Hyppää pääsisältöön

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Nordnet Blogi on sijoitusblogi, joka tarjoaa mielenkiintoisia keskustelunavauksia, näkemystä osakemarkkinoihin ja tukea säästämisen parantamiseen.
Päivitetty: 3 min 28 s sitten

Onko lapsellasi jo rahoitussuunnitelma?

Ti, 26/08/2014 - 20:34

Kun amerikkalainen tuttavasi kysyy sinulta seuraavan kerran, minkälainen rahoitussuunnitelma lapsellasi on, älä ahdistu, vaan mieti vastausta tarkkaan. Amerikkalainen kysyy asiasta.

Danske Bankin kesäinen selvitys kertoi, että suomalaiset lapset eivät ymmärrä säästämisen ajatusta yhtä hyvin kuin muut lapset Pohjoismaissa ja Virossa (http://www.danskebank.fi/fi-fi/tietoa-danske-bankista/media/Tiedotteet/Pages/20140714_Taloustaito_tukimus.aspx).

Raha-asiat ovat aikuisten asioita, joista lasten ei vielä tarvitsekaan ymmärtää. Ehtii sitä myöhemminkin. Väärin. Lapset pitäisi jo pienestä pitäen opettaa ymmärtämään rahan ja säästämisen käsitteitä. Koulun tehtävä ei ole opettaa lapsia käyttämään rahaa, se on vanhempien tehtävä.

Miten suoriutua tehtävästä kunnialla? Apua voi hakea rahoituksen kultamaasta, Yhdysvalloista.  Dave Ramsey on yhdysvaltalainen säästämisguru, jonka rahaoppaita on myyty yli seitsemän miljoonaa kappaletta. Hän neuvoo kirjassaan Smart Money – Smart Kids vanhempia tekemään lapsilleen rahoitussunnitelmia. Kunhan kirjasta kuorii tahmeimmat amerikkalaisuudet, jäljelle jää muutama oikein hyvä neuvo. Näillä opeilla kasvatat lapsesi vastuulliseksi rahankäyttäjäksi.

 1. Opeta lapsesi tekemään töitä. Vain tällä tavalla hän voi ymmärtää, mistä raha tulee. Älä tee viikkorahasta viikottaista automaattia, vaan hinnoittele erilaisia kotitöitä, joita tekemällä lapsi saa ”palkkansa”.

2. Aloita varhain, jo 3-5-vuotiaana. Tuossa iässä ei kuitenkaan kannata panna lapsia raatamaan, noin kolme tehtävää on riittävä määrä. Lapselle hyviä kotitöitä ovat esimeriksi lelujen kerääminen, likaisten vaatteiden lajittelu likapyykkiin, petaaminen tai pöydän kattaminen. Maksa tehdystä työstä mahdollisimman pikaisesti, koska lapsen ajankäsitys on vielä heikko. Jos maksat vasta viikon päästä, hän ei välttämättä pysty yhdistämään tekemäänsä työtä palkkioon.

Lasten kasvaessa lisää kotitöiden määrää. 6-13-vuotiaat voivat tehdä päivittäin noin viisi työtä, joista he saavat maksun viikon lopussa. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi imurointi, astianpesukoneen tyhjentäminen, pyykinpesu ja lajittelu, wc:n siivoaminen.

Ole tarkka töistä. Lapset eivät saa kuvitella, että heille maksetaan kaikesta, mitä he tekevät. Jotkut kotityöt kuuluu tehdä siksi, että se on perheenjäsenten velvollisuus, rakkaudenosoitus. Määritä tehtävät, joista maksat ja pidä niistä jonkinlaista kirjaa.

Noin 15-vuotiaana lapset voivat etsiä töitä myös kodin ulkopuolelta. He voivat toimia lastenvahtina, ajaa naapurin nurmikkoa tai ulkoiluttaa koiraa jne. Isoimpien lasten paras talousopettaja on kesätyöpaikka.

3. Jaa viikkoraha osiin. Ramsyn perheessä lasten rahat jon jaettu kolmeen osaan: kulutukseen, säästöön ja hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyys on ihan ok isojen tuloerojen maassa. Meillä korkean verotuksen ja ilmaisen koulutuksen maassa, lapsen säästöohjelmaan riittää jako kahteenkin: siis säästöön ja kulutukseen. Lapsi on kypsä ymmärtämään säästämisen käsitteen siinä vaiheessa, kun hän on noin kuusivuotias.

4. Anna lapsesi tuhlata. Kun lapsi on kerran ansainnut rahansa, hänen pitää saada päättää, mihin sen käyttää. Mikään ei opeta lasta niin tehokkaasti valveutuneeksi kuluttajaksi kuin laskea itse omat rahansa ja käydä konkreettisesti ostamassa tavara kaupasta itselleen, omalla rahalla. Älä siis pakota lastasi säästämään ikuisesti. Anna hänen suunnitella, mihin käyttää säästönsä ja myös kuluttaa, kun rahaa on riittävästi. Lapsen on myös hyvä tehdä isoimmat talousmokansa turvallisessa ympäristössä, eli asuessaan vielä kotona.

 5. Osallistu isoihin ostoksiin. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa haaveilla isoista ostoksista, kuten moposta, rummuista tai vaikka kalliista polkupyörästä, tee hänen kanssaan rahoitussuunnitelma. Sovi, että osallistut hankintaan samalla summalla, jonka lapsi saa itse kerättyä. Jos siis mopo maksaa tuhat euroa, lapsen on kerättävä 500 euroa, jonka jälkeen sinä annat pottiin toiset 500 euroa (Suomen valtio on jakanut rahaa tällä tavoin esimerkiksi yliopistoille).

6. Anna omat pankkiasiat hänen hoitoonsa. Noin 14-vuotiaana lapsi voi alkaa hoitaa omia pankkiasioitaan. Käy hänen kanssaan lävitse hänen tulonsa ja menonsa ja opeta käyttämään pankkitiliä. Alle 18-vuotias ei saa Suomessa pankki- tai luottokorttia, eikä heille saa myöntää pikavippejä. Visa Electronin sen sijaan saa alaikäinenkin. Kortteja kannattaa käyttää harkiten. Konkreettinen raha on tutkimusten mukaan parempi maksuväline, koska käteisellä maksaminen todella saa rahan tuntumaan joltakin. Kortti on vain pala muovia.

Psykologinen tosiseikka on myös se, että on helpompaa antaa pois toisten ihmisten rahoja kuin omiaan.

7. Älä opeta elämään luotolla. Pikavipit ovat koituneet monen 18-vuotiaan kohtaloksi. ”On kuin olisi kuluttanut Afrikantähti-rahaa”, erä nuori kertoi lehtihaastattelussa pikavippikierteestään. Älä anna nuoren ostaa välttämättä edes isoja hankintoja luotolla, vaan tee ostokset selkeällä rahalla. Ison rahatukun antaminen maksuksi on paljon konkreettisempi ele kuin luottokortin vinkutus. Edelliseen viitaten: kortti on muovia, eikä tunnu miltään.

7. Budjetoi elämää ja tee rahoitussuunnitelma. Budjetti auttaa rakentamaan rajoja. Se auttaa katsomaan eteenpäin elämässä, asettamaan tavoitteita ja pyrkimään niitä kohti. Budjetti kertoo rahoillesi, minne niiden pitää mennä sen sijaan, että ihmettelet, minne rahat katosivat.

Amerikkalaislapset tekevät budjetteja isoihin asioihin. Heillä on omat rahoitusohjelmansa auton, opiskelujen, asunnon ja häiden kustantamiseen. Yksinkertaisimmillaan budjetointi tarkoittaa sitä, että teet listan kustannuksista, lasket ne yhteen ja suunnittelet, miten paljon ja kuinka pitkään joudut säästämään päästäksesi loppusummaan. Perustat tilin, jonne ohjaat säästöt, etkä tingi aikataulusta.

8. Ohjaa rahasi kolmeen osaan. Sen oppiminen, miten ja miksi säästää rahaa, on yksi lapsen itsenäisyyden perustavanlaatuisia sääntöjä. Kun lapsi kasvaa, hänen olisi ymmärrettävä, miksi rahaa on olemassa ja että sitä on rajallisesti. Jokaisen ihmisen pitäisi oppia ohjaamaan tulonsa kolmeen luokkaan ja tässä järjestyksessä:

  • Kulutukseen
  • Hätävaraksi
  • Omaisuuden kasvattamiseen.

Auta lastasi oppimaan nämä asiat, ja todennäköisesti he kiittävät sinua aikuisena.

Lisää aiheesta: Dave Ramsey ja Rachel Cruze: Smart Money, Smart Kids – Raising the Next Generation to Win with Money ja/tai www.daverampsey.com

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Shoprite jatkaa kasvuaan ja pysyy ostoseurannassa

Ma, 25/08/2014 - 12:55

Kirjoitin kuluvan vuoden helmikuussa omasta seurantakohteestani Afrikan markkinoille. Se on vähittäiskauppaketju Shoprite, jonka osake kohosi kevään aikana blogimerkinnän jälkeen jopa 25 prosenttia lyhyessä ajassa. Markkinoiden näkymätön konsensus kuitenkin tulkitsi yhtiön viimeisimmän tuloskatsauksen merkiksi heikkoudesta, joten osake on elokuun aikana lasketellut takaisin helmikuun kurssitasoille. Päivitän tässä merkinnässä yhtiön tilannetta viimeisimpien myynti- ja tuloslukujen valossa.

Koska uusille lukijoille Shoprite ei todennäköisesti kerro nimenä yhtään mitään, suosittelen tutustumaan puoli vuotta sitten laatimaani yritysesittelyyn. Sen jälkeen ei ole ihmeitä tapahtunut, mutta koska yhtiö on intensiivisesti ostokohteideni seurantalistalla ja tuore tulosraporttikin on julkaistu, on vaiva ainoastaan vähäinen päivittää blogiin tilannetta sijoittajan näkökulmasta, toki omien tulkintojeni valossa.

Kesäkuun 2014 loppuun päättyneellä tarkastelukaudella Shopriten liikevaihto kasvoi 10,5 prosenttia. Kasvusta 5,1 prosenttiyksikköä syntyi vanhojen myymälöiden myyntiä kasvattamalla, ja 5,4 prosenttiyksikköä selittyy uusien kauppapaikkojen avaamisilla.

Konsernin liikevaihto on nyt kaksinkertaistunut kuudessa vuodessa, kasvaen keskimäärin noin 12 prosenttia vuodessa. Tammi-kesäkuussa 2014 yhtiö avasi 174 uutta myymälää, nostaen verkoston kokonaismäärän 1948 myymälään 15 eri maassa ympäri Afrikkaa.

Kaksinumeroisen prosentuaalisen myyntikasvun taustalta on tuotava esiin, että Shopriten liikevaihto kasvoi yhtiön kotimarkkinan Etelä-Afrikan ulkopuolella jopa 26,8 prosenttia. Kauppaketjussa onkin erityisen houkuttelevaa sen kasvupotentiaali koko maanosan laajuisesti, sillä se on ilmeisesti vasta alkutekijöissään.

Aivan kriisin partaalla ei ole Shopriten kotipesäkään, sillä myös Etelä-Afrikassa liiketoiminta laajentui kesäkuuhun 2014 päättyneellä tilikaudella myynnillä mitattuna 8,7 prosenttia alkuvuodesta 2013.

Hätäisimmät sijoittajat eivät innostuneet Shopriten viimeisimmästä tuloskatsauksesta. Tämä johtunee enimmäkseen siitä, että konsernin suhteellinen kannattavuus heikkeni: operatiivinen voitto kohosi 6,0 prosenttia, eli selvästi hitaammin kuin myynti.

Shopriten voittomarginaali laski vertailukauden 5,8 prosentista 5,6 prosenttiin. Päätä ei kuitenkaan tämän takia kannata työntää pensaaseen, sillä vertailuyhtiöistä Walmartin vastaava marginaali on vain 3,3 prosenttia, Sainsbury’sin 3,6 prosenttia ja Tescon 4,1 prosenttia. Puhumme siis Shopriten kohdalla laadusta päälauseessa ja isoin kirjaimin.

Shopriten kassavirtoja kuvaava käyttökate (EBITDA) kasvoi kesäkuun 2014 loppuun päättyneellä tilikaudella 8,7 prosenttia, jääden sekin silti hieman liikevaihdon kasvuvauhdista. Tosin käyttökatteenkin kehitystrendi on edelleen hyvä: viimeisten viiden vuoden aikana se on yli kaksinkertaistunut.

Konsernin osakekohtainen tulos (EPS) parani 3,3 prosenttia vuotta aiemmasta. Tuloksen kasvuvauhti on nyt hidastunut merkittävästi – joskin arvioni mukaan tilapäisesti – viimeisten viiden vuoden keskimääräiseen noin 15 prosentin kasvuvauhtiin nähden.

Seuraava kuva havainnollistaa Shopriten uskomattoman myynti- ja tuloskehityksen viimeisten kymmenen vuoden ajalta.

Shopriten myynti- ja tuloskasvu 2005–2014 (Shoprite IR)

Kuten edeltävästä kuvasta on mahdollista havaita, ovat Shopriten liiketoiminnan kokoluokka ja ansaintakyky kohentuneet vuodesta toiseen poikkeuksetta. Helsingin pörssissä vastaavankaltaiseen suoritukseen on yltänyt lähinnä Kone, jota pidetäänkin nykyään jo jonkinlaisena poikkeustapauksena, joka kykenee kasvuun markkinatilanteista riippumatta.

Shopriten nykyosinko näyttää turvatulta, sillä osingonjakosuhde on pyöristettynä 50 prosenttia. Toisin sanoen yhtiön nykyinen nettotulos kattaa osingonmaksun kahteen kertaan, mikä jättää tilaa paitsi nettotuloksen tilapäiselle heikentymiselle, myös mittavilla kasvuinvestoinneille uusille maantieteellisille alueille eri puolilla Afrikkaa.

Osakkeen arvostuksen näkökulmasta osinkotuotto on nykykurssiin noin 2,5 prosenttia, ja kun tämän jakaa osingonjakosuhteella, saadaan tulostuotoksi (E/P) 5 prosenttia. Siitä puolestaan käänteisluvun ottamalla muodostuu osakkeen P/E-luvuksi 20. Nämä eivät ole huutavan edullisia lukemia, mutta sijoittajan on huomioitava yhtiön kasvuvauhti, tulevaisuuden kasvunäkymä ja keskimääräistä parempi yhtiökohtainen laatu – paitsi koko pörssiin nähden, erityisesti omalla toimialallaan tarkasteltuna.

Lyhyellä tähtäimellä Shopriten kasvunäkymä on heikko kotimarkkinalla Etelä-Afrikassa, koska maan vähittäiskaupat kärsivät alhaisesta bruttokansantuotteen kasvusta. Shoprite kertoi itse viimeisintä tulostaan julkistaessaan, että kuluvan vuoden kesäkuussa Etelä-Afrikan vähittäiskauppa jäi kokonaisuutena nollakasvun tasolle.

Rivien välistä voitaneen olettaa, että Shoprite kuitenkin itse voitti alkuvuoden 2014 aikana markkinaosuuksia, koska yhtiö kuitenkin raportoi myös kotimarkkinoiltaan 8,7 prosentin myynnin kasvun viimeisimmässä tulosraportissa. Itse asiassa Shopriten omien sijoittajamateriaalien mukaan yhtiö on voittanut Etelä-Afrikassa markkinaosuutta jo kahdeksan vuotta putkeen yhtäjaksoisesti, ylittäen maassa jo 35 prosentin markkinaosuuden.

Nyt esimerkiksi kaivossektorin tilanne on hyytynyt hetkellisesti, mikä syö maassa kuluttajien ostovoimaa palkkatulojen laskiessa. Etelä-Afrikan tilastoviranomaiset ovatkin raportoineet maan työttömyysasteen kohonneen 25,5 prosenttiin. Se on korkein lukema sitten finanssikriisin vuonna 2008.

Etelä-Afrikan talousnäkymiä varjostaa myös ulkomaisen pääoman pakeneminen maan valuutasta. Lisäksi korkea inflaatio, 2000-luvun aikana kasvanut kansalaisten velkaantuneisuus ja kohoava korkotaso muodostavat kysyntää väliaikaisesti hyydyttävän kombinaation. Pitkän tähtäimen kasvutarina keskimääräisen afrikkalaisen kuluttajan elintason kasvusta kuitenkin pitää edelleen, joten tilaisuus vaikuttaa pikemmin ostotilaisuutta kuin perusteltua paniikkia luovalta.

Shopriten nykytilanteeseen sopii kärjistäen Warren Buffettin ajaton sitaatti:

”Great investment opportunities come around when excellent companies are surrounded by unusual circumstances that cause the stock to be misappraised.”

Kyseessä on siis järkevä liiketoimintamalli, joka perustuu tuotteiden ja palveluiden pitkän aikavälin kiistattomaan tarpeeseen ostovoimaltaan alati kasvavassa kohderyhmässä. Nyt vain yhtiön ulkoiset markkinaolosuhteet ovat hetkellisesti heikonlaiset, mikä hidastaa tuloskasvua ainakin tilapäisesti.

Kuten todettua, Shopriten kasvun moottori on lähiaikoina Etelä-Afrikan ulkopuolinen Afrikka. Yhtiön mukaan eri maiden talouskasvua vauhdittaa maaperässä olevien luonnonvarojen hyödyntäminen ja sitä kautta kasvava keskiluokka. Shopriten avainmarkkinoista Angola kasvaa 7,4 prosenttia, Mosambik 7,0 prosenttia, Sambia 6,5 prosenttia ja Nigeria 5,5 prosenttia bruttokansantuotteella mitattuna. Huomionarvoista onkin, että Nigeria on ohittanut Etelä-Afrikan maanosan suurimpana taloutena.

Shoprite kertoi tuoreimmassa tuloskatsauksessaan investoivansa voimallisesti tulevaan kasvuun. Yhtiön mukaan sen myymälätilat tulevat kasvamaan neliömääräisesti 10 prosentin vuosivauhtia. Rahamääräisesti yhtiö on nyt kaksinkertaistanut investointinsa uusiin myymälöihin, joten yleisen markkinatilanteen aikanaan kohentuessa vieteriukon pitäisi pompata jälleen uusiin korkeuksiin.

Kaikkiaan sijoittajan kannattaa olla mukana Afrikan markkinoiden kasvussa tavalla tai toisella, kunhan sisäänmenohinta on järkevä eikä sisällä ylimääräistä hypetystä. Shoprite on minun valintani seurantakohteeksi, jollain toisella parempi vaihtoehto voi olla rahasto. Toki useat rahastotkin omistavat Shopriten osakkeita, joten myös välillinen vähittäiskauppiaan omistus on täysin mahdollista.

Reaalitalouden kasvulatu on Afrikassa päivänselvä, sillä Afrikan 54 eri maasta kolmasosalla talous kasvaa tänäkin vuonna yli 6 prosenttia. Tällä hetkellä maailman 10 nopeimmin kasvavan talouden joukosta jopa 7 valtiota löytyy Afrikasta. Shopriten lähitulevaisuuden menestyksen kannalta olennaisilla Afrikan markkinoilla asuu ja elää noin 300 miljoonaa ihmistä, joiden ostovoima kohoaa jo seuraavan vuosikymmenen aikana keskiluokan kynnykselle.

Shopriten jakaman informaation mukaan Afrikassa on 20 vuoden kuluttua enemmän työntekijöitä kuin Kiinassa. Tämä tietysti luo valtavan, ostovoimaisen kulutuspotentiaalin vähittäiskauppaketjun tueksi. Myös YK:n mukaan maailman väestöstä asuu vuoteen 2050 mennessä jopa neljäsosa Afrikassa – markkina-alueella, jossa Shopritella on first mover advantage ja paikoin lähes dominoiva markkina-asema.

Nykyisellä liikevaihdolla mitattuna Shoprite yltää vuosittain noin seitsemän miljardin euron tasolle. Myynnin kokoluokalla tarkasteltuna Shoprite on siis vertailussa melko tarkkaan yhtä suuri kuin Helsingin pörssin Kone, mistä voidaankin päätellä, että Afrikan johtavan vähittäiskauppiaan nykyluvuissa on moninkertaistumisen vaara ottaen huomioon Afrikan kasvupotentiaalin, joka syntyy ennen kaikkea yli miljardista asukkaasta ja huimasta maantieteellisestä pinta-alasta luonnonrikkauksineen.

Ei Shoprite ole sijoituskohteena tietenkään riskiä vailla, mutta haasteita riittää myös muilla vähittäiskaupan suuryhtiöillä. Ainakaan kotimaasta tuskin tarvitsee erikseen nostaa (kriisi)yhtiöiden nimiä seinälle. Blogissa olen tarkastellut aiemmin tänä vuonna ulkomaisten (kriisi)kauppiaiden osalta Tescoa. Toistaiseksi olen edelleen Shopriten kohdalla vain seurantakannalla, mutta ostojen aika lähestyy, kun yhtiö laajentuu jatkuvasti mutta osakekurssi pysyttelee sitkeästi alavireisenä (=arvostustaso laskee).

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista Shopriten osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: JeepersMedia / Foter / Creative Commons Attribution 2.0 Generic (CC BY 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Maailma kriisissä

La, 23/08/2014 - 03:17

Maailmassa asiat ovat nyt kyllä aika huonosti. Näin vaikka asiaa on jo hoettu muutamat vuodet, eivätkä pessimistiset näkemykset enää oikein myy uutisiakaan. Olemme turtuneet. Ongelmia on paitsi rahoitusmarkkinoilla myös reaalitaloudessa ja geopolitiikassa. Silti osakemarkkinat tekevät parhaillaan ennätyksiä. Mikä tätä kehitystä ajaa ja mihin se päätyy – siinä on tuhannen taalan kysymys.

Ukraina

Venäjä valloittaa Ukrainaa länsimaiden silmien edessä. Länsimaiset talouspakotteet purevat lähinnä omaan nilkkaan, Venäjän pyrkiessä yhä omavaraisemmaksi myös ruuan suhteen. Sitä paitsi venäläiset ovat tottunutta kriisikansaa: useimilla on maalla sukulaisia, joilta voi saada ruoka-apua. Toisilla on pläntti siirtolapuutarhaa pahan päivän varalle.

Eurooppa

Yli puolella Euroopan maista (15 kpl) on velkaa yli 70 prosenttia BKT:stä. Ennen finanssikriisiä niitä oli kolme (Italia, Belgia ja Kreikka). Euroalueen hulttiomaita yritetään yhteisen vastuun nimissä pitää pystyssä. Rakenteellisia muutoksia ei ole näköpiirissä, koska poliittista uskallusta sellaisten aikaan saamiseksi ei löydy.

Kaiken lisäksi EKP tutkii 130 pankin taseita savustaakseen huonot saatavat päivänvaloon. Niitä on löydettävä EKP:n uskottavuuden säilyttämiseksi. Ja markkinoilla sen uskottavuus alkaa olla koetuksella.

Kiina

Kiinalla on puolestaan velkaa 250 prosenttia sen BKT:sta, samalla kun sen ilmiömäistä 7,5 prosentin vuotuisen talouskasvun jatkumista on alettu kyseenalaistamaan.

Geopolitiikka

ISIS riehuu Irakissa. Palestina ja Israel ampuvat toisiaan taas raketeilla. Ebolaa ei ole saatu aisoihin Afrikassa. Yhdysvaltojen Fergusonissa mellakoidaan poliisien leikkiessä sotaa.

Liikalikviditeetti

Yhdysvaltojen keskuspankki ei enää tiedä elvyttääkö vai ei. Talous ei ole varsinaisesti ottanut vauhtia vielä, mutta liikalikviditeetti (keskuspankkien elvytystoimenpiteet) on johtanut siihen, että riskiä hinnoitellaan nyt rahoitusmarkkinoilla kauttaaltaan pieleen. Riskillisempien sijoituskohteiden tuotto-odotukset eivät eroa paljoakaan riskittömämpien sijoituskohteiden tuotto-odotuksista. Liikalikviditeetti on johtanut sijoituskohteiden ylikysyntään.

Viranomaiset kuvittelet markkinoiden pitävän elvytystoimenpiteistä, mutta markkinoilla ollaan yleisesti ja kasvavassa määrin enemmänkin huolestuneita: systeemissä on nyt rakenteellista vikaa.

Osakemarkkinat

Kaikkien näiden keskuspankkielvytysten lisäksi, osakemarkkinat jatkavat nousuaan kun liikalikviditeetista johtuvat olemattomat korkotuotot ajavat kyseiset sijoitusvarallisuudet sopivien (sitä mahdollistavien) mutkien kautta osakkeisiin. Tämän lisäksi, osakesalkut eivät koskaan ole olleet näin lainautettuja kuin nyt. Matalia tuotto-odotuksia pyritään nostamaan ottamalla velkaa salkkuihin.

Merkkejä yltiölikviditeetistä löytyy siis sieltä täältä, geopoliittinen ilmapiiri on erittäin rasittunut ja osakemarkkinoiden arvostustasot ovat kaikkien aikojen huipuissaan. Mikä sitten voisi katkaista tämän kehityksen, kun osakemarkkinoita ei näytä mikään liikuttavan?

Laukaisin?

Joidenkin mielestä öljyn hinnan nousu 150 dollariin tekisi tehtävän. Silloin Kiinan talouden kasvu hidastuisi kahdella prosentilla. Tämä saisi sikäläisen, Yhdysvaltojen vuoden 2006 sub-primea muistuttavan, asuntokuplan puhkeamaan. Mikä tahansa yllämainituista ongelmista voi kuitenkin eskaloitua kriisiksi asti. Toivokaamme että niin ei käy.

Toivokaamme myös, että länsimaat eivät keksi talouspakotteeksi öljyn oston kieltoa, maailman kolmanneksi suurimmalta tuottajalta. Venäjältä.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Tikkurila matkalla yritysostoille ja tulosohjeistuksen ylitykseen

To, 21/08/2014 - 13:44

Maaliyhtiö Tikkurila on yksi Helsingin pörssin laadukkaimmista liiketoiminnoista. Tikkurila toimi yhtenä Kemiran divisioonista vuodesta 1972 alkaen. Helsingin pörssin iloksi Tikkurila kuitenkin irtautui Kemirasta noin neljä ja puoli vuotta sitten, ja kaupankäynti itsenäisen maaliyhtiön osakkeilla alkoi maaliskuussa 2010. Päivitän tässä merkinnässä lyhyesti Tikkurilan tilannetta liiketoiminnan viimeaikaisen kehityskaaren valossa.

Tikkurila ei kenties ole Helsingin pörssin seksikkäimpiä yhtiöitä, mutta laadukkaimpiin se takuulla lukeutuu. Viime vuosien heikosta yleistaloudellisesta tilanteesta huolimatta Tikkurilan osakekohtainen tulos on selvällä kasvutrendillä.

Yhtiön osakekohtaisen tuloksen kehitys näyttää pörssihistorian ajalta seuraavalta:

Tikkurilan osakekohtainen tulos 2010–2013 (EUR)

Tulos osaketta kohden on kohonnut tilikaudella 2010 ansaitusta 0,83 eurosta tilikaudella 2014 saavutettuun 1,14 euroon, mikä vastaa 37,3 prosentin kasvua. Eipä tule välittömästi mieleen verrokkiyhtiötä, joka olisi suomalaisen kuluttajan lompakosta vahvasti riippuvaisella toimialalla kyennyt vastaavaan suoritukseen.

Tikkurila listautui osakekohtaisella 15,80 euron hinnalla, joten tilikauden 2010 osakekohtaisesta 0,83 euron tuloksesta laskettu tuloskerroin eli P/E-luku oli 19. Nykyisellä 18 euron osakekurssilla ja tilikauden 2013 1,14 euron osakekohtaisella tuloksella laskettu P/E-luku on enää 15,8. Tikkurila on malliesimerkki siitä, että yhtiön arvostus saattaa laskea selvästi, vaikka osakekurssi kohoaisikin.

Kaikkiaan Tikkurila tarjoaa kasvavaa läsnäoloa kehittyvillä itämarkkinoilla, mutta kuitenkin länsimaisella hallintotavalla ja kirjanpitostandardeilla paketoituna. Vahvan kasvuintressin kääntöpuolena on havaittava, että Pohjoismaissa vakiintunut markkina-asema takaa yhtiölle hyvän kassavirran, vaikka kasvusuunnitelmiin tulisikin väliaikaisesti yllättävä tai muutoin jyrkkä mutka keskelle tietä. Nyt on taitanut tulla ainakin hetkellisesti stoppi Tikkurilan euromääräiseen kasvuun itämarkkinoilla, mutta kyse lienee lähinnä suhdanneluontoisesta seikasta, eikä kysyntä tuotteille ole kuin lykkääntynyt.

Tikkurila on toimintahistoriansa aikana osoittanut vähäisen suhdanneriippuvuutensa kiistattomasti. Tämä voidaan todistaa esimerkiksi suhteellista kannattavuutta kuvaavan liikevoittomarginaalin hämmästyttävän vakaalla kehityksellä, ottaen huomioon esimerkiksi finanssi- ja eurokriisien osumiset seitsenvuotiseen tarkasteluajanjaksoon:

Tikkurilan liikevoittomarginaali ilman kertaluonteisia eriä 2007–2013 (%)

Vuosina 2007–2013 Tikkurilan operatiivisen liikevoittomarginaalin vaihteluväli on säilynyt kahden prosenttiyksikön haarukassa. Alhaisimmillaan kannattavuus oli tilikaudella 2008, jolloin suhteellinen voitto oli 9,1 prosenttia liikevaihdosta.

Tällä hetkellä Tikkurila raportoi tarkasteluajanjakson parasta kannattavuuttaan 11,1 prosentin tasolla. Suoritus on loistava vallitsevat markkinaolosuhteet huomioiden, joten yhtiön johto on osoittanut kykynsä.

Pörssihistoriansa aikana Tikkurila on jakanut joka vuosi edellistä suuremman osakekohtaisen osingon. Tikkurilan osakekohtainen voitonjakokehitys näyttää seuraavalta vuodesta 2010 alkaen:

Tikkurilan osakekohtainen osinko 2010–2013 (EUR)

Lähtökohtaisesti nykyosinko on sitä varmemmalla pohjalla, mitä alhaisemman osuuden osakekohtainen osinko edustaa yhtiön nettotuloksesta. Tikkurilan tapauksessa osingonjakosuhde on laskenut listautumishetkestä jonkin verran, vaikka osingonjako on kasvanut. Yhtälö on tietysti erinomainen osinkotason kestävyyden kannalta, koska nykyosinko sietää myös nettotuloksen hetkellistä heikentymistä – mitä ei ainakaan toistaiseksi ole edes suhdanteesta huolimatta näköpiirissä.

Seuraavassa kuvataan Tikkurilan osingonjakosuhdetta eli osingon osuutta nettotuloksesta Tikkurilan itsenäisen pörssihistorian aikana.

Tikkurilan osingonjakosuhde 2010–2013 (%)

Viime tilikauden nettotuloksestaan Tikkurila jakoi osinkoina ulos 69 prosenttia. Ottaen huomioon, että Tikkurilan osakekohtainen tulos on kasvanut tammi-kesäkuussa 2014 jo 0,04 euroa vuodentakaisesta vertailukaudesta, on yhtiön ensi kevään osinkoon odotettavissa jälleen hienoinen korotus. Vaikka Tikkurilan loppuvuoden tuloskehitys oli taantuvaakin, mahdollistaa yhtiön pörssihistorian alimmalle tasolle laskenut osingonjakosuhde voitonjaon asteittaisen korotuksen.

Tikkurilan hallitus vahvisti loppuvuodesta 2011 konsernin uudet taloudelliset tavoitteet, joissa nostettiin kasvun, kannattavuuden ja vakavaraisuuden tavoitetasoa sekä tarkennettiin sidotun pääoman tuottotavoitetta. Tavoitteiden toteutumista mitataan viisivuotisen ajanjakson (2013–2017) jälkeen vuonna 2018.

Taloudellisten tavoitteiden mukaan vuonna 2018 Tikkurilan

a) Liikevaihto on vähintään 1 miljardi euroa.
b) Liikevoittomarginaali ylittää 12 prosenttia.
c) Sidotun pääoman tuotto ylittää 20 prosenttia.
d) Nettovelkaantumisaste (gearing) alittaa 70 prosenttia.

Vuonna 2013 Tikkurilan toteutuneet luvut olivat tavoitteiden lähtöarvojen osalta seuraavat:

a) Liikevaihto 653 miljoonaa euroa.
b) Liikevoittomarginaali 11,1 prosenttia ilman kertaluonteisia eriä.
c) Sidotun pääoman tuotto 23,5 prosenttia.
d) Nettovelkaantumisaste (gearing) 23,4 prosenttia.

Tikkurilan sidotun pääoman tuottoaste ja gearing ovat jo tänään tavoitetasoillaan. Sen sijaan yhtiön liikevaihto ja liikevoittomarginaali eivät ole edes kovin lähellä maaliviivaa. Ottaen kuluvan tilikauden mukaan laskelmiin, tulee Tikkurilan liikevaihdon kasvaa jatkossa keskimäärin 9 prosenttia vuodessa, jotta miljardin euron liikevaihtotaso saavutetaan tilikaudella 2018.

Liikevaihdon kasvattaminen ei tule onnistumaan mitenkään ilman yritysostoja, joita kohden Tikkurila suunnannee vahvistuneen taseensa kanssa. Kasvu ei saa kuitenkaan tapahtua kannattavuuden kustannuksella, koska liikevoittomarginaalia tulee nostaa nykytasolta vähintään prosenttiyksikön verran, jotta suhteellisen kannattavuuden tavoitetaso saavutetaan.

Onnekseen Tikkurilalla on paukkuja kasvaa yritysostoin velkarahalla, kunhan laatu ja ostokohteen pyyntihinta kohtaavat. Tikkurilan taseessa on tapahtunut huomattava muutos verrattuna yhtiön irrottamisvuoteen Kemirasta, jolloin nettovelkaantumisastetta osoittava gearing oli listautumista edeltävän tilinpäätöshetken mukaan jopa 90 prosenttia.

Ensimmäiset omakohtaiset muistoni Tikkurilan listautumisesta liittyvätkin siihen, millaisen velkaperinnön maaliyhtiö sai emoyhtiöltään Kemiralta. Ne ajat ovat kuitenkin taaksejäänyttä elämää, sillä seuraava kuvaaja havainnollistaa Tikkurilan vakavaraisuuden tuntuvan kohentumisen.

Tikkurilan gearing 2007–2013 (%)

Nykyinen 23,4 prosentin gearing merkitsee käytännössä sitä, että Tikkurila kykenee vauhdittamaan liikevaihtonsa kasvua myös velalla epäorgaanisin yritysostoin, jotta tavoitetaso saavutetaan vuoteen 2018 mennessä. Luonnollisesti yritysosto kohentaisi toteutuessaan mitä todennäköisimmin välittömästi Tikkurilan liikevaihdon ja liikevoiton näkymää.

Kun Kemira eriytti Tikkurilan pörssiin jakamalla keväällä 2010 osinkona Tikkurilan osakkeita, sai neljällä Kemiran osakkeella yhden Tikkurilan osakkeen. Osakkeenomistajan verotuksessa Tikkurilan osakkeen hankintahinta on ensimmäisen kaupankäyntipäivän kaupankäyntimäärillä painotettu keskikurssi, joka asettui 30. maaliskuuta 2010 tasolle 15,80 euroa.

Tänään Tikkurilan osakkeella käydään kauppaa 18 euron kurssilla, mikä vastaa 13,9 prosenttia korkeampaa hintatasoa suhteessa listautumishetkeen. Tikkurilalla on 44 108 252 osaketta, joten yhtiön osakekannan markkina-arvo on 794 miljoonaa euroa. Kuluvan vuoden alussa konsernin korollinen nettovelka oli 48,6 miljoonaa euroa, mikä nostaa Tikkurilan velattoman arvon 842,6 miljoonaan euroon.

Listautumisvuoden 2010 tilinpäätöksen mukaan Tikkurilalla oli ensimmäisen pörssinoteeratun tilikautensa päättyessä korollista nettovelkaa 78,6 miljoonaa euroa. Kun Tikkurilan osakekannan listautumishetken 696,9 miljoonan euron markkina-arvon summaa tilikauden päätöshetken korollisiin nettovelkoihin, saadaan konsernin vuoden 2010 velattomaksi arvostukseksi 775,5 miljoonaa euroa.

Tikkurilan vuoden 2010 ja nykyhetken velattomia arvoja vertailemalla käy ilmi, että yhtiön hinta on tänään vain 8,7 prosenttia korkeampi kuin listautumisvuonna. Tämä selittyy sillä, että konsernin korolliset nettovelat olivat laskeneet kuluvan vuoden alkuun mennessä liki 40 prosenttia vuodesta 2010.

Konservatiivisen arvion mukaan Tikkurilan korolliset nettovelat vielä puolittuvat tänä vuonna viime tilikauden päätöshetken 48,6 miljoonasta eurosta, jääden tilikauden 2014 lopussa alle 25 miljoonaan euroon. Jos Tikkurila ei löydä piakkoin suuria investointikohteita, puhumme mahdollisesti jo ensi vuonna nettokassan omaavasta laatuyhtiöstä. Jos investointi- ja yritysostokohteita ei löydy, jakanee Tikkurila lähivuosina kasvavan osuuden tuloksestaan ulos osinkoina. Tässä skenaariossa euron osakekohtainen osinko saattaa olla yllättävänkin lähellä, koska kassavirta sen kyllä mahdollistaa.

Vuodesta 2010 alkavalla pörssinoteerausta kuvaavalla tarkasteluajanjaksolla Tikkurilan osakekohtainen tulos on kehittynyt selvästi yhtiön velatonta arvoa paremmin, joten konsernin liiketoiminta on tullut sillä mittarilla tarkasteltuna selvästi edullisemmaksi uuden sijoittajan näkökulmasta. Tikkurilan tulos osaketta kohden on kohonnut tilikaudella 2010 ansaitusta 0,83 eurosta tilikaudella 2014 saavutettuun 1,14 euroon, mikä vastaa 37,3 prosentin tuloskasvua.

Vaikka Tikkurilan osake on noussut viime vuosina, saa yhtiön osakkeenomistaja liiketoiminnasta tänään enemmän vastinetta sijoittamalleen rahalle kuin vuonna 2010. Lisäksi on mahdollista puhua aavistuksen verran paremmasta yhtiöstä kuin menneinä vuosina, koska liikevoittomarginaali on nyt huipputasollaan.

Huomionarvoista on, että myös kuluvan vuoden alkupuoliskolla Tikkurila on kyennyt parantamaan osakekohtaista tulostaan viime vuoden tammi-kesäkuun 0,69 eurosta kuluvan vuoden vastaavan ajankohdan 0,73 euroon. Se vastaa 5,8 prosentin kohennusta tulokseen.

Tikkurilan osavuosikatsauksessaan antama tämän hetken liikevoittoennuste on, että ”yhtiö arvioi tilikauden 2014 liikevoiton ilman kertaluonteisia eriä säilyvän vuoden 2013 tasolla”. Tammi-kesäkuussa 2014 Tikkurilan liikevoitto ilman kertaluonteisia eriä oli 4 prosenttia edellä vuodentakaista vertailukautta. Nykyisessä markkinatilanteessa voi kovin harvasta yhtiöstä näin sanoa, mutta Tikkurilan kohdalla tulosohjeistuksen maltillinen nosto on syksyn aikana todennäköinen.

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa Tikkurilan osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Foter / Creative Commons Attribution 2.0 Generic (CC BY 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Nuori: omistusasunnosta vetoapua vapauteen

To, 21/08/2014 - 13:12

Kulutusluotto on pahasta. Nykyhetken hampurilaisateriat, bailauskulut ja matkat, saattavat synnyttää elinikäisen jarruvarjon talouteesi. Einsteinin sanoin, “Korkoa korolle ilmiö on maailman kahdeksas ihme. Joka sitä ymmärtää, tienaa sen; joka ei ymmärrä, maksaa sitä”.

No, minä en ymmärtänyt ja näin oma taloudellinen riippumattomuuteni joutui maksamaan siitä kovan hinnan. Kysymys ei ole siitä, että pitäisi ryhtyä kitupiikiksi, vaan siitä, että sentti venyy yllättävän pitkälle terveen talouskurin avulla.

Asumiskulut ovat yleensä taloutemme suurin yksittäinen meno. Kanavoimalla ne mahdollisimman pian toisin, saat vetoapua taloudelliseen vapautumiseesi. Tuottava velka on hyvä renki.

Omaisuudet asunnoissa

EKP:n eilen julkaisemasta raportista käy ilmi, että vaikka omistusasunnon osuus asumisesta vaihtelee euromaiden kesken, se on kaikkialla merkittävin varallisuuslaji. Suurin osa kotitalouksien omaisuudesta on asunnoissa. Omistusasunto on toisin sanoen yleisin tapa vaurastua euro-alueella.

Köyhä Suomi

Suomi on vertailussa köyhä maa. Keskimääräinen kotitalouksien varallisuus on 128 tuhatta euroa, kun se EU-maiden kesken on 180 tuhatta euroa. Vain Kreikassa, Portugalissa, Sloveniassa ja Slovakiassa kotitaloudet ovat köyhempiä kuin Suomessa.

Suomalaiset säästävät asuntoihin

Tästä huolimatta Suomessa 69,2 prosenttia kotitalouksista omistaa pääasiallisen kotinsa (pienemmällä tai suuremmalla velkavivulla, mutta kuitenkin). Vastaava luku EU:ssa on 60,1 prosenttia, vaihdellen Saksan 44,2 prosentista Slovakian 89,9 prosenttiin. Merkillepantavaa on, että Suomen köyhimmästä viidenneksestä jopa 22,5 prosenttia omistaa asuntonsa, kun vastaava luku EU-maissa on vain 4,8 prosenttia.

Suomalaiset uurastavat siis varallisuutensa eteen jo varhaisessa vaiheessa, asuntosäästämisen muodossa.

Perintövero

Kotitalouksien varallisuus kertyy sukupolven aikana ensisijaisesti omistusasunnon kautta. Perintövero tuhoaa tätä aikaansaatua arvoa ja seuraava, muutaman lapsen sukupolvi, joutuu käytännössä aloittamaan asuntosäästämisen alusta.

Asu sijoituksessasi

Asunto on tietenkin suosittu säästökohde siksi, että jossain on asuttava. Jos asut vuokralla, itselle ei jää mitään käteen. Asumiskustannusten yleinen nousu vaikuttaa siten vuokralla asuvan tulevaan talouteen negatiivisemmin kuin omistusasunnossa asuvan talouteen.

Varsinkin nykyisestä alhaisesta korkotasosta johtuen omistusasunnon ja vuokralla asumisen kuukausittaiset kulut kallistuvat omistusasunnon eduksi. Nyt on halvempaa asua omistusasunnossa. Tämän lisäksi on täysin mahdollista, kasvukeskuksissa jopa todennäköistä, että omistusasuntosi arvo nousee.

Asunnon tuotto-odotus

Asuntosijoituksen tuotto-odotus voi lisäksi olla täysin verrattavissa osakemarkkinoiden tuottoon. Mihinkään muuhun sijoituskohteeseen kun ei saa yhtä paljon lainaa kuin asunnon ostoon. Mikäli asuntosi arvo nousee 5 prosentin vuosivauhtia ja sinulla on velkaa 2/3 asunnon arvosta, asuntosijoituksesi tuottaa nykyisellä korkotasolla osakemarkkinoiden tavoin, eli noin 9 prosenttia vuodessa. Lisäksi voit asua sijoituksessasi edullisesti, yhtiövastiketta vastaan.

Ja jos työkalut pysyvät käsissäsi, eikä niiden aiheuttama jälki sinun kohtelussasi ole pahimmasta päästä, voit konkreettisella tavalla remontoida itsellesi arvonnousua.

Apua vanhemmilta?

Mikäli vanhemmilla on siihen mahdollisuus, nuoria olisi hyvä auttaa ensimmäiseen omistusasuntoon, esimerkiksi asuntolainaa takaamalla. Näin säästäminen alkaa mahdollisimman pian, talouskuri iskostuu luonnollisella tavalla ja nuori saa vetoapua vaurastumiseen. Kyse ei ole niinkään siitä, että pitäisi rikastua, vaan siitä, ettei tarvitsisi elää velkaveitsi kurkulla läpi koko elämänsä.

Ajoissa aloitettu säästäminen on ylivoimaisesti tärkein oman talouden tulevaisuuteen vaikuttava tekijä (katso: 35 vuoden säästöt 10 vuodessa).

Muista riskit

Muista kuitenkin, että korot ovat nyt historiallisen matalat. Vertailun vuoksi korot 80–90-luvun taitteessa olivat yli 15 prosenttia, Helsingin keskustan asuntojen hinnat tippuivat keskimäärin 50 prosenttia (juppiasunnot sitäkin enemmän) ja pörssi 70 prosenttia. Voit toki myydä asuntosi korkojen noustessa, mutta muutkin voivat silloin olla samalla asialla, jolloin voi olla, että et saa rahojasi takaisin.

Joten…

Osta viihtyisä remontoitava asunto, joka on pienempi kuin mihin sinulla olisi varaa. Remontoi siitä mieleisesi. Lähde siitä, ettet koskaan myy asuntoasi. Sen voi myöhemmin laittaa vuokralle, jolloin saat vielä enemmän vetoapua talouteesi. Voit myös vuokrata asuntosi ulkomailla asumisen ajaksi. Varaudu myös ainakin 7 prosentin korkotasoon, jotta voit nukkua yösi levollisin mielin.

Jos rahaa on, sitä menee. Omistusasunnolla varmistat määrätietoisen säästämisen.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Componenta rahankeräyksellä kuiville?

Ti, 19/08/2014 - 22:56

Componenta on aloittanut laajan ja erikoisen rahoitusjärjestelyn, jossa on mielenkiintoisia piirteitä. Taustalla on yhtiön tukala rahoitustilanne, jota kuvaavat esimerkiksi ensimmäisen vuosipuoliskon lopun varsin poikkeukselliset tunnusluvut. Omavaraisuusaste oli vain 17,9 prosenttia ja net gearing peräti 282 prosenttia. Kun myös yhtiön maksuvalmius on ollut heikko, oli ryhdyttävä toimenpiteisiin lisäpääoman keräämiseksi sekä lainaehtojen lieventämiseksi. Jo viime perjantaina yhtiö toteutti 15 miljoonan euron suunnatun annin rajatulle määrälle sijoittajia. Niiden joukossa olivat pääomistajista toimitusjohtaja Heikki Lehtosen yhtiö Högfors-Trading sekä Erkki Etolan Etra Capital. Lisäksi ainakin Mandatum ja Ilmarinen merkitsivät osakkeita.

Suunnatussa annissa merkitsijöille tarjottiin osakkeita euron kappalehintaan. Merkintähinta on varsin edullinen verrattuna viime perjantain päätöskurssin 1,47 euroon tai edellisen päivän päätöskurssiin 1,63 euroon. Teoriassahan merkitsijät voisivat välittömästi myydä osakkeensa voitolla. Todellisuudessa edullisuus on hieman kyseenalainen yhtiön rahoitustilanteen vuoksi. Yhtiön oli pakko saada nopeasti uutta pääomaa, joten rutiiniluonteinen maininta siitä, että osakkeenomistajan merkintäetuoikeudesta poikkeamiselle oli yhtiön kannalta ”painava taloudellinen syy” ei tällä kertaa ollut kuollut kirjain. Monessa suunnatussa annissa ollaan liiankin innovatiivisia sen suhteen, mikä kelpaa painavaksi syyksi. Pääsäännön pitäisi edelleen aina olla, ettei osakkeita koskaan tarjota alihintaan muille kuin osakkeenomistajille ja vieläpä kaikille samassa suhteessa kuin heillä on ennestään osakkeita.

Componentan tapauksessa arvostelua lievittää myös 8.9.–12.9.2014 välisenä aikana järjestettävä suunnattu anti, jossa yleisölle tarjotaan enintään 53 miljoonaa osaketta samalla euron kappalehinnalla ja jossa vanhoilla omistajilla on osittainen etuoikeus uusiin osakkeisiin mahdollisessa ylimerkintätilanteessa. Tämä antiesitys hyväksyttäneen 5.9.2014 pidettävässä ylimääräisessä yhtiökokouksessa. Antiehdot ovat kuitenkin varsin erikoisia, sillä yhtiön joukkolainojen omistajilla on myös mahdollisuus merkitä osakkeita. Velkasijoittajien merkintähinnat ovat kuitenkin 1,30 euroa, 1,60 euroa tai 2,00 euroa joukkolainan etuoikeusasemasta riippuen. Korkein merkintähinta peritään vuosien 2009 ja 2010 pääomalainojen sekä vuosien 2012 ja 2013 hybridilainojen omistajilta.

Todellisuudessa merkintähintojen jyvittäminen voidaan tulkita näiden joukkolainojen osittaisena leikkauksena. Osa velkasijoittajista on sitoutunut vaihtamaan lainansa osakkeiksi, joista 76 prosenttia menee heille. Kun velkasijoittajien merkinnät hyväksytään täysimääräisesti myös ylimerkintätilanteessa, muille merkitsijöille saattaa jäädä liian vähän osakkeita kysyntään nähden. Käteisellä maksettava alhainen merkintähinta vetänee pörssikurssia pikku hiljaa alaspäin, joten kurssihyöty tuskin jää läheskään niin suureksi kuin miltä vielä tänään näyttää. Toisaalta on myös muistettava, että rahoitusjärjestely kokonaisuudessaan helpottaa tuntuvasti yhtiön tilannetta. Toimenpiteiden seurauksena yhtiön korollisten velkojen keskimaturiteetti pitenee noin vuodesta 4,5 vuoteen.

Kun sijoittaja miettii mahdollista osallistumista antiin, on hyvä tiedostaa, ettei kyseessä ole mikään arvo-osake. Viiteen vuoteen yhtiö ei ole pystynyt maksamaan osinkoa. Molemmat suunnatut annit johtavat lisäksi osakekannan merkittävään laimentumiseen, sillä osakkeiden lukumäärä voi nousta 29,3 miljoonasta osakkeesta 97,3 miljoonaan osakkeeseen, mikäli kaikki uudet osakkeet käyvät kaupaksi.

Laajemminkin kuin Componentan tapauksessa olisi mielenkiintoista pohtia minkälaisille sijoittajille tarjotaan mahdollisuus osallistua suunnattuihin anteihin silloin kun tarjotaan osakkeita alihintaan tai mahdollisesti muita etuja. Tällaisia voisivat olla pääseminen mukaan merkitsijäksi pääoma- ja hybridilainoihin, joille tunnusomaista on varsin korkea korko. Näiden lainojen etuoikeusasema on heikompi kuin muiden joukkolainojen mutta kuitenkin parempi kuin osakkeiden. Lisäksi nämä lainat syövät samasta kuormasta kuin osakkeet eli yhtiön vapaasta omasta pääomasta ja heikentävät siten yhtiön osingonmaksukykyä.

Suunnatut annit ovat hallinnollisesti kevyempiä, nopeampia ja halvempia järjestää kuin merkintäetuoikeusannit, jos ne suunnataan enintään sadalle sijoittajalle. Tästä syystä yhtiöt suosivat niitä pääomanhankinnassaan. Suunnatut annit eivät kuitenkaan yleensä ole osakkeenomistajien edun mukaisia. Aspo on kuitenkin hoitanut suunnatut pääomanhankinnat erittäin tyylikkäästi, josta monet muut yhtiöt voisivat ottaa oppia. Vaikka Aspo muiden yhtiöiden tapaan markkinoi suunnattuja anteja korkeintaan sadalle sijoittajalle, yhtiö on samalla ilmoittanut pörssitiedotteella aikomuksestaan hankkia pääomia, joten halukkaat ovat voineet ilmoittaa kiinnostuksestaan järjestäjälle. Aspolla on ollut tapana myös suosia osakkeenomistajiaan allokaatiossa.

Etuisuuksien tarjoaminen rajatulle sijoittajajoukolle ja järjestelyn nopeus ei välttämättä kuitenkaan ole kokonaisuudessa kannattavin vaihtoehto yhtiön omistajille, vaikka kulut olisivatkin huokeammat. Kokonaisuus saattaa osoittautua huomattavasti kalliimmaksi. ThyssenKrupp myi omistamansa Outokummun osakkeet rajatulle sijoittajajoukolle 87 prosentin alennuksella viime vuoden lopulla (ks. Perin outo suurkauppa Outokummun osakkeilla ja Ihmetystä riittää Outokummun suurannista).

Kauppa on jaksanut ihmetyttää meitä. Outokummun johto on kiistänyt, että sillä olisi mitään tekemistä osakekaupan kanssa. Kun ilmaisia lounaita ei ole olemassa, voi ihmetellä kuka rahoitti osakkeiden alennuksen. Toinen kysymys, joka saa vielä vähemmän huomiota, on, että millä perusteella rajattu sijoittajajoukko valikoituu. Outokummun osakkeita myydessä olisi olettanut, että niitä tarjotaan mahdollisimman suurille sijoittajille, joilla on mahdollisuus ostaa suuria määriä kun kaupan oli melkein kolmasosa Outokummun osakekannasta. Suomen kaikista rahastoperheistä vain kaksi pikkutekijää, Visio (kaksi rahastoa) ja säästöpankit (neljä rahastoa), pääsivät osalliseksi tästä edusta. On mielenkiintoinen yksityiskohta, että Vision toimitusjohtajan veli on Outokummun johtoryhmän jäsen.

Omistamme Aspon ja Outokummun osakkeita.

Kim ja Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ilmaisen rahan taikaa

Ma, 18/08/2014 - 09:07

Mistä tietää, että yrityksen tekemä investointi tuottaa lisäarvoa osakkeenomistajille? Vastaus kuuluu: silloin kun investoinnista saatu tuotto ylittää siihen sijoitetun oman pääoman ja velkarahan kustannukset. Yleensä oman pääoman kustannus on yritykselle kalliimpi kuin velkarahan kustannus, sillä omistajat ovat konkurssitilanteessa aina velkojia heikommassa asemassa. Lisäksi velkarahan käyttö tarjoaa verohyötyjä, sillä lainojen korot ovat verovähennyskelpoisia. Jos vedetään hieman mutkia suoriksi, voidaan todeta, että mitä alhaisempi korkotaso velkamarkkinoilla on ja mitä suuremman osan investoinnista yritys pystyy rahoittamaan velalla, sitä alhaisemmat pääoman kustannukset investoinneilla on. Alhaiset pääoman kustannukset puolestaan tarkoittavat sitä, että yrityksellä on enemmän investointimahdollisuuksia, sillä pääoman kustannukset on helpompi ylittää investoinnista saaduilla tuotoilla.

Olemme viimeisten vuosien aikana saaneet nauttia ultra-alhaisesta korkotasosta lähestulkoon kaikkialla teollistuneessa maailmassa. Elvytys- sanasta on tullut pysyvä ilmiö, vaikka sana määritelmänsä mukaisesti tarkoittaakin vain jotain väliaikaista. Hyvän luottokelpoisuuden omaaville globaaleille suuryrityksille lainarahasta on tullut käytännössä ilmaista, mikäli korkoja mitataan reaalisesti. Äkkiseltään voisi luulla, että ilmainen velkaraha tarjoaisi suurille yrityksille, joilla ei ole ongelmia lainarahan saannin suhteen, suorastaan unelmamahdollisuuden investoida uusiin tulonlähteisiin ja näin kasvattaa omistaja-arvoa. Halvan velkarahan lisäksi investointeja voitaisiin rahoittaa ylitsepursuavista kassavaroista, eikä yritysten tarvitsisi välttämättä turvautua uusien osakkeiden liikkeelle laskuun. Keskuspankit ovat luvanneet pitää reaalikorot negatiivisena vielä pitkään, joten ainakaan konsensusnäkemysten mukaan pääoman kustannukset eivät ole vielä pitkään aikaan nousemassa.

Kaikesta tästä huolimatta emme ole koko ilmaisen velkarahan aikakaudella nähneet minkäänlaista investointibuumia juuri millään merkittävällä toimialalla. Varsinkin pääomaintensiivisillä toimialoilla trendi on ollut pikemminkin päinvastainen. Olkoon kyseessä sitten öljyteollisuus, sähköyhtiöt, kaivosteollisuus, konepajat tai vaikka useimmat kulutustuotteiden valmistajat, kaikki tuntuvat painottavan investointien karsimista ja fokusoinnin keskittämistä ydintoimintoihinsa (ts. ei-ydintoimintojensa myyntiä).

Uusien investointien sijaan ainakin S&P 500-indeksin yhtiöt ovat löytäneet parempaa käyttöä suurille kassavaroilleen sekä velkarahalleen, nimittäin omien osakkeiden takaisinostot. Peräti 85%:lla indeksin yhtiöistä on viime vuosien aikana ollut yksi tai useampi takaisinosto-ohjelma. Vuosittaiset takaisinostot ovat Goldman Sachsin mukaan olleet 2010-luvun aikana volyymiltaan noin 3% kaikkien indeksin yhtiöiden yhteenlasketusta markkina-arvosta (tässä kirjoitus aiheesta). Rahamääräisesti katsottuna takaisinostot ovat koko ajan kasvaneet, sillä yhtiöiden markkina-arvot ovat nousseet. Massiiviset takaisinosto-ohjelmat ovat auttaneet S&P 500-yhtiöitä pitämään P/E-luvut maltillisena ja lähellä historiallista keskiarvoa. Näin massiiviset takaisinosto-ohjelmat tuskin olisivat toteutuneet ilman alhaista korkotasoa. Mikäli olet omistanut parin viime vuoden aikana esimerkiksi Applen tai IBM:n osakkeita, on tämä ollut tehokas tapa päästä hyötymään nollassa matelevista koroista ilman, että itse menisit pankkiin nostamaan lainaa. Tämä siitä syystä, että nämä yhtiöt ovat voineet nostaa lainaa negatiivisella reaalikorolla ja ostaa tällä lainarahalla omia osakkeitaan, mikä on nostanut yhtiöiden osakekohtaista tulosta. Omien osakkeiden ostot ovat olleet myös yhtiöiden johdolle hyvä keino nostaa omia osakekurssin kehitykseen sidottuja bonuksiaan. Johdon nostamat bonukset ovat heille itselleen pysyvää tuloa, jota kukaan ei heiltä voi jälkeenpäin ottaa pois. Osakkeenomistajan saama hyöty takaisinostoista puolestaan voi jäädä vain väliaikaiseksi jos kurssit alkavat voimakkaasti laskea.

Yritykset ovat hyötyneet alhaisesta korkotasosta myös monilla epäsuorilla tavoilla. Liiketoimintojen myynneistä, eli divestoinneista, saadut myyntihinnat voivat nousta sitä korkeammaksi, mitä enemmän ja mitä halvempaa lainarahaa ostajalla on käytettävissään. Jos esimerkiksi iso ja tunnettu yritys divestoi arvokasta omaisuuttaan ja ostajana on jokin suuri pääomasijoittaja, jolla on pankkeja jonoksi asti myöntämässä lähes ilmaista lainaa ostoa varten, on hyvin todennäköistä, että pääomasijoittaja pystyy maksamaan huippukorkean hinnan kauppakohteesta. Tätä kautta myyjä saa divestoinnistaan todellista arvoaan korkeamman hinnan, jonka se voi maksaa osinkona omistajilleen. Ostajallekin kauppa on kannattava niin kauan kuin sen rahoittajat tyytyvät poikkeuksellisen mataliin korkoihin eivätkä vaadi merkittäviä kassavirtaa heikentäviä lainan lyhennyksiä.

Kaikkein suurimmat hyötyjät ilmaisen rahan aikakaudesta ovat olleet Wall Streetin finanssijätit. USA:n keskuspankki FEDin toimet ovat tulleet kuin lahjana näille pankeille. FED toteuttaakin hyvin menestyksekkäästi aivan alkuperäistä tehtäväänsä vuodelta 1913 (Federal Reserve Act:n mukaisesti), joka ei liittynyt inflaation torjuntaan eikä työllisyystilanteen parantamiseen, vaan ennen kaikkea pankkien tukemiseen ja niiden vaikeuksista pelastamiseen (“Lender of the last resort”).

Tässä yksi esimerkki siitä, miten isoille pankijäteille lahjoitetaan ilmaisia windfall-tuottoja käytännössä. USA:n lliittovaltio laskee liikkeelle huutokaupassa velkakirjan, jonka iso pankki, sanotaan vaikka JP Morgan ostaa. JP Morgan tietää, että keskuspankki FED tulee Quantitative Easing-ohjelmansa mukaisesti ostamaan velkakirjan siltä lyhyen ajan kuluttua, joten JP Morganin ei tarvitse ottaa minkäänlaista riskiä ostamansa valtionlainan suhteen. FED ostaa valtionlainan JP Morganilta pienellä preemiolla verrattuna hintaan, minkä se oli aikaisemmin maksanut lainahuutokaupassa. Tätä kautta JP Morganille syntyy täysin riskitön tuotto. Valtionlaina siirtyy FEDin taseeseen ja FED antaa JP Morganille dollareita, jotka se luo täysin tyhjästä. Transaktiosta saadut rahat JP Morgan tallettaa takaisin FEDiin. Tästä talletuksesta JP Morganille maksetaan korkoa. Quantitative Easing-ohjelman vaikutukset reaalitalouteen ovat olleet kyseenalaisia, mutta on selvää, että ainakin Wall Street on tästä rahanjaosta hyötynyt.

Ilmaisella rahalla on yksi oleellinen heikkous – se tulee aina velan muodossa. Vaikka velan kustannus olisikin mitättömän pieni, on se silti eri asia kuin kuvainnollisesti helikopterista pudotettu raha, josta ei jää mitään takaisinmaksuvelvoitteita. Jokaisella yrityksellä, kotitaloudella ja valtiolla on olemassa tietty psykologinen raja, jonka ylityttyä niiden velanottohalukkuus loppuu, sillä liiallinen velkaantuminen alkaa lisäämään pelkoja velan takaisinmaksukyvystä. Vaikka teoreettisesti talouskasvua pystyttäisiinkin ylläpitämään jatkuvalla velan kasvulla, ei se todellisuudessa tule koskaan onnistumaan, sillä luottamus velallisen kykyyn vastata velvoitteistaan häviää aina jossain vaiheessa. Myös velallinen itse alkaa ennemmin tai myöhemmin pelkäämään liiallista velkaantumista. Kun velkamäärät kasvavat liian suuriksi, ei ole enää merkitystä saako uutta velkaa ilmaiseksi tai jopa negatiivisella korolla. Seurauksena on velan kysynnän romahdus. Tästä syystä velkavetoinen talouskasvu päättyy yleensä ns. Minsky-momenttiin (termi tulee taloustieteilijä Hyman Minskyn mukaan), jossa sekä velanottajilta että velanantajilta loppuu usko velkojen takaisinmaksuun ja velkojen vakuusarvoja aletaan yleisesti kyseenalaistamaan. Ilmaisen rahan taika ei siis voi jatkua ikuisesti, ainakaan niin kauan kun se tulee velan muodossa.

Uskon, että edellä kuvaamistani psykologisista tekijöistä johtuen keskuspankkien määrällinen elvytys ja velkarahan hinnan alentaminen eivät tule johtamaan pysyvään talouden elpymiseen. Velkarahalla on nopeasti laskeva rajahyöty ja ongelmat eivät ole muutenkaan velan tarjonnan puolella. Ongelmana on ennen kaikkea velan kysynnän puute, mistä johtuen keskuspankit ja kaupalliset pankit joutuvat keksimään yhä vain “innovatiivisempia” keinoja saada kotitalouksia ja yrityksiä velkaantumaan. Keinoja ovat muun muassa luotonantokriteerien höllentäminen ja säästämisestä rankaiseminen negatiivisten reaalikorkojen muodossa. En kuitenkaan pidä todennäköisenä, että velkavetoinen talouskasvu voi enää jatkua. Talouden velkamäärät ovat yksinkertaisesti niin suuria, että lisävelanottohalukkuus tulee vain laskemaan. Tästä syystä määrällisen elvytyksen aloittaminen tuskin toisi merkittävää piristysruisketta Eurooppaan. Vienti saattaa hetkellisesti piristyä, mikäli euro devalvoituu, mutta ratkaisua rakenteellisempiin ongelmiin ei ilmaista velkaa luomalla saada aikaan.

Korkojen manipulointi ja muut rahapoliittiset elvytystoimet ovat onnistuneet piilottamaan taakseen monet vakavat rakenteelliset ongelmat. Kipeitä päätöksiä ollaankin pystytty siirtämään koko ajan eteenpäin. Mutta kuten sanonta kuuluu: vasta kun veden pinta laskee tarpeeksi alas, nähdään kuinka moni on uinut ilman uimahousuja. Toisin sanoen vasta kun korkotaso alkaa palautumaan normaalille tasolle, nähdään mitkä pankit, yritykset, valtiot ja kotitaloudet ovat todellisuudessa taloudellisesti elinkelpoisia. Nähtäväksi jää tuleeko yritysten investointihalukkuus elpymään aikana, jolloin niiden pääoman kustannukset nousevat. Sitä sopii toivoa. Toistaiseksi jatkamme nykyistä ilmaisen rahan aikakautta, joka pidemmän päälle alkaa sumentamaan todellisuudentajua. Velalla kuuluisi aina olla mahdollisimman markkinaehtoisesti määräytyvä hinta, joka kuvastaa oikealla tavalla eri hankkeiden riskejä.

 

*********************************************************

Seuraa Twitterissä @timotikkala

Haluaisitko minun kirjoittavan jostain tietystä taloudellisesta ilmiöstä tai raaka-aineesta? Lähetä ehdotus minulle sähköpostilla (tikkala.timo85(at)gmail.com)

Kuvan lähde: Shutterstock.com

 

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Nokian mieletön tulevaisuus?

La, 16/08/2014 - 00:47

Monet ovat haukkuneet nyky-Nokian tylsäksi kaapelifirmaksi. Myytyään seksikkäät, kuluttajan kosketeltavissa olevat kännykät, jäljelle jäi paitsi kaapelia, joitain huonosti toimivia “wifi-laitteita” ja toisarvoinen karttapalvelu, joka ei voisi Googlea vähemmän kiinnostaa. Silti Nokia ei jakanut kännykkäbisneksen myynnistä saatauja rahoja osinkoina. Mitä nyky-Nokialla on mielessä?

Mainonta siirtynyt paperilta verkkoon

Google, Facebook, TripAdvisor ja muut tekevät jo tänään usean miljardin liikevaihtonsa mainonnalla. Näin tietenkin siksi, että me kuluttajat vietämme yhä suuremman osan ajastamme netissä, tavalla tai toisella. Tähän ovat osaltaan vaikuttaneet älypuhelimet, jotka ovat tuoneet verkon ja sen mahdollistamat palvelut taskuihimme.

Taskuistamme löytyy paitsi napanuora jopa toiselle puolelle maailmaa, myös uutisia, musiikkia, videota, televisiota, elokuvaa, tiedostopalveluita (Dropbox, Younited), hakupalveluja (Google, Yahoo), kuvapalveluja (Instagram, Flickr, YouTube), viestintäpalveluita (Twitter, Facebook), suosituksia huonojen palveluiden välttämiseksi (FourSquare, TripAdvisor) ja muita sijaintiisi perustuvia karttapalveluita. Kaikissa näissä palveluissa on mainonnan mahdollisuus.

Porakoneita ja huulipunaa

Mainonnan suurin haaste ei siten enää vaikuttaisi olevan tavoitettavuus vaan mainonnan oleellisuus viestin vastaanottajalle. Iskuporakonetarjous kiinnostaa teinityttöä yhtä paljon kuin meikki raksamiehiä. Epäoleellista mainosvirtaa on jo niin paljon, että nykykuluttaja sivuuttaa sen jo kohtalaisen menestyksekkäästi. Toisaalta vastaanottajan kannalta oleelliset viestit tuovat lisäarvoa. Esimerkiksi viesti Victoria’s Secretin alennusmyynnistä vaikuttaa teiniin (ainakin hänen kannaltaan) oleellisella tavalla. Tässä piilee nykymainonnan haaste: miten kohdistaa tiettyä vastaanottajaa kiinnostavat viestit juuri hänelle?

Sinunlaisia suosituksia

Lisäksi myös esimerkiksi ravintolasuositusten ongelma on se, että meitä suosittelijoita on niin värikäs kaarti. Nuoriso tykkää tietyistä paikoista, eläkeläiset toisista. Duunarit hakevat rehellistä ruokaa kohtuuhintaan, hienostelijat ravintolakäynnistään elämyksiä, joita tavallinen ihminen ei tiedä ruuasta olevan saatavilla. Toiset ottaisivat rasvattoman ravinnon vaikka suonensisäisesti. Kaikki kuitenkin toivomme, että ravintola löytyy jostain läheltä.

Kuluttajasta tarvitaan siis aimo pläjäys taustatietoa, ennen kuin mainontaa tai suosituksia voisi edes kuvitella kohdistettavan tarkoituksenmukaisesti.

Lisättyä todellisuutta

Teknologian kehittyessä sijaintisi, kiinnostuksesi, suosituksesi ja kulutuskäyttäytymisesi ohjaa sinulle kohdistuvaa mainontaa. Siten lähitulevaisuudessa kännykkään, silmälaseihin tai piilareihin heijastetaan viestejä tarjouksista, jotka kiinnostavat juuri sinua. Kun esimerkiksi kävelet ostoskeskuksessa, liikkeiden mainokset heijastetaan laseihisi reaaliaikaisesti sen mukaan, mihin katseesi kohdistat (tätä kutsutaan lisätyksi todellisuudeksi, Augmented Reality). Esimerkiksi näyteikkunassa saattaa pyöriä infomainos harrastukseesi liittyvästä uudesta välineestä ja sen ylivoimaisuudesta. Curling-harrastajana saat tiedon urheiluliikkeessä alennusmyynnissä olevista jääharjoista. Kun käännät päätäsi toisen liikkeen suuntaan, animoitu 3d-henkilö näyttäisi seisovan suklaapuodin edessä, kertoen juuri sinulle, että nyt olisi Norsunluurannikon kaakaopavuista tehtyä suklaata tarjouksessa. Osallistuithan viime viikolla suklaa-tastinkiin. Samassa tilassa olevien muiden ihmisten ruuduilla pyörii ihan eri jutut, koska heillä on, juuri niin, omat juttunsa.

Tätä kehitystä ajaa kilpailu euroistasi. Kyse ei ole niinkään siitä, että kuluttaisit enemmän, vaan siitä, että kuluttaisit tarkemmin. Minusta tämä on arvokasta.

Miten tämä liittyy Nokiaan?

Yllä esitetyn näkemyksen toteuttamiseksi tarvitaan varsinkin kahta asiaa: huikeaa langatonta datansiirtokapasiteettia ja tarkkaa sisätilapaikannusta. Nokian kolme jalkaa ovat nykyään mobiili laajakaista, Technologies (patenttisalku) ja Googlen kanssa ihan oikeutetusti kilpaileva HERE-karttapalvelut. Yhä tehokkaampien langattomien yhteyksien lisäksi Nokia on jatkanut panostustaan paikannuspalveluihin, muun muassa perustamalla tähän tarkoitukseen 100 miljoonan dollarin Connected Car -rahaston ja ostamalla Desti-nimisen paikannushakuyhtiön. Sisätilapaikannus on osoittautunut haasteelliseksi, mutta esimerkiksi Oulun yliopistosta alkunsa saaneeesta, maan magneettikenttää hyödyntävästä paikannusjärjestelmästä, saattaa olla apua. Palikat tulevaisuuden valloittamiseksi on olemassa.

Mahdoton haaste?

Voiko nyky-Nokia tehdä muinais-Nokiat ja ampaista Huawein, Ericssonin ja Alcatel-Lucentin ohi kohti rajatonta menestystä? Nyky-Nokialla on käytännössä kaikki edellytykset tehdä futuristiselta kuulostavasta huomisesta nykypäivää. Käteistäkin löytyy yritysostoja varten muutaman miljardin euron edestä.

Ei tarvitse olla rakettitieteilijä ymmärtääkseen, että tulevaisuuden sisätiloissa sinkoilee räätälöityä dataa valtavia määriä.  Pystyykö Nokia hyödyntämään tätä muutosta kilpailijoitaan paremmin ja kannattavammin, jää nähtäväksi. Verkkobisnes ei kuitenkaan koskaan ole ollut näin seksikästä.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ulkomainen osinko vaatii veronsa

To, 14/08/2014 - 16:24

Sijoitatko suoraan ulkomaisiin osakkeisiin? Ulkomailta saadut arvopapereiden luovutusvoitot verotetaan tavallisesti vain Suomessa, mutta ulkomaisille osinkomaksuille tehdään lähdemaassa ennakonpidätys, joka ei välttämättä vastaa Suomen ja lähdemaan välistä verosopimusta. Ennakonpidätys saatetaan toteuttaa lähdemaan omien veroprosenttien mukaan. Liikaveron palautusta voi tosin hakea myös takautuvasti. Onko sinulla tuhansien eurojen potti odottamassa oikaisua?

Verotuksen periaate

Jos osinkoa jakava yhtiö on EU-maasta tai sellaisesta valtiosta, jonka kanssa Suomella on osinkoihin sovellettava verosopimus (osinkoverokohtelu sisältyy yleensä tuloverotusta käsitteleviin sopimuksiin), osinkoveron lopullinen määrä vastaa suomalaista osinkoverotusta. Silloin ulkomaisista osingoista peritään ulkomailla lähdevero, joka on suuruudeltaan Suomen ja lähdevaltion verosopimuksessa määritetty prosenttiluku. Tämä prosenttiluku hyvitetään Suomeen maksettavasta verosta, jolloin sinulle jää maksettavaksi lähdeveron ja suomalaisen osinkoveron erotus.

Esimerkki: Suomessa osinkoveroprosentti on 30 aina 40000 euron osinkotuloon asti, jonka ylittävältä osalta veroprosentti on 32. Listatuista yhtiöistä saaduista osingoista kuitenkin vain 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa.  Jos saat 100 euron osinkotuoton suomalaisesta yhtiöstä, maksat siis 100 x 85 % x 30% = 25,5 euroa veroa. Jos saat saman osinkotuoton ulkomailta ja valtioiden välisessä verosopimuksessa lähdeveroksi on määritetty 15 prosenttia, yrityksen kotivaltion on tarkoitus ottaa ennakkopidätyksenä 15 euroa. Silloin sinulle tuloutuisi 85 euroa josta vielä joudut maksamaan 25,5 – 15 = 10,5 euroa Suomen valtiolle. Esimerkissä maksat siis saman veron, tuli osinkotuotto sitten Suomesta tai ulkomailta.

Osinkoverotus käytännössä

Tähän yksinkertaiseen käytäntöön saattaa syntyä mutkia matkaan rahoitusmarkkinoiden rakenteesta johtuen. Omistamasi ulkomaiset osakkeet, esimerkiksi Orange, saatetaan säilyttää yhteisillä säilytystileillä* muiden ulkomaalaisten omistamien Orangen osakkeiden kanssa, jolloin lähdemaan veroviranomainen ei voi tietää keitä osakkeiden lopulliset omistajat ovat (beneficial owner). Näin he eivät tiedä omistaako osakkeet yksityinen henkilö, säätiö, rahasto vai yritys tai edes sitä, minkä maalainen omistaja on. Silloin ulkomaisten veroviranomaisten ennakonpidätykset saattavat mennä suurimman mahdollisimman veroprosentin mukaan.

Ranska käy hyvästä (tai oikeastaan erittäin huonosta) esimerkistä. Siellä osingoille tehdään normaalisti 30 prosentin ennakonpidätys, mutta koska Suomella on Ranskan kanssa verosopimus, joka määrittää lähdeveron nollaksi, ennakonpidätystä ei pitäisi tehdä. Mutta jos sinun ja muiden kansalaisuuksien omistamat osakkeet säilytetään samalla säilytystilillä, ranskalainen verottaja ei osaa huomioida Suomen kanssa tehtyä verosopimusta sinun osinkojesi osalta.

Lisäksi ainakin suomalaisilla on ranskalaisten yksityishenkilöiden tavoin oikeus veronhyvitykseen (avoir fiscal). Alun perin jaetun osingon ja verohyvityksen yhteismäärästä suomalainen sijoittaja maksaa sitten 15 prosentin veron Ranskaan (katso verosopimus, 10 artikla, kohta 3 a). Tätä ei hyvitetä Suomen verotuksessa, koska verosopimuksen mukaan (10 artikla, kohta 1) lähdeveron pitäisi olla nolla.

Avoir fiscal -verohyvitystä voi kuitenkin hakea Ranskan valtionrahastosta (Trésor) ja mahdollisen 30 prosentin ennakkopidätyksen palautushakemuksen voi lähettää sikäläiselle verottajalle.

Maassa maan tavoin

Eri maista tulevien osinkojen verotuskäytännöt eroavat toisistaan valtavasti. Esimerkiksi Yhdysvalloista, Englannista ja muista Pohjoismaista lähtöisin olevien osinkojen verokohtelu on kohtalaisen suoraviivaista, kun taas Saksassa takkiin tulee ainakin 5,5 prosentin solidaarisuusveron muodossa, joka ei sisälly Suomen ja Saksan väliseen verosopimukseen.

Verosopimuksettomat maat

Jos saat osinkoa muusta maasta kuin EU- tai verosopimusvaltiosta, osinko on kokonaan veronalaista ansiotuloa. Suomella ei esimerkiksi ole voimassa olevaa verosopimusta Hong Kongin kanssa, joten sieltä kotiutuvat osinkotuotot verotetaan ansiotuloprosenttisi mukaan.

Mitä tehdä?

Verosopimusvaltioiden kohdalla voi vertaila verosopimuksissa mainitun lähdeveromäärän ja kyseisen maan ennakonpidätyskäytäntöjen (withholding tax) eroavaisuutta. Jos ennakonpidätysprosentti ylittää verosopimuksessa mainitun lähdeveron määrän, on olemassa riski, että osingosta on otettu/ otetaan liian suuri ennakonpidätys. Silloin liikaveron palautushakemuksien tehtailu voi osoittautua hyvinkin kannattavaksi puuhaksi.

Helpoiten pääsee sijoittamalla (kustannustehokkaisiin) sijoitusrahastoihin.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Muut lähteet: www.vero.fi, www.finlex.fi

* Osakevälittäjäsi (esimerkiksi Nordnet) ulkoistaa asiakkaidensa arvopaperisäilytyksen ulkoiselle säilyttäjälle (yleensä paikallinen pankki, esimerkiksi Handelsbanken, SEB, Nordea), joka puolestaan ulkoistaa ulkomaisten arvopapereiden säilytyksen edelleen, arvopaperin liikkeeseenlaskijan kotimaiselle alasäilyttäjälle (jenkkiyhtiöiden osalta esimerkiksi Citibank, Goldman Sachs, Bank of New York). Alasäilyttäjä ei tiedä kuka arvopaperit loppukädessä omistaa, koska (osakevälittäjän käyttämän) säilytyspankin kaikkien asiakkaiden osakkeet säilytetään samalla tilillä.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Nokian Renkaat – laatuyhtiö Venäjä-riskiä sietävälle sijoittajalle

Ti, 12/08/2014 - 22:00

Kerroin edellisessä blogimerkinnässä olevani lähellä Nokian Renkaiden osakkeen osto-ohjelman käynnistämistä. Pidin tuolloin 28 euron kurssia kuitenkin edelleen liian korkeana suhteessa omaan pitkän aikavälin tuottotavoitteeseeni. Q2-raportin lähestyessä kurssilasku kiihtyi ja lopulta kaikki odotukset alittanut 8.8. julkaistu osavuosikatsaus sai osakkeen todelliseen syöksykierteeseen. Tulosjulkistuspäivän päättyessä osake oli laskenut 23,44 euroon.

Millaiselta yhtiön arvostus nyt näyttää? Entä olenko jo aloittanut osto-ohjelmani, kuten aikaisemmin vihjailin? Tämän kerran blogimerkinnässä tarkoitukseni on laatia analyysi yhtiön liiketoiminnasta, suorittaa osakkeen arvonmääritys ja kuvata lyhyesti miten oma osto-ohjelmani on tähän mennessä edennyt.

 

Yleistä

Nokian Renkaat on rengasvalmistajana, joka keskittyy pohjoisen vaikeisiin olosuhteisiin suunnattuihin tuotteisiin (talvirenkaisiin). Henkilö- ja kuorma-autojen sekä raskaiden työkoneiden renkaita markkinoidaan pääosin alueilla, joissa on lunta, metsää ja vuodenaikojen vaihtelusta johtuvat vaativat ajo-olosuhteet. Nokian Renkaat on organisoitunut neljään eri liiketoiminta-yksikköön, jotka ovat Henkilöautonrenkaat, Kuorma-autonrenkaat, Raskaat Renkaat ja Vianor (oma jakeluyhtiö). Yhtiön päämarkkina-alueita ovat Venäjä ja Pohjoismaat, mutta se toimii myös Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Nokian Renkaat on selvä markkinajohtaja päämarkkina-alueillaan.

 

Omistus ja johto

Omistukseen liittyvä analyysini on melko suoraviivainen. Jaan yhtiöt kolmeen luokkaan: kasvollisesti omistetut, instituutioiden omistamat ja valtion omistamat yhtiöt. Lähtökohtaisesti pidän ensiksi mainittua vaihtoehtoa parhaimpana, viimeistä huonoimpana. Nokian Renkaiden pääomistaja on kilpaileva rengasvalmistaja Bridgestone (15 % osuudella), jonka jälkeen omistus on jakautunut pääosin suomalaisille eläkeyhtiöille ja rahastoille (Varma 6,7 %, Ilmarinen 2,5 %, Nordea 1,7 %, Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo 1,1 %, Valtion Eläkerahasto 0,9 %, Mandatum 0,9 %, OP-rahastot 0,8 %) eli tilanne ei ole paras mahdollinen, mutta onnekseni vältyn tällä kertaa valtion yhtiökumppanuudelta. Ulkomaalaisomistus on kokonaisuudessaan 62,6 % (osuudet 31.3. tilanteen mukaiset).

Johtoon liittyvä analyysini on myös hyvin yksinkertainen. Ensiksikin käyn läpi hallituksen, toimitusjohtajan ja ylimmän johdon omat osakeomistukset yhtiössään. Haluan, että johto on sitoutunut yhtiöönsä merkittävällä omistuksella, jolloin voin olla vakuuttunut johdon intressien vastaavan omiani. Tämän jälkeen tutustun toimitusjohtajan ja ylimmän johdon työhistoriaan. Mitä pidempään johto on palvellut nykyistä työnantajaansa, sitä parempi. Yhtiön sisältä nousevat toimitusjohtajat ja pitkät työurat saman yhtiön palveluksessa kertovat vahvasta yrityskulttuurista. Heikko yrityskulttuuri karkottaa johtajat nopeasti, vahva kulttuuri luo ilmapiirin ja hengen, jossa niin johto kuin työntekijätkin viihtyvät pitkään. Totta kai pyrin myös ”tutustumaan” hallituksen puheenjohtajaan ja toimitusjohtajaan tarkastelemalla heidän track recordiaan (mm. aiempi menestys eri yhtiöissä, viestinnän avoimuus ja luotettavuus), mutta tämä on monesti haastavaa ja melko subjektiivista. Nokian Renkaiden hallituksessa puhetta johtaa Petteri Walden (osakkeita 14 343 kpl), joka on toiminut hallituksessa vuodesta 2005 alkaen. Toimitusjohtaja Kim Gran (osakkeita 19 000 kpl) on ollut yhtiön palveluksessa vuodesta 1995 alkaen, vastannut yhtiön operatiivisesta toiminnasta vuodesta 2000 alkaen ja istunut hallituksessa vuodesta 2002 asti. Granin johtamistaidoista sijoitaja ei kuitenkaan enää pääse nauttimaan, sillä uudeksi toimitusjohtajaksi on nimitetty Ari Lehtoranta, joka tulee Koneesta. Ylimmän johdon osakeomistukset ovat suhteellisen vaatimattomia (hyvä tietysti, että niitä ylipäätään on), mutta lähes kaikilla johtoryhmän jäsenillä on pitkä tausta yhtiössä. Tämä viestii hyvästä yrityskulttuurista. Lehtorannasta minulla ei ole minkäänlaista kuvaa ja täytyy tiedostaa, että johtajanvaihdos on aina jonkinlainen epäjatkuvuuskohta. Kim Granilla on ollut vakuuttava track record ja häntä voidaan pitää yhtenä Suomen parhaista yritysjohtajista, joten ainakin itselleni uutinen johtajanvaihdoksesta oli jonkinlainen pettymys. Mutta aika näyttää lunastaako Lehtoranta häneen kohdistamani odotukset.

 

Markkina ja liiketoimintaympäristö

Seuraavaksi tarkastelen Nokian Renkaiden tuotemarkkinaa ja liiketoimintaympäristöä rakenteellisesta pidemmän aikavälin näkökulmasta. Lyhyellä aikavälillä suhdanteet vaikuttavat merkittävästi yhtiön liiketoimintaan, mutta sijoittajana olen kiinnostunut pidemmistä trendeistä ja kasvun taustalla vaikuttavista ajureista.

Autonrengasmarkkinan koko on globaalisti noin 200 miljardin euron luokkaa, mutta tämä ei tietenkään ole oikea vertailukohta Nokian Renkaille, joka on keskittynyt kapeaan segmenttiin ja vain tietyille maantieteellisille alueille. Siksi tarkastelen markkinoiden kokoa ja yhtiön asemaa alueittain.

Venäjällä pidemmän aikavälin kasvun moottorina toimii maan vaurastuminen ja ihmisten ostovoiman paraneminen. Tämä kehitys vaikuttaa erityisen positiivisesti kuluttajatuotteiden, joita autonrenkaatkin ovat, kysyntään. Vaikka nykyinen poliittinen ilmapiiri on synkkä ja venäläisten kuluttajien ostohalukkuus hetkellisesti tämän myötä laskenut, ei trendissä ole tapahtunut mitään muutosta. Viime vuonna Venäjällä myytiin yhteensä 40 miljoonaa henkilö- ja pakettiautonautonrengasta, joista 23 miljoonaa oli talvirenkaita. A-segmentin (kalliimpien premium-renkaiden) markkinan odotetaan kasvavan keskimäärin 6-8 % vuodessa, kuten myös keskihintaisten B-segmentin renkaiden. C-segmenttissä (halparenkaissa) kasvuodotus on maltillisempi (2-3 % p.a.), sillä vaurastuva keskiluokka siirtää ostojaan koko ajan laadukkaampiin renkaisiin. Nokian Renkaiden tuotemix painottuu A- ja B-segmenttiin, mikä on johtanut erinomaiseen keskihintaan. Koko markkinan arvo oli viime vuonna noin 2 miljardia euroa, mikä tarkoittaa 50 EUR keskihintaa. Nokian Renkaiden keskihinnat ovat selvästi tätä korkeammat.

Kuten jo todettu, Nokian Renkaat on Venäjällä selvä markkinajohtaja. Prosentuaaliset osuudet riippuvat käytetystä markkinasta (puhutaanko esim. kaikista henkilöautonrenkaista vai ainoastaan talvirenkaista vai kenties vain premium-renkaista), mutta laajassakin tarkastelussa voidaan markkinaosuutena pitää noin 30 %. Päätuotesegmenteissa osuus on huomattavasti suurempi.  Venäjä tuo tällä hetkellä (2013) 34 % yhtiön kokonaisliilkevaihdosta. Lyhyemmällä aikavälillä (Venäjän markkinan supistuessa tänä ja mahdollisesti vielä ensi vuonna ja Keski-Euroopan ja Pohjois-Amerikan kasvaessa nopeasti) Venäjän merkitys tulee pienenemään, mutta pidemmällä horisontilla Venäjä tulee olemaan avainasemassa yhtiön kasvutarinassa. Tällä hetkellä Nokian Renkailla on Venäjällä 630 omaa Vianor-myymälää sekä  3 400 kumppanimyymälää.

Nokian Renkaiden analyysissa päähuomio kohdistuu luonnollisesti Venäjälle, mutta tarkastellaan lyhyesti myös muita markkina-alueita. Pohjoismaissa (Suomi, Ruotsi, Norja) henkilö- ja pakettiautonrenkaiden markkina on volyymilla mitattuna 10 miljoonaa kappaletta, joista talvirenkaita on 6 miljoonaa. Markkinan kasvun odotetaan olevan 1-3 % vuodessa. Yhtiön liikevaihdosta 36 % tulee pohjoismaista (vuonna 2013). Keski-Euroopassa Nokian Renkaat on pieni peluri vain noin 4 % markkinaosuudella (9 % talvirenkaissa). Markkina kuitenkin kasvaa tällä hetkellä nopeasti (kaksinumeroisilla prosenteilla). Kokonaismarkkinan koko on Keski-Euroopassa noin 230 miljoonaa kappaletta, joista talvirenkaita on 69 miljoonaa. Keski-Eurooppa tuo 22 % Nokian Renkaiden liikevaihdosta (2013). Pohjois-Amerikkassa yhtiön asema on heikoin markkinan tuodessa 8 % liikevaihdosta. Keski-Euroopan tapaan Pohjois-Amerikka kuitenkin kasvaa tällä hetkellä hyvin.

Kuten todettu, rengasmarkkinan rakenteelliset elementit ovat kunnossa, mutta erityisesti Venäjällä lyhyen aikavälin riskejä voidaan pitää merkittävinä. Kasvun odotetaan olevan tahmeaa Ukrainan kriisin ja USA:n sekä EU:n asettamien sanktioiden johdosta. Venäläiskuluttajien heikosta luottamuksesta johtuen rengasostot ovat painottuneet edullisempiin segmentteihin. B-segmentissä hinnoitteluympäristö on poikkeuksellisen haastava kiinalaistoimijoiden hintakilpailusta johtuen, mikä on heikentänyt myös tuotemixiä. Q2:lla Venäjän liikevaihto putosi tästä syystä peräti 44 %, vaikka volyymi laski vain 5 %. Tuotemixin ohella selitystä voidaan hakea valuuttakurssista. Positiiviset lyhyen aikavälin uutiset kantautuvat muilta markkinoilta (Pohjois-Amerikka, Keski-Eurooppa). Lisäksi hyvää virettä heikkojen Venäjä-uutisten vastapainoksi tuovat alentuneet raaka-ainekustannukset, lukuisat voitot eri medioiden rengastesteissä sekä markkinaosuuksien paraneminen päämarkkina-alueilla.

 

Kilpailijat

Nokian Renkaat listaa itse pääkilpailijoikseen Michelinin, Bridgestonen ja Continentalin. Tarkastellaan seuraavaksi Nokian Renkaita suhteessa näihin kolmeen rengasvalmistajaan.

Nokian Renkaat on historiallisesti kasvanut kilpailijoitaan nopeammin ja ollut myös selvästi kannattavampi. Viimeisen viidentoista vuoden aikana Nokian Renkaiden liikevaihto on kuusinkertaistunut toiseksi parhaan kilpailijan, Continentalin, yltäessä noin viisinkertaiseen kasvuun. Michelin ja Bridgestone ovat ”vain” kaksinkertaistaneet myyntinsä tässä ajassa. Kannattavuuden historiallisessa tarkastelussa Nokian Renkaat on vieläkin ylivoimaisempi. Nettotulosmarginaalilla mitattuna Nokian Renkaat on yltänyt viimeisen viidentoista vuoden aikana keskimäärin noin 12 % tasoon kehityksen ollessa nousujohteista viimeisten vuosien aikana. Ero kilpailijoiden keskimääräiseen nettotulosmarginaaliin on lähes 9 %-yksikköä kilpailijoiden keskimääräisten marginaalien vaihdellessa noin 3-4 prosentissa. Nokian Renkaiden ylivoima on ollut käsittämätöntä ja se puhuu vahvojen kilpailuetujen puolesta. Näihin palaamme myöhemmin.

 

Kuva 1. Nokian Renkaiden ja pääkilpailijoiden nettotulos-% 1998-2014e (2014 ennuste analyytikoiden konsensus, ei yhtiön ohjeistus).

 

Myös liikevoittomarginaalilla (EBIT-%) mitattuna Nokian Renkaat on tällä hetkellä selvästi kilpailijoitaan edellä. Oman pääoman tuotto (ROE) on kuitenkin vain hiukan yli toimialan keskiarvon, sillä Continental yltää erinomaisen pääoman kiertonopeutensa takia erinomaiseen pääoman tuottoon ja nostaa näin keskiarvoa selvästi. Kuten taulukosta 1 nähdään, Nokian Renkaat painii kokonsa (liikevaihto) puolesta höyhensarjassa. Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, sillä alalla esimerkiksi mittakaavaetu perustuu täysin alueellisuuteen (maantieteelliseen ja/tai tuotekohtaiseen).

 

Taulukko 1. Nokian Renkaiden ja pääkilpailijoiden avainluvut 2013 (Nokian Renkaiden luvuista putsattu kertaluonteinen ”lisävero”).

 

Strategia ja kilpailuedun lähteet

Porterin viitekehyksessä Nokian Renkaiden strategiaa voidaan pitää fokusointina. Yhtiö itse listaa keskittyvänsä 1) pohjoisiin oloihin (ainoana rengasvalmistajana maailmassa), 2) kapeisiin tuotesegmentteihin (mm. erityisosaaminen henkilöautojen talvirenkaissa), 3) jälkimarkkinoihin (kaikki henkilöautonrenkaat myydään loppukäyttäjille autokauppojen ja rengasalan erikoisliikkeiden kautta) ja 4) tehokkaaseen jakeluun (keihäänkärkenä oma Vianor-jakeluketju, jolla suora kontakti loppuasiakkaaseen).

On sanomattakin selvää, että Nokian Renkailla täytyy olla merkittäviä kilpailuetuja. Muuten yhtiön pääoman tuotto ei olisi niin selvästi pääomakustannusta suurempi, saati kilpailijoitaan parempi. Yhtiön fokusointistrategia on lähtökohta kilpailuedun luomiselle, mutta sen esittäminen yhtiön strategiakalvoilla ei itsessään johda kilpailijoita parempiin tuloksiin. Kilpailuedun analyysi vaatii fokusalueiden hieman syvällisempää tarkastelua. Mikä ihan konkreettisesti erottaa Nokian Renkaat kilpailijoistaan ja miksi sen tuotot ovat ilmiömäisiä?

Jaan itse Nokian Renkaiden kilpailuedun lähteet (menestystekijät) neljään luokkaan, jotka on hyvin helppo ymmärtää ihan maalaisjärjellä: 1) kumulatiivinen kokemus Venäjän markkinoilla, 2) paikallinen mittakaavaetu, 3) joustava ja tehokas tuotanto ja logistiikka sekä 4) brändi ja laatumielikuva. Kuten huomataan, kaikki menestystekijät, ehkä brändiä ja laatumielikuvaa lukuun ottamatta, ovat sidoksissa Venäjän markkinoihin. Nokian Renkaat siis eittämättä sisältää poikkeuksellisen paljon Venäjä-riskiä.  Joka tapauksessa yhdessä nämä menestystekijät muodostavat Venäjällä kilpailuedun, jonka murtaminen on erittäin vaikeaa. Käydään nämä seuraavaksi läpi kohta kohdalta.

Kumulatiivinen kokemus Venäjän markkinoilta on arvokasta aineetonta omaisuutta. Jokainen Venäjällä toimiva suomalaisyritys tietää, ettei paikallisiin olosuhteisiin, kulttuuriin ja tapoihin sopeutuminen suju helposti tai nopeasti. Venäjälle rakennettu jakeluverkosto ja paikalliset tuotantolaitokset ovat suuria investointeja (aineellisia ja aineettomia), joten näille markkinoille haluavilla uusilla kilpailijoilla on pitkä matka kurottavanaan. On hyvin vaikea määrittää rahamääräistä arvoa esimerkiksi suhdeverkostolle, jonka Nokian Renkaat on Venäjälle rakentanut. Tällä on kuitenkin arvoa, vaikka se ei näykään kirjanpidossa. Tällä hetkellä Nokian Renkaat on ylivoimainen markkinajohtaja Venäjällä enkä näe aseman muuttuvan kovinkaan nopeasti pitkälti juuri kumulatiivisen kokemuksen ansiosta.

Olemalla Venäjällä liikkeellä ennen muita Nokian Renkaat on saavuttanut myös paikallisen mittakaavaedun. Renkaiden valmistuksessa kiinteiden kustannusten osuus on melko merkittävä (joskaan ei ihan korkeimmasta päästä eri toimialojen välisessä vertailussa), joten kovin monelle pelurille ei ole tilaa (paikallisesti). Nokian renkaat on myös neuvotellut yksinoikeussopimuksia monien jakelijoiden kanssa, mikä heikentää uusien tulokkaiden mahdollisuutta. Myös laajalle levinnyt oma Vianor-jakeluketju suojaa kilpailulta. Maantieteellisesti alueellisen mittakaavaedun lisäksi Nokian Renkailla on tuotealueeseen perustuva mittakaavaetu. Koska yhtiö on vallannut premium-talvirenkaiden markkinan suvereenisti, heikompien nykyisten kilpailijoiden ja uusien tulokkaiden asema on tässä segmentissä lohduton siihen asti kunnes markkinaosuus kasvaa, ja tässä menee yleensä aikaa.

Talvirengasmarkkinalla yksi oleellisimmista kilpailutekijöistä on sesonkien hallinta. Talvirenkaista kolmannes ostetaan vain 10 viikon sisällä ensilumen satamisen jälkeen. Sesonkiluonteisuus tarkoittaa haasteita tuotantokyvylle ja logistiikalle. Nokian Renkaiden modernit Venäjän tehtaat ja kattava jakeluverkosto ovat avainasemassa myös tässä suhteessa. Tuotannollista ja logistista tehokkuutta parantavat omalta osaltaan myös edullinen paikallinen työvoima ja valmistus tullimuurien sisäpuolella. Tullietu tosin on katoamassa tai ainakin pienenemässä lähivuosien aikana muuttuneen lainsäädännön myötä.

Kuten todettu, Nokian Renkaat keskittyy premium-hintaluokan renkaisiin, joissa katteet ovat merkittävästi halparenkaita korkeammat. Hyvä tuotemix on siis yksi syy kilpailijoita korkeampiin marginaaleihin ja pääoman tuottoihin. Olemalla jatkuvasti kärkisijoilla puolueettomien medioiden rengastesteissä, yhtiö on vahvistanut laatumielikuvaansa ja parantanut hinnoitteluvoimaansa. Vahva markkina-asema (erityisesti pohjoismaissa ja Venäjällä) yhdistettynä tunnettuun brändiin on erinomainen yhdistelmä kuluttajatuotteissa.

 

Historiallinen kehitys ja tulevaisuuden ennusteet

Edellä kävimme läpi Nokian Renkaiden historiallista kehitystä liikevaihdon kasvun ja marginaalien valossa, mutta tarkastellaan historialukuja vielä vähän laajemmin.

 

Kuva 2. Nokian Renkaiden liikevaihto ja EBIT-%.

 

Viimeisen seitsemän vuoden aikana Nokian Renkaiden liikevaihto on kasvanut keskimäärin 6,8 % vuodessa (CAGR). Liikevoitto (EBIT) on ollut erinomaisella yli 20 % tasolla finanssikriisin pahinta vuotta 2009 lukuun ottamatta. Keskimäärin liikevoitto on ollut 22,4 % (normalisoitu EBIT).  Analyytikot ennustavat ensi vuodelle maltillista kasvua ja marginaalien pysymistä noin 25 % tasolla viime vuosien tapaan.

 

Kuva 3. Nokian Renkaiden osakekohtainen tulos (EPS) ja osinko (DPS).

 

Nokian Renkaiden tulos- ja osinkotrendiä voidaan pitää nousevana, kun huomioidaan, että kuvassa 3 viime vuoden tulos sisältää poikkeuksellisen suuren kertaerän (”lisävero” siirtohinnoitteluun liittyen). Seitsemän vuoden keskimääräiseksi tulokseksi saadaan 1,53 EUR ja osingoksi 0,86 EUR. Nokian Renkaat on kuitenkin jatkuvasti parantanut markkina-asemiaan, joten ”normaali” EPS on lähempänä muutaman viime vuoden kertaeristä putsattua tasoa kuin pelkkää keskiarvoa. Tästä ja ensi vuodesta tullee Venäjän ongelmien takia ”välivuosia”, mutta paluu 2,50 EUR EPS:iin ei liene yhtiölle kovin haastavaa, kun tilanne normalisoituu. Kriisivuosien aikana patoutunut kysyntä purkautuu ennemmin tai myöhemmin. Tuloksen väliaikainen lasku ei välttämättä tarkoita osingon laskua, sillä Nokian Renkailla on hyvät edellytykset osingonjakosuhteen nostoon. Hyvässä tapauksessa yhtiö saa vielä takaisin Verottajalta viime vuoden tulokseen kirjatun ”verosanktion” (nyt näyttää siltä, että Nokian Renkaat voittaa oikeustaistelun), joten nettovelattomana ja suurimmat suunnitellut investoinnit jo toteuttaneena Nokian Renkaat voi jopa kasvattaa osinkoaan ensi keväänä. Keskimäärin (viimeisen seitsemän vuoden aikana) yhtiö on jakanut noin 60 % tuloksestaan osinkoina.

 

Kuva 4. Nokian Renkaiden oman pääoman tuotto (ROE) ja nettovelkaantumisaste (gearing).

 

Nokian Renkaiden oman pääoman tuotto on ollut vuodesta 2007 lähtien keskimäärin 21,4 %. Lukemaa heikentävät poikkeuksellisen heikko vuosi 2009 sekä suurien kertaerien takia huono viime vuosi (tätä ei ole putsattu kuvan 4 tarkastelussa).  Gearing on pudonnut viime vuosien aikana mallikkaasti ja yhtiö onkin nykyisin nettovelaton. Edellä kuvatun kaltainen normalisoitu ROE nettovelattomalle yhtiölle (eli ilman vipuvaikutusta) on uskomaton. Helsingin pörssistä ei montaa vastaavaa tapausta löydy.

Hahmotellaan Nokian Renkaiden tulevaisuutta seuraavaksi aikaisemmin kuvatun strategisen analyysin ja historiallisen kehityksen perusteella. Nokian Renkaiden maantieteellisillä markkinoilla ja yhtiön päätuotteissa (A- ja B-segmentin renkaat) markkinakasvun on ennustettu olevan 6-8 % vuodessa. Käytän tavallisesti itse analyysitalojen tai tutkimuslaitosten ennusteita maltillisempia tulevaisuudenarvioita, mutta kun tiedostamme, että Nokian Renkaat on kyennyt jatkuvasti voittamaan markkinaosuutta kilpailijoiltaan, voinemme käyttää ”normaalien olosuhteiden” (parin heikomman seuraavan vuoden jälkeen) liikevaihdon kasvuna suoraan markkinakasvua (alkaen 8 prosentista ja laskien lopulta 6 prosenttiin vuonna 2023). Vaikka markkinakasvu jäisi odotuksista, Nokian Renkailla on hyvät edellytykset päästä 6 % ja 8 % kasvuhaarukkaan markkinaosuuksia edelleen voittamalla. Kasvuodotuksessa on siis mielestäni riittävästi ”turvamarginaalia”. EBIT-marginaalin ennustan palaavan asteittain viimeisimpien vuosien keskimääräiselle tasolle (25 %) vuoteen 2016 mennessä. Kilpailun kirityessä EBIT eittämättä putoaa, joten näin korkeaa liikevoittoa ei ole syytä käyttää ”ikuisuuteen” asti. Laaditaan perusskenaario 22 % EBIT:llä vuodesta 2020 alkaen ja pudotetaan tämä 20 prosenttiin vuodesta 2023 alkaen (marginaali ”ikuisuusperiodilla”). Toisin sanoen ennustan, että yhtiön kilpailuetu häviää tai ainakin heikkenee huomattavasti seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.

 

Taulukko 2. Ennusteet Nokian Renkaiden liikevaihdon kasvulle ja liikevoittomarginaalille 2014-2023.

 

Kun käytämme yllä kuvattuja ennusteita ja tiedämme, että Nokian Renkaiden osakemäärä on 134,5 milj. kpl ja liikevaihto oli viime vuonna 1521 mEUR, arvioimme  rahoituskuluiksi 1 % liikevaihdosta ja käytämme yhtiöverokantana 16 %, näyttää yhtiön tuloslaskelman avainlukujen ennuste seuraavalta:

 

Taulukko 3. Nokian renkaiden tuloslaskelman avainlukujen ennuste 2014-2023.

 

Laaditaan vielä ennuste Nokian Renkaiden osakekohtaisen oman pääoman kehitykselle, osingolle, osinkosuhteelle (payout ratio) ja oman pääoman tuotolle (ROE). Yhtiö nostanee ensi vuonna osinkoaan jo mainittujen syiden (ei suuria investointitarpeita, nettovelaton tase) nojalla. Oletetaan tältä vuodelta maksettava osinko konsensusennusteen mukaisesti 1,55 euroksi, jolloin osinkosuhteeksi tulee 76,5 % (kun EPS on ennusteeni mukaan 2,03 kuten taulukosta 3 käy ilmi). Kun vuoden 2013 lopun osakekohtainen oma pääoma (BV) on 10,40 EUR, ROE:ksi saadaan tällöin 19,5 % (EPS:n ja BV:n osamäärä). Vuoden 2014 loppuun mennessä osakekohtainen oma pääoma on noussut 10,98 euroon, sillä vuoden 2013 EPS oli 1,38 EUR ja osinkosuhde 105 % (10,40 EUR + 2,03 EUR – 105 % x 1,38 EUR). Tässä tarkastelussa oletetaan, ettei vierasta pääomaa ole käytetty osingon maksuun. Samaa logiikkaa käyttämällä saamme luotua ennusteet seuraaville vuosille (vuodesta 2017 alkaen osinkosuhde määritetty kasvun ja ROE:n funktiona):

 

Taulukko 4. Nokian Renkaiden avainlukujen ennusteet.

 

Arvonmääritys

Olen laatinut Nokian Renkaiden arvonmäärityksen usealla eri menetelmällä (joilla kaikilla luonnollisesti päästään samansuuntaiseen lopputulokseen), mutta keskitytään nyt yksinkertaisuuden vuoksi vain osinkomalliin ja P/E-malliin.

Kaksivaiheinen osinkomalli, jossa lasken yhteen taulukon 4 osinkojen ja päätearvon [osinko 2023 x (1+ikuisuuskasvu)/(tuottovaatimus-ikuisuuskasvu)] nykyarvot, antaa osakkeen arvoksi 22,9 EUR (kun prolongoin arvon vuoden alusta nykyhetkeen). Tämä vastaa melko hyvin osakkeen nykykurssia. Toisin sanoen nykyhinnalla ostava sijoittaja voi odottaa saavansa osakkeesta pitkällä aikavälillä noin 12 % vuosituoton, jos pitää ennusteitani realistisina. Osakkeen nykyhinta ei siis sisällä pahemmin ”turvamarginaalia” eikä osaketta siten voida pitää poskettoman halpana. Täytyy kuitenkin huomioida, että käyttämäni tuottovaatimus on keskimääräistä markkinan vaadetta korkeampi ja, että Nokian Renkaat on laadultaan Helsingin pörssin, ellei paras, ainakin yksi parhaista yhtiöistä. Kun tällainen yhtiö tarjoilee ”perusskenaarion” ennusteilla 12 % tuotto-odotuksen, täytyy sijoittajan olla tyytyväinen.  Esimerkiski 10 % tuottovaatimuksella osakkeen arvoksi saadaan 33,2 EUR ja 8 % vaateella peräti 64,0 EUR. Viimeksi mainittu tuottovaade täyttyy jo pelkästään nykyisellä (heikon vuoden) tulostuotolla, vaikkei yhtiö siis kasvaisi enää koskaan. Pelkästään jo tämä kertoo millaisesta tilaisuudesta mielestäni nyt on kyse.

Tarkastellaan osakkeen arvostusta vielä P/E-mallin avulla. Siinä osakkeen arvo määritetään neutraalin P/E:n ja normalisoidun tuloksen perusteella. Neutraali P/E puolestaan saadaan laskettua tuottovaatimuksen (r), kasvutekijän (g) ja normalisoidun ROE:n avulla [neutraali P/E = (1-g/ROE)/(r-g)]. Arvioin Nokian Renkaiden pitkän aikavälin kasvuksi 6 % (aavistuksen nimellistä bkt:n kasvua nopeampi), sillä keskipitkän aikavälin nopea markkinakasvu tulee auttamatta hyytymään. Normalisoiduksi ROE:ksi arvioin tässä kohtaa myös nykytasoa huomattavasti maltillisemmin 16 % (seitsemän viime vuoden keskiarvo päälle 21 %). Kun tuottovaatimukseni on samaiset 12 %, saan netraaliski P/E:ksi 10,4. Pidetään ennusteet maltillisina ja oletetaan, että tälle vuodelle ennustamani ”heikon” vuoden tulos (2,03 EUR) on normaali. Näin ollen saamme osakkeen arvoksi 22,6 EUR (10,4 x 2,03 EUR). Kuten aiemmin totesin, uskon Nokian Renkaiden yltävän helposti 2,50 EUR osakekohtaiseen tulokseen heti kun Venäjän kriisi rauhoittuu. Tällöin osakkeen arvoksi saadaan 26,0 EUR.

Myös keskeisimmät hinnoitteluluvut kertovat osakkeen houkuttelevuudesta. Tämän vuoden tulosennusteella laskettu P/E-luku on alle 12. P/B-luku puolestaan jää alle 2,3. Osinkotuottokin on peräti 6,6 %, jos konsensuksen mukainen 1,55 EUR osinko toteutuu. Osa analyytikoista uskoo jopa 1,65 EUR osinkoon, jolloin osinkotuotto olisi 7,0 % (omissa ennusteissani tähän päästään vasta 2016). Myös tulostuotto on aivan poikkeuksellinen tällaiselle kasvuyhtiölle.

 

Taulukko 5. Nokian Renkaiden hinnoitteluluvut.

 

Entäpä Nokian Renkaiden arvostus suhteessa kilpailijoihin? Viime vuoden oikaistulla tuloksella Nokian Renkaiden P/E-luku on vain vähän yli 12, toimialan (pääkilpailijoiden) keskiarvon noustessa päälle 14. Tilanne on hyvin poikkeuksellinen, sillä Nokian Renkaat on kilpailijoitaan selvästi kannattavampi, kuten aikaisemmin todettu. Tämänkin tarkastelun nojalla on siis selvää, että yhtiön kurssiin hinnoitellaan tällä hetkellä todella suurta riskiä Venäjän suunnalta. Kilpailijoiden olematon tai hyvin minimaalinen Venäjä-riski nostaa P/E-lukuja Nokian Renkaisiin nähden. P/B:llä mitattuna Nokian Renkaat asettuu alan keskiarvon tuntumaan, mikä on minusta myös merkki aliarvostuksesta. Nokian Renkaiden pääoman tuotolla kertoimen tulisi olla selvästi kovempi. Ainoastaan P/S-luvulla Nokian Renkaat on huomattavasti kilpailijoitaan korkeammalle hinnoiteltu. Tämä on perusteltua, sillä yhtiön tulosmarginaali on ylivoimainen muihin nähden. P/S-luvun kuuluukin olla kova, kun alimmalle riville jää kustannusten jälkeen peräti viidesosa ylimmästä rivistä.

 

Taulukko 6. Nokian Renkaiden ja pääkilpailijoiden hinnoitteluluvut.

 

Nokian Renkaiden osakkeen tämän hetkinen aliarvostus ilmenee myös ilman monimutkaisia arvonmääritysmalleja. Kuvaan 5 olen piirtänyt osakekurssin muutoksen (yksinkertaisuuden vuoksi aina vain vuoden lopun päätöskurssia käyttämällä) sekä osakkeen ”oikean arvon” (fair value) kehityksen. Tämä fair value on laskettu osakkeen keskimääräisen (2007-2013) P/B-luvun ja kunkin vuoden lopun oman pääoman tasearvon tulona. P/B-luvun keskiarvoa käyttämällä saamme selville ”normaalin” arvostustason, jolloin yli- ja alilyönnit eliminoituvat pois. Kun tämä taseen normaalin pörssiarvostuksen mittari kerrotaan nykyisellä tasearvolla, saamme yksinkertaisimmin selville onko osake yli- vai alihinnoiteltu. Kuva 5 osoittaa, että osakkeen arvostus suhteessa ”oikeaan arvoon” on nyt lähes yhtä matala kuin finanssikriisin pohjalla vuodenvaiheessa 2008-2009. Vaikka osakekurssi on nyt huomattavasti korkeampi, aliarvostus on lähes sama, sillä yhtiön oma pääoma on vajaassa kuudessa vuodessa kasvanut melkoisesti.

 

Kuva 5. Nokian Renkaiden osakekurssi ja normalisoidulla P/B:llä määritetty fair value.

 

Entä mitä olen itse tehnyt? Analyysini perusteella ei liene kenellekään yllätys, että olen aloittanut Nokian Renkaiden osto-ohjelman.  Kuten alussa todettu, pidin 28 euron kurssia liian korkeana sen hetkisen informaation valossa. Q2-tulosraportin lähestyessä osakekurssi onnekseni jatkoi lasketteluaan ja pääsin tekemään ensimmäiset ostoni 26 euron tasolta täsmälleen suunnitelmani mukaisesti (ennen Q2-raporttia pidin tätä sopivana aloitushintana). Tulosjulkistuspäivänä 8.8. osake laski edelleen (lukujen ollessa alle kaikkien odotusten) ja sain hankittua toisen erän 23 euron kurssilla. Kiitos taas kerran markkinoiden lyhytjänteisyydelle! Kuten laskelmanikin osoittavat, osake on mielestäni nyt edullinen (erityisesti kun huomioimme yhtiön huippulaadun), kunhan sijoittaja on liikkeellä pitkäjänteisesti. Pitkä horisontti pienentää Venäjään liittyvää riskiä. Edullisesta arvostustasosta huolimatta ei olisi mikään yllätys, jos osakkeen kurssi jatkaisi syöksyään Venäjän tilanteen mahdollisesti vielä pahentuessa. Osto-ohjelmaa käyttävälle sijoittajalle tämä olisi kuitenkin vain positiivinen uutinen ja mahdollisuus hankintahinnan alentamiseen. Koska Nokian Renkaat on kurssiheilunnalla mitattuna nyt poikkeuksellisen riskinen osake, olen rakentanut osto-ohjelman 3 euron välein (vähemmän heiluvien osakkeiden kohdalla ostoja voi tehdä tiheämpäänkin tahtiin). Ostot siis jatkuvat 20 euron kohdalla. Jos Venäjän kriisissä nähdään positiivinen käänne ja kurssilaskun jatkumisen riski pienenee merkittävästi, position voi hyvin täydentää vähän nykykurssia (23,4 EUR) korkeammallakin hinnalla.

R.W.

____________

Kirjoittaja omistaa Nokian Renkaiden osakkeita.

Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa.

Kuvalähde: www.autojen-renkaat.blogspot.fi

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Warren Buffettin yhdeksän avainta menestykseen

Ti, 12/08/2014 - 00:18

Maailmankuulusta sijoittajasta Warren Buffettista ja hänen sijoitusfilosofiastaan on kirjoitettu useita teoksia, joista valtaosa löytyy ainoastaan englanninkielisenä. Pokkarityylille uskollisesti useimmissa tiivistetään miehen valtaisa menestys muutamaan prinsiippiin. Näin on tehnyt myös Jay Steele teoksessa Master of the market. Listaan tässä merkinnässä kirjassa esitetyt yhdeksän menestyksen avainta sijoitustoiminnassa.

Tunne numerot ja niiden merkitys

Sijoitustoiminnassa tarvittavat tunnusluvut jakautuvat yhtiöstä kertoviin ja osakkeen hinnoittelua kuvaaviin numeroihin.

Yhtiön tunnusluvut kertovat, miten itse yhtiö menestyy, kuinka se kasvaa ja kannattaa sekä miten yritystoiminnan käytössä olevat varat tuottavat. Ne kertovat, kuinka laadukas liiketoiminta on kyseessä. Yhtiökohtaiset tunnusluvut kertovat sijoittajalle yhtiöstä ja sen laadusta, vaikka pörssi laitettaisiin kiinni vuosikausiksi.

Sen sijaan osakekohtaiset tunnusluvut kertovat, miten yhtiön laatu on arvostettu osakemarkkinoilla. Ne viestivät sijoittajalle, paljonko laadusta joutuu maksamaan esimerkiksi suhteessa yhtiön myyntiin (P/S), tulokseen (P/E) ja nettovarallisuuteen (P/BV). Yhtiön arvostusta voidaan verrata myös osinkoon.

Keskeisin ymmärtämisen arvoinen asia on, että hyvä yhtiö ei ole automaattisesti hyvä sijoitus, jos kaikki laatu on jo osakkeen hinnassa. Toinen keskeinen asia on, että mikään yksittäinen tunnusluku ei kerro yhtiön tai sijoituksen laadusta aukottomasti.

Paras lopputulos syntyy vain ja ainoastaan tunnuslukuja yhdistelemällä. Vaikeimmat laskutoimitukset ovat kuitenkin vain yksinkertaista jakolaskua, eli aivan peruslaskutoimituksia.

Warren Buffett onkin huhujen mukaan todennut, että mikäli sijoitustoiminta olisi kiinni ainoastaan matemaattisista kyvyistä, hän olisi palannut jo kauan sitten lehdenjakajaksi.

Sijoita vain sellaiseen, minkä ymmärrät

Warren Buffett sijoittaa vain sellaiseen, minkä hän kykenee henkilökohtaisesti ymmärtämään. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Buffett haluaa sisäistää kohtuullisella tarkkuudella yhtiön ansaintamallin. Jos hän ei käsitä toimialan tulonmuodostusta tai yhtiön keskimääräistä parempaa kilpailuasemaa alalla, hän ei katso voivansa myöskään arvioida riittävällä tarkkuudella käsillä olevan liiketoiminnan tulevia tuottoja osakkeen arvonmäärityksen perustaksi.

Todennäköisesti tämän kriteerin vuoksi moni Buffettin suursijoitus on kohdistunut ajan mittaan kuluttajatuoteyhtiöihin, joiden tavaramerkit notkuvat markettien hyllyillä täynnä hinnoitteluvoimaa.

Seuraa nimenomaan arvon, älä hinnan kehitystä

Buffettin lausuntoja kärjistäen pörssi kertoo lyhyellä aikavälillä varmuudella vain yhtiön osakkeen välittömästi rahaksi vaihdettavan markkinahinnan, mutta ei välttämättä aina ja joka tilanteessa yhtiön pitkän aikavälin arvoa eli osingonmaksupotentiaalia. Buffettin sijoitusriski rakentuu yhtiön menestyksen kautta; kurssikäyrän perusteella sijoittavan riski voi realisoitua erityisesti lyhyellä aikavälillä muiden sijoittajien toimien perusteella.

Näkökulman mukaan menestyvän sijoittajan keskeisin tehtävä on etsiä ja löytää osakemarkkinoilta ajoittaisia tilanteita, joissa yhtiön hinta ja arvo poikkeavat toisistaan merkittävästi. Hinta on tässä yhteydessä se, minkä sijoittaja osakkeestaan maksaa. Arvo on puolestaan se, minkä hän osakkeestaan saa. Hinta voidaan nähdä myös tuottona muilta sijoittajilta spekulatiivisesti, siinä missä arvo muodostuu itse yhtiössä ja sen arkisissa liiketoiminnoissa osingonmaksukykyä luovalla tavalla.

Sijoittajan tuleekin nähdä osake pitkäjänteisenä osuutena yhtiöstä, eikä jatkuvasti vaihdannassa olevana pelipaperina: Kuka voisi kuvitella ostavansa kokonaisen yhtiön pois pörssistä vain siksi, että sen hinta on noussut lähihistoriassa? Tällöin ostaja ei enää näkisi osakkeen tulevia kurssinoteerauksia päivittäin pörssissä, koska koko yhtiö poistuisi markkinoilta ostotarjouksella. Eikö silloin olisi parempi, että osakkeen hinta olisi kehittynyt yhtiön todellista arvoa vaatimattomammin lähihistoriassa?

On kuitenkin korostettava, että osakemarkkinoilla yhtiöt hinnoitellaan pääsääntöisesti varsin tehokkaasti myös lyhyellä aikavälillä, kuten rahoitusteoria antaa olettaa. Sijoittajan mahdollisuus käydä erityisen kannattavaa osakekauppaa muodostuu näin ollen lyhyellä aikavälillä ilmenevistä muutoksista tehokkuuden asteessa – ei niinkään siitä, että tehokkaiden markkinoiden teoria olisi väärä tai täysin harhaanjohtava.

Säilytä aina turvamarginaali

Analyysivirheiden haitallisten vaikutusten eliminointiin voidaan panostaa tietoisesti. Sijoittaja voi hyödyntää erityisesti ostotoimeksiannoissaan niin sanottua turvamarginaalia (margin of safety). Marginaali voidaan asettaa esimerkiksi tietyn prosenttimäärän perusteella.

Käytännössä turvamarginaali vähennetään sijoittajan arvioimasta ”todellisesta arvosta” esimerkiksi seuraavasti.

Sijoittajan arvioima pörssiyhtiön osakekannan fair value (FV)
- ”Normaali” aliarvostus, jonka sijoittaja vaatii tuotto-odotukseksi
- Turvamarginaali (esimerkiksi 5 prosenttia)
= Ostotoimeksiannon rajahinta 

Turvamarginaalia hyödyntävän sijoittajan ongelmaksi muodostuu käytännössä, että potentiaalisia ostokohteita on hyvin vähän. Etenkin silloin, jos sijoittaja keskittää kaupankäyntinsä vain tiettyihin reuna-alueiden pörsseihin, kuten OMX Helsinkiin.

Turvamarginaalin hyvänä puolena on, että sijoituskohteen tulevan kehityksen ei tarvitse osoittautua niin ruusuiseksi kuin on alun perin ennakoitu, sillä marginaali toimii ikävien yllätysten puskurina, joka takaa lopputulemana hyvän sijoitustuoton paremmalla todennäköisyydellä.

Sijoittajalla on turvamarginaalin käsitteen kautta näin ollen kaksinkertainen mahdollisuus alentaa pitkän aikavälin sijoitusriskiä:

a) yhtiön tulevan kehityksen arvioiminen konservatiivisesti ja
b) turvamarginaalin vähentäminen arvioidusta todellisesta arvosta.

Innostu sijoittamisesta fanaattisesti

Kun innostut sijoitustoiminnasta, tutustut todennäköisesti ostokohteisiin yhtiökohtaisella tasolla. Tällöin voit Buffettin mukaan madaltaa osakesijoitukseen kohdistuvaa riskiä liiketoiminnan ansaintapotentiaalia koskevan ymmärryksen lisääntymisen kautta.

Laatuyhtiöitä pitkäjänteisesti omistava sijoittaja kohtaakin osakkeen lyhyen aikavälin kurssiriskistä poikkeavia riskejä, joista keskeisimpiä ovat inflaatio sekä osinkoverotuksen ja yhtiön osingonjakopotentiaalin muutokset sijoitusaikana.

Näiden riskitekijöiden minimointi edellyttää itse yhtiön, sen johtamisen, liiketoimintaympäristön ja kilpailuedun analyysiä.

Vältä suosittuja osakkeita

Buffettin filosofian mukaan menestyvä sijoittaja haluaa ostaa laadukkaita pörssiyhtiöitä. Tämä ei ole kuitenkaan sama asia kuin ostaa muodikkaita yhtiöitä, jotka ovat sijoittajien huulilla ja markkinakeskustelun kuumimmalla huipulla. Muotiosakkeiden sijaan menestyvä sijoittaja etsii yhtiöitä, jotka kykenevät hyvään kannattavuuteen suhdanteesta – ja vallitsevasta muotisuuntauksesta – riippumatta.

Ymmärrä korkoa korolle -tekijän merkitys

Pörssi on lyhyellä aikavälillä sijoittajien kollektiivisen tunnemaailman vuoristorata, mutta pitkällä aikavälillä markkinamekanismi toimii kuin vaaka, joka punnitsee jokaisen yhtiön tosiasiallisen kehityksen. Jos yhtiö menestyy suhdanteiden yli, seuraa perässä myös osakekurssi.

Hetkelliset alamäet ovat hyvä tilaisuus sijoittaa salkkuun tuloutuneet osinkorahat takaisin laatuyhtiöön. Mitä enemmän kurssi tilapäisesti laskee, sitä enemmän sijoittaja saa uusia osakkeita osinkotuloillaan.

Kun laatuyhtiön osakekohtainen osinko kasvaa pitkällä aikavälillä ja sijoittajan salkussa olevien laatuyhtiön osakkeiden lukumäärä kohoaa vuodesta toiseen, pääsee korkoa korolle -tekijä vauhtiin.

Tiedä, milloin kannattaa sijoittaa

Osakemarkkinoilla ei tehdä rahaa sijoittamalla hyvään yhtiöön. Menestyvä sijoittaja voittaa sijoittamalla yhtiöön, joka on parempi kuin markkinoilla yleisesti luullaan. Osakkeen arvostustaso ostohetkellä määrittelee yhtiön tulevaisuutta kohtaan jo ladatut kasvuodotukset.

Osakkeenomistajan sijoitustuotto ei siis muodostu ainoastaan yhtiön tosiasiallisesta kasvusta – tärkeää on lisäksi toteutuvan kasvun ja osakkeeseen jo ostohetkellä hinnoitellun kasvun erotus. Ostot kannattaa tästä syystä tehdä yleensä silloin, kun epävarmuus tulevaisuudesta on suurinta ja analyytikoiden ennustehaarukka on leveimmillään.

Sisäistä, mitä sinun ei tule tehdä

”Risk comes from not knowing what you are doing”, totesi Buffett aikoinaan.

Ja hän jatkoi: “The market, like the Lord, helps those who help themselves. But, unlike the Lord, the market does not forgive those who know not what they do.”

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Nichole Renee / Foter / Creative Commons Attribution 2.0 Generic (CC BY 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Torjuntavoitto Nokian Renkaille

Su, 10/08/2014 - 23:32

Lisäsimme omistustamme Nokian Renkaissa ennen osavuosikatsausta siinä toivossa, että katsauksella olisi myönteinen kurssivaikutus. Tämä valitettavasti epäonnistui ja voiton sijaan kurssi laski voimakkaasti. Osakemarkkinat ottivat osavuosikatsauksen erittäin happamasti vastaan. Meidän mielestänne raportissa taas oli myönteinen alavire. Kaikki riippuu tietysti odotuksista, miten katsauksiin reagoidaan. Samalla on syytä korostaa, että lyhtyaikaiset kurssivaihtelut ovat aina enemmän tai vähemmän irrationaalisia eikä niiden ennustaminen siten ole mahdollista. Paljon olennaisempaa on, että Nokian Renkaiden osake näkemyksemme mukaan on vahvasti aliarvostettu pitkäaikaiseen kurssitrendiin nähden.

Vaikuttaa siltä, että markkinoilla kokonaisuudessaan olisi ollut epärealistiset odotukset Nokian Renkaiden tuloksen suhteen. Sijoittajien odotuksien suhteen ei tietysti ole olemassa mitään numeerista faktaa, mutta analyytikkojen odotukset voivat toimia arviona sijoittajien odotuksista.

Analyytikkojen odotuksista voi sanoa, että lähestulkoon puolet odottivat vähintään yhtä hyvää tai parempaa tulosta toiselta neljännekseltä kuin viime vuoden vertailukaudelta. Ihmettelemme mitä lehtiä tai uutislähteitä he seuraavat vai ovatko he päättäneet korvata synkän toimintaympäristön omalla todellisuudelle vieraalla maailmankuvalla? Yhtiö itse on ilmoittanut, että niin liikevaihto kuin tuloskin laskevat tänä vuonna viime vuoteen verrattuna!

On myös mielenkiintoista lukea, miten eri tiedotusvälineet ovat uutisoineet Nokian Renkaiden tuloksesta. Kun Taloussanomat kirjoittaa ”Torjuntavoitto Nokian Renkaille”, tulkitsee Kauppalehti että ”Nokian Renkaiden tulos oli pettymys”. Analyytikoiden puolustukseksi voi sanoa, että suurin osa analyyseistä on kirjoitettu toukokuun alussa heti ensimmäisen osavuosikatsauksen jälkeen.

Valuuttakurssit ovat jatkaneet liikkumista epäsuotuisaan suuntaan Nokian Renkaiden kannalta. Käyttämiemme analyytikkojen ennusteiden ja todellisen tuloksen ero on pitkälti selitettävissä valuuttakurssien muutoksella. Tästä syystä sanoisimme, että tulos oli suurin piirtein odotusten mukainen.

Valuuttakurssit liikkuvat välillä suotuisaan suuntaan ja välillä epäsuotuisaan suuntaan yritysten kannalta. Tästä syystä ei kannata toimia paniikinomaisesti. Pitkällä aikavälillä valuuttakurssien muutosten vaikutuksilla on tapana kumota toisensa. Tuskin yksikään analyytikko olettaa, että kun yhtiö on alkuvuonna kärsinyt negatiivisista valuuttakurssimuutoksista, tulee yhtiö kärsimään epäsuotuisista valuuttakursseista hamaan tulevaisuuteen.

Emme odota mitään parannusta Venäjän ja IVY-maiden tilanteeseen vielä pitkään aikaan. Suunta on valitettavasti yhä alaspäin. Myönteistä sen sijaan on, että Nokian Renkaat on onnistunut parantamaan kannattavuuttaan ja napsimaan markkinaosuuksia Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, haastavasta markkinatilanteesta huolimatta. Nykyinen tulostaso tarkoittaa myös, ettei osinko ole vaarassa. Osinkotuotto on peräti 6,2 prosenttia perjantain päätöskurssilla.

Ensimmäisen osavuosikatsauksen jälkeen osakekurssi nousi 30 euron tasolle, vaikka katsaus oli huomattavasti heikompi kuin toinen osavuosikatsaus, joka sai osakkeen romahtamaan 23,44 euroon. Nokian Renkaiden osakekurssi on laskenut jyrkästi koko kesän aikana. Olemme tulkinneet sen niin, että sijoittajat ovat diskontanneet lukuisia erilaisia riskejä, kuten valuuttakurssien epäsuotuisat liikkeet Nokian Renkaiden kannalta. Jos asian laita on näin, emme ymmärrä markkinoiden reaktiota osavuosikatsaukseen, koska tällöin sijoittajat ovat reagoineet samaan informaatioon kahdesti.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Inditex – helmi Etelä-Euroopasta?

Pe, 08/08/2014 - 22:12

Inditex on suomalaisille vähemmän tunnettu Madridin pörssin osake, mutta selvästi tunnetumpi arjesta muun muassa Zara-vaateketjunsa kautta. Inditex on espanjalaislähtöinen yhtiö, joka työllistää tänään liki 130 000 työntekijää maailmanlaajuisesti. Konsernilla on lippulaivansa Zaran ohella myös seitsemän muuta ketjua: Pull & Bear, Massimo Dutti, Bershka, Stradivarius, Oysho, Zara Home ja Uterqüe. Esittelen tässä merkinnässä lyhyesti Inditexin konsernina, jättäen lukijalle omatoimisen mahdollisuuden tutustua yhtiöön analyyttisemmin potentiaalisena sijoituskohteena riskeineen ja mahdollisuuksineen.

Niin mainoslauseelta kuin se kuulostaakin, Inditexin mukaan sen ketjuja yhdistää keskeisimmin asiakasfokus sekä maksavan kohdeasiakkaan tarpeiden ymmärtäminen ja niiden tyydyttäminen. Uskottavuutta lausunnolle antaa konsernin liiketaloudellinen kehitys, mistä lisää tämän merkinnän edetessä.

Inditexillä on konsernitasolla noin 6 400 myymällä eri puolilla maailmaa. Toiminnan mittakaavan perusteella konserni onkin kiistatta yksi maailman johtavista muotiketjujen luojista. Inditexin historia juontaa juurensa yli 50 vuoden taakse, aina vuoteen 1963 asti. Silloin yhtiö aloitti pienimuotoisen liiketoiminnan keskittymällä naisten vaatetukseen.

Lippulaivaketju Zara näki päivänvalon vuonna 1975. Konseptin nopeaa menestystä seurasi useiden muiden ketjujen aloittaminen 1980-luvulla. Nykypäivään tultaessa Zara on edelleen Inditexin merkittävin liiketoimintayksikkö, sillä konseptin myymälöitä on jo yli 2 000 maailmanlaajuisesti. Vaikka Inditexin tämän päivän menestyksekkäimmät ketjut ovat jo vuosikymmeniä vanhoja, on niiden viime vuosien kasvu ollut paikoin jopa huimaa.

Seuraava kuva esittää Inditexin konsernitason myyntikehityksen vuodesta 2006 viime vuoden loppuun asti.

Inditexin liikevaihto 2006–2013 (miljardia euroa)

Stockmann itkisi verta, jos sen myyntikehitys esitettäisiin edeltävän rinnalla. Inditexin liikevaihto on kasvanut selvästi joka tilikaudella tarkasteluajanjakson alusta, vuodesta 2006, lähtien. Ajanjaksolla 2006–2013 konsernin liikevaihto on kasvanut hieman yli 100 prosenttia. Keskimääräinen vuotuinen myynnin kasvuprosentti on 11.

Samalla aikavälillä Inditexin nettotulos on kasvanut 140 prosenttia seuraavan kuvan osoittamalla tavalla. Keskimäärin tulos on kasvanut 13 prosenttia vuodessa.

Inditexin nettotulos 2006–2013 (miljardia euroa)

Vahva myynnin ja tuloksen kasvutrendi on johtanut tilanteeseen, jossa Inditexin taseen oma pääoma, toisin sanoen osakkeenomistajille eräällä tavalla korvamerkitty omaisuus, on miltei kolminkertaistunut vuodesta 2006.

Inditexin oma pääoma 2006–2013 (miljardia euroa)

Loistavan kehityskaaren on mahdollistanut, että Inditexin oman pääoman tuottokyky on pysytellyt vuodesta 2006 alkavalla tarkasteluajanjaksolla haarukassa 26–33 prosenttia. Samanaikaisesti konserni on maksanut osinkoa ulos varsin maltillisesti, mikä on jättänyt voittovaroja kumuloitumaan yhtiön taseeseen kannattavissa kasvuhankkeissa. Oman pääoman kasvuluvut ovat menestyksekkään strategian lopputulema.

Vielä vuonna 2006 Inditexillä oli enemmän myymälöitä Espanjassa kuin sen ulkopuolella yhteensä, kuten seuraavasta konsernin maantieteellistä kasvua havainnollistavasta kuvasta ilmenee.

Inditexin myymäläverkoston kehityskaari 2006–2013

Vuoden 2006 jälkeen Inditexin globaali myymälämäärä on yli kaksinkertaistunut. Kasvua on muodostunut myymälöiden lukumäärällä mitattuna keskimäärin hieman yli 10 prosenttia vuodessa. Kun Espanjan osuus Inditexin kaikista myymälöistä oli vuonna 2006 noin 52 prosenttia, oli se vuonna 2013 enää ”vain” 29 prosenttia.

Inditex on seitsemän vuoden aikana liki kolminkertaistanut kansainvälisen liiketoimintansa myymälöiden lukumäärällä mitattuna. Huomionarvoista on lisäksi, että Inditexin myymälämäärä on laskenut Espanjassa jo pari vuotta peräkkäin. Onkin oletettavaa, että yhtiön kotimaan osuus myynnistä jatkaa pienenemistään. Inditex on viestinyt, että sen tavoitteena on kasvaa jatkossakin globaalisti ja monikanavaisesti, mikä merkitsee sekä kivijalkamyymälöiden että nettikaupan laajentamista.

Sijoittajan perspektiivistä huomionarvoista on, että Inditexin osakekohtainen osinko on kehittynyt aivan eri suuntaan kuin yhtiön kotimaan, Espanjan, kansantalous.

Inditexin osakekohtainen osinko 2009–2013 (euroa per osake)

Edeltävästä kuvasta voidaan havaita, että Inditex on kyennyt yli kaksinkertaistamaan voitonjakonsa finanssikriisin jälkeen. Vuodesta 2009 lähtien yhtiön osakekohtainen osinko on kasvanut keskimäärin 19 prosenttia vuodessa. Helsingin pörssissä kovin harva yhtiö kykenee osoittamaan samanlaisen kehitysuran.

Inditexin osakekurssi on tänään 20,89 euroa. Viime vuodelta yhtiön ansaitsema osakekohtainen tulos on 0,754 euroa. Jakamalla nämä kaksi keskenään, saadaan Inditexin vallitsevaksi tuloskertoimeksi eli P/E-luvuksi 27,7.

Koko Inditexin osakekannalla on tänään markkina-arvoa noin 66 miljardia euroa. Jos Inditex olisi listattuna Helsingin pörssiin, olisi se pörssin arvokkain yhtiö.

Inditexin hinta suhteessa tasearvoonsa (P/BV) on tällä hetkellä 7,4. Myyntiinsä nähden yhtiö arvostetaan 3,8-kertaisesti (P/S).

Kuten edellä on jo todettu, Inditex on kasvuyhtiö, jonka ideana on maksaa vuosittain kasvavaa osakekohtaista osinkovirtaa. Tavoitteessa on logiikkana, että sijoittajan omalle hankintahinnalle laskettava osinkotuotto kohoaa vuodesta toiseen. Siksi sijoitushetken efektiivinen osinkotuotto hyväksytään nykyhetkellä varsin alhaiselle, noin 1,8 prosentin tasolle.

Listasin Inditexin jo Hajauta tai hajoa -kirjan lopusta löytyvään laatuyhtiöiden listaukseen. Nykyhetkellä näyttää siltä, että se on siellä todella paikkansa ansainnut.

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista Inditexin osakkeita kirjoitushetkellä. Muista tekstissä mainituista yhtiöistä kirjoittaja omistaa kirjoitushetkellä lähipiiri mukaan lukien Stockmannin osakkeita. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Bibliotecas Municipais da Coruña / Foter / Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 2.0 Generic (CC BY-NC-SA 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Uudet piensijoittajat innostuivat Venäjä-pakotteista

Pe, 08/08/2014 - 12:49

Vaihtoehtoisten kohteiden puute ja usko Ukrainan kriisin väliaikaisuuteen houkuttelevat kiihtyvällä tahdilla uusia osakesijoittajia pörssiin. Innostuksesta kertoo, että kesäkuun 2014 loppuun mennessä piensijoittajiin erikoistuneen Nordnetin asiakasmäärä kasvoi Suomessa 16 prosenttia vuodentakaisesta. Elokuun 2014 alussa Nordnet teki selvityksen, millaisin yhtiövalinnoin kesä-heinäkuun 2014 turbulenssissa uuden salkun avanneet suomalaisasiakkaat ovat lähteneet vaurastumista tavoittelemaan.

Ostetuimmat eri salkkujen lukumäärällä kesä-heinäkuussa 2014 (sulkeissa keskiomistus per salkku)*

1. Nokia (3051 euroa)
2. Nokian Renkaat (2216 euroa)
3. Talvivaara (304 euroa)
4. Kone (3216 euroa)
5. Nordea (2656 euroa)
6. Cargotec (2138 euroa)
7. Neste Oil (2264 euroa)
8. TeliaSonera (2183 euroa)
9. Fortum (4173 euroa)
10. Amer Sports (2560 euroa)

* salkku avattu kesä-heinäkuun 2014 aikana

Korkeimman Venäjä-riskin Nokian Renkaat buumin harjalla

Kesällä osakesalkun avanneet uudet piensijoittajat ovat riehaantuneet Helsingin pörssin tuntuvinta Venäjä-riskiä kantavasta Nokian Renkaista, jonka osake on loikannut raketin tavoin toiseksi ostetuimmaksi. Ryntäys on selvä, sillä kaikkien suomalaisasiakkaiden keskuudessa Nokian Renkaiden osake on eri salkkujen lukumäärällä vasta 13:nneksi omistetuin.

Venäläisten kuluttajien optimismin hiipumisen lisäksi pakoteriskiä Nokian Renkaiden kohdalla kasvattaa, että yhtiön valmistamat talvirenkaat ovat Venäjän suurin yksittäinen vientiin menevä kuluttajatuote. Yhtiöllä on kannattavan kasvuyhtiön historia, mutta varsinkin viimeaikainen railakas kurssilasku on tehnyt siitä uusien piensijoittajien rikastumisunelmien kohteen.

Suurin keskiostos Fortumissa, pienin Talvivaarassa

Venäjän poliittisesti herkällä energiasektorilla miljardiluokan riskeissä kylpevään Fortumiin on panostettu keskimäärin suurimmin panoksin. Strategisesti tärkeä ala tunnetaan Venäjällä oligarkkien temmellyskenttänä, joten pennosilla ei olla Suomessakaan liikkeellä. Sen sijaan Talvivaara-Lotto on jätetty yleensä vetämään niin sanotusti yhdellä rivillä ja ilman Jokereita.

Nokian massahurmio on hiipumassa

Nokia on edelleen piensijoittajien selvä ykkössuosikki, mutta yhtiön hohto alkaa himmentyä vähitellen. Kaikkien suomalaisasiakkaiden keskuudessa Nokian osakkeita löytyy tänään 44 prosentissa salkuista, siinä missä kesä-heinäkuussa 2014 avatuissa salkuissa osuus on enää 29 prosenttia. Nokian osuus ensisijoituksista jatkanee laskuaan trendinomaisesti.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Nokian Renkaiden, TeliaSoneran ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: LendingMemo / Foter / Creative Commons Attribution 2.0 Generic (CC BY 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Rajatonta röyhkeyttä rahoitusmarkkinoilla

Pe, 08/08/2014 - 00:07

Vuonna 2009 eräs osaketreidari ihmetteli, miksi markkinat Wall Streetillä eivät enää johonkin aikaan olleet käyttäytyneet totutulla tavalla: kun hän yritti ostaa tai myydä laidoilla olevia osake-eriä, ne katosivat ruudulta ennen kauppojen toteutumista. Muutkin olivat huomanneet saman, mutta kukaan ei osannut sanoa, mistä tämä johtui. Treidari päätti ottaa asiasta selvää. Nyt hän on perustamansa pörssin toimitusjohtaja ja keväästä lähtien Wall Streetin ihailluin ja vihatuin mies. Taustalla on uskomaton tarina rahoitusmarkkinoiden röyhkeydestä.

Arvopaperimarkkinoiden käytännöstä

Arvopaperikauppa on jäsennetty arvopaperikohtaisen sähköisen tarjouskirjan (Electronic Limit Order Book) muotoon. Siinä on kaksi saraketta, joissa ostotarjoukset ovat vasemmalla ja myyntitarjoukset oikealla laidalla siten, että paras osto- ja myyntitarjous ovat ylimpänä kummassakin sarakkeessa. Kun osto- ja myyntitarjoukset kohtaavat, syntyy kauppa. Osto- ja myyntitarjouksia voi syöttää käsin tai elektronisesti, esimerkiksi jonkin automaattisen kaupankäyntihärvelin toimesta.

Osto- ja myyntisarakkeissa olevat tarjoukset kertovat aina jotain markkinatilanteesta. Esimerkiksi pörssiromahduksen aikaan ostosarakkeessa ei välttämättä ole yhtään tarjousta, kun taas myyntisarakkeessa on paljon eri määräisiä ja tasoisia myyntitarjouksia. Jos kaupankäyntitarve on suuri, suuremmalle määrälle pyritään hakemaan vastapuoli puhelimitse (sopimuskauppa), eikä “ruudulla” silloin näytetä koko kaupankäyntitarpeen määrää yhdellä kertaa. Suuri julkinen myyntimäärä laskisi välittömästi arvopaperin kurssia.

Nykyään osakkeet ovat lisäksi usein listattuna usealla markkinapaikalla yhtä aikaa. Wall Street käy kauppaa esimerkiksi NYSEssä, NASDAQissa, BATSissa ja Direct Edgessä. Välittäjien kaupankäyntipäätteet on siksi rakennettu siten, että niissä näkyy yhden arvopaperin kokonaistilanne markkinapaikasta riippumatta.

Jossakin mättää

Johdatuksessa mainittu osaketreidari, Brad Katsuyama, oli töissä Royal Bank of Canadassa. Hän huomasi, että kun hän esimerkiksi yritti ostaa kaupankäyntipäätteellään näkyvät 10 000 IBM:n osaketta, kyseinen myyntitarjous katosi ennen kuin kauppa ehti toteutua. Myydessä saattoi käydä samoin. Kyseiset osto- tai myyntitarjoukset roikkuivat kuitenkin ruudulla aina siihen asti, kunnes hän yritti myydä tai ostaa ne. Hän sai kanadalaiselta työnantajaltaan luvan selvittää mistä on kyse ja kasasi itselleen tiimin asian tutkimiseksi.

Tiimi huomasi pian, että he saivat suuremman osan haluamastaan kaupastaan toteutettua, jos he ohjasivat toimeksiannon tietyille markkinapaikoille. Mikäli toimeksianto ohjattiin BATSiin, kaupat toteutuivat 100-prosenttisesti. He alkoivat epäillä, että toimeksiannot markkinapaikkojen kesken olisi ketjutettu siten, että vastapuolen toteutunut kauppa yhdellä markkinapaikalla voisi johtaa saman vastapuolen toiselle markkinapaikalle asettaman toimeksiannon automaattiseen peruuntumiseen. Eli heti kun kauppa tietyssä osakkeessa ja tiettyyn hintaan toteutui yhdellä markkinapaikalla, joku sai siitä salamannopeasti tiedon ja poisti vastaavat tarjouksensa muilta markkinapaikoilta. Näin osakekurssi hypähtäisi ylemmäs. Eräänä aamuna yksi tiimin jäsenistä keksi ratkaisun, joka perustui markkinapaikkojen etäisyyksiin.

Hidastamalla tavoitteeseen

Royal Bank of Canadan toimitiloista Manhattanilla toimeksiannolta kesti teoriassa kaksi millisekuntia päästä BATS-markkinapaikalle, kun taas NASDAQiin matkaan meni tuplasti enemmän aikaa. Käytännössä erot olivat tätä suurempia dataliikenteen määrästä, datan tekemästä reitistä ja verkoissa käytetyistä komponenteista riippuen. Niinpä tiimi keksi kirjoittaa ohjelman, joka viivästytti nopeimmat toimeksiannot siten, että kaikki toimeksiannot markkinapaikkojen kesken saapuivat täsmälleen samana hetkenä perille. Lopputulos oli häkellyttävä: nyt toimeksianto, joka käsitti useita markkinapaikkoja, täyttyi täysimääräisesti.

Tiimi laski, että he pystyisivät toteuttamaan kappansa keskimäärin noin 0,1 prosenttia halvemmalla poistamalla jonkun tuntemattoman osapuolen mahdollisuuden ehtiä heidän toimeksiantonsa edelle (niin sanottu front running). Tämä saattaa aluksi tuntua merkityksettömältä. Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden päivittäinen osakevaihto huitelee kuitenkin parin sadan miljardin dollarin paremmalla puolella, joten markkinatasolla nämä päivittäiset kulut nousevat noin 160 miljoonaan dollariin.

BATS

Ongelma Katsuyaman tiimin kehittämän hidastusohjelman kaupallistamisessa oli se, että se ei ollut johdonmukainen. Joskus yhteydet markkinapaikoille olivat nopeampia kuin toisina aikoina. Nopein mahdollinen yhteys ensimmäisen ja viimeisen markkinapaikan välillä oli 456 mikrosekuntia (yksi mikrosekunti on sekunnin miljoonasosa). Ohjelman piti siis saavuttaa kaikki markkinapaikat tasan 456 mikrosekunnin aikana.

Syy, miksi BATS-markkinapaikalle ohjeistetut kaupat aina toteutuivat 100-prosenttisesti oli se, että BATS oli lähin markkinapaikka: Wall Streetin toimeksiannot saapuivat aina ensimmäiseksi sinne. Nopean kaupan (High Frequency Trading, HFT) kävijät olivat perustaneet sen, jotta pystyisivät hyödyntämään strategiansa mahdollisimman tehokkaasti.

Sisäpiiriläinen avuksi

Katsuyama tarvitsi apua ja jonkun nopean kaupan asiantuntijan vahvistamaan epäilyksensä. Hän tosin pelkäsi, että kaikki asiasta jotakin tietävät tekevät sillä rahaa. Puolen vuoden etsinnän jälkeen hän kuitenkin löysi irlantilaisen Ronan Ryanin, joka puristeli nanosekunteja high freguency treidareiden yhteyksistä. Hän vahvisti Katsuyaman epäilykset. Lisäksi hän tiesi kertoa, että markkinapaikat myyvät nopeampia yhteyksiä miljoonien dollareiden hintaan high frequency treidareille, ja että jotkin markkinapaikat jopa maksavat siitä, että osakekauppoja toteutetaan heidän järjestelmissään.

Suuret osakevälittäjät ylläpitävät lisäksi niin sanottuja dark pooleja, joissa toimeksiannot ovat näkymättömiä. Tästä voi olla hyötyä jos esimerkiksi haluaa käydä kauppaa suurilla osake-erillä. Haittana tietenkin on se, että et tiedä mitä kaikkea näissä pooleissa tapahtuu. Luonnollisesti dark pooleissa toteutettu kauppa ei voi olla huonompi kuin sen hetkiset osto- ja myyntilaidat avoimilla markkinoilla. Mutta välittäjät voivat dark pooleissa käydä kauppaa asiakkaan intressien vastaisesti tai esimerkiksi myydä poikkeuksellista pääsyä high frequency treidareille.

Nopeaa kauppaa

Markkinoilla on käytössä kolme nopeuteen perustuvaa ja markkinaosapuolten eri asemaa hyödyntävää sijoitusstrategiaa. Ensimmäinen (electronic front running) oli juuri sitä mitä Katsuyaman oli havainnut. Toisessa (rebate arbitrage) pyritään keräämään markkinapaikkojen tarjoamia kaupankäyntikulualennuksia likviditeetin aikaansaamisesta, todellista likviditeettiä kuitenkaan edistämättä. Kolmannessa (slow market arbitrage) hinnan muuttuessa yhdellä markkinapaikalla, high frequency treidari ostaa kaikki osakkeet muilta markkinapaikoilta “vanhaan hintaan”, ennen kuin kyseiset markkinapaikat ehtivät reagoida.

Monelta ammattilaiselta highy frequency treidareiden kyseiset tekemiset olivat jääneet huomaamatta. Suuret varainhoitajat kuten Vanguard, T. Rowe Price tai Fidelity ja hedgerahastotkin olivat kyllä huomanneet, että markkinat käyttäytyivät omituisesti, mutta kukaan ei tiennyt mistä tämä johtui. He tyrmistyivät kuullessaan mitä oli tekeillä, kaiken aikaa, joka päivä, kirjaimellisesti heidän silmiensä edessä.

IEX

Kun Kaytsuyama tiiminsä kanssa lopulta päätyi perustamaan Investors Exchangen (IEX), jossa käytäisiin reilua kauppaa, monet maailman suurimmista varainhoitajista olivat innoissaan. Kysymys tosin kuului: miten taata oikeudenmukainen kaupankäynti? Ratkaisu oli yksinkertaisuudessaan loistava. He laittoivat 60 kilometriä valokaapelia rullalle kaupankävijöiden ja IEX:n välille. Näin high frequency treidarit edelleen kyllä näkisivät osto- ja myyntilaidat nopeammin kuin muut, mutta koska 60 kilometriä valokaapelia hidastaa heitä muutamalla sadalla mikrosekunnilla, he eivät ehdi käyttää tietoa hyväkseen.

IEX aloitti toimintansa viime vuonna lokakuun 25. päivänä. Ensimmäisenä päivänä kauppaa käytiin 568 524 osakkeella. Siihen mennessä IEX:ään oli liittynyt noin 100 välittäjää ja varainhoitajaa, enimmäkseen pieniä paikallisia välittäjiä. Muutama viikko myöhemmin joulukuun 18. päivänä kauppaa käytiin 11 827 232 osakkeella, mutta edelleenkään suurten pankkien toimeksiantoja ei näkynyt. Seuraavana päivänä kello 15.09.42 662 millisekuntia 361 mikrosekuntia ja 406 nanosekuntia, pamahti. Goldman Sachs ryhtyi käymään kauppaa IEX:ssä, ja markkinoiden sulkeutuessa 51 minuuttia myöhemmin kauppaa oli käyty yli 40 miljoonalla osakkeella. JP Morganilta soitettiin ja kysyttiin, mitä oikein tapahtui. Goldmanilta soitettiin ja ilmoitettiin, että seuraavana päivänä kauppaa tulee sitäkin enemmän.

Tilaisuus tekee röyhkeäksi

Rahoitusmarkkinoiden röyhkeys yllättää välillä alan ammattilaisetkin. Toisaalta kyse on käytännönläheisestä pragmatiikasta: jos rahaa voi jollain tavalla tehdä, kyseistä keinoa käytetään surutta hyväksi. Jossain vaiheessa luulisi kuitenkin röyhkeyden vaikeuttavan liiketoiminnan pyörittämistä. Historiallisessa perspektiivissä degeneroituminen saavuttaa ennemmin tai myöhemmin päätepysäkin, jonka jälkeen pelin henki muuttuu. Olemmeko saavuttamassa kyseisen lakipisteen?

Vajaan vuoden jälkeen IEXin osuus päivittäisestä osakevaihdosta on edelleen alle prosentin. Vaikuttaa siltä, että saamme odottaa muutosta vielä jonkin aikaa. Sitä odottaessa kannattaa painottaa kustannustehokkaita sijoitustuotteita, välttää sellaisia joita ei ymmärrä ja ohjata omat osakekaupat IEX:n kaltaisille markkinoille.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Jutun taustalla on Michael Lewisin (mm. Liar’s Poker, The Big Short) viimeisin kirja Flash-Boys, sekä New York Timesin sekä Wiredin artikkelit.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Miksi en omista kulta-etf:iä

Ke, 06/08/2014 - 16:58

Fyysisen kullan omistaminen on eri asia kuin kulta-etf:ien tai muun ns. paperikullan omistaminen. Kulta-etf:t ja fyysinen kulta ovat valtavirtamediassa mielestäni usein väärin esitetty ikään kuin toistensa synonyymeiksi. On kuitenkin erittäin tärkeä tehdä ero etf:ien ja fyysisen kullan välille, sillä nämä kaksi palvelevat eri tarkoitusperiä. Varsinkin niille, joiden motiivina on omistaa kultaa turvasatamana kriisien varalle, suosittelisin vain ja ainoastaan fyysisen kullan omistamista. Etf:t voivat sopivat alhaisempien transaktiokustannustensa ansiosta taas paremmin niille, jotka käyvät kauppaa aktiivisesti.

Alussa todettakoon, että puhuessani kulta-etf:istä, viittaan suurimpiin ja tunnetuimpiin kulta-etf:iin, ennen kaikkea SPDR Gold Shares-etf:ään (Kaupankäyntitunnus: GLD), joka on suurin ns. fyysiseen kultaan sidottu etf. Markkinoilla löytyy lukuisia erilaisia kulta-etf:iä (tai muita vastaavankaltaisia tuotteita), joihin tässä kirjoituksessa viittaamani seikat eivät välttämättä kaikilta osin päde.

Mielestäni kullan omistamisen kohdalla on väärin käyttää termiä “sijoittaminen”, sillä kullan omistamisen tarkoituksena on lähinnä ostovoiman säilyttäminen, ei sen kasvattaminen. Tästä syystä fyysisen kullan omistamista ei tulisikaan aina verrata osakkeisiin tai muihin “sijoituksiin”. Vaikka kulta ei tänä päivänä olekaan likvidi vaihdon väline, täyttää se silti kenties rahan tärkeimmän ominaisuuden – “arvon säilyttäjä” – paremmin kuin seteliraha. Kulta on ainoa “raha”, joka ei ole samanaikaisesti jonkun toisen velka. Itse pidän kultaa ennen kaikkea vakuutuksena harvinaisia, mutta vaikutuksiltaan tuhoisia valuuttakriisejä vastaan. Aiheesta olen kirjoittanut aikaisemminkin.

Keskustellessani kulta-etf:iin sijoittamisesta ja lukiessani mielipidekirjoituksia aiheesta törmään usein siihen, että sijoittajien motiivina on ostaa näitä etf:iä turvasatamaksi pahan päivän varalle – samoin perustein kuin fyysistä kultaa yleensä ostetaan. Uskallan kuitenkin väittää, että tämä peruste on väärä, sillä jos “veri alkaa virtaamaan kaduilla”, ei paperikulta voi korvata käden ulottuvilla olevaa fyysistä kultaa. Itse asiassa fyysisen kullan kysynnän räjähdysmäinen nousu (esim. paniikin seurauksena) saattaa olla huonoin mahdollinen skenaario kulta-etf:ien omistajien kannalta, vaikka kullan hinta samanaikaisesti nousisikin pilviin. Toisin sanoen todellisen kriisin sattuessa kulta-etf:ien ja fyysisen kullan hinnat voivat lähteä liikkumaan eri suuntiin. Pahimmassa tapauksessa kulta-etf:t voivat menettää arvonsa kokonaan, vaikka kullan hinta nousisikin räjähdysmäisesti. Tämän asian ymmärtämiseksi on hyvä käydä läpi tiettyjä perusongelmia, joita suurimpiin kulta etf:iin liittyy.

Ensinnäkään tavallisella piensijoittajalla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä käsiksi fyysiseen kultaan, jota etf:t ilmoittavat omistavansa. Tilanne on ikään kuin sama, jos tietäisit pankkitililläsi olevan rahaa tallessa, mutta sinulla ei olisi koskaan mahdollisuutta käyttää sitä. Kun etf-osuuksilla käydään kauppaa markkinoilla ei tällä ole mitään vaikutusta oikean fyysisen kullan kysyntään ja tarjontaan. Oikea kulta ei liiku mihinkään etf-osuuksien kaupankäynnissä. Kulta-etf:ien yhteys fyysiseen kultaan on varsin monimutkainen. Tästä syystä etf-sijoittajan ei tulisi olla harhaluulossa siitä, että hän omistaisi fyysistä kultaa. Etf-sijoittaja omistaa sijoitusinstrumenttia, jonka on tarkoitus seurata kullan markkinahintaa. Periaatteessa mikään ei kuitenkaan takaa, että näin tulisi aina olemaan.

Tavallisesta piensijoittajasta poiketen etf-rahastoilla on joukko ns. auktorisoituja omistajia (engl. termi “authorized participants”), jotka ovat etuoikeutetussa asemassa tavallisiin etf:ien pienosakkaisiin nähden. Auktorisoidut omistajat ovat ainoita tahoja, joilla on oikeus myydä tai lainata rahaston hallussa olevaa kultaa haluamallaan tavalla ja parhaaksi katsomanaan ajankohtana - kysymättä lupaa vähemmistöosakkailta. He voivat ikään kuin käyttää etf:ien omistamaa kultaa omana kultavarastonaan ja sitä kautta käymään kauppaa tällä kullalla, olettaen, että tämä kulta jonain päivänä palautetaan takaisin etf-rahaston haltuun. Nämä etuoikeutetut omistajat esimerkiksi GLD:n kohdalla ovat mm. Barclays, Goldman Sachs, Deutsche Bank, JPMorgan ja HSBC. Kulta etf:ien etuoikeutetut omistajat ovat pääasiassa samoja pankkeja, jotka toimivat myös kullan välittäjinä (engl. termi “bullion banks”) merkittävimmissä pörsseissä, joissa kullalla käydään kauppaa – COMEX:ssa ja LBMA:ssa.

Mielestäni vuotta 2013 tulisi pitää varoittavana esimerkkinä siitä, mitä kulta-etf:ien hallussa olevalle kullalle käy, jos markkinoilla on niukkuutta fyysisestä kullasta. Kullan kysyntä viime vuonna oli poikkeuksellisen voimakasta ja markkinoilla pelättiin, että tarjonta ei riitä kattamaan kysyntää. Tämä olisi voinut johtaa kullan hinnan voimakkaaseen nousukiitoon, mikä puolestaan olisi lietsonut paniikkia esim. osake- ja bondimarkkinoilla. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä kulta-etf:ien auktorisoidut omistajat dumppasivat markkinoille kaikenkaikkiaan lähes 900 tonnia etf-rahastojen omistamaa kultaa, minkä ansiosta kullan hinta saatiin romahtamaan (aiheesta lisää aikaisemmassa kirjoituksessani). Fyysiseen kultaan sidottujen kulta-etf:ien varastot siis hupenivat merkittävästi viime vuonna. Etf:t eivät vieläkään ole ostaneet takaisin tuota vajaata 900 tonnia kultaa, mikä myytiin markkinoille viime vuonna. On olennaista muistaa, että isojen pankkien intresseissä on aina pitää kullan hinta mahdollisimman alhaalla, sillä kullan nousu on yleensä epäluottamuslause muille suuremmille markkinoille.

Mielestäni johtopäätöksenä voidaan todeta, että kullan kysynnän noustessa, esimerkiksi laajan markkinapaniikin seurauksena, suurimpien etf:ien kultavarannot tullaan todennäköisesti auktorisoitujen omistajien taholta dumppaamaan markkinoille. Etf-rahastojen holvit voivat tällaisessa skenaariossa tyhjentyä hyvin nopeasti. Nähtäväksi jää, miten etf-sijoittajat suhtautuvat siihen, jos nimenomaan fyysiseen kultaan sidottujen etf-rahastojen kultaharkot eivät ikinä palaakaan takaisin rahastojen haltuun.

Toinen merkittävä seikka, mikä erottaa fyysisen kullan ja etf-rahastot toisistaan on etf:iin liittyvä vastapuoliriski. Etf:ien kulta on yleensä jonkin 3. osapuolen säilytyksessä. Aina ei tule ajatelleeksi, että tämän 3. osapuolen vaikeudet voivat heijastua myös etf-rahastojen omistajiin.

Esimerkiksi GLD-etf:n kultavarannot ovat HSBC-pankin hallussa. GLD:n rahastoesitteestä sivulla 11 kerrotaan seuraavaa (suora lainaus, tekstin lihavointi lisätty kirjoittajan toimesta):

“Gold held in the Trust’s unallocated gold account and any Authorized Participant’s unallocated gold account will not be segregated from the Custodian’s assets. If the Custodian becomes insolvent, its assets may not be adequate to satisfy a claim by the Trust or any Authorized Participant. In addition, in the event of the Custodian’s insolvency, there may be a delay and costs incurred in identifying the gold bars held in the Trust’s allocated gold account.”

HSBC on siis tässä tapauksessa kullan säilyttäjä (“custodian”). Rahastoesitteessä sanotaan siis varsin suoraan, että GLD-etf:n kultavarannot eivät ole eroteltu HSBC:n muusta varallisuudesta ja HSBC:n mahdollisen maksukyvyttömyyden seurauksena Etf-rahaston kultaa ei välttämättä pystytä koskaan palauttamaan takaisin.

Edellä mainituista syistä, sekä lukuisista muistakin syistä johtuen (esim. etf:ien kultaa ei välttämättä ole vakuutettu eikä kullan laadusta ole takeita), on hyvin tärkeä ymmärtää ero kulta-etf:ien ja fyysisten kultaharkkojen omistuksen välillä.

Itse en ole kovin kiinnostunut kulta-etf:istä, sillä kullan hinnan mahdollisesta noususta pääsee hyötymään mielestäni paljon paremmin ostamalla ns. streaming- ja rojaltiyhtiöiden osakkeita. Näiden yhtiöiden riskit ovat selvästi pienempiä kuin kaivosyhtiöiden osakkeissa. Lisäksi nämä osakkeet ovat päihittäneet kulta-etf:ien kurssikehityksen selvästi. Uskon että näin tulee käymään myös tulevaisuudessa.

Kultarojaltiyhtiöitä ovat mm. Royal Gold (kaupankäyntitunnus: RGLD), Franco Nevada (FNV) ja Sandstorm Gold (SSL). Mikäli tämä erittäin tuottoisa liiketoimintamalli ei ole vielä tuttua, niin siihen kannattaa perehtyä. Esimerkiksi Royal Goldin internet-sivuilla on hienosti avattu, mistä heidän liiketoimintamallissaan on kyse.

Kun näihin streaming- ja rojaltiyhtiöihin perehtyy, niin on vaikea keksiä syytä miksi enää palata kulta-etf:iin.

*******************************************************

Kirjoittaja ei itse omista kirjoitushetkellä tekstissä mainittuja sijoitusinstrumentteja, mutta saattaa saattaa sijoittaa niihin lähitulevaisuudessa.

Seuraa Twitterissä: @TimoTikkala

 

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Lisäämme omistustamme Nokian Renkaissa

Ke, 06/08/2014 - 09:13

Lisäsimme eilen omistustamme Nokian Renkaissa 420 osakkeella kurssiin 25,76 euroa Nordnetin eksperttisalkussa. Nyt omistamme 770 yhtiön osaketta ja yhtiön osuus salkustamme on 12 prosenttia, mikä on samalla ylivoimaisesti suurin omistuksemme. Täydennysosto alentaa myös keskimääräistä hankintahintaamme, joka on 27,20 euroa osakkeelta. Kaupan pääasiallinen syy oli spekuloida Nokian Renkaiden osakkeen perjantain kurssimuutoksella, kun yhtiö julkaisee toisen osavuosikatsauksensa.

Kaupan riskitaso on erittäin korkea, koska oletamme, että kurssireaktio on suuri, mutta valitettavasti emme tiedä mihin suuntaan kurssi liikkuu. Ostomme tulee siten perjantaina näyttämään lyhyellä aikavälillä joko tyhmältä tai nerokkaalta. Olemme kuitenkin valmiit omistamaan nyt ostetut osakkeet kauemmin kuin vain muutaman päivän vaikka kurssi laskisi, edellyttäen että yhtiön pitkän aikavälin toimintaedellytykset pysyvät hyvinä.

Meidän käsityksemme mukaan osakemarkkinat ovat Nokian Renkaiden tapauksessa diskontanneet kuta kuinkin kaikki mahdolliset ja mahdottomat kielteiset odotukset. Tästä syystä odotamme, että kurssinousun todennäköisyys on suurempi kuin kurssilaskun, kunhan kaikki kielteiset odotukset eivät realisoidu. Jos kuitenkin kävisi näin, on yhtiöllä ollut harvinaisen huono onni.

Nokian Renkaat teki vuodenvaihteessa pyörein luvuin 100 miljoonan euron varauksen, koska verottaja on vaatinut jälkiveroja ja rangaistusmaksuja vuosilta 2007–2010. Yhtiö on tehnyt verovalituksen ja mielestämme yhtiöllä on hyvät mahdollisuudet voittaa riita. Korkein hallinto-oikeus päätti heinäkuussa, että verohallinnon tulkinta siirtohinnoittelusta on laiton. Tosin päätös ei koskenut Nokian Renkaita, mutta oikaisulautakunta ei voi olla huomioimatta päätöstä.

Yhtiön osakekohtainen osinko viime vuodelta oli 1,45 euroa. Mielestämme yhtiöllä on hyvät mahdollisuudet maksaa kuluvaltakin vuodelta vähintään sama osinko. Tämän päivän hankintahinnalla osinkotuotto olisi ennätykselliset 5,6 prosenttia, mikä on historiallisesti korkea Nokian Renkaille. Jos osinkotuotto pysyy tällä tasolla, omistamme mielellämme osakkeet kauemminkin, vaikka tavoite onkin tehdä pieni spekulatiivinen voitto.

Yhtiön suurin riskitekijä ovat Venäjän mahdolliset pakotteet sekä Venäjän yhä heikkenevä talous. Pidämme suurena etuna, ettei yhtiö toimi strategisesti tärkeällä alalla. Venäjän mahdolliset sanktiotkin on ilmeisesti tarkoitus tehdä niin, etteivät ne vaikuttaisi Venäjän kuluttajiin. Tästä syystä oletamme, etteivät muun muassa Nokian Renkaiden venäläiset työntekijät kärsi pakotteista. Viranomaiset voivat kyllä aiheuttaa paljon päänsärkyä yhtiölle, mutta lopulta emme usko yhtiön kannattavuuden kärsivän kovin pahasti.

Heikkenevä talous tulee painamaan renkaiden myyntiä Venäjällä. Moni asiakas valitsee halvemmat renkaat premiumtason renkaiden sijaan. Toisaalta yhtiön kannattavuus paranee ruplan heiketessä euroa vasten kun renkaita viedään länteen, koska suuri osa tuotantokustannuksista ovat ruplissa. Kannattavuuden paraneminen ei kuitenkaan korvaa myynnin vähenemistä Venäjällä.

Nokian Renkaiden puolivuosikatsaus julkaistaan perjantaina kello kahdeksan aamulla. Markkinoilla on muutama tunti aikaa perehtyä katsaukseen ennen kuin pörssi avautuu. Jos raportissa on jotain myönteistä, mikä saa kurssin nousemaan, odotamme, että kurssi hypähtää muutaman ensimmäisen minuutin aikana, jonka jälkeen kurssi laskee hieman huipusta. Tämä johtuisi siitä, että Nokian Renkaiden osake on ollut lyhyeksi myyjien suosiossa ja kun he sulkevat positioitaan aiheuttanee ylikysyntä tavallista hieman rajumman nousun.

Omistamme Nokian Renkaiden osakkeita.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Assa Abloy mukaan ostoseurantaan

Ti, 05/08/2014 - 10:39

Lukitusjärjestelmistä suurelle yleisölle tunnetuksi tullut Assa Abloy on vähemmän tunnettu tuttavuus sijoittajapiireissä. Se on harmi, sillä kyseessä on yksi Tukholman pörssin laadukkaimmista yhtiöistä. Tarkastelen tässä merkinnässä sekä Assa Abloyn liiketoimintaa että osakkeen arvostustasoa lyhyesti ja yleisellä tasolla.

Segmenteittäin analysoituna Assa Abloyn liiketoiminnan kasvu on ollut alkuvuonna 2014 voimakasta APAC-divisioonassa eli Aasian ja Tyynenmeren markkina-alueella. Hyvää kasvuvauhtia on ilmennyt myös Euroopassa ja Lähi-idässä, joissa konserni on kirjannut myynnin kasvua molemmilla markkinoilla. Vähintään 20 prosentin kasvulukemia yhtiö on raportoinut alkuvuonna Etelä-Amerikasta ja Afrikasta, mutta nämä markkinat edustavat konsernin myynnistä toistaiseksi yhteenlaskettunakin vain 3 prosenttia.

Jos jotain heikkoa haluaa Assa Abloyn alkuvuoden kehityskaaresta löytää, niin vaisumpaa kehitystä esiintyi yhtiön globaalissa teknologiabisneksessä. Tämän yhtiö kuitenkin laittoi varsin tuoreessa toisen neljänneksen osavuosikatsauksessaan projektien viivästymisten syyksi.

Assa Abloyn ydinliiketoiminta, lukitusjärjestelmien kehittäminen ja myynti, ei lähtökohtaisesti kuulosta raketinomaisessa kasvussa olevalta liiketoiminnalta. Sitä se kuitenkin hyvin johdettuna on, sillä Assa Abloyn myynti kasvoi nykyisessäkin markkinatilanteessa alkuvuonna noin 14 prosenttia. Havaittavissa on sekä vahvaa liikevaihdon että liikevoiton kasvua, joskin myös yritysjärjestelyillä eli epäorgaanisella kasvulla on tärkeä roolinsa lukujen taustalla.

Tarkemmin analysoituna myynnin kasvulukemasta 2 prosenttiyksikköä oli alkuvuonna orgaanista eli karkeasti sanoen jo olemassa olevien liiketoimintojen kasvua. Kymmenen prosenttiyksikköä alkuvuoden kasvusta selittyy yritysostoilla. Kahden prosenttiyksikön verran myötätuulta aiheutui valuuttakursseista.

Assa Abloyn liikevoitto kasvoi Q2:n aikana 13 prosenttia, saavuttaen 2,2 miljardia kruunua. Liikevoiton kasvu johti osakekohtaisen tuloksen 12 prosentin kasvuun. Osavuositasolla yhtiö teki tulosta 4,14 kruunua osaketta kohden, kun vertailukaudella huhti-kesäkuussa 2013 osakekohtainen tulos oli 3,71 kruunua.

Assa Abloyn tulos kasvoi 12 prosenttia paitsi Q2:n, myös koko alkuvuoden aikana. Osakekohtaisella tuloksella tarkasteltuna kasvua muodostui viime vuoden 6,78 kruunusta 7,56 kruunuun. Yhtiöllä on tuloskasvun ohella myös ymmärrettävästi erittäin vahva kassavirtakehitys: operatiivinen kassavirta kasvoi yli 20 prosenttia sekä huhti-kesäkuussa 2014 että koko alkuvuonna.

Vuodesta 2007 alkavassa tarkastelussa Assa Abloyn operatiivinen kassavirta on paitsi säilynyt jatkuvasti kruunumääräisessä miljardiluokassa positiivisena, se on myös liukuvassa 12 kuukauden tarkastelussa kaksinkertaistunut tarkastelukauden alusta vuoteen 2014 tultaessa.

Assa Abloyn operatiivinen kassavirta (2007–2014; Assa Abloy IR)

Kaikkiaan konsernin liikevaihto on kasvanut varsin systemaattisesti viimeisten viiden vuoden aikana, kuten seuraavasta kuvasta ilmenee.

Assa Abloyn liikevaihto miljardia SEK (2009–2013)

Assa Abloyn liikevaihto on kasvanut vuodesta 2009 noin 39 prosenttia. Vuosikasvuksi muutettuna se vastaa noin 8,5 prosentin keskimääräistä myynnin kasvattamista.

Optimisti toteaisi, että lukema on moninkertainen verrattuna yleiseen talouskasvuun yhtiön toiminta-alueella. Skeptikko sanoisi kuitenkin, että merkittävä osa kasvusta on tullut yritysostojen kautta. Molemmat näkemykset ovat tavallaan oikeassa, mutta kokonaisuutena Assa Abloyn viime vuosien kasvusuoritusta on pidettävä vakuuttavana.

Kasvukehitystä tukee yhtiön monipuolinen tuoteportfolio: se sisältää niin mekaanisia lukitusjärjestelmiä, sähköisiä lukkoja, kodin turvapalveluita, julkishallinnolle tarjottavia tunnistamispalveluita kuin myös älyavaimiin perustuvia tietojärjestelmiä, joiden loppukäyttäjät voivat olla esimerkiksi koululaisia tai vanhuksia.

Assa Abloyn konsernitason myynnistä Eurooppa edusti 43 prosenttia alkuvuonna 2014. Toiseksi suurin yksittäinen markkina oli Yhdysvallat, mihin suuntautui 35 prosenttia konsernin myynnistä. Yhdessä nämä markkina edustavat liki 80 prosenttia Assa Abloyn myynnistä, joten lyhyellä tähtäimellä konsernin tuloskunto muodostuu niin sanotuilta kehittyneiltä, yleisellä talouskasvulla tarkasteltuna hitaasti kasvavilta markkinoilta. Tosin on huomattava, että lukitusala ja Assa Abloy alan edistyksellisimpiin kuuluvana toimijana kasvavat tällä hetkellä bruttokansantuotetta nopeammin.

Kehittyvien markkinoiden kasvutarinaa on toistaiseksi tarpeetonta liittää Assa Abloyn sijoituscaseen. Esimerkiksi Aasia muodosti viime vuonna yhtiön myynnistä vain 15 prosenttia, ja alkuvuonna 2014 konsernin myynti kasvoi alueella ainoastaan 2 prosenttia. Yhtiö itse ilmoittaa, että kehittyvien markkinoiden osuus sen myynnistä muodosti paikallisvaluutoissa laskettuna 23 prosenttia tammi-kesäkuussa 2014.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Assa Abloyn myynti kohosi Euroopassa tammi-kesäkuussa 2014 noin 6 prosenttia. Yhtiön toiseksi suurimmalla markkinalla, Yhdysvalloissa, myynti paisui alkuvuonna jopa 25 prosenttia suhteessa alkuvuoteen 2013. Myönteistä on, että Amerikassa myös yhtiön kannattavuuden marginaalit ovat korkeimmillaan muihin maantieteellisiin markkinoihin verrattuna.

Assa Abloyn liikevoittomarginaali laski Q2:n aikana viime vuoden vastaavan ajankohdan 16,1 prosentista 15,9 prosenttiin. Yhtiön mukaan tämä selittyy lähinnä yritysjärjestelyiden kautta tapahtuneilla konsernirakenteen muutoksilla. Järjestelyrintamalla Assa Abloy tosin on ollutkin aktiivinen, sillä konserni on suorittanut tähän mennessä jo 10 transaktiota kuluvana kalenterivuonna. Yhteenlaskettuna nämä yrityskauppakohteet muodostavat selvästi yli miljardin kruunun vuotuisen liikevaihdon.

Esimerkkinä yritysostokohteesta mainittakoon Enox, jonka Assa Abloy hankki kasvaakseen Intian markkinoilla. Enoxin liikevaihto on noin 130 miljoonaa kruunua, ja yhtiö työllistää 220 henkilöä. Kyseessä on konsernin ensimmäinen yrityskauppa nopeasti kasvavalla ja varsin suurella Intian markkina-alueella.

Assa Abloy on ollut viimeisten viiden vuoden aikana ideaalinen sijoituskohde, koska yhtiö on kyennyt kasvattamaan keväästä toiseen osakekohtaista osinkovirtaansa.

Assa Abloyn osakekohtainen osinko SEK (2009–2013)

Yhtiön maksama osinko on kasvanut 58 prosenttia vuodesta 2009. Se merkitsee keskimäärin noin 12 prosentin vuotuista kasvua osakekohtaiseen voitonjakoon.

Vahvan voitonjaon taustalta löytyy osakekohtaisen tuloksen selvä kasvutrendi finanssikriisin jälkeen.

Assa Abloyn osakekohtainen tulos SEK (2007–2014; Assa Abloy IR)

Kuten myynnin ja osakekohtaisen tuloksen verrattain samannäköisistä kehityskaarista voineekin jo päätellä, on Assa Abloyn suhteellinen kannattavuus säilynyt hyvin vakaana viime vuosien aikana.

Assa Abloyn liikevoittomarginaali (2007–2014; Assa Abloy IR)

Kun muistaa finanssikriisin ja eurokriisin, on suorastaan hämmästyttävää, että Assa Abloyn suhteellinen kannattavuus on pysytellyt huomattavan vakaana vuodesta toiseen. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana konsernin rullaava 12 kuukauden liikevoittomarginaali on säilynyt 15,5–16,5 prosentin välimaastossa poikkeuksetta. Liikevoittomarginaali kuvastaa liikevoiton osuutta konsernin liikevaihdosta eli myynnistä, tässä tapauksessa kertaluonteisista eristä puhdistettuna versiona.

Kuten jo edellä on mainittu, Assa Abloyn kasvu on nojautunut poikkeuksellisen vahvasti yrityshankintoihin. Ne ovat viime vuosina edustaneet yhtiön myynnin kasvua seuraavasti: vuonna 2009 noin 3 prosenttiyksikköä, vuonna 2010 noin 8 prosenttiyksikköä, vuonna 2011 noin 18 prosenttiyksikköä, vuonna 2012 noin 9 prosenttiyksikköä ja vuonna 2013 noin 4 prosenttiyksikköä raportoidusta myynnin kasvusta.

Koska yritysostorintamalla on ollut aktiviteettia, on myös Assa Abloyn korollinen nettovelka paisunut jonkin verran.

Assa Abloyn gearing ja nettovelka (2007–2014; Assa Abloy IR)

Rahamääräisesti tarkasteltuna konsernin nettovelka on kasvanut vuoden 2007 tasosta noin 50 prosenttia. Tänään yhtiön velkaantuneisuus on suhteellisessa tarkastelussa lähellä vuodesta 2007 alkavan tarkasteluajanjakson huippua. Käyttökatteeseen nähden velka ei kuitenkaan ole vielä huolestuttavan korkea, ottaen huomioon erityisesti liiketoiminnan vakaaksi osoittautuneen luonteen.

Entä mikä sitten estää meitä ryntäämästä kilpaa ostolaidalle? Tänään Assa Abloyn osakekurssi on 336,50 kruunua. Nykyhetken noin 15,50 kruunun osakekohtaisella tuloksella laskettuna yhtiön P/E-luku asettuu tasolle 22. Viimeksi maksamaansa 5,70 kruunun osakekohtaiseen osinkoon nähden osake tuottaa efektiivistä osinkovirtaa nykyhinnalleen 1,7 prosenttia.

Kasvuyhtiön arvostuskertoimet kruunaa tasepohjaista arvostusta kuvaava P/BV-luku, joka on nykyhetkellä 4,3. Vielä alkuvuonna 2010 ja syksyllä 2011 Assa Abloyn P/BV-tunnusluku oli alle 2,5. Tähän viitaten osakkeen viimeaikainen erinomainen kehitys – vuoden 2011 alusta osingot mukaan lukien noin 150 prosentin osaketuotto – selittyy paitsi liiketoiminnan hyvällä kehityksellä, myös arvostuskertoimien tuntuvalla nousulla.

Assa Abloyn osake on siis kehittynyt parin kolmen viime vuoden aikana selvästi paremmin kuin alla oleva liiketoiminta, joka sekin on kuitenkin erittäin hyvin kannattavassa vireessä edellä todetusti. Osakkeen markkinahinnoittelu ei aiheuta välittömiä toimenpiteitä sijoitussalkun osalta, mutta yhtiön laatu huomioiden osake tulee olemaan potentiaalisten ostokohteiden seurantalistan vakiokalustoa.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista Assa Abloyn osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: practicalowl / Foter / Creative Commons Attribution-NonCommercial 2.0 Generic (CC BY-NC 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kemirassa paha ylilyönti

Pe, 01/08/2014 - 00:01

Markkinoille Kemiran Q2-tulosraportti oli selvä pettymys, sillä yhtiön osakekurssi on tänään yli 15 prosenttia alhaisemmalla hintatasolla kuin pari viikkoa sitten. Roima kurssilasku on kohottanut Kemiran efektiivistä osinkotuottoa, joka on viime keväänä maksetusta osingosta laskettuna jo 5,2 prosenttia. Onko arvoyhtiön hinnoittelukertoimille vajonneella yhtiöllä kasvumahdollisuuksia?

Yhtiön velaton arvo suhteessa käyttökatteeseen (EV/EBITDA) on yritysostajalle – ja hänen tavoin ajattelevalle arvosijoittajalle – relevantti työkalu sijoituskohteen laadun määrittämisessä. Yksistään tarkasteltuna EBITDA-% kertoo sijoittajalle lähinnä siitä, kuinka kannattavaa liiketoimintaa itse yhtiö harjoittaa – ei sitä, miten laatu on hinnoiteltu markkinoilla.

Tänään Kemira arvostetaan EV/EBITDA-kertoimella 7,4. EV:ssä on laskettu yhteen yhtiön osakekannan markkina-arvo ja taseen korolliset nettovelat.

Kemiran osakekannan markkina-arvo on 1,58 miljardia euroa. Vastikään raportoidun toisen vuosineljänneksen lopussa (30.6.2014) Kemiran taseen korollinen nettovelka oli 449,5 miljoonaa euroa ja velkaantumisaste 41,4 prosenttia.

Kemiran globaalin verrokkiryhmän keskimääräinen, toimialan mediaania edustava EV/EBITDA-kerroin on tänään 8,6. Kemiran osake on siihen nähden nyt 16 prosenttia aliarvostettu.

Aliarvostusta korostaa, että Kemiralla on verrattain vahva tase, joka mahdollistaa konsernin käyttökatteen kasvattamisen myös yritysostoin. Vakavaraisuudesta osoituksena on Kemiran tuore AkzoNobelin paperikemikaaliliiketoiminnan osto.

Hankitun liiketoiminnon käyttökate ilman kertaluonteisia eriä oli 23 miljoonaa euroa vuonna 2013. Lisäksi Kemira odottaa saavuttavansa ostetuista toiminnoista yli 15 miljoonan euron vuotuiset synergiaedut vuoden 2016 loppuun mennessä.

Kemira on kertonut taloudelliset tavoitteensa kahden vuoden päähän, tilikaudelle 2016. Tavoitteiden mukaan yhtiön on tarkoitus saavuttaa 2,6–2,7 miljardin euron liikevaihto, yli 15 prosentin käyttökate suhteessa liikevaihtoon ja säilyttää alle 60 prosentin velkaantuneisuus. Tänään ainoastaan velkaantuneisuus on tavoitetasollaan.

Kemiran konsernitason käyttökate ilman kertaluonteisia eriä oli viime vuonna 251,9 miljoonaa euroa, mikä vastaa hieman yli 11 prosenttia konsernin 2,23 miljardin euron liikevaihdosta. Jos yhtiö yltää kahden tilikauden päähän asettamaansa tavoitteeseen, on tilikauden 2016 käyttökate (EBITDA) noin 400 miljoonaa euroa.

Jos Kemira arvostettaisiin tuolloin verrokkiryhmänsä keskimääräisellä EV/EBITDA-kertoimella (8,6), tulisi osakekannan markkina-arvon kohota – yritysostoissa parin seuraavan vuoden aikana kasvavat korolliset nettovelat huomioiden – nykyisestä 1,58 miljardista eurosta jopa miljardilla eurolla, yli 2,5 miljardiin euroon. Se merkitsisi osakkeen nykyhintaan yli 50 prosentin nousupotentiaalia.

Jo alkeellinen opistotason laskelma osoittaa, että varsin monta asiaa pitää mennä pahasti metsään seuraavan kahden vuoden aikana, jotta Kemiran osake olisi edelleen nykyhetken 10,19 euron osakekohtaisella hintatasolla.

400 miljoonan euron vuotuisen käyttökatetavoitteen saavuttamiselle luo uskottavuutta, että se ei nojaudu kovinkaan pitkälti orgaaniseen myynnin kasvattamiseen, mikä on nykyisessä markkinatilanteessa haastavaa. Tavoitteen saavuttamiseen antaa uskottavuutta vahva tase, joka mahdollistaa edelleen yrityshankintoja.

Synergiaetuja pitäisi kuitenkin löytää, sillä kahden viime tilikauden aikana Kemiran käyttökateprosentti on liikkunut 11,1–11,3 prosentin välimaastossa. Siitä on pitkä matka yli 15 prosenttiin, mutta edes tavoitteiden lähelle pääsemisen skenaariossa Kemirassa on selvästi kaksinumeroinen vuosituottopotentiaali lähivuosille.

Seuraavassa kuvataan Kemiran efektiivistä osinkotuottohistoriaa vuodesta 2006 nykyhetkeen.

Kemiran osakkeen efektiivinen osinkotuotto (2006–2014e)

Osinkovirtaansa nähden Kemiran nykyhetken aliarvostuksesta kertoo, että vuoden 2005 jälkeen yhtiön osakkeen efektiivinen osinkotuotto on kohonnut vain kerran aiemmin yli 5 prosentin. Tämä tapahtui vuonna 2011.

Kun Kemira mitä todennäköisimmin säilyttää ensi keväänä osakekohtaisen osinkonsa 0,53 eurossa neljättä vuotta putkeen, tehdään toistamiseen historiaa yli viiden prosentin osinkotuotolla – ainakin tänään hankituille osakkeille 5,2 prosentin tuottona.

Nykyhinnalla Kemira alkaa täyttää tuntomerkit “kohtuullinen yhtiö, hyvä sijoituskohde”.

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista Kemiran osakkeita kirjoitushetkellä, mutta yhtiön osake on viime aikoina kohonnut potentiaalisten ostokohteiden seurantalistalla merkittävästi. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Ma-Sor / Foter / Creative Commons Attribution-NonCommercial 2.0 Generic (CC BY-NC 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Valtio sijoittajana

To, 31/07/2014 - 23:11

On olemassa monta mielipidettä sen suhteen pitäisikö valtion sekaantua yritystoimintaan. Heikompi taloudellinen tilanne on saanut poliitikkoja korottamaan äänensä sen puolesta, että valtion pitäisi pelastaa työpaikkoja ja yrityksiä. Valtio on suunnitellut muun muassa sijoittamista STX:än Turun telakkaan, kun taas keskustapuolue on ehdottanut, että valtio työllistäisi Microsoftilta poispotkittuja kehittämään terveydenhuollolle uutta IT-järjestelmää.

Valtiolla on suuria omistuksia pörssiyhtiöissä, mitkä aika ajoin herättää keskustelua. Tuntuisi siltä kuin poliitikot eivät aina sisäistäisi sitä tosiasiaa, että yritysten ainoa tehtävä on tuottaa voittoa, eikä turvata työpaikkoja tai toimia poliittisena pelinappulana. Yhtiöt voivat joutua sulkemaan kannattamatonta toimintaa turvatakseen oman tulevaisuutensa. Kun valtion kassa ammottaa tyhjyyttään voi valtion omistusten myynti tuntua houkuttelevalta. Tämä herättää kysymyksen mihin valtion tulisi sijoittaa?

Strategiset sijoitukset ovat oma lukunsa, koska ne tehdään huoltovarmuuden turvaamiseksi. Niiden ei välttämättä tarvitse olla kannattavia, koska palvelun tai toiminnan jatkuvuus on taattava kaikissa olosuhteissa. Jos näitä sijoituksia tehdään muilla kuin taloudellisilla perusteilla, eivät ne kuulu pörssiin. Sen sijaan voidaan keskustella mitkä palvelut tulisi turvata kaikissa olosuhteissa. Onko kansallinen lentoyhtiö sellainen?

Poliitikot vaativat yleensä, että valtio sijoittaisi kannattaviin matalariskisiin yhtiöihin. Tästä muodostuu dilemma. Kasvuyhtiöt, jotka tarvitsevat rahoitusta, ovat harvoin kannattavia. Kannattavat yhtiöt tarvitsevat harvoin rahoitusta. Sijoittamisen sijaan olisi parempi, jos valtio voisi luoda sellaiset olosuhteet, että yhtiöt saavat rahoitusta yksityiseltä sektorilta.

Valtion riskinkantokyky on ylivoimainen yksityiseen sektoriin verrattuna ja tästä syystä valtion tulisi sijoittaa sellaisiin projekteihin, jotka eivät saa rahoitusta järkevillä ehdoilla yksityiseltä sektorilta. Tämä ei tietystikään tarkoita, että valtion tulisi pelata lottoa. Ääriesimerkki on fuusioenergian kehittäminen, koska sille on lähestulkoon mahdotonta saada rahoitusta yksityiseltä sektorilta. Muita vastaavia tilanteita voi syntyä markkinahäiriöiden ja muun muassa pankkien pelastusoperaatioiden yhteydessä. Pelkkien työpaikkojen pelastaminen voi sen sijaan muodostua kalliiksi.

Ensisilmäyksellä voi olla vaikea ymmärtää miksi valtio sijoittaa pörssiosakkeisiin, mutta jos tätä katsoo säästämisen näkökulmasta huonompia aikoja varten, tuntuu se jo paljon järkevämmältä. Ongelma on tietysti, että matalasuhdanteiden aikana osakkeiden arvotkin ovat yleensä matalat, jonka takia niistä voi olla vaikea saada järkevää hintaa rahoja tarvittaessa. Pitäisikö valtion sijoitussalkun olla globaalimpi?

Joku voisi ajatella, että valtion pitäisi nyt myydä pörssisijoituksiaan ja esimerkiksi lyhentää lainoja. Itse asiassa valtion pitäisi ehkä tehdä päinvastoin. Osinkotuotto on korkeampi kuin valtion lainoistaan maksama korko, jonka takia valtion pitäisi lainata enemmän sijoituksia varten ja kuitata välistä ilmaista rahaa.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit