Joidenkin ihmisten kanssa ei vain tule toimeen. Kun kärvistelin 1990-luvulla suuren laman kourissa työttömänä satojen tuhansien suomalaisten tapaan, kokoomuksen Iiro Viinanen yritti keksiä konstin jos toisen, jotta valtion ei tarvitsisi kustantaa minulle välttämätöntä työttömyystukea. Nyt, kun olen taas työnmarkkinoilla ja yritän raapia kasaan piensijoittajana itselleni eläkettä, Iiro haluaa lakkauttaa pörssin. Näin hän uhoaa tuoreessa kirjassaan Vasen oikea, oikea vasen, jonka hän teki yhdessä toisen ex-poliitikon Esko Seppäsen kanssa.
Entisten poliitikkojen örinöillä ei sinänsä ole suurta väliä, mutta kun kyseessä on entinen kokoomuslainen valtiovarainministeri ja vakuutusyhtiö Pohjolan entinen pääjohtaja, niin kommentin arvoinen hänen heittonsa on. Sitä paitsi Viinasen populismilla voi olla kysyntää talouskriisin löylyissä, varsinkin hänen taustallaan.
Rahallista hyvinvointia mitataan kahdella vaihtoehtoisella mittarilla, bruttokansantuotteella (BKT) tai kansantulolla (GNI). Äkkiseltään ajatellen nuo ovat aika lailla saman asian kaksi eri puolta, mutta näin ei aivan olekaan. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat henkeä kohden lasketulla kansantulolla mitattuna maailman hyvinvoivimmat maat ohittaen pääosan keskieuroopasta ja jopa USA:n, mutta bruttokansantuotteella (BKT) laskettuna emme pärjää yhtä hyvin. Mistä ero johtuu?
Syy eroon on laskentatavassa. Bruttokansantuotteessa (BKT) on mukana esimerkiksi valtion, yritysten ja yksityisten ulkomaille maksamat velkojen korot ja osingot. Ne eivät lisää kansalaisten hyvinvointia, päinvastoin, mutta silti ne korottavat bruttokansantuotetta. Bruttokanstulo (GNI) ottaa tämän seikan paremmin huomioon. Ulkomaille maksetut korot ja osingot ovat negatiivista tuloa ja vaikuttavat negatiivisesti kansantuloon ihan niin kuin pitääkin.
Laajennettu euroryhmä (EU 27) pääsi 23.1.2012 Suomen tekemän esityksen pohjalta periaatteelliseen yhteisymmärrykseen Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevasta valtiosopimuksesta. Suomen esittämät muutokset EVM-valtiosopimuksen luonnokseen poistivat tulkinnanvaraisuuden siitä, voitaisiinko määräenemmistöpäätöksillä korottaa jäsenmaiden taloudellisia vastuita. Suomen esittämien lisäysten myötä tämä ei ole mahdollista. Esitys hyväksyttiin yksimielisesti.
Luottoluokituslaitosten arviot ovat tärkeä osa kontrollimekanismeja, joiden avulla valtioiden ja yritysten toimintaa ohjataan kohti tasapainoista taloudenpitoa. Merkittävimmät luottoluokituslaitokset (S&P, Moodys ja Fitch) ovat amerkikkalaisia ja niiden arvioiden täyttä riippumattomuutta on muun muassa Piksun ja talouskomissaari Olli Rehn:n toimesta hieman epäilty.
Luottoluokituslaitosten järjestelmä on kuitenkin korjaamassa itseään ja erääksi tärkeäksi luokittajaksi on nousemassa kiinalainen Dagong Global Credit Rating, jonka luottoluokitukset eri maiden hallituksille (alla) poikkeavat hieman amerikkalaisten luottoluokituslaitosten vastaavista.
Jarno käsitteli tuoreessa blogissaan taloudellisen kehityksen malleja, ottaen esimerkiksi Etelä-Korean menestyksen, jossa valtiolla on ollut keskeinen rooli. Itse käsittelen tässä toista esimerkkiä naapurista, Pohjois-Koreaa, tosin täysin päinvastaisena esimerkkinä eli mallina siitä, kuinka typerällä ideologialla valtio saadaan konkurssiin ja nälkäkuoleman partaalle. Kirjoitukseni ei ole vastine Jarnolle, vaan tarkastelen keskeistä syytä siihen, miksi avoin kansainvälinen talous on oleellista hyvinvoinnille. Talouskriisien aikaan kun protektionismi eri muodoissaan nostaa suosiotaan, niin myös meillä sekä oikeisto- että vasemmistopopulistien voimin.
Me Salossa uskomme, että informaatio- ja viestintätoimialan murros käännetään mahdollisuudeksi ict-sektorille. Julkinen toimija Yrityssalo on päättänyt vauhdittaa alueen ict-sektorin kehittymistä tarjoamalla heille näkyvyyttä ja tunnettuutta!
Suomen menestys ICT- toimijana syntyi merkittäviltä osiltaan Salon alueen yrittäjyyden (Salora:n TV-, näyttöpääte- ja matkapuhelinliiketoiminnat) pohjalta. Yrittäjähenki ja kasvuhakuisuus on tunnusomaista Salolle.
Joulun 2011 Tapaninpäivänä Suomen yli pyyhkäisi melkoinen myrsky. Tuon jälkimainingeissa pahimmillaan 190ooo Fortumin asiakasta (huom! ei puhuta ihmisistä, vaan asiakkaista) oli ilman sähköä.
Talvimyrsky inhottavasti korosti joulukuun esityskierrostani eteläisessä Suomessa - puhuin siellä mm. sähkön roolista nykyisessä yhteiskunnassa. Veikkaan, että sähkökatkosten yhteydessä vedenpaineiden lasku yllätti monta myrskyn uhria.
Aiheen lisäksi Sijoituskahvila on vapaata jutustelua sijoittamisesta ja vähän vierestäkin. Osakkeenomistajat, opiskelijat, toimittajat ja muut sijoittamisesta kiinnostuneet ovat kaikki tervetulleita mukaan kuuntelemaan, haastamaan ja keskustelemaan.
PS. voit osallistua kahvilaan myös etänä kommentoimalla Punaisen mukin blogin vastaavaa merkintää. Pyrimme vastaamaan kysymyksiin viimeistään tiistaisen tapahtuman aikana.
Sijoittaja ei oikeastaan koskaan ole tyytyväinen tekemiinsä sijoituspäätöksiin: Tule myytä voitollista osaketta kun se vielä jatkaa nousuaan tai tulee ostettua vaikka kurssi ei ole kaikkien aikojen alhaisin. Ja vaikka osto ja myynti menisivät täysin nappiin, niin voi harmitella että miksi ostin niin vähän.
Viime vuoden sijoituksistani panostus kehitysmaiden mikrolainoihin poikkeaa tuosta kuviosta. Se on sijoitus, joka on tuottanut mielihyvää vuoden varrella.
Olen jo muutaman kerran kirjoittanut näistä tänne Piksu-palstalle. Noilla mikroluotoilla tarkoitetaan pienten rahasummien, muutamien satojen tai tuhansien, lainaamista kehitysmaiden köyhille yrittäjille. Lisäksi lainattava summa kerätään monelta henkilöltä, jolloin lainanantajan riski on taloudellisesti mitätön.
Pienten palkkojen verotus on Suomessa jopa kevyempää kuin Euroopassa keskimäärin, mutta tulojen noustessa verotus muuttuu muita maita kireämmäksi. Esimerkiksi 25 000 euron vuosipalkkaa verotetaan Suomessa 2,4 prosenttiyksikköä kevyemmin kuin eurooppalaisissa vertailumaissa. Sen sijaan hyvää 59 000 euron vuosipalkkaa verotetaan Suomessa jo 2,8 prosenttiyksikköä ankarammin.
Tulokset käyvät ilmi Kansainvälinen palkkaverovertailu 2011 -selvityksestä, jossa vertaillaan työn verotusta 18 OECD-maassa* neljällä eri palkkatasolla. Selvityksen on laatinut Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti Minna Punakallio.
Julkisen talouden tasapainottamiseksi on tärkeää, että kasvu ja työ säilyvät Suomessa. Suomen Yrittäjät esittää kasvukannustinta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuville pääomasijoituksille. Kannustinta sovellettaisiin yrityksen ulkopuolisiin pääomasijoituksiin, omistajiin ja uusien yritysten perustajiin. Kannustin toteutettaisiin keventämällä luovutusvoittoverotusta.
Kuuntelin viime viikolla eduskunnan välikysymyskeskustelua. Siitä voisi olla huvittunut, jos kyse ei olisi niin vakavasta asiasta. Järkevää keskustelua on vaikea käydä, jos perusasiatkin ovat jokseenkin hukassa. Eräs kansanedustaja syytti nykyisestä kriisistä ahneita sijoittajia. Hänen mukaansa siis nykyinen valtioiden ylivelkaantuminen on ahneiden sijoittajien aikaansaannosta ja heidän pitäisi maksaa siitä myös kulut.
Ajatus on mielenkiintoinen, mutta sen logiikkaa on vaikea seurata. Kuinka sijoittajat voivat olla vastuussa siitä, että valtiot velkaantuvat liikaa? Menneessä maailmassa noin pari vuotta sitten, jolloin asiat olivat vielä järjestyksessä, valtioiden velkapaperit olivat maailman turvallisimpia sijoituksia. Kun rahoitusteoriassa puhuttiin riskittömästä tuotosta, joka on rahoitusteorian peruspilareita, tarkoitettiin juuri valtioiden velkapapereita.
Demokratioita rampauttavaan velkaantumisalttiuteen etsitään Euroopassa ratkaisua lisäämällä komission (ja ERVV:n) holhoavaa valtaa. Suomi on pitänyt parempana valtioinstituutioiden osittaista altistamista rahamarkkinoiden valvonnalle. Suomen kanta tarkoittaa sijoittajavastuuta ja valtioinstituutioiden itsenäisyyden kunnioittamista.
En ole varmaan ainoa, joka on väsynyt väittelyyn siitä, mitä Suomelle maksaa jäsenyys EU:n euroalueessa ja tulkintoihin euroalueen kriisimaiden avustusten takaisin maksun toteutumisesta. Siinä vaiheessa, kun omat poliitikkomme alkavat puhua euroasioista yhteismitallisesti, tulee Eurooppa-tason viestiä, jonka mukaan Kataisen tai Urpilaisen meille kertoma tulkinta ei vastaa Saksan tahi Ranskan tulkintaa sovitusta. Eduskunnan kyselytunnilla Kataisen vastaus Suomen suostumisesta enemmistöpäätökseen yksimielisyyden sijaan poikkeaa siitä, miten hän esitteli asian lehdistötilaisuudessa eurokokouksen yhteydessä. Keskustelua käydään monikerroksisella ja -ulotteisella tulkinta-tasolla, mikä synnyttää turhautumista ja viime kädessä uuvuttaa. Ehkä tämä on tietoinen tarkoitus, tämä väsytystaktiikka.
EU:n huippukokouksen päätökset olivat pääosin odotettuja. Budjettikontrollin vahvistaminen euromaissa niiden keskinäisellä päätöksellä on eurojärjestelmän kannalta väistämätön muutos. Eurojohtajien toive on, että se ratkaisisi myös kriisimaiden tilanteen, eli tieto tulevasta budjettikurista palauttaisi markkinoiden luottamuksen niiden maksukykyä kohtaan. Itse en siihen usko, ja pankkisektorilta lehtien kautta kantautuneiden kommenttien perusteella sijoitusinstituutioillekin kokouksen tulokset olivat pettymys. Vuosien taakse tulevaisuuteen sijoittuva talouskuri kun ei helpota kriisimaiden likviditeettiongelmaa, eli rahaa ei ole, vaikka laskut painavat päälle.
Euroalueen taloudellinen kriisi vastaa tilannetta, jonka yritykset kohtaavat aika ajoin elinkaarensa kuluessa. Poliitikkojen päättämät korjaavat toimenpiteet kriisistä selviämiseen julkistaloudessa tuntuvat poikkeavan suuresti yritysjohtajien käyttämistä keinoista. Siinä, missä nykyiset europoliitikkomme uskovat korjaavien ratkaisujen löytyvän eskaloimalla ongelmat "ylös" EU-, EKP- ja IMF-tasolle, viisaat yritysjohtajat delegoivat ratkaisuvastuun "alas" niihin liiketoimintayksiköihin ja osaorganisaatioihin, joissa ongelmat esiintyvät. Mikäli ratkaisuja ei näin löydetä ongelmalliset toiminteet irrotetaan yrityksestä, mikä usein, yllättävää kyllä, johtaa irrotettujen osien parempaan toimintaan uudessa, niille sopivammassa viitekehyksessä.
Euroopan lainsäädännössä on menossa hankkeita, joissa yrityksille tehdään mahdolliseksi myydä palveluita ja tuotteita kaikille euroopan kansalaisille ilman että yritysten tarvitsee ottaa huomioon kansallista lainsäädäntöä tai lupamenettelyä.
Osana tätä kehitystä, valtioneuvosto lähetti 1.12 eduskunnalle Euroopan komission ehdotuksen yhteiseksi eurooppalaiseksi kauppalaiksi. Sen mukaan tuotteen myyjä ja ostaja voisivat rajat ylittävän kaupan tehdessään sopia noudattavansa eurooppalaista kauppalakia kansallisen lainsäädännön sijaan.
Itsenäisyys tarkoittaa vapautta ja sen mukana vastuullisuutta lähimmäisistämme ja omasta itsestämme. Itsenäisyys on suvereniteettiä oman elämämme suhteen ja hallinnan tunteesta kumpuaa tahto ja tekeminen.
Itsenäisyys syntyy luottamuksesta itseemme ja eheästä omakuvasta, jonka avulla hahmotamme itsemme suhteessa muihin ja osaamme antaa arvoa muille.
Kaikkea tätä on itsenäisyys meille henkilökohtaisesti ja tämän kaiken arvon haluamme nähdä yhteisössämme, Suomessa.
Haluamme, että Suomi on itsemme kaltainen
Haluamme nähdä, että suvereeni Suomi luottaa ja arvostaa itseään. Se huolehtii ja antaa arvoa kansalaisilleen samalla tavoin kuin me huolehdimme lähimmäisistämme. Haluamme, että isänmaamme tarjoaa meille vapautta ja vastuuta samalla tavoin kuin mekin annamme elintilaa muille ja samalla tavoin kuin mekin olemme tottuneet vastaanottamaan vapautta ja vastuuta lähimmäisiltämme. Suvereeni Suomi on meidän oman henkilökohtaisen ihanteemme peili.
Työelämässä viitataan usein ihmisen ominaisuuksiin Bostonin-matriisilla, jonka akselit muodostuvat pareista laiska-ahkera ja tyhmä-älykäs. Ohjenuorana rekrytoinnissa pidetään, että tulee välttää henkilöitä, joissa yhdistyy tyhmyys ja ahkeruus, koska he saavat eniten aikaan tuhoa. Oheista hieman muuntaen voidaan todeta, että yhteiskunnan kannalta ihmiset ja instituutiot, jotka ovat älykkäitä ja moraalittomia, ovat tuhoisia. Moraalittomuus tarkoittaa tässä yhteydessä sellaisten riskien hyväksymistä, jotka saattavat aiheuttaa yrityksen tai yhteisön konkurssin.
Oikea markkinatalous on rauhanomainen järjestelmä, jossa ihmisiä ei orjuuteta. Toisaalta joidenkin mielestä markkinat kahlitsevat ihmisiä henkisellä tasolla. Talouskasvua ja tehokkaimmin sitä edistävää markkinataloutta syytetään helposti uusien tarpeiden luomisesta. Kriitikoiden kielellä nämä tarpeet ovat "teennäisiä". Uskotaan, että tehokkaalla markkinoinnilla ihmisille voidaan kaupata mitä tahansa, mitä he eivät "oikeasti" halua. Taloustieteilijänä arvostettu John Kenneth Galbraith esitti tunnetun kritiikkinsä tarpeiden luomista vastaan kirjassan The Affluent Society (1958). Hän syytti markkinataloutta ratkaisuksi vain itse luomiinsa haasteisiin, "teennäisten" tarpeiden kysynnän tyydyttämiseen. Hän pelkäsi myös, että vahvan markkinoinnin siivittämänä yksityistuotteiden ja -palveluiden kova kysyntä syrjäyttäisi yleishyödyllisenä pidettyjä julkisia palveluja. Samoja näkemyksiä viljellään vieläkin taloustieteessä talouskasvun kritiikin yhteydessä. Viime aikoina suosiotaan kasvattunut degrowth-liike kuuluu näihin. Nämä talouskasvu- ja kulutuskriitikot eivät edusta varsinaisesti taloustiedettä, vaan henkilökohtaisiin näkemyksiin pohjautuvaa moralismia.
EU:n seuraava suuri taistelu käydään keskuspankin roolista. Ranskalaiset vaativat käyttöön kaikkia keinoja euron pelastamiseksi – mukaan lukien EKP. Ranskan valtiovarainministerin Francois Baroinin mukaan EKP:n pitäisi toimia kuten muidenkin keskuspankkien, eli taata jäsenmaiden maksukyky ostamalla valtionvelkaa. Presidentti Sarkozy on ollut samoilla linjoilla, joskin hän on pehmentänyt näkemyksiään viime päivinä keskusteltuaan Angela Merkelin kanssa.
Mutta muuallakin euroalueella esiintyy samoja vaatimuksia. Espanjan pääministerin Jose Luis Zapateron mukaan jäsenmaat ovat luovuttaneet itsenäisyyttään EU:lle luottaen siihen, että unioni tukee niitä tarpeen tullen. Zapatero väistyy vallasta, mutta hän ei varmasti ole ajatuksineen yksin.
Maksukyvyttömäksi ajautunut euromaa on käytännössä kahden oljenkorren varassa: sen on saatava lainaa toisilta euromailta tai EKP:lta. ERVV:n pääomat eivät riitä Italian tai Espanjan saati Ranskan pelastamiseen, jos ne joutuvat kassakriisiin, etenkin kun Ranskan pitäisi olla yksi ERVV:n keskeisiä rahoittajia Saksan ohella. Suuria maita on käytännössä mahdoton pelastaa muun kuin EKP:n voimin.
Kun hallitus tarvitsee lisää verotuloja ja keksii nostaa jonkin yksittäisen alan, yksittäisen tuotteen arvonlisäveroa, niin mitä sen alan ammattilaiset tekevät? Väittävät taivaan putoavan niskaan, jollei elämä jatku entisellään. Mitä tekevät saman alan ammattilaiset, joiden vastaavista tuotteista on kuitenkin koko ajan maksettu moninkertainen arvonlisävero? He ovat hiljaa ja keskittyvät bisnekseensä.
Puhun media-alasta. Hyvin ymmärrettävistä historiallisista syistä yhteiskunta on aikoinaan halunnut tukea sekä kirjallisuutta että lehdistöä. Kansaa on haluttu sivistää ja pitää ajan tasalla maan ja maailman asioista. Siksi Suomessa kirjojen arvonlisävero on edelleen tänäkin päivänä 9 prosenttia. Tilattavilla lehdillä, kuten hyvin menestyvillä suurilla sanomalehdillä ja aikakauslehdillä ei arvonlisäveroa ole lainkaan. Lehtien irtonumeroista maksetaan normaali vero.
Painetun median liiketoiminnan ihmiset ovat luonnollisesti olleet hyvin, hyvin vihaisia hallituksen suunnitelmista laittaa arvonlisävero lehdille pelätessään tulojensa laskevan.
Edellisen blogini yhteydessä keskustelimme Valtosen Riston kanssa mahdollisuudesta erottaa vastuuttomasti käyttäytyvä maa eurosta. Totesin juridistekniseksi ongelmaksi, että eurosopimusta luotaessa ei otettu edes huomioon mahdollisuutta jonkun maan erottamisesta, vaikka poliittista halua siihen löytyisi. Kreikan kohdallahan se alkaa olla tilanne, ellei maa niele sen tukipaketille annettuja ehtoja; tuore hallitus tosin vakuuttaa niitä noudattavansa. Joka tapauksessa erottamiseen ei eurosopimus anna mahdollisuutta jatkossakaan, ellei sopimusta muokata - ja takautuvasti säännöksiä on hankala soveltaa ainakin juridiikan kannalta, varmasti myös poliittisesti.
Todellisuudessa eurosta ulos savustaminen olisi kuitenkin helppoa. Jos jäsenmaa Kreikan tapaan ajautuu totaaliseen kassakriisiin, se ei voi maksaa palkkojaan, eläkkeitään ja muita maksujaan. Tällaisessa tilanteessa maan pankkijärjestelmäkin on yksin EKP:n luototuksen varassa, koska pankit ovat luotottaneet kaksin käsin valtiota. Valtion maksukyvyttömyys ajaa koko talouden umpikujaan. Maa on silloin täysin ulkoisen tuen varassa. Jos se loppuu, talous kaatuu.
Palkansaajien tutkimuslaitos on 40 vuotisen historiansa aikana tuottanut sen taloudellisen perustiedon, johon myös työväenliike ja sen mukana merkittävä osa Suomalaisesta päätöksenteosta on voinut luottaa. Palkansaajien tutkimuslaitoksella on tämän asemansa takia ollut suuri merkitys maamme talouspoliittisen keskustelun ja päätöksenteon kohottamisessa tasolle, jossa olemme voineet välttää etelä-Euroopan kaltaiset tapahtumat.
SAK:lainen ammattiyhdistysliike ja edistysmielinen osuuskauppaliike päättivät 1970-luvun alussa perustaa yhteisen laitoksen vastaamaan vahvistuneen työväenliikkeen tutkimustiedon tarpeeseen.
Kirjoitin reilu viikko sitten Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n konseptista, jossa on ilmeisiä ongelmia. Aikakauslehti Economist keksi http://www.economist.com/node/21536627 asiaan uuden kiintoisan perspektiivin.
Kreikan velkojat asetettiin kahteen luokkaan, valtiollisiin ja yksityisiin, joista jälkimmäisten saatavat leikattiin puoleen. Valtiot saavat kaikki rahansa takaisin, joskin pitkän ajan kuluttua. Päätös, joka tehtiin äänestäjien lepyttämiseksi, merkitsee yksityisille valtionlainoihin sijoittaville suuria riskejä jatkossa, sillä on perusteltua olettaa käytännön jäävän pysyväksi euroalueen velkasaneerauksissa.
Jos velkasaneeraukset tehdään aina vain yksityisen sektorin laskuun, on niiden saataviin helposti tiedossa kymmenien prosenttien leikkauksia, kun ylivelkaantuneita maita höylätään maksukykyisiksi. Kreikan leikkauksetkaan eivät välttämättä riitä, koska maan velka-aste on niiden jälkeenkin 120 prosenttia eli todella korkea lamaa potevalla maalle. Italialla on velkaa suhteessaan tuon verran.
Suomi sijoittuu Chartsbin.com julkaiseman maailmanpankin tilaston mukaan keskitasoon mitä tulee työntekijän irtisanomisesta aiheutuviin kuluihin. Työntekijän irtisanomisesta aiheutuu Suomessa noin puolen vuoden palkkaa (26 viikkoa) vastaavat kulut.
Irtisanomiskulut vaikuttavat nopeasti arvoituna vain kohtuullisesti talouskasvuun ja hyvinvointiin. Kyseessä näyttäsi olevan ennen kaikkea yhteiskunnan rakenteeseen liittyvä tekijä ja kansakunnan valinta dynaamisen ja hitaamman ja järjestyneemmän toimintatavan välillä.
Valtion velkaantuneisuus on ongelmallista muuallakin:
Japanissa on vahvat sisäiset epätasapainotekijät ja valtion velka on nyt huimat 220% bruttokansantuotteesta ja lisääntyy noin 7%/BKT vuosivauhtia
Kreikka ja Italia ovat ansaitusti saaneet huomiota, mutta USA:n, ja Englannin velkaantuneisuus on sekin korkeata tasoa ja kun näiden maiden valtionvelka lisääntyy joka vuosi 10% / BKT vauhtia niin voimme odottaa niitäkin velkasaneerausmenettelyn potilaiksi neljän tai viiden vuoden kuluessa ellei muutosta säästäväisyyteen tapahdu
Näyttäisi siltä että kyseessä on demokratian kriisi, joka hakee korjaustaan uusista budjettitalouden kontrollimekanismeista. Demokratian on syytä uudistua.
Kreikan hallitus väisti vastuutaan ja päätti järjestää kansanäänestyksen sen kanssa jo sovittujen tukipakettien ehdoista. Se on rajua poliittista peliä, sillä kansalaisten mielialat ovat niin tympääntyneet, että äänestyksen tulos voi olla helposti kielteinen. Kansan valtuutuksen hakemiseen Kreikalla on toki oikeus, etenkin kun hallituksen enemmistö on parlamentissa erittäin ohut - mutta kuinka moni äänestäjä puntaroi loppuun asti kieltävän äänensä seuraukset?
Paketin tyrmäys tarkoittaisi suurella todennäköisyydellä, että Kreikan pitäisi erota eurosta ja palata drakmaan, elleivät nyt sitten euromaat ja IMF neuvottelisi pakettia uusiksi. Aika vaikea on sitäkin kuvitella, sillä sen seurauksena jokaisesta vastaavasta paketista tehtäisiin kansanäänestys, jonka lopputulos olisi tästä eteenpäin automaattinen ei.
Saman tyyppisestä tehtävästä maksetaan Suomessa suurin piirtein samankaltaista palkkaa selviää vasta julkaistuista vuoden 2010 verotuspäätöksistä.
Mutta palkkahaitarin yläpää on vahvasti vääristynyt. Oheisessa kuvassa on verrattu muutamien valtiota lähellä olevien laitosten sekä sattumanaraisesti valittujen yritysjohtajien palkkoja pääministerin ansiotuloihin (äärimmäisenä oikealla). Kuvaa vilkaisemalla on aivan ilmeistä, että näin räikeät palkkauksen epäsuhdat eivät voi olla aiheuttamatta yhteiskunnankin tasolla epäoptimaalista toimintaa.
Alkusyksystä talousmatematiikan aloitusluennolla professori lainasi talousnobelisti Robert E. Lucasia tarkoituksenaan ylistää matematiikan roolia taloustieteessä:
”I came to the position that mathematical analysis is not one of many ways of doing economic theory: It is the only way. Economic theory is mathematical analysis. Everything else is just pictures and talk.”
- R.E. Lucas (2001)
Itse en pidä lainausta kovinkaan relevanttina, sillä se kärjistää ja jopa vääristää taloustieteen luonnetta. On kuitenkin totta, että taloustieteen taipumuksena on rakentaa teorioita tyhjän päälle ilman keskustelua monimutkaisten taustaehtojen ja olettamien pätevyydestä. Taloustieteessä keskeinen toimija on ihminen, jonka toiminta ei ole mallinnettavissa mekaanisella funktiolla. Jos taloustiede keskittyy vain matemaattiseen analyysiin, se on sokea vaikeasti mallinnettaville ja kiistanalaisille ilmiöille sekä teorioille. Talous on kuitenkin perusolemukseltaan laadullista yksilöllisten päämäärien tavoittelua tehtäväänsä varten räätälöidyillä keinoilla.
Laajennettu euroryhmä (EU 27) pääsi 23.1.2012 
Pienten palkkojen verotus on Suomessa jopa kevyempää kuin Euroopassa keskimäärin, mutta tulojen noustessa verotus muuttuu muita maita kireämmäksi. Esimerkiksi 25 000 euron vuosipalkkaa verotetaan Suomessa 2,4 prosenttiyksikköä kevyemmin kuin eurooppalaisissa vertailumaissa. Sen sijaan hyvää 59 000 euron vuosipalkkaa verotetaan Suomessa jo 2,8 prosenttiyksikköä ankarammin.
Julkisen talouden tasapainottamiseksi on tärkeää, että kasvu ja työ säilyvät Suomessa. Suomen Yrittäjät esittää kasvukannustinta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuville pääomasijoituksille. Kannustinta sovellettaisiin yrityksen ulkopuolisiin pääomasijoituksiin, omistajiin ja uusien yritysten perustajiin. Kannustin toteutettaisiin keventämällä luovutusvoittoverotusta.
Euroopan lainsäädännössä on menossa hankkeita, joissa yrityksille tehdään mahdolliseksi myydä palveluita ja tuotteita kaikille euroopan kansalaisille ilman että yritysten tarvitsee ottaa huomioon kansallista lainsäädäntöä tai lupamenettelyä.
Itsenäisyys tarkoittaa vapautta ja sen mukana vastuullisuutta lähimmäisistämme ja omasta itsestämme. Itsenäisyys on suvereniteettiä oman elämämme suhteen ja hallinnan tunteesta kumpuaa tahto ja tekeminen. 
Saman tyyppisestä tehtävästä maksetaan Suomessa suurin piirtein samankaltaista palkkaa selviää vasta julkaistuista vuoden 2010 verotuspäätöksistä.
