Hyppää pääsisältöön

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Nordnet Blogi on sijoitusblogi, joka tarjoaa mielenkiintoisia keskustelunavauksia, näkemystä osakemarkkinoihin ja tukea säästämisen parantamiseen.
Päivitetty: 2 tuntia 44 min sitten

Herbalife vs Ackman vol. 14 – jälkilöylyt

Ke, 30/07/2014 - 08:53

Viime viikolla kirjoitin blogissani lyhyesti Herbalifen ja Ackmanin tulevasta taistelusta ja kannustin kaikkia lukijoita seuraamaan tapahtuman live-webcastia. Tapahtuma oli erittäin viihdyttävä ja edelleen katsomisen arvoinen (www.factsaboutherbalife.com), mutta valitettavasti Ackmanin ilotulitus jäi lopulta melko vaisuksi ja markkinat julistivat Herbalifen yksimielisesti voittajaksi.

Ohessa linkkejä kolmeen edelliseen kirjoitukseen jonka kautta lukija pääsee käsiksi koko blogisarjaan. Suosittelen lämpimästi vanhempien tekstien lukemista ennen siirtymistä nykyisen pariin, sillä uusimmasta tekstistä on vaikea saada kiinni ilman vanhoja tekstejä.

http://www.nordnetblogi.fi/herbalife-vs-ackman-vol-13-viimeinen-era/22/07/2014/

http://www.nordnetblogi.fi/herbalife-vs-ackman-vol-12-musta-joutsen/16/04/2014/

http://www.nordnetblogi.fi/herbalife-vs-ackman-vol-11-ackmanin-viimeinen-sotahuuto/04/12/2013/

Kertauksen vuoksi vielä, Ackman järjesti viikko sitten tiistaina tilaisuuden jossa hän lupasi tarjota riittäviä todisteita siitä, että Herbalife todella on ”rikollinen yritys” (Ackman käytti tilaisuudessa sanoja Criminal Enterprise ehkä noin 100 kertaa).

Kokonaisuutena Ackman tarjosi lähes kaksi tuntia pitkässä esityksessään (ja tähän päälle vielä yli tunnin mittainen Q&A sessio) paljon mielenkiintoista ja Herbalifen kannalta huolestuttavaa tietoa. Osa Ackmanin syytöksistä oli jo aikaisemmin kerrottua ja osa uudesta tiedosta oli vanhoja syytöksiä tukevaa tietoa. Muutamina poimintoina nostaisin esiin mm:

-Kaikki Herbalifen aikaisemmalla videolla esiintyneet ”tavalliset Herbalifen käyttäjät/klubin pitäjät” ovatkin linkitettyjä President’s Clubiin (klubi joka on Herbalife pyramidin huippu, keskiansiot +500k/v ja sisältää vain kourallisen ihmisiä)

-Läjäpäin todistajan lausuntoja siitä, että Herbalifessä kyse todellakin on rekrytoiminnista, ei itse tuotteen myynnistä

-”Herbalife University” jonka tarkoituksena onkin puhtaasti laajentaa pyramidin huipulla olevien jakeluverkostoa

-88% Herbalifessä mukana olevista häviävät rahaa

-Herbalifen laajentuminen maihin jonka BKT/capita lukujen perusteella kalliit laihdutusjuomat tuskin ovat erityisen tarpeellisia

-Johdon merkittävät osakemyynnit Ackmanin alkuperäisen esityksen jälkeen ja samaan aikaan, kun Herbalife itse ostaa massiivisia määriä omia osakkeita

Ongelmana on kuitenkin se, että Ackman ei ollut onnistunut löytämään ”savuavaa asetta” tai tuomaan esiin mitään täysin vedenpitävää todistetta Herbalifeä vastaan. Huomattava osa hänen syytöksistään nojaa oletuksiin ja niitä on käytännössä mahdoton todistaa faktoiksi. Kaikista raskaimmat todisteet Herbalifeä vastaan lyötiin pöytään jo edellisessä yli vuosi sitten pidetyssä esityksessä. Vaikka nyt pidetyssä esityksessä Ackman onnistuikin nivomaan yhteen tarinan, (mikä vetää käsikirjoitukseltaan vertoja keskinkertaisella Hollywood rikostrillerille) missä Herbalife hyökkää alikoulutettuja latino-yhteisöjä vastaan myymällä heille amerikkalaista unelmaa joka todellisuudessa on kuitenkin pyramidihuijaus. Suunnitelman onnistumiseksi Herbalife on valjastanut mukaan korkean tason poliitikkoja, lääketieteen asiantuntijoita ja tunnettuja julkisuuden henkilöitä. Lopputuloksena on se, että pyramidin yläpäässä olevat henkilöt (jotka ovat samalla erittäin vahvasti sidoksissa itse yhtiöön ja ovat täysin tietoisia tästä toiminnasta) tulevat satumaisen rikkaiksi (0,12% ansaitsee yli 150k/v) ja valtaosa muista pyramidissa mukanaolijoista (~90%) joutuvat amerikkalaisen unelman sijaan maksajan rooliin (osallistumalla erilaisiin koulutuksiin esim. Herbalife University & tilaamalla tuotteita).

Koska Ackman epäonnistui täyttämään lupauksensa Herbalifen kaatamisesta tai tähän johtavien todisteiden esiintuomisesta, piiskasivat osakemarkkinat Herbalifen osakkeen sen historian suurimpaan päivänousuun (+25%). Tämä oli luonnollista, sillä osake ehti laskea Ackmanin kommenttien myötä ennen tilaisuutta yli 20%.

Mitä seuraavaksi?

Ackman osoitti esityksessään, että hän ei ole onnistunut löytämään savuavaa asetta yli 50 miljoonan dollarin panostuksista huolimatta. Näin ollen on mielestäni kohtuullista väittää, että Ackman ei yksin kykene Herbalifeä kaataamaan. Näin ollen Ackman tuleekin jatkossa tarvitsemaan apua viranomaisilta ja koko case lepääkin heidän käsissään. Tällä hetkellä Herbalifeä tutkivat ainakin: FBI, SEC, FTC ja New Yorkin yleinen syyttäjä. Ackman viittaisikin esityksessään useaan otteeseen heidän suuntaansa ja yritti vierittää vastuuta asiasta heille. Ackman viittasi useita kertoja Madoffiin ja siihen, kuinka paljon Herbalifen toiminta ja viranomaisten saamattomuus tuhoavat köyhien ihmisten vähäistä pääomaa. Ackman lupasi tarjota kaiken mahdollisen materiaalinsa ja tietämyksensä näiden tahojen käyttöön, mutta ainakaan tähän asti kukaan ei ole ollut avusta kiinnostunut.

Toisin sanoen, tilanne onkin nyt samassa umpikujassa kuin aikaisemmin. Ackman toivoo ja rukoilee, että viranomaiset onnistuisivat kerrankin työssään. Itse olen melko skeptinen siitä, että viranomaiset todella onnistuisivat Herbalifeä kaatamaan. Ainoa tapa millä Herbalife todella voi kaatua (jos siis oletetaan, että yhtiö ei ole puhdas) on sisältäpäin tapahtuva hajoaminen johon pyramidihuijaukset usein lopulta kaatuvat.

Olen hyvin skeptinen, että viranomaiset olisivat lopulta se taho joka Herbalifen kaataa. Perustan näkemykseni puhtaasti viranomaisten karmean huonoon track-recordiin vastaavien tapausten osalta (Madoff, Enron yms.).

Loppusanat

Herbalifen ja Ackmanin välinen taistelu on ollut poikkeuksellisen mielenkiintoinen episodi ja se tulee varmasti jäämään taloushistoriaan. Olen 14 blogikirjoituksen aikana yrittänyt tiivistää tätä erittäin värikästä taistelua, mutta en siltikään usko, että nämä kirjoitukset korvaavat Ackmanin esityksiä. Näin ollen suosittelen edelleen jokaiselle tapauksesta kiinnostuneelle tutustumaan Ackmanin aikaisempaan esitykseen ja viime tiistain esitykseen. Esitykset kestävät yhteensä noin 6h, mutta ovat todellakin katsomisen arvoisia (http://www.factsaboutherbalife.com/).

En omista osakkeita Herbalifessä

Photo credit: Marijn de Vries Hoogerwerff / Foter / Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic (CC BY-SA 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kesän suuri sijoittajakysely: Nokia on ensirakkaus, Kone äijäosake ja Marimekosta löytyy naisenergiaa

Ti, 22/07/2014 - 13:36

Nettipankki Nordnet teki kesäkyselyn, jossa yli tuhat vastaajaa sai paljastaa ensirakkautensa pörssissä sekä äänestää Helsingin pörssin maskuliinisinta ja feminiinisintä osaketta. Vastaajille tarjottiin myös mahdollisuus kertoa, mihin osakkeeseen he ovat kuluvan kesän aikana sijoittaneet kevytkenkäisesti.

Kone on maskuliinisin Suomi-osake, Marimekko feminiinisin

31 prosenttia vastanneista näkee Koneen Helsingin pörssin maskuliinisimpana osakkeena. Länsimaisissa kulttuureissa maskuliinisiksi piirteiksi koetaan muun muassa kilpailullisuus ja suoriutuminen.

Selittävänä tekijänä saattaa olla paitsi Herlinin miehiin henkilöitynyt sukuyhtiön imago, myös voimakas ja uskalias kansainvälistyminen. Markkinaosuuksien voittaminen ja vahva kasvu ovat osoituksia kilpailukyvystä. Ja onhan Koneen kurssinousukin ollut 2000-luvulla kiistatta miehekäs.

Arjessa feminiinisyys yhdistyy naissukupuoleen ja helliin tunteisiin. Feminiinisimmän osakkeen äänestyksessä jopa 36 prosenttia vastanneista puolelleen saaneessa Marimekossa liihotellaan pitkin maailmaa somistellen myymälöitä ja rahaa palaa.

Etenkin japanilaiset ovat saaneet aimo annoksen suomalaista designia. Marimekon kohderyhmää ovat naiset, ja kunnolla nykyaikaa edustava nettikauppa voisi siivittää kukkakuosin aivan uusiin sfääreihin.

Nokia on Suomi-sijoittajan ensirakkaus

33 prosenttia vastanneista paljasti Nokian olevan heidän ensirakkautensa pörssissä. 1990-luvun aikana Nokia kansainvälistytti Suomen kertaheitolla ja kylvi maaperään kansankapitalismin orastavan siemenen.

2000-luvulla Nokia on tuonut tuhansittain uusia sijoittajia pörssiin. Ensirakkaus on kestänyt, sillä edelleen 44 prosentissa Nordnetin kautta osakekauppaa käyvien suomalaisten piensijoittajien salkuista löytyy ainakin yksi Nokian osake.

Talvivaaraan on virrannut sijoituksia kevytkenkäisesti

Tutkimuksessa kysyttiin, ovatko vastaajat sijoittaneet kesällä kevytkenkäisesti johonkin Suomi-osakkeeseen. Talvivaaran osakkeen mainitsi 41 prosenttia vastanneista.

Talvivaarassa katsotaan olevan nyt riittävästi riskiä, jotta sijoitus voidaan tehdä kaikki tai ei mitään -periaatteella. Tontilla rymistelevät todennäköisesti caterpillarit, joten sijoittaja ei saa säikähtää, jos joskus hieman lirahtaa.

Isojen poikien leikkiessä homma voi milloin tahansa myös posahtaa, jolloin vasta savun hälventymisen jälkeen päästään tarkistamaan vahingot. Talvivaaran tapauksessa tuhot tarkistetaan pahimmassa skenaariossa tulvan laskettua. Kalanraatoja voi löytyä kuin Raatteen tieltä.

Kyselyyn saatujen vastausten mukaan vain 8 prosenttia kyselyyn vastanneista on sijoittanut kesän aikana ulkomaiseen yhtiöön. Sen sijaan jopa 19 prosenttia vastanneista on hairahtanut yhdenyön omistuksiin.

Kyselyn toteutti tutkimusyhtiö CINT AB viikolla 28, 2014. Kyselyyn vastasi 1040 18–70-vuotiasta henkilöä. Virhemarginaali on noin +/-3 %-yksikköä.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: (davide) / Foter / Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 2.0 Generic (CC BY-NC-ND 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Herbalife vs Ackman vol. 13 – viimeinen erä?

Ti, 22/07/2014 - 12:44

Herbalifen ja Ackmanin taistelussa nähdään tänään poikkeuksellisen mielenkiintoinen erä, kun Bill Ackman järjestää live webcastin tilaisuudesta jossa hän lupaa kaataa Herbalifen (linkki tapahtumaan: http://www.factsaboutherbalife.com/). Jo ennakkoon on selvää, että tilaisuudesta on tulossa historiallinen ja se tulee jättämään jälkensä taloushistoriaan. Tämä tulee myös erittäin suurella varmuudella näyttelemään viimeistä osaa Herbalifen ja Ackmanin taistelussa, sillä tämän jälkeen jompi kumpi osapuoli tulee olemaan umpikujassa.

Ohessa linkkejä kolmeen edelliseen kirjoitukseen jonka kautta lukija pääsee käsiksi koko blogisarjaani tästä aiheesta:

http://www.nordnetblogi.fi/herbalife-vs-ackman-vol-12-musta-joutsen/16/04/2014/

http://www.nordnetblogi.fi/herbalife-vs-ackman-vol-11-ackmanin-viimeinen-sotahuuto/04/12/2013/

http://www.nordnetblogi.fi/herbalife-vs-ackman-vol-10-ackman-nosti-valkoisen-lipun/14/10/2013/

Jo ennakkoon on siis selvää, että panokset tälle illalle ovat äärimmäisen korkeat. Ackman on kertonut käyttäneensä yli 50 miljoonaa dollaria tutkimuksiinsa ja hän on julkisesti luvannut, että hänellä on vedenpitäviä todisteita Herbalifen kaatamiseksi (http://www.bloomberg.com/news/2014-07-21/herbalife-shares-fall-after-ackman-says-company-will-collapse-.html). Jotain Ackmanin varmuudesta kertoo se, että hän kommentoi tulevan tapahtuman olevan hänen uransa tärkein päivä ja lopputuloksen olevan ”epic takedown”. Ackman on siis monella tapaa all-in tässä vaiheessa. Jos Ackmanin esitys ei onnistu vakuuttamaan viranomaisia ja sijoittajia, ei Ackmanilla ole enää uusia kortteja käytettävissä ja hänen täytynee heittää pyyhe kehään. Vastaavasti jos Ackman onnistuu vakuuttamaan katsojat, tulee Herbalifen osake romahtamaan ennennäkemättömällä tavalla ja Ackmanista tulee elävä legenda.

On erittäin vaikea ennakoida mitä Ackman aikoo todella paljastaa, mutta ohessa Bloombergin spekulaatiota aiheesta: http://www.bloomberg.com/video/what-to-expect-from-ackman-s-herbalife-presentation-qXdYesBRSSuDDUDBdMDlAQ.html. Henkilökohtaisesti uskon, että Ackman tulee lyömään pöytään jotain erittäin raskauttavia todisteita Herbalifeä vastaan, mutta toki uskoin näin jo aiemman presentaation yhteydessä.

Suosittelen jokaista sijoittajaa tai edes hieman taloudesta kiinnostunutta hakeutumaan ruudun äären Ackmanin esityksen alkaessa (17.00 Suomen aikaa). Voin luvata teille, että tämä esitys voittaa valtaosan Hollywoodin tuottamasta viihteestä: http://www.factsaboutherbalife.com/

Ohessa vielä hyvä kertaus koko aiheesta etenkin niille jotka eivät ole tapausta aikaisemmin seuranneet: http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2014/06/wall-streets-6-billion-mystery/361624/

Ackman on myös päivittänyt Herbalifeä koskevan sivustonsa mistä löytyy kaikki hänen aikaisempi materiaali aiheesta: http://www.factsaboutherbalife.com/

Tuttuun tyyliini en ole mukana minkäänlaisella positiolla, vaan istun puhtaasti katsomon puolella syöden popcorneja ja nauttien esityksestä. Henkisesti olen Ackmanin puolella ja toivon hänen astelevan tänään ulos areenalta voittajana. Kirjoitan asiasta laajemmin taistelun jälkeen.

En omista osakkeita Herbalifessä

Photo credit: @Doug88888 / Foter / Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 2.0 Generic (CC BY-NC-SA 2.0)

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Suomalaisten osakkeiden kokonaistuotto 2000-luvulla

Su, 20/07/2014 - 00:09

Pörssissä on ollut melkoinen vuoristorata 2000-luvulla. Vuosituhat alkoi IT-kuplalla. Vuodet 2003–2007 olivat kotimaiselle sijoittajalle erinomaista aikaa, minkä jälkeen finanssikriisi iski. Tämän seurauksena. pörssivuodesta 2008 tuli maailman kaikkien aikojen karmein. Kriisiä seurannut toipuminen pysähtyi Euroopan velkakriisiin, joka aiheutti paniikkia erityisesti vuonna 2011. Lähinnä Euroopan Keskuspankin ansiosta uusi pörssinousu pääsi vauhtiin kesällä 2012. Pörssitunnelman ailahtelevaisuuden vuoksi on vaikea havaita, että pitkän aikavälin sijoittaja on menestynyt hyvin Helsingin pörssissä 2000-luvulla. Siitä huolimatta maalaisjärjen käyttö sijoitusten ajoittamisessa on aina suositeltavaa.

Halusin selvittää mahdollisimman tarkasti suomalaisten osakkeiden kokonaistuoton viime vuosien aikana. Minua kiinnosti erityisesti arvostrategian toimivuus maassamme. Rahoitustutkijat ovat todistaneet, että arvosijoittaminen tarjoaa ylituottoa suurissa pörsseissä. Mutta entäs Suomessa? Haasteena oli mittava laskentaurakka, mutta onneksi pääosa työstä oli jo tehty. Piti vain täydentää Tomin ja minun vuonna 2011 julkaiseman teoksen (”Onnistu osakemarkkinoilla”, Talentum) vastaavaa laskelmaa. Kirjasta on vastikään ilmestynyt pokkariversio, jossa samat vuoden 2011 puoliväliin ulottuvat luvut sisältyvät.

Selvitykseni alkuajankohdaksi valitsin 28.2.2002 kuten kirjassammekin. Siihen mennessä käytännöllisesti katsoen kaikki pörssiyhtiöt olivat julkistaneet tilinpäätöstiedotteensa ja osinkoehdotuksensa vuodelta 2001, joten sijoittajalla oli käytettävissään tuoretta tietoa sijoituspäätöstensä tueksi.

Teknokuplakaan ei enää häirinnyt laskelmaa, sillä markkinatilanne oli pitkälti normalisoitunut. Alkuvuonna 2002 kurssitaso ei vielä ollut erityisen alhainen vastaten siten kohtuullisen hyvin nykytilannetta. Helmikuun lopusta 2002 kurssitaso heikkeni keskimäärin yli neljänneksellä helmikuuhun 2003 mennessä. Laskelmaani tulivat mukaan kaikki ne 103 yhtiötä, jotka noteerattiin Helsingin pörssissä helmikuun lopussa 2002 ja jotka edelleen olivat pörssiyhtiöitä kesäkuun lopussa 2014.

Edellä mainittujen 103 yhtiön osakkeisiin ajateltiin sijoitetun helmikuun lopussa 2002. Sijoitusten kokonaistuotto tarkasteltiin 30.6.2014. Sijoitusaika oli siten runsaat 12 vuotta, mikä riittänee todellisen trendin esille saamiseksi. Kurssikehityksen satunnaisvaihtelut eivät näin pitkäaikaisissa sijoituksissa näyttele merkittävää osaa.

Aloituspäivänä kaikkia osakkeita ajateltiin ostettavan 10 000 eurolla. Kaikille yhtiöille annettiin näin täsmälleen sama paino, millä on merkitystä, kun vertaamme tämän ”salkun” kehitystä osakeindeksiin.

Kunkin vuoden yhtiökokouskuukauden päättyessä osingoilla on ostettu niin paljon lisää osakkeita kuin osinkotuloilla on senhetkisellä pörssikurssilla saanut. Mahdolliset lisäosingot on käytetty samaan tarkoitukseen. Kaikki yhtiötapahtumat (osakeannit, splitit, käänteiset splitit, fuusiot ym.) on otettu huomioon sillä periaatteella, ettei uutta pääomapanosta ole tarvittu. Maksullisissa osakeanneissa myydään siten niin monta merkintäoikeutta, että myyntituloilla voi rahoittaa myymättä jääneiden merkintäoikeuksien käyttöä annissa. Jakautumisissa saadut ”väärät” osakkeet on myyty, ja myyntituloilla on ostettu lisää alkuperäisiä osakkeita.

Jotta selvitys olisi mahdollisimman realistinen yksityissijoittajan kannalta, vuoden 2005 alusta saaduista osingoista on vähennetty sijoittajan maksama osinkovero, joka on noussut 19,6 prosentista (kevät 2005) nykyiseen 25,5 prosenttiin (progressiokynnystä ei ole otettu huomioon). Ennen vuotta 2005 saadut osingot tulivat puhtaana käteen käytössä olleen veronhyvitysjärjestelmän ansiosta samoin kuin pääomanpalautukset viime vuoden loppuun asti. On oletettu, että osakkeenomistaja jatkaa omistajana myös tarkastelupäivän 30.6.2014 jälkeen, joten luovutusvoittoveroa ei tarvitse ottaa huomioon. Toki salkkuun sisältyy arvonnnousta johtuva piilevä verovelka, mutta sitä ei tarvitse maksaa, ellei osakkeita myydä.

Alla olevassa taulukossa näkyy kaikkien osakkeiden vuotuinen kokonaistuotto korkoa korolle -periaatteella sekä 28.2.2002 tehdyn 10.000 euron alkusijoituksen arvo 30.6.2014: 

Loppusijoitus 30.6.2014, euroa Vuotuinen kokonaiskorko, %
PKC Group 167552 25,7
Kone 165893 25,6
Olvi A 135523 23,5
Nokian Renkaat 124490 22,7
Wärtsilä (B) 117347 22,1
Basware 89672 19,5
Sampo A 81636 18,6
Ponsse 70737 17,2
Vacon 70447 17,2
Saga Furs C 69533 17,0
Fortum 68371 16,9
YIT 65871 16,5
Cramo 64797 16,4
Panostaja (A) 64616 16,3
Fiskars (A) 62625 16,0
Orion B 61928 15,9
Citycon 58137 15,3
Ramirent 56435 15,1
Kesla 56395 15,1
Kesko B 55571 14,9
Aspo 55475 14,9
Marimekko 53633 14,6
Raisio V 46314 13,2
Technopolis 46065 13,2
Metso 45270 13,0
Konecranes 43478 12,7
Kemira 40602 12,0
Elisa 40465 12,0
Rautaruukki 36756 11,1
SSK Suomen Säästäjien Kiinteistöt 34864 10,7
Etteplan 34000 10,4
Nordea 33964 10,4
Pohjois-Karjalan Kirjapaino 29263 9,1
F-Secure 27948 8,7
Huhtamäki 27033 8,4
Revenio Group 26971 8,4
Lassila & Tikanoja 26598 8,3
Biohit B 26398 8,2
Norvestia B 26273 8,1
Apetit 25991 8,1
TeliaSonera 25615 7,9
Efore 24986 7,7
Uponor 24758 7,6
Amer Sports 24642 7,6
Sponda 24611 7,6
eQ 23158 7,0
SSH Communications Security 22676 6,9
Solteq 22642 6,9
Rapala 22092 6,6
Exel 21855 6,5
Elektrobit 19990 5,8
Alma Media (II) 19703 5,7
Keskisuomalainen A 18676 5,2
Raute A 17176 4,5
Yleiselektroniikka (etu) 16931 4,4
HK Scan A 16914 4,4
Atria A 16504 4,1
Lemminkäinen 16163 4,0
Elecster A 15917 3,8
Dovre Group 15774 3,8
Ilkka-Yhtymä II 14393 3,0
Stockmann B 14245 2,9
Vaisala A 13732 2,6
Pöyry 12993 2,1
Componenta 12529 1,8
Digia 11941 1,4
Oral Hammaslääkärit 11922 1,4
Nurminen Logistics 11670 1,3
Tieto 11590 1,2
Finnlines 11446 1,1
Viking Line 11261 1,0
Afarak Group 11061 0,8
UPM-Kymmene 10781 0,6
Okmetic 10675 0,5
Sievi Capital 9621 -0,3
Talentum 9000 -0,9
Finnair 8722 -1,1
Sanoma (B) 8425 -1,4
Stora Enso R 8043 -1,8
Honkarakenne A 8032 -1,8
Ålandsbanken B 7904 -1,9
Biotie Therapies 7652 -2,1
Metsä Board B 7051 -2,8
CapMan B 6682 -3,2
Teleste 6064 -4,0
Martela 4105 -7,0
Tulikivi A 3906 -7,3
Wulff Group 3894 -7,4
Outokumpu 3537 -8,1
Suominen 3314 -8,6
Nokia 3191 -8,8
Comptel 2995 -9,3
Innofactor 2000 -12,2
Turvatiimi 1975 -12,3
Vaahto Group (A) 1904 -12,6
Neo Industrial 1579 -13,9
Glaston 1544 -14,1
Tecnotree 1489 -14,3
Ixonos 685 -19,5
Trainer’s House 628 -20,1
Aspocomp 566 -20,8
Cencorp 338 -24,0
Incap 168 -28,2

Muutamia kommentteja lukuihin liittyen. Tarkastelukauden 12 vuoden parhaat osakkeet ovat PKC Groupin ohella olleet Kone, Olvi, Nokian Renkaat ja Wärtsilä, joissa kaikissa tuotto on ollut yli 20 prosenttia vuodessa. Lähelle tätä rajaa pääsevät myös Basware ja Sampo. Näissä osakkeissa passiivinen ”buy and hold”-strategia on toiminut erinomaisesti. Aktiivinen kaupankäynti näillä osakkeilla olisi markkinapsykologian vuoksi johtanut todennäköisesti selvästi huonompaan lopputulokseen.

Lukujen analysoiminen osoittaa, kuinka keskeisen tärkeä mahdollisimman ripeästi kasvava osingonjako on osakkeen kokonaistuoton kannalta. Kun vertaamme tilikauden 2001 osakekohtaiset osingot viimeksi maksettuun vuoden 2013 osinkoihin, näemme että PKC:n osinko antioikaistuna on noussut 0,08 eurosta 0,70 euroon, Koneen osinko 0,09 eurosta tasan euroon, Olvin osinko 0,11 eurosta 0,65 euroon ja Nokian Renkaiden osinko 0,08 eurosta peräti 1,45 euroon.

Häntäpään surkimusyhtiöt, joissa sijoitettu pääoma on jatkuvasti kutistunut, eivät yleensä maksa osinkoa lainkaan tai parhaimmillaankin vain satunnaisesti. Esimerkiksi Incapin osakkeisiin sijoitettu 10.000 euro helmikuussa 2002 on nyt arvoltaan enää vain 168 euroa. Vertailun vuoksi PKC Group on saanut vastaavan sijoitussumman kasvamaan 168.000 euroon eli 1000-kertaiseksi Incapiin verrattuna.

Kun vuotuinen inflaatio koko 2000-luvun aikana on ollut keskimäärin vain parin prosentin pinnassa, vähintään kuuden prosentin vuotuista nimellistuottoa voi pitää varsin hyvänä saavutuksena. Tähän peräti 50 yhtiötä eli lähes puolet kaikista on yltänyt. Jotta osakesäästämiseen liittyvää riskiä ei unohtuisi, täytyy samalla muistaa, että 29 yhtiön osakkeiden arvo supistui nimellisestikin tarkastelukautena. Tälle pohjasakkalistalle ovat eksyneet myös luotettavina osingonmaksajina tunnetut Stora Enso, Sanoma ja Teleste. Luonnollisesti listalta löytyy myös Nokia, jonka osakkeista maksettiin helmikuussa 2002 melkein viisi kertaa niin paljon kuin tällä hetkellä.

Nollaosinko on ylivoimaisesti tavallisin voitonjakopäätös osakevertailussa heikosti menestyneissä yhtiöissä. Cencorp (alunperin PMJ automec), Turvatiimi (Menire), Innofactor (TJ Group) ja Biotie Therapies eivät ole kertaakaan jakaneet omistajilleen käteistä, vaikka tarkastelukauteen sisältyi 13 varsinaista yhtiökokousta. Incapilla oli vastaavana aikana 12 nollaosinkovuotta, Trainer’s Housella (Satama Interactive) 11, Aspocompilla ja Dovre Groupilla (Proha) 10 sekä Tecnotreellä ja Oral Hammaslääkäreillä (Endero) 9. Ixonoksen, Vaahto Groupin, Suomisen, Honkarakenteen, Finnlinesin ja Componentan osakkeenomistajat jätettiin vähintään kuutena tilikautena ilman osinkoa.

Tarkastelun yhtenä tavoitteena oli selvittää useimpien osakesäästäjien noudattaman niin sanotun buy and hold -strategian tuloksellisuutta pitkällä aikavälillä. Buy and hold -sijoittajia pilkataan saamattomuudesta, joskus ehkä tyhmyydestäkin. Esimerkkilaskelma osoittaa kuitenkin, että arvostelu on aiheeton. Tyhmiä olivat pikemminkin ne jotka ostivat vuosituhannen vaihteessa tekno-osakkeita useiden satojen P/E-luvuilla, mikäli sijoituskohteiksi valitut yhtiöt ylipäänsä pystyivät tuottamaan mitään voittoa P/E-lukujen laskentaa varten.

Oli myös tyhmää jättää hyödyntämättä osakemarkkinoiden ainutlaatuisia erikoistarjouksia finanssikriisin synkimpinä aikoina. Kaikkein tyhmimmät taisivat olla finanssikriisin aikaiset paniikkimyyjät, jotka lapioivat ulos osakkeita naurettavan alhaisiin hintoihin. On huvittava tosiasia, että nämä tunarit olivat pääasiassa toisten rahoja sijoittavia kansainvälisiä suursijoittajia. Tilastojen mukaan kotimaiset yksityissijoittajat käyttivät viisaasti hyväkseen tätä ainutlaatuista tilaisuutta ostaa laatuosakkeita puoli-ilmaiseksi.

Tarkastelu osoittaa, että valitulla sijoitusstrategialla (kaikkiin osakkeisiin sijoitettiin yhtä paljon rahaa helmikuussa 2002) keskimääräinen vuotuinen kokonaistuotto on ollut peräti 9,5 prosenttia. Osingot sisältävän painorajoitetun tuottoindeksin nousu vastaavana aikana oli 8,9 prosenttia. Laskelman hienoinen indeksiylitys johtuu lähinnä siitä, että kaikille osakkeille annettiin sama paino. Monella indeksipainoltaan eturivin suuryhtiöllä kuten Nokialla, Outokummulla ja pörssin metsäteollisuusyhtiöillä osakkeiden kokonaistuotto oli varsin vaatimaton vuosina 2002–2014.

Tänään on helppoa olla jälkiviisas. Ei ole konsti eikä mikään kertoa, mihin olisi pitänyt sijoittaa helmikuussa 2002. Mutta asettautukaamme hetkeksi silloisen osakesäästäjän saappaisiin. Hän saattoi olla esimerkiksi arvosijoittaja, joka käsitteli tottuneesti tunnuslukuja. Hänen oli vuoden 2001 tuoreiden tilinpäätöslukujen ja osinkoehdotusten perusteella helppoa laskea kolme keskeistä tunnuslukua eli P/B-lukua (Price to Book, pörssikurssi suhteessa kirjanpidolliseen omaan pääomaan osaketta kohti), P/E-lukua (Price to Earnings, ”voittokerroin”, pörssikurssi suhteessa osakekohtaiseen nettotulokseen) ja osinkotuottoa (osakekohtainen osinko suhteessa pörssikurssiin). Olisiko näiden käytöllä voinut onnistua osakevalinnoissaan keskimääräistä paremmin?

Aloittakaamme vaikkapa P/B-luvusta. Sijoittajamme sijoittaa kaikki 103 yhtiötä paremmuusjärjestykseen siten, että P/B-luvultaan halvin osake on ensimmäisenä ja kallein viimeisenä. Sitten hän jakaa osakkeet neljään yhtä suureen ryhmään (kolmeen ensimmäiseen ryhmään 26 yhtiötä, neljänteen ryhmään 25 yhtiötä). Sijoittajan pettymykseksi P/B-luvun käyttö ei olisi tarjonnut ylituottoa ainakaan tarkastelukautena 28.2.2002-30.6.2014. Tunnusluku saattaa kylläkin olla tehokas aliarvostettujen osakkeiden etsinnässä. Sen käyttöön tarvitaan kuitenkin yritysten hyvää tuntemusta ja harkintaa, sillä myös surkeasti menestyneiden yritysten osakkeilla on tavallisesti alhainen P/B-luku, tietysti aivan oikeutetusti.

Sijoittajamme olisi voinut helmikuussa 2002 asettaa selvityksen 103 yhtiötä paremmuusjärjestykseen myös P/E-luvun ja osinkotuoton perusteella. P/E-luvun heikkoutena on, että tulokset vaihtelevat usein voimakkaasti vuodesta toiseen. Lisäksi ongelmana ovat kertaluonteisten erien kirjaus, johon yrityksen johto pystyy vaikuttamaan. Näistä haasteista huolimatta P/E-luvun käytöllä olisi voinut päästä selvään ylituottoon.

P/E-luvulla seulotut ensimmäisen ryhmän yhtiöt tuottivat vuosittain keskimäärin 11,3 prosenttia eli 1,8 prosenttiyksikköä keskimääräistä enemmän. Toiseen ryhmään joutuneet yhtiöt menestyivät vielä paremmin. Keskituotto oli 12,6 prosenttia ja ylituottoa siten peräti 3,1 prosenttiyksikköä, mikä korkoa korolle -vaikutuksen vuoksi johtaa huomattavaan lisätuottoon ajan myötä.

Neljänteen ryhmään tuli helmikuun 2002 P/E-luvultaan hyvin epäedullisesti hinnoiteltuja osakkeita tai osakkeita, joille ei voinut laskea P/E-lukua yhtiön tuottaman tappion vuoksi. Tämän ryhmän osakkeet tuottivat keskimäärin vain 2,9 prosenttia. Jättämällä yksinomaan tämän ryhmän 25 yhtiötä pois helmikuussa 2002 muodostettavasta salkusta, olisi päässyt 1,4 prosentin ylituottoon joka vuosi. Mikäli salkkuun olisi otettu vain kaksi ensimmäiseen ryhmään sisältyvät osakkeet, ylituotto olisi noussut varsin merkittävään 2,5 prosenttiin.

Kolmesta esitellyistä tunnusluvuista myös osinkotuotto osoittautui toimivaksi keinoksi löytää aliarvostettuja ja siten pitkällä aikavälillä keskimääräistä paremmin tuottavia osakkeita. Kun osakkeet asetetaan aiempaan tapaan suuruusjärjestykseen, nyt osinkotuoton perusteella, parhaaseen 26 yhtiötä käsittävään neljännekseen pääsi mukaan vähintään kuuden prosentin osinkotuotolla helmikuussa 2002. Osinkotuotto laskettiin tällöin tiedossa olevan tilikauden 2001 osinkoehdotuksella.

Ensimmäisen ryhmän 26 hyvää osingonmaksajaa tuottivat kesäkuun 2014 loppuun mennessä kaikkiaan keskimäärin 10,7 prosenttia vuodessa, kun koko salkun keskimääräinen tuotto jäi 9,5 prosenttiin. Sijoille 27–52 sijoittuneet yhtiöt tuottivat vielä paremmin, 11,4 prosenttia. Sijoille 53–78 sijoittuneet yhtiöt tuottivat suurin piirtein saman kuin kaikki yhtiöt keskimäärin, mutta huonoimmin sijoittuneet yhtiöt vain 5,0 prosenttia. Käyttämällä osinkotuottoa sijoituskriteerinä pystyimme siis yllättävän hyvin poistamaan pettymyksiksi osoittautuneet yhtiöt. Näin pääsimme keskimääräistä parempaan sijoitusmenestykseen.

Pelkkään osinkotuottoon ei voi aina luottaa. Osinkotuoton korkeus saattaa myös johtua siitä, ettei markkinoilla luoteta osinkotason pysyvyyteen esimerkiksi tuloskehityksen laskevan trendin vuoksi. Sijoittajan on pakko tehdä kotiläksynsä kunnolla ja miettiä tarkasti, mitä tulokselle ja siten myös osingolle voi tapahtua jatkossa. Tällä hetkellä on jo mahdollista haarukoida vuoden 2014 tuloksia ja siten myös ensi keväänä maksettavia osinkoja.

Helmikuussa 2002 sijoittajamme ei tietenkään voinut tietää, mikä edellä mainituista tunnusluvuista osoittautuisi tehokkaimmaksi keinoksi poimimaan keskimääräistä parempituottoisia osakkeita. Arvosijoittajamme ei jäänyt neuvottomaksi, vaan päätti yhdistää kolmen tunnusluvun perusteella laaditun listan antamat tiedot. Sen voi tehdä monella tavalla.

Sijoittajalla oli kustakin kolmesta tunnusluvusta oma taulukkonsa, jossa laskelman 103 yhtiötä oli pantu paremmuusjärjestykseen kyseisen tunnusluvun mukaan. Sijoittaja päätyi yksinkertaiseen mutta silti toimivaan ratkaisuun tunnuslukujen yhdistämiseksi: hän laski jokaisesta yhtiöstä kolmen taulukon sijoitusta osoittavat luvut yhteen. Mikäli joku yhtiö olisi ollut ensimmäisenä kaikissa kolmessa taulukossa, sille olisi siis tullut pistemääräksi kolme. Jokainen yhtiö sai pistemäärän sen mukaan, miten se oli sijoittunut kolmella listalla. Pistemäärien perusteella yhtiöt ryhmitellään jälleen aiempaan tapaan neljään ryhmään.

Sijoilla 1-26 sijoittuneet yhtiöt tuottivat runsaan 12 vuoden tarkastelukauden aikana 11,3 prosenttia, eli ylituottoa oli lähes kaksi prosenttia vuosittain. Sijoilla 27-52 olevien yritysten vastaava tuotto oli 10,7 prosenttia. Jopa kolmannen ryhmän yhtiöt (sijaluvut 53-78) yltivät pienen ylituottoon 10,1 prosentin vuosituotolla. Neljännen ryhmän yhtiöt tuottivat vain 4,0 prosenttia, eli ne jäivät peräti 5,5 prosenttiyksikköä kaikkien yritysten keskimääräisestä tuottoprosentista.

Kohtuullinen ylituotto salkulle saatiin siten aikaiseksi karsimalla tunnuslukujen perusteella pois sijoitusvalikoimasta kaikkein surkeimmat alisuorittajat. Tässä puhumme nimenomaan salkusta kokonaisuutena; yksittäisten pettymysten mukaantuloa tämä menetelmä ei tietenkään voi estää. Toisaalta riski madaltuu, kun johtopäätösten perustana on kaikki kolme tunnuslukua yhden ainoan tunnusluvun asemesta. Luonnollisesti voi keksiä muitakin tunnuslukuja, joiden perusteella seulonta tapahtuu. Ylituoton saaminen tunnuslukujen avulla on sinänsä pieni ihme, sillä moni rahoitustutkija on sitä mieltä, että ylituoton saaminen muulla tavalla kuin hyvällä onnella ei ole mahdollista. Mikäli näin olisi, kenenkään ei kannattaisi hankkia itselleen varainhoitajaa tai aktiivisesti hoidetun rahaston osuuksia.

Sellaiset menestyjät kuin Kone ja Nokian Renkaat sijoittuivat melko heikosti tarkastelussa, mikä johtuu siitä, että tunnusluvut näyttivät kohtuullisen epäedullisilta helmikuussa 2002 näennäisesti varsin korkean kurssitason takia. Kummankin tulos ja osinko ovat vuosien saatossa kehittyneet niin ripeästi, että jälkiviisaasti tarkastellen ne olisivat sittenkin olleet varsin edullisia osakehankintoja helmikuussa 2002. Tässä meillä on pähkinänkuoressa jokaisen sijoittajan ongelma. Onko epäedullisilla tunnusluvuilla varustettu osake yliarvostettu ja siis myyntikohde tai puhkeamassa oleva ruusu eli ostokohde. Valitettavasti tiedämme oikean vastauksen vasta jälkikäteen.

Kim Lindström

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Lyhyesti Nordean Q2-tuloksesta

To, 17/07/2014 - 09:14

Pohjoismaiden suurin pankkikonserni Nordea julkaisi tänä aamuna puolivuotistuloksensa. Miten yhtiön tulos ja kannattavuus kehittyvät? Entä miltä näyttää ensi kevään osakekohtainen osinko? Tarkastelen tässä merkinnässä hyvin lyhyesti pankin uunituoretta osavuosikatsaustiedotetta.

Nordea ilmoitti kuluvan vuoden alussa kaksinkertaistavansa säästöohjelmansa 450 miljoonan euron säästötasosta 900 miljoonaan euroon. Nyt pankki odottaa kulujensa laskevan nettomääräisesti noin viisi prosenttia vuodesta 2013 vuoteen 2015.

Luonnollisesti tavoitteen saavuttaminen edellyttää pankin päivittäiseen toimintaan tehostamista. Tarve säästötoimenpiteille johtuu ympäröivästä markkinatilanteesta, joka ei tue luottojen kysynnän kasvua. Kun tuloslaskelman ylärivi ei kasva – eikä nykyinen historiallisen alhainen korkotasokaan tehtävää helpota – on kannattavuutta kohennettava vetämällä vatsaa sisään. Ensisijaisesti osakkeenomistajien intressiä ajavassa yhtiössä tyyli on vapaa, mutta pakollinen.

Yksinkertaisen lähtökohdan vuoksi Nordean tuoreessa tuloskatsauksessa onkin mielenkiintoisinta, miten pankki aikoo säästöohjelmansa toteuttaa. Tuoreet osavuosiluvut osoittavat, että Nordea on jatkanut toimintatapojensa muutostaivalta valtionvirastosta kohti tuottavaa liikepankkia. Havainto pohjautuu erityisesti 190 miljoonan kertakuluihin, jotka sotkevat raportoitujen tuloslukujen vertailukelpoisuutta. Siksi eliminoin niitä tämän merkinnän tarkastelussa.

Tehokkuutta Nordeassa kasvatetaan edelleen panostamalla tuotteisiin, it-alustaan, prosessien optimointiin ja hallintokulujen vähentämiseen. Samalla pankki keskittyy jakelussaan vastaamaan paremmin asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin, mikä tarkoittaa käytännössä manuaalisten transaktioiden karsimista.

Nordea raportoi tehneensä kuluvan vuoden huhti-kesäkuussa osaketta kohden tulosta 0,18 euroa. Kun alkuvuoden 190 miljoonan euron kertaluonteiset uudelleenjärjestelykulut eliminoidaan tarkastelusta, oli toisen neljänneksen osakekohtainen tulos 0,21 euroa.

Viime vuoden vastaavana ajankohtana tulosta kertyi 0,20 euroa, joten kasvua muodostui raportoidullakin neljänneksellä jatkuvien toimintojen osalta. Koko alkuvuonna 2014 Nordea on kohentanut operatiivisen toimintansa liikevoittoa seitsemällä prosentilla suhteessa edellisvuoteen. Tuoreen tulosraportin johdosta on perusteltua odottaa osavuositason kaksinumeroista tuloskasvua loppuvuodelle 2014, koska kertaluonteiset erät alkavat olla tehostamisen osalta takana.

Viime vuoden huhti-kesäkuuhun nähden Nordean kulut laskivat kolme prosenttia, kun uudelleenjärjestelykulut eliminoidaan. Koko alkuvuoden osalta kulut laskivat neljä prosenttia edellisvuodesta samalla eliminoinnilla. Vielä on ennenaikaista tehdä johtopäätöstä, osataanko Nordeassa säästää oikeista asioista, vaikka myös tulopuoli näyttää yhä jokseenkin vakaalta. Paikallisvaluutoissa mitattuna tulotkin kohosivat kaksi prosenttia, joten katastrofiksi säästäminen ei ainakaan ole kääntynyt.

Nordean osakekurssi on kehittynyt viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana erinomaisesti. Loppuvuonna 2011 koetuista noin 5 euron osakekohtaisista pohjalukemista on noustu nykyhetken 10,33 euron hintatasoon. Tänään pankin osakekurssi tosin lienee laskupaineessa, koska raportti ei tarjoillut juurikaan positiivisia yllätyksiä. Nordean osake on tarjonnut tuottoa reilun kahden ja puolen vuoden aikana, eurokriisin synkimmistä hetkistä lukien noin 120 prosenttia, osingot mukaan lukien.

Nordean oman pääoman tuotto on kehittynyt osakekurssin railakkaan nousun rinnalla tasaisesti. Täydeltä tilikaudelta 2012 tunnusluku oli 11,6 prosenttia. Viime vuonna pankki saavutti tasan 11 prosentin tason. Kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä Nordean oman pääoman tuotto kohosi 11,4 prosenttiin, ja vastikään raportoidulla toisella neljänneksellä edelleen 12 prosenttiin. Koko alkuvuoden 2014 aikana pankin oman pääoman tuotto oli 11,7 prosenttia, joten säästötoimet vievät konsernin kannattavuutta ehdottomasti oikeaan suuntaan.

Vakaaseen yleissuoritukseen viitaten pankin kohonnut hinta selittyy enimmäkseen eurooppalaisen finanssisektorin riskipreemioiden laskulla, mikä on nostanut arvostustasoa kymmenillä prosenteilla verrattuna loppuvuoteen 2011.

Nordean liukuva 12 kuukauden osakekohtainen tulos on ollut viimeisten kahden vuoden aikana selvällä mutta sittenkin loivalla nousutrendillä, kuten seuraava kuvaaja osoittaa.

Nordean tulos per osake (liukuva 12 kk) viimeisten 11 vuosineljänneksen aikana (EUR)

Nordean liukuva 12 kuukauden tulos on nyt 0,79 euroa, kun kertaluonteiset erät eliminoidaan luvuista. Se on kasvanut viimeisten 11 vuosineljänneksen aikana 22 prosenttia. Vauhti ei ole huima, mutta toimiala huomioiden hyvä ja oikeansuuntainen. Yleisenä havaintona todettakoon, että pankin osakekohtainen tulostrendi on tikittänyt tasaista tahtia kuin kellopeli. Vai mihin sijoittaisit eurokriisin vaiheet Nordean tulosuralla?

Nykyhetken osakekurssiin nähden Nordean P/E-luvuksi muodostuu 13,1. Huomionarvoista on, että tunnusluku on laskettu viime vuosien perspektiivissä huipputason tuloksesta. Lähtökohtaisesti tämä kohottaa sijoituksen riskitasoa. Toisaalta on kuitenkin muistettava, että Nordean tuloskehityksen odotetaan edelleen kohenevan selvästi säästötoimenpiteiden johdosta. Arvostus ei siten ole huutavan edullinen, mutta ei osakkeita kannata myyntilaitaankaan painaa nykyhinnoin ja osingonjaon kasvunäkymin.

Q2-tuloskatsauksen alla analyytikoiden konsensus odotti kuluvalta tilikaudelta mediaanin mukaan 0,90 EUR osakekohtaista tulosta. Ensi vuodelle mediaaniodotus oli 0,98 euroa osaketta kohden. Ajankuvaksi soveltuu, että ensi vuoden tuloskasvusta vain prosentin odotetaan selittyvän pankin tulojen kasvulla. Valtaosa tehdään ensisijaisesti supistamalla toimintakuluja, ja loput saadaan vähentämällä luottotappioita. Jälkimmäisen osalta kohtalo on niin sanotusti herran kädessä suhdanteisiin viitaten. Nyt raportoidulla toisella neljänneksellä Nordean luottotappiot laskivat 15 prosenttia edellisvuodesta, saavuttaen pankin asettaman pitkän aikavälin tavoitetason. Koko alkuvuonna 2014 luottotappiot laskivat 24 prosenttia vuodentakaisesta.

Kaikkiaan pidän tuoreen Q2-raportin valossa Nordean nykyisiä konsensusennusteita osakekohtaisen tuloksen osalta haastavina, mutta mahdollisina saavuttaa. Luottamustani vahvistaa, että kasvuoletukset eivät lepää ympäröivän markkinatilanteen piristymisessä, vaan kustannustalkoissa. Kuluja saa varmasti jokainen karsittua haluamansa määrän pomminvarmasti, jos vain tahtoa on. Eri asia kuitenkin on, miten muutokset vaikuttavat tulojen kehittymiseen, eli onnistutaanko todella tehostamaan toimintaa tuottavuutta lisäävällä ja asiakkaalle arvoa luovalla tavalla. Jos ei, niin ennusteista jäädään tulopuolen pettämisen vuoksi.

Nordea ei karsi kustannuksiaan siksi, että vakavaraisuudessa olisi ongelmia. Päinvastoin, pankin tase on suorastaan timanttinen muihin eurooppalaisiin pankkeihin nähden. Nordean ensisijaiset omat varat (Core Tier 1) ovat kasvaneet vuonna 2008 kärjistyneestä finanssikriisistä lähtien määrätietoisesti selvällä nousutrendillä. Tilikauden 2008 alussa tunnusluvun arvo oli 7,2 prosenttia.

Pankin vakavaraisuus on kohonnut reilussa kuudessa vuodessa kahdeksan prosenttiyksikköä. Vuotta kohden kohennusta on keskimäärin selvästi yli prosenttiyksikkö. Suhteellisesti tämä merkitsee 111 prosentin nousua vakavaraisuuteen. Tämä on ollut mahdollista jättämällä vuotuisesta nettotuloksesta suurin osa pankin taseeseen, mikä on todellisuudessa syönyt viime vuosina voitonjakokelpoisia varoja. Nyt tämä tarina on saamassa päätöksensä.

Vasta raportoidun tilikauden 2014 toisen neljänneksen päättyessä kesäkuun lopussa, sama tunnusluku oli kohonnut 15,2 prosenttiin, vaikka Nordea on jakanut osinkoa joka vuosi tarkasteltavan ajanjakson aikana. Vakavaraisuuden osalta Nordealle pitäisi jatkossa riittää, että nykyinen taseasema säilytetään. Se ei kuitenkaan säily ilman merkittävää muutosta osingonjakopolitiikassa, joten osinkoa on maksettava yhtiöstä ulos selvästi aiempaa enemmän. Siksi piensijoittajankin kannattanee jatkaa omistamista ja laittaa koura alle odottamaan.

Viime keväänä Nordea jakoi nettotuloksestaan 56 prosenttia osinkoina, ja kertoi tavoitteekseen kasvattaa jakosuhdetta edelleen seuraavien kahden vuoden aikana. Esimerkiksi 65 prosentin osingonjakosuhteella ja konsensuksen mukaisella 0,90 euron kuluvan tilikauden osakekohtaisella tuloksella laskien Nordea tulisi jakamaan ensi keväänä osinkoa 0,59 euroa osaketta kohden.

Laskelma merkitsisi toteutuessaan 5,7 prosentin osinkotuottoa pankin nykyhetken osakekurssiin nähden. Se on erittäin hyvä taso verrattuna Helsingin pörssin keskimääräiseen 3,5 prosentin osinkotuottoon ja vallitsevaan korkotasoon, joka on selvästi keskimääräistä osinkotasoa alhaisempi. Itse asiassa Q2-tuloskatsauksen alla konsensuskin odotti kuluvalta tilikaudelta 0,59 EUR osakekohtaista osinkoa ensi keväälle, joten kovin kauas metsään tämä haarukointi tuskin kajahtaa.

En ole kovinkaan monen Helsingin pörssin yhtiön kohdalla nykytilanteessa optimisti, mutta Nordean kohdalla olen. Uskon, että pankki yltää ensi vuonna euron osakekohtaiseen tulokseen, mistä kolahtaa osakkeenomistajien tilille 70 prosentin jakosuhteella 0,70 euron osakekohtainen osinko keväällä 2016. Euron osakekohtainen tulos edellyttäisi ensi vuonna noin 13 prosentin oman pääoman tuottoa. Nordean oma tavoite on 15 prosentin oman pääoman tuotto markkinatilanteessa, jossa korkotaso on normaali.

Nordea arvioi itse vuosi sitten korkotason normalisoitumisella olevan kahden prosenttiyksikön positiivinen vaikutus oman pääoman tuottoon. Tänään Nordea ennakoi, että sen oman pääoman tuotto saavuttaa 13 prosenttia vuonna 2015, ottaen huomioon matalan korkotason. Itse asiassa Nordea laskee tulosesityksessään saavuttaneensa ensi vuoden tavoitetason jo vastikään päättyneen neljänneksen aikana, jos ulkoiset tekijät, kuten pääoman kasvu ja korkotason alhaisuus eliminoidaan tarkastelusta.

Jos optimistinen ensi vuoden tulosennusteeni napsahtaa kohdilleen ja Nordean osinko arvostetaan markkinoilla kuluvaa tilikautta koskevien nykyennusteiden mukaisella, aavistuksen verran korkealta tuntuvalla 5,7 prosentin osinkotuottovaatimuksella, olisi pankin osakekurssi ensi vuoden loppuun mennessä pyöristettynä 12,30 euroa – nousupotentiaalia nykykurssiin 19 prosenttia sekä osingot päälle.

Pidän laskelmaa tasapainoisena, koska uskoakseni osingon osalta tuottovaatimus on kaavassa ylälaidalla, siinä missä tuloskasvuodotus on toisaalta kaksi prosenttia nykyistä konsensusta korkeammalla. Mainittakoon, että Nordeaa seuraavista analyytikoista osa antoi tuoreen Q2-julkaisun alla ensi vuoden osakekohtaiseksi tulosennusteeksi jopa 1,08 euroa.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: 401(K) 2013 / Foter / Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic (CC BY-SA 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pörssit ennätystasoilla Q2-tuloskauden kynnyksellä: kurssinousu jatkuu, mutta kulmakerroin loivenee

Ti, 15/07/2014 - 11:12

Vuoden 2014 toisen neljänneksen tuloskausi alkaa Helsingin pörssin suuryhtiöiden osalta keskiviikkona. Nettipankki Nordnetin mukaan osakevalinnat kannattaa ohjata nyt yhtiöihin, joilla on todellista kilpailukykyä ja uskottavuutta myös Suomen rajojen ulkopuolella. Tuloskaudella kotimaisesta kuluttajasta riippuvaisten yhtiöiden myyntikäyrä tulee hiljentämään sivustaseuraajankin.

Maailmalla pörssit ovat ennätyslukemissa, vaikka talouden kasvuvauhti ei päätä huimaa. Pörssiin virtaa rahaa, koska keskuspankit ovat riistäneet sijoittajilta vaihtoehtoiset kohteet. Myös alkavalla tuloskaudella sijoitusmarkkinoiden teemana on, että kurssinousu jatkuu, kunhan tuloskunto on edes kohtuullinen.

Vältä kotimarkkinayhtiöitä, suosi aidosti globaaleja toimijoita

Helsingin pörssin suuryhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto tulee laskemaan toisella neljänneksellä. Silti tulospotti kasvaa, koska yhtiöt ovat alkuvuoden aikana sopeuttaneet kulurakenteitaan myynnin laskuvauhtia ripeämmin. Tämä tie on luonnollisesti kuljettu pian loppuun, ja pää tulee vetävän käteen viimeistään loppuvuonna, jos vienti ei lähde vetämään.

Tiukkaan kuntoon viritettyjen yhtiöiden tulosvipu ylöspäin on teoriassa täysin ilmeinen, jos kysyntänäkymä vahvistuu. Esimerkiksi Konecranes on vihjannut tästä hyvin suorasanaisesti omissa tiedotteissaan. Yksistään Suomesta leipänsä ansaitsevien yhtiöiden kohdalla on kuitenkin syytä pitää paino sanalla teoriassa.

Kotimarkkinoista ja suomalaisesta kuluttajasta riippuvaisten yhtiöiden, kuten mediatalojen, Keskon ja Stockmannin myyntiluvut tulevat seisauttamaan veret heikkohermoisimmilta. Suomalainen kuluttaja on ajettu veropäätöksin syvien vesien katiskaan, josta poispääsy kestää tämän vuosikymmenen.

Ostovoiman romahdettua Suomi-riippuvaiset yhtiöt vetävät vatsaa sisään vielä vuosia nykyhetkestä eteenpäin säilyttääkseen edes nykytuloksensa ja -osinkonsa. Realiteetit ymmärtävä sijoittaja poimii viimeistään nyt aidosti kansainvälistyviä ja kasvavia yhtiöitä, kuten Aspoa, Konetta, Nokian Renkaita, Outotecia ja Wärtsilää.

Viimeisten 14 kuukauden nousuvauhti historiallinen, jarrutus todennäköinen

Yhdysvalloissa pörssi-indeksit takovat parhaillaan ennätyslukemia. Seuraavassa on listattu S&P 500 -indeksin tasapistelukujen saavuttamispäivämäärät ja indeksin historialliset kaksinkertaistumisajat. Sulkeissa on ilmoitettu tarkasteluajanjakson keskimääräinen vuosituotto ennen osinkoja.

50 pistettä: 30. syyskuuta 1958
100 pistettä: 4. kesäkuuta 1968
200 pistettä: 21. marraskuuta 1985
400 pistettä: 26. joulukuuta 1991
800 pistettä: 12. helmikuuta 1998
1600 pistettä: 3. toukokuuta 2013
1977 pistettä: 14. heinäkuuta 2014

50–100 pistettä: 9 vuotta ja 9 kuukautta (vuosituotto 7,4 prosenttia)
100–200 pistettä: 17 vuotta ja 5 kuukautta (vuosituotto 4,1 prosenttia)
200–400 pistettä: 6 vuotta ja 1 kuukausi (vuosituotto 12,1 prosenttia)
400–800 pistettä: 6 vuotta ja 2 kuukautta (vuosituotto 11,9 prosenttia)
800–1600 pistettä: 15 vuotta ja 3 kuukautta (vuosituotto 4,7 prosenttia)
1600-1977 pistettä: 1 vuosi, 2 kuukautta ja 11 päivää (vuosituotto 18,7 prosenttia)

Tilastoinnin logiikalla S&P 500 -indeksin pisteluku on kaksinkertaistunut seuraavan kerran 3200 pisteessä. Jos S&P 500 -indeksi kohoaa jatkossa täsmälleen samaa tahtia kuin keväästä 2013 nykyhetkeen, rikkoutuisi 3200 pisteen raja maaliskuussa 2017. Jos laskuharjoitus tehdään vuosien 1985–1991 poikkeuksellisen korkealla vuotuisella keskituotolla, puhkaisee indeksi 3200 pisteen rajan lokakuussa 2018.

Aineistosta lasketulla pörssin pitkän aikavälin keskimääräisellä 6,8 prosentin vuotuisella, ennen osinkoja lasketulla indeksituotolla 3200 pisteessä ollaan vasta marraskuussa 2021. Vuosien 1968–1985 keskimääräisellä, historiallisessa viitekehyksessä poikkeuksellisen matalalla vuotuisella keskituotolla laskettuna S&P 500 -indeksi kärvistelee 3200 pisteen rajapyykin alapuolella elokuuhun 2026 asti.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainituista yhtiöistä Keskon, Koneen, Konecranesin tai Wärtsilän osakkeita kirjoitushetkellä. Sen sijaan kirjoittaja lähipiireineen ja määräysvaltayhteisöineen omistaa Aspon, Nokian Renkaiden, Outotecin ja Stockmannin osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Foter / Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 Unported (CC BY-SA 3.0) 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Katsaus salkkuyhtiöihin, potentiaalisiin ostokohteisiin ja osto-ohjelmiin

Ti, 15/07/2014 - 10:30

Siitä kun viimeksi olen blogissa käsitellyt salkkuni sisältöä ja kehitystä tai esittänyt katsauksen osto-ohjelmiin on varmasti monen mielestä vierähtänyt melkoinen tovi. Sijoittaminen on kuitenkin pitkäjänteistä puuhaa, joten jatkuvasta salkun seurannasta, sisällön veivaamisesta puhumattakaan, on ennemminkin haittaa kuin hyötyä. Itselläni on ollut tapana aina kesäisin päivittää niin salkkuyhtiöiden kuin potentiaalisten ostokohteidenkin liiketoiminnan tilanne perusteellisesti ja samalla päivittää osto-ohjelmat. Tämän kerran merkintään olen yrittänyt kasata tiivistetysti tämän pienen kesäprojektini tulokset ja johtopäätökset.

Sijoitussalkkuni allokaatio on tällä hetkellä (kesäkuun lopussa) seuraavanlainen: osakerahastot (pääasiassa indeksirahastot) 40 %, suorat pörssisijoitukset 30 %, listaamattomat yhtiöt 20 %, käteinen 10 %. Listaamattomilla yhtiöillä tarkoitan käytännössä omaa yritystäni, joka on sijoittanut edelleen niin pörssiin kuin listaamattomiin yhtiöihinkin (arvo on määritetty taseomaisuuden perusteella). Näin ollen pörssisijoitusten vaikutus allokaatiossani on todellisuudessa hieman enemmän kuin tuo 30 %. Keskityn tässä merkinnässä aluksi lyhyesti koko salkkuni kehitykseen ja siirryn sitten tarkemmin pörssisijoitusten ja yhtiöiden liiketoiminnan käsittelyyn, mikä on olennaisinta. Salkun ja siellä olevien yhtiöiden markkina-arvot kun nousevat ja laskevat lyhyellä aikavälillä miten sattuu, eikä tällä ole pitkäjänteiselle sijoittajalle mitään merkitystä. Olen sijoittajana yrityksen liiketoiminnan osa-omistaja, joten olen ensisijaisesti kiinnostunut itse liiketoiminnasta saatavasta tuotosta. Salkun ja osakkeiden arvonkehityksen seuraaminen (lyhyellä aikavälillä) on enemmänkin viihdettä, jossa ei tietenkään ole mitään pahaa. Päinvastoin, viihde on ihan mukavaa (ellei se sekoita sijoittajan päätä ja totuus unohdu).

Sen jälkeen kun viimeksi (6.1.2013) esittelin salkkuni sisältöä, sijoitukset ovat tuottaneet 83 % (puolessatoista vuodessa), josta valtaosa luonnollisesti tässä markkinatilanteessa osakkeiden kurssinousun ansiosta. Salkun arvo on noussut tätä enemmän (123 %), sillä tuloistani on jäänyt noin kolmasosa yli menojen jälkeen. Samaan aikaan esimerkiksi Helsingin pörssi (josta suurin osa sijoituksistani on) on tuottanut osinkoineen 39 %. Tämä ei tosin ole täysin oikea vertailuindeksi, sillä sijoituksistani osa on ulkomailla ja osa listaamattomissa yhtiöissä. Pelkät osakerahastot ja pörssisijoitukset (eli listaamattomien yhtiöiden positiivinen vaikutus eliminoituna) ovat tuottaneet vuoden 2013 alusta ”vain” 53 %.

Salkussani (oman yhtiöni omistukset mukaan luettuna) on tällä hetkellä kymmentä eri pörssiosaketta: suomalaisista Cramo, Exel Composites, Fortum, Konecranes, Neste Oil, Nokia, Sampo sekä Talvivaara ja ulkomaisista Strayer Education ja Vestas Wind Systems.

 

Suomalaiset salkkuyhtiöt

Cramo (paino salkussa 8,8 %) edustaa salkussani osaketta, jonka sijoitusteesi perustui aikoinaan edulliseen hintaan, ei yhtiökohtaiseen laatuun. Osake on tuottanut (arvonnousu plus osingot) reilun kuuden vuoden aikana täsmälleen tavoitteeni mukaisesti eli 12 % p.a. Yhtiön liiketoiminta on ”boom to bust” –tyyppistä ja kun yhtiötä viimeksi arvioin puolitoista vuotta sitten pahin vaihe oli juuri ohitettu. Tämän jälkeen tulos on vahvistunut edelleen hieman. Riemunkiljahduksiin ei kuitenkaan ole syytä, sillä vaikka tase on vahvistunut merkittävästi (lähes 150 % nettovelkaantumisaste on pudonnut 70 % tasolle) ja liikevaihto on kasvanut omistusperiodillani 32 %, tulostaso on edelleen alle supersyklin huippujen, jolloin liikevoittomarginaali oli parhaimmillaan lähes 20 %. Tämä tosin ei ole mikään ihme, sillä vastaavaa nousukautta ei ole enää nähty. Nyt näyttää onneksi siltä, että liikevoitto on asettunut ”normaalille” n. 10 % tasolle, jolloin osakekohtainen tulos pyörii euron kieppeillä. Niin ollen P/E-luku on nykykurssilla (16,71 EUR) lähes 17, mikä on tällaiselle ”bulkkiyhtiölle” aivan liikaa. Cramon kaltaisen erittäin velkaantuneen yhtiön tapauksessa ”perinteinen” P/E on kuitenkin melko hyödytön arvostusmittari. Yhtiön rahoitusrakenteen huomioiva velaton P/E (markkina-arvo plus nettovelat jaettuna liikevoitolla verojen jälkeen) asettuu vieläkin korkeammalle eli noin 21 tasolle, joten pidän osaketta tällä hetkellä todella yliarvostettuna. Osto-ohjelman uudelleenkäynnistäminen ei siis ole ajankohtaista (myyntiohjelman saattaisi olla, jos tällaisia harrastaisin). Koska Cramo ei täytä laatuyhtiölle asettamiani kriteerejä, ostan sitä ainoastaan reippaalla alennuksella. Käytännössä tämä tarkoittaa n. 6 P/E-lukua normaalitulokselle eli 6 EUR osakekurssia.

Mitä Cramon liiketoiminnan nykytilaan ja lähiajan näkymiin tulee, en voi suhtautua niihinkään kovin innostuneesti. Vaikka Cramon markkina-asema on alkuvuonna vahvistunut, ei tästä kannata vetää liian positiivisia johtopäätöksiä. Miksei? Koska se perustuu pelkästään yhtiön tekemiin hinnnanalennuksiin, joihin Ramirent on päättänyt olla vastaamatta. Peliteoriaa lukematonkin ymmärtää, että hinnanalennukset parantavat kohonneen volyymin ansiosta tulosta ainoastaan niin kauan, kunnes kilpailija päättää niihin reagoida. Mikäli Ramirentin markkinaosuuden kutistuminen jatkuu pidempään, on selvää, että sen on vastattava kilpailuun. Tällöin koko alan kannattavuus ottaa askeleen takapakkia ja molemmat yhtiöt kärsivät. Konevuokrausmarkkinastakaan ei ole tällä hetkellä kauheasti vetoapua, vaan odotukset markkinan kasvulle ovat heikentyneet alkuvuoteen verrattuna.

Cramo todellakin on oppikirjaesimerkki yhtiöstä, jota tulee ostaa taantumassa lähes konkurssin partaalta (jos riskinsietokykyä riittää). Yhtiössä itsessään kun on sekä operatiivista vipua (suuret kiinteät kustannukset suhteessa muuttuviin kustannuksiin) että velkavipua (paljon vierasta pääomaa suhteessa omaan pääomaan), jotka nostavat tulosta räjähdysmäisesti nousukaudella, jonka lisäksi multippeliekspansio (P/E-luvun nousu) viimeistään kohottaa kurssin taivaisiin syklin huipulla.

Exel Composites (paino salkussa 1,0 %) on erittäin mielenkiintoinen yhtiö, joka alhaisesta markkina-arvostaan johtuen ei herätä lainkaan kiinnostusta instituutiosijoittajien, analyytikoiden tai median keskuudessa. Tämä sopii piensijoittajalle vallan mainiosti. Olen analysoinut yhtiötä pariin otteeseen (analyysi 1 ja analyysi 2) eikä ”iso kuva” ole tässä välissä juurikaan muuttunut. Nostin jälkimmäisessä kirjoituksessa esille yhtiön tasepotentiaalin, joka osittain realisoituikin hiljattain pääomanpalautuksen muodossa.

Osake on tuottanut noin puolessatoista vuodessa (ostot ajoittuivat loppuvuoteen 2012 ja alkuvuoteen 2013) kokonaisuudessaan 28 % eli annualisoitunakin selvästi yli tavoitteeni (tosin näin lyhyellä aikavälillä kaikki voi olla vain sattumaa). Tänä aikana yhtiön liikevaihto on junnannut melko lailla paikallaan. Itse asiassa Exelin liikevaihto ei ole kasvanut lainkaan vuodesta 2009, jolloin se toimi ensimmäistä tilikauttaan ilman myytyä urheiluvälineliiketoimintaa. Noista ajoista nettotulos putosi kolmannekseen ja liikevoittomarginaali pitkälti päälle 10 % tasolta alle 5 prosenttiin toissa vuonna. Viime vuoden aikana nettotulos nousi yli 50 % ja liikevoittomarginaali alkoi lähestyä ”normaalia”.

Alkuvuoden perusteella ennustan, että yhtiö yli tuplaa tänä vuonna toissa vuoden suhdannepohjien nettotuloksensa ja liikevoittomarginaali asettuu melkein pitkän aikavälin ennusteitani vastaavalle 10 % tasolle. Näin ollen voin osakkeen kehityksen lisäksi olla tyytyväinen myös yhtiön liiketoiminnan kehitykseen ostojeni jälkeiseltä ajalta, vaikkakin ylärivin kehitys on ollut vaisua. P/E-luku on ”normaalilla” 0,40 EUR osakekohtaisella tuloksella noin 16 ja velaton P/E Exelin vahvasta taseesta johtuen vain 15 (nykykurssilla 6,31 EUR). Tämä ei näytä kauhean edulliselta, joskaan ei laatuyhtiölle kalliiltakaan, mutta on syytä huomioida, että Exelin tuotemarkkina on tällä hetkellä vasta toipumassa suhdannepohjasta. Määrittämäni normaalitulos on siis pikemminkin vähän ala- kuin yläkanttiin. Jatkan osakkeen ostoja tasaiseen tahtiin kurssin pysytellessä nykytason tuntumassa (alle 6,5 EUR).

Fortum (paino salkussa 6,5 %) on muutamista ikävistä riskikomponenteista (mm. valtio-omistus) huolimatta mielestäni yksi mahtavimmista osakkeistani (ks. pohdintojani vuodelta 2010). Etenkin kun nykyinen positioni yhtiössä on rakennettu erittäin edullisiin hintoihin. Osakekurssin kehitys on nimittäin ollut tahmeaa monen vuoden ajan ja tarjonnut sijoittajalle useita hyviä ostopaikkoja. Vasta viime viikkoina kurssi on alkanut hätyytellä taas todella pitkästä aikaa kahdenkympin rajaa (11.7. päätöskurssi 19,38 EUR). Milloin osakekurssia ovat painaneet Venäjän liiketoiminnan odotettua heikommat tulokset, milloin sähkön hinnan lasku. Asioita, joista pitkäjänteisen sijoittajan ei tarvitse välittää tuon taivaallista. Matkan varrella on myös ehditty myydä Suomen sähköverkot erittäin hyvään hintaan. Johto on osoittanut osaamisensa.

Osake on tuottanut omistamani neljän vuoden aikana osinkoineen noin 11 % vuodessa. Tämä on hivenen alle tavoitteeni (12 %), mutta yhtiön riskiin suhteutettuna erinomainen tuotto. Viimeisen puolentoista vuoden aikana (edellisen salkkukatsauksen jälkeen) osake on tuottanut kumulatiivisesti 56 %. Entä yhtiön liiketoiminta? Se on kehittynyt oikeastaan ilman minkäänlaisia yllätyksiä. Liikevaihto on kasvanut aavistuksen (kumulatiivisesti 11 %) omistusaikanani ja liikevoitto pysytellyt 2011 huippuvuotta lukuun ottamatta tasaisesti 30 % tuntumassa. Liiketoimintojen myyntien johdosta yhtiön tulos laskee hetkellisesti, mutta uusien kasvuinvestointien jälkeen tilanne normalisoituu. En siis ole muuttanut ennusteitani tältä osin. 1,40 EUR osakekohtaisella tuloksella P/E asettuu 14 tuntumaan (velaton P/E 18). Koska Fortum ei ole mikään kasvuyhtiö, ei tällaisten kertoimien maksamisessa ole mielestäni järkeä, vaikka liiketoiminnan matala riski tilannetta vähän kompensoikin. Lähempänä kympin P/E:tä osake muuttuu silmissäni taas houkuttelevaksi (myös aiemmat ostot tehty keskimäärin tällä arvostustasolla).

Lyhyellä aikavälillä Fortumin toimintaympäristö pysyy edelleen haastavana ruplan heikentymisen ja sähkön alhaisten hintojen johdosta. Positiivista on Venäjän liiketoiminnan konsensusodotuksia parempi kehitys Q1:llä. Toivon mukaan tämä kehitys saa jatkoa. Ruotsin sähköverkkojen myynti luo mielenkiintoista värinää yhtiön ympärille ja samassa yhteydessä on syytä odottaa johdon tarkempia ohjeistuksia myyntivoittojen käytölle. Odotan mielenkiinnolla missä suhteessa yhtiö päättää lyhentää velkaa, jakaa osinkoja ja tehdä investointeja.

Konecranes (paino salkussa 2,0 %) on syklisen toimialansa takia loistava laatuyhtiö. Kuulostaako oudolta? Eikö laatuyhtiön tulisi olla vähäsyklinen ja tarjota tasaista kassavirtaa? Ei välttämättä. Konecranesista tekee loistavan sijoituskohteen se, että sijoittajilla on tapana unohtaa sen huippulaatu aina laskusuhdanteessa. Osake hinnoitellaan taantuman pohjalla yleensä samaan kastiin konkurssikypsien ”bulkkikonepajojen” kanssa, vaikka yhtiö jauhaa pääomalleen erinomaista tuottoa myös taantumassa (ks. analyysini vuodelta 2011). Vilkaiskaapa yhtiön sijoitetun pääoman tuottoasteita vaikkapa 2009-2010 ajalta (19 % ja 23 %). Moni yhtiö ei pääse tällaisiin lukuihin edes syklin huipulla. Viimeisen seitsemän vuoden aikana (hyvä tarkastelujakso, koska mukana periodilla kaksi suhdanteen huippuvuotta, kaksi taantumavuotta ja kolme normaalimpaa vuotta) Konecranesin sijoitetun pääoman tuotto on ollut keskimäärin 27 %! Vielä kun johto on mielestäni yksi Helsingin pörssin parhaista eikä liiallinen velkaantuneisuus kuulu yhtiön tapoihin (tosin viime vuosina velkaa on otettu tavallista enemmän) ja pidemmän aikavälin kasvunäkymiäkin löytyy, Konecranes tulee ehdottomasti säilymään aina yhtenä salkkuni tukipilareista. Osakkeen paino on salkussani tällä hetkellä valitettavan pieni, mutta sopivien ostopaikkojen ilmaantuessa, tulen nostamaan osuutta merkittävästi.

Ostin yhtiötä kaikin puolin nappiin menneellä osto-ohjelmalla vuoden 2011 loppupuolella, kun markkinat pieksivät osaketta rajusti. Siitä lähtien (tai tarkemmin vuoteen 2011 verrattuna) liikevaihto on noussut kumulatiivisesti 11 % ja kertaeristä oikaistuna nettotulos on pysynyt suunnilleen paikoillaan. Vaikka liiketoiminta ei ole juuri parantunut omistusaikanani (vaan pysynyt tasaisen vahvana koko ajan), osakekurssi on noussut merkittävästi P/E-luvun nousun myötä. Jos Konecranesin ”normaali” EPS on, sanotaan 1,60 EUR (seitsemän vuoden keskiarvo, johon tullaan taas pääsemään kun markkina vähän elpyy), ostelin osaketta P/E:llä 8,5-9,5 mikä vastaa n. 11-12 % staattista tulostuottoa. Ja Konecranesin kasvupotentiaali ja pääoman tuotto huomioiden, tämä ei tulevaa pitkän aikavälin tuottoa ajatellen vielä edes ole koko totuus. Taas kerran: uskomatonta, mutta totta! Nyt P/E normaalitulokselle on 14 eli lähes 60 % nousu arvostustasossa vajaan kolmen vuoden aikana (osakekurssi 22,73 EUR).

Kuten todettu, Konecranesin nykyinen tuloskunto ei vastaa normaalitasoa. Merkkejä markkinan elpymisestä on jo nähty, sillä tilauskirjat ovat vahvistuneet toisella kvartaalilla. Myös makrotalousindikaattorit, kuten ostopäällikköindeksi, joita Konecranesin tapauksessa kannattaa seurata lyhyen aikavälin signaaleina, näyttävät orastavan positiivisia merkkejä. Uusien tuotteiden avulla yhtiö on pääsemässä uudelle markkina-alueelle Kiinassa ja, koska yhtiö on heikompien viime vuosien aikana karsinut kiinteitä kustannuksiaan, on liiketoiminnassa markkinan elpyessä melkoisesti operatiivista vipua. Yhtiötä on siis ilo omistaa, mutta valitettavasti arvostustaso on omaan makuuni tällä hetkellä hieman liian korkea lisäostoja ajatellen. Noin 11 P/E:llä alkaisin taas kiinnostua yhtiöstä.

Neste Oil (paino salkussa 1,2 %) on salkkuni musta hevonen ja hyvä (tai pikemminkin huono) esimerkki jäätymisestäni osakekurssin pudotessa (toki tällaisia esimerkkejä on muutamia muitakin). Olen omistanut osaketta kesästä 2009 lähtien, jolloin pidin kympin osakekurssilla arvostustasoa alhaisena ja ostin (ks. analyysi ja SWOT). Vuoden 2011 aikana osakekurssi kävi alimmillaan kuuden euron kieppeillä tuloksen samaan aikaan pudotessa noin puoleen normaalitasosta. En kuitenkaan jostain syystä uskonut tulospudotuksen väliaikaisuuteen, sillä en ollut varma yhtiön laadusta. Jätin siis uskomattoman hyvän ostotilaisuuden käyttämättä. Jos pidämme viimeisen seitsemän vuoden keskimääräistä osakekohtaista tulosta (1,10 EUR) normaalina tasona, tarkoitti osakkeen pohjanoteeraus tuolloin vain noin kuuden P/E:tä. En silti ostanut! No, tällaista sijoittaminen on.

Viime salkkukatsauksessa ennakoin Neste Oilin liiketoiminnan kehittyvän positiivisesti. Tämä onkin toteutunut jopa paremmin kuin odotin. Myös kurssi on vihdoinkin noussut. Osake on tuottanut kumulatiivisesti noin 60 % omistusaikanani viidessä vuodessa, mikä vastaa vain noin 10 % annualisoitua korkoa korolle tuottoa (CAGR). Liikevaihto ei ole puolessatoista vuodessa juuri muuttunut, mutta marginaalit ovat nousseet selvästi. Pidemmällä aikavälillä uskon siis edelleen 3 % liikevoiton ja 5 % vuosikasvun olevan realistiset ennusteet yhtiölle. Nämä lukemat vastaavat myös pidemmän aikavälin (7 vuotta) keskiarvoja (kasvu ollut jopa hivenen tätä nopeampaa).

Pidän nykyistä arvostustasoa (P/E 12, velaton P/E 11) hieman liian korkeana, sillä en pidä yhtiötä laadultaan salkkuni parhaimmistoon kuuluvana. Normaalitulokselle lasketulla P/E:llä 9 voisin aloittaa ainakin osto-ohjelmien suunnittelun (osakekurssi tätä kirjoittaessani 13,45 EUR).

Q1 ei sujunut yhtiöltä odotetusti ja mikä vielä pahempaa, johto joutui laskemaan ohjeistustaan koko vuoden osalta öljytuotteiden viitejalostusmarginaalien heikoista odotuksista johtuen. Tämä on kuitenkin vain lyhytaikaista kohinaa, enkä ole siksi huolissani. Vähän pidemmällä aikavälillä erityisen positiivista on se, että kovin investointivaihe on takanapäin ja yhtiön vapaa kassavirta tulee olemaan lähivuosina erittäin vahvaa (selvästi yli nettotuloksen).

Nokia (paino salkussa 0,6 %) kuuluu salkkuni ”unohdettujen” osakkeiden joukkoon. Ostin yhtiötä kesällä 2010 katseltuani kurssilaskua sivusta mielestäni liian pitkään (mietteitä ostosta). Osake on edelleen aavistuksen tappiolla osinkojen huomioimisenkin jälkeen (toinen tappiolla olevista sijoituksistani). Nokia on luonnollisesti matkapuhelinten myynnin jälkeen nykyään täysin erilainen yhtiö ja, vaikka koskaan ei pitäisi sanoa ”ei koskaan”, olen päättänyt olla kasvattamatta positiotani jatkossa.

Yhtiön nykyisissä liiketoiminnoissa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta yhtiö ei vain täytä sijoituskriteerejäni. Networksin asema markkinalla on kohtuullinen, joskin kilpailu on todella kovaa ja pidemmän aikavälin kasvunäkymät toimialan fundamenteista johtuen vaisut. Verkkopuoli on myös onnistunut tehostamistoimissaan viime vuosien aikana ja näistä hedelmistä päästään nauttimaan jo lähitulevaisuudessa. Technologies-liiketoiminta tuottaa tasaisen varmaa kassavirtaa patenttilisensseistä ja HERE:llä on kasvupotentiaalia erittäin hyvin skaalautuvan liiketoimintamallinsa ansiosta. Kokonaisuudessaan Nokian riski on pienentynyt melkoisesti matkapuhelinten myynnin myötä. En ole yrittänyt määrittää nykyisten liiketoimintojen arvoa, sillä kuten todettu en tule yhtiöön enää sijoittamaan.

Sampo (paino salkussa 3,5 %) on ollut tähän mennessä tuottoisin pörssisijoitukseni. Ostin yhtiötä ensimmäisen kerran kesällä 2010, jonka jälkeen täydensin ostoja loppuvuonna 2011. Kuten tuolloin kirjoitin, pidin yhtiötä selvästi aliarvostettuna. Hinnoitteluvirhe on sittemmin korjaantunut, mutta merkittävä kurssikehitystä selittävä tekijä on myös tuloksen paraneminen. Neljässä vuodessa Sampo on tuottanut osinkoineen yli 130 %. Samaan aikaan osakekohtainen tulos on parantunut vajaa 40 % (jos verrataan 2010 tulosta tämän vuoden ennusteeseen). Arvostustaso (P/E:llä mitattuna) on kohonnut 30 %.

Sampo on erinomainen valinta pitkäjänteiselle sijoittajalle. Vaikka orgaanisia kasvunäkymiä ei toimialasta johtuen kauheasti ole, paikallinen (pohjoismainen) mittakaavaan perustuva kilpailuetu takaa yhtiölle keskimääräistä paremman pääoman tuoton melko alhaisella riskillä (normaali ROE 13-14 %). Nordean positiivisemmat kasvunäkymät onneksi kompensoivat vakuutuspuolta jonkin verran. Johdon laadusta ei enää tarvinne edes sen enempää mainita. Mitä nykyiseen arvostustasoon tulee, en näe, että sijoittajan kannattaisi maksaa yhtiöstä kovin paljoa yli tasearvon. Vaikka yhtiö on huippulaadukas ja pääoman tuotot ovat keskimääräistä parempia, ne eivät ole kuitenkaan keskimääräistä huomattavasti parempia. P/E-luvun tarkastelussa on huomioitava, että yhtiö on nyt selvästi laadukkaampi ja tuloksentekokyvyltään parempi kuin muutama vuosi takaperin, joten historiallista tuloskeskiarvoa on korjattava hieman ylöspäin ”normaalitulosta” määritettäessä. Seitsemän viime vuoden keskimääräinen osakekohtainen tulos on 1,80 EUR ja konsensusennuste tälle vuodelle 2,75 EUR. En uskalla käyttää nykytulosta suhdanteen yli laskettuna normaalituloksena, koska Nordean tulos on mielestäni nyt tavallista parempi ja se heijastuu suoraan Sampoon. Sanotaan siis, että normaalitulos on vaikkapa 2,30 EUR per osake. Tällöin P/E olisi 16. 2014e huipputuloksellakin se on lähes 14. Tällaiset luvut yksinkertaisesti ovat liikaa yhtiölle, joka ei kauheasti kasva, ja jonka oman pääoman tuotto on vain vähän yli oman tuottovaatimukseni (12 %). Olipa yhtiö muuten laadultaan kuinka hyvä tahansa. Normaalitulokselle laskettuna olen tehnyt kaikki aiemmat Sampo-ostokseni alle 8 P/E:llä, mutta noin P/E:llä 9-10 voisin hyvin jatkaa ostoja. Voin tietysti olla väärässä Sampon tuloksen suhteen. Ehkä Nordea jatkaa vakuuttavaa tuloskehitystään ja 2,30 normaali-EPS osoittautuu aivan liian pessimistiseksi. Aika näyttää.

Talvivaara (paino salkussa 0,2 %) on Nokian ohella toinen tappiolla olevista ja samalla ”unohdetuista” osakkeista. Onnekseni näihin molempiin yhtiöihin tekemäni panostukset ovat olleet hyvin pieniä, joten suurin vahinko on tapahtunut ”henkisellä”, ei taloudellisella puolella. Tällä viittaan siihen, että väärässä oleminen ei koskaan tunnu kivalta. Toisaalta henkisten pettymysten positiivisena sivutuotteena etenkin Talvivaara on tarjonnut minulle opin, jonka tulen muistamaan aina: Älä koskaan sijoita bulkkiyhtiöön (jolla ei lähtökohtaisesti voi olla kilpailuetuja) pelkän hinnan perässä, jos se ei ole todistetusti ja pitkäkestoisesti ollut selvästi kaikkia kilpailijoitaan kustannustehokkaampi.

Tällä hetkellä minulla ei ole yhtiöstä juuri mitään sanottavaa. Ehkä kuitenkin jokunen sana aikaisemmista yhtiötä koskevista analyyseistäni (osa 1, osa 2, osa 3). Monien asioiden suhteen olen edelleen täysin samaa mieltä. On muistettava, että analyysi peilaa aina sen hetkistä informaatiota. Sijoitusanalyysi voi olla oikea, vaikka sen perusteella tehty sijoitus ei tuottaisikaan ja päinvastoin. Talvivaaran kohdalla tein kuitenkin myös analyysivirheitä. Nikkelikaivos itsessään on tietysti edelleen arvokas ja paremmalla nikkelin hinnalla ja toimivalla prosessilla kaivosta pyörittävä yhtiö tekisi tulosta. Niin yksinkertaistahan tämä on. Pahimmat virheeni olivat ylioptimistisuus Talvivaaran johtoa kohtaan (ylivoimaisesti pahin virheeni) ja nikkelin hinnan suhteen (hintaa ei tietenkään pysty ennustamaan, mutta ”normaalitason” määrittämiseen en käyttänyt tarpeeksi aikaa). Kaivoshankkeet eivät ole rakettitiedettä (myönnettäköön toki, että Talvivaaran menetelmä oli uusi), joten pätevän johdon alaisuudessa lukuisilta nyt koetuilta ongelmilta olisi vältytty. Esimerkiksi ympäristöturvallisuuteen olisi pitänyt panostaa huomattavasti enemmän. Tämä olisi ollut loppujen lopuksi pieni uhraus nyt menetettyyn maineeseen verrattuna. Toiseksi esimerkiksi nostan johdon puheiden ja todellisuuden ristiriidan. Vaikka tuotantoprosessi ei ole teknisesti toiminut kaikilta osin odotusten mukaisesti, johto on vääristellyt totuutta tai vähintäänkin jättänyt aina jotain kertomatta.

Olen kirjannut mentaalikirjanpitooni yhtiön arvoksi nolla ja rationaalisinta olisi varmasti myydä osakkeet. Niiden osuus salkussani on kuitenkin mitätön, joten katsotaan nyt ihan mielenkiinnosta miten tämä sirkus oikein päättyy. Samalla altistan itseni positiivisen yllätyksen mahdollisuudelle.

 

Ulkomaiset salkkuyhtiöt

Strayer Education (paino salkussa 3,0 %) on yhtiö, joka tarjoaa samassa paketissa sekä laatua (pitkäjänteisellä laatuyhtiösijoittajalle) että huimaa kurssinousupotentiaalia (lyhytjänteiselle spekulantille). Yhtiö lukeutuu niihin sijoituksiini, joiden osto-ohjelman toteuttaminen on sujunut kuin oppikirjassa (jäätymisiä on valitettavasti tapahtunut silti paljon enemmän). Ostin yhtiötä kolmeen otteeseen vuoden 2013 aikana melko tarkalleen puolen vuoden välein (vuoden alussa, kesällä ja vuoden lopussa) koko ajan laskevaan kurssiin. Tämän johdosta sijoitus on jo 20 % plussalla (kurssi tätä kirjoittaessani 52,50 USD), vaikka osake on heilunut koko ajan aloitushintani alapuolella.

Tein yhtiöstä analyysin puolitoista vuotta takaperin ostoja aloittaessani ja kirjoitin lyhyen tilannepäivityksen muutama kuukausi sitten. Ajatukseni yhtiöstä eivät tietenkään ole muuttuneet mihinkään. Analyytikkoennusteet ovat Q1-raportin jälkeen parantuneet taas hieman ja yhtiöltä odotetaan konsensuksen mukaan nyt 3,83 USD osakekohtaista tulosta tälle vuodelle (ennuste Q4/2013 jälkeen 3,40 USD). Tämä on edelleen selvästi alle yhtiön tulospotentiaalin. Tälle vuodelle ennustetulla tuloksella P/E on alle 14, mikä on mielestäni todella vähän, kun huomioidaan yhtiön huippulaatu ja poikkeuksellisen alhainen nykytulostaso. Esitin aikaisemmassa yhtiötä koskevassa katsauksessa normaaliksi tulokseksi 5,65 USD per osake, jolla P/E on vain vähän päälle 9. Esitin aikaisemmin myös, että yhtiö on alkanut velkaantua, vaikkakaan en nähnyt tätä ongelmana vahvasta vapaasta kassavirrasta johtuen. Koska osinkoa ei jaeta ja omien osakkeiden takaisinostojakin on vähennetty, Strayerista tullee tänä vuonna nettovelaton. Yhtiöllä on siis mitä parhain tilanne odotella parempia aikoja.

Osakkeen osto-ohjelma on edelleen käynnissä ja osaketta voi mielestäni tankata ”turvallisin” mielin kurssin pysyessä alle 60 USD.

Vestas Wind Systems (paino salkussa 5,3 %) tarjoaa myös hyvän oppitunnin sijoittamisesta: Jos olet tehnyt huolellisen analyysin, luota siihen! Tutkin yhtiötä aikoinaan paljon ja kirjoitin siitä blogissakin (1, 2, 3, 4). Olin vakuuttunut niin toimialan tulevaisuuden potentiaalista kuin yhtiöstäkin alansa parhaana toimijana. Samaa mieltä olivat myös osakemarkkinat vielä vuonna 2008, kun osake noteerattiin Kööpenhaminan pörsisssä parhaimmillaan lähes 700 DKK hinnalla. Oli tietysti selvää, että osake oli täydellisessä kuplassa, joka vain odotti puhkeamistaan. Kun olin kuplan puhjettua mielestäni katsellut hyvän yhtiön kurssilaskua riittävän kauan, tein ensimmäiset ostoni lähes -60 % huipuista enkä tietenkään voinut kuvitella laskun jatkuvan enää kauaa. Kurssi kuitenkin putosi edelleen ja tein seuraavan oston 26 % edellistä halvemmalla ja sitä seuraavan taas -22 % edellisestä. Voitte kuvitella, että tällaisessa tilanteessa sijoittajan usko alkaa olla koetuksella. Lopulta osakekurssi laski vielä tästä 76 % pohjiinsa noin 24 DKK tasolle vuoden 2012 marraskuussa! Oli selvää, että olin aloittanut ostot liian aikaisin. En jatkanut ostoja enää pohjille asti kahdesta syystä. Toisaalta en halunnut kasvattaa erityisen riskipitoisen osakkeen painoa salkussani liian suureksi ja toisaalta aloin epäillä analyysiäni. Vaikka olin hyvin vakuuttunut yhtiön pitkän aikavälin sijoituscasesta, aloin epäillä tietääkö markkina jotain mitä minä en. Pohjilta osake on nyt noussut 970 % ja keskihankintahinnastanikin reilut 100 %. Näin jälkeenpäin on tietysti helppo todeta, että vika ei ollut analyysissani, vaan osakemarkkinat taas kerran käyttäytyivät täysin vailla järkeä.

Osakemarkkinoiden järjettömyys havainnollistuu hyvin, kun tarkastelemme yhtiön liiketoiminnan kehitystä samalta ajanjaksolta. On selvää, että edellä kuvatun suuruinen kurssilasku vaati taustalleen myös yhtiökohtaisia ongelmia, mutta kuten huomataan markkinat ylireagoivat pahan kerran. Liikevaihto ei matkan varrella ole juuri muuttunut ja tänään se on edelleen samalla tasolla kuin vuonna 2008, kun huippukurssi saavutettiin (n. 6000 mEUR). Kannattavuuden puolella sitä vastoin on ollut ongelmia. Vielä 2009 yhtiön liikevoitto oli lähes 13 % liikevaihdosta ja 2010 edelleen lähes 7 %, mutta 2011 liikevoitto painui ensimmäistä kertaa tappiolle. Myös 2012 oli kokonaisuudessaan heikko vuosi, jolloin positiivisesta liikevoitosta huolimatta nettotulos painui kertaerien (mm. T&K-hankkeiden alaskirjauksia) takia pahasti tappiolle. Käänne tapahtui Q4/2012 aikana, jonka jälkeen yhtiön pääoman tuotto ja EBIT ovat olleet positiivisia jokaisella kvartaalilla. Nettotuloksen näkökulmasta viime vuosi oli edelleen tappiollinen kertaeristä johtuen. Vapaa kassavirta oli kuitenkin erinomaisella tasolla (miljardi euroa). Tälle vuodelle johto ohjeistaa vähintään 6000 mEUR liikevaihtoa, 5 % liikevoittomarginaalia ja 300 mEUR vapaata kassavirtaa.

Pitää myöntää, että olin vähän liian optimistinen alkuperäisissä ennusteissani, vaikka en onneksi koskaan uskonutkaan johdon aikaisempiin ylioptimistisiin tavoitteisiin (15/15/15). Vaikeina aikoina yhtiö on onnistunut mielestäni hyvin ”turnaround planissaan” (yli 100 mEUR säästöt kiinteissä kustannuksissa mm. henkilöstövähennyksillä, käyttöomaisuusinvestointitarpeiden pienentäminen yli 500 mEUR, nettokäyttöpääoman kääntäminen negatiiviseksi), joten uudet maltillisemmat lähiajan tavoitteet tuntuvat realistisilta. Entä miltä osakekurssi nyt näyttää? Jos yhtiö tulee jatkossa (muutaman vuoden säteellä) vakiinnuttamaan sanotaan 8 % liikevoittotason ja säilyttää nykyisen liikevaihdon (6000 mEUR), saan normaaliksi nettotulokseksi korkokulujen ja verojen jälkeen 300 mEUR, mikä vastaa 1,50 tulosta per osake. Näin ollen nykykurssilla (259 DKK=34,59 EUR) P/E olisi 23. Toimialan melkoinen kasvupotentiaali ja Vestasin markkina-asema huomioiden osake ei periaatteessa ole järjettömän kallis, mutta selvästi ylihintainen omaan makuuni. Jos liikevoitto jää pysyvästi vain 5 % tasolle, osake näyttäisikin jo järkyttävän kalliilta.

Entä oliko Vestasin kurssi jollain tavalla perusteltavissa vuoden 2012 kurssipohjilla? Jälkikäteen on taas helppo todeta, että markkinat ylireagoivat pahasti, kuten aikaisemmin viittasin. Markkinat selvästikin hinnoittelivat yhtiön lähes konkurssiin, sillä esim. 5 % liikevoittoennustetta käyttämällä P/E-luvuksi muodostui alimmillaan vaivaiset 5. Mutta jälkiviisaus on aina jälkiviisautta, joten jätetään se omaan arvoonsa. Pidän itse kestävää 8 % liikevoittoa mahdollisena (jolla EPS kuvatun mukaisesti 1,50 EUR), jolloin saan omalle keskihankintahinnalleni P/E-luvuksi vajaa 12. Sijoitus ei siis tule olemaan mikään jättipotti, johon olisi ollut mahdollisuus, mutta vaikken ihan pohjille osunutkaan, tulen todennäköisesti saavuttamaan tuottotavoitteeni pitkässä juoksussa. Kunhan markkina ja Vestas siinä mukana kasvavat pitkällä aikavälillä odotusteni mukaisesti.

 

Potentiaaliset ostokohteet

Edellä esiteltyjen salkkuyhtiöideni lisäksi seuraan erityisellä mielenkiinnolla muutamia muitakin sijoituskriteerini täyttäviä yhtiöitä. Osa on selvästi yliarvostettuja, mutta joidenkin kohdalla osto-ohjelmien aloittaminen voi olla lähitulevaisuudessa ajankohtaista. Esittelen ja analysoin uudet yhtiöt täällä blogissa aina sitä mukaan, kun tulen uusia sijoituksia tekemään. Tässä yhteydessä voin kertoa sen verran, että lähimpänä ostojen aloitusta ovat Oriola-KD ja Nokian Renkaat.

Oriola-KD on ollut todella pitkään vakavassa harkinnassani, mutta en ole vielä uskaltanut yhtiöön sijoittaa. Venäjän alaskirjausten jälkeen olen taas vähän positiivisemmalla mielellä ostojen aloittamisen suhteen. Kurssi tosin ei tämän johdosta juuri pudonnut, joten tämä oli jo diskontattu osakkeen hintaan. Kunhan Oriola-KD saa Venäjän liiketoimintansa kuntoon, kurssi tulee nousemaan selvästi. Suomen liiketoiminta tekee tasaisen varmaa tulosta ja Ruotsi tuplannee liikevoittonsa tänä vuonna. Yhtiö on siis koko ajan parantanut, mutta kurssi ei ole merkittävästi noussut (tulos tietysti heikkenee tänä vuonna alaskirjausten johdosta, mutta tällä ei ole mitään merkitystä). Olen haarukoinut yhtiön arvoa eri liiketoimintojen osien summana ja jo pelkästään Ruotsin toiminnot ovat mielestäni arvokkaammat kuin yhtiön nykykurssi (2,36 EUR). Markkinat eivät kuitenkaan hinnoittele näitä osia täyteen arvoonsa ennen kuin Venäjän puoli on saatu kuntoon. En näe mitään syytä sille, ettei näin tapahtuisi. Kaikki edellytykset kannattavalle liiketoiminnalle ovat pidemmällä aikavälillä olemassa. Mutta tulen palaamaan yhtiöön hyvinkin tarkasti, jos (ja todennäköisesti kun) teen ensimmäisen sijoituksen osakkeeseen lähiaikoina.

Nokian Renkaiden kurssi on jonkin verran lasketellut heikentyneiden Venäjän näkymien johdosta. Moni aliarvostettuja laatuyhtiöitä metsästävä sijoittaja on varmasti jo kiirehtinyt ostolaidalle, mutta itse pidän vielä jarrua päällä. Tämä saattaa hyvin kostautua, mutta kyse ei ole niinkään siitä, etten pitäisi hintaa edullisena vaan siitä, että en ole vieläkään varma yhtiön pidemmän aikavälin marginaalien kestävyydestä. Kaikella on luonnollisesti hintansa enkä varmasti voisi olla sijoittamatta kurssin pudotessa nykyisestä noin 28 eurosta vielä parilla kolmella eurolla. Silloin voisin olla lähes vakuuttunut siitä, että ostos olisi hyvä heikkenevistä marginaaleista huolimatta.

Muista listallani olevista yhtiöistä voidaan mainita Tikkurila ja Lassila & Tikanoja, jotka ovat mielestäni loistavia yhtiöitä, mutta hinnat ovat liian korkeita riittävän tuottovaatimuksen saamiseksi. Rapalaa olen pitänyt laadultaan aina melko hyvänä yhtiönä, mutta ihan viime aikoina en ole yhtiötä seurannut, sillä se ei ole ostoslistani kärjessä. Seuraan myös muutamia ulkomaisia yhtiöitä (pääosin amerikkalaisia), mutta niiden osalta osto-ohjelmien aloitus ei ole lähelläkään. Osakkeet kun yleisesti ottaen tuntuvat olevan tällä hetkellä vähän kalliin puoleisia. Toisaalta, jos osakkeiden arvostustasoja tarkastelee suhteessa korkotasoon, voidaan tästäkin asiasta olla montaa mieltä.

R.W.

 

______

Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa.

Kuvalähde: belizia.fi

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Betala mindre, så får du mer

Ti, 15/07/2014 - 00:07

(Tämä suosikkiaiheinen juttu löytyy myös suomenkielisenä täältä)

Många av oss vill ta väl hand om våra hårt förtjänade slantar. Bra produkter och tjänster är ofta dyra. Därför är det förståeligt att vi accepterar höga avgifter även när det gäller placeringstjänster. Vi tänker att vi på så sätt försäkrat oss om att våra pengar i goda händer. Det lönar sig att betala för en bra produkt, för det ger en konkret fördel. Den håller längre, den har bättre egenskaper och den känns bättre att använda. En bra advokat är i sin tur som en gladiator som vinner fighten för dig. Placeringstjänster är dock en helt annan historia. Syftet med att spara är i första hand att uppnå en bra avkastning. Här resulterar dock avgifterna i ett sämre resultat.

Marknaden är lika med vi

I exemplet nedan (taget från John C. Bogles förträffliga bok) har aktiemarknadens genomsnittliga årliga avkastning betecknats med streckad linje (noll). Den blåa linjen representerar fördelningen av den bruttoavkastning som investerarna fått på ifrågavarande marknad. De flesta investerarna (där den blåa kurvan är högst) har fått ungefär samma avkastning som marknaden i genomsnitt. Betydligt färre (kurvan sjunker både åt höger och vänster) har fått en avkastning som är en procent bättre eller sämre än den årliga genomsnittliga marknadsavkastingen. Ännu färre har fått en genomsnittlig årlig avkastning som är mer än två procent bättre eller sämre än marknadens dito.

Innan kostnaderna måste verkligheten se ut på det här sättet. Alla kan inte få en bättre avkastning än marknaden i genomsnitt. En marknad är ett nollsummespel. Ifall någon gjort en bra affär, måste någon annan ha gjort en dålig affär. Förlorarna och vinnarna fördelas alltid jämt i förhållande till den genomsnittliga avkastningen på marknaden. Alla investerare kan naturligtvis få positiv eller negativ avkastning under en given period. Ifall marknaderna t.ex. stiger med 50 procent under ett år, har de flesta säkert fått en positiv avkastning på sina besparingar. Men alla kan inte i genomsnitt vara bättre än alla andra.

För att citera Gordon Gekko: “It’s not a question of enough, pal. It’s a zero-sum game. Somebody wins, somebody loses. Money itself isn’t lost or made, it’s simply, transferred from one perception to another.”

Vad har denna poäng för betydelse?

Ifall vi till exemplet ovan lägger till kostnaderna för investerandet, flyttas hela den kyrkklocksliknande fördelningen till vänster (se grafen nedan). Nu fördelas inte vinnarna och förlorarna jämt längre. Majoriteten av investerare förlorar åt den genomsnittliga marknadsavkastningen när kostnaderna tas med i bilden. En procents årliga kostnader flyttar kyrkklockan till vänster med en procentenhet. Ju högre  genomsnittliga kostnader, desto längre till vänster flyttas fördelningen och desto mer förlorar investerarna mot marknadsavkastningen. Kostnader äter avkastning.

 

Den genomsnittliga förvaltningskostnaden för aktivt förvaltade finska aktiefonder ligger idag på 1,6 procent enligt Morningstar. Till detta tillkommer kostnaden för fondernas handlande i aktier, vilken lätt uppgår till en halv procent om året. Fondinvesterarnas totalkostnader uppgår således till över två procent om året. Och kostnadernas betydelse växer ränta-på-ränta.

Det är därför som aktiv portföljförvaltning, med sina högre kostnader inte brukar löna sig. Saken har undersökts gång på gång: förmögenhetsförvaltarna förlorar i genomsnitt mot sina jämförelseindex med en siffra som motsvarar deras årliga kostnader (se exempel från USA och Finland).

Ifall vi utgår ifrån att aktiemarknadens genomsnittliga årliga avkastning är ungefär 7 procent (t.ex. Jeremy Siegel uppskattar aktiemarknadens genomsnittliga årliga inflationskorrigerade nettoavkastning till 6,6 procent för de senaste 210 åren), äter en årlig kostnad på två procent upp en tredjedel av din avkastning på 10 år. I stället för en 97 procents avkastning på din 10 åriga investering, får du bara 63 procent i handen. På trettio år har kostnaden redan ätit upp hälften av din avkastning.

Vad skall man då göra?

Oberoende hur du väljer att spara, så skall du minimera dina kostnader. En liten inbesparing betyder massor i längden. Ifall du sparar i fonder, välj den billigare av dem två och pruta framför allt bort teckningsavgiften. I de flesta fall lönar det sig att välja kostnadseffektiva indexfonder. Ifall du handlar aktivt, välj den billigaste mäklaren. Ifall du älskar årsberättelser, läs dem ännu en gång till och gör färre transaktioner. Onödig handel resulterar endast i kostnader som äter upp din långsiktiga avkastning.

Effektivt långtidssparande är inte mer komplicerat än så. Det är naturligt att placeringsrådgivarna vill att du skall tro något annat.

 

Vad anser du? Vad skulle du vilja att jag behandlade i min blogg? Skriv en kommentar eller ta kontakt. Du når mig per email på martin.paasi@nordnet.fi , Twitter med användarnamnet @MartinNordnet och per telefon på 050 591 82 92. Bildens ursprung: Dollar Photo Club.

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kolme pointtia sijoittamisesta ja veikkaamisesta

Su, 13/07/2014 - 19:35

Jalkapallon MM-kisojen Brasilia-Saksa -pelin 1-7 lopputuloksen oikein veikanneet nettosivat kahdella eurolla noin 10 000 euroa. Voittoa tuli 5000-kertaisesti. Vastaavia voittokertoimia osakesijoittaja näkee harvoin. Silti sijoittamista verrataan usein veikkaamiseen.
Tässä kolme syytä, miksi sijoittaminen ei ole veikkaamista.

1. Voitonjako.
Veikkauksessa raha menee veikkauksen järjestäjälle, joka palauttaa potin peliin osallistuneille. Mutta koko pottia vedonlyönnissä menestyneet eivät saa takaisin, vaan vain osan siitä. Esimerkiksi jalkapalloveikkaajien palautusprosentti Veikkauksen peleissä on 91. Lotossa palautusprosentti on vain 40. Tämä tarkoittaa sitä, että 60 prosenttia lotonneiden rahoista jää Veikkauksen käyttöön.
Pörssiin sijoitettu raha sen sijaan ei jää jonkun kolmannen osapuolen omistukseen, eikä yhden sijoituksen kasvu ole pois toiselta. Pörssi on markkinapaikka, jossa yritysten omistajat myyvät ja ostavat omistusosuuksiaan päivän hintaan. Yritys, jonka osakkeita vaihdetaan, ei itse saa minkäänlaista osuutta ostoista ja myynneistä.
Osakkeisiin sijoittanut saa voittoa pitkän ajan arvonnousun ja osingonmaksun kautta. Tuhatkertaiset voitot ovat harvinaisia, mutta tasainen arvonnousu on todennäköistä.

2. Riski
Vedonlyönti on kerrasta poikki -peliä. Jos olet lyönyt tulosvetoa siitä, että kotijoukkue voittaa vierasjoukkueen 4-0, voitat, jos peli päättyy 4-0. Mutta jos vierasjoukkue tekee viime minuutilla maalin ja peli päättyy 4-1, et saa mitään. Menetät sekä voiton että pääomasi. Kaikki on ohi sekunneissa ja kiinni puhtaasta – onnesta.
Myös osakesijoittamiseeen liittyy riski. Mielettömän kasvutarinan yritys osoittautuu liiketoiminnaltaan lahoksi ja sen markkina-arvo romahtaa. Jos yritys menee konkurssiin, siihen sijoittanut menettää todennäköisesti kaikki rahansa. Nämä ovat kuitenkin melko harvinaisia ilmiöitä osakemarkkinoilla. Todennäköisempää on, että yritys menestyy, työllistää ja kasvaa ja sen arvonkehitys hakkaa vähintään inflaation. Markkina-arvo saattaa nousta ja laskea, mutta pitkällä aikavälillä osakesijoitusten tuotto-odotos on on 10 prosentin luokkaa. Osakesijoittamisessa onnella on hyvin vähän tekemistä.

3. Informaatio.
Urheilumatematiikka ja -statistiikka auttaa valveutunutta veikkaajaa tekemään onnistuneen vedon. Sama pätee osakesijoittamiseen. Tietoa ja apuvälineitä sijoituspäätöksen tueksi on tarjolla vaikka miten paljon.
Mutta olitpa miten hyvä jalkapalloasiantuntija, ymmärtäisit strategiat ja taktiikat ja olisit perehtynyt lajiin niin syvällisesti kuin se vain on mahdollista, et siltikään voi varmasti tietää, kuinka monta maalia joukkueet ampuvat, kuka saa punaisen kortin, kuka loukkaantuu, kenellä pelaajista on huono päivä. 4-0 ja 4-1 lopputulosten ennustaminen ei tee sinusta yhtään huonompaa asiantuntijaa, mutta veikkaajana se saattaa muuttaa kaiken.
Yritysten tilinpäätöksiin ja markkinainformaatioon perehtyminen auttaa melko hyvin ennustamaan sen, miltä yrityksen liiketoiminta näyttää esimerkiksi vuoden päästä. Sijoittajan ennakointikyky on tausta-aineiston pohjalta paljon helpompaa ja vakaampaa kuin urheiluveikkaajan.

+ Bonus: Tunne.
Mikä yhdistää sijoittajaa ja veikkaajaa? Tietysti voitontavoittelu, mutta myös siihen liittyvä tunne. Sijoituspäätöksen voi yrittää tehdä puhtaan analyyttisesti, kuten veikkauksenkin, mutta väitän sen olevan mahdotonta. Tunteet vaikuttavat kaikkeen, mitä ihminen tekee. Osakesijoittajan tärkein tunne on luottamus. Sijoittaja voi luottaa yrityksen toimitusjohtajaan, tuotteeseen tai kasvutarinaan. Yhtäkaikki hän luottaa siihen, että yritys, jonka omistajaksi hän ryhtyy, toimii tuloksellisesti ja parhaalla mahdollisella tavalla.
Urheiluveikkauksessa panoksena ovat yleensä niin pienet summat, että niiden menettäminen ei kirpaise.  Veikkaaja on valmis maksamaan tunteestaan ja siitä, että pääsee osaksi peliä. Ei veikkaaja veikkaa puhtaan analyyttisesti parhaimman joukkueen puolesta, vaan hän veikkaa voittajaksi joukkueen, jonka haluaa voittavan. Veikkaus on viihdettä ja urheiluveikkaajaa ohjaava tunne on jännitys. Osakesijoittajalle jännitys on myrkkyä.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Hallintarekisteröinti puhuttaa

La, 12/07/2014 - 00:51

Kirjoitimme kuukausi sitten (”Pörssiomistukset piiloon julkisuudelta?”, 12.6.2014) hallintarekisteröinnin mahdollisesta ulottamisesta myös kotimaisiin omistajiin, mikä käytännössä johtaisi omistustietojen julkisuuden kaventamiseen ja jopa osakeomistusten salaamiseen. Varsinkin heinäkuussa olemme saaneet runsaasti lisätietoa asian tiimoilta. Erityisesti hallintarekistereistä on syntynyt vilkas julkinen keskustelu. Monet tahot, esimerkiksi Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan 6.7.2014, Verohallinnon pääjohtaja, Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtaja sekä Suomen Journalistiliitto ovat esittäneet voimakassanaista kritiikkiä hallintarekisterikaavailuja kohtaan. Vaikka asia saattaa tuntua monimutkaiselta, se tulee vaikuttamaan jokaisen sijoittajan elämään mitä konkreettisimmalla tavalla. Aiheeseen on siis syytä palata, varsinkin kun asiaan valmisteluun liittyy erikoisia ellei suorastaan huolestuttavia piirteitä.

Valtiovarainministeriön aiheeseen liittyvän työryhmän muistio julkistettiin 1.7.2014. Muistion otsikko on varsin kömpelö: ”Arvopaperien säilytysmallien laajentumisen ja yhdentyvien markkinarakenteiden toteutumisen arviointi sekä arvopaperikeskusasetuksen täytäntöönpanon valmistelu”. Työryhmän jäsenistä kaksi edusti valtiovarainminsteriötä. Toinen heistä toimi työryhmän puheenjohtajana. Oikeusministeriöllä, Finanssialan Keskusliitolla, Elinkeinoelämän Keskusliitolla ja Euroclear Finlandilla (= Arvopaperikeskus) oli kullakin yksi edustaja työryhmässä.

Työryhmän mitä ilmeisimmin aihepiiriä parhaiten tunteva jäsen, arvopaperikeskuksen edustaja, jätti pitkän 28-sivuisen eriävän mielipiteen 190-sivuiseen muistioon. Erityisen hämmentävää on, että eriävän mielipiteen mukaan työryhmän enemmistön muistio perustuu osittain jopa asiavirheisiin. Mikäli asian jatkovalmistelu hallituksen esitykseksi tehdään virkamiestyönä, on siis pelättävissä, että lopputulos on pääomamarkkinoiden kannalta surkea. Useimmat muistanevat vielä hallituksen osinkoverosekoilua viime vuodelta. Emmekä todellakaan kaipaa vastaavan kaltaisen sekoilun uusintaa.

Mutta aloitetaan peruskäsitteistä. Suomessa on olemassa kaksi tapaa säilyttää osakkeita. Toinen on suoran omistuksen malli, jonka mukaan kaikilla on henkilökohtainen arvo-osuustili Euroclear Finlandin hoitamassa Arvopaperikeskuksessa. Toinen tapa on moniportainen malli eli ns. laarisäilytys, jossa jokainen pankki ylläpitää omaa hallintarekisteriä omien asiakkaittensa osakeomistuksista.

Vuodesta 1992 Suomessa käytössä oleva arvo-osuusjärjestelmä lienee maailman tehokkaimpia. Vaikka tavallinen sijoittaja joutuu tekemisiin vain oman pankkinsa kanssa, nämä pankit toimivat tilinhoitajina Arvopaperikeskukseen päin. Kun kaikki transaktiot kirjataan keskuksessa, kaikki omistustiedot ovat reaaliajassa osakemarkkinoiden kaikkien toimijoiden, viranomaisten ja tiedotusvälineiden ulottuvilla. Lisäpalvelut kuten osingonjaot, osakeannit, yhtiökokousilmoitukset ja niin edelleen hoituvat vaivatta.

Arvo-osuusjärjestelmä on kestänyt erinomaisesti pörssikaupan valtavaa kasvua parin viime vuosikymmenen aikana. Kun viime aikoina on synnytetty osakemarkkinoiden tarvitsemaa infrastruktuuria muun muassa kehittyvillä markkinoilla, valinta kohdistuu pääosin tähän suoraan ja markkinoiden kannalta läpinäkyvään malliin.

Suoran omistuksen mallin tehokkuus näkyy myös siinä, että kotimaiset välityspalkkiot ovat erittäin kilpailukykyisellä tasolla verrattuna vastaaviin palkkioihin ulkomailla. Tämä koskee jopa maailman johtavia pörssejä, joissa liiketoiminnan volyymi on jotain muuta kuin pienessä pörssissämme. Kuten lukijamme toki tietävät erityisesti Nordnetin perimät välityspalkkiot ovat erittäin kilpailukykyiset.

Useimmissa maissa on kuitenkin käytössä monessa suhteessa vanhentunut moniportainen eli hallintarekisterimalli, jossa saman yhtiön omistukset on ripoteltu lukuisiin pankkeihin. Jopa samat osakkeet saattavat esiintyä useiden pankkien muodostamissa hallintarekisteriketjuissa, jolloin yleensä vain sijoittajan oma pankki eli varsinainen säilyttäjä on tietoinen sijoittajan todellisesta omistuksesta. Muilla alisäilyttäjinä toimivilla pankeilla on yleensä käytössään vain koontitietoja tämän varsinaisen säilyttäjäpankin asiakkaiden omistuksista. Alisäilyttäjälläkin voi olla oma alisäilyttäjä tai omia alisäilyttäjiä. Järjestelmä on kömpelö ja tehoton, ja aiheuttanee kuluja joka portaassa. Käytännössä hallintarekisteröinti johtaa siihen, että omistusten selvittäminen on jokseenkin mahdotonta ja ihannetapauksessakin hidasta, vaivalloista ja kallista. Esimerkiksi yksittäinen osakekauppa aiheuttaa melkoisen viestiliikenteen ostajan ja myyjän useista pankeista muodostuvia säilytysketjuja pitkin. Suoran omistuksen mallissa osakkeet vain siirretään yhdeltä arvo-osuustililtä toiselle.

Oma ongelmansa on myös, ettei Suomi voi tietenkään velvoittaa ulkomaisia pankkeja luovuttamaan omistustietoja rekistereistään edes viranomaisillemme. Työryhmä tunnustaa itsekin, etteivät pörssimme etävälittäjillä, joiden kautta kulkee noin kolme neljäsosaa pörssikaupasta, ole tapana lähettää vuosi-ilmoituksia suomalaisten osakekaupoista. Näitä tietoja verottaja tarvitsee mm. esitäytettyihin veroilmoituksiin.

Suomen arvo-osuusjärjestelmään liittyy erinomaisuudestaan huolimatta sellainen kauneusvirhe, että avoimuus ja läpinäkyvyys koskee vain kotimaisia osakkeenomistajia. Vuonna 1992 pelättiin, etteivät ulkomaiset sijoittajat suostu käymään kauppaa suomalaisilla osakkeilla, ellei heille taata mahdollisuutta piilottaa omistuksiaan hallintarekistereihin. Tämän takia emme tänäänkään – 22 vuotta myöhemmin – tiedä juuri mitään yhtiöidemme ulkomaisista omistajista, vaikka heidän hallussaan on noin puolet suomalaisten yritysten osakekannasta. Tiedämme toki, että hallintarekistereissä on myös ulkomaalaisiksi tekeytyneitä suomalaisia. Syynä tällaiseen vaivannäköön lienee useimmiten, ettei omistus jostain syystä kestä päivänvaloa tai että halutaan pitää verottajaa loitolla.

Merkittävä ero suoran omistuksen mallin ja moniportaisen mallin eli hallintarekisteröinnin välillä piilee säilyttäjäriskissä. Suorassa mallissa arvo-osuustilit ovat henkilökohtaisia, eikä tilinhoitajan konkurssi vaaranna millään tavalla omistusta, sillä tilinhoitajapankin vaihtaminen on yhtä helppoa kuin puhelinoperaattorin vaihtaminen. Hallintarekistereihin liittyy säilyttäjäriski eikä se ole suinkaan vain teoreettinen, kuten esimerkiksi Lehman Brothersin rekisterin vaivalloinen ja vuosia kestävä selvittäminen osoittaa. Henkilökohtaisesti olin vuonna 2008 erittäin kiitollinen siitä, että Suomessa oli käytössä suoran omistuksen malli. Käytimme Tomin kanssa kolme välittäjää, islantilaisia Kaupthingia ja Glitniria sekä ruotsalaista Carnegieta. Molemmat islantilaiset menivät nurin ja Carnegie valtiollistettiin suurten luottotappioiden vuoksi.

Valtiovarainministeriön asettama työryhmä antaa ymmärtää, että EU:n tulossa oleva arvopaperikeskusasetus pakottaisi Suomen laajentamaan hallintarekisteröintiä myös kotimaisiin sijoittajiin. Tämä ei suinkaan ole EU:n tavoite, mistä voi vakuuttautua tutustumalla asetuksen tekstiin. Muistion eriävästä mielipiteestä asia käy myös selvästi ilmi. Näyttää jopa siltä, että valtiovarainministeriö olisi jo vuosia sitten lyönyt kantansa kiinni hallintarekisteröinnin puolesta ja käyttää nyt EU-asetusta tekosyynä tavoitteen läpiviemiseksi. Kun eväät hallintarekisterien puolesta näyttävät olevan varsin köykäiset, voi kukin tahollaan pohdiskella, onko taustalla erinomaisen tehokasta lobbaamista.

EU-asetus pyrkinee todellisuudessa pienentämään säilytyksiin liittyvää sijoittajariskiä sekä lisäämään markkinoiden avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Hallitusohjelmammekin puhuu omistuksen julkisuuden ja läpinäkyvyyden säilyttämisestä vähintään nykytasolla. Englannin pääministeri David Cameron puki nämä tavoitteet sanoiksi kirjeessään 14.11.2013 Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle Herman Van Rompuylle. Kirjeestä lähetettiin kopio usealle muulle EU-vaikuttajalle ja siinä todettiin mm. seuraavaa:

”….Put simply, a lack of knowledge about who ultimately owns and controls companies facilitates illicit domestic and cross-border money laundering, corruption, tax evasion and other crimes.

There is growing momentum building behind action on the issue. G8 leaders agreed in June that companies should be required to obtain and hold adequate, accurate and current information on their beneficial ownership. The UK strongly supports this very same commitment in the European Commission’s MLD (MLD = Money Laundering Directive, kirjoittajan huomautus) proposal. And I was pleased that G20 leaders vowed to lead by example in ensuring that the relevant Financial Act Task Force standards in this area are met.

Specifically, the UK committed in June to hold company beneficial ownership information in a central registry, and to consult on whether this information should be publicly accessible. After listening carefully to businesses, NGOs (NGO = non-governmental organization, kirjoittajan huomautus), technical experts and other groups, I announced two weeks ago that the UK’s central register of beneficial ownership will be open to the public. I concluded that a publicly accessible registry provides the best outcome for sound corporate behaviour; more effective law and tax enforcement; and for helping authorities, including those in developing countries, prevent misuse of companies for illicit purposes….

In Europe, our first collective step should be to mandate, through the MLD, the establishment of public registries of company beneficial ownership as the cutting-edge benchmark for countries and major financial centres to emulate across the world. Central registries will not only enable law enforcement and tax authorities to access, discreetly and at short notice, critical information for cross-border investigations; public scrutiny of this information through public registries will also increase the likelihood of inaccuracies and omissions being identified and rectified.

…”

(David Cameronin kirje Van Rompuylle löytyy kokonaisuudessaan Englannin hallituksen internetpalvelusta osoitteesta https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/258997/PM-letter-tax-evasion.pdf)

Hallintarekisterien puolustajat ovat esittäneet muun muassa, että osakeomistusten piilottaminen palvelee sijoittajien yksityisyyden suojaa. En ole koskaan kuullut, että rehellinen sijoittaja olisi ollut vaatimassa tätä suojaa, vaikka kuka tahansa voi nähdä arvopaperikeskuksessa päivätasolla, kuinka monta osaketta Matti Meikäläinen omistaa. Sen sijaan en epäile hetkeäkään, etteikö veronkiertäjät, sisäpiiritiedolla keinottelevat, rahanpesijät ja muut vastaavat henkilöt katsoisi tarvitsevansa tätä suojaa pimittämällä osakeomistuksiaan.

Hallintarekisterien puolustajat eivät ole kovin johdonmukaisia. Samalla kun puhutaan sijoittajien yksityisyyssuojan puolesta, ehdotetaan julkisuutta varten uutta omistusluetteloa. Se julkaistaisiin neljä kertaa vuodessa Patentti- ja rekisterihallituksen toimesta. Nyt omistustiedot tulevat arvopaperikeskuksessa reaaliajassa automaattisesti joka päivä.

Jatkossa PRH:n toimihenkilöiden pitäisi siis erikseen koota nämä tiedot pahimmillaan manuaalisesti lukuisten pankkien hallintarekistereistä, mikä todennäköisesti vie aikaa useita viikkoja ja kaiken huippuna edellyttää, että pankit suostuvat avaamaan rekistereitään, mitä ne eivät tähän asti ole halunneet tehdä. Tässä saataisiin tietysti luotua työpaikkoja, mutta haluammeko todellakin paisuttaa valtionhallintoa tällaisella nollatyöllä, jota nykyisessä järjestelmässä ei tarvita.

Voinee myös pohtia, millaisella innolla ja asiantuntemuksella PRH:n virkamiehet ryhtyisivät tähän jättiurakkaan. Työmäärän minimoimiseksi luetteloon pääsisi vain vähintään 500 osaketta omistavat osakkeenomistajat. Esimerkiksi Cencorpin listalle pääsisi jo 10 euron sijoituksella! Työryhmä on sen verran rehellinen, että se tunnustaa, ettei PRH:lla ole toistaiseksi resursseja tähän uuteen tehtäväänsä. Omistustiedot saataisiin siis todennäköisesti useaksi vuodeksi kokonaan pois julkisuudesta.

Osakemarkkinat eivät voi toimia tehokkaasti ilman avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Omistustiedot ovat keskeisiä sijoituskriteereitä. Sijoittaja haluaa tietää, keiden kanssa hän on samassa veneessä ja etenkin mitä sisäpiiriläiset tekevät; heillähän on aina paras tieto yhtiön tilanteesta. Kammoksun sellaisia markkinoita, joilla jotkut sijoittajat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Olen kokenut henkilökohtaisesti pörssin kivikautta 1960-luvulla, enkä kaipaa niitä aikoja uudestaan.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ålandsbankenista seuraava Aktia?

Pe, 11/07/2014 - 14:30

Helsingin pörssissä maanhiljaisiin lukeutuva Ålandsbanken antoi eilen positiivisen tulosvaroituksen. Yhtiön mukaan sen tulos on päivitetyn arvion mukaan olennaisesti parempi kuin edellisenä vuonna. Mitä uutinen merkitsee sijoittajalle? Voisiko Ålandsbanken toistaa kilpakumppani Aktian yli 35 prosentin vuosinousun?

Ålandsbankenissa on paljon hyvää pitkäjänteisen sijoittajan näkökulmasta. Pankilla on erittäin vahvat asiakassuhteet ja uskolliset rahoituspalveluiden käyttäjät. Myös tavaramerkki on kunnossa ja yhtiö on arvostettu omassa kohderyhmässään. Toki myös liiketoiminnan ytimessä olevilla palveluilla on olemassa oikeaa ja ajatonta kysyntää.

Positiivinen tulosvaroitus ei kuitenkaan kerro aina liiketoiminnan suunnattomasta menestyksestä. Tulosvaroitushan annetaan, jos yhtiön toteutunut viimeaikainen kehitys poikkeaa olennaisesti aiemmin arvioidusta. Jos arvioitu liiketoiminnan kehityskaari on synkkä, riittää keskinkertainenkin kehitys positiivisen tulosvaroituksen antoperusteeksi. Ålandsbankenin tapauksessa liikutaan jossain synkän ja keskinkertaisen välimaastossa, ainakin historiallisesti.

Ålandsbankenin oma pääoma on tuottanut viime vuosina surkeasti. Keskimääräinen viimeisten viiden vuoden oman pääoman tuottoaste on 5,1 prosenttia. Lukema on karkeasti puolet oman pääoman normaalista tuottovaatimuksesta, joten ei ole mikään ihme, että osake hinnoitellaan noin 30 prosenttia alle kirjanpidollisen tasearvonsa.

Heikoimmillaan tunnusluku on ollut Ålandsbankenilla vuonna 2011, jolloin se oli jopa 3,9 prosenttia miinuksella. Myös tilikaudella 2010 tuli tappiota. Viime tilikaudella Ålandsbankenin ROE oli 6,9 prosenttia, ja kuluvan vuoden tammi-maaliskuussa ainoastaan 4,7 prosenttia, joten kyllä tässä melko läheltä maata ponnistetaan.

Vertailun vuoksi valitsemani hevosen, Nordean, viimeisten viiden vuoden oman pääoman keskituotto on 11,2 prosenttia. Lukema on yli kaksinkertainen suhteessa Ålandsbankenin toteutuneeseen suorituskykyyn samalla aikavälillä. Kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä Nordean ROE oli 11,4 prosenttia.

Sammon nurkkauskohteeksi päätyneen Aktian viimeisten viiden vuoden oman pääoman tuottoaste on 8,5 prosenttia. Kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä se oli 8,2 prosenttia. Laadultaan Aktia asettuu Nordean ja Ålandsbankenin väliin.

Näinkin yksinkertainen vertailu sallii johtopäätöksen, että Ålandsbankenilla ei mene erityisen hyvin. Yhtiön keskeisin heikkous on väliinputoajan roolia kuvastava liiketoiminnan kokoluokka. Siitä saa järkiselityksen keskimääräistä heikommalle oman pääoman tuottoasteelle.

Nykyisellään Ålandsbanken ei ole tarpeeksi suuri toimija omalla toimialallaan suhteellisesti, jotta suuruuden mittakaavaedut pääsisivät jylläämään yksikkökustannusten puolella. Toisaalta Ålandsbanken ei ole myöskään erityisen pieni ja ketterä toimija, joka kykenisi muuntautumaan tarvittaessa nopeasti. Näyttää siltä, että pankilla on suuren toimijan kiinteät kulut muttei pienen toimijan joustavuutta.

Ålandsbankenissa on kuitenkin piilevää, sisäänrakennettua arvoa. Sen realisoituminen osakkeen markkina-arvoksi tarvitsisi yritysjärjestelyn, jossa yhtiö kasvattaisi kokoluokkaansa – tai tulisi itse ostetuksi.

Kuitenkin vilkaistessa pankin suurimpien omistajien kesäkuun lopun listaukseen, on ensimmäinen mieleen hiipivä ajatus, että tällä porukalla tuskin on mitään intohimoja luopua kalleimmastaan. Onhan kyseessä “meidän pankkimme”. Ålandsbankenin asiakkuuksissa oleva arvo ei siten pääse todennäköisesti realisoitumaan, kuten Aktiassa tapahtunee toimialan sisäisin järjestelyin lähiaikoina.

Puhtaasti matemaattisesti tarkasteltuna Ålandsbankenista ei kannata maksaa nykyhintaa enempää, jos sijoittaja tavoittelee velattomalle sijoitukselleen keskimäärin kaksinumeroista pitkän aikavälin vuosituottoa.

Jos Ålandsbankenin osakkeita menee hankkimaan yhtään nykyhetkeä kalliimmalla eli lähempää kirjanpidollista tasearvoa, tulee kaksinumeroisen vuosituoton toteutumiseksi yhtiön liiketoiminnan keskimääräisen kannattavuuden kohentua enemmän kuin olennaisesti tulevina vuosina – ja nyt puhutaan keskiarvosta, ei yhdestä tai kahdesta hyvästä tilikaudesta.

Tässä ”analyysissä” tuotto on haarukoitu suoraan yhtiön ansaitsemista kassavirroista, eikä väite siten ota millään tavoin kantaa siihen, paljonko muut sijoittajat ovat vuoden kuluttua halukkaita maksamaan Ålandsbankenin osakkeesta. Tätä logiikkaa käsittelin blogissa viimeksi kuluvan viikon alussa. Kun eron ymmärtää, on jo kohtuullisen hyvin perillä arvosijoittajan ajatusmaailmasta: omista yhtiötä, älä osaketta.

Helsingin pörssin keskinkertaisista pankeista valitsisin Ålandsbankenia mieluummin Aktian, koska finanssialalla arvonluontimahdollisuudet keskittyvät vallitsevassa markkinatilanteessa epäorgaanisen kasvun puolelle. Mielikuvitukseni ei yksinkertaisesti riitä näkemään Ålandsbankenia vetämässä kilpakumppaneitaan vipuun yritysjärjestelyrintamalla. Vika voi olla toki minussakin.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista Aktian tai Ålandsbankenin osakkeita kirjoitushetkellä. Sen sijaan kirjoittaja lähipiireineen omistaa merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Singing With Light / Foter / Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 2.0 Generic (CC BY-NC-ND 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Rahastosäästäjän uudet silmälasit

Pe, 11/07/2014 - 00:07

Johtamisessa pätee lainalaisuus: mittaa sitä, mitä haluat saavutettavan. Varainhoitobisneksessä ostettavan tuotteen laatu on etukäteen vaikeasti todennettavissa ja siksi mielikuvavetoinen markkinointi on päässyt valloilleen. Kun oikeanlainen tekeminen lyhyellä aikavälillä näyttää samalta kuin vääränlainen, varainhoitajan omat intressit ovat päässeet valloilleen asiakkaiden intressien kustannuksella.

Oikeanlaista tekemistä, eli vertailuindeksistä riippumattomien sijoituspäätösten tekemistä aktiivisesti hoidetussa rahastossa, on ollut vaikea todentaa. Lähinnä sen puutetta on metsästetty milloin milläkin välineillä. Ensin ihmeteltiin hyödynnettyä markkinariskiä, sitten tracking erroria sekä arvopaperisalkkujen sisältöön perustuvaa Active Share -lukua. Ensin mainittu on kohtalaisen epätarkka ja jälkimmäisen arviointiin tarvitaan tieto arvopaperisalkkujen sisällöstä.

Nyt kuluvan viikon aikana suomalainen Anders Ekholm julkaisi viimeisimmän tutkimuksen, missä hän esittää keinon, millä pystyy todentamaan, mihin rahaston tuotto perustuu. Poikkeuksellista siinä on se, että siihen ei tarvita kuin rahaston tuotto-historia.

Taustaa

Eugene Fama totesi jo vuonna 1972, että salkunhoitajalla on vain kaksi keinoa, joilla hän edes teoriassa voi aikaansaada lisäarvoa (pois lukien kustannukset ja muut rakenteelliset tekijät). Nimittäin sijoituskohteiden valinnat ja markkinoiden ajoitus.

Tracking error -luku antaa hyvin karkealla tavalla osviittaa siitä, ovatko arvopaperisalkun ja vertailuindeksin osakekorien sisällöt poikenneet toisistaan, mittaamalla näiden päivittäisten tuottojen eroavaisuutta. Mitä huonommin salkun ja vertailuindeksin arvonmuutokset seuraavat toisiaan, sitä enemmän salkkujen koostumusten on oletettu eroavan toisistaan, ottamatta sen enempää kantaa siihen, minkälainen tämä eroavaisuus on ollut.

Martjin Cremers ja Antti Petäjistö keksivät vuonna 2009 käyttää niin sanottua Active Share -lukua, joka konkreettisella tavalla mittaa rahastosalkun sisällön poikkeavuuden vertailuindeksin osakekorista. Active Sharen käyttö tosin vaati sen, että rahastosalkun sisältö on tiedossa. Lieveilmiönä tästä onkin seurannut, että salkunhoitajat “siivoavat” salkkunsa esityskuntoon neljännesvuosittain (Yhdysvalloissa rahastojen salkkusisällöt on raportoitava kvartaaleittain).

Uutta ja vanhaa

Anders Ekholm onkin lähestynyt asiaa julkisesti todennettavan, eli hintahistorian puolelta. Vuonna 2008 hän julkaisi tutkimuksen, jossa hän tutki miten tracking erroria voisi purkaa Faman ehdottamiin osiin. Eli miten rahaston ja vertailuindeksin väliset päivittäiset tuottoerot voitaisiin purkaa siihen osaan, joka syntyy arvopaperivalinnoista ja toiseen, joka syntyy ajoituksista. Tällaisen harjoituksen onnistuessa saadaan näyttöä siitä, minkälainen vaikutus osakevalinnoilla ja ajoituksella on salkunhoitajien synnyttämään lisäarvoon. Lisäksi piiloindeksointi saadaan yksiselitteisellä tavalla päivänvaloon.

Todennettuja oivalluksia

Tutkimuksessaan (2008) Ekholm regressoi Jensenin (1968), Faman ja Frenchin (1993) sekä Carhartin (1997) mallien jättämiä jämiä, eli erilaisia tracking erroreita. Ekholm käyttää tähän tarkoitukseen itse kehittämäänsä mallia, missä ActiveAlpha -vakiolla sekä ActiveBeta -muuttujalla yritetään selittää tracking errorin vaihteluja. Ekholm tutki 3 538 rahaston tuottohistorioita vuosilta 2000–2007. Suureksi yllätykseksi regressioanalyysit tuottivat tilastollisesti merkitsevän, positiivisen arvon vakioille sekä negatiivisen arvon muuttujille. Eli arvopaperivalinnoista (ActiveAlpha) seuraa lisäarvoa ja sijoitusten ajoittaminen (ActiveBeta) puolestaan tuhoaa sitä. Kaiken lisäksi salkunhoitajien tyyli on pysyvää, eli tuloksia voi hyödyntää tulevan tuoton arvioimiseen.

Kuluvalla viikolla julkaistussa uusimmassa tutkimuksessaan Ekholm tutki kaikkien aktiivisten osakerahastojen tuotot Yhdysvalloissa vuosilta 2000–2013. Tutkimuksen tulos osoittaa, että rahastojen arvonvaihtelusta 94 prosenttia selittyy passiivisista riskitekijöistä (Carhart), 4 prosenttia arvopaperivalinnoista ja 1 prosentti ajoituksesta. Ekholmin malli selittää siis loput siitä osasta rahastojen arvonvaihteluista, jota perinteiset mallit eivät selitä.

Ja taas: aktiiviset arvopaperivalinnat korreloivat positiivisesti rahastojen menestymisen kanssa, markkinoiden ajoittaminen puolestaan negatiivisesti. Valitsemalla rahastoja, joissa ActiveAlpha selittää suuremman ja ActiveBeta pienemmän osan rahaston tracking errorista, saat parempaa tuottoa sijoituksillesi.

Joten…

Rahaston pienten kulujen ja matalan kiertonopeuden lisäksi sinun tulisi siis valita itsellesi sellainen salkunhoitaja, joka etsii parhaita sijoituskohteita mutta välttää markkinoiden ajoittamista.

Kuulostaako tutulta? Vaikka tämä on ajat sitten empiirisesti huomattu, niin nyt se on myös akateemisesti todennettu.

Tutkimalla rahastojen julkisia tuottohistorioita Ekholmin ehdottamalla tavalla, saadaan myös yksiselitteisellä tavalla piiloindeksoijat päivänvaloon. Enää ei auta salkun sisällön neljännesvuosittainen siivoaminen julkaistavaan kuntoon.

Tuleeko Andersin “oikeanlaisen tekemisen mittari” poistamaan piiloindeksoinnin? Se jää nähtäväksi. Nyt on kuitenkin olemassa keino, jolla asiakkaat voivat todeta salkunhoitajansa tekemiset ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Mikäli Andersin keino yleistyy, aktiivisesti hoidettujen rahastojen keskimääräinen laatu paranee kauttaaltaan.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pari sanaa eurooppalaisten rengasvalmistajien kurssikehityksestä

Ke, 09/07/2014 - 00:16

Sijoituskohteina varteenotettavien rengasvalmistajien osakekurssit ovat kehittyneet eri suuntiin viime aikoina. Tarkastelen tässä merkinnässä Nokian Renkaiden ja sen keskeisten eurooppalaisten kilpailijoiden osakekurssien kehityskaaria alkuvuoden 2014 ja viimeisten 12 kuukauden aikana. Eurooppalaisten rengasalan toimijoiden ohella listaus sisältää samalla vaivalla myös amerikkalaisen Goodyearin kurssikehityksen.

Suoritan seuraavassa mekaanisen tarkastelun eurooppalaisten rengasvalmistajien kurssikehityksistä, enkä tee yhtiöistä tässä yhteydessä kattavia analyysejä sijoituskohteina. Tavoitteenani on kuvata osakekurssien kehityskaarissa ilmeneviä merkittäviä eroavaisuuksia, jotka saattavat tarjota sijoittajalle ostomahdollisuuden. Henkilökohtaisesti olen havainnut sellaisen Nokian Renkaissa, kuten olen viime aikoina useaan otteeseen todennut.

Tässä merkinnässä mainitut rengasalan toimijat eivät ole sataprosenttisesti vertailukelpoisia keskenään. Erittäin hyvin suuntaa antavan kuvan vertailu kuitenkin antaa. Eroja on silti havaittavissa yhtiöiden liiketoiminnoissa sekä talvi- ja kesärenkaiden välisessä myyntimixissä että autotehtaiden ensiasennukseen ja jälkimarkkinoille myytävien renkaiden yhtiökohtaisissa osuuksissa. Näiden erojen merkitystä olen tarkastellut pintapuolisesti esimerkiksi viime vuonna Micheliniä käsitelleessä blogimerkinnässä.

Listaan seuraavassa viiden verrokkiyhtiön, Nokian Renkaiden, Pirellin, Michelinin, Continentalin ja Goodyearin kurssikehitykset eri aikaväleiltä. Yhtiöiden osakkeet noteerataan Helsingin, Milanon, Pariisin, Frankfurtin ja New Yorkin pörsseissä.

Seuraavat luvut eivät sisällä henkilökohtaisia näkemyksiäni, vaan ne puhuvat suoraa totuutta jo toteutuneesta kurssikehityksestä. Sijoittajan tehtäväksi jää pohtia, kuinka perusteltuja numeroiden valossa havaittavat erot kurssikäyrissä ovat. Tuottojen osalta raportoidut luvut eivät sisällä osinkoja tai niiden uudelleensijoittamista.

Nokian Renkaat 

Nokian Renkaiden osakekurssi vuoden 2014 alusta: -18,0 %
Nokian Renkaiden osakekurssi viimeisten 12 kuukauden aikana: -10,0 %

Pirelli

Pirellin osakekurssi vuoden 2014 alusta: -5,1 %
Pirellin osakekurssi viimeisten 12 kuukauden aikana: +32,5 %

Michelin

Michelinin osakekurssi vuoden 2014 alusta: +12,7 %
Michelinin osakekurssi viimeisten 12 kuukauden aikana: +23,7 %

Continental

Continentalin osakekurssi vuoden 2014 alusta: +6,0 %
Continentalin osakekurssi viimeisten 12 kuukauden aikana: +54,2 %

Goodyear

Goodyearin osakekurssi vuoden 2014 alusta: +14,3 %
Goodyearin osakekurssi viimeisten 12 kuukauden aikana: +66,1 %

Vertailuyhtiöistä Nokian Renkaat on pitkän aikavälin liiketoimintakohtaisessa tarkastelussa selvästi kannattavin. Myös viime vuosineljännesten aikana yhtiö on voittanut markkinaosuuksia useilla eri alueilla, erityisesti Keski-Euroopassa, joka lukeutuu Pirellin, Michelinin ja Continentalin kotimarkkinoihin. Myös Yhdysvalloissa, Goodyearin kotiseudulla, Nokian Renkaat on kasvanut selvästi markkinoita nopeammin viime aikoina.

Listaan lopuksi tuottoluvut vielä yhteenvetoina seuraavasti.

Vuoden 2014 alusta

Goodyear: +14,3 %
Michelin: +12,7 %
Continental: +6,0 %
Pirelli: -5,1 %
Nokian Renkaat: -18,0 %

Viimeisten 12 kuukauden aikana

Goodyear: +66,1 %
Continental: +54,2 %
Pirelli: +32,5 %
Michelin: +23,7 %
Nokian Renkaat: -10,0 %

Nokian Renkaat on joukosta ainoa, joka on tuottanut molemmilla aikaväleillä negatiivisen tuoton. Samalla yhtiö on vertailuryhmän heikkotuottoisin sekä alkuvuonna 2014 että viimeisten 12 kuukauden aikana.

Do the math.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa Nokian Renkaiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Vicki & Chuck Rogers / Foter / Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 2.0 Generic (CC BY-NC-SA 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pankkien muodikkaat rahastusinstrumentit, osa II

Ke, 09/07/2014 - 00:07

Edellisessä blogissani, Pankkien muodikkaat rahastusinstrumentit, käsittelin sertifikaatteja (ETN) ja vivuttettujen päivätuottojen hankalaa arvioimista. Tässä jutussa avaan sertifikaattien kulujen lisäksi muita ominaisuuksia, jotka valitettavan usein jäävät sijoittajalta huomaamatta. Lue miksi sinun ei yksinkertaisesti kannata sijoittaa sertifikaatteihin.

Sertifikaattien (ETN) lyhyt oppimäärä

Sertifikaatit ovat pankkien liikkeeseenlaskemia arvopapereita, joilla käydään kauppaa osakkeiden tapaan. Kohde-etuus voi olla esimerkiksi raaka-aine, indeksi tai osake. Sertifikaattien avulla kohde-etuuden päivittäisen tuoton voi myös saada monikertaisena. Jos vipukerroin on esimerkiksi 3, saat kohde-etuuden päivämuutoksen kolminkertaisena. Bull-sertifikaatit tuottavat, kun kohde-etuuden arvo nousee. Jos Bull-sertifikaatin kohde-etuutena on esimerkiksi öljy, sertifikaatin arvo nousee öljyn hinnan noustessa. Bear-sertifikaatit antavat puolestaan käänteisen tuoton, eli jos öljyn arvo laskee, Bear-sertifikaatin arvo nousee (ja toisinpäin).

Sertifikaattien liikkeeseenlaskijat

Pohjoismaisista pankeista varsinkin Nordea ja Handelsbanken toimivat sertifikaattien liikkeeseenlaskijoina, ja näiden tuotteilla voi käydä kauppaa OMX Nasdaqissa (pohjoismaiset pörssit). Pohjoismaisella NDX-johdannaismarkkinalla liikkeeseenlaskijoita ovat varsinkin Commerzbank, Société Générale (SocGen) ja Citibank. Pohjoismaisten pankkien tyytyessä osakepohjaisiin sertifikaatteihin, joiden vipukerroin on korkeintaan 3, ulkomaiset pankit tarjoavat osakesertifikaatteja, joiden vipuvaikutus on jopa 4 ja indeksipohjaisia sertifikaatteja, joiden vipukerroin on jopa 15.

Kaksijakoinen kulurakenne

Sertifikaattien kulut muodostuvat aina vuotuisesta hallinnointipalkkiosta. Lisäksi Bull-sertifikaateilla on korkokulu ja Bear-sertifikaateilla takaisinostokulu (Repurchase Agreement, tai vastaava kulu). Kaikki kulut ilmoitetaan vuotuisina prosenttikuluina sijoitetulle pääomalle. Kulut ilmoitetaan lisäksi haarukkana, joten kulut voivat nousta ja laskea sertifikaatin elinkaaren aikana. Mitä korkeampi vipukerroin sertifikaatissa on, sitä korkeammat ovat myös kulut.

Sertifikaattien kulut

Jos tarkastellaan Handelsbankenin tuotteista esimerkiksi Bull Kulta -sertifikaattia vipukertoimella 2, on sen hallinnointipalkkio 0,8 prosenttia ja korkomarginaali yksi prosentti. Näin ollen kyseisen ETN:n kulut ovat noin 1,8 prosenttia vuodessa. Huomaa myös, että pankki pidättää itsellään oikeuden korottaa tai laskea hallinnointipalkkiota kuukausittain (katso sivu 4, täältä).

Nordealla on vastaavat kulut ETN:ille, joilla on osake kohde-etuutena. Sertifikaatit, joissa on indeksi kohde-etuutena, ovat yleensä halvempia. Nordea veloittaa OMXH25-indeksin Bull- ja Bear- 2x -sertifikaateista 0,6 prosenttia hallinnointipalkkiota ja 0,2 prosenttia rahoituskulua (Bull) tai takaisinostokulua (Bear), eli noin 0,8 prosentin vuotuiset kulut.

Myös Commerzbankilla löytyy samanhintaisia ETN:iä, mutta myös sertifikaatti Euro-Bund (Saksan valtiolaina) -futuurin indeksille, jossa vipukerroin on viisitoista ja vuotuisia kuluja noin 0,70 prosentin edestä. Huomaa, että tässä kohde-etuutena on velkakirja.

Société Généralilta löytyy ETN:iä viisitoistakertaisella vipukertoimella, joissa on kohde-etuuksina DAX, Eurostoxx 50 tai OMX30-indeksi. Hallinnointipalkkio on tätä kirjoittaessa 0,45 prosenttia ja se voi vaihdella nollan ja kahden prosentin välillä. Lisäksi näihin tulee rahoitus- tai takaisinostokuluja, mutta nämä määrittyvät sääntöjen puitteissa päivittäin, eli ne voivat olla lähes mitä vaan.

Kallista?

Pitkäaikaissäästäjälle sertifikaatit tai ETN:t ovat myrkkyä ilman vipukertoimiakin. Sertifikaatteihin ei kerry osinkoja. Seligsonin OMX Helsinki 25 ETF rahastoon niitä kertyi kuluvalta vuodelta 4 prosentin edestä. Lisäksi indeksirahastoa yksinkertaisemmista tuotteista veloitetaan tässä surutta monikymmenkertaiset hallinnointipalkkiot. Näin ollen vaihtoehtoiskustannukset ovat monisatakertaiset vastaaviin rahastoihin nähden. Pienetkin kuluerot tekevät valtavan loven pitkäaikaisten säästöjen tuottoon. Sertifikaatit mahdollistavat tosin kohde-etuuksia, joihin ETF:illä ei voi sijoittaa. Nämä kohde-etuudet ovat kuitenkin sellaisia, jotka eivät tuota mitään, kuten esimerkiksi volatiliteetti tai raaka-aineet.

Sertifikaatteja, varsinkin korkeilla vipukertoimilla, käytetäänkin todennäköisimmin markkinoiden lyhyen aikavälin kurssiheilahteluiden ajoittamiseen. Ammattilaisilta tällainen ei akateemisten tutkimusten valossa tosin onnistu, mutta spekuloimiseen sertifikaatit tuovat vipukertoimillaan varmasti oman jännityksensä. Spekuloinnin yhteydessä tuotteiden korkeat kulutkaan eivät paljoa paina, joten pankeille nämä tuotteet ovat kultakaivos.

Johdannaiset vastaan sertifikaatit

Sertifikaattien jakelu toimii myös moitteettomasti kun niitä pääsee ostamaan tutun kanavan, eli pörssin kautta. Johdannaisilla saisi aikaan samanlaiset tuotto-profiilit kuin sertifikaateilla, ilman hallinnointipalkkioita ja muita järjestelykuluja, mutta jostain syystä suruttomat sertifikaattisijoittajat ilmeisesti kokevat johdannaismarkkinat vaikeaselkoisiksi. Miten muutenkaan sertifikaattien suosion voi selittää?

Pankit käyttävät itse johdannaisia sertifikaattien luomiseksi, ja johdannaiset antavat sertifikaattejakin korkeampia vipukertoimia. Johdannaisten kiihtyvä aika-arvon hupeneminen saattaa aika ajoin turhauttaa, mutta ainakin tietää milloin nämä spekulaatioarvat erääntyvät. Vivutettujen sertifikaattien kohdalla näin ei ole.

Knock-out

Jos sijoitat esimerkiksi Bull Eurostoxx 50 X10 -sertifikaattiin (missä vipukerroin on kymmenen) ja Eurostoxx 50 laskee päivän aikana 10 prosenttia, sertifikaattisi arvo menee nollaan ja se kuoleutuu automaattisesti. Eli sen jälkeen sertifikaatti on arvoton, vaikka Eurostoxx 50 palautuisikin lähtölukemiin heti seuraavana päivänä. Tämä johtuu laskennallisesti tietenkin siitä, että kun sertifikaatin arvo menee nollaan, ei auta vaikka kertoisit minkälaisella kurssinousuprosentilla – lopputulos on kuitenkin nolla. Tavallisten johdannaisten arvo saattaa matkan varrella hyvinkin olla nolla, mutta peli ei ole täysin pelattu ennen kyseisen johdannaisen päättymispäivää. Vivutettujen sertifikaattien kohdalla näin saattaa käydä heti seuraavana päivänä.

Kyytipojaksi lainaus

Tämän jutun päätteeksi minun on pakko lainata Nordean verkosivuilla olevaa tekstiä. Siinä todetaan, että “Sertifikaateilla voi vaivattomasti ja kustannustehokkaasti ottaa näkemystä markkinan liikkeisiin huolimatta siitä liikkuuko markkina ylös tai alas“. Niinpä niin. Eli sertifikaateista vaivatonta ja tehokasta tuottoa pankeille.

Unohda sertifikaatit ja pelaa mieluummin suoraan ostetuilla johdannaisilla. Unohda mieluiten nekin (ainakin merkittäviltä osin), lopeta pankkien tukeminen ja hyödynnä sijoitusmuotoja joiden toimivuudesta on näyttöä.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Miten sijoittaja voi arvioida osakkeeseen hinnoiteltuja odotuksia?

Ma, 07/07/2014 - 00:31

Yhtiöön ja sen osakkeeseen kohdistuvien odotusten sekä toteuman välinen poikkeama vaikuttaa sijoitustuottoon. Yksittäisen sijoittajan osaketuotto muodostuu paitsi yhtiön todellisesta menestyksestä kilpailullisilla markkinoilla, myös yhtiön kasvun ja kannattavuuden toteumasta suhteessa niihin oletuksiin, joita muut sijoittajat olivat hinnoitelleet osakkeeseen sillä hetkellä, kun sijoittaja osti osakkeensa. Käsittelen tässä merkinnässä hyvin lyhyesti yksinkertaisimpia laskukaavoja, joilla sijoittaja voi suhteuttaa yhtiökohtaisen laadun ja osakkeen arvostustasoa koskevan hinnoittelun.

Hyvä yhtiö ei ole automaattisesti hyvä sijoitus. Tämän lähtökohdan vuoksi sijoittajan tulee hallita osakeanalyysin perusteet ja tunnistaa eri tunnuslukujen saamista arvoista ne oletukset, joita yhtiön myynnin ja tuloksen kasvuun on kulloinkin ladattu. Osaketta kannattaa luonnollisesti ostaa mieluiten silloin, kun arvostuskertoimet ovat alhaiset ja myydä silloin, kun ne ovat korkeat.

Arvostustasolla tarkoitan tässä yhteydessä esimerkiksi sitä, kuinka monta kertaa vuotuisen myyntinsä tai tuloksensa verran yhtiö maksaa. Arvostustason kehitys voi olla tilanteesta riippuen täysin eri asia kuin osakkeen kurssikäyrän kehitys. Osakekurssin graafi kertoo vain sen, miten yhtiön osakekannan hinta on kehittynyt. Arvostustason kehityskaari kertoo sen, haluavatko sijoittajat maksaa aiempaa enemmän vai vähemmän yhtiön vuosituloksesta ja -myynnistä.

Esimerkkitilanteessa osakekurssi voi siis myös nousta, vaikka yhtiön arvostustaso laskisi. Tämä on mahdollista silloin, kun osakekurssi kohoaa, mutta prosentuaalisesti vähemmän kuin yhtiön tulos kasvaa samanaikaisesti.

Osakkeen hintatason arviointi suoritetaan pääasiassa osakekohtaisten tunnuslukujen kautta. Ainakin teoriassa osakesijoittajien kollektiivinen vaatimus vuosituotolle on yleensä noin 10 prosenttia. Kun osakkeenomistajien tuottovaatimus tiedetään tai ainakin oletetaan sovituksi kollektiivisella tasolla, on mahdollista laskea kulloinkin vallitsevista osakekohtaisista tunnusluvuista odotusarvot yhtiökohtaiselle suorituskyvylle.

Menetelmä perustuu siihen, että osakkeenomistajan tuotto-odotus realisoituu yhtiön liiketoiminnan generoiman tuloksen muodossa. Jos tarkasteluhetken tulostuotto (E/P) on alhainen, on tulevaisuuden kasvuodotus tuloksen suhteen suuri. Vaihtoehtoisesti yhtiön kannattavuus voi olla hyvin vakaa, minkä vuoksi sijoittajat ovat valmiita tyytymään matalampaan, mutta melko varmaan tuotto-odotukseen. Yli 10 prosentin tulostuotto ei heijasta juurikaan tulokseen ladattuja kasvunäkymiä, vaan sijoittajan kannalta lopputulos on varsin hyvä myös nykytuloksen säilyessä.

Tulostuotto on tuloskertoimen eli P/E-luvun käänteisluku. Siinä missä P/E-luku kertoo, kuinka monta vuotta yhtiöllä kestää ansaita osakkeensa nykyhinta takaisin vakaan nettotuloksen muodossa, kertoo tulostuotto vuotuisen nettotuloksen tuottaman prosenttituoton osakkeen nykyhinnalle. Se on karkealla kaavalla myös osinkotuotto, jos yhtiö jakaisi koko tuloksensa ulos voitonjakona.

Tulostuoton (E/P) laskentatausta voidaan esittää seuraavasti:

E/P = [1 / (P/E)]
E/P = [ROE / (P/BV)]
E/P = [Nettotulos-% / (P/S)]

Kuten edellä olevista keskenään vaihtoehtoisista kaavoista voidaan havaita, saadaan yhtiökohtaiset odotukset kartoitettua erilaisilla tavoilla. E/P merkitsee kaavoissa tulostuottoa, jonka paikalle on sijoitettava kussakin tapauksessa osakesijoittajan yllä kuvattu tuottovaatimus tai yksilöllinen tavoitetaso. Loppu on tämän jälkeen kaavojen mekaanista soveltamista.

Näin ollen osakkeen hinnoittelun asettuessa esimerkiksi P/BV-tasolle 1, odottavat sijoittajat pörssiyhtiöltä noin 10 prosentin oman pääoman tuoton eli ROE:n tasoa. Jos osakkeen P/BV-luku jää alle yhden, odottavat sijoittajat yhtiöltä alle 10 prosentin ROE-toteumaa. Samalla logiikalla osakkeen P/BV-arvon kohoaminen merkitsee sitä, että sijoittajat ovat ladanneet yhtiön kannattavuutta kohtaan selvästi kaksinumeroisia keskimääräisiä ROE-odotuksia.

Jos osakkeen hinta suhteessa osakekohtaiseen liikevaihtoon (P/S) on yksi, on yhtiölle ladattu 10 prosentin vaatimus nettotulosmarginaalista. Osakkeenomistajalle riittää sen sijaan yhtiöstä saatava 5 prosentin liikevoittomarginaali, jos osakkeen P/S-arvo on sijoitushetkellä 0,5. Vastaavasti osakkeen P/S-luvun kohotessa päälle yhden, on yhtiön nettotulosmarginaalia kohtaan asetettu yli 10 prosentin vaatimus.

Lukuisten esimerkkien jälkeen keskeinen havainto voidaan tiivistää siten, että yksittäisen sijoittajan tuotto riippuu pitkälti osakkeen hankintahetken arvostustasosta. Yhtiö on tasan niin hyvä kuin se on, ja yhtiö itse generoi yritystoiminnassaan olevalle varallisuudelle juuri sellaisen tuoton kuin se generoi. Sijoittajien välillä tuottoerot riippuvat keskeisimmin siitä, millaisin arvostustasoin he hankkivat osuutensa kyseisestä yhtiöstä. Tässä oletetaan mekaanisesti, että kukaan ei sijoita velkavipua hyödyntäen, mikä muuttaisi rahoituksen osalta sijoittajien välisiä eroja tuotoissa.

Kun sijoittaja on saanut selville, mitä markkinoilla on jo yhtiötä kohtaan hinnoiteltu, tulee hänen tehdä omat johtopäätöksensä toimeksiantojen osalta vertaamalla omaa näkemystään markkinoiden näkemykseen. Jos sijoittaja uskoo yhtiön olevan tulevaisuudessa kannattavampi kuin markkinoilla luullaan, on oston paikka käsillä. Asian kääntäen käsillä on tietysti myyntihetki.

Yhteenvetona tässä merkinnässä lyhyesti kuvattujen tunnuslukujen tulkinnan pääsäännöt voidaan esittää seuraavasti:

a) Mitä korkeampi P/BV-luku, sitä korkeampaa ROE:a yhtiöltä odotetaan.
b) Mitä korkeampi P/E-luku, sitä vauhdikkaampaa tuloskasvua yhtiöltä odotetaan.
c) Mitä korkeampi P/S-luku, sitä kannattavampaa yhtiön toiminnan ennustetaan olevan (nettotulos-%) ja
d) Mitä korkeampi osakkeen efektiivinen osinkotuotto, sitä vähemmän yhtiölle on ladattu tuloskasvupaineita.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: The U.S. National Archives / Foter / No known copyright restrictions

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Spekulatiivinen kultasijoitus, jossa korkea tuottopotentiaali: Chesapeake Gold Corp

Su, 06/07/2014 - 19:00

Tässä kirjoituksessa menen astetta spekulatiivisemmalle puolelle verrattuna aikaisempiin kirjoituksiini kulta- ja hopeakaivosyhtiöihin liittyen. Aikaisemmin olen kirjoittanut yhtiöistä, joilla on jo olemassa olevaa tuotantoa ja sitä kautta syntyvää kassavirtaa. Mikäli tämän lisäksi riittää vielä uskallusta mennä riskisempiin osakkeisiin, niin siinä tapauksessa mineraaliesiintymien kehitykseen erikoistuneet yhtiöt (myöhemmin käytän termiä kehitysyhtiöt) voivat tarjota mielenkiintoisia sijoitusmahdollisuuksia. Näihin yhtiöihin sijoittaminen on “high risk – high reward” -peliä, joten tappiomahdollisuuskin on otettava huomioon.

Kehitysyhtiöt omistavat mineraaliesiintymiä, jotka ne ovat joko itse löytäneet tai ostaneet toiselta taholta. Kehitysyhtiöt vievät hankkeita eteenpäin tekemällä esim. teknisiä ja taloudellisia analyysejä esiintymistä. Kehitysyhtiöt tyypillisesti myyvät esiintymät ja siihen liittyvät kaivosoikeudet eteenpäin isoille kaivosyhtiöille, jotka lopulta tekevät lopulliset investoinnit. Ei ole poissuljettua, että kehitysyhtiöt muuttuvat myöhemmin kaivosyhtiöiksi rakentamalla kaivoksen omistamiensa varantojen päälle. Varsinkin suurten esiintymien kohdalla on kuitenkin yleensä järkevämpää myydä esiintymät suurille kaivosyhtiöille kuin itse alkaa investoimaan. Tämä siitä syystä, että kehitysyhtiöt itse ovat kooltaan yleensä hyvin pieniä. Pienten yhtiöiden on hyvin vaikea saada markkinoilta pääomaa järkevään hintaan investointien toteuttamiseksi. Alhaisemmat pääomakustannukset (WACC) ovat merkittävä etulyöntiasema suurille kaivosyhtiöille pieniin kehitysyhtiöihin verrattuna.

Jalometallien, kuten miltei kaikkien muidenkin merkittävien luonnonvarojen kohdalla, olemme siinä pisteessä, että uudet merkittävät löydökset ovat yhä harvinaisempia ja etsintään käytettävät rahalliset panostukset ovat yhä suurempia. Kaukana historiassa ovat ne päivät kun esimerkiksi isoja kultakimpaleita saattoi löytää pienellä vaivalla maan päältä. Nykyisin kultakaivokset louhivat satojen metrien syvyyksistä kiven palasia, joiden kultapitoisuus on muutama hassu gramma per tonnin painoinen kivi. Kaivamisen lisäksi kulta täytyy vielä erottaa kivestä kalliiden teollisten prosessien avulla. Asiaa ei helpota sekään, että uusia löydöksiä täytyy monesti lähteä etsimään epävakaista maista, joita saattaa johtaa mielipuolinen sotilashallinto. Uusien löydösten vähentyessä jo löydetyt neitseelliset varannot saattavat kirjaimellisesti muuttua vielä kullan arvoisiksi.

Alhaalla matelevien kullan ja hopean hintojen seurauksena isot kultakaivosyhtiöt ovat keskittyneet lähinnä kulujen karsimiseen, mutta mikäli metallien hinnat jatkavat elpymistään, on alalla todennäköisesti paljon patoutunutta investointitarvetta, mikä johtanee myös yrityskauppa-aktiviteetin kasvuun. Kaivostoiminta on aina syklistä, mitä pidempi investointilama sitä varmemmin voidaan odottaa investointibuumia tulevaisuudessa.

Itse olen kiinnittänyt huomioni kanadalaiseen kehitysyhtiöön nimeltä Chesapeake Gold Corp (TSX kaupankäyntitunnus: CKG). CKG omistaa yhden tämänhetken suurimmista kehittämättömistä  kulta- hopea- ja sinkkiesiintymistä maailmassa. Tämä Metates-niminen esiintymä sijaitsee Meksikossa (voit tutustua kohteeseen tästä). Yhtiöllä on lisäksi muitakin kehityshankkeita Pohjois- ja Väli-Amerikassa, mutta Metates on näistä ylivoimaisesti merkittävin.

CKG:n teettämän alustavan esitutkimuksen (“pre-feasibility study”) mukaan Kaivoksen rakentaminen Metates-esiintymälle tulisi maksamaan noin 4,4 Miljardia dollaria, joten on mielestäni epätodennäköistä, että CKG, jonka markkina-arvo on noin 130 miljoonaa dollaria, lähtisi itse investoimaan kaivokseen. Tästä syystä hanketta tulisi tarkastella potentiaalisten ostajien näkökulmasta. Ostajalla on oltava isommat muskelit lähteä rakentamaan kaivosta. Ostajan täytyisi olla Goldcorp-, Barrick Gold- tai Newmont- kokoluokan kaivosyhtiöitä. Uskoa CKG:n kykyyn myydä Metatos-hanke eteenpäin lisää se, että yhtiön toimivalla johdolla on meriittilistallaan aikaisemmin onnistuneita kultahankkeiden myyntejä nimenomaan Meksikon maaperällä. Tämä on iso plussa, sillä se osoittaa, että johto tuntee paikallisen toimintaympäristön.

Seuraavassa esitän perusteluni sille, miksi CKG saattaa olla erittäin tuottoisa sijoitus nykyisellä reilun 3 CAD:n osakekurssilla ostettuna. Sijoitukseen liittyy tietysti myös riskinsä, joihin palaan lopussa. CKG:n menestys nojaa Metates-hankkeeseen ja sen eteenpäin myyntiin. Myynnin edellytykset ovat vielä nykyisellä kullan ja hopean hintatasoilla varsin heikot, sillä potentiaaliset ostajat (isot kultakaivosyhtiöt) eivät vielä panosta investointeihin. Mikäli kullan hinta jatkaa vielä nousuaan, mihin itse uskon, tulee Metates todennäköisesti olemaan yksi mielenkiintoisimmista kaivoshankkeista maailmassa.

Kuten jäljempänä esitetyt laskelmani havainnollistavat, hanke tulisi ostajan löytyessä todennäköisesti olemaan toteutuskelpoinen jopa nykyisillä kullan ja hopean hinnoilla. Tärkein asia CKG:n omistajan näkökulmasta on kuitenkin se, että kaivosinvestoinnin kannattavuuslaskelmat ovat todella vähän riippuvaisia Metates-esiintymän ostohinnasta. Kaivosinvestoinnin ollessa yli neljän miljardin dollarin suuruinen, ei ostajan kannalta juurikaan ole vaikutusta sillä, ostetaanko Metates-esiintymä CKG:ltä 200, 300 vai 500 miljoonalla dollarilla. CKG:n, jonka markkina-arvo tällä hetkellä on noin 130 miljoonaa dollaria, sadan miljoonan dollarin vaihteluilla myyntihinnassa suuntaan tai toiseen puolestaan on valtava vaikutus. Ratkaiseva tekijä mahdollisessa myyntitilanteessa tulee olemaan ostajan ja myyjän välinen neuvotteluasetelma. Pidän mahdollisena, että Metates-hankkeesta tullaan kilpailemaan ostajakandidaattien kesken jos investointibuumi lähtee käyntiin. Tämä olisi loistava asetelma CKG:n omistajille.

CKG:n mukaan Metates-hankkeen alustava kassavirtojen nettonykyarvo (NPV) olisi noin 6,7 miljardia dollaria. Laskelmissa on oletettu, että CKG tekisi itse varsinaisen investoinnin. Olen tehnyt Metates-hankkeesta oman NPV-laskelman, jossa oletuksena on, että NPV lasketaan mahdollisen ostajan näkökulmasta. Tällöin kustannuksissa huomioidaan myös esiintymän ja kaivosoikeuksien ostohinta, joka maksetaan CKG:lle (tämän ostohinnan arvio on CKG:n osakkeenomistajalle kaikkein tärkein luku)

Tärkeimmät oletukset laskelmassani ovat seuraavat: Kaivosinvestointi 4,8 miljardia dollaria (10% korkeampi kuin yhtiön oma arvio), tuotantokustannukset alussa 500 $/oz nousten myöhemmin 700 $/oz (yhtiön arvio keskimäärin 493 $/oz), diskonttokorko 8% (yhtiön omissa laskelmissa 5%) ja kaivoksen ikä 25 vuotta. Lisäksi olen arvioinut, että tuleva ostaja maksaa Metates-hakkeesta hinnan, joka on 10x todennetut ja todennäköiset kultavarannot (laskelmassa hopea on muutettu “gold equivalent” muotoon käyttäen 21 $/oz hopean hintaa). Todettakoon, että myyntihinta 10x kultavarannot on konservatiivinen arvio. Hyviä esiintymiä on aikaisemmin myyty jopa 25:n kertoimella.

Olen omissa laskelmissani käyttänyt selvästi konservatiivisempia oletuksia kuin yhtiön omassa esimerkkilaskelmassa, jonka mukaan Metates-investoinnin NPV olisi hurjan korkea 6,7 miljardia dollaria.

NPV riippuu voimakkaasti tuotannon ajoituksesta, jota on vaikea ennustaa. Olen käyttänyt omissa laskelmissani seuraavia tuotanto-oletuksia, jotka ovat samoja kuin yhtiön omissa laskelmissaTuotantolaskelmissa hopea on “gold equivalent” -muodossa. Sinkin tuotanto ei näy kokonaistuotantoluvuissa.

Kuten yllä olevasta taulukosta huomataan, NPV (ennen veroja) on selvästi positiivinen jopa nykyisellä kullan hintatasolla (1 320 $/oz). Taulukosta huomataan myös, että kullan hinnan nousu 1 500 $/tasolle nostaisi NPV:tä selvästi.

Laskelmissa on oletettu mielestäni konservatiivisesti, että CKG:n saama myyntihinta olisi 270 miljoonaa dollaria. Mikäli hanke myydään tällä hinnalla, tulisi sillä olemaan todella merkittävä vaikutus CKG:n osakekurssiin. Ottaen huomioon, että yhtiön markkina-arvo tällä hetkellä on noin 130 miljoonaa dollaria. CKG:n markkina-arvo sisältää kaiken lisäksi noin 30 miljoonan kassavarat ja muutaman muun pienemmän kehityshankkeen. Tästä johtuen tuottopotentiaali on hurja, jos kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.

Sijoituksen riskit:

- Metates-hankkeesta on toistaiseksi tehty vasta alustava esitutkimus. Tämän seurauksena arvioidut investointi -ja tuotantokustannukset sekä varantojen suuruus tulevat tarkentumaan. Esimerkiksi investointikustannusten nouseminen yli 5 miljardin dollarin voisi vaarantaa koko hankkeen.

- Kustannusten nouseminen kullan hintaa nopeammin. Kaivoshankkeisiin sijoittajan tulisi erityisellä tarkkuudella seurata öljyn hinnan kehitystä. Mikäli öljy kallistuu kultaa nopeammin, tulee se heikentämään hankkeen kannattavuutta.

- Potentiaalisia ostajia on melko vähän, sillä mahdollisia ostajia ovat käytännössä vain suuret kaivosyhtiöt.

- Poliittisen riskin toteutuminen tai paikallisten asukkaiden voimakas vastustus.

- Metates-hankkeen myynnin toteutuminen on epätodennäköistä, ellei kullan hinta jatka nousuaan.

- CKG taistelee myös aikaa vastaan, sillä yhtiön kassa palaa yli 5 miljoonaa dollaria vuodessa. Yhtiö on tällä hetkellä kuitenkin velaton ja kassassa on rahaa noin 30 miljoonaa dollaria, joten akuuttia hätää ei ole.

Kaikenkaikkiaan riskit ovat mielestäni jo hyvin huomioituna hinnoissa, joten positiiviset yllätykset voivat nostaa kurssia selvästi.

—————————————————————————————————

Tekstissä mainituista yhtiöistä kirjoittaja omistaa Chesapeake Gold Corp:n osakkeita. Kirjoitusta ei pidä tulkita ostosuositukseksi.

Kuvien lähteet: Chesapeake Gold Corp; Goldcorp

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pankkien muodikkaat rahastusinstrumentit

Pe, 04/07/2014 - 00:07

Markkinoilla on sijoitustuotteita, jotka antavat jonkin kohde-etuuden päivittäisen tuoton monikertaisena. Nämä sijoitustuotteet ovat vivutettuja ETN-sertifikaatteja (Exchange Traded Notes), pankkien liikkeeseenlaskemia arvopapereita, jotka on listattu pörssiin jatkuvan kaupankäynnin kohteeksi.

ETN:ien avulla esimerkiksi osakeindeksin tuoton voi saada kolminkertaisena. Eli jos indeksin arvo päivän aikana nousee tai laskee prosentilla, sijoittaja saa kolmen prosentin tuoton tai tappion sijoitukselleen. Monelta jää kuitenkin huomaamatta, että mikäli kohde-etuuden tuotto esimerkiksi kuukauden aikana on 10 prosenttia, se ei tarkoita, että kolminkertaisesti vivutettu ETN tuottaisi 30 prosenttia. Mistä tässä oikein on kysymys?

Mikä ihmeen ETN?

ETN:t ovat pankkien liikkeeseenlaskemia arvopapereita (sertifikaatteja), joilla käydään kauppaa osakkeiden tapaan. Kohde-etuus voi olla esimerkiksi osake, osakeindeksi, raaka-aine tai jopa volatiliteetti. ETN:ien olemassaolon oikeutuksen ajatus on siinä, että niillä voi olla kohde-etuutena lähes mitä vain, päinvastoin kuin ETF:illä. ETN:t eivät toisaalta sijoita esimerkiksi osakkeisiin, vaan ne ovat oikeudelliselta muodoltaan velkakirjoja, joihin on liitetty johdannainen. Siksi ETN:issä on aina riski liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvystä (niin sanottu vastapuoliriski), toisin kuin kohde-etuuksiin (esimerkiksi osakkeisiin) suoraan sijoittavissa ETF-tuotteissa.

Vivutetun sertifikaatin tuottokehitys

Vivutetun sertifikaatin tuottokehitystä ei aina ole helppo mieltää. Esimerkki: omistat ETN:n, jonka vipukerroin on kolme (3) ja kohde-etuutena öljyn hinta. Mikäli se ensimmäisenä päivänä laskee sadasta dollarista kymmenen prosenttia ja seuraavana päivänä nousee kymmenellä prosentilla, tuottosi ei ole nolla eikä -3 prosenttia, vaan -9 prosenttia. Sijoituksesi arvo laski ensin 30 prosentilla (-10 prosenttia x 3) 70 dollariin. Seuraavana päivänä sait 30 prosentin tuoton 70 dollarille, jolloin sijoituksesi arvo nyt on 91 dollaria, öljyn hinnan ollessa 99 dollaria (katso esimerkki alla).

Varsinkin pidemmässä juoksussa vivutettujen päivittäisten arvonmuutosten tuottoa voi olla vaikea mieltää. Tämä johtuu siitä, että kohde-etuuden ja vivutettujen päivämuutosten tuottoerot erkanevat toisistaan päivä päivältä. Oma lukunsa on sitten vivutetut ETN:t, jotka antavat käänteisen tuottokehityksen suhteessa kohde-etuuteen.

Turhat ETN:t

Vivutetut ETN:t sopivat ensisijaisesti päivittäiseen spekulaatioon, mistä taas ei synny lisäarvoa kuin mahdollisesti viihteen muodossa. Välillä voittaa, pitkässä juoksussa häviää aina. Siihen kasinoidenkin yltiökannattava liiketoiminta perustuu (ja siksi niiden toiminta on luvanvaraista lähes kaikkialla maailmassa). Vivuttamattomat ETN:t voivat olla vaihtoehto, jos niille ei löydy vastaavaa ETF:ää.

Minusta ETN:t ovat kuitenkin täysin turhia muotituotteita, joilla vain niitä liikkeeseenlaskevat pankit ja pörssit tienaavat. Jos et voi sijoittaa kohde-etuuteen pidemmälle aikavälille muun kuin ETN:n kautta, siihen on syynsä. Todennäköisin on se, että kyseinen kohde-etuus ei tuota mitään pitkällä aikavälillä.

Lyhyemmille aikajaksoille on jo ajat sitten keksitty johdannaiset, eikä niistä veloiteta hallinnointipalkkioita.

Pakko päästä vivuttamaan?

Jos kuitenkin välttämättä haluat saada vipua varallisuuden kartuttamiseksi, ota asuntolainaa ja osta omistusasunto suurkaupungista tai sen lähettyviltä. Keksi kannattava liiketoiminta, ota lainaa ja ryhdy yrittäjäksi. Tai jos on ihan pakko, lainoita sijoitussalkkuasi korkeintaan siihen pisteeseen, että edelleen nukut yösi hyvin.

Muista kuitenkin ne todelliset riskit

Pitkässä juoksussa tulosta saattaa syntyä, kunhan pidät huolen, ettei pankki matkan varrella vihellä peliä poikki. Varaudu siihen, että sijoituskohteesi arvo saattaa laskea jopa kahdella kolmasosalla tai lainakorot nousta yli kymmenen prosentin. Kuulostaako hurjalta?

80–90-luvun taitteessa korot olivat Suomessa yli 15 prosenttia, Helsingin keskustan asuntojen hinnat tippuivat keskimäärin 50 prosenttia ja pörssi 70 prosenttia.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Olipa kerran strateginen yritysosto

To, 03/07/2014 - 23:52

Alkuvuoden aikana useat hankkeet yritysjärjestelyrintamalla ovat menneet munilleen, vaikka yleisesti ottaen aktiviteetti on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen vilkasta useaan edellisvuoteen nähden. Käsittelen tässä merkinnässä lyhyesti yritysjärjestelyprosessin kaksia kasvoja potentiaalisen ostokohteen osakkeenomistajan näkökulmasta.

Uutistoimisto Bloomberg kertoi tammikuun alussa, että Rolls-Royce ja Wärtsilä ovat neuvotelleet yritysjärjestelystä, jossa mitä ilmeisimmin Wärtsilän osakekanta olisi siirtynyt kokonaan ulkomaiseen omistukseen. Tammikuun 9. päivänä kumpikin yhtiö tiedotti, että neuvotteluja käytiin mutta ne lopetettiin.

Kesäkuussa Rolls-Royce ilmoitti aloittavansa omien osakkeiden osto-ohjelman, minkä tulkittiin päättäneen lopullisesti ostotarjousspekulaatiot Wärtsilästä. Seuraavassa esitän Wärtsilän kurssikehityksen ostotarjoushuhujen aikaan ja niiden laannuttua.

Aprillipäivänä 1. huhtikuuta markkinoille levisi huhu, jonka mukaan Weir Group olisi tekemässä ostotarjouksen Metsosta. Seuraavassa esitän Metson kurssikehityksen ostotarjoushuhujen aikaan ja niiden laannuttua.

Talvella lääkejätti Pfizer teki toistuvasti korotettuja ostotarjouksia saman toimialan kilpailijasta, AstraZenecasta. Vasta toukokuun 26. päivänä Pfizer ilmoitti vetäytyvänsä ostoaikeista. Seuraavassa esitän AstraZenecan kurssikehityksen ostotarjoushuhujen aikaan ja niiden laannuttua.

Kuten edeltävistä kuvaajista on mahdollista havaita, ovat kaikkien ostokohteena olleiden yhtiöiden osakekurssit laskeneet lyhyen aikavälin huipuistaan enemmän tai vähemmän yritysjärjestelyhankkeiden kariuduttua. Tämän merkinnän tarkastelussa puhutaan erityisesti siitä hetkestä ja parin päivän tähtäimestä, kun sijoittajat ovat tulkinneet ostotarjoushankkeen kariutuneeksi. Esimerkkiyhtiöistä tosin AstraZeneca alkaa jo lähennellä uusi huippujaan, kun yritysostoprosessin päättymisestä on kulunut noin puolitoista kuukautta.

Wärtsilän kohdalla kariutumispäivämäärä oli kesäkuussa Rolls-Roycen omien osakkeiden osto-ohjelmasta ilmoittamisen yhteydessä. Metson kohdalla tämä oli toukokuun lopussa, kun yhtiön hallitus ilmoitti hylänneensä Weir Groupin alustavan ostotarjoushahmotelman, ja AstraZenecan kohdalla samoin toukokuun lopussa, kun Pfizer ilmoitti vetäytyvänsä ostolaidalta. Kaikissa tapauksissa ostokohteena olevan yhtiön osakekurssi laski lyhyellä aikavälillä 5–10 prosenttia, vaikka itse kohdeyhtiön liiketoiminnassa ei tapahtunut mitään olennaista muutosta.

Kovasti yksinkertaistettu selitys ilmiölle on, että osakkeen markkinahinnoittelu käväisi strategisen yritysostajan hinnoittelumallin puolella, mutta sittemmin kurssikehitys on palautunut omistaja-arvon kasvun huomioivalle kehitysuralle. Edeltävässä on syytä pitää paino ilmaisussa kovasti yksinkertaistettu. Silti kuvailen tätä ajatusta lisää seuraavaksi.

Yritysostajia on kahdenlaisia: strategisia ja omistaja-arvon kasvun huomioivia. Ensin mainitussa ostaja hankkii kohdeyhtiön osakekannan tai liiketoiminnan siksi, että ostajalla on tietty strategia, jonka näköinen ja mukainen se haluaa olla hallituksen vision johdosta. Itseisarvoisesti toteutettava strateginen kasvu ei jää odottelemaan markkinatilannetta, jossa strategiaa olisi mahdollista toteuttaa ensinnäkin ostamalla halvalla, saati sitten myymällä uuden strategian ulkopuolelle jääviä omaisuuseriä pois kalliilla. Strategian läpivienti on tässä näkökulmassa tärkeintä, pahimmillaan jopa tiettyyn aikaikkunaan sidottuna. Hulluimmat jopa kertovat strategiansa julkisin tiedottein kaikkien tietoisuuteen ennen ryhtymistä yrityskauppatoimintaan. Rauhaneleenä jätän tällä kertaa mainitsematta esimerkkiyhtiöiden nimet.

Omistaja-arvon kasvattamisen huomioivassa strategiassa yhtiön keskeisenä tehtävänä on kasvattaa osakkeenomistajien nettovarallisuutta kohtuullisella riskitasolla. Itseisarvoista ei ole tällöin se, miltä yhtiö näyttää, mitä liiketoimintaa se harjoittaa täsmälleen kuuden kvartaalin kuluttua, tai onko yhtiö markkinajohtaja vai ei. Tärkeintä on, että kaikki liiketoimet, kuten yritysostot ja -myynnit sekä markkinaosuuden kasvattaminen huomioivat transaktioiden hintalapun. Kannattavuus tulee ennen kasvua, ja se on kasvun reunaehto.

Parhaassa tapauksessa yhtiön strategiana on puhtaasti omistaja-arvon kasvattaminen, eikä mikään aikaan ja käytäntöön sidottu tavoitemielikuva tietynnäköisestä, -kokoisesta tai -laisesta konsernista konsultin kuvailemine kohdeasiakkaineen. Omistaja-arvon kasvattamisen filosofiassa kaikki, niin sanotusti strategisetkin, palaset ovat myynnissä aina, kun transaktion hintalappu on kohdillaan. Henkilökohtaisesti kannatan tätä filosofiaa, ja ohjaan sijoitukseni sen mukaan yhtiökohtaisiin valintoihin.

Edeltävän alustuksen jälkeen voimme palata alussa esitettyjen kariutuneiden yritysjärjestelyiden teemaan. Mahdollinen yritysostaja kuvittelee, tai konsultti uskottelee hänelle, mahdollisia synergiaetuja, joita ostokohde tuo mukanaan. Nämä voivat liittyä esimerkiksi tehostettuun jakeluun, markkinointiin, tuotantoon, tuotekehitykseen tai johtamiseen. Karsimalla päällekkäisiä kustannuksia saadaan näin ollen parhaassa tapauksessa nostettua sekä yritysostajan nykyistä että ostokohteen tuottavuutta, joten teoriassa uusi kokonaisuus on arvokkaampi kuin kaksi erillistä toimijaa yhteenlaskettuina. Siksi ostokohteesta “kannattaa” maksaa preemio.

Pfizerin ja AstraZenecan tapauksessa oli erityislaatuisena piirteenä, että Pfizerilla oli ”ulkomailla” eli Yhdysvaltain ulkopuolisilla markkinoilla paljon varallisuutta, jota se ei kyennyt kotiuttamaan verotehokkaasti. Siksi Pfizerin olisi kannattanut ostaa AstraZeneca hieman rehtiä hintaa korkeammallakin arvostustasolla, koska vaihtoehtoiskustannus oli heikko vaihtoehto. Luonnollisestikaan AstraZenecan nykyomistajilla ei vastaavaa veroporkkanaa ole, joten tavallisen sijoittajan osakkeesta perustellusti maksettavan hinnan pitäisi kaiketi olla alhaisempi kuin Pfizerin rahapussista katsottuna. Verotus pois lukien Weir Groupin ja Rolls-Roycen kohdalla yhtiöt olisivat kyenneet vähintäänkin karsimaan päällekkäisiä kustannuksia ja kasvattaa siten tuloskuntoa.

Kuvaillusta synergialähtökohdasta johtuen strateginen yritysostaja haluaa maksaa preemiota eli vallitsevaan pörssikurssiin nähden ylihintaa ostokohteesta, koska hän uskoo saavansa myyntiä ja muuta toimintaa tehostamalla hyödyt itselleen parhaimmillaan moninkertaisesti takaisin. Kun ostohuhut leviävät tietyn pörssiyhtiön ympärille, kuten alkuvuonna Wärtsilän, Metson ja AstraZenecan tapauksessa kävi, hinnoitellaan osake markkinoilla välittömästi yritysostajan läsnäolon mukaisesti.

Kun ostohankkeista kaikki eivät kuitenkaan koskaan toteudu, palautuu kohteen arvostustaso vähitellen takaisin kohti itsenäisenä jatkavan yhtiön arvostustasoa, eli toisin sanoen preemiohinnoittelu sulaa kurssista pois ja omistaja-arvon kasvattamisen näkökulma voimistuu. Esimerkkiyhtiöiden kohdalla näyttää tällä hetkellä siltä, että markkinoilla uskotaan yhä jossain määrin Pfizerin paluuseen ostolaidalle.

Hieman edellä kuvatun kaltaista ajattelua voidaan harjoittaa myös tarkastelemalla nykyhetkellä Stockmannin kahden osakesarjan välistä keskinäistä hinnoittelua: äänivaltaisemman A-osakkeen myyntilaita liikkui tänään noin 11 eurossa osaketta kohden. Samanaikaisesti selvästi vähemmän äänivaltaisen mutta likvidimmän B-osakkeen markkinahinta liikkui lähes 11,30 eurossa per osake.

Stockmannin karkeassa esimerkissä sijoittajat näyttävät tällä hetkellä suosivan – ainakin kollektiivisella tasolla – osakkeen rahaksi muutettavuutta eli likviditeettiä äänivallan sijaan. Molempien osakelajien osinko-oikeushan on täysin identtinen.

Normaalissa markkinatilanteessa, jossa sijoituskohde ei ole yritysjärjestelyyn liittyvien spekulaatioiden ympäröimä, on sijoittajan kannalta usein erittäin tärkeää, että salkussa olevat osakkeet voidaan tarvittaessa vaihtaa käteiseksi ensinnäkin nopeasti, ja toisaalta myös vallitsevaan markkinahintaan. Stockmannin B-osake täyttää selvästi A-osaketta paremmin nämä kriteerit, joten omistaja-arvoa kasvattavat aktiiviset sijoittajat valitsevat – kuten käytäntö juuri nyt osoittaa – mieluummin tämän osakesarjan.

Kuitenkin markkinatilanteessa, jossa yhtiö päätyisi yritysoston kohteeksi, kannattaisi sijoittajan kahmia äänivaltaisempaa ja epälikvidimpää A-sarjaa, koska myös valtaaja olisi nurkkausaikeissaan todennäköisimmin kiinnostunut erityisesti yhtiön äänivallasta. Tässä tilanteessa A-sarjan osakkeen voisi ainakin kuvitella kohoavan selvästi B-sarjan osaketta kalliimmaksi äänivaltaerosta johtuen.

Nyrkkisääntönä todettakoon, että likvidimpi ja vähemmän äänivaltaisempi osakesarja on lähtökohtaisesti järkevin sijoitus normaalissa markkinatilanteessa. Sen sijaan yritysjärjestelyspekulaatioiden aikaan – tai mielellään juuri ennen niiden käynnistymistä – kannattaa ostaa mieluummin äänivaltaista osakesarjaa.

Lopuksi todettakoon vielä, että kaikki tässä merkinnässä mainitut yhtiöt ovat mielestäni varsin laadukkaita, eikä tarkoituksena ole tässä yhteydessä kehottaa ketään luopumaan omistuksestaan. Sen sijaan päämääränä on kuvata strategisen yritysostajan korotettua hintaintressiä ja puhdasta omistaja-arvon intressiä tilanteessa, jossa synergiahyötyjä ei ole (ja ostokohteena oleva yhtiö jatkaa toimintaansa itsenäisenä).

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Stockmannin osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Simon & His Camera / Foter / Creative Commons Attribution-NoDerivs 2.0 Generic (CC BY-ND 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit