Hyppää pääsisältöön
Yhteistyössä
Yrittäjälinja
Klaava.fi
Sijoitusrahastot.org
 

 

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Just another Nordnetboggen Sites site
Päivitetty: 2 tuntia 36 min sitten

Nordnetin kysely: Nokia on pörssin ikämiesluokan todennäköisin seuraava julkisen ostotarjouksen kohde

Ti, 01/09/2015 - 09:42

Alkavan syyskuun aikana Nokialla, Fiskarsilla, Wärtsilällä ja UPM-Kymmenellä tulee täyteen sata vuotta pörssitaivalta. Nettipankki Nordnet teetti kyselytutkimuksen, jossa kartoitettiin suomalaisten arviota todennäköisimmästä seuraavasta julkisen ostotarjouksen kohteesta satavuotiaiden viitekehyksessä.

Kaikkien kyselyyn vastanneiden keskuudessa Nokian mainitsi todennäköisimmäksi seuraavaksi Helsingin pörssistä lähtijäksi selvästi yli kolmannes. Fiskarsin ja Wärtsilän nimesi kauppatavaraksi harvempi kuin joka neljäs vastaaja. Miesten keskuudessa yhtiöitä piti seuraavana ostotarjouksen kohteena yhtä moni vastaaja. UPM-Kymmene jäi yrityskauppakohteena kiinnostavuudeltaan selvästi kyselyn vaisuimmaksi.

Nykyhallituksensa johdolla Nokia on tehnyt 2010-luvun parhaat suomalaiset yritysjärjestelyt. Viimeisten kolmen vuoden aikana Nokian yritysrakenne on muuttunut dramaattisesti, ja kauppasummilla mitattuna transaktioiden volyymi yltää jo noin 25 miljardiin euroon. Lukuun sisältyy NSN-kauppa Siemensin kanssa, matkaviestinten myynti Microsoftille, Alcatel–Lucent-järjestely ja Here-myynti. Tällaisen aktiviteetin jälkeen ei ole ihme, että suomalaiset pitävät koko Nokian myyntiä realismina.

Itse asiassa Nokian omistajan kannalta tuore Alcatel–Lucent-kauppa on jo esimakua ja hyvä harjoitus koko yrityksen myynnille, sillä järjestelyn maksutapana käytettävässä osakevaihdossa osa Nokiasta käytännössä myydään Alcatel–Lucentin liiketoimintojen hankinnassa, ja Alcatel–Lucentin omistajat saavat osan Nokiasta luovuttaessaan yritysomaisuutensa.

Nuoret näkevät Nokian omistuksen lipuvan ulkomaille

Ikäluokittain tarkasteltuna Nokiaan kohdistuvaan julkiseen ostotarjoukseen uskoo eniten 40 prosenttia nuorista vastaajista (korkeintaan 35-vuotiaat).

Huomionarvoista on, että vain joka kuudes nuori vastaaja uskoo UPM-Kymmenen päätyvän yritysostajan haaviin satavuotiaista ensimmäisenä. Vastausten jakauma vahvistaa olettaman siitä, että nuori sijoittajasukupolvi näkee metsäteollisuuden auringonlaskun alana. Sen sijaan it-sektori koetaan nuorten vastaajien keskuudessa kiinnostavaksi ja nopealiikkeiseksi.

Alleviivaamisen arvoista on, että yli 35-vuotiaiden vastaajien joukossa Wärtsilä nousee Nokian perään toiseksi todennäköisimmäksi yrityskauppakohteeksi. Viime vuonna yritysostospekulaatioilla otsikkoihin noussut yhtiö sai silti kaikkien vastaajien keskuudessa yllättävän vähän ääniä huomioiden sitä kohtaan osoitettu kiinnostus tosielämässä.

Naiset pitävät metsäteollisuutta houkuttelevana yrityskauppakohteena

Naisvastaajilla eri yhtiöiden kannatus seuraavaksi julkisen ostotarjouksen kohteeksi jakautui miesvastaajia tasaisemmin. Jokainen yhtiö sai ääniä useammalta kuin joka viidenneltä naiselta. Suhteellisesti tarkasteltuna erityisesti UPM-Kymmene sai naisvastaajilta roimasti ymmärrystä yrityskauppamarkkinoilla.

Kaikkiaan yhtiön sijoitus kyselyn viimeiseksi asettuu reaalimaailman kanssa oikeisiin mittasuhteisiin, sillä etenkin Euroopassa toimialalla pelin henki on yrityskaupoilla kasvamisen sijaan pääasiassa kannattamattoman kapasiteetin sulkeminen. Toki tätäkin voi toteuttaa yritysostoin poikkeustapauksissa.

Seuraavassa esitetään yhteenvetona kyselytutkimuksen vastaukset.

Mikä seuraavista yhtiöistä on arviosi mukaan todennäköisin seuraava julkisen ostotarjouksen kohde?

Nokia: 35,5 %
Fiskars: 23,6 %
Wärtsilä: 23,0 %
UPM-Kymmene: 17,9 %

**

Seuraavassa on esitetty myös muiden samoilta vastaajilta kysyttyjen kysymysten vastaukset. Nämä kysymykset on uutisoinut tänään 1.9. ensimmäisenä Lännen Media.

Kuinka kauan on kulunut Nokian, Fiskarsin, Wärtsilän ja UPM-Kymmenen pörssilistautumisesta?

En tiedä: 46,7 %
25 vuotta: 24,0 %
50 vuotta: 17,6 %
75 vuotta: 6,5 %
100 vuotta: 5,2 %

(Oikea vastaus on 100 vuotta.)

Minkä seuraavista yhtiöistä uskoisit olevan paras sijoituskohde seuraavien 100 vuoden aikana?

Fiskars: 37,5 %
UPM-Kymmene: 22,6 %
Nokia: 20,0 %
Wärtsilä 19,9 %

Mikä seuraavista yhtiöistä kuvaa mielestäsi parhaiten suomalaisuutta?

Fiskars: 43,7 %
Nokia: 26,3 %
UPM-Kymmene: 17,9 %
Wärtsilä: 12,1 %

Minkä seuraavista yhtiöistä uskoisit todennäköisimmin menettävän kilpailuetunsa seuraavien 100 vuoden aikana?

Nokia: 52,8 %
UPM-Kymmene: 22,2 %
Wärtsilä: 14,8 %
Fiskars: 10,2 %

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittuja yhtiöitä kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: State Records NSW / Foter / No known copyright restrictions

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Aikainen lintu madon nappaa

Ma, 31/08/2015 - 13:46

Kun vuosi lähenee loppuaan, alkaa tulevan kevään osinkojen merkitys kasvaa. Kolmannen vuosineljänneksen tulosten julkistusten jälkeen alkaa sijoittajille hahmottua melko tarkka kuva koko vuoden tuloksesta. Tämän jälkeen voikin ennustaa jo melko suurella tarkkuudella, mitkä yhtiöt korottavat tai laskevat osinkoaan.

Yleistäen voi sanoa, että korkea osinkotuotto tavallisesti viittaa aliarvostettuun osakkeeseen. Aika ajoin sijoittajilla on ollut vaikea hahmottaa tätä ja he saattavat pitää osinkoja jopa vanhanaikaisina. Heidän mielestään ainoastaan kasvu merkitsee jotain. Kasvu on tosin merkityksetöntä, jos yhtiö ei tee tulosta ja jos yhtiö tekee tulosta, on osinko mitalin kääntöpuoli. Kasvava tulos tarkoittaa niin ikään kasvavaa osinkoa. Korkea osinkotuotto suojaa myös kurssilaskulta.

Jos valitsee sijoituskohteen ainoastaan yhden ainoan suhdeluvun perusteella, on osinkotuotto yksi parhaista. Sijoittamalla ainoastaan korkean osinkotuoton omaaviin osakkeisiin on hyvät mahdollisuudet päästä indeksituottoa parempaan sijoitusmenestykseen. Osinkotuotto on tosin vain yksi suhdeluku ja kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa. Korkea osinkotuotto voi johtua huonoista tulosnäkymistä ja että osingon lasku on näköpiirissä tai siitä että yhtiö on edellisenä vuonna jakanut lisäosingon.

Pääomanpalaukset menettivät viime vuoden alusta veroetunsa osinkoihin nähden. Tästä syystä pääomanpalautusten maksamiselle ei pitäisi olla enää mitään perusteita. Kuitenkin yksitoista yhtiötä maksoi keväällä pääomanpalautuksia. Viisi näistä yhtiöistä maksoi samalla osinkoja ja pääomapalautuksia. Voikin kysyä mitä yhtiöt haluavat viestiä sijoittajille, kun osa voitoista maksetaan pääomanpalautuksena.

Useimpien yhtiöiden tavoite on tasainen ja ennustettava osinko. Mahdolliset lisäosingot saattavat häiritä ennustettavuutta. Jälkikäteen osinkotilastoissa ei lisäosinkoja erotella varsinaisesta osingosta. Pääomanpalautuksilla osa yhtiöistä on yrittänyt viestiä, että kyse on lisäosingosta.

Korkean osinkotuoton omaava osake on tänä päivänä tavallaan paras korkosijoitus. Vähäriskisillä korkosijoituksilla on matalampi tuotto kuin keskimääräinen osinkotuotto. Osakekurssit heiluvat, mutta toisaalta korkojen noustessa korkosijoituksissa syntyy pääomatappioita. Korkosijoitusten korkoriskit ovat kaiken lisäksi asymmetrisiä, koska korot eivät juurikaan voi enää laskea.

Tämän kirjoituksen lopussa on lista pörssiyhtiöiden osinkotuotoista kuluvana vuonna maksettujen osinkojen ja perjantain päätöskurssien mukaan. Olemme jättäneet pääomanpalautukset pois sillä oletuksella, että ne eivät toistu. Pääomanpalautukset mukaan laskien eQ olisi ollut listalla kolmas ja Okmetic viides. Yhtiöiden osinkotuotto olisi ollut 9,7 prosenttia ja 6,7 prosenttia.

Listan kolme ensimmäistä yhtiötä ovat mielenkiintoisia, koska osinkotuotot ovat järjettömän korkeita. Tästä syystä onkin mietittävä, että onko tälle jokin syy. HKScan jakoi keväällä 0,35 euron lisäosingon. Täten normaaliosinko olisi ollut 0,14 euroa, jolloin osinkotuotto olisi ollut 3,3 prosenttia. Yhtiöllä voi olla vaikeuksia pitää kiinni tästäkin osingosta, koska ensimmäisen puolen vuoden tulos oli tappiolla.

Orava Asuntorahasto on mielenkiintoinen tapaus. Yhtiö osinkotuotto on viime vuosina ollut harvinaisen korkea, mutta kiinteistöjen laskennalliset arvonkorotukset ovat muodostaneet suuren osan tuloksista. Näistä ei synny minkäänlaista kassavirtaa yhtiölle. Orava voi jatkaa tätä niin kauan kuin se jatkaa asuntojen ostoja.

Fortum myi sähköverkkonsa, minkä takia osinko ilmeisesti tulee laskemaan, koska yhtiön tuloksentekokykykin laskee. Odotamme kuitenkin, että ensi keväänä yhtiö maksaa osan sähköverkkojen myyntivoitoista osakkeenomistajille ylimääräisenä osinkona.

Toinen esimerkki on SRV. Meneillään oleva anti lisää osakkeiden lukumäärää lähemmäs 70 prosenttia. Osakekohtainen osinko tulee täten laskemaan, mutta yhtiö on samalla päivittänyt osinkopolitiikkansa. Aiemman osinkopolitiikan mukaan yhtiö jakaa 30 prosenttia tuloksestaan. Uuden päivitetyn politiikan mukaan yhtiö maksaa 30 prosentista 50 prosenttiin tuloksesta osinkona.

Voitonjakotilastoista puuttuvat omien osakkeiden ostot, vaikka niiden ehkä pitäisi sisältyä. Omien osakkeiden osto on vaihtoehto käteisosingolle. Listan toiseksi viimeisimmän yhtiön Bittiumin osinkotuotto on vaivaiset 0,9 prosenttia. Yhtiö on ylikapitalisoitunut Automotive-liiketoiminnan myynnin takia ja yhtiön hallitus on kutsunut koolle ylimääräisen yhtiökokouksen syyskuulle päättämään 594 miljoonan euron osakkeiden takaisinostotarjouksesta. Yhtiön koko markkina-arvo on 619 miljoonaa euroa. Tämä tulee muuttamaan yhtiön suhdeluvut täysin.

Monen yhtiön osinkotuotto on neljästä kuuteen prosenttia. Mielestämme tämä on loistava tuotto esimerkiksi korkosijoituksiin verrattuna. Vaikka olemme jättäneet kommentoimatta yhtiöitä, ei se tarkoita, että yhtiö voisi pitää kiinni kevään osingostaan. Esimerkiksi neljäntenä oleva F-Securen osinko oli keväällä 0,16 euroa, mutta osakekohtainen tulos vain 0,10 euroa.

Korkea osinkotuotto voi johtua alhaisesta osakekurssista tai siitä, että osingon odotetaan laskevan tulevaisuudessa. Jos onnistuu välttämään yhtiöt, joiden osinko on vaarassa, on sijoittajalla hyvät mahdollisuudet ylittää indeksituottoa hyvin vähäisellä vaivalla. Aikaisin liikkeellä olevat tekevät parhaat sijoitukset. Aivan liian korkeilla osinkotuotoilla on tapana tasoittua kurssin noustessa.

Tulemme mahdollisesti vielä kirjoittamaan osinko-odotuksista lisää myöhemmin tänä vuonna.

Omistamme Fortumin osakkeita ja SRV:n merkintäoikeuksia.

Tom Lindström

Kurssi Osinko Osinkotuotto
HKScan A 4,24 0,49 11,6%
Orava Asuntorahasto 10,45 1,20 11,5%
Fortum 14,65 1,30 8,9%
F-Secure 2,45 0,16 6,5%
Metso 22,64 1,45 6,4%
TeliaSonera 5,06 0,32 6,3%
Nokian Renkaat 24,4 1,45 5,9%
CapMan B 1,02 0,06 5,9%
Sievi Capital 1,7 0,10 5,9%
Aspo 6,83 0,40 5,9%
Nordea Bank 10,62 0,62 5,8%
Sanoma 3,44 0,20 5,8%
Tieto 23,16 1,30 5,6%
Ramirent 7,2 0,40 5,6%
Affecto 2,94 0,16 5,4%
Keskisuomalainen A 8,51 0,46 5,4%
Apetit 13,32 0,70 5,3%
Sponda 3,63 0,19 5,2%
Restamax 4,24 0,22 5,2%
Kemira 10,66 0,53 5,0%
SRV Yhtiöt 2,42 0,12 5,0%
Kesko A 30,33 1,50 4,9%
Tikkurila 16,44 0,80 4,9%
Kesko B 32,17 1,50 4,7%
Yleiselektroniikka E 5,38 0,25 4,6%
UPM-Kymmene 15,16 0,70 4,6%
Atria A 8,74 0,40 4,6%
Ilkka-Yhtymä II 2,19 0,10 4,6%
Sampo A 43,07 1,95 4,5%
Aktia Pankki A 10,7 0,48 4,5%
Okmetic 6,69 0,30 4,5%
Elisa 29,59 1,32 4,5%
Pohjois-Karjalan Kirjapaino 6,75 0,30 4,4%
Dovre Group 0,45 0,02 4,4%
Lassila & Tikanoja 17 0,75 4,4%
Talentum 1,17 0,05 4,3%
Technopolis 3,52 0,15 4,3%
Elecster A 6,69 0,28 4,2%
Aktia Pankki R 11,5 0,48 4,2%
Piippo 5,8 0,24 4,1%
PKC Group 17,37 0,70 4,0%
Viking Line 17,6 0,70 4,0%
QPR Software 1,26 0,05 4,0%
Rapala VMC 5,05 0,20 4,0%
eQ 5,18 0,20 3,9%
Ahlstrom 7,89 0,30 3,8%
Marimekko 9,3 0,35 3,8%
Norvestia 8 0,30 3,8%
Etteplan 4 0,15 3,8%
Orion A 34,89 1,30 3,7%
Vaisala A 24,2 0,90 3,7%
Stora Enso R 8,09 0,30 3,7%
Orion B 35,2 1,30 3,7%
Stora Enso A 8,15 0,30 3,7%
Konecranes 28,65 1,05 3,7%
Ilkka-Yhtymä I 2,74 0,10 3,6%
Fiskars 18,64 0,68 3,6%
Martela A 2,88 0,10 3,5%
Kone 35,12 1,20 3,4%
Raisio K 4,11 0,14 3,4%
Raisio V 4,15 0,14 3,4%
YIT 5,45 0,18 3,3%
United Bankers 42 1,38 3,3%
Saga Furs C 21,8 0,70 3,2%
Raute A 12,71 0,40 3,1%
Wärtsilä 37,13 1,15 3,1%
Ponsse 14,88 0,45 3,0%
Cramo 18,51 0,55 3,0%
Uponor 14,16 0,42 3,0%
Exel Composites 7,01 0,20 2,9%
Verkkokauppa.com 6 0,17 2,8%
Olvi A 23 0,65 2,8%
Neste 23,3 0,65 2,8%
Valmet 9,18 0,25 2,7%
Scanfil 2,62 0,07 2,7%
Teleste 7,84 0,20 2,6%
Nokia 5,68 0,14 2,5%
Siili Solutions 19,15 0,47 2,5%
Caverion 9,21 0,22 2,4%
Ålandsbanken B 16,8 0,40 2,4%
Metsä Board A 5,4 0,12 2,2%
Ålandsbanken A 18,02 0,40 2,2%
Metsä Board B 5,51 0,12 2,2%
Huhtamäki 29,17 0,60 2,1%
Revenio Group 22,41 0,45 2,0%
Cargotec 28,84 0,55 1,9%
Investors House 5,25 0,10 1,9%
Outotec 5,36 0,10 1,9%
Amer Sports A 24,52 0,45 1,8%
Solteq 1,66 0,03 1,8%
Nixu 4,46 0,08 1,8%
Comptel 1,16 0,02 1,7%
Kesla A 3,2 0,05 1,6%
Taaleritehdas 8,45 0,09 1,1%
Digia 5,46 0,05 0,9%
Bittium 4,67 0,04 0,9%
Basware 40,65 0,10 0,2%
Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Toronton pörssiin ostoksille?

Ma, 31/08/2015 - 00:35

CBC News julkaisi artikkelin jokunen päivä sitten, jossa keskityttiin Kanadan talouteen ja siihen, miksi kyseisellä maalla saattaa olla valoa tunnelin päässä myös tulevaisuudessa. Viimeisimpien Kiina-uutisten johdosta markkinoilla on esiintynyt paikoittain hyvinkin paljon epävarmuutta sekä pelkoa tulevasta, tästä johtuen joidenkin ”positiivisien” uutisten esille nostaminen saattaisi olla paikallaan. Mitä nämä tekijät sitten ovat, ja voisivatko nämä nostaa Toronton pörssin houkuttelevuutta sijoittajan silmissä?

1. Vahva työllisyystilanne

Kanadan työllisyystilanne on viime vuosien aikana ollut varsin vakaalla tasolla, viimeisimpien tilastoiden mukaan maan työttömyysaste on tällä hetkellä noin 6,8% luokkaa. Tänä vuonna jatkunut öljyn hinnan lasku ei myöskään ole vaikuttanut merkittävästi kokonaiskuvaan, vaikka Calgaryn öljyteollisuus onkin hienoisissa ongelmissa tällä hetkellä.

2. Kiinteistömarkkinat hyvässä vedossa

Vaikka Kanadan talous onkin hieman ”kutistunut” viime aikoina, kiinteistömarkkinoilla ei tätä ongelmaa ole näkyvissä. Kiinteistöjen hinnat ovat Kanadassa nousseet, esimerkiksi National Bank House Price-indeksi nousi kesän aikana 1,2%. Analyytikot puolestaan odottavat asuntojen hintojen nousun yltävän tänä vuonna kokonaisuudessaan hieman yli viiden prosentin tietämille, seuraavien vuosien kehittyessä hieman maltillisemmin. Jokainen meistä kuitenkin tietää, että tulevaisuuden ennustaminen saattaa olla paikoittain mahdotonta.

3. Polttoainekustannukset laskussa

Myös polttoaineiden hinnat ovat laskeneet maassa, jonka vaikutukset tavalliseen kansalaiseen ovat paikoittain hyvinkin merkittäviä. Samalla voisi esittää hypoteettisen kysymyksen, joka kuuluu kutakuinkin näin: Jos säästät bensatankilla 30 euroa, mitä teet kyseisellä säästöön jäävällä summalla? Tämä rahasumma todennäköisesti saattaa mennä suoraan takaisin kulutukseen, joka on omiaan vahvistamaan taloutta. Verrattuna viime vuoteen, yhden polttoainelitran hinta on tippunut yli 20 sentillä.

4. Velkaa otetaan, mutta myös maksetaan

Kanadalaiset kantavat tällä hetkellä enemmän velkaa kuin ikinä aikaisemmin, mutta sitä myös maksetaan pois tunnollisesti. Velallisella kansalaisella kyseinen velkasumma on keskimäärin noin 21,000 dollaria, mikäli jätämme asuntolainan huomioimatta. Positiivista on huomata, että velkojen ”maksumyöhästymiset” ovat laskussa 4% verrattuna viime vuoteen. Tämä puolestaan saattaa kertoa siitä, että kanadalaiset haluavat päästä velasta eroon niin pian kuin mahdollista.

5. Säästäminen yleistyy

Kanadalaiset ovat aktivoituneet myös säästämisen saralla, nettovarallisuus yhtä taloutta kohden nousi vuodentakaisesta peräti 6,1%. Likvidien varojen, kuten esimerkiksi talletusten, määrä nousi puolestaan 5,5%. Ei ole varmaankaan kovin harhaanjohtavaa sanoa, että kanadalaiset ovat tulleet entistä viisaimmiksi rahankäyttäjiksi, ainakin osittain.

Potentiaalisia yhtiöitä Toronto Stock Exchangesta?

Jottei kyseinen kirjoitus mene liiaksi faktojen toisteluun, voisi ajatusta jalostaa hieman pidemmälle ja miettiä, löytyisikö kyseiseltä markkinapaikalta jotain järkevää ostettavaa. Hyvin nopean taustatyön tuloksena esille nousi muutamia lupaavia yhtiöitä. Jos pitäisi nostaa esille kolme Torontossa listattua potentiaalista yhtiötä, näyttäisi lista seuraavalta;

1. Royal Bank of Canada
  • P/E – 11,3
  • Dividend Yield – 4,3%
  • Payout Ratio – 45,4%
  • ROE – 19,3%

Royal Bank of Canada on maan suurin ja johtava pankkikonserni. Kyseinen yhtiö koostuu viidestä eri liiketoimintasegmentistä, jotka ovat päivittäispankkipalvelut, varainhoito, vakuutuspalvelut, institutionaaliset asiakkaat, sekä Capital Markets-yksikkö. Yhtiön liikevaihdosta 63% muodostuu Kanadan markkinoilta, Yhdysvaltojen osuuden ollessa 19% sekä kansainvälisen osuuden muodostaessa loput 18%. Vuosittaisesta tuloksesta puolestaan päivittäispankkipalvelut sekä Capital Markets-yksikkö muodostavat 75%, joten nämä kaksi liiketoimintayksikköä ovat yhtiön kannalta tärkeimmät. Royal Bank of Canada on myöskin varsin mallikkaasti onnistunut kasvattamaan osinkoaan viimeisen kymmenen vuoden aikana.

 2. Agrium Inc
  • P/E – 17,6
  • Dividend Yield – 3,4%
  • Payout Ratio – 54,1
  • ROE – 11,7%

Agrium Inc tarjoaa asiakkailleen palveluita maataloustuotteiden saralla, kuten esimerkiksi kemikaaleja, lannoitteita sekä ravinteita. Yhtiön liiketoiminta muodostuu Retail– sekä Wholesale-yksiköistä. Tukkukauppaliiketoiminta keskittyy pääosin maatalouskemikaalituotteiden valmistukseen, markkinointiin sekä jakeluun. Jälleenmyyntipuolella yhtiöllä on yli tuhat myyntipaikkaa, myyden muun muassa erilaisia ravinteita sekä kasvinsuojeluaineita.

3. Bank of Nova Scotia

  • P/E – 10,8
  • Dividend Yield – 4,7%
  • Payout Ratio – 50,1%
  • ROE – 14,7%

Kolmas yhtiö on myös pankkitoimialalla vaikuttava yritys, viralliselta nimeltään Bank of Nova Scotia. Scotiabankin operoimat liiketoimintayksiköt ovat luonnollisesti Canadian Banking, joka käsittää Retail ja Small Business Bankingin, Commercial Bankingin sekä varainhoitoyksikön. International Banking sekä Global Banking & Markets ovat Stotiabankin kaksi muuta liiketoimintayksikköä. Kuten Royal Bank of Canada, myös Scotiabank on onnistunut nostamaan osinkoaan mallikkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Scotiabank operoi tällä hetkellä yli 50 eri maassa, strategian ollessa keskittynyt erityisesti liiketoiminnnan kasvattamiseen Latinalaisen Amerikan alueella.

Mutta…

Vaikka edellä esitetyistä huomioista voi mahdollisesti jotain positiivista löytyäkin, todellisuus iski jälleen muutama kuukausi sitten, kun IMF leikkasi Kanadan talouden kasvuennustetta. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan maan talouskasvu jää tänä vuonna noin 1,5%:iin, johtuen muun muassa öljyn hinnan laskusta. Kanadan hallitusta on myös arvosteltu siitä, ettei heidän harjoittamansa finanssipolitiikka ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Maininnan arvoista on myöskin Kanadan sekä Yhdysvaltojen dollarien välinen merkittävä kurssiero, joka voi vaikuttaa Yhdysvalloissa operoiviin kanadalaisyhtiöihin. Mitä on tulevaisuudessa luvassa, sen aika näyttää.

_______________

Blogin tarkoituksena ei ole antaa sijoitussuosituksia, eikä ottaa kantaa yksittäisiin yhtiövalintoihin tai sijoituskohteisiin. Tekstin tarkoituksena ei myöskään ole laatia kyseisistä yhtiöistä sijoitussuositusta tai ottaa kantaa tavoitehintaan. Kirjoittaja ei omista yhdenkään tekstissä mainitun yhtiön osakkeita. Kuvan lähde: canadianbusiness.com. Tunnuslukujen lähteinä Bloomberg sekä Reuters.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Neljä tietä reiluun sijoittamiseen

Su, 30/08/2015 - 20:14

Olen viime aikoina yrittänyt liittää sijoitusstrategiaani eettisyyden. Haluan omistaa yrityksiä, joiden tiedän toimivan oikeudenmukaisesti. Haluan olla reilu sijoittaja.

Tiedon puutteeseen reiluuteni ei kaadu: verkko pullistelee tietoa eettisestä ja vastuullisesta sijoittamisesta. Kinkkisempää on, miten määrittelen oikeudenmukaisuuteni rajat.

Heti alussa minun on tehtävä ero eettisyyden ja vastuullisen välillä. Suurin ero on tuottovaatimuksessa. Jos olen eettinen sijoittaja, olen valmis hyväksymään pienemmät tuotot sijoituksilleni, kunhan vain voin olla vakuuttunut siitä, että sijoitukohde toimii eettisesti.

Vastuullisena sijoittajana taas haluan mahdollisimman korkeaa tuottoa pääomalleni. Vastuullisen sijoittamisen tarkoituksena ei ole luopua tuotoista vaan jopa yrittää saada normaalia parempaa tuottoa.

Näiden välimuotona puhun reilusta sijoittamisesta. Lähtökohtia reiluun sijoittamiseen on neljä.

1. Vältän pahiksia

Yksinkertaisinta on välttää kokonaan joidenkin yritysten tai toimialojen osakkeita. Perinteisesti eettinen sijoittaja karttaa niin sanottuja syntiyrityksiä, eli uhkapeli-, ase- ja tupakkateollisuutta sekä pornoalan yrityksiä.

2. Suosin hyviksiä

Jos olen maailmanparantaja, yritän valita sellaisia yrityksiä, jotka tekevät maailmaa parantavia tuotteita ja sijoitan vain niihin.

3. Etsin vaikutusmahdollisuuksia

Voin konkreettisesti yrittää vaikuttaa valitsemalla salkkuuni sellaisia yrityksiä, joiden toimintaan voin osallistua. Kyse on aktiivisesta omistamisesta: liiketoiminnan tukemisesta ja edistämisestä esimerkiksi kansalaistoimin tai vaikka hakemalla yritykseen töihin.

Omistamalla yhdenkin pörssiyhtiön osakkeen, olet oikeutettu osallistumaan yrityksen yhtiökokoukseen – se on konkreettisinta mahdollista piensijoittajan vaikuttamista.

4. Haen integraatiokykyisiä

Monelle reilua tuottoa kaipaavalle piensijoittajalle riittää, jos yritykset noudattavat hyvää hallintotapaa, ilmoittavat toimivansa kestävän kehityksen periaatteiden mukaan ja ovat sitoutuneet kansainvälisiin vastuullisuusperiaatteisiin. Valitsen sellaisia toimialasta riippumattomia yrityksiä, joiden uskon yhdistäneen vastuullisuuden osaksi kaikkea niiden toimintaa.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta nämä ovat vasta lähtökohtia. Syvempää itsetutkiskelua varten voin hakea taustatukea Kirkon eläkerahaston vastuullisen sijoittamisen ohjeista http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/4E4EE65C84F1A330C225781700468949/$file/Kirkon%20eläkerahaston%20vastuullisen%20sijoittamisen%20ohjeet.pdf

Sijoituspäätökseni taustaksi voin myös käyttää erilaisia kestävän kehityksen indeksejä, esimerkiksi Dow Jones http://www.sustainability-indices.com tai sijoittaa niihin suoraan, esimerkiksi http://www.seligson.fi/suomi/ajankohtaista/keke.htm.  Kaikilla pankilla on myös olemassa erilaisia kestävän kehityksen teemarahastoja. Sijoittaessani niihin maksan siitä, että siirrän vastuun reiluudestani salkunhoitajalle ja asiantuntijatiimille.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

SRV:n kurssi osakeannin paineessa

La, 29/08/2015 - 12:26

SRV:n maksullinen osakeanti alkoi 25.8.2015. Osakkeen päätöskurssi oli 3,70 euroa viimeisenä kaupankäyntipäivänä ennen kuin merkintäoikeus irtosi osakkeesta. Täten merkintäoikeuden teoreettinen arvo oli 0,636 euroa ja osakkeen teoreettinen arvo ilman merkintäoikeutta 3,04 euroa. Puolessatoista viikossa osakkeen arvo on laskenut 30 prosenttia. Perjantain 27.8.2015 päätöskurssit olivat 2,42 euroa osakkeen osalta ja 0,20 euroa merkintäoikeuden osalta.

Maksullinen osakeanti painaa yleensä osakekurssia, koska kauppa merkintäoikeuksilla luo hetkellisen ylitarjonnan, jota ei tavanomaisesti ole olemassa. Jopa hyvinkin uskolliset osakkeenomistajat saattavat olla haluttomia antamaan lisää rahaa yhtiön käyttöön ja joutuvat siten myymään merkintäoikeuksia. Tätäkin huomioon ottaen SRV:n kurssilasku on ollut poikkeuksellisen jyrkkä. Emme suoralta kädeltä muista toista antia, jossa osakekurssi olisi kärsinyt yhtä paljon osakeannista.

Tulkitsemme kurssilaskun siten, että osakkeenomistajat eivät ole halukkaita sitomaan uutta pääomaa yhtiöön. Yhtiö on lähestulkoon sataprosenttisesti kotimaisessa omistuksessa ja yli puolet osakkeista on joko Ilpo tai Timo Kokkilan omistuksessa tai määräysvallassa. Edellä mainitut omistajat ovat myös antaneet sitoumuksen, että he käyttävät merkintäoikeutensa täysimääräisesti.

Voi vain arvailla miksi muut osakkeenomistajat eivät ole halukkaita sijoittamaan enempää yhtiöön. Yhtiön osinkopolitiikka on ollut lievästi sanottuna mielikuvituksetonta. Listautumisen jälkeen osinko on joka vuosi ollut 0,12 euroa paitsi yhtenä vuotena jolloin se oli 0,06 euroa. Passiivinen osinkopolitiikka on varmaan keskeinen syy osakkeen heikkoon kurssikehitykseen pitkällä aikavälillä. Vuoden 2007 listautumisannissa osakkeen merkintähinta oli 9 euroa.

Aktiivisempi osinkopolitiikka kasvattaisi mielenkiintoa osaketta kohti. Itse asiassa yhtiö ilmoittaa osakeannin markkinointiesitteessä, että ”tavoitteena olevan liikevoiton kasvun myötä yhtiö haluaa jakaa myös suurempaa osinkoa.” Liiketoiminnan panostus erittäin suuriin rakennusprojekteihin on mielenkiintoinen ja jopa ainutlaatuinen, mutta panostus Venäjään ei tällä hetkellä ole sijoittajien suosiossa.

Sijoittajat eivät yleensä ole halukkaita sitomaan rahaa epälikvideihin kohteisiin silloin kun markkinoilla on suuria heilahteluja. Uudet osakkeet tulevat kaupankäynnin kohteeksi vasta parin viikon kuluttua, joten sijoittajien kädet ovat sidotut ja he eivät voi tehdä mitään, jos kurssit laskevat. Epäilemättä SRV:llä oli huomattavaa epäonnea osakeannin ajoituksessa. Anti alkoi päivä sen jälkeen, kun Helsingin painorajoitetulle osakeindeksille kirjattiin suurin päivälasku neljään vuoteen.Painorajoitettu osakeindeksi romahti tuolloin (24.8.2015) peräti 5,1 prosenttia.

Toissijainen merkintä merkitsemättä jääneistä osakkeista on erityisen mielenkiintoinen, koska siinä saa merkitä osakkeita ilman merkintäoikeuksia. Tavanomaisesti osakkeet jaetaan siinä samassa suhteessa kuin on käyttänyt merkintäoikeuksia. Tästä syystä kannattaa usein myydä osakkeensa ja ostaa tilalle merkintäoikeuksia.

Aika ajoin osakekurssin ja merkintäoikeuden pörssikurssin välillä on vallinnut suuri epätasapaino. Osake merkintäoikeuksilla merkittynä on voinut olla huomattavasti markkinoilla ostettua osaketta halvempi. Suosittelemme tästä syystä, että osakkeenomistajat seuraavat tämän perustelemattoman hintaeron kehitystä jatkuvasti.

Olemme yrittäneet pohtia kuinka paljon osakkeita voisi saada toissijaisessa merkinnässä. Tämä on tietysti enemmän tai vähemmän arvausleikki, mutta laskemme sen varaan, että Ilpo ja Timo Kokkila eivät ole halukkaita kasvattamaan omistusosuuttaan eivätkä siksi osallistu toissijaiseen merkintään. Jos markkinoilla vallitsee yleinen haluttomuus osallistua SRV:n antiin, on mahdollista, että toissijaisessa annissa voi saada tavanomaista enemmän osakkeita.

Laskemme sen varaan, että osakekurssi palautuu ainakin osittain annin jälkeen, minkä takia olemme ostaneet merkintäoikeuksia. Uskomme, että ylitarjonta tulee jatkumaan vielä annin jälkeenkin, koska monet muutkin sijoittajat ovat varmaan ajatelleet kuten me ja ostaneet merkintäoikeuksia. Heidän mahdolliset osakemyyntinsä muodostavat tulpan osakkeen kurssinousulle annin jälkeen.

Omistamme SRV:n merkintäoikeuksia.

Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kiinan pörssiromahduksien kolme tärkeintä

Ti, 25/08/2015 - 16:25

Kiinan pörssilasku on lakaissut vuoden 2015 tuotot mukanaan. Vuositasolla olemme edelleen plussalla, mutta lähes yhdeksän prosentin päivälaskuilla ei välttämättä kestä kauan ennen kuin sekin on historiaa.

Myllerryksen vallitessa on aina hyvä palata perusasioiden pariin. Kiinan pörssiromahduksen yhteydessä avainsanat ovat pitkäjänteisyys, Kiinan reaalitalous ja kulutustuotteet.

1. Pitkäjänteisyys

Osakesäästäminen on pitkä-aikaista puuhaa. Matkan varrelle kuuluu osakekurssien nousut ja laskut. Niitä ei ihminen pysty ajoittamaan menestyksekkäästi. Joten jos olet jo sijoittanut Kiinaan, anna sijoitustesi olla. Jos  harkitset Kiinaan sijoittamista, jaa sijoitettava summa esimerkiksi kolmeen osaan ja tee sijoitukset kuukauden välein. Näin riski sijoituksesi ajankohdasta pienenee. Pitkäjänteinen sijoitushorisontti joka tapauksessa tasoittaa tien.

Kiinassa asiaa ei välttämättä mielletä näin. Uhkapeli kuuluu Aasialaiseen kulttuuriin. Tämä selittää osaltaan miksi jopa 14 prosenttia Kiinan väestöstä käy osakekauppaa, joka osaltaan edustaa 90 prosenttia pörssin kaupankäyntivolyymistä. Warren Buffetin sijoitusmantra ”pitkäjänteinen sijoittaminen sellaiseen mitä ymmärrät” on käsitteenä monelle Kiinalaiselle yhtä vieras kuin viherkasvi Saharassa. Kauppaa käydään nopeiden voittojen toivossa. Siksi varsinkin kiinalaisten pörssien liikkeet ovat vain heikosti sidoksissa reaalitalouden kehitykseen – menivät kurssit sitten mihin suuntaan tahansa.

2. Kiinan reaalitalous

Kiinaan sijoittamisessa olennaista onkin reaalitalouden tila. Tämä on hidastunut yli 10 prosentin kasvutahdista noin seitsemään viimeisten vuosien aikana. Puhutaan siis edelleen kasvusta, jota Kiinan keskuspankki viime viikolla päätti tukea devalvoimalla juanin arvo noin 5 prosentilla.

Ongelma ei niinkään ole kasvuluku sinänsä, vaan sen epäluotettavuus. Joidenkin mielestä kysymys ei ole siitä, onko Kiinan valtion talousarvio väärä, vaan enneminkin siitä, miten väärä se on? Samat henkilöt tulkitsevatkin Kiinan toimenpiteet (devalvointi, pörssikurssien tukiostot, osakkeiden myyntikiellot jne.) merkiksi taloudellisen tilanteen yllättävästä käänteestä huomattavasti huonompaan suuntaan.

Toiset pitävät paniikkia liioiteltuna. Niin tai näin, Kiinan reaalitalouden tila ja sitä koskevat yllättävät muutokset vaikuttavat suoraan muiden maiden talouksiin ja pörssikehityksiin, koska Kiina on finanssikriisin jälkeen toiminut maailmantalouden veturina.

3. Kulutustuotteet

Kehittyvän maan kehittyessä, kulutustuotteiden kysyntä kasvaa kansan syvien rivien vaurastumisen tahdissa. Varsinkin ”mukavien, mutta ei välttämättömien” tuotteiden ja palveluiden kysyntä kasvaa nollasta sataan. Vaikka kulutuksen suhteellinen osuus Kiinan kansantaloudesta on jatkuvasti pienentynyt, kiinalainen kuluttajamarkkinat ovat nimellisesti kasvanut nopeammin kuin missään muualla maailmassa.

Mikäli haluaa hyödyntää kiinalaista pörssiromahduspäivää sijoittamiseen, kiinalaisille kulutustuotteita ja palveluja tarjoavat yritykset voivat olla mielenkiintoinen sijoituskohde. Kiinassa on sentään kasvavat 1,4 miljardin kuluttajan markkinat.

PS.

Kiinan velkautuneisuudesta puhutaan myös paljon, onhan velan määrä Kiinassa kaksinkertaistunut sitten vuoden 2008. Kiinan valtionvelka on kuitenkin edelleen vain 41 prosenttia bruttokansantuotteesta kun se euromaissa keskimäärin on 92 prosenttia.

Kiinalaisen yksityisen sektorin velan (yritykset ja kotitaloudet) suhde bruttokansantuotteeseen on korkeahkot 141,8 prosenttia, mutta esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa yksityistä velkaa on suhteellisesti sitäkin enemmän. Suomessa julkista velkaa on 59,3 prosenttia ja yksityistä velkaa 94,2 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Ja jos velkojen takaisinmaksukykyä pitäisi ryhtyä vertailemaan näkisin edelleen, että Kiinalla on tähän huomattavasti paremmat rahkeet kuin monella väsyneellä euromaalla.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Miksi dollari vahvistuu?

Su, 23/08/2015 - 16:00

Kirjoitin jo tammikuussa dollarin vahvistumisesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Olen sitä mieltä, että dollarin vahvistuminen on kokonaisuudessaan huono asia maailmantaloudelle. Erityisen haavoittuvassa asemassa vahvan dollarin aikakaudella ovat kehittyvät markkinat ja raaka-aineiden tuottajat. Myös Federal Reserven koronnostopolitiikka voi muuttua, sillä vahvistuva dollari on USA:n kannalta deflaatiota tuova voima, mikä vaikeuttaa inflaatiotavoitteiden saavuttamista.

Viimeisten kuukausien aikana jälki on ollut todella rumaa kehittyvillä markkinoilla ja raaka-ainesektorilla. Käytännössä yksikään maa, joka luetaan kehittyvien markkinoiden kategoriaan ei ole menestynyt viimeisen vuoden aikana ja raaka-aineet ovat tulleet alas kautta linjan. En näe yhtään hyvää syytä sijoittaa kehittyville markkinoille niin kauan kuin dollari vahvistuu. Kehittyvien markkinoiden arvopaperit nousevat yleensä USA:sta virtaavan pääoman mukana. Kun nämä pääomavirrat kääntyvät takaisin kotiin päin kehittyvät markkinat tulevat rymisten alas. Raaka-aineiden lähitulevaisuus näyttää synkältä, mutta en tosin ole yhtä pessimistinen defensiivisten raaka-aineiden, kuten arvometallien tai elintarvikkeiden kohdalla.

Dollarin vahvistumista ei pitäisi mielestäni tulkita suoraan siten, että sijoittajat uskovat USA:n reaalitalouden olevan vahvassa vireessä. Kyse on mielestäni carry trade-ilmiöstä, joka on purkautumassa tuhoisasti (kirjoitin carry tradesta enemmän tammikuun blogimerkinnässäni). USA aloitti rahanpainamisen QE1-ohjelmallaan jo loppuvuodesta 2008 ja jatkoi myöhemmin QE2:lla ja QE3:lla. Kuten alla olevasta dollari-indeksistä huomaa, dollari lähti heikkenemään ’elvytyksen’ seurauksena. Samalla käynnistyi kenties yksi maailman historian suurimmista spekulaatioista, kun dollareita alkoi virrata kehittyville markkinoille spekulatiivisen tuoton perässä. Kehittyvät markkinat ovat nyt suuntaamassa kenties kohti pahempaa kriisiä, kuin mitä 90-luvun lopun Aasian talouskriisi piti sisällään. En olisi yllättynyt, mikäli monet ’lupaavista’ kasvutalouksista päätyisivät vielä IMF:n holhoukseen lähivuosina spekulatiivisten dollarien synnyttämän ’boom & bust’ syklin seurauksena. Kehittyviä markkinoita voidaan pitää Federal Reserven massiivisen QE-elvytyksen ensimmäisinä uhreina.

Alla olevasta dollari-indeksistä käy ilmi, kuinka jyrkkää dollarin nousu on ollut viimeisen vuoden aikana. Eurolla on suuri painoarvo indeksissä, mikä hieman ’pehmentää’ kehittyvien maiden vaikutusta indeksiin. Indeksin kehitys vuosina 2008-2015 tukee varsin selkeästi carry trade-teoriaa: dollari heikkenee useamman vuoden ajan (raha virtaa ulkomaille), mutta kun käänne tapahtuu, se tapahtuu lyhyessä ajassa ja räjähdysmäisesti.

Lähde: St Louis FED

On vaikea sanoa, koska käänne trendissä tapahtuu ja dollari lähtee taas heikkenemään. Pääomavirta dollariin päin voi jatkua vielä pitkäänkin. Carry traden purkautumiselle on luonteenomaista se, että ilmiö on itseään ruokkiva, eli vahvistuva dollari luo lisää painetta carry trade positioiden purkamiselle, mikä taas ruokkii lisää dollarikysyntää. Tästä syystä dollarin vahvistuminen saattaa hyvinkin jatkua, vaikka Federal Reseve päättäisikin luopua koronnostoistaan.

 

**********************************************************

Seuraa Twitterissä: @timotikkala

Blogimerkintöjäni löytyy myös timotikkala.com -sivustolta.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Loppuuko veronkierto vuonna 2017?

Pe, 21/08/2015 - 15:39

Veronkierron kitkeminen on noussut monen maan agendalle osin talousvaikeuksien takia, osin Yhdysvaltojen aloitteen rohkaisemana. Jotta veronkierron voisi pysäyttää on uudistusten oltava mahdollisimman globaaleja.

Kansainvälinen verojen välttely vaikeutuu lähivuosina jopa kolmella konkreettisella verotietojen vaihtoprojektilla, kertoo Finanssialan Keskusliitto. Nämä kattavat Yhdysvallat, OECD maat ja EU:n.

Nämä verotietojen vaihtohankkeet ovat kansainvälisesti hyvin merkittäviä. Tämä on huono uutinen miljonääreille ja ainakin periaatteessa hyvä uutinen meille tavallisille kansalaisille.

FATCA

Ensimmäinen verotietojen vaihtoprojekti on FATCA (Foreign Account Tax Compliance Act), jossa Yhdysvalloissa verovelvollisista henkilöistä luovutetaan verotietoja Yhdysvaltoihin. Verotietoja on toimitettu Atlantin taakse tästä vuodesta lähtien.

CRS

Toinen verotietojen vaihto-ohjelma on CRS (Common Reporting Standard), joka on saanut alkunsa G20-maiden johtajien aloitteesta ja OECD:n kehittämä keskinäisen tietojenvaihdon sopimus. Jo lähes sata sopimuksen allekirjoittanutta maata (mukaanlukien Suomi) alkaa vaihtaa verotietoja keskenään vuonna 2017.

DAC2

Myös kolmas, EU maita koskeva verotietojen vaihtoprojekti aloittaa tietojen vaihtamisen 2017. EU:n direktiivin (DAC2)  mukaan yksittäisen jäsenmaan on kerrottava kaikille muille EU-jäsenille samat tiedot, jotka se toimittaa jollekin EU-alueen ulkopuoliselle maalle. Näin FATCA:n puitteissa Yhdysvaltoihin luovutettavat verotiedot vaihtuvat myös EU-alueella, saman sisältöisinä kuin CRS:ssä.

Yhtenäinen veropohja

EU-komissio suunnittelee tämän lisäksi yhtiöverotuksen yhtenäistämistä koko EU-alueella siten, että yritysten siirtohinnoittelun avulla tapahtuvasta veronkierrosta päästäisiin eroon.

Monikansallisilla yhtiöillä on mahdollisuus konsernin sisäisin varainsiirroin näyttää positiivista tulosta vain sellaisissa maissa, joissa tuloksesta maksetaan mahdollisimman vähän veroa. Jos verosäännöt olisivat jokaisessa EU-maassa yhtenevät, siirtohinnoittelu ei auttaisi ja verojenvälttely vaikeutuisi.

Minne menet, veronkiertäjä?

Merkittävää on myös se, että OECD:n verotietojen vaihtosopimuksessa on mukana myös sellaisia maita kuten Bermuda, Brittiläiset Neitsytsaaret, Caymansaaret, Guernsey, Jersey ja Liechtenstein, jotka ovat aiemmin suhtautuneet kielteisesti tietojen vaihtoon.

Näin ollen laittomalle veronkiertämiselle jäänee enää vaihtoehdoksi sellaiset valtiot, joissa oikeusturva on niin heikkoa, että rahat voi kadota ihan muuten vaan.

Hyvä uutinen veronmaksajille

Kun vuonna 2017 veronkeruu tehostuu se on periaatteessa hyvä uutinen meille tavallisille veronmaksajille. Harmaa talous vie vuosittain verottajalta yli tuhat miljardia euroa EU:ssa ja Suomessakin se edustaa vajaata 16 prosenttia BKT:stä. Tästä kärsii ensisijaisesti tavalliset veronmaksajat, jotka eivät myöskään pysty tai osaa hyödyntää verosuunnittelua tehokkaasti hyväkseen.

Kun Suomen BKT vuonna 2014 oli 204 miljardia, verotulot olisivat noin 30 miljardia korkeammat mikäli harmaa talous saataisiin kitkettyä. Silloin suomen verotulo olisi (43,9 prosentin veroasteella) joko 14 miljardia korkeampi tai verotusta voisi laskea kuudella prosentilla. Tai jotain siltä väliltä.

Pahat verot

Itse maksaisin mieluummin vähemmän veroja kuin enemmän. Kun suomalainen yrittäjä saa tuloksesta noin puolet käteen, on se mielestäni kohtuuttoman vähän. Asiakkaalta laskutettuun arvolisäverolliseen määrään nähden käteen jää enää neljännes. Työnantajalle aiheuttamasta palkkakustannuksesta keskimäärin puolet päätyy tilille. Verosuunnistelijoita ymmärrän siis hyvin.

Hyvät verot

Mutta kun verokeruu paranee, valtion tulojen kasvu mahdollistaa pienemmät verot. Pienemmät verot vaikuttavat ensisijaisesti enemmistöön suomalaisista ja meidän osto-voimaan, mikä tukee Suomen taloutta.

Vaikka harmaa talous ei kokonaisuudessaan katoa, verokikkailujen mahdollisuuksien poistaminen tasapuolistaa kansalaisten verokohtelun. Siksi verovarojen tuhlaukseen ynseästi asennoituvana henkilönä kannatan nyt näitä poikkeuksellisella vauhdilla syntyviä verotietojen vaihto-ohjelmia.

Mutta

Hyvin merkittävänä oletuksena tosin on, että verot todellakin laskevat sitä mukaan kun veronkeruu tehostuu. Jos näin ei ole, saavutettu hyöty valuu ojasta tehottomuuden hiekkaan.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Näin juhlitaan välittäjätutkimuksen voittoa Nordnetin tyyliin

Pe, 21/08/2015 - 12:09

Nyt on syytä bilettää! Nordnet on valittu laadukkaimmaksi arvopaperivälittäjäksi suuressa Välittäjä 2015 -tutkimuksessa. Tutkimus on tehty Osakesäästäjien Keskusliiton jäsenten keskuudessa. Nordnetillä on tutkimuksen mukaan myös tyytyväisimmät asiakkaat. Tutkimukseen osallistui lähes 2 000 säästäjää ja sijoittajaa, jotka arvioivat käyttämänsä välittäjän palveluiden laatua ja palveluiden ominaisuuksien tärkeyttä.

Onnistumisia monella osa-alueella

Tutkimuksen mukaan emme ole erinomainen kaikilla tutkituilla palveluiden osa-alueilla. Olemme kuitenkin onnistuneet sijoittajille tärkeimmillä alueilla. Saimme muun muassa kaupankäyntijärjestelmän luotettavuudesta lähes täydet pisteet. Samoin säilytyspalveluiden moitteettomuudesta saimme parhaat arvosanat vastaajien keskuudessa. Tämän palvelun Nordnet tarjoaa täysin ilman kuukausikuluja jokaiselle. Tutkimuksen mukaan myös raportointipalvelujen laatu on todella hyvä, tuotamme yhtenä parhaista välittäjistä markkinoiden virheettömimpiä ja täydellisimpiä raportteja verotusta varten. Tämäkin kaikille asiakkaille maksutta. Lisäksi ilokseni sain lukea tutkimuksesta, että Nordnetin asiakastyytyväisyysindeksi oli korkealla, 78 % tuloksella meillä on tutkitusti tyytyväisimmät asiakkaat.

Parantamisen varaa

Yleisesti asiakastyytyväisyysindeksissä kuitenkin vasta yli 80 %:in tasoa pidetään hyvänä.  Läpinäkyvän pankkitoiminnan nimissä olenkin ottanut työn alle tutkimuksessa esiin nousseita palveluiden osa-alueita, joissa meillä on vielä parantamisen varaa. Päämääräni on pureutua seuraaviin osa-alueisiin.

  1. Pitkäaikaiset sijoitusnäkemykset ja tarkempaa tietoa tuotteista

Sijoittavat kaipaavat pitkäaikaista sijoitusnäkemystä ja pitkäaikaisia sijoituskohteita esiin nostavia tutkimuksia. Tällä hetkellä jaamme paljon ajatuksia ja näkemyksiä ajankohtaisista aiheista ja yhtiöstä, joten ei ole varsinainen mahdottomuus jakaa näkemystä myös talouden yleisestä kehityksestä tai katsauksia makrotalouden tulevaisuudesta.

Myös tieto pankkien tarjoamista omista sijoitustuotteista kiinnostaa sijoittajia. Totta kai haluamme tarjota asiakkaille ajankohtaista ja käyttökelpoista tietoa sijoitustuotteistamme! Tuomme siis sijoitustuotteiden valintatyökalut paremmin esille verkkopalvelussamme ja selkeytämme tuote-esittelyjä.

  1. Asiantuntijoiden lähestyttävyys ja verkkotapaamiset

Selkeäksi kävi myös se, että asiantuntijoiden tulisi olla helpommin lähestyttäviä. Asiantuntijuutta olemme pyrkineet jakamaan muun muassa Nordnet Blogissa, tapahtumissa sekä Nordnet-koulun webinaareissa. Näen kuitenkin, että meidän voi olla mahdollista toteuttaa uusia ideoita kuten verkkotapaamisia, joissa voit saada henkilökohtaista neuvontaa asiointiin verkossa juuri sinun salkkusi suhteen ja sinun raha-asioidesi parissa.

  1. Verkkopalveluiden kehittäminen

Verkkopalveluiden kehittäminen on verkossa toimivalle pankille elinehto. Jälleen kerran se nousi tämän tutkimuksen kautta toivotuksi kehityskohteeksi. Sen verran voin kertoa, että verkkopalveluiden parantaminen on jo käynnissä, ja tähän tulemme kiinnittämään huomiota varsinkin seuraavan vuoden aikana.

Olemme ylpeitä tutkimuksen tuloksista, sillä näemme tämän kiitoksena tähänastisesta työstämme. Kiitos kuuluu kuitenkin kaikille asiakkaillemme. Sen vuoksi juhlimme tämän tutkimuksen tuloksia yhdessä asiakkaidemme kanssa työn merkeissä. Muutaman viikon sisään järjestämme jo tutuksi tulleen euron päivän, jolloin voit asiakkaanamme käydä kauppaa kaikissa pohjoismaisissa pörsseissä vain 1 € välityspalkkioin / toteutunut toimeksianto. Ei muita rajoituksia. Ilmoitamme päivämäärän pian kaikissa kanavissamme, joten pysy kuulolla. Kiitos sinulle ja ei kun lisää vettä myllyyn.

 

Niklas Odenwall
/maajohtaja, Nordnet Suomi

 

Tutkimustulokset on julkaistu Osakesäästäjien Keskusliiton Viisas Raha -lehdessä, nro 6/2015, 20.8.2015. Voit lukea lisää tuloksista myös Nordnetin sivuilta.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Joko ostetaan osakkeita, ja miten?

Pe, 21/08/2015 - 10:48

Kokemukset ovat osoittaneet, ettei kukaan pysty ostamaan tai myymään osakkeitaan kurssikäyrän pohjassa tai huipussa. Tämä ei onnistu ainakaan säännönmukaisesti ilman virhearvioita. Pitkäjänteiseltä sijoitustoiminnalta totuus ei kuitenkaan vie menestyksen edellytyksiä. Vuosien mittaan saavutettavaan menestykseen riittää, että osakkeita ostetaan alle yhtiön todellisen arvon eli sen suhdanteiden yli ulottuvan ansainta- ja osinkopotentiaalin. Tarkastelen tässä merkinnässä järkevän osto-ohjelman yleispiirteitä.

Helsingin pörssin yleisindeksi on laskenut nyt 14 prosenttia kuluvan vuoden huippunoteerauksestaan. Yksistään viimeisten kahden viikon aikana osakekurssit ovat pudonneet Suomessa yli 7 prosenttia, miltei pörssin pitkän aikavälin keskimääräisen vuosituoton verran. Edeltävät koko pörssiä koskevat tuottolukemat kertovat yhtiöiden hintojen muutoksista, jotka syntyvät lyhyellä aikavälillä sijoittajien keskinäisen kaupankäynnin tuloksena.

”Find a difference between a business’s intrinsic value and its share price”

Menestyvän sijoittajan on syytä erottaa heti alussa toisistaan yhtiön hinta ja arvo. Ensin mainittu kertoo osakkeen hetkellisen yksikköhinnan (sijoittajien välille määräytynyt). Jälkimmäinen hahmottaa liiketoiminnan pitkän aikavälin osakekohtaista arvoa eli osaketta kohden korvamerkittyjä tulevia voittoja (yhtiön kehityksen tulokset). Käytännössä arvo purkautuu sijoittajille usein kasvavana osinkovirtana.

Kun hinnat ovat nyt hieman laskeneet, saa sijoittaja samalla rahamäärällä tänään lähtökohtaisesti enemmän ”arvoa” kuin vielä jokin aika sitten. Tämän edellytyksenä on, että osakkeen kurssilasku johtuu yleisestä markkinatilanteesta, ei yhtiökohtaisesta erityisen negatiiviseksi kääntyneestä uutisvirrasta.

Arvo ja hinta kulkevat pitkällä aikavälillä käsi kädessä. Tämän olen havainnut sekä käytännössä että teoriaan tutustuessa. Ilmiö merkitsee sijoittajalle toisin sanoen sitä, että osakekurssi seuraa yhtiön tosiasiallista kehitystä, kunhan sijoitushorisontti vain on riittävän pitkä. Tässä pitkällä tarkoitetaan ainakin yli viittä vuotta.

Arvon ja hinnan välisessä tandemissa lähtökohta nojaa voimakkaasti rahoitusteoriaan ja se myös luo pohjan osto-ohjelmastrategialle, jossa sijoittaja pyrkii hyödyntämään markkinoiden maanis-depressiivistä lyhyen aikavälin luonnetta. Arvonäkökulman sisäistävä sijoittaja voi itsenäisen ajattelun keinoin pyrkiä ottamaan irti hyödyn laumakäyttäytymisestä. Arvosijoittaja ikään kuin näkee osakkeen osuutena yrityksestä (kuin liiketoiminta olisi listaamatonta), ei jatkuvasti myynnissä olevasta arvopaperista.

Todettakoon silti, että pikavoittoja tämä(kään) strategia ei tarjoa, sillä ”markkinat voivat lasketella vailla järkeä pidempään kuin sinä pystyt säilyttämään maksukykysi”.

Markkinapsykologialla tarkoitan sijoittajien aika ajoin ilmenevää taipumusta laumakäyttäytymiseen. Tämä johtaa epäsäännöllisesti mutta kuitenkin toistuvasti siihen, että yhtiön hinta poikkeaa hetkellisesti arvosta joko pitkäjänteisen nousun aikaansaaman kuplan tai liioitellun romahduksen muodossa.

Hädän ja kiiman hetkinä menestyvä sijoittaja kykenee itsenäiseen ajatteluun, tehden sen pohjalta sijoituspäätöksensä vertaamalla itse arvioimaansa yhtiön arvoa siitä kulloinkin pörssissä maksettuun hintaan. Omien kokemusten valossa arvoa saa yleensä halvalla silloin, kun yleinen näppituntuma on, että osakkeet laskevat varmasti huomennakin.

Tässä merkinnässä en paneudu siihen, milloin osakkeita tulisi lähtökohtaisesti myydä. Sen verran voin kuitenkin todeta, että pitkällä aikavälillä sijoitettaessa laatuyhtiön myynti on vain harvoin järkevää – ainakaan siten, että sijoittaja luopuu koko omistuksestaan kerralla, maksaen ”maksimaalisen” verotaakan voitoistaan. Olen toki vuosien mittaan tehnyt itse useamman virhearvion tässä suhteessa, ja myyntiohjelmien laatimisesta lieneekin syytä kirjoittaa tulevaisuudessa seikkaperäinen, erillinen katsaus.

Hajauta ostot ajallisesti ja tasaisin euromäärin

Yhtä kaikki, haluan tässä merkinnässä painottaa, että kylmähermoisen sijoittajan lähtiessä ostolaidalle kurssiturbulenssin aikana, on yksittäisen osakelajin hankinta usein syytä hajauttaa ajallisesti jakamalla ostoihin varattu euromääräinen summa usealle eri kuukaudelle tai kvartaalille. Tämä johtuu enimmäkseen siitä, ettei lyhyen aikavälin kurssipohjaa ole mahdollista ennakoida, koska osakemarkkinoilla viimeisin kurssi määräytyy kahden eri sijoittajan tarjousten kohdatessa. Hyvin lyhyellä tähtäimellä tähän kaupankäyntimekanismiin vaikuttavat esimerkiksi tunteet ja markkinauutisointi.

Mutta kuten todettua, pitkän aikavälin perspektiivissä sijoittajalle riittää, että osakkeita hankitaan alle niiden todellisen arvon. Sillä ei ole juuri merkitystä, saako seuraava sijoittaja osakkeilleen vielä paremman tuotto-odotuksen hankkimalla omistuksensa hieman edullisemmin.

Tässä viitekehyksessä lienee vielä syytä alleviivata, että ennalta laadittua ostosuunnitelmaa on yleensä syytä toteuttaa orjallisesti, vaikka markkinauutisointi muuttuisi maailmanloppua maalaavaksi kesken ohjelman (itse asiassa osakkeiden netto-ostajan kannattanee tällaista skenaariota jopa toivoa siihen asti, kun rahaa riittää ostoihin, samalla rahalla kun saisi kappalemääräisesti enemmän osakkeita ja siten tulevia osinkoja).

Esimerkki osto-ohjelmasta käytännössä

Kuvitellaan, että osakkeella käydään kauppaa kalenterivuoden aikana hintahaarukassa 50–150 euroa per osake. Näin ollen kalenterivuoden osakekohtainen keskihinta on 100 euroa, mitä lähelle sijoittaja todennäköisesti osuisi osakehankinnassaan, mikäli hän ei hyödyntäisi tasaisiin euromääriin ajallisesti jaettua osto-ohjelmaa.

Kuvitellaan edelleen, että sijoittaja hyödyntää 3000 euron sijoituksessaan järkevää osto-ohjelmaa, suorittaen osakeostot kolmena eri ajankohtana kalenterivuoden aikana. Ostot tehdään 1000 euron tasaisilla kertasummilla. Ensimmäisessä ostoajankohdassa osakekurssi liikkuu 100 eurossa, joten sijoittaja saa 10 osaketta. Toisessa erässä osakekurssi on vain 50 euroa, joten sijoittaja saa 20 osaketta. Kolmannessa eli viimeisessä erässä osakekurssi on 150 euroa, ja sijoittaja saa ainoastaan 6,6 osaketta.

Sijoittaja on käyttänyt vuoden aikana osakeostoihinsa suunnitelman mukaiset 3000 euroa, saaden yhteensä 36,6 osaketta. Kun käytetyn euromäärän jakaa osakkeiden lukumäärällä, saadaan osakekohtaiseksi keskihankintahinnaksi 82 euroa. Tämä on 18 prosenttia alle osakkeen vuoden keskikurssin. Miten tämä on mahdollista?

Järkevän osto-ohjelman salaisuus on se, että sijoittaja osti osakkeita kappalemääräisesti enemmän silloin, kun kurssi oli alhaalla – ja vastaavasti kappalemääräisesti vähiten silloin, kun kurssi oli korkeimmillaan.

Sijoittaja ei olisi päätynyt vastaavaan lopputulokseen, jos osto-ohjelma olisi jaettu eri ostoajankohdittain tasaisten osakemäärien periaatteella.

Silloin salkkuun olisi tullut ensimmäisessä ostoerässä osakkeita 1000 eurolla (10 kpl), toisessa eli halvimmassa erässä vain 500 eurolla (10 kpl) ja kalleimmassa erässä suurimmalla, jopa 1500 euron potilla (10 kpl).

Yhteensä sijoittaja olisi saanut vaihtoehtoista strategiaa noudattamalla 30 osaketta, jolloin keskihankintahinnaksi olisi muodostunut kalenterivuoden keskikurssi 100 euroa osaketta kohden.

Ps. Tämän merkinnän otsikossa esitettyyn kysymykseen ”joko ostetaan osakkeita” vastaisin, että yksittäisiä yhtiöitä alkaa jälleen saada järkevillä arvostuskertoimilla, mutta indeksitasolla ole vielä aivan yhtä innostunut laittamaan panoksia kiinni ainakaan yhdeltä istumalta. Shareville-salkkuni oli koko kesän noin 60 prosentin käteispainossa. Eilen hyödynsin laskeneita hintatasoja ostamalla Shareville-salkkuun Nordean osakkeita hieman ennen pörssin sulkeutumista, laskien käteispainoa selvästi.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä kirjoitushetkellä merkittävän määrän Nordean osakkeita. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pörssihinnoittelu ja realismi

Pe, 21/08/2015 - 00:12

Markkinapsykologian ja erityisesti sijoittajien laumakäyttäytymisen vuoksi pörssikurssien vaihtelut eivät aina ole järkiperustein perusteltavissa. Ylilyönnit kumpaankin suuntaan voivat olla järkyttävän suuria. Ihme kyllä tämä ei kuitenkaan pysäytä hyvien aikojen intoa puhkuvia ostajia tai huonojen aikojen paniikkimyyjiä. Vastavirtaan menevä arvosijoittaja voi näissä tapauksissa tehdä elämänsä parhaita sijoituksia. Tosin se vaatii huomattavasti keskimääräistä enemmän kärsivällisyyttä ja kylmäpäisyyttä.

