Hyppää pääsisältöön

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Just another Nordnetboggen Sites site
Päivitetty: 1 tunti 9 min sitten

Pitääkö Kreikka Eurooppaa poliittisen intohimonsa panttivankina?

1 tunti 12 min sitten

Oxymoron, eli sanonnan ristiriitaisuus, on retorinen kuvio, joka sisältää kaksi ristiriitaista käsitettä tai mielikuvaa. Tuore esimerkki tästä on kreikan pääministeri Alexis Tsipraksen käsitys, että eurooppalaiset päättäjät olisivat jotenkin halukkaampia antamaan veronmaksajiensa rahoja kreikkalaisille, kun kreikkalaiset kieltäytyvät velkojien asettamista ehdoista.

Kreikan kansanäänestystulos “Ei” (kreikaksi Oxi), oli ehkä jossain määrin yllättävä mutta ainakin valitettava, koska nyt Eurooppalaisilla päättäjillä on poliittinen oikeutus antaa Kreikan mennä menojaan. Tsipraksen saavuttama etu, ei ehkä sittenkään ollut kenenkään etu, vaan lähinnä “typerä Ei”, eli Oxi-moron.

Kansanäänestyksen vaikea tulos

Eurooppalaisten silmissä kreikkalaisten kansanäänestyksen tulos saattaa olla vaikea käsittää. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikeaselkoisempaa kansanäänestystä saa historiasta etsiä. Uutistoimisto Bloombergin haastatellessa tavallisia kreikkalaisia tämä käy selvästi ilmi. Olisitko itse tiennyt mitä olisi pitänyt äänestää?

Vaikka ylivoimainen enemmistö ehdottomasti haluaisi pysyä eurossa, Tsipras sai toivomansa lopputuloksen vaikeaselkoisella kysymyksenasettelulla. Euromaiden johtajien yrittäessä (kreikkalaisen valtamedian myötävaikutuksella) määrittää kansanäänestyksen, äänestykseksi euroon jäämisestä, Tsipraksen “EI johtaa neuvotteluasemani vahvistumiseen” -määrite voitti.

Viisastelijan vitsaus

Tsipras onnistui viisastelemaan itsensä nurkkaan. Vaikka hänellä nyt on kyseenalaisella tavalla saavutettu kansan tuki, se myös sitoo häntä. Velkojat tuskin kuitenkaan muuttavat mieltään siksi, että rahan saajat eivät halua sitoutua muutokseen. Kansanäänestys johti siten ensisijaisesti sekä Tsipraksen että velkojien liikumavaran pienemiseen: mitenköhän kävisi jos velkojamaat nyt järjestäisivät kansanäänestyksen Kreikan tukemisesta?

Kulttuureissa on eroja

Sunnuntaisen äänestyksen tulos selittynee osittain myös sillä, että Kreikkalaisilla on kaikesta päätellen muista eurooppalaisista hieman poikkeava katsantakanta. Yhdysvaltalainen PEW Research Center vuonna 2012-13 teettämässä tutkimuksessa Euroopan eri kansalaisilta kysyttiin näkemystä muun muassa siitä, mikä eurooppalainen kansakunta on ahkerin ja mikä luotettavin. Kansalaisten näkemyksiä kysyttiin kahdeksassa maassa, yhteensä 7 646 ihmiseltä.

Kuvaavaa on (?), että kaikkien maiden kansalaiset pitivät Saksaa sekä ahkerimpana että luotettavimpana paitsi kreikkalaiset. Näin vaikka myös Kreikkalaiset itse tietävät, että ovat eläneet velaksi viimeiset 20 vuotta. Kulttuureissa on eroja.

 

 

Poliittisesta intohimosta käytännönläheisyyteen?

Viimeistään nyt nähdään, pitääkö Kreikka Eurooppaa poliittisen intohimonsa panttivankina. Euro on laajentumisessaan nähty yksisuuntaisena, eräänlaisena eurooppalaisen solidaarisuuden ilmentymänä. Nyt tätä solidaarisuutta tuskin enää löytyy Saksalaisten, mutta myöskään rakenteellisen muutoslääkkeensä kiltisti syöneiden Irlantilaisten äänestäjien keskuudessa.

Muut kriisimaatkin ovat alkaneet ottaa etäisyyttä Kreikkaan. Kun kreikan kansa kaiken lisäksi antoi poliittisen tekosyyn lopettaa yrittämisen, on täysin mahdollista, että tästä eteenpäin velkojien keskuudessa keskitytään käytännönläheisyyteen.

Mitä nyt tapahtuu?

Sitä mukaan kun poliittinen tahtotila Kreikan auttamiseksi heikkenee, EKP:n käytännönläheisempi rooli korostuu. Tämän hetkisen tiedon valossa Kreikankriisi jatkunee näin:

  1. Velkojat pitävät hyväntahdon (lue: poliittisena) eleenä 26. kesäkuuta esittämänsä sopimusehdotuksen voimassa “ota-tai-jätä” periaatteella (tässä sopimusehdotuksessa oli myönnytyksiä 25. päivä kesäkuuta päivättyyn sopimusehdotukseen, josta kansanäänestyksessä äänestettiin). Kreikan vallanvaihdos edesauttaisi todellisten, uusien neuvotteluiden syntyä. Kreikan valtiovarainministerin Varoufakiksen lähtö ei yksin riitä.
  2. EKP joutuu Kreikan tilanteen pahentumisen takia vaatimaan Kreikan pankeille lainaamalleen käteiselle lisää vakuuksia, jota näillä ei ole antaa. Näin EKP:n paineet lunastaa olemassa olevat vakuudet ja poistaa käteistuki (Emergency Liquidity Assitance, ELA) kasvaa.
  3. Rahojen loppuessa Kreikka joutuu synnyttämään rinnakkaisvaluutan jota kukaan ei, muun kuin pakon edessä, halua käyttää. Eurojen loppuessa rinnakkaisvaluuttaa kuitenkin tarvitaan, koska Kreikka ei selviä vaihtotaloutena (missä hyödykkeitä vaihdetaan keskenään). Rinnakkaisvaluutan arvo tulee olemaan murto-osa euron arvosta.
  4. 20. päivä heinäkuuta Kreikan tulisi maksaa EKP:lle 3,5 miljardia euroa. Tämän maksamatta jättäminen voi olla viimeinen pisara EKP:n tukiedellytyksille, koska se ei ole poliittinen taho. Sitä ohjaa ensisijaisesti rahoitusalan käytännöt. Kyseinen päivä voi siten hyvinkin olla se päivä, jolloin Kreikka eroaa eurosta. On tosin myös mahdollista, että Kreikan kaksoisvaluuttaelämä jatkuu pääomarajoituksineen pitkäänkin.
  5. Mikäli Kreikka eroaa eurosta, Kreikan uuden drakhman arvo jatkaa laskuaan suhteessa muihin valuuttoihin. Lisäksi esimerkiksi kaikkien euromääräisten sopimusten osalta joudutaan ottamaan kantaa siihen, ovatko ne jatkossa euro- vai drakhma määräisiä.
  6. Drakhman heikkeneminen nostaa kreikkalaisten suhteellista kilpailukykyä maailmassa ja esimerkiksi kreikkalaiset lomamatkat ja asunnot halpenevat merkittävästi.

On kuitenkin hyvä muistaa, että Kreikankriisissä on nähty niin monta epätoivoista ja vähemmän harkittua käännettä, että tulevaisuutta on mahdotonta, edes auttavasti ennustaa.

Välttämätön matokuuri?

Varmaa on ainoastaan se, että Kreikkalaisilla on kova matokuuri edessään. Tilanne pahenee ennen kuin se paranee. Kreikka joutuu nielemään lääkkeensä, tapahtui tämä sitten velkojien vaatimuksesta tai itsenäisenä valuuttavaltiona. Kukaan ei yksinkertaisesti voi ikuisesti elää yli varojensa.

Kuten aikaisemmin kirjoitin: “Jännitysnäytelmän jatkuessa, Kreikan lähdöstä tulee kasvavassa määrin mielekkäämpi vaihtoehto troikalle. Tämä ja Tsipraksen rajallinen liikkumavara tukee johtopäätöstä, että Kreikka lähtee eurosta.

Ellei sitten velkojat kärsi Tukholma syndroomasta.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

 

 

 

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Helsingin pörssin alkuvuoden kurssinousijat ja -laskijat

Su, 05/07/2015 - 23:38

Päättyvän viikon tiistai löi kansiin tilikauden 2015 ensimmäisen vuosipuoliskon.  Alkuvuosi on ollut Helsingin pörssissä kaksijakoinen: ensin noustiin huimalla tahdilla, sittemmin osakekursseja on ohjannut jälleen geopolitiikka usealla rintamalla. Listaan tähän merkintään Helsingin pörssin alkuvuoden parhaiten ja heikoimmin tuottaneet osakkeet suurten yhtiöiden kategoriasta.

Tammi-maaliskuussa osakekurssit rallattelivat koilliseen Euroopan keskuspankin tammikuisen elvytysretoriikan ja sitä seuranneiden alati laskeneiden osakkeille vaihtoehtoisten korkotuottojen myötävaikutuksesta. Sen sijaan huhti-toukokuussa yleinen kurssikehitys oli lievästi mollivoittoista.

Viime aikojen alakulo johtunee alkuvuoden huimalle nousutahdille terveellisestä hengähdystauosta, Ukrainan sodan paluusta otsikoihin ja kesäkuun loppua kohden kiristyneestä Kreikan tilanteesta. Vähemmällä mutta jonkinlaisella merkityksellä sivuroolia näyttelee myös Kiinassa parhaillaan ilmoja ulos päästelevä pörssikupla.

Kuvaavaa on, että kuluvan vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana Helsingin pörssi tuotti jopa 16 prosenttia. Karkealla kaavalla laskettuna tämä vastaa pörssin erittäin pitkistä aikasarjoista haarukoituna noin kahden vuoden keskimääräistä tuottoa. Tänä vuonna se saavutettiin siis kolmen kuukauden aikana. Vaatimatonta viime aikojen kurssikehitystä ilmentää, että tänään Helsingin pörssin yleisindeksi on enää vain 7 prosenttia yli viime vuodenvaihteen tason – kuitenkin edelleenkin keskimääräistä pörssivuotta paremmalla kehitysuralla.

Helsingin pörssi peitonnut Yhdysvaltain markkinat

Huomionarvoista Helsingin pörssin kehityksessä on, että useasta viime vuodesta poiketen kotimarkkinamme on tänä vuonna peitonnut useat kansainväliset markkinapaikat. Yhdysvalloissa alkuvuoden parhaiten tuottanut suuri osakeindeksi on Nasdaq, joka on tänään reilut viisi prosenttia yli viime vuodenvaihteen tason.

S&P 500 -indeksin suoritus oli vuoden ensimmäisen puoliskon osalta heikoin sitten tilikauden 2010. Samalla indeksin heikko esitys alkukesän aikana merkitsi sitä, että sen yhtäjaksoinen yhdeksän vuosineljänneksen positiivinen tuottoputki katkesi. Tässä yhteydessä on tosin syytä korostaa, että vielä toukokuun puolivälissä osakeindeksi takoi Yhdysvalloissa kaikkien aikojen huipputasonsa (S&P 500 per 21.5.2015).

Kreikan ohella voidaan esittää, että Yhdysvalloissa asteittain viriävät koronnosto-odotukset ovat hillinneet pörssikurssien nousukehitystä, johon olemme saaneet tottua viimeisten reilun kuuden vuoden aikana käytännössä katkeamattomasti (S&P 500 on parhaillaan noin 200 prosenttia korkeammalla tasolla kuin maaliskuussa 2009). Osin langettaisin syytä pörssin trendinousun jäähtymisestä Yhdysvalloissa myös paikallisten pörssiyhtiöiden tuloskasvun hyytymiselle (itse asiassa tulosennusteiden kääntymisestä tilapäisesti jopa miinuskasvun uralle heikosta alkuvuoden talouskasvusta johtuen).

Seuraavassa listaan Helsingin pörssin vauhdikkaimmat kurssiheilahtelijat suurten yhtiöiden kategoriasta alkuvuodelta 2015.

Nousijat

YIT +50,1 %
Amer Sports A +48,8 %
Nokian Renkaat +38,5 %
Cargotec +33,3 %
Outotec +31,7 %

Kurssinousijoiden joukosta on syytä nostaa esiin YIT ja Nokian Renkaat. Ne ovat viime vuoden kurssiromahtajia, mutta tämän vuoden alun osittaisia toipujia. Molempia on laskenut ja nostanut Venäjän kehitys. Oikeastaan paras tulkinta lienee, että nimenomaan Venäjän kehityskaarta koskevien tulkintojen muutokset ovat ohjanneet osakekursseja ahneuden ja pelkopaniikin vuoropuheluna. Toisin sanoen itse Venäjä-sidonnaiset yhtiöt eivät ole alkuvuonna raportoineet mitään ennätystuloksia, jotka selittäisivät listakärjen.

Osittain Venäjä-sidonnaisten osakkeiden löytyminen alkuvuoden parhaiten tuottaneiden osakkeiden listalta johtuu ruplan romahtamisen (ja Venäjä-sidonnaisten arvopapereiden romahtamisten) ajoittumisesta viime vuoden marras-joulukuulle. Tämä merkitsee sitä, että osakkeet lähtivät kuluvaan vuoteen verrattain alhaisista lähtötasoista historiaansa nähden.

Kun pakotepolitiikka ei ole kärjistynyt ainakaan toistaiseksi äärimmilleen, eikä öljyn tynnyrihinta ole ollut enää vapaapudotuksessa, on myös ruplan kurssitaso toipunut jonkin verran alkuvuonna 2015. Yhdistelmä on ollut omiaan laskemaan hieman sijoittajien riskipreemioita Venäjä-sidonnaisia yhtiöitä kohtaan, joskaan pelot eivät ole vielä suinkaan täysin kaikonneet.

Joka tapauksessa pahimpien skenaarioiden väistyminen todennäköisimmistä kehityskuluista on saanut osan pääomasta palaamaan Venäjä-sidonnaisiin osakkeisiin. Tilanne on kuitenkin yhtiöiden ulkoisista tekijöistä johtuen edelleen herkkä suuntaan ja toiseen. Aivan viime viikkoina Venäjä-sidonnaiset osakkeet ovat jälleen pakittaneet noin kymmenen prosenttia kuluvan vuoden huipuistaan.

Amer Sportsin ja Cargotecin kohdalla voidaan sanoa, että itse yhtiöt ovat kehittyneet verrattain hyvin. Molemmat ovat kohentamassa suoritustasoaan keskinkertaisesta kohtuullisen hyväksi, ja tämä on näkynyt perustellusti osakkeiden arvostustason kohoamisena. Perusoletuksen mukaan sama myönteinen trendi jatkuu yhtiöiden liiketoiminnoissa.

Nousijoista Outotecin listasijoitus selittynee yritysjohdon varovaisen optimistisilla lausunnoilla ensimmäisen vuosineljänneksen tulosjulkistuksen yhteydessä. Parin viime vuoden ajan yhtiötä on piinannut erittäin heikko globaali toimialakohtainen suhdannetilanne. Tosin yhtiö on myös joutunut käynnistämään jo toisen sisäisen kustannuskuurinsa, joten aivan optimaalisesti ei ole yritysjohtokaan kyennyt matalasuhdanteeseen vastaamaan. Toistaiseksi näyttää siltä, että ”markkinat” yhä luottavat yhtiön toimivaan johtoon.

Laskijat

Fortum -11,3 %
Sponda -8,6 %
Nokia -7,2 %
Citycon -6,9 %
Outokumpu -5,3 %

Helsingin pörssin alkuvuoden 2015 kurssilaskijoista Fortumin kohtalo liittynee Luoteis-Venäjällä mutkistuneisiin vesivoimalakauppoihin, joista yhtiö tiedotti ensimmäisen kerran viime joulukuussa. Kannattavalta sijoittajien mielestä näyttänyt hanke kohotti ensin Fortumin arvostustasoa, mutta viime kuukausina osake on laskenut reilut 20 prosenttia, kun kevään ja alkukesän aikana yhtiö ei ole saanut lopullista diiliä aikaan.

Yhtiön pienenä osakkeenomistajana aion henkilökohtaisesti lisätä osakkeen painoarvoa salkussa vähitellen nykyisillä noin 16 euron hinnoilla. Tämä ei ole yleispätevä suositus eikä etenkään riskitön sijoitus, mutta näen Fortumin vahvan taseen, tulevan erinomaisen yritysjohdon ja huokean arvostuksen konkretisoituvan jo sijoitushetkellä liki seitsemän prosentin osinkovirtaan, joka on eräänlainen ”henkinen pohjatuotto”, koska Fortumin pääomistaja Suomen valtio ei leikanne lypsävän lehmän osinkovirtaa pitkään aikaan. Uskon myös Pekka Lundmarkin ja Fortumin hallituksen kykyyn allokoida tuottavalla tavalla kassassa makaavat rahat.

Kansanosakkeetkin löytyvät valitettavasti (tai no, mahdollisen uuden omistajan kannalta ilahduttavasti) kurssilaskijoiden listalta. Nokian osake rysähti heikon ensimmäisen vuosineljänneksen tulosjulkistuksen yhteydessä. Tämän jälkeen muun muassa mahdollinen Here-yrityskauppa on virkistänyt osaketta jälleen uudelle nousuladulle.

Outokummun kohtalona on samoin heikko ensimmäinen neljännes ja negatiivisen tulosvaroituksen sivumaun jättänyt tulevaisuuden ohjeistus. Kiinteistösijoitusyhtiöiden päätyminen heikkotuottoisten listaukseen johtunee osin Cityconin osakeantisuunnitelmista, joita käsiteltiin myös ylimääräisessä yhtiökokouksessa kesäkuun puolivälissä.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta kehityksestä. Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Nokian Renkaiden, Fortumin ja Outotecin osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: tdlucas5000 / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Yritysvaltauksen mahalasku?

Ke, 01/07/2015 - 00:12

Kerroimme toukokuussa Elisan yrityksestä vallata pohjalaisyritystä Anviaa (“Tarina vihamielisestä yritysvaltauksesta”, 24.5.2015). Rumalla juristitempulla noin 30 prosenttia Anviasta omistava Elisa onnistui sanelemaan yhtiökokouksen päätökset vastoin kokousenemmistön kantaa. Kyseenalaisin keinoin Anvian johdolta evättiin vastuuvapaus ja hallintoneuvostoon valittiin uusia jäseniä Elisan listalta. Yhtiökokousta ei saatu edes loppumaan, vaan se jatkuu elokuussa. Viime viikolla tuli kaksi oikeuden päätöstä, jotka ovat Elisalle kiusallisia ja itsenäisyysmielisille pohjalaisille selviä voittoja. Siitä huolimatta arvoton näytelmä jatkuu ja nielee runsaasti varoja juristipalkkioiden muodossa, vaikka nyt saadut välipäätökset vastannevatkin yleisön oikeustajua.

Elisa on viime vuodesta pyrkinyt valtaamaan Anviaa (entinen Vaasan Läänin Puhelin). Maaliskuussa Elisa vaati Anvian hallituksen puheenjohtajan eroa ja pari tuntia ennen yhtiökokousta 20.5.2015 Elisa yllätti pahanlaisesti pohjalaisia ilmoittamalla, että Finnet-liiton jäsenyritysten omistamalle sijoitusyhtiölle siirtyneet Anvian entiset tytäryhtiöt Dignus Oy, Puhelinvoima Oy ja Lännen Viestintä Oy (“DPL-yhtiöt”) eivät saa äänestää yhtiökokouksessa. Tämä johtui Varsinais-Suomen käräjäoikeuden määräämästä ns. väliaikaisesta turvaamistoimesta.

Kokousenemmistöltä hylättiin DPL-yhtiöiden 6.570 ääntä, minkä seurauksena Elisa sai keinotekoisen ääntenenemmistön. Elisa kiersi myös Anvian yhtiöjärjestykseen sisältyvän äänileikkurin, jonka mukaan kukaan ei saa yhtiökokouksessa äänestää enemmällä kuin yhdellä kymmenesosalla kokouksessa edustetusta äänimäärästä. Elisa näyttää ripotelleen osakkeitaan usealle tytäryhtiölle. Tämä kiertotie näyttää olevan juridisesti sallittu, vaikka sotii yhtiöjärjestyksen henkeä vastaan.

Suomen oloissa ennenkuulumatonta oli vastuuvapauden epääminen Elisan äänin Anvian hallitukselta ja toimitusjohtajalta. Samoin Elisa äänestytti 14 uutta jäsentä hallintoneuvostoon eli lähes puolet neuvoston 30 jäsenestä. Tilanne oli varsin uhkaava pohjalaisten kannalta, sillä hallintoneuvosto valitsee hallituksen jäsenet.

Tilanne muuttui 23.6.2015, kun Varsinais-Suomen käräjäoikeus hylkäsi Elisan turvaamistoimihakemuksen. Näin ollen myös DPL-yhtiöt voivat osallistua elokuun jatkokokoukseen Seinäjoella 19.8.2015. Käräjäoikeus totesi, että Elisa sai väliaikaisella turvaamistoimella itselleen suuremman äänivallan yhtiökokouksessa kuin mikä sen tosiasiallinen omistusosuus on.

Keskustelu Elisan menettelytavoista on rasittanut Anvian osakkeista tehtyä julkista ostotarjousta. Toukokuun puolivälissä Elisan omistusosuus oli 29,6 prosenttia vastaten 27.157 osaketta. Elisan pörssitiedote ostotarjouksen päättymisestä 26.6.2015 ilmoittaa harhaanjohtavasti omistusosuudeksi 32,5 prosenttia. DPL-yhtiöiden osakkeita ei ole kuitenkaan laskettu mukaan. Todellisuudessa Elisan omistusosuus on tällä hetkellä 30,3 prosenttia vastaten 27.819 osaketta. Puolentoista kuukauden lisäsaalis on ollut suorastaan häkellyttävän laiha. Pohjalaisten haluttomuus myydä osakkeitaan Elisalle kertoo jotain tarjoustekijän maineenmenetyksestä, sillä tarjoushinta oli kohtuullinen.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden ratkaisu ei vaikuttanut yhtiökokouksen eettisesti ja moraalisesti väärin perustein tehtyihin päätöksiin. Niihin vaikutti sen sijaan Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden 26.6.2015 antama päätös DPL-yhtiöiden turvaamistoimihakemukseen koskien yhtiökokouksen päätösten toimeenpanokieltoa. Turvaamistoimella asetettiin yhtiökokouksessa tehty hallintoneuvoston jäsenten valinta toimeenpanokieltoon. Anvian toimitusjohtaja Mika Vihervuoren mukaan olisikin yhtiön kannalta vahingollista toimia tilanteessa, jossa sen hallintoelimen laillisuus olisi kyseenalaistettu.

DPL-yhtiöt ovat nostaneet moitekanteen yhtiökokouksen päätöksiä vastaan, koska niiden osallistuminen kokoukseen evättiin Elisan hakemalla turvaamistoimella. Kanteessa ne vaativat muun muassa hallintoneuvoston jäsenten vaalin kumoamista. Todennäköisesti tämä myös toteutunee. Kun Elisakin pitää kiinni kannastaan, etteivät DPL-yhtiöt saa äänestää yhtiökokouksessa, lopullisten oikeustuomioiden saaminen vienee valituksineen ja käsittelyineen eri oikeusasteissa runsaasti aikaa ja kummankin yhtiön varoja. Tilannetta ei suinkaan helpota, että tapaus on ainutlaatuinen.

Ne 14 henkilöä, jotka antoivat Elisalle suostumuksensa olla käytettävissä hallintoneuvostoa valittaessa, ovat joutuneet erittäin kiusalliseen välikäteen. Jo etukäteen oli ilmeistä, ettei heillä juurikaan ollut edellytyksiä toimia hallintoneuvoston jäsenyyden edellyttämällä tavalla riippumattomasti ja itsenäisesti ainoastaan Anvian etua silmällä pitäen. Jäsenhän ei saa ottaa vastaan toimintaohjeita ulkopuolisilta, ei edes suurimmalta osakkeenomistajalta. Osa Elisan ehdottamista henkilöistä oli tuskin aikaisemmin edes kuullut Anviasta ja osa on Elisan palkkalistoilla.

Hallintoneuvoston uudet jäsenet ovat nyt ehkä vuosikausia löysässä hirressä, koska vanha hallintoneuvosto jatkaa. Lisäksi on todennäköistä, että he jossain vaiheessa häädetään nolosti pois Anviasta. Suoraselkäiselle henkilölle on tarjolla vain yksi kunniallinen vaihtoehto: perua suostumuksensa hallintoneuvoston jäseneksi. Maallikkona en tiedä voivatko he pyytää eroa tehtävästä, johon heitä ei saa edes asettaa.

Elisan yritysvaltausta on käsitelty laajasti varsinkin pohjalaisissa joukkotiedotusvälineissä. On esiintynyt myös omituista sumutusta. Elisan IR-johtaja Vesa Sahivirta julkaisi 29.5.2015 ainakin Vasabladetissa vastineen allekirjoittaneen edelliseen Anvia-aiheiseen blogikirjoitukseen. Siinä hän totesi mm. seuraavaa (alempana suluissa allekirjoittaneen käännös):

“Elisa har redan länge varit en av ägarna i Anvia och, i motsats till vad Lindström säger, fört en konstruktiv och aktiv dialog med Anvias styrelse om närmare samarbete redan innan Elisa utökade sitt innehav….. Det råder en god dialog mellan Elisa och Anvia, och det är viktigt att bolagen satsar på ett konstruktivt samarbete…. Vi ser fram emot ett fortsatt gott samarbete.”

(“Elisa on jo kauan ollut Anvian yhtenä omistajana, ja päin vastoin kuin mitä Lindström sanoo, ylläpitänyt rakentavaa ja aktiivista dialogia läheisemmästä yhteistyöstä Anvian hallituksen kanssa jo ennen kuin Elisa kasvatti omistustaan….. Elisalla ja Anvialla on hyvä dialogi, ja on tärkeää, että yhtiöt panostavat rakentavaan yhteistyöhön…. Odotamme toiveikkaasti, että hyvä yhteistyö jatkuu.”)

Kenellekään muulle kuin Sahivirralle ei ole jäänyt epäselväksi, että Anvian koko johto ja henkilökunta ovat antaneet pakit Elisan harvinaisen töykeälle kosinnalle. Yhtiö halutaan pitää itsenäisenä ja sen ohella pelastaa satoja työpaikkoja. “Hyvästä yhteistyöstä” huolimatta Elisa ei halunnut myöntää edes vastuuvapautta Anvian johdolle.

Sahivirta on toki oikeassa siinä, että olisi ollut syytä lähestyä Anviaa ystävällismielisesti. Silloin Elisan mainetta ei olisi tarvinnut tahria. “Rakentava ja aktiivinen dialogi” olisi edesauttanut Elisan pyrkimyksiä Anvian suhteen tuloksellisemmin kuin nykyinen repivä ja kallis välienselvittely. Kun islantilainen Thor Björgólfsson yritti vallata Elisaa vihamielisin aikein, yritys herätti yleistä pahennusta ja myötätuntoa Elisaa kohtaan. Siitä valtausyrityksestä ei kannata hakea oppia.

Elisan osakkeenomistajana en halua uskoa, että nykyisellä toimintatavalla olisi Elisan suuromistajien tai hallituksen varaukseton tuki. Arvovaltasyytkään eivät saa sumentaa johdon harkintakykyä. Elisa voi kenties saavuttaa tavoitteensa rahan voimalla, mutta näennäiseen voittoon pyrkiminen keinoista tai hinnasta välittämättä on tuhoisaa hyvämaineiselle pörssiyhtiölle.

Omistamme Elisan osakkeita. Emme omista Anvian osakkeita.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Viikonlopun sekoilun saldo: minne menet, Kreikka?

Ma, 29/06/2015 - 11:28

Kun velkojat olivat valmistelemassa uutta sopimuspohjaa, Tsipras perjantai-iltana yllättäen ilmoitti järjestävänsä kansanäänestyksen sunnuntaina 5. heinäkuuta, torstaisen sopimusluonnoksen hyväksymisestä. Kansan pitää nyt muutamassa päivässä ottaa kantaa siihen, mihin Tsipras puolueineen ei ole saanut selkeyttä viidessä kuukaudessa. Tsipras pyysi samalla kansanäänestyksen ajaksi lisäaikaa, mutta tähän lauantainen Euroopan valtionvarainministerikokous ei enää suostunut.

Dominoefekti

Tämän seurauksesta Euroopan keskuspankki (EKP) päätti sunnuntaina olla tarjoamatta lisää hätäkäteistä (ELA) Kreikalle, joka siksi maanantaina joutui aloittamaan pääomarajoitukset ja sulkemaan pankit ainakin viikoksi. Muuten pankeilta olisi loppunut setelit kokonaan ja talletukset olisivat valuuttapaon muodossa hakeutuneet ulkomaille.

Kreikkalaiset saavat nyt nostaa tileiltään korkeintaan 60 euroa päivässä, kreikkalaisten pankki- ja luottokorttien käyttöä rajataan ja ulkomaanmaksuista hyväksytään vain välttämättömimmät. Pääomarajoitukset eivät kuitenkaan koske ulkomaalaisia, eikä eläkkeitä.

On edelleen epäselvää, pystyykö Kreikka maksamaan Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF) 1,5 miljardin euron lainalyhennyksen tiistaina, ilman 245 miljardin euron rahoitusohjelmaa. Mikäli Kreikka ei maksa lainalyhennystä, rahahanat sulkeutuvat myös IMF:n osalta.

Pöydälle jäänyt uudempi sopimusehdotus

Sunnuntaina Euroopan komissio poikkeuksellisesti päätti julkaisi 10-sivuisen sopimusluonnoksensa perjantai-illalta 26. kesäkuuta, johon Tsipras ei kansanäänestyspäätökseltään ehtinyt ottaa kantaa. Sopimusluonnos on käännetty kreikaksi ja siinä on joitain myönnytyksiä edelliseen, 25. kesäkuuta päivättyyn ja kansanäänestyksessä käsiteltävään luonnokseen nähden.

Suurin erimielisyyden aihe on Kreikan kestämättömällä pohjalla oleva eläkejärjestelmä. Tähän Tsipras puolueineen ei halua kajota, ilmeisesti vallan vaihtumisen pelossa. Kasvavassa määrin vaikuttaakin siltä, että Tsipras kumppaneineen ajaa ensisijaisesti omaa, eikä Kreikan agendaa.

Syriza vastaan Kreikka

Tätä tulkintaa tukee varsinkin ilmeisen hätäinen päätös kansanäänestyksen järjestämisestä. Tavallisia kansalaisia pyydetään nyt ottamaan kantaa Euroopan komission, EKP:n ja IMF:n torstaina 25. kesäkuuta esittämään, sittemmin vanhentuneeseen ja hyvin seikkaperäiseen sopimusluonnokseen.

Entisen pääministeri Papandreoun sanoin “Tsipras hyödyntää demokratian painavinta asetta taktisena kikkailuna, heikentäen siten sen poliittista merkitystä”. Mielipidekyselyiden pohjalta Tsipraksen pitäisi tietää, että kaksi kolmasosaa kreikkalaisista haluaa pysyä eurossa ja 57,5 prosenttia haluaa, että hallitus antaa periksi, jotta velkojien kanssa päästäisiin sopimukseen*.

Ollako, vai eikö olla?

Kansanäänestyksen lopputulokseksi odotetaan siten “Kyllä” vastausta, mutta onko se tarpeeksi vahva lepyttääkseen velkojat takaisin neuvottelupöytään, se jää nähtäväksi. Tsipras nimittäin toivoo “Ei” äänen voittoa, koska hänen mielestään se vahvistaisi Kreikkalaisten neuvotteluasemaa. Ongelma jälkimmäisessä tapauksessa olisi kuitenkin se, että neuvottelupöydän toisella puolella ei ole ketään kenen kanssa neuvotella.

Lopputulos riippuu paljolti siitä miten äänestäjät mieltävät äänestyskysymyksen: mikäli äänestäjät äänestäessään ottavat kantaa vaikeaselkoiseen sopimusluonnokseen, “Kyllä”-ääni voi jäädä heikoksi. Mikäli kreikkalaiset sen sijaan näkevät savuverhon lävitse ja mieltävät kansanäänestyskysymyksen kysymyksenä euroon jäämisestä, “Kyllä”-tuloksen vahvuus saattaa yllättää. Silloin Tsipraksen on Syrizapuolueineen mukauduttava kansan tahtoon.

Tuleva viikko

Suljetut pankit ja pääomarajoitukset pitänevät tilanteen rahoitusmarkkinoilla kasassa äänestystulokseen asti. Pysyykö tilanne hallussa Kreikan kaduilla jää nähtäväksi.

Sijoittajan ei kannata tästä hermostua, koska röyhkeyden astetta ja sekoilun määrää lukuun ottamatta, kreikan mahdollista lähtöä eurosta on markkinoilla osattu odottaa jo jonkin aikaa. Kansanäänestys voi tosin myös johtaa Kreikan eurojäsenyyden vahvistumiseen. Itse pidän tätä vaihtoehtoa nyt todennäköisempänä.

 

Tekstiä on päivitetty 29.6.2015 kl 15.21

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

* Lähde: Bloomberg

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Epätodellinen yhtiökokous

Su, 28/06/2015 - 21:45

Odotimme mielenkiinnolla Talvivaaran yhtiökokousta. Yhtiöllä ei ole mitään varsinaista liiketoimintaa sen jälkeen kun varsinaista kaivosliiketoimintaa pyörittävä tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo Oy meni konkurssiin. Tämän takia Talvivaarakin tasapainoilee kuilun reunalla. Yhtiökokous kuitenkin yllätti. Tunnelma oli suorastaan epätodellinen.

Yhtiön johdon mukaan nykytilanneen johtuikin valtion tempoilevasta politiikasta, julkisesta kiristyksestä, pitkistä oikeuskäsittelyprosessista ja liian ankarista ympäristövaatimuksista, jotka eivät mahdollista kannattavaa liiketoimintaa. Osakkeenomistajat taas olivat kiinnostuneet lähinnä konkurssiin mennen kaivosliiketoiminnan liuotuskasoista, kannattavuudesta ja tehokkuudesta.

Talvivaaran tuleva liiketoiminta tai mahdollisuudet ostaa Talvivaara Sotkamon konkurssipesän aiheutti vähemmän keskustelua kuin hallituksen jäsenten lukumäärää koskeva päätöksenteko. Ilmeisesti osakkeenomistajat ovat varmoja siitä, että Talvivaara ostaa konkurssipesän ja jatkaa liiketoimintaansa kuten ennenkin.

Johdon vastauksista saattoi saada sellaisen kuvan, että ilman ulkoisia ongelmatekijöitä yhtiö olisi voinut harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa. Meidän käsityksemme mukaan Talvivaara ei ole onnistunut näyttämään ainoatakaan kannattavaa vuosineljännestä. Yhtiö ei ole tainnut onnistua täyttämään edes sille asetettuja ympäristövaatimuksiakaan. Jos mainitut ulkoiset tekijät upottivat yhtiön, on yhtiön riskienhallinta ollut olematonta.

Saneerausohjelma jatkuu ja yhtiökokouksen päätös hyväksyä saneerausvelkojen konvertoinnin osakkeiksi on askel oikeaan suuntaan. Jos kaikki velkojat konvertoivat velkansa osakkeiksi, saavat he 70 prosenttia yhtiöstä.

Yhtiö tarvitsee myös uutta pääomaa jatkaakseen liiketoimintaansa. Sijoittajan kannalta onkin keskeisen tärkeää, että yhtiö saa osallistua Talvivaara Sotkamon toimintaan. Aiemmin valtio piti sitä mahdottomana, mutta kun Audley Capital ei ole onnistunut keräämään tarvittavia pääomia on valtionkin asenne muuttunut astetta myötämielisemmäksi.

Talvivaaran osake muistuttaa lottokuponkia. Epävarmuus Talvivaaran saneerauksen onnistumisesta on suuri. Jos se onnistuu, otetaan osake jälleen julkisen kaupankäynnin kohteeksi, mutta siihen menee vähintään kolmesta neljään vuotta. Sitä odotellessa ne jotka haluavat realisoida tappioitaan voivat tehdä sen pörssin ulkopuolisella kaupalla, mutta tällöin on itse löydettävä ostaja ja ilmoitettava välittäjälle osakkeiden siirrosta ostajan arvo-osuustilille.

Emme omista Talvivaaran osakkeita.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Mistä Kreikka ja sen velkojat kinastelevat?

Pe, 26/06/2015 - 12:28

Kreikan kriisin neuvotteluosapuolet olivat pääsemässä sopimukseen alkuviikosta, mutta viikon edetessä mielipiteet erkanivat kahdeksi sopimusluonnokseksi joita ei torstain tapaamisessa enää pystytty sulattamaan yhteen. Nyt tehdään hartiavoimin työtä uuden sopimuksen synnyttämiseksi.

Aikaa ei ole kuin ensi viikon tiistaihin jolloin 1,5 miljardin euron lainaerä erääntyy maksettavaksi. Mikäli sopimusta ei maanantai aamuun mennessä synny, pankit saattavat pysyä kiinni Kreikassa. Mistä neuvotteluissa sitten nahistellaan?

Etuisuuksia velaksi

Kreikka on elänyt velaksi 90-luvulta lähtien ja esimerkiksi vuodesta 2000 alkaneen eurojäsenyyden ensimmäisen kymmenen vuoden aikana, Kreikan julkiset palkat kaksinkertaistuivat. Euroopan nopeinten vanhentuvan kansan eläkejärjestelmä on lisäksi poikkeuksellisen avokätinen: eläkeläiselle maksetaan 92 prosenttia viimeisestä palkkakuitista. Kun veronkierto on yleistä varsinkin Kreikkalaisen keskiluokan keskuudessa, Kreikan talouden tulot eivät pitkään aikaan ole riittäneet kattamaan kaikkien saavutettujen etujen kustannuksia.

Yhteinen tavoitetila

Molemmat osapuolet haluavat poistaa nämä ylilyönnit Kreikan kilpailukykyä huonontamatta. Näkemyserot syntyvät lähinnä kahdesta asiasta. Ensinnäkään kansantaloustiede ei ole täsmätiedettä. Maailmasta on mahdotonta löytää kahta ekonomistia, jotka olisivat samaa mieltä jonkin valtion taloudesta. Toiseksi neuvotteluosapuolet elävät eri todellisuudessa. Vaikka kumpikin haluavat välttää poliittiset levottomuudet, kreikan velkojat painottanee taloudellisia tekijöitä enemmän kuin Tsipras.

Kinastelun aiheet

Näin ollen nyt kinastellaan esimerkiksi yritysveron tasosta. Velkojat ehdottavat 28 prosenttia, Tsipras 29 prosenttia ja puolta miljoonaa ylittävien yritystulosten osalta 15 prosenttia. Velkojat katsovat jälkimmäisen johtavan uusiin budjettivajeisiin. Arvonlisäverotuksen osalta velkojat haluavat kerätä prosentin bruttokansantuotteesta, Tsipras 0,74 prosenttia. Velkojat haluavat lopettaa köyhimpien eläkeläisten lisämaksut (EKAS) vuoteen 2018 mennessä, Tsipras vasta joskus vuosien 2018 ja 2020 välillä.*

Neuvotteluiden kulmakivet

Suurin erimielisyys liittynee kuitenkin eläkejärjestelmän peruskorjaukseen. Tsipras ehdottaa korkeampia eläkemaksuja ja varhaiseläkkeiden rajoittamista, kun taas velkojat painottavat leikkauksia. Toinen murehtii suurimman äänestäjäryhmän suosiosta, toinen keskittyy taloudelliseen logiikkaan.

Toinen poliittinen ulottuvuus on se, että äänestäjien kärsivällisyys velkojamaissa alkaa loppua. Niin Merkelillä, Hollandella kuin Sipilälläkään ei ole kansallista tukea myönnytyksille. Kreikka on tuhlannut Eurooppalaisten luottamuksen näyttöjen puuttumisella.

Kohtalon viikonloppu

Mikäli virkamiehet saavat uuden kompromissiehdotuksen valmiiksi, EU maiden ministerit kutsutaan koolle lauantaiksi. Mikäli sopimusehdotus menee läpi, Kreikan parlamentti kokoontuu sunnuntaina omalta osaltaan hyväksymään sopimusehdotus. Tämä on kriittinen kohta, koska enemmistöpuolue Syrizan sisällä on populisteja, jotka vastustavat saavutettujen etuuksien leikkaamista. Mikäli sopimusehdotus kuitenkin menee myös Kreikan parlamentista läpi, se on vielä hyväksytettävä EU maiden parlamenteissa ennen sopimuksen voimaantuloa. Tämän jälkeen osapuolet kyllä keksivät käytännön keinot haverin välttämiseksi. Maanantaina tiedämme miten kävi.

 

Lue aiheesta lisää: Kreikan valuuttasäännöstely olisi lopun alku, Kreikka ja troikka tappelevat, kumpi voittaa? ja Kreikan lähtö voisi olla hyvä Suomelle.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

* Wall Street Journal

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kreikan valuuttasäännöstely olisi lopun alku

To, 25/06/2015 - 13:36

Loppu häämöttää jännitysnäytelmässä “Kreikka vastaan muut”. Mikäli sopimusta Kreikan ja Euroopan unionin (EU), Euroopan keskuspankin (EKP) ja Kansainvälisestä valuuttarahaston (IMF) välillä ei synny sunnuntaihin mennessä ei ole varmuutta siitä, että Kreikka saa uuden 7,2 miljardin euron rahoituserän jo olemassa olevasta, 245 miljardin rahoituspaketista. Kreikka tarvitsee rahat keskiviikkoon mennessä maksaakseen IMF:lle erääntyvän 1,5 miljardin euron lainaeränsä.

Valuuttasääntely

Ilman sopimusta Kreikkalaiset pankit tuskin avaavat normaalisti maanantaina, koska EKP:n kreikkalaisille pankeille tarjoama (vakuudellinen) 89 miljardin euron hätäkäteinen (Emergency Liquidity Assistance, ELA) ei riitä lunastamaan kaikkia kreikkalaisia käteisnostoja. Mikäli Kreikan 245 miljardin rahoitusohjelma kaatuu se merkitsee myös ELA:n loppumista. Tämän vuoden aikana jo viidennes Kreikkalaisista talletuksista on ehtinyt siirtyä ulkomaille. Näin ollen maanantaina jouduttaneen valuuttapaon kiihtyessä siirtymään valuuttasäännöstelyyn, mikä rajoittaa kreikkalaisten eurojen liikettä muualle maailmaan. Valuuttasäännöstely puolestaan edeltää Drakhman uutta tulemista, olkoonkin, että Kreikan lähtö eurosta (Grexit) on katkaistavissa aina siihen pisteeseen asti.

Todennäköisyys

Miten todennäköinen Grexit sitten on? Vaikka neuvotteluosapuolten kesken päästäisiinkin nyt sopimukseen ei ole varmaa, että Kreikan parlamentti hyväksyy sen. Hallitsevan Syriza puolueen populistit ja radikaalit kun ovat uhanneet torpata Kreikan tällä viikolla velkojille esittämän sopimusehdotuksen. Velkojat ehtivät kuitenkin edelle. Ja mikäli neuvotteluosapuolet pääsevät sopimukseen Kreikan parlamentti on hyväksyttävä se, ennen kuin EU maiden parlamentit ottavat asian käsittelyyn. Toisin sanoen, vaikka sopimusehdotus syntyisikin, sen matka toteutukseen on pitkä.

Turtuneet äänestäjät

Mikäli sopimus syntyy ja kaikki parlamentit sen myös hyväksyvät, Kreikalla on lisää lyhennyksiä tiedossa. Tuo 7,2 miljardin erä riittää elokuuhun asti. Sitten tarvitaan taas lisää rahaa. Vaikka tämä näytelmä käy tylsäksi se saattaa olla jujun ydin: aiheeseen turtuneet äänestäjät, molemmin puolin pöytää, ovat valmiimpia hyväksymään minkä tahansa lopputuleman. Jännitysnäytelmän jatkuessa, Kreikan lähdöstä tulee kasvavassa määrin mielekkäämpi vaihtoehto troikalle. Tämä ja Tsipraksen rajallinen liikkumavara tukee johtopäätöstä, että Kreikka lähtee eurosta.

Kysymys kuuluu: olemmeko nyt siinä pisteessä?

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Sijoita kuin Benjamin Graham?

Ke, 24/06/2015 - 02:14

Arvosijoittamisen isä, Benjamin Graham, valikoi potentiaalisia ostokohteitaan usean eri kriteerin avulla. Näitä olen listannut blogipalstalle vuosien varrella aiemminkin. Kertaan tässä merkinnässä Grahamin sijoitusmetodia hänen vuonna 1934 ilmestyneen Security Analysis -kirjansa tarjoamassa viitekehyksessä. Soveltuvatko 80 vuotta vanhat ohjenuorat nykypäivään, ja löytyykö niiden avulla pörssistä ostettavaa?

Benjamin Graham listasi edellä mainitussa teoksessaan yhteensä kymmenen ohjenuoraa, joiden kautta sijoitustoimintaa tulisi hänen mielestään lähestyä. Listaan näistä ohjenuorista tähän merkintään kuusi ymmärrettävintä kriteeriä, joiden täyttyminen viestii Grahamin mukaan sijoittajalle hyvästä ostokohteesta.

1) Osakkeen tuloskerroin eli P/E-luku saa olla enintään 40 prosenttia osakemarkkinoiden viimeisten 5 vuoden keskimääräisestä indeksitason P/E-luvusta.

2) P/E-luvun käänteisluvun eli tulostuoton (E/P) pitää yltää vähintään kaksinkertaiselle tasolle suhteessa riskittömään pitkään korkoon.

3) Osinkotuoton tulee olla sijoitushetkellä vähintään 66 prosenttia pitkien yrityslainojen korkotasosta.

4) Osakkeen pörssikurssi saa olla enintään 66 prosenttia yhtiön osakekohtaisesta tasearvosta, mistä tulee vähentää aineettomat omaisuuserät, kuten liikearvo eli goodwill.

5) Yhtiön osakekohtaisen tuloksen (EPS) vuosikasvun tulee yltää viimeisten 10 vuoden ajalta keskimäärin yli 7 prosenttiin. Lisäksi viimeisten 10 vuoden ajanjaksolla saa olla korkeintaan kaksi tilikautta, joiden aikana yhtiön tulos on laskenut edellisvuoteen nähden.

6) Pörssiyhtiön taseen pitää sisältää enemmän omaa pääomaa kuin vierasta pääomaa eli velkaa.

Näillä kriteereillä ei äkkiseltään tule mieleen ostettavaa Helsingin pörssistä.

Käytännössä ensimmäisen kriteerin kohdalla sijoittajan tulisi etsiä osakkeita, joiden P/E-luku on korkeintaan 6–7. Tämä perustuu siihen, että markkinoiden keskimääräiseksi P/E-luvuksi voidaan haarukoida historiallisesti hieman reilut 15.

Vaihtoehtoisissa tulkinnoissa olen myös törmännyt sovellukseen, jossa tuloskertoimen (P/E) kriteeriä sovelletaan indeksitason viiden vuoden keskiarvon sijaan suhteessa itse kohdeosakkeen viimeisten viiden vuoden huippunoteeraukseen.

Jos tällainen ensimmäisen kohdan läpäisevä yhtiö löytyy, täyttää kohde todennäköisesti myös Grahamin toisen kriteerin. Tämä perustuu siihen, että käänteislukuna laskettava tulostuotto (E/P) kohoaa yli 14 prosenttiin P/E-luvun arvolla 7. Riskitön korko, joka on tällä hetkellä laadukkaasta valtionlainasta riippuen prosentin tai kahden tasossa, ei ole kovin nopeasti nousemassa 7 prosenttiin. Siten toinen kriteeri täyttyy yleensä vaivattomasti, jos hankaluuksia ei tule ensimmäisen kohdan kanssa.

Myös kolmas kriteeri täyttyy varsin usein, jos vaikeudet ylitetään kahden ensin mainitun kohdan osalta. Tämä perustuu siihen, että yhtiön tulostuoton kohotessa yli 14 prosenttiin, muodostuu osinkotuotoksi esimerkiksi 50 prosentin jakosuhteella yli 7 prosenttia. Kun tämän tuottoprosentin tulee olla vähintään kaksi kolmasosaa pitkien yrityslainojen korkotasosta, on mahdollista todeta, että kyseisten yrityslainojen pitäisi tuottaa yli 10 prosentin vuosituottoja, jotta ostokohde alittaisi tämän kriteerin asettaman riman.

Ainakaan laatuyhtiöiden lainoista ei ole saatavilla tällaisia tuottoja kuin unessa. Uskon Grahamin tarkoittaneen analyysissään juuri turvallisten ja vakaiden laatuyhtiöiden liikkeeseen laskemia lainoja, eikä suinkaan heikon luottoluokituksen yhtiöiden kauppaamia roskalainoja, joiden tuotto-odotukset voisivat yltää selvästi kaksinumeroisille tasoille vuodessa.

Grahamin neljäs kriteeri romukoppaan digitalisoituvassa maailmassa?

Toistaiseksi pörssiyhtiö näyttää siis läpäisevän kolme ensimmäistä ostokriteeriä, jos se vain ensimmäisestä selviää kunniakkaasti. Neljännessä kohdassa tulee kuitenkin mitä todennäköisimmin ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Potentiaalisten sijoituskohteiden lista muodostuu todella rajalliseksi, kun ehtona on osakkeen tarkasteluhetken P/BV-luvun  arvo pienempi kuin 0,67 (osakkeen hinta suhteessa kirja-arvoon).

Yleensä alle kirja-arvon noteerattavat yhtiöt missaavat selvällä marginaalilla muut Grahamin asettamat kriteerit, kuten tuloksentekokyvyn, osingonmaksupotentiaalin ja kasvuvauhdin. Ja muutoinkin digitalisaation, palvelubisneksen ja globaalien yrityskauppojen aikakaudella taseet suorastaan pullistelevat liikearvoja, jotka Graham haluaisi oikaista pois yhtiön omaisuudesta.

Myös viides sijoituskriteeri on haasteellinen käytännössä. Jos pörssiyhtiön tulos kasvaa vuodessa keskimäärin 7 prosenttia, sen osakekohtainen tulos kaksinkertaistuu noin 10 vuoden välein. Toisin sanoen ostohetken yli 14 prosentin tulostuotto nousisi hankintahintaan nähden 10 vuodessa yli 28 prosenttiin. Vastaavasti ostohintaan nähden laskettava P/E-luku puolittuisi vuosikymmenessä noin kolmen tasolle. Miksi tällaisen kasvun yhtiötä noteerattaisiin osakemarkkinoilla näin naurettavilla arvostuskertoimilla?

Käytännössä useat pörssiyhtiöt selviävät viimeisenä mainitusta taseen omavaraisuuteen liittyvästä vaatimuksesta. Nykypäivänä ostokohteiden karsiutuminen liittyy näin ollen keskeisimmin ensimmäiseen ja viidenteen kriteeriin.

This time is different?

Kenties 80 vuotta sitten Graham löysi – tosin vaivannäön jälkeen – lukuisia esitellyt kriteerit samanaikaisesti täyttäviä sijoituskohteita, mutta nykypäivänä sijoittajan on syytä joustaa näistä vaateista, joiden täyttyminen yhtä aikaa yksittäisessä ostokohteessa tarjoaisi epäilemättä sijoittajalle Grahamin turvamarginaalia.

Liittyykö osakkeiden nykyinen, historiaan verrattuna varsin korkea arvostustaso siihen, että talouden yleisen kasvuvauhdin oletetaan olevan nopeampaa kuin Grahamin elinaikana? Vai johtuuko arvostuskertoimien tuntuva nousu sähköisten kaupankäyntimahdollisuuksien ja tiedonvälityksen nopeuden lisääntymisestä? Onko globaalin osakekaupankäynnin helpottuminen siis nostanut yhtiöistä maksettavia hintoja pysyvästi? Vai ovatko pörssiyhtiöt kenties laadukkaampia kuin ennen?

Joka tapauksessa näyttää ilmeiseltä, että aliarvostettujen ostokohteiden löytäminen on muuttunut kahdeksassa vuosikymmenessä huomattavasti vaikeammaksi tehtäväksi kuin se on aikoinaan ollut. Joudumme etsimään kohteita yhä kansainvälisemmin, tai vaihtoehtoisesti tyytymään Grahamin tuottovaatimusta alhaisempaan sijoitustuottoon – todennäköisesti myös selvästi ohuemmalla turvamarginaalilla.

Grahamin kriteerit täyttäviä yhtiöitä saattaa löytyä tänään maailmalta, erityisesti kehittyviltä markkinoilta, kuten Venäjältä. Näillä markkinoilla sijoittaja kantaa kuitenkin monimuotoisia riskejä aina yksityisen omistajuuden suojasta poliittisiin päätöksiin. Siksi näihin sijoittamisessa on perusteltua kysyä, onko ”riskikorjattu tuotto” lopulta kovin hyvä, eli onko ”keskimääräistä parempi tuotto-odotus” vain asianmukainen korvaus tavanomaista kovemmista riskeistä?

Jotkut selittävät trendinomaisesti erittäin pitkällä aikavälillä (nähtävästi pysyvästi) kohonneita yhtiöiden arvostustasoja sillä, että sijoitusmarkkinoilla velkaraha näyttelee tänään merkittävästi suurempaa roolia kuin vielä 50 tai 100 vuotta sitten. Toiset sanovat, että yhtiöiden laatu on kohentunut oman pääoman tuottomittarilla tarkasteltuna merkittävästi, mikä selittää arvostuskertoimien perustellun nousun.

Osa puolestaan tarjoaa arvostuskertoimien inflaation selitysmalliksi robottikaupankäynnin lisääntymistä 2000-luvulla.

Historiaa tuntevat näkevät Grahamin ja muiden arvosijoittamisen oppi-isien eläneen (ja kirjoittaneen koviin kansiin) 1930-luvun laman jälkeiset vuodet, jolloin markkinat olivat vielä järkyttyneitä matalasuhdanteen kokemuksista, mikä vääristi sekä yhtiöiden silloisia haluja investointihankkeisiin (vaihtoehtona kassan hautominen) että sijoittajien riskinottohalukkuutta.

Mikä lienee käyttökelpoisin selitys tunnuslukujen inflaatiolle?

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: paladinsf / Foter / CC BY-NC-SA

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Alamme käyttää Google Analytics -palvelua

Ma, 22/06/2015 - 13:04

Miksi otamme käyttöön Google Analytics -palvelun?

Muutama kuukausi sitten julkaisimme uudet mobiilisovelluksemme ja nyt ryhdymme analysoimaan mobiilisovelluksien käyttöä Google Analytics -verkkoanalytiikkatyökalun avulla. Suunnitelmissamme on käyttää samaa analytiikkatyökalua myös nordnet.fi-verkkopalvelussamme.

Tämä on tärkeä askel, sillä haluamme ymmärtää asiakkaidemme toimintaa verkossa ja palvella asiakkaita paremmin. Verkkopalvelumme käyttäjänä sinulla saattaa herätä kysymyksiä aiheesta. Siksi haluan kertoa hieman siitä, miten päädyimme hyödyntämään Google Analytics -palvelua ja miten tulemme keräämäämme dataa hyödyntämään

Tieto tekee viisaaksi

Verkkopalvelumme käyttäjäystävällisyydessä on paljon parannettavaa. Jotta voimme kehittää palveluitamme, tarvitsemme entistä tarkempaa tietoa siitä, miten verkkopalvelua ja mobiilisovelluksia käytetään tällä hetkellä. Syvällisen tiedon puuttuessa kehitysprojektit eivät etene niin tehokkaasti kuin haluaisimme.

Näemme sen, miten eri verkkokävijät löytävät sivuille, mistä mainoksista he pitävät, millä hakusanoilla kävijät meidät löytävät tai millä sivuilla he vierailevat – niin kauan kuin he eivät ole kirjautuneena sisään verkkopalveluumme.

Seisomme ikään kuin oman kauppamme ulkopuolella katselemassa, kun asiakkaat saapuvat paikalle. Mutta heti kun asiakkaat ovat astuneet ovesta sisään, menetämme heihin näköyhteyden. Koska emme seuraa heidän toimintaansa, emme näe kompastuiko joku juuri hetki sitten kaupan kynnykseen? Löytävätkö he kaupasta helposti etsimänsä? Jos korjaamme jotain, emme tiedä onko kaupassa helpompi vierailla vai ei.

Google Analyticsin avulla voimme aiempaa paremmin ymmärtää:

  • millä sivuilla verkkosivujen käyttäjät viihtyvät
  • mitä toiminnallisuuksia käytetään ja mitä ei
  • mitä meidän tulee muuttaa verkkosivuilla
  • tuovatko muutokset toivottuja tuloksia
  • millaiset tarjoukset tai millainen tieto kiinnostaa kävijöitä

Yksityisyydensuoja

Mieti hetki, miksi rakastat lempibrändejäsi. Rakastetut ja arvostetut brändit kuuntelevat asiakastaan ja mukautuvat yksilöllisesti heidän tarpeisiinsa. Ne keräävät sinusta tietoa parantaakseen käyttäjäkokemusta ja viestiäkseen sinulle kiinnostavalla tavalla. Vältyt sellaiselta viestinnältä, joka ei sinua kosketa ja saat kohdennetumpaa tietoa.

Monet meistä ovat huolissaan yksityisyydestään verkossa. Kysymykset tietoyhteiskunnan kehityksestä ja tietoturvasta puhuttavat. Me – kuten monet muut yritykset – näemme, että asiakasymmärrys vaatii sekä määrällistä että laadullista tietoa. Jos haluat liikkua verkossa niin, etteivät yritykset kerää sinusta tietoja, voit halutessasi asentaa selaimeesi lisäosan, joka estää tiedon keräämisen. Löydät lisäosan täältä.

Miksi valitsimme Google Analytics -palvelun?

Google Analytics on meidän tarpeisiimme sopiva työkalu, joka auttaa ymmärtämään, miten verkkosivustollemme tullaan ja miten sitä käytetään. Google on myös vakiintunut toimija, joka ottaa tietoturvan erittäin vakavasti, aivan kuten mekin. Googlella on laaja kokemus käyttäjätietojen hallinnoinnista ja he tekevät sen mielestämme turvallisesti.

Google Analytics tarjoaa meille parhaan palvelupaketin ja koemme, että Googlen analytiikkapalvelu kehittyy jatkuvasti vastaamaan uusia tarpeita. Vastaavanlaisen analytiikkatyökalun ylläpito omasta takaa olisi monimutkaista ja vaatii sellaisia resursseja, joita meillä ei ole.

Näin suojaamme sinun yksityisyyttäsi

Kaikki tietyn henkilön tunnistamisen mahdollistava data muunnetaan nimettömäksi (”anonymisoidaan”) ja salataan, kun bitit liikkuvat meidän ja Google Analytics -työkalun välillä. IP-osoitteita emme tallenna. Kukaan Nordnetin ulkopuolella ei voi yhdistää Google Analytics -dataa sinun asiakkuuteesi Nordnetissä tai muihin yksityisiin tietoihin.

Vain Nordnet voi analysoida kerättyä tietoa, kenelläkään muulla ei ole oikeuksia katsoa tai analysoida dataa. Google ei saa yhdistää meidän toimittamiamme tietoja mihinkään muuhun dataan.

Olemme innoissamme uudesta analytiikasta. Voimme oppia aiempaa enemmän verkkosivujen vierailijoista ja parantaa palveluitamme entistä nopeammin ja kohdennetummin.

Jos sinulla on kysymyksiä asiaan liittyen, kirjoita kommentti. Vastaamme niihin mielellämme.

Hans Strömblad
/analytiikkajohtaja, Nordnet

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Uutta riskipääomaa tarjolla pörssissä

Su, 21/06/2015 - 16:18

Listautumisryntäys, josta kirjoitimme vastikään (“Vihdoinkin pörssilistaus houkuttelee”, 9.6.2015), osoittaa jo väsähtämisen merkkejä, sillä tällä hetkellä tarjolla olevat Kotipizza ja FIT Biotech ovat joutuneet pidentämään merkintäaikaansa ensi viikon keskiviikkoon ja torstaihin. Myös nykyiset pörssiyhtiöt ovat hyödyntämässä markkinoita riskipääoman lähteenä. Tiistaina (23.6.) alkaa Cityconin jättianti, jossa kerätään uutta pääomaa peräti 608 miljoonaa euroa. Ehkä jo maanantaina ylimääräisen yhtiökokouksen jälkeen saamme kuulla myös SRV Yhtiöiden maksullisesta osakeannista. Maanantaina on puolestaan Incapin parin miljoonan euron annin viimeinen merkintäpäivä.

Alkuvuoden merkintäetuoikeusanteja kommentoitiin 6.3.2015 päivätyssä kirjoituksessamme “Kuumekäyrä nousussa antimarkkinoilla”. Alkuvuonna toteutetut kaksi suurehkoa merkintäoikeusantia toivat Oriola-KD:lle 76 miljoonaa euroa ja Metsä Boardille 100 miljoonaa euroa. Oriolan annin erikoispiirteenä oli harvinaisen antoisa toissijainen merkintä ensisijaisessa merkinnässä merkitsemättä jääneistä osakkeista. Toissijaisen annin allokaatio oli poikkeuksellisen runsas ja merkintähinta 2,50 euroa varsin edullinen annin jälkeiseen kurssikehitykseen verrattuna.

Vaisujen emissiovuosien 2010 ja 2011 jälkeen pörssiyhtiöt ovat keränneet kiitettävästi uutta pääomaa. Kun mukaan lasketaan merkintäetuoikeusantien lisäksi laajalle merkitsijäjoukolle tarjottuja suunnattuja anteja, päästiin jo lähes 1,3 miljardiin euroon vuonna 2012, josta tosin Outokummun jättiannin osuus oli peräti miljardi. Citycon puolestaan keräsi omistajiltaan 91 miljoonaa.

Vuonna 2013 jäätiin 728 miljoonaan. Eniten pääomaa, 261 miljoonaa euroa, keräsi Talvivaara, joka myös onnistui tuhlaamaan rahat ennätyksellisen nopeasti. Cityconin vierailu pääomamarkkinoilla tuotti 200 miljoonaa uutta pääomaa. Listautumismarkkinat alkoivat elpyä, sillä sekä Asuntorahasto Orava, Restamax että Taaleritehdas hakivat aktiivisesti uusia osakkeenomistajia.

Viime vuonna päästiin jälleen miljardirajan paremmalle puolelle, 1,1 miljardiin. Outokumpu oli nytkin parrasvaloissa kerättyään sijoittajilta 665 miljoonaa euroa. Markkinoiden kakkosena oli vanha tuttu Citycon 197 miljoonan euron annilla. Yleisölle tarjottuja suunnattuja anteja oli aiempaa selvästi enemmän, mikä osittain johtui alkavasta ryntäyksestä First North -listalle. Tosin osa yleisöltä kerättävistä euroista meni vanhojen omistajien taskuihin. IPO:ista (IPO = Initial Public Offering) suurin oli Verkkokauppa.

Kuluvana vuonna ylitetään mitä todennäköisimmin aiempien vuosien luvut, sillä jo puolen vuoden jälkeen haaviin on tarttunut 1,1 miljardin euron riskipääoma. Cityconin 608 miljoonan suuranti jäänee melko varmast vuoden suurimmaksi, sillä Metsä Boardkin tyytyi 100 miljoonaan. Pörssi- tai First North -listautujia on jo ollut pitkä rivi. Niistä Pihlajalinna tai sen omistajat hankkivat markkinoilta 80 miljoonaa euroa.

Tarkkaavainen lukija on jo ehtinyt huomata, että Cityconin nimi toistuu jatkuvasti. Israelilainen pääomistaja Gazit-Globe on hengästyttävällä innolla kasvattanut Cityconia syytämällä yhtiöön aina vain uutta rahaa ja edellyttämällä, että myös yhtiön muilla osakkeenomistajilla on pohjaton kukkaro. Ehkä joku omistajista pohtii, miksi kassavirta kulkee omistajalta yhtiöön eikä päinvastoin.

Gazit-Globe tuli Cityconin pääosakkaaksi maaliskuussa 2004, kun Nordea ja Kesko olivat luopuneet omistuksestaan. Siitä lähtien Citycon on joka ikinen vuosi lukuunottamatta finanssikriisiä vuosina 2008 ja 2009 ollut keräämässä kolehtia markkinoilta. Gazit-Globen johdolla on järjestetty peräti seitsemän suunnattua antia institutionaalisille sijoittajille ja kuusi merkintäoikeusantia. Kohta alkava jättianti on jopa Cityconin mittakaavassa suuri. Rahoilla on tarkoitus ostaa Norjan toiseksi suurimman kauppakeskuksia omistavan yhtiön. Kaupan jälkeen Citycon on Pohjoismaiden suurin kauppakeskuksiin keskittyvä pörssiyhtiö. Manner-Euroopassakin se on kolmanneksi suurin.

SRV:n annissa on puolestaan tarkoitus rahoittaa useita merkittäviä rakennusprojekteja kuten  Kalasataman REDI-hanketta. Maanantain ylimääräisessä yhtiökokouksessa yhtiön hallitus valtuutettaneen laskea liikkeelle enintään 27.000.000 uutta osaketta. Merkintähinnasta riippuen annin suuruudeksi tullee pyörein luvuin 50 miljoonaa euroa. Yhtiöstä on annettu ymmärtää, että tulossa olisi merkintäetuoikeusanti, vaikka valtuutus voidaan käyttää myös suunnatun annin järjestämiseen.

Sijoittajan kannalta SRV:n osakkeiden houkuttelevuutta vähentää yhtiön varsin mielikuvitukseton osinkopolitiikka. Yhtä vuotta lukuunottamatta osinko on vuodesta 2006 alkaen aina ollut vuosituloksesta riippumatta 12 eurosenttiä. Kyllä vähemmistöomistajakin toivoo saavansa osansa yhtiön menestyksestä. Luontevimmin se tapahtuu kasvavana osinkovirtana.

Omistamme osakkeita Asiakastiedossa, Keskossa, Oriola-KD:ssa, Outokummussa ja SRV:ssä.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Vakuutuskuorista ja veroneutraliteetista

Su, 21/06/2015 - 07:41

Uuden hallituksen sidonnaisuuksien julkistaminen toi kapitalisaatiosopimukset julkiseen keskusteluun. Kapitalisaatiosopimukset eivät itsessään ole mikään uusi keksintö, mutta niiden määrä on kasvanut lähestulkoon nollasta kymmeneen miljardiin lyhyessä ajassa samaan tahtiin kuin pääomatuloverotusta kiristettiin edellisen hallituksen aikana. Näiden sopimusten ainoa olemassaolon syy on niiden verosuunnitteluominaisuudet. Huvittavaa kyllä suomalaiset ovat valmiita maksamaan lähes mitä tahansa välttääkseen veroja, jopa enemmän kuin mitä he voivat säästää veroissa.

Sijoittaminen vakuutuskuoren sisällä, kuten kapitalisaatiosopimusten ja vakuutussijoitusten kautta, ovat olemassa ainoastaan näiden sopimusten verosuunnitteluominaisuuksien takia. Näiden sopimuksien avulla sijoittaja voi allokoida uudelleen sijoituksensa ilman veroseuraamuksia sopimuskauden aikana, koska talletuspääoma verotetaan vasta takaisinmaksun yhteydessä. Vakuutussijoituksilla on myös muuta varallisuutta kevyempi kohtelu perintöverotuksessa.

Tämän perusteella sijoittaminen vakuutuskuoren kautta kuulostaa lyömättömältä tuotteelta. Todellisuus on kuitenkin toinen. Sopimuksen kulut ovat korkeat ja ne syövät useimmiten verohyödyt. Progressiivinen pääomatuloveromme verottaa myös epäsäännöllisistä pääomatuloista ankarammin kuin säännöllisiä vuotuisia pääomatuloja.

Aktiivinen sijoittaja, joka jatkuvasti vaihtaa sijoituskohdetta, voi hyötyä kapitalisaatiosopimuksesta, kunhan tuotto on tarpeeksi korkea. Vertailemalla kymmenvuotista otsikoissa olleen kapitalisaatiosopimuksen kaltaista sijoitusta sijoitukseen ilman vakuutuskuorta, tulisi tuoton olla vähintään 16 prosenttia vuodessa, jotta kapitalisaatiosopimus kannattaisi. Tuottovaatimukseen vaikuttavat useat tekijät kuten sijoittajan kaupankäyntiaktiivisuus, kulut, sijoitusaika ja verot. Vertailemalla edellä mainittua tuottoa osta ja pidä -sijoittajan tuottoon, olisi jälkimmäinen saanut 21 prosenttia korkeamman tuoton verojen jälkeen.

Oikeastaan kapitalisaatiosopimuksilla ja vakuutussijoituksilla ei ole yhtään mitään tekemistä vakuutusten kanssa, vaikka vakuutussijoituksiin on liitetty niin sanottu henkivakuutus. Tämä henkivakuutus ei kuitenkaan täytä vakuutuksen määritelmää. Verosuunnitteluominaisuudet ovat todellakin näiden tuotteiden ainoa olemassaolon syy.

Miksi valtio suosii näitä sijoitusmuotoja verotuksessa muiden sijoitusmuotojen kustannuksella? Vakuutusyhtiöitä tarvitsee tuskin tukea tällä tavalla? Vakuutusyhtiöt ovat järjestelmän voittajia kun taas valtio ja sijoittajat kuuluvat häviäjiin.

Miksi verotusta ei kehitetä neutraalimmaksi, sen sijaan että se on täynnä poikkeuksia? Veroneutraalissa järjestelmässä markkinat saisivat päättää mitkä tuotteet ovat järkeviä. Nykyinen järjestelmä kasvattaa ainoastaan verokonsulttien markkinaa, mikä kylläkin lisää ”työllisyyttä”, mutta kansantalouden näkökulmasta kyseessä on tarpeettomasta nollatyöstä.

Suoria sijoituksia syrjitään myös muilla tavoin epäsuoriin sijoituksiin nähden. Siinä missä sijoitusrahastot voivat uudelleen allokoida omaisuutensa ilman veroseuraamuksia, joutuu sijoittaja maksamaan verot joka kerta kun hän järjestelee uudelleen suoria sijoituksiaan. Tämän epäkohdan voisi helposti poistaa muuttamalla pääomatuloverotusta siten, että uudelleensijoituksista perittäisiin verot vasta varoja nostettaessa.

Pääomatuloverotusta voitaisiin yksinkertaistaa siten, että verotus kohdentuisi säästötiliin eikä yksittäisiin sijoituksiin. Säästötilillä sijoittaja voisi pitää niin arvopapereita, sijoitusrahastoja kuin muita vastaavan kaltaisia instrumentteja. Lähin vastine on pitkäaikaissäästämistili, jonka monet tuntevat paremmin nimellä ps-tili. Ps-tilistä poiketen talletuksista ei saisi tehdä verovähennyksiä, mutta toisaalta tilillä ei olisi myöskään mitään nostorajoituksia. Tilin tuottoa verotettaisiin vasta siinä vaiheessa kun sijoittaja nostaa rahaa tililtä.

Järjestelmä olisi verohallinnolle yksinkertaisempi, koska yritysjärjestelyt ja muut tapahtumat jotka sotkevat verojen laskua olisivat yhdentekeviä. Riittää, että verottaja saa tietää tilin talletukset ja nostot. Sijoittajat välttyisivät ikivanhojen kaupankäyntitositteiden säästöltä. Huvittavaa kyllä verotus vanhenee viidessä vuodessa, mutta sijoittajilta vaaditaan tositteiden ikuinen arkistointi, jotta hän välttyisi mahdolliselta yliverotukselta.

Sijoittajat voittaisivat, koska he saisivat samoja etuja joita sijoitusrahastoillakin on. He saisivat ne kuitenkin ilman ylimääräisiä kuluja, jonka lisäksi he saisivat piilevälle verovelalle korkoa korolle. Järjestelmä siirtäisi verotusta tulevaisuuteen, mutta loppujen lopuksi valtiokin voittaisi, koska sekin saisi korkoa korolle piilevälle verovelalle.

Pääomatuloverotuksemme on täynnä epäjohdonmukaisuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia, jotka ovat yleensä syntyneet päätöksentekijöiden heikohkon asiantuntemuksen vuoksi. Näitä on vuosien saatossa yritetty korjata lukemattomia kertoja, jonka takia järjestelmästä on tullut sekava ja läpinäkymätön. Yllä oleva ehdotus on yritys yksinkertaistaa pääomaverotusta ja poistaa yhtä ilmeistä epäkohtaa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että pääomatuloverotuksemme on paljon suuremman remontin tarpeessa.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Indeksirahaston pyörittäminen on tarkkaa hommaa

To, 18/06/2015 - 15:07

Indeksirahasto pyrkii seuraamaan vertailuindeksiään mahdollisimman tarkasti. Siinä missä indeksin kehitys on puhdasta matikkaa, indeksissä oleviin osakkeisiin sijoittava rahasto joutuu sijoittamaan varansa markkinoille ja kattamaan pienen käteispositionsa futuurilla. Muun muassa tästä tekemisestä syntyy indeksin ja indeksirahaston tuottokehitysten välille pieniä eroja, niin sanottua tracking erroria. Mistä kaikesta eroa sitten voi syntyä?

Rahastoa verrataan väärään indeksiin

Mikäli indeksirahasto näyttää vuodessa tuottavan noin 3-4 prosenttia paremmin kuin kyseisessä vertailussa käytetty vertailuindeksi, jälkimmäinen ei todennäköisesti sisällä osinkoja. Indeksirahastoja onkin syytä verrata vertailuindeksin kokonaistuottoversioon (total return, TR) mikä huomioi myös osingot. Kaikille indekseille tällaista ei tosin ole olemassa, eivätkä ne siten sovi minkään rahaston vertailuindekseiksi.

Esimerkiksi Nordnetin Superrahasto Suomea pitää verrata OMXH25GI indeksiin. Sinänsä tällä ei indeksirahastosijoittajan kannalta ole niin suurta merkitystä kuin aktiivisten rahastojen kohdalla. Indeksirahastoissa osingoista syntyvä ero on ymmärrettävissä, se on osinkojen osalta aina positiivinen eikä indeksirahastoissa ole tuotto-sidonnaista palkkiota.

Rahaston ja indeksin arvot eri kellonlyömältä

Yleisin syy indeksirahaston ja sen vertailuindeksin päivittäisestä tuotto-erosta esimerkiksi lehtien sivuilta tarkastettuna on se, että rahaston arvo on laskettu eri aikaa kuin indeksin pisteluku. Koska markkinat eivät pysy paikoillaan, eri ajoilta otettuja arvoja ei voi verrata keskenään.

Indeksin pisteluku on lähes poikkeuksetta kyseisen päivän päätöskurssi. Indeksirahaston arvo puolestaan on usein laskettu jonkun muun kellonajan pohjalta. Jos rahasto arvostetaan esimerkiksi kello 14.00 tilanteen mukaan, rahaston salkussa olevien arvopaperien hinnat otetaan mahdollisimman täsmällisesti juuri siltä kellonlyömältä.

Jos haluaa selvittää rahaston todellisen tracking-errorin (muualta kuin rahastokatsauksesta), rahaston arvoa pitäisi verrata rahaston arvostushetken mukaiseen indeksipistelukuun, koska  markkinat luonnollisesti liikkuvat päivän päätöshetkeen asti.

Viivettä uuden rahan sijoittamisessa

Kun rahastoon kertyy merkittävä määrä käteistä (joka siihen mennessä on katettu futuurilla), se pitää sijoittaa rahaston salkussa oleviin arvopapereihin.

Salkunhoitajan pitäisi ensinnäkin sijoittaa rahat juuri samalla hetkellä kun ne tulevat rahastoon, eli rahaston arvostushetkellä (kello 14.00 esimerkissä yllä). Lisäksi käteisellä ostettavien arvopaperien lukumäärä riippuu sijoitushetken kursseista. Mikäli tarvittavat osakekaupat eivät toteudu siihen kurssiin, minkä perusteella salkunhoitaja laski tarvittavien arvopapereiden lukumäärät, rahastoon syntyy tracking-erroria. Eroa syntyy tietenkin vastaavalla tavalla myös arvopapereita myydessä.

Kun huomioi, että indeksirahastossa saattaa olla 50 osaketta useasta eri maasta, on ymmärrettävää, että joitain eroja syntyy vääjäämättäkin. Kaikkia osakekauppoja ei vaan yksinkertaisesti pysty toteuttamaan sekunnissa, viimeisen toteutuneen kaupan hintaan.

Indeksifutuurin käyttö poistaisi nämä ongelmat, mutta sen mukana tulee toisaalta vastapuoliriski. Lisäksi futuuri ei saa osinkoja ja siihen liittyy niin sanottu Contango -ilmiö.

Takautuvasti muuttuva indeksikoostumus

Vertailuindeksin muuttuessa indeksirahastonhoitajan pitää muuttaa rahastosalkun koostumusta vastaavasti – käymällä arvopapereilla kauppaa markkinoilla. Taas markkinahinnat saattavat olla jotain muuta kuin indeksin uutta koostumusta laskiessa.

Joskus indeksin koostumus saattaa muuttua jopa takautuvasti, esimerkiksi jonkin yllättävän yhtiöjärjestelyn yhteydessä, jolloin indeksirahastonhoitajalla ei ole mitään mahdollisuutta välttää tuottoeron syntymistä.

Hallinnointipalkkio ja välityspalkkiot jarruttaa

Vaikka indeksirahaston hallinnointipalkkiot tyypillisesti ovat alhaiset (alle 0,5 prosenttia vuodessa) ne synnyttävät eroa vertailuindeksiin tuottokehitykseen nähden, jarruttamalla rahaston tuottokehitystä. Myös rahaston arvopaperikaupasta maksamat kaupankäyntikulut kasvattavat tätä eroa. Siksi jotkin hyvät rahastoyhtiöt, kuten Seligson & Co veloittavat lunastuspalkkion rahaston hyväksi osuudenomistajilta, jotka ovat olleet rahastossa vain lyhyen aikaa. Näin pitkäaikaissäästäjien ei tarvitse kärsiä markkina-ajoittajien toilailuista.

ETF rahastoihin ei synny sijoittajien lunastuksiin ja merkintöihin perustuvia kaupankäyntikuluja koska niillä käydään kauppaa osakemarkkinoilla. Lisäksi institutionaalisten sijoittajien sijoittaessa suurempia summia ETF rahastoon, niin sanotun primäärimerkinnän muodossa, rahastoon toimitetaan valmis arvopaperisalkku, joka käytännössä on rahaston sen hetkisen salkun pienoismalli.

Osakelainaus tuottaa

Sijoitusrahasto voi saada tuottoa siitä, että se lainauttaa osan omistamistaan arvopaperista niitä tarvitseville (lyhyeksi myyjät). Tämä tuotto koituu osuudenomistajien hyväksi, mutta synnyttää samalla – positiivista – tuottoeroa vertailuindeksiin nähden. Käytännössä näillä tuotoilla voidaan laimentaa rahastokulujen synnyttämää jarrutusta.

Superrahastojen tracking error

Nordnetin lanseeraamien kuluttomien Superrahastojen kohdalla tuottoeroa rahastojen ja niiden vertailuindeksien välille syntyy lähinnä osakelainauksesta kertyvistä tuotoista, kaupankäynnin muutaman sekunnin viiveestä ja mahdollisesti vertailuindeksin koostumus muutosten yhteydessä. Ei ole myöskään varmaa, että Superrahastoja verrataan tuottoindeksiinsä kaikissa tuuteissa. Superrahastojen tracking error on muutaman sadasosaprosentin luokkaa ja vaihtelee positiivisesta negatiiviseen ja takaisin. Tämä on täysin luonnollista. Sitä mukaan kun osakelainauksesta syntyy tuottoa, Superrahastojen tuottoero vertailuindekseihinsä nähden pitäisi asettua pysyvästi positiiviseksi.

Norjan ja Tanskan Superrahastoiden osuudenomistajille on lisäksi jouduttu korvaamaan osinkojen lähdeverotuksesta syntynyttä haittaa takautuvasti, mikä ilmeisesti ei ole huomioitu rahastojen tuotto-historioissa.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kaupankäyntisivun uusi ilme

Ti, 16/06/2015 - 21:00

Nordnetin verkkopalvelun kaupankäyntisivun visuaalinen ilme ja toiminnallisuudet ovat uudistuneet. Uusi kaupankäyntisivu on ollut rajatussa testikäytössä ja sen toiminnallisuuksia on parannettu käyttäjäpalautteen avulla. Uudistuneet sivut yhdistävät joitakin vanhoja toiminnallisuuksia, ja olemme pyrkineet tuomaan siihen myös uusia ominaisuuksia sivun selkeyttämiseksi.

Pörssinoteerattujen arvopaperien yleisnäkymässä on nyt myös uusi ”Käy kauppaa” -välilehti, jonka kautta pääset kätevästi suoraan kaupankäyntisivulle syöttämään osto- ja myyntitoimeksiantoja.

Kaupankäyntinäkymän uusia toiminnallisuuksia ovat muun muassa:

  • Voit valita vetovalikosta, millä salkulla haluat käydä kauppaa.
  • Näet sivun oikealta puolelta omistuksesi ja omien listojesi osakkeet.
  • Kurssikuvaaja löytyy nyt saman sivun alalaidasta.
  • Toimeksiantotyypiksi voit valita samalta sivulta joko normaalin tai Stop Loss -toimeksiannon.

Uudistuksen myötä olemme poistaneet QuickTrade- ja Pikatoimeksiannot-näkymät.

Mitä pidät uudistuneesta kaupankäyntisivusta? Haluamme kuulla ajatuksesi. Kirjoita ajatuksesi tähän alle ja kerro meille, mikä toimii ja mikä ei.

PS. Vanha toimeksianto- ja Stop Loss -näkymä löytyvät palvelusta vielä toistaiseksi. Voit halutessasi valita vanhan näkymän käyttöön salkun Asetukset-kohdan kautta.

/Thomas Brand
Local Business Developer

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Näin Nordnet vaikuttaa ympäristöön

Ti, 16/06/2015 - 12:05

Yksi vähemmän tunnetuista toimintamme osa-alueista on yritysvastuuohjelma nimeltä Citizenship. Tämän ohjelman puitteissa pyrimme vastuulliseen toimintaan ja luomaan pitkällä tähtäimellä lisäarvoa osakkeenomistajille vaikuttamalla positiivisesti yhteiskuntaan, työntekijöihin ja asiakkaisiin samalla kun minimoimme negatiivista vaikutustamme ympäristöön. Kaikilla työntekijöillämme on mahdollisuus vaikuttaa ehdottamalla Citizenship-projekteja. Kerromme tarkemmin yksittäisistä projekteista myöhemmin.

Tänään haluan kuitenkin kertoa teille ympäristövaikutuksistamme.

Luvuissa piilee totuus

Vuoden 2014 Citizenship-raportin mukaan toimintamme tuotti 322 tonnia hiilidioksidia, joka on 2 tonnia vähemmän kuin vuonna 2013. Tänä aikana asiakkaiden ja työntekijöiden määrä on kuitenkin kasvanut. Suurin osa päästöistä syntyy serverihuoneiden energiankulutuksesta. Työntekijöiden työmatkaliikenne tuottaa myös ison osan päätöistä. Tältä jakauma näyttää:

 

Sähkö, lämmitys ja jäähdytys

Laskelma siitä, että sähkönkulutus luo 100 grammaa hiilidioksidipäästöjä per kilowattitunti, perustuu Svensk Energin laskemaan pohjoismaiseen keskiarvoon. Vuonna 2014 kulutimme yhteensä 1,8 GWh, mutta emme ole ottaneet raportissa huomioon onko sähkö uusiutuvista energianlähteistä vai ei, joten sähkönkulutuksesta syntyvien päästöjen määrän kehitys ei ole täysin luotettava.

Työntekijöiden työmatkaliikenne ja liikematkailu

Kysyimme kaikilta työntekijöiltämme, miten he liikkuvat töihin. Kuinka usein he käyttävät autoa, bussia, junaa, skootteria tai moottoripyörää?  Minkälaista polttoainetta he käyttävät? Kuinka pitkä työmatka on? Vastauksiin perustuen laskimme, kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä työmatkaliikenne tuotti. Vuonna 2014 työmatkaliikenne aiheutti 42 % kaikista kuluista, eli noin 135 tonnia hiilidioksidipäästöjä. Haluamme pienentää tätä lukua tulevina vuosina. Meidän täytyy löytää tapoja rohkaista työntekijöitä käyttämään ympäristöystävällisempiä keinoja taittaa työmatkansa.

Luvut liikematkailun päästöistä olemme laskeneet työntekijöiden omien työmatkakertomusten perusteella sekä matkatoimistomme kautta saamistamme lentojen tiedoista. Lennot aiheuttavat melko ison hiilidioksidijalanjäljen, mutta liikematkailu on tärkeä osa tehokuuttamme ja yhteistyötämme. Teemme kuitenkin yhdessä töitä neljän maan välillä (Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska) kaikkien keskeisimpien toimintojen sijaitessa Tukholmassa. Vaikka sähköposti, videoneuvottelut ja puhelut toimivat hyvin päivittäisessä yhteydenpidossa, vaatii työmme myös säännöllisiä tapaamisia kasvotusten.

Näin kompensoimme päästöjämme

Hyvitämme kaikki hiilidioksidipäästömme ArBolivia-projektin kautta, jossa istutamme päästöjä vastaavan määrän uusia puita yhteistyössä pientilallisten kanssa Boliviaan.

Viimeisimmän Citizenship-raportoinnin yhteydessä kartoitimme, kuinka vaikutamme ympäristöön ja millaisia muutoksia haluaisimme nähdä ensi vuoden aikana.

Toimintasuunnitelmamme hiilijalanjäljen pienentämiseen:

  • Pienennämme työmatkaliikenteen päästöjä
  • Tarkennamme, minkä tyyppistä sähköä käytämme
  • Innostamme asiakkaita tutustumaan kestävän kehityksen rahastoihin ja yrityksiin

Tällä hetkellä kasvumme on tasaista sekä asiakkaiden että työntekijöiden määrän osalta. Tästä huolimatta odotamme kykenevämme pienentämään päästöjä vuoden 2015 aikana.

 

Emelie Ahlin Andersson

/ Nordnet Corporate Communications

 

 

Lue myös muut Läpinäkyvää-blogin kirjoitukset.

Neljä askelta kohti tasa-arvoa, Håkan Nyberg, toimitusjohtaja, Nordnet

Mihin rahat hupenevat? Jacob Kaplan, Chief Financial Officer, Nordnet

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Mittaa tuoton suhdetta riskiin ennen kuin itseesi

Su, 14/06/2015 - 20:51

Sijoitusviisaat väittävät, että tavissijoittajan suurin synti on arvioida riskinsietokykynsä liian korkeaksi. Olen toista mieltä. Monet arvioivat riskinsietokykynsä liian alhaisiksi, ja siksi he eivät uskalla osakemarkkinoille ollenkaan.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kun sijoitusneuvoja aloittaa puheen riskistä, hän päätyy testaamaan asiakkaan riskinsietokykyä; mikä on asiakkaan rahatilanne, minkä verran asiakas sietää tappioita ja sijoittamiseen liittyvää jännitystä, jne. Nämähän ovat psykologisia ja henkilökohtaisia asioita, jotka muuttuvat elämäntilanteen mukaan!

Itse ajattelen, että jos tavallisesta elämisestä jää rahaa säästöön, se kannattaa sijoittaa itseään sen enempää tutkimatta.

Riskinsietokykytestit ovatkin mielestäni horoskooppeihin verrattavia huuhaatestejä, joiden perusteella sijoittajalle myydään tietyssä suhteeessa korko- ja osaketuotteita – sillä virheellisellä oletuksella, että korot ovat riskittömiä sijoitustuotteita.

Itse olen luopunut itsearvioinnista, koska kykyni sietää riskiä sattuu nyt vain vaihtelemaan päivästä, vuodesta ja milloin mistäkin. Riskiä arvioidessani keskityn arvioimaan sijoituskohdetta. Eli maksaako vaivaa sijoittaa esimerkiksi johonkin osakkeeseen, jos todennäköistä on, että joku muu sijoitus tuottaa paremmin.

Se saattaa onnistua kolmen luvun avulla.

1. Volatiliteetti kuvaa hintavaihtelua ja sillä mitataan kokonaisriskiä. Tämä luku kertoo, kuinka paljon sijoituksen arvo heittelee keskituoton ympärillä. Mitä suurempi oman salkkuni muutos on suhteessa keskimääräiseen muutokseen, sitä suurempi on volatiliteetti. Ja mitä suurempi on salkun volatiliteetti, sitä suurempi on sen tuottoon liittyvä epävarmuus.

Volatiliteetti lasketaan yleensä päivätuottojen keskihajonnasta ja ilmoitetaan prosentteina tietyssä ajassa.

Jos rahasto ilmoittaa tuotto-odotuksekseen 9 prosenttia ja sen volatiliteetti on 20 prosenttia, voin laskea, että on todennäköistä, että rahaston vuosituotto on jotakin -11 prosentin (9 prosenttia miinus 20 prosenttiyksikköä) ja 29 prosentin välistä (9 prosenttia plus 20 prosenttiyksikköä).

Alhainen volatiliteetti voi kertoa pienemmästä riskistä, mutta se voi myös tarkoittaa sitä, että esimerkiksi osakkeen vaihto on niin pientä, että siitä on vaikea päästä eroon. Alhainen volatiliteetti voi myös olla enne tulevasta romahduksesta.

Johtopäätös: Korkean prosentin volatiliteetti tarkoittaa sitä, että sijoituksen hinta heittelee – se voi nousta voimakkaasti, mutta myös laskea voimakkaasti, jopa romahtaa. Jos haluan vähemmän riskiä, valitsen sijoituksia, joiden volatiliteetti on pientä, mutta jos haluan tuottoja, valitsen sijoituksen, jolla on iso volatiliteetti.

2. Beta on osakkeen herkkyysmittari. Beta-kerroin mittaa osakkeen kokonaistuoton riippuvuutta markkinoiden keskimääräisestä tuotosta. Jos kerroin on yksi, osakkeen kurssi muuttuu samassa suhteessa kuin markkinat. Jos kerroin on 1,2, osake nousee keskimäärin 20 prosenttia enemmän kuin markkina, mutta se voi olla myös 20 prosenttia vähemmän. Jos beta on 2, tuotto vaihtelee kaksinkertaisesti, jos 3, niin kolminkertaisesti. Jos beta on alle 1, osakkeen muutosherkkyys on vertailukohdetta pienempi.

Johtopäätös: Jos olen kova riskinottaja ja yritän tavoitella indeksiä suurempia tuottoja, sijoitan osakkeisiin, joiden beta on yli yksi. Jos siedän huonosti riskiä, sijoitan osakkeisiin, joiden beta on alle 1.

3. Sharpen-mittaria voi nimittää ylituottomittariksi. Se kuvaa, kuinka paljon enemmän sijoitus on tuottanut verrattuna riskittömään talletukseen yhtä volatiliteettiprosenttia kohti. Mitä suurempi volatiliteetti salkussa on ollut, sitä parempi tuotonkin pitäisi olla.

Luku lasketaan vähentämällä sijoituksen tuotosta riskitön korko (3 kuukauden euribor) ja jakamalla tulos sijoituksen riskillä eli volatiliteetilla.

Mitä suurempi Sharpen-luku, sitä paremmin sijoitus on tuottanut suhteessa riskiinsä. Positiivinen Sharpen-luku kertoo siis siitä, että riskinotto on kannattanut ja negatiivinen luku sitä, että sijoitus on tuottanut huonommin kuin riskitön vaihtoehto olisi tehnyt.

Johtopäätös: Voin olla tyytyväinen sijoitusteni tuottoon, mutta Sharpen-luvun avulla voin selvittää, olisinko voinut päästä samaan tavoitteeseen vähemmällä riskillä. Sharpen-luku kertoo, paljonko sijoituskohde tuottaa korvausta ottamastani riskistä. Mitä suurempi luku, sitä ”parempi” sijoitus. Sharpen-lukua käytetään yleisesti rahastojen vertailuun.

Edellä mainitsemistani luvuista mikään ei tietenkään kerro absoluuttisesti, mikä on hyvä sijoitus. Niiden huono puoli on siinä, että ne kertovat menneestä, eivät tulevasta. Olennaista on ymmärtää, että riskin käsite on keskeinen sijoittamisessa ja riskiä voi yrittää ennakoida mennyttä analysoimalla.

Volatiliteetti, beta ja sharpen ovat hyviä kainalosauvoja pienelle sijoittajalle – mutta niihin, kuten mihinkään muuhunkaan yksittäiseen asiaan, ei kannata sijoitusta tehdessä tuijottaa. Luvut ovat kuitenkin mielestäni toimivampi tapa miettiä riskiä kuin monivalintakysymykset, joilla etsitään perimmäistä vastausta siihen, kuinka paljon minua itkettää jos häviän satasen.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Voiko suomalainen ostaa mitä tahansa sijoitusrahastoa maailmalta?

Ti, 09/06/2015 - 12:57

KYSYMYS:

Voinko ostaa mitä vain ulkomaista ETF:ää omaan salkkuuni jos vain Nordnetista löydän ETF:n ja klikkaan “osta” ? Vai onko joissain rahastoissa jotain sääntöjä, että suomalaiset eivät voi omistaa niitä? Tuli vaan mieleen kun parilta ETF:n tarjoajalta olen kysellyt lisätietoa niin todella nihkeää on ollut kohtelu suomalaisille.

Kyselin esimerkiksi ishareshilta FM-tikkerillä varustetusta frontier ETF:stä niin tuli heti vastaus, että eivät kerro tietoja ennen kuin kerron mistä maasta olen kotoisin. Vastasin että suomesta. Ei kuulu enää mitään. Olen nyt kahden viikon aikana laittanut 2-3 viestiä vielä perään että miksette vastaa niin ei mitään.

———————————————————————————————————————————

VASTAUS:

Näinhän se on. Jos tiedustelet muun kuin suomalaisen sijoitusrahaston lisätietojen perään, vastaanotto voi joskus olla nihkeää. Tämä johtuu siitä, että rahastoyhtiö ei ole hakenut oikeutta markkinoida kyseistä tuotetta suomalaisille.

Rajoituksen tarkoituksena on suojata sijoittajia markkinoinnin ylilyönneiltä varmistamalla, että sijoituskohteista varmasti löytyy oikealla tavalla esitettyä informaatiota (esimerkiksi Key Investor Information Doucument, KIID). Vaikka kansainväliset, rahastojen markkinointia ja jakelua koskevat säännöt käytännössä sallii, että kysyvälle asiakkaalle saa vastata, monet rahastoyhtiöt valitsevat täydellisen hiljaisuuden. Käyntäntö kuitenkin on, että kunhan asiakas itse löytää sijoituskohteen, hän voi siihen sijoittaa.

Japanissa tämä käytäntö venyykin sitten huvittavalla tavalla. Ollessani toimitusjohtajana East Capital rahastoyhtiössä Ruotsissa, ihmettelin eräänä päivänä Japanilaisten asiakkaidemme paljoutta. Meillä ei nimittäin ollut markkinointilupaa rahastoillemme Japanissa. Kävi ilmi, että paikallinen sijoituskirjailija (vähän kuten Jukka Oksaharju täällä meillä) oli kirjoittanut kirjan sijoittamisesta, missä East Capitalin rahastoja oli kehuttu. Näin moni lukija oli päättänyt sijoittaa rahastoihimme, kirjailijan ylläpitämän sijoitusklubin puitteissa. Paikallinen finanssivalvonta ei tulkinnut sijoittamista käsittelevää kirjaa markkinoinniksi, kunhan rahastoyhtiön ja kirjailijan välillä ei ollut yhteyttä. Japani onkin tällaisia sijoituskirjailijoita täynnä.

Voit lähtökohtaisesti sijoittaa mihin tahansa sijoitusrahastoon maailmalla omalla riskilläsi. Pienentääksesi sitä, on luonnollisesti hyvä selvittää rahaston taustat. Näistä tärkeimmät ovat rahastoyhtiön taustat, rahaston kokonaiskulut ja sijoitusstrategia mukaan lukien se, että rahasto sijoittaa suoraan osakkeisiin tai korkolappuihin. Näin, jotta välttyisit sertifikaateista tai muista johdannaisluonteisista sijoituskohteista, joissa on riski vastapuolen maksukyvystä (kuten useimmissa ETN:ssä). Ellet saa kerättyä tarvittavaa määrää tietoa esimerkiksi netin kautta, jätä sijoitus tekemättä.

Valitse myös mahdollisuuksien mukaan sellainen rahaston osuusluokka, jossa osingot sijoitetaan uudestaan rahastossa oleviin arvopapereihin (kasvu-osuudet). Siten vältyt jopa neljännesvuosittaisista osinkomaksuista ja näiden verotuksesta.

Muista kuitenkin aina Warren Buffetin kultainen sääntö: sijoita vain sellaiseen jota ymmärrät.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Vihdoinkin pörssilistaus houkuttelee

Ti, 09/06/2015 - 10:54

Vain 30 yhtiötä listautui pörssin päälistalle vuosina 2001-2014. Noin puolet näistä eivät todellisuudessa olleet pörssiväelle uusia tuttavuuksia, koska ne syntyivät pörssiyhtiöiden jakautumisten yhteydessä. Edellä mainitun ajanjakson puitteissa pörssistä poistui peräti 63 yritystä. Jokaista tulokasta kohti oli siis kaksi lähtijää ja jopa neljä lähtijää, mikäli tulokkaisiin ei lasketa mukaan “uusvanhoja” jakautuneita yrityksiä.

Osasyynä surkeaan tilanteeseen oli kelvoton osinkoverotus, joka ilman minkäänlaista järjen häivää rankaisee pörssiyhtiöiden omistajia noteeraamattomien yritysten omistajiin verrattuna. Epäkohta koskee myös pienyritysten First North -listaa. Sipilän hallitus on luvannut “tehdä selvitys pääomatuloverotuksesta, omaisuuden verotuksesta sekä eri sijoitusmuotojen verokohtelusta vaalikauden aikana”, joten voidaan elää toivossa, että pahimpiin epäkohtiin puututaan. Liian moni poliitikko näyttää kuitenkin uskovan, että uusia työpaikkoja voi luoda vainoamalla kotimaisia omistajia ja yrittäjiä.

Edellä olevaa taustaa ajatellen on outoa, että listautumisten osalta olemme uudessa tilanteessa. Uusia yrityksiä tulee nyt listoille lähes liukuhihnalta pörssisijoittajia syrjivästä verotuksesta huolimatta. Epäselvää on, johtuuko tämä tavanomaisten rahoituskanavien ehtymisestä, pääomasijoittajien vetäytymisestä, pörssilistauksen markkinoinnin aktivoitumisesta, alkuvuoden pörssinoususta tai mahdollisesti jostain muusta syystä. Toimintaympäristössähän ei ole juuri tapahtunut muutoksia. Tosiasiaksi jää kuitenkin, että monen listautujan tase on varsin heikossa kunnossa.

Vielä viime vuonna ainoa uusi yhtiö pörssilistalla oli Metsosta irronnut Valmet. Vanha nimi otettiin jälleen käyttöön. Aikaisempi Valmet, alunperin Valtion Metallitehtaat, listautui vuonna 1988. “Vanha” Metso syntyi vuonna 1999, kun Valmet ja Rauma yhdistettiin. Olisi kannattanut ostaa Valmetin osakkeita, kun ne listattiin viime vuoden alussa. Valmet oli suuryhtiöiden paras kurssinousija vuonna 2014. Kuluva vuosi on ollut paljon tahmeampi Valmetin osakkeelle.

Pörssin päälistan muuttumattomuudesta huolimatta listautumisryntäyksen voi sanoa lähteneen liikkeelle jo viime vuoden puolella, kun First North -lista heräsi Ruususen unesta. Ennen vuotta 2014 listalla oli vain neljä yhtiötä, joista yksi, SAV-Rahoitus, poistuu listalta kuluvan vuoden aikana.

Vuoden 2014 First North -listautujia oli aikajärjestyksessä Verkkokauppa, Herantis Pharma, Cleantech Invest, Nexstim, United Bankers ja Nixu. Kurssikehityksen perusteella näistä olisi kannattanut osallistua vain Verkkokaupan ja UB:n anteihin. Muista poiketen molemmista näyttää kehittyvän varsin kelvollisia osingonmaksajia. Lisäksi Verkkokaupan toiminta edustaa omalla toimialallaan tulevaisuutta. UB on ennen kaikkea varainhoitotalo, jonka tulos riippuu asiakassalkkujen koosta eli viime kädessä pörssikursseista.

Vuosi 2015 on tuonut sijoittajille uusia sijoitusvaihtoehtoja melkein roppakaupalla. Vuoden alkupuoliskokaan ei ole vielä päättynyt, mutta tiedossamme on jo kolme uutta pörssiyhtiötä ja ja ainakin yhdeksän muuta listautujaa. Pörssilistalla noteerataan jo Asiakastieto ja Dextra-lääkärikeskuksistaan tunnettu Pihlajalinna. Pikapuolin seuraan liittyy Kotipizza.

Asiakastiedon virallinen tilinpäätös näytti varsin erikoiselta, sillä aikaisempi pääomistaja oli Bahrainin pörssissä listattu kansainvälinen investointipankki. Pörssikurssi on pyörinyt listautumishinnan tasolla. Pihlajalinnan tiedotustilaisuudessa allekirjoittanut kysyi annin järjestäjän edustajalta, miten osakkeen listautumishinta oli määritelty ja missä suhteessa se oli toteutuneeseen tai arvioituun osakekohtaiseen tulokseen. Investointipankkiirin vastaus oli suurin piirtein, että osakkeista peritään se hinta mitä suursijoittajat olivat valmiit maksamaan. Jäin miettimään, oliko termi osakekohtainen tulos tuttu pankin edustajalle. Joka tapauksessa Pihlajalinnan antiin osallistuneet saivat pikavoiton, joka on ollut harvinaista herkkua viimeaikaisissa anneissa.

Kuluvan vuoden jo tiedossa olevia First North -tulokkaita ovat Piippo, Detection Technology, Savo-Solar, Robit ja parin päivän kuluttua listautuva Talenom. Kokkolalainen Ahola Transport pyrkii Ruotsin todelliselle minilistalle Aktietorget. Listausjonossa näyttäisivät olevan ainakin Cityvarasto, FIT Biotech ja Vincit.

Tuskin olisi hävinnyt mitään, vaikka olisi jättänyt väliin jo toteutettujen First North -tulokkaiden listausannit. Niistä Robit ansaitsee erityismaininnan. Se lienee joukon kansainvälisin ja kasvukykyisin yritys. Lisäksi se on joukon selvästi kannattavin yhtiö. Mielestämme listaushinta asetettiin kuitenkin yläkanttiin. Kun uutuuden viehätys kaikkoaa, pörssikurssi voi laskea nykyistä houkuttelevammalle tasolle. Kallio- ja maaporauksen kulutusosia valmistavan Robitin toiminta on helposti ymmärrettävissä. Yhtiön juuret ovat vanhoissa pörssiyhtiöissä Tampellassa ja Tamrockissa.

Listautumisbuumi on toki iloinen asia, joskin mieleen tulee väistämättä kaksi edellistä ryntäystä, 1980-luvun kasinovuosina sekä vuosituhannen vaihteen IT-kuplan aikana. Joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta silloisiin listausanteihin ei olisi kannattanut koskea pitkällä tikullakaan. Yleensä mielenkiintoisimmat yhtiöt tulivat listausbuumin alkuvaiheessa. Mitä enemmän aikaa kului, sitä epämääräisemmiksi pyrkijät näyttävät muodostuvan.

Listautumismenestys ei riipu pelkästään yhtiön laadusta, vaan myös siitä, kuinka hyvin annin järjestäjä, yleensä pankki, on osannut hinnoitella myynnissä tarjottavia osakkeita. Hinnoittelu on osunut nappiin, mikäli osakekurssi nousee listautumisen jälkeen 10-20 prosenttia listautumishinnan yläpuolelle. Silloin yhtiöllä on tyytyväisiä uusia osakkeenomistajia, joita on jatkossakin helppo motivoida osallistumaan tuleviin anteihin. Lisäksi kohtuullisen pieni kurssinousu ei välttämättä johda pikavoiton kotiuttamiseen. Yhtiöthän haluavat yleensä pitkäaikaisia omistajia.

Viime ja kuluvan vuoden kokemusten perusteella näyttää siltä, että investointipankkiirien ammattitaidossa voisi olla kohentamisen varaa, sillä monen osakkeen kurssi on jäänyt roimasti listausannin merkintähinnan alapuolelle. Merkitsijä saattaa silloin kokea tulleensa petetyksi, mikä ei ole eduksi uudelle julkisesti noteeratulle yhtiölle. Listausannin ehdot kertovat jo paljon. Ihanteena on, että tarjottavat osakkeet ovat uusia ja pääoma tulee yhtiön käyttöön. Mikäli kyse on vanhojen omistajien myymistä osakkeista, kannattaa pohtia asiaa kahteen kertaan ennen merkintäpäätöstä. Kuinka todennäköistä on, että vanhat omistajat suostuvat myymään alihintaan osakkeitaan? Ja kumpi osapuoli, ostaja tai myyjä, on paremmin perillä yhtiön taloudellisesta tilasta ja näkymistä?

Omistamme osakkeita Asiakastiedossa, Metsossa ja Valmetissa.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit