Photo by photographer Joshua Sherurcij

Saksan hallituksen ja EU:n komission hanke eurooppalaisesta valuuttarahastosta EMF:stä (European Monetary Fundista) on kohdannut vastarintaa jopa Saksan omassa keskuspankissa.

Myös Jyrki Katainen kiirehti jo torjumaan hankkeen, jonka suunnittelussa Olli Rehnkin on mukana.

Kun Suomi tunnetusti on EU:n mallioppilas, kai meidän velvollisuutemme olisi auttaa niitä EU:n maatovereitamme, joilla on hauskempaakin tekemistä kuin jostain tylsästä vakaussopimuksesta murehtiminen.

Paljon on kiinni siitäkin, miten asia esitellään. Joku EMF ei käsitteenä aukea paljon kenellekään, mutta miltä kuulostaisi vaikkapa EU:n Siesta-rahasto?

Technical Traders Club - kerhon tammikuun kuukausikokouksen 27.01.2010 aiheena oli tutustuminen Liqvinet Oy:n toimintaan Helsingissä. Siellä Liqvinetin Mika Liebkind piti mielenkiintoisen esityksen ja demonstroi seuraavia aiheita:

• Liqvinet Oy,

• Osakekauppa,

• Osake-CFD:t,

• Futuurit,

• Forex,

• Trading psykologia, ja

• Live Trading.

Liqvinet Oy

Markus Björksten ja Mika Liebkind perustivat pari vuotta sitten UB Tradegate nimellä online-välitysyhtiön Liqvinetin. Liqvinet Oy toimii edelleen UB:n (United Bankers) sidonnaisasiamiehenä, mutta hakee omaa toimilupaa. Merkittävänä omistajana ovat Jouni Torasvirta ja UB edelleen. Yhtiön tavoitteena on jalkauttaa Trading kulttuuria Suomeen myös pienemmille sijoittajille.

Osakekauppa

Suomalaisilla osakkeilla käydään Liqvinetissä kauppaa Helsingin pörssin lisäksi vaihtoehtoisilla eli MTF-kauppapaikoilla, kuten Chi-X:ssä, Turqoisessa, Burgundyssä ja Nasdqaq OMX:ssä. Näin järjestelmällä voi valita osto- ja myyntihinnaksi eri pörsseistä parhaat “choice price”-hinnat ja spreadit ja siten “väärinhinnoittelu” häviää sekunnin murto-osassa.

Välityspalkkio on 0,05 % ja 5 EUR minimi. Minimipalkkiokertymävaatimus kuukaudessa on 25 EUR.
Liqvinetin kaupankäyntijärjestelmän näytettiin myös tukevan stop-toimeksiantoja, joten stoptoimeksiantojen vahvistettiin pysyvät päällä myös yön yli.

Osake-CFD:t

Osake-CFD:illä eli hinnanerosopimuksilla käydään Margin Trading kauppaa osakkeilla omistamatta niitä fyysisesti, vakuutta vastaan. Useimmilla CFD:illä on vakuusvaatimuksena 20 %. Osake-CFD:ssä on mahdollisuus käyttää vipua, mikä mahdollistaa sen, että position koko voi ylittää oman pääoman moninkertaisesti.

Osake-CFD:itä voidaan käyttää sekä spekulatiivisesti että riskiltä suojautumiseen. Osake -CFD:itä voidaan myös myydä lyhyeksi. Lyhyeksimyynti (shorting) tapahtuu silloin ilman osakelainasopimuksia, koska taustalla on premier-välittäjän Man Financialsin iso lainapooli.

Position suuruus voi ylittää oman pääoman moninkertaisesti. Liqvinetin CFD:t ovat nk. DMA “Direct Market Access” CFD- johdannaisia, joissa on aina samat hinnat ja syvyydet kuin pörssissä, koska kaupat tehdään pörsseissä, eikä Market Makereiden kanssa. CFD:illä ei ole kuitenkaan päättymispäivää.
 

Osake CFD:iden välityspalkkio on 0,08 %, minimivälityspalkkio on 5 EUR.

Yhtenä riskinä osake-CFD:n lyhyeksimynnissä on tietenkin se että, jos välittäjäfirma menisi konkurssiin, niin lyhyeksimyyjä voisi menettää enemmän kuin cash-positionsa. Normaalisti välittäjä kuitenkin ostaa Margin-sijoittajan lyhyen position takaisin, jos Margin-sijoittajan tappion tapauksessa tämän vakuudet ylitetään.

Futuurit

Futuurikaupassa kauppaa käydään vakuutta vastaan. Silloin on mahdollista käyttää vipua, mikä mahdollistaa sen, että position koko voi ylittää oman pääoan moninkertaisesti. Vakuusvaatimus on 5 -10 % päivänsisäisesti ja noin 15 % yön yli. Positio voi olla yhtä helposti pitkä (long) kuin kuin lyhyt (short). Jos futuuri on “Deliverables” niin välittäjä sulkee position ennen allaolevan hyödyk-keen toimituspäivää. Esimerkiksi CME:n E-Mini Futuurit eivät ole “Deliverables”. Futuurikauppa käydään markkinoilla, siis ei Market Makereiden kanssa.

Futuurikauppaa käydään eniten osakeindekseillä, raaka-aineilla ja maataloustuotteilla. Esimerkkejä ovat SP500, EuroStoxx 50, Nasdaq, Öljy, Kulta, Kaakao, Kahvi ja Vehnä, joista SP500, EuroStoxx 50, Öljy ja Vehnä kuuluvat maailman likvideimpiin tuotteisiin.. Futuureilla voi käydä kauppaa spekulatiivisesti tai niitä voi käyttää suojaamiseen (hedging).

Välityspalkkio on 0,02 %, eli esim. yksi EuroStoxx 50 futuuri on arvoltaan 28000 EUR, joten sen ostosta ja myynnistä menee sijoittajalta yhteensä noin 12 EUR:on kaupankäyntikustannukset. Vakuusvaatimus yhden EuroStoxx 50 futuurin tapauksessa on päivän sisällä 1650 EUR ja yön yli 3300 EUR.

Eli jos haluaa käydä kauppaa osakkeilla vivulla, niin kannattaa tehdä sitä osake-CFD:iden kautta. Ja jos haluaa käydä kauppaa indekseillä niin futuureiden kautta.

Valuuttamarkkinat (Forex)

Forex on maailman suurin ja likvidein markkina, OTC (Over The Counter) markkina, jonka tarkkaa volyymiä ei tiedetä, mutta päivittäisen vaihdon arvioidaan olevan ainakin 50 kertaa NYSE:n (New York Stock Exchange) päivävaihto.

Valuttamarkkinat ovat ympärivuorokautiset, eli on kolme “sessiota”: Aasia, Eurooppa (Lontoo) ja USA (New York).

Valuuttakauppaa käydään vakuutta vastaan. Valuuttakaupassa on mahdollisuus käyttää vipua, mikä mahdollistaa sen, että position koko voi ylittää oman pääoman moninkertaisesti. Vakuusvaatimus on 2 %. Valuuttakaupassa on mahdollisuus sekä “long” että “short” postioihin, esimerkiksi kun on long EUR/USD valuuttaparille, niin itse asiassa ollaan pitkänä euroissa ja lyhyenä dollareissa.

Välityspalkkio valuuttakaupassa on 0,01 % eli esim. 100.000:n EUR/USD kaupassa on välityspalkkio 10 EUR:oa.

Huomiona todettiin, että kun USA:lla on lainat dollareissa niin USA:n valtio voi painaa rahaa ja inflatoida dollaria, mutta esimerkiksi Suomi ei voi painaa euroja. Eli pitemmän aikavälin “sijoitusvinkkeinä” voinee pitää pitkiä AUD/USD, CAD/USD, NOK/USD valuuttapareja ?

Trading psykologia

Arvioidaan, että yli 80 % tradereistä häviää rahaa. Kyseessähän on lyhyen aikavälin “nollasummapeli”, josta lisäksi välittäjät ottavat omat palkkionsa välistä.

Syynä menetyksiin on usein se, että useimmat ihmiset haluavat “palkita itsensä” kaupasta nopeasti, kun ovat oikeassa, vaikka kaupan tavoitehinnat olisivatkin olleet korkeammalla. “Itsensä rankaiseminen” kaupan tappioilla taas on asia, jota mieluummin siirretään eteenpäin ajassa, vaikka tappiot tai menetykset juoksisivatkin.

Nämä ongelmat taas johtavat usein siihen, että traderi ottaa sarjan pieniä voittoja kunnes tulee iso tappio, joka ylittää voittojen summan.

Toinen yleinen ongelma on se, että tarkastellaan liikaa yhtä kauppaa sensijaan että mitattaisiin onnistumista tarkastelemalla usean kaupan sarjaa. Tämä johtaa helposti siihen, että tunnetilat ovat vahvoja- yhden voiton jälkeen ollaan herkästi “liian iloisia” ja tappion jälkeen liian onnettomia, vihaisia, surullisia. Yleensä vahvat tunnetilat johtavat huonoihin kauppoihin.

Eli kauppojen sarjaa kannattaa tarkastella ja analysoida kauppojen jälkeen ja ottaa opiksi kaupoistaan ja kehittää opitun avulla parempaa trading strategiaa ja parantaa sen toteutusta. Näin voi oppia luottamaan päätöskriteereihinsä ja päätöksentekokykyynsä sekä sen seurauksena tuntea itsensä varmemmaksi ja siten pysyä mielentilaltaan tyynempänä ja järkevämpänä.

Traderin kannattaa kysyä itseltään ennen jokaista kauppaa:

• Mikä on mielentilani ? Olenko kenties iloinen vai vihainen aikaisemmasta kaupastani johtuen ?

• Miksi haluan ostaa ja miksi haluan myydä ?

• Tuntuuko kauppa “täysin oikealta” vai onko se vain “sinne päin” ?

• Miten suuren osan pääomastani olen kaupassa valmis riskeeraamaan, “stopit” ?

• Mikä on kaupan voittotavoitteeni ?

Korkein Oikeus antoi päätöksen, jossa allekirjoittajan katsottiin olevan vastuussa siitä, mitä hän isännöitsijäntodistukseen kirjoittaa. Ratkaisu on osa laajaa ongelmavyyhtiä, johon liittyvät niin pienet taloyhtiöt, isännöitsijöiltä edellytettävä pätevyys kuin talon teknisten ominaisuuksien hallitseminen.

Kun isännöitsijä voi saada taloyhtiöltä palkkiota ja isännöitsijäntodistuksen tulostaminen valmiista tiedostosta maksaa vielä erikseen esim. 40 euroa, kaikki muut kuin isännöitsijät pitävät varmaankin KKO:n päätöstä luonnollisena. Isännöitsijäin edusmies marisi, mistä hänelle puolestaan palkkaa maksetaan (vaikka kyseessä ei ollutkaan ammatti-isännöitsijä), mutta en usko isännöitsijöillä olevan sentään kanttia valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen, mikä taitaisi ainoa muutoksenhakupaikka olla.

Sähköparranajokoneen mukana saattaa tulla paksu pumaska koneen käytöstä, jota ainakaan minä en jaksanut lahjakoneesta edes lukea - tunnetuin seurauksin. Autoilla on huoltokäsikirjansa, mutta kokonaisia taloa myydään puheella “hyvä talo se on”.

Erityisen kummallista on, että isännöitsijäntodistuksiin ei kirjata mitään kommentteja esim. putkiremontin tarpeesta vaan ainoastaan tehdyistä päätöksistä.

Vastaavasti kun Turussa tunnetusti hajoaa perustukset niin taloista kuin silloista, perustusten korjaustarve merkitään isännöitsijäntodistuksiin sanoilla “perustukset ovat tarkkailussa”. Talonpoikaisjärjellä voisi toivoa, että esim. talon kattokin olisi jonkinlaisessa tarkkailussa, siis vuotaako se ja onko se myrskyn jälkeen edes paikoillaan.

Roomalaiset sanoivat, että “ostaja varokoon“, mutta jos nyt leikisti kuviteltaisiin isännöitsijän olevan palvelualalla, en ymmärrä, miksi isännöitsijä ei voisi asunnon ostajaa valistaa peruskorjausten tarpeista yli sen mitä yhtiökokouksessa on päätetty. On nimittäin hyvä ymmärtää, että monella suomalaisella paikkakunnalla taloyhtiöitä on rakennettu vasta 1960 - 1970-luvuilla, joten suinkaan kaikilla ihmisillä ei ole täyttä käsitystä putkiremontin tuomista haitoista asumiseen tai remontin kalleudesta.

Julkisuudessa on valiteltu sitä, miten KKO:n päätös vaikeuttaa pienten taloyhtiöiden toimintaa. Tämänkin asian näkisin osana laajempaa kokonaisuutta. Taloudellisia intressejä on pienissäkin asunto-osakeyhtiöissä ja hallituksen vastuuta ei mitenkään voi tehdä tekemättömäksi tai siirtää yhtään minnekään. Oman kokemukseni mukaan jo hyvinkin pieneen taloyhtiöön (kokonaispinta-ala vastaava kuin KKO:n päätöstä koskevassa huoneistossa) saa ammatti-isännöitsijän, kun osaa etsiä.

Tilintarkastajien pitäisi tarkastaa myös taloyhtiön hallinto, mutta käytännössä tarkastus on peräti muodollinen. Tämän sanon ko. tehtävässä olleena.

Voi olla, että muotoseikkojen kirjaimellinen noudattaminen on rasite pienelle as.oy:lle, mutta niin pientä taloa ei olekaan, etteikö sen teknisestä kunnosta huolehtimisen pitäisi olla yhtiön hallituksen, isännöitsijän, huoltoliikkeen ja tilintarkastajien erityisen huomion kohteena. Pohtia sopisi esim. sitä, monellako isännöitsijällä on teknistä koulutusta.

Sijoittamisen perusteissa tuli taloyhtiöt jo käsiteltyä. Tällä ja ensi viikolla puhun metsästä, ja sekin näkyy vain kirjautuneille käyttäjille.

Lähes kaikki Euroalueen makrotalouden tärkeät mittarit ovat menossa kohti parempaa: 

• teollisuustuotanto(punainen) ja bruttokansantuote(oranssi) ovat menossa kohti parempaa
• inflaatio (keltainen) on käynnistymässä
• vaihtotase (violetti katkoviiva; oikea asteikko) ja kauppatase (sininen katkoviiva; oikea asteikko) ovat palaamassa lähemmäs tasapainotilaa

Ainoastaaan työttömyys (vihreä) on edelleen kasvussa.

Lähteet:  ECB, Suomen Pankki, Martin capital, "The Economist" lehti

Kaikkien tärkeimpien markkina-alueiden makrotalodelliset graafit ovat täällä:  www.piksu.net/sivu/kansantaloudellisia-tunnuslukuja  (edellyttää tunnusten luomista ja kirjautumista piksu sivustolle - ei maksa mitään)

Yleisen mielipiteen mukaan osakkeet saattavat olla väärin hinnoiteltuja. Ne siis saattavat olla yli- tai aliarvostettuja. Jos onnistuu painottamaan osakesijoituksensa aliarvostettuihin osakkeisiin, on mahdollista saavuttaa ylituottoa, joka vastaa sitä positiivista sijoitussalkun tuoton osaa, jota ei voida selittää suhteessa markkinaindeksin muutokseen. Tuon ylituoton saavuttaminen voi olla helpompaa kuin luullaankaan ja sitä saavuttaaksesi sinun ei tarvitse edes miettiä onko Nokian osake hyvä vai huono.

Miksi? Yli- ja aliarvostuksen logiikka ja osakeindeksit

Osakkeiden markkinatuottoa kuvaavat indeksit tavallisesti painottavat osakkeita niiden markkina-arvon mukaisesti. Yliarvostettujen (aliarvostettujen) osakkeiden markkina-arvo taas nousee korkeammaksi (alhaisemmaksi) kuin niiden todellinen arvo. Jos ali- ja yliarvostettuna osakkeita painotetaan niiden markkina-arvon mukaisesti, johtaa tämä siihen, että yliarvostettuja osakkeita painotetaan liikaa ja aliarvostettuja osakkeita liian vähän, joten osakemarkkinoiden kehitystä kuvaavat indeksit ovat tehottomia sijoittajien kannalta.

Miten?

Markkina-arvoon perustuvan painotuksen sijasta voidaan painottaa kaikkia yrityksiä yhtä paljon (esim. Nokiaa olisi indeksissä yhtä paljon kuin vaikka Digiaa), jolloin kyse on ns. tasapainotetusta indeksistä.

Tällä on se vaikutus, että markkina-arvoltaan suuria yrityksiä painotetaan vähemmän ja markkina-arvoltaan pieniä yrityksiä painotetaan enemmän.

Jos markkina-arvoltaan suurien (pienten) yritysten joukossa on keskimäärin enemmän yliarvostettuja (aliarvostettuja) yhtiöitä, johtaa tasapainotetun indeksin valitseminen siihen, että aliarvostetut (yliarvostetut) osakkeet saadaan ylipainoon (alipainoon) verrattuna markkina-arvo painotteiseen indeksiin, jolloin perinteinen markkinaindeksi voidaan pitkällä aikavälillä helposti lyödä.

Tasapainotettuun indeksiin voi Yhdysvaltain markkinoilla sijoittaa käyttämällä Rydex S&P Equal Weight ETF-rahastoa (RSP). Tämän ETF-rahaston tuottoa voidaan verrata perinteiseen markkinapainotettua indeksia seuraavaan Spideriin (SPY) vertailu.

Arvopaperin uutinen.

Olen jo omaan kyllästymiseeni asti jauhanut tekstiä Suomen asuntomarkkinoiden tilanteesta. Asia koskettaa minua siksi, että tämä asuntokupla vaikuttaa suuresti tulevaisuuteeni Suomessa..., jos siis täällä asun.

Arvopaperin uutisessa siis kerrotaan, että Henrik Ehrnroothin määräysvallassa ollut yhtiö on myynyt YIT:n osakkeita, joita se aloitti ostamaan vuoden 2008 lopulla. Sitten myöhemmin keväällä sattui tapahtumaan niin kivasti, että valtio sopivasti laittoi ASP-lainapumpun ihan sattumalta tykittämään ja jakoi ilmaista rahaa.

Oletan siis, että sisäpiirillä on sellaista informaatiota, jota minulla ei ole, ja siksi tällaiset liikkeet ovat tärkeitä....

Täytyy myös sanoa, että FIM tekee todella hyvää ja mielenkiintoista analyysiä sisäpiirikaupoista Itse arvostan tällaista todellista informaatiota!

Muut käänteen merkit, joita mielestäni kannattaa pitää silmällä:

(1) Suomen kauppataseen kääntyminen negatiiviseksi: tämä olisi merkki siitä, että Suomi elää täysin velaksi ja teollisuuden kilpailukyky on mennyt hintatason noustessa, kun samalla on velaksi kulutettu.

(2) 3-kuukauden Euriborin kääntyminen selvästi nousuun: tämän jälkeen viesti siitä on selvä, että kohta ei enään saa halvalla rahaa pankista.

(3) Tuloveroasteen korotus, joka tapahtuu todennäköisesti samaan aikaan voimakkaasti, kun korotkin ovat jo korkealla.

Tarkennuksena vielä siihen mitä käsitän Suomen asuntokuplalla:

En todellakaan ajattele, että Kemijärvellä, joku omakotitalo olisi kuplassa, Suomen asuntokupla suurimmalta osalta, koskee PK-seutua. Toisaalta asuntohinnat pitää suhteuttaa aina, jokaisen alueen fundamentteihin ja väittäisin, että asuntokupla koskettaa myös muitakin alueita kuin PK-seutu. Esim. USA: asuntokuplasta ajateltiin, että se kosketti vain joitakin osavaltioita (kts. tämä). On asuntokuplalle aivan normaalia, että koskee vain jotain osaa maasta, jossa kysynnän ajatellaan tulevaisuudessa kasvavan taivaisiin.

Miksi yleistän Suomessa yhä kasvavan asuntokuplan Suomen asuntokuplaksi? Kun velaksi eläminen Suomen kasvukeskuksissa loppuu, jotka ovat kasvukeskuksia juuri tuon velaksi elämisen vuoksi, lainojen vakuusarvot romahtavat, rahanjako kiristyy, kulutus vähenee, kuntataloudet ja valtio joutuvat kriisiin, verot kasvaa jne. jne. Talouden voimat ovat hitaita, mutta niillä on tapana kertautua...

Mielestäni Suomen tilanne kuitenkin jotenkin muistuttaa samanlaista tilannetta kuin Japani 1980-luvun lopulla. Arvostukset eivät tosin ole onneksi yhtä korkealla, ainakaan vielä... Siksi tämä graafi on myös informatiivinen.

Japanissa kupla oli alueellinen.

USAssa kupla koski vain tiettyjä osavaltioita.

http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Matti/Paivakirja.iw3?showlocation=fe1a0015-0b9d-4a6a-8125-68e317f51f3b&newsID=71dcbd14-fc36-4c94-9f55-b7f35516007c

Matti Vanhanen ei löytänyt haluamaansa maitoa. En tiedä kumpi oli suurempi ongelma maidon tuotantomaa vai sitä purkittava yritys. Sokkotestissä voisi olla vaikea löytää se oma maito.

http://www.arlaingman.fi/fi/index.html

http://www.valio.fi/portal/page/portal/Valio

Jos ajatellaan sian- ja naudanlihaa sekä broileria niin mahtaako kuluttaja aina tietää mistä ja miten tuotteet ovat hyllylle tulleet. Puhumattakaan kaloista. Turska on muuten ollut tärkeä laji monen maan kalateollisuudelle. Moni olisi näinä päivinä onnellinen turskasta. Sanovat lohta niin hyväksi, että sitä kannattaisi pyytää vaikkei saisikaan. En tiedä tarkoittavatko sitä norjalaista mikä on kasvatettu papanoilla joiden valmistamisessa on ohimennen jopa tuhottu joitain kalalajeja.

Odotan mielenkiinnolla mikä on seuraava tuote mitä Matti Vanhanen ei löydä tutun kauppansa hyllyltä.

Sekä notkahdus että halkeama näkyvät paljaalla silmällä

Turun kaupunkin kaupungin asiat eivät ole muutenkaan mitenkään hyvin, johon kirjoituksessani / 25.1. viittasin.

Tilannetta pahentaa se uskomaton tapa, jolla kaupungin rakennustoimen on annettu huseerata. Lähimenneisyydestä löytyy niin taidemuseon peruskorjaus, kompostointilaitoksen rakentaminen ja nopea purkaminen kuin myös oheinen hovioikeuden päätös.

Turkulaisten murheenkryyninä on tasaisin väliajoin ollut vuonna 1975 avattu yksisuuntainen ja 3-kaistainen Myllysilta. Myllysillalta pohjoiseen menee Koulukatu, joka jatkuu Valtatie 8:na aina Oulun eteläpuolille saakka.

Olen asunut aiemmin 15 vuotta Koulukadulla, ja ko. kadun satoja metrejä pitkät ruuhkat kello 7.30 ja klo 16 jälkeen ovat tutut.

Tällä hetkellä Turussa mietitään naama valkeana maanantain tuloa. Uudehkosta teatterisillasta ei ole tässä tilanteessa yhtään mitään apua.

Mihinkään erityiseen vahingoniloon ei ole aihetta muuallakaan maassa, jossa normaalitalven takia junavuoroja perutaan, laivat seisovat jäissä ja talojen kattoja sortuu.

En tiedä, onko yleisesti kysymys “juustohöylästä” vai joka portaassa tapahtuneesta pienestä vilpistä ja velvollisuuksien laistamisesta, mutta joka tapauksessa vahinkojen korjaaminen tulee maallemme kalliiksi.

Sijoittalle on tärkeää tuntea sitä miten eri valuuttojen arvot ovat yli- tai ali- arvostettuja. Tämä on tärkeää siksi, että matalan kustannustason alueet ovat viime aikoina kehittyneet paremmin kuin muut. On myös mahdollista että valuuttojen arvot aikaa myöden tasoittuvat niin, että kustannustaso eri maissa lähentyvät toisiaan. Tämäkin seikka puoltaa sijoittamista niihin maihin joiden valuutat ovat aliarvostettuja.

Valuutan ali- ja yli- arvostusta voi mitata hyvin monella tavalla. Erään kätevän, käyttökelpoisen ja ymmärrettävän tavan muodostaa Economist lehden aika-ajoin keräämä Big Mac indeksi, joka mittaa sitä, minkä hintainen on Big Mac hampurilainen (tai vastaava) eri maissa. Halpa hampurilainen tarkoittaa halpaa valuuttaa. Yksinkertainen mittari, joka toimii melko luotettavasti.

Oheisessa taulukossa on hampurilaisen hinnasta laskettuja valuutan yli- ja ali- arvostusprosentteja suhteessa dollariin. Näyttäisi siltä että Euro on edelleen hieman yliarvostettu ja kaukoidän valuutat (Kiina, Malesia, Thaimaa) ovat aliarvostettuja. 

Halvan valuutan maat eivät ole itsestään selviä sijoituskohteita. Monien maiden valuutat ovat vuosikymmeniä aliarvostettuja, mutta silti teollisuus ei kehity eikä valuutan arvokaan tasapainoitu. Mistä tämä johtuu? Syy on melko yksinkertainen. Valuutan arvon määrää vientiteollisuuden kilpailukyky ja mekanismi on suurin piirtein seraava:

• Maan vienti kasvaa kun vientiteollisuus on kilpailukykyistä ja tuotteet haluttuja maailmalla
• Viennin ja tuonnin täytyy olla pitkällä aikavälillä tasapainossa (kukaan ei voi velkaantua loputtomasti)
• Tasapaino löytyy kun velallisen valuutta heikkenee niin paljon että velallinen ei enää pysty ostamaan maailmanmarkkinoilta kuin ainoastaan sen verran tuotteita kuin sen oma vientiteollisuus pystyy tuottamaan vastinetta

Monen Euroopan maan vientiteollisuus on jo sata vuotta ollut ylivertaista suhteessa moniin kehittyviin maihin ja niinpä myös valuuttojen arvostuksessa on ollut vastaavan suuruinen epäsuhta. Eikä ero ole vieläkään tasoittunut. Euroalueen vienti ja tuonti ovat edelleen tasapainossa vaikka valuuttojen arvostustasoissa onkin suuri ero. Turha meidän surkutella itseämme ja päivitellä kaukoidän nousua - olemme edelleen kilpailukykyisiä.

Mitä jatkossa tapahtuu

Kaukoidän ja kehittyvien maiden kulttuurit ja tekemisen tapa ovat nyt kuitenkin integroitumassa osaksi maailmanlaajuista yhteistä kulttuuripiiriä ja osaamista. Siellä osataan jo nyt tuottaa maailmankauppaan kelpoa tavaraa ihan kohtuullisia määriä ja houkuttelevalla kustannusrakenteella. Tästä syystä on odotettavissa, että kaukoidän valuutat jossakin vaiheessa vahvistuvat.Pitää vain odottaa että markkinatalouden pettämättömät lait seuraavien vuosien (tai vuosikymmenen) kuluessa hoitavat vääjämättömän tehtävänsä ja tasapainottavat valuuttojen arvot vientiteollisuuden keskinäisen kilpailukykypariteetin mukaiseksi. 

Suomessa on jo pitkään huolehdittu vientiteollisuuden kilpailukyvystä ihan mallikkaalla tavalla. Toivottavasti pysymme jatkossakin tuottamaan maailmanmarkkinoilla haluttuja tavaroita ja mielikuvia - vientiteollisuuden osaamisesta riippuu paljon.

Lähde: www.economist.com

Teetkö sijoituspäätöksesi itse? Seuraatko mahdollisesti analyytikkojen suosituksia? Silloin on paikallaan tietää ryhmämielen (groupthink) vaaroista.

Otetaan taas aluksi esimerkki sijoitusmailman ulkopuolelta. Kokeessa iso joukko koehenkilöitä jaettiin pienempiin ryhmiin. Kullekin ryhmälle luotiin omat kotisivut joilla oli kuunneltavissa joukko erilaisia musiikkikappaleita - taatusta hittikamasta aivan onnettomiin kellaritason rämpytyksiin, kaikilla ryhmillä samat valikoimat. Puolet ryhmistä eivät tienneet miten muut olivat biisejä rankkanneet. Toisilla ryhmillä oli näkyvissä "top ten" -lista joka perustui muiden ryhmäläisten arvosteluihin.

Jos muiden arvostelut eivät olleet näkyvissä biisien sijoitukset perustuivat melko suoraan niiden laatuun. Niiden sijoitukset rankinglistalla vaihtelivat melko vähän. Samat kappaleet keikkuivat korkeimmalla jokaisessa ryhmässä.

Sensijaan "top-ten" -rymissä tilanne oli aivan toinen. Listat erosivat voimakkaasti toisistaan, eli hajonta kasvoi. Ensimmäisten arvostelijoiden tulokset vaikuttivat voimakkaasti. Kun ensimmäinen top-ten-lista tuli näkyviin se vaikutti seuraaviin arvostelijoihin voimakkaasti. Kyse ei ollut enää ryhmän mielipide, vaan ensimmäisen arvostelijan melko sattumanvaraiset mieltymykset lukitsivat käytännössä tuloksen.

Myös analyytikot ovat melko pieni ryhmä jossa kaikki tuntevat toisensa. Kun esnimmäinen hehkuttaa jotakin kohdetta on helppo seurata perässä. Ryhmämielen oireita ovat Irving Janiksen mukaan:

1. Voittamattomuuden illuusio josta kasvaa liioteltu optimismi ja riskinottohalukkuus.
2. Varoitusten rationalisointi  jolla selitetään pois ryhmän uskomusten vastaisia asioita.
3. Horjumaton usko ryhmän moraaliin.
4. Stereotypiat joilla selitetään ryhmän ulkopuolisten ihmisten ominaisuuksia jos heillä on poikkeava mielipide (nössö, tyhmä,...)
5. Painostus . Vain jengipetturit ovat toista mieltä.
6. Sensurointi joka iskee ideoihin jotka eivät sovi ryhmän pirtaan.
7. Yksimielisyyden illuusio ryhmän sisällä, hiljaisuus on myöntymisen merkki.
8. Ajatuspoliisit — Itsenimitetyt jäsenet jotka suojaavat ryhmää informaatiolta joka ei sovi ryhmän ideologiaan.

Olemme kaikki joskus olleet osana tällaista ryhmää.

Analyytikkoryhmän ulkopuolisena sijoittajalla on onneksi parempi mahdollisuus ajatella kriittisesti. Mutta laumassa mekin usein liikumme. Kun jokin ala tai sijoitukohde on muodissa kaikki ryntäävät sen perään ja nostavat hinnan taivaisiin.

Homo Economicus neuvoo: Älä luota kritiikittömästi "asiantuntijan" suosituksiin. Yritä etsiä myös "myy" suosituksen antanut analyytikko. Miksi hän ajattelee näin? Ajattele itse. Kumpi on mielestäsi oikeassa? Voit myös itse yrittää tarkoituksella keksiä syitä miksi sijoitus voisi olla huono.

 On aina arveluttavaa, jos bisnes perustuu asiakkaiden tietämättömyyden, laiskuuden ja välinpitämättömyyden hyväksikäyttöön. Juuri tällainen elämänalue on pikavippibisnes, joka on viime vuosina paisunut selvästi.

Nyt on viimeinenkin tulos saatu, Nordic Aluminium nimittäin ja osinkoprosentti meni heti kärkeen. Arvonmääritysmallissa nyt myös 2011 ennusteet mukana AP:n mukaan. PT-seurannassa nyt 9 vuoden osinko- ja EPS-historia.

Nousussa Orion, Norvestia (2 pistettä), Pohjola, Uponor, TeliaSonera, Kone, Technopolis ja uutena listalla ABB.

Laskussa Rautaruukki (-2 pistettä), Kesla, Panostaja, Outokumpu (-2 pistettä), Nordic Aluminium, Nokia ja Nordea.

ROE/PB-seuranta nimetty uudelleen nimellä "Osakkeiden tunnuslukuja 1". Tässä myös nyt EPS2010E 2009:n sijaan.

Osinkoseuranta nimetty uudelleen nimellä "Osakkeiden tunnuslukuja 2", mukana nyt myös P/E 2011.

Hoptioseuranta on nyt Henkilöstöoptiot. Rank-kaavaa muutettu hieman, koska hyvin alhaiset hoptiohinnat vääristivät lukua.

http://www.piksu.net/node/101

KL:n uutisblogissa luki:

”Yksittäinen bloggaaja ei koskaan korvaa vallan vahtikoirana kriittisesti toimivaa ja lähteensä tarkistavaa sanomalehteä printissä tai verkossa.”

Tähän esitän kolme vastaväitettä:

1) Perinteinen media tarvitsee omat vahtikoiransa.

2) Yleistys, että kukaan blogaaja ei koskaan käytä mitään lähdettä, on aikamoinen yleistys. Luullakseni esim. täällä on yleensä perustelut ja linkit mukana tai ainakin valmiiksi katsottuina.

3) Hyväksyn oletuksen, että perinteinen media käyttää lähteitä enemmän. Miten se tapahtuu talousmediassa?

Kun pörssi on laskenut kaksi päivää, päivystävä analyytikko (Suomessakin niitä lienee satoja, ulkomailla tuhansia ja taas tuhansia) kertoo, että lasku tulee jatkumaan Japanin tavoin vielä seuraavat kymmenen vuotta.

Kun pörssi on puolestaan noussut kaksi päivää, toinen päivystävä analyytikko arvioi, että maailma selvisi suhdannekuopasta yllättävän helposti ja edessä on vuosien nousu.

Talousmedia muodostaa oman ainutlaatuisen saarekkeensa median käytännöissä. Kukaan itseään kunnioittava politiikan toimittaja ei nimittäin kysy Vanhaselta, onko kepu hyvä puolue ja saatuaan myöntävän vastauksen raportoi eteenpäin: “poliittisella kentällä arvioidaan yleisesti kepun olevan hyvän puolueen. Täältä kepun puoluetoimistolta takaisin uutisstudioon, Elsi.”

“Kiitos, Essi.”

Talousjournalismissa tämä on jokapäiväistä leipää, jonka päälle tarvittaisiin vähän metvurstiakin.

Ja olennaisin lopuksi: Piksu ei ole enää mikään yhden tai kahden ihmisen yhteisblogi, vaan meitä on jo yli 20. Lupu täydentää sen, mikä Tupulta ja Hupulta jäi sanomatta ilman mitään toimituksellista “ohjausta”.

Osakkeet ovat seksikkäitä! Korkorahastot ovat vanhuksille!

Kuinka moni on kuullut nämä lauseet? Riskiä pitää ottaa, jotta saa kunnon tuottoa sijoittamilleen rahoille?

Tutkailin indeksirahastoja tarjoavaa sijoitusfirma Seligsonin 2009 vuosikatsausta. Huomioni keskittyi siihen, että korkorahastojen keskimääräinen tuotto oli 10-vuoden sijoitusperioodilla huomattavasti osakerahastoja parempi. Vertailussa pitää ottaa huomioon, että osakekurssit ovat edelleen toipumassa vuosisadan pahimmasta rysäyksestä. Tästä huolimatta pitää vakavasti miettiä osakemarkkinoiden riskiä ja sitä, että 10-vuoden tuotto on ollut negatiivista, kun samaan aikaan korkorahastot ovat porskuttaneet vuosittain tuottoa. Ehkä onkin aika miettiä sijoitusallokaatiota ja miettiä, onko 100% osakesijoitussalkku järkevä missään tapauksessa.

Verrataan Seligsonin indeksirahastoja keskenään:

Euro-Obligaatio rahasto (korkorahasto)

Tuotto: 1v = 3,84% 5v = 20,49% 10v = 65,56%

Euro Corporate Bond (korkorahasto)

Tuotto: 1v = 11,57% 5v = 20,22% 9v = 49,24%

Suomi-indeksirahasto (osakerahasto)

Tuotto: 1v = 45,76% 5v = -20,28% 10v = -13,38%

10-vuoden tuotolla mitattuna vuonna 2000 sijoitettu rahat olisi kannattanut sijoittaa obligaatiohin ja tällöin keskimääräinen tuotto olisi ollut lähes 5% vuodessa. Osakerahastoon sijoitettu raha ei ole poikinut vielä ollenkaan tuottoa, vaan tappiota!

Perinteisesti sijoitusoppaat suosittelevat vähintään 5-vuoden jaksoa, jos sijoitat osakkeisiin. Tämä tarkoittaa, että todennäköisesti 5-vuoden päästä sinulla on enemmän rahaa sijoituksessa. Nyt edes 10-vuotta ei ole riittänyt tuottamaan voittoa osakkeissa.

Miten sijoittaa järkevästi pitkällä aikavälillä?

Muistan lukeneeni, että tänä vuonna tullaan tekemään 10-vuoden aikavälin arvioita ja todetaan, että osakemarkkinat eivät ole tuottaneet "riittävästi". Todellisuudessa kyseessä on osittain tilastollinen harha. Vuonna 2000 osakemarkkinat olivat pitkän aikavälin huipussa ja teknologia villitsi. 2009 oltiin koettu yksi pahimmista pörssilaskuista. 10-vuoden vertailu tuottaa tällöin pahan tuloksen osakkeille. Tästä tilastollisesta harhasta huolimatta voidaan todeta, että osakkeissa on aina suuria riskejä.

Jos arvostat tasaisista arvonnousua, ovat korkorahastot erinomainen vaihtoehto. Kaikkien ei kannata sijoittaa pelkkiin osakkeisiin ja uskoa, että niiden nousu on kiveen hakattu. Vanha sijoitussääntö sanoo: sijoita suhteessa yhtäpaljon korkomarkkinoille, mitä on sinun ikäsi. Tämä tarkoittaa, että jos olet 50-vuotias, sinun on suositeltavaa sijoittaa puolet korkorahastoihin ja puolet osakkeisiin. Nuorempi voi ottaa suuremman riskin, koska useampaan vuosikymmenen sijoitusperioodiin mahtuu usein useampia lasku- ja nousukausia.

Jos osakerahastot ovat todella menestyneet näin surkeasti, niin miksi sitten sijoittaa osakkeisiin ollenkaan?

Itse olen pyrkinyt tasaisesti vähentämään osakerahastojen osuutta sijoitussalkussani. Rahastojen sijaan olen ostanut suoria osakkeita. Osakerahastot eivät maksa vuosittain osinkoa sijoittajalle, joten niistä ei tule realisoitua tuottoa joka vuosi. Rahastoissa saat tuoton vasta, kun realisoit eli myyt osuutesi. Usein rahasto-osuuksia myydään väärään aikaan, kun niiden tuottoon ollaan pettyneitä. Rahastoja ei yleensä kannata myydä niiden ollessa tappiolla, vaan odottaa maltillisesti niiden uutta nousua.

Miksi ostan suoria osakkeita? Minä haluan tasaista tuottoa sijoitetulle pääomalle. Osakkeen arvonnousu ei tuo minulle oikeaa realisoitua tuottoa. Pörssiromahduksessa arvonnousu voidaan menettää hetkessä vuosiksi eteenpäin. Miksi ottaa riskiä ja saamatta siitä oikeaa tuottoa? Ainoa oikeasti järkevä tapa on ostaa yhtiöitä, jotka maksavat vuosittain kunnollista osinkoa. Osinko on sinun tasainen tuotto sijoitetulle pääomalle! Arvonnousua voi sitten odottaa vuosikymmeniä, kunhan yhtiö vain maksaa sinulle vuosittain osingon.

Nytkin pörssissä on useita yhtiöitä, jotka maksavat nykyisen kurssin hinnalla 4-6% osinkoa. Puhdasta tuottoa pelkästä osakkeen omistuksesta! Eli osinkojen olisi syytä olla pitkien korkojen yli tai paremmin - käytännössä viime vuosina yli viisi prosenttia. Jotta inflaatio ei nakerra vuosi vuodelta osinkojen tuottoa, pitää maksettujen osinkojen nousta vuosien saatossa. Eli valitse yhtiöitä, jotka ovat maksaneet hyvää osinkoa joka vuosi ja lisäksi kasvattavat osinkoa vuosittain.

Vertaile itse mikä on paras vaihtoehto:

Korkorahasto: noin 5% vuotuista tuottoa

Osakerahasto: -2% vuotuinen tuotto

Osinkoyhtiö (suora osakesijoitus): 5-6% osinkotuotto

Korkorahaston omistamalla olisit 10-vuoden perioodilla saanut mukavasti melko tasaista tuottoa. Onnittelut! Osakerahastoja huipulta ostettaessa olisit edelleen tappiolla. Älä huolehdi! Kannattaa ostaa rahastoja kuukausittain, eli tällöin olisit todennäköisesti jo plussalla. Osakerahastoja ei kannata myydä tappiolla.

Entä sitten suoran osakkeen osto? Osinkoyhtiötä ostamalla olisit saanut melko tasaista 5-6% osinkotuloa. Nyt yhtiön osakkeenarvo on todennäköisesti sama tai alle vuoden 2000 kurssien, mutta haittaako se? Olet saanut korkorahastoa vastaavan tuoton joka vuosi! Nyt voit vain odottaa rauhassa usempia vuosia ja halutessasi myydä yhtiön voitolla muutaman vuoden kuluttua. Pitkällä aikavälillä hyvät yhtiöt myös korottavat osinkojaan, joten tulet saamaan suhteessa isompaa osinkoa sijoittamaasi summaa vastaan.

Fiksu sijoittaja, joka haluaa parasta pitkän aikavälin tuottoa sijoittaa yhtiöihin, jotka maksavat kunnon osinkoa. Pitkäjänteiselle sijoittajalle tämä on korkorahastojen lisäksi paras ja turvallisin sijoitusmuoto.

Vertailun opetus on, ettei korkorahastoa ole pieneen vuosituottoon katsomista. Pitkällä aikavälillä vertailtuna pienempi tasainen tulovirta lyö pikavoittoja tekevät riskiset osakerahastot.

Meidän pankkikonttorissa on ystävällinen henkilökunta

On ennenkuulumattoman törkeää, että kommentoin Piksussa juuri aloitettua gallupia, jonka yhtenä vaihtoehtona on otsikkoni. Ratkaisustani on kaikki syy valittaa Julkisen sanan neuvostoon, missä on muitakin tärkeitä asioita käsittelyssä liittyen esim. Tony Halmeen nekrologiin.

Viehätyin kuitenkin otsikon sanasta ja selvitin korkean tieteellisesti Wikipediasta sanan “pissis” semantiikkaa. Wikipedian mukaan pissiksen "elämäntapaan kuuluvat suosittu, pinnallinen listamusiikki, merkkivaatteet ja itsetietoinen käytös”. Mikäli sanan ”listamusiikki” korvaa sanalla ”asiat” pääsemme varsin yleisluontoiseen määritelmään.

Saadakseni yhteen merkintään peräti kaksi fraasia, kysyn: mistä näitä lakeja oikein tulee?

Lakeja tulee kuvan esittämästä paikasta (kuva siinä asennossa kuin sen halusin), mutta suuri osa laeista joutaisi linkin osoittamaan paikkaan.

Relevantimpi kysymys olisikin, miten näitä lakeja tehdään. Niitä tehdään tavalla, jossa lobbaaja ja politiikka löytävät toinen toisensa. Lobbaajalle ja valtiolle pitää antaa se, mitä niille kuuluu, vaikka antajalle (siis sijoittajalle) itselleen jääkin usein kovin vähän.

Pankkitalletusten tullessa verollisiksi tapahtui sellainen pankkien privilegioiden loukkaus, että sen hyvittäminen on ollut jokaisen finanssialan lobbaajan ammattivelvollisuus.

Perinteinen media lienee jo julkaissut kaikki Finanssialan keskusliiton asiaa koskevat tiedotteet, mutta Piksun lisäksi myös muualla uudessa mediassa PS-tileihin suhtaudutaan varauksellisesti. Omasta mielestäni kyse on siitä, että PS-tilin avaaja antaa julkisen vallan - ja erityisesti mielivallan käsiin senkin vähän, mitä verotuksesta jää jäljelle.

Asuntojen hintoja käsittelen tuolla.

Maaliskuun ensimmäisen päivän The Times lehdessä oli ympäristötoimittajan kirjoittama kirjoitus joka oli otsikoitu ”Green fuels cause more harm than fossil fuels, according to report”.
Lehti on saanut käsiinsä brittitutkimuksen, jonka mukaan fossiiliset polttoaineet ovat ympäristölle parempi vaihtoehto kuin viljasta tehdyt biopolttoaineet.
Myös tropiikin öljykasvien käyttö biopolttoaineen tekemiseen on todettu enemmän CO2-päästöjä aiheuttavaksi kuin mitä on kuviteltu verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin. Syynä on maaperän vaihtoehtoiskäyttö; öljykasvien kasvattaminen aikaansaa CO2-päästöjä maaperästä, jota ei syntyisi ilman ko. viljelyä.
EU:n omat selvitykset biopolttoaineiden CO2-päästoistä ovat olleet niin kammottavia ettei niitä ole uskallettu julkaista. Ovathan vaarassa eri osapuolten saamat vuosittaiset 3 miljardin tuet.

Makrotalouskatsaus viedeona

Videon toteuttanut:   Originaali Oy

Internetsivuston ylläpitäjät ovat epäkiitollisessa asemassa. Jos tekniikka toimii, sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Vasta jos ongelmia ilmenee, koko ylläpidon olemassaolo vasta huomataan ja palaute on usein tyyliä: eikö se vieläkään toimi. Ilmiön on huomannut kuukaudesta toiseen eräässä suuressa suomalaisessa talousmediassa.

Viimeisen puolen vuoden aikana on tehty Piksun tekniikan päivitystä, joka huipentui helmikuussa.　

Nyt päivitys alkaa olla valmis ja lähes koko tekniikka on päivitetty:
- serverit (tuplalevyt ja prosessorit) 　

- Apache2 www. -serveriohjelmisto

- PHP5 ohjelmiston ajoympäristö　

- mySQL tietokanta　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　
- Drupal sisällönhallintajärjestelmä, johon Piksu perustuu　
 

Olemme saavuttaneet sen että:
- meillä on entistäkin varmempi ja paremmin toimiva tekniikkatiimi　 (meillä on periaatteessa kaikelle osaamiselle varamies)
- meidän serverimme laitteistotekniikka on vikasietoinen
- meillä on paremmat valmiudet backup kopioiden ottamiseen
- meidän www-teknologiamme on nyt parasta mitä maailmalta saa

Kaiken kaikkiaan Piksun tekniset perustukset ovat kunnossa. Työn ovat tehneet Kai Nyman ja Jukka Nyfors Piksu Mediasta sekä Devnull Oy / Kimmo Hedman.

Parhaat kiitokset Kai, Jukka ja Kimmo.

Mitä sä musta haluat? Kuinka tosisas sä oot?

siis mitä me kaikki sijoitusinformaation etsijät yleensäkään tehdään täällä ja miksi juuri sinä eksyit tätä blogia lukemaan?

Olen monta kertaa pohtinut talousmediaa ja sijoitustoimintaa ja ajatellut, että mitä ne oikeasti ovat. Ihmisethän käyttävät valtavasti aikaa siihen, että ne surffailevat netissä ja etsivät tietoa vaikkapa siitä, onko Nokia hyvä osake. Tästä kaikesta huolimatta tavallinen sijoittaja tutkitusti tekee paljon virheitä ja häviää rahaa pörssissä.

Jokin pari vuotta sitten saatoin itsekin ihan tosissani osakkeita-analysoida ja veikata yritysten osinkoja. Nyt myönnän rehellisesti itselleni, että kyse on viihteestä, joka varmaankin on monella teistä yksi syy miksi tätäkin blogia luetaan (ihan tosissaan ei kaikkia munkaan juttuja kannata ottaa). Hyvien osakkeiden poimiminen vastaa aika paljon veikkauspelejä. Molemmista saa jotain mielekästä tekemistä, voi unelmoida suuresta voitosta ja joskus varmaankin voittaa muutaman kympin, joita voi sitten vaikkapa työkavereille hieman paisutella.

No.. ajattelin vielä itse asian testata jollakin tavalla ja listasin niitä näitä Piksun kyselyyn. Vaihtoehdot olivat seuraavat:

(1) Pinkit Stringit

(2) Asuntokupla

(3) Sirkustirehtööri

(4) ETF

(5) Tähtikuonokontiainen

Itseäni ei yhtään yllättänyt, että sellainen vakava asia, kuin "asuntokupla" sai jopa 18 % äänistä, kun taas "pinkit stringit" keräsi 45 %. Väittäisin siis, että talousmediaa ja sijoitustuotteita voitaisiin myydä jopa hieman eroottisilla aiheilla. Onhan kyse siitä, että ihmiset pitää saada klikkaamaan itsensä aina jonnekkin...

Vielä voisi huomioida sen, että "ETF" sai 30 % äänistä ja tekisin tästä sellaista johtopäätöstä, että ETF kertoo jostain jännittävästä ja tuntemattomasta. Jotain sellaista siis mistä pankit ja suuri osa talousmediaa ei halua kertoa...

Kyselyn tulokset

Piksussa mitatun sijoittajasentimentin mukaan härkiä oli edelleenkin 76 %, joten sijoittajien usko nousuun on edelleenkin kova.

Piksun sijoittajasentimentti

Makrotalouskatsaus maaliskuu / 2010     Kai Nyman         

Katsaukseen liittyvä syventävä keskustelu pidetään Toto invest ryhmän kokouksissa - muissa tilaisuuksissa erikseen pyydettäessä.

Source: http://www.ism.ws

Reaalitalous kasvaa ja elvyttäviä toimia puretaan, mutta ensimmäiset osakesijoittajat näkevät jo merkkejä suhdannehuipun lähestymisestä. Maaliskuulta odotetaan kuitenkin (piksun kyselyn mukaan) lämmintä kevätaurinkoa sijoittajille.

Sentimentti-indikaattorit

Teollisuuden sentimenttien parantuminen on jo pysähtynyt Kiinassa, Brasiliassa ja Intiassa. USA:ssa ja Euroalueella näkymät sen sijaan edelleen paranevat.

Kuluttajien luottamuksen paraneminen on pysähtynyt sekä USA:ssa että Euroopassa ja tämän me olemmekin jo huomanneet esimerkiksi siitä, että myös pörssikurssit hengähtävät. Kuluttajien ja sijoittajien tunnelmat ovat viime aikoina kulkeneet melko lailla samaa tahtia - sijoituspäätöksiä  tekevät ihmiset, jotka omassa elämässään ovat kuluttajia.   

Inflaatio, korko ja valuutat

Pitkät korot eivät enää ole nousseet ja keskuspankit (esim. USA) ovat voineet turvallisesti purkaa pitkiä korkoja alhaalla pitänyttä elvyttävää keskuspankkilainoitusta. Tältäkin osin tilanne on nyt normalisoitumassa ja keskuspankit keskittynevät jatkossa vain lyhyen rahan tarjonnan varmistamiseen.

Keskuspankkien määräämät lyhyet korot pysynevät vielä pidemmän aikaa alhaalla, aivan kuten keskuspankit avoimesti asiasta kertovat.

IMf on kehoittanut keskuspankkeja suhtautumaan aiempaa huolettomammin nyt viriämässä olevaan lievään inflaatioon. Samaa on ehdottanut myös tohtori Jarkko Peltomäki ja nyttemmin myös osa vaikutusvaltaista talouslehdistöä kuten "The Economist". Matalan inflaation ja deflaation kausilla on tilastollista yhteyttä alhaiseen bruttokansantuotteen kasvuun ja maltillisen inflaation (2...4%) tervehdyttävistä vaikutuksista on leviämässä konsensusta.

Reaalitalous

Talouskasvu on nyt lähtenyt joka puolella käyntiin ja joissakin kehittyvissä maissa talouskasvu on jo saavuttanut huippunsa.

Valtioiden elvytystoimien kääntöpuoleen, valtion velan kasvuun, on kiinnitetty laajaa huomiota ja huomio on luonnollisesti tuonut esille mustat lampaat ja tuhlaajapojat, joiden valtionvelka on kaikkein huolestuttavinta tasoa. Parrasvaloihin on päässyt Kreikka, jonka valtionvelka on kaikkein huolestuttavin ja jossa hallinto on menettänyt kansalaisten luottamusta niin, että korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen on vaikeaa. Hallitseminen tarvitsee luottamusta - ja luottamusta omaan hallintoon puuttuu kreikkalaisilta. Ongelma kannattaa kuitenkin asettaa mittasuhteisiinsa. Kreikan koko bruttokansantuote (noin 350 Mrd$) vain noin puolet siitä mitä hiljattain pelastettujen kiinteistörahottajien FreddieMac ja FannieMae taseet (500...600 Mrd$ /kpl) eikä Kreikan koko vaihtotaseen vaje (50Mrd$) ole sen suurempi kuin näiden kummankin yrityksen käyttökate. Rahallisesti ongelma ei ole siis maailmantalouden kannalta mikään varsinainen uhka - sen sijaan tilanne on Euroaluueen kannalta kiusallinen. Ja ongelman hoidon tekee vaikeaksi kreikan hallinnon horjuva asema ja kehno kyky johtaa maataan ja toimia kansallisen identiteetin kulmakivenä, johon kreikkalaiset voisivat luottaa. Veroja on vaikea korottaa jos kansalaiset eivät näe hallintoaan arvokkaana ja luottamuksen arvoisena. 

Onneksi Kreikan luottokelpoisuuden horjuminen on laskenut Euron arvoa ja nostanut Suomen kilpailukykyä reippaasti ylöspäin.   Siis myös jotain hyvää tässä katastrofissa.

Sijoitusmarkkinat

Sijoitusmarkkinoiden hermostuneisuus on nyt tilinpäätösten julkaisemisen jälkeen rauhoittunut ja tammikuussa alkanut kurssilasku on pysähtynyt ja markkinat ovat jopa hieman elpyneet.

Kursseja kuitenkin painaa muutama seikka:

• kuluttajien sentimentin paraneminen on pysähtynyt (toivottavasti väliaikaisesti)
• suhdannekierto on tullut vaiheeseen jossa jotkin kehittyvät maat ovat jo saavuttaneet rakenteellisen maksimaalisen kasvunopeuden
• suhdannekierrossa on viimeisten parinkymmenen vuoden ajan ollut havaittavissa yhteiskunnan päätöksenteon viiveistä aiheutuva, hento, kolmen vuoden sykli; olemme kohta jo ohittaneet syklin nousuvaiheen ja ensimmäiset sijoittajat alkavat siksi jo hieman empiä

Suomessa usko tulevaisuuteen on vahva. Pörssikehitystä kehitystä indikoivan Piksu kyselyn mukaan pörssikurssit nousevat maaliskuun aikana. (74% vastaajista uskoo nousuun ja 26% laskuun). Piksun kysely on aiemmin ollut melko luotettavat Suomen markkinoita ennustava indikaattori - toivottavasti ennuste toteutuu tälläkin kerralla.

Bloombergin haastattelussa Nokian pääjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo kertoi toimittaja Diana ben-Aaronille parhaillaan lukevansa Presidentti Mauno Koiviston elämänkertaa. Kallasvuo innostui kertomaan, "Koivisto ei aina antanut paljoakaan arvoa sille mitä ihmiset puhuivat. Hän uskoi siihen mitä oli tekemässä."

Mauno Koivisto oli niitä harvoja suomalaisia joka uskalsi asettautua itsevaltiasta Kekkosta vastaan 30 vuotta sitten. Lisäksi hän osasi vetää omaa linjaansa niin taitavasti, että pystyi paitsi toimimaan, myös kasvattamaan toimivaltaansa sen aikaisessa ilmapiirissä. Paine ja epäonnistumisen riski on täytynyt olla valtava.

Myös mediapelin Koivisto osasi. Valmistautuessaan presidentivaaleihin 1982 hänestä perheineen tuli mediajulkkiksia. Hänet valittiin.

Ei kuitenkaan kestänyt kauaa ennen kun Koivistoa alkoi harmittaa median ärhäkkä ote, jota Kekkosen aikana ei pidetty sopivana. Sopulilauma tuntui vain häiritsevän eikä aina ymmärtänyt hänen fundeerauksiaan niin kuin olisi pitänyt.

Olli-Pekka Kallasvuo on yritysmaailman huipulla. Sinne päästäkseen hänen ei tosin tarvinnut asettua vallanpitäjiä vastaan, mutta on toinenkin asia joka erottaa hänet Mauno Koivistosta - hän ei ole kääntynyt Nokiaa arvostelevaa mediaa vastaan.

Etenkin Yhdysvaltojen markkina ja sieltä kaikkialle leviävä talous- ja teknologiainformaatio on ollut epäsuotuisaa Nokialle jo muutaman vuoden. Syitä on omissa tuotteissa, toimintatavoissa ja uusissa kilpailijoissa. Kallasvuo otti Nokian kunnian palauttamisen Pohjois-Amerikassa henkilökohtaiseksi missiokseen aloittaessaan Ollilan jälkeen pääjohtajana.

Arvostelusta ja 'Nokian aika on ohi'-tyyppisestä kommentoinnista huolimatta Kallasvuo jatkaa valitsemallaan linjalla. Siinä missä Mauno Koivisto kääntyi sisäänpäin, Kallasvuo on avannut Nokiaa paitsi ulospäin, myös talon sisällä avannut keskustelua ja kulttuuria siitä mitä se Ollilan aikana oli.

Ollilan kekkosmaisen kauden jälkeen Kallasvuo salli sisäiset ja ulkoiset blogit Nokialla. Niistä hän voi nyt itsekin seurata mitä väki oikeasti ajattelee. Talon sisäisissä blogeissa on "Todella paljon kommentointia. Ihmiset saavat sanoa paljonkin ilman pelkoa ja he myös sanovat juttuja koska he haluavat muuttaa Nokiaa", Kallasvuo kertoi haastattelussa.

Kallasvuo siis mittaa paineet sekä talon sisältä että ulkoa. Paksusta nahasta tai Teflonista olisi varmasti apua, mutta kun tietää missä mennään, tietää myös mihin pitää mennä.

Koko Bloombergin englanninkielinen artikkeli löytyy täältä.

Teoriassa jokainen yrittäjä tietää, että hänen tuotteillaan ei ole kysyntää, jos hänellä ei ole ostovoimaista asiakaskuntaa, eikä hänellä ole ostovoimaista asiakaskuntaa, jos yritykset eivät maksa työntekijöilleen riittävästi palkkaa.

Teoriassa jokainen yksityisen yrityksen työntekijä tietää, että hänellä ei ole pitkän päälle työpaikkaa, jos hänelle palkan maksava yritys ei pysty toimimaan kannattavasti.

Käytännössä jokainen yritys pyrkii maksamaan omille työntekijöilleen niin vähän palkkaa kuin on mahdollista.

Käytännössä jokainen työntekijä pyrkii saamaan omasta työstään niin suuren korvauksen kuin mahdollista.

Tämä on tietysti se paradoksi, joka tekee markkinataloudesta niin jännittävän paikan elää. Toisaalta työntekijöillä ja työnantajilla on vahva yhteinen intressi, sillä hyvinvointia sekä työnantajalle että työntekijälle tuottava systeemi on molempien itsekkäänkin edun mukainen.

Toisaalta tämä teoria unohtuu heti, kun siirrytään yksittäisen yrityksen tasolle, sillä silloin astuu peliin mukaan pääoman ja työn suora kilpailutilanne. Molemmat kun aina kilpailevat yrityksen tuottaman lisäarvon jakamisesta ja pyrkivät maksimoimaan oman osuutensa siitä.

Juhlapuheissa työntekijät ovat aina yrityksen tärkein voimavara, niin kuin he tietysti todellisuudessa aina ovatkin, sillä ilman työntekijöitä ei yritystoiminta voi koskaan kasvaa yhden miehen puuhastelua kummallisemmaksi.

Todellista päätösvaltaa yrityksissä käyttävät kuitenkin pääoman edustajat, jotka hyvin luontevasti antavat työntekijöille vain sen osuuden yrityksen tuottamasta lisäarvosta, joka on pakko antaa. Työntekijöillä puolestaan ei ole muita keinoja kuin lakkoase painostaa pääomaa tinkimään omasta osuudestaan.

Tämä työn ja pääoman kilpailu toimii kuitenkin melko kitkattomasti hyvien aikojen aikana, kun yrityksen tuottamasta kasvavasta lisäarvosta riittää uutta jaettavaa myös työntekijöille, vaikka pääoman suhteellinen osuus tuloksesta samalla kasvaisikin.

Taantuman tullessa tilanne kuitenkin muuttuu radikaalisti. Kun yrityksen liikevaihto putoaa, supistetaan ensimmäiseksi työvoimakuluja, mikä on tietysti täysin luonnollista, kun työn määrä yrityksessä vähenee.

On kuitenkin äärettömän luonnollista, että työntekijäpuolen on vaikea ymmärtää, jos pääoman tuotto-odotus ei jousta lainkaan edes hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Tällainen tilanne johtaa nopeasti asenteiden lukkiutumiseen.

Työnantajan voi toisaalta olla hyvin vaikea ymmärtää miksi työntekijät eivät tunne solidaarisuutta heitä kohtaan hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. 

Solidaarisuuden puute on kuitenkin hyvin ymmärrettävää ainakin niissä yrityksissä, joissa ei ole hyvinä aikoina jaettu hyvää tulosta työntekijöille ja huonoina aikoina työntekijät ovat ainoa osapuoli, joka joutuu joustamaan. 

On todellakin yrityksiä, joissa yritysten pääomalle ulos jaettava tulos on pysynyt hyvänä työntekijöihin riittävän nopeasti kohdistettujen säästötoimien ansiosta.

Mikään yritys ei tietysti voi toimia tappiolla, mutta kysymys onkin myös ihan vanhanaikaisesta reiluudesta. Ihmisyksilöt kuitenkin tekevät päätöksiä oman lähikokemuksen perusteella, eivätkä he suinkaan ajattele kansantalouden kokonaisetua. 

Jos koko säästö haetaan työvoiman osuudesta, eikä pääoma pysty tinkimään tuotto-odotuksistaan edes ilmiselvässä kriisitilanteessa, voi käydä niin, että tilanne helposti kärjistyy avoimiksi konflikteiksi. Niin voi käydä, vaikka konfliktin osanottajat hyvin teoriassa tietäisivät, että konflikti juuri nyt voi olla koko kansantalouden kannalta hyvinkin turmiollinen asia.

-SKiller