Hyppää pääsisältöön

Nordnetbank

Julkaise syötteitä
Nordnet Blogi on sijoitusblogi, joka tarjoaa mielenkiintoisia keskustelunavauksia, näkemystä osakemarkkinoihin ja tukea säästämisen parantamiseen.
Päivitetty: 1 tunti 6 min sitten

Alibaban kaupankäynnin alkamisprosessista tänään

Pe, 19/09/2014 - 15:56

Alibaba listataan NYSEen eikä NASDAQiin. Listautumisprosessit kaupankäynnin aloittamiseksi ovat hyvin erilaiset näiden markkinapaikkojen kesken. NASDAQissa kaupankäynnin prosessi on täysin elektroninen, mutta NYSEssä on sekä sähköistä että entisajan huutokauppaa. Kaupankäynnin alkaminen saattaa siksi viivästyä tänään.

Ennen sähköisen kaupankäynnin alkua, Alibaban markkinatakaaja kerää osto- ja myyntitoimeksiannot annin takaajalta (Goldman Sachs) sekä “yleisöltä” (lattiatreidereiltä, joilla on asiakastoimeksiantoja) indikoidakseen, missä markkinahinta Alibaban (BABA) osakkeessa huitelee. Indikaatio voisi esimerkiksi olla, että “on olemassa 10 miljoonaa osaketta hintahaarukassa 68–70 $”.

Kun merkittävä määrä osto- ja myyntitoimeksiantoja kohtaavat, markkinatakaaja määrittää avaushinnan osakkeelle, huutaa tiedon pörssilattialle ja tarjouskirja jäädytetään. Kaikki huutokauppatarjoukseen osallistuneet saavat saman avaushinnan. Tämän jälkeen sähköinen kaupankäynti alkaa.

NYSEn prosessi saattaa vaikuttaa vanhanaikaiselta ja sitä se onkin, mutta markkinatakaajan avulla osakekaupankäynti saa pehmeän lähdön. Sähköisen kaupankäynnin alkaminen saattaa tosin viivästyä, joskus jopa tunnilla.

Alibaban kaupankäynnin alkaminen voi tänään viivästyä sitäkin enemmän.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club.

 

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Kampanjayhtiö: Alibaba

To, 18/09/2014 - 22:07

Pörssilistautuva Alibaba on kiinalainen, yksityisomisteinen sähköisen liiketoiminnan markkinajohtajayhtiö. Yhtiöllä on viime vuosilta huima kasvuhistoria. Esittelen Alibaban tässä merkinnässä yritysesittelyn tasolla. Yhtiön osake on 19.9.–3.10.2014 välisenä aikana mukana Nordnetin ulkomaisten osakkeiden kaupankäyntikampanjassa.

Alibaba tarjoaa monipuolisia nettikaupan palveluita yhdistäen tuotteiden myyjät ja niiden potentiaaliset ostajat. Alibaban liiketoimintaan lukeutuu myös maksupalvelun, Alipayn, tarjoaminen kaupankäynnin yhteydessä. Alipayn arvioidaan linkittyvän joka toiseen verkkomaksuun Kiinassa.

Alibaban perusti vuonna 1999 Jack Ma, joka vaikuttaa yhtiössä edelleen 8,9 prosentin omistusosuudella. Muita Alibaban suuromistajia ovat Softbank 36 prosentin omistuksella ja New Yorkin pörssissä listattu Yahoo 24 prosentin osuudella.

Liiketoiminnan kasvu

Vuonna 1999 Alibaba avasi ensi vaiheessa verkkosivuston, joka pyrki yhdistämään eri yhtiöitä keskenään yhteisen liiketoimintaintressin löytämiseksi. Toisin sanoen esimerkiksi tietyn raaka-aineen kiinalainen ostaja saattoi Alibaban kautta löytää vaivattomasti kyseisen raaka-aineen tuottajan eli myyjän.

Alibaban oman esitysmateriaalin mukaan yritysten välinen markkina on erittäin houkutteleva Kiinassa, sillä maassa on noin kaksi kertaa enemmän pieniä ja keskisuuria yrityksiä kuin Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Alibaban mukaan Kiinassa tällaisten yritysten määrä on 42 miljoonaa kappaletta, siinä missä Euroopassa toimijoiden määrä jää 23 miljoonaan ja Yhdysvalloissa 22 miljoonaan.

Alibaban esitysmateriaalien mukaan myös keskimääräisen pienyrityksen sähköiseen markkinointiin käyttämä panostus on kasvanut markkinabudjetissa vuoden 2002 noin 2 prosentin tasosta nykyhetken yli 20 prosentin tasoon.

Alibaban jakaman iResearchin tutkimustiedon perusteella sähköisiä markkinapaikkoja hyödyntävien pienyritysten määrä on kasvanut Kiinassa vuoden 2002 noin miljoonan toimijan tasosta nykyiselle, jopa 41 miljoonan toimijan tasolle. Alibaban mukaan juuri tämä yritysryhmä on Kiinan nopean kasvuvauhdin tae tulevaisuudessa. Kyseinen kokonaisuus luo Alibaballe merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia, ja alan kasvuajurit näyttävät olevan edelleen paikoillaan.

2000-luvulla Alibaba on laajentanut liiketoimintaansa myös kuluttajien suuntaan Taobao-tavaramerkillä, jonka alla on myynnissä yli miljardi erilaista tuotetta. Tutkimuslaitosten mukaan Taobao on lukeutunut jo pitkään maailman 20 vierailluimman nettisivuston joukkoon. Alibaban nopea kasvu ei ole kuitenkaan tapahtunut kannattavuuden kustannuksella, sillä yhtiö nousi selvästi voitolliseksi jo vuonna 2003.

Niin huimalta kuin se kuulostaakin, Alibaban ja sen eri alasivustojen välityksellä liikkuu Kiinassa käytävästä tavarakaupasta yli 60 prosenttia. Yhtiön markkina-asema on siis poikkeuksellisen vahva poikkeuksellisen voimakkaasti kasvavalla markkina-alueella.

Viimeisten 12 kuukauden aikana Alibaba on saanut kasaan liikevaihtoa 9,3 miljardia ja operatiivista liikevoittoa 4,7 miljardia dollaria. Nykyään Alibaban liiketoiminnan kokoluokka on konsernin läpikulkevien asiakastransaktioiden määrällä mitattuna suurempi kuin keskeisillä kilpailijoilla, eBayllä ja Amazonilla, yhteenlaskettuna. Ottaen huomioon, että Alibaban kotimarkkinat kasvavat Aasiassa keskimäärin selvästi muuta maailmaa nopeammin, tulee ero hyvin todennäköisesti vain kasvamaan ajan mittaan.

Alibaban listautuminen on kaikkien aikojen suurin teknologiayhtiön listautuminen New Yorkin pörssissä. Samalla se on suurin kiinalaisen yhtiön listautuminen koskaan ja vuoden 2014 suurin listautuminen Yhdysvalloissa – ainakin toistaiseksi. Sijoittajien kiinnostus Alibabaa kohtaan johtuu siitä, että yhtiön markkinaosuus on Kiinan – maailman toiseksi suurimman ja keskimäärin nopealla vauhdilla kasvavan kansantalouden – nettikaupasta noin 80 prosenttia.

EMarketer arvioi Kiinan nettikaupan kasvavan Yhdysvaltojen ohi maailman suurimmaksi vuoteen 2016 mennessä. McKinsey & Co. laski keväällä 2013, että Kiinan nettikaupan arvo kaksinkertaistuu vuoden 2012 noin 210 miljardista dollarista jopa 420 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Ja tämän markkinakasvun ytimessä on mitä todennäköisimmin Alibaba useimpine liiketoimintoineen.

Esitetyn perusteella Alibabassa yhdistyy Kiinan talouden pitkän aikavälin vahva kasvunäkymä ja verkkokaupan globaali laajentumistrendi. Keskeisin riski Alibaba-sijoituksessa on yhtiön listautumishetken arvostustaso. Yhtiön harjoittama liiketoiminta on sinänsä varmasti kannattavaa ja kasvavaa, mutta aivan mitä tahansa ei kannata maksaa laadustakaan tuotto-odotuksen kustannuksella. Riskiä kasvukehityksen mahdollisesta pysähtymisestä tuskin hinnoitellaan sisään listautumisessa.

Osakkeen arvostustaso

Alibaba viestitti ensin, että sen osakkeen yksikköhinta asettuu listautumisessa 60–66 dollarin hintahaarukkaan. Ilmeisesti suuren kysynnän johdosta yhtiö tiedotti maanantaina 15. syyskuuta nostavansa hintahaarukkaa 66–68 dollariin osakkeelta. Osakkeiden lukumäärän huomioiden yhtiön markkina-arvo kohonnee listautumisen yhteydessä hintahaarukan puolivälistä laskien noin 168 miljardiin dollariin. Tällä se ohittaa Amazon.comin. Vertailun vuoksi Facebookin listautumisessa muodostunut markkina-arvo oli 104 miljardia dollaria 38 dollarin osakekohtaisella yksikköhinnalla.

Jos arvio toteutuu Alibaban kohdalla, saa yhtiö kassaansa reilut 25 miljardia dollaria lisää pääomaa kasvuhankkeitaan varten. Niitä tarvitaan kasvavan kiinalaisen keskiluokan palvelemiseksi entistäkin laajemmin: arvioiden mukaan vähintään 10 000 dollaria vuodessa ansaitsevien asukkaiden määrä kaksinkertaistuu nykytasoltaan Kiinassa noin 600 miljoonaan ihmiseen vuoteen 2020 mennessä. Alibaban perustaja Jack Ma myös kertoi listautumista edeltävänä maanantaina, että yhtiö aikoo investoida antirahoja laajentuakseen Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Alibaban arvostuskertoimien osalta on mahdollista todeta, että kasvun on jatkuttava, jotta sijoitus voisi osoittautua kannattavaksi. Viime vuoden luvuista laskettuna Alibaban listautumishetken P/S-luku eli hinta suhteessa myyntiin on noin 18. Vastaavasti yhtiön voittokerroin on noin 35.

Luvut voisivat olla toki ostoja harkitsevan sijoittajan mielestä matalammatkin, mutta koska Alibaba voidaan nähdä markkina-asemaltaan lähes dominoivana korttina kiinalaisen kulutuksen kasvutrendiin, löytynee osakkeille hyvin todennäköisesti suuri määrä ostajia.

Liiketoiminnan kokoluokasta kertoo, että Alibaban tiedetään välittäneen päivätasolla jopa 5,7 miljardin dollarin edestä kauppoja. Alibaban liikeideana on ottaa itselleen osa läpikulkevasta rahavirrasta, joten kiinalaisen keskiluokan ja heidän ostovoimansa kasvu ropisevat ennusteiden mukaan kasvavassa määrin Alibaban tulosriville.

Alibaban kasvupotentiaalia tarkasteltaessa on lisäksi huomioitava, että Kiinassa vasta selvästi alle puolet väestöstä pääsee tällä hetkellä käyttämään internetiä. Viime vuonna Alibaban liikevaihto kasvoi 72 prosenttia. Kuluvan vuoden alkupuoliskolla yhtiön myynti on kohentunut 52 prosenttia, joten kasvu on jatkunut edelleen hyvin vahvana, joskin hieman hidastuvalla tahdilla.

Yhteenvetona Alibaba on tällä hetkellä lähes monopolistisessa asemassa Kiinan sähköisillä markkinoilla. Yhtiön asemaa voidaan verrata esimerkiksi Googlen asemaan kotimaisilla hakukonemarkkinoilla. Alibaban markkinaosuus on Kiinassa ainakin 80 prosenttia, ja yhtiön kilpailuetuna on verkostoituminen: suuri määrä ostajia houkuttelee Alibaban markkinapaikoille myyjiä, ja kääntäen, suuri määrä myyjiä tuo paikalle ostajia tarjonnan lisääntyessä ja monipuolistuessa.

Tulevaisuus

Paitsi asiakasmäärän kasvu, myös keskimääräisen kuluttajan käyttämän rahamäärän kasvu Kiinassa tulee vahvistamaan Alibaban kasvuedellytyksiä vuosikymmeniä nykyhetkestä eteenpäin. Kuten kehittyville markkinoille on tyypillistä, kasvun ei kuitenkaan arvioida olevan tasaista, vaan matkalle osunee turbulenssiakin.

Yhtiötä pitkään salkkuun pohtiessa on kuitenkin olennaisinta nähdä kasvutrendi. Jo mainittujen kasvumahdollisuuksien päälle on hyvin oletettavaa, että sähköiset markkinapaikat kasvattavat osuuttaan kaupankäynnistä perinteisten kivijalkaliikkeiden menettäessä markkinaosuuksiaan. Tämä trendi voidaan nähdä jopa globaalina, ei ainoastaan Kiinaa koskevana erityispiirteenä.

Kuin koristeena kakun päällä Alibaba hyötyy edellä mainituista kasvuelementeistä myös Alipay-maksupalvelunsa kautta. Viimeisimpien lukujen perusteella Alipayn liiketoiminnan kokoluokka on jo nykyhetkellä suurempi kuin verrokkinsa PayPalin.

Listautumishetken arvostustasoon liittyvän riskin ohella Alibabassa on vaarana, että yhtiön suuromistaja ja äänivallan omaaja Jack Ma ei huolehtisi riittävällä tavalla kaikkien osakkeenomistajien yhtäläisestä edusta. Tämän riskin näkökulmasta piensijoittajan kannattaa seurata, mitä muut suuromistajat, kuten Softbank ja Yahoo tekevät Alibaba-osakkeillaan. Toisin sanoen pörssiviranomaisten taholta tulevan lisääntyvän valvonnan ohella olisi piensijoittajan intressin mukaista, että yhtiössä olisi perustajan ohella myös muita merkittäviä kasvollisia osakkeenomistajia.

Vielä mainitsemisen arvoinen riski Alibabaan liittyen on, miten Kiinan viranomaiset suhtautuvat nopeasti kasvavaan yritysjättiläiseen, jolla on maan kansalaisista ja heidän käyttäytymisestään valtava määrä tietoa. Tilanne saattaa olla varsin uusi myös hallinnolle, joten nähtäväksi jää, lisääntyykö esimerkiksi sääntely ja saako Alibaba toimia jatkossa täysin markkinatalouden ehdoin.

Alibaban osakkeet tulevat New Yorkin pörssin kaupankäynnin kohteeksi perjantaina 19. syyskuuta kaupankäyntitunnuksella BABA.

Nordnetissä on mahdollista käydä osakekauppaa ilman välityspalkkioita Alibaban, Amazonin, eBayn ja Best Buyn osakkeilla 19.9.–3.10.2014.

Siirry kampanjasivulle Nordnetiin!

**

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista kampanjan kohteena olevia yhtiöitä kirjoitushetkellä. Blogi sisältää markkinointiviestin, mutta se ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: leondel / Foter / CC BY-NC-ND

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Alibaba listautuu – kaupankäyntikampanja alkaa!

To, 18/09/2014 - 22:07

Hyvin hoidettu verkkokauppa on kiistaton voittaja, kun perinteisen kaupan markkinaosuuksia jaetaan uudelleen digitalisoitumisen megatrendissä. Käynnissä on historiallisen suuri murros kaupan toimialalla. Kiinan suurin nettikauppa Alibaba listautuu, ja Nordnetissä on mahdollista käydä kauppaa Alibaban, Amazon.comin, eBay.comin ja Best Buyn osakkeilla kampanja-aikana 19.9.–3.10.2014 ilman välityspalkkioita. Kerron tässä merkinnässä kampanjasta pääpiirteittäin.

New Yorkin pörssin historian suurimpia listautumisia

Useimmille internetin käyttäjille arjesta tuttu Google listautui New Yorkin pörssiin vuonna 2004. Tuolloin hakukonejätin osake maksoi 85 dollaria kappaleelta, osakekohtaisen tuloksen ollessa 1,46 dollaria. Kovilla kasvuodotuksilla pörssilistalle ladatun yhtiön tuloskerroin eli P/E-luku oli näin ollen listautumisessa jopa 58. Sitä on mahdollista verrata esimerkiksi Helsingin pörssin nykyhetken keskimääräiseen kertoimeen, joka on 16 kuluvalle vuodelle.

Google on suorittanut kymmenvuotisella taipaleellaan osakkeiden splittaamisen, minkä huomioiden vertailukelpoinen osakekohtainen kurssitaso olisi tänään noin 1160 dollaria osakkeelta. Hakukoneyhtiön liiketoiminta on kasvanut kannattavasti ja vauhdikkaasti lähihistorian aikana, joten osake on 14-kertaistunut pörssissä äkkiseltään korkeaksi tulkittavasta listautumishetken tuloskertoimestaan huolimatta. P/E-lukuhan ei huomioi yhtiön kasvuvauhtia tai tulosmuutoksen suuntaa, vaan se kertoo ainoastaan sijoituksen takaisinmaksuajan tarkasteluhetken nettotuloksella.

Googlen kasvusta kertoo, että yhtiön osakekohtainen tulos oli viime vuonna lähes 40 dollaria, ottaen huomioon laskukaavassa osakemäärän vertailukelpoisuuden splittiin viitaten. Toisin sanoen nykytuloksellaan Googlen P/E-luku on kymmenen vuoden takaiseen listautumishintaan nähden noin kaksi.

Toiseksi esimerkiksi listautumishypen saattelemana pörssiin tulleesta kasvuyhtiöstä voidaan ottaa Baidu.com, joka on käytännössä kiinalainen versio Googlesta. Baidu listautui Googlen jälkeen vuonna 2005. Ensimmäisen pörssipäivän jälkeen kiinalaisyhtiön osake maksoi 12 dollaria kappaleelta, osakekohtaisen tuloksen ollessa 0,18 dollaria. Kuumottavalla P/E-luvulla 67 osaketta listautumisessa ostaneet sijoittajat ovat kuitenkin tänään noin 1500 prosenttia voitolla sijoituksestaan, jos istumalihaksia on riittänyt kyydissä kaikki yhdeksän vuotta.

Kolmantena esimerkkinä mainittakoon vielä Visa, joka listautui vasta vuonna 2008. Tuolloin listautuminen oli kaikkien aikojen suurin koko New Yorkin pörssin historiassa. Visan listautumishinta oli 44 dollaria osakkeelta, osakekohtaisen tuloksen ollessa vuodelta 2007 noin 1,30 dollaria. Luottokorttiyhtiön P/E-luvuksi eli tuloskertoimeksi muodostui näin ollen äkkiseltään korkealta kuulostava 33. Tänään, kuusi vuotta myöhemmin Visan osakkeella käydään kauppaa noin 215 dollarilla per osake. Osakekurssi on viisinkertaistunut, vaikka listautumishetken arvostuskertoimet olivat noin kaksinkertaiset yleisindeksiin nähden.

Esimerkkien opetus on, että laadusta kannattaa joskus maksaa – erityisesti silloin, kun yhtiön liiketoiminnan kannattava kasvu on vielä edessä. Nyt listautumassa olevalla Alibaballa näyttää olevan ainakin mahdollisuudet samantyyppiseen kasvuun kuin edellä mainituilla verrokkilistautujilla.

Kasvu rakentuu kannattavimmillaan usein siten, että yhtiön ei tarvitse ajan mittaan muokata ydintoimintojensa ansaintamallia, vaan se kykenee investoimaan toimivaksi osoittautuneeseen konseptiin lisää saadakseen skaalaetuja. Verrokkilistautujien tapaan nyt listautuvalla Alibaballa on kaikki edellytykset rahoittaa listautumisen jälkeen tuleva kasvunsa suoraan liiketoimintansa kassavirrasta.

Lyhyesti verkkokaupan ansaintalogiikasta

Hyvin hoidettu verkkokauppa on kiistaton voittaja, kun perinteisen kaupan markkinaosuuksia jaetaan uudelleen digitalisoitumisen megatrendissä. Käynnissä on historiallisen suuri murros kaupan toimialalla.

Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että yhä useampi kuluttaja siirtää asiointiaan kivijalkakaupan sijaan tai sen ohella sähköiseen maailmaan, kuten nettikauppaan. Kulutustottumusten muutos on globaali megatrendi, jota voidaan luonnehtia esimerkiksi kaupan digitalisoitumiseksi.

Nettikauppa on ollut useimmilla markkinoilla ensin kodinelektroniikan myyntiä, mutta Alibaban esimerkki osoittaa, että tuotevalikoimaa on mahdollista laajentaa onnistuneesti hyvin moniin eri segmentteihin ja tuoteryhmiin. Nykyään nettikaupan etuna onkin poikkeuksellisen laaja valikoima erilaisia, kotiinkuljetuksella saatavissa olevia tuotteita ja palveluita.

Maailman johtavilla nettikauppiailla on omat it-järjestelmänsä, logistiikkakoneistonsa ja tavaramerkkinsä. Hyvin johdettuina nämä muodostavat nettikaupan kokonaisuuden, joka on parhaimmillaan perinteistä kauppaa selvästi tehokkaampi kustannusrakenteeltaan. Tämä mahdollistaa lopputuotteiden kilpailukykyisten hintojen tarjoamisen asiakkaille, mikä puolestaan kiihdyttää nettikaupan kasvua.

Sähköisen liiketoimintamaailman etuna on, että lisämyynti ei aiheuta esimerkiksi tietojärjestelmien ylläpitoon välttämättä lainkaan lisäkustannuksia, joten nettikaupan kannattavuus kohenee myyntivolyymin kasvun myötä. Esimerkiksi Suomessa Verkkokauppa.com on kasvanut perustamisvuotensa 1992 jälkeen keskimäärin 36 prosenttia vuositasolla.

Nettikaupatkaan eivät kuitenkaan saa kasvattaa liiketoimintaansa ilman kilpailua. Netissä kilpailu on helposti rajat ylittävää eli kansainvälistä. Maailmalla johtavat nettikaupat ovat kuitenkin menestyneet erityisesti siksi, että sähköinen liiketoiminta on niiden pääliiketoimintaa. Esimerkiksi Stockmannilla nettikauppa voidaan nähdä rakennetun tukemaan perinteistä kivijalkakauppaa, erityisesti kivijalan ehdoilla toteutettuna.

Erinomainen nettikauppa kuitenkin toimii täysin omilla ehdoillaan ilman taakkaa kivijalasta ja sen vaatimuksista ensisijaisena investointikohteena konsernin sisällä. Edullinen hinta, hyvä saatavuus, laaja tuotevalikoima sekä asiakaskeskeisyys ovat hyvän ja menestyksekkään nettikaupan tuntomerkkejä.

Nordnetissä on mahdollista käydä osakekauppaa ilman välityspalkkioita Alibaban, Amazonin, eBayn ja Best Buyn osakkeilla 19.9.–3.10.2014.

Siirry Alibaban yritysesittelyyn!

Siirry kampanjasivulle Nordnetiin!

**

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista kampanjan kohteena olevia yhtiöitä kirjoitushetkellä. Blogi sisältää markkinointiviestin, mutta se ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: hdzimmermann / Foter / CC BY-NC-SA

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Informaatiotulvan hallitseminen — sijoittajan tärkein taito

To, 18/09/2014 - 13:19

Sijoittajalla on käytettävissään rajallisesti aikaa, mutta sijoitusinformaatiota on tarjolla rajattomasti. Useimmat amatöörisijoittajat käyttävät informaatiota sattumanvaraisesti ja vailla pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Esittelen kaksi valistuneempaa lähestymistapaa osakesijoittamiseen.

 

Informaation sattumanvarainen käyttäminen pilaa tuotot

Sijoittajien enemmistölle informaatiosta on lähinnä haittaa. Ongelmana on se, että useimmat amatöörisijoittajat käyvät sitä enemmän kauppaa, mitä enemmän he altistuvat informaatiolle. Netin osakekeskustelupalstoilla voi käydä katsomassa, miten salkkujen tuotot tuhotaan turhalla kaupankäynnillä.

Huonoimmat sijoitustulokset syntyvät lähdekritiikittömällä pörssivihjeiden perässä ryntäilemisellä. Kun ei ole analyyttisesti mietitty, kenen vinkkejä kuunnellaan ja millä perusteella, sijoitustoiminnasta tulee kaoottista. Kaupankäyntikulut ovat hurjat, ja indeksituottoon on vaikea päästä edes ennen kuluja, kun salkussa pyörivät kalliit muotiosakkeet.

Kun markkinatilanne rajuissa lasku- ja nousuvaiheissa muuttuu psykologisesti haastavammaksi, tällainen impulsiivinen ja suunnittelematon sijoitustoiminta tuottaa entistäkin surkeammat tulokset.

 

Indeksisijoittaja ei yritäkään käyttää informaatiota hyväkseen

Indeksisijoittaja tarvitsee ainoastaan mekaanisen sijoitussuunnitelman, josta hän pitää kiinni aina, markkinaolosuhteista riippumatta. Informaatiota omistamistaan yhtiöistä hän ei tarvitse.

Sijoittamalla Nordnetin indeksirahastoon saa indeksituoton kulujen ja verojen jälkeen. Merkintä- tai hallinnointipalkkiota ei ole, eivätkä rahastot maksa osinkoveroa. Indeksituotto kulujen ja verojen jälkeen ei suinkaan ole keskinkertainen tulos, vaan paljon parempi kuin mihin keskivertosijoittaja pääsee.

 

Pitkäjänteisellä suoralla osakesijoittamisella haastetta elämään

Tyypillisestä Suomi-osakesalkusta osinkovero nakertaa prosentin verran vuosittain (osinkotuotto 4 %, mistä osinkovero neljäsosa). Suora osakesalkku siis lähtee indeksisalkkuun verrattuna ikävän pitkältä takamatkalta jo ennen kaupankäyntikuluja. Tämä ero pitäisi kuroa umpeen löytämällä indeksituottoa paremmin kehittyviä osakkeita. Tässä tarvitaan informaatiota.

Informaatio voidaan jakaa faktoihin ja mielipiteisiin. Faktoja ovat esimerkiksi yhtiöiden raportoimat luvut ja niistä lasketut tunnusluvut sekä yhtiöiden jakama sanallinen tieto siitä, miten liiketoiminta on tähän mennessä sujunut. Mielipiteitä ovat ennusteet, tulevaisuudenodotukset ja pörssivihjeet.

Muiden mielipiteitä voi olla paikallaan kuunnella, mutta lähdekriittisesti. Sijoittaja tekee viisaasti, kun tutkii ensin pörssivinkkaajan sijoitusmenestyksen tai vinkkien osumatarkkuuden vähintään viimeisiltä kymmeneltä vuodelta. Harvalla pörssivihjeiden antajalla on näytettävänään pitkäaikaista menestyksellistä sijoitushistoriaa.

Entäpä sitten amatöörisijoittajan itse tekemä yhtiö- ja osakeanalyysi? Ammattisijoittajilla on käytettävissään paremmat resurssit yhtiöiden seuraamiseen kuin amatöörillä. Jotta amatööri voisi voittaa ammattilaiset, hänen on pystyttävä hyödyntämään vaatimattomampia tiedonhankkimismahdollisuuksiaan fiksummin.

Amatöörin tehtävä on haastava mutta ei toivoton. Ryhmäpaine ja kärsimättömät työnantajat pakottavat ammattisalkunhoitajat monesti lyhytjänteiseen sijoitustoimintaan. Amatöörisijoittajan kannattaa kilpailla ammattilaisia vastaan kärsivällisemmällä sijoitusstrategialla.

Tämän blogin tärkein teema on pohtia sitä, miten amatöörisijoittaja voisi pitkällä aikavälillä voittaa vertailuindeksinsä sekä enemmistön ammattisalkunhoitajista.

 

 

 

 

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Pohjoismaat: maailma pienoiskoossa

Ke, 17/09/2014 - 12:00

Nordnetin Superrahastojen avulla voit sijoittaa pohjoismaisille osakemarkkinoille kuluitta. Rahastoissa ei ole merkintä- tai lunastuspalkkioita, hallinnointi- tai säilytyspalkkiota, eikä rahastoihin kerry kustannuksia rahaston tekemästä osakekaupankäynnistäkään. Lisäksi mahdollisesta osakelainauksesta syntyvät tuotot kertyvät luonnollisesti rahastoon. Ainoa mahdollinen kulu on 0,25 prosentin valuutanvaihtokulu, joka syntyy, kun suomalainen sijoittaja merkitsee muiden Pohjoismaiden Superrahastoja.

Minkälainen sijoituskohde Pohjoismaat sitten on?

Pohjoismaat?

Kun Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja lyödään yhteen saadaan maailman kahdestoista suurin talousalue ja yhdestoista suurin osakemarkkina. Lisäksi Pohjoismaissa pääomasijoitusten osuus BKT:stä on Yhdysvaltoja lukuun ottamatta maailman korkein, joten yritysjärjestelyjä ja uusia innovatiivisia yrityksiä rahoitetaan hanakasti. Tämän lisäksi esimerkiksi Suomessa yrittäjyyttä tuetaan varsin avokätisesti Tekesin, TESIn ja Finnveran voimin.

Asukkaita Pohjoismaissa on 26 miljoonaa, bruttokansantuote on 1,7 triljonaa dollaria (EU 17,4, Yhdysvallat 16,8, Kiina 9,2 ja Suomi 0,3) ja olemme yliedustettuja väkilukuumme suhteutettuna monella eri alalla. Olemme kovia keksimään, hyviä kouluttautumaan ja meillä on kuulemma onnistunut yhteiskunnallinen malli. Kaiken lisäksi Pohjoismaiden yhteenlaskettu kauppatase on tälläkin hetkellä ylijäämäinen (lisää taloustilastoa Pohjoismaista löydät Nordenin vuosikirjasta sivulta 97).

Pohjoismaat, BKT, miljardia dollaria. Lähde IMF 2013.

Pohjoismaiden taloudet ovat erilaisia

Pohjoismaissa yhdistyvät neljät valuutat, kolme itsenäistä keskuspankkia, yksi Euroopan keskuspankin haarakonttoreista ja hyvin erilaiset taloudet. Norjan taloutta dominoi tunnetusti öljy, energia ja raaka-aineet. Ruotsissa on vahva rahoitusala, sekä moni kansainvälinen suuryritys kuten Volvo, Electrolux, H&M ja Ericsson. Tanskasta löytyy paitsi varustamoita ja uusiutuvan energian yrityksiä, myös Pohjoismaiden suurin yritys Novo Nordisk terveydenalalta. Suomessa on tunnetusti metsää, teollisuutta ja teknologiaa.

Sijoitus Pohjoismaihin on toisin sanoen hyvin moninainen. Täällä syntyy myös jatkuvasti uusia innovatiivisia yrityksiä maailman vientiin. Lisäksi rahoitusmarkkinat pelaavat täällä hyvin ja niitä valvotaan uskottavalla tavalla.

Sijoittamalla Pohjoismaihin riskisi alenee

Pohjoismaisten osakemarkkinoiden yhteenlaskettu riskitaso on pienempi kuin yksittäisten pörssien heilahtelut keskimäärin. Tämä näkyy alhaisempana riskilukuna taulukossa alla, jossa on verrattu Norjan, Tanskan, Ruotsin ja Suomen pörssi-indeksejä keskenään ja yhdessä (“Pohjoismaat”), euroiksi konvertoituna, viimeisen viiden vuoden ajalta.

Pohjoismaisten osakemarkkinoiden tuotto sekä volatiliteetti euroissa viimeisten viiden vuoden ajalta (17.9.2009-15.9.2014)

Lisäksi myös tuotto on ollut parempaa. Tämä selittyy osittain Tanskan pörssin 156 prosentin kehityksellä, joka edellisen akuutin finanssikriisin aikana tosin lyötiin kellariin. Sijoitus suomeen olisi samassa ajassa tuottanut 106 prosenttia. Sijoitus Pohjoismaihin olisi tuottanut 123 prosenttia, pienemmällä riskillä. Historia ei tietenkään toista itseään, muuta kuin yleisellä tasolla. Hajauttamalla suomisijoituksesi pohjoismaihin, sijoituksesi heilahtelut pienenevät.

Huomaa, että esimerkki on kerrankin verrannollinen myös käytännön todellisuuteen, koska sijoittamalla esimerkiksi tasaosuuksin Norjan, Tanskan, Ruotsin ja Suomen Superrahastoihin, maksat yhtä paljon kuluja kuin esimerkissä. Eli, valuuttakonversiota lukuun ottamatta, et yhtään.

Pohjoismaat pitkässä juoksussa

Kulut syövät tunnetusti tuottoa. Pitkässä juoksussa kulujen merkitys kasvaa. Kymmenen vuoden aikana kahden prosentin kokonaiskulut syövät osaketuotoistasi kolmanneksen. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen saat enää puolet sinulle kuuluvasta osakemarkkinatuotosta.

Mikäli haluat helpon, hyvin hajautetun ja selkeän sijoitusratkaisun, tee niin kuin minä. Sijoita tasaosuuksin Pohjoismaihin kymmeniksi vuosiksi. Kuluitta.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Jälleen askel kohti tytäryhtiötaloutta

Su, 14/09/2014 - 13:03

Perjantaina tiedotettiin, että tanskalainen Danfoss tekee julkisen ostotarjouksen Vaconin kaikista osakkeista. Vaconin omistajat saavat yhteensä hieman yli miljardi euroa käteistä ja tarjoushinta 34,00 euroa on korkein hinta, mitä yhtiön osakkeista on koskaan maksettu. Siitä huolimatta uutista tuskin voi pitää myönteisenä, sillä vaikutusvalta Vaconissa, yksi Suomen taloushistorian upeimmista menestystarinoista, siirtyy nyt pois maastamme. Samalla jää nähtäväksi, kuinka kauan työpaikat säilyvät Suomessa. Vuosi sitten kuulimme korulauseita suomalaisten ylivertaisesta osaamisesta, kun Microsoft osti Nokian matkapuhelinliiketoiminnan. Nyt tiedämme, että kauniiden sanojen takana ei ollut oikeastaan mitään katetta.

Vaconin julkisen ostotarjouksen hyväksymisaika alkanee 29.9.2014 ja kestänee ensi vaiheessa 21.10.2014 saakka. On kuitenkin todennäköistä, että kaikkia viranomaislupia ei ehditä saada lokakuuhun mennessä, joten tarjousaikaa pidennettäneen. Tarjouksen tekijä arvioi, että luvat ja ilmeisesti siten myös tarjousvastike saadaan marraskuun loppuun mennessä. Mikäli osakekurssi on hyvin lähellä tarjoushintaa, ainakin velkapääomalla sijoittavien kannattaa siis harkita osakkeidensa myyntiä pörssin kautta. Tarjouksen läpimeno näyttää näet varmalta, sillä suuromistajat, joista Ahlström Capital on suurin, ovat jo ilmoittaneet hyväksyvänsä tarjouksen ja Vaconin hallitus suosittelee tarjouksen hyväksymistä.

Vaikka tarjousvastike on korkein hinta, mitä Vaconin osakkeesta on koskaan maksettu, on se kuitenkin vain 13,1 prosenttia korkeampi kuin päätöskurssi torstaina, joka oli viimeinen kaupankäyntipäivä ennen ostotarjouksen julkistamista. Tämä onkin ainoa järkevä tapa mitata ostotarjoukseen sisältyvää lisähintaa eli preemiota pörssikurssiin verrattuna. Preemio on yllättävän vaatimaton. Kaikissa vuosien 1999-2014 aikana käteisvastikkeella toteutetuissa pörssin ostotarjouksissa keskimääräinen preemio on ollut noin 40 prosenttia. Huippua edustavat Terveystalosta ja Stonesoftista tehdyt ostotarjoukset 203 ja 128 prosentin preemioilla.

Tarjouksen tekijä ilmoittaa myös, että tarjousvastike oli 19 prosenttia korkeampi kuin Vaconin kolmen viimeisen kuukauden keskikurssi ja 20 prosenttia korkeampi kuin 12 kuukauden keskikurssi. Kaksi viimeistä lukua edustavat nollatietoa, koska ne eivät kerro mitään tarjouksen tekijän mahdollisesta anteliaisuudesta. Noinkin pitkiin kausiin sisältyy lukuisia muita tekijöitä, jotka ovat ostotarjouksen ohella vaikuttaneet kurssikehitykseen. Luvuista voi oikeastaan vain päätellä, että Vaconin osakekurssi on viime aikoina ollut lievästi nousuvoittoinen, minkä ansiosta keskikurssi on jäänyt tarjousvastiketta alhaisemmaksi.

Vacon on viimeinen lenkki masentavassa ketjussa, jonka aikaisempia lenkkejä ovat Cultor 1999, Liinos 2001, Sanitec 2001, Suomen Spar 2001, Espoon Sähkö 2001, Hartwall 2002, Sonera 2002, Instrumentarium 2003 (optikkoliiketoiminta oli vain kymmenesosa liikevaihdosta), Eimo 2003, Polar-kiinteistöt 2003, Tamro 2003, Novo Group 2003, Hackman 2003, Janton 2003, Chips 2004, Finnlines 2006, Puuharyhmä 2007, Evox Rifa Group 2007, Kemira GrowHow 2007, Perlos 2007, Salcomp 2007, Rocla 2008, Terveystalo 2009, Salcomp 2011, Tekla 2011, Aldata Solution 2011, Stonesoft 2013 ja Rautaruukki 2014.

Kaikki mainitut yritykset ovat entisiä suomalaisia pörssiyhtiöitä, jotka ovat siirtyneet ulkomaiseen omistukseen. Pääkonttorin siirtyminen ulkomaille on liiankin usein enteillyt toiminnan alasajoa Suomessa. Maamme on kova vauhtia muuttumassa tytäryhtiötaloudeksi. Meitä koskevat päätökset tehdään muualla, eikä päätöksentekijöiltä voi odottaa mitään erityistä lukkarinrakkautta Suomea kohtaan. Yritystemme siirtyminen ulkomaisiin käsiin näivettää luonnollisesti myös kotimaisia osakemarkkinoita sekä kotimaista veropohjaa.

Suomalaisten omistajien innokkuus myydä yrityksiään ulkomaille johtuu pääasiassa suomalaisten osakkeiden lähes kaikkia muita länsimaita kireämmästä verotuksesta, joka ei millään tavalla kannusta yrittämiseen ja työllistämiseen. Verokäytäntömme kohtelee erityisen tylysti yksityishenkilöiden suoria pörssisijoituksia. Mikäli haluamme, ettei suomalaisten pörssiyritysten myynti ulkomaille ainakaan alihintaan olisi houkutteleva vaihtoehto, olisi syytä miettiä muutoksia osinkoverotukseen, pitkäaikaisten omistusten luovutusvoittoverotukseen sekä perintöverotukseen. Neuvostoliitto on ääriesimerkki siitä, mikä on lopputulos, kun ihmisten luontainen yrittämisen ja omistamisen halu tukahdutetaan.

Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti perintöverosta, joka on aiheuttanut lukuisten työpaikkojen menetystä Suomessa. Naapurimaissamme tätä verokummajaista ei edes tunneta. Ruotsissa perintövero poistettiin vuoden 2005 alusta ja Norjassa tämän vuoden alusta. Virossa ja Venäjällä ei ole koskaan ollut perintöveroa. Ruotsissa myös joulukuun 2004 tsunamiuhrien omaiset vapautettiin verosta erityislailla. Suomessa tällainen huomaavaisuus ei tullut edes päätöksentekijöiden mieleen.

Perintövero on siitä omituinen vero, että harvoin perillisellä on riittävästi käteisvaroja veron maksamiseen, kun peritään esimerkiksi asuntoja, omakotitaloja, maa- ja metsäomaisuutta sekä yrityksiä tai niiden murto-osia. Pörssiosakkeista voi aina luopua, mutta muunlainen yritysomaisuus lienee käytännössä mahdoton myydä ainakaan nopeasti tai palasina. Rahat on siis yritettävä ottaa väkisin yrityksestä, mikäli omaa riittävästi vaikutusvaltaa. Tällä tavalla yhtiön työllistämiskyky heikkenee ja pahimmillaan sen tulevaisuus voi vaarantua. Tuntuu luonnollisesti myös kohtuuttomalta, mikäli avioparin koti on veron takia pakko myydä toisen aviopuolison kuollessa.

Vanhentuneet ideologiat ja ilmeisesti myös kateus on Suomessa kansantalouden kannalta järkevien verouudistusten esteenä. Tämä koskee erityisesti perintöveroa. Muualla kuin Suomessa ajatellaan, että verottaminen heti perunkirjoituksen jälkeen on kovin lyhytnäköistä, kun vaihtoehtona on verottaminen siinä vaiheessa, kun perinnönsaaja myy perintönä saadun omaisuutensa. Myydessään perinnönsaaja saa käteisvaroja, joista liikenee myös verottajan osuus. Lisäksi on mielekästä verottaa siinä vaiheessa, kun yritystä tai sen osuutta perinyt henkilö luopuu yritystoiminnasta alkaakseen vaikkapa nauttia rahoistaan. Niin kauan kuin perinnönsaajan varat on sidottu yritykseen, ne luovat hyvinvointia henkilöstölle, omistajille, julkiselle sektorille ja muillekin yhtiön intressiryhmiin kuuluville edellyttäen ettei verottaja heitä kapuloita rattaisiin.

Meillä on osakkeita Vaconissa ja Nokiassa

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Liikevaihdon ja liikevoiton ennustaminen osakkeen arvonmäärityksessä

Su, 14/09/2014 - 08:30

Kassavirtamalleja (DCF-malleja) osakkeen arvonmäärityksessä hyödyntävien sijoittajien yksi keskeisimmistä haasteista on yhtiön tulevan liikevaihdon ja liikevoiton ennustaminen. Loppujen lopuksi sijoitustoiminnan menestyksellisyys ei riipu käytetystä arvonmääritysmallista, vaan malliin syötetyistä oletuksista ja ennusteista. Tästä syystä menestyminen osakemarkkinoilla edellyttää järkevästi laadittuja ja realistisia ennusteita. Kenelläkään meillä ei tietenkään ole sitä kuuluisaa kristallipalloa, mutta on olemassa muutamia hyviä ennustemenetelmiä, joita käyttämällä sijoittaja parantaa huomattavasti todennäköisyyttään saada aikaan järkevä ennuste ja sitä kautta realistinen näkemys osakkeen arvosta.  Samalla tavalla kuin osakkeen arvonmääritysmallit myös mallien input-muuttujien ennustamiseen käytetyt menetelmät ovat pitkälti toimialakohtaisia. Siksi sijoittajan on hyvä tietää millä tavalla liikevaihtoa ja liikevoittoa kannattaa ennustaa kunkin toimialan kohdalla. Seuraavaksi tarkoitukseni on kuvata kuinka olen itse tottunut ennusteita laatimaan erityyppisten yhtiöiden kohdalla.

Riippumatta käytetystä arvonmääritysmallista (osinkomalli, vapaan kassavirran malli, lisäarvomalli) yhtiön liikevoiton ennustaminen esimerkiksi 5-10 vuoden periodille on sijoittajan kannalta kaikkein olennaisinta. Liikevoiton muuntaminen osingoiksi, vapaaksi kassavirraksi tai taloudelliseksi lisäarvoksi on tämän jälkeen vain tekniikkaa (olettaen tietysti, että sijoittaja on ennustanut myös muut laskennassa tarvittavat komponentit).

Liikevoiton ennustamisen prosessini alkaa liikevaihdon ennustamisella. Käyn aluksi läpi vanhoista tilinpäätöksistä liikevaihdon 5-10 vuoden historiallisen kehityksen vähintään koko yhtiön tasolla, mutta mieluiten liiketoimintasegmenttikohtaisesti. Yrityksen eri liiketoiminnat voivat nimittäin kasvaa hyvin eri tahtia ja nämä erot on syytä ymmärtää. Historiatiedot antavat perustan, jolle ennuste on hyvä rakentaa. Historiatietojen lisäksi hyödynnän ennustemenetelmiä käyttäessäni yhtiöstä tekemääni kvalitatiivista analyysia.

Tulevan liikevaihdon ennustamisessa olen tottunut käyttämään kuutta erilaista lähestymistapaa toimialasta tai yhtiöstä riippuen. Olen nimennyt menetelmät seuraavasti (nimet eivät ole vakiintuneita etenkään suomenkielessä): 1) ARPU-menetelmä, 2) markkinaosuusmenetelmä, 3) hinta/volyymi-menetelmä, 4) ekstrapolointimenetelmä, 5) BKT-menetelmä ja 6) fundamenttimenetelmä.

ARPU-menetelmällä (average revenue per user) liikevaihto määritetään asiakasmäärän ja asiakaskohtaisen liikevaihdon tulona (yrityksen liikevaihto = asiakasmäärä x asiakaskohtainen liikevaihto). Menetelmä sopii parhaiten esimerkiksi telekommunikaatio- ja internetyhtiöiden liikevaihdon ennustamiseen. Esimerkiksi Elisaa analysoivan sijoittajan tulee ensin arvioida kuinka paljon yksi keskimääräinen käyttäjä (asiakas) ostaa vuosittain yhtiön palveluja (internetyhteydet, matkapuhelinliittymät yms.). Tämän arvioiminen on melko helppoa historiatiedon perusteella, sillä kiinteään kuukausiveloitukseen perustuvassa liiketoimintamallissa tulovirta per asiakas on hyvin vakaata. Tämän jälkeen on enää ennustettava asiakasmäärän vuosittainen kasvu esim. saatavilla oleviin markkina-analyyseihin perustuen. ARPU-menetelmä soveltuu erityisesti uusiin internetyhtiöihin, joilla ei vielä ole historiallista liikevaihtoa tai se on hyvin pientä. Tällöin on helpompi lähestyä asiakaskohtaista liikevaihtopotentiaalia ja yhtiön potentiaalisesti saavuttamaa osaa markkinasta asiakasmäärällä mitattuna kuin suoraan pyrkiä ennustamaan kokonaisliikevaihtoa.

Markkinaosuusmenetelmällä  liikevaihto määritetään yhtiön markkinaosuuden ja markkinan koon (toimialan kokonaisliikevaihto) tulona (yrityksen liikevaihto = markkinaosuus x markkinan rahamääräinen koko). Faktatietoina menetelmässä tarvitaan yhtiön markkinoiden sen hetken koko ja yhtiön markkinaosuudet näillä markkinoilla (yhtiö voi toimia yhdellä tai useammalla markkinalla). Tämän jälkeen on ennustettava koko markkinan kasvu ja yhtiön markkinaosuuden kehittyminen. Markkinaosuusmenetelmää olen käyttänyt mm. Konecranesin kohdalla (lainaus blogimerkinnästä 24.09.2011):

”Ennusteet perustuvat seuraaviin yhtiötä ja markkinoita koskeviin faktoihin ja oletuksiin:

  • Laitemarkkinan kasvu 5 % vuodessa
  • Laitemarkkinan koko 8 000 mEUR (2010 lopussa)
  • Markkinaosuus laitteissa 13 % (tällä hetkellä)
  • Markkinaosuus kasvaa 0,2 % -yksikköä vuodessa kunnes saavuttaa 14 % tason
  • Kunnossapidon kokonaismarkkinan kasvu 5 % vuodessa
  • Kunnossapidon kokonaismarkkinan koko 10 000 m EUR (2010 lopussa)
  • Kunnossapidon ulkoistetun markkinan osuus kokonaismarkkinoista 33 % (2010 lopussa), ts. ulkoistetun markkinan koko 3 300 mEUR
  • Markkinaosuus ulkoistetussa kunnossapidossa 21,7 % (tällä hetkellä)
  • Markkinaosuus kasvaa 0,2 % -yksikköä vuodessa kunnes saavuttaa 22,7 % tason”

Koska Konecranes toimii kahdella selvästi erilaisella markkinalla (laitteet ja kunnossapito), joissa myös markkinaosuudet eroavat selvästi toisistaan, olen tarkastellut markkinoita erikseen. Yllä kuvatut markkinaosuusmenetelmässä käyttämäni faktat ja oletukset näkyvät myös alla olevasta taulukosta, kuten myös niiden avulla määritetty liikevaihtoennuste vuoden 2011 syyskuulta.

 

Taulukko 1. Konecranesin liikevaihtoennuste markkinaosuusmenetelmällä vuodelta 2011.

 

Markkinaosuusmenetelmä sopii useille toimialoille ja monille erilaisille yhtiöille, mutta oman kokemukseni mukaan sen käyttö on vaikeaa fragmentoituneiden alojen pienimpien yhtiöiden kohdalla. Markkina-asemaltaan heikkojen yhtiöiden tapauksessa on hyvin vaikea ennustaa markkinaosuuksien kehitystä, kun edes sen hetken osuus ei välttämättä ole selkeästi hahmotettavissa.

Hinta/volyymi-menetelmällä liikevaihto määritetään tuotteiden volyymin (myyntimäärän) ja keskihinnan tulona (yrityksen liikevaihto = volyymi x keskihinta). Tämä menetelmä soveltuu hyvin esim. kuluttajatuoteyhtiöille, jotka myyvät tyypillisesti yksikköhintaisia tuotteita erotuksena palveluista, joille volyymin määrittäminen voi olla mahdotonta. Menetelmä on erityisen hyvä myös raaka-aineteollisuuden yhtiöille, joiden tuotteiden hinta on nähtävillä päivittäin raaka-ainemarkkinoilla. Käytin hinta/volyymi-menetelmää esim. Talvivaaran kohdalla, kun tutustuin yhtiöön ensimmäistä kertaa vuonna 2011.

 

Taulukko 2.  Talvivaaran liikevaihtoennuste hinta/volyymi-menetelmällä vuodelta 2011.

 

Hinta/volyymi-menetelmän käyttäminen edellyttää hyvää ymmärrystä yrityksen liiketoimintamallista sekä hinnan ja volyymin trendeistä. Esimerkiksi juuri raaka-aineyhtiöiden kohdalla sijoittajan on varottava liian korkean hinnan käyttämistä pitkälle tulevaisuuteen ulottuvissa ennusteissa. Raaka-ainemarkkinoiden buumin huipulla hinnat voivat olla moninkertaiset pitkän aikavälin keskiarvoihin nähden, pohjahinnoista puhumattakaan. Itse opin tämän kantapään kautta, kiitos Talvivaaran.

Ekstrapolointimenetelmä on käyttämistäni menetelmistä yksinkertaisin ja siinä ainoastaan ekstrapoloidaan historiallista kasvutrendiä tulevaisuuteen useimmiten lineaarisesti (ns. viivoitinanalyysi), mutta joissain tapauksissa myös eksponentiaalisesti. Lineaarisessa ekstrapoloinnissa kasvun odotetaan pysyvän entisen suuruisena (tasaisena), kun taas eksponentiaalisessa ekstrapoloinnissa kasvun odotetaan kiihtyvän. Menetelmän helppoudesta johtuen se on analyytikoiden ylivoimaisesti eniten käyttämä tapa liikevaihtoennusteen laatimiseen. Liikevaihdon kasvu riippuu hyvin paljon liiketoiminnan elinkaaren vaiheesta sekä taloussyklistä. Liiketoiminnan kasvuvaiheen korkeat kasvuluvut tyypillisesti pienenevät siirryttäessä kypsään vaiheeseen. Erityisesti syklisillä toimialoilla, kuten konepajateollisuudessa, ekstrapolointi on hyvin vaarallista, sillä suhdannevaiheen (syklin) muuttuminen vaikuttaa yhtiön liikevaihtoon merkittävästi. Suhdanteen huipulla ekstrapolointiin syyllistyvä analyytikko ajaa ennusteillaan pahasti metsään. Tästä syystä viisainta olisi käyttää suhdanteen yli normalisoituja lukuja lähtötasona (baseline). Ainoastaan muutamilla toimialoilla, kuten yhdyskuntapalveluissa (esim. Fortum), liikevaihdon voi olettaa kasvavan melko tasaisesti tästä ikuisuuteen. Suosittelenkin ekstrapolointimenetelmän käyttämistä (ilman ”normalisointia”) ainoastaan tämän tyyppisillä stabiileilla toimialoilla.         

BKT-menetelmä on myös melko yksinkertainen ja sen logiikka on vedenpitävä ja helppo ymmärtää. Siksi se on oma suosikkimenetelmäni. Siinä keskeisenä lähtöoletuksena tai oikeastaan faktana on, että keskimääräisen yhtiön liikevaihto kasvaa aina BKT:n (bruttokansantuotteen) kasvun mukaisesti. Hieman mutkia suoristaen voidaan todeta, että BKT kuvaa kaikkien yhtiöiden yhteenlaskettua liikevaihtoa, jolloin sen kasvu kuvaa keskimääräisen yhtiön kasvua. Historian perusteella nominaaliseksi (nimelliseksi) BKT:n kasvuksi voidaan olettaa 5 % (reaalinen BKT:n kasvu plus inflaatio). Näin ollen ennustan jokaisen yhtiön, jota pidän laadultaan keskinkertaisena (ei kestävää kilpailuetua ja/tai toimii elinkaarellaan kypsässä vaiheessa), kasvavan liikevaihdoltaan 5 % vuodessa. Keskimääräistä parempien yhtiöiden (kestävä kilpailuetu ja/tai toimii elinkaarellaan kasvuvaiheessa) kohdalla ennustan liikevaihdon kasvuksi 6 %. Prosenttiyksikön verran parempi kasvu selittyy yhtiöiden markkinan keskimääräistä nopeammalla kasvulla, yhtiön kyvyllä viedä markkinaosuutta kilpailijoilta tai/ja yhtiön kyvyllä nostaa hyvän neuvotteluvoimansa ansiosta hintoja inflaatiota nopeammin. Vastaavasti keskimääräistä heikompien yhtiöiden kohdalla käytän liikevaihdon kasvuodotuksena 4 %. Saatan käyttää tätä kasvua tosin myös hyvin laadukkaiden yhtiöiden kohdalla (esim. Fortum), jos markkina yksinkertaisesti ei kauheasti kasva. En siis väitä, että yllä kuvaamani logiikka olisi kiveen hakattu, mutta tyypillisesti noudatan sitä kuvatun mukaisesti. Vaikka menetelmä sinällään on helppo ja suoraviivainen, mikään ei takaa sitä, että osaisin arvioida yhtiöiden laadukkuutta oikein. Historiallinen laadukkuus kun ei välttämättä aina johda tulevaisuuden laadukkuuteen. Näin ollen tämäkin menetelmä sisältää omat heikkoutensa. BKT-menetelmää ei välttämättä voida pitää omana erillisenä ennustemetelmänä, vaan sen logiikkaa voidaan hyödyntää myös muissa menetelmissä. Esimerkiksi markkinaosuusmenetelmässä markkinan koon kasvu voidaan estimoida BKT:n kasvuoletuksen perusteella. Oma lähestymistapani on myös hyvin yksinkertaistettu, sillä käytän lähes aina vain 4-6 % kasvulukuja. Kehittyville ja muille nopeasti kasvaville markkinoille voi tietysti käyttää ainakin muutaman vuoden ajan korkeampiakin oletuksia. Mutta koska itse haluan pitää ennusteissani aina riittävän suuren turvamarginaalin, vältän yleensä lyhyelläkin aikavälillä optimistisimpia ennusteita.

Fundamenttimenetelmässä liikevaihtoennuste perustuu nimensä mukaisesti yrityksen kahteen perusfundamenttiin, oman pääoman tuottoon (ROE) ja investointisuhteeseen (plowback ratio =  1 – payout ratio). Menetelmässä pyritään ensin määrittämään ns. tuloksen kestävä kasvutekijä, joka on oman pääoman tuoton ja investointisuhteen tulo. Tämä on intuitiivisestikin helposti ymmärrettävissä. Mitä enemmän yritys investoi (kiinteään omaisuuteen ja/tai käyttöpääomaan) ja mitä paremman tuoton se näille investoinneille saa, sitä nopeammin yhtiön tulos luonnollisesti kasvaa. Oman pääoman tuottoa ja siten tulosta voi kasvattaa kustannuksia karsimalla tai liikevaihtoa nostamalla, mutta pitkällä aikavälillä (kestävästi) tämä onnistuu vain jälkimmäisellä tavalla (kustannussäästöissä tulee lopulta raja vastaan). Siksi tuloksen kestävää kasvutekijää voidaan käyttää myös liikevaihdon kasvutekijänä. Sijoittaja voi arvioida investointisuhdetta historiallisen voitonjaon kautta ja oman pääoman tuottoa analysoimalla yhtiön kilpailuasemaa ja kilpailuetuja. Näitä analysoimalla saat selville onko yhtiöllä edellytyksiä ylläpitää historiallista oman pääoman tuotto tulevaisuudessa. Alla oleva taulukko kertoo millaista liikevaihdon kasvua voi odottaa yhtiöltä riippuen sen oman pääoman tuotosta ja investointisuhteesta.

 

Taulukko 3. Kestävä kasvutekijä ROE:n ja investointisuhteen funktiona.

 

Näiden kuuden varsinaisen menetelmän lisäksi sijoittaja voi käyttää hyväksi yhtiön johdon ohjeistusta. Ongelmana tässä on se, että tyypillisesti johto ohjeistaa vain tulevaa kvartaalia tai seuraavaa vuotta. Pidemmälle tulevaisuuteen ulottuvia liikevaihtoennusteita voi pyrkiä tekemään myös erilaisten markkinatutkimuslaitosten ennusteiden pohjalta.

Seuraavaksi siirrytään liikevaihdosta liikevoiton ennustamiseen. Liikevoitto saadaan luonnollisesti vähentämällä liikevaihdosta liiketoiminnan pyörittämiseen uppoavat kustannukset (ml. poistot). Itse jaottelen kustannukset usein vielä muuttuviin ja kiinteisiin, jotta saisin selville yhtiön kustannusrakenteen ja pääsisin sitä kautta paremmin perille yhtiön liiketoimintamallista. Kustannusrakenteen ymmärtäminen on olennaista, kun edetään kohti liikevoiton ennustamista. Alla vielä tarkempi kuvaus liikevoiton muodostumisesta välivaiheineen:

 

Kuva 1. Liikevoiton muodostuminen tuloslaskelmassa.

 

Periaatteessa liikevoittoennusteen voi laatia ennustamalla kustannukset (kokonaisuudessaan tai eroteltuna muuttuviin ja kiinteisiin) ja poistot erikseen esim. historiatiedon valossa ja vähentämällä nämä kunkin tulevan vuoden liikevaihdosta. Olen kuitenkin huomannut, että tällainen lähestymistapa on käytännössä erittäin huono. Liikevaihdon ekstrapolointi on vielä tietyin reunaehdoin perusteltavissa (kuten yllä kuvattiin), mutta kustannuksiin tämä menetelmä ei sovi. Tämä johtuu siitä, että kustannukset riippuvat lähes aina liikevaihdosta. Mitä enemmän yhtiön kokonaiskustannuksista on muuttuvia, sitä suurempi on kustannusten ja liikevaihdon riippuvuus. Ainoastaan toimialoilla, joilla kustannusrakenne muodostuu lähes täysin kiinteistä kustannuksista, kuten esim. it-softateollisuudessa, liikevaihdon kasvu ei nosta kustannuksia kuin korkeintaan marginaalisesti. Tästä syystä muodostan liikevoittoennusteen nykyään aina käyttämällä normalisoitua liikevoittomarginaalia (EBIT-%) eli liikevoiton ja liikevaihdon suhdetta (liikevoitto = normalisoitu EBIT-% x liikevaihto). Toimialoilla tai yhtiöillä, joilla merkittävä osa kustannuksista on muuttuvia, käytän aina samaa liikevoittomarginaalia koko ennusteperiodin ajan (tai siihen asti kunnes uskon kilpailuedun murenevan ja marginaalien laskevan tästä syystä). Sitä vastoin suhteellisesti suuret kiinteät kustannukset (rakenteellisesti) omaavien yhtiöiden kohdalla nostan marginaalia liikevaihdon kasvaessa. Tämä johtuu siitä, että liikevaihdon kasvu laskee näiden yhtiöiden yksikkökustannuksia, koska niiden kustannuksista merkittävä osa on kiinteitä. Kun nämä myynnin, markkinoinnin, tuotekehityksen ja hallinnon overhead-kustannukset jaetaan useammalle suoritteelle (volyymin kasvaessa), marginaalit paranevat.

Laadin itse liikevoittoennusteet yleensä 10 vuodeksi. Tämä johtuu siitä, että sijoitan pääosin laatuyhtiöihin, joiden kilpailuetujen voi olettaa kestävän vähintään tämän ajan. Ennusteperiodin (kilpailuetuperiodin) jälkeiselle ajalle kasvuennusteet on syytä asettaa maltillisemmiksi. Kun liikevoittoennuste on laadittu, on tämän jälkeen helppo muodostaa ennusteet nettotulokselle (huomioimalla korkokulut ja verot) ja kassavirtamalleissa käytettäville muuttujille. Realistinen liikevoittoennuste on lopputulos huolellisesta yhtiön strategisesta analyysista ja oikeiden ennustemenetelmien käytöstä. Samalla se on lähtökohta uskottavalle osakkeen kassavirtaperusteiselle arvonmääritykselle.

 

__________

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Fortumia, Konecranesia ja Talvivaaraa.

Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa.

Kuvalähde: computerland.be

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Uskotko Alibaban pörssitaipaleeseen? Osta Yahoota.

Pe, 12/09/2014 - 13:38

Räjähdysmäisesti kasvava, Kiinan verkkokaupaa dominoiva Alibaba aikoo ensi viikolla järjestää osakeannin noin 24 miljardin dollarin arvosta. Toteutessaan se on historian suurin Yhdysvalloissa järjestetty osakeanti.

Verkkokauppaa

Maailman suurin verkkokauppayritys Alibaba, välittää enemmän tavaraa kuin eBay (EBAY) ja Amazon (AMZN) yhteensä. Bisnessmalli on tosin erillainen mikä osaltaan selittää yhtiön mielettömän kannattavuuden: siinä missä esimerkiksi Amazon omistaa varastonsa, Alibaba saattaa lähinnä vain ostajan ja myyjän yhteen.

Kassavirtaa syntyy mainostuloista (ostajan hakua kohdistetaan Googlen tavoin eniten maksavalle taholle), välityspalkkioista ja muista oheispalveluista. Alibaban nettomarginaali huiteleekin lähes 50 prosentissa ja sijoitetun pääoman tuotto on 20 prosenttia.

Vaikka Alibaban tulevan kasvutahdin arvoidaan olevan noin 30 prosentin luokkaa, kysymys kuuluu, pystyykö se ylläpitämään kannattavuutensa myös tulevaisuudessa?

Vaikeaselkoista kannattavuutta

Vaikka Alibaban investoinnit viime vuonna olivat vain 8 prosenttia sen saamista tuloista, yhtiö joutuu tekemään merkittävän ponnistuksen laajentuaakseen Eurooppaan ja Yhdsyvaltoihin. Täällä se myös kohtaa kovan kilpailun.

Lisäksi yrityksen liiketoiminta, joka koostuu B2B portaalista, eBayn tapaisesta markkinapaikasta ja viihteestä on rakenteellisesti niin monimutkainen, että Yhdysvaltain Finanssivalvonta SEC on pyytänyt selvennystä siihen.

Yksityisesti siinä sivussa

Monimutkainen konsernirakenne ei sinänsä vielä merkitse mitään, mutta Alibaban perustajalla Jack Malla on ollut ikävä tapan pyörittää yksityistä liiketoimintaa listatun yrityksen sivussa.

Seitsemän vuotta sitten Alibaba listattiin ensimmäisen kerran Hong Kongin pörssiin. Se oli silloin Googlen (GOOG) jälkeen toiseksi suurin listautuminen maailmassa. Vuosi listautumisen jälkeen, osakekurssi oli sulanut 55 prosentin edestä. Laihana lohtuna sijoittajille maksettiin vuonna 2012 Alibaban osakkeista listautumisessa käytetty hinta, kun yhtiö ostettiin pois pörssistä.

Samana periodina Kiinan kaksi muuta nettiyritystä, Baidu Inc (BIDU) ja Tencent (700) tuottivat 100 ja jopa yli 500 prosentin kurssinousut yritysten kannattavuuksien seuraksesta. Jack Man kannattavat liiketoimet AliPay ja Taobao olivat yksityisiä, eivätkä siten kuuluneet Alibaba-konserniin tai sen tulokseen.

Huonoa tuuria?

Alibaban huono menestys Hong Kongin pörssissä voi tietenkin johtua huonosta tuurista, mutta Alibaballa on edelleen monimutkainen osakkuusmalli, joka mahdollistaa johtoryhmän päätösvallan pienellä omistusosuudella. Puolet Jack Man varallisuudesta on Alibabassa, josta hän omistaa 8 prosenttia. Toinen puolikas on Alipayssä, josta hän omistaa 48,5 prosenttia.

Aasian jättiläinen

Kaikesta huolimatta tällä internetkaupankäynnin jättiläisellä on erittäin mielenkiintoinen, halpa ja tehokas bisnesmalli. Tulostakin syntyy. Alibaba tekikin 2,4 miljardin voiton vuoden 2014 ensimmäisellä puoliskolla ja vuoden 2015 voitto arvioidaan yltävän 7 miljardiin dollariin.

Tulevassa listautumisannissa Alibaban arvoksi arvioidaan 168 miljardia dollaria, joka on 24 kertaa vuoden 2015 arvioitu tulos. Kerroin on pienempi kuin Baidulla (25), Tencentillä (29) tai Facebookilla (FB, 35).

Viikon kuluttua?

Osakkeen listautumishinta (60–66$) arvioidaan lyötävän kiinni ensi viikon torstaina 18. syyskuuta ja kaupankäynnin odotetaan alkavan seuraavana päivänä NYSEssä (BABA). Listautumispäivää ei ole kuitenkaan vahvistettu vielä.

Mikäli haluat sijoittaa Alibabaan jo nyt, se onnistuu helpoiten Yahoon (YHOO) kautta, jonka markkina-arvosta lähes 90 prosenttia on Alibabaa.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club. Jutun lähteet: Forbes, MarketWatch, Independent ja Wall Street Journal.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Ajoita rakkautesi oikein

Ke, 10/09/2014 - 09:47

Lapsi, perhe, puoliso ja koti ovat selviä käsitteitä, paitsi verotuksessa.

Tuloverotuksen määritelmän mukaan puolisoita ovat keskenään naimisissa olevien eli avioparien lisäksi sellaiset avoparit, joilla on tai on ollut yhteinen lapsi. Jos aikaisemmin avioliitossa keskenään olleet palaavat yhteen, käsitellään heitäkin puolisoina, vaikka he eivät avioliittoa enää uudelleen solmisikaan.

Perintöverotuksessa avopuoliso kuuluu halvimpaan perintöveroluokkaan ja saa 60 000 euron puolisovähennyksen, jos häntä ja perittävää on pidetty kuolinvuoden tuloverotuksessa puolisoina. Henkivakuutuksen saajana avopuoliso sen sijaan on aviopuolisoa huonommassa asemassa. Tuloverotuksessa puolisona kohdellun avopuolison saamasta korvauksesta on verovapaata enintään 35 000 euroa, mutta aviopuolison saamasta korvauksesta verovapaata on aina vähintään puolet.

Jos avopuolisoilla ei ole yhteisiä lapsia eivätkä he ole olleet aikaisemmin keskenään naimisissa, maksaa avopuoliso koko henkivakuutuskorvauksesta pääomatulon veron.

Perhesuhteet vaikuttavat myös työmatkavähennykseen. Toisella paikkakunnalla työn vuoksi asuvat voivat vähentää käynnit perheen luona kerran viikossa.

Edellytyksenä on, että perheellä on yhteinen koti. Eräässä oikeuden ratkaisussa puolisoilla ei katsottu olevan yhteistä kotia, kun eri paikkakunnilla asuneet ja työskennelleet henkilöt solmivat avioliiton, mutta pysyivät kirjoilla eri paikkakunnilla.

Omassa tai perheen vakinaisessa käytössä olevan asunnon hankintaan otetun lainan korosta saa vähennyksen, ja sellaisen asunnon luovutusvoitto on verovapaa. Perheeseen katsotaan kuuluvan puoliso ja alaikäiset lapset.

Vaikka tuloverolain määritelmän mukaan alaikäisellä lapsella tarkoitetaan omaa ja puolison lasta, joka ei ole täyttänyt 17 vuotta ennen verovuoden alkua, on perheen vakituisena asuntona pidetty lasten lukio-opiskelua varten hankittua asuntoa siihen saakka, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta.

Lisäksi perheen vakituisena asuntona pidetään vanhempien käyttämän huoneiston viereistä huoneistoa, jossa asuu perheen täysi-ikäinen opiskeleva lapsi. Edellytyksenä on, että lapsi elää vanhempien kanssa yhteistaloudessa eli käy samalla jääkaapilla.

Korkovähennyksen on saanut myös etävanhempi, joka omistaa asunnon, jossa lapsi asuu.

Lain mukaan puolisoina tuloverotuksessa käsitellään henkilöitä, jotka ovat keskenään avioliitossa verovuoden päättyessä. Mitä kaikkea se tarkoittaa?

Ainakin sitä, että asuntolainan lapsikorotus menee vain toiselle, jos pariskunta on naimisissa vuoden vaihtuessa. Enimmäismäärän ylittänyt kotitalousvähennys siirretään viran puolesta puolisolle. Tämä tarkoittanee, että ennen häitä tehdyn remontin kuluista remontin maksaneen puolison vähennysoikeuden ylittävä osuus siirretään puolisolle.

Miten perhesuhteiden muutos vaikuttaa työasuntovähennykseen? Työasuntovähennyksen saamisen edellytyksenä on yhteinen koti puolison tai alaikäisen lapsen kanssa. Onko niin, että avioitumalla joulukuussa voi saada työasuntovähennyksen koko vuodelta?

Entä jos avioliitto päättyy syksyllä? Menettääkö puoliso työasuntovähennyksen myös keväältä, jolloin rakkaus vielä kukki? Verohallinnon ohjeen mukaan näin tapahtuu, vaikka ei se kyllä vastaa lain tarkoitusta eikä yleistä oikeustajua.

Yrittäjä ei voi vähentää puolisolleen maksamaansa palkkaa, mutta avopuolison palkan voi. Miten käy alkuvuoden palkkojen kanssa, jos avoparille syntyy lapsi loppuvuonna tai he päättävät avioitua? Varmuuden vuoksi suosittelen häiden siirtämistä uuden vuoden puolelle ja riittävää ehkäisyä alkuvuonna.

Vesa Korpela on lakiasiain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Applesta lompakon loppu?

Ma, 08/09/2014 - 21:37

Monet, Time-lehteä myöten, ovat spekuloineet sillä, julkistaako Apple huomenna tiistaina uuden älypuhelimensa iPhone kuutosen. Näin mahdollisen julkistustilaisuuden aattona sallin itseni spekuloida sillä, mikä Applen seuraava mullistus voisi olla. Pankkiala elää moninaista myllerryksen aikaa juuri nyt ja Applella voi hyvinkin olla osansa myös siinä.

Vanhaa teknologiaa

Applen uusimmissa älypuhelimissa on ilmeisesti sekä NFC ominaisuus (nearfield communication), että sormenjälkilukija (Touch ID). Edellinen löytyi Nokian älypuhelimista jo vuonna 2006 ja se mahdollistaa mobiililaitteen “kättelyn” ja tiedonsiirron lyhyille, muutaman senttimetrin etäisyyksille. Jälkimmäinen sormenjälkitunnistin on ollut jo iPhone 5S:ssä ja se mahdollistaa käyttäjän tunnistamisen tämän sormenjäljen perusteella.

Näiden jo suhteellisen “vanhojen” ja kaikkien muiden nopeasti kehittyvien teknologioiden ongelma on epävarmuus siitä, mistä ratkaisusta tulee se, jota kaikki tulevaisuudessa käyttävät. Apple on viimeisenä älypuhelinvalmistajana ottamassa NFCn käyttöön. Apple on tuskin päättänyt näin sattumalta.

Sormenjälkiä

Sormenjälkilukijaa on kritisoitu muun muassa siitä, että sormenjäljen voisi kaapata hakkeroimalla palveluntarjoajan serverille, jossa sormenjälkiä säilytetään. Applen ratkaisussa sormenjälki tallentuukin älypuhelimeen, eikä keskitettyyn tiedostoon.

Maksuliikennekanavia

Tunnistevarmuuden lisäämiseksi alalla on myös ehdotettu, että sormenjälkeä käytettäisiin yhdessä toisen tunnisteen, kuten salasanan kanssa. Tämä saattaisi riittää esimerkiksi luottokorttiyhtiöille. Macrumorsin huhujen mukaan Apple olisikin nyt solminut yhteistyösopimukset Visan, MasterCardin ja American Expressin kanssa.

Kokonaisuus ratkaisee

Parsimalla NFCn, sormenjälkilukijan ja luottokorttitalojen palvelut sujuvaksi kokonaisuudeksi, lopputuloksena saattaa hyvinkin olla entistä kätevämpi maksamisen käytäntö ja siten lompakon loppu.

Voisit siis maksaa kaiken karkeista kantosiipialukseen kännykälläsi. Kännykkäsi tunnistaa sinut siitä, että maksun yhteydessä pidät sitä kädessäsi. Pyyhkäisemällä kännykälläsi kaupan NFC lukijaa, sinut tunnistetaan juuri veloitetun tuotteen ostajaksi ja kulu veloitetaan, jonkin edellä mainitun luottokorttiyhtiön kanavia pitkin, pankkitililtäsi.

Tämä ominaisuus on monien mielestä kohtalaisen varmasti iPhonen uusimmassa versiossa.

Time-to-market?

Joidenkin mielestä toimivan iPhonen maksuominaisuuden seksikkyyttä himmentää kuitenkin se, että kaupoilla ei ole merkittävässä mittakaavassa NFC-lukijoita. Kuka tietää mikä ratkaisu tulee voittamaan kehityksen kujanjuoksun? Joka tapauksessa menee vuosia, ennen kuin tiedämme mikä lukijaratkaisu osoittautuu voittajaksi. Toisin sanoen, jos Apple huomenna kuvittelee jymäyttävänsä näillä jo markkinoilla jonkin aikaa olleilla ominaisuuksilla, niin sutari tulee.

Yhdestä kapulasta koko ratkaisu?

Mutta jos iPhonen NFCtä voidaan käyttää oston rekisteröitymiseen, eiköhän sitä voi käyttää myös maksujen vastaanottamiseen?

NFC on laitteiden tunnistamisen ja kaksisuuntaisen tiedonsiirron mahdollistava ratkaisu. Jos teknologiatuottajat ja luottokorttitarjoajat ovat keskenään sopineet uuden infrastruktuurin vastuunjaon, tilanne saattaa olla mielenkiintoinen.

Jos asiakkaan ostotapahtuma on ratkaistu maaliin asti, kauppiaan veloitusratkaisu ei voi enää isoja ihmeitä vaatia. Ostajalta viedään rahat, jotka tuloutuvat myyjälle. Homman voi toteuttaa helppokäyttöisellä kännykkäsovelluksella. Luottokorttiyhtiöt tuovat kuvioon uskottavuutta, josta ne veloittavat jotakin.

“Huominen on aina tulevaisuutta*”

Olisi kohtalaisen typerää mahdollistaa helppo ostaminen ratkaisematta myös myymisen helppoutta. Ilman toista, toistakaan ei ole. Siksi en usko, että näytön paikan edessä oleva Tim Cook kehtaisi ehdottaa vanhalla tekniikalla toimivaa maksujärjestelmää kännykkään, tarjoamatta samasta laitteesta ratkaisua myös maksujen vastaanottoon, mullistaen siten maksuliikenteen yhdessä yössä.

Applen huominen uutinen voi siksi hyvinkin olla se, että jo ylihuomenna voimme jättää lompakot kotiin.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club.

* Matti Nykänen

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Uusi potentiaalinen ostokohde – NIBE Industrier AB

Su, 07/09/2014 - 18:25

Tarkastelin viime perjantaina ruotsalaista Bufab Holding AB:ta potentiaalisena ostokohteena. Jatkan tässä merkinnässä Tukholman pörssin laatuyhtiöiden esittelyä. Vuorossa on NIBE Industrier AB, joka on saanut edellä mainitun yhtiön tavoin Suomessa aivan liian vähän huomiota laatuunsa nähden. Tämä merkintä on yleisesittely Niben nykytilanteesta.

NIBE Industrier AB (myöhemmin tässä tekstissä Nibe) on Tukholman pörssiin listattu, kansainvälistä liiketoimintaa harjoittava lämmitysteknologiayhtiö. Yhtiö on jakanut ydintoimintansa kolmeen segmenttiin, jotka ovat NIBE Element (28 prosenttia myynnistä), NIBE Energy Systems (58 prosenttia myynnistä) ja NIBE Stoves (14 prosenttia myynnistä).

Positiivista on, että selvästi suurin liiketoimintayksikkö Energy Systems on myös liikevoittomarginaalilla mitattuna selvästi kannattavin (14,5 prosenttia myynnistä; muut yksiköt Element 6,6 prosenttia ja Stoves 12,4 prosenttia myynnistä).

Suomessa Niben tuotteita ovat muun muassa NIBE, Haato ja Metro -tuotemerkein varustetut lämpöpumput ja lämminvesivaraajat. Markkina-aseman osalta Nibe-konserni on Pohjois-Euroopan markkinajohtaja ja Pohjoismaiden selvästi suurin lämmitysjärjestelmien tuottaja.

Tänään Nibellä on yli 8 000 työntekijää ja laajan mittakaavan liiketoiminnot Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Konsernin myynti on toistaiseksi kotimarkkinakeskeistä, sillä Pohjoismaat tuovat liikevaihdosta yhä 40 prosenttia. Tämän rinnalla muut Euroopan maat kerryttävät liikevaihdosta 48 prosenttia. Yhdysvaltain ja Aasian markkinoiden yhteenlaskettu osuus Niben myynnistä on tällä hetkellä vasta 12 prosenttia, joten kasvualustaa löytyy kauas tulevaisuuteen.

Nibe on kasvattanut liikevaihtoaan tuntuvasti vuodesta toiseen. Vuonna 2011 yhtiön myynti kasvoi 25 prosenttia, vuonna 2012 kasvu oli 12,9 prosenttia ja viime vuonna kasvua kertyi 7,0 prosenttia. Vuonna 2013 Niben liikevaihto yli 9,8 miljardia kruunua, eli yhtiön liiketoiminnan kokoluokka on euromääräisesti noin 1,1 miljardia euroa.

Niben operatiivinen voittomarginaali on vaihdellut viime vuosina 11,3–12,2 prosentin välimaastossa, mikä kuvastaa hyvin kannattavaa liiketoimintaa. Viime vuonna Nibe ansaitsi operatiivista liikevoittoa 1,18 miljardia kruunua, eli noin 130 miljoonaa euroa. Liiketoiminnan absoluuttista kokoluokkaa havainnollistavana vertailuna Niben myynti jää hieman pienemmäksi kuin Nokian Renkaiden, ja vastaavasti Niben liikevoitto jää hieman pienemmäksi kuin Cargotecin vastaava.

Taloudellisten tavoitteiden osalta Nibe on erittäin optimistinen: se odottaa keskimäärin 20 prosentin vuotuista myyntikasvua, josta puolet on tarkoitus saavuttaa orgaanisella kasvulla, ja toinen puolisko yritysostoin. Jos Niben myyntikasvutavoite toteutuisi, kaksinkertaistuisi konsernin liikevaihto alle neljän vuoden välein. Operatiivinen voittomarginaali on ripeästä kasvutavoitteesta huolimatta tarkoitus säilyttää samalla kaksinumeroisena vähintään 10 prosentin tasolla myyntiin nähden.

Niben osakekohtainen tulos on kasvanut finanssikriisin jälkeen poikkeuksetta joka vuosi seuraavan kuvan osoittamalla tavalla.

Niben osakekohtainen tulos 2009–2013 (SEK per osake)

Niben tulos osaketta kohden on kasvanut vuodesta 2009 noin 78 prosenttia. Tilikauden 2013 osakekohtaisesta tuloksesta laskettuna Niben tuloskerroin eli P/E-luku on tämän päivän osakekurssilla 24. Viimeisten viiden vuoden keskiarvotuloksesta laskettu P/E-luku on nykykurssilla jopa 29,8. Arvostustaso on korkeahko, mikä tosin tässä tapauksessa viestii korkeasta yhtiökohtaisesta laadusta.

Niben osakkeiden ostoja harkitsevan sijoittajan perspektiivistä juuri nyt osake on tulosperusteisesti kalleimmillaan yli viiteen vuoteen seuraavan kuvan osoittamalla tavalla (tunnusluvut laskettu tilikauden viimeisen päivän päätöskurssein).

Niben tuloskerroin eli P/E-luku 2009–2013 (kuinka monen vuoden nettotuloksen verran osake maksaa)

Kuluvalle vuodelle analyytikoiden konsensus odottaa Nibeltä 8,95 kruunun ja ensi vuodelle jopa 10,55 kruunun osakekohtaista tulosta. Jos ensi vuoden tulosennuste toteutuu, laskee osakkeen P/E-luku nykykurssilla laskettuna hieman alle 18 tasolle. Vuosien 2009–2013 keskiarvo on tunnusluvun osalta 16,1.

Nykyhetkellä historiaansa nähden ylälaidalla oleva Niben tulosperusteinen arvostustaso luo uudelle sijoittajalle riskin siitä, että osakkeen arvostuskertoimet laskevat jatkossa takaisin monivuotiseen keskiarvoonsa, vaikka itse yhtiökohtainen tuloskehitys jatkuisi erinomaisena.

Toisin sanoen yksi skenaario on, että Niben osakekohtainen tulos kasvaa pari seuraavaa vuotta kaksinumeroisin prosentein, mutta osakekurssi pysyy paikallaan siksi, että sijoittajat eivät jatkossa halua maksaa yhtiöstä niin monen vuoden nettotuloksen verran kuin tänään. Tämä riski kytkeytyy nimenomaan nykyhetken markkinatilanteeseen ostoajankohtana – ei siihen, että itse yhtiössä olisi mitään vikaa.

Vastaavalla logiikalla ajatellen jokaisen yhtiön osaketta kannattaisi ostaa mielellään alle historiallisten arvostuskertoimien, jolloin tulevaisuudessa nousupotentiaalia olisi sekä yhtiökohtaisen kehityksen että osakkeen arvostustason ”normalisoitumisen” muodoissa. Näistä kahdesta tuottotekijästä yhtiökohtaisen kehityksen painoarvo on luonnollisesti arvosijoittajan näkökulmasta täysin dominoiva, siinä missä arvostuskertoimien tulevat muutokset ovat luonteeltaan spekulatiivisia elementtejä, joiden varaan sijoituscasea ei mielestäni kannata yksistään rakentaa.

Osakemarkkinoilla Niben myyntiperusteinen arvostus on kohonnut viime vuosina trendinomaisesti. Yhtiön velaton arvo (osakekannan markkina-arvo + korolliset nettovelat) suhteessa liikevaihtoon on tällä hetkellä monivuotisessa huippulukemassaan seuraavan kuvan osoittamalla tavalla.

Niben EV/sales 2009–2013 (liiketoiminnan velaton arvo suhteessa myyntiin)

Yhtiö on tänään myyntiinsä nähden kalleimmillaan vuosikausiin, mikä kohottaa uuden sijoittajan riskiä siitä, että yhtiön arvostustaso normalisoituu jatkossa.

Niben erinomainen historiallinen tuloskehitys on johtanut osakekohtaisen oman pääoman yli kaksinkertaistumiseen vuodesta 2009, kuten seuraava kuva osoittaa.

Niben oma pääoma per osake 2009–2013 (SEK per osake)

Niben osake maksaa tänään Tukholman pörssissä 189,70 kruunua. Tämä merkitsee edeltävään osakekohtaiseen omaan pääomaan viitaten, että yhtiön taseperusteinen arvostustaso (P/BV) kohoaa tasolle 3,8. Viimeisten viiden vuoden keskiarvo tunnusluvun osalta on Nibellä 2,9. Siihen nähden osake on parhaillaan yli 30 prosenttia korkeammin arvostettu.

Toisaalta on huomattava, että Niben osakekohtainen oma pääoma on kasvanut vuodesta 2009 lähtien keskimäärin 21,5 prosentin vauhtia, vaikka yhtiö on samaan aikaan jakanut omistajilleen trendinomaisesti kasvavaa osinkovirtaa. Kyseessä on siis kiistatta erittäin laadukas yhtiö, mutta osakkeen arvostustaso näyttää jo hinnoittelevan tätä laatua tehokkaasti sisään kurssiin.

Viime vuosina Nibe on kyennyt parhaimmillaan 19,9 prosentin oman pääoman tuottoon, kolmivuotisen keskiarvon jäädessä 17,5 prosenttiin. Sekin on sinänsä erinomainen taso, erityisesti keskiarvoksi. Taloudelliseksi tavoitteekseen Nibe on asettanut keskimäärin 20 prosentin oman pääoman tuottoasteen. Se vaikuttaa uskottavalta, sillä esimerkiksi lamavuonna 2009 konserni saavutti 20,2 prosentin ja vuonna 2010 jopa 23,4 prosentin oman pääoman tuoton.

Vuoden 2013 lopussa Niben omavaraisuusaste oli 43 prosenttia, mikä on yhtiön kohdalla korkein lukema kolmeen vuoteen. Konsernin nykyinen vakavaraisuus mahdollistaa epäorgaaniset kasvuhankkeet eli yritysostot maltillisessa mittakaavassa ilman osakkeenomistajien lompakoille kurottamista. Velan hyödyntäminen yritysostoissa on perusteltua myös Niben julkilausumien taloudellisten tavoitteiden näkökulmasta, sillä omavaraisuusasteen tavoitetasoksi on määritelty 30 prosenttia.

Terve tase ja tuloskasvu ovat mahdollistaneet Nibelle myös osingonjaon trendinomaisen kasvattamisen seuraavasti.

Niben osakekohtainen osinko 2009–2013 (SEK per osake)

Tänään Nibe maksaa osinkoa osaketta kohden 2,35 kruunua. Tämä tuottaa vain 1,6 prosentin efektiivisen osinkovirran nykykurssille, joten sijoittajat hinnoittelevat Niben lähinnä tulevaisuuden vahvojen kasvuodotusten mukaan. Varsinaista turvamarginaalia on mahdoton nähdä Niben osinkopohjaisessa arvostuksessa juuri nyt.

Niben osakekohtainen osinko on kehittynyt käytännössä täsmälleen tuloskasvun vanavedessä, sillä yhtiön maksaman osingon osuus nettotuloksesta on säilynyt jatkuvasti 30 prosentin tuntumassa.

Niben osingonjakosuhde (osinko prosenttia nettotuloksesta)

Tulokseen nähden Niben nykyosinko on hyvin vakaalla pohjalla, koska nettotuloksesta jaetaan nyt alle kolmasosa omistajille. Osinkotaso kestäisi tuloksen hetkellisen notkahduksenkin.

Viimeisten 12 kuukauden aikana Nibe on liikkunut 120,40–220,30 kruunun osakekohtaisessa hintahaarukassa (mukaan pörssipäivän sisäiset huippu- ja pohjakurssit).

Niben osakekurssi viimeiset 5 vuotta

Osakekurssin ollessa tänään 189,70 kruunua, on yhtiön hinta 13,9 prosenttia huipputasoa alhaisempi. Pitkässä juoksussa Niben osake on liki kolminkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana.

Laatua saa harvoin halvalla, ja tämä pätee myös Niben kohdalla. Toisaalta on myös selvää, että pitkällä aikavälillä sijoitus on harvoin huono, kun se tehdään laatuyhtiöön. Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen, että on parempi omistaa laatua kohtuuhinnalla kuin keskinkertaista näennäisen halvalla. Nibe on yhtiökohtaisesti erinomainen sijoituskohde, mutta jään kärsivällisenä odottamaan markkinatilannetta, jolloin muut sijoittajat hinnoittelevat yhtiön laadun hetkellisesti nykytilannetta alhaisemmin arvostuskertoimin suhteessa myyntiin ja tulokseen.

Tämä ei välttämättä merkitse osakkeen kurssilaskua, sillä kenties todennäköisin skenaario on yhdistelmä yhtiön tuloskasvua ja osakekurssin lähiaikojen vaakalentoa. Silloin tulosperusteinen arvostustaso laskisi, mutta osakekurssi ei putoaisi. Riski osakekurssin laskulle piilee erityisesti siinä skenaariossa, että Niben kasvuvauhti yskähtäisi – mitä se harvoin laatuyhtiön kohdalla kuitenkaan tekee.

Kaikkiaan näyttää siltä, että Niben lähivuosien tuloskasvu on hinnoiteltu varsin pitkälti sisään viimeisten 12 kuukauden aikana.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista NIBEn osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju)

Photo credit: AstridWestvang / Foter / Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 2.0 Generic (CC BY-NC-ND 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Platina ja palladium – miten sijoittaa näihin jännittäviin arvometalleihin

La, 06/09/2014 - 16:01

Maailmaa uhkaa tulevien vuosikymmenien aikana raaka-ainekriisi. Tämä johtuu siitä, että eksponentiaalisesti kasvava raaka-aineiden kulutus (korkoa korolle efekti) yhdistettynä rajallisiin luonnonvaroihin on todella hankala yhtälö. Harvoissa raaka-aineissa maapallon geologiset rajat tulevat vastaan yhtä nopeasti kuin ns. Platinaryhmän metallien (engl. platinum group metals) kohdalla. Näitä metalleja on olemassa yhteensä kuusi kappaletta, mutta niistä kaikkein tunnetuimmat ja yleisimmin käytetyt ovat platina ja palladium, joiden kohdalla vakava tarjonnan pula on todellisuutta jo tänä päivänä.  Nämä kaksi metallia tarjoavat myös mielenkiintoisia sijoitusmahdollisuuksia, joita käyn läpi tässä kirjoituksessa. Molempien metallien hinnat ovat erittäin volatiileja lyhyellä aikavälillä,  mutta pitkässä juoksussa niillä on mielestäni vain yksi suunta – ylöspäin. Jotta tämän kirjoituksen rakenne pysyisi mahdollisimman selkeänä, keskityn muutamassa seuraavassa kappaleessa tarkoituksella pääasiassa platinasta kirjoittamiseen. Palladiumin kohdalla kysyntä-tarjonta fundamenteissa sekä käyttötarkoituksissa on paljon yhtäläisyyksiä platinan kanssa.

Mihin platinaa käytetään

Karkeasti ottaen platinan kulutus jakautuu seuraavasti: teollinen käyttö 50% sekä koru- ja sijoituskysyntä 50%. Teollinen käyttö tarkoittaa tässä tapauksessa autojen katalysaattorien valmistusta sekä platinan käyttöä erilaisissa teollisuusprosesseissa. Platina (kuten myös palladium) puhdistavat esimerkiksi autojen pakokaasuja häkästä ja muuttavat monia ilmansaasteita ei-haitalliseen muotoon. Ilman platinaa autot siis saastuttaisivat ulko-ilmaa huomattavasti enemmän kuin ne nyt tekevät. Tästä johtuen platinan merkitys on todella suuri megakaupunkien ilmansaasteiden vastaisessa taistelussa. Platinalla on lisäksi tärkeä rooli mm. öljynjalostuksessa, elektroniikkateollisuudessa, kemianteollisuudessa ja terveysteknologiassa. Platina siis vaikuttaa monilla tavoin nyky-yhteiskuntaamme.

Vakava tarjontashokki uhkaa lähitulevaisuudessa

Platina on harvinainen metalli. Vertailun vuoksi esimerkiksi kultaa louhitaan vuosittain yli 10 kertaa ja hopeaa yli 100 kertaa enemmän kuin platinaa. Lisäksi platinan maanpäälliset varastot ovat selvästi pienemmät kuin kullan tai hopean kohdalla. Tämä johtuu siitä, että katalysaattoreissa käytettyä platinaa ei voida enää kierrättää ja näin ollen merkittävä osa platinasta palaa savuna ilmaan. Esimerkiksi kultavarastot eivät katoa samalla tavalla, sillä suurin osa maanpäällisestä kullasta säilyy pysyvästi kultaharkkojen -ja korujen muodossa.

Kaikkein hälyttävin seikka platinan tarjontaan liittyen on kuitenkin se, että yli 90% tuotannosta on keskittynyt vain kolmeen maahan: Etelä-Afrikkaan, Venäjälle ja Zimbabween. Näistä Etelä-Afrikka on ylivoimainen ykkönen. Etelä-Afrikan tuotanto on ollut suurissa vaikeuksissa viime aikoina. Platinakaivosten työntekijät aloittivat tämän vuoden alussa laaja-mittaisen lakon, joka kesti peräti viisi kuukautta. Lakko oli koko Etelä-Afrikan historian pisin ja sen vaikutukset olivat suuret koko maan taloudelle. Tilanne Etelä-Afrikassa on todella haasteellinen: köyhiä kaivostyöntekijöitä lähetetään yhä vain syvemmälle maan uumeniin ja he joutuvat vaarantamaan henkensä vaatimattoman palkkansa eteen. Inhimmilliestä näkökulmasta lakkoilu on täysin ymmärrettävää. Ongelma vain on siinä, että platinan hinta on niin alhainen, että kaivosyhtiöillä ei yksinkertaisesti ole varaa palkkakustannusten nousuun, sillä koko toimiala ei ole pitkiin aikoihin tehnyt tuottoa sijoitetulle pääomalle. Kolmen suurimman platinan tuottajan - Anglo American Platinumin, Impala Platinumin ja Lonminin - esitysmateriaaleja sekä tilinpäätösaineistoa lukemalla huomaa, että viime vuosien platinan hinta saattaa riittää kattamaan kaivostoiminnan muuttuvat ja kiinteät kustannukset, mutta ylläpitoinvestointeihin, malmietsintään ja voitonjakoon ei nykyinen markkinahinta enää tahdo riittää. Platinan tuotanto länsimaissa on hyvin vähäistä, joten olemme platinan kohdalla erittäin riippuvaisia Etelä-Afrikasta ja Venäjästä (palladiumin kohdalla Venäjä-riippuvuus on vielä suurempaa).

Platinan hinta on pysytellyt 1 400 – 1 500 $/oz paikkeilla kuluvan vuoden aikana. Hinta kävi Etelä-Afrikan lakkojen takia yli 1 500 $/oz tasolla, jonka jälkeen hinta on palautunut jonkin verran alaspäin. Itse ainakin uskon, että platinan hinta on tällä hetkellä liian alhainen, sillä kaivostoiminta ei ole kannattavaa näillä hinnoilla. Oman käsitykseni mukaan Etelä-Afrikan tuottajien kokonaiskustannukset ovat keskimäärin noin 1 300 $/oz (lähteenä pääaisassa yhtiöiden sijoittajapresentaatiot). Tämä on siis keskiarvo, joten osa kaivoksista pyörii tällä hetkellä todennäköisesti tappiolla platinan hinnan ollessa 1 400 $/oz tuntumassa. Kaivosmetalleille ei ole mitenkään tavatonta, että markkinahinnat putoavat väliaikaisesti kaivosten kokonaistuotantokustannusten alapuolelle. Pitkässä juoksussa näillä hinnoitteluvirheillä on kuitenkin tapana korjaantua, eikä olisi ihme vaikka korjausliike ylöspäin tulisi olemaan dramaattinen.

Miten sijoittaa platinaan ja palladiumiin

Esitän tässä mielestäni kolme mielenkiintoisinta tapaa sijoittaa platinaan tai palladiumiin. Missään näistä kolmesta vaihtoehdosta ei sijoittajan tarvitse ottaa poliittista riskiä esimerkiksi Venäjään tai Etelä-Afrikkaan liittyen. Valinnanvara ei päätä huimaa, sillä näihin metalleihin erikoistuneita kaivoksia ja kaivoshankkeita on länsimaissa todella vähän.

1. Stillwater Mining Company (NYSE kaupankäyntitunnus: SWC)

Stillwater on ainoa USA:n maaperällä toimiva platinan ja palladiumin tuottaja. Yhtiö on tällä hetkellä suurin platinaryhmän metallien tuottaja Etelä-Afrikan ulkopuolella. Verrokkiryhmä on kuitenkin hyvin pieni, sillä siihen kuuluu käytännössä vain North American Palladium Ltd. (kaupankäyntitunnus: PAL), jolla on tuotantoa Pohjois-Amerikassa. Mielestäni Stillwater on näistä kahdesta yhtiöstä mielenkiintoisempi mm. sen takia, Stillwater on nettovelaton yhtiö kun taas North American Palladium on huomattavan velkaantunut. Kaivosyhtiöihin sijoittaessani suosin ennen kaikkea maltillisesti velkaantuneita yhtiöitä, sillä mielestäni agressiivinen velanotto ei sovi näin volatiilille toimialalle. Tässä vielä linkki Stillwaterin sijoittajapresentaatioon.

2. Wellgreen Platinum Ltd (TSX-V kaupankäyntitunnus: WG)

Wellgreenillä ei ole vielä olemassaolevaa tuotantoa, mutta sillä on mielestäni todella mielenkiintoinen hankeaihio Pohjois-Kanadassa, joka voi toteutuessaan muuttua todella tuottoisaksi kaivokseksi. Luonnollisesti kuitenkin korkeariskinen sijoitus vielä tässä vaiheessa. Wellgreenin Yukon-projektiin voit tutustua paremmin tästä erittäin hyvästä presentaatiosta, joka on julkaistu syyskuussa 2014. Lisäksi tämä Wellgreenin toimitusjohtajan haastattelu kannattaa myös katsoa.

Yukon-hankeesta ei ole vielä valmistunut lopullista Pre feasibility-tutkimusta, mutta indikatiivisten tutkimusten mukaan varannot ovat merkittäviä paitsi platinan, niin myös kuparin ja nikkelin osalta. Mikäli tämänhetkiset varantoarviot pitävät lähellekkään paikkaansa, on Wellgreen nykyisellä markkina-arvolla suorastaan poskettoman halpa (kts. yhtiön presentaatio). Investointi on helposti toteutettavissa siinäkin mielessä, että tarvittava infrastruktuuri (tiet, satama, energiansaanti) on jo olemassa. Yhtiön johto vaikuttaa pätevältä ja mikä tärkeintä, avainhenkilöt ovat sijoittaneet omaa rahaa Wellgreenin osakkeisiin.

3. Sprott Physical Platinum & Palladium Trust (NYSE kaupankäyntitunnus: SPPP)

Platinaan ja palladiumiin sijoittavista etf-tuotteista ei markkinoilla ole ainakaan ylitarjontaa. Mielestäni paras vaihtoehto niille, jotka eivät halua ottaa yhtiökohtaista riskiä platina- ja palladiumsijoituksissaan on Sprott Asset Managementin pörssinoteerattu rahasto SPPP. Rahasto on aktiivinen siinä mielessä, että rahastonhoitaja päättää allokaatioista platinan ja palladiumin välillä. Rahasto on ns. Closed end-rahasto, eli sen hinta pörssissä saattaa olla korkeampi tai matalampi kuin rahaston NAV, eli rahaston omaisuuden “todellinen” arvo. Rahaston kulut ovat yhteensä noin 0,85% vuodessa (+ pörssin kaupankäyntikulut). Tämä on ainakin oman käsitykseni mukaan alhaisin kulurakenne markkinoilla olevista platina- ja palladium-rahastotuotteista. SPPP on paljon läpinäkyvämpi kuin monet fyysisiin arvometalleihin sidotut etf-rahastot. Tämä siitä syystä, että SPPP:llä ei ole ns. etuoikeutettuja omistajia (“authorized participants”), rahastolla säilyy koko ajan juridinen omistus platina- ja palladium varastoihin, varastot tarkastetaan säännöllisesti tilintarkastajan toimesta ja sijoittajilla on halutessaan mahdollisuus lunastaa itselleen rahaston platina- ja palladiumharkot.

 

***********************************************************

Kuvan lähde: gold-silverinvest.com

Seuraa Twitterissä: @TimoTikkala

Kirjoittaja ei kirjoitushetkellä omista yhdenkään kirjoituksessa mainitun yhtiön osakkeita

Lukijoilta saatu palaute on vaikuttanut myös tämän kirjoituksen tekoon. Haluaisitko minun kirjoittavan jostain tietystä raaka-aineesta tai sijoittamiseen liittyvästä aiheesta? Lähetä s-postia osoitteeseen: tikkala.timo85(at)gmail.com

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Miksi pörssi tekee ennätyksiä, vaikka taloudessa menee huonosti?

La, 06/09/2014 - 03:13

Miksi osakekurssit ovat ennätyksellisen korkealla, vaikka talouslukuja on Euroopassa taas kerran jouduttu korjaamaan alaspäin? Miten voi olla, että osakkeista halutaan maksaa ennätyksellisen paljon, vaikka Euroopan taloudessa asiat ovat ennätyksellisen huonosti? Jopa niin huonosti, että se yllätti Euroopan keskuspankinkin.

EKP ei laske korkoja enää

Euroopan keskuspankin alkuvuoden arviot inflaation laskun taittumisesta meni täysin pieleen. Niinpä EKP päätti kuluvalla viikolla laskea viitekoron 0,05 prosenttiin ja talletuskorkonsa -0,2 prosenttiin. Toimenpiteellä pyritään laskemaan euron arvoa, jotta vientiyritykset saisivat vetoapua, sekä kannustamaan yrityksiä ja kotitalouksia kuluttamaan enemmän. Keskuspankin pääjohtajan Mario Draghin mukaan koronalennukset on nyt tehty, eikä korkoja lasketa enempää.

Tämän viesti katsottiin markkinoilla tarkoittavan, että seuraavaksi käyttöön tulee vakuudellisten lainojen (Asset Backed Securities, ABS) osto markkinoilta, jota varsinkin saksalaiset ovat kritisoineet keinoksi tukea pankkeja ja yhteiskunnallistaa tappiot.

Keskuspankki kaleerin peräsimenä

Tavallisesti keskuspankki tasoittaa talouden tilaa ostamalla tai myymällä lyhytaikaisia valtionlainoja (osto alentaa korkotasoa ja kiihdyttää talouskasvua, myynti nostaa korkoja ja hidastaa kasvua). Kun korkotaso lähentelee nollaa, talouden elvyttäminen ei enää onnistuu lyhyitä korkoja laskemalla (ollaan jo nollassa). Silloin keskuspankki voi ryhtyä ostamaan pitkäaikaisempia vakuudellisia lainoja suoraan kaupallisilta pankeilta ja vakuutusyhtiöiltä. Kun pidempien lainojen kysyntä nousee, pitkät korot puolestaan laskevat. Tämä tukee yritysten pitkäaikaisempia investointeja ja kotitalouksien kulutusta, esimerkiksi uusien autojen ja asuntojen osalta.

Euroopan valtioiden jo ollessa ylivelkaantuneita, elvytystä haetaan siis yrityksiä ja kotitalouksia velkaannuttamalla. Kun päättäjät ovat töpeksineet, kansan syvät rivit valjastetaan talouskaleerin soutajiksi, pankkien lyödessä tahtia.

Taistelussa on riskinsä

Taistelu deflaatiota vastaan saattaa onnistua, kunhan talous oikeastikin käynnistyy toimenpiteiden seurauksesta, ennen kuin velkarahoituksen vaikutus tyrehtyy hyperinflaatioon. Jossain vaiheessa raha menettää arvonsa, jos sitä on loputtomasti tarjolla (kiinteäkorkoinen laina olisi käytännössä takaisinmaksuautomaatti mikäli näin kävisi).

Keskuspankkien keskuspankki, Bank of International Settlements (BIS), on kehottanut keskuspankkeja lopettamaan löysän rahan politiikkaansa. ”Riskiä siitä, että normalisoidaan liian myöhään ja liian hitaasti, ei pitäisi aliarvioida”. Toistaiseksi sanoma on mennyt kuuroille korville, vaikka BIS varoitteli edellisen akuutin finanssikriisin riskeistä jo vuonna 2003.

Markkinat oireilevat

Mutta jo nyt on ongelmia havaittavissa. Rahoitusmarkkinoilla riskit mielletään erittäin alhaisiksi. Tämä näkyy johdannaisten hinnoittelussa ilmenevistä alhaisista implied volatility-luvuista. Tilastollinen riski on matala, vaikka todellinen riski on jotain aivan muuta.

Riskit hinnoitellaan lisäksi pieleen. Korkotasojen lähennellessä nollaa, pitkien ja lyhyiden korkojen ero puristuu olemattomaksi. Pitkän lainan kustannus/ tuotto ei heijasta siinä olevaa korkeampaa riskiä.

Osakekurssien ennätyslukemat reaalikasvun pysähtyessä ovat lähinnä merkki siitä, että nyt maksetaan huomisen osakekursseja jo tänään. Osakkeen voi mieltää ikuiseksi lainaksi. Se maksaa korkoa osinkojen muodossa ja nämä voivat vaihdella, mutta keskimäärin vuotuinen “korko” on ollut noin 7 prosentin luokkaa. Kun osakkeiden hinnat nousevat, varsinkin reaalikasvun polkiessa paikallaan, osakesijoituksen tuotto-odotus (“korko”) alenee. Näin ollen myös osakesijoittamiseen liittyvä riski hinnoitellaan nyt markkinoilla totuttua alhaisemmaksi, vaikka reaaliriskit pikemminkin ovat kasvaneet.

Miksi sitten osakekurssit ovat niin korkealla?

Syy osakehintojen viime aikaiseen nousuun on se, että keskuspankkien elvytystoimenpiteet ovat johtaneet liikalikviditeettiin. Liian iso määrä rahaa etsii samanaikaisesti sijoituskohteita, tuoton toivossa. Kun korkomarkkinoilta sitä ei enää saa, eivätkä yritykset tai kotitaloudet velkaannu toivottuun tahtiin, raha hakeutuu osakemarkkinoille. Kun osakkeiden kysyntä tämän takia kasvaa, osakekurssit nousevat. Kurssinousu ei kuitenkaan enää pitkään aikaan ole ollut sidoksissa reaalitalouteen.

Mitä tehdä?

Pitkäaikaisia sijoituksia ei kannata mennä myymään, mutta muuten kannattaa pitää jäitä hatussa ja pohtia patjan kasvattamista käteisellä. Inflaatiokaan ei pahemmin patjasäästöjä nyt syö. Lisäksi jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi alkaa harkitsemaan kiinteitä korkoja lainoillesi, kunhan EKPn pitkien korkojen alentamiseen tähtäävät toimenpiteet ensin purevat.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club. Kuvaajan lähde: Jeremie Siegelin kirjasta “Stocks for the Long Run”.

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Uusi potentiaalinen ostokohde – Bufab Holding AB

Pe, 05/09/2014 - 16:01

Tukholman pörssiin listautui kuluvan vuoden alkupuolella Bufab Holding AB, josta en ole nähnyt suomalaisessa talousmediassa toistaiseksi mainintaakaan. Kyseessä on kuitenkin kannattavasti kasvava, vuosikymmeniä liiketoimintaa harjoittanut laatuyhtiö, joten suomalaiset ovat tämän suhteen yhä Ruususen unessa. Siksi esittelen tässä merkinnässä Bufabin pintapuolisesti, päädyttyäni nostamaan yhtiön potentiaalisten ostokohteideni seurantalistalle.

Bufab perustettiin vuonna 1977 Smålandissa Hans Björstrandin toimesta. Yhtiön liiketoimintana on ollut alusta asti tuottaa ruotsalaiselle teollisuudelle pieniä komponentteja, kuten pultteja. Sittemmin yhtiö on laajentunut maantieteellisesti ja alkanut tarjota osien ohella myös kokonaisvaltaisempia palveluita teollisuudelle. Liikeidea ei kuulosta kovin mediaseksikkäältä, mutta tylsä on kuitenkin usein tuottavaa sijoittajan kannalta, kun osake ei ole kaikissa otsikoissa hehkutettu.

Koko historiansa ajan Bufabin kehitystä on leimannut yrittäjämäinen ote liiketoimintaan ja kustannustehokkuudesta huolehtiminen. Kaikkiaan yhtiö on osoittanut vuosikymmenten aikana voimakasta kasvua, säilyttäen kuitenkin keskimäärin erittäin hyvän kannattavuuden. 2010-luvulla Bufab on kansainvälistänyt myyntiään määrätietoisesti, ja yhtiö on tänään alallaan Euroopan johtava toimija.

Listauduttuaan viime talvena Bufabilla on 38 110 533 osaketta, joista yhtiön kymmenen suurinta osakkeenomistajaa omistavat yhteensä 56,2 prosenttia. Alleviivaamisen arvoista on yhtiön johdon sitoutuminen, sillä seitsemän jäsenen hallituksesta viidellä on henkilökohtainen osakeomistus yhtiössä. Näistä viidestä jäsenestä jopa neljällä Bufabin osakeomistus on rahamääräisesti tuntuvaa kokoluokkaa, eli omistus henkilöä kohden on kuusinumeroinen määrä osakkeita (euroissa suurimmat hallitusjäsenten omistukset useita miljoonia).

Kaikkiaan Bufabilla oli kesäkuun 2014 loppuun mennessä 1 686 eri osakkeenomistajaa. Euromääräisesti yhtiön osakekannan nykyinen markkina-arvo on hieman yli 220 miljoonaa euroa, joten yhtiö sijoittuu keskisuurten yhtiöiden kategoriaan (mid cap).

Nettovelkaa Bufabilla oli kesäkuun 2014 lopussa 611 miljoonaa kruunua, eli hieman yli 65 miljoonaa euroa. Yhtiön omavaraisuusaste oli kesäkuun 2014 lopussa hyvänä pidettävä 50 prosenttia, ja nettovelan suhde käyttökatteeseen vakaalla tasolla 2,5.

Taloudellisten tunnuslukujen kehityksen osalta mainittakoon, että Bufabin myynti on kasvanut viimeisten 10 vuoden aikana keskimäärin 7 prosenttia vuodessa. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että yhtiön liikevaihto on kaksinkertaistunut vuosikymmenen aikana. Bufabin viimeisten kymmenen vuoden kasvusta orgaanista on ollut keskimäärin 4 prosenttiyksikköä, joten yritysostot ovat muodostaneet vuosikasvusta keskimäärin 3 prosenttiyksikköä.

Kun Bufabin kannattavuutta tarkastelee viimeisten kymmenen vuoden ajanjaksolla, asettuu yhtiön operatiivinen liikevoittomarginaali keskimäärin hyvälle 11 prosentin tasolle. Tämä laskelma on tehty oikaisemalla luvuista pois kertaluonteiset erät.

Kokonaisuutena Bufabin kasvu on ylittänyt kansantalouden kasvun selvällä marginaalilla, minkä lisäksi myös liiketoiminnan kannattavuus on osoittautunut vakaaksi. Yhtiön tuotteilla näyttää siten olevan selvää arvoa asiakkaille, ja toisaalta pitkä yhtäjaksoinen menestys viestii positiivista myös yhtiön kulttuurista ja johtamisesta.

Vuosi 2014 on alkanut Bufabin osalta varsin mallikelpoisesti. Tilikauden ensimmäisen kuuden kuukauden aikana (H1/2014), toisin sanoen tammi-kesäkuussa 2014, yhtiön myynti kasvoi 8,4 prosenttia edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta. Yhtiön mukaan syy kasvulle löytyy markkinaosuuksien voittamisesta ja vahvasta kysynnästä ydintuotteissa.

Myynnin bruttomarginaali kohosi vuoden alkupuoliskolla edellisvuoden vastaavan ajankohdan 29,5 prosentista 30,0 prosenttiin. Tämä johti kertaluonteisilla erillä oikaistun liikevoiton erinomaiseen 13,6 prosentin kasvuun. Tammi-kesäkuussa 2014 myös Bufabin tilauskanta kasvoi 7,4 prosenttia vuodentakaisesta, mikä on markkinaolosuhteet ja ympäröivän taloustilanteen huomioiden hyvä saavutus.

Bufabin hallitus on asettanut yhtiölle julkisesti taloudelliset tavoitteet. Näiden mukaan yhtiön keskimääräinen orgaaninen myyntikasvu ilman yritysostoja tulee olla 3 prosenttiyksikköä toimialan keskiarvoa vauhdikkaampaa, eli yhtiön tavoitteena on voittaa edelleen markkinaosuuksia selvästi. Tämän kasvutavoitteen lisäksi Bufab on asemoitunut kiihdyttämään kasvuaan myös yritysostoin.

Kannattavuuden osalta yhtiö pyrkii nostamaan operatiivisen voittomarginaalinsa 12 prosenttiin, joka on taloudellisten tavoitteiden mukaan keskiarvo liiketoimintasyklin yli. Nykyhetkellä Bufabin suhteellinen kannattavuus liikkuu 10–11 prosentin välimaastossa, joten tavoite sisältää kasvupotentiaalia. Yhtiön hallitus on linjannut myös käyttöpääomaa ja vakavaraisuutta koskevat reunaehdot, jotka pyrkivät varmistamaan yhtiön itsenäisen liikkumavaran kaikissa markkinaolosuhteissa.

Edellä esitettyjen yhteenvetolukujen osalta on selvää, että Bufab on yhtiökohtaiselta laadultaan hyvä, ja että se tuottaa yritystoimintaan sijoitetuille varoille lisäarvoa. Sijoittajan kannalta seuraava kysymys on, miten yhtiö hinnoitellaan tänään markkinoilla, eli millaiseksi muodostuu uuden sijoittajan tuotto, kun huomioon otetaan Bufabin osakkeen nykyiset arvostuskertoimet.

Bufab teki osakekohtaista tulosta viime vuonna 3,43 kruunua. Tänään yhtiön osake maksaa Tukholman pörssissä 53,50 kruunua kappaleelta. Suhteuttamalla nämä keskenään, saadaan Bufabin tuloskertoimeksi eli P/E-luvuksi 15,6. Se tuntuu kohtuulliselta arvostustasolta yhtiölle, jolla on osoittaa toimiva liiketoimintakonsepti ja vahvat kasvuluvut kannattavuudesta tinkimättä.

Turvamarginaalia sisältävä, vaihtoehtoinen tuloskertoimen laskutapa ottaa huomioon korolliset nettovelat, ja tällöin tuloskerroin kohoaa tasolle 20, mikä sekään ei kuulosta mahdottoman korkealta arvostuskertoimelta.

Lähiaikoina Bufab investoi viestintänsä mukaan myyntiorganisaation vahvistamiseen ja kansainväliseen kasvuun. Yhtiö arvioi puolivuotistuloksensa yhteydessä, että kasvu tulee olemaan jatkossa muilla markkinoilla Ruotsia voimakkaampaa. Osin syynä on myös se, että yhtiön ruotsalaiset asiakkaat ovat uudelleensijoittamassa toimintojaan maailmalle. Kokonaisuutena Bufabin myynti jakautuu tällä hetkellä karkeasti 50/50 Ruotsin ja muun maailman kesken.

Viimeisen täyden tilikauden 2013 osalta Bufab kerrytti myyntiä hieman yli 2 miljardia kruunua, eli suuruusluokaltaan noin 220 miljoonaa euroa. Operatiivista voittoa Bufab teki viime vuonna hieman yli 200 miljoonaa kruunua, eli jonkin verran yli 20 miljoonaa euroa. Kyseessä on selvän kasvupotentiaalin omaava, jo nykyhetkellä kannattava yhtiö.

Bufabin kasvupotentiaalin ollessa maailmalla tulee huomioida, että yhtiön suhteellinen kannattavuus voi kohota myyntimäärien kasvaessa Ruotsin ulkopuolella. Se olisikin sijoittajan näkökulmasta ideaalitilanne, jos sekä myynti että voiton suhteellinen osuus myynnistä kohenisivat trendinomaisesti.

Suhteellisen kannattavuuden kasvupotentiaalia kuvastaa, että Bufabin liiketoiminnot tekevät tällä hetkellä (Q2/2014) Ruotsissa 17,5 prosentin voittomarginaalia, siinä missä kansainväliset toiminnot jättävät viivan alle myynnistä vain 7,3 prosenttia – mikä sekin on hyvin kannattavaa liiketoimintaa.

Tämän merkinnän ajoituksen osalta on huomattava, että Bufabin osake on laskenut viimeisten kahden kuukauden aikana yli 15 prosenttia, kuten seuraavasta kuvaajasta ilmenee.

Bufabin osakekurssin kehitys listautumisesta talvella 2014 nykyhetkeen (lähde: Bufab)

Edeltävän kurssigrafiikan olen ottanut tänään, joten osakkeen nykyhinta on nyt lähempänä yhtiön koko pörssihistorian alalaitaa kuin ylälaitaa. Pörssihistorian aikana Bufabin osakkeella on käyty kauppaa hintahaarukassa 48,10–68,50 kruunua osakkeelta. Tänään hinta on 53,50 kruunua.

Bufabin lyhyestä pörssihistoriasta johtuen on vielä vaikea arvioida yhtiön houkuttelevuutta sijoituskohteena osinkovirran pohjalta. Suuntaviivoja antaa kuitenkin yhtiön julkinen osinkopolitiikka, jonka mukaan vuotuisesta nettotuloksesta on tavoitteena maksaa pitkällä aikavälillä 50 prosenttia ulos osinkoina. Tavoitteessa huomioidaan kuitenkin yhtiön lyhyen aikavälin yleiset rahoitustarpeet maksuvalmiuden ja yritysostojen näkökulmasta.

Analyytikoiden konsensus odottaa Bufabilta tänä vuonna noin 3,60 kruunun osakekohtaista tulosta. Siitä puolet muodostaisi osaketta kohden maksettavaksi osingoksi 1,80 kruunua, mikä tuottaisi osakkeen nykyhinnalle 3,4 prosentin efektiivisen osinkotuoton. Se kuulostaa mukavalta pohjatuotolta, jos yhtiö onnistuu kasvutavoitteessaan jatkossa, hilaten osaketta kohden maksamaansa osinkoa tulevina vuosina asteittain ylöspäin (mikä kohottaisi sijoittajan omaan hankintahintaan maksettavaa osinkotuottoprosenttia pitkällä aikavälillä).

Suomi-sijoittajalle Bufabin houkuttelevuutta lisää asteen verran, että EUR/SEK -vaihtokurssi on muuttunut viimeisten 12 kuukauden aikana tasolta 8,7 tasolle 9,2.

Jos sijoittajalla riittää uskoa Bufabin pitkän aikavälin kasvunäkymään, nyt saattaisi olla erinomainen tilaisuus hypätä osakkeen kyytiin kohtuullisella arvostustasolla. Koska tämä merkintä on yleisen tason katsaus yritykseen – ei sijoitusanalyysi tai -suositus – kannattaa yhtiöstä kiinnostuneiden ehdottomasti tutustua Bufabin kotisivuihin.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista Bufabin osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju)

Photo credit: Charlón / Foter / Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 2.0 Generic (CC BY-NC-ND 2.0).

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Erikoinen osakejärjestely

To, 04/09/2014 - 00:14

Olemme vastikään saaneet todistaa erikoisen kolmiodraaman, jonka päätekijöihin kuuluvat pörssiyhtiöt Elisa ja Ilkka-Yhtymä sekä vaasalainen viestintäteknologian harjoittaja Anvia, joka aikaisemmin tunnettiin nimellä Vaasan Läänin Puhelin. Vaikka Anvia ei ole pörssissä, se voisi anteliaan osinkopolitiikkansa ansiosta olla eturivin pörssiyhtiö. Monipuolista liiketoimintaa harjoittava konserni ei ole myöskään mikään pikkutekijä, sillä se on maan neljänneksi suurin tietoliikenneoperaattori. Vaikka kyseessä oli selkeä osakekauppa, siihen liittyviä kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

Pitkään Ilkka-Yhtymä on 5,1 prosentin omistuksellaan ollut Anvian suurin osakkeenomistaja. Yhtiö ilmoitti 28.8.2014 päivätyllä pörssitiedotteella, että se on myynyt kaikki osakkeensa Elisalle 2.000 euron kappalehinnalla. Samalla myös viisi muuta suuromistajaa, Etelä-Pohjanmaan Osuuspankki, Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa, Itikka Osuuskunta, Atria ja Katternö Group, luopuivat osakkeistaan, joten Elisan omistusosuus on nyt 16 prosenttia Anvian ulkona olevista osakkeista. On selvää, että tämän osakekaupan jälkeen Elisa pystyy pitkälti vaikuttamaan Anvian tulevaisuuteen.

Osakekaupan myötä Elisa ilmoittaa tukevansa Anvian panostuksia kiinteän verkon toimivuuteen ja kehittämiseen Vaasan, Kokkolan ja Seinäjoen alueella. Samalla sen paikallinen läsnäolo Pohjanmaalla vahvistuu. Kauppa sinänsä ei ole suuri yllätys, sillä Elisa on vuosikausia ostanut puhelinalan yrityksiä. Siispä aivan tavallinen rutiiniluontoinen osakekauppa? Ei aivan, sillä kauppaan liittyy erikoisia piirteitä.

Myyjien kannalta kaikki näyttää olevan kunnossa. Ilkka-Yhtymä saa kaupassa 9,5 miljoonaa euroa ja kirjaa myynnistä noin kahden miljoonan euron myyntivoiton. Ilkan omistajille tämä on hyvä uutinen. Mediamurroksen ja Alma Median suuresta omistusosuudesta tehtyjen alaskirjausten vuoksi Ilkan tilanne on ollut tukala.

Ilkan kakkossarjan osakkeen hinta on pudonnut nimellisestikin alimmalle tasolleen peräti 15 vuoteen. Ilkan osakekurssilla on taipumus heijastaa melko orjallisesti osingon suuruutta, eivätkä sijoittajat olleet alkuunkaan ihastuneita viime kevään roimasti alentuneesta osingosta. Vaikka kuluvan vuoden tulos edelleen heikkenee viime vuoteen verrattuna, Anvian osakkeiden myynti näyttää omalta osaltaan turvaavan jonkinmoista osingonjakoa myös ensi keväänä.

Ostajan Elisan ajatuksista kauppa synnyttää sen sijaan kysymyksiä, vaikka kaikki olisikin tehty muodollisesti oikein. Kauppa on Elisan kannalta merkittävä, mutta silti siitä ei ole annettu pörssitiedotetta. Sen sijaan kaupasta laadittiin ”alueellinen lehdistötiedote”, minkä seurauksena hyvin harva markkinoilla toimiva sijoittaja tuli edes tietoiseksi kaupasta. Kyse on siis melkoisesta rimanalituksesta pörssiyhtiössä.

Alueellisessa lehdistötiedotteessaan Elisa ilmoittaa tarjoavansa syyskuussa Anvian muille omistajille ”rajatun myyntimahdollisuuden” samaan 2.000 euron hintaan Etelä-Pohjanmaan Osuuspankin konttoreissa. Kyseessä ei siis ole julkinen ostotarjous. Elisa ei myöskään kerro, kuinka monta omistajaa tai osaketta tarjous koskee. Ostaako Elisa 10, 100 tai 1.000 osaketta?

Varsin omaperäinen on myös järjestelyä hoitavan pankin valinta. Etelä-Pohjanmaan Osuuspankin pääkonttori on Seinäjoella ja sen konttorit lähiympäristössä. Pankilla ei ole mitään toimintaa Vaasassa tai Vaasanseudulla! Tietenkään pankki ei puhu yhtään mitään koko järjestelystä kotisivuillaan. Tuntuu kovasti siltä, ettei toivota myyntiryntäystä. Onkohan Anvian onnelliset myyjät valittu jo etukäteen?

Hinta vaikuttaa kohtuulliselta. Privanetin listoilla Anvian osakkeesta on maksettu 1.550 euroa noin viikko sitten. Tästä huolimatta Anvian hallitus suhtautuu kielteisesti Elisan ”julkiseen ostotarjoukseen” (termi käytetään Anvian lehdistötiedotteen otsikossa). Anvian hallituksen laskelmien mukaan ”tarjous on merkittävästi alempi kuin 2009 jälkeen toteutuneiden isompien osakekauppojen osakekohtainen hinta ja parin viimeisen vuoden aikana toimialalla toteutuneiden yrityskauppojen arvo suhteutettuna Anvian liiketoiminnan nykyarvoon, tulevaisuudennäkymiin ja yhtiön vakavaraisuuteen”. Hallitus pitää Elisan tarjousta liian alhaisena eikä voi suositella ostotarjouksen hyväksymistä.

Edellisestä on jo arvattavissa, ettei Anvian hallitus suhtaudu lämmöllä uuteen suuromistajaansa. Hallituksen puheenjohtaja Bengt Beijar sanoo olevansa hyvin pettynyt siihen, että eteläpohjalaisyhtiöt luopuivat Anvian omistuksesta. Vihamielisyyteen viittaa sekin, että Anvian osakkeiden myynti Elisalle tuli täytenä yllätyksenä yhtiön hallitukselle ja toimivalle johdolle.

Yksi myyjistä, Etelä-Pohjanmaan Osuuspankin toimitusjohtaja ilmoitti Yle Pohjanmaalle, ettei Anvian itsenäisyys ole enää itseisarvo. Yle Pohjanmaan mukaan Anvian hallitus on sen sijaan valmis taistelemaan itsenäisyydestään. Yhtiö harkinnee Anvian oman osakkeiden ostotarjouksen korottamista 2.000 euroon osakkeelta eli samaan mitä Elisa on valmis maksamaan. Mahdollinen valtataistelu merkinnee, ettei draaman viimeistä näytöstä ole vielä nähty.

Omistamme Elisan ja Ilkka-Yhtymän osakkeita.

Kim Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Meet Fabian, the founder of Shareville

Ke, 03/09/2014 - 09:53

Shareville is a social network for investings and savings, founded by Fabian Grapengiesser. Since last summer, Shareville is also a part of Nordnet.

Shareville offers a new dimension of investing, for those who want to have a look straight into the portfolios of the really successful savers. We’re currently in a beta-phase, but the plan is to make it public very soon.

Hear Fabian describe the idea behind Shareville and how it became reality.

/Klas, CTO (Chief Technology Officer)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Fortumin Venäjä-riskiä pelätään, Nokian Renkaita tankataan ostomaniassa kaksin käsin

Ti, 02/09/2014 - 12:25

Nettipankki Nordnetin kautta osakekauppaa käyvät suomalaiset piensijoittajat ovat jatkaneet pakoteretoriikasta huolimatta Venäjä-sidonnaisen Nokian Renkaiden tankkaamista kaksin käsin kuin huomista ei olisikaan. Sen sijaan Fortumin kohdalla piensijoittajat ovat tulleet siihen tulokseen, että investoinnit Venäjän energiasektorille hakevat riskiprofiilissa vertaistaan. Tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti suomalaisten piensijoittajien yhteenlaskettuja omistusmuutoksia Helsingin pörssin Venäjä-sidonnaisissa yhtiöissä ajalta ennen Krimin haltuunottoa aina nykyhetkeen asti.

Helsingin pörssin Venäjä-sidonnaisista yhtiöistä vain Nokian Renkaat ja Tikkurila ovat kasvattaneet suosiotaan piensijoittajien keskuudessa viimeisen puolen vuoden aikana. Tikkurilan kohdalla suosion kasvu on marginaalista, mutta Nokian Renkaiden kohdalla voidaan puhua epäilemättä valtavasta buumista.

Venäjällä merkittävää liiketoimintaa harjoittavista muista Suomi-yhtiöistä YIT:n, Stockmannin ja Oriola-KD:n omistajamäärät ovat laskeneet viime kuukausina, mutta muutokset ovat pieniä.

Sen sijaan Fortum on menettänyt 4 120 osakkeenomistajaa helmikuun lopun jälkeen, mitä voidaan pitää todella merkittävänä havaintona. Energiayhtiön lähtökohtainen status kansanosakkeena ja erittäin laaja kansallinen omistajapohja merkitsevät kuitenkin sitä, että myyntiaallosta huolimatta Fortum on edelleen toiseksi omistetuin kotimainen pörssiosake suomalaisten piensijoittajien keskuudessa.

Helsingin pörssin Venäjä-yhtiöiden omistustilanne per 31.8.2014* (suluissa yhtiön sijoitus per 22.2.2014)

Fortum: omistetuimpien listauksen sijaluku 2 (sija 2)
Nokian Renkaat: omistetuimpien listauksen sijaluku 8 (sija 19)
YIT: omistetuimpien listauksen sijaluku 10 (sija 7)
Stockmann: omistetuimpien listauksen sijaluku 23 (sija 22)
Tikkurila: omistetuimpien listauksen sijaluku 37 (sija 38)
Oriola-KD: omistetuimpien listauksen sijaluku 40 (sija 39)

* kriteerinä lukumäärä eri salkuista, joissa vähintään yksi kohdeyhtiön osake

Nokian Renkaat kiilaa suomalaisten piensijoittajien TOP 5 osakeomistuksiin

Liikevaihdostaan kolmanneksen Venäjältä kerryttävä Nokian Renkaat on kohonnut reilun puolen vuoden aikana raketin tavoin suomalaisten piensijoittajien omistetuimpien Suomi-osakkeiden listauksessa. Kuluvan vuoden helmikuun loppupuolella yhtiön sijaluku oli 19, heinäkuun alussa 13 ja elokuun puolivälissä 11. Tänään sen sijaluku on 8. Muutos hakee suuruudessaan ja nopeudessaan vertaistaan.

Ennen Venäjän interventiota Krimille Nokian Renkaiden osaketta löytyi vähintään yksi kappale 5 435 suomalaisen piensijoittajan salkusta Nordnetin asiakkaiden keskuudessa. Tänään vastaava lukema on jopa 106,4 prosenttia korkeampi, huimat 11 218 salkkua.

Eri salkkujen lukumäärällä mitattuna omistetuimpien osakkeiden listauksessa tänään sijalla 5 olevalla UPM-Kymmenellä on enää muutaman sadan salkun etumatka maailman kannattavimpaan rengasvalmistajaan.

Jos viime viikkojen ostomania jatkuu, valtaa Nokian Renkaat paikan suomalaisten piensijoittajien omistetuimpien osakkeiden viiden kärjessä jo ensi viikolla. Esimerkiksi itärajan tuntumassa sijaitsevassa Lappeenrannassa Nokian Renkaat nousi jo viime viikolla viidenneksi omistetuimmaksi osakkeeksi.

Suhteellinen muutos osakelajia omistavien eri salkkujen lukumäärässä per yhtiö*

Fortum: -18,3 %
Nokian Renkaat: +106,4 %
YIT: -2,4 %
Stockmann: -7,8 %
Tikkurila: +5,6 %
Oriola-KD: -6,5 %

* vertailukausi 22.2.2014–31.8.2014

Absoluuttinen muutos osakelajia omistavien eri salkkujen lukumäärässä per yhtiö*

Fortum: -4120 salkkua
Nokian Renkaat: +5783 salkkua
YIT: -265 salkkua
Stockmann: -383 salkkua
Tikkurila: +166 salkkua
Oriola-KD: -190 salkkua

* vertailukausi 22.2.2014–31.8.2014

Kaikkiaan suomalaiset piensijoittajat ovat viimeisen puolen vuoden aikana ostaneet nuppiluvulla mitattuna Nokian Renkaiden osakkeita selvästi ahkerammin kuin muita Venäjä-yhtiöitä on myyty samalla ajanjaksolla yhteensä. Fortum pois lukien Venäjä-sidonnaisten yhtiöiden, YIT:n, Stockmannin, Tikkurilan ja Oriola-KD:n omistusmuutokset mahtuvat kuitenkin varsin pieneen marginaaliin, jota on vaikea sovittaa yhteen Venäjä-teeman kanssa.

Venäjä-sidonnaisten Suomi-yhtiöiden ostoissa ja myynneissä selvä logiikka

Fortumin osakeomistuksesta on luopunut viimeisen puolen vuoden aikana kokonaan jopa 4 120 suomalaista piensijoittajaa, mikä on merkittävä muutos. Vuoden 2014 alusta Fortum on tuottanut osinkoineen 22 prosenttia, vaikka yhtiö on investoinut miljardikaupalla Venäjän poliittisesti herkälle energiasektorille, jossa toimii myös valtiollisia tahoja. Fortum myös viestitti itse kesällä luopuvansa lyhyen tähtäimen euromääräisestä kannattavuustavoitteestaan Venäjän-liiketoiminnoissaan.

Piensijoittajien johtopäätös Fortum-omistuksen keventämiseen on hyvin looginen. Osake on tuottanut erittäin hyvin, vaikka järki sanoo, että yhtiön investointien riskiprofiili on Venäjällä vallitsevan nykyilmapiirin johdosta kohonnut selvästi aiemmasta.

Sähkömarkkinoilla toimivien länsiyhtiöiden kannattavuus on Venäjällä pitkälti poliitikoista ja heidän ajamastaan sähköalan reformiohjelmasta kiinni. Erittäin pahan päivän sattuessa Fortum ehtii tehdä miljardi-investointinsa itään kaiken näyttäessä vielä kohtuulliselta, kunnes Venäjän valtio vihjaisee halustaan osakkuuteen näin hienossa energiayhtiössä maan poliitikkojen lyödessä taustalla kasan kapuloita rattaisiin.

Vastaavasti laajan kansanjoukon ostoryntäys Nokian Renkaiden kohdalla on päivänselvä tapaus. Kuluttajatuotteita valmistavan konsernin liiketoimintamalli on melko vähäisesti herkkä poliittisille intohimoille ja niissä tapahtuville muutoksille, minkä lisäksi yhtiön myyntiartikkelit ovat todellista kulutustavaraa, jota Venäjän kansa joka tapauksessa tarvitsee trendinomaisesti länsimaistuviin autoihinsa ennemmin tai myöhemmin.

Kun tämän lähtökohdan yhdistää Nokian Renkaiden osakkeen kyydissä alkuvuonna 2014 koettuun 31 prosentin kurssilaskuun ennen osinkoja, on johtopäätös osakeostoksille ryntäämisestä erittäin ymmärrettävä.

Tilastotiedot perustuvat nettipankki Nordnetin suomalaisten asiakkaiden kantaan. Nordnetin viimeisimmän osavuosikatsauksen (Q2/2014, tilanne per 30.6.2014) mukaan Nordnetillä on Suomessa 105 000 asiakasta.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Nokian Renkaiden, Tikkurilan ja Stockmannin osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: josef.stuefer / Foter / Creative Commons Attribution 2.0 Generic (CC BY 2.0)

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Sandvik piensijoittajien ostetuin ulkomainen osake elokuussa 2014

Ma, 01/09/2014 - 13:38

Nordnetin kautta osakekauppaa käyvät suomalaiset piensijoittajat ostivat päättyneen elokuun aikana ulkomailta eniten ruotsalaisen konepajayhtiö Sandvikin osakkeita. Ostetuimpien listan kymmenen kärjestä löytyy myös kaksi lentoyhtiötä ja verkkokauppajätti Amazon.com, joka sai loppukesän aikana näkyvyyttä paitsi odotuksia heikomman osavuosikatsauksensa, myös kiinalaisen verrokkiyhtiö Alibaban listautumishuhujen vyöryttyä markkinoille.

Elokuun ostetuin ulkomainen osake Sandvik oli jo heinäkuussa suomalaisten piensijoittajien kolmanneksi ostetuin ulkomainen osake. Elokuussa 2014 se nousi listan kärkeen selvällä erolla muihin ulkomaisiin yhtiöihin. Sandvik on saanut osakseen piensijoittajien huomiota muun muassa kevään aikana verrokkiyhtiö Metson ympärillä käydystä ostotarjousspekulaatiosta ja heinäkuussa 2014 markkinahuhuna liikkuneesta Outotecin ostotarjousspekulaatiosta johtuen.

Kaivosalan yhtiöiden keskinäisessä laadussa useimmat kotimaiset konepajat jäävät Sandvikin varjoon, kun tarkastellaan puhtaasti yhtiökohtaista laatua ja kannattavuutta. Tämä näkyy kuitenkin Sandvikin arvostuskertoimissa, jotka ovat useita suomalaisia verrokkiyhtiöitä korkeammat, joskin myös Sandvikin osake notkahti elokuun 2014 alkupuoliskolla.

Lentoyhtiö Boeing osake oli suomalaisten piensijoittajien keskuudessa ulkomaisten osakkeiden listauksen kahdeksanneksi ostetuin jo heinäkuun 2014 aikana. Kiinnostus yhtiötä kohtaan kasvoi osakekurssin laskettua heinäkuun jälkipuoliskolla useita prosentteja Ukrainan ilmatilaan erittäin valitettavalla tavalla ammutun matkustajakoneen johdosta.

Boeingin osake kohosi elokuun aikana neljä prosenttia, mutta se on edelleen miltei kolme prosenttia alle heinäkuun 2014 puolivälin kurssitason. Suomalaisten piensijoittajien viidenneksi ostetuin ulkomainen osake oli myös lentoyhtiö, Delta Air Lines, jonka osake kohosi elokuun pohjalukemista kuukauden loppuun mennessä yli 10 prosenttia.

Neljänneksi ostetuin osake, norjalainen Seadrill, on todellinen osinkokone, mikäli yhtiön kannattavuus pysyttelee nykyisen osingonmaksutason säilyttävällä tasolla. Tällä hetkellä Seadrill maksaa osakekurssilleen lähes 11 prosentin osinkotuottoa, mikä peittoaa efektiivisellä osinkotuotollaan käytännössä kaikki suuret suomalaiset pörssiyhtiöt.

Ostetuimpien ulkomaisten osakkeiden elokuun listan kahdeksanneksi nousseen Amazonin liikevaihto on kolminkertaistunut vuoden 2009 jälkeen. Kuluvan vuoden 2014 osalta on kuitenkin mainitsemisen arvoista, että yhtiön osake on laskenut pörssihistoriaansa nähden harvinaislaatuisesti kalenterivuoden aikana 15 prosenttia. Tilastojen valossa piensijoittajat näkevät tämän väliaikaisena notkona, josta matka jatkunee piakkoin ylöspäin.

Viime aikojen alakulosta huolimatta Amazonin osake on tuottanut viimeisten viiden vuoden aikana 162 prosenttia. On silti huomioitava, että sijoittajat ostavat verkkokauppajätin kohdalla toistaiseksi myynnin volyymikasvua ja tuloskasvun osalta lähinnä odotusarvoa, sillä tähän päivään mennessä Amazon ei ole ollut mikään varsinainen tuloskone.

Amazonin kannattavuus suhteessa nykyiseen osakekurssiin on perin vaatimaton, mikä konkretisoituu korkeassa tuloskertoimessa eli P/E-luvussa, joka lasketaan parhaillaan hieman kertaluonteisista eristä riippuen jopa yli sadassa. Toimialan korkeahkoista arvostuskertoimista huolimatta on hyvin todennäköistä, että syksyn aikana mitä todennäköisimmin listautuja kiinalainen verkkokauppajätti Alibaba saavuttaa suuren suosion suomalaisten piensijoittajien keskuudessa.

Yhteenvetotilasto Nordnetin kautta osakekauppaa käyvien suomalaisten piensijoittajien ulkomaisten osakkeiden netto-ostoista* elokuussa 2014.

Sandvik: netto-ostot 535 000 euroa
Boeing: netto-ostot 431 000 euroa
Prosafe: netto-ostot 368 000 euroa
Seadrill: netto-ostot 335 000 euroa
Delta Air Lines: netto-ostot 319 000 euroa
Cameco: netto-ostot 213 000 euroa
Pengrowth: netto-ostot 200 000 euroa
Amazon.com: netto-ostot 194 000 euroa
DNO: netto-ostot 190 000 euroa
Gilead Sciences: netto-ostot 176 000 euroa

* netto-ostoilla tarkoitetaan kaikkien piensijoittajien yhteenlaskettuja ostoja ja myyntejä per osakelaji (Nordnetin suomalaiset asiakkaat, elokuu 2014)

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Outotecin ja Sandvikin osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Foter / Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 2.0 Generic (CC BY-NC-ND 2.0)

 

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Developing new Nordnet mobile apps

Ma, 01/09/2014 - 10:01

Last week when CTO Klas passed me the torch and asked me to blog, I immediately knew what to write about; the upcoming new Nordnet mobile apps! However, our dear PR Manager insisted that I also introduce myself a bit and let our readers know about my role at Nordnet, so let’s get that part out of the way first.

A year ago I started working in the Nordnet Innovation team as “Head of User Experience”. This move surprised a lot of people close to me, since I have a much stronger background in technology than in design. Many wondered “isn’t a ‘UX guy’ supposed to be a designer”?

My background is diverse. Since I started my first company when I was 17 years old, I have spent my career as an IT entrepreneur and consultant mainly working with software development, data driven internet marketing and IT security/compliance. Turns out that it’s a pretty good mix of experiences to have when innovating and designing UX in the financial industry, since all three areas are equally important. As to making things look good; I can’t really draw myself, but instead rely on our talented UX team for the look-and-feel.

But let’s get back to the exciting mobile stuff we are currently working on. Since this is a “Nordnet Tech” post I will get slightly technical, for all geeks like us out there. We started a project in May to build brand new mobile apps. Our current mobile offering is unfortunately far from a great experience, so we really wanted to set the bar for the next generation high.

The mindset that has guided this project:
  • We don’t want a quick fix and just “build three apps”. We want to put a scalable architecture and workflows in place that will enable us to excel at mobile in the long run.
  • All three major mobile platforms (iOS, Android & Windows Phone) need to be supported, and they need to have feature parity.
  • We need to increase our development speed and ability to innovate. Focus is to create value for our customers instead of maintaining and fixing bugs in three different applications.
  • It’s better to get things right than to rush a product. And it’s better to have a limited set of features, but make them work really well, than to launch a product that can do absolutely everything from the start.

With these things in mind, we ended up designing a hybrid application architecture where we use native code (iOS, Android & Windows Phone) for navigation and the rest is HTML5 and Javascript. This means that we have a 90% shared codebase between the three different platforms. Imagine the difference in agility and speed of maintaining one codebase instead of three? And by using native UI components for tabs, views and search, the app “feels” right and properly native. Not like a webpage packaged up to be distributed on the app stores.

Another huge benefit is that if we want to push updates, we can do it anytime we want and it will be deployed instantly to all users, no matter which operating system they use. No more waiting for the App Store, Google Play or Windows Market to update your app. Changes to the native code will still require updates via the above mentioned stores, but since that is only 10% of the code it will not happen nearly as often as if we had gone completely native.

So when will we launch these new apps?

To be honest, we don’t know the exact date yet. We are working in an agile process and the project is still lacking some polish that we want to put in place before we release anything. But rest assured that we are working hard to bring our new apps into the hands of our customers as soon as possible.

Do you want ongoing updates on the progress of this project? Feel free to follow me on Twitter where I will post short updates @hassellof

/Andreas, Head of UX

Kategoriat: Suomenkieliset blogit

Lemminkäinen antimarkkinoille

Su, 31/08/2014 - 16:49

Olemme viime vuosina tottuneet siihen, että kriisiyhtiöt pyytävät lisää rahaa omistajiltaan. Näin tekee myös Lemminkäinen maanantaina alkavassa osakeannissaan. Myönteistä on kuitenkin, että nykyisten omistajien oikeutta ei loukata, vaan heille tarjotaan etuoikeus uusien osakkeiden merkintään. Näin ollen 1.9.-10.9.2014 välisenä aikana pörssissä käydään kauppaa myös yhtiön merkintäoikeuksilla. Kuponkikauppaan liittyy aina tavallista mielenkiintoisempia piirteitä, joten sijoittajan kannattaa olla valppaana.

Lemminkäisen maksullisessa osakeannissa saa 11 vanhalla osakkeella merkitä kaksi uutta osaketta 8,20 euron kappalehintaan. Merkintäaika päättyy 17.9.2014. Jokaisen merkitsijän kannattaa osallistua myös toissijaiseen merkintään. Väitetään, ettei ilmaisia lounaita ole. Mikäli päätyy osallistumaan antiin, uusien osakkeiden merkintä ilman merkintäoikeuksia selvästi pörssikurssia halvemmalla on kuitenkin sellainen etu, jota ei kannata jättää hyödyntämättä. Osakeannissa tarjotaan enintään 3 569 724 uutta osaketta, jotka kasvattavat osakkeiden kokonaismäärää noin 18 prosentilla. Selvästi yli puolet yhtiön osakekannasta on edelleen Pentti-suvun hallussa.

Osakeanti ja merkintäoikeuskauppa pörssissä pakottaa passiivisiakin osakkeenomistajia miettimään, mitä pitäisi tehdä omistukselle. Kaikki eivät halua tai pysty osallistumaan täysimääräisesti tai edes osittain antiin, joten anteihin liittyy tavallista suurempi myyntipaine. Tällä on tapana heijastua osakkeen ja merkintäoikeuden tavallista suurempina kurssivaihteluina. Valpas sijoittaja voi onnistua ostamaan merkintäoikeuksia hyvin edulliseen hintaan ainakin lyhyellä aikavälillä.

Antien aiheuttaman tarjontapaineen vuoksi myyntipäätöksiä ei yleensä kannata tehdä merkintäaikana. Osakkeen myynti merkintäaikana saattaa kuitenkin tulla ajankohtaiseksi, jos osakkeen ja merkintäoikeuksilla ostetun osakkeen hintaero kasvaa tapansa mukaisesti liian suureksi. Vaihtamalla osakkeet merkintäoikeuksiksi maksimoidaan allokaatio toissijaisessa annissa ilman, että joutuu kasvattamaan omistusosuuttaan yhtiöstä.

Lemminkäisen osaketta ei voi pitää arvo-osakkeena, joten osallistumista antiin kannattaa harkita tarkkaan. Vuosi 2013 oli raskaasti tappiollinen eikä tilivuodesta maksettu osinkoa kuten ei myöskään vuodelta 2009. Kuluvana vuonna yhtiö muuttunee jälleen voitolliseksi. Silti yhtiö ei saa maksaa osinkoa vuodelta 2014 ilman eräiden luotonantajapankkien suostumusta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana todettakoon, että osakekohtainen oma pääoma oli kesäkuun lopussa 20,25 euroa eli huomattavasti osakekurssia korkeampi. Kurssikehitys onkin ollut masentava, sillä osakkeen hinta oli parhaimmillaan vuonna 2007 nelinkertainen nykyiseen runsaaseen 12 euroon verrattuna ja vielä vuonna 2010 kaksinkertainen nykyiseen verrattuna.

Yhtiöllä on ollut sekä itse aiheuttamiaan että toimintaympäristön aiheuttamia vastoinkäymisiä. Ensin mainituista raskaimpia ovat asfalttikartellin seuraukset. Se on johtanut muun muassa huomattaviin vahingonkorvauksiin. Yhtiö on myös joutunut tekemään alaskirjauksia kiinteistöomistuksestaan. Rakennusalan näkymät ovat vaisut. Vähintään samaa voi sanoa Venäjästä, joka viime vuonna toi kahdeksan prosenttia liikevaihdosta. Melkoinen puhuri on käynyt yhtiön johtoryhmässä, joka suurelta osin on vaihtunut viime aikoina.

Kesäkuussa talotekniikka-liiketoiminta myytiin Are-konsernille. Taseen vahvistamiseksi on myös viime vuosina laskettu liikkeeseen useita oman pääoman –ehtoisia joukkolainoja, viimeksi hybridilaina maaliskuussa ja vakuudeton laina kesäkuussa. Luotonantajien ote yhtiöstä on epämiellyttävän vahva.

Omistamme Lemminkäisen osakkeita. Aiomme myös osallistua yhtiön osakeantiin.

Kim ja Tom Lindström

Kategoriat: Suomenkieliset blogit