Ehkä uskomattomin ylilyönti tapahtui kesäkuussa 2000, kun Nokian osake maksoi 65 euroa. Kauppa kävi kuin siimaa, vaikka yhtiön markkina-arvo oli 300 miljardia euroa. Tuskin kukaan piti outona, että Nokian pörssiarvo yksinään oli 2,5-kertainen kaikkien muiden suomalaisten pörssiyhtiöiden yhteenlaskettuun arvoon verrattuna. Kun tämäkään ei toiminut herätteenä, olisi kuitenkin ollut syytä ihmetellä sitä, että Nokian arvo oli yli kaksinkertainen Suomen kokonaistuotantoon eli bruttokansantuotteeseen verrattuna. Sääli, ettei Microsoft-kauppa tehty vuosituhannen vaihteessa…

Teknokupla vuosina 1999–2000 on muutenkin täynnä esimerkkejä siitä, kuinka maalaisjärki voi kadota kokonaan pörssistä. Myöhemmin käytännössä suoritustilaan päätyneiden lilliputtiyhtiöiden TJ Groupin (nykyään osa Innofactoria) ja Satama Interactiven (nykyään Trainer’s Housen osa) pörssiarvot olivat parhaimmillaan 1,5 miljardia ja 0,9 miljardia alkuvuonna 2000. Kuvaavaa hulluudelle on, että tuolloin pieni piskuinen TJ Group oli pörssiväen mielestä arvokkaampi yhtiö kuin esimerkiksi Huhtamäki, Kesko tai Kone.

Saman kategoriaan kuin TJ Group ja Satama kuului myös Stonesoft, mutta sen tarina päättyi paljon onnellisemmin. Kuten useimmat muutkin vastaavat yhtiöt Stonesoft ei koskaan jakanut osinkoa pörssiuransa aikana. Maaliskuun lopussa 2000 yhtiö oli pörssiväen mielestä 1,4 miljardin euron arvoinen. Usko yhtiöön oli niin vankka, että yhtiön olisi pitänyt tuottaa vuoden 1999 tasoista tulosta yli 400 vuotta ennen kuin osakkeesta innostuneet sijoittajat olisivat saaneet rahansa takaisin. Vajaat kaksi vuotta myöhemmin Stonesoftin arvo oli laskenut vaivaiseen 30 miljoonaan. Omistajien onneksi amerikkalainen McAfee teki erittäin anteliaan lähes 300 miljoonan julkisen ostotarjouksen Stonesoftista vuonna 2013.

Löytyy toki esimerkkejä myös päinvastaisista ylilyönneistä. Erityisesti näin oli syksyllä 2008 ja alkuvuonna 2009 finanssikriisin synkimmän vaiheen aikana. Hermostuneilla markkinoilla oli helppoa lietsoa paniikkia, mikä nähtävästi sopi hyvin etenkin lyhyeksimyyntiä harjoittaville tahoille. Lukuisat pankit menivät nurin, tunnetuin niistä oli arvostettu investointipankki Lehman Brothers. Lukuisat maat päättivät väliaikaisesti kieltää ”shorttaamisen”, mutta päätökset tulivat liian myöhään, jotta suurista vahingoista olisi vältytty.

Muitakin kuin rahoitusalan osakkeita myytiin finanssikriisin aikana aivan uskomattomiin pohjahintoihin. Hyvä esimerkki on Metsä Boardin 0,19 euron pohjanoteeraus. Pörssiarvo oli 62 miljoonaa euroa, mikä on suorastaan naurettava markkina-arvo metsäjätistä. Mikäli yhtiö todella olisi tuon arvoinen, rahkeet eivät riittäisi alkuunkaan edessä olevaan Äänekosken miljardihankkeeseen.

Finanssikriisin muita kummallisuuksia olivat esimerkiksi 48 miljoonan pohjahinta PKC Groupista. Yhtiö oli toki pienehkö, mutta hintalappu käsittämätön tänään lähes miljardia vaihtavasta yhtiöstä. Tosin markkina-arvokin on ehtinyt tähän päivään mennessä yhdeksänkertaistua. Huomattavasti suuremmista Huhtamäestä ja Nordeasta maksettiin alimmillaan runsaat 400 miljoonaa ja noin 8,7 miljardia. Tänään vastaavat markkinahinnat ovat 3,1 ja 43 miljardia. Tuskin todelliset myyntihinnat yrityksistä heiluvat yhtä hurjasti kuin pörssiväen osakehinnoittelu.

Tämän päivän ilmiöitä on media-alan jättiläisen Sanoman täydellinen pörssiromahdus. Kesällä 2007 yhtiö oli neljän miljardin arvoinen, tänään arvo hädin tuskin ylittää puolta miljardia. Heinäkuussa johto joutui tunnustamaan olleensa liian optimistinen ensi vuoden aikana luvatusta tuloskäänteestä. Tämän jälkeen kurssi lähti rajuun alamäkeen. Tutkimalla pääosin anonyymejä välittäjätietoja voi päätyä johtopäätökseen, että huomattava osa myyntitulvasta tuli yhdeltä tai muutamalta ulkomaiselta ”shorttaajalta”.

On toki totta, että media-ala elää historiansa vaikeinta aikaa eikä kukaan tiedä, mihin ala lopulta ajautuu digitalisaation myötä. Samoin Sanoma on joutunut vetäytymään verissä päin useista ulkomaisista markkinoista, joihin katteettomin toivein mentiin joitakin vuosia sitten. Ennen kaikkea sijoittajia huolestuttaa liikearvon ja kirjanpidollisen oman pääoman epäsuhta. Kesäkuun lopussa omaa pääomaa oli 1,2 miljardia ja liikearvoa peräti 1,7 miljardia. Tase ei kestä suuria alaskirjauksia. Maksullinen osakeanti taseen paikkaamiseksi olisi nykytilanteessa myrkkyä markkinoille. Ensi kevään osinkonäkymätkin lienevät melko harmaat.

Kaikki ei ole kuitenkaan Sanomankaan kohdalla niin sysimustaa kuin pörssissä kuvitellaan. Yhtiö on yksi Euroopan suurimmista mediataloista. Ellei alan ylivoimainen markkinajohtaja Suomessa pysty selviytymään vaikeuksistaan, muilla on vielä vaikeampaa. Ilman kertaluonteisia eriä Sanoma on vielä voitollinen yritys, joskin tulos on kieltämättä varsin vaatimaton. Erityisesti on syytä pohtia, onko puoli miljardia euroa oikea hinta 7.000 henkilöä työllistävästä suuryhtiöstä, jolla on yli 250 aikakauslehteä, useita johtavia sanomalehtiä, radio- ja tv-asemia, menestyvä Learning-liiketoiminta jne.?

Näyttää siltä, etteivät sijoittajat anna juuri minkäänlaista arvoa esimerkiksi maan ylivoimaisesti suurimmalle sanomalehdelle tai suurimmalle iltapäivälehdelle. Vertailun vuoksi todettakoon, että Financial Times, painosmäärältään kaksinkertainen Helsingin Sanomiin verrattuna, myytiin vastikään 1,2 miljardilla. Sama myyjä, englantilainen Pearson Plc, sai talousaikakauslehden Economistin omistusyhtiön puolikkaasta lähes 700 miljoonaa euroa.

Lisää vertailulukuja: huomattavasti Sanomaa pienemmästä Vaconista maksettiin äskettäin yli miljardi euroa. Samoin runsaalla miljardilla saivat ruotsalaiset omistukseensa raskaasti tappiollisen Rautaruukin. Näihin verrattuna Sanoman puolen miljardin pörssiarvo tuntuu olevan eri planeetalta.

Antti Herlin on Koneen pääomistajan lisäksi Sanoman toiseksi suurin omistaja Jane ja Aatos Erkon Säätiön jälkeen. Sanoman markkina-arvon alhaisuutta kuvaa se, että pelkästään Koneen keväällä maksamilla osingoilla, yhteismäärältään 616 miljoonaa euroa, pystyisi kevyesti ostamaan koko Sanoman. Kesällä 2007 Koneen osingoilla olisi pystynyt rahoittamaan vain kolmen prosentin siivun Sanomasta.

Omistamme Huhtamäen, Keskon, Koneen, Nokian, PKC Groupin, Sanoman ja Trainer’s Housen osakkeita.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Wal-Mart Stores Inc – Onko osinkoaristokraatin vauhti hiipumassa?

Ke, 19/08/2015 - 11:52

”We know we can do better, and we will.” Näillä sanoilla aloitti esityksensä Wal-Martin Yhdysvaltojen toimintojen johtaja Greg Foran kertoessaan yhtiön suoriutumisesta viime neljänneksellä. Vähittäiskauppajätti nimittäin tarjoili omistajilleen sekä sijoittajille hienoisen pettymyksen eilen julkistaessaan vuoden toisen neljänneksensä tuloksen. Samassa rytäkässä yhtiö leikkasi arviotaan kuluvan vuoden osakekohtaisesta tuloksesta. Sijoittajat eivät tästä uutisesta riemastuneet, ja ohjasivat yhtiön osakekurssin noin neljän prosentin laskuun. Onko Yhdysvaltojen vähittäiskaupan hidastumisesta merkkejä näkyvissä, vai saavatko omistajat nauttia Wal-Martin osinkokasvusta myös tulevaisuudessa?

Toisen neljänneksen kohokohdat – oliko niitä?

Viimeisimmän raporttinsa mukaan Wal-Mart takoi osakekohtaista tulosta 1,08 dollaria päättyneellä kvartaalilla, liikevoittoa puolestaan viivan alle kertyi 3,48 miljardia dollaria, joka on noin 618 miljoonaa vähemmän kuin viime vuoden vastaavalla jaksolla. Liikevaihto junnasi paikoillaan, ja oli noin 120 miljardia dollaria. Nopeasti katsottuna voisi todeta, ettei näillä numeroilla ole aihetta välttämättä kovinkaan suureen juhlaan.

Nykypäivänä vähittäiskaupasta puhuttaessa eräs keskeisimmistä ostoskanavista on verkkokauppa, joka muodostaa myös yhden Wal-Martin liiketoimintadivisioonan. Yhtiö on käyttänyt pohjattoman määrän taaloja eCommerce-verkkokauppansa kehittämiseen, viime kvartaalilla esiteltiin muun muassa uusi paranneltu mobiilisovellus. Kylmä totuus kuluttajien ostohalujen vähentymisestä kuitenkin valkeni, kun yhtiö joutui leikkaamaan kyseisen liiketoimintayksikkönsä tulosennustetta. Tosin prosenttimääräinen nettikauppamyynti nousi 16%:lla, joten tilanne ei kuitenkaan ole läheskään yhtä huolestuttava, kuin esimerkiksi eräällä suomalaisella kauppakonsernilla.

Sijoittajat ovat jo hetken aikaa Wal-Martin kohdalla kiinnittäneet erityisesti huomiota jatkuvasti nouseviin kuluihin, sekä valuuttakurssimuutosten seurauksiin. Valuuttakurssimarkkinoilla tapahtuvista muutoksista johtuen yhtiö arvioi, että esimerkiksi osakekohtaiseen tulokseen valuuttakurssit vaikuttivat negatiivisesti 0,04 dollaria. Viimeisimpänä huomiona yhtiö nosti esille varasto-ongelmat, jotka konkreettisimmin ilmenevät siten, että varasto- ja myymäläarvot eivät välttämättä vastaa toisiaan. Tämä puolestaan helposti johtaa tilanteeseen, jossa asiakkaalle ei voida toimittaa haluamaansa tuotetta. Alla olevasta kuvaajasta (www.bloomberg.com) näemme hyvin yhtiön myynnin suhteessa kasvaviin kuluihin.

Tätä miettiessä mieleen hiipii vääjäämättä Seligson & Co:n konkarisalkunhoitaja Anders Oldenburgin lausahdus ”Itse kutsuisin tätä kelvottomaksi arkijohtamiseksi. Vähittäiskauppa ei ole rakettitiedettä”, jolla hän otti kantaa tavaratalokonserni Stockmannin tilanteeseen.

Palkkapolitiikka uusiksi?

Minimipalkat ovat olleet Yhdysvalloissa keskustelun aiheena jo pitkään, esimerkiksi presidentti Barack Obama on ilmoittanut halunsa nostaa minimipalkkojen tasoa hieman entisestään. Wal-Mart ilmoitti puolestaan helmikuussa, että se aikoo korottaa aloituspalkkaansa yhdeksään dollariin tunnilta, koskien noin 500,000 työntekijää. Samalla yhtiö myös lupaili, että seuraavista palkankorotuksista päästäisiin nauttimaan vuoden päästä, jolloin kyseinen summa nousisi tasan dollarilla. Huomionarvoista on myös se, että nämä palkankorotukset koskevat vain aloituspalkkoja, eivät ”vanhoja talossa olleita” työntekijöitä. Työntekijöiden keskenäinen moraali saattaa joutua koetukselle tulevaisuudessa, jolloin yhtiön mahdollisesti tulee myöskin puuttua korotuksen ulkopuolelle jäävien työntekijöiden palkkapolitiikkaan.

Nämä kyseiset palkankorotukset aiheuttavat eri arvioiden mukaan yli miljardin dollarin lisäkustannukset vuosittain, mikä on merkittävä summa, myös Wal-Martille. Aloituspalkan ollessa edellä mainittu yhdeksän dollaria, on se samalla myöskin noin neljänneksen korkeammalla verrattuna liittovaltion asettamaan minimiin. Yhtiö itse muotoili palkankorotukset ”tulevaisuuteen sijoittamiseksi”, mikä takaa heidän mukaansa mahdollisuuden palvella kuluttajia entistä parammalla tavalla.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Yhtiö nosti sijoittajapresentaatiossaan muutaman omasta mielestäni keskeisen näkökulman esille. Wal-Mart viittasi erityisesti siihen, että heidän tulee työstää ”strategisia toimenpiteitä”, joiden avulla yhtiö kykenee esimerkiksi parantamaan kuluttajan saamaa ”ostoskokemusta” asioidessaan yhtiön liikkeessä. Selvää signaalia liputettiin myös turhien kulujen karsimisessa, sekä laajamittaisten investointien puolesta. Mieleen toisaalta herää kysymys, onko näiltä ”suurilta investoinnelta” lupaa odottaa tuottoa lähitulevaisuudessa, vai ovatko dollarit näkyvissä vasta seuraavilla vuosikymmenillä?

Wal-Mart on myös ilmeisesti ottanut käynnissä olevat varasto-ongelmat vakavasti, sillä heidän asettama tavoite on saada kasvatettua myyntiä nopeammin kuin varastoa, mikä on hiljattain myös onnistunutkin.

Palkkapolitiikassa tapahtuneiden muutosten johdosta yhtiö myös viestitti, että tämän seurauksena heillä on entistä osaavampaa ja monipuolisempaa henkilöstöä saatavilla tulevaisuudessa. Toisaalta samaan hengenvetoon esitetty tieto noin 8,000 uuden department manager-työtehtävän lanseeraamisesta voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa byrokratian kasvamista, mutta positiivisessa skenaariossa tämän avulla saatetaan päästä kohti asetettuja tavoitteita. Kuten Sam Walton jo 1900-luvulla asian ilmaisi; ”There is only one boss. The customer. And he can fire everybody in the company from the chairman on down, simply by spending his money somewhere else.”
_______________

Blogin tarkoituksena ei ole antaa sijoitussuosituksia, eikä ottaa kantaa yksittäisiin yhtiövalintoihin tai sijoituskohteisiin. Tekstin tarkoituksena ei myöskään ole laatia kyseisestä yhtiöstä sijoitussuositusta tai ottaa kantaa tavoitehintaan. Kirjoittaja ei omista yhdenkään tekstissä mainitun yhtiön osakkeita. Kuvan lähde: money.cnn.com

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Mihin suomalaiset perustavat sijoituspäätöksensä?

Ke, 19/08/2015 - 10:44

Nordnet teetti kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin, millä vaikuttimilla suomalaiset tekevät ensisijaisesti päätöksiään pörssiosakkeiden osto- ja myyntikohteista osakekaupankäynnissään. Kyselytutkimuksen toteutti tutkimusyhtiö CINT aikavälillä 8.–15.7.2015. Kyselyyn vastasi 1 009 18–65-vuotiasta suomalaista, virhemarginaalin ollessa +/-3 %. Tiivistän tässä merkinnässä kyselyn vastaukset.

Kyselyyn saatujen vastausten perusteella suomalaiset perustavat sijoituspäätöksensä ensisijaisesti seuraaviin tekijöihin:

35,2 % omaan tuntumaan
19,0 % osakekurssin kehitykseen
18,8 % analyytikoiden suosituksiin
10,7 % yhtiön osavuosikatsaukseen tai tilinpäätökseen
5,9 % uutisiin
5,4 % muiden sijoittajien toimintaan
5,0 % yhtiön osingonjakoon

Markkinat eivät ole sataprosenttisesti rationaaliset

Vastausten perusteella miehet ja naiset luottavat tasavertaisesti omaan tuntumaansa sijoituspäätöksiä ensisijaisesti ohjaavana tekijänä.

Kyselyssä ei annettu vastaajille tarkemmin mahdollisuutta eritellä, mitä omalla tuntumalla tarkoitetaan, mutta oletettavasti se on jonkinlainen kokoava vastausvaihtoehto, jossa ilmenee vaikutuksia kaikista kyselyn vastausvaihtoehdoista. Selvää joka tapauksessa on, että kovin tieteellinen tämä tuntuma tuskin on, sillä se sisältänee sekä emotionaalisia että rationaalisia ulottuvuuksia.

Osakekurssin kehitys kohosi sukupuolittain tarkasteltuna toiseksi suosituimmaksi vastausvaihtoehdoksi miehillä (19,5 prosenttia) ja kolmanneksi suosituimmaksi naisilla (18,5 prosenttia). Tällä tarkoitettaneen osakkeen lähihistorian kurssimuutosta.

Vastausvaihtoehdon sisällä eri sijoittajat painottanevat hieman eri asioita. Osa ostaa lähiaikoina voimakkaasti noussutta osaketta ”momentumin” perässä uskoessaan lyhyen aikavälin nousuvireen jatkumiseen. Sen sijaan osa kahmii osakkeita salkkuihinsa silloin, kun yhtiön markkina-arvo on romahtanut lähihistoriassa suhteessa muutaman kuukauden tai vuoden takaisiin kurssinoteerauksiin. Samat arviot soveltuvat luonnollisesti kääntäen myös osakkeiden shorttaus- ja myyntipäätöksiin.

Kaikkiaan sijoituspäätöksiä tehdään kyselyn suosituimpien vastausten perusteella pitkälti historiaan pohjautuvista lähtökohdista, ei niinkään ennustamalla aina kauas tulevaisuuteen yhtiökohtaisia kassavirtoja tai osinkoja.

Analyytikot vetoavat naisiin

Analyytikoiden suositukset nousivat toiseksi suosituimmaksi vastausvaihtoehdoksi naisilla (21,9 prosenttia) ja selvästi vähemmässä määrin kolmanneksi suosituimmaksi vaihtoehdoksi miehillä (15,8 prosenttia).

Karkeasti arvioituna on mahdollista sanoa, että osa naisista arvostaa valmiiksi tehtyjä analyysejä ja suosituslistoja, siinä missä osa miehistä luottaa vain itseensä sijoituspäätösten tekemisessä.

Tutkimus vahvistaa teorian laumakäyttäytymisestä

Kyselyn kolme suosituinta vastausvaihtoehtoa – jotka ovat samat sekä miehillä että naisilla, joskin kakkosen ja kolmosen sijat eri järjestyksessä – osoittavat, että markkinapsykologian teoriaan kirjatut pääkohdat osoittautuvat kyselyn perusteella osuvaksi kuvaukseksi myös todellisuudesta.

Osakekurssin kehityshän kuvastaa lyhyellä aikajänteellä sitä, miten muut sijoittajat ovat käyneet keskenään kauppaa yksittäisellä osakkeella. Tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä itse yhtiön kehityskaaren tai tiedottamisen kanssa. Osakekurssi voi nousta tai laskea esimerkiksi yksittäisen suuren omistajan tulon tai poistumisen johdosta. Mikäli kolmas sijoittaja tekee tämän hintavaihtelun perusteella oman kaupankäyntipäätöksensä, on laumakäyttäytymisen syntyminen ja ylipäätään olemassaolo päivänselvä asia.

Lisäksi kyselyn ylivoimaisesti suosituimman vastausvaihtoehdon, ”oman tuntuman”, korostaminen vaikuttaa yllättävän monen vastaajan sijoituskäyttäytymiseen, ottaen huomioon sen, että siinäkin ”fiilikset ja virta” voivat viedä sijoittajaa mukanaan kohti laumakäyttäytymistä. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa, ettei laumakäyttäytyminen ole ainoastaan huono asia. Menestyvän sijoittajan vain tulee ymmärtää kääntyä kulkemaan vastavirtaan hieman ennen kuin muut tekevät samoin.

Ikivihreäksi sijoitusvihjeeksi huoneentauluun voi kirjoittaa ”tee samoin kuin muut, mutta ennen heitä”.

Vain joka kymmenes analysoi ensisijaisesti itse yhtiötä

Helsingin pörssissä puolivuotistulosten raportointikausi alkaa olla käytännössä ohi. Tässä viitekehyksessä on alleviivaamisen arvoista, että kyselyn vastausten perusteella osavuosikatsaukset ja tilinpäätöstiedotteet eivät nouse kovin merkittäviksi vaikuttimiksi suomalaisten sijoituspäätöksissä.

Miehet painottavat yhtiön osavuosikatsausta tai tilinpäätöstä 12,8 prosentin vastaajaosuudella, siinä missä naisilla yhtiökohtainen tunnuslukuanalyysi johdattelee vain 8,6 prosenttia vastaajista.

Esimerkiksi osakekurssissa näkyvä reaktio on vastausten mukaan kaksi kertaa itse yhtiön tiedotetta tärkeämpi vaikutin sijoituspäätöksissä. Myös tämä havainto viittaa laumakäyttäytymisen ilmiöön, sillä yhtiön tiedotteista puhtaasti itsenäisen arvion tekee vain harva sijoittaja. Valtaosa vastaajista kaipaa vahvistusta uskolleen myös muilta.

Kyselyn vastaukset asettavat haasteelliseen valoon tehokkaiden markkinoiden teoriassa erityisesti vahvimmat tulkinnat, joiden mukaan markkinahinnoittelu heijastelee jatkuvasti kaikkea sitä informaatiota, joka sijoituskohteesta on saatavilla. Oletuksen mukaan yhtiön tiedotteet välittyvät osakkeiden markkinahintoihin tehokkaasti. Näin varmaankin on pitkässä juoksussa, mutta lyhyellä aikavälillä edellä kuvattu markkinapsykologia näyttää aiheuttavan ainakin tilapäisiä muutoksia tehokkuuden asteeseen.

Itsenäisesti toimiva sijoittaja voi luonnollisesti ottaa irti kaiken hyödyn vaihteluista tehokkuuden asteessa. Toisin sanoen osakekurssin lyhyen aikavälin hinnoittelun irtautuessa yhtiön reaalisesta kehityksestä (osavuosikatsaukset ja tilinpäätökset), on osakkeita mahdollista joko ostaa edullisesti tai vaihtoehtoisesti myydä kalliilla suhteessa liiketoiminnan todelliseen tilaan.

Nuorilla huomio nousuun taipuvassa kurssikäyrässä

Ikäluokittain nuoret vastaajat painottavat omaa tuntumaa jopa 40,5 prosentin osuudella vastaajista, eli selvästi keskimääräistä enemmän. Samoin nuoret vastaajat antavat osakekurssin kehitykselle selvästi keskimääräistä vastaajaa suuremman painoarvon, sillä jopa joka neljäs alle 23-vuotias vastaaja (25,0 prosenttia) ilmoitti ensisijaiseksi toimeksiannon kannustimekseen osakkeen kurssikäyrän.

Vanhempien vastaajien keskuudessa (yli 55-vuotiaat vastaajat 19,2 prosenttia) analyytikoiden suositukset saivat selvästi nuorempia vastaajia (15,5 prosenttia) suuremman suosion. Kenties nuorilla sijoittajilla on itseluottamus vielä kohdillaan?

Samoin vanhemmat vastaajat (10,6 prosenttia) painottavat yhtiön osavuosikatsausta ja tilinpäätöstä jonkin verran nuoria (7,1 prosenttia) enemmän.

Huomionarvoista on vielä sukupuolittain tarkasteltuna, että yhtiön osingonjakoa pitää ohjaavimpana tekijänä naisten keskuudessa vain 2,8 prosenttia vastaajista (vähiten eli 7:nneksi suosituin vastausvaihtoehto). Miehillä vastaava osuus on 7,1 prosenttia (5:nneksi suosituin vastausvaihtoehto).

Merkittävää on lisäksi, että vanhempien vastaajien (5,1 prosenttia) keskuudesta löytyy nuoriin (2,4 prosenttia) nähden yli kaksinkertainen määrä vastaajia, jotka painottavat yhtiön osingonjakoa. Tässä kohdassa saattaa ilmetä nuorten optimismi äkkirikastumisen mahdollisuuteen kurssikäyrän kautta. Osingothan tulevat yleensä Suomessa vain kerran vuodessa tilille, joten niissä eksotiikka jää etäiseksi.

Huomioiden, että osinko on ainoa sijoittajalle sijoitusaikana ennen osakkeiden mahdollista myyntihetkeä realisoituva tulovirta, jää sen painoarvo huomattavan pieneksi sijoituspäätösten tekemisessä. Tästä tuskin kuitenkaan voi vetää suoraan johtopäätöstä, että valtaosa sijoittajista olisi markkinoilla liian lyhytjänteisesti liikkeellä. Sen sijaan oletan kyselyn tulosten perusteella, että osinko nähdään edelleen eräänlaisena ylimääräisenä tuottoeränä, ja osakkeita kahmitaan salkkuihin ensisijaisesti kurssinousu mielessä – kaikilla aikaväleillä ja sijoitushorisonteilla.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: crises_crs / Foter / CC BY-NC

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Vähän vähennyksistä

Ma, 17/08/2015 - 08:52

Yksinkertainen verotus on kaikkien toive, mutta verotus tuntuu muuttuvan aina vain monimutkaisemmaksi. Yksi tekijä verotuksen monimutkaisuudessa ovat erilaiset verovähennykset. Vaikka tuloverotuksen vähennykset osaltaan monimutkaistavat verotusta, ovat ne välttämättömiä.

Hyvä verojärjestelmä jakaa verotaakan oikeudenmukaisesti. Yleisesti verotusta pidetään oikeudenmukaisena, jos se ottaa huomioon veronmaksukyvyn. Tuloverotuksessa veronmaksukyky otetaan huomioon verotuksen progressiolla ja verottamalla nettotuloja. Jotta verotuksen kohteeksi saadaan nettotulot, pitää ennen verojen laskemista tuloista vähentää tulojen hankkimiseksi uhratut menot.

Palkansaajan tulonhankkimismenoista keskeisiä ovat päivittäiset matkat työpaikalle. Koska veronsaajien ei ole tarkoitus osallistua mukavuuskuluihin, matkakustannuksina hyväksytään vain välttämättömät kustannukset todellisten kustannusten sijasta. Siksi vähennys lasketaan aina julkisen kulkuneuvon halvimman taksan mukaan, jos julkinen kulkuneuvo suinkin on käytettävissä kyseiseen matkaan.

Matkakulujen selvittämisestä on vaivaa veroilmoituksen tekijälle, mutta siitä on vaivaa myös hallinnolle.

Hallinnon vaivoja on yritetty rajata määräämällä vähennykselle omavastuu. Omavastuu tietenkin rikkoo periaatetta todellisten kustannusten huomioon ottamisesta, mutta toisaalta enintään 750 euron omavastuun suuruiset matkakustannukset eivät vielä sanottavasti vaikuta työssäkäyvän henkilön veronmaksukykyyn. Vaikka omavastuu karsii suuren määrän vähennyksistä, jää vähennystä veroilmoituksellaan vaatimaan vielä satoja tuhansia kansalaisia.

Verohallinto haluaisi päästä eroon todellisten matkakustannusten selvittelystä. On ehdotettu, että työmatkat otettaisiin verotuksessa huomioon työpaikan ja asunnon välisen etäisyyden perusteella periaatteella 17 senttiä kilometriltä.

Esitykseen liittyy myös, että työntekijän asunnon ja työpaikan välisen etäisyyden selvittäisi työnantaja eikä verottaja. Tällaisessa järjestelmässä Verohallintoa rasittaisi enää sopivan tiekoneohjelman rakentaminen.

Kun hanke siirtyy virkamiehiltä politikoille, tulee heidän ratkaista, onko tärkeämpää hallinnon sujuvuus vai verotuksen oikeudenmukaisuus.

Veronmaksajain Keskusliitto kannattaa verotuksen oikeudenmukaisuutta vaikka se sitten vähän maksaisikin ja toivoo siksi nykyisen todellisiin kustannuksiin perustuvan vähennyksen säilyvän. Missään tapauksessa ei ole hyväksyttävää sälyttää palkansaajien kulkemisen seuraamista työnantajille.

Vähennyksiä on tuloverotukseen otettu myös sen vuoksi, että niillä halutaan vaikuttaa kansalaisten tapaan toimia. Tällainen vähennys on kotitalousvähennys. Se on ollut loistava ase harmaata taloutta vastaan. Lisäksi kotitalousvähennys on synnyttänyt pieniä palveluyrityksiä ja työpaikkoja. Kotitalousvähennyksen kiistattomista eduista huolimatta sekin koetaan Verohallinnossa huonoksi vähennykseksi, joka aiheuttaa hallinnollista tehottomuutta.

Kotitalousvähennyksellä on oma tärkeä tehtävänsä osana tuloverojärjestelmäämme vaikka sekin omalta osaltaan monimutkaistaa verotusta ja aiheuttaa vaivaa sekä veronmaksajille että Verohallinnolle. Nykyisessä muodossaan ja laajuudessaan sen välitön vaikutus verotuloihin on järkevässä suhteessa sen vaikutukseen harmaaseen talouteen ja työllisyyteen.

Vesa Korpela on lakiasiain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Katsaus kultakaivososakkeisiin

La, 15/08/2015 - 20:57

Päivitin äskettäin näkemykseni viime aikaisista tapahtumista kultamarkkinoilla, joten tähän sopii luontevaksi jatkoksi myös päivitys näkemykseeni kultakaivososakkeista. Aloitin kirjoittamaan ja sijoittamaan kultakaivosyhtiöihin reilu vuosi sitten, koska pidin niitä jo silloin poskettoman halpoina ja laskutrendiä jo siinä vaiheessa kohtuuttoman pitkänä. Viimeisen vuoden aikana kultakaivokset ovat kautta linjan tulleet tästä vielä reilusti alaspäin.

Odotettua pidempään jatkuneesta laskukaudesta huolimatta uskon edelleen, että nämä osakkeet tarjoavat houkuttelevia spekulaatiomahdollisuuksia. En ole löytänyt vielä vastaavia aliarvostuksia miltään muulta toimialalta. Kultakaivososakkeiden halventumisen taustalla on kullan markkinahinnan lasku. Kaivososakkeet ovat ikään kuin vivutettuja kultasijoituksia, joten voimakas lasku on siinä mielessä ymmärrettävää.

Kultakaivossijoittajan menestys kulminoituu pitkälti seuraavaan kysymykseen: Onko kullan hinnan lasku korjausliike pitkän aikavälin nousumarkkinassa vai oliko kullan hinnan nousu aina vuoteen 2011 asti vain pelkkä kupla? Mikäli vastaus on ensimmäinen vaihtoehto, silloin kaivososakkeiden halpeneminen on loistava mahdollisuus tehdä lisäostoja polkumyyntihintaan. Mikäli vastaus taas on jälkimmäinen vaihtoehto, silloin koko kultakaivosteollisuuden tulevaisuudennäkymät ovat todella synkät. Itse uskon ensimmäiseen vaihtoehtoehdon olevan näistä kahdesta se oikea. Kirjoituksen lopussa esitän lyhyesti perusteluni tälle näkemykselle.

Kultakaivososakkeet ovat mielestäni spekulatiivinen omaisuuslaji, eivätkä nämä osakkeet sovi kaikille sijoittajille, varsinkaan niille, jotka eivät siedä voimakasta volatiliteettia. Kultakaivosyhtiöt eivät myöskään täytä arvosijoittamisen kriteereitä. Yhtiöillä on osingonmaksukykyä ainoastaan syklien huipulla ja johtajat ovat keskimäärin onnistuneet tuhoamaan valtavan määrän omistaja-arvoa, mikä on näkynyt mm. jatkuvina alaskirjauksina sen jälkeen kun kullan hinta on tippunut huipustaan.

Kaivostoiminta on äärimmäisen hankalaa liiketoimintaa. Louhittavan metallin maailmanmarkkinahinta vaihtelee jatkuvasti, kaivoslupaprosessi on aikaavievää, kallista ja epävarmaa. Kun kaivos on viimein pystyssä voi valtio yllättäen nostaa yhtiön verotaakkaa, työntekijät voivat mennä lakkoon tai alueella voi syttyä sota. Kultakaivosyhtiöt ovat varmasti surkeita osta-ja-pidä sijoituksia, jos niitä sattuu ostamaan syklin huipulla.

Mikä ihme näissä osakkeissa sitten on mielenkiintoista? Kaivossijoittaja spekuloi sykleillä, jotka ovat todella jyrkkiä ja vaihtelevat kahden ääripään, liiallisen optimismin ja pessimismin välillä. Ainoa tapa menestyä tässä pelissä on vastavirtasijoittaminen, eli ostaa laskumarkkinoiden aikana ja myydä syklien huipuilla. Kukaan ei tietenkään pysty ajoittamaan ostoja ja myyntejä täysin oikein, mutta kaivosyhtiöillä spekulointi on todella tuottoisaa puuhaa niille, jotka osaavat lukea alan syklejä. Syklien jyrkkyys on kaivos- ja öljyteollisuuden ominaispiirre. Esimerkiksi maataloushyödykkeiden kohdalla tarjonta joustaa nopeammin kysynnän muutoksiin, mikä tekee niistä vähemmän syklisiä.

Kultakaivosyhtiöiden osakkeet ovat toimialana tietääkseni yksi voimakkaimmin heiluvista toimialaluokista. Kurssien heilunta on suurempaa kuin monien muiden metallikaivosten kohdalla. Merkittävä syy tähän on sektorin pieni koko. Kaikkien Pohjois-Amerikkaan listattujen kultakaivososakkeiden markkina-arvo on tällä hetkellä, kiitos viimeisimmän kurssiromahduksen, pienempi kuin pelkästään Facebookin markkina-arvo. Lisäksi kultakaivossektorilla toimivien yritysten määrä on kohtuuttoman suuri suhteutettuna sektorin kokoon. Tästä syystä yksittäisten kultakaivosyhtiöiden osakkeet heiluvat paljon enemmän kuin esimerkiksi isojen öljy-yhtiöiden tai Rio Tinton ja BHP Billitonin kaltaisten kaivosjättien osakkeet.

Kaivososakkeet ovat kohtuuttoman aliarvostettuja suhteessa kullan hintaan

NYSE Arca GOLDBUGS indeksi, tunnetaan paremmin nimellä HUI-indeksi, on seuratuin suurten kultakaivosyhtiöiden kurssikehitystä mittaava indeksi. Aina 2000-luvun alusta vuoden 2008 finanssikriisiin asti HUI-indeksi seurasi melko tarkasti kullan hinnan kehitystä (HUI oli jokseenkin aliarvostettu ensimmäisinä vuosina). Jotain kuitenkin tapahtui 2008 jälkeen. HUI-indeksi laski reilusti vuonna 2008, kun kullan hinta samanaikaisesti laski vain hieman. Tämän jälkeen kullan hinta aloitti matkansa kohti kaikkien aikojen huippuaan vuonna 2011, mutta HUI-indeksi ei pysynyt mukana tässä nousussa. Kullan hinnan romahduksen alettua HUI-indeksi laski kullan hinnan mukana. 2015 heinä- elokuun vaihteessa HUI-indeksin pistelukema on alle 110 ja kullan hinta noin 1 100 dollaria/unssi. Edellisen kerran HUI-indeksi oli vastaavissa pistelukemissa vuoden 2002 jälkipuoliskolla kullan hinnan ollessa vain reilut 300 dollaria/unssi. Parhaimmillaan HUI-indeksin pistelukema oli 598, joten laskua huippulukemista on jo yli 80%. Samaan aikaan kullan hinta on tullut alas huipustaan rapeat 40%.

Kultakaivososakkeiden halpaa arvostusta voi mitata myös vertaamalla HUI-indeksin ja kullan hinnan suhdelukua. Korkea tunnusluku tarkoittaa, että kultakaivososakkeet ovat kalliita suhteessa kullan hintaan. HUI/kulta suhdeluku on 2015 heinäkuun lopussa noin 0.1x, mikä on alhaisin lukema vuosikausiin. En ole täysin varma, mutta saattaa olla jopa kaikkien aikojen alhaisin lukema.

Historia ei tietenkään ole tae tulevasta, mutta jokainen voi indeksin pistelukemista laskea, kuinka poikkeuksellisen suuria tuottomahdollisuuksia kultakaivososakkeet ovat vuosien varrella tuottaneet. Täytyy muistaa, että HUI-indeksi kuvaa vain suuria kaivososakkeita, eikä pidä sisällään pieniä yhtiöitä, joissa muutokset ovat vieläkin suurempia. Kultakaivoksilla spekuloijan on pystyttävä sietämään suuria kurssimuutoksia. Mikäli uskot, että nykyinen kullan laskumarkkina on vain lyhyen ajan korjausliike pitkän aikavälin nousumarkkinassa, en näkisi syytä huoleen, vaikka olisitkin ostanut näitä osakkeita jo vuosi tai pari sitten ja osakkeet ovat nyt pahasti miinuksella.

Kullan hinnan on noustava, jotta kaivostoiminta olisi kannattavaa

Vaikka kullan hinnan nousu aina vuoteen 2011 saakka näyttää päätähuimaavalta, on syytä muistaa, että kaivostoiminnan kustannukset ovat nousseet samaan aikaan vähintään yhtä paljon. Tämä on osittain myös kaivosyhtiöiden johdon omaa syytä (esim. väärin ajoitetut investoinnit ja kohtuuttoman suuri yhtiöiden määrä, mikä lisää toimialan hallinnointi- ja muita kiinteitä kustannuksia), mutta ei poista sitä tosiasiaa, että kultakaivostoiminta ei ollut huippukannattavaa edes silloin, kun kullan hinta oli ennätyskorkealla.

Pitkään huonona jatkunut kannattavuus on johtanut siihen, että toimialalla ei ole investoitu tarpeeksi vuosikausiin. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, että kaivostuotannon kasvu loppuu jo lähivuosina. Samaan aikaan kullan kysyntä tulee uskoakseni nousemaan pidemmällä aikavälillä jo pelkästään sen takia, että kullan suurkuluttajamaissa, kuten Intiassa ja Kiinassa, on jatkossa yhä enemmän varakkaita ja keskituloisia kuluttajia. Kullan vuotuinen kysyntä on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 1 000 tonnilla, mikä vastaa noin yhtä kolmasosaa nykyisestä vuotuisesta kaivostuotannosta. Mikäli kysynnän trendi jatkuu samana ja kaivostuotannon kasvu loppuu, tulee tämä luomaan hyvät edellytykset kullan hinnan nousulle pitkällä aikavälillä.

Miksi uskon, että kullan hinnan lasku on vain korjausliike pitkän aikavälin nousumarkkinassa.

Kultakaivosspekuloijana minun on luonnollisesti uskottava kullan hinnan nousuun. Vaikka lähiaikojen näkymät näyttävätkin vielä varsin heikoilta johtuen mm. dollarin vahvistumisesta ja valloillaan olevasta negatiivisesta sentimentistä johtuen, uskon, että hieman kauemmas katsottaessa edessä on valoisammat ajat kullan hinnan kannalta. Alla lueteltuna muutama näistä perusteluista.

1) Kullan hinta on tullut alas huipustaan nyt reilut 40%. Täytyy muistaa, että yli 50% korjausliikkeet pitkän aikavälin nousumarkkinassa eivät ole millään tavalla poikkeuksellisia. Varsinkin, kun kullan hinnassa ei ole tapahtunut suuria ja pitkäkestoisia korjauksia sitten 90-luvun puolivälin. Samaan aikana esimerkiksi osakemarkkinat ovat käyneet läpi Aasian talouskriisin seurauksineen, teknokuplan ja 2008-kriisin. Näistä pelkästään 2008-kriisi sai aikaan yli 50% korjausliikkeen monissa indekseissä. Yritän tässä vain havainnollistaa sitä seikkaa, että on väärin tuomita kullan pitkän aikavälin nousutrendiä päättyneeksi vain sen takia, että hinta tulee huipustaan alas yli 40%. Kullan hinnan lasku on jatkunut jo vuodesta 2012 asti. Edellinen näin pitkäkestoinen laskukausi (ei kuitenkaan mikään voimakas korjausliike) nähtiin 90-puolivälissä, minkä jälkeen kullan hinta aloitti pitkäkestoisen nousunsa alle 300 $/unssi tasolta lähes 1 900 $/unssi tasolle.

2) Korot eivät tule ikinä nousemaan ilman voimakasta inflaatiota (kulta ei ole yhtä houkutteleva sijoitus jos reaalikorot ovat korkealla). Tiedän, että keskuspankki Fed voi toki nostaa omaa Fed Funds-korkoaan muutamilla prosentin kymmenyksillä tänä tai ensi vuonna ja samalla puhua pitkiä korkoja ylös jonkin verran. Tämä on toteutuessaan kuitenkin lähinnä vain symbolinen koronnosto, eikä se muuta sitä tosiasiaa, että korot säilyvät edelleen poikkeuksellisen matalina. Mitään systemaattista pitkän aikavälin koronnostosykliä on mahdotonta toteuttaa ilman, että käytännössä kaikki finanssimarkkinat romahtaisivat. USA:n 10-vuotisen valtionlainan tuotto on laskenut tasaisesti aina 80-luvun noin 16 prosentista nykyiseen noin 2 prosenttiin. Tätä trendiä ei yksinkertaisesti pysty kääntämään ilman vakavia seurauksia.

USA:n valtiolainat ovat kullan merkittävin ”kilpailija” turvasatama-kategoriassa. Valtionlainojen tuottojen pysyessä alhaalla kullasta tulee yhä houkuttelevampi sijoituskohde. Kullan hintaa on painanut viime aikoina alaspäin mielestäni ylimitoitetut odotukset Fedin koronnostosta. Uskon, että koronnstohuuma on vain ohimenevä ilmiö, joka poistuu viimeistään siinä vaiheessa, kun USA:n talous on seuraavan kerran taantumassa (joidenkin Fedin omien ennusteiden mukaan talouskasvu on jo alkanut sakkaamaan). Korot tuskin tulevat merkittävästi nousemaan nykyisestään ennen kuin seuraava taantuma on ovella ja uudet elvytystoimet taas alkavat.

3) Yksi tärkeimmistä kullan hinnan laskua selittävistä tekijöistä on ollut länsimaisten ETF-rahastojen suuret nettomyynnit. Tämän taustalla on länsimaisten sijoittajien keskuudessa kasvanut pessimismi kultaa kohtaan. ETF-rahastojen sijoittajat ovat mielestäni olleet kultamarkkinoiden ”heikoin lenkki”, sillä nämä sijoittajat ovat pääasiassa lyhyen tähtäimen sijoittajia, jotka ovat tulleet markkinoille mukaan vasta 2000-luvun buumivuosina. ETF-rahastojen holveista kulta on käytännössä siirtynyt Aasian markkinoille pitkäjänteisempien sijoittajien käsiin. Aasialaiset sijoittajat eivät uskoakseni ole myymässä kultaansa yhtä helposti kuin länsimaiset ETF-sijoittajat. Jonain päivänä, kun länsimaisten sijoittajien kiinnostus kultaa kohtaan taas palaa, ei tarjonta enää välttämättä riitä kattamaan tätä kysyntää.

Listaa voisi jatkaa myös pidempäänkin, mutta tässä mielestäni tärkeimmät.

Kultakaivoksiin voi sijoittaa ilman merkittävää yksittäisiin kaivoksiin liittyvää riskiä esimerkiksi indeksisijoitusten tai suurimpien kaivosyhtiöiden osakkeiden kautta. Vaihtoehtoinen tapa on myös ns. streaming- ja rojaltiyhtiöiden osakkeet, joista olen kirjoittanut tässä.

****************************************************

Seuraa Twitterissä: @timotikkala

Kirjoituksiani löytyy myös osoitteesta timotikkala.com

Kuvan lähde: Goldcorp Inc.

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Heikentyvä Kiinan valuutta, Sipilä ja Sinä

Pe, 14/08/2015 - 13:30

Kiinan keskuspankki on kuluneella viikolla höllentänyt juanin dollari -sidosta, jonka johdosta juanin arvo tippui pahimmillaan lähes 5 prosenttia.

Markkinoilla veikkaillaan että Kiinan keskuspankki tavoittelee 10 prosentin devalvoitumista. Mitä tämä kaikki tarkoittaa ja miten se vaikuttaa maailman ja Suomen talouteen?

Vienti vetää

Heikentämällä juania (jota myös kutustaan renmimbiksi – vähän kuten aisapari sterling ja pound), Kiinan keskuspankki yrittää saada talouden kasvun taas vauhtiin. Halvempi valuutta tekee Kiinalaisista tuotteista halvempia ulkomailla. Näin halvempi valuutta tukee vientiä, talouden kasvun veturia.

Eurooppalaisittain Kiinan talous kuitenkin kasvaa edelleen huikealla yli 7 prosentin vuositahdilla, mutta hidastumista on toki ollut: vain muutama vuosi sitten kasvun tahti oli yli 10 prosenttia.

Tuonti hidastuu

Heikompi valuutta toisaalta kallistaa tuontia. Kiina on esimerkiksi maailman suurin rautamalmin kuluttaja, joka vuosittain käyttää 60 prosenttia maailman meriteitse laivatusta rautamalmista. Rautamalmista valmistetaan terästä, jota Kiina kuluttaa suuria määriä esimerkiksi yhä korkeampien pilvenpiirtäjien rakentamiseen.

Vaikka heikompi juan tukee talouden kasvua, se myös välillisesti hillitsee esimerkiksi kiinteistöbuumia. Kansantalouksissa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Yhdysvaltojen 51. osavaltio

Koska juan on sidottu dollarin arvoon, Kiinaa on leikisti kutsuttu Yhdysvaltojen 51. osavaltioksi. Yhdysvalloista alkunsa saaneen finanssikriisin aikoihin Kiinan porskuttava talous tuki dollaria, joka muuten olisi heikentynyt vieläkin enemmän.

Juanin kuluneen viikon devalvoituminen heikensikin myös dollaria esimerkiksi suhteessa euroon. Kiinan keskuspankin toimet tukevat siis paitsi Kiinalaista, myös Yhdysvaltalaista talouskasvua.

Kiinan keskuspankki ja Eurooppa

Eurooppalaisten silmissä Kiinalaiset ja Amerikkalaiset tuotteet halpenevat juanin ja dollarin arvon heikentyessä. Näin Kiinalaiset ja Amerikkalaiset tuotteet menevät Eurooppalaisia rensseleitä paremmin kaupaksi. Vastaavasti esimerkiksi Saksan vienti Kiinaan hidastuu, kun saksalaiset tuotteet ja palvelut kallistuvat kiinalaisittain. Tämä luonnollisesti jarruttaa Eurooppalaisen orastavan talouskasvun syntyä.

Kiinan keskuspankin liikkeet ärsyttävät Euroopan keskuspankkia myös siksi, että se pienentää määrällisen elvytyksen vaikutusta, minkä avulla EKP on pyrkinyt heikentämään euron arvoa suhteessa muihin valuuttoihin ja siten nostattamaan euroalueen kilpailukykyä maailmalla.

Valuuttasota?

Kuluneen viikon aikana alkanut juanin arvon heikkeneminen saikin myös osakemarkkinat liukuun mahdollisen valuuttasodan pelosta. Sellaisessa keskuspankit ostelevat toistensa valuuttaa kilpaa saadakseen oman valuutan heikkenemään muita nopeammin. Valuuttasota olisi kuitenkin niin älytöntä puuhaa, että Nordnetin piensijoittajien tavoin en usko sellaisen syntyyn. Sen sijaan EKP:n määrällistä elvytystä saatetaan jatkaa suunniteltua pidempään.

Kiinan keskuspankki, Sipilä ja Sinä

Juanin heiketessä Suomalainen kilpailukyky maailmalla heikkenee entisestään. Suomen vienti euroalueen ulkopuolelle kallistuu ja koska muidenkin euromaiden vienti tyssää, myös euroalueen sisäinen kysyntä hidastuu.

Näin ollen Sipilän on parannettava Suomalaista kilpailukykyä enenevässä määrin kotikonstein, eli yhteiskuntasopimuksin ja muiden supersuosittujen vaihtoehtojen avulla. Korot sentään pysynevät alhaisina jatkossakin, joten asuntovelallinen nukkuu yönsä hitusen paremmin.

Reaalitalous olennaisin

Kaikkien kannalta olisi paras, jos Kiinalainen talouskasvutahti tasaantuisi suunnilleen nykytasolle. Silloin Kiinan keskuspankin ei tarvitsisi kikkailla ja ärsyttää muut.

Uutisvirrassa sinun kannattaakin keskittyä juttuihin jotka käsittelevät kiinalaisen reaalitalouden kasvua. Sama pätee myös mahdollisesti uusiutuvaan Kiinalaiseen pörssiromahdukseen. Reaalitalous ohjaa sekä pörssin että keskuspankin liikkeitä. Varsinkin Kiinassa, missä jälkimmäinen yrittää ohjata molempia muita.

 

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Google perustaa itselleen uuden emoyhtiön, Alphabet Inc:n

Ti, 11/08/2015 - 11:25

Aikamoinen oli maanantain pörssipäivän lopetus Amerikan mantereella. Internetyhtiö Google aikoo perustaa itselleen emoyhtiön, joka nimeksi tulee Alphabet Inc., ja siirtyy itse uuden emon tytäryritykseksi. Organisaatiorakenteen muovaamisen tarkoituksena on erityisesti selkeyttää organisaation paisunutta rakennetta ja helpottaa yritysostojen tekemistä.

Yhtiön perustajat Sergey Brin ja Larry Page ovat alusta asti olleet sitä mieltä, että olosuhteiden jatkuvassa muutoksessa yrityksen on poikkeuksetta huolehdittava yhtiön evoluutioedun jatkuvuudesta. Edes hetkellinen kilpailuetu ei ole niin tärkeää. Google aloitti taipaleensa hakukonealgoritmin parantamisesta ja rakensi sen avulla johtavan hakukoneen, mutta ajan kuluessa yritys on kasvanut maailman johtavaksi teknologian kehittäjäksi. Kasvua on tullut valtavasti sisältä käsin, mutta Google on viimeaikoina tehnyt myös valtavan määrän erisuuruisia yritysostoja ja sijoituksia vahvassa kasvuvaiheessa oleviin yrityksiin. Tiesitkö esimerkiksi, että Google Ventures on sijoittanut Uber-kuljetuspalveluun vuonna 2013? Markkina-arvoltaan Google on Applen jälkeen Yhdysvaltain toiseksi arvokkain yritys yli 450 miljardin arvostuksella. Google on kasvanut niin suureksi, että yrityksen perustajat Larry ja Sergey katsoivat parhaaksi erottaa Googlen ja pienemmät hankkeet erillisiksi yrityksiksi ja perustaa uusi emoyhtiö Alphabet Inc., jonka alla osa nykyisistä Googleen kuuluvista yhtiöistä sekä osa uusista yritysostojen kautta hankituista yrityksistä tulee toimimaan omina yrityksinään.

Uusi oragnisaatiorakenne helpottaa johtamista

Google tulee tietysti olemaan Alphabetin suurin yksittäinen yritys, jonka rinnalle tulee laaja skaala muita pienempiä yrityksiä. Kaikki Googlen tällä hetkellä omistamat bisnekset eivät ole lähelläkään Googlen ydintoimintaa eli internet-tuotteita, tästä hyvänä esimerkkinä ihmisen eliniän tutkimiseen ja kehittämiseen keskittynyt yritys Calico tai Life Sciences, joka kehittää ja tutkii biotiedettä. Larry ja Sergey uskovat uuden rakenteen helpottavan erilaisten yritysten hallintaa ja johtamista. Jatkossa jokainen yritys pystyy helpommin säilyttämään oman identiteettinsä, vahvan johtajuuden ja itsenäisyyden toimia omalla markkinallaan. Toisaalta myös yritysten myyminen ja irrottaminen esimerkiksi spin-off yrityksenä tulee helpommaksi, kun yritykset toimivat selkeästi erillään toisistaan.

Google ei vielä kertonut tarkempaa organisaatiorakennetta uudelle Alphabetille, mutta blogikirjoituskessaan Larry mainitsi muutamia yrityksiä/hankkeita, jotka saattaisivat tulla suoraan uuden emoyhtiön alle.

  1. Calico – ihmisen ikääntymiseen keskittyvä hanke
  2. Life Sciences – esimerkiksi älykkäiden piilolinssien kehitys
  3. X Lab, joka sisältää Googlen drone-kuljetuspalvelun (Wing)
  4. Google Ventures ja Capital

Alphabetin rakenne tulee muistuttamaan kovasti sijoitusyhtiö Berkshire Hathawayn nykyistä organisaatiomallia, jossa emoyrityksen alla toimivat bisnekset toimivat täysin itsenäisesti samalla kun Warren Buffett voi seurata yritysten menestystä ylhäältä käsin. Lisäksi Warren Buffett haluaa poikkeuksetta ostettavan yrityksen johdon jatkavan tehtävässään omistuksen siirtymisen jälkeen, sillä hyvä johto ostokohteessa on Buffettin yksi ostokriteereistä. Myös Larryn ja Sergeyn tavoitteena Alphabetin tytäryritysten kanssa erinomaisen johdon takaaminen jokaisella toimialalla.

Googlen nykyinen toimitusjohtaja Larry tulee ottamaan ohjat emoyhtiön CEO:na, kun taas Sergey tulee istumaan hallituksen puheenjohtajan paikalle. Googlen nykyinen tuotejohtaja Sundar Pichai tulee ottamaan toimitusjohtajan paikan Googlessa. Intialainen Pichai on tullut Googlen palvelukseen vuonna 2004 Google Toolbarin kehittäjäksi ja siirtyi myöhemmin johtamaan muun muassa Chrome & Apps -tiimiä.

Googlen osakkeenomistajat siirtyvät muutoksen myötä Alphabetin omistajiksi samoilla oikeuksilla ja samalla osakemäärällä. Google itsessään siirtyy täysin emoyhtiön alle, eikä sitä enää jatkossa noteerata suoraan pörssissä. Osakeluokat Nasadqissa säilyvät kuitenkin samoilla nimillä kuin ennenkin, GOOGL ja GOOG. Alphabet alkaa raportoida uuden mallin mukaan tämän vuoden viimeisellä neljänneksellä.

Googlen osake avaa tänään todennäköisesti vahvaan nousuun. Eilen jälkimarkkinoilla molemmat osakesarjat olivat noin kuuden prosentin nousussa.

_____________

(Täältä löydät Google Venturesin salkun tämänhetkisen sisällön https://www.gv.com/portfolio/)

Kirjoituksen tarkoituksena ei ole antaa mistään osakkeesta osto- tai myyntisuosituksia, eikä vaikuttaa muutenkaan lukijan sijoituspäätöksiin. Kirjoittaja on kirjoitushetkellä Googlen osakkeenomistaja.

Photo credit: Kalexanderson / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Warren Buffett suurostoksilla – kertaus ostokriteereistä

Ma, 10/08/2015 - 21:58

Berkshire Hathaway kertoi tänään historiansa suurimmasta yrityskaupasta. Warren Buffettiin henkilöityvä sijoitusyhtiö ilmoitti ostavansa Precision Castparts Corpin, joka valmistaa teknologiaa ja komponentteja energia- ja lentokoneteollisuuksille. Tarkastelen tässä merkinnässä kertauksenomaisesti Buffettin ostokriteereitä, jotka soveltuvat niin pörssilistattuihin osakkeisiin kuin kokonaisiin yrityskauppoihin (hänen lähtökohtansa mukaan on sama asia, ostaako yrityksestä osan vai koko yrityksen).

Tuoreessa yritysjärjestelyssä käteiskauppahinta kohoaa jopa 37,2 miljardiin dollariin. Itse ostajan, Berkshire Hathawayn, markkina-arvo on tänään noin 354 miljardia dollaria, joten kauppa edustaa siihen nähden jopa reilua kymmenesosaa. Kauppa on siten erittäin suuri paitsi absoluuttisesti, myös varsin merkittävä suhteellisesti.

Arvosijoittamista aktiivisesti seuraavat ovat lukeneet Berkshire Hathawayn vuosikirjeitä, joissa Warren Buffett on esitellyt julkisesti ostokriteerinsä yrityskauppakohteille. Ne ovat seuraavat (vapaasti suomennettuna):

1. Tavoittelemme suuria ostokohteita, joiden liikevoitto on vähintään 50 miljoonaa dollaria vuodessa. Mitä suurempi kohde on kyseessä, sitä enemmän kiinnostumme.

(PCC:n liikevoitto on vuositasolla noin 2,7 miljardia dollaria. Ottaen huomioon Berkshire Hathawayn nykyisen kokoluokan, ei alle miljardiluokan ostos enää näy merkityksellisesti kokonaisuudessa. Suurten ostosten etuna on myöskin mahdollisuus löytää jatkuvasti tuloutuvalle huimalle sijoituskassavirralle jälleensijoituskohteita.)

2. Liiketoiminnan ansaintakyvyn tulee olla jo osoitettua, ei ainoastaan esityskalvoilla ennustettua. Myöskään käänneyhtiöt, edes potentiaaliset sellaiset, eivät kiinnosta.

(PCC työllistää 30 000 henkilöä ja sen vuotuinen myynti on noin 10 miljardia dollaria noin 27 prosentin liikevoittomarginaalilla.)

3. Pidämme liiketoiminnoista, jotka tuottavat korkeita oman pääoman tuottoja ilman velkaa tai vain maltillisella vivulla.

4. Yritysjohdon tulee olla ensiluokkaista.

(Berkshire Hathawaylla ei ole sellaista tarjota. Emme myöskään osallistu vihamielisiin yritysvaltauksiin.)

5. Bisnesmallin täytyy olla riittävän ymmärrettävä.

(Jos siinä on liian paljon teknologiaa, emme ymmärrä sitä riittävästi.)

6. Pyyntihinta on kerrottava alkajaisiksi.

(Miksi tuhlata kenenkään aikaa edes alustaviin jutusteluihin, jos tärkein tekijä on tuntematon?)

Yleisellä tasolla Warren Buffettin ja muiden arvosijoittajan arsenaalissa ostokohteiden valinnan kantavat teemat kytkeytyvät neljään osa-alueeseen: itse pörssiyhtiön liiketoiminnan kannattavuuteen, pörssiyhtiön johtamisen laatuun, pörssiyhtiön kykyyn tuottaa ennustettavia ja korkeita oman pääoman tuottolukemia, ja lopulta myös osakkeen markkinahinnoitteluun.

Näistä näkökulmista olen muodostanut ja vuosien varrella tälläkin palstalla aiemmin listannut seuraavat kaksitoista kysymystä, jotka uskoakseni johdattavat sijoittajaa keskimäärin hyvien sijoituskohteiden äärelle. Kertaan nämä ostokriteerit tässä yhteydessä, koska ne käyvät varsin pitkälti yhteen Buffettin yritysostofilosofian kanssa.

Kysymykset ovat sijoitusanalyysin etenemisen mukaisessa järjestyksessä seuraavat:

1) Onko pörssiyhtiön liiketoiminta riittävän yksinkertaista ja ymmärrettävää?

Menestyvä sijoittaja ostaa osuuden yhtiöstä, ei osakkeesta. Yrittäjänäkökulma erottaa pörssisijoituksen arpalipusta. Spekuloija pyrkii tekemään voittoa kiireisellä aikataululla osakkeen kurssimuutoksella, sijoittaja sen sijaan pitkällä aikavälillä yhtiön kasvavalla voitonjaolla. Spekulantti toivoo, että seuraava sijoittaja olisi valmis maksamaan yhtiön osakkeesta huomenna enemmän kuin tänään. Sijoittaja puolestaan toivoo, että yhtiön osakekohtainen osingonmaksukyky kohenee vuosi toisensa jälkeen.

Jotta sijoittajalla olisi mahdollisuus arvioida perustellusti yhtiön tulevaa voitonjakokykyä, on pörssiyhtiön harjoittaman liiketoiminnan oltava mahdollisimman ymmärrettävää tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Riviosakkeenomistajan näkökulmasta saattaa olla viisasta rajata sijoitusuniversumi esimerkiksi tietyille toimialoille, joita sijoittaja kykenee mielestään ymmärtämään parhaiten. Tärkeintä ei ole ostokohteiden skaalan leveys tai koko, vaan sen oikeaoppinen rajaus.

2) Onko pörssiyhtiöllä esittää vakaa liiketoimintahistoria?

Niin sanotun laatuyhtiösijoittajan strategia nojaa keskitettyihin yhtiövalintoihin. Tällöin salkunhoidon ja ylipäätään koko sijoitustoiminnan päämääränä on erottautua pörssin yleisindeksin koostumuksesta selvästi. Kaikkea omistamallahan sijoittaja saavuttaa vain keskimääräisiä tuloksia ennen kustannuksia ja veroja. Miten voisit voittaa yleisindeksin kehityksen, jos salkkusi on syönyt tasan samat eväät kuin indeksi?

Nyrkkisääntönä on, että sijoitussalkkuaan laatuyhtiöihin keskittävä sijoittaja välttää joka toimialalla käänneyhtiöt ja sellaiset pörssiyhtiöt, jotka lupailevat huimia voittoja tulevaisuuden ennusteissa ja yritysjohdon esityskalvoilla ilman todisteellista suorituskykyä. Menestyvä sijoittaja valikoi salkkuunsa vain pörssiyhtiöitä, joilla on esittää jo käytännössä osoitettu kyky kannattavaan liiketoimintaan.

Todellinen laatuyhtiö on jo tarkasteluhetkellä kannattava, eikä ainoastaan yritysjohdon visioiden mukaan haluamassa sellaiseksi. Osakevalintojaan keskittävä sijoittaja on mukana osakemarkkinoilla todennäköisyysajatteluun turvaten: hän varmistuu siitä, että potentiaaliset ostokohteet ovat menestyneet historiassa erinomaisesti sekä oman toimialansa että liiketaloudellisten mittareiden näkökulmista tarkasteltuna.

Käänneyhtiöt kääntyvät todellisuudessa vain harvoin. Sijoittajan valikoiva näkökulma pohjautuu oletukseen siitä, että sijoittajan on helpompaa välttää sijoittamista käänneyhtiöihin kuin kyseisten yhtiöiden kääntää todellinen liiketoimintansa uuteen nousuun.

Osakesalkkuaan laatuyhtiöihin keskittävä sijoittaja etsii osakemarkkinoilta liiketoimintoja, jotka menestyvät jatkuvasti. Hän odottaa kärsivällisen metsästäjän tavoin pessimististä markkinatunnelmaa, jonka vallitessa laatuyhtiöiden osakkeita on mahdollista hankkia kohtuuhinnoin. Tätä taustaa vasten on mahdollista ymmärtää, miksi kurinalaisuus on pitkän aikavälin sijoittajalle äärimmäisen tärkeä ominaisuus.

3) Onko pörssiyhtiöllä ja sen liiketoiminnoilla suotuisa pitkän aikavälin kasvunäkymä?

Pitkän aikavälin sijoituskohteella tulee olla edellytyksiä kasvattaa myyntiään suhdanteiden yli. Kokemuksen mukaan pörssiyhtiö tuottaa omistajalleen vain harvoin erinomaisesti, jos sen myynti ei kasva. Tämä perustuu siihen, että liiketoiminnassa voidaan kasvattaa voittoja vain rajallisesti kustannussäästöjen kautta. Ennemmin tai myöhemmin pörssiyhtiön tulee onnistua hankkimaan lisää asiakkaita ja uutta tulovirtaa, jotta osingonjaon kasvu olisi pidemmän päälle mahdollista.

Sijoituskohde kerää lisäpisteitä, jos yhtiön tuote tai palvelu on erityisen haluttu – tai vaihtoehtoisesti asiakkaan näkökulmasta katsottuna välttämättä tarvittu. Lisäksi on toivottavaa, ettei yhtiön menestystuotteella ole identtistä vaihtoehtoa tai edullisemman hintaluokan kopiota saatavilla markkinoilla.

Suotuisaan kasvunäkymään liittyy myös yhtiön ja sen harjoittaman liiketoiminnan kannattavuuden perustuminen vapaan markkinatalouden pelisääntöihin: mitä vähemmän yhtiön toimintaa säännellään viranomaisten taholta, sitä paremmat ovat yhtiön mahdollisuudet vaikuttaa itse omaan menestykseensä.

4) Toimiiko pörssiyhtiön johto järjen vai tunteen pohjalta?

Menestyvä yritysjohtaja perustaa strategiset ratkaisunsa ja liiketoimintapäätöksensä järkeen, ei tunteeseen. Pitkän tähtäimen osakkeenomistaja ymmärtää, että pörssiyhtiön toimiva johto on avainasemassa osakkeenomistajille kuuluvien mutta yritystoiminnan taseessa olevien varojen hajauttajana.

Tätä taustaa vasten on olennaista, että yritysjohto perustelee kaikki merkittävät liiketoimintaratkaisut analyysillä, joka huomioi sekä laadulliset että numeeriset tekijät. Osakkeenomistajan tulee myös varmistua siitä, että pörssiyhtiötä johdetaan johdonmukaisesti kohti omistaja-arvon kasvattamisen päämäärää.

Pelkkä yhtiön strateginen kehittäminen ei siis riitä: omistaja-arvoa ei synny automaattisesti, vaikka yritystoiminnan kokoluokka kasvaisi merkittävästikin. Kasvun kustannukset ratkaisevat omistajan tuoton (tai tappion).

5) Onko pörssiyhtiön johto vilpitön osakkeenomistajia kohtaan?

Pitkäjänteinen sijoittaja voi odottaa kuulevansa matkan varrella myös huonoja viestejä omistamistaan pörssiyhtiöistä. Tarkkaavainen ja yritysjohdon laadusta kiinnostunut osakkeenomistaja pyrkii havainnoimaan, kuinka suoraselkäisesti ja rehellisesti yritysjohto kulloinkin vaikeuksista viestii. Laitetaanko esimerkiksi huono strateginen valinta ympäröivän markkinatilanteen syyksi? Tai pyritäänkö ikävät uutiset peittämään maalaamalla samaan tiedotteeseen ruusuista tulevaisuutta?

Menestyvä sijoittaja suosii sellaisia yritysjohtajia, jotka ovat valmiita myöntämään virheensä selväsanaisesti. Virheellisiksi osoittautuneiden arvioiden julkinen tunnustaminen johtaa todennäköisesti myös tilanteiden tosiasiallisiin ja pikaisiin korjaamisiin, koska ongelmia ei lakaista maton alle.

6) Toimiiko pörssiyhtiön johto itsenäisesti vai seuraako se kilpailijoiden tekemisiä?

Laadukas yritysjohto toimii itsenäisesti ja tekee strategiset linjauksensa järkipohjaiseen analyysiin perustuen. Pitkäjänteisen osakkeenomistajan näkökulmasta on vaarallista, jos yritysjohto tavoittelee kulloinkin vallitsevan trendin seuraamista ja kilpailijoiden strategisten liikkeiden kopioimista.

Erinomainen pörssiyhtiö menestyy markkinoilla muita paremmin siksi, että se tekee asioita eri tavoin kuin kilpailijat. Menestyvän johdon pitää siis olla oman tiensä kulkija täysin markkinatilanteesta riippumatta. Kyky innovoida ja luoda uutta ratkaisevat sen, mikä pörssiyhtiö on askeleen verran muita edellä.

Itsenäinen ei tarkoita tässä yhteydessä kuitenkaan itsepäistä: esimerkiksi Nokian putoaminen kehityksen rattaista toimii malliesimerkkinä siitä, miten yritysjohto voi munia totaalisesti liiketoiminnan juuttumalla kiinni telineisiin strategisesti tunnottomana menettäen elintärkeän kyvyn uudistua. Tässä tarkoitan nimenomaan matkaviestinten historiaa. Tänään Nokia on luonut nahkansa uudelleen menestyksellä.

7) Millainen on pörssiyhtiön oman pääoman tuottokyky?

Mitä korkeampi on yhtiön oman pääoman tuottokyky, sitä parempi sijoituskohde on yleensä käsillä. Todellinen testi yritysjohdolle muodostuu siitä, että liiketoiminnan tulee tuottaa kasvavia oman pääoman tuottolukemia pitkällä aikavälillä. Jos yhtiön oman pääoman tuottokyky kasvaa, kohoaa tuloskin – myös tilanteessa, jossa yhtiö jakaisi vuosittain koko tuloksensa osinkoina osakkeenomistajille. Kohoavaan oman pääoman tuottotrendiin kykenevät yhtiöt ovat yleensä ensiluokkaisia pitkän aikavälin ostokohteita.

Pääomille saataviin tuottolukemiin viitaten on selvää, että pörssiyhtiön saavuttama myynnin kasvu ei merkitse automaattisesti tuloskasvua. Jos yhtiön myynnin kasvattaminen ei johda tuloskasvuun, kannattaa sijoittajan arvioida kriittisesti yritysjohdon asemaa. Menestyvä salkunhoitaja tarkastelee yhtiön oman pääoman tuoton kehityskaarta, eikä keskity ainoastaan osakekohtaisen tuloksen kasvukäyrään.

Analyyttinen osakesijoittaja ymmärtää myös osakekohtaisen tuloksen (EPS) ja yhtiön taseen oman pääoman tuoton välisen yhteyden. Menestyvä sijoittaja siis käsittää, että EPS syntyy oman pääoman määrän ja sille saatavan prosentuaalisen tuoton tulosta eli kertolaskun vastauksesta. Luonnollisesti molempien osatekijöiden kestävä kasvattaminen on sijoittajan intressissä.

8) Vastaako pörssiyhtiön raportoima nettotulos voitonjakokelpoista tulosta?

Warren Buffett esitteli “owner earnings”-käsitteen vuonna 1986 julkaisemassaan kirjeessä sijoitusyhtiö Berkshire Hathawayn osakkeenomistajille. Tunnusluvun taustalla on ajatus siitä, ettei fokusoivan sijoittajan tarpeisiin riitä ainoastaan yhtiön itsensä raportoima nettotulos. Buffettin ajatusmaailman taustalla on se, että sijoittajalle osingonjakokelpoinen tulos ei muodostu tuloslaskelmasta, vaan yhtiön tosiasiallisesta kyvystä luoda käteistä.

Menestyvä sijoittaja kiinnittää Buffettin mukaan huomionsa tosiasialliseen rahaliikenteeseen yhtiön tileillä. Tähän viitaten keskeisimmän sijoitustuottonsa osinkovirroista saava sijoittaja ottaa laskelmassa huomioon sen, paljonko yhtiö joutuu keskimäärin investoimaan säilyttääkseen nykyisen markkina-asemansa – ja mahdollisesti kasvattamaan sitä. Buffettin mukaan yhtiön raportoima nettotulos ei välttämättä anna aina riittävää kuvaa siitä, mikä osuus yhtiöön sisään tulevasta rahasta kuluu väistämättä korvaaviin investointeihin, jotka ovat aina pois yhtiön voitonjakokelpoisista varoista.

Buffettin mukaan pörssiyhtiön osakkeenomistajan todellinen tulos muodostuu siis yhtiön ansaitsemista nettokassavirroista. Yhtiön ja sen osakkeen arvonmäärityksen näkökulmasta jatkettuna sijoittajan tulee laskea yhteen vuotuiset nettokassavirrat liiketoimintojen jäljellä olevalta elinajalta ja diskontata tämä summa riittävällä laskentakorolla. Osakekohtaiseen arvioon yhtiön todellisesta arvosta pääsee siten, että sijoittaja jakaa laskelman vastauksen yhtiön kaikkien liikkeellä olevien osakkeiden lukumäärällä.

9) Saavuttaako pörssiyhtiö liiketoiminnassaan korkeat voittomarginaalit?

Korkea liikevoittomarginaali eli voiton merkittävä osuus myynnistä kertoo pörssiyhtiön vahvasta kilpailuedusta. Selvästi kaksinumeroinen liikevoittomarginaali tarjoaa tuottomahdollisuuksien lisäksi myös suojaa: kun taantuma iskee yksittäiselle toimialalle, lisääntyy lähes aina markkinaehtoinen hintakilpailu.

Hintasodan aikana kaikki saman toimialan yhtiöt haluavat yhtäaikaisesti madaltaa jo valmistamiensa tuotteiden varastotasoja, joten he laskevat lopputuotteidensa hintoja vauhdittaakseen myynnin kehitystä. Kyseisessä markkinatilanteessa korkeiden marginaalien yhtiöt säilyttävät kuitenkin pisimpään hyvän kannattavuuden tason.

Korkeat liikevoittomarginaalit vastaavasti kasvattavat pörssiyhtiön tuloskertymää voimakkaasti, kun yhtiön myynti kasvaa tuntuvasti uudella nousukaudella.

10) Onnistuuko pörssiyhtiö luomaan markkina-arvoa yritystoimintaan sijoitetuilla varoilla?

Pörssiyhtiön keskeisin tehtävä on luoda yhtiön osakkeenomistajalle lisää varallisuutta. Tämä päämäärä toteutuu optimaalisessa tilanteessa alhaisella riskitasolla, suurella todennäköisyydellä ja inflaatiovauhtia nopeammin.

Pörssiyhtiön kannattaa jakaa tuloksestaan valtaosa takaisin osakkeenomistajille osinkoina, jos yhtiön toimiva johto ei löydä varoille kannattavia sijoituskohteita liiketoimintojen laajentamisen näkökulmasta. Sijoittaja voi testata yritysjohdon investointien tehokkuutta yksinkertaisen kaavan mukaan: liiketoiminnan kasvu ei ole kannattavaa, jos lisääntyvät myyntimäärät eivät näy kasvavana tuloksena.

11) Mikä on pörssiyhtiön todellinen arvo eli pitkän aikavälin osingonmaksupotentiaali?

Pörssiyhtiön todellinen arvo kytkeytyy yhtiön kykyyn maksaa osinkoa – mielellään kasvavia määriä tulevaisuudessa. Osinko on analyysin keskeisin tekijä siksi, että se on lähtökohtaisesti ainoa pitkäjänteiselle sijoittajalle – eli pörssiyhtiön osaomistajalle – käteiseksi rahaksi tuloutuva rahavirta koko sijoitusaikana ennen osakkeiden mahdollista myyntihetkeä kaukana tulevaisuudessa.

Osakkeitaan vuodesta toiseen omistava sijoittaja ei saa tuottoa lainkaan, jos yhtiö ei kykene maksamaan osinkoa. Osingonjaon ennustettavuus ja jatkuvuus ovat arvosijoittajan suosikkipiirteitä omistuskohteessa. Osingonjaon trendinomainen kasvu on puolestaan tavoiteltavin piirre pitkäjänteisissä omistuksissa. Sen sijaan laskeva osinkotrendi ja nollaosinko ovat sijoittajalle vaaran merkkejä.

Menestyvä sijoittaja tekee lopulta oman arvionsa yhtiön tulevasta voitonjakokyvystä itsenäisesti, koska markkinoilla konsensuskäsitykset pörssiyhtiön laadusta vaihtelevat maanis-depressiivisesti.

12) Miten pörssiyhtiön osakkeen nykyhinnoittelu eroaa todellisesta arvosta?

Menestyvä sijoittaja on tarkastellut edellä itse pörssiyhtiön suorituskykyä yhdentoista kysymyksen voimin.

Vasta viimeisessä kohdassa sijoittajan tulee ottaa sijoitusanalyysissään huomioon myös osakkeen markkinahinnoittelu: se kertoo, tuleeko osaketta vallitsevalla hintatasolla ostaa vai myydä. Toisin sanoen kyse on siitä, saako sijoittaja osakkeen vallitsevalla markkina-arvostuksella riittävän osinkotuoton hankintahinnalleen. Tarkastelussa on olennaista huomioida myös osakekohtaisen osingonjaon oletettu kasvu tai taantuminen.

Hyvä yhtiö ei ole aina hyvä sijoitus: yhtiön korkea oman pääoman tuotto (ROE) ei siis tarkoita automaattisesti hyviä tuottoja osakesijoittajalle, jos osakkeen P/BV-kerroin on ostohetkellä liian korkea. Vastaavasti yhtiön matala P/BV-kerroin ei takaa hyvää sijoitusta, jos yhtiön ROE on lohduttoman huono.

Oikotietä onneen ei siis ole olemassa: sijoittajan tulee jatkossakin fokusoida tarkastelunsa osakkeen todellisen arvon ja vallitsevan markkinahinnoittelun välisten erojen löytämiseen.

Yhteenvetona on mahdollista todeta, että laatuyhtiöihin fokusoiva sijoittaja haluaa ostaa vain ensiluokkaisia pörssiyhtiöitä. Tämä ei ole kuitenkaan sama asia kuin ostaa muodikkaita yhtiöitä, jotka ovat hetkellisesti kaikkien sijoittajien huulilla ja markkinakeskustelun kuumimmalla huipulla. Korkeilla arvostuskertoimilla varustettujen muotiosakkeiden sijaan menestyvä sijoittaja etsii pörssiyhtiöitä, jotka kykenevät hyvään kannattavuuteen ja kasvavaan osinkovirtaan suhdanteesta – ja vallitsevasta muotisuuntauksesta – riippumatta.

Näiden yhtiöiden kohdalla ”osta, sijoita osingot uudelleen ja pidä” on usein tuottavin sijoitusstrategia.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: DonkeyHotey / Foter / CC BY

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

UPS – Kuriiribisneksen kirkkain tähti?

Ma, 10/08/2015 - 11:20

Jokunen kuukausi sitten katsoin televisiosta Huomenta Suomen markkinaraatia, jossa yksi vieraista oli sijoittajaveteraanina tunnettu Erkki Sinkko. Erkki oli kovin harmissaan, ettei kotipörssissämme ole edustettuna yhtäkään kuljetus- tai tavaraliikenneyhtiötä. Nopeasti mietittynä tämä kommenttihan kuulosti järkevältä – onhan kuljetus- sekä logistiikka-alalla havaittavissa näyttöä hyvinkin menestyksekkäästä liiketoiminnasta, sekä myös suhteellisen defensiivisestä toimialasta. Pitihän sitä siis tietenkin ryhtyä niin sanotusti tuumasta toimeen, ja aloittaa kyseisellä toimialalla vaikuttavien yhtiöiden etsiminen. Pienen taustatyön jälkeisenä tuloksena ajattelin esitellä teille hyvin yleisellä ja pintapuolisella tasolla mielestäni maininnan arvoisen yhtiön, joka tunnetaan nimellä UPS.

Kansainvälinen markkinajohtaja

UPS perustettiin aikoinaan vuonna 1907, ja on siitä päivästä asti kasvanut systemaattisesti maailman suurimmaksi toimijaksi alallaan. Huolimatta pitkästä historiastaan, yhtiö listattiin New Yorkin pörssiin vasta vuonna 1999. Tänä päivänä yhtiön liiketoiminta ulottuu 220 eri maahan, työntekijöitä yhtiöllä on noin 435 000. Vuonna 2014 yhtiö keräsi liikevaihtoa hieman yli 58 miljardia dollaria, markkina-arvon ollessa noin 92 miljardia.

Yhtiön harjoittama liiketoiminta voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri segmenttiin, jotka ovat U.S. Domestic Package Reporting Segment, International Package Reporting Segment, sekä Supply Chain & Freight Reporting Segment. U.S Domestic käsittää kaikki kotimaan liiketoimet aina pikatoimituksista lentorahtiin, International puolestaan Euroopan, Aasian, Kanadan sekä kehittyvien markkinoiden toiminnot. Supply Chain & Freight–segmenttiin kuuluvat yhtiön logistiikka– ja jakelutoiminta sekä UPS Capital. Yhtiön liikevaihtoon vaikuttaa selvästi eniten U.S Domestic, jonka osuus liikevaihdosta on peräti 62%. International-segmentin osuus on puolestaan 22%, Supply Chain & Freight–segmentin muodostaessa loput. Viime vuosien aikana etenkin vahvistunut dollari on kuitenkin verottanut yhtiön tulosta jonkin verran, sillä leijonaosa liikevoitosta syntyy Yhdysvaltojen markkinoilla. Tätä toisaalta kompensoi vahva menestys kansainvälisessä toiminnassa, joka on osoittanut erittäin voimakasta kasvua muutamana edellisenä vuonna.

Yhtiön johdossa toimii tällä hetkellä 60-vuotias David P. Abney, joka palveli yhtiössä viimeiseksi Chief Operating Officerina. Ennen tätä nimitystä hän puolestaan johti UPS Internationalia. Hallituksen puheenjohtajan nuijaa heiluttaa yhtiön entinen toimitusjohtaja, Scott Davis. Davis toimi yhtiön toimitusjohtajana vuosina 2008-2014, sitä ennen hänen vastuullaan oli talousjohtajan virka. UPS näyttää siis luottavan johtajavalinnoissaan erityisesti yhtiön sisäisiin osaajiin.

Verkkokaupan sekä internetostosten lisääntyminen tulevaisuudessa luo hyvinkin todennäköisesti kysyntää myöskin jatkossa logistiikka- sekä kuljetuspalveluyhtiöille. Markkinajohtajan asemassa UPS pystynee myöskin vastaamaan mahdolliseen kysyntään, sekä tarjoamaan asiakkailleen yhä monipuolisempia palveluita. Yhdysvaltojen talouden piristymisestä on myös nähty joitakin merkkejä, mikä puolestaan saattaa vauhdittaa UPS:n kasvua tulevaisuudessakin.

Onko kilpailu jo liian kovaa?

Synkkä pilvi laskeutui koko toimialan ylle vuonna 2012, kun osa maailman suurimmista kuriiri- sekä logistiikkapalveluyhtiöistä jäi kiinni kartellista, jossa myös UPS oli osallisena. Kuriirikartelli toimi vuosina 2002-2007, ja oli varsin suunnitelmallista. Yhtiöt käyttivät esimerkiksi ”koodiniminään vihanneksia”, sekä kokoustivat ”puutarhakerhon” varjolla. UPS on myös saanut hieman negatiivista julkisuutta turhan kovakouraisesta pakettien käsittelystä. Myöskin kilpailu toimialalla on erittäin kovaa, varsinkin yhtiön kotikentällä eli Yhdysvalloissa. Kilpailun hengestä kertoo hyvin se, että esimerkiksi Deutsche Postin omistama DHL joutui poistumaan kyseisiltä markkinoilta, koska he eivät saaneet toimintaansa kannattavaksi UPS:n sekä FedExin dominoidessa markkinoita.

Toimialalla on totuttu näkemään lukuisia yrityskauppoja, joissa UPS on myöskin ollut mukana. UPS osti muun muassa erään kilpailijansa, Coyote Logisticin, vajaalla 1,8 miljardilla dollarilla kuukausi sitten. Samalla UPS arvioi, että kyseinen yrityskauppa alkaa vaikuttamaan positiivisesti yhtiön tulokseen ensi vuodesta lähtien. FedEx ilmoitti puolestaan huhtikuussa ostavansa hollantilaisen TNT Expressin vajalla 4,4 miljardilla eurolla. Tässä kyseisessä fuusiossa varsin mielenkiintoista oli se, että aiemmin myös UPS yritti ostaa kyseisen yhtiön huomattavasti korkeammalla summalla, mutta Euroopan kilpailuviranomaiset lyttäsivät kauppasuunnitelmat suoralta kädeltä. Heidän mukaansa kilpailu olisi muuttunut liian hallitsevaksi UPS:n osalta Euroopan markkinoilla, sekä olisi todennäköisesti myös nostanut hintoja. Mieleen herääkin vääjäämättäkin ajatus, että onko erittäin tiukka viranomaissäätely muodostamassa riskiä toimialalle?

Mainittavan arvoinen asia on myös se, että noin 70% yhtiön työntekijöistä kuuluu Teamsters–ammattiliittoon, joka koostuu pääosin varasto-, logistiikka- sekä kuljetusalan työntekijöistä. Vuonna 1997 ammattiliitto oli vahvasti mukana organisoimassa lakkoa, jonka seurauksena UPS:n liiketoiminta lamaantui täysin kahdeksi viikoksi, ja aiheutti yhtiölle useiden satojen miljoonien dollarien tappiot. Toivottavasti historia ei toista itseään tulevaisuudessa.

Jääkö viivan alle tarpeeksi taaloja osingonmaksuun?

Yhtiön on totuttu tuottamaan kohtuullista liikevoittoa vuodesta toiseen. Viime vuonna yhtiö takoi 58 miljardin dollarin liikevaihdolla 3,03 miljardin edestä liikevoittoa, vapaata kassavirtaa generoitiin hieman yli 3,4 miljardia. Toisaalta yhtiön liikevoittoprosentti ei ole vielä parhaimmailla tasolla, joten parantamisen varaa on myös paljon. UPS tosin odottaa tämän vuoden osakekohtaisen tuloksen parantuvan noin kymmenellä prosentilla edellisvuodesta.

UPS on onnistunut kuitenkin kasvattamaan osinkoaan varsin mallikkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Osinkokasvu on erityisesti pitkäjänteiselle omistajalle mahtava ilmiö, sillä yleensä myös kurssikehitys osoittaa ylöspäin samassa suhteessa. Oheisesta taulukosta näemme yhtiön osinkokehityksen viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksolta (osakekohtainen osinko dollareina).

1,52 1,62 1,80 1,88 1,88 2,08 2,28 2,48 2,68 2,92
2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

Yhtiön osakekurssin ollessa tällä hetkellä noin sadan dollarin molemmin puolin, saamme efektiiviseksi osinkotuotoksi hieman alle 3%, joka on sinällään ”pohjatuottona” kelvollinen. Yhtiö on myös tunnettu ahkerana omien osakkeiden ostajana, viime vuonna yhtiö osti omia osakkeitaan takaisin noin 2,7 miljardilla dollarilla. Viime tilikaudella osingonjakosuhde oli 65%, mikä on varsin optimaalisella tasolla. Suurin osa tuloksesta siis tilitetään omistajille, mutta kassaan jää myös rahaa kasvua sekä investointeja varten. Yhtiön tämän hetkinen P/E–luku pyörii puolestaan hieman yli kahdenkymmenen tietämillä.

Yhtiön hinta/laatu–suhde ei kuitenkaan mielestäni vastaa tällä hetkellä kaikkein optimaalisinta tasoa. Kokonaisuuden voisi kiteyttää jotakuinkin seuraavasti: kelvollinen yhtiö, korkeahko hinta.

Ovatko ”Amazonin lennokit” riski tulevaisuudessa?

Verkkokauppajätti Amazon sekä hakukoneyhtiö Google ilmoittivat pari vuotta sitten alkavansa kehittelemään lennokkeja, joilla nettiostosten sekä muiden pakettien toimittaminen onnistuisi nopeasti sekä helposti. Kyllä, myönnän ainakin henkilökohtaisesti tämän kuulostavan hieman utopistiselta suunnitelmalta, mutta toisaalta kyseiset yhtiöthän osaavat varsin menestyksekkäästi polttaa omistajiensa dollareita kehitellessään jatkuvasti uusia ”ideoita ja visioita”. Tämän uskottiin mullistavan pienten pakettien toimitus seuraavan viiden vuoden aikana, mutta Yhdysvaltojen ilmailuviranomaiset löivät kapuloita rattaisiin, ja määrittelivät erittäin tiukat ehdot tämän toiminnan harjoittamiselle. Tämän vuoden alkupuolella yhtiöt kuitenkin saivat luvan koelennättää lennokkejaan. Ovatko nämä pienempikokoisten lähetysten tulevaisuutta, vai onko UPS:n ”What can Brown do for you” – mainoslausahdus kestävällä pohjalla tulevaisuudessakin? Itse veikkaan jälkimmäistä.

(Ps. Mikäli edellisessä kappaleessa mainittu lennokkiaihe kiinnostaa, suosittelen myös katsomaan Ylen Aamu-tv:n muutaman kuukauden takaisen klipin aiheesta ”Kopterilennokit ja niiden sääntely”)

______________________

Blogin tarkoituksena ei ole antaa sijoitussuosituksia, eikä ottaa kantaa yksittäisiin yhtiövalintoihin tai sijoituskohteisiin. Tekstin tarkoituksena ei myöskään ole laatia kyseisestä yhtiöistä sijoitussuositusta tai ottaa kantaa tavoitehintaan. Kirjoittaja ei omista yhdenkään tekstissä mainitun yhtiön osakkeita. Kuvan lähde: huffingtonpost.com

 

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Fortumissa merkittävää arvopotentiaalia – osa 2

Su, 09/08/2015 - 11:00

Kirjoitin edellisessä blogimerkinnässä Fortumiin liittyvästä arvopotentiaalista kuvaamalla ihanneskenaariota, jossa yhtiö kykenisi investoimaan ylisuuren kassansa tuottavasti. Mainitsin samalla lyhyesti myös riskeistä, joiden toteutumiseen sijoittajat tuntuvat osakekurssin perusteella tällä hetkellä uskovan enemmän kuin yhtiön mahdollisuuksiin. Jatkan tässä merkinnässä edelleen Fortumin käsittelyä ja tarkoituksena on muodostaa yhtiölle muutama vaihtoehtoinen tulevaisuuden polku ja pohtia miten yhtiö tulisi hinnoitella kussakin niistä. Näin saamme paremman kuvan siitä mitä Fortumista kannattaisi maksaa, jos kaikki ei menekään ihanneskenaarion mukaisesti. Koska Fortumiin liittyy tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon epävarmuutta, tämän tyyppinen skenaarioanalyysi on välttämätöntä yhtiön arvoa määritettäessä. Analyysin lopuksi Fortumin arvo määritetään eri skenaarioiden todennäköisyyksien painotettuna keskiarvona. Skenaariomallin avulla muut erilaisen näkemyksen omaavat sijoittajat voivat määrittää yhtiölle arvon, joka kuvaa paremmin heidän eri skenaarioille antamiaan todennäköisyyksiä.

 

Liiketoiminnan nykytila

Lähdetään kertauksen vuoksi liikkeelle liiketoiminnan nykytilasta. Fortumin sähkönsiirtoliiketoimintojen myynnin jälkeen jäljelle jääneet nykyiset operaatiot kykenevät tekemään nykyisellä sähkön hinnalla 3,8 miljardin euron liikevaihdon ja 0,9 miljardin liikevoiton (EBIT). ”Normaalilla” (pitkän aikavälin keskimääräisellä) hinnalla liikevaihto on 4,0 miljardia ja liikevoitto 1,1 miljardia.

 

Taulukko 1. Fortumin nykyisen liiketoiminnan tulos sähkön hinnasta riippuen.

 

Ihanneskenaario

Palautetaan seuraavaksi mieliin ihanneskenaario, jonka kuvasin edellisessä merkinnässä. Kuten todettu, tässä tulevaisuuden vaihtoehdossa Fortumissa piilevä koko arvopotentiaali purkautuu 1) sähkön hinnan ”normalisoitumisen” ja 2) ”ylisuuren” kassan investoimisen kautta (oletuksena oli, että yhtiö kykenee tekemään investoinnin tavoitteissaan mainitsemalla 12 % tuotolla sellaiseen kohteeseen, jossa liiketulos on Power and Technology -divisioonan nykytulostason mukaisesti 32 %). Muodostetaan ihanneskenaariosta tällä kertaa kaksi eri versiota yllä kuvattujen eri sähkön hintojen perusteella. Ensimmäinen versio kuvaa tilannetta, jossa sähkön hinta jää nykytasolle (35 EUR/MWh) ja toinen versio tilannetta, jossa sähkön hinta palautuu pidemmän aikavälin keskiarvoonsa (40 EUR/MWh).

 

Taulukko 2. Fortumin ihanneskenaario.

 

Kuten edellisessä blogimerkinnässä kuvasin, Fortum kykenee investoinnissa onnistuessaan nostamaan liikevoittonsa 2,0 miljardiin euroon sähkön hintojen jäädessä nykytasolle ja 2,2 miljardiin, jos sähkön hinnat ”normalisoituvat”. Nykyisellä ja samalla historiallista keskiarvoa kuvaavalla EV/EBIT-kertoimella (13,6) Fortumin liiketoiminnan arvoksi muodostuu 27,4 tai 30,2 miljardia euroa riippuen kumpaa liikevoittoa hinnoittelussa käytetään. Fortumin korollinen velka on tällä hetkellä 6,8 miljardia ja kun tästä vähennetään miljardin kassa (jonka arvioin edellisessä merkinnässä jäävän investoinnin jälkeen jäljelle päivittäisen liiketoiminnan pyörittämistä varten), saadaan nettovelaksi 5,8 miljardia, joka vähennettynä liiketoiminnan arvosta antaa oman pääoman arvoksi 21,6 tai 24,4 miljardia euroa (edelleen riippuen sähkön hinnasta). Kun nykyinen osakemäärä on 888,4 miljoonaa kappaletta, osakkeen arvo on ihanneskenaariossa välillä 24,3 EUR ja 27,5 EUR, kun sähkön hinta vaihtelee välillä 35 EUR/MWh ja 40 EUR/MWh. Koko arvopotentiaalin purkautuminen tarkoittaisi siis peräti 27,5 EUR osakekurssia, kuten edellisessä merkinnässä totesin.

 

Hyvä skenaario

Nimetään toinen skenaariomme ”hyväksi skenaarioksi”. Oletetaan tässä, että Fortum investoi puolet ”ylisuuresta” kassastaan (7,6 miljardia x 50 % = 3,8 miljardia) ja palauttaa ylimääräisen pääoman sijoittajille siltä osin kuin uusi velkaantumistavoite antaa mahdollisuuden. Myös tällainen tilanne olisi sijoittajan kannalta varsin hyvä. Tällainen skenaario tuntuu varmasti monesta tällä hetkellä edellistä ihanneskenaariota realistisemmalta, sillä Fortumin on varmasti vaikea löytää markkinalta tavoitteidensa mukaan tuottavia kohteita. Tästä yksi osoitus on pitkään venynyt neuvottelu TGC-1:n vesivoimatuotantoon liittyen. Pidetään investoinnin oletukset muilta osin ennallaan (ROI 12 % ja EBIT 32 %). Tällöin investoinnin liikevaihdoksi muodostuu 1,8 miljardia ja liikevoitoksi 0,6 miljardia euroa. Fortumin kokonaisliikevaihto on investoinnin jälkeen 4,4 miljardia, jos nykyistä sähkön hintaa pidetään kestävänä lähtötilanteen oletuksena ja 5,8 miljardia, jos nykyliiketoiminnan kestävää tuloksentekokykyä kuvaa paremmin ”normalisoitu” sähkön hinta. Liikevoitot ovat vastaavasti 1,4 ja 1,7 miljardia. Näin ollen liiketoiminnan arvo on nykyisen sähkön hinnan vallitessa 19,6 miljardia ja ”normaalin” sähkön hinnan vaihtoehdossa 22,4 miljardia euroa (kun EV/EBIT-kerroin on edelleen 13,6).

Seuraavaksi on määritettävä kuinka paljon pääomaa yhtiö pystyy palauttamaan sijoittajille. Koska Fortumin päivitetyn tavoitteen mukaan nettovelan suhde käyttökatteeseen (Nettovelka/EBITDA-kerroin) saa olla korkeintaan 2,5, investoinnin jälkeen nettovelka voi olla 4,6 miljardia tai 5,1 miljardia euroa (nykyinen sähköhinta ja ”normaali” sähköhinta alaskenaarioiden mukaisesti). Näihin lukuihin päästään kun ko. kertoimella (2,5) kerrotaan investoinnin jälkeinen uusi käyttökate (EBITDA) eli liikevoiton ja poistojen summa. Poistoina voi hyvin käyttää tässä tapauksessa Fortumille pidemmällä aikavälillä tyypillistä 0,4 miljardin euron keskiarvoa. Koska jo aiemmin arvioimme, että Fortum tarvitsee jatkuvasti miljardin kassan, korollinen vieras pääoma voi uudessa tilanteessa olla 5,6 ja 6,1 miljardia euroa (alaskenaarioista riippuen). Fortumin on siis lyhennettävä velkaansa 1,2 (nykyinen sähkönhinta) tai 0,6 miljardilla (”normaali” sähköhinta) nykyisestä 6,8 miljardista, jotta noihin lukemiin päästään. Tällöin sijoittajille voidaan jakaa periaatteessa joko osinkoina tai osakkeiden takaisinostoina investoinnin jälkeen jäävästä ylimääräisestä kassasta 2,6 miljardia (3,8 -1,2) tai 3,2 miljardia (3,8 – 0,6).

Jos vain vähän kokonaiskuvaan vaikuttavia verotusnäkökulmia ei oteta huomioon, osingot ja takaisinostot (tehtynä osakkeen oikean arvon mukaisella hinnalla) ovat sijoittajan kannalta yhtä hyviä vaihtoehtoja. Tämän nojalla ja havainnollisuuden nimissä, oletetaan tässä skenaarioharjoituksessa, että Fortum palauttaa ylimääräisen pääoman sijoittajille omien osakkeiden takaisinostojen kautta. Jos ostot tehtäisiin nykyisellä osakkeen hinnalla (16 EUR), takaisin ostettavien osakkeiden määrä olisi 165,3 milj. kpl (2645/16) tai 197,5 milj. kpl (3160/16). Takaisinostojen jälkeen Fortumin osakemäärä olisi 723,1 milj. kpl tai 690,9 milj. kpl. Kun aiemmin määritetty liiketoiminnan arvo muutetaan oman pääoman arvoksi nettovelat vähentämällä ja käytetään uutta osakemäärää oman pääoman arvon jakavana nimittäjänä, saadaan osakkeen arvoksi 20,8 EUR (nykyisellä sähkönhinnalla) ja 25,1 EUR (”normaalilla” sähköhinnalla).

Analyysimme perusteella osakkeessa näyttäisi edelleen olevan selvää nousupotentiaalia, vaikka Fortum investoisi vain osan (50 %) ”ylimääräisestä” kassastaan, lyhentäisi osalla velkaansa (15 %) ja palauttaisi osan sijoittajille (35 %).

 

Taulukko 3. Fortumin hyvä skenaario.

 

Perusskenaario

Kolmas skenaarioistamme, perusskenaario, kuvastaa nimensä mukaisesti Fortumin osakkeen nykyistä hinnoittelua ja tilannetta, jossa markkinat eivät odota yhtiöltä uusia tuottavia investointeja. Jos investointikohteita ei löydy, ”ylisuuri” kassa voidaan jakaa sijoittajille. Tässäkin skenaariossa on huomioitava yhtiön velkaantumiseen liittyvä tavoite. Koska investointeja ei tehdä eikä uutta liikevoittoa siksi synny, arvonmääritys perustuu vain nykyiseen liikevoittoon. Jos käytämme edelleen poistoina 0,4 miljardia (todellisuudessa ne saattavat olla vähän pienemmät koska liiketoiminnan kokoluokka on tässä skenaariossa pienempi, mutta tällä ei ole kauheasti vaikutusta), saamme nykyisillä sähkön hinnoilla käyttökatteeksi 1,3 miljardia ja sopivaksi nettovelan määräksi 3,2 miljardia (”normaalilla” sähkön hinnalla käyttökate 1,5 miljardia ja sopiva nettovelka 3,7 miljardia). Kun huomioimme taas miljardin kassan, saamme korolliseksi velaksi 4,2 miljardia (ja 4,7 miljardia). Velkaa on siten lyhennettävä 2,6 miljardia (ja 2,1 miljardia) nykyisestä 6,8 miljardista. Koska ”ylimääräinen” kassa on 7,6 miljardia, sijoittajille voidaan palauttaa velan lyhentämisen jälkeen 5,0 miljardia (ja 5,5 miljardia). Oletetaan taas laskuharjoituksen havainnollisuuden takia, että pääoma jaetaan sijoittajille osakkeiden takaisinostoina. Jos ostot tehdään 16 EUR osakekurssilla, edellä esitetyllä pääomalla saa hankittua 313, 8 milj. osaketta (345,9 milj.) Fortumin uusi osakemäärä on takaisinostojen jälkeen 574,7 milj. kpl (542,5 milj. kpl). Näillä osakemäärillä osakkeen arvo on 15,1 EUR (20,3 EUR).

Analyysin perusteella on helppo päätellä mitä markkinat tällä hetkellä odottavat. Koska osakekurssi on viime viikkojen ajan pyörinyt 16 euron molemmin puolin, sijoittajat uskovat sähkön hinnan jäävän pysyvästi lähes nykytasolleen ja, että Fortum ei tule löytämään kassalleen järkeviä investointikohteita, vaan osa rahoista tullaan käyttämään velkojen lyhennykseen (n. 35 % rahoista) ja osa palautetaan sijoittajille (n. 65 % rahoista). Perusskenaariotarkastelusta tehtävä johtopäätös on yksinkertainen: mikäli sijoittaja uskoo Fortumin löytävän edes osalle käteiselleen kohtuullisen hyviä (tuotoltaan vähintään pääomakustannuksen ylittäviä) investointikohteita ja/tai sijoittaja arvioi sähkön hinnan nousevan edes jonkin verran lähemmäs pitkän aikavälin keskimääräistä tasoa, osaketta kannattaa nykyhinnalla ostaa.

 

Taulukko 4. Fortumin perusskenaario.

 

Heikko skenaario

Vaikka en itse pidäkään kovin todennäköisenä, että Fortum etenkään uuden erinomaisen toimitusjohtajansa (Pekka Lundmark) alaisuudessa ryhtyisi johonkin typerään ja ”tuhlaisi” näin sijoittajille kuuluvia kassavaroja, kannattaa aina varmuuden vuoksi tutkia myös heikompia tulevaisuuden skenaarioita. Yritysmaailman historia tuntee valitettavasti lukuisan määrän tapauksia, joissa yritysjohto on heittänyt kankkulan kaivoon miljardeittan sijoittajien omaisuutta. Entä jos näin käy tulevaisuudessa myös Fortumin kohdalla johdon lähtiessä valloittamaan maailmaa. Muutama ylihintainen yritysosto surkeisiin ydinliiketoimintaan kuulumattomiin bisneksiin ja muuta ei tarvita. Kaikki on periaatteessa mahdollista. Sijoittajan on vain osattava arvioida eri vaihtoehtojen todennäköisyyksiä. Tällainen heikko skenaario ei ehkä ole todennäköinen, mutta se on täysin mahdollinen. Ennen kuin arvioimme todennäköisyyksiä, hahmotellaan miltä Fortumin heikko skenaario näyttää.

Oletetaan esimerkiksi, että Fortum onnistuu tavalla tai toisella ”hukkamaan” lähitulevaisuudessa puolet kassastaan (koska kyse on perusskenaariota heikommasta tilanteesta, mitään investointeja ei tietenkään tehdä, joten nykyisen liiketoiminnan arvo kuvastaa myös tässä skenaariossa liiketoiminnan arvoa). Tämä tarkoittaa, että 8,6 miljardin kassa supistuu 4,3 miljardiin. Korollisten velkojen ollessa entisellään nettovelaksi muodostuu 2,5 miljardia. Nykyisellä sähkön hinnalla Fortumin oman pääoman arvoksi saadaan 9,4 miljardia (11,9 – 2,5) ja ”normaalilla” sähkön hinnalla 12,2 miljardia (14,7 – 2,5). Vastaavat osakkeen arvot ovat 10,6 EUR ja 13,8 EUR.

Tämän perusteella voidaan todeta, että markkinat eivät sentään pidä tätä vaihtoehtoa kovin todennäköisenä, sillä osakkeen hinta ei ole ainakaan vielä laskenut 14 euron alapuolelle.

 

Taulukko 5. Fortumin heikko skenaario.

 

Katastrofiskenaario

Entäpä, jos Fortumin pääomistaja valtio päättää jatkaa Fennovoima-episodista tuttuja sijoittajien varallisuuden tuhoamisoperaatioitaan vähän rankemmalla kädellä? Kuvitellaan, että koko ”ylijäämäkassa” (miljardin ylittävä osuus) päätetään yhtäkkiä kohdistaa johonkin valtion intressejä tukevaan, mutta täysin tuottamattomaan kohteeseen. Tällaisessa katastrofiskenaariossa Fortumin velkaisuustavoitteetkin paukkuisivat yli, mennen tullen, ja nettovelaksi muodostuisi 5,8 miljardia (6,8 -1,0). Liiketoiminnan arvon pysyessä ennallaan, suurempi nettovelan määrä tarkoittaa, että yhtiön oman pääoman arvo nykyisellä sähkön hinnalla on 6,1 miljardia ja ”normaalilla” sähkön hinnalla 8,9 miljardia. Vastaavat osakkeen arvot ovat 6.9 EUR ja 10,0 EUR.

Tälle tasolle muodostuneista osakkeiden arvoista voidaan hyvin päätellä, ettei tällaiseen skenaarioon kovin moni sijoittaja tällä hetkellä usko. Jos sinä uskot, osakkeesta kannattaa pysyä kaukana.

 

Taulukko 6. Fortumin katastrofiskenaario. 

 

Osakkeen arvo skenaariomallilla

Vedetään lopuksi yhteen eri skenaarioiden tulokset ja määritetään osakkeen arvo eri skenaarioiden todennäköisyyksillä painotettuna keskiarvona (skenaariomalli). Skenaariomallin parhaita puolia on, että se huomioi osakkeen arvonmääritykseen liittyvän epävarmuuden. Lisäksi se tarjoaa erilaisen näkemyksen omaaville sijoittajille mahdollisuuden käyttää erilaisia painokertoimia (todennäköisyyksiä), kun omia tulevaisuudenarvioita parhaiten kuvaava arvo pyritään saamaan selville.

Alla olevassa kuvassa on esimerkki, jossa olen käyttänyt omaan näkemykseeni parhaiten sopivia todennäköisyyksiä eri skenaarioille. Uskon, että kuvatuista skenaarioista ”hyvä skenaario” on kaikkein todennäköisin ja annan sille 35 % painoarvon. Mielestäni ”perusskenaario” ja ”ihanneskenaario” ovat yhtä todennäköisiä, mutta ”hyvää skenaariota” selvästi epätodennäköisempiä, joten annan niille kummallekin 20 % painon. ”Heikkoa skenaariota” ja ”katastrofiskenaariota” pidän kaikkein epätodennäköisimpinä ja annan niille todennäköisyydet 15 % ja 10 %.

 

Kuva 1. Fortumin osakkeen arvojen jakauma.

 

Koska jokaisella viidellä pääskenaariolla oli vielä kaksi alaskenaariota (nykyinen sähköhinta ja ”normaali” sähköhinta) ja myös alaskenaariolle määritettiin osakkeen arvot, tulee näitäkin painottaa joillakin kertoimilla. Kuten monet asiantuntijat ovat ennustaneet, on hyvin mahdollista, ettei sähkön hinnan ”tuleva normaalitaso” ole enää historiallisissa keskiarvoissa. En kuitenkaan usko, että hinta ei nousisi lainkaan nykyisilta tasoilta. Perustan tämän näkemykseni yksinkertaisesti siihen, että tämä vuosi on ollut poikkeuksellisen kovasateinen. Sääolosuhteet ovat arvaamattomat, mutta aivan samalla tavalla jonakin vuonna tulevaisuudessa sää voi olla poikkeuksellisen vähäsateinen. Siksi paras ennuste tulevaisuudelle on, että sääolosuhteet pidetään keskimääräisellä tasolla (ei kova-, eikä vähäsateisena, vaan normaalisateisena). Ja fakta on, että normaalien sääolosuhteiden vallitessa sähkön hinta on nykyistä korkeampi. Näin ollen painotan molempia alaskenaarioita 50 % painolla eli pidän niiden toteutumista yhtä todennäköisenä. Vaikutus on kutakuinkin sama kuin, että sähkön hinta nousisi nykytason ja keskiarvotason puoleen väliin.

Kuten alla olevasta taulukosta nähdään, Fortumin osakkeen arvoksi muodostuu eri skenaarioille asetettujen todennäköisyyksien painotettuna keskiarvona 19,4 EUR. Koska osakekurssi on 16 euron kieppeillä, voin todeta olevani markkinoita optimistisempi Fortumin investointikyvyn ja sähkön hinnan kehityksen suhteen.

 

Taulukko 7. Fortumin osakkeen arvo skenaariomallilla.

 

Jos optimismille ei halua antaa sijaa, voi kaikkia skenaarioita painottaa yhtä paljon (20 % paino kullakin). Tällöin osakkeen arvoksi muodostuu 17,4 EUR. Jos taas sijoittaja on pessimistinen ja hänen näkemyksensä on peilikuva omasta näkemyksestäni (ihanne 10 %, hyvä 15 %, perus 20 %, heikko 35 %, katastrofi 20 %), hän pitää osaketta 15,5 EUR arvoisena.

 

Yhteenveto

Koska Fortumiin liittyy tällä hetkellä erityisen paljon epävarmuutta (sähkön hintakehitys, valtion eriskummalliset määräykset, kassan kohtalo, Venäjän toimintaympäristö jne.), kannattaa osakkeen arvonmäärityksessä suosia ns. skenaariomallia. Edellä Fortumille pyrittiin luomaan erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja, jotta saisimme selville osakkeen arvolle perustellun vaihteluvälin. Äärimmäisen heikossa tilanteessa (katastrofiskenaario nykyisellä sähköhinnalla) osakkeen arvoksi muodostuu vain 6,9 EUR. Vastaavasti ihanteellisessa tulevaisuudessa osakkeen arvoksi saadaan peräti 27,5 EUR (ihanneskenaario ”normaalilla” sähköhinnalla).

Koska osakkeen hinta pörssissä heijastelee aina sijoittajien näkemyksiä erilaisten tulevaisuuksien tapahtumistodennäköisyyksistä, on skenaariomalli hyvä työkalu selvittämään millaisen tulevaisuudenuskon nykyinen osakekurssi pitää sisällään. Painottamalla eniten heikkoa skenaariota ja vähiten ihanne- ja hyvää skenaariota, pääsemme lähelle nykyistä osakekurssia. Sijoittajat siis suhtautuvat varsin pessimistisesti Fortumin tulevaisuuteen. Sijoittajien, jotka näkevät yhtiön tulevaisuuden tätä valoisampana, kannattaa olla nyt ostolaidalla.

R.W.

 

__________

Kirjoittaja omistaa Fortumin osakkeita.

Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa.

Kuvalähde: fairfaxcounty.gov

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit