Valtion 50 Miljardin tasolle kohonnut vuoden 2011 budjettiesitys on noin 8,8 Mrd alijäämäinen kuten alla olevasta valtionvarainministeriön tietojen perusteella tuotetusta kuviosta voimme havaita.

Valtiontalouden tulot sakkasivat jo vuonna 2009 ja silloin otettu lisälaina oli oikea-aikaista elvytystä ja saamme kiittää silloin tapahtunutta valtiontalouden väljentämistä ja velanottoa siitä että lamasta selvittiin näinkin vähin vaurioin. Elvytykselle oli perusteet vielä tämän vuoden alkupuolella, mutta sen jälkeen valtiontaloutta on hoidettu välinpitämättömästi - lähes vaalibudjetti tyylillä.

Suomen ja maailman talous kasvavat nyt jo ripeää vauhtia ja ensi vuonna olla suhdannehuipulla, mutta silti budjetti on velkavetoinen ja liian suureksi mitoitettu. Järkevää taloudenpitoa olisi ollut, jos valtion vuoden 2011 budjetin loppusummaa olisi kasvatettu vuodesta 2008 suurin piirtein inflaation mukaisella nopeudella, mutta tämä ei ole riittänyt Suomen hallitukselle. Ensi vuonna ollaan suhdannehuipulla ja velkaa otetaan reippaasti lisää. Ja maksumiehiksi joutuvat - niin ketkäs muut kuin palkansaajat. Työtä tekevien on joka tapauksessa kannettava nämä kulut ja tässä tapauksessa vielä korkojen kanssa sitten kun ne lankeavat maksettavaksi.

Eikä voi sanoa etteikö valtiovarainministeriötä olisi varoitettu. Julkisessa keskustelussa asiaan ovat ottaneet kantaa muun muassa ETLA, Piksu (jo vuosi sitten lähes saman sisältöisellä artikkelilla kuin tämä) ja kansainvälisillä foorumeilla voimallisesti muun muassa IMF. Ongelma ei ole Suomessa erityisen suuri. Maailmalla on paljon pahempia tapauksia. Mutta meilläkin vaikuttaa sama tendenssi kuin muualla. Valtion budjettia laajennetaan laman ja ehkä vähän vaalienkin takia. Mutta kuluja on vaikea karsia sitten kun niihin on totuttu. Ja niipä lopputulema on se, että valtion taloutta hoidetaan huonosti.

Suomen valtion talous (Tietojen lähde: Suomen Valtiovarainministeriö)

Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johtama verotyöryhmä jätti kesäkuussa väliraportin, jossa oli ehdotettu muutoksia osakesäästäjien verotukseen.

Mutta mikä onkaan se verotuksen taso, jonka yhteiskunta voi hyvällä omalla tunnolla ulosmitata säästäjiltä?

Pörssikurssit ovat 90-luvun laman jälkeen nousseet merkittävästi ja alla on kurssikäyrää siitä, miltä osakesijoittajan elämä on näyttänyt.

Pörssin markkina-arvo ja kuluttajahintaindeksillä diskontattu markkina-arvo (Tietojen lähde: Suomen pankki)

Tarkempi analyysi osoittaa että vuoden 1997 alusta alkaen on tapahtunut seuraavaa:

• pörssin markkina-arvo on noussut realisesti 5,4% vuodessa, kun nimellinen kasvu on ollut 7,26% vuodessa
• inflaatio on samaan aikaan ollut vaivaiset 1,81% vuodessa ja bruttokansantuotteen kasvu taas 2,8% vuodessa

Yleensä pörssikurssit nousevat samaa tahtia bruttokansantuotteen kanssa ja selvästikin olemme tämän mukaan eläneet pörssissä hyviä aikoja. Pörssin markkina-arvo on noussut bruttokansantuotetta nopeammin, eikä näin hyviä aikoja riitä jokaiselle vuosikymmenelle.

Sijoittajalle jää verojen jälkeen 0,5% reaalinen BKT:n kasvun ylittävä tuotto

Mutta mitä näistä hyvistä ajoista jää sijoittajalle? Miten olisi Hetemäen työryhmän ehdottama 30% pääomatulovero vaikuttanut sijoittajalle käteen jäävään tuloon?

Lähellä paikkaa, jossa sydämeni elää on karu saari, jolla elää lintujen kaupunki. Tuhannet linnut pesivät siellä joka kesä. Rantaan pääsee veneellä ja voi omin silmin nähdä kuinka poikaset kasvavat.

Poliitikkoja epäillään korruptiosta... Ihmisiä irtisanotaan... Onnettomuuksia, murhia, riehumista, roskaamista ja kaiken lisäksi vielä liian kuumaakin.

Newsweek-lehti meni pilaamaan monta hyvää otsikkoa ja monta hyvää depressiota. Suomi onkin maailman paras maa!

On aivan totta ja hyvä muistaa jokainen päivä, että Suomi on todellakin vauras maa, jossa vauraus on kohtuullisen tasaisesti jakautunut. Koulutuksemme on saanut paljon tunnustusta. Elämme harvaan asutussa, turvallisessa  maassa, jossa jokaisella on tilaa opiskella, tehdä työtä tai vaikkapa nostaa korvauksia yhteiskunnalta. Suomi on moneen kertaan todettu erääksi maailman vähiten korruptoituneista maista.

Miksi sitten alun otsikkojen luettelo, joiden tekemiseen itsekin olen osallistunut suurella innolla ja tarmolla, se myönnettäköön.

Ensinnäkin olen itsekin kritisoinut sanan "Suomi" käyttöä. Suomen ongelmat ovat vauraan teollisuusmaan ongelmia, omassa sarjassaan todellisia, mutta vähäpätöisiä hyvin monen köyhän maan rinnalla.

Toisekseen kritiikki ei ole minun mielestäni pohjimmiltaan irvistelyä nykyisyydelle vaan yritystä kantaa vastuuta tulevasta ja pyrkimystä taata hyvien asioiden säilyminen haasteista huolimatta.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20100810729

On hyvä nostaa omalta keskustelupalstalta sinänsä aiheellinen keskustelu uutiseksi. Mikäs siinä. Käännetäänhän noita Smart Money:n juttujakin.

Jään odottamaan mielenkiinnolla toimittajan yhteenvetoa ja omia päätelmiä keskustelupalstan esiin nostamista kysymyksistä. Tutkivaa journalismia.

Virasta pidätetty Turun osaamis- ja elinkeinotoimen apulaiskaupunginjohtaja Tero Hirvilammi vaatii Lounais-Suomen aluehallintovirastoa (aiempi lääninhallitus) tutkimaan työsyrjintää ja työpaikkakiusaamista Turun kaupungin johdossa.

Tämä on varmaankin uusin yllyke ja kiihoke kaikkien firmojen asettautua osaamis- ja elinkeinoystävälliseen Turun kaupunkiin. Ainakin valittaa osataan. Voiko kukaan kuvitella samanlaista julkista soppaa jonkin yksityisen yrityksen johdossa?

Alioikeus on tuominnut Hirvilammen päihtyneenä tehdystä leikkausta odottaneen liikuntavammaisen vaimonsa pahoinpitelystä. Vaimo ei ole yhtynyt syyttäjän vaatimuksiin, mutta soittoa hälytyskeskukseen ei saa tekemättömäksi. Nehän mokomat kai jopa nauhoittavat puhelut!

Edelleenkin työnantaja katsoo Hirvilammen toimineen sopimattomasti virkatehtävissään ja olleen silloin toistuvasti päihtyneenä. Sekä työnantajan käsityksistä että alioikeuden päätöksistä Hirvilammi on valittanut ja valitusten käsittely on kesken.

Puoluepolitiikkakin on tietenkin pelissä. Hirvilammi on demari ja hänen moitteidensa keskiössä oleva Turun väistyvä varsinainen kaupunginjohtaja Pukkinen kokoomuslainen.

Jotkin meistä toimivat aloittavan yrityksen niinsanottuina "Liiketoimintaenkeleinä" tuomassa yritykseen kontakteja, rahoitusta ja tukea hyvän ja järjestelmällisen hallitustoiminnan muodossa. Mutta mitkä ovat ne perustavaa laatua olevat sopimusjärjestelyt, joiden puitteissa hallitustason mentorointi kukoistaa?

Kussakin menestyvässä yrityksessä on "yrittäjäpersoona"

Kussakin pienessä tai keskisuuressa yrityksessä on yleensä jokin henkilö tai muutaman hengen ryhmä, eli yrittäjä, jonka persoonan ja unelmien ympärille toimintaa rakennetaan. Liiketoimintaenkelin ensimmäinen tehtävä on löytää toiminnan ja johtamisen moottori, yrittäjä, jonka tukemiseen kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa. Monet yritykset on saatu liikkeelle siten että hyvä "enkeli" ja yrittäjä ovat löytäneet toisensa.

Hallitusyhteistyö rakentuu pelisäännöille

Lähtökohtana onnistuneelle yhteistoiminnalle on, että keskinäiset suhteet on järkevällä tavalla sovittu ja yritystoiminnan yhteydessä nuo suhteet muotoutuvat osakeyhtiölain ohjaamana. Osakeyhtiölaissa on kaksi rajaa, jotka kannattaa ottaa huomioon:

• 2/3 määräenemmistö yhtiökokouksessa ja osakkaista oikeuttaa suunnattujen osakeantien järjestämiseen
• 1/2 enemmistö oikeuttaa hallituksesta päättämiseen ja sitä kautta toimitusjohtajan valintaan ja yrityksen palkkaus ja palkkiopolitiikan määräämiseen

Yrittäjällä, liiketoimintaenkelillä tai edes aivan pienellä sisäpiirillä ei saisi olla mahdollisuutta määräenemmistön tai enemmistön muodostamiseen. Yritystoiminta perustuu keskinäiseen luottamukseen samalla tavoin kuin avioliitto, mutta avioliitossakin on säännöt, jotka takaavat tasapuolisuuden ja sen ettei kumpikaan hyväksikätä toista, vaan että ihmiset toimivat aidosti kumppaneina. Osakeyhtiössä on samoin. Keskinäiset suhteet on järjestettävä niin, että keskinäinen kumppanuus kaikissa olosuhteissa varmistuu ja osakeyhtiössä se tarkoittaa sitä, että kenenkään yksittäisen tahon omistusosuus ei saisi nousta yli 50% suuruiseksi. 

Muutamia vuosia sitten luonnonsuojelujärjestö seurasi, miten Kannakselta kaadettiin puuta kosteikon varrelta ja tuotiin Suomeen metsäteollisuuden raaka-aineeksi. Asiasta nousi sellainen äläkkä, että hyvä, ettei puuntuotanto Venäjältä tyssännyt jo siihen paikkaan.

Valitettava tosiasia kuitenkin on, että metsää tuhoaa muukin kuin pelkästään Suomen metsäteollisuus, vaikka muuta ei julkisuudessa juuri mainitakaan.

Linkin kartassa on Venäjän metsäpalojen tämänhetkinen tilanne. Joku vuosi sitten Kannaksella metsäpaloa sammutettiin kuvan kaltaisella välineellä. Kuva on muuten peräisin suomalaisen antiikkiliikkeen sivulta.

Globaali kuva on toisenlainen. Siinä metsäpaloja on erityisesti Afrikassa.

Kaikesta tästä vaietaan ja eräs maailman luetuimmista kirjailijoista, Rowling on paheksunut suomalaisen paperin käyttöä kirjoissaan.

Paljon on suomalainen metsäteollisuus muninut tiedottamisessaan, mutta mitään Pro Patria -mitalia ei voi antaa suomalaisille ympäristönsuojelijoillekaan. Kun afrikkalaiset ja venäläiset polttavat metsiään piittaamattomuuttaan, asialle ei ilmeisesti voi mitään, mutta auta armias, jos suomalainen metsäfirma ottaa tikunkin puron varresta.

Syksyllä 2009 Piksu sai kirjoittajakseen saksalaisen Beiersdorf AG:n sijoittajasuhdetehtävissä työskentelevän Olli Turusen, josta tuli nopeasti Piksun luetuimpia kirjoittajia.

Tulos ei ole mikään ihme, sillä  kauppatieteiden maisterin tutkinnon suorittanut Turunen kirjoittaa kansainvälisestä taustastaan huolimatta selkeästi ja joskus suorastaan maanläheisesti. Kiitokset Ollille - ja myöhästyneet nimipäiväonnittelut

Nokiasta on varmaankin kirjoittanut moni minua yhtiötä ja alaa paremmin tunteva. Lisäksi yksi "partiopoika" on toisella sivustolla pitää yllä Nokia-leiriä, jossa kaikilla on kivaa ja hauskaa. Minä itse en tiedä minne Nokian osake tulee menemään. Arvostuksen ollessa alhaalla osaketta voidaan pitää houkuttelevana ja salkun osana siinä missä muitakin vastaavia yhtiöitä. On päivän selvää, että yhtiöllä on vakavia ongelmia. Se, että Nokia on hyvä kehittyvillä markkinoilla ei myöskään ole mikään itsestäänselvyys.

Yhä mielenkiintoisempi asia on Nokian johto. Kansankapitalismin ja markkinoihin pohjautuvan kapitalismin levitessä aina 1980-luvun alusta lähtien, ovat johtojen palkat bonukset aina vain kasvaneet. Johdon palkkioilla ja plakitsemisjärjestelmillä on pyritty saamaan johdon ja hajautuneen omistajakunnan intressit samalle tasolle - usein heikolla menestyksellä. Yhtälailla Nokian johdolla on kova palkka, jotta he osaisivat nostaa Nokian arvoa ja jos huomioimme Nokinan huonon kehityksen ja sitä edeltäneen ylimielisyyden on mielestäni vallan kummallista, että Kallasvuo vielä heiluu Nokian johdossa.

Onko kehitys sitten tämä miehen syy? Jos tällä asialle ei olisi tarpeeksi merkitystä, ei oli myöskään Steve Jobsin johdolla. Keskustelupalstoilla myös välittyy huhuja Nokian työntekijöiden huonosta olosta ja motivaatiosta (onko tämä todellakin totta?). Eikö tämä ole Nokian johdon syy. Se, jota me ihmiset tuotamme, valuu aina alaspäin, vaikka sen korkealta valuttaisi.

Suomalaiset kotitaloudet päihittävät yleensä sijoitustaidoillaan kansainväliset investointipankit ja instituutiot.

Kotitaloudet vähensivät osakesijoituksiaan voimakkaasti pörssihuipun aikana vuonna 2007 ja kevään 2009 pohjilla kansa palasi taas tankkaamaan osakkeita.

Kotitaloudet käyttäytyivät vuoden 2000 teknokuplan aikana samalla tavoin kaukaa viisaasti. Osakkeita myytiin pois pahimman teknokuplan huipulla, vuosina 1999 ja 2000. Markkinoille palattiin sitten, kun pahin oli ohi.

Oheinen tilastokeskuksen kokoama kuva kertoo tästä kuluttajien viisaudesta. (Lähde:Tilastokeskus)

Kuka sitten on tarinan hölmö - hän joka ostaa huipulta ja myy pohjilta? Hän on ulkomaalainen instituutio.

Oheinen Suomen pankin kokoama tilasto (Lähdetiedot: http://www.suomenpankki.fi/f) pörssin ulkomaalaisomistuksesta kertoo asiasta. Ulkomaalaisomistus on korkeimmillaan vuosien 2001 ja 2007 alussa. Siis juuri silloin kun kurssit ovat korkeimmillaan ja jo laskussa. Ulkomaalainen sijoittaja ei voisi enää hölmömmin käyttäytyä. 

Me suomalaiset osakkeenomistajat voimme olla ylpeä itsestämme ja osaamisestamme. Ulkomaalaisten suurten investointipankkien ja ammattisijoittajien päihittäminen ei ole helppoa, mutta juuri sen on suomalainen kotitalous tehnyt. Sen me olemme tehneet.

Veneläisiä lähettiläitä - auditoijat pukeutuvat todennäköisesti modernimmin...

Mediassa uutisoidaan "Suomen maitotuotevientikiellosta venäjälle". Mikäli olen oikein ymmärtänyt tästä ei ole kysymys, vaan tietyissä tuotantolaitoksissa on venäläisauditoijien tarkastuksessa löytynyt puutteita, joten kyseisissä laitoksissa tuotettuja tuotteita ei saa viedä venäjälle. Säädöksissä todennäköisesti onkin vivahde-eroja joita ei välttämättä EU-suomessa ole hoksattu. Tällä taas ei ole välttämättä juuri mitään tekemistä elintarvikkeiden laadun kanssa jota suomalaisessa mediassa on lähdetty tuohtuneesti puolustamaan.

Miten paljon ongelmia venäjällä sijaitsevilla tuotantolaitoksilla (joita on myös suomalaisomistuksessa) emme tiedä, koska ne eivät ylitä uutiskynnystä. Emme myöskään kuule millä keinoilla ongelmista päästään.

On aivan normaalia että erilaisissa auditoinneissa löydetään puutteita. Epätavallista on että niistä ei kerrota heti paikan päällä vaan lyödään varoittamatta toimitukset poikki, paitsi vakavammista poikkeamaista.

Homo Economicus ei ole elintarvikkesäädösten tuntija, mutta epäilen että EU vasta vaikea tapaus onkin. Yritäppä tuota maitotuotteita venäjältä suomeen...

Yhteiskunnan eri sektorien koko ja työllistävyys pysyvät yhteiskunnassa vuosikymmenestä toiseen lähes vakiona. Ihmiset kuluttavat kaikkina aikoina suurin piirtein saman osuuden tuloistaan viihteeseen, matkustamiseen, terveyteen ja kauneuteen.

Yritysten menestyksessä on sen sijaan suuria eroja. Yhden tuotantosektorin sisällä saattaa tapahtua murroksia. Esimerkiksi viihdeteollisuus on kokenut suuria muutoksia radion, elokuvan, television, internetin ja pc-pelien aiheuttaessa sektorin sisäisiä mullistuksia.

Alla oleva Findikaattorin julkaisema Tilastokeskuksen ja Työvoimatutkimuksen tilasto työllisten määrän kehityksestä valaisee asiaa Suomen osalta.

Yhteiskunnassamme tapahtuu kuitenkin kaiken aikaa hidasta muutosta, jolla on vaikutusta myös sijoittajan kannalta.

Tilastokeskuksen ja Työvoimatutkimuksen aineistosta käy ilmi, että seuraavat sektorit ovat kasvussa:

Äänestä vasemmalla

Piksu kommentointimahdollisuus on palautettu. Vika liittyi yksittäiseen kirjoitukseen eikä sen ole todettu toistuvan muissa yhteyksissä.

Kaikissa uusissa kirjoituksissa on kommentointimahdollisuus. Pahoittelemme häiriötä.

KL:n sponsoroidut blogit ovat minulle vielä arvoitus. Ovatko ne mainoksia vai mitä?

Luin juuri viimeisimmän kirjoituksen, joka oli Pertti Kilpeläisen tekemä, joka toimii OP-Suomi Arvo-rahaston salkunhoitajana. http://op-pohjola.blogit.kauppalehti.fi/blog/19232 Kirjoituksessa kerrottiin niitä näitä ja jossain välissä kerrotaan tämä: "Sijoittajille tärkeäksi tuottolähteeksi ovat muodostuneet hyvää osinkoa maksavien yhtiöiden osakkeet: parhaiden yhtiöiden osinkovirta on kasvanut, vaikka korkomarkkinoiden tuotot ovat jääneet vaatimattomiksi." Voi kuinka yllättävää... Kaikkeako vois siis tapahtua ja talous voi mennä vielä vaikka kuinka huonosti, mutta "parhaat" yhtiöiden osingot kasvavat loputonta kasvuaan?

Eduskunta hyväksyi Teollisuuden Voima Oyj:n, Posiva Oy:n ja Fennovoima Oy:n hakemukset valtioneuvoston periaatepäätösten mukaisesti. Äänestystulokset ja –jakaumat ovat saatavissa eduskunnan verkkosivuilla.

Äänestystulokset

Teollisuuden Voima Oyj:n hakemus ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta >>

Jaa: 120
Ei: 72
Tyhjää: 2
Poissa: 5

Posiva Oy:n hakemus käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta >>

Jaa: 159
Ei: 35
Tyhjää: -
Poissa: 5

Fennovoima Oy:n hakemus ydinvoimalaitoksen rakentamisesta >>

Jaa: 121
Ei: 71
Tyhjää: 2
Poissa: 5

Tai ainakin yleisellä tasolla eurooppalaisia kiinnostaa tiede enemmän kuin urheilu.
21. kesäkuuta julkaistun Eurobarometri-tutkimuksen mukaan lähes 80 % eurooppalaisista on kiinnostunut tieteen saavutuksista ja tekniikan kehityksestä. Urheilusta kiinnostuneita oli tutkimuksen mukaan 65 %.
 Myös usko instituutioihin tieteen alalla oli vahva: Yli 70 % EU:n rahoittaman tutkimuksen merkityksen kasvavan ja 66 %:n mukaan viranomaisten olisi toimittava ponnekkaammin, jotta nuoret innostuisivat tieteestä.
Jotain jätettiin tutkijoidenkin vastuulle: 57 % on sitä mieltä, että tutkijoiden olisi tuotava työtään paremmin esille.

Matti Vanhasen siirtyminen perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi on luonut keskustelua lobbauksen rajoista. Olisi varmaan hyödyllistä selvittää, miten tosiasiallinen päätöksenteko poliittisen tai taloudellisen organisaation huipulla tapahtuu. Muodollinen päätöksentekohan on tarkoin laissa määritelty.

Kovin helppoa sellainen selvitystyö ei olisi. Taustaksi olisi varmaan syytä perehtyä bysanttilaiseen diplomatiaan, Rothschildien lähes näkymättömään yritysrakenteeseen sekä jesuiittojen ja laajemminkin katolisen kirkon toimintaan.

Olen suurimman osan työelämästäni lukenut erilaisia pöytäkirjoja, joissa on ollut äärimmäisen vähän mitään keskusteluja muistiinmerkittynä. Haastattelut eivät ole lisävalaistusta tuoneet. Kaikki ovat olleet ylen yksimielisiä, minkä lisäksi kukin haastateltava on aina ensimmäisenä keksinyt pyörän ja muuta tarpeellista.

Jotenkin minusta tuntuu, että talouselämä ei missään vaiheessa pohtinut sitä, kannattaako euro ottaa käyttöön Suomessa. Asiaa pidettiin talouselämässä itsestään selvyytenä ja ainoastaan liittymiskurssin yksityiskohdasta keskusteltiin. Ja kun talouselämän lobbaus alkoi euron puolesta, rivit sulkeutuivat lopullisesti - kabinettien ovihan oli koko ajan lukossa.

Juridisista syistä johtuen en tässä kirjoituksessa viittaa kehenkään henkilöön vaikka mieli tekisi.

Monet aikamme sijoituskonkareista ovat holdareita, jotka pitivät omistuksensa 1980 alkaneessa ennätyksellisessä sekulaarisessa (pitkäaikainen) nousumarkkinassa. Tämä sekulaarinen nousumarkkina kääntyi sekulaariseksi laskumarkkinaksi, joka historiallisesti ei ole mitenkään pitkäksi vielä äitynyt.

Kun ikuinen nousu ei ole jatkunut on löytynyt ja välillä pörssikin korjaa alaspäin, on keksitty lukuisia syitä miksi näin ei ole tapahtahtunut.

Herra markkina kiusaa jatkuvasti. Viimeisen muutaman vuoden aikana lähtien lähes 2007 huipuista Herra Markkina on varmaankin joku 16 kertaa tehnyt osakkeet ja etenkin Nokian älyttömän halvoiksi.

Nokia on aina hyvä osake tapahtui sitten mitä tapahtui.Sitä se on tainnut olla IT-kuplan puhkemisen jälkeen.

Maailmassa monet asiat, jotka vievät ylös, vievät myös alas, kuten esimerkiksi hissi Näin ei kuitenkaan näytä olevan velkaakäyttävien sijoittajien pakkomyynnit eivät ikinä nosta kursseja, vaan aina vain alaspäin. Sama asia ilmeisesti pätee hedgerahastoihin ja automaattiseen kaupankäyntiin.

Kirjoittelin kuukausi sitten kehitysmaiden mikroluotoista. Tällä tarkoitetaan pienten rahasummien, muutamien satojen tai tuhansien, lainaamista kehitysmaiden köyhille, jotka perinteisten määritelmien mukaan eivät ole luottokelpoisia.

Kirjoituksessa oli mainittuna pari väylää osallistua tähän sijoitustoimintaan: Naisten Pankki  ja Kiva.org.

Tein silloin muutamia 25 dollari sijoituksia Kiva.org’in kautta ja jäin ihmettelemään miten ja milloin tuota minimaalista sijoitusta palautetaan.

Nyt Kiva.org tililleni oli tullut ensimmäinen pääomanpalautus viestillä ” A total of $2.08 has been repaid”. Eli rahan tuloa ei voi välttää.

Vastoin blogikirjoittamisen perusoppeja kirjoitin ylipitkän "Finanssikritiikki" blogimerkinnän tämän linkin taakse, jonka voi nähdä kirjautumalla Piksuun.

Finanssikritiikki on sarja pohdintaani sisältäen mahdollisimman paljon faktoja noudattaen mahdollisimman vähän mitään sääntöjä (sisältäen jopa huonoa kirjoitusta ja suomenkieltä) johtuen siitä, että aikani on rajallinen, mutta kuitenkin aina välillä ihan kiva kirjoittaa (siis kirjoittaa mitä haluaa).

Kun laski yhteen Pekkarisen ja Väyrysen ennakoidut äänimäärät Kepun puoluekokouksessa, saattoi olettaa Pekkarisen voittavan. Kepun valitsi kuitenkin eläkeikäisen politiikan kehäketun (mutta myös kehäraakin) Pekkarisen asemesta Kiviniemen, jolla on poliitikoksi ainakin yksi erinomainen piirre. Kukaan ei tunnu tietävän hänestä mitään.

HS:n pol. toimituksen esimies erehtyi, kun väitti kepun natisevan liitoksistaan. Pekkarisen ja Väyrysen kannattajat nimittäin pysyisivät ruodussa vaikka valituksi olisi tullut Kauko Juhantalo. Juhantalo tai Pekkarinen eivät vain kelpaisi äänestäjille. Kiviniemi voi kelvatakin, joten vaaleihin aletaan syksyllä valmistautua tosissaan muissakin puolueissa.

HS:n Saska Saarikoski on tehnyt 4.6.2010 jo laajasti kiitetyn haastattelun maanpuolustuskorkeakoulun professorista Aki-Mauri Huhtisesta.

Kuten Saarikoski toteaa, evl ja FT Huhtinen on poikkeuksellinen sotilas.

Ensinnäkin Huhtinen ymmärtää “syntymäpäiväsankariin” Mannerheimiin liittyvät ristiriitaisuudet.

Eniten huomiota ovat kuitenkin saaneet Huhtisen laajasti esittämät näkemykset, joista poimin vain pari muotoilua:

Talvisodan taistelumoraalin takasi 1920 - 1930-lukujen yhteiskunnallinen eheytyminen, joka teki Suomesta sen köyhillekin kansalaisille puolustamisen arvoisen maan.

Nykyaikaa Huhtinen arvioi: “Mutta jos saamme jatkuvia esimerkkejä siitä, että yritysjohtajat ajavat vain omaa etuaan, kansalaiset alkavat miettiä, miksi minä sitten uhrautuisin.”

Omasta puolestani lisäisin, että yritysjohtoa parempaa esimerkkiä tuskin on tarjonnut vaikkapa nykyinen pääministerimme Matti Vanhanen.

Yliopistouudistuksessa pallo hukassa

Opetusministeriö ja Suomen Akatemia vaativat Suomen yliopistoilta kansainvälisen tason tutkimusta. Onnistuuko tämä nykyresursseilla?

Kansainvälisen tason tutkimusyhteisö koostuu yleensä 8-20 toisiaan tukevista ja kritisoivista tutkijoista, joiden kieli on englanti. Yksittäinen tutkimusryhmä koostuu yleensä 2-5 tutkijasta. Huippututkimusyksikkö on myös usein monitieteinen siten, että luonnontieteelliseen yksikköön kuuluu kemian, biologian ja fysiikan tutkijoita, matemaatikkoja jne. Nyt voidaan kysyä, miksi tällaisia yksiköitä on vähän Suomen yliopistoissa, ja miksi tieteet eivät tee enempää yhteistyötä, sillä tieteenalan eristyneisyys on usein merkki alhaisesta tasosta.

Suomessa on 11 yliopistopaikkakuntaa ja yliopistoja oli enimmillään 17. Teknilliset yliopistot ja kauppakorkeakoulut ovat yleensä olleet muista erillään, samoin 2 ruotsinkielistä korkeakoulua. Yliopistoilla on laitoksia ympäri Suomea ja valtiolla on tutkimuslaitoksia, kuten METLA, MTT, VTT, UI, Suomen Pankki, VATT jne. Opetus- ja tutkimusyksikköjen erillisyys sekä pieni koko on haitannut kansainvälisen tason yksikköjen syntyä. Opetusministeriö ei ole ollut tästä huolestunut, vaan on seurannut vain valmistuvien maisterien ja tohtorien määriä.

VAROITUS!

ÄLÄ KERRO TÄSTÄ TALOUSBLOGISTA PANKIN SEDÄLLE

Viettäessäni selibaattia talousmediasta nautin runsaasti auringosta, jonka aikana tulin jutelleeksi ystäväni kanssa Kreikan kyvyttömyydestä maksaa velkoja ja pk-seudun asuntotilanteesta kuin myös ikäisteni rahan/lainarahan käytöstä. Tästä päädyimme sellaiseen johtopäätökseen, että niitä, jotka ottavat kaikista isoimman lainan, pidetään "kovina jätkinä." Lainanmäärästä on siis tullut, jonkinlainen miehenmitta tai sosioekonominen status, jolla saa respektiä..

Kävin keskiviikkona iltana lenkillä, jonka aikana sain ihastella lähes loputtomalta tuntuvaa riviä pikavippimainoksia, jotka oli kiinnitetty katulamppujen pylväisiin.

Markkinointiviestintään keskittynyt Cision Finland on listannut internet blogeja eri aihealueilta. Top 10-listauksia on mm. jalkapallosta, politiikasta, elokuvista ja ympäristöasioista.

Ympäristöblogit on viimeksi listattu maaliskuussa ja lista on seuraava.

Euroalueen työmarkkinoita moititaan kankeiksi. Yritysten ei ole helppoa sopeuttaa työvoimaansa tuotteiden kysyntään ja niinpä järjestelmässä on paljon muutoskitkasta johtuvia ylimääräisiä kuluja.

Toisaalta taas Euroaluetta kehutaan siitä, että täällä työntekijät eivät joudu henkilökohtaisella tasolla kokemaan maailmantalouden suhdanneheilahteluita yhtä raa'asti kuin muualla maailmassa. Järjestelmämme varjelee työntekijöitä ja ihmisiä markkinatalouden pahimmilta vaikutuksilta. 

Mutta pitääkö tämä paikkansa ja missä määrin tämä on totta? Olemmeko me eurooppalaiset todellakin erilaisia?

Oheinen kuva vertaa työvoiman tuottavuuden (yksikkötyökustannuksien) kehitystä USA:ssa ja Euroalueella. Ja graafit ovat, kas kummaa, kuin toistensa peilikuvia. Nämä kaksi talousaluetta käyttäytyvät hyvin eri tavoin ja on todellakin painavat perustelut väittää että Euroalueen työmarkkinat ovat kankeita ja ne suojelevat työvoimaa kysynnän vaihteluilta.

Yksikkötyökustannukset USA:ssa ja Euroalueella (Lähteet: EKP,   www.martincapital.com)

Suomalaisessa maahanmuutto- ja kehitysyhteistyökeskustelussa on paljolti keskitytty kepin tarjoamiseen, porkkanoita on harvassa. Tämän näkee kun käy vilkaisemassa vaikkapa Arvopaperi-lehden keskustelupalstaa, jossa vallitseva on maahamuttajiin vihamielinen suhtautuminen.

Rakentavaa sijoituspalstalla olisi nostaa esiin mahdollisuudet sijoitustoiminnalla nostaa kehittyvää maailmaa jaloilleen. Eräs jokaisen käytettävissä oleva keino on mikrolainat.

Rahoitussektori ohjaa yhteiskunnan varoja oikeisiin, tuottaviin yrityksiin ja pätevien johtajien käyttöön. Rahoitusvalta on eräs tärkeimmistä tekijöistä määräämässä tuotantorakenteen kehittymisestä ja elintärkeä koko yhteiskunnalle. Rahoitussektroimme toimii kohtuullisesti, mutta ei niin hyvin kuin meidän lähtökohdistamme olisi mahdollista. Parantamalla rahoitussektorin toimintaedellytyksiä voimme varmistaa, että meitä johdetaan oleellisimmin täältä kotimaasta käsin.

Mitkä ovat primäärit tekijät, jotka ohjaavat yrityksiä ja tuotantorakennetta?

Yhteiskunnan tuotantorakenteesta päättävät kuluttajat ja rahoitussektori

Tärkein päättävä taho on luonnollisesti kansalaiset, jotka kulutuspäätöksillään ohjaavat sitä mitä ja minkä yrityksen tai yhtieskunnallisen palvelulaitoksen tuotteita he haluavat ostaa tai käyttää. Toinen tärkeä tekijä on rahoitus. Yritystoimintaa rahoittavat sijoittajat, lainanantajat ja budjetointi, jotka kaikki tekevät päätöksiä siitä kenen haltuun he haluavat rahojaan uskoa; kuka heidän mielestään pystyy parhaiten tuottamaan lisäarvoa ja hyvinvointia.

Regulaatio luo pelisääntöjä ja mediavalta huolehtii tiedon tuottamisesta ja analysoinnista, mutta suuri osa yrityksiä ohjaavasta kovasta päätöksentekovallasta on rahoitussektorilla. Missään nimessä ei ole yhdentekevää missä ja kenen toimesta näitä oleellisia päätöksiä tehdään.

Rahoitusvalta

Rahoitusvaltaa käyttävät muun muassa seuraavat tahot:

• pankkien yksittäisistä lainapäätöksistä vastuussa olevat henkilöt
• vakuutusyhtiöt, joiden kautta hallinnoidaan kaikkein suurimpia suomalaisia pääomakeskittymiä
• valtion ja kuntien budjettivallasta vastuulliset henkilöt
• yksittäiset aktiiviset sijoittajat, jotka omilla päätöksillään osoittavat sen,  mikä yritys ansaitsee edullista rahoitusta
• business enkelit ja suoria sijoituksia tekevät pääomasijoittajat, jotka omalla aktiivisella toiminnallaan ovat edesauttamassa sitä, että raha ja valta keskittyy sellaisille yritysjohtajille, jotka sitä osaavat yhteiseksi hyväksi käyttää