EU-alueenkansantuote nousussa
Eurostatin tilaston mukaan EU-alueen kansantuote on noussut vuositasolla 1.9% Q2:lla.
Nopeinta talouskasvu on ollut Slovakiassa (5.0%), Puolassa (3.8%), Saksassa (3.7%), Ruotsissa (3.6%) ja Virossa (3.5%). Ei toki suomenkaan 3.1% tässä joukossa mikään huono ole.
Hitain talouskasvu on Kreikassa - ylläri - (-3.5%). Muut PIGS - maat tuntuvat olevan yllättävänkin vahvoja, Italia (1.1%), Espanja (-0.1%) ja Portugali (1.4%). Irlannin numerot vielä puuttuvat.
Mistä kasvu tulee? Teollisuusalojen mukaan jaettuna tulos näyttää tältä:

Teollisuus se on joka jyllää...rakennusala on edelleen heikoilla. Entä mikä taho kasvua ajaa?

Vienti (ja tuonti) kasvavat voimakkaasti. Eurooppalaiset kuluttajat ovat sensijaan varovaisia, eikä valtiotkaan enää polje kaasua yhtä voimakkasti kuin ennen. Kasvun moottorit ovat siis euroopan ulkopuolella. Japanissa ja USA:ssa on kaikesta älämölöstä huolimatta kulutuskysyntä kasvanut eurooppaa voimakkaammin.
Mitä johtopäätöksiä sijoitaja voi tästä vetää? (Tästä alkaa oma spekulointi, joten vastuu siirtyy lukijalle...)
-PIGS maat, eivät ole niin huonossa jamassa kuin uskotaan, Etenkin Prtugali ja Italia näyttävät mainettaan paremmilta: Näiltä suunnilta saattaa löytyä turhankin kovasti rankasituja sijoituskohteita. Portugalin pörssin keskimääräinen p/e on 12.1 ja osinkotuotto 4.0%, Italian 14.1 ja 4.1% ja Espanjan 10.5 ja 5.2%. Eivät kalliita verrattuna Suomen 18.4 ja 3.9% lukuihin. (luvut FT)
-Kaikki "tietävät" että Saksa on vahva. Vähemmän huomiota on kiinitettu Puolan, Viron ja Slovakian nousuun. Ehkä täältä löytyy kiinnostavia kasvuketomuksia? Pitänee katsastaa ainakin Puolan markkinoita. Puolan markkinana p/e 17.8 ja osinkotuotto 1.8%. Ei mitään suoranaista alennusmyyntiä tällä hetkellä
- Ruotsikin on vahvoilla eikä pörssi ylihinnoitelu:p/e 12.9 ja 2.8%. Mutta minua huolestuttaa jo melko vahva kruunu.
Kalastelka kasvua, muta älkää maksako siitä ylihintaa!
Matki Buffettia – matki tuottoa
Maanantaina 80 vuotta täyttänyt sijoitusguru, yhä Berkshire Hathawayn toimitusjohtaja, Warren Buffett oli itse rauhallisuus läpi finanssikriisin.
Hänen sijoitusfilosofiaan ei kuulu hötkyillä silloin kun muut pelkäävät. Hänen sijoitusfilosofiaansa kuuluu panna miljardit peliin silloin, kun halvalla saa. Mitä enemmän on Buffettin kaltaisia, hyvän omavaraisuuden säilyttäviä, järkiperäisiä sijoittajia, sitä stabiilimmin rahoitusmarkkinat kehittyvät. Sitä vakaammin ympäröivä yhteiskunta voi toimia. Blogissa on jo aiemmin käyty läpi Buffettin suursijoituksia keskellä finanssikriisiä, samoin on kerrottu hänen avoimesta kirjeestään New York Timesissa 16.10.2008. (blogit 18.3.2010, 16.2.2009) Viime aikoina on jälleen käyty vilkkaasti keskustelua maailmantalouden tilasta ja tulevaisuudesta. Tuleeko inflaatio vai deflaatio? Ensin mainittu lienee se positiivisempi uhka osakesijoittajan kannalta. Hinnat nousevat ja samoin hinnoitteluvoimaisten yhtiöiden voitot. Deflaatio tarkoittaa nimellishintojen laskua talouskasvun laahatessa heikkona ellei negatiivisena. Tyyppiesimerkki pitkään jatkuneesta deflaatiosta on Japani 1990-luvun talouskuplan jälkeen. Yhdysvaltain keskuspankin Fedin pääjohtaja Ben Bernanke totesi puheessaan 27.8.2010, että Fedillä on valmiudet ryhtyä uusiin tukitoimiin, jos USA:n talouskasvu hidastuisi merkittävästi tai jos Fed havaitsisi merkkejä deflaatiosta. Toistaiseksi deflaation merkkejä ei ole havaittu. Jos deflaatio tulee, tällöin pitkät korkosijoitukset ovat kova juttu. Warren Buffett on täysin päinvastaista mieltä. Hän ennakoi elvytysrahan nostavan ajan mittaan inflaatiota, mikä tarkoittaisi myös korkojen nousua ja pitkien korkopapereiden arvonlaskua. Buffettin läpi finanssikriisin toitottama inflaationäkemys näkyi myös tuoreessa tammi-kesäkuun osavuosikatsauksesta, jonka mukaan Berkshire Hathaway oli painottanut korkosijoituksissaan aiempaa enemmän lyhyitä, lähivuosina erääntyviä, papereita. Yhtä kaikki, toistaiseksi tämä inflaationäkemys on ollut väärä, koska inflaatio ja korot ovat yhä lattianrajassa. Aika näytää miten käy. Kun katsotaan toimialoja ja osakkeita, joihin Berkshire on viime aikoina panostanut, voidaan havaita selkeitä suuntaviivoja mestarin ajatuksenjuoksussa. Hän on juuri se, joka Berkshiren sijoitusten suuntaviivoista päättää. Isoja linjoja ovat jättimäiset sijoitukset usean suuryhtiön listaamattomiin arvopapereihin 2008-2009, kuten blogissa 18.3.2010 todettiin. Iso oli myös monialayhtiö Marmon Groupin hankinta osaksi Berkshire Hathaway -konsernia vuoden 2008 alussa. Kaksi vuotta myöhemmin, helmikuussa 2010, Berkshire toteutti massiivisen BNSF-rautatieyhtiön hankinnan 26,4 miljardin dollarin hintaan. Teollisuustuotannon voimakkaan ja terveen palautumisen oikein ennustanut Buffett tiimeineen on osoittanut olevansa oikeassa. Marmonin tulos nousi tammi-kesäkuussa 23 prosenttia. BNSF:n liikevaihto kasvoi 18 prosenttia ja liiketulos oli 26 prosenttia liikevaihdosta. Kun katsotaan Berkshire Hathawayn osakesijoituksia 30.6.2010, suurimpia ovat edelleen Coca-Cola, Wells Fargo -pankki, American Express -luottokorttiyhtiö ja Procter & Gamble -päivittäistavarayhtiö. Muutoksina maaliskuun tilanteesta voidaan havaita iso lisäsijoitus päivittäistavarayhtiö Johnsson & Johnssoniin sekä pienemmät sijoitukset Becton Dickinson -lääketeknologiayhtiöön, Fiserv -finanssisovellusyhtiöön, Iron Mountain -tiedonhallintayhtiöön ja Sanofi Aventis -lääkeyhtiöön. Kevennyksiä olivat ConocoPhillips -energiayhtiö sekä lievempinä M & T Bank ja Procter & Gamble. (lähde: 13F-raportit) Kun kokonaiskuvaa katsoo, Berkshire Hathawayn miljardien pääomat jauhavat tasaista tuottoa terveissä teollisuuden, kaupan, pankki- ja vakuutusalan sekä päivittäistavara-alan yhtiöissä. Sen monimutkaisempaa piensijoittajankaan ei tarvitse omasta sijoittamisestaan tehdä, ellei välttämättä itse halua. Buffett-viikon aiemmat blogit julkaistiin 30.8. ja 1.9.2010.Talousbuumin muistomerkki vaarassa Dublinissa
Asuntomarkkinat notkuvat Britanniassa
Viennin kasvu hidastui Helsingin satamassa
Autokaupan asiat elokuussa
Työttömyys ehkä lisääntyi Espanjassa
Suomen valtion taloutta hoidetaan leväperäisesti
Valtion 50 Miljardin tasolle kohonnut vuoden 2011 budjettiesitys on noin 8,8 Mrd alijäämäinen kuten alla olevasta valtionvarainministeriön tietojen perusteella tuotetusta kuviosta voimme havaita.
Valtiontalouden tulot sakkasivat jo vuonna 2009 ja silloin otettu lisälaina oli oikea-aikaista elvytystä ja saamme kiittää silloin tapahtunutta valtiontalouden väljentämistä ja velanottoa siitä että lamasta selvittiin näinkin vähin vaurioin. Elvytykselle oli perusteet vielä tämän vuoden alkupuolella, mutta sen jälkeen valtiontaloutta on hoidettu välinpitämättömästi - lähes vaalibudjetti tyylillä.
Suomen ja maailman talous kasvavat nyt jo ripeää vauhtia ja ensi vuonna olla suhdannehuipulla, mutta silti budjetti on velkavetoinen ja liian suureksi mitoitettu. Järkevää taloudenpitoa olisi ollut, jos valtion vuoden 2011 budjetin loppusummaa olisi kasvatettu vuodesta 2008 suurin piirtein inflaation mukaisella nopeudella, mutta tämä ei ole riittänyt Suomen hallitukselle. Ensi vuonna ollaan suhdannehuipulla ja velkaa otetaan reippaasti lisää. Ja maksumiehiksi joutuvat - niin ketkäs muut kuin palkansaajat. Työtä tekevien on joka tapauksessa kannettava nämä kulut ja tässä tapauksessa vielä korkojen kanssa sitten kun ne lankeavat maksettavaksi.
Eikä voi sanoa etteikö valtiovarainministeriötä olisi varoitettu. Julkisessa keskustelussa asiaan ovat ottaneet kantaa muun muassa ETLA, Piksu (jo vuosi sitten lähes saman sisältöisellä artikkelilla kuin tämä) ja kansainvälisillä foorumeilla voimallisesti muun muassa IMF. Ongelma ei ole Suomessa erityisen suuri. Maailmalla on paljon pahempia tapauksia. Mutta meilläkin vaikuttaa sama tendenssi kuin muualla. Valtion budjettia laajennetaan laman ja ehkä vähän vaalienkin takia. Mutta kuluja on vaikea karsia sitten kun niihin on totuttu. Ja niipä lopputulema on se, että valtion taloutta hoidetaan huonosti.

Suomen valtion talous (Tietojen lähde: Suomen Valtiovarainministeriö)
Olisi tietenkin mukavaa jos valtio säästäisi omissa palkkakuluissaan kun kuitenkin merkittävä osa kansasta kärsii laman takia työttömyydestä ja suurentuneiden tuloerojen takia jopa köyhyydestä. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Valtion työntekijät olivat parhaiten palkattuja jo ennen lamaa ja valtio on lisäksi korottanut työntekijöidensä palkkoja jopa enemmän kuin muut sektorit. Tältäkään osin ei siis voi sanoa että valtion taloutta olisi hoidettu aivan toivotulla huolellisuudella. Onneksi vaalit ovat ensi vuonna ja valtion talouden hoito monasti paranee heti vaalien jälkeen. Kysehän ei ole siitä että valtion taloudesta olisi huolehdittu erityisen huonosti, mutta paremminkin valtiontaloutta olisi voinut hoitaa.

Keskiansiot (Lähde: Findikaattori)
Ongemaluottojen määrä väheni hieman kesäkuussa
Saksalaiset olivat saksalaisia heinäkuussakin
Maailman teollisuus pysyi raiteillaan elokuussa
Se sitten romahti
Saksan konepajat vedossa
Buffett oli 1940-luvulla sarjayrittäjä
Teräväpäinen, älykäs, hyvämuistinen, huumorintajuinen. Ne ovat luonnehdintoja maailman menestyksekkäimmästä sijoittajasta, joka täytti maanantaina 80 vuotta. (blogi 30.8.2010)
Ketäpä ei kiinnostaisi sijoittajan historia. Finanssianalyytikko ja yritysjohtaja Alice Schroder päätti ottaa haasteen vastaan ja kirjoitti Warren Buffettista laajan The Snowball -elämäkerran, joka julkaistiin syksyllä 2008. Kirjassa kuvataan, kuinka Buffett oli jo lapsena ideoita täynnä. Ja mikäs muukaan laman jälkeisessä 40-luvun Amerikassa kiinnosti kuin ansainta. Vaikka hänen isänsä oli osakemeklari ja perhe vähintään keskiluokkainen, Warren alkoi käytännössä rakentamaan varallisuuttaan tyhjästä. Ensimmäiset kolme pörssiosaketta, yhteishintaan 114,75 dollaria, hän hankki 11-vuotiaana keväällä 1942 yhdessä siskonsa Doriksen kanssa. Yhtiö oli nimeltään Cities Service. Osakekurssi laski 38 dollarista 27 dollariin. Doris muistutti kurssilaskusta päivittäin ja kun kurssi nousi vihdoin ostohinnan yläpuolelle, Warren päätti myydä osakkeet. Myöhemmin yhtiön kurssi nousi korkeuksiin ja Warrenia harmitti. Hän oppi ensimmäisestä osakesijoituksestaan kolme tärkeää asiaa (The Snowball, s. 65):- älä kiinnitä liikaa huomiota ostohintaan,
- älä juokse päättömästi pienen voiton perässä,
- älä hoida muiden rahoja, ellet ole varma menestyksestä.
Warren Buffett yritti nuorena yhtä jos toista ja onnistuikin monessa ”hankkeessa”. Hän myi limsaa, jakoi postia, asensi flipperipelejä kaverinsa kanssa ja työskenteli isoisänsä sekatavarakaupassa. Hän pyrki löytämään ansaintamalleja, joissa ruumiillinen työ vähenisi. Warren oli ilmiselvä sarjayrittäjä.
Vaikka työ oli tärkeää, nuoruuteen mahtui myös kujeita ja pilkettä. Kesällä 1950 hän päätti kilpailla erään tytön huomiosta ostamalla ukulele-soittimen, mutta löysi kainalostaan vain ukulelen ilman tyttöä. Hetkeä aiemmin hän oli päättänyt tulla miljonääriksi 35-vuotiaaksi mennessä ilman lisäkoulutusta, mutta löysikin itsensä jo syksyllä Columbian yliopistosta New Yorkista. Harvardin portit eivät olleet nuorelle pörssigurulle auenneet, mikä saattoi olla onni. Columbiassa hän kohtasi itse Benjamin Grahamin, sijoitustieteen uranuurtajan, jonka kirjaan, The Intelligent Investor (ilm. 1949), hän oli ehtinyt tutustua jo aiemmin. Samoin Warren kohtasi toisen tärkeän opettajansa, David Doddin. Blogissa juhlistetaan Buffett-viikkoa myös perjantaina, jolloin luodaan katsanto mestarin tuoreimpiin sijoituksiin ja ajatuksiin. [Kaikki Buffett-blogit]Elvira epäsuosiossa
Kahden kerroksen väkeä
Asuntorakentaminen kasvussa
Osingon ilot
Suomessa on vireillä yksityishenkilöiden osinkojen veronkiristys joka nostanee veron 19.6% -> 30%. Homo Economicus pitää muutosta huonona - mikään ei niin kannusta pitkäaikaiseen säästämiseen osakkeisiin kuin osinkojen tasainen tippuminen tilille. Mikäli kansalaisia halutaan kannustaa sijoittamiseen liike on täysin väärä!
MIten sijoitumme kansainvälisessä vertailussa? OECD:n datan mukaan nettoverotusaste jossa kaikki erilaiset vähennykset ja hyvitykset on huomioitu näyttää seuraavalta:

Eli tällä hetkellä verotaso on kohtullinen, mutta 30% vero nostaa meidät jo kärkisijoille Ruotsin rinnalle.
Ihmettelen hieman miksi tästä asiasta ei ole kovempaa porua noussut. Ehkä syynä on se että kansankapitalismi on meillä kovin lapsenkengissä. Osinkoverotus koetaan meillä rikkaisiin eikä Pihtiputaan mummoon kohdistuvaksi.
Toinen asia mitä olen ihmetellyt eri maiden osinkokulttuureja vertaillessa on kvartaali/puolivuosiosinkojen puuttuminen Suomessa. Tämä taitaa olla pohjaismainen "maan tapa". Muualla on toisin: USA:ssa kvartaaliosingot ovat yleisiä. Näin osinkoja tulee melko tasisesti pitkin vuotta eivätkä kasaannu alkukesään. Samalla poistuvat suuret kurssiheilahdukset ex dividend päiviltä, kun kerralla irtoaa vain korkeintaan prosentin luokkaa oleva osinko. Osinko-surffailua ei kannata tehdä, eli osakkeen ostaminen pelkän osingon takia ja myyminen heti irtamisen jälkeen häviää. UK ja Hongkong suosivat puolivuosiosinkoja (interim dividend). Muista maista minulla ei ole osinkokokemuksia.
Meillä viitataan usein yhtiökokouksen valtaan määrät osingoista. Mikään ei estä yhtiökokousta antamasta hallitukselle valtuus jakaa osinkoja esim. kvartaaleittain vahvistetun politiikan mukaisesti. Viimeisen säädön voi silti tehdä yhtiökokouksessa.
Piensijoittajien karkoittamisen lisäksi veronkorotus voi ajaa rikkaat ulkomaille. Heillä tosin on muitakin keinoja arsenaalissaan. Ulkomaan kansalainen maksaa suomessa listatun pörssiyrityksen osingoista matalampaa verosopimukseen perustuvaa veroa. Tässä verohallituksen lista sovellettavista veroprosenteista. Yleisin veroprosentti on 15. Jos maalla on matala osinkovero on myös sopimuksessa matala verotaso. Ulkomaiset sijoittajathan ovat tervetulleita kun taas kotimaiset "rikkaat" pitää saada verotalkoisiin mukaan.
Miten olisi esimerkiksi muutto Kreikkaan vanhuuden päiviä viettämään? Säät suosivat ja osinkoja verotetaan 10% kannan mukaan. Edes suomalaisia osakkeita ei tarvitse myydä pois, onhan verosopimuksessa säädetty maltillinen 13% verokanta. No, saattahan näihin tulla lähiaikoina muutoksia, helleeneillä kun on vielä ammottavampi aukko valtiontaloudessa.
Mr. Bean haluaa kutistaa asuntolainoja
Korkotaso nakertaa asuntokauppaa Australiassa
Palkat nousussa Virossa
Japani yritti tehdä jotakin
Omahan Oraakkeli 80 vuotta!
Päivälleen 80 vuotta sitten 30.8.1930 sijoitusmaailma otti tärkeän askeleen kohti edistystä. Yhdysvaltain Keskilännessä, Omahan pikku kaupungissa, syntyi lapsi, jota muutaman vuosikymmenen päästä alettiin tituleerata Omahan Viisaaksi, Omahan Oraakkeliksi.
Oraakkeli on järjestänyt vuosittain yhtiökumppaninsa Charles Mungerin (86 v.) kanssa sijoittajatapaamisia, jotka vetävät keväisin tuhansittain ”sijoituspyhiinvaeltajia” Omahaan monipäiväiseen yhtiökokousjuhlaan, ”kapitalismin Woodstockiin”. 
Toimitusjohtaja Warren Buffett soittaa ukulelea Berkshire Hathawayn yhtiökokouksessa Omahassa 1.5.2010. Kuva: Bloomberg News
Warren Edward Buffettin sijoitusura on vertaansa vailla. Hän on kyseenalaistanut omalla toiminnallaan ja kannanotoillaan sijoitusmaailman tehokkuusteoriat. Osaksi juuri hänen ansiosta sijoitustutkijat hakevat yhä enemmän ratkaisua osaketuoton arvoitukseen myös käyttäytymistieteistä. Buffett on suustaan suulas. Hän on laukonut lukemattomia lentäviä lauseita: ”Ole pelokas kun muut ovat ahneita, ja ole ahne kun muut pelkäävät… Sinun tulisi sijoittaa liiketoimintaan, jota tyhmäkin osaa johtaa, koska jonakin päivänä hän tulee sitä johtamaan… Ostan liiketoimintoja, joita pystyn ennustamaan 10-15 vuoden päähän, esimerkkinä Wrigleyn purukumi. En usko internetin muuttavan tapaa, jolla ihmiset jäystävät purkkaa.” (otteita kirjasta The Tao of Warren Buffett, 2007) Nämäkin kuvaukset osoittavat Buffettin salaisen julkisen reseptin: 1) älä ryntäile lauman perässä pörssissä, 2) tunne bisnes johon sijoitat. Buffettin sijoitusyhtiön, Berkshire Hathawayn, viimeisimmän vuosikertomuksen mukaan yhtiön oman pääoman vuosikasvu 1965-2009 yltää jopa 20,3 prosenttiin, kun vertailukelpoinen S&P 500 -osakeindeksi on tuottanut samana aikana 9,3 prosenttia. Omahan Viisas ei toki ole messias. Hän tunkee itsensä välillä ahtaisiin kapeikkoihin. Hän on erehtyväinen, mutta ei niin erehtyväinen, että häviäisi markkinoiden keskituotolle. Talous on verkosto, kuten tiedämme. Buffett kertoi toukokuussa 2010 CNBC:n haastattelussa, että myös hän uskoi valtavirran mukana asuntojen hintojen nousuun juuri ennen finanssikriisiä (blogi 10.5.2010). Berkshire Hathawayn yksi suurimmista omistuksista on ollut vuosikausia luottoluokittaja Moody’s. Luottoluokittajien tekemiä kaunisteltuja luokituksia pidetään yhtenä syynä viime vuosien finanssikriisiin. Kohtalon ivaa on myös se, kun Buffettin Berkshire teki keskellä finanssikriisin tyrskyjä, syksyllä 2008, jättimäisen 5 miljardin dollarin sijoituksen investointipankki Goldman Sachsiin. Vaikka halpa hinta houkutteli, niin eikö mestari aavistanut myöhemmin koituvia hankaluuksia? Niitä seurasi, kun kävi ilmi Goldman Sachsin kyseenalainen menettely velka-arvopapereilla ennen finanssikriisin puhkeamista. Buffett joutui puolustelemaan Goldmanin toimitusjohtajaa Lloyd Blankfeinia keväällä 2010. Buffett ei aavistanut sitä, minkä hän joutui kokemaan jo 1990-luvun alussa. Tuolloin hän joutui käärimään hihat ja panemaan ryvettyneen investointipankki Salomon Brothersin asiat kuntoon hallituksen puheenjohtajana. Berkshire oli sijoittanut yhtiöön juuri ennen vuoden 1987 pörssiromahdusta 700 miljoonalla dollarilla (blogi 8.12.2008). *** *** *** Isompi kuva Warren Buffettista piirtyy luotaamalla hänen sananparsiaan sijoitusmaailman kovan ytimen ulkopuolella. Hän on muun muassa kritisoinut hedge-rahastoja ja varainhoidon monikerroksisia palkkioita ankarin sanakääntein. Vuonna 2006 hän ilmoitti aloittavansa jättimäiset miljardilahjoitukset Bill ja Melinda Gatesin hyväntekeväisyyssäätiölle. Maailman rikkaimpiin kuuluva ihminen on puolustanut perintöveron säilyttämistä kovin sanoin (BBC, 2001): ”Perintöverosta luopuminen on kuin valitsisi vuoden 2020 Olympialaisiin vain vuoden 2000 olympiavoittajien vanhimmat pojat.” Buffett on myös verrannut yritysjohtajien toisilleen myöntämiä palkkionkorotuksia lasten hiekkalaatikkoleikkeihin. (blogi 28.9.2008) Vaikka Buffett on omalla sijoitusmenestyksellään ja kannanotoillaan erinomainen opettaja muille sijoittajille, kaikkein eniten häntä tarvitsee hänen oma kotimaansa, amerikkalainen yhteiskunta. Kapitalismi tarvitsee kaitsijansa. Blogissa juhlistetaan Buffett-viikkoa myös keskiviikkona ja perjantaina. Keskiviikkona palataan 1940-luvulle mestarin nuoruuteen. [Kaikki Buffett-blogit]"Finanssijätti romahduksen partaalla"
Maailmantalous ohittanut suhdannehuipun

Suhdannetilanne OECD:n mukaan (lähde: http://www.oecd.org)
Suhdannekäänne on OECD:n mukaan tapahtumassa kaikilla talousalueilla. Samaa indikoivat myös muut suhdannelaitokset. Eurooppa junnaa jäykkien talousrakenteidensa takia hieman jälkijunassa, mutta muualla ollaan jo menossa alaspäin. Olemmekin jo matkalla kohti tummenevaa iltaa juuri kun kuvittelimme toipumisen edellisestä lamasta olevan vasta aluillaan. Pettymys totta tosiaan.
Mutta ekonomistien näkemykset eroavat toisistaan paljon, eikä konsensusta talouden tilasta tunnu löytyvän. Vain tilastot ovat yksimielisiä; suhdannekäänne on nyt käsillä. Ja tilasto on kaikessa virheellisyydessään usein ollut tietävämpi kuin moni ekonomisti. Tilastolla ei nimittäin ole tunteita eikä tavoitteita; se kertoo yleensä sen minkä lupaa.
Mikä onkaan käänteen syy? Media syyttää USA:n kompuroivaa elvytystä. Ja USA:n talous toden totta vaikuttaa maailmantalouteen - se on vain himpun verran pienempi kuin EU:n. Valtiovarainministerimme Jyrki Katainen vertasi naapurimme, Venäjän, painoarvoa Hollantiin. Aiheellisesti hän puhui totta. Venäjä kilpailee samalla tasolla EU:n suurien valtioiden, USA:n osavaltioiden, Kiinan osien, latinalaisen Amerikan ja Etelä-Aasian maiden kanssa. Mutta maailmantaloudellista merkitystä Venäjällä ei ole, vaikka sen bruttokansantuote öljyn hinnin nousujen myötä ohittikin Hollannin jo jokin aika sitten. Sen sijaan USA:n kohtalo vaikuttaa kaikkiin - myös meihin täällä Suomessa.

Ostovoimapariteetilla korjatut bruttokansantuotteet (tietojen lähde UN: 2008 tilasto http://data.un.org)
Korjautuuko tilanne USA:n pontevammilla elvytysponnisteluilla? Ei todellakaan. Ensinnäkään käänne ei ole tapahtunut pelkästään USA:ssa. Käänne on lähtenyt liikkeelle maailmantalouden veturista Kiinasta. Toisaalta USA on elvyttänyt itseään velkarahalla ja alhaisilla koroilla jo kymmenen vuotta. Tilanne on sama kuin jos on paljolla kahvilla ja piristeillä pitänyt itseään iskussa jo vuosikausia ja sitten jossakin vaiheessa keho ei enää tahdo jaksaa. Piristeiden lisääminen ei silloin ole välttämättä oikea lääke vaikka se voikin hetken auttaa. Piristeet pitäisi vähitellen poistaa silläkin riskillä että talouden suorituskyky laskee ja dollarin arvo sukeltaa.
Mutta sijoittajan on hyvä ymmärtää miten syvä tästä sukelluksesta tulee. Näkyykö se katukuvassa ylipäätään millään lailla. Koko talouden koneisto uhkasi pysähtyä ja rikkoutua kun mentiin edelliseen lamaan. Pankkijärjestelmä uhkasi romahtaa. Riskit ovat nyt pienemmät. Vain USA:n talous uhkaa painua taantumaan. Ja sehän on vakavuudessaan sentään pienempi asia kuin maailmantaloudellisen järjestelmän romahtaminen. Haluan uskoa, että tästä tämän kertaisesta kriisistä selvitään varsin kohtuullisilla korjaavilla toimenpiteillä ja kanssani tuntuvat olevan samaa mieltä muun muassa IMF, Arvopaperi lehden päätoimittaja Eljas Repo, Tapiola yhtiöiden analyytikot ja monet muut talouden vaikuttajat. USA:n tilanne on hankala, mutta uskon, että siellä osataan tässä tilanteessa tehdä parhaat mahdolliset korjaavat toimenpiteet. USA:n talous on ollut huonossa hoidossa ja samat miehet ovat ratissa edelleen, mutta silti tahdon uskoa, että tällä kertaa siellä onnistutaan.
Maailmantalouden käänne on jo suurelta osin otettu huomioon pörssikursseissa ja varsinainen pörssiromahdus ei ole odotettavissa.
Kuluttajat ovat yleensä olleet ensimmäisinä tietoisia kun käänne tapahtuu. Euroopan kuluttajat ovat nyt viimeisen kuukauden aikana nähneet valoa ja muuttuneet kevään sentimenttipysähdyksen jälkeen taas uudelleen positiivisemmiksi. Tämä lupaa hyvää. Kuluttajat tietävät yleensä ensin ja sitten vasta muut. Selviämmeköhän tästä maailmantalouden kasvun pienestä, hetkellisestä suhdannesupasta kuitenkin vain pienellä odottamisella.
Piksun lukijoista 57% uskoo pörssikurssien nousevan syyskuussa. Piksun lukijat osasivat keväällä ennustaa kesän pörssipysähdyksen ja yleensä piksun lukijat ovat olleet huomattavasti viisaampia kuin juuri kukaan yksittäinen henkilö.
Maailmantalous ohittanut suhdannehuipun

Suhdannetilanne OECD:n mukaan (lähde: http://www.oecd.org)
Suhdannekäänne on OECD:n mukaan tapahtumassa kaikilla talousalueilla. Samaa indikoivat myös muut suhdannelaitokset. Eurooppa junnaa jäykkien talousrakenteidensa takia hieman jälkijunassa, mutta muualla ollaan jo menossa alaspäin. Olemmekin jo matkalla kohti tummenevaa iltaa juuri kun kuvittelimme toipumisen edellisestä lamasta olevan vasta aluillaan. Pettymys totta tosiaan.
Mutta ekonomistien näkemykset eroavat toisistaan paljon, eikä konsensusta talouden tilasta tunnu löytyvän. Vain tilastot ovat yksimielisiä; suhdannekäänne on nyt käsillä. Ja tilasto on kaikessa virheellisyydessään usein ollut tietävämpi kuin moni ekonomisti. Tilastolla ei nimittäin ole tunteita eikä tavoitteita; se kertoo yleensä sen minkä lupaa.
Mikä onkaan käänteen syy? Media syyttää USA:n kompuroivaa elvytystä. Ja USA:n talous toden totta vaikuttaa maailmantalouteen - se on vain himpun verran pienempi kuin EU:n. Valtiovarainministerimme Jyrki Katainen vertasi naapurimme, Venäjän, painoarvoa Hollantiin. Aiheellisesti hän puhui totta. Venäjä kilpailee samalla tasolla EU:n suurien valtioiden, USA:n osavaltioiden, Kiinan osien, latinalaisen Amerikan ja Etelä-Aasian maiden kanssa. Mutta maailmantaloudellista merkitystä Venäjällä ei ole, vaikka sen bruttokansantuote öljyn hinnin nousujen myötä ohittikin Hollannin jo jokin aika sitten. Sen sijaan USA:n kohtalo vaikuttaa kaikkiin - myös meihin täällä Suomessa.

Ostovoimapariteetilla korjatut bruttokansantuotteet (tietojen lähde UN: 2008 tilasto http://data.un.org)
Korjautuuko tilanne USA:n pontevammilla elvytysponnisteluilla? Ei todellakaan. Ensinnäkään käänne ei ole tapahtunut pelkästään USA:ssa. Käänne on lähtenyt liikkeelle maailmantalouden veturista Kiinasta. Toisaalta USA on elvyttänyt itseään velkarahalla ja alhaisilla koroilla jo kymmenen vuotta. Tilanne on sama kuin jos on paljolla kahvilla ja piristeillä pitänyt itseään iskussa jo vuosikausia ja sitten jossakin vaiheessa keho ei enää tahdo jaksaa. Piristeiden lisääminen ei silloin ole välttämättä oikea lääke vaikka se voikin hetken auttaa. Piristeet pitäisi vähitellen poistaa silläkin riskillä että talouden suorituskyky laskee ja dollarin arvo sukeltaa.
Mutta sijoittajan on hyvä ymmärtää miten syvä tästä sukelluksesta tulee. Näkyykö se katukuvassa ylipäätään millään lailla. Koko talouden koneisto uhkasi pysähtyä ja rikkoutua kun mentiin edelliseen lamaan. Pankkijärjestelmä uhkasi romahtaa. Riskit ovat nyt pienemmät. Vain USA:n talous uhkaa painua taantumaan. Ja sehän on vakavuudessaan sentään pienempi asia kuin maailmantaloudellisen järjestelmän romahtaminen. Haluan uskoa, että tästä tämän kertaisesta kriisistä selvitään varsin kohtuullisilla korjaavilla toimenpiteillä ja kanssani tuntuvat olevan samaa mieltä muun muassa IMF, Arvopaperi lehden päätoimittaja Eljas Repo, Tapiola yhtiöiden analyytikot ja monet muut talouden vaikuttajat. USA:n tilanne on hankala, mutta uskon, että siellä osataan tässä tilanteessa tehdä parhaat mahdolliset korjaavat toimenpiteet. USA:n talous on ollut huonossa hoidossa ja samat miehet ovat ratissa edelleen, mutta silti tahdon uskoa, että tällä kertaa siellä onnistutaan.
Maailmantalouden käänne on jo suurelta osin otettu huomioon pörssikursseissa ja varsinainen pörssiromahdus ei ole odotettavissa.
Kuluttajat ovat yleensä olleet ensimmäisinä tietoisia kun käänne tapahtuu. Euroopan kuluttajat ovat nyt viimeisen kuukauden aikana nähneet valoa ja muuttuneet kevään sentimenttipysähdyksen jälkeen taas uudelleen positiivisemmiksi. Tämä lupaa hyvää. Kuluttajat tietävät yleensä ensin ja sitten vasta muut. Selviämmeköhän tästä maailmantalouden kasvun pienestä, hetkellisestä suhdannesupasta kuitenkin vain pienellä odottamisella.
Piksun lukijoista 57% uskoo pörssikurssien nousevan syyskuussa. Piksun lukijat osasivat keväällä ennustaa kesän pörssipysähdyksen ja yleensä piksun lukijat ovat olleet huomattavasti viisaampia kuin juuri kukaan yksittäinen henkilö.
Homma hoidossa
Eurolandia hidastuu hitaammin
Omat Rahat: Katsaus 2010/08 II
Salkkusivu jossa enemmän tietoja
Arvonmuutokset: kaksi viikkoa -0.5%, alusta (27-05-2010) +3.0%

Viime viikkoja on sävyttänyt Kiinalaiset yritykset ja niiden selvittely. Tiedonsaanti on todellakin pykälää hankalampaa kuin länsimaisissa yrityksissä. Onpa nähty jo useamman kerran Honkongin pörssin tiedotelistalla kutakuinkin tällainen teksti: " Yritys on julkaissut kiinankielisillä sivuillaan tiedotteen joka mahdollisesti myöhemmin käännettän englanniksi". Do I feel lucky ....
Tapahtumat viimeisen kahden viikon viikon aikana:
Myyty: Great wall motor company: Tässä se taas nähdään... älkää tehkö niin kuin minä, vaan niin kuin sanon: "Hetkittäisillä kurssivaihteluilla ei ole merkitystä, vain yrityksen arvolla". Great wall ehti olla salkussa 12 päivää ennen kuin stop-order potkaisi sen ulos. Aiva, stop-order. Tätäkin mahdollisuutta piti kokeilla kun oli tarjolla. Kurssi oli heti oston jälkeen vahvistunut nopeasti yli 10%. Stop order tuntui sopivalta asetettuna 6% voittotasolle. Ja tietenkin kurssi heilahti hetkellisesti näin alas 24-08. Ja niin tietenkin kurssi on loikannut heti tämän jälkeen uudelle ennätystasolle. TYHMÄ! Arvostus on edelleen kohdalla alle 10 p/e luvulla ja puolivuotiskataus näytty jatkuvaa voimakasta kasvua. No, ei se nyt ehkä kauhea onnettomuus ole kun on kahdessa viikossa tehnyt 6% voiton. Ja voi sitä ostaa takaisin seuraavan dipin aikana.
Myyty: DNO international. Nyt riitti! Kaiken pahinta riskiä on poliittinen riski. Tätä ei pysty arvottamaan. Takkiin tuli n. 20% tappiota. Kukaan ei ota selvää koska Irakin kurdialueelata saa alkaa öljyä viemään. Poliittinen tilanne kaottinen.
Uusina salkkuun:
Cerebos Pacific: Singaporessa listattu terveysruokayritys. Liittyy sijoitusteemaan vaurastuva Aaasialainen kuluttaja. Vakaata kasvua, p/e:10.9 price/cash flow: 9.8 . "Essence of chicken", jos ei sillä tauti lähde niin ei millään... Pienenä miinuksena vaatimaton osinko, vain 1.3%.
361 Degrees: HK:ssa listattu Kiinassa toimiva urheiluasustefirma. Kasvu vahvaa (>25% vuositasolla, tilinpäätöstiedote). P/e :12.6, price/cashflow:12.9, osinko 2.4%. Pienempi haastaja markkinoilla jossa suuremmat palurit on jo ylihinnoiteltu. Tosin miten yritys jolla on yli 6000 myyntipistettä on pienempi haastaja panee miettimään maan mittasuhteita
Muuta merkittävää:
Ex dividend: Bosideng, Johnson&Johnson, Marine Harvest
-FLsmidth: Heikohko osari, ei kovin positiivinen tulosnäkymä. Onko sijaa salkussa?
-Tallinna Kaubamaja: Vahva osari, jossa tulos jo mukava taantumasta huolimatta kulujan karsinnan seurauksena. Lupaa veret pysäyttäviä lukuja kun kulutus alkaa Virossa elpyä.
Salkun nousija (2vko): Tallinna Kaubamaja +11%
Yllämainittu osari takana
Salkun laskija (2vko): FLsmitdh -13%
Myös pehmeän osarin takia.
Näkymiä:
Ylipainossa on edelleen Kiina ja muu Aasia jossa vielä aion lisätä kulutustuotteita valmistavia yrityksiä. Juan vahvistuu vähitellen taalaa vastaan ja erikoisesti euroa vastaan.
Ruotsi alipainossa, kruunu jo vahvistunut. Pitänee myydä pois sinänsa alhalle arvostettua KNOW IT:tä?
Taala vahvistuu, mutta taitaa olla salkussa sopivasti
Punta/UK vielä saattaa vahvistua hieman, mutta sopivassa painossa.
Euroalueellakin voisi ehkä jotakin alkaa katsastella, ehkä PIGS maista turhaan alaslyötyjä osakkeita löytyisi...odotetaan kuitenkin euron vahvistumista. Tässä jo muutama esiseulottuna:
Parmalat: ei kaivanne esittelyä. p/e 8.
Almirall: Espanjalainen alhaalle arvostettu lääkefirma (Kauppalehdestä tuttu :) ). Rikseinä kuitenkin kesittyneisyys merkkilääkkeisiin espanjassa, joten valtion säästötoimet sattavat rokottaa tulosta.
Ibersol: Portugalilainen ravintolaketjuoperaattori. Ei paha hinta!
Recordati: Italialainen farmayritys vakaalla kasvulla ja maltillisella arvostuksella.
Piquandro: Pieni Italialainen accessory (muoti) - paja. Kohtuullinen hinta.
Pankkihuolet jatkuvat Itävallassa
Vähittäiskauppa kasvoi vähän Ruotsissa
Näyttää poikkeuksellisen hyvältä
Euroalueen raha-asiat heinäkuussa
Ruotsissa kaikki hyvin
Marimekko painaa kaasua
Näitä sanoja toimitusjohtaja Mika Ihamuotila käytti kuvatessaan yhtiön tulevaisuuden suunnitelmia tulosinfossa lippulaivamyymälässä Helsingin Kämp Galleriassa 12.8.2010.
Kerroin vuosi sitten entisen pankkiirin kiintoisasta urahypystä muotimaailmaan. Onnistuuko maailmanvalloitus, missä mennään nyt?
Marimekon tulosjulkistus oli merkittävä. Tulos sinänsä oli vaatimaton, mutta huhti-kesäkuu ei olekaan sesonkia. Liiketulos lähes puolittui 1,1 miljoonasta eurosta 0,6 miljoonaan.
Yhtiö olisi johdon mukaan kyennyt pitämään tuloksensa ennallaan, mutta Ihamuotila painaa nyt kaasua. Jo on aikakin. Kaksi ja puoli vuotta on jo kulunut käytännössä ilman numeerisia näyttöjä. Finanssikriisi ei jatkossa enää käy selitykseksi.
Tulosta rasittivat panostukset tuotekehitykseen ja kansainvälisen jakeluverkoston kehittämiseen. Ihamuotilan mukaan nyt on viimeinen hetki panostaa Yhdysvaltoihin, koska yhtiöllä on siellä edelleen tunnettuutta yhtiön perustajan, tekstiilitaitelija Armi Ratian jäljiltä.
Marimekko on palkannut brändinhallintaan erikoistuneen C2Groupin tukemaan Amerikan valloitusta. Manhattanille avataan syykuussa showroom. Lisäksi Marimekko laajentaa tavarataloyhteistyötä Crate & Barrel -sisustusketjun kanssa. Ketju avaa 160 neliön Marimekko-shop-in-shopin New Yorkin Sohoon ja mahdollisesti myöhemmin muualle. Lisää Amerikan valloituksesta: Katja Presnalin blogi 21.8.
Marimekon vahvalla alueella, Japanissa, ei ole enää tarkoitus avata uusia myymälöitä, mutta Japanin partneri avaa Marimekon liikkeen nyt Etelä-Korean Souliin. Marimekko avaa uudet omat myymälät Malmöön ja Berliiniin.
Kun tähän vielä lisätään yhtiön monet uudet tuotekonseptit, kuten kupit, lasit, kengät ja tapetit, niin on nykyjohto saanut jotain aikaankin. Ihamuotilan mukaan henki on talossa hyvä, ja raha tulee nyt oikeista paikoista ja menee oikeisiin kohteisiin, kuten tuotekehitykseen ja markkinointiin.
Partnerivetoisen laajentumisen hyvä puoli on pieni riski ja pieni pääoman tarve. Huono puoli on se, että vähittäismyyjä vie vähittäismyynnin kannattavuuden. Yhtiöllä säilyy kuitenkin oikeus brändiin, joten pitkällä aikavälillä onnistunut partnerivetoinen eteneminen voi olla fiksua – jos vain partnereita löytyy.
Marimekko ei ole muuttamassa osinkopolitiikkaansa, mutta Ihamuotila odottaa sitä hetkeä, kun hän uskaltaa satsata johonkin konseptiin kunnolla velkarahalla. Kesäkuun lopussa Marimekon korollinen velka oli pyöreä nolla, mikä kertoo varovaisuudesta. Yhtiön markkina-arvo on nyt 90 miljoonaa euroa ja vuositulos 2010 tulee johdon ohjeistuksen perusteella olemaan noin 5-6 miljoonaa.
Kirjoittaja omistaa Marimekon osakkeita.
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- seuraava ›
- viimeinen »






