiöstä. Kirjoittaja toteaa yksinkertaisesti luottavansa tähän sijoitusmestariin niin vahvasti, että vaikkei itse tunne yhtiötä riittävästi, uskalsi hän sijoituksen tehdä. Mielestäni tämä vie pohjan pois strategialta, jossa yksi keskeisimmistä sijoituskriteereistä on yrityksen liiketoiminnan ymmärtäminen. En väitä, että Buffett tekisi sijoituksiaan löysin perustein (ei varmasti tee niin kuin tiedämme), mutta suosittelen kuitenkin itse kaikkia sijoittajia tekemään omat tutkimuksensa kohteena olevista yhtiöistä. Itsekin seuraan tarkasti menestyneiden sijoittajien (joiden strategia on omani kaltainen) toimia, mutta teen aina todella huolellisen analyysin ennen kuin uskallan peesata. Pelkästään siksi, että joku kuuluisa sijoittaja on ostanut jotain, en koskaan osta. Hyttiseltä voisikin kysyä eikö hän näe ristiriitaa bisnessijoittamisen ja peesaamisen välillä.

Viimeiseksi kummasteluni aiheeksi nostan Hyttisen välinpitämättömän asenteen sijoitussuunnitelman tekemistä kohtaan. Etenkin kun hän toimii sijoituskouluttajana, joille asia on tyypillisesti lähellä sydäntä. Itse pidän sijoitussuunnitelmaa tärkeänä, jotta tiedän tarkalleen oman tavoitteeni ja kuinka nopeasti pystyn sen saavuttamaan. Seuraan kuukausittain miten olen sijoittajanurallani edennyt suhteessa tähän suunnitelmassa määrittämääni tavoitteeseen. Sinällään tavoitteen asettaminen tai suunnittelu pidemmälle aikavälille ei tietenkään ole pakollista, mutta ainakin minua ne auttavat suunnattomasti. Ainakin olen huomattavasti motivoituneempi, kun tiedän mikä minua odottaa tiettyjen oletusten toteutuessa. Tästähän suunnittelun hyödyissä on loppujen lopuksi kysymys. Ilman suunnitelmaa minulla ei olisi hajuakaan esimerkiksi siitä kuinka suureksi varallisuuteni kasvaa, jos sijoitan x euroa kuukaudessa ja saan sille y % tuottoa vuodessa. Olisi mielenkiintoista kuulla Hyttisen tarkempia perusteita asiaan, ja kuinka hän itse seuraa sijoitusmenestystään, ellei minkäänlaista vertailukohtaa (suunnitelmaa) ole.

Vaikkei ”Vaurastu kuin Warren Buffett” ehkä sovi parhaiten kirjahyllyn ainoaksi sijoitusteokseksi, se on mielestäni oleellinen osa ”tee se itse sijoituskurssin” materiaalia. Kurssin esitietovaatimuksena voisi toimia Havian (et al.) ”Erilainen ote omaan talouteen”, joka johdattelisi lukijan oman talouden hyvään hallintaan (joka on edellytys sijoitustoiminnan käynnistämiselle). Sijoituskurssin varsinaisena ykkösosana voisi toimia Marko Erolan ”Paras sijoitus” (jonka myös Hyttinen kirjassaan mainitsee). ”Vaurasti kuin Warren Buffett” käteen toiseksi kurssikirjaksi ja viimeiseksi vielä jompikumpi Jussi Hyödyn arvonmääritystä poikkeuksellisen ansiokkaasti käsittelevistä teoksista ”Osakekeissien pauloissa – intohimona analyysi” tai ”Sijoittaja yritysstrategioiden pauloissa” niin alkaa kurssi olla paketissa (jokainen mainituista teoksista löytyy myös omasta kirjahyllystäni).

”Vaurastu kuin Warren Buffet” tuskin johdattaa sinut yhtä vauraaksi kuin Warren Buffett, mutta oman kokemukseni kautta uskallan väittää, että kirjan bisnessijoittamisen ohjeet sisäistämällä tulet menestymään paremmin kuin valtaosa osakepeliin luottavista ammattilaisista. Luettuasi tämän kirjan tiedät miksi toiset sijoittajat vaurastuvat ja toiset eivät.

R.W.

 

__________

Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa.

Kuvalähde: talentumshop.fi

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Liuskekaasu ja -öljy sijoittajan näkökulmasta

Ma, 20/10/2014 - 18:50

Energia-alan suurimpia mullistuksia vuosikymmeniin on kiistatta ollut ns. epätavallisten öljy- ja kaasulähteiden hyödyntäminen. Tämän mullistuksen on mahdollistanut mm. porausteknologian kehitys sekä öljyn hinnan nousu. Kaikkein konkreettisimmin nämä vaikutukset ovat näkyneet USA:ssa, jossa kaasun hinta on tullut roimasti alaspäin ja öljyn tuotantoluvut kääntyneet pitkästä aikaa nousuun. Vaikka viime vuosien tapahtumat ovatkin olleet vallankumouksellisia ja lähitulevaisuuden tuotantoennusteet näyttävät lupaavilta, on mielestäni kuitenkin liian aikaista vielä heittää Peak Oil-teorioita romukoppaan ja julistaa USA:ta uudeksi maailman energiakuninkaaksi. Joka tapauksessa tämän energiavallankumoukseksikin kutsutun ilmiön seuraaminen on todella mielenkiintoista. Mielestäni hyviä argumentteja löytyy sekä optimistien että pessimistien leireistä.

Tässä kirjoituksessa pohdin epätavallisia energialähteitä ennen kaikkea sijoittajan näkökulmasta. Kirjoituksen pääpaino on selkeästi USA:n liuskekaasu- ja öljymarkkinoissa. Mielipiteeni on, että sijoittaminen alan toimijoiden osakkeisiin on haasteellista, sillä toimintakenttä on heterogeeninen ja epätavallisiin energialähteisiin sijoittaminen poikkeaa melko radikaalisti “perinteisiin” öljy- ja kaasulähteisiin sijoittamisesta.

Epätavalliset vs. perinteiset energialähteet

Epätvallisilla enrgialähteillä viitataan lähteisiin, jotka vaativat pitkälle kehittyneitä porausmenetelmiä energian vapauttamiseksi maan uumenista. Näitä lähteitä ovat liuskeöljyn ja -kaasun lisäksi mm. öljyhiekka ja syvänmeren suolakerroksen alla olevat energiavarannot. Haastavammista tuotanto-olosuhteista johtuen epätavalliset energialähteet ovat yleisesti ottaen kalliimpia kuin perinteiset energialähteet.

Liuskeöljyn- ja kaasun hyödyntäminen on mahdollistunut kahden perinteisestä poikkeavan menetelmän avulla. Nämä menetelmät ovat vesisärötys (“hydraulic fracturing”)  ja horisontaalinen poraus. Näistä vesisärötys ei itse asiassa ole mikään uusi innovaatio, menetelmä on ollut tiedossa jo 50-luvulta lähtien. Vasta vaakatasossa tapahtuvan horisontaalisen porasusteknologian kehitysharppauksen ansiosta särötyksestä on tullut taloudellisesti kannattavaa suuren mittaluokan liiketoimintaa.

Varsinkin nestemmäisten energiamuotojen, kuten liuskeöljyn, kohdalla on tärkeä muistaa, että uudet epätavalliset energiamuodot eivät ole ominaisuuksiltaan täysin identtisiä perinteisten raakaöljyjen kanssa. Liuskeöljy ja perinteinen raakaöljy siis ovat kaksi eri hyödykettä, jotka ovat substituutteja toisilleen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi öljyjalostamo, joka on käyttänyt raaka-aineenaan korkearikkistä Lähi-Idän raakaöljyä, ei välttämättä pysty suoraan vaihtamaan raaka-ainettaan Amerikkalaiseen liuskeöljyyn. Tämä jalostuskapasiteetin ja öljylaatujen välinen yhteensopimattomuus on ollut yksi syy, miksi USA ei ole vielä pystynyt täysimääräisesti hyödyntämään kasvaneen liuskeöljytuotannon tarjoamia etuja.

Kaikkein tärkein eroavaisuus liuskekaasun ja -öljyn sekä perinteisten kaasu- ja öljylähteiden välillä on kuitenkin lähteiden elinikä. Liuskekaasu ja -öljykentät ovat yleensä hyvin lyhytikäisiä. Lähteiden tuotantomäärät tippuvat rajusti jo ensimmäisten vuosien aikana ja lähteiden koko elinkaari tyypillisesti 10 vuoden luokkaa. Tällä on suuri merkitys, sillä perinteiset kaasu- ja öljylähteet ovat elinkaareltaan selvästi pidempiä. Esimerkiksi maailman kaksi suurimpiin lukeutuvaa öljylähdettä Gwahar (Saudi-Arabia) ja Burgan (Kuwait) on otettu käyttöön jo 1950-luvun paikkeilla ja ne ovat tuotannossa edelleen. Vastaavankaltaista pitkäikäisyyttä on vaikea odottaa USA:n liuskekaasu ja -öljykentiltä. Liusketuotannon ylläpitäminen ja kasvattaminen vaativat siis jatkuvasti uusia investointeja lähteisiin ja infrastruktuuriin.

 

Missä liuskekaasua ja -öljyä tuotetaan

Mikäli pohdit sijoittamista liuske-energian tuottajiin, on syytä ensin perehtyä siihen, missä päin USA:ta kyseinen yhtiö poraa aktiivisesti. Öljyn, kaasun ja muiden “öljymäisten” energiamuotojen hinnoissa on alueellisia eroja johtuen jakeluinfrastruktuurin pullonkauloista sekä raaka-aineiden laatueroista. Esimerkiksi USA:n kaasuputki-infrastruktuuri on vahvasti painottunut itärannikolle ja Meksikonlahdelle, joten lännempänä sijaitsevien kaasukenttien on paljon vaikeampi saada kaikkea tuottamaansa kaasua markkinoille. Eri kaasukenttien saavuttamat myyntihinnat kaasulle voivat poiketa merkittävästi yleisesti siteeratusta Henry Hub-hinnasta (referenssihinta USA:n maakaasulle) ja öljykenttien saavuttamat hinnat WTI-hinnasta (referenssihinta USA:n öljylle).

Alla oleva EIA:n (USA:n energiaviranomainen) kartta sopisi vaikka huoneentauluksi kaikille liuskekaasusta ja -öljystä kiinnostuneille. Kartassa on esitetty USA:n 7 suurinta epätavallisten energiamuotojen tuotantoaluetta, jotka yhteenlaskettuna muodostavat lähes 100% koko USA:n liuskekaasun ja -öljyntuotannosta.

Lähde: EIA

 

Tuotantokentissä on eroja (kts. myös alla oleva taulukko). Toiset kentistä ovat öljyrikkaita ja toiset kaasurikkaita. Öljyn tuotanto on keskittynyt Bakkeniin, Eagle Fordiin ja Permianiin. Kaasun tuotannon osalta Marcellus puolestaan on selkeästi suurin tuotantoalue. Kaasun tuotannon kannattavuus vaihtelee suuresti eri tuotantoalueiden välillä. Marcellus on kaasuntuotantoalueista mielestäni selvästi kiinnostavin. Kenttä on kohtuullisen hyvin sijoittunut kaasuputki-infrastruktuuriin ja suunniteltuihin nesteytetyn maakaasun vientiterminaaleihin nähden.

Lähde: EIA drilling productivity report

 

Alan toimijat

Mikäli haluat sijoittaa liuskekaasuun ja -öljyyn, kannattaa katseet kääntää pois suurista integroituneista öljy-yhtiöistä (esim. tässä kirjoituksessa mainitut yhtiöt), sillä näiden yhtiöiden tuotanto on painottunut selvästi perinteisiin energianlähteisiin. USA:n pörsseihin on listautunut runsas joukko astetta pienempiä yhtiöitä, jotka ovat selvästi enemmän liusketuottajia. Liuskekaasu ja -öljysijoituksissa katse kääntyy mm. yhtiöihin kuten Chesapeake Energy (CHK), Devon Energy (DVN) ja Cimarex Energy (XEC) vain muutamia mainitakseni.

Liuskekaasubuumin keskellä tahtoo helposti unohtua, että kaasun tuotanto on itse asiassa huonosti tuottavaa tai jopa tappiollista liiketoimintaa. Esimerkiksi Shell kirjasi viime vuonna alas yli 2 miljardin edestä liuskekaasuvarallisuuttaan alhaisten hintojen takia. Tuottajat ovat tehneet parempaa tulosta nestemäisten kaasutuotteiden, kuten propaanin tai butaanin, tuotannolla kuin “kuivan” maakaasun tuotannolla. Liuskekaasutuotannon huonon kannattavuuden (Marcellusta ja joitain muita alueita lukuunottamatta) seurauksena tuottajat ovat siirtyneet voimakkaammin “märkiin” lähteisiin, joissa voidaan tuottaa paremmin kannattavia tuotteita, kuten liuskeöljyä. Tämä siirtymä on johtanut liuskekaasuporausreikien määrän pienenemiseen. Alhaisemmasta porausreikien määrästä huolimatta kaasun tuotantomäärät ovat silti jatkaneet kasvuaan. Tämä selittyy osittain tuottavuuden kasvulla.

Mikäli toimialaa tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, on liuskekaasun ja -öljyntuotanto ollut negatiivista kassavirtaa tuottavaa liiketoimintaa vuodesta 2008 lähtien (kassavirta = liiketoiminnan kassavirta – investointien kassavirta).  Viime vuonna toimialan 25 suurimman yhtiön kassavirta investointien jälkeen oli 9 miljardia dollaria pakkasella ja vuonna 2012 peräti 32 miljardia dollaria pakkasella (lukujen lähteenä tämä Financial Timesin juttuun pohjautuva artikkeli)

Kassavirtojen heikkous syntyy ennen kaikkea toimialan jatkuvasta investointitarpeesta, mikä taas on seurausta siitä, että lähteiden elinkaarien ollessa lyhyitä, on yhtiöiden jatkuvasti investoitava uusiin lähteisiin tuotannon ylläpitämiseksi. Uudet investoinnit on tähän asti rahoitettu osakeanneilla ja velkarahalla. Tämä on ollut tähän asti helppoa, sillä liuskebuumin ollessa kuumimmillaan on sekä oman että vieraan pääoman sijoittajilta ollut helppo kerätä rahaa. Nähtäväksi jää, tuleeko rahankeruu olemaan yhtä helppoa myös silloin, kun pääoman kustannukset vääjäämättä jossain vaiheessa nousevat.

Miltä tulevaisuus näyttää pitkällä aikavälillä

Nykyisen tuotantomäärien kasvutrendin jatkuminen myös pitkällä aikavälillä edellyttää paitsi jatkuvaa teknologista kehitystä, myös energian hintojen nousua. Epätavallisen energiantuotannon kasvu pitkällä aikavälillä on funktio näistä kahdesta tekijästä, joten teoriassa kasvu on rajatonta kunhan molemmat kehittyvät oikeaan suuntaan.

Todellisuudessa varsinkaan öljyn hinta (mikäli inflaatio jätetään huomioimatta) ei voi nousta rajattomasti, sillä hinta markkinoilla määräytyy sekä kysynnän että tarjonnan mukaan. Kysyntä tyrehtyy ennemmin tai myöhemmin, mikäli öljyn hinta nousee liikaa. Nykyinenkin hintataso alkaa jo olla kipurajoilla. Monet epätavalliset öljylähteet ovat marginaalituottajan asemassa kalliista tuotantokustannuksista johtuen, joten nämä lähteet tullaan sulkemaan ensimmäisten joukossa, mikäli öljyn hinta tulisi selvästi alaspäin.

Teknologinen kehitys on ollut tähän asti todella nopeaa, mutta uskon tämän johtuvan normaalista oppimiskäyrä-ilmiöstä. On luonnollista, että täysin uuden teknologian tai tuotantomenetelmän käyttöönoton alkuvaiheessa oppimiskäyrä on jyrkästi nouseva. Kulmakerroin kuitenkin tyypillisesti loivenee ajan kuluessa. Lisäksi on oleellista huomioida, että porausteknologian kehitystä on kahdentyyppistä: toiset menetelmät vain mahdollistavat nykyisten olemassaolevien lähteiden hyödyntämisen nopeammin (ts. eivät kasvata reservejä), kun taas toiset mahdollistavat uusien ennen hyödyntämättömien lähteiden käyttöönoton (kasvattavat reservejä). Ainoastaan jälkimmäisen kaltainen teknologinen kehitys mahdollistaa tuotantopotentiaalin kasvun pitkällä aikavälillä. Ensimmäinen puolestaan vain kasvattaa tämän päivän tuotantoa huomisen kustannuksella.

Itse en ole vielä sijoittanut omia rahojani liuskekaasun ja -öljyn tuottajiin. Pyrin kuitenkin seuraamaan toimialan kehitystä uusien sijoitismahdollisuuksien varalta. Uskon, että toimialalle sijoittaessa on ensiarvoisen tärkeää olla valikoiva yhtiöiden suhteen. Uskon, että yhtiöiden menestyminen riippuu täysin siitä, kuinka laadukas johto kyseisellä yrityksellä on. Tämä siitä syystä, että johdon on kyettävä jatkuvasti valitsemaan uusia investointikohteita yhä haastavammissa geologisissa olosuhteissa. Vaikka olenkin hieman skeptinen toimialasta keskimäärin, ei se silti tarkoita sitä, etteikö osakepoiminnalla pystyisi löytämään helmiä tältä toimialalta.

Mikäli et halua sijoittaa itse tuottajiin, mutta haluat silti olla mukana liuskebuumissa, kannattaa harkita laitevalmistajia, joilta löytyy kriittistä teknologista osaamista epätavallisiin energiantuotantomuotoihin liittyen. Näitä yhtiöitä ovat mm. Halliburton (HAL), Schlumberger (SLB) ja Baker Hughes (BHI).

Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, niin tämä artikkeli kannattaa lukea. Kirjoitus on pessimistinen, mutta perustelee argumenttejaan hyvin.

*****************************************************************

Kansikuvan lähde: Bloomberg.com

Kirjoittajalla ei kirjoitushetkellä ole suoria omistuksia tekstissä mainituissa yhtiöissä.

Seuraa Twitterissä: @Timotikkala

Lähetä palautetta tai aihe-ehdotuksia: tikkala.timo85@gmail.com

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Muutamia yleishavaintoja Helsingin pörssistä

Su, 19/10/2014 - 21:48

Suomi-sijoittaja tarkastelee potentiaalisia ostokohteita usein kotimarkkinalähtöisesti. Henkilökohtaisesti pyrin poimimaan aina yksittäisiä laatuyhtiöitä kokonaisten indeksien sijaan, mutta välillä lienee virkistävää tarkastella myös kokonaisen osakeindeksin koostumusta. Helsingin pörssin kaikkien yhtiöiden yhteenlaskettu markkina-arvo on tällä hetkellä 214,4 miljardia euroa. Tarkastelen tässä merkinnässä yleisesti kotipörssimme rakennetta ja ennakoin hieman lähiaikojen mahdollista kehityskaarta suurten yhtiöiden keskinäisessä kehityksessä suhteessa toisiinsa.

On varsin kiistatonta, että Helsingin pörssi on maailman mittakaavassa eräänlainen reunamarkkina, jonka yhtiövalikoima on rajallinen. Esimerkiksi auto-, ase-, kosmetiikka ja tupakkateollisuus puuttuvat sijoituskohteiden kotimaisesta valikoimasta juuri nyt kokonaan.

Myös menestyvien suuryhtiöidemme määrä on kansainvälisessä pörssitarkastelussa verrattain pieni, minkä johdosta kymmenen tämän hetken arvokkaimman yhtiömme yhteenlaskettu markkina-arvo edustaa koko Helsingin pörssin markkina-arvosta 74,1 prosenttia. Toisin sanoen pörssin yleiskehitykseen vaikuttaa erittäin merkittävällä tavalla kahden käden sormilla laskettava määrä yhtiöitä.

Kovin suuria muutoksia Helsingin pörssin yhtiövalikoiman rakenteeseen ei liene tulossa lähiaikoina, johtuen lähinnä pörssilistautumisen yleisistä esteistä esimerkiksi verotuksen kannustavuuteen liittyen. Luonnollisesti kuitenkin Fazerin ja Pauligin tapaiset yhtiöt olisivat erinomainen piristysruiske sekä kansankapitalisimille että kotimaiselle pörssimarkkinalle.

Helsingin pörssin markkina-arvoltaan suurimmat yhtiöt ovat tällä hetkellä seuraavat:

1. Nordea 39,0 miljardia euroa
2. Nokia 23,7 miljardia euroa
3. TeliaSonera 22,0 miljardia euroa
4. Sampo 20,4 miljardia euroa
5. Kone 16,7 miljardia euroa
6. Fortum 15,8 miljardia euroa
7. Wärtsilä 6,4 miljardia euroa
8. UPM-Kymmene 5,8 miljardia euroa
9. Stora Enso 4,9 miljardia euroa
10. Neste Oil 4,1 miljardia euroa

Edeltävä listaus kuvaa yhtiöiden osakekantojen nykyisiä markkina-arvoja, joten se ei ota huomioon yhtiöiden taseiden korollisia nettovelkoja.

Pohjoismaiden suurin pankki, Nordea, on kiistatta myös markkina-arvoltaan Helsingin pörssissä listattujen yhtiöiden selvästi suurin toimija. Yhtiöoikeudelliselta kotipaikaltaan Nordea on luonnollisesti ruotsalainen, mutta tässä tarkastelussa pankki lasketaan mukaan Helsingin pörssin rinnakkaislistauksensa vuoksi.

Nordean osake on laskenut yli 15 prosenttia kuluvan vuoden huippulukemistaan, vaikka pankin tuloskehitys on nousujohteista ja liiketoiminnan kustannustalkoot etenevät suunnitellusti. Ottaen huomioon Nordean yli kuuden prosentin konsensuksen mukaisen osinkoennusteen ensi keväälle, on vaikea nähdä, miten pankki voisi menettää lähiaikoina selvän kärkisijansa. Pankkikriisin leimahtamisen se todennäköisesti vaatisi, mutta siinä skenaariossa muidenkin yhtiöiden osakekantojen markkina-arvot ottaisivat osumaa, tasaten tilannetta.

Nokia on saanut liiketoimintapalettinsa jälleen kilpailukykyiseen asentoon, ja yhtiö on palannut tukevasti osingonmaksukykyiseksi. Yhtiön viimeisimmät osavuosikatsaukset myös viestivät edelleen vahvana jatkuvasta liiketaloudellisesta kehityskaaresta, joten synkkää pudotusta ei Nokialle uskalla ennakoida lähitulevaisuudessa.

Voin tässä yhteydessä myös reilusti tunnustaa, etten olisi uskonut Nokian tällaiseen nousuun vielä pari vuotta sitten – joskin näen, että yhtiön omistaja-arvon kehityksen käänne on saanut alkunsa ennen kaikkea epäorgaanisen kasvun puolella yritysjärjestelyin, ei niinkään operatiivisella puolella, vaikka sekin on suoriutunut varsin vahvasti.

Yrityskauppakulttuurillemme poikkeavasti näyttää siltä, että nykymuotoinen Nokia on tehnyt molemmat 2010-luvun parhaista suomalaisista yrityskaupoista, ainakin Helsingin pörssin yhtiöiden viitekehyksessä: ensin hiipuvan matkaviestintoiminnon myynti h-hetkellä Microsoftille, ja toisaalta käytännössä edeltävän myynnin kanssa samanaikaisesti suoritettu verkkoyksikön sataprosenttinen haltuunotto.

Nokian hyvästä kehitysurasta huolimatta rohkenen ennakoida, että vuoden kuluttua TeliaSonera on Helsingin pörssin toiseksi arvokkain yhtiö. Perustan näkemyksen keskeisesti teleoperaattorin nykyhetken verrattain alhaiseen lähtöarvostukseen.

TeliaSonera maksanee lähivuosina noin seitsemän prosentin osinkotuottoa nykykurssilleen, joten mikäli yhtiön liiketoiminnasta kantautuu markkinoille orastaviakin positiivisia signaaleita tuloskasvuun kääntymisen suhteen, lienee 10–20 prosentin tasokorjaus tosiasia osakekannan markkina-arvoon. Tästä yksinkertaisesta lähtökohdasta käsin olen hankkinut yhtiön osakkeita itselleni viime aikoina.

Finanssikonserni Sammon osake on kohonnut parin viime vuoden aikana nopeammin kuin yhtiön osakekohtainen tulos ja osinko. Tästä johtuen sinänsä erittäin laadukkaasta ja hyvin johdetusta liiketoiminnasta saa maksaa tänään lähihistoriaa korkeampia arvostuskertoimia. Konkreettisimmin tämä näkyy efektiivisen osinkotuoton laskuna uusille Sampoon kohdistuville sijoituksille, joskin jälleen ensi keväänä osakekohtainen voitonjako kohonnee selvästi, vaikuttaen tuottoprosenttiin.

Koska pitkässä juoksussa osingonjaon kehityskaari määrittää myös osakekannan markkina-arvon kehitystä, lienee luontevaa olettaa, etteivät Sammon seuraavat pari vuotta ole samanlaista nousukiitoa kuin pari viimeisintä. Toivon tietysti osakkeenomistajana olevani väärässä tämän suhteen, mutta osien summa -laskelman perusteella Sammon vakuutustoiminnoilla alkaa olla jo huikea hintalappu. Toisin sanoen liiketaloudellisin mittarein erinomainen yritysjärjestelykään ei toisi todennäköisesti enää rakettinousua Sammon markkina-arvoon, koska ”kaikki mahdollinen hyvä alkaa olla jo hinnassa” lyhyellä tähtäimellä.

Helsingin pörssin viidenneksi arvokkaimman yhtiön tittelistä kisaavat Kone ja Fortum. Ensin mainitun osakekurssi on lentänyt vaakatasossa viimeisen vuoden ajan, huolimatta ennätyksellisestä tuloskehityksestä. Aasian kasvuvauhdin jatkuessa verrattain hyvänä – olettaen, että shokkeja ei ilmaannu – uskon Koneen pitävän Fortumin takanaan myös tulevan vuoden aikana.

Fortumin lyhyen tähtäimen kiitoa heikentänee yhtiön miljardi-investointi Venäjälle, joka kärsii nyt paitsi poliittisesta epävarmuudesta ja siitä seuranneesta riskipreemioiden kasvusta, myös ruplan vajoamisesta ja itämarkkinoille asetetusta tulostavoitteesta jäämisestä. Kuitenkin Fortumin pääomistajan, Suomen valtion, sammumaton osinkojano pitänee jonkinlaista huolta kurssitasosta, erityisesti osinkokevään lähestyessä aikanaan.

Helsingin pörssin markkina-arvolla mitattuna kymmenen kärjen ulkopuolelle jäävät tällä hetkellä niukalla marginaalilla seuraavat yhtiöt:

11. Metso 4,1 miljardia euroa
12. Orion 3,8 miljardia euroa
13. Nokian Renkaat 3,3 miljardia euroa
14. Elisa 3,3 miljardia euroa

Kymmenen kärjen ulkopuolelta näen lähivuosien aikana parhaat kasvumahdollisuudet ”viiden miljardin euron” kerhoon Metsolla ja Nokian Renkailla. Ensin mainitulla ongelma on toimialakohtaisesti suhdanteesta kiinni, siinä missä viimeksi mainitulla kyse on ennen kaikkea Venäjän tilanteen kehittymisestä.

Kaikkiaan molempien mainittujen yhtiöiden liiketoimintaideat, tuotteet ja palvelut ovat erittäin järkeviä ja todisteellisesti jo kannattavuutensa osoittaneita. Mainitut yhtiöt ovat toki nykyhinnoin myös kiinnostavia yritysostokohteita ulkomaisin silmin.

Myös Orion ja Elisa lukeutuvat silmissäni verrattain hyviin yhtiöihin, mutta niitä vaivaa sama tauti kuin Sampoa: nollakorkojen aikakausi on kirittänyt osakekursseja liiketoimintojen todellisia kasvuvauhteja ripeämmin, joten jatkossa näiden yhtiöiden arvostustason nousulle ei ole realistista asettaa samanlaisia nousuodotuksia kuin joita lähihistoriassa olemme nähneet realisoituvan.

Mainittakoon lopuksi, että kaikki tässä merkinnässä mainitut Helsingin pörssin arvokkaimmat yhtiöt ovat osingonmaksajia, valtaosa jopa erinomaisia sellaisia. Se kertonee jotain osingonjaon ja sijoituksen markkina-arvon välisestä kohtalonyhteydestä.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Sammon, Elisan, TeliaSoneran, Nokian Renkaiden ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Stuck in Customs / Foter / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ahlstromin kulissien takana outoja liikkeitä

Pe, 17/10/2014 - 23:17

Ahlstromin pörssitaival on masentava. Yhtiö tuli pörssilistalle maaliskuussa 2006 myytyään yleisölle osakkeita 22 euron hintaan. Lupaavan alun jälkeen osakekurssi on lähes jatkuvasti heikentynyt nykyiseen noin seitsemän euron tasolle. Vielä pahempaa on, että tuloksentekokyky ja osingonmaksukyky ovat myös hiipuneet pahasti. Tämän epäsuotuisan kehityksen seurauksena osakkeen likviditeetti on kuivunut kokoon. Vähänkään isompien määrien myynti pörssin kautta on lähes mahdotonta. Yhtiön perustajan Antti Ahlströmin jälkeläisiä on satoja, ja he ovat aina käyttäneet valtaa yhtiössä. Nyt näyttää siltä, että suku on hermostunut tahmeaan kehitykseen ja että kulissien takana tapahtuu asioita, jotka eivät välttämättä ole ulkopuolisten osakkeenomistajien edun mukaisia.

Hyvien vuosien 2005 ja 2006 jälkeen Ahlstromin tulos on ollut vaatimaton ja käynyt muutaman kerran jopa miinuksen puolella. Heikko kannattavuus on hämmästyttävä ottaen huomioon yhtiön vahva globaali markkina-asema erilaisiin kuitumateriaaleihin pohjautuvissa tuotteissa. Suku on aina arvostanut runsaita osinkoja, mutta myös osinkovirta on ehtymässä. Vielä vuodelta 2011 jaettiin 1,30 euroa, viime vuodelta enää 0,30 euroa.

Jonkinlaista väreilyä on ollut ilmassa Ahlstromin kulissien takana jo alkuvuonna, kun yhtiöstä lähti kolme johtoryhmän jäsentä, viimeksi toimitusjohtaja Jan Lång. Kesäkuusta lähtien italialainen Marco Levi otti vetovastuun yhtiöstä.

Pysäyttävä ja todella harvinainen pörssitiedote saatiin lokakuun alussa, kun kerrottiin, että Ahlstromin hallituksen puheenjohtaja Pertti Korhonen eroaa. Kuten lähes aina vastaavissa tapauksissa todellista syytä eroon ei kerrottu. Korhosen tilalle uudeksi puheenjohtajaksi tuli suvun edustaja Robin Ahlström. Häntä ei kuitenkaan edeltäjänsä mukaisesti kelpuutettu yhtiön nimitystoimikunnan puheenjohtajaksi, vaan siihen valittiin toinen suvun edustaja, Thomas Ahlström. On mielenkiintoista seurata, kuka on nimitystoimikunnan ehdokas hallituksen puheenjohtajaksi ensi kevään yhtiökokouksessa.

Kauppalehti tiedusteli lokakuun puolivälissä syytä Korhosen lähtöön. Robin Ahlström ilmoitti mm., ettei lähtöön liittynyt minkäänlaisia erimielisyyksiä tai riitoja, ei myöskään valtataistelua. Samalla hän ilmoitti mm. seuraavaa: ”Yrityksessä on tapahtunut rakennemuutoksia ja meillä on hyvä momentum päällä. Omistajat haluavat ottaa vieläkin kiinteämmän otteen yrityksestä ja lisätä dynamiikkaa, jota jo on havaittavissa. Halutaan laittaa vielä isompi vaihde päälle.” Ehkä ratkaisun avain piilee myös seuraavassa lausunnossa: ”Meillä on hyvä dynamiikka päällä ja se vaatii hands on –toimintaa myös hallitukselta ja sen puheenjohtajalta.” Robin Ahlström antoi muun muassa ymmärtää, että Korhosen erokirjeen taustalla olisivat olleet tämän kiireet Outotecin takia.

Ahlströmin selitykset lähdön syistä eivät kuulostaneet kovin uskottavilta. Ilmeisesti niiden takia Korhonenkin päätti luopua vaiteliaisuudestaan, ja ilmoitti heti seuraavan päivän Kauppalehdessä, että hänen lähtönsä taustalla on näkemyserot ”joidenkin omistajatahojen” kanssa. Korhonen korosti, ettei hänen eronsa liittynyt ajankäyttökysymyksiin eikä Outotecin johtamiseen. Yllätyslähdön taustalla oli Korhosen mukaan näkemyserot siitä, ”miten omistajaohjausta tulisi hoitaa” sekä siitä ”mitä on hyvä hallitustyöskentely” ja ”kuinka parhaiten varmistetaan omistaja-arvon kehittyminen”.

Korhosen selitys kuulostaa verhoiltunakin pahaenteiseltä. Yhtiö ja sen omistajat kärsivät, mikäli hallitus tai pääomistajat ovat riidoissa keskenään tai mikäli jotain on tekeillä, mitä puheenjohtaja ei hyväksy. Meidänkin korviimme on kantautunut epämääräisiä huhuja suvun keskinäisistä erimielisyyksistä, joten ilmeisesti ei ole savua ilman tulta. Olisi mitä pikimmiten saatava selvyyttä siitä, mitä on mahdollisesti tapahtumassa yhtiössä ja ovatko ulkopuoliset vähemmistöomistajat jäämässä suvun tai joidenkin suvun edustajien jalkoihin. Avainasemassa lienee Ahlstromin suurin omistaja Ahlström Capital.

Robin Ahlströmin vaatima entistä tiukempi ote yhtiöstä saattaa pahimmillaan merkitä yhtiön vetämistä pois pörssistä. Tällainen toimenpide olisi törkeä, sillä yleisölle kalliilla myytyjä osakkeita ostettaisiin pois pilkkahintaan. Ainakin alkuvaiheessa suostuminen ostotarjoukseen on muodollisesti vapaaehtoista, mutta käytännössä pakollista, ellei halua odottaa pakkolunastusta. Vaikka ostotarjous ei saavuttaisi 90 prosentin rajaa, ilman todellisia markkinoita olevien osakkeiden omistaminen ei ole kovin houkuttelevaa. Kasinokaudella 1980-luvun loppuvuosian ja 1990-luvun alkuvuosina nähtiin esimerkkejä samankaltaisesta härskiydestä. Tällainen esimerkki oli mm. Tunturipyörä: pääomistaja halusi ostaa takaisin piensijoittajille kalliilla myydyt osakkeet laman takia tuntuvasti halventuneeseen hintaan.

Lopuksi on rehellisyyden nimessä todettava, ettei Ahlstromin kurssikehitys ole ollut ihan niin surkea kuin miltä näyttää. Vuonna 2013 yhtiö luopui erikoispapereiden valmistuksesta siirtämällä liiketoiminta-alueet Label and Processing Europe ja Coated Specialties kesäkuussa 2013 pörssilistalle otetulle Munksjö Oyj:lle. Samalla Ahlstromin omistajille jaettiin 27.5.2013 ja 27.11.2013 Munksjön osakkeita.

Mikäli haluaa välttyä verotuksen aiheuttamalta päänsäryltä, ei pidä missään nimessä myydä Ahlstromin ja Munksjön osakkeita. Verohallinto on antanut ohjeet siitä, miten Ahlstromin alkuperäinen hankintahinta pitää jakaa nykyisen Ahlstromin osakkeiden sekä kummassakin jakautumisessa annettujen Munksjö-osakkeiden kesken. Erikseen on vielä Ahlstromin hankintahinta ensimmäisen jakautumisen jälkeen, mutta ennen toista jakautumista. Keittoa hämmennettiin lisää keväällä, kun Ahlstromin osakkeenomistajat saivat osinkona Munksjön osakkeita. Näillekin osakkeille on määrätty hallinnollisesti ”hankinta-arvo”. Lopputulos on, ettei maasta taida löytyä montakaan veroasiantuntijaa tavallisista piensijoittajista ja verovalmistajista puhumattakaan, jotka osaisivat laskea oikein Ahlstromin ja Munksjön hankintahinnat ja niiden mahdollisesti aiheuttamat luovutusvoitot tai –tappiot.

Ongelmia ilmenee toki myös muissa osakkeissa, kunhan omistusaika on riittävän pitkä. Kuinkahan moni osaa selvittää oikein erilaisten osakeantien, splittien, jakautumisten ja osakevaihtojen vaikutus alkuperäiseen hankintahintaan, kun osake on hankittu vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten? Lisäksi pitää myös muistaa vähentää hankintahinnasta vuosien saatossa maksetut pääomanpalautukset. Tuskin on kuvittelua, että samanlaisesta sijoituksesta voi syntyä yhtä monta vaihtoehtoa luovutusvoitoksi tai -tappioksi kuin mitä on sijoittajia. Sijoitustuloksen selvittäminen verottajaa varten ei ole pelkästään tyhjänpäiväistä ja aikaa vievää näpertelyä vaan suoranaista hölmöilyä verovelvollisten kustannuksella.

Edellä oleva puhuu vahvasti hankintameno-olettaman järkeistämisen ja laajentamisen puolesta. Nykyiset 20 ja 40 prosentin olettamat edellyttävät, että alle kymmenen vuotta omistettujen osakkeiden hinnat pitää vähintään viisinkertaistua ja yli kymmenen vuotta omistettujen 2,5-kertaistua, jotta hankintameno-olettama ei johtaisi todella kohtuuttomaan ja perusteettomaan verotukseen. Mainitut kertoimet paljastavat, ettei verolakeja säätävilla politiikoilla ole alkuunkaan realistista käsitystä osakkeiden kurssikehityksestä.

Meillä on osakkeita Ahlstromissa ja Munksjössä.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Strategiani Sharevillessä on tylsääkin tylsempi

Pe, 17/10/2014 - 17:18

Olen tylsä pitkäjänteinen säästäjä. En usko voivani ajoittaa markkinoita. Ammattilaiset tutkitusti tuhoavat lisäarvoa yrittäessään ajoittaa markkinoiden liikkeitä. En myöskään usko osaavani poimia yritysrusinat taikinasta. Useimmat eivät tähän pysty, johdonmukaisesti ja pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.

Siksi keskityn kahteen asiaan: kulujen minimointiin ja pitkäjänteisyyteen. Siihenkään ei moni pysty, mutta se on valitsemani tie. Pidän tästä tavasta sijoittaa siksi, että minun ei tarvitse huolestua tai välittää markkinoiden liikkeistä.

Tiedän että säästöni eivät tule olemaan ehdotonta parhaimmistoa kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Toisaalta tiedän jo tänään, että kahdenkymmenenvuoden kuluttua olen saanut sijoituksilleni tuoton, joka kuuluu parhaimpaan neljännekseen. Se riittää minulle.

Minimoimalla kulut tiedän tosiaan jo tänään, että sijoitukseni tulee olemaan suhteellista parhaimmistoa, koska muiden tuottoja rasittaa korkeat kulut. Korkeat kulut saattavat antaa sinulle vielä parempaa tuottoa kuin mitä minä tulen saamaan. Mutta tilastollisesti näin ei tule olemaan, koska korkeammat kulut syövät tuottoja.

Näin ollen noin kolme neljäsosaa sijoittajista jäävät markkinoiden keskimääräiselle tuotolle. Luovun siis parhaimman tuoton tavoittelemisesta, saadakseni ylimpään neljännekseen kuuluvan menestyksen varmuudella.

Niin kuin Sharevillesta voi nähdä, olen sijoittanut tasapainoin kaikkiin pohjoismaisiin täysin kuluttomiin Superrahastoihin. Käteistä minulla on suhteellisen paljon koska markkinoilla olevat riskit ovat nyt historiallisen tapissa. Kunhan riskit vähenevät, oli markkinat missä tahansa, sijoitan loput.

Sharevillessä olen siksi aikamoinen tylsimys. Se on minun tyylini. Järkevä ja kannattava sijoittaminen on pitkäjänteistä ja tylsää. Siksi haenkin viihdettä enneminkin Netflixistä kuin pörssistä.

 

Löydät kuvitteellista ja käytännön näyttöä väittämästäni täältä.

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Shareville sijoitusstrategian tukena?

Pe, 17/10/2014 - 17:00

Nordnetin innovaatiojohtaja Jan Dinkelspiel paljastaa videolla oman sijoitusstrategiansa kulmakivet. Nordnet Suomen maajohtajanakin aiemmin työskennellyt Jan on toiminut sijoittamisen kentällä jo 20 vuotta.

Jan myöntää, että sijoittajana hänellä on kaksi puolta. Päätöksiä tulee tehtyä osittain rationaalisesti lukuja tutkimalla, mutta toisinaan myös tunteet ottavat vallan. Itsekuria sijoittamiseen kaipaava Jan kokee, että Shareville auttaa sijoittajia tekemään fiksumpia päätöksiä. Hän kertoo saavansa itsekin Sharevillestä apua juuri päätösten punnitsemiseen, sillä Sharevillessä ollessaan sijoituspäätöksiä tulee perusteltua sekä itseään että muita käyttäjiä varten. Myös vastuuntunto seuraajia kohtaan estää Jania tekemästä hätiköityjä liikkeitä pörssissä. Seuraa Janin sijoituksia Sharevillessä.

Katso, miten Jan valikoi sijoituskohteita:

Haluatko muita näkemyksiä? Lue Martin Paasin blogikirjoitus hänen sijoitusstrategiastaan Sharevillessä.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Osakkeet nyt historiallisen kalliita Shillerin P/E-luvulla

To, 16/10/2014 - 19:13

Tarkastelin reilu vuosi sitten pörssiosakkeen hinnoittelua suhteessa yhtiön viimeisten 12 kuukauden tulokseen P/E-luvun eli tuloskertoimen kautta. Käsittelen tässä merkinnässä yleisemmän tason markkinahinnoittelua kuvaavaa Shillerin P/E-lukua, pitäytyen kuitenkin hyvin perustason esittelyssä tunnusluvun osalta.

Tavanomaista P/E-lukua kutsutaan tuloskertoimeksi, koska se kertoo sijoittajalle, kuinka monessa vuodessa yhtiö maksaa osakkeensa nykyhinnan takaisin liiketoimintansa nettotuloksen kautta. Esimerkkinä P/E-luvulla 10 hinnoiteltu yhtiö tuottanee 10 prosentin vuotuisen keskituoton sijoittajalle, jos liiketoiminnan tuloskunto säilyy entisellään myös jatkossa.

Tunnusluvussa tarkastelun huomio kohdistuu näin ollen siihen, miten yhtiö ansaitsee todellisuudessa suhteessa osakkeensa nykyhintaan. Tällä ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä seuraava sijoittaja on mahdollisesti osakkeesta huomenna valmis maksamaan.

Osakkeen tuloskerroin saadaan laskettua jakamalla yhtiön osakekurssi (P) liiketoiminnasta ansaitulla osakekohtaisella tuloksella (EPS). Samaan lopputulokseen johtaa myös vaihtoehtoinen polku, jossa yhtiön koko osakekannan markkina-arvo (P) jaetaan yhtiön absoluuttisella eli rahamääräisellä nettotuloksella (E). Pian tarkasteltavassa Shillerin P/E-luvussa voidaan verrata koko pörssi-indeksin markkina-arvoon kaikkien pörssiyhtiöiden yhteenlaskettua tulospottia (tietyin aikasarjoin ja oikaisuin), jolloin saadaan kuva vallitsevasta markkinahinnoittelusta.

P/E-luvun kaava on siitä yksinkertainen, että muuttuja P saadaan katsottua suoraan osakemarkkinoilta pörssikurssista. Tunnusluvun tulosmuuttujan E sisältöön tulee kuitenkin kiinnittää runsaasti huomiota, koska laskukaavassa tulosta osoittava muuttuja E on problemaattinen. Sen paikalle voidaan asettaa “monenlaisia tuloksia”.

Analyysin tässä vaiheessa E tarkoittaa aina pörssiyhtiön varsinaisessa liiketoiminnassaan ansaitsemaa tulosta, eikä esimerkiksi osakkeen tuottoja. Kaavan muuttujaksi E soveltuvat ainakin seuraavat vaihtoehdot:

1) kuluvan kalenterivuoden tulosennuste
2) edellisen kalenterivuoden toteutunut tulos
3) liukuva edellisten 12 kuukauden toteutunut tulos
4) liukuva tulevien 12 kuukauden tulosennuste
5) jokin painotettu keskiarvo historiallisista tuloksista
6) jokin painottamaton keskiarvo historiallisista tuloksista
7) jokin eksoottisempi vaihtoehto

Tuloskertoimen tulkinnassa melko suoraviivaisena oletuksena on, että yhtiön nettotulos säilyy täysin muuttumattomana tulevina vuosina suhteessa tarkasteluhetkeen. Indikaattorina P/E-luku on siis korkeintaan suuntaa antava – tosin ei aivan kirjaimellisesti, koska tunnusluku ei ota lainkaan kantaa yhtiön tuloksen kasvuvauhtiin tai edes tulosmuutoksen suuntaan.

Sikäli kun kohdeyhtiön tulos säilyy jokseenkin muuttumattomana sijoitushetkestä lähivuodet eteenpäin, voidaan P/E-luku käsittää eräänlaiseksi osakesijoituksen takaisinmaksuajaksi, jossa takaisinmaksu toteutuu yhtiön todellisen liiketoiminnan ansaintakyvyn kautta.

Tunnusluvulle on ominaista, että nopeasti kasvaville pörssiyhtiöille sallitaan keskimääräistä korkeampi P/E-luku. Tämä perustuu siihen, että nykyhetken tuloksesta laskettava korkea tuloskerroin kompensoituu tulevien vuosien tuloskasvulla, jolloin esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden päästä saavutettavasta nettotuloksesta laskettava P/E-luku muodostuu sijoittajan omalle hankintahinnalle mahdollisesti hyvinkin alhaiseksi. Tietysti pitkällä aikavälillä sijoittajan on huomioitava tarkastelussa paitsi osakeomistusten hankintahintoihin lasketun arvostuksen lasku, myös tuottovaatimuksen toteutuminen.

P/E-luvun tulkinta ei ole kuitenkaan aina yksinkertaista, koska erilaiset tilikauden aikana syntyvät kertaluonteiset erät vaikeuttavat yhtiön todellisen tuloksentekokyvyn määrittelemistä. Myös luonteeltaan niin sanotuissa syklisissä eli suhdannekierron aikana voimakkaasti elävissä liiketoiminnoissa on haastavaa arvioida keskimääräistä tuloskuntoa. Tuloskerroin onkin sijoituspäätöksen näkökulmasta luotettavimmillaan silloin, kun yhtiön tuloskehitys on ennustettavaa ja vakaata.

Tavallista alhaisempi P/E-luku on usein aliarvostetun osakkeen tunnusmerkki. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että alle kymmenen P/E-luvut ovat alhaisia toimialasta riippumatta. Sijoittajan on kuitenkin syytä kiinnittää erityishuomiota P/E-analyysiin syklisten yhtiöiden kohdalla, koska näiden P/E-luvut ovat yleensä alhaisimmat silloin, kun varsinaiset liiketoiminnot elävät suhdannehuippua ja kannattavuus on tapissa.

Kuvatussa tilanteessa yhtiökohtaisella kannattavuudella on jatkossa lähinnä laskuvaraa, mikä voi konkretisoida sijoittajalle niin sanotun P/E-ansan, jossa hetkellisesti alhaiselta näyttänyt P/E-luku ”normalisoituu” yhtiökohtaisen kannattavuuden eli yhtälön tuloksellisuutta osoittavan muuttujan (E) laskun kautta. Piru ei siis välttämättä näyttäydy korkeassa P/E-luvussa, vaan siinä, miten E on muodostunut.

Suhdannetekijöitä tasoittava menetelmä osakemarkkinahinnoittelun tarkastelussa on hyödyntää niin sanottua Shillerin P/E-lukua. Kun normaali P/E-luku lasketaan yleensä jakamalla osakkeen nykyhinta yhtiön viimeisimmällä 12 kuukauden tuloksella, hyödynnetään koko osakemarkkinan hinnoittelua kuvaavassa Shillerin kaavassa S&P 500 -indeksiyhtiöiden kymmenen vuoden inflaatiopainotettua keskiarvotulosta. Shiller pyrkii hahmottamaan liiketoiminnan reaalisen normaalituloksen suhdanteiden yli.

Tänään Shillerin P/E-luku on Yhdysvalloissa yli 26 seuraavan kuvan osoittamalla tavalla.

Shillerin P/E-luku maaliskuu 2009 – syyskuu 2014

Yhdysvalloissa nykyinen pörssinousu alkoi maaliskuussa 2009, jolloin Shillerin p/e-luku oli 13,3. Tänään se on 26,1 – lähes kaksinkertainen.

Vaikka edellä esitetty kuvaaja korostaa finanssikriisin synkimmän kuopan verrattain alhaista tunnusluvun lähtötasoa, on erittäin pitkällä aikavälillä Shillerin P/E-luvun historiallinen keskiarvo sekin vain 16,6. Osakemarkkinoiden nykyhetken arvostustaso on 57 prosenttia sitä korkeampi.

Yli sadan vuoden pituisessa aikasarjassa historian alhaisin Shillerin P/E-luku on ollut 4,8. Vastaavasti korkein taso on yltänyt jopa tasolle 44,2. Näin ollen tunnusluvun nykytasosta ei voida suoraan vetää johtopäätöstä, että osakkeilla olisi lyhyellä tähtäimellä ainoastaan yksi suunta.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: mikecogh / Foter / CC BY-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ebolan ajankohtaisin riski osakemarkkinoille on sen aiheuttama pelko

Ti, 14/10/2014 - 13:01

Ebola ei ainakaan nykyisen tiedon mukaan leviä kuin ruumiinnesteiden välityksellä. Lisäksi ihmisen pitää oireilla ennen kuin näistäkään nesteistä tulee tartuttavia. Pahoinvointisia ihmisiä ei siksi päästetä lentokoneeseen. Ebola rantautuikin Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan ilmeisesti oireilemattoman viruksenkantajan kautta. Kukaan samassa lentokoneessa olleista ei saanut tartuntaa, vaikka pitkillä lennoilla pytyt ovatkin kovassa käytössä.

Homma hanskassa?

Tartuntoja hoitavat ihmiset näyttävät kuitenkin suojapuvuissaan lähinnä astronauteilta. Länsimaista pelkotilaa toppuutellaan sillä, että täällä sairastuneita osataan hoitaa siten, että epidemia ei leviä. Silti Ebola-potilasta hoitanut sairaanhoitaja sai tartunnan Texasissa. Potilaan yhdeksän päivän hoitokustannukset nousivat 500 000 dollariin. Nyt myös toinen sairaanhoitaja on sairastunut tautiin. Näyttö länsimaiden ebolavalmiudesta ei toistaiseksi ole ollut kovinkaan vakuuttavaa.

Ebolaa vuodesta 1976

Ensimmäinen Ebola tapaus todettiin vuonna 1976. Tähän mennessä pahin epidemia johti 280 ihmisen kuolemaan. Nykyinen epidemia on (tätä kirjoittaessa) maaliskuusta lähtien tappanut 4 033. Todettuja ja epäiltyjä tapauksia on tällä hetkellä 8 400. Konsensus on kuitenkin se, että tälläkin kertaa tartunnat saadaan taltutettua. Kutakuinkin ajoissa?

Vaikka osakemarkkinoilla pientä hermostuneisuutta onkin huomattavissa, Ebolan osuutta tästä hermoilusta on vaikea arvioida. Maailmalla on nyt paljon pilviä osakesijoittajan taivaalla.

Mielikuva Ebolasta

Ebolan todennäköisin ja ajankohtaisin riski osakemarkkinakehitykseen ei ole se, että ihmiskunnasta katoaa kolmannes, vaan se, että ihmiset lopettavat matkustamisen. Olemme jo nähneet ensimmäiset kuvat Hazmat-puvuissa kahisevista viranomaisista lentokoneen käytävällä, epäonnistuneen pilan seurauksesta. Mikäli meneillään oleva Ebola-sekoilu jatkuu, on mahdollista, että monet jättävät matkan väliin.

Huomionarvoista on se, että ihmiskunnan syvien rivien mielikuva asiasta riittää. Eli vaikka todennäköisyys sairastua Ebolaan virusta kantavalta kanssamatkustajalta olisikin nolla, mielikuva lentokoneen ainaisesti kiertävästä ilmasta (50% tulee ulkoa), likaisista käymälöistä ja lentoemäntien ruoanjätteitä käsittelevistä hanskoista saattaa riittää matkustushaluttomuuden syntyyn.

Ebolan riski osakemarkkinoille

Kun matkustushaluttomuus savuttaa lakipisteen, se leviää Ebolaakin nopeammin. Koska kyse on mielikuvasta, yksittäinen, laajasti ja räikeästi uutisoitu tapaus voi riittää matkustushaluttomuuden syntyyn, maailmanlaajuisesti, lähes hetkessä. Siinä piileekin Ebolan ajankohtaisin riski osakemarkkinakehitykselle.

Ebolan riski ihmiskunnalle on jo sitten ihan toinen juttu.

 

Taustaa: Matkustaminen edustaa välillisesti ja suoraan noin 9 prosenttia maailman taloudesta. Fyysisten tapaamisten ja videotapaamisten hyödyt ja haitat. Esimerkkejä videotapaamisiin erikoistuneista yhtiöistä ovat esimerkiksi Polycom (PLCM), Mitel (MITL) ja West Corporation (WSTC). Matkustushaluttomuuden kehitystä voi reaaliaikaisesti seurata tästä indeksistä ja (jälkikäteen) todentaa esimerkiksi kansainvälisen ilmailuyhdistyksen IATAn kuukausitilastoista. Tietoa Ebolasta englanniksi ja suomeksi. Ebola suhteessa muihin epidemioihin, TIME-lehden kuvaajia.

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Onko Helsingin pörssi jo laskutrendissä?

Ma, 13/10/2014 - 12:28

OMX Helsinki 25 -indeksi on laskenut vuoden alusta 2,6 prosenttia. Valtaosa indeksiin kuuluvista suurista pörssiyhtiöistä on menettänyt osakekantansa markkina-arvoa kuluvana vuonna. Tosin, kun osingot huomioidaan, on kokonaistuotto vielä aavistuksen verran plussan puolella. Mahdollisen laskutrendin alkamista tulee joka tapauksessa tarkastella viimeisimmistä kurssihuipuista, ei kalenterivuoden alusta. Listasin tähän merkintään kurssiromahtajat suuruusjärjestykseen viimeisten 12 kuukauden aikana yhtiökohtaisesti saavutetusta huippukurssista nykyhetkeen.

Kurssimuutos viimeisten 12 kuukauden huippunoteerauksesta

Sampo: -4,8 %

**

Orion B: -7,7 %
Neste Oil: -7,9 %
Nokia: -8,5 %
Huhtamäki: -9,1 %
Kone: -9,5 %

**

Fortum: -10,1 %
Amer Sports: -11,1 %
Nordea: -14,4 %

**

Metso: -15,1 %
Kemira: -16,5 %
Elisa: -16,8 %
TeliaSonera: -17,8 %

**

Kesko B: -20,6 %
Valmet: -21,3 %
UPM-Kymmene: -21,2 %
Wärtsilä: -24,4 %

**

Stora Enso R: -27,7 %
Konecranes: -29,7%

**

Outokumpu: -36,9 %
Cargotec: -37,7 %
Nokian Renkaat: -38,3 %
Outotec: -46,1 %
YIT: -50,0 %

**

Jokaisen OMX Helsinki 25 -indeksiyhtiön osake on tänään selvällä marginaalilla alle viimeisten 12 kuukauden kurssihuippunsa. Vain joka kolmas yhtiö on säästynyt alle 15 prosentin kurssipudotuksella. Keskimäärin OMX Helsinki 25 -indeksin yhtiö on laskenut 21 prosenttia viimeisimmistä huipuistaan. Näyttääkö tämä vielä nousutrendiltä?

Huomionarvoinen havainto on, että ainoastaan Sammon osake on onnistunut pitämään pintansa alle viiden prosentin marginaalissa viimeisten 12 kuukauden huippunoteerauksestaan. Toiseksi parhaiten pitäneen Orionin kurssikehityksen huomioiden on mahdollista todeta, että ennustettava ja vahva osinkotuotto näyttää puolustavan yhtiön kurssitasoa verrattain hyvin nykyisessä nollakorkojen maailmassa. Tämä ei ole tietenkään tae tulevasta, mutta lähihistoria on näin edennyt.

Mainittakoon myös, että Aasiassa liiketoimintaansa kannattavasti kasvattava Kone on pysytellyt verrattain vakaalla kehitysuralla alle kymmenen prosentin kurssiluisullaan.

Arvatenkin heikoimmilla jäillä ovat olleet viime kuukausina Venäjä-sidonnaiset yhtiöt, kuten YIT ja Nokian Renkaat. Ultrasyklisellä sektorilla liiketoimintaa harjoittavan Outotecin osakekurssi on romahtanut enimmäkseen toimialakohtaisesti vaikean lyhyen aikavälin markkinatilanteen johdosta.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Sammon, Elisan, TeliaSoneran, Nokian Renkaiden, Outotecin ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: UW Digital Collections / Foter / No known copyright restrictions

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Sijoita USA:han alennetuin kuluin

Ma, 13/10/2014 - 09:46

Kaupankäynti USA:n markkinoilla on yhtä helppoa kuin Helsingin pörssissä. Nyt se on myös entistä edullisempaa. Nordnet laskee USA:n markkinoiden välityspalkkioita 13.10.2014 alkaen. Käyt kauppaa USA:ssa loppuvuoden ajan min. 10 € / 0,10 % (norm. min. 15 € / 0,12–0,30 %). Kerron alkavasta kaupankäyntikampanjasta lyhyesti tässä merkinnässä.

Kiihtyvää talouskasvua ja globaaleja jättejä

Yhdysvaltain talous on bruttokansantuotteella mitattuna edelleen selvästi maailman suurin. Vuonna 2008 kärjistyneen finanssikriisin jälkeen se on elpynyt verrattain hyvin ja yhtäjaksoisesti.

IMF:n mukaan Yhdysvaltain kansantalouden odotetaan kasvavan edelleen 1,7 prosentin vauhtia vuonna 2014. Kuluvan vuoden jälkeen IMF odottaa kasvuvauhdin kiihtyvän 3,0 prosenttiin vuonna 2015.

Suomessa kuluva vuosi 2014 on mitä ilmeisimmin kolmas peräkkäinen supistuvan talouden vuosi. Yhdysvaltain talouden ennustettu kasvukehitys on myös selvästi vauhdikkaampaa kuin euroalueella, jolle Euroopan komissio arvioi viime keväänä 1,2 prosentin kasvua kuluvalle vuodelle 2014. Arvio tehtiin kuitenkin huhtikuussa, eikä ennuste sisällä täysipainoisesti Ukrainan sodan ja Venäjää vastaan asetettujen pakotteiden kasvua heikentäviä vaikutuksia.

Valtaosa Helsingin pörssin suuryhtiöistä ansaitsee elantonsa teollisuudesta. Sen sijaan Yhdysvalloista löytyy laaja valikoima globaaleja kuluttajatuotejättejä, joiden tavaramerkit kestävät säitä ja suhdanteita. Helsingin pörssin toimialavalikoimasta ei löydy tällä hetkellä esimerkiksi auto-, ase-, kosmetiikka- tai tupakkateollisuutta, joita sijoittaja voi oman sijoitusfilosofiansa rajoissa poimia salkkuun halutessaan New Yorkin pörssistä.

Talousalueiden kasvuvauhtieroista johtuen on hyvin mahdollista, että korkotason nousu – tai kasvavat odotukset siitä – Yhdysvalloissa vahvistaisi alueen paikallista valuuttaa eli dollaria, koska siihen kohdistuisi lisäkysyntää saatavilla olevien kohoavien korkotuottojen vuoksi. Tämä voisi vaikuttaa valuuttojen keskinäiseen EUR/USD -vaihtosuhteeseen siten, että suhde muuttuisi nykytasolta lähemmäs pariteettia eli yhden suhdetta yhteen.

Vielä viime keväänä vaihtosuhde oli 1,39. Tänään se on 1,27. Jos trendi jatkuu, saavat Yhdysvaltoihin sijoittaneen suomalaisen euromääräiset tuotot lähtökohtaisesti tukea valuuttakurssimuutoksesta dollarin vahvistuessa.

Yhdysvaltain talouden reaalikasvu bruttokansantuotteella mitattuna 2000–2013 (%)

USA:n osinkokoneet

Yhdysvaltoihin sijoittamista tukee makrotalouden nykyisten näkymäerojen ohella myös osingonmaksukäytäntö. Suomessa pörssiyhtiöt maksavat osinkoa pääsäännön mukaan kerran vuodessa. Yhdysvalloissa laatuyhtiöt maksavat osinkoja sen sijaan yleensä neljästi vuodessa eli kvartaaleittain. Tämä saa osingon muistuttamaan luonteeltaan palkanmaksua. Tasainen osinkovirta mahdollistaa sijoittajalle myös lisäsijoitusten tekemisen säännöllisemmin ympäri kalenterivuotta ilman osakemyyntejä tai uuden sijoitettavan rahan säästämistä.

Kvartaaliosinkojen ohella New Yorkin pörssissä noteerattavat laatuyhtiöt maksavat usein myös kasvavaa osakekohtaista osinkoa. Siihen on kyennyt useamman vuoden mittaisella aikajänteellä Helsingin pörssissä vain harva yhtiö, kuten Kone ja Sampo. Suomessa ainoastaan Orava jakaa toistaiseksi kvartaaliosinkoa.

Standard & Poors -luottoluokituslaitos ylläpitää listaa niin sanotun osinkoaristokraatin (engl. dividend aristocrat) kriteerin edellytykset täyttävistä pörssiyhtiöistä. Luokitusjärjestelmän mukaan pörssiyhtiö ansaitsee osinkoaristokraatin tittelin Euroopassa, jos yhtiö on kyennyt kasvattamaan osakekohtaista osinkoaan vähintään 10 vuotta yhtäjaksoisesti. Suomesta yksikään pörssiyhtiö ei kuulu kyseiseen joukkoon.

Yhdysvalloissa osinkoaristokraatin vaatimustaso on sen sijaan tiukempi, koska yhtiöiden keskimääräinen laatutaso on korkeampi: New Yorkin pörssissä noteerattavilta pörssiyhtiöiltä edellytetään vähintään 25 vuoden yhtäjaksoista osakekohtaisen voitonjaon kasvua.

Tänään Yhdysvalloista löytyy useita kymmeniä osinkoaristokraatin tunnusmerkit täyttäviä pörssiyhtiöitä. Nämä yhtiöt ovat kyenneet kasvattamaan osakekohtaista osinkoaan poikkeuksetta joka vuosi vähintään 25 vuoden ajan. Osingolla tarkasteltuna yhtiöiden laadussa on havaittavissa selvä ero kansainvälisten laatuyhtiöiden eduksi.

Nyt New Yorkin pörssin S&P 500 -osakeindeksi hinnoitellaan tuloskertoimella 18,4 (P/E-luku). Helsingin pörssissä vastaava luku on kuluvan vuoden konsensusennusteiden mukaisilla nettotuloksilla laskettuna noin 16. Kuitenkin yhtiöiden erot keskimääräisessä kannattavuudessa ja kotimarkkina-alueen kasvunäkymissä sekä liiketoiminnan että osingonjaon suhteen perustelevat sijoitusten hajauttamista Yhdysvaltoihin.

-> SIIRRY USA-KAMPANJAN ESITTELYSIVUILLE

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Blogi sisältää markkinointiviestin, mutta se ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: cgc76 / Foter / CC BY-NC-ND

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ovatko osakkeet halpoja vai kalliita?

Pe, 10/10/2014 - 23:47

Osakekurssit kääntyivät nousuun niin Helsingin pörssissä kuin muuallakin kesällä 2012. Vahva kehitys kesti aivan viime viikkoihin asti. Yhtä varmasti kuin että tulee kesä jokaisen talven jälkeen alkoi kuulua puheenvuoroja, että pörssissä on jälleen kerran syntymässä kurssikupla. Sittemmin puheet ovat vaimentuneet, sillä pörssiromahdusten historiasta kammottavan kaiun saanut lokakuu osoittaa jälleen voimansa, sijoitusilmapiiri on nopeasti muuttumassa aiempaa selvästi synkemmäksi. Tosin tämä johtuu aivan muista syistä kuin pörssikuplaan uskovien puheista. On siis aiheellista pohtia, mistä oikein on kysymys ja ovatko osakkeet loppujen lopuksi kalliita tai halpoja.

Kieltämättä kurssitaso on vahvistunut tuntuvasti kesästä 2012, vielä lokakuun alussa painorajoitettu yleisindeksi oli noussut peräti 57 prosenttia kesäkuun 2012 aallonpohjasta. Silti kuplasta puhuminen osoittaa melkoista näköalattomuutta. Ei muisteta, että finanssikriisin vuosi 2008 oli maailmanlaajuisesti kaikkien aikojen surkein pörssivuosi. Siitä ei ehditty kunnolla toipua ennen kuin Euroopan velkakriisi riepotteli sijoittajia kovakouraisesti vuonna 2011. Edelleen pörssinoteeraukset ovat nimellisestikin vaatimattomia verrattuna vuoden 2007 tasoon. Normaalioloissa pörssiosakkeiden pitäisi tarjota kohtuullista vuotuista reaalituottoa.

Yritysten toimintaympäristö on poikkeuksellisen synkkä. Itse asiassa koemme tällä hetkellä Suomen taloushistorian pitkäaikaisinta lamaa, vaikka moni puhuukin kaunistelevasti ”taantumasta”. Erityisen kiusallista on, että Suomi on vajonnut EU-maiden pohjasakkaan. Maamme kokonaistuotanto on yhä selvästi alhaisempi kuin vuosina 2007 ja 2008. Useimmat muut maat ovat jo ylittäneet tuon tason ja monen maan talous on jo kasvu-uralla. Suomen viralliset työttömyysluvut eivät paljasta ongelmiemme mittasuhteita. Merkittävä määrä alityöllistetyistä eivät hae enää aktiivisesti työtä menetettyään toivonsa työllistymisestään.

Edellisen perusteella kannattanee suhtautua varauksellisesti pääosin kotimarkkinoilta tuottonsa hakeviin yhtiöihin. Erityisesti muutaman viime vuoden lukuisat veronkorotukset ovat kuristaneet kotimaista kulutusta ja työllisyyttä. Ei ole mikään sattuma, että kaupan alan kotimainen johtotähti Stockmann elää pitkän historiansa ehkä pahinta kriisiä.

Julkinen sektori on paisunut liian suureksi kansantalouden kantokykyyn nähden. Lääkkeeksi valittu verojen jatkuva korottaminen on nurinkurinen, sillä se syventää lamaa. Sen sijaan pitäisi hillitä julkisten menojen paisumista ja tehostaa toimintaa. On suorastaan uskomatonta, että maassa on valtiovarainministeri, joka vakavissaan halua edelleen kiristää työllisyystilanteen kannalta avainasemassa olevan kotimaisen omistuksen jo ennestään kohtuutonta verotaakkaa. Valtiovarainministerin pontimena täytyy olla joku muu syy kuin huoli maan taloudesta.

Suomen taloudellista tilannetta rasittaa myös Venäjän uhkaamassa oleva taloudellinen ahdinko. Puolet maan budjetista katetaan energian vientituloilla. Öljyn hinnanlasku yhdistettynä aggressiivisen ulkopolitiikan synnyttämiin pakotteisiin, asevarustelumenojen jyrkkään kasvuun, ruplan romahduksen aikaansaamaan valuuttapakoon ja viranomaisten mielivallan syventämään investointilamaan on todellinen myrkkycocktail, josta kärsii ei pelkästään Venäjä vaan myös sen kauppakumppanit, mm. Suomi.

Edellisessä olevan synkistelyn perusteella saattaa tuntua siltä, ettei osakkeisiin kannata koskea pitkällä tikullakaan. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, kun cocktail hämmennetään markkinapsykologialla. On toki totta, että monelle Venäjän markkinoilla olevalle suomalaisyhtiölle tilanne näyttää ankealta. Pörssien luonteeseen kuuluu kuitenkin karkeat ylilyönnit, kun sijoittajien sopulilauma lähtee liikkeelle. Varoittava esimerkki oli finanssikriisi. Kurssikehityksen suuntaa määräävät kansainväliset suursijoittajat eivät malttaneet lopettaa osakkeiden silmitöntä dumppausta edes siinä vaiheessa, kun osakkeiden myynti alkoi muistuttaa lahjoitusta. Tällä hetkellä läsnäolo Venäjän markkinoilla on ollut näillä suursijoittajille suorastaan punainen vaate. Jopa monet laatuyhtiöt ovat joutuneet todistamaan osakkeittensa rajua laskua kuluvana vuonna. Enpä olisi kovin yllättynyt, vaikka tuosta joukosta löytyisi lähivuosien kurssivoittajat.

Kuluvana vuonna on selvästi voinut aistia sijoittajien tarvetta etsiä turvasatamia. Vakaata tulosta tekevät ja korkea osinkoa maksavat yritykset kuuluvat kuluvan vuoden pörssitähtiin. Kurssikehityksen kärkilistalla on osakkeita, joita ei ole totuttu näkemään siellä. Hyviä esimerkkejä näistä uusista pörssikomeetoista ovat Nordea ja Orion.

Olemme jälleen tuloskauden kynnyksellä. Toistaiseksi on tullut ilahduttavan vähän tulosvaroituksia, joten yleisilme lienee samanlainen kuin puolivuotiskatsauksissa. Myyntiluvut ovat ilmeisesti pääsääntöisesti pienentyneet, mutta tulokset lienevät jokseenkin samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Tämä on saatu aikaiseksi toimintaa tehostamalla, mikä ei kauan enää ole mahdollista. Koko vuoden osalta lienee syytä lähteä siitä, että yritysten yhteenlaskettu tulos ei yllä viime vuoden lukuun.

En kuitenkaan usko, että osinkosummaan olisi odotettavissa dramaattista muutosta. Osinkotuotto pysynee korkotasoon nähden poikkeuksellisen korkeana eli runsaassa neljässä prosentissa. Tämä onkin lähes nollakorkojen aikakautena ehkä vahvin pörssivirettä ylläpitävä voima. Kieltämättä on luonnotonta, että markkinoiden parhaat korkopaperit löytyvät osakelistalta. Näin ollen osakkeisiin on virrannut sellaisiakin pääomia, jotka normaalioloissa sijoitetaan joukkolainoihin, pankkitalletuksista puhumattakaan.

Vientiteollisuuden osakkeita tukee myös euron viimeaikainen heikkeneminen erityisesti dollariin nähden. Viejillämme on myös etuna, että voivat hakeutua sellaisille markkinoille, joissa talous on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin meillä tai Venäjällä. Eiköhän tämä vanhaan tapaan ilmene esimerkiksi Koneen kohta julkistettavasta osavuosikatsauksesta.

Osinkotuoton korkeus ja varsinkin osinkotuoton suhde yleiseen korkotasoon kertovat, ettei osakkeiden kurssitasoa voi pitää erityisen korkeana. Tämä luonnollisesti sillä varauksella, etteivät tulokset heikkene jyrkästi tulevina vuosina. Muut perinteiset tunnusluvut kuten P/B- ja P/E-luvut eivät ole erityisen käyttökelpoisia tällä hetkellä. Yritysten todellisen kestävän tulostason määrittäminen onkin haastavaa lukuisten alaskirjausten ja muiden ns. kertaluonteisten kirjausten vuoksi.

Kun numeroanalyysistä ei ole juurikaan apua, kannattaa luottaa intuitioon. Kun terveen yhtiön osakekurssi romahtaa tilapäisten ulkoisten tekijöiden vuoksi, osakkeen hankinta on useimmiten osoittautunut oikein osuneeksi liikkeeksi sijoitusmarkkinoilla. Kukaan ei voi tietää, kuinka syvälle hyvän yhtiön kurssi painetaan, kun sopulit ovat vauhdissa. Järkevintä on silloin pyrkiä alentamaan keskihankintahintaa ostamalla lisää osakkeita alenevin hinnoin. Jotta tämä neuvo ei kuulostaisi liian yksinkertaiselta, on samalla muistutettava, että strategia toimii vain, mikäli kurssilasku päättyy ennemmin kuin sijoittajan käteisvarat.

Meillä on osakkeita Konessa, Orionissa ja Stockmannissa.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Euroalueen 1000 miljardin elvytysruiske

Pe, 10/10/2014 - 14:01

Euroopan keskuspankki, Mario Draghin johdolla, taistelee euroalueen eteen hampain kynsin. Helppoa se ei ole. Pankkien toiminnan laatua ja kriisikestävyyttä parannetaan muun muassa pankkien vakavaraisuusvaatimuksia nostamalla, vakavaraisuuslaskennan tulkintoja yhdenmukaistamalla, taseiden laatua tutkimalla (asset quality review, AQR) ja systeeminkriittisten pankkien (120 kpl) siirtämisellä suoraan EKPn valvonnan alaiseksi marraskuun lopussa. Haittapuolena on, että nämä toimenpiteet heikentävät pankkien antolainausta, mikä osaltaan kuristaa talouskasvun mahdollisuuksia.

Viime kerralla korkojen erot

Viime kerralla kun kriisimaiden valtiolainojen korot lähtivät nousuun, EKP ryhtyi ostamaan kriisimaiden lainoja, jotta näiden korot tulisivat takaisin alas ja korkoerot eurovaltioiden kesken eivät repeäisi liian suuriksi. Samalla EKP kuitenkin kuoletti tästä toimenpiteestä syntyvän likviditeettiä lisäävän vaikutuksen, laskemalla liikkeelle vastaavan määrän omia lainojaan (josta ostajat maksoivat käteisellä). Toisen käden jakaessa rahaa, toinen kerää sitä pois.

Tuhannen euron talouskasvu

Nyt EKP ryhtyy ostamaan pankkien vakuudellisia lainoja (covered bonds) ja kuluvalla vuosineljänneksellä myös omaisuusvakuudellisia arvopapereita (ABS), eli valtionlainoihin nähden riskillisempää tavaraa.

Tällä kertaa EKPn lainoista maksamat rahat kuitenkin jätetään markkinoille. Osto-ohjelmasta seuraa, että EKPn tase kasvaa ostettujen lainojen määrällä. EKP pyrkiikin kasvattamaan tasettaan 2 000 miljardista 3000 miljardiin euroon. Vertailun vuoksi Suomen valtion budjetti on tänä vuonna 53,9 miljardia euroa ja valtiovelka noin 100 miljardia euroa.

Käteistä työnnetään nyt EKPn toimesta markkinoille 1000 miljardin euron edestä. Rahat tulevat keskuspankin tietokoneista, eli se on puhdasta akuankkarahaa.

Antolainauksesta talouden mäkistartti?

Meneillään olevalla toimenpiteellä (quantitative easing), EKP pyrkii kannustamaan pankkeja lainaamaan herkemmin. Ostamalla suoraan pankeilta heidän vakavaraisuuttaan rasittavia lainoja, pankeille kertyy rahaa ja vakavaraisuutensa suhteen uusia mahdollisuuksia lainata rahat edelleen. EKP toivookin, että pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettäisiin lainaa hanakammin.

Kriitikot eivät pidä EKP ostettavaa tavaraa tarpeeksi riskillisenä, jotta sillä olisi toivottavaa vaikutusta. Toiset taas ovat sitä mieltä, että EKPn ei pitäisi moiseen edes ryhtyä.

Krapularyyppy vai oivaltavaa osaamista?

Tässä pelataan suurilla panoksilla eivätkä kaikki pidä näkemästään. Muuan blogisti vertaili toimenpidettä alkoholistin hoitamiseen krapularyypyllä, mutta myös keskuspankkien keskuspankki Bank of International Settlements (BIS) on muistuttanut yltiölikviditeetin synnyttämistä riskeistä. Kuluvalla viikolla myös kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvosteli rahan kylvämistä Financial Timesisssa.

Ovatko nämä kannanotot poliittista peliä ja itsensä suojaamista kaiken varalta, vai ovatko varoitukset perusteltuja? Varmasti sekä että. Riski josta puhutaan on lähinnä se, että liikalikviditeetti johtaa vääränlaiseen riskinottoon ja asenteiden leväperäisyyteen. Riski josta ei puhuta on se, että seteleiden painattaminen yleensä syö seteleiden arvoa.

Mutta mitä muutakaan Draghi voisi nykytilanteessa tehdä? Vai pitäisiskö tehdä enää ollenkaan?

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292.  Kuvan lähde: DollarPhotoClub.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ostokohteita Helsingin pörssistä

To, 09/10/2014 - 21:24

Olen ostanut viime kuukausina Helsingin pörssistä neljän eri yhtiön osakkeita. Kunkin osakkeen kohdalla tarkoituksenani on jatkaa osto-ohjelmaa käteisvarojen niin salliessa. Yleisestä markkinatilanteesta johtuen en koe velkavivun hyödyntämistä erityisen houkuttelevana rahoitusvaihtoehtona osakehankintoihin. Kerron tässä merkinnässä lyhyesti osto-ohjelmien kohteet.

Listaan seuraavassa neljä yhtiötä – mielestäni varsin yllätyksetöntä sellaista – joiden osakkeissa olen aloittanut osto-ohjelmat kuluvan vuoden aikana. Nämä eivät ole sen koommin kattavia yritysesittelyjä kuin riittäviä riskikartoituksia sisältäviä sijoitusanalyysejäkään. Tarkoituksena on nostaa pintaraapaisuna esiin muutamia ajatusmaailmaani soveltuvia sijoituskohteita, jotta filosofiaan samastuneet lukijat voisivat tutustua kohteisiin syvällisemmin itse.

Koska otsikko saattoi seisauttaa veret hätäisimmiltä, on jo merkinnän alussa syytä todeta, että nykyisessä markkinatilanteessa kartan yleisesti ottaen ”Suomi-yhtiöitä”, johtuen puhtaasti kotimarkkinoidemme taloustilanteesta ja veroratkaisuista. Koska olen kuitenkin aloittanut osto-ohjelmat – euromääräisesti Nokian Renkaita lukuun ottamatta hyvin maltilliset sellaiset – neljässä Helsingin pörssin yhtiössä, on syytä perustella toimenpiteitä lyhyesti.

Mielestäni osakkeen listapaikalla eli pörssikaupungilla ei ole itseisarvoista merkitystä. Markkinapaikkaa olennaisempaa merkitystä on pitkäjänteiselle sijoittajalle uskoakseni sillä, millä maantieteellisillä alueilla yhtiön ansainta tosiasiallisesti muodostuu. Seuraavat yhtiöt ovat osin Venäjä-sidonnaisia, osin pohjoismaisia ja osin täysin globaaleja liiketoimintoja. Suomen julkinen sektori saa kaatua kustannustaakkansa kanssa omaan mahdottomuuteensa, mutta nämä yhtiöt jäävät henkiin.

1) Tikkurila

Viime keväänä yhtiö maksoi osakekohtaista osinkoa 0,80 euroa. Se vastaa osakkeen nykyhetken 15,76 euron kurssitasoon 5,1 prosentin osinkotuottoa. Pörssihistoriansa aikana Tikkurila on korottanut osakekohtaista voitonjakoaan poikkeuksetta joka kevät. Kun sijoittaja alkaa etsiä vastaavaa track recordia muilta yhtiöiltä, hän saa lähteä merta edemmäs kalaan.

Kaikkiaan on myös huomattava, että Tikkurila jakaa vain hieman yli kaksi kolmasosaa tuloksestaan osinkoina, ja kirsikaksi kakun päälle yhtiön osingonmaksukyvyn mahdollistava kassavirta on jopa tuloskehityksen yleiskuvaa timanttisempi. Osakkeen mahdollisesti valuessa vielä nykyhinnasta alaspäin, alan rakastua ostokohteeseen. Tämä ei tietenkään kuulosta hyvältä.

Tikkurilan liikevaihdosta puolet kertyy kehittyneiltä markkinoilta, kuten hitaan kasvunäkymän Pohjoismaista. Toinen puolisko muodostuu kehittyviltä markkinoilta, kuten nopeasti kasvavalta Venäjältä ja sen reuna-alueilta. Tikkurilalle suurin yksittäinen kasvumarkkina onkin Venäjä, joka edustaa tänään noin 30 prosenttia yhtiön liikevaihdosta. Pitkän aikavälin kuvassa erityisen rohkaisevaa on, että Venäjän osuus Tikkurilan liikevoitosta on vielä tätäkin korkeampi. Toisaalta juuri tämä aspekti on yhtiön arvostustasolle lyhyellä aikavälillä myllynkivenä kaulassa. Näen sen kuitenkin itse ostomahdollisuutena.

Tikkurila tarjoaa kasvavaa läsnäoloa kehittyvillä itämarkkinoilla, mutta kuitenkin länsimaisella hallintotavalla ja kirjanpitostandardeilla paketoituna. Vahvan kasvuintressin kääntöpuolena on havaittava, että Pohjoismaissa vakiintunut markkina-asema takaa yhtiölle hyvän kassavirran, vaikka kasvusuunnitelmiin tulisikin väliaikaisesti yllättävä tai muutoin jyrkkä mutka keskelle tietä. Kuten nyt.

Vahvan kilpailuedun ohella Tikkurilan tuotteilla on havaittavissa ajaton käyttötarve. Suhdannesyklin yli melko vakaana säilyvä kuluttajakysyntä turvaa tasaisen kassavirran sekä yhtiön kasvuhankkeisiin että voitonjakoon. Tikkurila on toimintahistoriansa aikana osoittanut vähäisen suhdanneriippuvuutensa kiistattomasti. Tämä voidaan todistaa esimerkiksi suhteellista kannattavuutta kuvaavan liikevoittomarginaalin hämmästyttävän vakaalla kehityksellä.

Vuodesta 2001 alkaen Tikkurila on kohentanut suhteellista kannattavuuttaan trendinomaisesti huolimatta finanssikriisistä, eurokriisistä ja useista alueellisista haasteista. Myöskään nykyistä markkinatilannetta ei voi sanoa hyväksi, mutta silti yhtiö kykenee mitä todennäköisimmin saavuttamaan ennätystason kannattavuuden operatiivisesti eli ilman kertaluonteisia eriä.

Erinomaisen kannattavan ja vakaan liiketoimintamallin sivutuotteena Tikkurilalle tarjoutuu mahdollisuus ansaita korkeita oman pääoman tuottolukemia ilman mahdottoman suurta määrää velkarahoitusta.

Tikkurilan taseessa on tapahtunut huomattava muutos verrattuna yhtiön irrottamiseen Kemirasta, jolloin nettovelkaantumisastetta osoittava gearing oli listautumista edeltävän tilinpäätöshetken mukaan jopa 90 prosenttia. Ensimmäiset omakohtaiset muistoni Tikkurilan listautumisesta liittyvätkin siihen, millaisen velkaperinnön maaliyhtiö sai emoyhtiöltään Kemiralta. Ne ajat ovat kuitenkin taaksejäänyttä elämää. Nykyinen 23,4 prosentin gearing merkitsee käytännössä sitä, että Tikkurila kykenee vauhdittamaan liikevaihtonsa kasvua myös velalla epäorgaanisin yritysostoin.

Taseen tehokkaaseen hallintaan liittyen näen lähitulevaisuutta koskien kaksi eri skenaariota: joko myyntiä ja tulosta kasvatetaan erittäin vahvan taseen mahdollistamalla yritysostolla, tai vaihtoehtoisesti laajentumista siirretään tulevaisuuteen ja osingonjakosuhdetta nostetaan tuntuvasti. Euron osakekohtainen osinko ei ole välttämättä kaukainen haave Tikkurilan kohdalla, jos mitään ostettavaa ei ala löytyä.

Tikkurilan nykystrategian voi tiivistää ”kolmella koolla”: ne ovat keskittyminen, kannattavuus ja kasvu. Yhtiö ei hae kasvua vain kasvun itsensä takia, vaan kannattavuus huomioidaan aina keskeisenä tekijänä kaikessa strategisessa toiminnassa. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että Tikkurilan johdolta voi odottaa konservatiivista ja omistajaorientoitunutta suhtautumista yrityshankintoihin.

Henkilökohtaisesti pyrin päivästä toiseen etsimään ja löytämään sijoituskohteita, jotka omaavat yhtiötasolla havaittavan liiketoiminnallisen vallihaudan (business moat). Tällä tarkoitan erityisesti kilpailuetua, joka erottaa yhtiön tuotteet ja palvelut kilpailijoiden vastaavista. Lähtökohtaisesti oletan, ettei mikään pörssiyhtiö voi olla pidemmän päälle verrokkiyhtiöitään kannattavampi, jos ei se kykene tekemään asioita eri tavoin kuin muut. Erityisen positiivista on, jos kilpailijoiden ei ole mahdollista kopioida laatuyhtiön kilpailuedun lähdettä.

Kilpailuetumatka voi pohjautua esimerkiksi alhaiseen kustannusrakenteeseen tehokkuuden kautta, tai vaihtoehtoisesti hyvään hinnoitteluvoimaan korkean lisäarvon brändituotteiden myötä. Tikkurilan tapauksessa olen havainnut viitteitä molemmista kilpailuedun lajeista, yhdistettynä lisäksi erinomaiseen johtamiseen. Kuten Warren Buffett asian aikoinaan muotoili, tulee sijoittajan rakastaa vahvan kilpailuedun laatuyhtiöitä, jotka ovat kuin linnakkeita, joita ympäröivät piraijat ja krokotiilit.

2) Outotec

Viime keväänä yhtiö maksoi osakekohtaista osinkoa 0,20 euroa. Se vastaa osakkeen nykyhetken 5,58 euron kurssitasoon 3,6 prosentin osinkotuottoa.

Outotecin osakekurssi on laskenut viime vuoden maaliskuussa saavutetulta noin 13 euron hintatasolta 57 prosenttia. Kurssilasku johtuu nähdäkseni ylitsepääsemättömien yhtiökohtaisten vaikeuksien sijaan toimialakohtaisesta markkinatilanteesta. Se on hyvä lähtökohta pitkäjänteiselle sijoittajalle, koska käänne tulee kyllä ajan kanssa. Sen sijaan yhtiökohtaisissa kriiseissä aikakaan ei aina auta, jos tuote, maine, ympäristöasiat, tase tai johtaminen on huonossa jamassa.

Outotecin toteutuneiden viimeisten kuuden tilikauden (2008–2013) keskimääräinen osakekohtainen tulos on 0,46 euroa, mikä merkitsee nykyhetken 5,58 euron osakekurssilla hieman yli 12 P/E-lukua aikasarjasta lasketulla keskiarvotuloksella. Pitkän aikavälin tuloskasvunäkymät huomioiden tässä alkaa olla paljonkin järkeä.

Viimeistä vuotta lukuun ottamatta Outotec on menestynyt keskipitkällä aikavälillä erittäin hyvin. Yhtiöllä oli vuoden 2008 lopussa osakekohtaista omaa pääomaa 1,36 euroa. Nyt sitä on karkeasti kaksinkertainen määrä, mikä johtaa osakkeen nykyhetken tasepohjaiseen hinnoittelukertoimeen 2,1. Vaikka suhdanteella on ollut toki oma avustava roolinsa viime vuosien kasvukehityksessä, on Outotecia myös mitä ilmeisimmin johdettu hyvin.

Osakekohtaisen oman pääoman kasvun ohella Outotec on maksanut viimeisten viiden vuoden aikana keskimäärin 0,22 euroa vuotuista osinkovirtaa osaketta kohden. Se merkitsee 3,9 prosentin efektiivistä tuottoa nykykurssiin nähden. Liiketoiminnan pitkän aikavälin kasvupotentiaali huomioiden tämä vaikuttaa erinomaiselta lähtötasolta – nimenomaan jo toteutuneena keskiarvolukuna, ei yksinomaan tulevaisuutta koskevana hypoteettisena karvalakkiennusteena.

Toki on lyhyellä aikavälillä huomattava, että osakekohtaisen osingon nykytaso ei kestä tuloskunnon romahtamista, koska jakosuhde nousee muutoin liian korkeaksi.

3) TeliaSonera

Viime keväänä yhtiö maksoi osakekohtaista osinkoa 0,33 euroa. Se vastaa osakkeen nykyhetken 5,21 euron kurssitasoon 6,3 prosentin osinkotuottoa.

Teliasoneran osinko ei ole laskenut kertaakaan yli kymmeneen vuoteen. Tämä saattaa olla yhtiön yleinen maine huomioon ottaen pysäyttävä havainto. Kaikkiaan defensiivinen osake pitkälti yli kuuden prosentin osinkotuotolla kuulostaa hyvältä. Bisnes on erittäin vakaata, suhdannekestävää, melko ymmärrettävää ja laajan maantieteellisen hajautuksen johdosta tasaisesti osingonmaksukykyä luovaa.

TeliaSoneralla on todellisia kasvumarkkinoita liiketoimintapaletissaan, sillä yhtiö on markkinajohtaja Kazakstanissa, Azerbaidzanissa, Tadzikistanissa ja Nepalissa. Markkinoiden kakkossijaa konserni hallitsee Uzbekistanissa, Georgiassa ja Moldovassa.

Kehittyvästä markkina-alueesta riippuen TeliaSoneran markkinaosuus vaihtelee 35–56 prosentin välimaastossa. Muutaman vuoden tähtäimellä on todennäköistä, että mainittujen markkinoiden kasvu tulee kompensoimaan TeliaSoneran liiketoiminnan vaisun kasvukehityksen Pohjoismaissa.

Kotimarkkinoilla kasvua ei siis ole näköpiirissä, mutta kuitenkin niiden tuottama ennustettava ja vuolas kassavirta, yhdistettynä kehittyvien markkinoiden potentiaaliin osakkuusyhtiöiden kautta, tekee TeliaSonerasta ”bond with warrants”-tyyppisen sijoituskohteen. Saatan olla tylsä, mutta näen osingon eräänlaisena sijoituksen pohjatuottona, jonka sijoittaja saa kurssiliikkeistä riippumatta ja niistä huolimatta.

Sijoittajan salkussa tasaisen varmasti tuloutuva osinkovirta tekee hyvää, koska käteistä on todennäköisesti käsissä silloin, kun osakkeiden hinnat tulevat aikanaan seuraavan kerran alaspäin ja uudet sijoitukset kasvattavat tulevaisuuden tuotto-odotuksiaan.

4) Nokian Renkaat

Viime keväänä yhtiö maksoi osakekohtaista osinkoa 1,45 euroa. Se vastaa osakkeen nykyhetken 23,84 euron kurssitasoon 6,1 prosentin osinkotuottoa.

Nokian Renkaiden velaton hinta on nyt alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2007, vaikka yhtiön liiketoiminta on tänään puolta suurempaa ja markkinaosuudet ovat kasvaneet ydinmarkkinoilla tuntuvasti, ollen yhä selvässä kasvussa. Yhtiön oma Pietarin-tehdas vihittiin käyttöön syyskuussa 2005, ja siitä lähtien osake on arvostettu keskimäärin lähes 20 kertaa vuosituloksensa verran. Vuodelle 2014 tuloskerroin on vain 13.

Näin ollen Nokian Renkaissa on nousupotentiaalia sekä liiketoiminnan tuloskasvun että osakkeen arvostuskertoimien kautta.

Nokian Renkaat arvioi puolivuotiskatsauksessaan, että sen myynti ja markkina-asema paranevat kuluvan vuoden aikana Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Siten on helppoa linkittää lyhyen aikavälin vaikeudet nimenomaan Venäjään: konsernin henkilöautonrenkaiden myynti kasvoi alkuvuonna 2014 jopa 20 prosenttia muilla markkinoilla Venäjä ja IVY-maat pois lukien. Esimerkiksi Keski-Euroopassa Nokian Renkaat kasvoi tammi-kesäkuussa 2014 kaksinkertaista vauhtia markkinakasvuun nähden.

Synkkien Venäjä-uutisten vastapainoa tuovat kuluvana vuonna noin 50 miljoonalla eurolla alentuvat raaka-ainekustannukset, testivoitot alan ykköslehtien rengastesteissä ydinmarkkina-alueilla sekä markkinaosuuksien jatkuva voittaminen ja saavutettujen asemien menestyksekäs puolustaminen.

Pitkän aikavälin menestystarinaa kuvastaa, että Nokian Renkaiden oman pääoman tuotto on ollut vuodesta 2007 lähtien keskimäärin yli 21 prosenttia. Yhtiön velkaantuneisuus on pudonnut trendinomaisesti, ja tänään yhtiö onkin käytännössä nettovelaton. Tämä on erittäin vahva taseasema nykyisessä, epävarmassa markkinatilanteessa. Se mahdollistaa myös vuolaan, kenties ensi keväänä jopa hieman kasvavan osakekohtaisen osingonjaon.

Huomionarvoista on myös, että Nokian Renkailla on asentamista vaille valmista valmistuskapasiteettia kymmenien prosenttien kasvuun tuotantomäärissä ilman mittavia uusinvestointeja. Tämä tukee sekä yhtiön osingonmaksukykyä että mahdollisuutta tarttua kasvuun heti, kun ympäröivä taloustilanne tarjoaa siihen alustan.

Nokian Renkailta ei puutu hittituotetta, yhtiöllä ei ole kustannuskilpailukyvyn ongelmaa eikä tehtaalta lorise luontoon. Osake virkoaa välittömästi, kun aurinko paistaa aikanaan itäiselle taivaalle. Hermokontrolli on tämän sijoituksen suurin riski, mutta arvosijoittajalla on aikaa ja malttia odottaa.

Nokian Renkaiden paino salkussani on tänään noin kymmenen prosenttia. Muiden merkinnässä mainittujen yhtiöiden painot jäävät kunkin osalta alle kolmeen prosenttiin, Outotecilla toistaiseksi alle prosenttiin.

Kuten todettua, osakehankintoja on tarkoitus jatkaa mainituissa yhtiöissä maltillisin askelin, mitä todennäköisimmin ilman velkarahaa. Tämä merkitsee käytännössä yhdysvaltalaisten osakkeiden kvartaaliosinkojen ja suomalaisten yhtiöiden ensi keväänä kotiutuvien osinkojen uudelleensijoittamista. Näin ollen osto-ohjelmat eivät ota voimakkaasti kantaa yleisen markkinatilanteen edullisuuden tai ainakaan Suomen taloustilanteen puolesta.

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Tikkurilan, Outotecin, TeliaSoneran ja Nokian Renkaiden osakkeita kirjoitushetkellä. Tässä merkinnässä käsittelyn ulkopuolelle jääneistä yhtiöistä kirjoittaja on ostanut erittäin vähäisen määrän Aspon osakkeita. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: miskan / Foter / CC BY-NC

Kategoriat: Suomenkieliset blogit